Kelpietreeniä ja tokorinkiläinen

Sunnuntaipäivä hujahti Salossa, Kelmi-Nallikallion agi- ja tokopäivässä. Viimeksi kun osallistuttiin tähän tapahtumaan, niin Rieha 6kk mursi varpaansa. Vesku muistelikin tuota reissua kaiholla (eli ei), kun pentu istui jalka paketissa surkeana ja minä pillitin vähän väliä sen surkeutta ja meidän harrastusuran loppumista. No, onneksi siitä selvittiin hyvin ja Riesku on elänyt ja harrastanut ihan normaalisti. Uskalsin siis lähteä uudestaan reissuun ;).

Tämän päivän reissukuorma starttasi klo 7, siis minä, Vesku ja Rieha. Tuike ja Viima jäivät kotiin ja niille tuli omat huolto- ja lenkityspalvelut. Matkalla satoi lunta, vettä ja räntää vaihtelevasti. Salossa oltiin perillä mukavan ajoissa ja paikalla olikin iso määrä ihania kelpeitä, yli 20 kappaletta. Riehan sisaruksia oli paikalla useampi ja oli hauska nähdä erityisesti nuorempia puolisisaria. Ihan mahtavaa oli myös se, että paikalle oli tullut useampi Riehan pennuista kiinnostunut ihminen. Tosi kiva oli nähdä kaikkia, vaikka vähän ehkä itsellä oli kiirus kun hässäkkää oli niin paljon.

Agia koulutti uusi tuttavuus Satu Hilli. Jännitin meidän agivuoroa tosi paljon ja sen takia tuntui, että suurin osa ohjeistuksista meni ihan ohi. Enkä älynnyt videoidakaan treeniä, siitä olisi saanut jälkikäteen enemmän irti. Yllättävän hyvin saatiin kuitenkin sujumaan ja saatiin jopa kehuja, että meidän rytmitys sopii hyvin yhteen. Lähinnä katsottiin omia hartialinjoja, niitä Rieha kuulemma lukee tosi hienosti.

Treeniä ja itseä häiritsi se, että Rieha meni useammasta hypystä ali. Se pääsi kerran palkkaamaan itsensä näin, kun olin tiputtanut lelun hypyn eteen ja tietysti suorin linja oli mennä ali. Eli joko se vaan keksi että niin pääsee nopeammin, tai sitten uusi alusta oli siitä outo, tai sitten se ikävin vaihtoehto, eli että se oli jostain kipeä. Kuitenkin suurimman osan hypyistä se hyppäsi hyvin, alitukset tuli parissa kohdassa, missä sille tuli kiire, mikä puoltaisi ekaa vaihtoehtoa. Mutta tosi jännä, kun ei ole rimoja alittanut varmaan kuin muutamia kertoja ikinä.

Tokopuoli meni itsellä lähinnä kouluttaessa ja avustaessa muita. Oli tosi ihanaa nähdä noin hienoja kelpiekoirakoita! Riehan puolisisaria treenasi useampi ja ne oli aivan tosi ihania koiria. Toivottavasti neuvoista sai ihmiset jotain irti, itse olin vaan niin innoissani päästessäni pohtimaan :).

Rieha pääsi sitten päivän päätteeksi tekemään pari liikettä. Otettiin merkkiä ja ruutua, ruudun paikkaa vähän korjailtiin, mutta muuten oli hieno meno. Yksi ohjattu ehdittiin mahduttaa myös, siinä myös pätevää. Loppuun seuruuta, hyvällä ilmeellä meni sekin.

Hauska päivä, vaikka aika väsyttävä. Kotona oltiin siinä klo 22, eli reilu 15h pyörähti reissun päällä. Onneksi Vesku oli mukana, yksin olisi ollut kurja matkustaa!

Kotona lysähdin hetkeksi sohvalle, mutta satuin katsomaan vielä sähköpostia. Sinne oli vihdoin tullut tulokset Nuorten koirien tokoringistä. Ja me päästiin Rieha kanssa mukaan, ihan mahtista! Hakijoita oli 18 ja loppupeleissä tokorinkiin valittiin 8 koirakkoa. Saatiin lyhyet kommentit meidän tekemisestä:

"Ohjaajan ja koiran yhteistyö on erinomaista ja työskentely melko tarkkaa. Koiralla on hyvä kontakti ja kiva intensiivinen asenne, sekä kestää häiriön kivasti. Olette potentiaalinen pari.

Huomio tulee kiinnittää:
- turhiin vartaloapuihin mm. seuraamisessa ohjaajan oma katse ylös
- ohjaajan omaan likkumiseen seuraamisessa, että näyttää harmoniselta
- koiran hienoiseen "kiinnijäämiseen" noutoesineeseen noudon alussa"

Eli ihan samat ongelmat, mistä itsekin sanoin. Niistäkin siis suurin osa täysin minun omia ongelmiani. Mutta ihan mahtavaam kun saatiin noin hyvää palautetta, erityisesti kun katsojana oli Kiviahon Katja Suomen tokon huipulta. Nyt on taas uusi työkalu käytettäväksi ja treeninnnostus ihan huipussaan!

Vaikeutustreeniä videoiden kera

Tänään käytiin aamusta taas hallilla Annan ja Hennan kanssa. Olipa taas kivaa!

Treenien teemana oli tänään taas kuuntelu ja tehtiin toista kertaa tälläistä soveltavaa "rataa". Nyt oli Riehalle paljon vaikeampi kuin viime kerralla, varmaan osaksi hallistakin johtuen (nostaa niin paljon virettä):

Aloitettiin treenillä jossa eka lähetys ykkösmerkiltä kakkosmerkille, siitä hypylle, johon stoppi ja lähetys ruutuun, ruudusta sitten kapulan haku ja luovutus.

Hyppy oli hieman hankalassa paikassa, A-esteen edessä ja ilmeisesti se teki siitä hieman vaikeasti havaittavan. Rieha ei meinannut alkuun bongata sitä ollenkaan, vaikka käytiin se yhdessä katsomassa. Ruutuun se oli kovasti menossa. Pikkuhiljaa alkoi hyppykin löytyä. Ruutuun meni hyvin, mutta ilmeisesti kapulan vaikutuksesta alkoi ajautumaan aika paljon vasempaan reunaan.

Kuvailtiin treenistä videoita, tässä ekassa on ihan mukava suoritus, tokassa ruudun paikka meinaa jo valua vähän liikaa. Huomatkaa muuten alkukeskustelu, jossa käydään Riehan kanssa sotasuunnitelma läpi :). Se toimii oikeasti tuollaisen koiran kanssa joka, ajattelee ja hakee katsellaan.





Sitten korjailtiin vähän ruudun paikkaa näyttöruudulla, siitäkin pieni pätkä:



Sitten vähän muutettiin treeniä, eli ruudusta laitoin Riehan menemään putkeen, josta sitten luoksetulo stoppeineen. Aika hitsin nopeasti se tajusi tuon putken, ei paljon tarvinnut miettiä. Ruudun paikkakin säilyi paremapana. Näissä videoissa näkyy myös hyvin se ruudun houkutus versus hyppy.





Semmoin treeni. Rieskulla oli ainakin niin hauskaa, kun sai juosta! Hieman oli kuuntelussa parantamisen varaa, mutta on se vaan aika hieno pieni koira, yrittää täysiä, eikä koskaan lannistu :). Ja kiva välillä jallittaa sitä tälläisillä treeneillä, kun tuntuu, että perustreeni on välillä sen mielestä niin helppoa.

Riesku meni tauolle ja Tuike tuli temputtamaan. Muisteltiin voivoin liikkeitä. Liikkeestä istuminen oli hienosti hallussa. Luoksetuloa ja kaukoja treenattiin takapalkan kanssa, se on aika vaativaa pienelle koiralle, mutta parhaansa se yritti. Kaukot sujui itse asiassa aika tosi hienosti. Loppuun vielä temppuja, niin oli pikkukoirakin saanut oman osuutensa.

Loppuun otin vielä Riehan ja Viiman tekemään vähän hyppytekniikkaa. Tehtiin etäisyyden arviointia kummankin kanssa. Riehalla homma sujui mainiosti ja hyvin sovitti askeleensa. Viimalla tekniikka on kyllä paljon huonompi ja kun sen tempperamentti on niin erilainen, niin sekin vaikuttaa. Se kyllä suorastaan innostui, kun näki Riehan tekevän ensin ja vielä kun Anna meni palkkaamaan loppuun, niin johan porokoirakin aivan innostui. Sille tekisi kyllä tosi hyvää tuo hyppytekniikkatreeni jo ihan motivaationkin kannalta. Ja toki Riehallekin, ei vaan meinaa aika riittää kaikkeen...

Paluu joululomalta

Annan kanssa käytiin treenaamassa hallilla. Oikein supertreeni näin joulun laiskistelun päätteeksi. Eiköhän se treenifiilis taas tästä urkene. Viikonloppuna ajellaakin eteläiseen Suomeen, kun luvassa on Kelmi-Nallikallion agility-/tokopäivä Salossa. Paljon kivaa ja kelpiemäistä menoa siis tiedossa :).

Rieha aloitti tokolla:

Seuruu: Koemainen liikkuroitu pitkä pätkä. Kontakti oli hieno, joten siihen ei tarvinnut puuttua kertaakaan. Mutta muuten oli aika yliampuvaa menoa, se on kyllä nyt ihan mahdoton tämän kanssa. Edistämistä, jalassa roikkumista ym. Ei auttanut vaikka palkkailin ennen pitkää seuruuta takaa. Hieman parani kun oikeasti ärisin sille, kun en meinannut mahtua kävelemään. No, mutta kontakti oli ainakin ihan pro :D.

Zeta: Anna pakotti mut tekemään tätä, ihan vaan sen takia, että oppisin. Onneksi on tälläisiä orjapiiskuri-treenikamuja :D. Tällä kertaa muistin järjestyksen (I-S-M). Riesku oli tässäkin levoton, Anna sanoi että istumisessa vähän liikutteli jalkojaan ja seisomisessa sitten kääntyi mukaan. Seisomista jouduttiin uusimaan pariin otteeseen, sitten pysyi. En myöskään osannut kävellä merkkien ohi oikein, eli vien koiran liian läheltä, jolloin se törmäilee merkkeihin... Ei voi olla näin vaikea liike... Tehtiin loppuun pelkkää kävelyä, että sain linjoja paremmaksi.

Merkki ja ruutu: Laitettiin häiriömerkkejä kentälle, tarkoituksena oli saada hieman Varkauden koepaikkaa muistuttava tilanne. No, Riesku pisteli parastaan, eikä välittänyt häiriömerkeistä mitään. Tässä esimerkki, jossa merkki voisi olla hieman parempi ja ruudussa voisi olla keskemmällä, jos haluaisi hioa:



Merkkiä treenattiin erikseen ja siinä nopsaan palautui paikka paremmaksi. Riesku on kyllä niin mainio, kun sen kanssa voi ottaa vaikka kuinka toistoja ja se vaan parantaa menoa!

Kaukot: Seisomisessa oli tänään jäkki ja vaati alkuun kaksoiskäskyjä. Mutta pysyi hyvin paikallaan, edelleen  hieman ongelmia tuottava siirtymä on S-I. Palkkailin sitä myös lähdöistä ja on vähentänyt tylsyys-nuuskimista niissä huomattavasti.

Tunnari: Anna liikkuroi ja se oli aikamoisen pätevä.

Rieha kävi tauolla ja Annan koirat treenasi. Sitten otettiin vielä vähän aksaa. Ensin kontaktien vahvistusta. Anna toimi hyvinä silminä ja selosti minulle, kuinka taas koiraa hämmensin. Edelleen kun minulle on vaikeaa olla selkeä kontaktien vapautuskäskyjen kanssa. Sitten kun lopetin turhan sekoilun, niin R teki hienosti. Annan ylipuhui minut kokeilemaan ylösmenoille laatikkometodia, katsotaan mihin agilityssä peruslaiska ihminen pystyy sen kanssa.

