Kuusi jälkeä ja neljä tokoa

Olen vaan niin hehkuttanut kesää tässä viime päivinä auringon paistaessa. Se vihreys ja lämpö ja valo on vaan niin parhautta!

Otsikossa onkin jo tiivistetysti tämän viikon treenit. Eihän sitä passa jäädä laakereille lepäämään, vai miten sen nyt oli. Oikeastaan treenit vaan jatkavat linjaa joka sovittiin Tiinan ja Raisan kanssa, eli paniikit järjestykseen. Ja niitähän riittää!

Rieha laittaa vaan kepit järjestykseen

Jälkeä me ollaan tehty viimeksi yli vuosi sitten. Hyvähän se on nyt palauttaa mieleen :D. Aloitettiin maanantaina metsässä. Ihan reippaasti vaan testaamaan miten sujuu, lyhyt suora jälki ja alkuun jana. Jana meni hyvin, eteni suoraan ja päätyi janalla olleelle palkalle. Jäljen suuntaan haki kierrättäen, mutta lähti oikeaan suuntaan. Ekasta kepistä juoksi yli, intoa oli vaan liikaa. Toka nousikin innosta pomppien. No, ei paha ekaksi jäljeksi.

Toinen jälki tehtiin myös metsään. Nyt kolme keppiä ja vähän pidempi pätkä. Jana sujui taas ihan kivasti ja nosti jäljen hyvin. Sitten mentiinkin aikamoista haipakkaa nenä ylhäällä. Ihme kyllä se osui kepeille ilmavainullakin. Minä en vaan meinannut pysyä sen perässä, kun kierrätti ja kaarteli ja touhotti. Tämä jälki ehti vanheta vaan puolisen tuntia, oisiko haju siis pyörinyt liikaa ilmassa. Ei kuitenkaan kovin hyvältä vaikuttanut. Kepit nousi, mutta Rieha oli lähinnä kuin esineruudussa.

Seuraavalle metsäjäljelle laitettiinkin sitten namia sinne tänne. Jälki myös vanheni sen reilun tunnin. Edelleen jana oli hyvä ja jälki nousi hyvin. Namit selkeästi rauhoitti menoa ja meni hyvin nenä alhaalla. Kaikki kolme keppiä nousivat tosi hienosti ja kulmankin Riesku selvitti namitettuna aivan mainiosti. Nyt oli jo fiilis, että ei se niin epätoivoista ehkä ollutkaan.

Keppi kuin keppi

Eilen ajettiin kolme jälkeä nurmikolla. Jäljet oli osittain namitettuja ja vanhenivat 1.5h.  Raisa tallasi kaksi ja minä yhden. Eka oli hieno, ei mitään ongelmia. Toka olikin sitten haastavampi ja nurmikolla oli paljon harhoja. Päästiin ongelmitta puoleen väliin, sitten Rieha meinasi mennä harhalle. Yritin nostattaa sillä oikeaa jälkeä, mutta meinasi herkästi ottaa takajäljen. Ja sitten aloin ohjaamaan Riehaa liikaa, jolloin se turhautui ja lopetti itse yrittämisen. Lopulta se kuitenkin nosti oikean jäljen ja päästiin loppuun saakka. Kaikki kepit nousi, se oli hyvää ja oli hyvä saada kokemusta siitä, miten toimia jos koira hukkaa jäljen. Ainakaan ei saa liikaa alkaa ohjaamaan.

Kolmas nurtsijälki meni sitten taas ongelmitta. Siellä oli useampi kulma, jotka Rieha selvitti hyvin. Tältäkin jäljeltä kaikki kepit nousi hienosti.

Kokonaisuutena, ei meidän jälki ihan niin pahalla mallilla kuitenkaan ole. Vähän Riehalla meinaa olla liikaa vauhtia, mutta namien avulla rauhoittuu. Jäljen nosto on sujunut hyvin ja ainakaan lyhyissä janoissa ei ollut ongelmia. Kepit Rieha nostaa ihan varmasti, kunhan ei vauhdin huumassa paahda ohi. Jatkamme siis harjoituksia.

Tokorintamalla treffattiin maanantaina Laura ja pikaisesti muistuteltiin zetaa, tunnaria ja metallinoutoa. Tiistaina päästiin kunnon kimppatreeneihin nurtsille. Rakennettiin kaksi kehää, joten saatiin hyvää häiriötreeniä viereisestä kehästä. Nurmikko oli myös tosi pitkää, eli toi mukana omat haasteensa, kun kapulat ja merkit eivät juuri näkyneet.

Ruutu olikin aika haastava, kun taaemman kehän merkit näkyivät paremmin kuin meidän kehän. Ja siellähän Riesku kävikin. Ruutuunkin meni mutkan kautta, mutta meni kuitenkin. Ja kivasti alkoi ajattelemaan, kun tehtiin, eikä mennyt uudestaan lankaan. Muuten meno pätevää.

Ohjattu sujui yllättävän hyvin, vaikka kapulat ei juuri näkyneet. Oikeat nousivat hyvin. Merkki oli vähän laiska, mutta sekään ei ollut helpoin mahdollinen. Zetassa tuli moka, teki seisomisen istumisena. Luultavasti siksi, kun ollaan sitä jankattu. No, muut vaihdot sujuivat onneksi ja kulmatkin meni ok. Loppuun vielä tunnari, joka oli sekin haastava, mutta oma nousi.

Isolla porukalla saatiin aikaiseksi myös paikallaolot. Ötökät meinasivat hieman haitata Riehaa, mutta jäi kuitenkin hyvin istumaan. Kunnes ehkä 1min30s kohdalla meni maihin. Olin ihan hoomoilasena, mutta niin vaan kävi. No, koira ylös ja sen jälkeen pysyi ongelmitta. Ehkä kuitenkin parempi, että tämä ylläri sattui treeneissä, eikä kokeessa. Makuu onneksi sujui hyvin alusta loppuun.

Eilen nähtiin Salme ja vedettiin koko setti SM-kisojen järkässä läpi. Suurimmaksi osaksi tosi kivaa työtä. Isoimmat ongelmat oli kaukoissa, joissa R porsasteli huolella. Siihen otettiinkin tiukka kuri, eikä Rieha saanut enää katsella mihinkään muualle kuin minuun. Ja se tuntui toimivan. Muuten virheet olivat aika pieniä. Ohjatussa luovutus oli vino ja seuruussa muutama virhe, jotka saan omalla tekemisellä korjattua. Tunnarissa ennakoi perusasennon. Lisäksi täytyy tehdä kapulan pitotreeniä. Mutta ruutu oli makea, samoin zeta ja luoksetulo. Paljon hyvää ja hyvillä mielin mennään!

