Kennelpäivää ynnä muuta

Treenejä on vilahdellut blogin ohi vaikka kuinka. Tokoa on tehty hallilla se pari-kolme kertaa viikkoon. Yksin tulee lähdettyä kovin laiskasti, mutta onneksi seuraa on löytynyt. Ja onneksi seura on välillä myös vähän pedantimpaa ja jaksaa nipottaa minunkin puolestani pienistä asioista. Vaikka toko onkin yksilöhommaa ja suurin osa töistä tehdään koiran kanssa kahdestaan, niin minä ainakin tarvitsen sitä porukkaa ja treeniseuraa. Onneksi samanhenkisiä ihmisiä on löytynyt kourallinen ympärille :)

Käytin viime viikolla myös rallytokon ratatreenissä. Mestariluokan rata oli haastava ja päätin tehdä siitä vielä haastavamman menemällä radalle ilman tutustumista. Voin myöntää, että aika kaaos oli se kierros... Onneksi Anna koutsasi meitä kärsivällisesti ja uusintakierros oli jo paljon parempi. Tässä huomasi taas kuinka paljon me Riehan kanssa tarvitaan ratatreeniä. Rieha tarvitsee sitä siihen, että oppii, että tässä ei tarvitse sinkoilla ja minä siihen, että osaa esim. seistä oikeassa kohdassa. En käsitä miten vaikeaa on jättää koiralle kunnolla tilaa suorittamiseen. Rieha parka törmäilee kyltteihin ja yrittää parhaansa. Onneksi se ei törmäilyistä välitä.

Kaoottisuus tuo Riehasta esiin myös haukkumisen ja siinä vaiheessa kummallakin menee hermo. Siinäpä onkin meidän rallyuran isoin haaste, miten saadaan tehtyä rauhallinen ja liioittelematon suoritus. Itse liikkeissä ei niinkään ole ongelmia, ne vaatii vaan toistoja. Tälläkin radalla Rieha suoriutui hienosti mm. oikealla puolella peruuttamisesta, putkesta jne. Mutta lyhyet välimatkat yhdistettynä minun vähän turhankin reippaaseen ohjaamiseen ei aina ole se paras yhdistelmä. Mutta jatkamme harjoituksia.

Viikonloppuna vietettiin Kelmi-Nallikallion kennelpäivää täällä Jyväskylässä. Paikalle oli saapunut yli parikymmentä kelpietä ohjaajineen. Riehan lapsista paikalla oli yhteensä seitsemän. Oli huippua nähdä sekä Riehakkaita, että Poppareita. Täytyy sanoa, että kyllä minä vaan niistä tykkään. Erityishienoa oli nähdä Rovaniemen poikaa Lukaa ekaa kertaa sitten pentuajan. Siinä oli kyllä huippukiva koira ja ohjaansa on osannut viedä sitä hienosti eteenpäin.

Rieha sai tehdä tuplavuoron kun se ensin aksasi Jarin kanssa ja pääsi sitten minun kanssani Kiviahon Katjan oppiin. Saatiin muutamia tosi kivoja vinkkejä tokoiluun, tässä tiivistelmä:

Tunnari (mainitsin ongelmaksi satunnaisen kapulan pyörittelyn ja välillä sen, että tiputtaa oman ja varmistelee vielä muut):

• Erikseen pitotreenit, mieluiten aina noston kautta ja välillä pitkästä matkasta, koska siinä tulee paremmin esiin otteen korjaaminen. 
• Haastetta peliin, Riehalla on jo niin vahva osaaminen ja rutiini. Tehtiin mm. treeniä, jossa Katja heitteli vääriä kapuloita samalla kun Rieha etsi. Ei mennyt lankaan, mutta lähti mielentilaltaan mukaan. Siinä vaiheessa voi käyttää jotain käskyä, jolla tietää, että pitää keskittyä haistelemaan. Oma laitettiin myös reilusti erilleen ja piiloon, että oppii tekemään töitä sitkeästi.
• Noston jälkeen voi käyttää heti esim. pidä-käskyä otteen varmistamiseksi. 
• Sivulla tehtiin lisäksi vielä irrotus/pitotreeniä, siinä Rieha oli hyvä.

Merkki (ongelmana välillä mielestäni hitaus, koska odotusarvo on kapuloissa):

• Ei kauhean hyvin saatu hitautta esiin, mutta Katja kehotti tässäkin haastamaan koiraa. Merkillä voi teettää erilaisia tehtäviä, kutsua luokse ja lähettää uudestaan. Parhaiten kapuloiden odotusarvo tuli esiin kun sai ensin noutaa. Siinä meinasi nytkähtää kapuloiden suuntaan, kun pyysinkin tulemaan luokse. Eli vaihtelevuus tässäkin.

Eteenmeno (ongelmana palkan ennakointi, vauhti voisi olla hallissa parempi)

• Katja sanoi heti, että Riehalle toimisi varmasti pallonheitin ja kerroin että ollaan sillä tehty ulkokaudella ja sehän todellakin toimii. Ehkä pitää uskaltaa ottaa se mukaan myös hallitreeniin ja opetella vaan tähtäämään niin ettei ikkunoiden rikkoontumisesta ole vaaraa... Eli pallo lentää kun koira juoksee.
• Hallitreenissä voisi hyödyntää aitoja, joiden taakse appari menisi palkan kanssa. Jessaamisen jälkeen appari tiputtaa palkan aidan takaa. Tässä ei tule näköarsykettä, mutta toimii vaan hallissa.
• Hallissa voi hyödyntää palkkauksessa myös pieniä matalia läpinäkyviä muovikippoja, joita voi laittaa useamman vierekkäin muutaman metrin välein. Tällä tavoin voi hyvin hakea monta toistoa suoruuteen siirtymällä aina vähän sivulle.
• Mielenkiintoinen uusi juttu oli myös kosketusalustatreeni, jossa samaan linjaan laitetaan useita kosketusalustoja. Koira opetetaan alkuun etenemään alustalta alustalle. Jossain vaiheessa välistä voi ottaa pois jonkun alustan ja pyytää koiraa etenemään kauempana olevalle alustalle. Ideana saada siis koiralle varmuutta siihen, että aina mennään vaan suoraan eteenpäin.
• Seinää voi hyödyntää suoraan etenemisen vahvistamisessa, eli lähetys onkin seinän myötäisesti.

Siinäpä siis pari ajatusta. Kivaa oli treenata ja nähdä kelpieitä sankoin joukoin.

Huoltoa, agia ja uusia vepeliikkeitä

Riehalla kävi viime viikon maanantaina osteopaattiopiskelija Marjo tsekkaamassa ruodon kunnon. Etupäästä löytyi jonkin verran jumeja, erityisesti kaulan alueelta ja toisesta kyynärästä. Varmaan jossain määrin vepeilyn aiheuttamia, koska onhan veneiden ym. kiskomiset kuitenkin kuormittavia. Näitä jumeja Marjo sai availtua jo aika hyvin, mutta tarkistetaan ne vielä uudestaan ensi viikolla. Saatiin kuitenkin lupa treenata.

Rieha ei sitten viime viikolla tehnytkään muuta kuin treenasi torstaina Jarin kanssa aksaa hyvin maltillisesti. Lisäksi parivaljakko kisasi sunnuntaina oman seuran kisoissa kolmen startin verran. Viimeisen näistä ehdin näkemään ja oli taas tosi hienon näköistä menoa. Haastavilta radoilta tuli tällä kertaa HYL, mutta ei olleet nollat kaukana. On ne vaan taitava parivaljakko!

Eilen käytiin näillä näkymin kauden viimeisissä vepetreeneissä. Tehtiin avoimen luokan juttuja ja vähän mietittiin jo ensi kauden asioita uusien sääntöjen puitteissa. Aloitettiin toisen veneen noudolla. Siinä kävi lähdössä pieni hässäkkä, kun toinen koira pääsi karkaamaan rantaan ja se nosti Riehan kierroksia kun hänen palkkansa oli siellä rannassa odottamassa. Onneksi tuollaisia ei kauan muistella ja Rieha keskittyi hyvin kohti toista venettä, kun sen sille näytin. Yhdellä käskyllä se hyppäsi, ui toiselle veneelle ja kiskoi sen upeasti rantaan. Riehalta siis täydellinen suoritus!

Viennissä testattiin tällä kertaa pelastusrenkaan vientiä. Tämä ei tuottanut Riehalle ongelmia. Tämä onkin yksi Riehan parhaista puolista vepessä, se todellakin vie melkein mitä vaan. Tehtiin kaksi toistoa, kun ekalla meinasi irrottaa liian aikaisin luovutustilanteessa. Toisella korjasi itse otteen uudestaan ja luovutus toimi hienosti.

Kolmantena juttuna otettiin ensi vuoden voittajaluokan hukkuvan pelastamisen alkeita. Hukkuva pitää pelastaa viemällä hukkuvalle pelastusrengas, johon hukkuva tarttuu ja koira kiskoo rantaan. Tässä tulee ongelmaksi se, että koiran on mentävä tarpeeksi lähelle hukkuvaa, että hukkuva yltää köyden päässä olevaan renkaaseen. Tähän ollaan yhteisesti todettu, että paras tapa on opettaa koira kiertämään hukkuva pelastusrenkaan kanssa. Lähdettiin siis tekemään ihmisen kiertoa. Ensin maalla (jossa Rieha meinasi ensin kiertää vaan ympyröiviä puita) ilman esinettä ja esine suussa. Sitten siirryttiin veteen ja tehtiin sama juttu. Hienosti Rieha tajusi idean ja kierto onnistui vedessäkin jo tosi hyvin. Itse asiassa esineen kanssa se oli jopa helpompi, koska silloin ei sotkenut turhaan vanhaan hukkuvaan ja etsinyt damia hukkuvan kädestä. Veikkaan, että tämä on Riehalle kohtuu helppo opettaa. Suunniteltiin jo talveksi hallitreenejä, joissa tämä ajettaisiin sisään ensi kesää varten.

Vepekausi on siis aika ailla taputeltu. .Oli hauskaa ja kieltämättä laji imaisi mukaansa ihan todella. Eikä vähiten mukavan treeniporukan takia. Ja tottakai on kiva treenata koiran kanssa, jolla on intoa ja taitoa. Ensi vuonna sitten palataan takaisin, mielessä siintää voittajaluokka.

Pois päivityspimennosta

Blogihistorian pitkin hiljaisuus. Pitää yrittää ryhdistäytyä, vaikka kun asioita laittaa tärkeysjärjestykseen niin toki blogi ei siellä etupäässä ole. Mutta jospa nyt jotain saisi kuitenkin rustailtua edes silloin tällöin.