Pujottelussa valitin meidän viimeisen kepin ongelmaa ja halusin, että Anna menee palkkaamaan loppuun ja laitettiin sinne ohjurit varmistamaan, ettei pääse välistä. No, Riesku teki hienosti. Ja teki hienosti myös ilman yhden yhtäkään ohjuria, kunhan vaan en jäänyt himmailemaan sen viereen ja kannustamaan. Kuulemma en luota koiraani ja paimenkoiria ei kuulemma tarviisi jäädä odottelemaan ja painostamaan pujottelussa... Jännä, voisikohan olla mahdollista...

Loppuun tehtiin vielä putkijarruja, jotka olen päättänyt treenata kuntoon. Niihin tuli nyt uusi käsky; "läpi", joka tarkoittaa putkea ja kääntymistä, kun suoraan putkeen mentäisiin sitten vanhalla putki-käskyllä. Lelun kanssa testiä ja sitten ilman ja hyvinhän se sujui. Annalta tähänkin pari vinkkiä, joita en itse olisi tajunnut. Miten vaikeaa onkin toimia agissa järkevästi :D... Onneksi mulla on niin järjettömän hyvä koira, korjaa ohjaajan virheitä minkä ehtii!

Tuike ja Viima tekivät vuorollaa rallytokoa ja tälläistä rataa:

http://www.rally-toko.fi/sivusto/assets/radat/2011-08-27_Espoo_ALO_Tiia_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4inen.pdf

Vimps teki alkuun hienosti, mutta sitten sitä alkoi vähän jänskäämään halliin tullut koirakko, joten se pääsi tauolle. Tuike oli aivan liekeissä ja äpitti intoaan minkä kerkesi. Muuten se veti oikein pätevästi, vaikka intoa pursusikin.

Viima teki myös vähän aksaa ja jännityksestä eroon päästyään se teki tosi hienosti. Tehtiin lyhyttä pätkää, jossa oli putkia ja pujottelua ja hienolla menolla veti. Tuike oli mukana juoksemassa putkia ja selkeästi Vimps otti siitä intoa ja tukea. Hassu pari ja näin me hömpätään:

Kuvia Timistä

Lisäsin tulevasta mahdollisesta iskäkoira-Timistä pari uutta kuvaa pentusuunnitelmia-osioon. Itse en töiltä päässyt Timiä tapaamaan, mutta Riehan kasvattajat kävivät poikaa moikkaamassa Turussa. Tim oli ollut oikein mukavan oloinen koira: ihmisille avoin ja hyvin innokkaasti ja pitkäkestoisesti työskentelevä herrasmies :). Erityisen mukavalta kuulosti se, että Tim palkkautui erittäin hyvin pelkästä tekemisestä ja sosiaalisesta palkasta. Riehan kanssa yhdistettynä luvassa on varmasti hyvin motivoituneita pennejä harrasteisiin.

Jäämme siis jännityksellä odottelemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Joulufiiliksiä

Possu ja possu

Koko lauma

Tonttu valvoo onko Riesku ollut kilttinä

Lunta oli niin paljon, että kuusiaitaankin pääsi kiipeämään

Keppihommia

Pihalla viihdyttiin useampi tunti putkeen, pakkasessa alkoi naamakin jo jäätymään

Moottorikelkka oli suuri ihmetyksen aihe

Urheat koirat Tuike ja Viima kelkan perässä

Joulun odotusta

Joulu lähenee, tällä kertaa saan viettää sen vapailla :). Suunnataan koko porukka mökille viettämään maalaisjoulua, pihasaunoineen ja herkkuineen. Viima lähti jo eilen äitin kanssa mökille, se on siellä niin mielellään maalaiskoirana ja ruuan maistelijana.

Eilen käytiin iltalenkillä metsässä ja tehtiin hieman alkeellista esineruutua, eli hanskojen etsintää pimeällä metsätiellä. Tuike rakastaa sitä, se on maailman pätevin hanskojen tuoja ja niin tohkeissaan! Rieha treenasi vähän enemmän vakavasti, tarkoituksena oli treenata luovutuksia. Hyvin se sitten loppupeleissä luovuttikin, tosin meinasi herkästi tikata hanskaan uudestaan, koska se oli niin kiva juttu.

Tänään ajeltiin Raisan kanssa Saarijärvelle treenaamaan ihanaan lämpimään halliin. Saarijärvellä saatiin seuraksi vielä Anna ja Saija. Oltiin yllättäen Raisan kanssa katsottu aloitusaika väärin (tai oikeastaan ei katsottu sitä ollenkaan, ainoastaan oletettiin) ja myöhästyttiin melkein tunnin verran. Päästiin sitten suoraan hommiin, tosin itsellä oli hieman levoton treenifiilis johtuen tuosta hässäkästä.

Ihan alkuun Rieha teki pitkän seuruun, johon halusin sellaista koemaista fiilistä. Tarkoituksena oli päästä puuttumaan pään tipahteluihin, mitä sillä herkästi tulee vieraassa hallissa, jossa on niin paljon kaikkea jännää. Hyvin se tulikin esiin, reunoilla oli agiesteitä ja niitä olisi pienen keepin tehnyt niin kovasti mieli vähän tsiigailla. Suhtautui palautteeseen, eli ärähdykseen hyvin ja konktakti parani huomattavasti. Muuten fiilis oli hieman levotonta, vähän sellaista ryysivää. Nyt pitää ottaa joku paikanparannus ja imuttelukuuri.

Merkkiä ja ruutu tehtiin sitten myös. Ekalla kerralla ruudussa oli lelu, mikä aiheutti hieman pomppimista matkalla, mutta ilman lelua meni täysiä ja suoraan. Merkki hieno, eikä yrittänyt varastaa. Luoksetuloa tehtiin ensin kiertojen kautta ja sitten kokonaisena. Kierroissa stopit oli parempia (matka lyhyempi?), mutta hieman hieman hallin liukas lattia häiritsi parasta terää. Suorassa luoksarissa oli kuitenkin hienoa se, että tuli tosi hyvin eteen, eikä törmännyt ollenkaan, vaikka lattia liukas olikin.

Kaukoissa olen viime aikoina palkkaillut paljon pelkästä jätöstä, että siitä tulisi mielenkiintoisempi ja skarpimpi. On toiminut ihan kivasti. Nyt tehtiin parit sellaiset myös ja päälle sitten vielä siirtymiä, jotka meni ihan kivasti. Pitkästä matkasta muut toimi aika hyvin, mutta S-M-vaihdossa ei ihan kunnolla mene taakse. Toisaalta S-I-vaihdossa se on viime aikoina ylikompensoinut ja peruuttanut sitten jo vähän liikaa. Tasapainoilua, tasapainoilua :).

Ohjatussa haettiin vasen liikkuroituna. Aivan tosi päheä meno, hieno merkki ja mahtis nosto, vaikka kapula ei ihan suoraan näkynytkään lähtöpaikalle. Lennosta palkka ja tyytyväinen mieli. Loppuun vielä hetsausmerkki, vauhdin takaamiseksi.

Zeta tehtiin myös, koska Raisa halusi liikkuroida, järjestys M-S-I. Ja mulla oli taas vaikeuksia muistaa järjestystä... Ei voi olla näin vaikeaa... Riesku teki hyvää työtä ja nätit vaihdot, ohjaaja mokaili. Tosin seurussa koitti kiertää yhden merkin toiselta puolelta. Tämä on niin ohjaajan mokailuliike nro1!!

Paikallolot tehtiin porukassa, rivissä neljä koiraa. Lisäksi tehtiin jättöjä. Rieha oli hieno, istui ja makasi levollisesti, eikä reagoinut muiden käskyihin. Super!

Loppuun piti kokeilla vielä yksi nouto pk-kapulalla, että osaako se koira vielä noutaa. Ja osasihan se, aivan normaalia, pätevää, vauhdikasta Riehaa. Aina ei vaan vissiin voi maailman fiksuin kelpikään onnistua.

Rieha sai reissusta myös aivan superihanan lelulahjan, nimittäin nännikumeja. Olen aina halunnut testata noita monien kehumia vempaimia ja Riesku ihastui niihin heti aivan kympillä. Meni suorastaan sekaisin niillä leikkiessään. Kotonakin se halusi vaan leikkiä nännikumilla, eikä esim. syödä luuta. Niissä on vielä se ihana maalaistalon tuoksahdus, ei ihme, että tykkää :D.

Loppuun vielä joulukortti kaikille blogin lukijoille, ystäville, treenikavereille ja satunnaisille matkaajille. Olkaahan kiltisti :).

Agitreenien purkamista ja pakkasvinkkejä

Tiistaina oli vuorossa Riehan agiryhmän treenit. Rata oli tällä kertaa hyppäri ja näytti tältä:

Olipas siinä haastetta... Riesku oli aivan liekeissä ja tuollainen rata, missä saa irrota, huhhuh. 

Minusta on muuten ihanaa, kun kouluttajat sanovat, että Riesku ei ole kaikista helpoin agikoira. Tämä siis, koska se on järjettömän nopea, irtoava, estehakuinen ja kuuma, mutta samalla erittäin herkkä lukemaan pienintäkin väärää vinkkiä. Eli jos yhtään sekoilet, niin koira on ihan eri sfääreissä kuin sinä, etkä edes ehdi siihen reagoida. Se oikeasti lohduttaa minua, koska silloin tajuan, etten ole aivan epätoivoinen ohjaaja, mutta Riehan kanssa pitäisi oikeasti olla aika taitava. Pikkuhiljaa minäkin kehityn ja sen takia me treenataan, onnistumisia ja edistystä tulee koko ajan. Ja silti, vaikka kouluttajat on noin sanoneet, niin siihen on liittynyt myös jotenkin muotoiltu lause siitä, että sitten kun me saadaan homma toimimaan, niin taivas on vaan rajana, koska se tosiaan on niin järjettömän nopea ja irtoava ja kuuntelee ohjausta ;). Sitä odotellessa olemme tyytyväisiä pieniin onnistumisen hetkiin ja hehkutaan niistä :).

Radan alku oli jo haastava. Vaikka kuinka menin ottamaan vastaan kohti koiraa, niin jos yhtään avasin rintaa R leiskaisi okserin yli ja siitä suoraan lähellä olleelle 16-hypylle. Todella tiukasti sai ottaa haltuun ja liikkua heti suoraan vasemmalle. 3- ja 4-hypyn ohjasin valehtelematta silmät kiinni ja toivoen parasta, koska niin se toimi ja niin ehdin. Eli heti kun näin, että R lukitsi kolmosen, niin ihan täysiä persjättöön ihan putken suulle. Jos varmistelin yhtään, niin se meni nelosen ohi tai olin niin kaukana putkesta, että ei ollut mitään mahiksia ohjata sitä seuraavaan putkeen. Mutta se toimi, kun vaan uskalsin. Siinä näki taas Riehan hyvät puolet, se menee kyllä, kunhan liikun ja sitä ei todellakaan tarvitse saatella esteille.

Ekalla kerralla taidettiin saada putkihässäkkä onnistumaan, mutta sitten saatoin Riehaa ihan liian pitkälle ja se vaan tykitti putkesta renkaalle, siitä edessä olleeseen putkeen ja siitä vielä muurin yli takaisin. Putkijarru ei tämän jälkeen toiminut hetkeen ollenkaan, se oli vaan päättänyt tykittää em. esteet sanoin minä mitä tahansa. Pari kertaa kertaa muistuteltiin putkijarrua lelun kanssa, mikä tuli tarpeeseen. Minun piti ehtiä ekalla putkelle ohjaamaan n. muurin kohdalle, josta sen sai käännettyä seuraavaan putkeen. Siitä se tuli melkein automaattisesti renkaalle ja taas putkeen. Tässä vaiheessa minulla oli kerrrankin helppoa, seisoin vaan paikallaan ja R tykitti :D.

Muurille taas rohkea persjättö, joka onnistui joka kerta tosi hyvin, eli jotain aloin oppimaan. Siinä kun en varmistellut, niin sain sen verran etumatkaa, että ehdin ohjaamaan pussin (joka oli muuten oikeasti radalla putki) jälkeistä hyppyä. 12-hypylle niisto ja saksalainen, siitä sitten jonkinlaisella sylivekillä 13-hypylle. Tämä oli myös tarkka paikka, jos avasin yhtään rintamasuuntaa eteenpäin 12-hypyn jälkeen, niin R hyppäsi 14-hypyn. Mutta tiukalla haltuunotolla onnistui ja sylivekki toimi tosi hyvin, koska ehdin siinä taas saamaan vähän etumatkaa loppusuoralle.

