Viikon kuulumisia

Pop kävi Riehan luona kylässä viikonloppuna toisen kerran ja pentusuunnitelmat vahvistuivat. Pop oli ollut helppo ja lunki reissukoira, joka oli nukkunut hotellihuoneessa tyytyväisenä. Toivottavasti hienot Riehakkaat saavat kakkososan!

Tokossa Riehan kanssa ollaan opeteltu edelleen lähinnä uusia liikkeitä, vanhojen ollaan annettu hautua. Katsottiin uusia liikkeitä myös Kiviahon Katjan koulutuksessa viime lauantaina. Aika lailla oltiin samoilla linjoilla niiden kanssa ja totesin, että hyvällä mallilla ollaan liikkeiden opettelun kanssa.

Merkin kierto pitää vahvistaa varmaksi eri häiriöissä. Sinänsä Katja tykkäsi Riehan tavasta kiertää, se on nopea ja tiivis, eikä päätön. Katja oli kuitenkin sitä mieltä, että Riehan ilopomput pitäisi saada matkalta pois ja testattiin siihen paria hetsaustaktiikkaa. Ymmärrän kyllä pointin, mutta toisaalta uskon, että pomput vähenevät kun liikkeeseen tulee varmuutta.

Kapulan luovutuksista oltiin samaa mieltä, eli jatkan uuden luovutuksen opettamista. Kapuloiden hakuun sain hyvän vinkin käsimerkeistä, vaihdan ne ristikkäisiksi. Tällöin saadaan taas eroa ohjattun käsimerkkeihin.

Merkittömässä merkissä jatketaan samaa linjaa. Palkan kanssa lähetyksiä ja voisin vielä vahvistaa eteenmenoa, niin että palkkaisin koiran vieläkin enemmän pysäytyspaikan taakse. Nyt usein vaan heitän palkan koiralle stopista. Tähänkin häiriöt mukaan nopeasti, erityisesti merkit. Niistä on vaan selvittävä, eikä niitä saa bongailla.

Pariin otteeseen ollaan tehty myös uutta paikkamakuuta. Rieha on selkeästi innostunut tästä liikkeestä (jee, saa juosta) ja alkoi reagoimaan minun pieniinkin henkäisyihin, koska ihan varmasti se oli kutsu. No, tässä ollaan sitten tehty nyt malttia ja treenattu kuuntelua. Millä tahansa käskyllä ei saa lähteä, vaikka olisi kuinka kivaa. Ihan hyvin se alkoi mennä kelpin kalloon x-määrän toistoja jälkeen.

Tuiken voittajan rally edistyy taas sekin. Välillä sillä on päiviä, jolloin alkuun ei meinaa muistaa oikealle puolelle tuloa ollenkaan, toisina taas muistaa sen heti. Namilla autettuna onneksi se sieltä aina löytyy. Maanantaina tehtiin rataakin, eikä se ihan huonosti mennyt. Tosin itsellä on vielä paljon opeteltavaa kylteissä ja niiden suorittamisessa. Jotenkin mulla oli ajatus treeneissä, että jos koira seuraa oikealla, niin myös kyltit mennään oikealta puolelta. Aivan ihme ajatus taas kerran... Eli ohjaaja saa vielä treenata, että osuu edes oikeaan kohtaan kyltille.

Viima teki maanantaina myös radanpätkää. Välillä se meni reippaamin, välillä vähän hitaammin. Liikkeet se kyllä osaa, erityisesti eteentulot on sillä aina ihan priimoja. Sen kanssa motivaatio on vaan se ykkösjuttu ja viime aikoina se onkin ollut kovin hyväntuulinen myös treeneissä.

Rieha on opetellut oikealla puolella seuraamista ja voittajan kylttejä. On muuten aikamoista sirkusta taas välilllä, kun kelpie yrittää sata lasissa ja ehtii tehdä silmänräpäyksessä miljoona asiaa. Siinäpä yrität saada sen oikean sieltä poimituksi...

Riehalle toiveissa pentuja!

Rieha aloitti juoksun viime viikolla ja tänään Rieha treffasi komean Popin. Jos kaikki sujuu hyvin, niin toiveissa olisi siis kelpien pentuja! 

