torstai 30. syyskuuta 2010

Isojen koirien treenaukset ja penturallia

Saatiin agiseuraksi Heidi ja tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pentu Jipi. Pennet rallaili pentuagia ja sen jälkeen leikittiin. Riehan agijuttuihin kuului tänään putkea, johon otettiin vähän kulmasta lähettämistä mukaan. Hienosti se irtoaa ja menee täysiä. Lisäksi tehtiin pikkaisen siivekkeiden kiertoa kumpaankin suuntaan. Hienosti se kääntyy ja varsinkin lelulla on vauhdikas pieni neitokainen.
Sitten ne rallit. Alkuun pennut juoksivat, juoksivat ja juoksivat. Mistä sitä virtaa riittääkään :)?!?!

Viimalle tallasin nurmikolle jäljen joka oli n.150 askelta pitkä, sisältäen yhden suoran kulman oikealle ja sitten loivan kulman myös oikealle. Jäljellä viisi keppiä ilman mitään alustoja. Vanheni nyt vaan sen verran mitä tokoiltiin Tuikkusen kanssa. Alussa Vimps ei ihan keskittynyt ja jäljesti vähän toisella tassulla. Ekalle kepille tultuaan ilmaisi tosi hyvin ja sen jälkeen jäljestykseen tuli ihan eri asenne. Loppujäljen Vimps tikkasi hienosti askel askeleelta menemään. Toinen ja kolma keppi ilmaistiin myöskin erinomaisesti. Neljännellä kepillä nuuski, mutta koitti jatkaa matkaa. En päästänyt ja lopulta ilmaisi, mistä iso palkka. Viimeisen kepi veti suvereenisti yli, enkä enää sitä jäänyt korjailemaan. Kaksi viimeistä keppiä oli vähän huonoja, tosi ohuita risuja, en tiedä vaikuttiko se. Mutta jäljestys oli hyvää ja ekat kepit superhyvin ilmaistu.

Tuike aloitteli tokotuksen merkillä. Nyt koitin ajaa sisään vihjesanaa ja palkata siitä, kun katseella hakee merkkiä. Hieman on vireessä vaikeuksia pysyä, joten pidin sitä vähän rinnasta kiinni ja juttelin että missä merkki. Hyvin haki, mutta malttia tarvitaan lisää, ettei jo vihjeestä sinkoa. Merkille lähetin eri suunnista, että selkeytyisi se, että merkki on aina edessä. Hienosti pelasi. Sitten tehtiin vähän luoksetulon stoppeja. Näitä ei olla juuri tehty leikkauksen jälkeen, mutta pikkuhiljaa varmaan voi ottaa taas ohjelmistoon nämäkin. Kummatkin stopit oli vähän ruosteessa, eikä hirmu nopeita. Mutta reenataan. Loppuun tunnari, joka oli aivan erinomainen ja T sai tulla suoraan palkkaan hienon nuuskinnan jälkeen

tiistai 28. syyskuuta 2010

Asennetta

Sitä Riehalta kyllä löytyy. Joka kerta kun sen kanssa trenaa niin on aivan haltioissaan siitä innosta ja raivosta, sairaan kivaa! Ohjaaja kun vielä osaisi niin tuosta olisi melkein mihin vaan ;). Tänään käytiin Killerillä tokottamassa. Paljon oli ohikulkijoita ja ne välillä meinasi saada rakkausmoottorin syttymään, mutta hienosti se oli kuitenkin kuulolla kun lirkuttelin itse. Aloiteltiin ruudulla, lelu ruutuun ja sitten pentu. Hirmuinen vauhti oli, tokalla kerralla lähti vielä itse ruutuun lelun kanssa leikkimään, koska se on vaan niin hauskaa. Loppuun vähän oikeasta paikasta namittelua, aika kivasti siinäkin toimi. Videoaineistoa ruutuhommista:




Sitten otettiin pikkaisen noutojuttuja puukapulalla. Taas vauhtinoutoa ja kapulan pudottaminen oli alkuun aika vaikeaa. Myönnettävä on, että irrottaminen riippuu ihan leikkittämistavasta, mikä näkyy videolla hyvin. Mutta koitin ottaa lelun kahteen käteen, ettei vahingossa osu käteen hampaillaan, mutta silloin ei lelu liiku tarpeeksi ja kapula voittaa. Maata pitkin kun vetaa niin irtoaa paremmin. Loppuun vähän nostoja maasta:




Sitten käytiin metsälenkillä ja Rieputin sai kokeilla ekaa kertaa omatekoista esineruutua. Ei varmasti tyylipuhdasta opettamista, mutta Riehalla oli ainakin hauskaa. Ja vauhtia riittää. Ja löytyi se esinekin :D.


maanantai 27. syyskuuta 2010

Keppijälki, tokojuttuja ja syyskuvia

Aamusta suunnattiin Ladun majalle hommailemaan ja saatiin Raisa ja Naru seuraksi. Viimalle kävin tallaamassa jäljen ja muut tytöt teki tokohommia. Olipa muuten kylmä, lämpötila taisi olla jotain 5 astetta. Niin se vaan talvi saapuu...
Viiman jälki oli n. 200 metriä pitkä, kangasmetsässä. Jälki vanheni n. tunnin verran. Päätin tehdä oikein kunnon keppijäljen että saataisiin ilmaisuja treenatuksi. Jäljelle tuli yhteensä 10 keppiä, joista kuuden alla oli purkin kansi. Pelkkä kansi sen takia, ettei jäjestäisi purkkien hajussa. Palkat tulivat koko ajan taskusta ja se toimi todella hyvin. Viimalla oli tosi hyvä vire lähdettäessä ja se nosti jäljen varmasti. Se ajoi koko jäljen erittäin hyvällä intensiteetillä, koko ajan nenä maassa. Kaikki kepit, joiden alla oli kansi löytyi hienosti ja ne myös ilmaistiin hienosti. Yhdestä meni muutamalla metrilllä ohi, mutta kiersi hienosti takaisin ilmaisemaan. Eli varma meno läpi jäljen. Neljästä kannettomasta kepistä ilmaisi yhden, eli kolme niistä jäi metsään, enkä jäänyt niitä vaatimaan vaikka periaatteessa tiesin missä ne oli. Täytyy vaan häivyttää noita kansia enemmän, niin varmasti ilman niitäkin olevien keppien ilmaisu paranee. Kokonaisuutena todella tyytyväinen Viiman tekemiseen, selkeästi oli ihan Hommissa ja jäljesti varmasti.
-------------------------------------------------------
Rieha tokotteli seuraavanlaisia juttuja:
Ruutu: Raisan avustuksella pari lähetystä kunnon matkasta. Lelu ruutuun pentua hetsaten, takaisin ja lähetys. Ja voi elämä taas sitä vauhdin ja innon määrää! Hieman se joutui narupalloa etsimään ja taisi kaataa pari ruutumerkkiä, mutta päämäärä sillä on ihan selkeä. Saman tien kun lelu löytyy, niin se juoksee yhtä täysiä takaisin revittämään sitä. Lisäksi naksuttelin sille ihan läheltä muutaman kerran oikeasta paikasta.
Nouto: Puukapulalla vauhtinoutoa leluun. Vaikka narupallo on todella pop, niin sillä saa hetsata ihan kunnolla että vaihtaa kapulan. Ote on kapulasta tosi tiukka ja haluaisi revittää sillä. Vauhdilla se tulee kuitenkin ja narupalloon kun vaihtaa niin taistelu on hurjaa. Tässä otti peukalo taas vähän osumaa ja veri lensi... Vauhtinoudon lisäksi otettiin ihan vaan kapulan nostoa ja pitoa, sekin sujui tosi nätisti koska ote on niin varma.
Seuraaminen&sivulletulot: Ihan kuin sillä olisi vähän jo ideaa sivulle tulosta. Tekee sen tosi vauhdikkaasti, eikä tarvitse niin paljon apuja. Paikka sillä on tosi tiivis ainakin vielä, koitetaan pitää se sellaisena.
Seisomiset: Näitä naksuttelin aamulla jo sisällä, nyt sitten kentällä vielä muutama satsi. Käytän nyt aika voimakasta käsiapua, koska maahanmenot ja istumiset tulee niin helposti. Mutta pikkuhiljaa mennään.
-------------------------------------------------------
Tuike teki sitten:
Nouto: Ihan perustasamaanoutoa puukapulalla. Kiva into ja ok palautus.
Seuraaminen: Tökkäisyjä ja niistä kovasti palkkaa.
Sitten tehtiin koemainen ketjutus:
Ruutu: Hieno bongaus, hyvä stop ja man. Kohti kävellessä, ihan muutamaa metriä ennen käännöstä nousi ylös ja alkoi nuuskimaan. Käskin sen uudestaan maahan ja jatkoin kävelyä, pysyi hyvin. Sivulle tulo oli ok.

