Rieha sairastaa

Eilen tulin töistä kotiin ja Vesku lähti pian käyttämään koiria. Lenkillä Rieha oli alkanut tärisemään ja se oli ollut ihan perässä vedettävä. Ja olihan se aika apaattinen, kun tulivat takaisin sisälle. Seurailtiin sitä hetken verran, mutta tilanne ei lähtenyt paranemaan. Rieha vaan makasi sängyssä kyljellään, tärisi ja halusi, että sitä rapsutellaan.

Mittasin siinä vaiheessa sen kuumeen ja kun eka digimittari näytti 40.9 ja perinteinen mittari parin minuutin jälkeen 40.5, niin aloin soittamaan päivystävälle eläinlääkärille. Siellä todettiin, että tervetuloa saman tien. Kuume oli niin korkea.

Lääkärissä Rieha oli suht reipas, mutta kuume oli edelleen korkea. Eläinlääkäri mittasi lämmöksi 41.1 Kuumotus tuntui ihan käteen saakka. Siitä otettiin saman tien verikoe ja se laitettiin tippaan. Veriarvot olivat muuten normaalit, mutta valkosolut olivat koholla, eli jonkinmoinen tulehdus siellä jylläsi.

Rieha jäi pariksi tunniksi tiputukseen, joka laski kuumeen pois hälyttävältä tasolta. Se sai antibioottipistoksen ja tabletit kotiin.

Tänään Vesku käytti sen vielä toisen kerran eläinlääkärissä, jossa ultrattiin kohtu ja otettiin virtsanäyte. Kuumetta sillä oli edelleen hieman, mutta muuten se oli jo paljon paremmassa kunnossa. Ultrassa ei näkynyt mitään, eli kohtutulehdus on onneksi poissuljettu. Virtsassa oli valkosoluja, eli tulehdus saattaa hyvinkin olla siellä. Viljelyn tulokset tulee vasta maanantaina. Hoitona nyt siis nuo antibiootit yleistulehdukseen. Toivotaan, että menee niillä ohi!

Olipa taas hurjaa. Rieha oli eilen aamulla ihan oma reipas itsensä, hepuloi metsälenkillä ja juoksi Viiman kanssa. Tarkoituksena oli mennä illalla tekemään hallille kenraalit ja huomiseksi meillä oli tokokoepaikka Seinäjoelle. Tärkeintä on tietysti se, että Rieha tervehtyy, mutta koekin titeysti vähän harmittaa. Tällä menolla ei ehditä saamaan tuloksia ennen kesän SM-kisoja... Onhan meillä yksi koe ja yksi ykkönen, mutta enemmänkin saisi olla jos porukkaa kovalla kädellä karsitaan. Jos lasku alkaisi edes heinäkuulta, niin kasassa oisi kaksi ykköstä.

No, mutta nyt lepäillään. Onneksi Rieha on tosiaan ollut jo parempi, eli toivottavasti pahimmat oireet on selätetty. On se vaan niin urhea ja symppis pieni eläin. Kipeänäkin se halusi vaan olla kainalossa ja lähellä.

Reipas potilas tipassa

Tokoa ja agikenttien valloitus jatkuu

Maanantaina treffatiin Hannan kanssa hallilla. Ulkona tuli vettä, mutta me oltiin lämpimässä sisähallissa. Niin luksusta!

 

Rieha aloitti ruudulla. Ensin haettiin paikkaa läheltä. Laitoin takakulmaan, etukulmaan, ruutunauhan päälle jne. ja siitä piti bongata oikea kohta. Tämä sujui hyvin. Lisäksi vahvistelin merkkiä erikseen lähettämällä eri suunnista.

 

Sitten Hanna liikkuroi meille kisamaisen ruudun. Tämäpä tuottikin vaikeuksia, koska ruudun viereen oli tullut agipöytä ja useita merkkejä. Eli Rieha meni merkkilankaan, vaikka oli juuri käynyt siellä sen viisitoista kertaa... Tämä tuotti ihan yllättävänkin paljon ongelmaa ja minun piti käydä näyttämässä ruutu, ennen kuin taas muisti. Oli tosi erikoista, Rieha osaa yleensä bongata ruudun häiriömerkeistä ihan helposti. Sitten rallateltiin pari kertaa ruutuun niin, että siellä oli lelu valmiina. Hanna mainitsi, että Riehan maahanmeno ruudussa saisi olla napakampi ja sivulle tullessa se meinaa hieman keulia, eli ne täytyy ottaa myös työn alle.

 

Ohjatusta haettiin kumpikin puoli, eikä niissä ollut ongelmaa. Merkki oli priima kummassakin. Se tsekkaa keskimmäisen, mutta valitsee hyvin oikean. Hannalta tuli idea treenata välillä pelkästään haettavalla kapulalla, että saisi vielä lisää varmuutta ja nopeutta sen nostoon.

 

Ohjatun loppuun ajattelin ottaa vielä luovutuksia kierron kautta. Luovutuksen onnistui, mutta R alkoi pyörittelemään kapulaa, eli treeni meni sitten siihen. Ohjatussa ei pyöritä, mutta ilmeisesti kiertäminen on niin jännää, että ehtii. Eli pitoja nyt erikseen ja luovutustreenit vaan lyhyeltä matkalta, ettei ehdi pyöräyttää.

 

Kaukoja jumpattiin itsekseen, Hanna seuruutti samalla Bota meidän ympärillä. Ihan ok menoa näin kun pysyin lähellä. Istuminen on muistunut taas mieleen, mutta silti vähän jännittää kokeessa vire, eli ponkaiseeko jos on liian innoissaan. No, saa nähdä.

 

Ai niin ja tekihän Rieha vielä paikallaolot samaan aikaan, kun Kit juoksi noutoja. Kumpikin hienoja, eikä vauhdikas tekeminen vieressä häirinnyt.

 

Hyvä treeni, vaikka mokiakin tuli. Pääasia, että saatiin ne korjattua!

 

Tiistaina oli meidän uuden agiryhmän treenit ja samalla Riehan ekat agitreenit sitten mammaloman. Aloitettiin tälläisellä radalla (saatte ihastella mun piirrosta, rataohjelma ei nyt pelaa):

 

 

Kylläpäs olikin jännää tehdä agia pitkästä aikaa. Suorastaa pelotti, miten Rieha lähtee lapasesta. Ja tutustuin rataankin ihan väärin, eli tosi hyvin lähti liikkeelle :D.