Rieha tykästyi Popiin välittömästi ja muutaman hetken jälkeen pariskunta oli tositoimissa. Siinä ei juuri tarvinnut ihmetellä, kunhan seurasi vierestä kun koirat hoitivat homman. Riehasta löytyy kuvia ja tietoa ympäri blogia, niin keskityn nyt enemmän Popiin. Tässäpä siis vähän kuvia ja tietoja Riehan sulhasmiehestä.

Pop, viralliselta nimeltään Bamba Pop (Koiranet) on tuotu pentuna Australiasta yhdessä siskonsa kanssa. Se on puhtaasti working kelpie. Wörkkeritaustainen uros oli meillä Riehan kasvattajan Erjan kanssa alusta saakka ajatuksissa Riehan toiseen pentueeseen.

Pop on elänyt elämänsä täysin työkoirana nauta- ja lammastiloilla. Se onkin intensiivinen paimen, joka kestää hyvin painetta. Kaisa Hilskaa lainaten: "Sillä on melko voimakas silmä, se ajaa hyvin ja haluaa mielellään hallita ja pysäyttää laumaa.". Näin itse Popin lampaiden kanssa ja palo työhön oli pojalla todella kova. Pop on myös suorittanut paimennuksen perusradan ja kisannut lampailla ja naudoilla 1-luokassa.

Popin kanssa ei ole harrastettu koiraharrastuslajeja vaan se on aina ollut puhtaasti työkoira. Uskon kuitenkin, että sillä olisi paljon potkua myös harrasteisiin. Se on hyvin avoin, sosiaalinen ja tasapainoinen koira, jonka elämää ei juuri mikään hätkäytä. Popin haltijan mukaan sille ei jää tilanteet päälle, eikä se pelkää ääniä. Se on elänyt lapsiperheessä toisen uroksen kanssa ongelmitta. Vaikka sen kanssa ei ole juuri koskaan leikitty tai vahvistettu taisteluleikkejä, niin se tuntuu syttyvän leikkimisestä heti eli moottoria löytyy myös sitä kautta.

Pop kävi muutama viikko sitten luonnetestissä, joka vahvisti käsitystä tasapainoisesta kaverista. Se kävi testissä itselleen vieraan ihmisen kanssa, eikä tämä hätkäyttänyt poikaa mihinkään suuntaan. Popin luonnetestiprofiili:

Toimintakyky +1a kohtuullinen

Terävyys +1b koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu -1 haluton

Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni

Hermorakenne +2 tasapainoinen

Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

yht. 188p.

Pop oli läpi luonnetestin varma ja rauhallinen. Sille ei jäänyt mikään tilanne päälle ja tuomarit kehuivat erityisesti sen hienoa hermorakennetta. Laukauksista tuomarit sanoivat, että jos Pop olisi aikaisemmin kuullut laukauksia, se ei olisi reagoinut niihin millään lailla.

Kaikinpuolin Pop on varmasti tulisieluiselle Riehalle erittäin hyvä pari. Itse tykkäsin Popista välittömästi sen tavattuani. Se todellakin seisoo kaikilla tassuillaan vakaasti ja suhtautuu elämään iloisen avoimesti. Pennuissa tulee varmasti riittämään moottoria ja työhalua lajiin kuin lajiin, myös erityisesti pk-puolelle. 

Rieha menee jalostuslainaan Erjalle ja tällä kertaa pennut myös kasvavat Turun suunnalla. Erja vastaa pentuihin liittyvistä kyselyistä eli jos sellaisia herää, niin ota yhteyttä: erja(at)mantysalo.net 

Pennuille toivotaan aktiivisia, harrastavia koteja, joissa on kokemusta paimenkoirista, mielellään juuri kelpieistä.

Tulevan pentueen sukutaulu:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI43092/10&ReknoI=ER19987/13

Uudet evl:n liikkeet videolla

Nyt sain viime viikon koemaisesta treenistä videot. Tehdään siis koko evl:n setti. Hiottavaa löytyy aina (ihan niistä vanhoistakin liikkeistä :D), mutta ihan hyvin meni treenimäärään nähden. Seuraamisissa on vähän keulintaa sekä peruuttamista pitää hioa vielä paljon. Lisäksi kapulan luovutuksissa on välillä vinoutta. Kaukoissa tuli yksi moka, kun ennakoi. Siinä varmaan ne isoimmat virheet.

Tässä siis koko EVL, lyhennetyistä paikallaoloista lähtien (merkitön merkki ja ruutu kohdassa 4.43).