Liikkeestä istuminen: Hyvä.

Seuraaminen: Alku oli hyvä, mutta välissä paikan irtoilua. Ei muista tökkäisyjä kun tehdään pidempää pätkää, alkuu tarjoaa hyvin. Askelsiirtymissä parantaa paikkaa. Tein loppuun niin kauan, että spontaanisti tarjosi tökkäisyä, josta sai heti juosta loppupalkalle. Tarvitsee vielä töitä.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Mallioppimista piirinmestiksissä

Riehan kanssa vietettiin sunnuntaipäivä katsomassa Keski-Suomen kennelpiirin tokon piirinmestaruuskisoja. Hienoja koiria siellä olikin ja hyviä tuloksia tahkottiin! Laukaan kisaryhmäläisistä osaksi koostuneet joukkueet veivät hopeaa ja pronssia joukkuekisassa. Ja meitäkin koulutelleet Hanna sekä bc-Kit, veivät hienosti piirinmestaruuskullan kotiin. Kiva tietää treenaavansa taitavien koirakkojen kanssa, vaikka oma kokeilu jäikin nyt väliin. Mutta ehkäpä Rieha vähän otti taitavista mallia, tosi tarkkaan se seurasi mm. noutojuttuja. Ja Hannalta saatiin hyviä pentutokovinkkejä, joita voidaan lähteä soveltamaan.

Riehalla oli siis kaikinpuolin superkiva päivä. Oltiin paikalla lähes viisi tuntia ja se kävi vaan välissä ottamassa autossa tirsat ja jatkoi taas riekkumista. Ihanaa oli taas nähdä miten reipas se on! Kaikki ihmiset moikkailtiin ja pussailtiin onnellisena, vähän sai vieraat kylläkin varoa, ettei pussaileva kelpie nappaise samalla ihan pikkaisen nenästä naskaleillaan ;). Vieraat koirat ei jännänneet yhtään, häntä pystyssä moikkailisi niitäkin. Pari hauskaa pentua tavattiin myös ja niiden kanssa olisi ollut ihana painia! Leikki ja kontakti minuun sujui kentän laidalla hienosti, tosin lelut oli jääneet kotiin, joten Rieha leikki mm. lompakolla, avainnipulla ja avainnauhalla. Kaikista se piti hyvän otteen ja tarjosti ärräten revittäväksi. Ärräysäänet sai lievää huvitusta aikaiseksi, on se vaan hurrrja!

Ihanaa oli myös nähdä se, miten hyvin se rauhoittuu hässäkässä. Minkäänlaista piippamista tai levottomuutta ei ollut havaittavissa ja katseli pitkät pätkä hommia tyytyväisenä sylistä. Saman tien oli kuitenkin taas valmis leikkimään kun maahan pääsi. Hieno pentu siis ja helppo sen kanssa on mennä.

Tässä pari kuvaa pennestä mestiksissä:





lauantai 25. syyskuuta 2010

Perjantai-illan huumaa (Riehaa)

Pentu saatu kiinni itseteossa perjantai-iltana sohvalta :D. Selittääköhän tämä jotain :D.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kisaryhmän tokot

Laukaassa taas, mukavasti porukkaa paikalla. Rieha sai alkuun vähän moikkailla Ruuta, joka oli kovasti sitä mieltä että kelpie pitää laittaa kuriin. No, kyllä ne sitten nätistikin hammastelivat, mutta saapa nähdä miten hyvin tulevat toimeen kun kasvavat... Sitten otettiin tokohommia. Rieha pääsi kentälle kaksi kertaa, Tuike treenasi välissä.
Ekassa satsissa otettiin kontaktihommia, seuraamisen imuttelua ja sivulle tuloja. Loppuun vauhtiinoutoja tavallisella kapulalla. Kovasti se kapulasta kiihtyy ja vaihdettavan lelun täytyy olla hyvä, että malttaa irrottaa. Narupallo on todettu parhaaksi tässä. Mutta ei se kyllä yhtään mällää kapulaa, eli parempi vaan kun vauhtia riittää. Ja se kuitenkin juoksee kapulan kanssa suoraan minun luokseni. Pitotreenikin sujui oikein mainiosti.
Toisella kerralla Rieha jatkoi kontaktihommia, hyvin se keskittyy, vaikka ympärillä treenaa vieraita isoja koiria. Otettiin loppuun vielä metallinoutoja. Sekin nousee aivan tosi hienosti, varsinkin kun kunnolla yllyttää sitä taistelemaan. Hyvä tapa treenata kantamista on peruuttaa, jolloin Rieha tulee kapulan kanssa ihan kiinni ja vähän jopa tarjoaa sitä revittäväksi ärinän kanssa. Siitä on hyvä vaihtaa leluun. Mutta ei sitä metalli jännitä.
Tuike aloitti 2 minuutin paikkaistumisella, johon mentiin juoksuntarkastuksen kautta. Rivissä taisi olla kuutisen koiraa. Tämä oli erinomainen kaikin puolin. Sitten kokeiltiin mielenvirkistykseksi idaria, vaikka sitä tuskin kannattaa alkaa vanhalla tavalla enää opettamaan. Seisominen oli vaikein, siinä koitti kääntyä liikkeen mukana. Kävin palauttamassa, ja sitten pysyi hyvin. Muut jättävät menikin hienosti. Toinen vaikea juttu oli kulmien merkit. Tuike selkeästi koitti kehittään niistä merkkimerkkejä, joten niiden kohdalla sai ottaa kunnolla kontaktiin.
Kaukoja treenattiin takapalkalla, lähinnä seisomista. Kerran varasti palkalle, mutta muuten malttoi aika hyvin ja siirtymät sujui kivasti. Siitä otettiin muutama merkki naksulla, oikein hyvä. Loppuun vielä uusi paikkaistuminen ja paikkamakuu kolmen muun koirakon kanssa. Nyt lähti istumisessa perään, palautuksen jälkeen istui hyvin. Paikkamakuu 4 min oli sen sijaan todella hyvä.

Kisaryhmän tokot

Laukaassa taas, mukavasti porukkaa paikalla. Rieha sai alkuun vähän moikkailla Ruuta, joka oli kovasti sitä mieltä että kelpie pitää laittaa kuriin. No, kyllä ne sitten nätistikin hammastelivat, mutta saapa nähdä miten hyvin tulevat toimeen kun kasvavat... Sitten otettiin tokohommia. Rieha pääsi kentälle kaksi kertaa, Tuike treenasi välissä.
Ekassa satsissa otettiin kontaktihommia, seuraamisen imuttelua ja sivulle tuloja. Loppuun vauhtiinoutoja tavallisella kapulalla. Kovasti se kapulasta kiihtyy ja vaihdettavan lelun täytyy olla hyvä, että malttaa irrottaa. Narupallo on todettu parhaaksi tässä. Mutta ei se kyllä yhtään mällää kapulaa, eli parempi vaan kun vauhtia riittää. Ja se kuitenkin juoksee kapulan kanssa suoraan minun luokseni. Pitotreenikin sujui oikein mainiosti.
Toisella kerralla Rieha jatkoi kontaktihommia, hyvin se keskittyy, vaikka ympärillä treenaa vieraita isoja koiria. Otettiin loppuun vielä metallinoutoja. Sekin nousee aivan tosi hienosti, varsinkin kun kunnolla yllyttää sitä taistelemaan. Hyvä tapa treenata kantamista on peruuttaa, jolloin Rieha tulee kapulan kanssa ihan kiinni ja vähän jopa tarjoaa sitä revittäväksi ärinän kanssa. Siitä on hyvä vaihtaa leluun. Mutta ei sitä metalli jännitä.