Tänään käytiin vielä kisatokoryhmän vuorolla tekemässä kimppapaikallaolot ja vähän pientä hiontaa. Paikalloloissa ei ollut nyt mitään ongelmaa. Tunnari tehtiin liikkuroituna ja sekin oli varma. Kaukoissa hiottiin taas lähtötilannetta ja sitä, että pitää olla skarppina. Seuraamisessa keskityin juoksun käännöksiin ja peruutukseen. Hyvälle mallille saatiin noitakin ja tykkäsin ilmeestä ja paikasta kovasti.

Hyvällä mallilla ollaan. Nyt pitää vaan nauttia tekemisestä ja yrittää rentoutua. Pääasia on kuitenkin kaikissa tulevissakin koitoksissa siinä, että saan tehdä ja mennä omien parhaiden koirakaverieni kanssa. Olipa kyseessä SM-karkelot tai ihan tavallinen aamulenkki.

Uusi Suomen Käyttövalio ja rotumestari 2015!

Rieha on käyttövalio!! Kennelliiton vahvistus vielä puuttuu, mutta tulokset on kasassa. Aivan huikea fiilis! Rieha on minun ensimmäinen koirani, jonka kanssa olen kisannut pk-lajeissa ja miten mahtavaa sen kanssa onkaan ollut tehdä. Se on koira, joka antaa kaikkensa ja vielä vähän päälle. Paikkaa ohjaajan mokia ja on aina innoissaan. Mahtavuutta, että olen saanut tuollaisen kisakaverin!

Ei ihan virallinen ruusuke, mutta sairaan hieno silti. Kiitos!!

Palataan hetkeksi vielä kisapäivään. Eilen siis startattiin aamulla auton nokka kohti Uuraisia bordercollieiden ja kelpieiden pk-rotumestaruuskisoja. Olin uurastanut talkoissa jo perjantain ja lauantain, eli jännitys iski päälle oikeastaan vasta aamulla. Ja kyllä muuten taas jännittikin!

Paikan päälle tullessa selvisi, että 1-luokan koirakko oli jäänyt pois, joten viestillä starttasi meidän lisäksemme vain yksi, myös 3-luokassa kisaava bordercollie. No, lyhyempi kisapäivä on aina kivempi juttu.

Aamu alkoi tottiksella ja meille lankesi toinen suoritusvuoro. Rieha siis makaamaan toisen koiran suorituksen ajaksi. Tässä ei ongelmia, arvosanana erinomainen.

Sitten oma suoritusvuoro. Marssin aloituspaikalle ja tuomari puheli, että palaa sitten liikkeestä istumisen jälkeen takaisin, että mahdun tekemään muut jäävät. Ok ja eikun menoksi. Ja tein tyylipuhtaan liikkeestä istumisen. En itse tajunnut yhtään mitään, kunnes tuomari sanoi, että jospa kuitenkin otettaisiin ensimmäiseksi se seuraaminen. Tein siis väärän liikkeen, ihan uskomatonta! Pk-tottis on aina samanlainen, ensin seuruu ja sitten jäävät, mutta niin minä vaan jännityksessäni mokasin. Kyllä muuten hävetti...

Aloitettiin siis alusta ja tällä kertaa seuraamisella. Oma moka lisäsi jännitystä vielä tuplasti ja tuntui, että jalat ja kädet tärisi holtittomasti. Rieha teki kuitenkin hyvää työtä. Paikka pysyi, tassut lensi ja sillä oli niin siistiä. Ekaan laukaukseen reagoi pienesti pomppaamalla, mutta ei liikkunut paikaltaan, pikemminkin vaan nosti häntää ja painoi. Toiseen ei reagoinut mitenkään. Tuomari kehui seuraamista vuolaasti, pieni miinus tuosta ekasta paukusta. Arvosanana erittäin hyvä.

Liikkeestä istuminen sujui ongelmitta. Arvosana erinomainen. Sama juttu liikkeestä maahanmenossa ja luoksetulossa, arvosana erinomainen. Liikkeestä seisomisessa tuomari sanoi, että otti kaksi askelta pysähtymisen jälkeen, arvosana kuitenkin erinomainen. Luoksetulot teki muuten taas sellaista vauhtia, että vaan kenttä pöllysi.

Sitten kapuloille. Ensin tasamaanouto. Ei se kapula ihan 10m lentänyt, mutta melkein kuitenkin. Rieha teki tosi hyvää työtä, nosti vauhdikkaasti ja palautti hyvin. Arvosana erinomainen. Hyppynoudossa vauhti oli hieno ja luovutukset kunnossa, mutta takaisin tullessa hipaisi estettä hieman, sen takia arvosana erittäin hyvä.

Vinoestenoudossa videolta näkyy, että tulee esteeltä alas jotenkin hassusti. Ilmeisesti vauhtia oli vaan hieman liikaa. Kiihdyttää oikein kapulalle ja ruopaisee sen suuhunsa. Takaisin tullessa tuli onneksi esteeltä alas vähän rauhallisemmin. Luovutus oli tosi hyvä, ainoa vaan, että sillä oli suu täynnä hiekkaa kapulan otosta ja sitä piti syljeskellä pois :D. Arvosana erinomainen.

Eteenmeno ei aina ole ollut meillä vahvin liike. Mutta eilen se oli täydellinen. Rieha eteni ihan täysiä ja meni maahan niin nopeasti kuin se sellaisesta vauhdista on mahdollista. Arvosana erinomainen.

Saimme tottisosuudesta huikeat 98/100p. Tuomari kehui suoritusta vuolaasti ja vielä jälkikäteenkin kiitteli upeaa tottista. Omasta jännityksestä huolimatta Rieha pystyi tekemään aivan todella hienoa työtä. Sen häntä heilui koko ajan ja naama loisti innosta. Pakko mainita, että Riehan tottelevaisuuspisteet olivat koko päivän parhaat, mukaan lukien jälkikoirien tottikset. Eikä koko viikonloppuna kuin yksi muu koira yltänyt samoihin pisteisiin. Mukana oli todellakin Suomen parhaita palveluskoiria, eli saa olla todella tyytyväinen! Rieha myös todisti sen, ettei se koko vaan se asenne on se mikä ratkaisee.