 

Mutta itse rata meni yllättävänkin hyvin. Rieha oli tosi hyvin kuulolla ja se kääntyi tosi hienosti, kunhan omat ohjaukset saatiin linjaan. 2-hypyllä valssi ajoissa ja heti liikkeelle, niin käännös oli hyvä. Pujottelun aloitus onnistui hienosti, mutta se oli yllättävän vaikea tehdä loppuun saakka, koska oma vauhti pysähtyi ja edessä oli A. Tälläinen ehdottomasti treeniin, Rieha menee liiaksi oman liikkeen mukana. 5-7 onnistui aika kivasti ja pystyin lähettämään Riehan hyvissä ajoin putkeen.

 

11-hypyllä kännös meinasi venyä, mutta kun linjasin paremmin 10-hypylle ja ajoitin valssin paremmin, niin käännös onnistui hienosti. A:n kontaktit sujui hyvin, samoin 13. Puomin alastulosta rykäisi ekalla kerralla yli, mutta sen jälkeen teki hienosti. Loppu sujui ok.

 

Oikein kiva treeni ja saatiin hyviä vinkkejä. Ehkä me tästä taas agiradoille palataan, ties vielä minkämoisilla tuloksilla :D.

 

Naru oli meillä hoidossa yhden yön ja hyvin se sujahti akkavallan alle. Kävi jo vähän sääliksi toista, kun Tuike ja Viima pomotti sitä minkä ehtivät. Riehasta setämiehen kyläily oli ihan hauskaa, tosin se ei saanut olla liikaa minun rapsuteltavani.

 

Viikonlopun rallyesitys on muuten tullut esiin jo useamman vieraan ihmisen kanssa. Aika hauskaa, että Rieha on jäänyt mieleen :).

Riehalle rallymenestystä ja uusi koulari

Viikonloppu sujahti Jyväskylän KV-näyttelyssä. Ei tosin misseillen, vaan rallytokokisassa kumpanakin päivänä. Kisa järjestettiin näyttelyn isossa kehässä, eli heti päästiin suuriin ympyröihin ;). Minä en ole näyttelyihminen, mutta kisoja voisi useamminkin järjestää niiden yhteydessä. Toisi ihan erilaista fiilistä kisaamiseen.

Oli nimittäin tosi hyvä kokemus kisata tuollaisessa paikassa. Ja toisaalta rallytoko oli tuollaiseen paikkaan oikein hyvä harjoituslaji, varsinkin kun paluu kisakentille tapahtuu usean kuukauden mammaloman jälkeen. Häiriötä siis riitti ihmisten, koirien, kuulutusten ym. muodossa. Rieha oli taas kerran aivan huikea kisakaveri, se oli saman tien kuin kotonaan ja teki hommia ihan kuin missä tahansa muualla. Sen kanssa ei tarvitse stressata missään, arvostan sitä niin paljon. Enkä puhu pelkästään kisakentästä, vaan ihan yleisestiä oleskelusta tuolla ihmis- ja koiravilinässä.

Lauantain rata ei ollut liian haastava, mutta siinä oli sopivasti muistettavaa alun pyörityksineen (pahoittelut huonosta kuvasta) :

Oltiin suoritusvuorossa loppupäässä ja odoteltiin rauhassa kentän laidalla. Rieha hurmasi katsojia ja pääsi pikkutyttöjen fanikuviin :). Sitten oli meidän vuoro ja vaikka tuntui, ettei homma jännittänyt, niin kummasti sitä kädet radan lopussa tärisi... rata meni kuitenkin kivasti, eikä suuria virheitä omasta mielestä sattunut.

Sitten saatiin tulokset ja mehän oltiin vedetty rata täydellisesti, eli ilman yhtään virhettä :). Täydet 100 pistettä ei rallyssa ole ihan helppo suoritus, niin herkästi siellä jotain tapahtuu (vähintäänkin se perhanan hihna kiristyy tahattomasti). Ihanat Anna ja Pipsa saivat myös 100p., mutta koska mentiin rata himpan nopeampaan, niin päästiin ykköspallille. Plakkarissa siis toinen hyväksytty tulos ja sijoitus 1/18. Harmittavastin tämä rata ei tullut videolle, mikä tarkoittaa sitä, että pitää yrittää täysiä pisteitä toisenkin kerran, että jäisi todistusaineistoa :).

Sunnuntain jatkettiin samoissa merkeissä. Tuomari oli vaihtunut ja rata oli hieman pidempi ja siellä sai pistää päätä pyörälle parissakin kohdassa:

Lähdettiin radalle hyvillä fiiliksillä, mutta sitten heti ekalla kyltillä Rieha oli salamaakin nopeampi ja teki bravuurinsa, eli edestä sivulle tulon kiertäen takaa. Kyltillä piti tulla suoraan sivulle. Tuo on meille paha liike, koska tokossa Rieha kiertää, niin se tykkää tarjota sitä rallyssakin. No, ilmoitin saman tien, että uusitaan kyltti ja uusinta meni hyvin.

Loppurata menikin enemmän ja vähemmän jännityksessä, jotenkin tuo uusiminen pistää pakkaa aina vähän sekaisin. Mitään maata mullistavaa ei kuitenkaan sattunut ja mentiin reippaasti loppuun.

Saatiin tulokseksi 97p, eli uusinnan lisäksi ei sattunut mitään muita virheitä . Ei se 100p. tälläkään radalla siis kaukana ollut. Hitsiläinen kun tuo kelpi vaan on välillä niin nopea :). Uusimisessa meni tietysti aikaa ja sijoitus taisi aikavertailun jälkeen olla 5/18. Mutta saatiin samalla koulutustunnus RTK1 ja päästään siis starttaamaan suoraan avoimesta luokasta, kun laji virallistetaan toukokuussa. Viikonlopun tavoitteet oli siis saavutettu. 

Tässä sunnuntain rata, josta puuttuu alun väärin mennyt kyltti, eli video alkaa vasta uusinnasta:

Alokasluokan jälkeen jäätiin vielä demokoiraksi avoimen luokan radalle. Rieha ei ihan kaikkia kylttejä osaa, mutta suurimman osan kyllä ja intoahan sillä vielä piisasi. Avoimen rata oli tälläinen (houkutuksessa oli muuten avonainen ruokakuppi herkuilla ja sellainen iso verkkopallo):

Demorata sujui ihan tosi hyvin, varmaan sen takia kun sitä ei jännittänyt ollenkaan. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että avoimessa mennään irti, kun alokkaassa ollaan hihnassa ja vihaan sen kanssa säätämistä. Rieha oli aivan liekeissä ja mentiin hyvällä asenteella. Saatiinkin yleisöltä raikuvat aplodit, mikä oli aika mukavaa :). Muutenkin läpi viikonlopun lämmitti kaikki ne positiiviset kommentit mitä saatiin, Rieha teki todellakin aika hienon paluun mammalomalta!

