Voihan metsäneläimet ja voihan Vimps

Tänään MEJÄ-koe Uuraisilla. Mie raadoin niska limassa yövuoroja, joista syöksyin suoraan ensin perjantaina tekemään jälkiä ja sitten tänään jäljestämään. Hullun hommaa. Eikä edes tuloksilla juhlittu, perhana.

Meillä kävi mahtava tuuri ja saatiin ykkösjälki, eli ei odottelua ja aamusta lämpötilakin on kelistä riippumatta hyvä. Vimps olikin tosi hyvässä vireessä jo laukaustestiin mennessä, ihan eri mielellä kuin viime kokeessa. Häntä heilui ja se paineli menemään hyväntuulisena.

Lähdettiin jäljelle ja Viima aloitti niin hienon jäljestyksen, ettei ikinä. Sen vauhti oli täydellinen ja se meni tarkalla maavainulla, nenä koko ajan maassa. Siinä vaiheessa olin jo aivan innoissani, tämä vaikuttaa hyvältä. Jäljestys jatkoi varmana ihan suoran loppuun saakka, mutta sitten tajusin, että se on vaihtanut verijäljen jonkun muun elukan jäljeksi, koska matka vaan jatkui. Se kiersi ja kaarsi, palasi lopulta takajäljelle, jonka selvitti hienosti itse ja otti oikean suunnan palaten jäljelle. Valitettavasti se meni edelleen kulmasta yli ja jatkoi tämän mystisen riistaeläimen jäljestystä. Hukka.

Kulmalta jatkettiin ohjatusti. Mutta edelleen Viimalla oli mielessä vaan se ylimääräinen jälki, eikä se lähtenyt etenemään olleenkaan ja palasi taas samalle riistajäljelle pyörimään. Se oli ihan todella määrätietoinen ja ihmetteli, kun ei menty perässä. Toinen hukka.

Sitten päästiin taas matkaan ja nyt edettiin hieman pidemmälle vaikeassa kivikkomaastossa. Kivikko muuttui kosteikoksi, jossa Viima otti taas jonkun todella varman jäljen ja kolmas hukka. Eli siinäpä se koe sitten oli. Loppumatkan Viima tietysti jäljesti oikein hienosti sorkalle saakka.

Tulosta ei siis saatu ja juuri kun kehuin, että tähän mennessä on aina kuitenkin tulos ollut plakkarissa. Eihän näille mitään voi, mutta vähän ehkä kuitenkin harmittaa. Täytyy kyllä edelleen myöntää, että ei me olla kyllä ehditty edes harjoittelemaan, eli ehkä ei voi olettaakaan että homma menisi paremmin kuin viime kokeessa. Saa nähdä riittääkö ohjaajalla enää kunto käydä kokeissa tänä vuonna, meinaavat olla hieman rankkoja viikonloppuja nämä.

Tässä vielä tuomari Kari Mujeen selostus kokeesta:

Huolellisesti ohjattu lähtö. Viima aloittaa rauhallisen ja tarkan maavainuisen jäljestyksen. 1. osuuden lopulla se ottaa riistajäljen, jota pitkin kuma oikaisten ja laajalla kaarella ympäri, hetki paluujälkeä, suunnan korjaus ja uudestaan kulman ohi hukkaan. Palautus kulmalle, josta jäljestys jatkuu hetken, mutta riistajälki vie uudestaan hukkaan. Uusi yritys, jälleen tovi tarkasti, mutta kosteikossa päättäväinen poistuminen jäljeltä ja koe keskeytetään. Tuoreet riistahajut veivät tuloksen.

Tuomari sanoi, että eka suora oli täydellistä jäljestystä, mutta eipä se nyt ihan kauheasti lohduta.

Riesku oli mukana ja tallasin sille tuloksia odotellessa jäljen sellaiseen peltomaiseen metsäaukkoon. Pituutta sille tuli n. 50m ja se vanheni 1,5h. Kasvillisuus oli siinä välillä aikamoista ja ajattelin, että noinkohan tämä onnistuu, mutta Rieha hoiti homman hienosti. Se nosti jäljen ja jäljesti ihan todella varmasti ja rauhallisesti, huomattavasti rauhallisemmin kuin lyhyessä heinikossa. Pari kertaa se tarkasti jäljen ulkopuolta, mutta palasi jäljelle pelkällä pään käännöllä. Lopussa oli namipurkki, jole pyysin maahanmeno, josko vaikka miettisi niitä ilmaisuja johonkin väliin. Riehan jäljestys näyttää kyllä hyvältä, tekisi mieli vaan mennä sinne metsään ja äkkiä kokeisiin.