Mitäs siis koirien elämään. Rieha on treenaillut, ei ihan kauheasti, mutta jotain kuitenkin. Muutama jälki ollaan ajettu ja tokoa treenattu. Viime viikkoina ollaan käyty Laukaan porukan kanssa treenaamassa muutamaan otteeseen ja olen myös hyödyntänyt lähikenttiä. Treenaaminen on kyllä pääasiassa ollut oman sekä koiran mielenvirkistystä, eli ei todellakaan olla hiottu mitään. Se ehkä myös näkyy... Huomenna mennään testaamaan osaamista oman seuran kokeeseen, mutta mitään tulostavoitteita ei todellakaan ole tällä treenimäärällä. Tärkeintä on vaan päästä tekemään hommia Riehan kanssa kahdestaan.

Rieha on myös aksannut Jarin kanssa silloin tällöin. Parivaljakko starttasi kotikisoissa kahden radan verran äitienpäivänä. Kummaltakin radalta tuli tulos. Hyppäriltä 5 kiellosta, kun Rieha ehti kiertaa yhden hypyn ja agiradalta 10, kun keppien aloitus ei meinannut löytyä. Yhteistyö alkaa siis sujua aika kivasti. Mukava oli vertailla Riehan aikaa muihin kolmosluokkalaisiin. Ilman kieltoja Rieha olisi varmasti ollut kärkikahinoissa ja serteissä kiinni. Parin menoa on tosi hienoa katsoa ja Rieha niin nauttii kun pääsee tekemään :)

Päät sängyllä

Viima on hengaillut omaan malliinsa. Tärinäkohtaukset ei ole lisääntyneet ja se on ihan perustyytyväinen itsensä. Jollain tasolla vanhuuden höperöityminen alkaa siinä näkyä, mutta edelleen se porskuttaa omaan malliinsa lunkisti ottaen.

Tuike sai tällä viikolla kesätukan. Olo keveni heti huomattavasti ja vaikka kelit nyt aika viileitä onkin olleet, niin Tuike on riehunut silmin nähden enemmän lenkeillä. Ulkonäöllisesti se ei nyt ole se kaikista kaunein, kun possunpinkki iho paista a turkin alta, mutta pääasia että olo on hyvä. Ja pikkuhiljaa karvan kasvaessa se saa sen supersöpön pentulookin, mikä aiheuttaa aina ihastusta.

Tuplakisaviikonloppu: EVL2 sekä menolippu kolmosluokkaan!

Viime viikolla treenattiin tokoa pariin otteeseen hallilla ja treenit sujui kivasti kaikin puolin. Lauantaina olikin sitten Varkaudessa koe, jonne lähdettiin hyvillä mielin. Kokeen tuomaroi Anne Nokelainen ja mukana oli tässäkin kokeessa harjoitusarvostelija.

Pisteet ja selostukset, videoita ei tällä kertaa saatu:

Paikkaistuminen 9: Oli siirtänyt tassua pari kertaa.
Paikkamakuu 9: Nuuskaisi kerran maata alussa.

-----

Kiertohässäkkä (S) 6: Rieha bongasi merkin hyvin, mutta kävi kuitenikin matkalla kiertämässä vasemman puoleisen kapulan ennen kuin meni merkille. Kierron jälkeen huomasi merkin vieressä olleen ruutunauhan ja päätti sitten suunnata ruutuun, Tuli kuitenkin nopeasti pois, mutta ihan oikealta, niin kuin viime kokeessakin. Pysäytys toimi, mutta stoppi tuli melkein väkisinkin ihan oikean kapulan eteen. Haettavaksi saatiin tietysti vasen. Annoin sitten noutoon vielä tuplakäskyn, kun Rieha vauhdikkaana selkeästi mietti myös edessä olevan kapulannostoa. Tuplakäsky toimi ja loppu meni tosi kivasti. Vähennykset siis siitä, että kierrossa tuli kaarroksia ja tuplakäskystä. Mutta pisteitä kuitenkin :D.

-----

Ohjattu nouto 9,5: Minusta oli tosi hyvä, en tiedä mistä puoli pistettä lähti.
Tunnari 5: Rieha lähti kapuloille hyvin, nosti oman, mutta tiputti ja varmisteli vielä kerran. Lähti tuomaan kapulaa reippaasti, mutta ei katsonut minua ollenkaan. Ihan kuin olisi meinannut viedä kapulan tuomarin suuntaan. Eteni kapulan kanssa puoleen väliin ja sitten se jotenkin hämmästyi, kääntyi takaisin kapuloille, tiputti oman ja etsi vielä kerran kaikki läpi. Outo juttu kertakaikkiaan, tunnarissa ei ole ollut mitäään ongelmia treeneissä. Työskenteli kyllä, eikä tarvinnut lisäkäskyjä.
Kauko-ohjaus 5.5: Taas yksi tuplakäsky toiseen vaihtoon ja 10cm eteneminen.

-----

Seuraaminen 7: Ei ollut minusta ihan noin huono, mutta ei vaan ollut tuomarin mieleen. Edistämisestä siis lähinnä miinukset. Peruutus onnistui ihan hyvin, sisälsi myös käännöksen oikeaan.
Zeta (S-I-M) 8,5: Kaikki vaihdot oikein, seuraamisesta taas rokotus.
Luoksetulo 9.5: Oli hieno, maahanmenossa pysäytin ehkä pikkaisen liian aikaisin.
Ruutu 8,5: Merkitön merkki oli tosi hyvä, samoin ruutuun meno. Iso miinus tuli siitä, kun en tuomarin mukaan pitänyt tarpeeksi pitkää taukoa ennen seisomisesta maahan käskyä. Lisäksi Rieha nuuski taas maata, kun käänsin sille selän. Mur.

yht. 244p. 2-tulos sij.4/4

Tämä oli kyllä hieman pettymys, koska isoja mokia tuli "varmoissa" vanhoissa liikkeissä. Uusiin liikkeisiin olin aika tyytyväinen, toki kiertoon tarvitaan edelleen vaan enemmän häiriötreeniä. Muuten Rieha oli tässä kokeessa aika takki auki ja sellainen rauha jäi puuttumaan. Liikkeiden pätkiminen teki varmasti osansa. Lisäksi neljän koiran kokeessa sai olla jatkuvasti hollilla omaa vuoroa odottamassa, jolloin vire ehtii nousta. Muutenkin tuntui, että hillitymmät suoritukset olivat enemmän tuomarin mieleen. Loppupeleissä ykkösiä tuli evl:ssä yksi, me loput oltiin muutaman pisteen päässä toisistamme.

Rieha on muuten hieman ehdollistunut palkintojen jakoon ja oli ihan ihmeissään, kun kisakirjaa haettaessa sille ei ollutkaan mitään palkintoja. Raukka yritti hyppiä ja olisi ottanut vaikka kisakirjan palkinnoksi, jos olisin antanut. Sanoinkin sille, että jos meinaa päästä palkinnoille, niin täytyy vähän skarpata, eikä mennä soitellen sotaan ja olettaa saavansa palkintoja :).

Jäälenkiltä viime viikolla, Kivasti Rieha on palautunut pennutuksesta.

Viime viikolla Rieha pääsi myös aksaamisen makuun, ekaa kertaa pentuloman jälkeen. Hokkasen Jari oli lupautunut kartturoimaan sitä kotikisoissa ja perjantaina pari kävi treenaamassa ison kentän ratatreeneissä. On se vaan kiva katsoa, kun ohjaaja osaa ja Riehahan on lähtökohtaisesti tosi hyvä agikoira, joka tekee aina parhaansa. Jari on ohjannut Riehaa alle 10 kertaa, mutta vähäisestä treenistä huolimatta homma sujuu todella hienosti.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa kolme kisastarttia. Eka rata oli vielä yhteispelin hakemista. Rieha varasti hieman keinulta ja sen jälkeen väärä putki kutsui, tuloksena HYL. Mutta sen jälkeen kontaktit pelasi, kun Jari ne vaati tehtäväksi.



Toisella radalla yhteispeli oli jo huomattavasti sujuvampaa. Ekan radan jälkeen Jari vaati ja varmisteli Riehalta kontaktit, niin kuin pitääkin. Lisäksi Rieha ehti melkein käydä kääntymässä väärällä putkella, mutta kun Jari kylmähermoisesti vaan vaati siinäkin sitä tuleemaan, niin Rieha ei kuitenkaan käynyt ihan putkella saakka. Tuloksena radalta nolla. Aikatasoitusta antoivat muille aika reiluisti noissa kohdissa, mutta onneksi LUVA irtosi myös kolmannelle sijalle :).

Viimeinen rata oli hyppäri ja nyt meno oli jo aivan huikeaa. Oli niin hienoa katsoa! Tältä radalta parille toinen nolla, ykkössijalla ja 5,13m/s etenemällä. Tämä oli Riehan kolmas nolla kakkosista, eli jatkossa kutsuu 3-luokka. Rieha on hyvä agikoira ja hyvällä ohjaajalla se olisi jo varmasti vaikka missä, niin kuin näkyy. Kiitos Jari tästä vielä tuhannesti!!

Semmoinen kisaviikonloppu. Rieha varmisteli, että ainakin toisena päivänä oli palkinnoilla ja vielä tuplasti ;).

Rallyryhmäytymistä

Eilen starttasi JATin rallyryhmä, jossa olen mukana kahdella koiralla. Tarkoituksena siis treenata Tuike sekä vaihdellen Viima ja Rieha. Ryhmässä on koirakoita alo-mes-tasolta, mutta ollaan kaikki tuttuja keskenämme, joten treenit varmasti sujuu. Lisäksi hauskana yksityiskohtana treeniryhmässa on yhteensä viisi japsia. Oikea pienten huiskujen ryhmä!

Rakennettiin tälläinen mestariluokan rata:

Vähän epäilytti miten meille käy, mutta lähdettiin kokeilemaan. Radalla oli ihan uutena juttuna merkille lähetys ja siitä kutsuminen. Lisäksi muuntelin parit tuplakäännökset voittajaluokkaan sopiviksi ja lopun houkutus-pujottelu mentiin ihan vasemmalla puolella seuraten.

Tuike starttasi eka. Voi sitä innon ja tohkeilun määrää! Siitä tulee niin hyvälle tuulelle :). Mummeli suoriutui radasta aika hienosti. Muutamassa kohdassa piti korjata oikealla puolella tehtynä vinoja asentoja ja lähdöissä paikka meinasi mennä muutamaan otteeseen liian eteen. Mutta käännökset ym. sujui hienosti. Merkille lähettämistä testasin ihan suorilta ja kyllähän mummeli sen muisti tokovuosiltaan. Ihana!