Ja erikseen pilkottuna vielä uusi härveliliike. Tähän olen nyt miettinyt kapulan luovutusta sivulta, koska kulma on vaan niin jyrkkä eteen tulevalle koiralle.

Missä mennään: uudet tokoliikkeet ja rallyn kartoitus

Tällä viikolla ollaan treenattu tokon uusia liikkeitä jo useaan otteeseen. Tiistaina uudella kentällä, keskiviikkona Annan kanssa aamutreeneissä, perjantaina kisatokotreeneissä ja eilen Killerillä. Torstaina ehdittiin jopa esittelemään niitä halukkaille seuran järjestämässä tilaisuudessa. Saan siitä toivottavasti videon myöhemmin.

Merkitöntä ruutua Rieha on nyt siis tehnyt kolmella eri kentällä. On toiminut kyllä jokaisella aika hienosti. Nämä on niitä irtoavan koiran etuja! Olen valmistellut liikkeen pk-eteenmenon tapaan, mutta käskyn olen vaihtanut. Välillä olen vahvistanut eteenmenoa käymällä näyttämässä paikkaa, välillä edessä on ollut lelu johon on saanut juosta. Eilen Tiina palkkasi sitä lentävillä nameilla stopista. Etenee siis hyvin ja aikalailla suoraan, eli ympyrään osumisessa ei ole ollut ongelmia. Kunhan vaan pysäytän Rieha tarpeeksi ajoissa, muuten jarraus menee ulos ympyrästä kovan vauhdin kanssa. Toivotaan, että kokeissa ympyrä näkyy selkeästi!

Uusi härveliliike on edistynyt jo aika hyvin. Olen vahvistanut kiertoa paljon, koska se on se vaikein osuus. Torstain esittelytilaisuudessa tehtiin härveli koemaisena ja se meni hienosti! Ainoastaan kapulan luovutus oli vino, mutta siihen lähdenkin nyt treenaamaan uutta käskyä ja uutta luovutusta. Se on vaan fyysisesti todella haastavaa koiralle tulla luovuttamaan eteen tuossa liikkeessä. Eli tätä varten Rieha saakin opetella kapulan luovuttamisen sivulle, takaakierron kautta.

Seuruun pitkä peruutus on yllättävänkin hankala. Rieha lähtee herkästi avaamaan takapäätään, etupää pysyy kyllä paikallaan. Toisaalta taas, jos on ihan tiiviisti, niin vasemmalle käännöksessä astun todella helposti sen tassuille. Eli kumpi on pahempi? No, yritetään nyt kuitenkin hioa tekniikkaa paremmaksi, mutta täytyy sanoa etten tykkää tuosta pitkästä peruuttamisesta yhtään. Muutenkin olen huono kävelemään seuruussa, niin nyt mahdollisuudet kaatua tai törmätä koiraan moninkertaistuvat.

Paikkamakuuta ollaan tehty pariin otteeseen. Siinä en kyllä usko olevan mitään ongelmaa. Rieha on niin hyvin kuulolla ja käsimerkit on niin selkeitä jne., että varmasti toimii. Ja muut koirat ei sitä kiinnosta. Toki tätä treenataan vielä supervarmaksi, mutta hyvällä mallilla ollaan jo aiemmin harjoiteltujen häiriöpaikkisten takia.

Siinäpä lyhykäisyydessään. Torstain koemainen antoi uskoa siihen, että kokeeseen voisi ihan hyvin lähteä ja mahdollisuudet ykköseen olisivat hyvät. Yritetään nyt kuitenkin hioa noita muutamia juttuja täydelliseksi. Vanhoissa liikkeissä ei koemaisessa ollut mitään ongelmia.

Pystykorvat on treenanneet rallyrintamalla useaan otteeseen myöskin. Pikkuhiljaa edistytään ja Tuiken oikealla puolella seuruu paranee koko ajan. Vielä se yrittää herkästi tyrkätä itsensä vasemmalle, jos en ole skarppina, mutta kun vaan ohjeistaa oikein niin pysyy ihan hyvin. Viima on ollut kovasti innokas alokasluokan juttujen kanssa. Pitää tehdä sille vaan nyt koemaisia ja palkattomuutta. Kunhan vaan muistaa pitää sen tasapainon, ei liikaa treeniä, pikemminkin liian vähän ;).