Tämän treenin jälkeen oltiin ihan poikki, sekä minä, että koira. Jankattiin alkua varmaan 10 kertaa ja R tykitti ihan täysiä. Ja minä koitin juosta minkä kerkesin. Pimeää hommaa tämä agility, mutta silti jotenkin aika koukuttavaa...

Viima kävi hallissa myös, tehtiin kontakteja, pujottelua ja parilla hypyllä kiertoja. Alkuun sitä vähän epäilytti hallissa oleminen ja kuunteli muilta kentiltä tulevia ääniä. Ihan pieni ulos-hallista-paniikki, meinasi tulla jonkun kolinan päätteeksi, mutta nopeasti siitä nousi ja teki hyvällä ilmeellä.

Myös Tuike kävi hallissa rallytokoilemassa ja juoksemassa putkia.

Tänään oli tarkoitus treenata hallilla, mutta alkaa olemaan vähän liian kylmää. Ärsyttävää. Onneksi päästään lauantaina lämpimään halliin treenaamaan, sitä ennen täytyy vaan vetää sisätreeniä. Kaukoja on ainakin hyvä jankata, samoin zetan erotteluita ja seuruun askelsiirtymiä ja käännöksiä. Siinä siis pakkaspäivien hommia.

Tässä muuten Tuiken varustus pakkaspäivien lenkeille. Vinkkinä muillekin pikkukoirien omistajille, miesten työrukkasten sormista saa tosi hyvät tossut, kiristää ne vaan hius- tai kumilenksuilla. Meillä ne on vielä kuminauhoilla kiinni takissa, että varmasti pysyvät mukana. Mutta erittäin toimiva ja kestävä vaihtoehto kalliden koirantossujen sijaan. Tuikelle on testattu lähes kaikenmoisia eläinkauppojen/ompelijoiden tuotoksia, mutta aina ne on hukassa ja rahankuvat vaan vilisee silmissä. Tämä toimii! Ja rukkasparin hinta oli tänään paikallisessa sekatavarakaupassa 2,5e.

Näyttökoe ja pantamallit

Tänään pyrittiin Riehan kanssa Kennelliiton Nuorten koirien tokorinkiin. Paikalla oli 18 koirakkoa pienessä hallissa, eli hälinää riitti. Kivasti oli erinrotuisia koiria, ei ollenkaan loistaneet perinteiset tokorodut. Liikkeet arvostelivat tokotuomari Riitta Räsänen, sekä tuore keski-suomalainen TOKOn Pohjoismaiden Mestari Katja Kiviaho. Jokainen koirakko suoritti pakollisina liikkeinä irti seuruun, luoksetulon, noudon/noutokapulan pitämisen ja paikkamakuun 2min ryhmässä.

Kylmässä ilmassa ja pienessä hallissa oli aika haastetta pitää koiraa lämpimänä, mutta joten kuten se onnistui (ja autosta oli vielä webasto rikkoontunut edellisenä päivänä prkl). Seuraaminen sujui ihan ok, itselle tuotti vaikeuksia pehmeä ja kuoppainen pohja, joten kävely oli aika horjuvaa. Lisäksi halli oli niin pieni, että loppupäässä käännökset tuli aika tiuhaan tahtiin, varsinkin kun kävelen aika nopeasti. Se tuottaa itselle vaikeuksia, enkä saa tehtyä käännöksiä niin hyvin kuin haluaisin, kun reagointiaikaa ei ole, koska seinä tulee muuten vastaan. Mutta ihan perussettiä, ei ihan parasta Riehaa em. syistä johtuen.

Luoksetulo oli hieno, vauhdikas ja loppukin sujui ilman törmäyksiä. Nouto sitten... Siinä olisi saanut käyttää omaa kapulaa, mutten älynnyt tätä. Järjestäjän kapula olikin ihan kuolainen ja koska hallin lattia oli sellaista hiekkaranta-hiekkaa, niin voitte kuvitella miltä se näytti. Riesku pieni-hienohelma kirmaisi kapulalle ihan onnessaan, koitti sovittaa sitä suuhunsa ja totesi, että ei onnistui ja alkoi kaivamaan sitä tassuillaan. Teki sitä varmaan minuutin, kunnes lopetti, katsoi minua ja haukahti, että nyt ei kyllä onnistu. Voihan peevele, minun evl:n koirani, joka ei ole IKINÄ jättänyt kapulaa noutamatta... Saatiin uusia (lähinnä siis sen takia, etten halunnut jättää koiralle tuollaista mielentilaa, että saa itse päättää noutaako) ja nyt saatiin käyttää puhtaampaa kapulaa. Sitäkin Riesku mallasi hetken ja palautti ravilla, eli vähän jäi muistelemaan. Luovutus oli priima. Mutta hemskatti, kyllä harmitti :D.

Vapaavalintaisena liikkeenä tehtiin evl:n ruutu. Se oli onneksi varmaa Riehaa, eli aika lailla täydellinen. Siinä toivottavasti näki sen parhaat puolet, keskittymiskyvyn, vauhdin ja asenteen millä se tekee.

Paikkamakuu tehtiin loppuun, se oli hieno ja varma, R makasi kuin sfinksi.

Rieha oli porukan ainoa evl:n koira, muut olivat kisanneet korkeintaan avoimessa luokassa. Ikähaarukka vaihteli siitä 10-kuukaudesta reilu parivuotiaisiin, Rieha ei kuitenkaan ollut vanhin koira. Toivottavasti tuomarit näkivat sen potentiaalin, mitä siinä mielestäni on. Ainakin saatiin tuomarilta kehään mennessä ja luoksepäästävyyden kohdilla kommentti, että tämä oli tosi näpsäkkä koira :). Tokorinkihän on perustettu sen takia, että saataiisiin koiria Suomen huipulle ja maajoukkuetasolle, katsotaan mitä huiput sanovat.

Meillä on muuten koko porukalla uudet hienot pannat, jotka kaveri teki. Innokkaat mallit pääsivät poseeraamaan niiden kanssa.

Riehalla on katu-uskottavia pinkkejä pääkalloja mustalla nahkalla



Viimalla on pöllöjä retropohjalla, koska pöllöt vaan sopii sille

 

Tuikella on oikein pinkinpinkki Hello Kitty-pääkallokuosi fleecepohjalla. Odotan niin, kun sen taas kesällä ajaa lyhytkarvaiseksi, niin vähänkö se on söpö tämän pannan kanssa!

 

Rieha rakastaa pantoja, koska se tietää, että panta kaulassa pääsee hauskoihin paikkoihin. Se halusi kaikki pannat itselleen, eli näinkin voi käydä :D.

 

Kolme lajia ja koiraa

Aamusta treenaamassa hallilla. Koko sakki mukana ja seurana pari kaveria. Hirvittävän kivat treenit oli joka koiran kanssa!

Rieha teki eka tokoa ja mietittiin taas asioita sunnuntain pääsykokeen kannalta. Eka merkkiä ja ruutua kummastakin suunnasta lähetettynä. Merkki ihan priimaa (kerran tökkäisi sen kyllä kumoon). Ruutuun löysi myös tosi hyvin, mutta paikkaa voisi hieman petrata, eli saisi mennä puoli metriä taaemmas. Ulos se ei jää, se on onneksi varma, mutta hieman on paikka valunut. Vauhti oli aivan sikahienoa kumpaankin, eikä reagoinut liikkurointiin. Loppun yksi kokonainen sivulletuloineen, sekin pelasi hienosti.

Luoksetulo ja nouto tehtiin suorina. Luoksarissa se istuminen on suht vaativaa pienelle kelpille, istuu, mutta kyyristelee. Muuten luoksari oli priima, eikä törmännyt eteentulossakaan. Noudossa odottelu oli myös hieman levoton, joten palkkailin siitä että piti kontaktia kapulaa heitettäessä. Muuten hienoa, vauhdikasta menoa. Loppuun vielä liikkuroitu seuruu, jossa ilme ihana. Hieman oli käännöksissä ylikompensaatiota, mutta kontakti ei tippunut kertaakaan.

Riesku kävi tekemässä myös vähän akssaa, eli pientä pätkää eilisestä mölliradasta. Ei kyllä saatu siltikään sitä yhtä kohtaa kovin sujuvaksi. Kontakteja treenailtiin erikseen, niissä ihan ok meno.

Viima tuli sitten halliin ja pääsi testaamaan ensin rallytokorataa, minkä olin rakentanut. Se oli tämmöttinen:

http://www.rally-toko.fi/sivusto/assets/radat/2011-09-04_Oulu_ALO_Anu_Ekegren.pdf

Ensin käytiin rata läpi palkkaillen siellä ja täällä. Sitten kokonaan ja palkka vasta lopussa Vimps oli aika pätevä ja kovasti tosissaan. Hauska, kun sen motivaatio tuntuu olevan ihan tosi hyvä tässä lajissa. Ainoa, mitä pitäisi enemmän treenata, on nuo paikallaan pyörimiset 360 astetta. Niissä sen kroppa ei vaan meinaa taipua ja tulee ylimääräisiä istumisia. Takapäänkäyttötreeniä siis.

Lisäksi Viima teki sitä eilistä möllirataa. Hyvin huomasi eron Riehan ja Viiman välillä. Vaikka Vimps meni tosi kivaa vauhtia ja varmasti oltaisiin menty alle ihanneajan, niin silti se meni huomattavasti hitaammin kuin Rieha. Mutta sepä teki kolme puhdasta rataa peräkkäin, eli sille rata oli oikein sopiva. Ne kohdat, mitkä tuottivat Riehan kanssa vaikeuksia onnistuivat Viiman kanssa tosi hyvin. Se oli muutenkin aivan tosi pätevä, irtosi putkiinkin todella hienosti. Ja se oli niin onnessaan :).

Tässä Vimpsin tyylinäyte puolesta radasta, kun loput jäi kännykän kameran ulottumattomiin:



Tuike teki loppuun vielä tuota samaa rallytokorataa. Se oli taas kerran oma innokas itsensä, aivan onnessaan joka kohdasta. Sen osaaminenkin on hienolla mallilla ja kun tekee tuolla ilmeellä, niin sopii rallytokoon kuin valettu. Loppuun se vielä temppuili ja pidettiin kivaa.

Epiksissä rallaten

Tänään käytiin riehumassa JATin epiksissä. Tehtiin sama möllirata kaksi kertaa. Oli aika haastava (miten musta tuntuu, että nykyisin ihan mölli-mölleissäkin on aika haastavia ratoja, kun niissä voisi vaan rallattaa menemään ja pitää hauskaa hyvällä mielellä). Tai ehkä hitaamman koiran kanssa olisi ollut helpompi, mutta Riehan tyyppisen koiran kanssa sai kyllä pistää töppöstä toisen eteen. Lähinnä vaikeat kohdat oli sellaisia, missä esteet ei olleet ollenkaan linjassa ja päälle vielä vaikeissa kulmissa ja sitten piti ehti ohjaamaan sinne jotain pakkovalssia johonkin väliin, kun koira oli ottanut vauhtia vielä jostain putkesta...

No, mukavaa oli, vaikkei tuloksilla juhlittu. Ekalta radalta varmaan kolme hylkyä, tokalta taidettiin sada tuloskin, oisko ollu 15vp (ainakin yksi rima ja oisko tullut joku kielto kun kalastelin Riehaa aika rumasti)). Ihanneaika alittui kalasteluista ja kaarteista huolimatta reippaasti.

Riehan fiilis nousee kyllä heti, kun se huomaa tuon "kisatilanteen". Se kyyristelee jo lähdössä ihan eri lailla kuin treeneissä ja nytkin veti ekalla kierroksella A:n sellaisella itsemurhaloikalla, ettei ikinä treeneissä (puolesta välistä ponnistus, harjan yli koskematta siihen ja alastulo täysiä puoleen väliin). Pitäisi ehdottomasti treenata enemmän tuon tyylisiä juttua, eli kisoissakin pitää pysyä hanskassa.