Kokonaisuutena Tuiken rata meni tosi kivasti. Tärkeintä on muistaa pitää huolta siitä, että Tuiken rintamasuunta säilyy koko ajan oikeana. Se korostuu erityisesti vasemmalle käännöksissä. Niissäkin se pystyy skarppaamaan, kunhan vaan kerron tarpeeksi ajoissa, että sen pitää käyttää takapäätä.

Rieha oli halliin tultaessa aivan liekeissä. Aksahalli nostaa vireen aina sfääreihin. Rieha on tehnyt oikealla seuraamista ja muita ylempien juttuja Tuikea vähemmän, mutta toisaalta se on supernopea oppija. Suurimmaksi osaksi oikealla puolella meno onnistui ihan ok, pariin otteeseen se ehti kiertää takaisin vasemmalle, kun en ollut tarpeeksi skarppina. 2-kyltin tuplasaksalaisessa se ehti myös kaataa kyltin, kun en jättänyt käännöksille tarpeeksi tilaa. Merkki oli Riehalle ihan helppo, niin kuin oletinkin. Ei se meno Riehankaan kanssa ollut ihan epätoivoista. Kun saa noita uusia liikkeitä vaan vahvistettua enemmän, niin se ylimääräinen intoilu jää toivottavasti pois.

Kumpikin teki vielä käytöruudun muiden ollessa radalla. Siinä ei ollut ongelmia. Olipa hauskaa tehdä vähän haastavampia juttuja ja tytöt oli tosi päteviä.

Rieha sai loppuun vielä juosta puomia ja muutaman itsenäisen pujottelun.

Pari treeniä

Perjantaina pyörähdettiin pikaisesti kisatokoryhmän treeneissä. Tuike sai alkuun tehdä oman rallytokoryhmäni radan. Pitkästä aikaa täyspitkä rata, houkutuksen ym. kera. Meni itse asiassa tosi kivasti, jopa oikealla puolella seuruut onnistui hyvin. Kiva, että päästän jatkossa treenaamaan rallya Tuikenkin kanssa säännöllisesti.

Rieha treenasi taasen ison merkin kiertoa. Tällä kertaa tein sille källin ja otin mukaan pienemmät merkit häiriöksi matkalle. Alkuun meni lankaan, mutta parin kerran ja paremman alun suuntauksen jälkeen oikea merkki löytyi ongelmitta. Pikkuhiljaa hyvä tulee!

Rieha teki vielä liikkuroidun tunnarin isolla määrällä kapuloita. Ei minkäänmoista epäröintiä, oma nousi heti ja palautus oli hieno. Siihen oli hyvä päättää, kun en enempää olisi jaksanut enää tehdäkään. Kummasti se oma koulutusvuoro vaan vie mehut.

Eilen käytiin pitkästä aikaa aksaamassa. Rieha saa nyt tehdä treeniä kohtuu normaalisti näin alkuvaiheessa, joten koko porukka pääsi mukaan. JATilla on testissä uusi tapa treenata, eli halliin on jätetty joka viikko valmis rata, jota saa käydä treenaamassa. Hyvä idea, ei tarvitse itsenäinen treenaajankaan rakentaa rataa. Tällä viikolla rata näytti tältä:

Viiman kanssa humputeltiin pätkää 1-15 valkoisilla numeroilla. Se oli kovasti innoissaan ja varsinkin kun sai hetken tehdä, niin vauhtiakin alkoi löytymään Viimaksi. Okserilla se kerran rysäytti esteen päälle, mutta muuten teki ok. Pujottelu löytyi hyvin ja putkiinkin se meni kohtuullisen vauhdikkaasti. Pääasia, että pääasi tekemään ja vähän mieltä virkistämään.

Rieha teki samaa pätkää hieman pidemmälle. Alku ihan vaan työnnöllä, josta se irtosi helposti 4-putkeen itsenäisesti. Siinä putkijarrua, niin kääntyi hyvin 5-hypylle. 7-9 oli taas niin Riehalle sopivaa, se vaan irtosi ja haki esteet itsenäisesti. Pujottelussa pystyin hakemaan hyvin etäisyyttä ja muurille jarrua. Käänsin sen vaan11-putkeen ja takaaleikkasin, Kontaktit meni tosi hyvin. Lopetettiin 19-putkeen. Intoa riitti läpi radan, mutta oli silti hyvin kuulolla.

Tuike kävi loppuun vielä rallyttelemassa. Pomppuloikkia irtosi siihen malliin, että ei meinannut tulla treenistä mitään. Liikuttava innostus :D.

Painotus peekoohon

Viime päivinä teemana on ollut esineruutu. Ollaan tehty kolme isompaa treeniä, joista kaksi vierailla esineillä. Olen haetuttanut Riehalla joka kerta vähintään 4 esinettä, että kokeen kolme olisi ihan helppo nakki. Hyvin se on työstänyt ja yhtenä päivänä haki 6 esinettä ihan ongelmitta. Välillä on vaikeimpien esineiden kanssa iskenyt pieni uskon puute, mutta hyvin se on taas nostanut itsensä hommiin ja esine on löytynyt. Hyvää työstöä siis!

Ollaan myös joka kerta treenattu ilmottautumista tuomarille, siinä hanskassa pysyminen kun meinaa olla Riehalle välillä aika vaikeaa. Sillä on niin kova palo etsimään, että ei aina pysty. Olen palkkailut ja tänään ärähdin ihan kunnolla, jonka jälkeen palasi paremmin ruotuun. Onneksi tuosta osuudesta ei saa kokeessa pisteitä :D.

Pystykorvat ovat myös aktivoineet itseään esineruudussa. Jompi kumpi tai kummatkin on olleet aina mukana tallauksessa ja lopussa ne ovat saaneet etsiä itsekin. Innon määrä tuntuu olevan vakio tässäkin. Viimalla vaan ilohaukku raikaa. Olen välillä tehnyt jopa pieniä kilpailuita siitä, kuka ehtii hakea esineen ekana ja ne tuntuvat olevan kovasti mieleen.

Eilen käytiin pitkästä aikaa myös tiistain agitreeneissä. Treenattiin rataa maajoukkuekarsinnoista:

Tämä oli kyllä hyvin Riehan tyyppinen rata. Siellä oli paljon kohtia, joissa se sai itsenäisesti hakea esteitä ja mennä. Vaikein kohta radalla oli 2-hypyn takaakierto, koska rima meinasi tippua ihan väkisinkin. Kulma oli vähän jyrkempi kuin kuvassa ja Rieha haki hyppylinjaa ihan liian lähelta siivekettä, jolloin linja meni huonoksi ja en ehtinyt alta pois. Kiertotreeniä siis.

4-putken pimeän pään Rieha haki heti ihan ongelmitta ja pystyi itse lähtemään pujotteluun. Pujottelussa teki tosi hienosti ja pystyin irtoamaan sivuttaissuunnassa 6-hypyn taakse tekemään päällejuoksua. 7-hypylle vastakäännös ja takaaleikkauksella putkeen. Sopi Riehalle kuin nenä päähän ja kun vaan olin rohkeasti liikkeellä, niin ehdin hyvin ohjaamaan pituudelle. Loppu menikin oikein mukavasti. 9-putki löytyi kaukaa, kunhan vaan autoin hieman vetämällä. Kiva rata ja Rieha oli hieno!

Äsken tultiin metsästä viestitreeneistä. Katsotkaa nyt tuota ilmetta, voiko koira onnellisempi olla? Kaikkensa antaneena, räkä poskella. Semmoinen se on.

Itse treenissä keskityttiin lähetyksiin ja hiljaisuuteen. Matka oli lyhyt, mutta tehtiin enemmän toistoja. Yksi haukahdus Riehalla pääsi Raisan päässä, mutta kun otettiin heti pois, niin sen jälkeen oli ihan hiljaa. Eli hyvällä mallilla. Itse yritin saada lähetystilanteita rennommiksi ja palkkailin sitä paljon seuraamisesta. Alkoi pitämään heti paljon paremmin kontaktia ja varsinkin pienet leikit kesken seuruun saivat sen skarppaamaan. Juoksemisessa ei ollut mitään ongelmia, täysiä mentiin. Lisäksi samalla tuli häiriötreeniä, kun A-pisteellä pyöri irti pari ylimääräistä koiraa häirikköinä. Ja apuohjaajan apuohjaaja Milla oli paras palkkaaja!

Viikon treenit ja EVL1

Maanantaina treenattiin hiekkakentällä Tiinan kanssa. Rieha teki zetaa, tunnaria ja ohjattua. Tunnarissa hieno meno, samoin ohjatussa. Zetassa hyvät jäävät, mutta omaa kävelyä piti taas treenata.

Loppuun Rieha sai tehdä eteenmenoa. Tämä olikin hyvä treeni, kun alla oli ohjattu. Rieha lähti nimittäin ihan suoraan kohti paikkaa, missä ohjatun kapula oli ollut. Tajusi selkeästi itsekin mokansa ja lähti kaartamaan takaisin suoralle linjalle, mutta kutsuin sen pois ja lähetin uudestaan. Nyt linja olikin ihan suora ja pääsi palkalle, jonka olin piilottanut treenin alussa. Mutta tosi hyvä mietintä Riehalle siitä, että oikeasti pitää miettiä suuntaa mihin juoksee. Tehtiin vielä pari toistoa, yksi koemainen ja loppuun vielä yksi palkan kanssa.

Tiistaina nähtiin Laura nurtsilla. Tunnaria, metallia, luoksetuloa, kaukoja. Ihan hyvää menoa oli, eikä ihmeemmin tarvinnut mitään hinkkailla.

Illalla oli vielä agitreenit, jossa jatkettiin viime kerralla ollut rata loppuun:

Alku meni viime viikon malliin. 5-hypylle takaakierto, käden vaihto katse koirassa ja putkeen. Toimi hyvin. 9-10 oli viime viikon malliin pakkovalssi-jaakotuksella, mutta putken pää vaihtui. Siihen piti tehdä puolivalssi/veto, että sain Riehan kääntymään oikeaan päähän.

13-hypylle linjausta ja takaaleikkaus. Haastavin kohta oli 15-17, jossa tehtiin ensin valssi ja sitten liikkuva vastakäännös. Yllättävän hyvin Rieha kääntyi hakemaan keppejä tuolla ohjauksella, kunhan vaan tosiaan muistin liikkua. Jos vastakäännös pysähtyi, niin se haki keinua. Haastava loppu, mutta onnistuttiin kuitenkin ihan hyvin.