Tässä pätkä tottiksesta, sisältäen noudot ja eteenmenon:

Tottiskentältä jatkettiin viestiosuudelle. Minä jäin tällä kertaa A-pisteelle, uusi kokemus sekin. Rieha sai arvonnassa kunnian lähteä taipaleelle ensimmäisenä. Ja kyllähän se lähtikin. Ekoilla matkoilla se oli aivan täpinöissään ja ekalla lähetyksellä sille oli pitänyt antaa useita käskyjä seuraamisessa, että pysyi hanskassa. Into myös kuului haukuntana, mur. Mutta juoksemisessa ei ollut mitään ongelmaa. Toinen koira keskeytti kolmannella lähetyksellä, joten viimeiset matkat Rieha juoksi ihan itsekseen. Uusi tilanne sekin kokeessa, mutta eipä se Riehaan vaikuttanut.

Rata oli todella raskas ja se näkyi Riehan menossa kahdella viimeisellä matkalla. Soinen maasto vei voimia todella paljon. Ihmisilläkin maasto upotti nilkkaan asti, niin voi vaan kuvitella miten paljon se upottaa täysiä juoksevan koiran alla. Viimeisellä matkalla Riehalla kestikin todella kauan ja olin jo huolissani, että onko se jäänyt jonnekin matkalle. Se ei ole ikinä juossut noin hitaasti, joten voi olla, että on jopa johonkin eksynyt. Lopulta se tuli ja voi helpotuksen huokaus!

Raskaassa maastossa sai olla todella tyytyväinen suoritukseen, vaikka se vähän turhan virtaisa alkuun olikin. Käyttäytymispisteitä menetettiin alun haukkumisesta ja ekan seuraamispätkän useista käskyistä. Viestiltä pisteet 153/170.

Viimeisenä oli vuorossa esineruutu. Tätä jännitin todella paljon, koska moni paljon kokeneempi koirakaan ei ollut nostanut kaikkia esineitä. Tuui oli voimakasta ja lisäksi ruudun takana oli järvi, joka ilmeisesti myös aiheutti osaltaan hajujen pyörimistä. Ekan etureunan esineen Rieha nosti nopeasti. Sitten oli hankalaa. Lopulta toka esine nousi takarajalta, mutta aika oli jo melkein täynnä. Viimeinen esine siis jäi maastoon.

Täytyy sanoa, että oma ohjaamiseni ei myöskään ollut kovinkaan hyvää. Jätin oikeastaan yhden kohdan kokonaan etsimättä ja siellähän se yksi esine sitten olikin. Esineruutu on itselle jotenkin hankala hahmotettava, enkä pysy oikein kärryillä missä mennään. Lisää treeniä siis vaan alle meille kummallekin.

Esineruudusta pisteet 22/30 ja samalla selvisi, että tulos riittää ykköseen. Yhteispisteet siis 273, VK3, FI KVA ja kelpieiden viestin rotumestaruus vm. 2015!

Fiilis oli huikea ja oli mahtavaa, että niin moni treenikaveri oli paikalla onnittelemassa. Rieha on tietääkseni ensimmäinen viestillä valioitunut kelpie, siinäkin mielessä aika mahtava juttu. Ja mahtavaa on myös se, että ollaan saatu jokaisesta kokeestamme tulos ja valioksi tultiin suoraan kolmella voittajaluokan kokeella. Rieha on vaan niin varma juoksija ja suorittaja. Ohjaajakin on pikkuhiljaa oppinnut pk-puolen kikkoja, vaikka tekemistä sillä saralla on edelleen.

Kiitos tuhannesti parhaalle apuohjaajalle, treenikamuille ja kaikille läheisille! Ja onnea vielä Tiinalle ja Piikalle samaisessa kokeessa saavutetusta hienosta JK1-koularista!

Rieha ja Piika kera palkintojen Uuraisilla

Kokeen jälkeen otettiin vaan iisisti

Lisää huoltoa

Veteraaniosasto kävi eilen eläinlääkärillä rokotuksilla ja tarkastuksessa. Hyväkuntoisia ovat kumpikin. Erityisesti Tuiken hammaskalusto sai kiitosta, hammaskiveä ei ole juuri ollenkaan, mikä on 11 vuotialle pikkukoiralle harvinaista. Yksi etuhammas sillä heiluu, mutta se ei haittaa menoa millään lailla. Satunnaisiin kolotuksiin saatiin lisää kipulääkettä ja lisäksi Cartrophen-pistokset mukaan kotona laitettavaksi. Eiköhän näillä mummeli taas porskuta!

Viimakin oli oikein hyvässä kunnossa. Tosin se kehitti juuri sopivasti eläinlääkäriin mennessä tassuvaivan ja linkkasi etutassuaan dramaattisesti. Olen muutaman kerran aiemminkin huomannut, että aristaa tassua hetken jos on ollut vaikka autohäkissä pidemmän aikaa. Nyt se linkkasi sitä vielä kotiin mennessä ja annoin sille kipulääkettä. Illalla ja tänään tassussa ei ole ollut mitään ja lenkkeili ihan normaalisti. Pitää siis seurailla tuota.

Rieha alkaa olla sitä mieltä, että miksi täällä talossa ei enää tehdä mitään. No, onneksi viikonlopun koitokset on pian edessä.

Veteraaniosasto muutama vuosi takaperin. Viima n. 2v. ja Tuike 4v.

Huoltoviikkoa

Rieha kävi maanantaina Erikalla hierottavana. Siitä ei löytynyt niin yhtään jumia ja se makasi koko käsittelyn ihan rentona. Yleensä on ollut edes joku paikka, jonka käsittely on aiheuttanut pään nostamisen. Mutta hyvä niin, jatketaan samaan malliin. Halusinkin sille lähinnä tsekkauksen, kun ollaan treenattu viime aikoina aika paljon.