Valepennun turkki on muuten tästä kasvanut jo hurjasti. Se on semmoinen pörrökasa tällä hetkellä :).

Ensimmäiset Palveluskoirien SM-kisat

Nyt ne on takana, meidän ekat PK-SM:t. Oli jännää, mutta oli myös mahtavaa huomata, että me pystytään ja osataan kyllä. Rieha antoi viikonloppuna ihan kaikkensa jokaisena hetkenä, eikä siinä näkynyt merkkiäkään väsymyksestä tai matkastressistä. On se vaan mahtava reissu- ja kisakaveri! Nyt kun kokemusta on vähän takataskussa, niin ensi vuodelle on paljon helpompaa startata ja osaa myös valmistautua eri lailla.

Kaikki postauksen tottiskuvat on ottanut Hannele Rontu sunnuntaina. Niistä näkyy niin hienosti Riehan asenne!

Kisat alkoivat perjantaina kenttään tutustumisella ja avajaisilla. Olimme ajoissa paikalla ja pääsimme tutustumaan kenttään yhdessä Tilli-malin kanssa. 8min aika riitti meille kahdelle erinomaisesti. Riehan kanssa tehtiin tuomarille ilmottautuminen, seuraamista, liikkeestä istuminen ja maahanmeno sekä eteenmeno. Kaikki sujui kivasti ja Riehalla riitti virtaa. Lisäksi ehdin vielä itse heitellä kapuloita ja niissäkään en onnistunut mokaamaan. Hyvä fiilis jäi tästä!

Avajaisiin lähdin ilman Riehaa ja ne olivatkin aika pikaisesti ohi. Kiva oli kuitenkin nähdä tämäkin puoli isoista kisoista. Ja marssia mukavassa porukassa tietysti.

Tämä kuva päätyi Palveluskoiraliiton fb-sivujen banneriin ja millä saatesanoilla: "Jatketaan vielä SM-kisojen tunnelmissa. Ei se suuri koko, vaan suuri halu ja tahto! Kuvassa viestikokeessa kilpaillut australiankelpie Nallikallion Laulunlahja."

Lauantaina oli vuorossa maastopäivä. Alunperin esineruudun oli tarkoitus olla ensin, mutta koska ilma oli niin lämmin, niin viestiosuus siirrettiin päivän alkuun. Meille tämä ei ollut paras mahdollinen asetelema, olisin mieluusti antanut Riehan ensin vähän purkaa itseään esineruudussa. Meille tuli myös Raisan kanssa kauhea kiire aamulla, joten ei edes kunnon lenkkiä ehditty heittää ennen metsään menoa.

Arvoin meille numeron kuusi, kokeessa oli siis yhteensä kahdeksan koirakkoa. Rieha oli tosi kuuliaisen oloinen kun lähdettiin kohti metsää. Jäi hienosti odottelemaan, eikä höntyillyt muiden perään. Seuraaminen sujui aivan tosi hienosti ekaan lähetykseen. Mutta kun pääsi juoksemaan, niin sokka olikin aivan irti ja haukku raikasi. Ihan liikaa virtaa ja ihan liian helppo rata Riehalle. Se tarvitsisi aina jotain haasteita, niin joutuisi keskittymään paremmin.

Näennäisesti Rieha oli odotteluissa tosi kiltti, mutta salaa sen tuhmuus eskaloitui. Se nimittäin söi Raisan eväsleivät repusta ilman lupaa. Naureskelin tälle ihan hulluna ja sitten söi minun päässäni repusta kaikki nakit. Ei paljoa enää naurattanut. Paitsi Riehaa tietysti. Ei vaikuttanut juoksuintoon millään lailla tuo täysi maha, tiedä sitten vaikuttiko vauhtiin... Kaikenlaista, vastedes reput ei jää kyllä hetkeksikään vahtimatta.

Loppupeleissä lähetykset sujuivat kaikki oikeastaan samalla lailla ja loppumatkoillekin onneksi hiljeni jo vähän. A-C välillä Rieha teki pummin eli eksyi. Lopulta se tuli C-pisteelle melkeinpä takaviistosta vasemmalta. Tähän paloi aikaa varmaan reilu 2 minuuttia, joka tuolla radalla kyllä kostautui sitten heti aikavertailussa. Pari muutakin koiraa teki saman pummin, mutta Riehalla meni varmasti kauimmin.

