Riehan kanssa oltiin lauantaina Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla, jossa jatkettiin pk-hyppyharjoituksia. Aiemmat postaukset löytyy blogista:
peruskurssi ja
jatkokurssi1.
Rieha teki kahta harjoitusta. Ensimmäinen oli set point-harjoitus umpiesteellä, ponnari kuuden jalan päässä. Saman harjoituksen voi tehdä myös neljän jalan päästä, jolloin se on vielä fyysisesti vaativampi.
Set point on aloitettu agiesteellä ja kun perustekniikka on kunnossa, niin voi siirtyä umpinaiseen. Set point-harjoituksen tarkoituksena on opettaa koiralle painonsiirtoa takapäälle, mistä ponnistus lähtee. Pk-hypyssä painonsiirto on erityisen tärkeää, koska hypättävä este on niin korkea.Samalla harjoitus on koiralle jumppaa, joka vahvistaa hyppyyn käytettäviä lihaksia.
Ulla korosti edelleen myös sitä, kuinka pk-hypyssä pitää koiralla olla hyvät voimat ja korkea vire, koska se lähentelee koiran maksimisuoritusta. Lähtöasentona hyvä istuma-asento, jossa koira ei kenota mihinkään suuntaan ja istuu tasaisesti takajalkojen päällä.
Riehan treenissä este korotettiin aina 70 senttiin, joka on aika maksimi, mitä noin lyhyestä matkasta voi hypätä. Jos haluaa kasvattaa korkeutta, niin silloin myös lähtömatkaa aletaan lisäämään. Tämän jälkeen estettä alettiin laskemaan ja vaihdoin itse puolta, eli loput toistot tehtiin kutsuhyppynä. Silloin samassa treenissä tulee treenattua sekä meno, että tulohyppy. Tässä kohden palkan suunta on tärkeää, eli sen pitää olla maassa, jotta koira voisi pitää pään alhaalla. Ulla näytti meille tähän hyvän kikan, eli seisoin leveässä haara-asennossa ja tiputin lelun maahan niin, että Rieha näki sen. Samalla kun se katsoi tippuvaa lelua, se sai luvan hypätä. Näin sen katse oli alhaalla, eikä kontaktissa minuun.
Video Riehan treenistä::
Rieha meni 50 senttiin asti oikein hyvällä tekniikalla, sen jälkeen hajoili pikkaisen. Mutta aika hyvällä mallilla se silti on ja Ullakin sanoi, että hyppäsi sen 60-70 senttiä kuitenkin suhteellisen hyvin. Kulma oli sille hieman haastava, eli ihan ei saanut kroppaansa korkeimmissa siihen mukaan. Tarkkana saa olla lähtöasennon kanssa, koska Rieha alkaa helposti kenottamaan etupainoiseksi, jolloin hyppytekniikka myös huononee.
Toisena treeninä tehtiin liikkuvaa hyppyä, jossa viimeisenä esteenä taas umpieste, jota nostettiin. Kolme tavallista hyppyä perussarjan väleillä ja viimeinen hyppy 16 jalan päässä. Tässä vaihtelu voi olla 15-17 jalkaa. Samassa treenissä koiralle tulee sekä, etäisyyden, että korkeuden arviointia.
Riehan treenissä korkeus vaihteli 50-80cm. Tätä treeniä tehtäisiin nyt muutama kerta ja sen jälkeen nostetaan väli 60-90cm. Nostettaessa korkeutta saattaa viimeisen esteen etäisyyttä myös joutua kasvattamaan 17 jalkaan. Tähän mukaan myös paluuhyppytreeni set point-treenin tapaan.
Rieha arpoi ponnistuspaikkaa jonkin verran, eli ei ole sillekään ihan itsestäänselvää, mistä hypätään. Tämäkin kuitenkin ihan hyvällä mallilla ja ainakin motivaatio ja vire on ihan kohdillaan. Siitä ei voi kyllä Riehaa moittia! Ulla tykkäsi, että Rieha on hyvällä mallilla kaikin puolin. Aina voi kuitenkin treenata ja parantaa tekniikkaa ja myös fysiikkaa. Mukavaa oli taas käydä kuuntelemassa.
Tehtiin hallissa lämpäksi myös kaukoja, koska siellä vire on aina korkea. Riesku olikin aika täpinöissään. Ensin meinasi tulla liikettä, sitten omatoimisia vaihtoja. Mutta lopulta se alkoi keskittymään ja saatiin hyvää tekniikkaa. Se on vaan aina makeaa, kuinka noinkin korkeassa vireessä se pystyy ajattelemaan ja muuttamaan omaa toimintaa.
--------------------------------------------
Tänään treenattiin tokoa Jennyn ja huiskujen kanssa Vaajakosken nurtsilla.
Aloitettiin metskulla, jossa vaan motivaation nostatusta. Harmi, kun metallissa en oikein voi ottaa vauhtinoutoja, koska irrottaa sitten herkästi kokeessakin palkan toivossa. Mutta lähdöt hetsaten ja luovutuksesta iso palkka. Kyllähän se kapula vähän kolisi, mutta palautui hyvällä laukalla. Luovutuksissa tuli nytkähtelyä, mutta sitäkin saatiin loppua kohden vähennettyä.