Olen miettinyt noita terveys- ja fysiikkajuttuja viime aikoina ja sattumoisin Tiina oli kirjoittanut blogiinsa tekstin, siitä miten koiran kanssa harrastaminen voi olla välillä todella vaarallista. Saan todella kiittää onneani, että Riehalle ei ole koskaan sattunut pk-tottiksen metrisellä esteellä mitään vakavampaa. Sillä on onneksi hyvä hyppytekniikka, fysiikka ja ennen kaikkea se halu hypätä, koska metrisellä pienikin epäröinti voi aiheuttaa arviointivirheen. Sekään ei kuitenkaan takaa onnistunutta suoritusta.

Niinpä minuakin inhottaa laittaa 48cm korkea Rieha hyppäämään metrin korkuista seinämää. Riehaa asia ei haittaa, mutta koulutetut, innokkaat koirathan tekevät tasan juuri sen mihin ne käsketään. Mitä, jos se liukastuu? Kokeissa en pääse itse testaamaan ja katsomaan alustaa ja sen kuntoa. Varsinkin nurmikentät mietityttävät.

Mitä jos se arviointivirhe sattuukin juuri tänään? Askeleet eivät osukaan kohdilleen ja Rieha törmää esteeseen. Siinä ei auta edes pressuesteet, jos koira jää takajaloistaan kiinni. En ole harrastanut pk-lajeja kuin muutaman vuoden, mutta silti olen nähnyt lukuisia törmäyksiä tai kolahduksia esteeseen, niin kokeissä kuin treeneissäkin. Mistään satunnaisesta ongelmasta ei siis ole kyse. Pienempikin törmäys voi aiheuttaa koiran kropalle isoakin vahinkoa pitkäksi aikaa.

Edes koiran koko ei takaa onnistunutta hyppyä. Ihan samanlaisia arviointivirheitä voi sattua mille koiralle vaan ja käsittääkseni niitä on sattunut myös esim. SM-kisoissa. Onko se tosiaan niin iso asia, että koiran on juurikin hypättävä se metrin korkuinen este? Missä kohden se kertoo niin paljon koiran päästä tai fysiikasta, että se on vaan pakko säilyttää eikä esim. 90cm korkea este riittäisi? Eiköhän koiran fysiikka ja kestävyys testata enemmänkin siellä metsäpäässä. Tottelevaisuusosuudessa mitataan tottelevaisuutta ja sen ihan varmasti näkee pienemmälläkin hyppyesteellä.

Siihen voi tietysti vedota, että vahinkoja voi sattua missä vaan. Mutta onko välttämätöntä hakea niitä vahinkoja, jos ne voidaan välttää? Ruotsissa hyppyeste on käsittääkseni koiran säkäkorkeuden mukainen, eikä siellä nähdä siinä mitään ongelmaa.

Summa summarum. Rieha tulee edelleenkin kisaamaan pk-lajeissa. Yritän pitää sen lihaskuntoa yllä parhaani mukaan, että hyppäämisen edellytykset olisivat kunnossa. Emmekä treenaa hyppyä (tai myöskään vinoestettä, joka on myös koiran etupäälle rankka) kuin ihan satunnaisesti, koska Rieha ne osaa. Ei siinä muu auta ja samalla voi tietysti toivoa, että arviointivirhettä tai huonoa alustaa ei satu seuraavassakaan kokeessa. Ja samalla voi toivoa, että ehkäpä vielä Riehan koeuran aikana tässä asiassa nähdään tervetullut muutos.

Esineitä ja jarrutusjälkiä tottiskentällä

Nyt keskitytään hetkeksi pk-juttuihin, ensi viikonloppuna on nimittäin kelpieden ja bortsujen pk-rotumestaruuskisat. Tokihan sinne pitää lähteä edustamaan ja tottakai olen myös järjestelyissä mukana koko viikonlopun ajan. Varmasti siis mielenkiintoinen viikonloppu edessä. Kelpieitä on mukana kaikissa muissa lajeissa paitsi etsintäkokeessa, mikä on tietysti tosi kiva juttu.

Viestin edustuskelpie

Eilen tallattiin esineruutu neljällä esineellä. Ruutu oli kohtuu haastavassa paikassa. Puolessa välissä alkoi jyrkkä rinne, eikä lähetyslinjalta nähnyt takalinjaa ollenkaan, Tuli siis haastetta sekä koiralle, että ohjaajalle. Hyvin Rieha kuitenkin irtosi takalinjalle ja rinteen alle. En nähnyt takalinjan esineiden nostoa ollenkaan, mutta nopeasti ne palautti. Vaikein esine oli vasemmassa etukulmassa. Siitä Rieha ei meinannut saada hajua ja ajatui aina oikealle. Lopulta se kuitenkin nousi ja siihen oli hyvä lopettaa isojen bileiden kera. 

Kolme ekaa esinettä nousi siis parissa minuutissa ja viimeinen toi sopivasti haastetta peliin. Rieha jatkoi työskentelyä sitkeästi, vaikka lähetyksiä jouduttiin tekemään useampi ja maasto oli aika rankkaa juosta. Juuri tälläiset treenit on parhautta, haasteita ja niiden selättämistä yhdessä!

Tänään nähtiin Tiinan kanssa viikonlopun hakuradan rakennuksen merkeissä. Koirat lämppäsi itsensä metsässä juosten, samalla kun me ohjaajat raahattiin hakupiilona toimivaa roskista ympäri metsää. Hiki tuli ja kieltämättä myös fiilis, että ei nämä koirahommat aina ihan fiksuimpia ole...

Siitä suunnattiin tottiskentälle. Aluksi vähän seuruuta ja Tiina ampui. Ei ongelmia. Sitten tehtiin jäävät ja luoksetulot. Ei voinut taas kuin nauraa tuon koiran vauhdille ja innolle. Jäävät oli ihan tosi hyvät ja luoksarit tuli semmoista vauhtia, että kiitin onneani Riehan pienestä koosta. Ekalla kerralla nimittäin törmäsi ihan reippaasti, tokalla veti liinat kiinni metriä ennen minua. Jarrutusjäljet jäi vaan maahan. Hurjaa menoa :D.

Sitten tehtiin noudot. Tasamaanouto kilon kapulalla oli hieno. Metrinen oli aivan super, meinasin ihan haljeta onnesta, kun Rieha leiskautti siitä niin hienosti yli ja takaisin. Vinoesteellä kapula meni vinoon ja Rieha yritti oikaista. Tästä huomautus ja uusinta oli siinäkin ihan nappi. Hyvä muistutus Riehalle siitä, että oikominen ei auta.

