Hoitolapsi ja monta treeniä

Aloitetaan ensin kaikista suloisimmasta tapahtumasta. Eli saatiin eilen yökylään Riehan pentu Nasta. Ja voi miten se onkin ihana tapaus! Niin kaunis ja sillä on edelleen hurjan pitkät gasellijalat. Aikamoinen loikkija siitä varmasti kehkeytyy. Pystykorvat ei arvostaneet pennun palaamista, mutta Nasta osasi olla niiden kanssa tosi nätisti, eli  ei liikaa tungetellut. Kärttyisät vanhat rouvat kun on mitä on.

Riehan kanssa niillä oli aivan loputon paini ja värkkäys. Ne on vaan niin samasta puusta ja kumpikin onnessaan samantasoisesta seurasta. Rieha taantui ihan pikkupennuksi ja ne mm. koittivat repiä yhdessä mattoa... Aivan mahdottoman ihana pari, ihan käy Riehaa sääliksi, kun sillä ei ole tuollaista leikkikaveria jatkuvasti. Nasta sai viedä Riehalta lelut ja luut, koittipa se vähän tissiäkin imeä :D.

Äiti ja tytär, ihan liian suloista!

Nasta oli muutenkin fiksu ja filmaattinen. Se leikki tosi kivasti ja heti kun vaan lelun otti esiin. Tässä vaiheessa tosin äiti tuppasi aina paikalle ja vetoleikit jatkui sen kanssa. Yön Nasta nukkui rauhassa ja pissatkin tuli lähes kaikki pihalle.

 

Kyllä minä tuon pikkugasellin olisin voinut pitää, mutta palautin kuitenkin Lauralle ;).

Niin suloinen!

Ja vielä livekuvaa kähinäkaksikosta. Huomatkaa erityisesti n. 40 sekunnin kohdalla tuleva yhteiskaivuu. Ai miten niin samanlaisia :D

Sitten treenikuulumisiin. Lauantaipäivä vietettiin mökillä, mutta sunnuntaina käytiin maneesin vapaavuorolla tokoilemassa ja rallytokoilemassa koko porukan kanssa.

Viima muistutteli mieleen seuraamista, noutoa ja luoksetuloa. Ja muistutteli on ihan hyvä ilmaisu, koska niitä tosiaan piti hieman muistutella. Sitten ne kyllä sujui kuin vettä vaan. Noudossa meinasi muka hajut viedä mukanaan, mutta kun vaan kuskasin sen pannasta takaisin ja uusittiin, niin johan alkoi nousemaan. Seuruussa otin nyt juoksupätkään avuksi pannan ja pidin sitä siitä hieman lähempänä ja sitten palkkasin. Ei ahdistanut ja teki nätillä ilmeellä. Viimaa on vähän vaikea imuttaa, eli sitä ei saa niin lähemmäs, joten tämä voi toimia ihan hyvin. Luoksetulo sujui tosi hyvin, se suorastaan sinkosi liikkeelle.

Riehalla siintää ekat kokeet näköpiirissä, joten täytyisi varmaan treenata kaikkia liikkeitä edes sen pari kertaa... Tänään ohjelmassa zeta, merkki+ruutu ja tunnari.

Zetassa Vesku häiriköi ensin käskyillä. Erityisesti istu-käsky oli paha ennen kuin kuuntelu löytyi. Seuraaminen oli epätasaista, en vaan käsitä miten tuo on niin vaikea juttu kävellä. Teen itse surkeita käännöksiä ja menen liian lähelle merkkejä... No, pitää koittaa skarpata. Riehakin toki vähän keuli, mutta omalla tasaisella menolla sen saa paremmin kuriin. Jäävät onnistui kaikki hienosti, ne on nuo välit mitkä on vaikeimpia.

Ruutua haettiin kummastakin suunnasta, hyvin löytyi. Merkkikin oli oikein hyvä. Hieman se jäi ruudussa etureunaan, joten sitä korjailtiin lähempää siirtelemällä. Muuten kuunteli ruudussa hyvin, mutta sivulle tulossa reagoi välittömästi pään kääntöön. Eli on siis ehdollistunut siihen, eikä odota käskyä. Tämä pitäisi joko treenata kuntoon tai sitten en vaan käännä päätä käskyä antaessani. Jälkimmäinen toimii, joten onko se pään kääntö edes tarpeellinen. En ainakaan ehdi sitä siedättää ennen koetta.

Parit ruututreenitkin tuli videolle:

Tässä näkyy se pään kääntöön reagoiminen:

Vesku liikkuroi meille koemaisen tunnarin, jossa ensin palkkasin Riehaa skarpista odottamisesta. Sen jälkeen se sai mennä kapuloille ja oma nousi tosi pätevästi, joten jätettiin toistot siihen.