Zetassa pari kolme kierrosta pelkkää kävelyä liikkurin käskyjen toimiessa häiriönä. Rieha meinasi mennä lankaan pariin otteeseen, eli esitti omatoimisia jääviä. Tuli siis tarpeeseen. Kävely oli taas todella vaikeaa itselle, tuntui, että kulmissa mentiin ihan miten sattuu. Tehtiin yksi kiekka myös jäävien kanssa. Seisomisessa liikutti hieman tassua ekalla kerralla, toka oli priima ja samoin istuminen ja maahanmeno.
Ohjatussa treenattiin suuntia ja vähän hetsailtiin merkkiä. Kumpikin puoli nousi hyvin, vaikka nurtsi haastava olikin. On taas alkanut ajattelemaan enemmän keskikapulaa, siis hyvässä mielessä. Se huomaa sen, mutta muistaa, että sitä ei oteta. Luovutuksetkin sujui hyvin, vahvistelin niitä vielä kiertojen kautta ja aika hyvin mallasi itseään suoraan, vaikka tuli vinosta. Asenne super ja liikkuri oli ilmaa!
Tunnari oli taas alkuun nurtsilla vaikea. Kolme toistoa ja jokainen oli edellistä parempi. Viimeinen oli ihan priima, eli kyllä se ajatus sieltä taas tulee.
Ruudussa vahvistelin vaan keskikohdan hakemista. Lähetin sen ruutuun kolmesta eri suunnasta ja joka kerta paikka oli hieno. Tämän se osaa vaikka unissaan ;).
Kaukoja tehtiin samaan aikaan, kun Mila teki ruutua ja ihan siinä ruudun vieressä. Aika hyvin pystyi fokusoimaan olennaiseen, vaikka ihana ruutu olikin vieressä. Ja vaihdot, ne oli suorastaa priimaa. Se mietti jokaista ja ajatus oli nimenomaan takana, jee! Muistin loppuun tehdä myös yhden koemaisen, eli että palasin koiran viereen ennen vapautusta. Muuten palkka tuli hyvästä vaihdosta.
Tuiken kanssa otettiin rallysulkeiset ja kerrattiin oikeastaan melkein kaikki avoimen kyltit (pl. hyppy). Se teki tosi kivasti ja iloisella asenteella. Houkutusruudussa oli kapuloita ja ne oli Tuikelle ilmaa. Vielä kun uskaltaisi treenata sillä ruualla... Eteentuloissa ei tarvitse apuaskelta ja hakee itse hyvin paikkaa. 360 astetta oikealle toimii nyt tosi hyvin, kun opetin siihen eri käskyn.
Oikeastaan ainut, mikä tarvitsi nyt kunnolla treeniä oli seisominen niin, että kierrän sen ympäri. Seisomista ei olla tehty aikoihin ja sen teki kauheasti mieli vähän kääntyä perään. Kiersin ja voivottelin jos liikkui, paikallaan pysymisestä tietysti heti palkka. Alkoi muistua hyvin mieleen. Eli kyllä me aika valmiita sinne avoimeen oltaisiin.
Tokojutuista tehtiin luoksaria suorana ja sen stoppeja kierroista. Tuike ei ole samanlainen himokiertäjä kuin Rieha, mutta tekee ja siitä on kuitenkin helppo ottaa stoppeja. Eli kyllä ne kierrot vaan pelaa, muillekin kuin paimenille. Lopuksi se haki ohjatun kapulat vapaamuotoisesti. Muistissa oli suuntakäskyt, koska järjestys oli juuri se, minkä osoitin.
Viimeisenä otin vielä porokoiratokot. Viima oli taas niin reipas! Tänään sitä ei tarvinnut edes pakottaa kentälle, tuli sinne ihan onnessaan ihan itse :). Aloitettiin hetsinoudoilla ja mikä vauhti, vau! Kokeilin myös muutamia luovutuksia ja pienen mietinnän jälkeen onnistui.
Luoksetulossa Viimalla oli niin paljon intoa, että varasti! Ja tottakai palkkasin ruhtinaallisesti, koska Viima saa todellakin olla niin röyhkeä kuin vaan ikinä haluaa. Stoppi täytyy muistutella mieleen erikseen, esim. kiertojen kautta. Loppuun tehtiin vielä seuraamista ja siinäkin se oli aika reipas. Koitin muistaa tehdä sen kanssa aina jonkun tempun ennen palkan saamista ja se selkeästi nosti virettä. Alkoi jopa oma-aloitteisesti hyppimään vasten, mikä oli aivan huippua. Sitten juostiin yhdessä vielä loppupalkalle. Oli rentoa ja ihanaa, huipputreeni!
Kyllä mulla vaan on kolme pätevää ja niin erilaista koiraa! Jokaisen kanssa saa (siis oikeasti saa, koska etuoikeus se on) miettiä asoita ihan eri vinkkelistä.
Yksi on täysiä tekevä työnarkomaani, joka elää joka solullaan sille, että kerron mitä se saa seuraavaksi tehdä. Toinen on täpäkkä ja itsepäinen pikkuakka, jolle pitää olla samaan aikaan sekä sopivan tiukka, että motivoiva ja se palvoo maata jalkojesi alla ja unohtaa muun maailman häiriöt. Kolmas on oman tiensä kulkija, jonka kanssa pitää heittää romukoppaan kaikki ajatukset siitä mitä sen pitäisi olla, ottaa vaan rennosti, vaatia ja olla aidosti iloinen onnistumisista, koska kaikki palaute näkyy koiran vireessä samantien.
Aika huisin mahtavaa!