Loppuun vielä eteenmenon muistuttelua. Ekalla lähetyksellä palkka oli valmiina, tokalla otin koemaisen lähetyksen maahanmenon kera ja kolmannella näki, kun jätin palkan. Hyvä meno, vauhti ja asenne! Maahanmeno toimi hyvin ja hiekka vaan pöllysi, kun se heittäytyi.

Lisäksi kuivaharjoittelin vielä kapulan heittoa esteillä. Eli onpahan nyt sitäkin treenattu, vaikka olen todennut, että kokeessa kapulalla tuntuu olevan ihan oma tahto. Ei ole minun laji tuo heittäminen, voisikohan sen ulkoistaa jollekin muulle!

Mutta huikeita treenejä ja näissä fiiliksissä on hyvä jatkaa kohti pk-koekauden avajaisia!

Viikon treenit ja EVL1

Maanantaina treenattiin hiekkakentällä Tiinan kanssa. Rieha teki zetaa, tunnaria ja ohjattua. Tunnarissa hieno meno, samoin ohjatussa. Zetassa hyvät jäävät, mutta omaa kävelyä piti taas treenata.

Loppuun Rieha sai tehdä eteenmenoa. Tämä olikin hyvä treeni, kun alla oli ohjattu. Rieha lähti nimittäin ihan suoraan kohti paikkaa, missä ohjatun kapula oli ollut. Tajusi selkeästi itsekin mokansa ja lähti kaartamaan takaisin suoralle linjalle, mutta kutsuin sen pois ja lähetin uudestaan. Nyt linja olikin ihan suora ja pääsi palkalle, jonka olin piilottanut treenin alussa. Mutta tosi hyvä mietintä Riehalle siitä, että oikeasti pitää miettiä suuntaa mihin juoksee. Tehtiin vielä pari toistoa, yksi koemainen ja loppuun vielä yksi palkan kanssa.

Tiistaina nähtiin Laura nurtsilla. Tunnaria, metallia, luoksetuloa, kaukoja. Ihan hyvää menoa oli, eikä ihmeemmin tarvinnut mitään hinkkailla.

Illalla oli vielä agitreenit, jossa jatkettiin viime kerralla ollut rata loppuun:

Alku meni viime viikon malliin. 5-hypylle takaakierto, käden vaihto katse koirassa ja putkeen. Toimi hyvin. 9-10 oli viime viikon malliin pakkovalssi-jaakotuksella, mutta putken pää vaihtui. Siihen piti tehdä puolivalssi/veto, että sain Riehan kääntymään oikeaan päähän.

13-hypylle linjausta ja takaaleikkaus. Haastavin kohta oli 15-17, jossa tehtiin ensin valssi ja sitten liikkuva vastakäännös. Yllättävän hyvin Rieha kääntyi hakemaan keppejä tuolla ohjauksella, kunhan vaan tosiaan muistin liikkua. Jos vastakäännös pysähtyi, niin se haki keinua. Haastava loppu, mutta onnistuttiin kuitenkin ihan hyvin.

Eilen suunnattiin Pieksämäelle kokeeseen. Tuomarina uusi tuttavuus Erkki Shemeikka. Evl:ssä oli 13 koirakkoa ja me tietysti viimeisenä. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen, eli sinänsä oma osuus oli nopeasti myös ohi.

Näinhän se sujui:

Paikkaistuminen 10

Paikkamakuu 9

Tunnari 9: Jee, tämäkin onnistui. Nosti oman heti, ei pyöritellyt ja keskittyi hyvin, vaikka liike oli ensimmisenä.

Metalli 9: Perusmenoa, olisi voinut luovuttaa tiiviimmin,

Ruutu 8: Leikkiinkutsuasento maahanmenon sijaan. Ilmeisesti välillä vaan täytyy soveltaa, ettei menisi liian täydelliseksi...

Kaukot 9: Pystyisi parempaankin, oli suht armollinen tuomio. Ei ollut alussa yhtään kuulolla, mutta reagoi onneksi ekaan käskyyn, jonka annoin kyllä kohtuu voimakkaasti. Sen jälkeen keskittyi.

Zeta 10: Nyt oli se zen-fiilis! Hyvät jäävät ja seuraaminen tehtiin yhdessä.

Luoksetulo 7: Stopit sujuivat, mutta maahanmenossa jäi leikkiinkutsuasentoon.

Seuraaminen 8.5: Tykkäsin ilmeestä tosi paljon. Häntä heilui ja kontakti pysyi. Tuomarin mukaan todella hieno seuraaminen, mutta vähän liian tiivis.

Ohjattu 10: Tämä oli kyllä hieno!

Yht. 283,5p. 1-tulos, sij. 3/13

Kokonaisuutena sain Riehan pysymään paremmin kasassa kuin viime kokeessa. Sillä oli aika kova vire ja oli varsinkin alkuun liikkeellä aika henkselit paukkuen. Se näkyy nuuskimisena, kun sen ei omasta mielestään tarvitse olla skarppina, kun tietää mitä tapahtuu. Loppua kohden sain sen paremmin kuulolle, kehuin hyvin hillitysti ja sitä kautta se alkoi antamaan enemmän painoarvoa minun sanomisille.

Hienoa oli myös se, että selätettiin monessa liikkeessä koekammo. Zeta, tunnari ja kaukot oli näitä, joissa on tullut paljon mokia oman sähläyksen takia. Nyt ne sujuivat kokonaisuutena hyvin. Ja olihan se kiva kuulla tuomariltakin taas kehuja menosta, tuntui tykkäävän kovasti. Tästä on hyvä jatkaa!

Tänään jätettiin tokot väliin ja käytiin aamusta tekemässä viestiä. Pääpaino nyt rauhallisissa ja rennoissa lähetyksissä. Uskon, että oli hyötyisä treeni. Juoksemisessa ei ollut ongelmia tälläkään kertaa. Rieha olisi varmasti juossut vielä tuplasti jos olisi annettu.

LUVA ja huikeeta peekoota!

Nyt oli taas semmoinen hyvän mielen viikonloppu, ettei tosikaan. Lauantaina startattiin oman seuran agikisoissa kahdella radalla. Tuomarina toimi Minna Räsänen ja radat oli kyllä vaikeimmat, millä ollaan tähän mennessä oltu. Ekalla radalla oli edessä mm. meidän ainainen vaikeus, välistäveto.