Pujottelussa hymyilyttää, kuva Henna Kyllönen

---------------------------------------

Mitäs muuta. Perjantaina treenattiin maneesilla. Rieha teki:

Zetaa: Kuivaharjoittelin ensin kävelyä itse, sitten koiran kanssa. Meinasi hieman reagoida liikkuriin, mutta treenillä jäi pois. Jäävät onnistui hyvin, paitsi seisomisessa meinasi kääntyä mukaan eli sitä piti treenata muutamaan otteeseen.

Luoksetuloa: Ensin palkkaa hyvistä jätöistä, sai juosta suoraan leluun. Oli hienosti skarppina. Sitten yksi koemainen ja se oli kertakaikkiaan aika nappisuoritus! Palkkasin vielä kummatkin jäävät kiertojen kautta ja hyvä fiilis!

Tunnaria: Hanna liikkuroi. Taas ensin palkka hyvästä odottelusta, sitten lähetys kapuloille. Oma nousi upeasti. Ei jääty jankkaamaan, fiilis oli niin hyvä.

Paikallaoloja: Kumpikin meni hyvin. Istui rauhassa ja makuussa ei reagoinut muiden käskyihin, vaikka jumpattiin niitä erikseen.

Aikaa oli, joten Viimakin pääsi tekemään:

Seuruuta: Paljon palkkaa ja fiiliksen nostatusta. Toimi ok, ei ahdistanut.

Nouto: Ekasta jouduttiin taas keskustelemaan, sen jälkeen teki aivan superhienoja noutoja, laukalla luovutukseen. Ei ahdistunut yhtään siitäkään, että vähän härkin sitä kapulan pidosta, kun meinasi tiputtaa. Päinvastoin, tuntui olevan ihan liekeissä.

Luoksetuloa: Se sai vaan juosta suoria luoksareita ja oli aivan onnessaan. Jopa niin onnessaan, että ei olisi halunnut mennä autoon, eli fiilis oli ihan kohdillaan. Vimps on oikeastaan koko viikon ollut todella leikkisä ja vilkas, suorastaan hyperinnokas.  Riehan kanssa niillä on ollut kauheita paineja ja se on leikkinnyt leluilla hurjana. Hassu eläin.

Tuikekin kävi muistuttelemassa rallyjuttuja, mutta sen viikonlopun päätapahtuma oli tämän päiväinen osteopatia. Jaana-Kaisa Timonen otti vastaan Koirasportilla ja saatiin sinne siis aika. Tuike nautiskeli käsittelystä, vaikka siellä kipeitä kohtia olikin. Silti, oli positiivinen yllätys, että Tuike ei ihan kauheassa kunnossa ole. Toki lanneranka on aika jäykkä ja se heijastuu selkään, mutta käsittelyssä saatiin hyvin liikettä aikaiseksi ja Tuike ihan venyi silmissä. Ei kuulemma ollenkaan niin paha, mitä tuon ikäinen koira voisi olla ja vielä tuollaisella sairashistorialla. Hyvä niin :)!

Tuikelle täys kymppi ja pentutreffejä

Vuorotyön huono puoli on se, että päivät menee sekaisin. Siihen kun yhdistää minun muutenkin unohtelevaisen luonteeni, niin välillä on ihan pihalla mikä päivä ja paikka on menossa.  Siispä Tuiken synttärit unohtuivat maanantaina ja tajusin ne vasta nyt. Onneksi se ei karvaeläimiä haittaa.

Eli paljon onnea meidän teräsmummo Tuike, joka täytti pyöreitä vuosia! Se on edelleen virkeä ja vetreä, lenkkeilee ihan siinä missä muutkin ja on aina innoissaan, kun pääsee tekemään jotain. Ego on edelleen iso, kuulo enenevässä määrin valikoiva ja omanarvontunto vaan kasvaa ;)

Tuiken kanssa opeteltiin koiraharrastuksia yhdessä. Se kisasi tokossa voittajaluokkaan, agissa kakkosluokkaan, käytiin koiratanssi- ja kanttarellikursseilla, harjoiteltiin flyballia, ajettiin verijälkiä ja onhan se myös testannut viestiä ja hakuakin. Nyt veteraani-iässä ollana keskitytty rallytokoon ja muita lajeja tehdään satunnaisesti. Se on vaan niin pätevä pikkujapsi!

Kuvat Kati Kuuttila

 

 

Tänään pääsin moikkaamaan Riehan pentuja Nastaa ja Fiiniä. Nasta oli meillä alkuviikosta hoidossa, mutta Fiiniä en ole nähnyt pariin viikkoon. Rieha oli myös mukana ja käytiin heittämässä pieni metsälenkki porukalla.

 

En voi muuta kuin ihastella noita lapsia! Niin reippaita ja avoimia, Fiinikin kiipesi suorilta syliin pussailemaan ja varasti hiuslenksun letin päästä. Ja ne on niin mielettömän kauniita, kokomusta väri on vaan upea. Rieha oli lapsistaan taas ihan onnessaan ja opetti niille mm. kelpivaanimisen saloja. Vielä kun ne vähän kasvaa, niin Rieha saa niistä mahtavia juoksukavereita.

 

Lenkin jälkeen mentiin vielä toisen Lauran kanssa halliin treenaamaan ja sain hetken touhuta ihanan Nastan kanssa. Täytyy sanoa, että ihan mahtava pentu. Ikää 10-viikkoa ja se leikki niin intensiivisesti, ettei tosikaan. Se lähti sekä liikkuvan, että kuolleen lelun perään ihan hurjana ja toi lelun takaisin revittäväksi. Halli ja vieraat koirat ei haitanneet yhtään, kun toinen leikki onnessaan. Se oikein hinkusi takaisin kentälle. Ihan tuli Rieha mieleen :).

 

Asennepentuja, ei voi muuta sanoa! Ja ihanaa, että saan vähän tyydyttää pentukuumettani touhuamalla niiden kanssa.