Eilen suunnattiin Pieksämäelle kokeeseen. Tuomarina uusi tuttavuus Erkki Shemeikka. Evl:ssä oli 13 koirakkoa ja me tietysti viimeisenä. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen, eli sinänsä oma osuus oli nopeasti myös ohi.

Näinhän se sujui:

Paikkaistuminen 10

Paikkamakuu 9

Tunnari 9: Jee, tämäkin onnistui. Nosti oman heti, ei pyöritellyt ja keskittyi hyvin, vaikka liike oli ensimmisenä.

Metalli 9: Perusmenoa, olisi voinut luovuttaa tiiviimmin,

Ruutu 8: Leikkiinkutsuasento maahanmenon sijaan. Ilmeisesti välillä vaan täytyy soveltaa, ettei menisi liian täydelliseksi...

Kaukot 9: Pystyisi parempaankin, oli suht armollinen tuomio. Ei ollut alussa yhtään kuulolla, mutta reagoi onneksi ekaan käskyyn, jonka annoin kyllä kohtuu voimakkaasti. Sen jälkeen keskittyi.

Zeta 10: Nyt oli se zen-fiilis! Hyvät jäävät ja seuraaminen tehtiin yhdessä.

Luoksetulo 7: Stopit sujuivat, mutta maahanmenossa jäi leikkiinkutsuasentoon.

Seuraaminen 8.5: Tykkäsin ilmeestä tosi paljon. Häntä heilui ja kontakti pysyi. Tuomarin mukaan todella hieno seuraaminen, mutta vähän liian tiivis.

Ohjattu 10: Tämä oli kyllä hieno!

Yht. 283,5p. 1-tulos, sij. 3/13

Kokonaisuutena sain Riehan pysymään paremmin kasassa kuin viime kokeessa. Sillä oli aika kova vire ja oli varsinkin alkuun liikkeellä aika henkselit paukkuen. Se näkyy nuuskimisena, kun sen ei omasta mielestään tarvitse olla skarppina, kun tietää mitä tapahtuu. Loppua kohden sain sen paremmin kuulolle, kehuin hyvin hillitysti ja sitä kautta se alkoi antamaan enemmän painoarvoa minun sanomisille.

Hienoa oli myös se, että selätettiin monessa liikkeessä koekammo. Zeta, tunnari ja kaukot oli näitä, joissa on tullut paljon mokia oman sähläyksen takia. Nyt ne sujuivat kokonaisuutena hyvin. Ja olihan se kiva kuulla tuomariltakin taas kehuja menosta, tuntui tykkäävän kovasti. Tästä on hyvä jatkaa!

Tänään jätettiin tokot väliin ja käytiin aamusta tekemässä viestiä. Pääpaino nyt rauhallisissa ja rennoissa lähetyksissä. Uskon, että oli hyötyisä treeni. Juoksemisessa ei ollut ongelmia tälläkään kertaa. Rieha olisi varmasti juossut vielä tuplasti jos olisi annettu.

Kesä ja kesätreenit

Tällä viikolla ollaan keskitytty nurmikkotreeniin. Nurmikenttiä on harvemmassa, mutta onneksi muutama hyvä paikka löytyy, missä mahtuu tekemään myös isoja liikkeitä. Ja miten mahtavaa on, kun aurinko paistaa ja ilma lämpenee!

Maanantaina jatkettiin metalli+kissanruokatreeniä. Hyvällä fiiliksellä mentiin, tosin tuo iso nurmikenttä tuntuu nostavan Riehan virettä jo valmiiksi. Lisäksi tehtiin tunnaria liikkuroituna. Yksi onnistunut toisto, jossa oma palautui heti ja siihen oli hyvä lopettaa. Loppuun vielä ohjattua. Ei tuntunut nurmikenttä haittavaan näkyvyyttä ja sekä oikea, että vasen nousivat ongelmitta. Sen sijaan luovutusasennon suoruus pitää ottaa treenin alle.

Tiistaina nähtiin isommalla porukalla ja saatiin häiriötreeniä yleisön muodossa. Aloitettiin taas metskulla, joka oli hyvä. Sitten ruutuun juoksutus, joka oli ihan sairaan hyvä. Noissa jutuissa näkyy ne Riehan parhaat puolet, vauhti ja intensiivisyys kaikessa tekemisessä!

Zetaa käveltiin pariin otteeseen liikkuroituna. Ei saatu koekoomaa, eli kaikki vaihdot onnistui. Seuraaminenkin sujui ihan perushyvin.

Tunnarista tehtiin useampi toisto. Ekassa setissä oli levottomuutta, nosti väärän, seuraavalla kerralla oman, mutta tiputti ja kolmannella kerralla heti oikean. Eli epävarmuutta oli, mutta toistojen myötä parani. Tehtiin loppuun vielä yksi toisto, ihan uhallakin. Ja se oli ihan sairaan hieno. Eli toistoja ja varmuutta niiden kautta.

Loppuun vielä kaukoja. Oli ihan hyvin kuulolla, mutta vähän sellaista levotonta. Liike tassuissa oli enemmänkin sivulle kuin eteen, eli se ei välttämättä edes bäy tuomarille. Mutta hioa saa, edelleen.

Kun oltiin isolla kentällä, niin päätin tehdä vielä muutaman eteenmenon. Ensin palkalle, sitten ilman palkkaa maahanmenon kanssa ja loppuun vielä palkalle. Ja Rieha oli niin liekeissä, olin tosi tyytyväinen tekemiseen. Ketjukaulaimen päähän laitto saa sen jo ihan sfääreihin, hassu koira. Mutta silti reagoi maahan-käskyyn ihan täydellisesti heittäytyen. Hyvähyvä!

Tiistaina myöskin aksattiin:

Haastavalta tuntui, mutta tälläkin kertaa me selvittiin. Olen edelleenkin joka kerta ihan yllättynyt, kun tajuan, että me oikeasti osattiin monta juttua vaikealta agiradalta :D. Me kehitytään!

Riehalla ei ollut alun hypyssä tyhjyyteen niin minkäänlaista ongelmaa. Sehän hyppää, kun edessä este on. Olin itse takana lähettämässä ja pakkovalssilla putkeen. Sitä Rieha haki pari kertaa ja kävi mm. hyppäämässä putken päälle, mutta sitten alkoi oikea kohta löytyä. 

Putken jälkeen persjättö ja jaakotus 3-hypylle. Siinä haettiin hetki sitä omaa napakkaa ohjausta, että saatiin Rieha kääntymään paremmin. Siitä olikin mukavan vauhdikas meno pituudelle, jonka jälkeen linjattiin koiraa ja tehtiin vastakäännös 7-hypylle.

9-putki oli todellisuudessa puolet lyhyempi, sinne Rieha irtosi ongelmitta. Tärkeää oli putkijarruttaa, koska sinkosi muuten pitkälle lyhyestä putkesta. 10-hypylle pakkovalssi ja ennen 11-hyppyä vastakäännös. Tämä oli aika jännä paikka. Oli ihan tosi paljon Riehaa jäljessä, mutta kun vaan tein vastakäännöksen ennen Riehan ponnistusta, niin ihmeesti se vaan kääntyi ja 12-putki löytyi.

13-hypylle tein persjätön, sai oikeasti olla rohkea ja liikkua, mutta se toimi tosi hyvin ja ehdin ohjaamaan oikean putken pään. 16-hypylle hieman linjausta, niin kääntyi paremmin puomille.

Muurille tehtiin flippi, sekin pelasi hyvin, vaikka en kauheasti sitä ole tehnytkään. 20-hypyllä sai olla tarkkana, että sain Riehan takaakiertoon eikä se lähtenyt 3-hypylle. Mutta sekin onnistui, kun vaan otin vastakättä haltuunottoon. Pujottelussa ei ongelmia, kunhan jätin sille tilaa hakea aloituksen itse.

Tosi kiva rata ja hyviä onnistumisia!

Eiln suunnattiin taas nurtsille parin Riehan pennun ja bortsuvahvistusten kera. Nurmikko oli märkää, mutta se ei menoa haitannut. Metallilla aloitettiin, palautui ihan ok, vaikka kolisikin. Luoksetulossa yritettiin tsempata stoppien kanssa, koska Rieha niistä meinasi lipsua. Lisäksi vahvistelin sivulletuloa ja tuntui, että alkoi tulla suorempaa.

Zetaa käveltiin taas liikkuroituna ja tulihan siellä taas yksi seisominen istumisen sijaan, mur. Sen jälkeen kyllä taas onnistui. Muuten seuruu oli hyvää ja kulmat meni hyvin. Ihan hieman meinasi reagoida liikkurin käskyyn viimeisellä kerralla, joten käveltiin vielä kerran koko kuvio läpi ilman jääviä. Tässä taas ei näkynyt yhtään reagointia.

Tunnarissa varmuus tuli taas esiin toistojen kera. Alkuun tiputti omaa, mutta loppuun nosti aivan suoraan ja toi varmasti. Kaukoja jumpattiin myös.

Eteenmenoa otettiin taas tiistain malliin ja edelleen, huikea meno ja asenne!

Viestiä sateessa, epäonnisia tunnareita ja onnistumisia agitreeneissä

Viestitreenikausi startattiin nyt oikein kunnolla, kun sunnuntaina käytiin vuoden ekoissa kimppatreeneissä. Sen kunniaksi vettä satoi kaatamalla ja kahden tunnin metsässä kykkimisen jälkeen todellakin tiesi siellä kykkineensä. Rieha-parkakin oli aivan uitettu ja viimeisen viestipätkän jälkeen se juoksi auton luokse ja pyysi surkeana sisään pääsyä. Sehän käytännössä karvaton taas kerran, ei ihme jos palelsi. Onneksi juostessa ei tunnu missään.

Vietsipätkät sujui hyvin. Olin itse tällä kertaa a-pisteellä, eli ihan uusia kokemuksia minullekin. Ekalla pätkällä Rieha huusi juostessa, mutta hiljeni kun karjaisin niin, että metsä raikasi. Sen jälkeen yritti kerran haukahtaa minun päässäni ja sai siitä tiukan palautteen. Sen jälkeen yhdelläkään matkalla ei kuulunut ääntä, mahtavaa. Muutenhan sen motivaatio on niin iso kuin vaan voi koiralla olla. Olen oikeasti miettinyt, että se juoksisi varmaan ihan kenelle vaan välittämättä mistään häiriöstä.

Mutta oli tosi hyvä treenata lähtöjä ja odotteluja pitkästä aikaa. Tosin keli voisi seuraavalla kerralla olla vähän suotuisampi...