Tuike aloitti 2 minuutin paikkaistumisella, johon mentiin juoksuntarkastuksen kautta. Rivissä taisi olla kuutisen koiraa. Tämä oli erinomainen kaikin puolin. Sitten kokeiltiin mielenvirkistykseksi idaria, vaikka sitä tuskin kannattaa alkaa vanhalla tavalla enää opettamaan. Seisominen oli vaikein, siinä koitti kääntyä liikkeen mukana. Kävin palauttamassa, ja sitten pysyi hyvin. Muut jättävät menikin hienosti. Toinen vaikea juttu oli kulmien merkit. Tuike selkeästi koitti kehittään niistä merkkimerkkejä, joten niiden kohdalla sai ottaa kunnolla kontaktiin.
Kaukoja treenattiin takapalkalla, lähinnä seisomista. Kerran varasti palkalle, mutta muuten malttoi aika hyvin ja siirtymät sujui kivasti. Siitä otettiin muutama merkki naksulla, oikein hyvä. Loppuun vielä uusi paikkaistuminen ja paikkamakuu kolmen muun koirakon kanssa. Nyt lähti istumisessa perään, palautuksen jälkeen istui hyvin. Paikkamakuu 4 min oli sen sijaan todella hyvä.

torstai 23. syyskuuta 2010

Kenkiä, elämää ja riehuntaa


Rieha on ollut tämän viikon yksin kotona pidempiä aikoja kuin aiemmin ja hienosti se on sen handlannut. Isä on hakenut vanhempia koiria lenkille Laukaaseen ja samalla päästänyt Riehan ulos. Välillä se on päässyt mukaan, mutta välillä jäänyt siis yksin kotiin. Se on ollut rajattuna kylppäriin, jossa sen häkki on oviaukossa. Hienosti se häkkiinsä aamuisin rauhoittuu luun kanssa, vaikka muuten aamuisin meno on aika mahdotonta. Heti jos yksikään kenkä jää näkyville niin R juoksee sen kanssa rallia ympäri kämppää. Riehahan siis rrrrrrrakastaa kenkiä, mitä isompi koko, niin sitä parempi vastus pikkukelpille! Reput on myös kivoja ja niissä pätee sama juttu, mitä enemmän kamaa niin sitä parempi vastus. Takkejakin se on koittanut pari kertaa repiä alas naulakosta, mutta niistä ei selkeästi ole tarpeeksi vastusta kun se on unohtunut. Ärsyttämishaukun se on nyt keksinyt ja varsinkin Tuikkeelle se tykkäisi räkyttää, jos se ei päästä Riehaa johonkin. Tämä ei ole aamuisin naapurisovun kannalta paras juttu. Mutta siis, yksinolo tuntuu sujuvan ongelmitta ja Rieha on ihan uninen kun olen tullut kotiin. Sisäsiisteys on edelleen hienolla mallilla. Koko viikkoon ei ole tehnyt sisälle kuin yhden pissan. Ei pahemmin 13-viikkoiselta ;).

Aamulenkitykset on sujuneet yllättävän hyvin kolmen koiran kanssa pimeässä metsässä. Otsalampusta on kyllä kovasti hyötyä niillä reissuilla. Olen pitänyt pimeässä vaan pentua irti ja isoja koiria hihnassa (tai ainakin Viimaa), ihan vaan varmuuden vuoksi, että kerkeän handlata paremmin yllättävät tilanteet. Pyöräteilläkin pystyy aika hyvin menemään hiljaisina aamuina, vaikka Rieha onkin koko ajan solmussa isojen koirien hihnoissa. Lähellä menee kyll kiva leveä polku peltoaukella, jossa kaikki voi päästää irti juoksemaan vaikka onkin hämärää. Riehan pyörätiekävelyä hieman haittaa se, että se on nyt kehittänyt pienoista kiinnostusta autoihin ja pyöräilijöihin, jotka aiemmin ohitettiin hienosti. Paimennusefekti selkeästi nostaa päätään, kun katse lukittuu ja asento madaltuu ja perään olisi kiva singota. Tänään otettiin sitten kunnon lenkki tien varressa ja opeteltiin autoista luopumista, toivottavasti saadaan tuo tapa heti kitkettyä pois.

Tänään Rieha pääsi riehumaan käyttölinjaisen cockerin Ninjan kanssa. Meno oli aika hurjaa, mutta eipä se näyttänyt Riehaa haittavaan pätkääkään. Päinvastoin, hampaat napsui aikamoiseen tahtiin ja Ninjan korva todettiin erinomaiseksi repimisleluksi. Ihanaa, että penne oli kerrankin väsytetty kunnolla illaksi. Päivälenkillä Rieha tapasi myös ison mustan nöffin, joka oli alkuun aika jännä, mutta lopulta kuitenkin aika kiva. Mukava saada aina kivoja koirakontakteja. Muuten koirat ohitellaan lenkilläkin aika hyvin, ne on ennemminkin ne ihmiset, mitkä aiheuttaa kiskontahepuleita. Ja lähelle päästessään Riehan antaa ihmisille kunnon pusuttelupomppuhepulit.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Taas tokoillen


Käytiin ihan uudella kentällä treenaamassa Nannan ja käppänöiden kanssa. Kenttä olikin ihan mukava, siinä on iltaisin valaistus viereiseltä jalkapallokentältä ja meiltä on siihen aikasta lyhyt matka. Jonkin verran siinä oli trafiikkia iltasella, mutta veikkaan että päivisin on aika hiljainen. Mutta samalla siis hyvää häiriötreeniä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tuike aloitteli:
Paikkamakuu: Tässä oli vähän kierrokset korkealla, kun jouduin karkottamaan yhden kentälle pölähtäneen setterin. No, ei siinä sen kummempaa, mutta T oli vähän pöhinöissään. Näkyi siinä että sinkoili vierellä maahan ja pöhisi autoista tuleville ihmisille sivulla ollessaan. Itse makuu oli hieno, eikä ohikulkijat enää haitanneet. Nanna kävi Iivoa palkkailemassa vieressä, eikä siinäkään mitään. Aikaa otettiin varmaan joku pari, kolme minuuttia.
Ruutu: Ahne pikkujapsi iski jälleen... Jätin loppupalkan sivuun ja se oli kai T:lle merkki siitä, että kaikkia maassa olevia juttuja pitää käydä haistamassa. Eli juoksi tyylikkäästi ruudun läpi nuuskimaan sen takana ollutta paperia. Siitä sai sitten varman hajun ja juoksi kentän toiseen reunaan syömään jotain. Minä tietysti perässä ja pikkujapsilla oli suu täynnä hiekkaisia Froliceja. Että näin, ei paljon korvat pelaa, kun ruoka tuoksuu... Otettiin sitten ruudusta uusinta ja nyt oli todella hieno suoritus.
Liikkeestä istuminen: Bueno.
Kaukot: Nyt oli kovin vaikeaa ja sorruin vähän jankkaamaan, mikä aiheutti hämmennystä lisää. Jossain vaiheessa tarjosi istumista s-m-siirtymissä ja sitä piti aika tassusta pitäen muistuttaa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sitten pääsi Rieha kehiin. Täytyy sanoa että sen kanssa kun treenaa, niin kyllä tuntuu vanhemmat koirat rauhallisilta. Toisaalta mua aina välillä oikein pelottaa palkata sitä, kun sormet on niin tuskissaan. Mutta se oli kyllä taas niin pro, ohikulkijat tai vieraat koirat ei kiinnostaneet yhtään kun sai tehdä Hommia.
Ruutu: Tein ensin itsekseen pari ruutua, viemällä lelun itse pentu sylissä. Rieha vaan aika nopsaan unohtaa lelun palatessaan. Saatiin sitten Nanna avuksi ja hetsasin kunnolla leluun. Rieha sinkosi ruutuun ihan täysiä ja ihan täysiä lelun kanssa takaisin. Se meni pari kertaa ruutuun ihan itsekseenkin bilettämään lelun kanssa, josta sitten heitin sille uuden lelun. Aikamoinen se on.
Metallinouto: Vauhtinoutoja, ensin namiin ja sitten narupalloon. Ja hauskaa oli, metalli ei jännitä pätkääkään. Loppuun ihan pari pitoharjoitusta ja irrotus vasta luvalla. Tässäkään ei ollut ongelmaa.
Lisäksi R pääsi riehumaan Mette-käppänän kanssa ja se oli hirmuisen hauskaa. Rieha oli aika lailla juuri saman kokoinen kuin Mette ja pari revitteli aikamoisia juoksupätkiä. Ja Meten parta taisi olla Riehasta aika kiva.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Otin sitten Viimankin tekemään, vaikka lupailin sille tokotaukoa. Jotenkin se on vaan surku jättää se kotiin tai autoon kun muut pääsevät tekemään. Ehkä se on vähän inhimillistämistä, Vimps olisi varmasti ihan tyytyväinen kun saisi vähän käydä metsässä jolkottamassa, niin kuin nyt treenien jälkeen. Eikä tokoilussakaan alkuun ollut mitään ongelmaa, Vimps teki itse asiassa tosi hienosti. Lopussa tuli ihme paineistuminen, joka pilasi fiiliksen. Vimps teki siis alkuun paikkamakuun Iivon kanssa, tosi hieno oli. Sitten vähän seuraamista ja siinäkin paikka pysyi. Ruudulla saatiin vähän virettä ylemmäksi ja Viima haki kivasti paikkaa näyttöruudulla. Jätin sen sitten nuuskuttelemaan kentälle, ottaakseni pennun ulos autosta. Mulla oli kädessä metallikapula (eikä siis mitään yritystä saada Viimaa sitä noutamaan) ja se olikin yllättäen Viimasta ihan karmeaa. Kauhea ahdistus ja autoon. Ei aina pysty käsittämään porokoiran mielenliikkeitä. Mutta ehkä se tokolakko on nyt ihan paikallaa, katsellaan miten agin kanssa tulee.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Tokovideoita