Yleisössä Rieha herätti taas ihastusta, se menee kuulemma niin lujaa ja niin onnessaan. Niinhän se tekee :).

Tokoa tehtiin hyvässä häiriössä ja hyvällä ilmeellä. Meillä on sunnuntaina Keski-Suomen Nuorten koirien tokoringin näyttökoe ja vähän sitä silmällä treenittiin. Siinähän on siis seuruu, suora luoksari, nouto ja vapaavalintainen liike sekä paikkamakuu. Luoksariakin piti ihan treenailla, Riehalla on niin vahva mielikuva siitä, että luoksetulon valmistelujen jälkeen pitää mennä maahan, eli piti ihan kiinnittää huomiota siihen että istuu. Ja lisäksi piti hieman katsoa sitä eteentuloa ja sen korrektimpaa paikkaa, ilman törmäystä. Seuruu pelasi hyvin häiriössä. Vapaavalintaisena liikkeenä ajattelin ottaa evl:n ruudun. Mutta semmoista luvassa viikonloppuna, ihan hauska päästä testaamaan. Hakijoita oli 19, eli aika hyvin, kun ilmeisesti jossain päin ei olla saatu tarpeeksi porukkaa.

Liiku ja linjaa. Muistinko sanoa, että liiku?

Tänään oli agitreenien vuoro. Eikä tehty yhtään tokoa, rasti seinään :D. Syy oli oikeastaan vaan se, että pihalla tuli niin älyttömästi lunta, etten viitsinyt tokojuttuja enää rämpiä. Mutta se sijaan lenkkeiltiin treenikamujen kanssa sekä alku- että loppulämpäksi ja Riesku pääsi pitkästä aikaa juoksemaan muiden kuin oman perheen koirien kanssa. Bleikki-aussie ja kelpiet Kettu ja Ralli olivatkin oikein mukavia juoksukavereita ja lumi vaan pöllysi kun koirat pistivät tassua toisen eteen. Kaippa ne australialaiset toisensa tuntee (paitsi aussie taitaa olla jenkeistä noin oikeasti, mutta tiedätte mitä tarkoitan).

Treeni näytti tänään tältä:

Mitäs siitä. Alku meni ihan ok, tosin putkijarru saisi olla vähän vahvempi, kun nyt R teki aika pitkää kaarrosta ennen muuria. Muurille taisin tehdä vastakäännöksen ja siinäkin meinasin himmailla, kun noissa kohdissa pitäisi ottaa koiraan sitä etumatkaa, kun mahdollisuus siihen edes jossain on. Pituuden jälkeen oli suht haastava pätkä, Rieha taisi pari kertaa mennä suoraan okserille, ennen kuin sain se 6-hypyn takaakiertoon. On aika haastavaa, kun on niin estehakuinen koira. Hypyn jälkeen jäin herkästi himmaamaan ja peruuttelemaan, kun olisi vaan rohkeasti pitänyt liikkua okserin suuntaan saman tien, kun R oli hyppäämässä. Okserin jälkeen takaaleikkaus A:lle, joka toimi hyvin.

Loppupätkässä oli tarkoitus jäädä putken oikealle puolelle. Lähetys ysille, valssilla putkeen. Putken jälkeen vastakäänöllä 11-hypylle. Tämä toimi hyvin, kunhan vaan jäin tarpeeksi taakse, Rieha kyllä haki hypyn kaukaakin. 12-hypyllä sai ottaa ihan kunnolla haltuun vastakädellä ja liikkua piti heti, muuten koira oli A:lla (puhuttiinko siitä estehakuisuudesta...). Putken jälkeen sai taas olla tarkkana, että takaaleikkaus hypylle onnistui. Jos menin yhtään tyrkkimään liian lähelle, niin Rieha hyppäsi joko 9-hypyn väärin päin tai viimeisen hypyn. Osaksi tähän vaikutti myös se, että putkijarru ei tässäkään ihan pelannut, ennen kuin treenattiin sitä erikseen pari kertaa.

Ihan mukava rata ja saatiin onnistumisia, vaikka sisälsi Riehan tyyppiselle koiralle aika vaikeita paikkoja. Sorrun itse niin helposti siihen, että vien liian pitkälle ja jään sitten kalastelemaan irtoavaa koiraa, kun pitäisi lähettää ja liikkua. Onneksi Väne (ja Jari apuna) jaksavat neuvoa. Rieskulla oli tietysti hirrrveän hauskaa :).

Ollaanko sitä kuulolla?

Annan ja Hennan kanssa käytiin maneesilla treenaamassa. Tarkoitus oli treenata rallytokoakin, mutta meistä riippumattomista syistä treeni jäi hieman kesken. No, ensi kerralla parempi tuuri ja Tuikekin pääsee hommiin.
Rieha ehti kuitenkin tehdä. Otin sille ohjelmistoon sovelletun kuuntelutreenin, millaista ei aiemmin olla tehtykään. Pulliaisen Riikkahan kehotti Riehalle näitä tekemään. Ja hauskaa oli! Tässä selventävä piirros radan sijoittumisesta, eli siinä oli kolme merkkiä, hyppy ja ruutu:


Eka setti meni näin: jäin itse seisomaan ekalle merkille, josta lähetys kakkoselle. Siitä sitten hyppykäsky ja stoppi hypyn taakse. Stopista lähetys ruutuun, jonne seis ja maahan. Siirryin kolmosmerkille ja sieltä ohjaten kaukot ruudussa, joiden pääteeksi suora luoksetulo.

Reiha oli aivan liekeissä ja eka yritys oli oikeastaan aika täydellinen, en olisi ikinä uskonut, että koira hiffaa noin  nopsaan tuollaisen treenin, mutta niin vaan R teki. Ja se siis oikeasti kuunteli ja ajatteli. Ihan mahtavaa!

Toiselle kierrokselle muutin hieman loppua ja otin kolmosmerkiltä pienen pätkän seuruuta, josta lähetys ykkösmerkille ja siitä ruutuun. Nyt Riesku oletti jo enemmän ja koitti heti alussa mennä ruutuun, kun sen muisti edelliseltä kierrokselta. Nopeasti taas paransi ja alkoi ajattelemaan. Loppu (ykkösmerkiltä ruutuun) oli tosi hieno, siinä näki, että osaa ruudun todella hyvin, kun meni merkkien ja hypyn ohi suoraan sinne.

Muutenkin hieman sovelettiin ja välillä tein luoksarista stoppeja ym. Meno oli aikamoisen hienoa, mutta luoksetulossa törmäsi joka kerta aika huolella eteentullessaan. Tämän treenin idea oli kuitenkin se kuuntelu ja siinä Riesku osoitti olevansa erittäin pätevä, kunhan malttaa. Varmasti erinomaisia treenejä koiralle, joka vaatii ja haluaa haasteita. Sillä oli niin hauskaa ja joka ikinen siirtymä mentiin ihan täysiä :).

Riehakkaita pentusuunnitelmia

Yläreunan palkki on nyt vihdoin päivitetty. Jännää ja ihanaa! Riehakkaista pienistä kelpielapsista kiinnostuneet olkaahan yhteyksissä :).

Tik, tak... Rieha EVL1!!!

Riehan kanssa startattiin tänään toista kertaa EVL:ssä. Koe oli Varkaudessa ja tuomarina toimi Pauli Härkönen. Kiva kisapaikka, tosin aika liukas lattia nopealle koiralle. Mutta kiva oli kisata lämpimässä hallissa!

Pisteet ja selostukset:

Paikkaistuminen 9,5: Pari kertaa oli nostellut tassuja.
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 7,5: Oli hieman epätasainen, ilme oli kyllä ihana, häntä heilui ja se oli niin itsevarmana. Paikka välillä hieman edessä ja ylikorjaili jotain käännöksiä. Yksi lisäkäsky, kun jäi nuuskimaan. Minusta tämä tuntui paremmalta kuin viime kokeen  seuruu, josta samalla tuomarilla saatiin piste enemmän. Mutta voisihan se tokoon korrektimpi olla.
Zeta 10: Mie muistin järjestyksen!!! Ja Riesku tietysti osasi. Tästä liikkeestä ei montaa kymppiä tänään jaettu.
Luoksetulo 8: Liukas lattia näkyi tässä, suti lähdössä, seisominen olisi voinut olla parempi ja maahanmenoakin vähän haki oudolla alustalla. Liukkauden takia myös törmäsi aika huolella, ei vaan saanut jarrutetuksi.
Ruutu 8,5: Mikä asenne, ihan mahtavaa!!! Merkki täydellinen, lähti siitä taas hullulla sutimisella, mutta kohti zetan merkkiä. Kävi siellä kääntymässä ja tajusi itse samantien, että ei mennyt oikein ja korjasi hienosti ruutuun, tosin takareunasta. Ihan mahtista, tuossa näki, että koira oikeasti tietää, mitä ruutu tarkoittaa. Pitää jatkossa treenata enemmällä törppömäärällä kentällä. Hieno sivulletulo.



Ohjattu nouto (oikea) 6: Rieha meinasi karata merkille kaksi kertaa ja haukkui kun kielsin. Oli ihan pikkaisen liekeissä eli merkin vahvistus on tuottanut tulosta... Sitten kun lupa tuli, niin hieno merkki ja aivan mahtava kapulalle meno ja nosto (tosin taas sudistusta). Luovutus niin priima kuin olla ja voi. Sitten minä räpelsin ja otin kapulasta huonosti kiinni ja se tippui, voi argh... Riesku heti kuuliaisesti nosti sen ja luovutti uudestaan hienosti. Voi vitsit, ilman tuota omaa mokaa oisi ollut niin hieno liike (säännöissä kapulan tiputus tiputtaa liikkeen heti korkeintaan seiskaksi). Rieha oli aivan makea, tosin tuota malttia alussa olisi voinut olla vähän enemmän...
Metalli 7: Hypyn jälkeen haisteli ilmaa ja katseli pari sekuntia, muuten minusta aivan hieno luovutuksineen kaikkineen. Laukalla sinne ja takaisin. Suht julma tuomio, kun ravipalautuksista ym. sai enemmän.
Tunnistusnouto 7: Nosti oman, mutta varmisti vielä loput ja tiputti sen. Toi kuitenkin oman, mutta ravilla.
Kaukot 7: Samperin nuuskiminen kun käännän selkäni, siihen nyt kyllä joku kuuri... Tämän takia Rieha oli ihan omissa maailmoissaan (etsii ehkä katseellaan sivupalkkaa) ja ekaan istumiseen kaksoiskäsky (videolta näkee, kuinka oikein yllättyy "hei, ihan kuin joku puhuisi mulle" :D ). Sen jälkeen ihan ok menoa, intoa tosin taas aivan järkyttävästi, on nimittäin pikkaisen säpäkät siirtymät.



yht. 258p. I-tulos, sijoitus 3/12

Eli nyt meillä oisi eka kiinnitys tottelevaisuusvalion arvoon (olettaen tietysti että saadaan näyttelyista se H). Ihan mahtista, en voi kun taas vaan hehkuttaa tuota koiraa. Se on vielä niin nuori ja pieni, mutta niin järjettömän pätevä. Sillä oli tänään aivan sikahauskaa ja se näkyi. Nyt olin aika hillitty liikkeiden väleissä ja ei tullut turhia komentamisia, eikä vire ainakaan missään nimessä laskenut. Miten kivaa onkaan oppia joka kerta jotain uutta, ensi kerralla taas parannetaan!  Toko on parhautta ja toko Riehan kanssa maailman parautta!

Kiitos Annalle ja Nellille matkaseurasta :), mukava mennä mukavassa seurassa. Varkauteen mennään varmasti uudestaankin, vaikka tuollaiseen mattoon pitäisi ehkä saada jostain tuntumaa.