Maanantaina käytiin Killerillä treenaamassa. Ja aurinko paistoi, voi ihanuutta! Jumpattiin seuruuta, josta mallia tässä:



Käännökset on paikoitellen edelleen minulle hankalia, mutta kyllä me ollaan niihin harmoniaa saatu. Samoin kuin koko suoritukseen. Edelleen Riehan häntä heiluu, mutta se on keskittyneempi. Vielä kun saan tuon oman kävelyn täydelliseksi...

Sitten otettiin työn alle tunnari. Ja sehän meni ihan palasiksi.. Alkuun oli vain levoton, mutta toi oman. Sitten alkoi oman tiputtelu ja muiden varmistelu. Ehkä aloin vaatimaan liikaa, kun loppua kohden se ei enää miettinyt ollenkaan ja nosti ihan sama minkä kapulan. Loppuun oli pakko tehdä jo helpotus ja jättää homma hautumaan. Mutta joku epävarmuus siellä nyt piilee...

Kaukoja jumpattiin loppuun ja en tiedä johtuiko tunnarin epävarmuudesta, mutta nekään ei oikein sujuneet. Vähän tylsä fiilis jäi.

Tiistaina juostiin agia haastavan oloisella radalla:

Mutta se menikin ihan yllättävän hyvin! 5-hypylle tein valssi-sylkkärin ja Rieha haki sillä kepit hyvin. Pujottelusta lähdin irtoamaan ajoissa kohti 8-hyppyä, sitä ennen merkkaus, valssilla 9-hypylle ja jaakotuksella 10-putkeen. Tästä olin ihan varma, ettei toimi, mutta se toimi! 19-putki oli nimittäin ihan suoraan 9-hypyn takana ja ajattelin, ettei Rieha lähde kääntymään. Mutta sehän kääntyi todella hyvin ja tämä meni tosi sujuvasti.

13-hypylle viennin kanssa sain olla todella tarkkana ettei mennyt hypyn taakse. Pakkovalsilla se sujui, kunhan otin sen ensin tarpeeksi tiukasti vasempaan käteen.

15-hypyllä oli taas tarkkaa tyrkkäyksen kanssa, muuten tuli mun liikkeen mukana väärältä puolelta. Takaakierrot on vaan niin herkkiä. 16-hypylle tein valssin, mutta parempi ohjaus oli vastakäännös ja puomin vasemmalle puolelle jääminen. Silloin ehdin tekemään 18-hypylle pakkovalssin, joka toimi siihen hyvin.

Pujotteluun tein takaaleikkauksen ja 21-hyppy takaakiertona. Oli hauska rata ja hyviä onnistumisen fiiliksiä saatiin!

Anna liikkuroi meille vielä muutaman tunnarin. Alkuun Rieha oli taas epävarma ja teki kerran mm. sen, että tiputti oman ja nuuski vielä muut. Korjasin sitä myös kerran luovutuksesta, jolloin meinasi mennä takaisin kapuloille. Nyt täytyy tehdä kokonaisia tunnareita, ettei jää odottamaan palkkaa kesken liikkeen ja sen takia luule tekevänsä väärin. Luovutuksiin ei myöskään saa puuttua, ne on treenattava erikseen. Onneksi loppuun saatiin onnistumisiakin, eli eiköhän se tunnari sieltä taas löydy!

Vaikeita välistävetoja, onneksi vähän sujuvampiakin juttuja

Tiistaina tehotytöt oli taas irti. Tai ainakin muut oli. Ja Rieha oli. Itse olin ainakin alussa ihan kädetön. Rata oli tälläinen:

1-3 meni ihan ok, eli sain hyvin työnnettyä Riehan kolmoselle. 4-6 olikin sitten hankala pätkä. Vaikka sain hypyt onnistumaan, niin se meni väärään putkeen. Hankalaa oli samoin 7-9. En vaan osaa liikkua ja Rieha laukoo sellaisilla hypyillä, että en saa sitä tulemaan ja kääntymään. Oli tosi nahkeeta, vaikka välillä meillä välistävedot on ihan sujuneetkin.

No, jossain vaiheessa oli pakko jatkaa. Loppurata menikin ihan yllättävän hyvin, eikä Rieha enää juurikaan ajatunut vääriin putkiin. 17-putken jälkeen persjättö ja siitä pakkovalssilla 18-hypylle. Tämä sujui tosi kivasti. Huonosta alusta huolimatta ihan hyvä lopetus.

Aksan jälkeen muistuteltiin mieleen tokohommia. Seuraamisen käännöksiä ja niitä ihanan kamalia kaukoja. Eipä ollutkaan mitään ongelmaa pikkukelpillä reagoida istu-käskyyn. Mutta niinhän se aina menee, kyllä me treeneissä osataan.

Eilen otettiin tehokas iltatreeni esineruudun merkeissä. Tallattiin 30x50 kaistale, sinne neljä esinettä. Rieha oli ihan liekeissä ja sain tosissaan ottaa sitä hanskaan. Eka esine nousi ekalla pistolla välittömästi takareunasta. Toinen esine nousi myös nopeasti, mutta ehti siinä välissä käydä kolmannen esineen luona pyörimässä. Sai siitä siis hajun, mutta koska olin tuupannut sen kivenkoloon, niin ei loppuun asti löytänyt. Kolmannella lähetyksellä nousi tämäkin esine, mutta Riehaa kovasti ihmetytti esineen paikka. Pitää jatkossa piilottaa noita paremmin, turvautuu loppuvaiheessa ehkä liikaa kuitenkin näköön. Mutta kolme esinettä reippaasti alle 3min, ihan hyvä.

Neljäs esine oli sama, joka oli viimeksi vaikea ja niin se oli nytkin. Ilmeisesti siihen ei tartu hajua, koska Rieha nosti sen vasta kun osui nenällään siihen. Ehkä sitä ei tarvitse enää jatkossa ottaa treeniin.

Viimeisenä sai vielä hakea yhden esineen takarajalta hetsilähtönä. Tässä ei mitään ongelmaa.

Ai niin ja luovutukset oli ihan priimoja, ei yhtään leikkiä tai pyörittelyä vaikka mukana oli esineitä jotka on Riehasta ihania.

Tänään käytiin kiekka hallilla koko porukan kanssa. Tuike treenasi rallyn ylempiä liikkeitä. Välillä tuntuu, että oikealla seuraaminen on naksahtanut paikalleen, välillä taas ei millään. Toistomääriä pitäisi kasvattaa ihan tosi paljon ennen kisaamaan menemistä. Muuten se osaa jo aika pätevästi mm. kaukot sivulla ja edessä peruuttamisen (joka taitaa kyllä tulla vasta mestarissa?). Pystykorvaduon toinen osapuoli Viima kävi myös juoksemassa vähän agia, eli lähinnä putkea ja rengasta. Testasin, että jos tehdään älyttömästi toistoja putkella niin nopeutuisiko. No, ei se kauheasti nopeutunut. mutta Viima tykkäsi kun sai paljon nakkia.

Riehan kanssa hinkutettiin taas kerran seuraamista. Nyt tehtiin myös häiriötreeniä, joka oli aika haastavaa. Varsinkin, kun häirikkö heitti kerran nakin suoraan Riehan suuhun. Metallin kanssa tehtiin seuruuta ja nostoja, vähän oli ällöä, mutta hyvä yritys ja draivi silti.

Kaukoja jumpattiin myös ja pääsin kivasti huomauttamaan sille siitä, kun ei kuunnellut. Luoksetulon loppuja tehtiin erillisinä. Totesin, että mitä vähemmän palkkaan, sitä paremmin Rieha keskittyy. Sama taitaa olla itse asiassa kaikissa liikkeissä. Ehkä meidän täytyy alkaa vetämään treenit pelkillä kehuilla ja jollain satunnaisella nakilla?

Eilisillan tragedia. Pieni kelpie ei uskaltanut tulla yläkertaan, kun iso paha porokoira oli portinvartijana. Kelpie joutui istumaan surkeana portaissa.

Tiistain tehotreenipäivä

Tiistain agiryhmässä treenattiin aikamoista pujottelu- ja putkirallia:

Täytyy sanoa, että olin rataantutustumisessa aika pihalla. Onneksi avustettuna löydettiin sopivia ohjauskuvioita, eikä ne sitten käytännössä kovinkaan huonosti menneet. Juosta sai kyllä ihan kylliksi, jopa Riehakin alkoi olla tyytyväinen.

Ensimmäinen haastava keppihässäkkä oli 5-7. Päädyin tekemään keppien loppuun poispäinkäännöksen. Palkattiin Riehaa siitä ja sehän alkoi sujumaan. Haastavampi juttu oli saada se kääntymään 7-pujotteluun pituuden sijaan. Siihen vaan selkeää jarrua, sekä äänellä, että vartaloa kääntämällä, niin alkoi sujumaan.

8-10 pätkälle suunnittelin ensin takaaleikkausta 9-hypylle, mutta en saanut Riehaa kääntymään putkeen. Vaihdettiin ohjaus sitten niin, että annoin koiran pujotella itsenäisesti loppuun ja menin valssaamaan 8-hypyn jälkeen. Näin sain paremmin kerrottua Riehalle suuntaa.

10-13 putkihässäkkä sujui tosi kivasti. Juoksin valssaamaan 10- ja 11-putken väliin, siitä lähetys pimeään 11-putkenkulmaan ja pääsin hyvin merkkaamaan käännöksen suunnan tekemällä sokkarin toiseen päähän. Siitä taas lähetys pimeään 12-putkeen.

14-pujotteluun tein takaaleikkauksen. 15-hypyllä oli linjattava ja jarrutettava voimakkaasti, että sain Riehan taas kääntymään pujotteluun. 16-17 välille kokeiltiin ensin päällejuoksua ja se toimikin hyvin, kunhan vaan olin rohkea. 18-20 oli Riehalle helppoa kauraa, kun se irtoaa niin hyvin. Tämän kunniaksi päätettiin kokeilla myös 16-pujotteluun poispäinkäännöstä ja sitä, irtoaisiko Rieha tekemään 17-19 pätkän, vaikka jäisin leijeröimään pujottelua. Ja kyllähän se irtosi, oli aika makean näköistä menoa :). Tosin 21-hypylle käännöksessä sai sitten olla tarkkana, kun neiti oli saanut tykittää baana auki.

Agitreenien jälkeen vielä tokoiltiin. Saatiin tehdä paikallaolot Pipsan kanssa. Niissä ei mitään huomautettavaa, vaikka häiriö oli kova kun kahdella muulla kentällä oli aksaajia. Lisäksi väännettiin seuruun käännöksiä paljon ja jumpattiin vielä kaukoja. Hyvää häiriötä ja hyvä fiilis!