Menin rataantutustumiseen vähän epäileväisenä, mutta niin ne vaan kuviot selkeni. Päätin tehdä yhteen kohtaan vielä pakkovalssin, mikä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Mutta totesin, että se sopi Riehalle siihen paremmin, kuin se, että olisin vaan kierrättänyt hypyn takaa ja ottanut päällejuoksuna.

Radalla hyvällä fiiliksellä ja nollahan sieltä tuli. Täytyy sanoa, että nyt pistin itseni todella likoon ja juoksin ja ohjasin. Ja kaippa se siltä näyttikin, kun niin moni tuli kehumaan rataa heti suorituksen jälkeen. Rieha ohjautui todella hyvin ja se välistävetokin onnistui ihan nappiin!

Etenemä on aika hieno, varsinkin kun radalla tosiaan oli ohjauskuvioita. Vielä, kun Riehan puomin saisi hiottua sellaiseksi, että se juoksisi täysiä loppuun, niin etenemää tulisi huimasti lisää. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen! Ainoa mikä harmittaa on se, että rata ei tietenkään tullut videolle. Oli se vaan silti niin tiukkaa menoa ja tässä näki sen, että meillä on todella onnistuessa mahikset mihin vaan :)!

Toinen rata oli aika lailla edellisen peilkuva. Siellä oli edelleen se välistäveto, mutta näin päin tehtynä se syötti ihan suoraan takana olleeseen putkeen, enkä uskaltanut sitä enää siihen tehdä. Päätinkin mennä ekan hypyn taakse, tehdä työnnön tokalle hypylle ja siitä sitten päällejuoksuna toiseen putkeen päähän. Tämä oli vähän haastava paikka ja HYL sieltä sitten tulikin. Mutta ei haittanut, sen verran hyvä fiilis jäi ekasta radasta.

Äitienpäivän aamusta nähtiin Raisa, Janne ja Tiina esineruudun ja pk-tottiksen merkeissä. Ihana, aurinkoinen aamu ja huikean hyvä meno :).

Aloitettiin esineillä. Tallattiin kapea, mutta syvä kaistale. Sinne neljä esinettä. Rieha pääsi ruutuun eka. Tehtiin ilmottautuminen ja pysyi kuulolla ihan ok, vaikka intoa olikin vaikka kuinka. Sitten ruutuun. Eka etureunan esine nousi heti. Toisella lähetyksellä haahuili hieman ulos ruudusta, mutta kun lähetin uudelleen, niin upposi hyvin taakse ja toka esine löytyi. Kolmas esine sitten seuraavalla lähetyksellä ja se oli vielä kovamuovinen, jotka on välillä olleet vaikeita. Luovutuksetkin pelasi ja vauhtia piisasi, eli aika lailla hieno ruutu.

Sitten tottiskentälle. Päätin tehdä kaikki liikkeet läpi koemaisesti, mutta tarvittaessa palkaten. Ensin ilmottautuminen Piikan kanssa, ei ongelmia. Sitten paikkamakuuseen, samalla Piika teki ja ammuttiin. Rieha makasi hienosti, eikä reagoinut laukauksiin millään lailla.

Sitten omat suoritukset. Seuraaminen oli aika keulivaa, eli etutassut lensi kuin parhaallakin showhevosella. Mutta se saa niin paljon kiitosta ilmeestä, että pieni keuliminen ei haittaa. Seuraaminen meni muuten hyvin. Muistin siis tehdä kaikki käännökset ja tempon vaihdokset ja kävellä vielä henkilöryhmäänkin :D.

Sitten jäävät. Kaikki meni tosi hyvin, vauhdikkaita ja varmoja. Luoksetuloja vähän mietin, että osaako enää tulla eteen, kun tokossa ollaan siirrytty suoraan sivulle. Mutta kyllä se vaan osasi ja se vauhti millä tulee on jotain uskomatonta. Luulen, että kaulassa heiluva ketjupanta vauhdittaa sitä, ei se tokossa koskaan tule noin lujaa, vaikka lujaa tuleekin. Eteentulot siis sujui ja malttoi odottaa käskyjä sivulle tuloihin.

Tasamaanouto 2-kilon kapulalla oli itselle näytön paikka. No, ehkä se sen 10m juuri ja juuri lensi... Rieha teki tässäkin upeaa työtä. Vaikka se onkin pieni koira, niin kapula nousee välittömästi ja tuli laukalla takaisin. Ei ole nimittäin aina itsestään selvyys isommillekaan. Luovutus oli hyvä.

Sitten pystyeste, joka tehtiin ensin 80 sentillä, koska edellisestä kerrasta oli niin kauan. Ei ollut ongelmia. Vinoesteessä ei myöskään. Tehtiin sitten vielä pystyeste metrisenä ja edelleen meni ihan tosi hienosti, ei hipaissutkaan estettä. Ja osasin heittää kapulaa joka kerta!

Eteenlähetyksen päätin testata ilman palkkaa. Lähti hyvin ja vauhdikkaasti, hieman katseli taakseen, mutta eteni kuitenkin koko ajan laukalla. Maahan meni välittömästi. Tehtiin vielä toinen lähetys etupalkan kanssa, että sai vahvistusta suoraan eteen menoon.

Olipa ihan huikean hieno treeni! Ihan liioittelematta pystyi sanomaan, että tuolla tottiksella ei ihan kauheasti parantamisen varaa kokeessa jäisi. Rieha on vaan niin asennemimmi!

Kesä ja kesätreenit

Tällä viikolla ollaan keskitytty nurmikkotreeniin. Nurmikenttiä on harvemmassa, mutta onneksi muutama hyvä paikka löytyy, missä mahtuu tekemään myös isoja liikkeitä. Ja miten mahtavaa on, kun aurinko paistaa ja ilma lämpenee!

Maanantaina jatkettiin metalli+kissanruokatreeniä. Hyvällä fiiliksellä mentiin, tosin tuo iso nurmikenttä tuntuu nostavan Riehan virettä jo valmiiksi. Lisäksi tehtiin tunnaria liikkuroituna. Yksi onnistunut toisto, jossa oma palautui heti ja siihen oli hyvä lopettaa. Loppuun vielä ohjattua. Ei tuntunut nurmikenttä haittavaan näkyvyyttä ja sekä oikea, että vasen nousivat ongelmitta. Sen sijaan luovutusasennon suoruus pitää ottaa treenin alle.