Muuten rata oli tosiaan helppoa maastoa ja koirat sai painaa menemään. Yksikään koira ei keskeyttänyt, mikä on aika hienoa ja harvinaista SM-kokeessa. Riehan juokseminen ei nyt mikään ylläri ollut, saa todella sattua jotain outoa, että se jättäisi juoksemisen. Harmi vaan, kun sillä oli virtaa noin paljon ja ehti haukkua. Kuumuuskaan ei sitä haitannut ja se viilensi itseään kaivamalla taas poteron maahan, missä makasi odotusajan.

Maastosta saimme loppupeleissä pisteitä 156. Aikapisteitä lähti kuusi ja käyttäytymisestä kahdeksan. Semmoista, eipä noille mitään mahda. Muutama muukin koira kyllä äänteli, mutta esim. seuraamisessa ei siitä rokotettu mitään. Ja ilman pummaamista aikapisteet olisivat olleet paljon paremmat.

Älynlahjan viilennyskuoppa

Viestiltä siirryimme esineisiin. Tosin ensin piti odotella. Ja sitten piti ajaa autot pois hiekkakuopasta, johon ne viestiä ennen oli jätetty. Eihän minun takavetoinen pakuni sieltä sitten meinannut nousta. Onneksi kanssakilpailijamme sen sieltä lopulta pyöritteli pois, vaikka ei ihan mikään helppo homma ollut hänellekään. Mutta parempi niin kuin hinausautolla :D.

Esineissä kuumuus alkoi jo olemaan aika kova. Rieha työskenteli kuitenkin tosi hienosti. Harmi vaan, että en antanut sen vieläkään tehdä itse töitä ja aloin ohjaamaan sitä. Jotenkin esineruudussa mulle vaan meinaa iskeä paniikki, vaikka Rieha kuinka tekisi töitä. Kaksi esinettä nousi ja kolmas jäi sitten metsään. Ehkä se olisi noussut, jos olisin antanut Riehan itse hakea, kun se siellä suunnalla kuitenkin pyöri. Esineruudusta saimme pisteitä 22, yksi esine söi siis kahdeksan pojoa.

Raisa ajeli maastoista takaisin Jyväskylään ja me jäätiin Riehan kanssa odottelemaan sunnuntain tottiksia. Käytiin vielä lauantaina katsomassa hetken verran jälkikoirien tottiksia, mutta sitten kuumuus vei voiton ja ajeltiin majapaikkaan lepäilemään. Mutta oli kiva seurata vähän muidenkin menoa, helpotti omaa jännitystä ainakin hieman.

Yhtään ei jännitä...

Sunnuntain tottikset alkoivat heti aamusta ja me oltiin ekassa parissa eli onneksi jännitys oli nopeasti ohi. Rieha meni ensin makaamaan ja oli maannut oikein hienosti, arvosanaksi saatiin siitä erinomainen. Muitten liikkeitten arvostelut ja arvosanat meni itseltä vähän ohi, oli jo niin kuuma ja olin ihan poikki kaikesta jännityksestä.

Paikkamakuusta seuruuseen mennessä aloin huomaamaan, että Rieha oli ihan liekeissä. Ja se näkyi kyllä koko suorituksen ajan. Seuraamisessa se edisti välillä ihan törkeästi ja painoi, mutta häntä heilui ja askel lensi. Tuomari ei oikein edistämisestä tykännyt, mikä oli kyllä ihan ymmärrettävää.

Liikkeestä istuminen onnistui hyvin, mutta tuomarin mukaan olisi voinut odottaessa olla skarpimpi. Ehti siis katsella ympärilleen. Liikkeestä maahanmeno onnistui sekin hienosti, mutta sitten Rieha ennakoi luoksetuloa ihan sekunnin sadasosan verran. Tuli ihan täysiä ja loppu oli hieno. Liikkeestä seisominen oli oikeastaan edellisen toisinto, tosin nyt ennakoi luoksetuloa vielä törkeämmin. Muuten hienot liikkeet, mutta ennakointi vie ilmeisesti sääntöjen mukaan -4p. kummastakin eli niissä annettiin kyllä vähän liikaa pois. Rieha oli vaan niin innoissaan ja tiesi itse paremmin mitä tehdään.