Nyt olen kuvaillut meidän treenejä enemmänkin. Ja voi että niistä huomaakin kaikki omat virheet, paljon on parempi mieli kun ei kuvaa :D. Olen niin käsi tuon naksuttimen kanssa, että ihme että pentu on oppinut yhtään mitään . Palkka tulee välillä ihan mistä sattuu tai ihan liian myöhässä. Onneksi Rieha on ihan super! Tässäpä siis. Ensin Riehan maahanmenoja. On se vaan niin nopsa ja innokas:

Sitten vähän kosketusalustaa. Jotenkin ehkä hieman näkyy noiden maahanmenojen vaikutus... Pitäisi siis kaveilla se alistan läppääminen ilman maahanmenoa. Mutta toisaalta jutut, missä alustaa tulen käyttämään on varmaankin sellaisia, että niissä ei haittaa vaikka menee matalaksi (seli, seli, kun ei osaa sheipata :D).

Iltalenkillä tokoiltiin myös, ihanassa vesisateessa. Tuiken piti tehdä koemainen parin liikkeen ketjutus, mutta se karkasi syömään loppupalkan heti seuraamisen jälkeen joten se jäi siihen. Eli ehkä vielä joutuu tuota ajamaan sisään, kokeessa palkalle karkaava koira ei ole toivottavaa... Mutta seuraaminen oli minusta oikein ok ja kontakti ja into säilyi hienosti. Myös Vimps teki seuraamista. Otin tahallani oikein pientä kierrosta ja kaarrosta, paljon käännöksiä ja äkkipysähdyksiä, tarkoituksena että pysyisi hereillä. Oikein hyvin meni. Kotona jumppailtiin vielä kaukoja kummankin kanssa iltapuhteiksi. Viimalla liikeradat tulee hienosti luonnostaan ja T:n kanssa keskityttiin lähinnä vaikeaa istu-seiso-istu-litaniaan.

Kevennykseksi, Rieha ja Porkkana:

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Kaikki, ketkä on ikinä tavanneet koiranpentuja tietävät että niillä on maailman ällöttävin maha. Katsokaa nyt vaikka:

Toktok


Alkuun Riehan painopäivitys, päivää vaille 12-viikkoisena se painaa tasan 7kg. Pieni isokorva se edelleen on :).
Tokoiltiin illalla Viherlandialla Raisan ja Narun kanssa. Tuike aloitti hommat. Otin sille alkuun kisamaisen ketjutuksen ja palkka odotteli kentän laidalla:
  • Metallinouto: Meinasi mennä maahan valmis-sanalla, tätä pitää treeniä tai sitten vaan nyökkäillä jatkossa. Heitin aika pitkän heiton, mutta hienosti haki laukalla ja myös palautti laukalla. Perusasento oli ok, mutta ponnasi seisomaan kun otin kapulan. Malttitreeniä siis tuohon, palkka oikein kiiluu pienen koiran silmissä.
  • Liikkeestä istuminen: Aika lailla perjantain toisinto, hyvä seuruu ja nopea istu, mutta ihan hinasen vinoon.
  • Seuraaminen: Ei täyspitkä pätkä, mutta otin mukaan kaikki askelsiirtymät. Perusseuraaminen oli minusta hyvää, tosin pätkät ei olleet niin pitkiä että irtoaminen olisi kunnolla tullut esiin. Tai sitten tökkäisytreenit on toimineen. Sivuaskelissa paikka pysyi hienosti, oikealle käännöksessä jäi vähän vinoon, mutta vasen oli taas hyvä. Pääasia oli kuitenkin hyvä fiilis ja nätti kontakti.
  • Kaukot: Litania oli i-m-s-m-i-s-m. Viimeiseen seisomiseen saakka teki ihan tosi hyvin ja paikka pysyi. Istumisesta seisominen on vielä eniten vaiheessa ja siinä siis liikkui ja vaati myös kaksoiskäskyn. Mutta ei paha ollenkaan, puhtaat siirtymät muuten ekoilla käskyillä ja täydestä matkasta!
Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen, vire säilyi ja liikkeetkin oli aika kivalla mallilla. Loppuun jumpaattiin vähän tuota i-s-vaihtoa ja lisäksi treenattiin sitä että valmis-sana ei tarkoita maahanmenoa.
Rieha pääsi leikkimään ja tekemään pentutokojuttuja. Ja aijai, että se on hieno, saman tien on on hurja tekemisen fiilis, ei paljon tarvitse viritellä. Otettiin sen kanssa ruutua. Päätin nyt kuitenkin tehdä vielä lelun kanssa, eli hetsaus leluun, lelu ruutuun ja pentu perään. Raisa auttoi ja piti Riehaa kiinni kun yllytin sitä leluun. Otettiin ihan reippaasta matkasta lähetys, lähempänä 20 metriä. Ja Rieha oli niin pro! Sillä oli heti idea että tuonne juoksen ja ihan täysiä. Välillä lelun bongaamiseen meni vähän aikaa (oltiin nurmikolla), mutta silti sillä oli minusta jo parin toiston jälkeen jo ajatusta siitä, että tuonne noiden törppöjen väliin täytyy mennä. Ja se vauhti ja asenne oli ihan hurjaa!

Uutena juttuna testattiin metallinoutoa. Ei olla metallikapulaa aiemmin kokeiltu, mutta kaikkea muuta metallista se kantaa ja puree ihan onnessaan, joten ajattelin että ei varmasti tuota ongelmaa. Ja niinhän se olikin, metallikapula tuotiin yhtä reippaasti ja innoissaan kuin puinenkin. Otettiin sen kanssa ihan vauhtinoutoja ja loppuun vähän luovutusta käskystä.
Loppuun käytiin vielä agihallissa kuuntelemassa koirien haukkua ja katsomassa kun kisaavat koirat treenaavat. Ja ei puhettakaan että olisi pelottanut, häntä pystyssä se seurasi menoa ja kaiveli maasta tikkuja syötäväksi. Ihmisiä ja ihanan näköisiä bortsuja olisi mielellään moikkaillut, mutta haki silti kontaktia kivasti.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Agirataa ja tokojuttuja ja -videoita


Rakensin Riehalle tänään taas ruudun pihaan. Huumaa-siskon blogissa oli taas niin hieno video, että pakko oli testata samaa Riehan kanssa. Eli alkuun vaan naksuttelin kun sattui menemään ruutuun. Hirmuisen hyvin se sitä alkoi hiffaamaan, niin paljon se kuitenkin juttuja tarjoaa. Sitten päätin kuitenkin ottaa pari perinteisempää ruutua lelun kanssa, eli narupallo yhdessä ruutuun, pentu sylissä pois (ei kauhean helppoa kun se narupallo jäi sinne) ja sitten lähetys. Hirmuisen hienosti se juoksi, ruudussa pallo suuhun ja täysiä minun luokse revittämään. On se vaan pätevä neitokainen ja into on aivan hirmuinen.  Luettuani tänään taas tiivistelmiä Korrien koulutuksesta niin voipi kuitenkin olla että lähdetään ihan näyttöruutu-linjalle, toinen tapa olisi tietty sitten ihan tuo naksuttelu. No, laitetaan se mietintämyssyn alle...
Sitten otettiin vähän vauhtinoutoa tunnarikapulalla. Tajusin kyllä itse, että voisin tehdä vieläkin ennemmin ihan puhdasta vauhtinoutoa, esim. vaihtamalla ihan lennosta leluun tai namiin. Nyt Rieha toi kapulan ihan käteen saakka ja irroitti vasta käskyllä. Eli voisi enemmänkin pilkkoa osiin. Mutta vauhti on hieno kumpaankin suuntaan, eikä pureksi kapulaa. Edelleen ei voi kuin ihmetellä tuon lapsen fiksuutta. Loppuun vähän seuraamisen imuttelua. Videokamera kuvasi nämä treenit ja siitä näkyi että jonkin verran palkkaan vinosta asennosta. Eli tarkempi saa olla. Se on vaan vaikeaa kun pentu on niin innoissaan, repii ja puree sormia ja tunkee sellaisella intensiteetillä kiinni jalkaan. Voi sanoa, että mulla on jokaisen treenin jälkeen verta vuotava naarmu jossain päin käsiä... Tässäpä videopätkää, omaa kömpelyyttään voi taas vaan ihmetellä:


Koko porukalla suunnattiin sitten agiliitelemään. Tuike ja Rieha pääsivät kumpikin leikkimään putkissa. Tuike oli aivan intona, se teki Veskun kanssa kahdella putkella kahdeksikkoa, aina päätä vaihdelleen. Sen enempää sillä ei vielä uskalla ottaa. Ja Riepotin taas... Voi sanoa, että neitokaisen vauhti tulee varmasti olemaan aikamoista kun pääsee kunnolla aloittelemaan treeniä. Ennen tämänpäiväistä se oli tehnyt ehkä viisi toistoa kutsuen putkella. Nyt otettiin ensin hieman kaarevalla putkella suoraan putkeen lähetystä ja voi vitsi että se imi pientä, ulos tultiin aikamoista kyytiä. Lisäksi vielä pari u-putkella, eikä edelleenkään mitään ongelmaa. Ja voi että sillä oli hauskaa, meinasi tulla aikamoiset hepulit.

Viima pääsi tekemään radanpätkää. Suunnittelin sen kanssa sellaista että jätettäisiin tokoilut nyt vähemmälle ja koitettaisiin käydä tekemässä agissa kerran tai pari viikkoon ihan pelkkää ratatreeniä ja mahdollisimman kisamaisesti. Mukaan valmistelevat jutut ja loppuun superpalkka. Jospa sitä kautta saisi sille (ja lähinnä itselle) rakennettua kisavarmuutta. Tänään tehtiin tälläistä pätkää:

Ekalla kerralla muuten hieno ja puhdas rata, mutta 5-hypystä tuli ohi. Otettiin vielä toinen uusinta ja taas ainoa virhe samassa kohdassa. Se oli pakko sitten vielä ottaa erikseen ja tajusin että blokkasin kummallakin kerralla sen hyppyradan, seisomalla 5-hypyn takana. Kun jäin sen sivulle niin Vimps hyppäsi tosi hyvin, mutta ihan älyttömällä loikalla. Eli pitäisi muistaa että iso koira tarvitsee tilaa, varsinkin kun Viima ei ole mikään sähäkin kääntyhä. Muuten olin tosin tyytyväinen ratoihin, Viima teki innolla ja vauhti oli oikein hyvää. Ei yhtään tökkäisyä ja kesti tuolla 5-hypyllä korjaamisenkin. Hyvä fiilis!

perjantai 17. syyskuuta 2010

Hoitolapsen jännä viikko


Viikko on taas sujahtanut ohi nopsaan. Itsellä se oli viimeinen viikko Tampereella ja nyt edessä kahden viikon harjoittelut kotosalla. Maanantaina kävin Jyväskylässä ja ehdittiin käydä Tuiken ja Riehan kanssa tokoilemassa Killerillä. Treeniä hieman haittasi aivan järjetön vesisade, sitä tuli kuin kaatamalla. Tuike yritti parhaansa, mutta näki että sitäkin vähän ällötti. Rieha-rimprenssa ei tykkää sateesta sitten yhtään ja reaktio moiseen kaatosateeseen oli laittaa korvat varttia vaille kolmeen ja pyrkiä takaisin autoon. Me sitten lähinnä hengailtiin ja leikittiin, että se sade alkaisi edes vähän maistumaan. Ja kyllähän se leikki, mutta oli silti ihan onnessaan päästessään autoon.

Tiistaina Rieha kävi ekoilla rokotuksilla Veskun kanssa. Kuulemma oli hienosti mennyt, eikä eläinlääkäri jännännyt yhtään. Pöydälläkin oli ollut hienosti. Muutenkin pentu tutkittiin ja terveeksi todettiin.
Tiistaista torstaihin Vesku teki iltavuoroa, joten vanhemmat koirat oli hoidossa Laukaassa ja Rieha pääsi aina illoiksi hoitoon Raisalle, Pekalle ja Mikalle. Hoitosetänä toimi myös Viiman Naru-serkku. Rieha oli kuuleman mukaan vilistänyt menemään kuin vanha tekijä, pöllinyt Narulta lelut ja härkkinyt sitä koko ajan. Onneksi Naru on fiksu äijä ja se oli jopa leikittänyt pentua. Sitten se oli kuulemma keksinyt ettei Rieha pääse yläkertaan, joten sinne pääsi turvaan tarvittaessa. Muuten Rieha oli Rieha, suora lainaus Raisalta Facebookista:  "vieraileva pentueläin pitää mielen virkeänä ja valppaana. Jos se nukkuu puoli tuntia, se riehuu kaksi tuntia.Jos se on hiljaa, se tuhoaa jotain." Ja näinhän se menee tuon joka paikkaan ehtivän tutkimusmatkailijan kanssa...

Rieha oli päässyt Raisan mukana mm. pk-tottistreeneihin ja jalkapallopeliin. Ja joka paikassa oli hurmannut ihmisiä urakalla reippaudellaan. Ja kääpiöpinseriveikkaukset oli edelleen ykkösenä rotuarvauksissa . Mutta siis kiitos tuhannesti koko porukalle pikku riiviön kaitsemisesta!!

Tänään sitten kotiuduin. Lähdettiin taas Tuiken ja Riehan kanssa tokoilemaan Laukaan treeneihin. Ja taas alkoi satamaan vettä kuin saavista. Eikun pentu ulos ja leikkimään. Ja nyt leikki kyllä aivan tosissaan, sade ei haitannut yhtään. Ja vitsit se on hurja!! Narupallo saa kyytiä ja se tarjoaa sitä uudestaan ja uudestaan ärräten käteen takaisin. Se on ihan loistava kun ärräys kuuluu jo siinä vaiheessa, kun se juoksee minua kohti ja hyppää päin lelua tarjoten. Se tarjoaa lelua myös vieraille aivan samalla intensiteetillä. Ja käsiin pureminen on vähentynyt huomattavasti. Aivan mahtis pentu! Leikki sujui, mutta kyllä se silti oli onnessaan päästessään kuivaan autoon, hassu, karvaton lapsi.

Sateen laantuessa otin sen kentälle vielä toisen kerran. Edelleen leikkiä, joka oli edelleen hurjaa ja pikkaisen seuraamista ja sivulletuloja. On se vaan hyvä keskittymään, muut koirat ei juuri kiinnosta. Ihan pieni lapsus meinasi tulla kun yksi bc seurasi ihan meidän vierestä, enkä pitänyt hihnasta kiinni. Rieha meni vähän perään ja koitti nuuskaista pyllystä, mutta hienosti se tuli takaisin ja taas oli tekemisen into aivan makeaa.

Tuike treenasi sitten isojen koirien juttuja. Aloiteltiin ruudulla. Nyt otettiin pitkästä aikaa kunnon matka ja hienosti bongasi. Seisoi ja meni maahan hyvin, mutta meinasi nousta kohti kävellessä. Ihan selkeää treenaamisen puutetta tuo, palkka on lentänyt pelkästä stopista niin kesto puuttuu. Sitten jatkettiin seuraamisen naksuttelulla. Ja hienosti tarjosi nokkaisuja. Liikkeestä istuminen koemaisena, ihan pikkaisen meni vinoon istuessaan, muuten hieno. Sitten paikkaistuminen porukalla, yhteensä 6 koirakkoa. Vähän oli intoa liikaa ja meinasi lähteä mukaan kun jätin huonosti. Istui hyvin n. minuutin, sitten meni maahan. Palasin piilosta korjaamaan ja loput istuikin sitten hienosti. Paikkamakuussa oli myös lähdössä ongelmia, mutta muuten makasi hienosti 4 minuuttia. Lähtöjen kanssa siis tarkkana. Loppuun vielä tunnari liikkuroituna. Hieno, ainoa ongelma oli että palkan toivossa ponkaisi ylös samantien kun otin kapulan. Pikkaisen ehkä oli pienellä intoa liikaa.
Tuikusen treenien jälkeen vedin oman alo-/avo-ryhmän treenit ja olipas mukavia ja osaavia koirakoita, kiva oli pohtia juttuja porukan kanssa! Rieha pääsi unien jälkeen vielä kerran kentälle, jossa teki yhden pupsiruudun ruokakupilla. Sain avustajan pitämään ja kävin näyttämässä kuppia ruudussa. Hyvin se sinne meni, siitä se lähtee. Loppuun vielä leikit ja kivaa oli.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010


Pentuahan on nyt pakko kuvata koko ajan kun se on vielä pentu. Eli kärsikää :D.
Metsälenkillä poseerattiin. Päänkallistus on jo hanskassa.