Läpi esteiden, lajista riippumatta

Hikipinkotreeniviikko takana, joka päivä ollaan jaksettu ajella kentälle. Mutta keväisessä säässä treenaaminen on vaan niin parasta!

Torstaina nähtiin Raisan kanssa. Aloitettiin luoksetulolla, josta takapalkkaa heti stopista. Tosin ensin piti treenata alun nykiminen pois, sen verran Rieha oli kierroksilla. Lisäksi otettiin taas lopun vahvistusta, koko ajan miettii vähemmän kiertämistä.

Sitten zetaa, jossa oli kauhean hyvä fiilis. Onnistuin keskittymään käännöksiin ja koiraan, ei tullut vääriä jääviä ja tehtiin yhdessä. Riehan jäävät on kyllä superhienot silloin kun ne onnistuu. Raisan liikkurointi sen sijaan vähän aiheutti häiriötä ja meinasi jarrutella liikkurin käskystä, eli käveltiin sitten vaan zetaa.

Tunnarin Rieha teki aivan sairaan hienosti, täysiä sinne, oman nosto ja täysiä takaisin. Huisin hieno! Pitokin oli hyvä. Vahvistelin sitä vielä ohjatun kapulan kanssa ja hyvin saatiin onnistumisia.

Loppuun vielä seuruuta. Käännökset sujui, mutta hieman se meinaa poikittaa takaosasta. En näe sitä itse, koska pitää etupään hyvin paikallaan. Hankalaa, se on varmaankin sitten seuraava projekti, kunhan saadaan käännökset hyvään kuosiin.

Loppuun Rieha teki paikkamakuun samalla, kun Naru treenasi ja ammuin sille. Tämä oli pitkän tauon jälkeen Riehalle vähän turhan kiihdyttävä kombinaatio ja se ponkaisi ylös ekasta laukausesta. Tajusi heti virheensä ja meni maihin. Kävin vielä laittamassa sen uudestaan maahan ja sen jälkeen makasi ihan ongelmitta loput laukaukset. Eihän näitä kannata liian helposta taas aloittaa :D.

Perjantaina kävin Viiman ja Riehan kanssa hallilla. Tarkoituksena oli treenata Riehan kanssa välistävetoja ja niillä aloitettiin. Ja niistä ei tullut mitään. En tiedä ohjasinko oikeasti niin huonosti, mutta Rieha ei vaan kääntynyt. Ja sitten kun se kääntyi, niin hyppäsi ihan miten sattuu. Siinä vaiheessa kun se kaatoi koko hyppyesteen ja rimanpidike jäi sen kainaloon ja irtosi, niin päätin lopettaa. Ei se yleensä ole noin hillitön, tiedä sitten mikä oli nyt ongelmana.

Siirryttiin tokoon. Seuruun käännöksiä tehtiin paljon. Edelleen tuntuu, että alan löytämään sen yhteyden niihin, mitä kaivataan. Toivotaan, että sama fiilis kantaa kokeessa!

Kaukoja tehtiin riman kanssa ja luoksetulon stoppeja peruuttelujen kera myös. Hirveän hyvin se keskittyi tokoilemaan, vaikka agi meinasi lähteä lapasesta.

Viima kävi aksailemassa myös. Se teki omaa, varmaa tahtiaan. Sitten leikittiin ja voi miten porokoira hullaantuikin kun varastin sen lelun ja juoksin karkuun. Se oli suorastaan hillitön, aika hauska :D. Viima on niin oman tiensä kulkija, joten aina kun sen saa innostumaan tuollaisesta niin se on aivan huippuhienoa ja -hauskaa. Siitä näkee niin aidosti sen innostuksen (tai innostumatomuuden).

Eilen käytiin taas ulkokentällä. Pari muutakin koiraa oli tokoilemassa, eli vähän häiriötäkin saatiin. Seuruutreeni jatkui. Juoksu on edelleen vaikein, mutta työstetään. Siinä minun on itse vaikein pitää koiraan yhteys, kun joudun miettimään omaa etenemistä niin paljon. Mietin, että ehkä alitajuisesti pelkään myös kaatumista. Juoksupätkällähän viime kesänä kaaduin ja mursin käteni. Toisaalta tähänkin auttaa se, että en juokse ihan täysiä, vaan aika hillitysti.

Tunnari tehtiin liikkuroituna. Ensimmäinen toisto oli hieman levoton kapuloilla, toinen oli parempi ja kolmas aikalailla täydellinen. Keskittyy ja parantaa siis hienosti. Uskon, että kapulan viejäkin hieman vaikuttaa menoon, nyt oli tärkeä ihminen, niin nostatti fiilistä enemmän.

Kaukoja jumpsittiin myös. Alkuun oli hankalaa, eikä millään malttanut siirtää painoa. Mutta kun vaan sitkeästi piti kiinni kriteeristä, niin alkoi löytymään. Apukepit on niin mun pelastus tässä, niiden avulla näen kauempaakin, jos liikuttaa jalkoja. Loppuun vielä luoksarin lopun vahvistusta, toistoja ja toistoja.

Tänään käytiin taas ulkokentällä. Alkuun metallinoutoa tasamaalla. Näissä ei ongelmia. Keskimäärin joka toisen nosti vinoon, eli ihan hyvä prosentti. Selkeästi tykkää itsekin kantaa niin, mutta aina ei ehdi ottamaan vinoon. Ja toisaalta, palautusvauhti on hyvä kummassa vaan versiossa, joten sitä ei tarvitse tässä vaiheessa kauhasti jankata.

Zetaa tehtiin ensin itsekseen, sitten liikkuroituna. Käännäköset sujui, mutta sain sen kerran kiinni väärästä jäävästä. Tällä kertaa teki seisomisen istumisena. Analysoin tämän heti, minulla ei ollut yhteyttä koiraan käskyä antaessa ja se jäi omilleen. Taas kun keksityin, niin onnistui.

Seuruun käännökset oli tietysti ohjelmistossa. Ja mikä ihana fiilis niissä olikaan! Jopa juoksu sujui aivan sairaan hyvin, Rieha piti paikan ja minä hoidin myös oman hommani. Ihanaa kun tuntuu, että edistyy.

Tunnarista kolme toistoa. Rieha teki hyvää työtä, mutta piti analysoida omaa tekemistä lopussa. Tajusin, että alitajuisesti niiaan, kun Rieha tulee eteen, jolloin se jää kauemmas. Tämä on ehkä peruja siitä, kun pelkäsin, että törmää. Kuitenkin se on aika voimakas signaali Riehalle ja jää heti kauemmas. Ilman niiausta toi kapulan paljon paremmin. Taas yksi juttu itselle muistettavaa, huoh :D.

Zeta ja luoksari tehtiin liikkuroidusti ja ketjutettuna. Zeta oli hieno. Luoksarin eka stoppi oli aivan sairaan makea, joten palkkasin Riehan suoraan siitä. Hyvä fiilis!

Tuike pieni kävi verestämässä tunnaria, luoksetuloa ja metallinoutoa. Voi sitä innon ja ähinän määrää. Oli ihan yllättynyt miten hyvin se muisti taas tunnarin, oma nousi varmasti pariin otteeseen. Ihana mummo :).

Tässä vielä vähän videota Riehan kaukotreenistä. Tunnarikapulat on hyvänä merkkinä siitä, jos liikkuu. Aika kivasti se ajattelee. En tiedä saanko niistä koskaan sellaisia superrauhallisia, koska Rieha vaan on niin sähäkkä. Mutta ei nää kovin huonot kuitenkaan ole, vai mitä ootte mieltä?

Ja hei, käykääpä kurkkaamassa Riehan pennun Terran eka möllitoko, aika päheä :)! http://terrakendi.blogspot.com/2015/04/nakkiluokan-kakkonen.html

Pääsiäisen treenihaasteet

Tästä tulee taas sellainen pitkä keräilypostaus, mutta kun ei parempaa pysty, niin ei voi mitään. Blogin ajatus omana treenipäiväkirjana alkaa vähän rakoilemaan...

Viime viikon alku lepäiltiin. Perjantaina koko porukka pääsi halliin. Riehan kanssa treenattiin aksapuolelta viime kisojen vaikeaa paikkaa, eli suoraa, jonka päästä pitäisi mennä vaikeampaan putken päähän. Eihän se vaikeaa ollut, kunhan vaan itse liikun ja ohjaan. Kisoissa jäin vaan ihastelemaan ja tottakai Rieha silloin tekee jo omat päätöksensä.

Viima teki myös aksaa ja se oli kovasti innoissaan. Sen hyppytekniikka on nykyisin kyllä aika onneton, täytyy vaan pitää rimat alhaalla. Pääasia, että pääsee pienesti touhuilemaan. Tuiken kanssa rallyiltiin taas oma selkä kieroon. Ajatus oikealla seuraamisesta alkaa ihan selkeästi kehittyä pienen koiran päässä. Myös Viiman muisteli rallykuvioita ja oli ihan pätevä. Ehkä sekin on vielä rallykisoihin vietävä.

Toisella kierroksella Rieha vielä tokoili. Tehtiin seuraamista, jossa nappasin sen hihnaan, että pystyin hieman sanomaan paikasta. Ehkä se toimi, ehkä ei. Vähän oli väkinäistä, seuraamisen ajatus oli ihan jossain muualla kuin yhdessä tekemisessä. Zeta onneksi sujui paremmin ja kaukoja jumpattiin myös apukepin avulla, mikä oikeasti on auttanut tekniikkaan.

Pääsiäisenä oltiin mökillä. Koirat juoksi ja nautti, aurinkokin vähän pilkahti eli kaikki oli kohdillaan.

Häikäistyneet pystykorvat

Pääsiäismunahaaste

Suurimmaksi osaksi siis vaan rentoiltiin, mutta pientä treeniä oli toki pakko mahduttaa mukaan. Kaukojumppaa nyt ainakin on tehtävä ja lisäksi käytiin tallaamassa vuoden eka esineruutu. Tallattiin n. 30x40m alue ja sinne neljä esinettä.

Rieha nosti kaksi ekaa esinettä nopeasti, kumpikin oli takana ja sinnehän se uppoaa ihan ongelmitta. Luovutukset oli myös priimaa. Kolmas esine oli vaikea, se oli edessä ja materiaaliltaan muovia, eli hajuakaan ei varmasti irronnut niin paljoa. Hieman meinasi kelpiltä usko loppua, mutta avustettuna esine nousi. Nostatin sillä vielä neljännekin etureunassa olleen esineen, ihan vaan sen takia, että jäisi ajatus siitä, että etsiminen kannattaa. Treeni oli ehkä hieman liian vaikea tauon jälkeen ja Rieha oli jo aika väsynyt parin päivän mökillä juoksemisen jälkeen. Pitää seuraavaksi tehdä sille pari motivoivampaa treeniä, huippupalkalla.