Pakkasta ja reeniä

Pakkaset on vieneet suurimman treeni-innon ja päälle on ollut vielä paljon töitä. Kotona ollaan toki treenailtu pikkujuttuja, mutta ei niitäkään ihan kauheasti, R on ollut nyt sisätreenissä vähän vetämätön. Tänään ajeltiin reippaina Annan kanssa hallille treenaamaan ja oikein mukava treeni saatiin aikaiseksi. Meillähän on siis huomenna koe, joten kauheasti ei pystynyt edes jankkaamaan, kunhan tehtiin hyvällä mielellä. Riehassa ei näkynyt merkkiäkään vetämättömyydestä, pikemminkin se oikein pursuili. Tehtiin:

Seuraaminen: Pieni pätkä Annan liikkuroimana, hidasta, juoksua ja käännöksiä. Ilme oli aivan tosi hieno, tosin ekalla suoralla se komensi kaksi kertaa haukkumalla. Mutta käännökset kauniita kaikissa askellajeissa ja R oli aivan intoa täynnä.

Zeta S-M-I: Tämä oli nyt hieman epätasainen, seuraaminen alkoi keulimaan ja ekan kerran seisomisessa istui. Maahanmenossakin kyynärät jäivät ekaksi hieman ilmaan. Istuminen oli hyvä. Saas nähdä muistaako ohjaaja huomenna järjestystä vai sekoilenko vanhaan malliin...

Ohjattu: Haettiin vasen. Ensin yksi palkka merkiltä, sairaan hieno. Sitten koko liike ja eipä siinä oikeastaan ollut muuta valittamista kuin, että nytkähti luovutuksessa. Tuo nytkähdys tulee vaan herkästi silloin, kun on noin kovassa vireessä. Muuten meno oli tosi hienoa, merkille ihan täysiä, samoin kapulalle ja täysiä eteen.

Luoksari: Putken kautta stoppeja ja Anna toimi liikkurina, ettei reagoi käskyihin. Seisomiset oli ihan priimaa. Maahanmeno oli sen sijaan vähän hakusassa, voi olla, että johtui kylmästäkin. Loppuun koko liike ja lopetus toimi hyvin. Toivottavasti päästään huomenna näyttämään meidän paras luoksari!

Paikallaolot: Ensin treenattiin muiden käskyihin reagoimattomuutta ja kyllähän se R pari kertaa veti maihin Annan käskystä. Se on vaan pienelle kauhean vaativaa, kun on niin kovasti innoissaan. Mutta kyllä se maltti ja kuuntelu sieltä sitten tuli. Loppuun vielä lyhyt istuminen, oli nuuskinut hetken jätön jälkeen (heti kun käännyin katsomaan, niin oli ihan korrektisti), muuten hyvä.

Näillä mennään, eikä muuta voi ;).

Viima kävi myös hallissa tekemässä vähän aksaa. Hypyt matalalla ja paljon putkia ja puomi. Se oli aivan liekeissä ja vedettiin sellaiset hyvin mielen hillumiset. Se veti laukkaa putkiin joka kerta, mikä ei ole itsestään selvyys. Hauska eliö :).

Pakkaskelit on muuten menneet ihan ok. Tuike palelee tassuista tosi herkästi, joten sille saa pukea tossuja (joita se inhoaa). Viima pärjää hyvin, toki olen sillekin autoon takin heittänyt niskaan (jota se inhoaa). Rieha pärjää ilman takkia, jos saa olla koko ajan liikkeessä ja kyllähän se muuten liikkuukin. Tuntuu, että se tajuaa, että nyt kannata pysyä paikallaan ;). Olen silläkin takkia käyttänyt ihan lihasjumien estämiseksi ja se viilettää sen kanssa kuin viimeistä päivää. Sillä ei ole maailman paksuin turkki, mutta hyvin se näyttää pärjäävän (toki en missään nimessä sitä esim. näillä keleillä makuuttaisi pitkiä aikoja kylmässä). Asenne ratkaisee ;).

Joulun odotusta, treeniä ja lisää huoltoa

Se ois joulukuu. Joulukalenterit kuuluvat olennaisesti innokkaiden joulunodottajien valmistautumiseen. Meiltäkin löytyy yksi kalenteri ja kolme innokasta odottajaa:

Treenattukin on, vaikka kylmyys oli varsinkin perjantaina tuulen takia jotain järkkyä. Ehkä siihen taas tottuu kun talvi etenee...

Kisatokoryhmän treeneissä Rieha aloitti merkillä ja ruudulla. Oli tosi hieno meno, vauhtia riitti ja paikat oli hyviä. Erikseen treenattiin vielä ruudussa makaamista, vaikka liikkuri huutelee ja loppuun vielä sitten sivulle tuloa. Oikein hyvältä vaikutti.

Luoksetuloa treenattiin kierroilla. Stopit sujui hyvin, jarrasi juuri niin paljon kuin pystyi, eli tällä möyhyalustalla toimii juuri niin kuin pitää. Tehtiin myös yksi suora luoksari, eikä merkkiäkään ennakoinnista. Tajusin vaan, että olisi ehdottomasti pitänyt tehdä stoppeja liikkurin kanssa, niissä kun tulee herkästi esiin se ennakointi. No, pitää katsoa ehditäänkö ennen koetta vielä.

Loppuun ohjattua. Merkillä oli tosi kiva meno, ei juuri hidastanut. Haettiin oikeaa. Ekalla kerralla meinasi mennä keskikapulalle, näki kuinka se etsi katsellaan oikeaa, mutta ei ilmeisesti erottanut sitä möyhystä ja päätti ratkaisuksi mennä keskelle. Stoppasi hyvin käskystä ja uusinnassa oikea nousi hyvin. Hallissa ei onneksi ole noin vaikea pohja, luotetaan siihen :).

Tuike ja Viima kävivät vuorollaan tekemässä rallytokoa. En jaksanut tehdä valmista rataa, mutta treenailtiin eri kohtia. Kumpikin oli ihan innoissaan, edelleen olen yllättynyt millainen lahjakkuus Vimps tässä on.

Lauantaiaamusta treenattiin Annan kanssa pikaisesti Vihtavuoressa. Alkuun tehtiin seuruuta, jossa oli minusta aika mainio meno. Käännökset on parantuneet tosi paljon, niin juoksussa kuin hitaassa kävelyssä. Seuruutin sitä tahallaan läheltä eri merkkejä, koska ne on Riehalle vaikeita. Alkuun olikin sellaista hilkulla olemista, siis että sinkoaako merkeille vaiko ei, mutta sitten unohti ne.

Zetassa järjestys m-i-s ja koitin taas vaan enimmäkseen treenata sitä omaa kävelyä ja pään kasassa pysymistä. Riesku teki hyvää työtä, tosin maahanmenossa jätti kyynärpäät ilmaan, mutta näki, että sillä oli oikeasti aika kylmä. Muuten jäävät onnistui hienosti ja osasin itsekin kävellä ihan oikein.

Loppuun taas ohjattua, tänään haettiin vasenta. Ekalla kerralla R koitti paukaista suoraan kapulalle, mikä ei ole sille normaalia. Ei vissiin ollut ihan kunnolla nähnyt merkkiä ja päätti ratkaista asian näin. Hyvin totteli pysäytystä ja otin uudelleen sivulle, josta hyvä merkki ja palkka. Uusintayrityksella vasemmalla ja aivan sikahieno ohjattu, luovutus oli ihan priima ja suora (eikä nyintää irrotuksessa!).

Illalla Tuike pääsi vuorostaan huoltoreissulle, kun osteopaattinen hieroja Jaana-Kaisa Timonen tuli Koirasportille. Olipa tosi mukava kokemus, Tuike tykkäsi ihan kympillä! Hoito keskittyi erityisesti rangan mobilisointiin ja aika hyvin sitä saatiin käsiteltyä. Spondyloosin takia Tuike siirtää liikettä ja painoa pois takaa ja etuosa kuormittuu. Rintarangan alueelta löytyikin lukkoja. Lannerangan alue oli myös lukossa ja aristi selän käsittelyä paljon, mikä näkyi niin, että se halusi maata koko ajan selällään eli piilottaa sen kipeän paikan. Käsittely onnistui onneksi myös tuosta asennosta ja Tuike nautti niin kovasti, vaikka näki että kipeitä kohtia oli.  Tosi kivasti koiran huomioon ottava tyyli, tykkäsin tosi paljon!

Kun käsittely oli ohi, niin Tuike nousi ylös, mutta nuoli sen jälkeen hierojan naaman ja korvat ja meni uudestaan makaamaan lattialle maha taivasta kohden, että tehdäänkö vielä vähän :). Käsittelyn vaikutukset näki heti, Tuike oli paljon rennompi ilmeeltään ja kävelytyyliltään. Kotona se venytteli takajalkojaan ihan huolella, mitä ei normaalisti tee. Nyt on mummotkin huollettu :).

Treeniä, hoitokoiraa ja osteopaattia

Sunnuntaina treenattiin kotipihassa tokoa. Alkutreeni oli ihan loistavaa, tehtiin luoksarin stoppja kierroista, kapulan luovutuksia kierroista, ohjatusta kumpaakin suuntaa ja merkkiä. Hieno meno ja hyvin sujui. Sitten tehtiin zetaa ja jossain vaiheessa onnistuin jotenkin osumaan Riehaan (en edes mitenkään lujaa), josta ulahti. Oli kuitenkin ihan ok ja zetatreeni jatkui. Mutta sitten sille tuli jonkinlainen ahdistus, eikä oikein lähtenyt leikkimään, mikä on Riehalle todella outoa. Teki kuitenkin vielä kakeja ihan ok. Mutta mentiin sitten sisälle, kun fiilis ei ollut paras. Se meni samantien koppaansa makaamaan vaatehuoneeseen, eli käyttäytyi edelleen hieman kummasti, mutta en siitä löytänyt mitään kipeää kohtaa.

Maananataina ei tehty mitään erikoista, Naakka tosin tuli meille hoitoon. Tiistaina oli vuorossa agitreenit ja koska R oli ollut ihan normaali, niin mentiin. Rata oli tälläinen:

Paljon suoraa ja ohjaaja sai todellakin pistää tossua toisen eteen... Alku oli todella vaikea, Rieha erotteli kyllä hienosti putken ja puomin, mutta jos olin sekunninkaan myöhässä, niin ei ollut mitään mahiksia ehtiä persjätölle muurille ja Rieha ampui putkesta n. 20m suoraan eteenpäin. No, tossua toisen eteen ja onnistuihan se persjättökin. Okserilla olin koirasta n. 10m jäljessä, onneksi se irtoaa ja okserin jälkeinen hyppy oli niin hyvässä linjassa, että ehdin hyvin päällejuoksuun. Pimeän putken haki hienosti.

Muurille tehtiin valssi ja se herkästi valui, mutta saatiin onnistumaan. 12-hypyllä toimi parhaiten vastakäännös, muuten R hyppäsi taas hurjilla kaarilla. Puomilla ei olla ehditty vahvistamaan itsenäistä menoa ja jouduin saattelemaan aika loppuun. 14-hypylle en voinut saattaa yhtään liian pitkälle, ne kaarteet, ne kaarteet. Loppusuora oli ihan ok, mitä nyt herkästi tiputti siitä rimoja, mikä oli hieman outoa. Pujottelun haki hyvin,

Ihan mukava treeni. Muistutti enemmän normaalia ykkösluokan rataa, jossa joudun oikeasti juoksemaan jos meinaan ehtiä yhtään mihinkään.

Tehtiin agihallin pihalla myös tokoa, seuruussa vahvistelin hidasta kävelyä ja sen käännöksiä. Lisäksi luoksaria, jossa stopit ei nyt olleet ihan priimaa, saattoi johtua hieman liukkaasta alustastakin. Lisäksi vielä zetan erotteluja, niissä hyvä meno.

Tänään Rieha pääsi osteopaatti Markus Laioksen vastaanotolle. Halusin lähinnä tsekkausta siitä, miltä kroppa vaikuttaa tiukan treenin ja pk-hyppyjen jälkeen. Kerroin myös, että eilen oli muutama rima tippunut hieman erikoisessa paikassa.