Kotipihassa oli Riehalle Vastustaja

Oli muuten aikamoinen ärräys tuon kanssa ;).





lauantai 11. syyskuuta 2010

Kuvasatoa maalta


Tässä muutamia kuvia mökiltä tältä viikolta. Rieha kuvissa siis 11-viikkoa.







Rieha ja leikkuupuimuri. Ei pelota yhtään!








Lauantain agijutut


Hallikausi kasvihuoneella on taas alkanut ja Vimps pääsi juoksujen jälkeen koittamaan miltä se agi maistuu, ja maistuihan se! Ihana into, tuollaista ei tokojutuissa ole viimepäivinä juuri näkynyt. Tehtiin valmiiksi paikoillaan olleilla esteillä erilaisia systeemejä, taisi olla 3 hyppyä ja pari putkea. Tosi hyvin kääntyi ja putkiinkin meni vauhdilla. Lisäksi erikseen pujottelua, rengasta ja puomia, kaikki meni tosi kivasti. Ryhmäpaikkaa meillä ei talveksi ole, mutta käydään itseksemme kun ehditään. Taas tuli olo, että pitäisi viedä Viima kisaamaan, mutta sen kanssa taitaa käydä niin, etten ikinä uskalla...

Rieha oli mukana hengaamassa. Kun mentiin paikalle, niin hallissa oli yksi koirakko treenaamassa. Sen haukkuminen ja putkesta kuulunut ääni meinasi vähän jännätä (ensimmäisen kerran katoamistemppu meinasi yllättää hihnanpitelijän ihan totaalisesti), mutta nopeasti se tottui. Sitten kun Viimakin tuli halliin, niin mikään ei haitannut. Ja auta armias sitä kiljuntaa mikä lähti kun tehtiin Viiman kanssa ja pikkukelpi joutui vaan katsomaan. Leikittiin sen kanssa jonkin verran ja taas oli sormessa vertavuotava haava. Pääasia että saadaan hallista nyt mukava ja kiva paikka pienelle!

Toipilas-Tuike oli aivan halkeamaisillaan kun tajusi mihin oltiin menossa. Pakkohan sekin oli ottaa halliin mukaan ja se sai sitten Veskun kanssa tehdä vähän putkea ja kerran puomin. Ja oli se vaan onnessaan! Leikkauksesta on nyt se 2kk, eli pikkuhiljaa voi alkaa miettiä miten agin jatkon kanssa. Veikkaan että jonkin verran tullaan tekemään, jos jalka on kunnolla parantunut. Sen verran paljon se kuitenkin agista tykkää. Mitään himotreeniä ei aleta ottamaan, mutta jos ainakin silloin tällöin.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Riekuntaa ja kisaryhmän treenit


Rieha on kunnostautunut hoidossa ollessaan riehumisessa. Kukkia on revitty, kenkiä kannettu ympäriinsä ja sohvatyynyjen koristetupsut typistetty. Ja hirmuinen piraija se edelleen on. Onneksi lelu kelpaa ja kädet säästyy siinä vaiheessa, mutta kyllä se silti osaa reippaasti ponkaista ja tarrata, tänään oli taas yhdessä hupparin hihassa reiät kun penne vähän innostui kehuista. Ja ahne se on, ruokakupit meinaa aiheuttaa pöydille kiipeämisen ja isojen koirien ruuat vetää puoleensa kovasti. Tuikelta se saisi jo vietyä luut ym. räksyttämällä, irvistelemällä ja olemalla kaikin puolin ärsyttävä. Mutta siinä vaiheessa mennään sitten jäähylle. Viimalle ei uskalla ihan samalla lailla riekkua.

Treenejä on jatkettu samaan malliin. Sisällä maahanmenot ja istumiset luonnistuu jo aikasta hienosti. Tänään illalla ajeltiin sitten Vihtavuoreen kisaryhmän treeneihin, jossa penne pääsi taas vähän harjoittelemaan. Hyvin se ottaa kontaktia ja kädet onseuraamisen imuttelussa ja sivulle tuloissa edelleen kovilla, siihen tahtiin se namia narskuttaa. Istuminen luonnistui pihalla hienosti, mutta maahanmeno oli vaikeampaa. Siinä sillä meinasi mennä ihan hermo ja tuloksena oli räyhäämistä, hyppimistä vasten ja yrityksiä purra nyrkkiä, missä nami oli. Peruuttaminen on toinen mitä se tarjoaa, mutta nyt ykköseksi on meinannut nousta haukkuräyhähdys ja hyppääminen vasten. Hassu se on :D.

Ärrääjät eli Rieha ja Ruu-labbis pääsivät myös riehumaan. Hauskoja ne on, kumpikin reagoi rrrr-alkuiseen kutsuun hirmuisella vauhdilla. Ruu meinaa olla sitä mieltä että Rieha pitää pistää kuriin, mutta se ei paljon Riehaa haittaa. Rieha puree alakynnessä ollessaan ihan onnessaan Ruuta joka paikkaan, ponkaisee siitä ylös, juoksee hurjan kiepin ja eikun uudestaan kimppuun.

Pentuleikkien jälkeen kokeiltiin vielä vähän tunnarilla noutojuttuja, mutta vähän meinasi penneä väsyttää. Jätettiin se siihen ja kokeiltiin sitten omassa pihassa ja hienosti se tuli vauhtinoutona käteen saakka.
Tuike aloitteli tänään ruudulla. Bongasi sen heti kun pääsi autosta ja oli ihan innoissaan. Hyvää paikan hakua ja seisomiset ja maahanmenot luonnistui myös hyvin. Sitten vähän seuraamista ja nokkimista. Edelleen haetaan sitä, että nokkaisu tulisi myös liikkeen lopussa, että paikka säilyy. Kaukot oli tänään taas ihan super!! Upit onnistui 10 metristä liikkumatta yhtään.Paikkamakuu otettiin loppuun ja siihen mentiin juoksuntarkastuksen kautta, ei ongelmia. Rivissä 4 muuta koiraa ja T:llä varma ja hieno makuu. Taidettiin ottaa 3 minuuttia piilossa.
Viima otti myös alkuun ruutua. Fiilis ei ollut kovin hyvä, vaikka tekikin, joten laitoin sen takaisin autoon ja treenasin pentua siinä välissä. Uudestaan kun otin sen autosta niin oli selkeästi paljon enemmän tekemisen makua. Mentiin suoraan paikkamakuuseenkolmen muun koiran kanssa. Aloitus ei ollut paras mahdollinen ja vaati useamman käskyn maahanmenoon. Itse makuu oli hieno ja loppuasentoon nousi hyvin. SItten otettiin vähän hyppyä. Ensin palkkaa osista: hypystä, sitten istumista ja sitten takaisin hypystä. Ihan ok meno, mutta jotain piristettä piti keksiä, joten tehtiin hyppyä sitten agityyliin. Siitähän Vimps tykkäsi hirmuisesti ja liitin siihen sitten eteentulon mukaan ja heti parani fiilis siinäkin.

torstai 9. syyskuuta 2010

Viikon kuulumisia


Itse olen taas ollut Tampereella viikon, koiruudet siis kotona hyvässä hoidossa. Rieha on käynyt mm. tapaamassa Cola-cottonia, joka oli kuulemma oikein kiva tuttavuus, eikä Rieha ollut edes pahasti sitä rökittänyt. Koko porukka kävi myös mökillä ja Rieha siis ekaa kertaa. Innolla se oli siellä vetänyt ja käynyt mm. leikkuupuimurin alla (onneksi se oli sammutettu!). Väsyttyään se oli hypännyt autoon nukkumaan.

Tiistaina menin käymään kotona ja ehdittiin vähän treenaillakin. Riehan kanssa edelleen perusjuttuja, istumisia, maahanmenoja, pikkaisen kaukojumppaa ja noutoa. Noutamisesta olen edelleen ihan haltioissani, se tykkää siitä niin paljon! Ja tuo aivan sikahienosti käteen saakka. Orastava noutohullu siis tiedossa. Täytyy ottaa metallikapula saman tien kuvioihin mukaan, metalli ei ole muissa esineissä tuottanut minkäänlaisia ongelmia.