Tiistaina nähtiin isommalla porukalla ja saatiin häiriötreeniä yleisön muodossa. Aloitettiin taas metskulla, joka oli hyvä. Sitten ruutuun juoksutus, joka oli ihan sairaan hyvä. Noissa jutuissa näkyy ne Riehan parhaat puolet, vauhti ja intensiivisyys kaikessa tekemisessä!

Zetaa käveltiin pariin otteeseen liikkuroituna. Ei saatu koekoomaa, eli kaikki vaihdot onnistui. Seuraaminenkin sujui ihan perushyvin.

Tunnarista tehtiin useampi toisto. Ekassa setissä oli levottomuutta, nosti väärän, seuraavalla kerralla oman, mutta tiputti ja kolmannella kerralla heti oikean. Eli epävarmuutta oli, mutta toistojen myötä parani. Tehtiin loppuun vielä yksi toisto, ihan uhallakin. Ja se oli ihan sairaan hieno. Eli toistoja ja varmuutta niiden kautta.

Loppuun vielä kaukoja. Oli ihan hyvin kuulolla, mutta vähän sellaista levotonta. Liike tassuissa oli enemmänkin sivulle kuin eteen, eli se ei välttämättä edes bäy tuomarille. Mutta hioa saa, edelleen.

Kun oltiin isolla kentällä, niin päätin tehdä vielä muutaman eteenmenon. Ensin palkalle, sitten ilman palkkaa maahanmenon kanssa ja loppuun vielä palkalle. Ja Rieha oli niin liekeissä, olin tosi tyytyväinen tekemiseen. Ketjukaulaimen päähän laitto saa sen jo ihan sfääreihin, hassu koira. Mutta silti reagoi maahan-käskyyn ihan täydellisesti heittäytyen. Hyvähyvä!

Tiistaina myöskin aksattiin:

Haastavalta tuntui, mutta tälläkin kertaa me selvittiin. Olen edelleenkin joka kerta ihan yllättynyt, kun tajuan, että me oikeasti osattiin monta juttua vaikealta agiradalta :D. Me kehitytään!

Riehalla ei ollut alun hypyssä tyhjyyteen niin minkäänlaista ongelmaa. Sehän hyppää, kun edessä este on. Olin itse takana lähettämässä ja pakkovalssilla putkeen. Sitä Rieha haki pari kertaa ja kävi mm. hyppäämässä putken päälle, mutta sitten alkoi oikea kohta löytyä. 

Putken jälkeen persjättö ja jaakotus 3-hypylle. Siinä haettiin hetki sitä omaa napakkaa ohjausta, että saatiin Rieha kääntymään paremmin. Siitä olikin mukavan vauhdikas meno pituudelle, jonka jälkeen linjattiin koiraa ja tehtiin vastakäännös 7-hypylle.

9-putki oli todellisuudessa puolet lyhyempi, sinne Rieha irtosi ongelmitta. Tärkeää oli putkijarruttaa, koska sinkosi muuten pitkälle lyhyestä putkesta. 10-hypylle pakkovalssi ja ennen 11-hyppyä vastakäännös. Tämä oli aika jännä paikka. Oli ihan tosi paljon Riehaa jäljessä, mutta kun vaan tein vastakäännöksen ennen Riehan ponnistusta, niin ihmeesti se vaan kääntyi ja 12-putki löytyi.

13-hypylle tein persjätön, sai oikeasti olla rohkea ja liikkua, mutta se toimi tosi hyvin ja ehdin ohjaamaan oikean putken pään. 16-hypylle hieman linjausta, niin kääntyi paremmin puomille.

Muurille tehtiin flippi, sekin pelasi hyvin, vaikka en kauheasti sitä ole tehnytkään. 20-hypyllä sai olla tarkkana, että sain Riehan takaakiertoon eikä se lähtenyt 3-hypylle. Mutta sekin onnistui, kun vaan otin vastakättä haltuunottoon. Pujottelussa ei ongelmia, kunhan jätin sille tilaa hakea aloituksen itse.

Tosi kiva rata ja hyviä onnistumisia!

Eiln suunnattiin taas nurtsille parin Riehan pennun ja bortsuvahvistusten kera. Nurmikko oli märkää, mutta se ei menoa haitannut. Metallilla aloitettiin, palautui ihan ok, vaikka kolisikin. Luoksetulossa yritettiin tsempata stoppien kanssa, koska Rieha niistä meinasi lipsua. Lisäksi vahvistelin sivulletuloa ja tuntui, että alkoi tulla suorempaa.

Zetaa käveltiin taas liikkuroituna ja tulihan siellä taas yksi seisominen istumisen sijaan, mur. Sen jälkeen kyllä taas onnistui. Muuten seuruu oli hyvää ja kulmat meni hyvin. Ihan hieman meinasi reagoida liikkurin käskyyn viimeisellä kerralla, joten käveltiin vielä kerran koko kuvio läpi ilman jääviä. Tässä taas ei näkynyt yhtään reagointia.

Tunnarissa varmuus tuli taas esiin toistojen kera. Alkuun tiputti omaa, mutta loppuun nosti aivan suoraan ja toi varmasti. Kaukoja jumpattiin myös.

Eteenmenoa otettiin taas tiistain malliin ja edelleen, huikea meno ja asenne!

Vapun häirikkötreenit

Vappupäivä meni rattoisasti treenatessa, kiitos hyvien treenikamujen ja koutsien!

Ensin nähtiin Salme Killerillä koemaisen treenin merkeissä. Tarkoituksena oli psyykata minua siihen mitä teen jos jotain menee pieleen, yleisö arvostelee tai liikkuri sekoilee jne. Ensin rakennettiin paikalle kehä kehänauhoineen ja tuulen ollessa tosi kova saatiin siitäkin kunnon häiriö. Lisäksi Salme oli suunnitellut kahdelle häiriöihmiselle käsikirjoituksen, joiden mukaan heidän piti kehän laidalla toimia. Minä en tietenkään saanut nähdä sitä. Salme tuomaroi ja liikkuroi ja oli kyllä siinä roolissa loistava, tuli kaikenmaailman mokat ja sekoilut, mitä ikinä vaan voi kuvitella. Liikkeiden väleissä kesti, meidät kävelytettiin väärään aloituspaikkaan jne.