 

Rieha pääsi toki myös treenaamaan. Laura liikkuroi meille tunnarin ja se oli ihan nappisuoritus. Täysiä sinne ja takaisin, oma nousi heti. Palkkasin sen kerran myös pelkästä odottelusta. Tämä on skarpannut sitä kivasti.

 

Sitten tehtiin luoksaria putken kautta. Tää on Riehasta vaan niin parasta! Se tekikin ihan priimoja stoppeja, välillä sai sitten tulla jalkojen välistä suoraan leluun. Ihan tosi hyvä fiilis ja kelpi juoksi kieli poskella, koska oli vaan niin kivaa.

 

Metallinoutoa myös. Ensin hypyn kanssa hetsauksia ja sitten yksi koemainen. Meni hyvällä asenteella, nosti nopeasti ja laukalla takaisin. Luovutuksessa tuli vähän kolinaa ja sitä treenattiin erikseen. Ja kun jankkasin pidosta, niin lopulta se ei enää irroittanut ekalla käskyllä :D. Oikeasti ei ole ongelma eli parempi niin, että puri kapulaan kunnolla.

 

Lopetettiin homma kaukoihin, jotka sujuikin sitten huonoiten. Kaikki muut vaihdot onnistui, mutta yksinkertainen m-i jumiutui ihan kokonaan. Rieha makasi ihan h-moilasena, ihan kuin ei olisi istu-käskyä koskaan kuullutkaan... Matkaa lyhentämällä alkoi taas muistua mieleen. Ollaan vissiin unohdettu tämä kun on jankattu muita asentoja, vaikka se on yllättävän haastava. Tehtiin sitä vielä kotona, nyt onnistui ekalla käskyllä, mutta alkoi pomppaamaan eteenpäin. Ei oo helppoo, mutta onneksi tuli nyt ilmi niin ehtii treenata.

 

Niin ja tekihän se Riesku vielä vähän pujotteluakin. Hieman oli hakusassa, mikä on tauon jälkeen ihan ymmärrettävää. Mutta eiköhän se sieltä löydy taas, ne vaikeatkin kulmat.







Hoitolapsi ja monta treeniä

Aloitetaan ensin kaikista suloisimmasta tapahtumasta. Eli saatiin eilen yökylään Riehan pentu Nasta. Ja voi miten se onkin ihana tapaus! Niin kaunis ja sillä on edelleen hurjan pitkät gasellijalat. Aikamoinen loikkija siitä varmasti kehkeytyy. Pystykorvat ei arvostaneet pennun palaamista, mutta Nasta osasi olla niiden kanssa tosi nätisti, eli  ei liikaa tungetellut. Kärttyisät vanhat rouvat kun on mitä on.

Riehan kanssa niillä oli aivan loputon paini ja värkkäys. Ne on vaan niin samasta puusta ja kumpikin onnessaan samantasoisesta seurasta. Rieha taantui ihan pikkupennuksi ja ne mm. koittivat repiä yhdessä mattoa... Aivan mahdottoman ihana pari, ihan käy Riehaa sääliksi, kun sillä ei ole tuollaista leikkikaveria jatkuvasti. Nasta sai viedä Riehalta lelut ja luut, koittipa se vähän tissiäkin imeä :D.

Äiti ja tytär, ihan liian suloista!

Nasta oli muutenkin fiksu ja filmaattinen. Se leikki tosi kivasti ja heti kun vaan lelun otti esiin. Tässä vaiheessa tosin äiti tuppasi aina paikalle ja vetoleikit jatkui sen kanssa. Yön Nasta nukkui rauhassa ja pissatkin tuli lähes kaikki pihalle.

 

Kyllä minä tuon pikkugasellin olisin voinut pitää, mutta palautin kuitenkin Lauralle ;).

Niin suloinen!

Ja vielä livekuvaa kähinäkaksikosta. Huomatkaa erityisesti n. 40 sekunnin kohdalla tuleva yhteiskaivuu. Ai miten niin samanlaisia :D

Sitten treenikuulumisiin. Lauantaipäivä vietettiin mökillä, mutta sunnuntaina käytiin maneesin vapaavuorolla tokoilemassa ja rallytokoilemassa koko porukan kanssa.

Viima muistutteli mieleen seuraamista, noutoa ja luoksetuloa. Ja muistutteli on ihan hyvä ilmaisu, koska niitä tosiaan piti hieman muistutella. Sitten ne kyllä sujui kuin vettä vaan. Noudossa meinasi muka hajut viedä mukanaan, mutta kun vaan kuskasin sen pannasta takaisin ja uusittiin, niin johan alkoi nousemaan. Seuruussa otin nyt juoksupätkään avuksi pannan ja pidin sitä siitä hieman lähempänä ja sitten palkkasin. Ei ahdistanut ja teki nätillä ilmeellä. Viimaa on vähän vaikea imuttaa, eli sitä ei saa niin lähemmäs, joten tämä voi toimia ihan hyvin. Luoksetulo sujui tosi hyvin, se suorastaan sinkosi liikkeelle.

Riehalla siintää ekat kokeet näköpiirissä, joten täytyisi varmaan treenata kaikkia liikkeitä edes sen pari kertaa... Tänään ohjelmassa zeta, merkki+ruutu ja tunnari.

Zetassa Vesku häiriköi ensin käskyillä. Erityisesti istu-käsky oli paha ennen kuin kuuntelu löytyi. Seuraaminen oli epätasaista, en vaan käsitä miten tuo on niin vaikea juttu kävellä. Teen itse surkeita käännöksiä ja menen liian lähelle merkkejä... No, pitää koittaa skarpata. Riehakin toki vähän keuli, mutta omalla tasaisella menolla sen saa paremmin kuriin. Jäävät onnistui kaikki hienosti, ne on nuo välit mitkä on vaikeimpia.

Ruutua haettiin kummastakin suunnasta, hyvin löytyi. Merkkikin oli oikein hyvä. Hieman se jäi ruudussa etureunaan, joten sitä korjailtiin lähempää siirtelemällä. Muuten kuunteli ruudussa hyvin, mutta sivulle tulossa reagoi välittömästi pään kääntöön. Eli on siis ehdollistunut siihen, eikä odota käskyä. Tämä pitäisi joko treenata kuntoon tai sitten en vaan käännä päätä käskyä antaessani. Jälkimmäinen toimii, joten onko se pään kääntö edes tarpeellinen. En ainakaan ehdi sitä siedättää ennen koetta.