Tuike ja Viima hakivat myös esineitä, kaksi kumpikin. Tuike on pieni tehopakkaus, se etenee varvikossa hitaasti, mutta varmasti ja esineet nousee. Viima teki taas omalla tyylillään, välillä pysähdellen touhuamaan jotain muuta. Mutta niin vaan sekin innostui, kun esineeseen törmäsi ja häntä heiluen se ne toi. Mökkireissun mielenvirkistys siis niillekin.

Maanantaina olikin kunnon teeenipäivä, kun ensin treffattiin Riehan lapsi Nasta ja omistajansa Laura. Nasta on kauhean pätevä agikoira ja tokojututkin sujui tosi hyvin, vaikka toko ei heille ykköslaji olekaan. Pitää yrittää tehdä pennuista oma postaus tässä joskus, niin päteviä se on kaikki videoiden perusteella. Saa olla hoitotäti ylpeä!

Riehan kanssa päästiin taas suurennuslasin alle, kun Salme tuli paikalle katsomaan missä mennään. Tehtiin koko evl:n setti läpi kahdessa osassa.

Seuraaminen oli aika järkyttävää. En auttanut koiraa yhtään, tein käännökset ihan varoittamatta saman tien kun kuulin käskyn. Riehan paikka irtoili, kun se ei vaan pystynyt tekemään samaa tahtia. Oikein sellainen malliesimerkki siitä, miten seuraamista ei pidä tehdä...

Zetassa Rieha teki istumisen seisomisena, eli koeajatus tuli läpi. Luoksetulo oli ok, hieman oisi voinut olla napakampi stoppi. Loppu toimi hyvin suoraan sivulle. Ruutu oli meidän hyvää osaamista, ei ongelmia. 

Ohjatussa hieman himmaili merkkiä, hyvä vasemman nosto, mutta pyöritti kapulaa. Hyppynouto oli ok. Tunnari oli hieno, varma erottelu. Kaukoissa sähläsin itse vaihtoja, mutta Rieha teki ihan hyvää työtä.

Kokonaisuutena setti meni ihan ok. Keskusteltiin paljon omasta mielenhallinnasta ja siitä, miten vaikutan Riehaan. Erityisesti seuraamisissa oma mielentila näkyy ja en anna Riehalle mahdollisuutta tehdä töitä yhdessä minun kanssa. Alan jännittämään, teen äkkikkäännöksiä ja äkkipysähdyksiä. Rieha paikkaa niitä aika hyvin, koska se on niin sähäkkä, mutta harmonia jää puuttumaan.

Tehtiin vielä uudestaan seuraaminen ja zeta. Nyt ajatuksena täydellinen rauha, hyvä mieli ja keskittyminen koiraan. Kieltämättä meno parani heti. Kotiläksykuuriksi saatiin juuri tuo seuraamisen yhteys ja rauha. Salme ehdotti, että tekisin treeneissä korostetun rauhallisesti ja hakisin sitä kautta oman ja koiran mielentilan hallintaa. Hitaasti tekeminen tuntuu oudolta, mutta kokeissa aina nopeutan omaa toimintaa eli kompensaatio tulee sitä kautta. Lyhyet, hitaat askeleet sekä seuruuseen että zetaan, samoin kaikki lähtötilanteet korostetun rauhallisesti. Tekniikan puolelta treeniin edelleen kaukojen jumppaus, kapuloiden puremattomuus ja luoksetulon ekan stopin vahvistus. Siinäpä taas hommia :).

Tiistain agitreenit oli peruttu, mutta treffattiin kuitenkin Annan kanssa hallilla. Tehtiin luoksetulon alkua ja loppua. Suoraan sivulle tuloa pitää vielä vahvistella, mutta aika hyvin pystyn sitä auttamaan pelkällä katseen suunnalla.

Seuraamisessa ja zetassa haettiin sitä zen-fiilistä. Aika hyvin sitä saatiin esiin, erityisesti zetassa tykkäsin Riehan keskittyneestä ilmeestä. Se oli jotenkin levollinen, eikä tehnyt vääriä jääviä. Lisäksi Anna osaa hyvin katsoa meidän seuruun ongelmia, eli niitäkin saatiin työstettyä, lähinnä omaa kääntymistä. Loppuun Rieha teki vielä tunnarin pitoa sekä.edessä että sivulla ja kaukoja apukepin kanssa.

Mummo-osasto eli Tuike ja Nelli tekivät loppuun vielä oman settinsä. Tuike siis rallyjuttuja, kovalla innolla. Ihanat, täpäkät japsit!

Palkitsevia treenejä ja kisoja

Viime viikolla käytiin torstaina itsekseen hallilla. Tehtiin paljon zetaa ja vähän tunnaria. Zetapeikko oli aika pahana. Ärsytti suunnattomasti, kun tuntui ettei vaan suju. Nyt tuli esiin se istumisen unohtelu ja lisäksi vielä normaali oman kävelyn vaikeus. Savu vaan nousi korvista ja siinä vaiheessa kannatti jättää treeni siihen. Tunnari onneksi sujui ja saatiin myös mukava paikkamakuutreeni Ruun ja Hupin kanssa. Samoin luoksarin stoppeja treenattiin onnistuneesti takapalkalla. Ehkä siis kuitenkin plussan puolella oltiin.

Maajoukkuekarsinnoista

Perjantaina käytiin kisatokovuorolla, jossa Närhen Hanna ehti katsomaan meidän menoa oikein huolella. Lämmittelyksi Rieha sai juosta ruutua, joka oli vaikea häiriömerkkien takia. Yhden häiriömerkin kautta se sinne kiersikin ekalla yrityksellä, mutta sen jälkeen ei ollut ongelmia. Hieman se pomppi mennessään, mutta sanoinkin, etten siihen lähde puuttumaan, koska kokeessa sitä ei näy. Pikemminkin johtuu kovasta innosta, kun pääsi melkein suoraan autosta tekemään.

Myös zetaa tehtiin, ylläri. Näytin eri versioita omasta kävelystä ja pohdittiin niitä. Rieha teki tosi hyvin, kertaakaan ei tehnyt väärää jäävää ja jaksoi jankata zetaa edestakaisin. Suurin ongelma oli katsojien mukaan oma kääntyminen vasemmalle, joka ei sekään ollut iso ylläri. Opettin sitten kävelemään ilman koiraa.


Tunnaria Riesku sai tehdä häiriössä, eli kapulat oli istuvien katsojien jaloissa. Hyvin se tämän selvitti.

Luoksetulossa Hanna vinkkasi stoppitreeniin kiertotreenin päälle vielä peruuttelua. Sitä joskus kokeilinkin, pitääpä ottaa taas työn alle. Eli siis koiraa kierrätetään tolpan tmv. ympäri, josta stoppeja ja välittömästi stopin jälkeen tulee peruutus, sitten taas kierto, stoppi ja peruutus. Saisi sitä ajatusta enemmän taaksepäin. Tämä ja takapalkkatreeni varmasti toisivat sen viime silauksen. Lisäksi mulle syötettiin ajatus siitä, että josko ottaisin Riehan tokossa suoraan sivulle, eteentulon sijaan. Kokeiltiin pariin otteeseen ja ajatus voisi olla ihan työstettävissä. Ja vähenisihän kokeissa yksi paikka menettää pisteitä. Sitten pitää vaan olla ok-puolella tarkkana.

Lauantaina päästiin sitten Huotarin Oilin oppiin. Ihanaa, kun nyt on päästy useamman kerran saman kouluttajan oppiin, se antaa niin paljon enemmän. Niin myös tänään, on mahtavaa kun kouluttaja muistaa mitä ollaan tehty ja miten edettiin!

Aloitettiin homma yhteistreenillä. Ensin istu-maahan-jumppaa ympyrässä. Rieha oli tosi hyvin kuulolla. Sitten perinteiset seuraamiset pujotellen, näissäkään ei ongelmia. Sitten paikkamakuun aloituksia rivissä, tosi pienillä väleillä. Tässä Rieha meni kerran lankaan viereisen koiran sivu-käskyyn, mutta sitten taas skarppasi. Uusien sääntöjen mukainen paikallaolo sujui onneksi tällä kertaa ilman ylimääräisiä koiria Riehan luoksetulossa. Rieha oli ihan super. Loppuun tehtiin vielä kimpassa seuraamista ja jääviä. Jäävissä Riehalla oli istuminen hakusassa, muut sujui. Kiva välillä touhuilla erilaisia juttuja.

Yksittäistreenissä olin valinnut aiheeksi, tadaa, zetan. Katsottiin ensin koemainen, hitaalla kävelyllä. Rieha teki hyvin ja näytti kuulemma ihan ok:lta. Sitten tehtiin sama normaalilla kävelyllä. Rieha teki edelleen hyvin, mutta nyt näytti kuulemma paljon paremmalta. Eli tempo saisi kuitenkin olla se normaali, muuten homma näyttää liian jähmeältä. Ja normaali tempo myös tuntuu itsestä paremmalta, varsinkin kokeessa, jossa jännitys vie jalkoja eteenpäin.

Sitten mietittiin miksi Rieha on tehnyt istumisessa virheitä. Pääteltiin, että joku koetilanteessa sen aiheuttaa. Tehtiin siis alle koemaisesti seuruuta, kaukot ja ruutu. Sitten zetaan. Se oli hieno, eikä Riehalla ollut ajatustakaan jättää istumista välistä. Eli näinkään ei saatu sitä kiinni.

Seuraavaksi tehtiin rikottua zetaa, eli Oili liikkuroi minun menoa. Välillä juostiin, stopit tuli yllättäen esim. kulmassa jne. Eikä Rieha tehnyt edelleenkään yhtään virhettä. Se oli ihan tosi hienosti skarppina ja kuulolla.

Oilin ohjeeksi saatiin nyt tehdä paljon kokonaista zetaa. Samalla tulee kävelytreeniä itselle ja koiralle ajatus siitä, että kyseessä on kokonainen liike, jonka kaikki osat pitää suorittaa. Jos Rieha tekee väärin, niin ei saa liikaa torua, käydä vaan laittamassa se oikeaan asentoon. Sen jälkeen jatketaan zetan tekoa, kunnes se onnistuu alusta loppuun. Silloin vasta (iso) palkka. 