Aloitettiin seuruulla. Se oli oikeasti hieno. Rauhallinen ja levollinen, ei keulinut ja kontakti oli upea. Liikkuri kävelytti minut useaan otteeseen päin kehänauhaa, käännytti väärään suuntaan ja alkoi pyytelemään anteeksi jne. Eli kaikenlaista oli. Lisäksi häiriöihmisten juttelu (sekä arvostelu, että kehut) kuului hyvin kehään. Kaikki psyykkauksen ainekset oli kasassa ja selvisin silti. Jee!

Zetassa järjestys M-I-S. Häiriöt ei haittanneet, mutta tämän mokasin itse. Istuminen meni taas seisomiseksi, eli meidän koeongelma nosti päätään. Tajusin onneksi heti itse mistä se johtui. Tokalla suoralla en ollut varma kävelenkö oikeaan suuntaan (zeta oli vinossa, joten sitä piti vähän mallata) ja etsin katseellani seuraavaa merkkiä. Tämä riitti kuplan rikkoontumiseen, enkä saanut käskyäkään enää sanottua oikein. Pitäisi vaan keskittyä koiraan ja tekemiseen, eikä miettiä muuta.

Luoksetulossa liikkuri mm. keräili maasta roskia ja heitteli niitä maahan ennen liikkeen alkua. Tällä ei onneksi vaikutusta Riehaan. Rieha teki ok stopin, mutta pystyisi parempaankin. Maahanmenossa olisi voinut heittäytyä enemmän, vaikka stoppasi heti. Lopussa kaarratti sivulle tuloa, eli sitä pitää treenata edelleen.

Ohjattu sitten. Liikkuri kompasteli alussa ja tiputteli kapuloita, tämä sai Riehan huomion. Mutta keskuttyi onneksi sen jälkeen vientiin tosi hyvin. Haettava kapula oli laipat meihin päin ja takana oli isot puupinot. Ilmeisesti Rieha ei nähnyt kapulaa ollenkaan ja se ajautui lopulta ulos kehästä. Se jopa kiipeili puupinojen päällä etsiessään kapulaa, kunnes lopulta löysi kapulalle. Otettiin tämä uudestaan lopussa ja kun kapula oli suorassa, niin ei ollut mitään ongelmaa. Kieltämättä ekalla kerralla itselläkin oli vaikeuksia nähdä, missä kapula oli. No, se meni työtapaturman piikkiin.

Metalli oli vähän laiska, ravilla takaisin.

Tunnarissa näkyi epävarmuus. Meni heti omalle ja nosti sen, mutta varmisteli vielä muita. Palautti hieman pureskellen ja vinosti eteen. Uusittiin tämä lopuksi ja silloin oli onneksi parempi.

Kaukoissa liikkuri sai minut ihan sekaisin. Tämä on kyllä sellainen liike, missä pitää itse olla kartalla. Lisäksi häiriöihminen teki x-hyppyjä Riehan takana ja se vei sekä minun, että Riehan huomiota. Eka yritys siis ihan plörinäksi. Uusinta sen sijaan oli jo parempi, kun olin itse paremmin mukana.

Olipa hyvä treeni ja siinä tuli monta kohtaa, joissa oikeasti sain miettiä omaa tekemistäni. En vaan yksinkertaisesti ole niin kylmähermoinen, että aina pystyisin pitämään itseni kasassa. Rieha reaktiivisena koirana ehtii jo poistua kuplasta, jos herpaannun yhtään. Siinäpä treenattavaa! Mutta erinomaisen hyvä harjoitus kertakaikkiaan. Ja oli kiva nähdä, että suurin osa häiriöistä ei vaikuttanut Riehaan millään lailla ja itsekin skarppasin monessa kohdassa tosi hyvin.

Puhuttiin, että metalliin pitää ottaa nyt extrapalkka. Se on Riehalle sellainen pakollinen paha, joka suoritetaan vähän sinne päin. Eli asennetta lisää. Tunnari tarvitsee vaan paljon toistoja ja pyrin nyt oikeasti ottamaan mukaan kunnon apuhajun. Parempi nyt helpottaa, ettei tule lisää epävarmuutta. Kaukoissa sekä häiriö, että edelleen tekniikka treenin alle.

Loppuun tehtiin vielä paikallaolot kahden aussien sekä Tuiken ja lainaohjaajan kanssa. Rieha teki hyvää työtä, mutta Tuike vei koko potin. Mummokoira teki täydelliset paikkikset ja oli niin pätevänä! Se on oikeasti tehnyt koemaisena noita vuosia sitten ja silloinkin niissä oli ongelmia. Ja nyt ei mitään. Se saikin ansaitusti kolme kymppiä :D.

Mummon paikkamakuu kotioloissa

Tokon parista siirryttiin suoraan kimppaviestitreeneihin. Siman ja munkkien jälkeen oli hyvä treenata, kiitos vaan treenikamuille!

Juoksutettiin 5 pätkää. Rieha tuli joko ekana tai tokana. Juoksussa ei taaskaan ongelmia, eikä pitänyt juostessa ääntä. Lähetykset sujui minun päässä ihan hyvin, metsäpäässä oli alkuun pientä paineongelmaa, kun oli niin täpinöissään, eikä kuunnellut. Ajattelinkin, että seuraavaksi pitää treenata vaan lähetykseen menoa isolla palkalla niin, että palkka tulee pelkästä rennosta odottelusta sivulla ja itse juoksua ei tarvitse edes ottaa. Eiköhän me noilla saada Riesku taas paremmin kuulolle.

Tänään käytiin lenkin päätteeksi vielä tekemässä esineruutua ja tokoa. Tallattiin n. 30x50m kaistale, jonne neljä esinettä. Rieha oli ihan mahtava ja kaikki neljä nousi parissa minuutissa. Luovutuksetkin oli ihan priimoja, joten ei löytynyt valitettavaa.

Tokopuolella tehtiin metallia kissanruualla. Tarkoituksena nyt vaan vahvistaa mielikuvaa siitä, että kapula kannattaa tuoda nopeasti. Väliin tehtiin yksi tunnari, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Nosti oman välittömästi ja toi täysiä. Näitä rentoja suorituksia tarvitaankin!