Parit ruututreenitkin tuli videolle:

Tässä näkyy se pään kääntöön reagoiminen:

Vesku liikkuroi meille koemaisen tunnarin, jossa ensin palkkasin Riehaa skarpista odottamisesta. Sen jälkeen se sai mennä kapuloille ja oma nousi tosi pätevästi, joten jätettiin toistot siihen.

Lopuksi vielä rallytokoradalle. Kaikki kolme koiraa kävivät tekemässä sen pariin otteeseen, joten ainakin minulle tuli kunnolla treeniä. Tuike oli reipas itsensä, varsinkin kun luotin siihen. Rieha oli taas melkeinpä yli-innokas, häntä heilui, tassut lensi ja nokka keuli. Viima oli Viima, mutta kyllä siitäkin rallykoiran saisi, kun vähän treenaisi:



Sunnuntain kruunasi ihan uusi laji, nimittäin doboilu. Riehan kanssa osallistuttiin peruskurssille ja se oli itse asiassa aika hauskaa. Parasta siinä oli, että myös ohjaaja joutui hommiin. Lihaskuntotreeniä siis kummallekin! Tässä esittely dobosta: http://www.koirakoulukompassi.com/artikkeleita/lajiesittelyt/dobo/

Rieha oli tietysti aivan liekeissä tälläisestä temppuilusta. Se hyppäsi dobopallon päälle saman tien ja oli muutenkin ihan kotonaan temppuja tehdessään. Tarjoaminen meni välillä jopa vähän överiksi ja sai olla tarkkana ettei se hypännyt pallon päälle itsekseen. Rieha ei vaikuttanut kovin väsyneeltä, mutta omiin lihaaksiin doboilu kyllä otti. Pitää varmaan tilata itselle tuo pallo, että päästään jumppaamaan urakalla.

Lihashuolto kruunattiin tänään, kun koirat pääsi uimaan Koirasporttiin. Nyt vedettiin vähän pidempää kiekkaa ja Riehakin sai olla altaassa vähän kauemmin. Joka ei edelleenkään ollut sen mielestä riittävästi. Uinnin jälkeen Tuike ja Viima saivat vielä laserhoitoa, eli lihakset vetreytettiin huolella. Tuike tuntui nauttivan hommasta erityisesti.

Siinäpä se viikonloppu ja vähän alkukin. Tänään laiskoteltiin muuten. No, ehkä vähän kaukoja voisi Riehan kanssa vielä ottaa :).

Ystävänpäivää!

 

Vetsku-Viima toivottaa hyvää ystävänpäivää, iltalenkillä otsalampun valossa kuvattuna

 Ystävänpäivän ohjelmaan kuului uintireissu Koirasporttiin. Nyt olisi tarkoitus aktivoitua senkin kanssa, että saadaan Riesku ihan kisatikkiin kesäksi. Ja tietysti pystykorvat myös siinä sivussa.

 

Aloitettiin iisisti tauon jälkeen. Tuike nouti lelua, Viima ui hihnassa ja Rieha vapaasti. Tosin Riehankin uintia rajoitettiin, mitä se ei arvostanut ollenkaan. Normaalissa uintikunnossa se saa polskia altaassa vapaasti 15min, mutta nyt hieronnan ja pentujen jälkeen otetaan alkuun iisimmin. Eli se sai uida hetken, jonka jälkeen käskytin sen pois (tiukasti) ja suostui juuri ja juuri tulemaan rampille, josta ehdin sen napata kiinni, ennen kuin sinkosi uudestaan. Sitten odoteltiin, poskesta kiinni pitäen, hetken verran ennen kuin sai taas mennä uudestaan. On se vaan niin siistiä hommaa, urheilijakoiran lempparia!

 

Tuikekin oli tosi reipas, selkeästi halusi uimaan heti kun päästiin paikalle. Viima oli vastahankaisin, mutta sekin pienen harkinnan jälkeen uiskenteli reippaasti kierroksia.

 

Ensi viikolla lisää! Hyvää Ystävänpäivää kaikille, kaksi- ja nelijalkaisille!!

Veteraani-Viima, yhdistetyn treenaajat, huoltoa ja siivousta

Viima täyttää tänään 8-vuotta, eli se siirtyy virallisesti veteraani-ikäisiin. Tosin 8-vuotias koirahan on vielä parhaassa keski-iässä ja ei Viimakaan millään lailla veteraanilta vaikuta. Omalaatuinen ja valikoivakuuloinen se on, mutta sitä se on ollut aina ;). Oravien perässä juostaan entiseen malliin ja oikealla työehtosopimuksella se tekee tokoa ja agia innosta haukkuen.

 

Se on vaan hurmaavin porokoira päällä maan!

 

Tästä lähdettiin, kuva Salme Mujunen

Ja tässä ollaa, 8-vuotta myöhemmin, kuva Kati Kuuttila

Eilen treenailtiin taas Annan kanssa Haukkuvaarassa. Mulla oli mukana Tuike ja Rieha, Viima sai jäädä nauttimaan yksityislenkkeilystä. Oli taas hyvin tehokkaat, usean lajin treenit, joten päätettiin nimetä meidän harrastus Yhdistetyksi, näin olympialaisten henkeen ;). Sitä kun treenaa koko talven, niin missä kunnossa ollaankaan!

 

Aloitettiin homma rallytokolla. Rakennettiin rata, jossa oli mukana avoimesta houkutus ja muuten mentiin alokkaan mukaan.

Tuike rallyilli radan kaksi kertaa. Se menee omalla, varmalla menollaan. Seuraa rallyyn ihan tarpeeksi lähellä ja sillä on mukavaa, kun sille saa lirkutella. Ihan olisi tulos tullut :).

Riehan eka kierros meni hyvin, mutta lopussa sille tuli outo huonon olon kohtaus. Se heitti maahan ja näytti siltä, että oksentaa, mutta mitään ei tullut. Vein sen ulos ja tauolle, mutta sen jälkeen oli ihan ok. Uusintakierros on tuossa videolla, se menee muuten ihan hyvin, mutta eteentulossa tulee säätöä enemmänkin. Suoran sivulle tulo on Riehalle vaikeaa, koska se tulee luoksetulossa sivulle kiertäen. Muuten ihan peruspätevää, täpäkkää Riehaa. Ja huom., se ei tosiaankaan seuraa tuossa tokoseuraamista, rallyssa riittää väehmpi, niin tulee mukana "yhdessä"-sanalla. Hauskaa sillä on, häntä heiluu ja askel lentää.