Rieha antoi käsitellä todella hienosti, sen kanssa on niin helppo mennä. Ja löytyihän sieltä yksi jumi, kuulemma si-nivelessä, mikä sitten heijastui erityisesti kaulan alueelle ja nimenomaan oikealle puolelle. Kuulemma ihan tyypillinen aktiiviselle koiralle esim. liukastumisen takia. Ihan selkeästi itsekin näki, että Riehan pää ei kääntynyt oikealle lähellekään yhtä hyvin. Laios käsitteli Riehaa ja pari kertaa näki, että tuntui, mutta suurimmaksi osaksi makasi ihan rauhassa. Lukko saatiin hyvin auki ja samantien näkyi, että pääkin alkoi kääntymään paremmin. Muuten kroppa oli hyvässä kunnossa, eikä jatkohoidolle ole sen enempää tarvetta. Mutta ihan hyvin alkuviikon oireilut saattoivat johtua tuosta jumittavasta kaulasta.

Naakka oli oikein leppois hoitokoira. Tuikekin leppyi sille taas päivän jälkeen, eikä joka liikkeeseen tarvinnut kommentoida. Lenkillä sakki meni alkuhässäkän jälkeen ihan ok. Tosin hyvin huomasi, kuinka helppoa on mennä samanlaisen tempperamentin omaavien koirien kanssa. Porokoirat on niin leppoisia, kumpikaan ei vedä ja tahti on tasaista. Sitten kun on noita vilkkaampia, niin veto on armoton ja koko ajan on siistiä. Vilkkaammatkin menee helposti yhdessä, mutta sitten kun yhdistää leppoisempia ja vilkkaampia, niin tuloksena on porukka, jossa kaikki kävelee ihan eri tahtiin :D.

Mutta mukavaa oli, eikös sen huomaa Narun ilmeestäkin :D.

Yllättävä rallylahjakkuus ja muut perjantain pätevät treenaajat

Tänään oli kisatokovuorolla meidän lisäksi vaan Anna ja Henna, niin otin mukaan kaikki kolme koiraa. Rieha aloitteli tokohommilla ja Tuike ja Viima pääsivät tekemään rallytokoa.

Rieha siis eka. Anna liikkuroi meille ihan kunnon seuruupätkän. Käännökset on selkeästi parempia peruuttelutreenin ansiosta. Askelsiirtymässä oikealle tuli pientä jalassa roikkumista, mutta toisaalta en muistanut hillitä omaa käskyä. Yksi kontaktin tippuminen, muuten aika hieno meno ja ilme. Sen kanssa on vaan niin kiva tehdä, kun tietää, että se hoitaa oman osansa niin hyvin kuin osaa.

Merkki ja ruutuunmeno sujui tosi hyvin. Hieno vauhti ja hyvät paikat ja malttoi kuunnella, vaikka virtaa riitti.

Ohjatussa haettiin vasenta. Oli oikein hieno, ei puhettakaan väärien ajattelusta ja meni täysiä. Merkkiä vahvistelin vielä erikseen. Koitettiin sitä, että liikkuri heittäisi palkan, mutta töppäilin siinä itse ja unohdin antaa seis-käskyn ja vapautuskäskyllä R lähti hakemaan vasenta kapulaa, eikä edes huomannut lentävää palkkaa. Keepie tietää, että merkille kuuluu se seis ja jos ei sitä tule, niin ilmeisesti on kehitettävä liikkeeseen omatoiminen loppu. Seis-käskyn kanssa merkki oli taas priima.

Tunnari liikkuroituna. Aivan sairaan hieno nuuskinta, vaikka hetsasin sitä kapuloille oikein huolella (ja on selkeästi toiminut, istuu paljon terävämpänä). Meni hyvää laukkaa kapuloille ja oma nousi heti kun haistoi. Harmittavasti nykäisi sitten luovutuksessa taaksepäin, muuten olisi ollut ihan kympin liike. Luovutusta siis pariin kertaan erikseen.

Paikkaistuminen oli hieno. Makuussa meinasi reagoida Annan käskyihin, joten niitä jouduttiin kertaamaan. Toinen oli niin pätevänä ja hyvässä kontaktissa, mutta valitettavasti joka käskyyn ei kuulu reagoida. Hennan käskyt ei niinkään haitanneet, mutta Anna meidän oikealla puolella oli nyt liikaa. Onneksi se kuuntelu sieltä sitten tuli.

Pystykorville rakentelin sitten rallytokoradan, joka oli tänään tälläinen:

http://www.rally-toko.fi/sivusto/assets/radat/2011-10-02_Nummi-Pusula_ALO_Suvi_Ruuhonen.pdf

Tuike pääsi ekana hommiin ja se oli ihan liekeissä. En ehtinyt tutustua rataan ihmeemmin, joten vedettiin eka kierros rauhassa ja palkaten. Toinen kierros mentiin kisamaisesti ja kolmas kierros vielä edellistä parannellen. Tuike oli niin pätevä! Hirveän iloinen meno ja hyvä kontakti. Eteentuloissa pientä vinoutta välillä ja spiraalissa paikka meinasi hieman irrota, mutta ei pahoja virheitä. En usko että liikevirheitä tuli ollenkaan ja varmasti olisi kisoissa hyväksytty tulos tullut.

Viima ei ole koskaan aiemmin rallya tehnyt ja ajattelin, että se varmasti inhoaa hommaa. Mutta mitä vielä, se oli aivan innoissaan. Oli suorastaan liikuttavaa huomata miten hienosti se teki. Seuraaminen oli tosi upeaa kun sai tsemppiä ja kehuja ja kontakti pysyi koko ajan. Se suorastaan vaati lisää.

Viima ei ole treenannut eteentuloja erikseen, mutta luoksetulossahan se tulee eteen, eli sitä kautta nekin oli sille aika helppoja. Samoin saksalainen täyskäännös sujui yllättävän hyvin. Muuten sillä oli oikeasti todella hyvä meno ja häntä heilui, enkä usko että senkään kanssa ihmeesti olisi vähennyksiä tullut. Oisiko tässä Viimankin laji, ainakin sillä tuntui olevan todella kivaa ja pari kierrosta vedettiin ihan täysillä :). Ihana pieni porokoira!

Ja ihanat treenit ja ihanat koirat!

Treeniä hallissa ja kotipihassa

Eilen oltiin taas ryhmän treeneissä ja päivän rata oli tälläinen:

Alku oli suht haastava, Riehan kanssa ei kauheasti ehdi kikkailemaan, vaan on vaan mentävä. 2-hypylle tehtiin saksalainen ja siitä sitten kakkoselle vauhdilla ja kolmoselle jonkinlainen vastakäännös/vippaus. Tuo oli tosi haastava Riehan kanssa, koska se irtoaa ja on niin vauhdilla menossa. Useamman kerran vippasin sen hypyn ohi ja takakautta väärään putken päähän, mutta loppupeleissä saatiin onnistumaan.

Puomi meni ok, mutta sen pitäisi olla edelleen itsenäisempi, koska olisi tuossakin helpottanut jatkoa. Eli loppuun asti menemistä pitää vahvistaa, riippumatta siitä miten itse sijoitun. 8-hypylle tehtiin päällejuoksu, ysin jälkeen sylikäännös. Tämä sujui yllättävänkin hyvin, oli meille sopivaa ohjausta. Loppuradalla ok meno, pujotteluun takaaleikkaus, joka sujui hyvin ja loppusuoralla kova vauhti. Tosin pöydästä se meni yli joka kerta, koska vauhti ei vaan stopannut.

Agitreeniä ennen tehtiin pihassa tokoa. Zetassa vahvistelin eteen katsomista, ihan ok menolla. Lisäksi treenattiin ohjatun suuntia laittamalla kapulat ihan vierekkäin, R haki tosi hyvin kummankin puolen ja ignoorasi keskikapulan. Lisäksi treenattiin nyt niitä luovutuksia erikseen ja saatiinhan sitä nykimistä loppumaan. Loppuun vielä merkkiä hetsaten, oikein hieno meno!

-------------------------------

Tänään pystykorvat lähtivät iskän kanssa juoksulenkille joten treenailtiin Riehan kanssa kahdestaan pihassa.

Aloiteltiin zetalla. Nyt oli vähän hakusassa miten toimin sen eteenkatsomisen kanssa. Itsekseen on vaikea nähdä mihin koira katsoo, ellei katso itse koiraa ja silloin Riesku ainakin katsoo minua. Taaksekiertäessä sitten käänsi taas katseen eteen. Vaihdot itsesään sujui ok, seuraamisessa meinasi hieman keulia, joten jouduin ottamaan käännöksessä peruutusaskelia.

Luoksarin stoppeja ja kapulan luovutuksia tehtiin puun kierron kautta. Stopit oli ihan priimaa ja kapulakin tuli hyvin eteen. Luovutuksessa oli alkuun hieman nykimistä, mutta korjasi nopeasti ja oikein puri kiinni kapulaan, kun tiesi että ei saa nykiä.

Ohjattua tehtiin taas lähekkäin olevilla kapuloilla ja kumpaakin suuntaa. Tosi hyvin se erottelee, on ehkä vähän liiankin itsevarma suunnasta aina välillä ja ei ihan meinaa malttaa. Tässä mallia:



Loppuun vielä merkkia, tässä hetsaustreeni ja priima paikka:




Tuike on muuten ollut eläinlääkärireissun jälkeen ihan extrapirteä, johtuuko se heti siitä Cartrophen-pistoksesta, vai mistä, mutta kiva juttu :). Se on kyllä niin kovin innokas pikkukoira ja pakkohan sen kanssa oli tänäänkin temputtaa ja kivaa oli. Lisäksi jumppailtiin ja Riesku pääsi venyteltäväksi.

Tuike-pieni eläinlääkärissä

Vein Tuiken tänään eläinlääkärille tsekattavaksi. Halusin, että ortopedi katsoo sekä sen leikatun polven, että lonkat mahdollisen nivelrikon takia. Se ei sinänsä ole oireillut mitenkään hälyttävästi, mutta välillä se on ollut ärtyisämpi ja väsyneempi. Toisaalta, suurimman osan ajasta se painaa ihan täysiä ja omana iloisena itsenään. Mutta tälläinen mummokoiran perustsekkaus, koska iän mukana tulee valitettavasti herkästi myös ongelmia.

Ortopedi Sointu Jalkanen tutki ensin polvet ja sanoi, että leikattu polvi tuntuu hyvältä, ei luksoidu, eikä siinä ole turvotusta. Toisesta polvesta sanoi, että sekin on hyvällä mallilla ja vaikka ilmeisesti vähän luksoituukin, niin mitään radikaalia hoitoa se ei tarvitse, eikä tule tarvitsemaan. Muuten sitten kuunneltiin sydän ym. normaalit jutut ja rauhoitettiin koira kuvauksia varten. Myöskään rauhoitettuna leikattu polvi ei luksoitunut.

Kuvissa katsottiin sekä polvet, että lonkat ja lisäksi myös selkä. Lonkissa näkyi se löysyys, mutta nivelpinnoissa ei ollut merkittäviä muutoksia. Leikkaamaton polvi näytti kuvissa hyville ja leikattukin oli ihan ok. Siinä näkyi lievää muutosta rustopinnoilla, mutta siitä huolimatta oli kuulemma oikein hyvän näköinen leikatuksi polveksi. Leikattuihin niveliin kun tuppaa sitä nivelrikkoa kertymään ja kaksi vuotta leikkauksen jälkeen tämä oli eläinlääkärin mukaan oikein siistin näköinen. Eli lonkat ja polvet ovat sellaista vanhenevan koiran keskitasoa.

Mutta sitten se selkä. Tuikella ei ole koskaan kuvattu selkää erikseen, ei vaan ole tullut mieleen. Sen jumien on aina ajateltu johtuvan huonoista jaloista, eikä se ole ikinä esim. ontunut. Nyt kun näki selkäkuvat, niin onhan siellä ihan selvästi vikaa, vaikka ei asioista tai selkäkuvista niin paljoa tietäisikään. Eli eläinlääkäri totesi siellä olevan selviä spondyloosimuutoksia kolmessa nikamassa lannerangan alueella. Muutokset ovat sen verran selkeitä, että aiheuttavat varmasti oireita, eläinlääkärin mukaan selän alueen jäykkyyttä ja lihaksiston kipeyttä. Ja näkyväthän ne:

Tiedä sitten milloin selkä on tuollaiseksi mennyt, mutta ei nyt ainakaan ihan lyhyessä ajassa. Lannerangan aluettahan se on aristanut jo pitkään, mutta sitä on pidetty nimenomaan polvesta tai löysistä lonkista johtuvana toispuoleisuutena. Sinänsä tämä ei nyt vaikuta, edelleen niitä jumeja on hoidettava, riippumatta siitä mistä ne johtuvat. Mutta kun itse tuon kuvan näki, niin ymmärtää, että ongelmat lähtevät vähän syvemmältä.