Viiman nouto on taas aika päinvastaista. Tuntuu etta motivaatio siihen on aika nollassa kun pitää noutaa. Sen sijaan kun kapulan antaa kannettavaksi vaikka kotiin tullessa niin sehä on aivan innoissaan. Muuten Vimps tokosteli pätevästi kaukoja ja seuraamista. Viima on myös nyt alkanut leikkimään Riehan kanssa, se makaa maassa ja Rieha saa hyppiä ja purra ja Vimps öristää takaisin. Ihania ovat!

Tuike tokoili myös pikkujuttuja: kapulan nostoa ja sivulle tuontia ja kaukoja. Tuntui vaan että leikattu jalka oli ehkä vähän kipeä, eikä mielellään oikein istunut sen kanssa, joten ei enempää otettu. Varmaan tuo mökkireissu oli vähän rasittanut, siellä kun se meinaa niin herkästi innostua riehumaan.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Penne kasvaa


Sain Riehan eilen vihdoin punnittua ja se painoi 6.1kg. Ja ikäähän sillä oli punnituksessa päivää vaille 11 viikkoa. Reippaasti se on kasvanut ja tuntuu että jalat alkaa ainakin venymään hyvään malliin. Ruoka maistuu ja neljä ruokaa päivässä uppoaa ongelmitta. Aikuisten kupeille se tunkee myös surutta ja Viimalta sitä onkin saanut jo pari kertaa pelastaa. Eilen ne vaihtoivat sujuvasti kuppeja keskenään kesken ruokailun, kumpikin oli kai sitä mieltä että toisen ruoka on parempaa. Rieha on kyllä tosi röyhkeä isojen koirien luidenkin kanssa, menee viereen makaamaan ja räksyttää siinä, vaikka murinaa tulee. Eli tarkkana saa olla.

Riehalla on myös hassu tapa kiertää kuppiaan syödessään. En tiedä onko se joku paimenjuttu vai mitä, mutta se tosiaan käy syömässä kupin joka reunalta. Välillä se vähän peruuttaa, kiertää ja syö uudesta kohdasta. Tai sitten se on vaan pennestä jännempää näin...

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Tokojuttuja


Rieha on jatkanut sekä maahanmenon että istumisen naksuttelua, samoin sivulletuloja ja siinä imuttelua. Pätevä se on kaikessa ja aivan hirmuisen ahne, joten helppo on treenata. Tänään otettiin pihalla taas vähän noutoja ja voi vitsi se on makea!! Lentävän kapulan hakee ihan täysiä ja tuo käteen saakka, josta vaihdan namiin. Lisäksi otettiin vähän kuljetuksia eli pennulle kapula suuhun ja peruutellen ja kehuen mentiin. Aivan tosi hienosti pitää kapulaa ja into on valtaisa!

Leikkitreenit jatkuu myös edelleen ja vauhtia riittää tässäkin. Kahden lelun leikissä saalistaa aivan hurjana, lähtee, puree ja tiputtaa heti uuden saalisärsykkeen saadessaan. Lopun leikki sujuu myös hienosti, vaikka vähän sille tuottaa vaikeuksia vauhdista hahmottaa mihin purra ja käsi meinaa helposti jäädä väliin. Siitä siis taistelu palkaksi, Rieha tietysti voittaa ja tulee tarjoamaan taas uudelleen. Loppuun se sai vielä ihan hirmuiset hepulit ja veti lelu suussa ympäri pihaa.

Viima tokoili myös. Alkuun oli vähän vaikeaa, muttaa loppuun parani. Loppupalkka paikalleen ja sitten tekemään. Päätin että tehdään nouto, vaikka Vimpsin ilmeestä näki että nyt ei suju. Heitin kapulan ja lähti innoissaan sille. Sitten teki jäkit ja jäi seisomaan kapulalle minua tuijottaen. Tuijoteltiin siinä toisiamme useamman minuutin ajan, Viimalla selkeästi raksutti että mitä tekisi. Lopulta se nosti kapulan ja toi sen hienosti, josta isot kehut. Siitä sitten seuraamiseen, joka sujui ok. Kaukoissa oli ongelmaa istumisessa, muuten ok. Loppuun vielä nouto, joka sujui nyt tosi hyvin ja siitä sitten vapautin palkalle. Eli mietintää se tuottaa, aina sellainen pieni taistelu sen kanssa...

Loppuun päätin että otetaan rento asenne ja leikitään, eli Vimps sai tehdä tolpan kiertoja kapulan kera. Tästä se tykkää, pitäisi tehdä enemmänkin. Hienosti kiersi ja piti kapulaa, josta sai sitten tulla suoraan palkkaan.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Rieha agikisoissa


Rieha pääsi turisteloimaan JATin agikisoihin, jossa järkättiin samalla japsien agimestaruus. Täytyy taas vaan kehua pentua, niin reippaasti se veteli menemään hälinässä. Ihmiset käytiin moikkailemassa surutta, erityisesti lapset sai hurjat naamanpesut osakseen. Muutaman kiltin aikuisen koirankin kanssa se sai värkätä ja kivasti meni. Alkuun se saattaa olla vähän naps, naps-meiningillä, mutta ei sitä kyllä suuremmin pelota ja vaikka vähän jänskättääkin niin heti on menossa häntä pystyssä perään kun kaveri lähtee. Japaninpystykorva Paisti oli Riehasta ihan ykkönen ja penne riehui menemään, napsien naskaleillaan Paistista valkoisia karvatuppoja...

Haukkuvat koirat on siitä välillä jänniä, mutta tuolla ei ollut juuri moksiskaan, eikä muutkaan äänet keinun kolahduksista kuulutuksiin haitanneet. Ostin sille Hurtan kojusta uuden lelun, jolla leikki heti hurjana. Samoin alkoi leikkimään innoissaan ihan vieraan ihmisen kanssa tyhjällä kahvimukilla (josta oli ensin kaatanut kahvit varautumattoman silittelijän hihalle kun teki pusuloikkiaan), hirmuinen ärräys ja häntä pystyssä tarjosi kuppia uudelleen ja uudelleen revittäväksi. Hyviä leikkikaluja bongasi muitakin: avainnippu, kaulassa roikkuvat silmälasit ja tietysti kaikki kaulahuivit. Kontaktin otto ja imuttelu sujui myös ihan täysin ongelmitta keskellä katsomoa. Eli reipas pieni! Välillä vein sen nukkumaan autoon, jossa veteli ihan täysiä hirsiä, vaikka esim. viereisessä autossa oli koko ajan kiljuva koira.

Hirmuseisti se sai kehuja reippaudestaan, isoista korvistaan ja hurjasta menostaan. Useampi ihminen sanoi, että se on kuin aikuinen koira minikoossa, niin hyvin se hallitsee itsensä ja pistää menemään. Rotuveikkauksia tuli taas kaikenmoisia porokoirasta manchesterinterrierieriin. Osuipa siellä pari ihan kohdilleenkin, vaikka väri sai silti ihmettelyä (ja kovasti kehuja). Eli Rieha vei kyllä pisteet kotiin  .

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kääpiöpilsneri ja tokojuttuja


Lähdettiin Laukaaseen treenaamaan. Rieha oli viettänyt pari tuntia itsekseen nukkuen ja voi sitä virran määrää. Se pomppasi kentällä autosta ulos ja omisti koko paikan. Kylmä sää ja sadekaan eivät haitanneet. Rieha kävi moikkailemassa useampia ihmisiä, jotka sai hirmuiset hyppypusutukset ja sai vielä lisäksi moikata paria mukavaa aikuista bordercollieta, jotka oli Riehasta aivan ihania. Tulipa sieltä kommenttia bc:n omistajalta, että onnea vaan tuon kanssa agiliitelyyn, kun Rieha riekkui täysiä joka suuntaan. Riehan rotu aiheuttaa edelleen hämmennystä, lähinnä kai värin takia ja tänään pari ihmistä tunnusti, että luuli sen olevan kääpiöpinseri. Onhan siinä kieltämättä samaa näköä ja nyt kokokin olisi aika kohdillaan.