Rataa ei ole piirroksena, mutta Anna kuvasi videon sekä Tuiken, että Riehan menosta. Ovatten siis videolla peräkkäin, ensin T ja sitten R:

 

Sitten "oikeaan" tokoon (ei herneitä nenään ;) ). Aloitettiin luoksetulolla. Ihan ei nyt ollut itsellä selkeä suunnitelma ja meni vähän soveltamiseksi. Ensin pari palkkaa hyvästä odottelusta, sitten stoppeja. Itse stopit sujui, mutta alkoi tarjoamaan sitkeästi maahanmenoa, kun oli siitä palkan saanut. Tätä piti korjailla hetken. Mutta teknisesti stopit oli minun mieleen.

Metallinouto tehtiin ihan hypyn kanssa. Ote oli tänään huono ja kapula kolisi, mutta nosti ripeästi, eikä tiputtanut, eli ei kai siinä sinänsä ole ongelmaa. Se jopa itse korjasi, kun tiputti kapulan liian aikaisin (luuli, että sai tulla jo palkkaan), eli hyppäsi hypyn takaisin, nosti kapulan ja toi uudestaan. Eli motivaatiossa ei ole ongelmaa. Kapula lensi lähes joka kerta ihan kiinni putkeen, siinäkään ei ollut ongelmaa. Täytyy ehkä kuitenkin naksutella sille tuota otetta tiukemmaksi.

Pienen tauon jälkeen Rieha teki vielä hyppytekniikkaa. Tehtiin vaan perussarjaa, näin tauon jälkeen. Meno oli oikein näpsäkkää, tosin hieman kaarsi vasemmalle hypätessä eli linja muuttui. Ihan hyvää muistuttelua tauon jälkeen, pitäisi ottaa tämä nyt aktiiviseen treeniin. Riesku teki myös parit putki-puomi-rallattelut. Leijeröin puomia ja hyvin muisti homman nimen. Onpahan nyt agimieltäkin vähän virkistetty :).

Tuike kävi loppuun vielä tekemässä metskunoutoa. Se oli ihan pätevä, vauhti ei päätä huimannut, mutta meni ja tuli laukalla, joten se riittää. Kapulan pitämisessä ei ollut ongelmia.

Treeneistä ajoin nopeasti kotiin ja sitten oli vuorossa Riehan hieronta-aika Erika Hankalinilla. Lähinnä halusin tsekkauksen siihen, missä kunnossa se on kannettuaan 7 koiranpentua kuukausien ajan, ensin mahassa ja sitten tisseissä roikkuen. Katsottiin ensin liikkumista, mitä hieman vaikeutti se, että Rieha oli ihan menossa uimaan samoissa tiloissa olevaaan koirauimalaan. Kiskonta sinne oli siis melkoista.

Sitten katsottiin sen rankaa eri asennoissa. Seisoessa ja maatessa se näytti oikein hyvältä, mutta istuminen paljasti, että vinoutta oli. Ihan normaalia tiineyden ja synnytyksen jälkeen. Sitä Erika alkoi sitten aukomaan. Ja olihan siellä rangassa jumia, mutta hyvin Rieha antoi lukkoja availla. Se oikein aina itse venytteli avuksi. Vasen puoli oli enemmän jumissa ja siellä oli yksi isompi lukko si-nivelessä. Etupää oli lavoista hyvässä kunnossa, mutta niska oli jumissa (liikaa kiskontaa pentujen kanssa?).

Erika sai jumeja hyvin avattua ja Rieha venytteli autuaasti, kun hoito oli ohi. Saatiin ohjeet magnesium- ja b-vitamiinkuuriin. Syviä lihaksia saa vahvistaa edelleen ja samoin oikealla puolella toimimista. Mutta kunto oli kuitenkin sen verran hyvä, että uusintahierontaan ei ole akuuttia tarvetta. Eli pidetään yllä tätä totuttua huoltoväliä, eli aina silloin, kun siltä tuntuu.

Palloa ei kuulemma myöskään tarvitse heitellä pariin päivään...

Jottei päivä olisi tarpeeksi koiramainen, niin illalla innostuin vielä siivoamaan pakun takaosaa. Siellähän on siis koirien häkit (tällä hetkellä neljä metallista-/muovista sekä yksi kevythäkki) ja kauhea kasa treenikamaa. 5 muovilaatikollista, jos ihan tarkkoja ollaan...

Siivosin sitä sen verran, että yksi muovilaatikko sisältöineen lähti roskiin. Heittelin pois lähinnä rikkinäisiä leluja, kippoja ja kapuloita. Jäljelle jäi yksi laatikko leluille, hihnoille ja pannoille, iso laatikko toko-/tottisvermeille, erillinen laatikko tunnarikapuloille ja neljäs laatikko viesti-, jälki-. esineruutu-, vepe-, mejä- ym. tavaralle. Pikkaisenko on välineurheilua tämä! Onneksi (vai epäonneksi) on tuo paku. Siellä on helppo säilyttää tavaraa, mutta toisaalta sitä sinne kerätäkin.

Pesin myös pentujen jäljiltä kasan leluja ja samalla mietin, että miksi ihmeessä meillä on n. 4 laatikkoa täynnä leluja. Niitä on oikeasti jos jonkinmoista ja kuitenkin treeneissä käytän lähinnä nännikumia tai narupalloa. Satunnaisesti jotain patukkaa tai narulelua tai palloa. Sisällä on muutama lelu esillä, mutta esim. pehmolelut teurastetaan Tuiken toimesta välittömästi ja muilla nuo ei itsekseen juuri pelaa. Rieha toki kulkee lelujen kanssa perässä toiveikkaana, mutta ei sekään ole aina kovin toivottua.

Pitäiskö siis laajentaa repertuaaria treeneissä vai luopua turhista leluista? En vaan oikein jaksa pelata kauhealla kasalla leluja ja vaikka Rieha palkkautuu lähes millä vaan, niin helpompaa on tunkea taskuun se nännäri. Ja miksi toisaalta pitäisi. Mutta sitten menee se kasa leluja hukkaan... No, päädyin nyt siihen ratkaisuun, että siirsin muutaman uuden lelun pakun konttiin, jospa niitä tulisi käytettyä.

Tai sitten ne jää sinne ja löytävät seuraavan siivouksen yhteydessä.... Mutta lupaan ainakin se, että uusia en osta ihan lähiaikoina. Paitsi nännikumeja.