Jatketaan siis hoitoa, tarvittaessa kipulääkkeitä antaen. Takin käyttö ja venyttelyt ja veryttelyt korostuvat entisestään. Lisäksi Tuike sai nyt Cartrophen-pistokset, joita jatketaan puolen vuoden välein. Muutenhan se syö nivelvamisteita ihan normaalistikin.

Tuike on kuitenkin edelleen reipas ja innokas pieni mummokoira, eikä sen elämästä juuri huomaa, että ihan ei priimaa ole luustoltaan. Se lenkkeilee innokkaasti ja haluaa aina mukaan joka paikkaan. Nytkin se sai kiitosta iloisesta ilmeestään ja ikäisekseen on erittäin vireässä kunnossa. Eipä ollut kesällä kerta tai toinenkaan, kun siitä kysyttiin, että minkä ikäinen pentu se on :). Nämä asiat vaan pitää tiedostaa ja parhaansa mukaan niitä hoitaa ja lievittää ongelmia.

Linjan tiukennustaa, kaiman oppeja ja huisin hyvää menoa

Perjantaina käytiin kisatokoryhmän treeneissä, lähinnä paikallaolojen takia. Tehtiin ohessa toki muutakin mm. merkkiä, seuruun käännöksiä ja kaukoja. Paikallaoloihin saatiin neljä koirakkoa. Istumisessa R meni maihin melkein heti jätössä, pääsin puuttumaan ja sen jälkeen istui hyvin. Paikkamakuu oli hieno, ei reagoinut muiden käskyihin.

Lauantaina ei pahemmin treenailtu, mutta palveluskoirayhdistyksen pikkujouluissa oli hieman keskustelua myös koulutuksesta ja sieltä sain pari ajatusta. Nyt päätin, että tiukennan Riehan kanssa linjaa tietyiltä osin, eli en salli siltä haukkumalla komentamista tai muuta härväilyä, kuten päälle ryysimistä. Se ei ole häiritsevää kuin silloin tällöin, mutta jos tavoitteita on, niin senkin vähän kun karsii nyt pois, niin luultavasti pääsee helpommalla. Ja toki se saa luvan kanssa ja tietyissä tilanteissa olla porsas, enkä usko väliaikojen häsäämisen kieltämisen vaikuttavan itse tekemiseen millään lailla. Katsellaan vaan nyt miten hyvin muistan olla mustavalkoinen ;),

Tänään päästiin sitten valvovan silmän alle treenaamaan, kun Pulliaisen Riikka saapui kouluttamaan laukaalaisia.

Hauskaa oli, kun treenikaveri, kenen kanssa ei olla vähään aikaan kentällä oltu sanoi heti, että olen Riehalle paljon tiukempi kuin aiemmin. Eikä siis meinannut pahalla tavalla, vaan nimenomaan hyvällä. En antanut Riehan ryysiä halliin kieli poskella, kielsin sitä nuuskimasta tylsinä hetkinä, haukahduksista tuli heti kunnon kielto ja en sallinut sille lepokäskystä nousuja (niin, meillä se on aina ollut vähän sellainen soutaa-huopaa-juttu: koira nousee, mie käsken uudestaan, koira nousee, mie käsken...). Ja Riesku katsoi minua, että damn, akkahan taitaa olla tosissaan ja oli ihan kiltisti. Eikä tämä linjan tiukennus näkynyt tekemisessä ollenkaan, pikemminkin päinvastoin, edes väliajoilla ei tullut yhtään komennushaukkua.

Luulen, että varmasti tulee auttamaan tulevaisuudessa jos jaksan linjan pitää. Jotenkin vaan jännittää "komentaa" koiraa, ettei vaan vire laske, mutta itse asiassahan se on vaan reilua ohjaamista ja mustavalkoisuutta sen suhteen, että tiettyjä asioita sallitaan ja tiettyjä ei. Rieha on kuitenkin edelleen kohtuu kova koira, jolla on todella kova työmotivaatio ja -into ja joka mielellään laittaisi akkaan vähän vauhtia tietyissä tilanteissa. Eli se ei varmasti rikki mene, vaikka muutamia "vapauksia" siltä kiellänkin.

Jotenkin tuntuu, että hommaa on vietävä jo seuraavalle asteelle, eikä niinkään keskittyä liikkeisiin, vaan kokonaisuuteen ja fiilikseen, millä saa rakennettua sen kaiken kantavan pitkän koesuorituksen tilanteessa kuin tilanteessa. Mieluummin menen kokeeseen koiran kanssa, joka on väliajatkin hallussa ja paketissa (tehden silti täysiä ja voimaa ilmentäen), kuin koiran, kenen kanssa saa hieman jännätä, että pysyykö se hanskassa, kun siirrytään paikasta a paikkaan b. Hyvänä esimerkkinä tuo halliin/kentälle ryysiminen, minkä olen sallinut. No, onko sitten yllättävää, että kokeessakin se haluaisi ryysiä kentälle, mikä ei kuitenkaan paikkamakuuseen mennessä ole kauhean hyvä juttu ja sitten taiteilen sen kanssa, että pysyykö koira hanskassa vaiko ei...

Mutta joo, sitten ne liikkeet, mitä Riikan kanssa katsottiin:

Merkki+ohjattu: Halusin kokeilla onko oikea vielä rikki ja jos on, niin siihen vinkkejä. Lisäksi halusin, että katsotaan merkin vauhtia, koska tuntuu, että ohjatussa R menee merkille hitaammin kuin ruudussa. Tehtiin siis alkuun koemainen ja oikea ei ollut rikki, käänsi päätä hyvin, lähti hyvin ja merkkikin oli hyvä. Luovutus sen sijaan oli ihan paska, eli nyki irrotuksessa, mutta eipä olla sitä nyt treenattukaan (vaikka pitänyt on).

Riikan mielestä Riehan kaaria voisi kuitenkin vielä kasvattaa ja haettiin siihen parannusta siirtämällä haettavaa kapulaa lähemmäs. Lisäksi testailtiin sitä, että haettava olikin kauempana. Muutenkin puhuttiin siitä, että Riehan tyyppiselle koiralle pitää tehdä haastetta ja sille voisi tuoda keskikapulaa lähemmäs, jopa melkein juoksulinjalle ja se vaan yksinkertaisesti pitää ignoorata. Samoin sisätreenissä voisi tehdä ihan lyhyillä välimatkoilla hakuja, että oppisi sitäkin kautta sulkemaan keskikapulan pois mielestä. Hyviä ajatuksia, aiemminhan ei olla keskikapulaan kiinnitetty mitään huomiota, eikä R ole sitä edes keksinyt ennen viime viikkoa. Nyt kun se on sen tajunnut, niin se pitäisi sulkea mielestä pois ja uskon tuon treenin varmasti auttavan.

Ohjatun merkin hidastuminen on kuulemma hyvin tyypillistä. Riehan vauhti on ihan riittävä huonoimmillaankin, mutta tottakai itse haluaisi siihen sen kaiken voiman, minkä tietää olevan mahdollista. Pitää vaan muistaa palkata aina välillä pelkästä merkistä ja tehdä ihan lentäviä lähtöjä. Hyvä vinkki tuli myös siitä, että palkka voisi välillä lentää liikkurilta, silloin tulee sitä vaihtelevuutta ja samalla koira oppisi katsomaan liikkuria vielä enemmän, mikä ohjatussa on kuitenkin hyvä juttu. Lisäksi Riikka kehoitti tekemään kapuloiden heittelyä merkin ympärille, mitä ollaan tehtykin ja nytkin R teki oikein hienosti.

Oikean lisäksi tehtiin vielä pari vasuria ja niissä huomasi, että oikea meinasi jäädä päälle. Hyvin nopeasti R alkoi kuitenkin kuuntelemaan ja vasuri nousi. Riikan filosofian mukaan, oisi aina tehtävä myös se toinen puoli, ettei koiralle jää ajatus vaan yhdestä suunnasta.

Rieha työsti kyllä hienosti ja vaikka välillä oli omasta mielestään ihan varma, mitä seuraavaksi tapahtuu, niin alkoi kuuntelemaan hyvin!

Zeta: Tehtiin tässäkin koemainen suoritus, järjestys i-m-s. Istuminen olisi voinut olla nopsempi, mutta sitten takaisin tullessa nousi ja kääntyi perään, istumisessa ei ole koskaan tuollaista tehnyt. Riikka sanoi, että oli levoton jo ennen tätä, eli liikutteli tassuja. Maahanmeno hyvä, seisominen myös hyvä, mutta seuruuseen lähdössä pomppasi rumasti.

Tähän saatiin ehdotukseksi, että alkaisin opettamaan Riehalle eteenpäin katsomista. Eli ihan sama, vaikka kierrän missä, niin koira katsoo vaan eteenpäin. Rauhoittaisi menoa, kun koiralla on selkeä tehtävä. Tätä alettiin työstämään lelun kanssa niin, että jätin koiran istumaan (tai maahan tai seisomaan), siirryin sen taakse, heitin lelun ja kun R katsoi lelua eli suoraan eteen, niin vapautus lelulle. Rieha hiffasi tämän todella nopeaan ja alkoi kääntämään katsetta jo ennen lelun heittoa. Tätä jalostettiin niin, että kävin viemässä lelun eteen, kävelin hieman koiran ohi ja taas kun R katsoi eteen, niin vapautus. Ihan hauska idea ja tuntui sopivan Riehalle. Mietiskellään ja työstetään!

Seuraaminen: Valitin meidän huonoista käännöksistä ja omasta huonosta kävelystä. Näytettiin pätkä, joka oli kohtuullinen, normikäynnin ja hitaan käynnin täyskäännökset oli huonoja, Rieha oli liian edessä ja sen takia jäi poikittamaan käännöksen jälkeen, juoksussa käännös oli hyvä. Askelsiirtymissä oikealle Rieha roikkui jalassa, muuten nekin oli ok. Hitaassa kävelyssä Riikka sanoi heti, että kävelen liian hitaasti, pikemminkin vähän lisää vauhti ja pitkiä askelia.

Täyskäännöksiä alettiin työstämään peruuttelun kautta. Ensin pelkkiä vasemmalle käännöksiä ja heti käännöksen jälkeen otan pari askelta taakse, jolloin koira joutuu korjaamaan. Sama juttu sitten täyskäännöksiin. Tehtiin ehkä kolme toistoa, niin R alkoi omatoimisesti tarjoamaan peruuttamista ja paikka parani ihan huikeasti. Riikka varoittikin, että näitä ei saa tehdä liikaa, muuten Rieha peruuttelee kohta koko ajan käännöksissä. Ainoastaan silloin tällöin kuurina, jos tuntuu, että poikittaminen alkaa näkyä.

Askelsiirtymiin vinkkinä yksinkertaisesti rauhallisempi käskytys, silloin innokas koira ei ryysää niin innoissaan perään. Toimi ihan kivasti kun kokeiltiin.

Oikein hyvä treeni ja paljon ajatuksia! Riesku oli taas kerran sairaan pätevä :).

Parin päivän tokot

Eilen reenattiin Annan kanssa Vihtavuoressa. Kentällä yhdessä reunassa valot, eli siellä sitten sompailtiin.

Ohjattu: Se oikea, se oikea... Viime treeneissä se meni täällä pieleen, niin nyt jatkui sama homma. Myönnän, että aloin jo vähän menettämään hermojani, kun R ei vaan millään lähtenyt oikealle, vaikka sitä näytettiin ym. Tätä oli pakko ottaa tauon jälkeen uudestaan, nyt ilman keskikapulaa. Koitin alkuun vaan vahvistaa pään kääntöä ja siinä päästiin jo hyvälle mallille. Se kun sujui, niin kääntyminen oli muutenkin parempi ja oikea nousi. Kun oltiin tehty pari toistoa, niin lisäsin vielä keskikapulan, eikä ollut ongelmaa. Eli oisiko ongelma nyt vähäksi aikaa selätetty.