Mutta siis, leikkiminen luonnistui kentällä heti. Vinkupallon perässä se juoksi onnessaan ja osaa jo hienosti tuoda sen revittäväksi/heitettäväksi uudestaan. Naksuttelin sille kontaktista ja imuttelin seuraamista ja sivulletuloja. On se vaan hieno, heti on ihan täysillä mukana, eikä vieraat koirat kiinnosta enää yhtään. Imuttelu on vaan osoittautunut aika haastavaksi hommaksi, Rieha nimittäin oikeasti repii sormet namien toivossa ja se sattuu aikasta kivasti. Luoksetulokin toimii, vaikka olisi juuri joku suuri rallatus-riehunta meneillään. Silloin se vaan juoksee ihan täysiä minun luokseni. Tokoilin välillä T:n kanssa, jolloin Rieha lepäili autossa. Lopuksi se pääsi vähän riehumaan Ruun kanssa ja sen jälkeen leikittiin vielä kentällä. Edelleen oli hurja ärinä, murraus ja roikunta. Riehan rakkaus on rajua ja leikkimisten ja imutteluiden jälkeen taisi käsissä olla useampikin haava...

Tuike sen sijaan tokoili vähän rauhallisemmin, mutta hienosti sekin. Aloiteltiin paikkaistumisella ja paikkamakuulla, jotka otin koemaisina peräkkäin. Mentiin kehään juoksutarkastuksen kautta, meni ok. Kumpikin paikallaanolo sujui todella hyvin. Istuminen alkaa olemaan aikasta hieno ja paikkamakuu on niin hieno, valpas, mutta varma. Sitten tehtiin vähän ruutua ja merkkiä. Ruudulla se meinasi hakea oikeaan alareunaan, joten korjailtiin siinä paikkaa. Merkin kanssa se koitti alkuun tarjota tökkäisyjä, mutta sitten kun hiffasi mistä on kyse, niin hienoja merkille menoja tuli. Mutta selkeästi ei osaa vielä merkkiä bongata ihan niin hyvin kuin ruutua. Tajusin kyllä että eihän mulla ole sille edes vihjesanaa, joten oma moka. Loppuun vielä Maaritin liikkuroimatunnari. Hieman otti häiriötä ihan vierestä kulkeneista koirista, mutta nosti oman todella varmasti ja kauniisti. Luovutuksessa meni kummasti jotenkin liian taakse, joten sen korjasin.

Viimalla on juoksujen tärpit ja voi sitä tuskan määrää. Lenkillä saavat uroskoirat osakseen vienoa kiljuntaa ja minä koitan kiskoa halkeavaa neitokaista perässäni. Vaihtoehtoisesti se istuu ikkunassa tai ovella kaihoisasti tuijottaen. Nyt on se on keksinyt että Rieha voisi olla helpotus tähän tuskaan ja eilen se koitti reippaasti astua pentuparkaa. Nyt Viima sitten seurailee pentua haikeasti katsellen. Pennusta se taitaa vaan olla kivaa, kun saa osakseen muutakin kuin murinaa ja Viima sallii siltä paljon normaalia enemmän hyppimistä ja suupielien nuoleskelua. On ne vaan ihania, eipä tule tylsää...

torstai 2. syyskuuta 2010

Treenikokemuksia


Keskiviikko olikin vapaapäivä, joten se meni mukavasti koirien kanssa treenatessa Jyväskylässä. Ensimmäisenä vuorossa oli Remmin agivuoro, johon lähdettiin Riehan kanssa vähän katselemaan miltä se agility näyttää kun muut sitä tekee ja ihan vähän tutustumaan pariin esteeseen. Riekku olikin heti ihan kuin kotonaan kentällä ja piti tosi hienoa kontaktia, söi nameja ja leikki. Samantien kun autosta pääsi niin häntä pystyssä veti menemään. Radalla menneet Nala-mitteli ja Nemo-japsi kiinnostivat kyllä kovasti ja niitä piti seurata tosi tarkkana tärpättäen.
Tutustuttiin ensin vähän aidan siivekkeisiin, josta naksuttelin läpi kulkemisesta. Sitten testattiin ihan pikkaisen siivekkeen takaa kiertämistä. Kumpikin sujui tosi kivasti, Rieha on kyllä niin hienosti kuulolla ja innoissaan tekemisestä. Sitten testattiin pari kertaa putkea suorana ja lyhyenä Jennyn avustuksella. Hieman meinasi penneä jännätä, mutta pienellä avustuksella ja kannustuksella se meni putkeen. Ja sitten kun se pelko voitettiin niin laukkoi putkea innoissaan edestakaisin, saaden palkkaa kummastakin päästä.
------------------------------------------------
Agikentältä ajeltiin vielä Viihdekeskukselle tokoilemaan Raisan ja Narun kera. Tuike aloitti hommat ruudulla. Otettiin lähetyksiä eri kulmista, kummaltakin sivulta, ihan edestä ja ruudun takaa. Eli lyhyt matka, mutta oikean paikan hakua. Todella hyvin T haki keskikohtaa, ruudun takaa hakeminen oli vaikein, mutta sekin onnistui pienen mietinnän jälkeen. Seuraamista ja tökkimistä otettiin myös, hyvä meininki. Loppuun koemainen ketjutus, josta isompi loppupalkka:
  • Seuraaminen: Pidempi pätkä. Paikka irtoili jossain vaiheessa enemmän, mutta ei niin paha kuin aiemmin. Paikallaan siirtymät oli minusta ok.
  • Liikkeestä istuminen: Hyvä ja nopea, ihan hinasen vino istuminen. Muuten oikein ok liike.
  • Kaukot: Taisi olla i-m-s-m. Ihan sikahyvä! Ei edennyt yhtään, tosin se varmaan auttoi että asetin sen niin että loppupalkka oli takana, eli takamagneetti oli siellä. Toisaalta voisihan sitä kokeessakin yrittää asettaa loppupalkkaa kaukojen taakse, jos se näin hyvin pelaa  . Pätevä T!
Viima teki sitten. Juoksuneito oli alkuun vähän omissa maailmoissaan, mutta saatiin myös tehtyä. Ja päätin että loppuun tehdään koemainen, josta saa superpalkan, vaikka ei tekisi mitään. Alkuun kuitenkin ruutua, joka oli Viimasta tosi kivaa ja juoksi hienosti. Ensin pari namialusta kera ja sitten pari ilman, oikein hyvä. Sitten ketjutus:
  • Seuraaminen: Tässä se fiilis näkyy, ei oikein jaksanut ja jossain vaiheessa jätätin. Korjasin sen verran että otin kunnolla lisäkäskyä ja paransi kyllä.
  • Luoksetulo: Laukalla koko matka, mikä oli tosi hyvä. Stoppasin sekä käsimerkillä että suullisella ja stoppasi hyvin. Vähän himmasi eteentulossa ja meinasi jäädä kauas, pienellä kannustuksella lähemmäs. Sivulle tulo oli huono. Noissa pikkuhionnoissa näkee, jos Vimps ei ole ihan vireessä, ei vaan jaksa liikuttaa sitä pyllyä loppuun saakka.
  • Nouto: Tämä oli Vimpsille hyvä, reipas meno ja tulo, ei puhetta mietinnästä että tuoko vaiko ei. Hyvä eteentulo. Siitä oli hyvä vapauttaa palkalle.
Rieha muka lepäsi autossa, mutta taisipa se siellä aika paljon tärpättää... Otin sen kuitenkin vielä kentälle kun virtaa riitti. Kokeiltiin vähän ruutua namialustan kanssa, mutta siihen pitää ehdottomasti saada avustaja pitämään penneä. Naru teki vieressä hyppynoutoa ja vaikka se ei muuten kiinnostanutkaan, niin lentävä kapula sai pikkukelpin ihan halkeamaan. Otettiin sitten kapulalla vähän vauhtinoutoja, eli sai lähteä lentävän kapulan perään ja juosta suoraan palkkaan. Ja vitsit että se nosti hienosti ja kantoi parhaimmillaan kapulaa reippaan 5 metrin matkan ja ihan minulle saakka, jossa vaihtoi mielellään namiin. Tällä hetkellä vaikuttaa että taidan lähteä ihan vaan tuollaisella piletyslinjalla noudon kanssa, ettei tarvitse ainakaan motivaation kanssa taistella. Sen verran kiva kapula kuitenkin on, ettei leluun lähtenyt vaihtamaan, vaan mieluummin sitten piti kapulaa ja olisi sitä kiskonut. Namiin kuitenkin vaihtoi mielellään.

Koko porukka sai vielä vähän hillua ja olipa väsynyt penne kun päästiin kotiin. Ainakin tunnin ajan... Illalla sai taas kaikki näkyviin jääneet kengät kyytiä ja taisipa mun haukkari saada pennun hammasrivin kuvan koristeeksi jossain illan rakkaus-pussaan-puren-sinua-kohtauksessa...

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Tuiken suuri vahinko



Ja ennen kuin joku epäilee, näitä kuvia EI ole lavastettu . Isot koirat on ihan oikeasi tunkeneet itsensä ällöpennun viereen nukkumaan.