Tämä talo on tyhjempi nyt

Kaikki pennut on nyt uusissa kodeissaan. Edelleen kaikista on kuulunut vaan hyviä juttuja, reippaita ja rohkeita tapauksia ovat. Kuulemma rakastavat kaikkia ihmisiä ja leikkivät taisteluleikkejä oikein pätevästi :).

Rokkimimmi eli Prima muutti Sonjan kaveriksi Tartoon. Eli yksi Riehakas lähti ihan uusia maita valloittamaan. Heitä tullaan kyllä myös näkemään Suomen puolella kesäisin ja loma-aikoina. Reissu Tartoon oli sujunut hyvin ja penne oli ollut reipas pikkutyttö. Se olikin loppuvaiheessa porukan hurjin taistelija, jota sai koko ajan irrottaa hihoista tai lahkeista. Alkuun se vaikuttaa rauhalliselta mietiskelijältä, mutta sen alta kuoriutuu aika tiukka pikkutyttö. Prima tulee kokeilemaan siipiään ainakin tokon ja agin parissa.

Niin suloinen Prima!

Rin Tim Tim muutti Jaanan luokse Rovaniemelle. Sen kutsumanimeä ei vielä ole lopullisesti päätetty, mutta eiköhän se pian selviä. Tämä pikkupoika oli meidän kanssa viimeisenä itsekseen yhden päivän ja hurmasi lopulta jopa pystykorvatkin. Aivan ihana, syliin kiipeävä ja pussaileva pieni mies. Sen kanssa on tarkoitus testailla ainakin tokoa ja agia, mahdollisesti myös vepejuttuja. Pikkumies saa myös luppakorvaisia isoveljeljiä Jaana springerspanieleista.

Pikkumies

Isojen koirien kanssa unilla

Täytyy sanoa, että näiden kasvun seuraaminen oli ainutlaatuinen kokemus. Ihania tyyppejä joka ikinen ja toivotaan, että perivät paljon vanhempiensa hyviä ominaisuuksia.

Onnea matkaan ihan jokaiselle, onneksi niillä on aivan huippukivat kodit!

Tässä vielä viimeisiltä päiviltä muutama kuva:

Veljekset

Ruskea poitsu kyllästyi Rokan riekkumiseen kesken unien ja työnsi päänsä sohvan koloon

Prima ja Rokka

Rin Tim Tim

Rokka

Rieha on suhtautunut pentujen lähtöön ihan normaalisti. Ehkä se hieman oli vaisu tänään, en tiedä. Mutta sille on pääasia, että pääsee touhuamaan ja eilen käytiin Annan kanssa Haukkuvaarassa iltatreeneissä. Ja saatiin taas olla ihan keskenään melkein puolitoista tuntia. Ihan uskomatonta luksusta lämpimässä hallissa. Vapaakortti kyllä maksaa itsensä takaisin hyvin nopsaan tällä menolla!

Tehtiin eka ohjattua, jossa vietiinkin kaikki kolme kapulaa merkin toiselle puolelle. Eli vaikka muut oli lähellä, niin ulommainen piti hakea. Tämä ei tuottanut Riehalle mitään ongelmia, se teki varmasti sekä oikean, että vasemman. Mutta se merkki. Siinä on edelleen aika kova odotus palkkaan ja jos ei heti kuulu käskyä tai tule palkkaa, niin se alkaa tarjoamaan eri paikkaa. Treenattiin siihen siis malttia niin, että Anna häiriköi ja minäkin vähän liikuin. Jotenkin sille oli aika vaikeaa tajuta, että eka paikka on oikea, vaikka siitä ei saakaan palautetta käskyn tai kehun muodossa. Mutta loppuun tuli taas hyvä keskittyminen.

Sitten me tehtiin taas rallytokoa. Nopeasti sovellettu rata, joka vedettiin tehokkaasti läpi. Se oli aika tyypillistä Riehaa. Kauhea into ja törmäilyä tuli jonkin verran esim. eteentuloissa. Samalla tajusin, että hitaassa kävelyssä pujottelu on ihan pikkaisen haastavaa sen kanssa, kun takapuoli vaan meinaa osua maahan. Haastavaa, muttei onneksi vakavaa.

Sitten Pipsan kanssa paikallaolot. Riehalla namit ympärillä ja oikein nättiä menoa. Jumpattiin vielä alku-loppua, eikä nyt reagoinut Annan käskyihin, hyvähyvä.

Loppuun tehtiin vielä tunnaria, jossa koitin samaa hetsauslähtöä kuin Hannan kanssa aiemmin. Nyt vaan meinasi pakka hajoilla, eli R maisteli vääriä. Sitten kun tehtiin koemainen, hieman matalammassa vireessä, niin oma nousi hienosti. Eli tämä vaatiin vielä hienosäätöä, onko tuo hetsaaminen ehkä vähän liikaa kuitenkin. Pitää mietiskellä... Palkkailin muuten taas myös odottelusta, se ainakin tuntuu toimivan.

Niin ja tehtiinhän me vielä luoksarin stoppeja namipelillä. Hitsin kivoja stoppeja, tuo pohja sopii Riehalle ja se veti hienosti liinat kiinni.

Lisää pentuja lentelee pesästä

Ja hoitotäti itkeä vollottaa... 

Tänään aamusta lähti ihana pitkäsääri-prinsessa Rohkelikko, jota kutsutaan jatkossa nimellä Nasta. Se muutti Jyväskylään Lauran luokse ja he tulevat harrastelemaan ainakin tokoa ja agia. Ja kyllä niillä jaloilla ja vauhdilla kelpaakin harrastaa! Nastan kavereina on Jimi-dalmis ja Nuppu-cottoni.

Nasta söpönä vähän vaan puree sohvaa

Illasta kohti uutta kotia lähti äijien äijä, Rokkari, joka sai nimekseen Rokka. Ja täytyy sanoa, että siinä on kyllä nimi ihan kuin koira, ei varmasti jää nimikaimaansa huonommaksi. Tältä mieheltä löytyy nimittäin sekä itsenäisyyttä, itsepäisyyttä, että pettämätön huumorintaju. Rokka muutti Mustasaareen Elinan kaveriksi ja heillä on tarkoituksena kokeilla siipiä pk-jutuissa. Elinalta löytyy ennestään jo kelpie ja x-rotuinen koira, eli Rokallakin on laumassa kavereita.