Merkki oli muuten tosi hyvä, vahvistelin sitä vielä erikseen kunnon hetsauksen kautta.

Tunnari: Nyt olen koittanut miettiä Riehan mielentilaa kääntymisen jälkeen. Se vetää siinä vaiheessa herkästi nenän maahan tai jotain muuta, koska on tylsää, enkä minä edes näe. Nyt sitten kääntymisen jälkeen hetsasin sitä hiljaa puhuen kapuloille ja ilme oli huomattavasti parempi. Lähtö kapuloille olikin kuin tykin suusta. Törmäsi omaan melkein heti, pikkaisen sitä liikutti, mutta ei nostanut, vaan varmisteli vielä. Sen jälkeen varma oman nosto ja reipasta laukkaa takaisin. Hyvä fiilis, vieläkin voisi ehkä tuo käännöstä vahvistaa palkkaamalla vaikka satunnaisesti lelulla.

Siirtymät&seuruu: Anna liikkuroi meille siirtymiä ja sen jälkeen tehtii vielä seuruuta. Nyt oli lähinnä ilmetreeniä, pallopalkalla. Ja ilmeellähän se teki. Siirtymissä oli hienosti mukana, eikä kontakti tippuillut. Pitäisi ehdottomasti treenata noita enemmän!

Kaukot: Nämä oli kyllä sitten aika levottomat. Kotitreeniin ja ollaan iltaisin niitä jankattukin. Nyt olen testannut vielä sellaistä, että olen laittanut Riehan takajalkojen eteen pyyhkeen, merkkaamaan siis sitä, että jalat ei saa liikkua. Ihan kivasti on pelannut, testataan edelleen.

Tuike ja Viima olivat mukana ja tein niiden kanssa sellaista uutta tokon muotoa, kuin paritoko. Hyvin pelasi :D. Se sisälsi mm. luoksetuloja (helppoa, kun Viima tulee eteen ja Tuike sivulle), kaukoja, sekä epämääräistä seuruuta ja temppuja. Hauskaa oli!

---------------------------

Tänään aamusta Killerille, seurana Raisa ja Tiina ja hyvää häiriötä Tiinan suursnakuista.

Merkki+ruutu: Vire todella kova, vauhti sen mukaista. Hieman oli maltti hakusassa, eli oli aika veitsenterällä malttoiko odottaa käskyä. Ruudussa jäi ekalla kerralla leikkiinkutsuasentoon, joten sen uusin ja sitten oli hyvä stop. Viimeinen toisto vielä lelu ruudussa.

Ohjattu: Piti testata sitä oikeaa, ensin ilman keskikapulaa. Hyvä meno, tosin oli jo niin varma oikealle menosta, että meinasi lähteä sinne jo pelkästä katseesta. Mutta asenne kohdillaan!

Luoksari: Putken kautta stoppeja, ei ehkä ihan parhaita, vaikka tulikin täysiä. Matolla ei tykkää jarruttaa niin lujaa?

Paikkamakuu&paikkaistuminen: Tein nämä jostain syystä "väärässä" järjestyksessä. Paikkamakuu oli ihan priima, mutta sitten istumisessa painui maihin kaksi kertaa. Ei ole tehnyt sitä koskaan aiemmin, eli syyn täytyi olla siinä, että tehtiin ensin makuu. Voivottelin sille ihan tosissaan ja loppuviimein istui hyvin. Ei ehkä tarvitse tuolla lailla vaikeuttaa jatkossa, kun istumisessa ei ole ongelmia ollut... Onneksi R kestää palautteenkin hyvin, eikä lannistu, vaikka joudutaan uusimaan.

Luoksari: Loppuun vielä yksi vauhtiluoksari ja palkka edestä. Täysiä ja hienosti!

Illalla vielä temputeltiin ja lisäksi Tuike teki sisätunnaria mielenvirkistykseksi. Tuike opettelee taas kurretemppua, Viima vuorostaan vilkuttamista ja Rieha edistyy itsensä peittelemisessä. Kaikille jotain ;).

Nää olis agitreeneissä! Ja nää osais! Ja näillä ois kivaa!

Kuten otsikosta voi päätellä, tänään ehdittiin agitreeneihin pitkästä aikaa. Eikä se ollut edes katastrofi!

Treeneihin ehtimistä koitti parhaansa mukaan vaikeuttaa Neiti Viima. Ajattelin ottaa kaikki koirat mukaan, että käytäisiin koko sakki lenkillä. Lisäksi mulla oli mukana luut, mitä oisivat saaneet jyrsiä odotellessa. Eli ihan hyvät aikeet oli. Harmi juttu oli se, että mulla oli mukana myös Back on Track-loimet, joita kaksi kolmesta koirastani rakastaa ja yksi inhoaa. Tämä yksi on tietysti Viima ja kun se auton ovella näki, että minulla on mukana nämä kidutusvälineet, niin se teki 90 asteen käännöksen ja painui pilkkopimeälle lähipellolle. Eikä ottanut kuuleviin korviinsa niin mitään käskyjä...

Sellainen 10min siinä sitten yritin vuoroin maanitella ja vuoroin käskeä sitä tulemaan esiin, ilmaan mitään reaktiota. Kerran se kävi näyttäytymässä, mutta ilmeisesti muisti pahan BoTin ja katosi taas pimeään. Ihan oli siis hauskaa, meillä kummallakin. Lopulta sain sen tulemaan esiin, kun lähdin ajamaan autolla. Siltikään sillä ei ollut aikomustakaan tulla kyytiin, mutta kotiovelle se oli menossa häntä heiluen. No, Vimps jäi sitten kotiin. Ajattelin, että kyllä se nyt varmaan oppii, kun ei päässytkään mukaan, mutta veikkaan, että tämä oli alunperinkin sen suunnitelma. Nyt se sai jäädä yksin kotiin lämpimään loikomaan. Ja sen luunkin se sai sitten treeneistä tultaessa... Viimalle taas yksi tahtojen taisto 6-0.

Ennen Riehan agivuoroa lämpättiin tokohommilla. Seuruusta takapalkaten, että paikka olisi taas parempi. Jäävien erottelua tehtiin myös, onnistumisprosentti edelleen 100, vaikka kuinka koitin vaikeuttaa! On se vaan haastavaa, kun koira on niin hyvä :D. Luoksetuloa tehtiin myös. Vire oli korkea, mutta hyvin pysyi pakka kasassa.

Agirata oli tänään tälläinen:

Olin jotenkin ihan varma, että ei saada onnistumaan ollenkaan ja että R lähtee ihan lapasesta. Olinkin ihan hoomoilasena, kun selvittiin rata puhtaana A:lle asti, jei! Ja siellä oli vaikeitakin kuvioita. Wuhuu! Ehkä tauko ja pelkän tottiksen treenaaminen on saanut meidät samalle aaltopituudelle.

Alussa tulin ottamaan vastaan 2-hypyn taakse, josta merkkaus kolmoselle ja päällejuoksulla putkeen. Eikä R vilkaissutkaan väärää päätä. Siitä vekaten 5-hypylle ja putkeen lähetys takaaleikaten. Ja Riehahan hakee putket, ihan mahtista.

8-hypylle tuli taas päällejuoksu, jonka jälkeen piti linjata ysille, että saisi paremman lähestymisen putkeen. Tämä oli meille vaikein kohta. Päällejuoksu onnistui tosi hyvin, mutta sitten homma lähti lapasesta pariin otteeseen, eli R lukitsi heti hypyn ja sen takana näkyneen väärän putken pään. Tätä piti treenata ihan tosissaan ja palkata siitä, että ohittaa näkyvän putken. Tälläiset on meille ihan ehdottomasti vaikeimpia, eli kun pitäisi olla hallussa, mutta silti kuitenkin irrota. Mutta saatiin onnistumaan.

10-putkelta taas vekkiä muurille, että saatiin paremmat linjat. Siitä taas merkkaus 14-hypyn taakse, päällejuoksu ja saksalainen. Tästä kohdasta olin oikeasti ylpeä, sain siihen tehtyä hyvää rytmitystä ja uskalsin liikkua. Ja Rieha kääntyi niin hienosti, tälläiset kuviot oisi niin meidän juttuja, kunhan vaan uskaltaisin mennä ja ohjata. Siitä viimeiset hypyt, joille hieno irtoaminen ja vielä pujottelu, joka skulasi ok.

Olipas kivaa! Ja tuntui, että meillä on taas ihan mahiksia pysyä samalla radalla. Toki Rieha oli ihan liekeissä (ehti taas purra minua kädestä lelua ottaessaan ja hyppäsi kerran päin niin, että hyvä ettei ilmat lähteneet), mutta sain sen silti pysymään hallussa ja kun oikeasti ärähdin, niin jätti sikailunkin vähemmälle. Mahtista!

Hallitreeneissä kaikenmoista

Tänään ajeltiin hallille ja tehtiin jopa vähän aksaa! Oli niin ällöttävän märkää, että ihan ilomielin ajeli vähän kauemmas hallille treenaamaan.

Riehalle vahvistelin ensin merkkiä ja siihen nyt nopeutta. Hetsasin sitä oikein kunnolla lähetyksiin ja vauhti kasvoi oikein kivasti, siltikään ei paikka kärsinyt. Vaikeutin tätä heittelemällä ohjatun kapuloita merkin ympärille ja edelleen merkki oli hieno. Sitten kertailtiin hieman suuntia, jätin kapulan tarkoituksella aika lähelle. Vasen oli helppo, mutta oikealla koitti mennä keskikapulalle pariin otteeseen. Hyvä juttu, pääsin korjaamaan! Hyvin nopeasti R taas muisti kääntyä kunnolla ja itse asiassa pariin otteeseen palkkasin sitä pelkästä kääntymisestä kohti oikeaa.

Luoksarin stoppeja tehtiin putken kautta. Seisomiset sujui sikahyvin, makuussa meinasi herkästi jättää kyynärät ilmaan. Putkesta saa tähän hyvin vauhtia ja fiilistä!

Sitten niitä aksajuttuja. Ensin piti tsekata muistaako se vielä pujottelua. Muisti ainakin sen verran, että kierrokset oli heti tapissa... Laitoin toiseksi viimeiseen väliin ohjurin, muuten ilman ja päähän loppupalkan. Hieman oli hakusassa ja meinasi taas karkailla viimeisestä välistä. Se on sille jännän vaikea, siihen asti se tulee ihan täysiä, mutta sitten tulee sellainen "apua-apua", se hidastaa ja joko ponkaiseen välistä pois tai sitten tekee viimeisen välin puolet hitaammin. Hassu. Mutta saatiin tähän hyvin vahvistuksia, luulen, että olen vaan opettanut sen tulemaan liiaksi minun liikkeen mukana ja kun en liikukaan samalla lailla, niin se hämmentyy. Lisäksi muistuteltiin mieleen kontakteja, niissä oli hyvä meno.

Viima tuli tekemään taas motivaatioaksaa. Ja se oikein hinkusi halliin, kiva juttu! Nyt se meni mielellään jokaiselle esteelle, joten aloin hieman ohjailemaan. Ja kun tuntui vaan innostuvan, mm. teki ihan sairaan hienon pujottelun, niin tein sille lyhyttä rataa. Hyppyesteitä oli neliön muodossa, joten niissä vähän tekniikkaa ja siitä sitten helppoa suoraa. Ja sillä oli niin kivaa! Mahtista, että motivaatiotreeni on tuottanut tulosta!

Tuike treenaili rallytokojuttuja. Liittelin mukaan agiputkea, hyppyä ym. ja seuraamisen eri variaatioita. Lisäksi se temputti taas tuttuun malliin. Nyt olen koittaanut liittää sen peruutteluun muitakin temppuja, eli että pyörisi välillä tai istuisi vilkuttamaan. Meillä oli niin mukavaa :).