Noudot sitten. Tasamaanoudossa ei mitään ongelmia. Nosti hyvin ja palautti laukalla, luovutuskin oli ihan priima. Ja yleisö kohahti. Kuvien ottaja Hannele kuvaili tilannetta näin:

"Mun takana joku epäili että jaksaako tuo pieni koira nostaa koko kapulaa. Joku toinen siihen, että veikkaan että nousee tolla koiralla heittämällä. Ja sit ne huokaili ja hihkui kimpassa :D."

Estenoudoissa Rieha jatkoi samaa linjaa. Kummastakin saatiin arvosanaksi erinomainen. Metristä estettä ei hipaissutkaan ja mikä vauhti sillä oli kummassakin noudossa. Tässä vaiheessa olin niin ylpeä mun pienestä koirastani, kun niin monella paljon isommalla ja kokeneemmallakin koiralla oli esteiden kanssa ongelmia. Se on se asenne tosiaan, mikä ratkaisee!

Loppuun vielä eteenmeno. Hieman tuli pomppuja, mutta eteni vauhdikkaasti ja meni hienosti maahan. Siihen oli hyvä lopettaa, ansaittujen aplodien kera.

Tuomari tykkäsi Riehan temperamenttisesta ja vauhdikkaasta tekemisestä, mutta rokotti sitten seuruun edistämisestä ja tietysti noista ennakoinneista isolla kädellä. Tottiksesta saatiin pisteitä yhteensä 85. Olin tyytyväinen pisteisiin, arvostelu oli tiukkaa ja oma jännitys oli kova.

Eniten kuitenkin lämmitti mieltä ne lukuisat ihmiset, jotka kävivät kehumassa Riehaa ja sen ilmettä ja asennetta. Se on kuitenkin se tärkein asia. Riehan kokoa kysyttiin myös useaan otteeseen, harvoin pk-kisoissa näin pieniä koiria näkee. Olipa siis hienoa näyttää mihin pystytään ja mihin kepiet pystyy! Ensi vuodelle hiotaan tottista vielä enemmän kasaan ja näytetään se meidän 98 pisteen suoritus ;).

Yhteensä saimme pisteitä 263, mikä on 2-tuloksen ja koularin VK3 verran. Sijoitus tällä oli SM6. Lisäksi joukkueemme sai SM-pronssia. Olen todella tyytyväinen siihen, että lähdettiin ja uskallettiin. Ensikertalaisiksi vedettiin omasta mielestä tosi hienosti. Tästä se kokemus vaan karttuu! Onnea vielä kaikille sijoittuneille ja tuloksiinsa tyytyväisille!

Hela hoito

Perjantaina vedettiin kisatokovuorolla 3-luokan pk-tottis alusta loppuun. Hyvällä vireellä sujui. Toisessa luoksetulossa meinasi kurvata suoraan sivulle, mutta uusinnassa muisti taas tulla eteen. Noudot ja esteet sujuivat ihan superhienosti, metrisestä Rieha leiskautti yli hipaisematta. Eteenmenossa se teki vähän banaania, eli sitä piti vahvistaa. Paikallaolon se teki parin muun koiran tehdessä, siinä ei ongelmia. Tottis siis vaikuttaisi olevan hyvällä mallilla ja erityisesti asenne on kohdillaan!

Eilen ja tänään vedettiin viestitreenit samalla teemalla kuin aiemminkin. Jotain hyötyä treenistä on ollut, koska Rieha haukahti eilen vain kerran. Haukku tuli eilen Raisan pään ekassa lähetyksessä, sen jälkeen oli hiljaa. Testattiin myös sitä, että tuleeko haukku aina ekaan A-pisteen lähetykseen, mutta kun otettiin loppuun vielä toinen lyhyt treeni, niin ei haukkunut enää. Ja tämän päivän treenissä Rieha oli ihan hipihiljaa. Seuraamiset ja odottelutkin sujui tosi kivasti.

Tämän päivän viestitreenin päätteeksi tehtiin vielä esineruutu. Viisi esinettä, joista haetutin neljä. En tiennyt esineiden paikkoja ja kaikki esineet oli Raisan. Tosi hienosti Rieha työsti. Kolme ekaa esinettä löytyi helposti, viimeiseen piti lähettää vähän useamman kerran. Mutta tärkeintä tässäkin oli asenne, teki koko ajan täysiä töitä, irtosi ja haki itsenäisesti.