Rokka unilla

Neljän pennun kanssa elo oli lähestulkoon yhtä villiä kuin seitsemän. Ne ovat jo niin isoja möhkeleitä ja pureminen oikeasti sattuu ja paljon. Housut alkaa olemaan täynnä reikiä ja naamaa saa varoa ihan tosissaan kun ne hyppäävät ja purevat. Nyt jäljellä on enää kaksi, katsotaan joko se siitä rauhoittuu. Epäilen, että ei.

Ihan viatonta sakkia

Uusiin koteihin muuttaneista pennuista on kuulunut vaan positiivisia juttuja. Kuulemma ovat reippaita, rohkeita ja sosiaalisia. Ja luonnetta löytyy jokaiselta, mutta sehän nyt oli tiedossa. On ne vaan semmoisia muruja, maailma on avoinna ihan jokaiselle! 

Tosin huonoakin tuuria on ollut matkassa, Fiini mursi varpaansa melkein heti uudessa kodissaan. Sanoinkin, että kaikessa ei tarvitse tulla Riehaan, sillä sekinhän mursi varpaansa puolen vuoden ikäisenä. Onneksi Fiinin murtuma oli lievempi ja pikkupennut paranee nopsaan. Se on ollut tosi reipas potilas ja kävikin katsomassa pentuesisaruksiaan tassupaketista huolimatta. Rieha nuoli palannutta pentua hurjana ja muiden pentujen kanssa sillä oli häkin läpi hurjat hammastelut. Tosiaankin reipas tyttö!

Äitinsä lapsia

Tällä viikolla käytiin täällä olevien pentujen kanssa toistamiseen minun kotikotona reissussa ja tänään kävin viimeisen kolmikon kanssa kaupungilla, kun haettiin b&t tytölle passi. Hirveän hienosti ne matkusti autossa, lähinnä nukkuivat. Tänään käveltiin myös hihnassa ja katseltiin autoja. Rokka oli omaan tapaansa erityisreipas, ruskea poika myös, tosin pienen piippailun kanssa ja b&t tyttö omaan tapaansa tutkivan rauhallinen. Jokainen söi mieluusti nameja ja b&t tyttö piti niin upeaa kontaktia, ettei tosikaan.

 Käytin tänään jokaisen puntarilla eläinlääkärissä ja painoa oli ihan kiitettävästi. Rokka painoi 5.4kg, ruskea poika 5kg ja b&t tyttö 4.7kg. Riehahan imettää niitä edelleen kerran tai pari päivässä. En tosin tiedä tuleeko sieltä mitään ja imutukset kestää ehkä sellaisen minuutin tai kaksi. Ainakin Riehan nisät on pienentyneet valtavasti.

Muutenkin täytyy taas kehua Riehaa, se leikittää noita aivan onnessaan. Lelun repimiset on suosikkeja, se hakee leluja ja oikein tarjoaa niitä lapsille. Sitten kiskotaan. Se antaa pentujen voittaa ja pennut vie siltä leluja suusta. Välillä tuntuu, että pennut haluaisi jo olla rauhassa, mutta äiti vaan jaksaisi leikkiä. Saa nähdä miten käy, kun kaikki on lähteneet. Me ihmiset varmaan joudutaan Riehan kanssa koville, kun on tottunut nyt leikkimään ihan loputtomasti.

Luutkin se luovuttaa lapsilleen

Äitiäitiäiti, maailman suurin idoli!

Tässä vielä lisää maistiaisia pentuhulinasta.

On ne silti niin ihania. Varsinkin nukkuessaan vieressä telkkua katsoessa.

Riehan kanssa käytiin tänään vielä treenaamassa kisatokovuorolla. Mikäs sen parempi tapa saada pentuitkut unohtumaan. Sen kanssa on vaan niin antoisaa treenata, on sitä ollut niin ikävä!

Aloitettiin treeni liikkeiden väleillä/aloituksilla. Liikkuri liikutteli meitä paikasta toiseen ja koitin oikeasti skarpata. Ja se jopa toimi ja näkyi. En leiponut, vaan otin paria metriä ennen aloitusta oikean asenteen ja sitten mentiin. Rieha teki myös hyvin töitä, kontakti ja kupla säilyi.

Sitten tehtiin ohjattua. Halusin ensin palkata siitä, että on odottelussa skarppina eli tehtiin koemaisia aloituksia, joista palkkasin suoraan sivulta. Rieha on ollut joidenkin kouluttajien mielestä liikaa kiinni kapuloissa ja vaikka ei olekaan koskaan varastanut, niin olen miettinyt asiaa. Tällä treenillä R alkoi hyvin nopsaan nostamaan kontaktin minuun. Toisaalta mietin sitä tasapainottelua sen kanssa, että kun kuitenkin haluaisin sen katsovan kapuloiden viennin. Nyt se siis teki niin, että katsoi ekan ja tokan kapulan ja sen jälkeen nosti kontaktin. Noinhan se toimisi aika hienosti. Mutta onko se jonkun tuomarin mielestä levotonta, että pitäisikö sen kuitenkin joko katsoa pelkästään kapuloita/merkkiä tai pelkästään minua? No, ainakin se oli nyt hyvin kuulolla.

Päästin sen myös pari kertaa merkille ja sitten haettiin sekä vasen, että oikea. Oikea oli vaikea, koska ihan suoraan merkistä oikealle ja n. metrin kapulasta oli ruutu. Ekalla kerralla se kävikin siellä, mutta korjasin ja uusintayritys oli hieno. Eli virhe tuli, mutta se korjattiin. Noin sen treenin kuuluukin mennä!

Sitten tehtiin vielä sivullaoloa ja siinä häiriötä. Pari lipsahdusta, mutta sitten skarppasi. Ilme on hyvä, kunhan vaan muistaa loppuun saakka.

Loppuun paikallaoloja. Tehtiin vaan istuminen. Virittelin ympärille nameja, eikä nuuskinut kertaakaan. Kerran oli katsonut taakse (ruutua?), mutta muuten hyvä. Jumpattiin vielä maahan-istu-kuuntelua rivissä. Maahanmenoissa ei mene lankaan, mutta sivukäskyssä kyllä. Eli sitä pitää treenata. Sorruin muuten taas samaan virheeseen maahanmenossa, mistä Hannan kanssa puhuttiin viime treenissä. Eli palkkasin ylhäältä, vaikka palkan suunta piti vaihtaa eteen. Heti, kun sen muistin, niin maahanmenot oli huomattavasti suorempia.