Jääviä voi treenata myös erikseen, jolloin väärään asentoon voi puuttua isommalti. Näitä ei siis saisi liittää zetaan, että siinä säilyy varmuus. Mutta erikseen voisi tehdä vaikka 10 seisomista jättipalkalla, jonka jälkeen yksi istuminen ja jos onnistuu niin vielä isommalla palkalla. Eli vähän haastetta, mutta samalla myös motivaatiota. Lisäksi Oili kehotti miettimään sitä, että opettaisin Riehan katsomaan eteenpäin jäävissä. Silloin sillä olisi enemmän tehtävää, eikä fokus katoaisi. Nythän sen pää pyörii minun liikkeen mukana.

Toisena liikkeenä katsottiin merkkiä ohjatun noudon yhteydessä. Mielestäni Rieha herkästi himmaa siinä, kun odottelu on tylsää ja ajatus on kapuloilla. Tähän tehtiin treeninä sellaista, että juuri ennen kuin sanon käskyn merkille (tai melkein yhtä aikaa), kosketankin Riehaa kevyesti jalalla takakautta. Jalkakosketus on siis ikään kuin merkki, että lähdehän siitä. Testattiin ja kyllähän se toimi. Tosin Riehan ilme oli aikamoinen :D. Mutta minusta tuo oli oikein hyvä herättely.

Muutenkin puhuttiin siitä, että merkin arvoa pitää nostaa. Merkille voi tehdä hetsilähtöjä vaikka niin, että koira on hihnassa ja merkille ei pääse ennen kuin kiskoo kunnolla. Samoin koiran kanssa voi kisata merkille menosta. Hetsilähdöissä Oili piti tärkeänä sitä, että niistä ei saa palkkaa, koska vire on muutenkin korkea. Iso palkka tulee vaan niistä nopeista merkeistä, joihin se lähtee ilman suurempaa yllytystä. Ja jos Rieha himmaa, niin otetaan välittömästi uusiksi ja muistutetaan esim. tuolla jalkakosketuksella vauhdista. Tosin Riehan vauhti on himmattunakin aivan riittävä, itse vaan tykkäisin hioa sen täydelliseksi.

Tosi kiva treeni taas kerran! Ja kyllä muuten lämmitti mieltä, kun Oili sanoi, että eikun SM-kisoihin, tuolla koiralla on oikeasti mahdollisuudet finaalipaikkaan. Ja kyllähän sillä onkin, minun kultakimpale!

Treeniviikko päätettiin eilen tositoimissa, kun osallistuttiin kotikisoihin. Tällä kertaa lajina agility. Edellisestä kisasta olikin taas aikaa reilu neljä kuukautta. Agility, tuo meidän lapsipuoliharrastus.

Juostiin kaikki kolme rataa, joista yksi oli hyppäri. Vitsit, miten hyvä fiilis oli! Hyppäriltä saatiin harmittava vitonen, kun eka rima tippui. Tällä oltiin neljänsiä, nopeimmalla ajalla. Agiradoilta saatiin kummaltakin HYL, mutta niissäkin oli nolla niin lähellä. Kummallakin radalla sattui yksi moka, muuten radat meni ihan sairaan hyvin. Ekalla radalla jäin ihailemaan Riehan keinua (miksi???), enkä ehtinyt ohjaamaan sitä, jolloin suuntana oli putken väärä pää. Tokalla radalla jäin ottamaan Riehaa putkesta liian kauas, jolloin se sylki sieltä ulos täysiä ja suoraan, ajautuen seuraavan esteen väärälle puolelle.

Mutta olipa hauskaa, pakko tämän tokoparin on varmaan mennä taas uudestaankin :D! Todistusaineistoa:

Mietintää palauttelevien parissa

Maanantaina suunnattiin hallille ja otettiin työn alle edellispäivän kokeen ongelmat. Yritin saada niitä esiin, mutta ei onnistunut. Eli koetilanne, koepaikka tai joku muuttaa tilannetta.

Alkuun tehtiin zetaa. Tehtiin monta toistoa koemaisesti, eikä jäävissä ollut mitään ongelmaa. Näitä kuvattiin videolle, jotta voisin analysoida liikettä. Sinänsä, vaikka se nytkin teknisesti onnistui, niin onhan se vähän jäykän näköinen liike. Kokeessa kävelen ripeämmin, treeneissä huomattavasti hitaammin. Hitaassa kävelyssä seuruu ei pelaa ja varsinkin käännöksissä on ongelmia, eli Rieha yrittää istua. Muutenkin olen aika vaikean oloinen, en tee liikettä yhdessä koiran kanssa. Ehkä tästä on nyt tullut "se" liike, mitä jännitän ja jäykistelen, eikä se sitten onnistu kokeessa... Siinäpä pohdittavaa korjaussarjaan.



Sitten se tunnari. Tässä ei kyllä mielestäni ole mitään painetta tai ongelmaa kun tehtiin toistoja. Laitoin tunnareiden ympärille merkkejä, ei vaikuttanut. Eikä myöskään liikkuri kapuloiden vieressä. Tässä oikeasti luulen, että parkkihalli oli se vaikuttava tekijä. Mutta sitäkin voi treenata, tehdään jatkossa tunnaria vielä erilaisemmissa paikoissa.



Myös kaukoja jumpattiin ja niissä sitä, että pitää kuunnella. Vaikka en ikinä saisi Riehalle täydellistä maahan-istu-tekniikkaa, niin yhtään pisteitä ei ainakaan saisi lähteä tuplakäskyistä.

Loppuun tehtiin vielä vähän aksaa. Välistävetoja ja pujottelua pienellä radanpätkällä. Välistävedotkaan ei enää niin pahasti töki.

Eilen agivuorolla oli tälläinen rata:

Alun avokulma pujotteluu sujui superisti kutsuhypyllä. 4-7 oli aikamoinen pyöritys, haastetta riitti. Pujottelun jälkeen valssilla 4-hypylle, puolivalssi 6- ja 7- hypyille ja siitä vastakäännöksellä putkeen. Paljon oli itsellä mietittävää ohjauslinjojen suhteen, mutta ihan ok onnistuttiin. Edelleen paljon oli kiinni siitä, miten rohkeasti vein.

9-10 otettiin välistävedoilla. Näissä kun jätin turhat jarrutukset pois, niin rimat pysyi ja muuten Rieha ohjautui tosi hyvin. Takaaleikaten putkeen ja loppupätkä suoraviivaisesti ja hyvillä kontakteilla. Ihan oli pätevää menoa ja paljon hyvää. Mahtavaa, että onnistumisia alkaa olla joka treeneissä, vaikka tehtäisiin vaikeitakin pätkiä :).

Treeni kulkee, kirjoitus ei

Kirjoittelu menee taas viikon kertaukseen, vähän onnetonta. Mutta tehty on ja touhuttu. Auringosta olen päässyt nauttimaan harmittavan vähän, kun päivät on menneet harjoittelussa tai koulun penkillä. Onneksi tänään aurinko vielä paistoi ja hanki kantoi. Ehkä niitä kelejä riittää jatkossakin.

Tiistaina meillä oli normaalit agitreenit. Tehtiin rata, jossa oli teemana pituudelle irtoaminen ja sen oikea suorittaminen. Pitkästä aikaa mukana myös pussi.

Rieha suorastaan leijaili pätkän 1-7. Minä vaan lähetin ja kelpie irtosi. 8-pituus sujui hyvin, mutta sitten Rieha oli kovasti sitä mieltä, että aiempi suunnitelma piti paikkansa ja suuntasi putkeen. Vastakäännöksellä sain Riehan kääntymään. Pujottelun haki tosi hyvin. 15-hypyllä treenattiin omaa rytmitystä ja tein persjätön ennen putkea. 17-hypylle viskileikkaus, joka sujui ok, kunhan annoin koiralle tilan kääntyä. Välistävedot ei ole meidän vahvuus, mutta selvittiin lopustakin. Lopuksi koutsimme Hanna kokeili mennä Riehan kanssa loppupätkää ja aika hienon sujuvaa menoa se oli. Se on helppoa, kun sen osaa!

Tokohommia ollaan tehty isommalti tiistaina agin jälkeen, torstaina ja tänään aamuvuoroissa hallilla ja perjantaina kisatokovuorolla. Aika pitkälti samoja juttuja, seuraamista (rauhaa, paikkaa, käännöksiä), luoksetuloa (stopin vahvistusta), tunnaria (pito), zetaa (rauhaa, käännöksiä) ja kaukoja (tekniikkaa, rauhaa, lähtöjä). Hyviä treenejä ollaan saatu aikaiseksi ja kaikkiin liikkeisiin on mielestäni tullut parannusta. Jos ei muuhun, niin omaan asenteeseen.

Eilen kisatokovuorolla tehtiin liikkuroidusti liikkeitä ja hyvällä mallilla ne oli. Seuraaminen pursuili, mutta ilmeisesti palaute meni perille, koska tänään R teki aivan sairaan kaunista ja makeaa seuraamista, juuri oikealla paikalla! Ihanaa nähdä tuloksia siinäkin, kun se on niin kauhean vaikea liike. Kisatokovuorolla Rieha teki myös hienot paikkikset ja sai se juosta pari kertaa ruutuunkin.

Pääasiana Riehan treeneissä on ollut nyt mielentila. Olen laskenut omaa tekemistäni todella paljon, eikä Rieha ole saanut riehua treeneissä ollenkaan. Lelupalkkaa se on saanut hyvin minimaalisesti ja namejakin tavallista vähemmän. Sen sijaan kehuja se on saanut extrapaljon silloin kun onnistuu. Tuntuu, että nyt Rieha keskittyy enemmän minun kanssani tekemiseen, eikä odota palkkaa niin isosti tai tee töitä pelkästään sen takia, koska se on vaan niin siistiä. Hauskaa sillä edelleen on ja ilme on mahtava, mutta se tietty keskittyminen alkaa löytyä. Jatkamme siis tällä linjalla.

Tuike on ollut mukana kaikissa tämän viikon hallivuoroissa ja ollaan treenattu voittajaluokan rallyliikkeitä. Eli isoimpana juttuna sitä oikealla seuraamista. Kyllä on selkä kovilla ja hiki virtaa, kun imuttaa pikkukoiralle seuraamisen paikkaa. En muistanutkaa miten rankkaa hommaa se on verrattuna isompiin koiriin. Mutta hyvin Tuike on alkanut hiffaamaan ideaa. Ja on se ollut niin kovin iloinen, kun on päässyt mukaan. Eilen se myös näytti kuinka isommille koirille pidetään jöötä, kun kaverin kelpieuros pääsi karkaamaan sen luokse kesken treenin. Kyllä muuten antoi pikkumummo sellaiset lähdöt, että kelpie aivan järkyttyi. "Mitä pienempi koira, sitä isompi ego" pätee kyllä Tuiken kohdalla :D.