Lopuksi vielä rallytokoradalle. Kaikki kolme koiraa kävivät tekemässä sen pariin otteeseen, joten ainakin minulle tuli kunnolla treeniä. Tuike oli reipas itsensä, varsinkin kun luotin siihen. Rieha oli taas melkeinpä yli-innokas, häntä heilui, tassut lensi ja nokka keuli. Viima oli Viima, mutta kyllä siitäkin rallykoiran saisi, kun vähän treenaisi:



Sunnuntain kruunasi ihan uusi laji, nimittäin doboilu. Riehan kanssa osallistuttiin peruskurssille ja se oli itse asiassa aika hauskaa. Parasta siinä oli, että myös ohjaaja joutui hommiin. Lihaskuntotreeniä siis kummallekin! Tässä esittely dobosta: http://www.koirakoulukompassi.com/artikkeleita/lajiesittelyt/dobo/

Rieha oli tietysti aivan liekeissä tälläisestä temppuilusta. Se hyppäsi dobopallon päälle saman tien ja oli muutenkin ihan kotonaan temppuja tehdessään. Tarjoaminen meni välillä jopa vähän överiksi ja sai olla tarkkana ettei se hypännyt pallon päälle itsekseen. Rieha ei vaikuttanut kovin väsyneeltä, mutta omiin lihaaksiin doboilu kyllä otti. Pitää varmaan tilata itselle tuo pallo, että päästään jumppaamaan urakalla.

Lihashuolto kruunattiin tänään, kun koirat pääsi uimaan Koirasporttiin. Nyt vedettiin vähän pidempää kiekkaa ja Riehakin sai olla altaassa vähän kauemmin. Joka ei edelleenkään ollut sen mielestä riittävästi. Uinnin jälkeen Tuike ja Viima saivat vielä laserhoitoa, eli lihakset vetreytettiin huolella. Tuike tuntui nauttivan hommasta erityisesti.

Siinäpä se viikonloppu ja vähän alkukin. Tänään laiskoteltiin muuten. No, ehkä vähän kaukoja voisi Riehan kanssa vielä ottaa :).

Ystävänpäivää!

 

Vetsku-Viima toivottaa hyvää ystävänpäivää, iltalenkillä otsalampun valossa kuvattuna

 Ystävänpäivän ohjelmaan kuului uintireissu Koirasporttiin. Nyt olisi tarkoitus aktivoitua senkin kanssa, että saadaan Riesku ihan kisatikkiin kesäksi. Ja tietysti pystykorvat myös siinä sivussa.

 

Aloitettiin iisisti tauon jälkeen. Tuike nouti lelua, Viima ui hihnassa ja Rieha vapaasti. Tosin Riehankin uintia rajoitettiin, mitä se ei arvostanut ollenkaan. Normaalissa uintikunnossa se saa polskia altaassa vapaasti 15min, mutta nyt hieronnan ja pentujen jälkeen otetaan alkuun iisimmin. Eli se sai uida hetken, jonka jälkeen käskytin sen pois (tiukasti) ja suostui juuri ja juuri tulemaan rampille, josta ehdin sen napata kiinni, ennen kuin sinkosi uudestaan. Sitten odoteltiin, poskesta kiinni pitäen, hetken verran ennen kuin sai taas mennä uudestaan. On se vaan niin siistiä hommaa, urheilijakoiran lempparia!

 

Tuikekin oli tosi reipas, selkeästi halusi uimaan heti kun päästiin paikalle. Viima oli vastahankaisin, mutta sekin pienen harkinnan jälkeen uiskenteli reippaasti kierroksia.

 

Ensi viikolla lisää! Hyvää Ystävänpäivää kaikille, kaksi- ja nelijalkaisille!!

Viesti kulkee

Tänään vedettiin hyvän mielen viestitreenit. Tarkoitus oli ottaa pitkää matkaa ja vain pari lähetystä. Tila ei ihan riittänyt kilsaan ja Sports Tracker ei pelannut, niin en sitten saanut oikein selkoa miten pitkälle menin. Varmaan jonkun reilu 600m. Maasto nousi vahvasti, eli toisaalta ihan hyvä ettei rinteessä tullut tuon pidempää matkaa, turhaan sitä koiraa hapottaa. Kiviä ym. myös riitti ihan tarpeeksi. Riehan vauhdilla nuo aina vähän jännittää.

Päätin tosiaan, että tehdään vaan kaksi lähetystä ja minä menin tuttuun tapaan B:lle. Tuike tuli mukaan häiriökoiraksi ja A:lle saatiin tuomariksi Veskun kaveri. Rieha odotteli hyvin ja lähti kuin ammuttuna, ääntäkään ei kuulunut. Siirryin n. 100m risukkoisessa maastossa C-pisteelle, eli saatiin pieni jäljestyspätkäkin aikaiseksi. Lähtö A:lta C:lle oli sujunut myös tosi hienosti. Muutaman äännähdyksen oli päästänyt pahimmassa rinteessä, mutta ei mitään häiritsevää.

Vauhti siis makea ja motivaatio kohdillaan, eli viime treeni oli vaan hetken sekoilu. Nyt saatiin myös hyvä palautteleva sille. Rieha juoksi vielä treenin päätteeksi C:ltä A:lle lelu suussa itsekseen, eli tulipahan siinäkin urheiltua. Tuike suoritti häiriökoiran tehtävänsä mainiosti ja puuskutti menemään maastossa reippaasti.

Viestin jälkeen käytin hyväksi mukana ollutta vierasta ja tehtiin vielä lyhyt janatreeni. Eli näyttöjana, josta lyhyt jäljestyspätkä, jonka päässä keppi.

En tiedä hiffasiko Rieha näyttöjanaa ihan täysin, eteni kuitenkin ok ja nosti jäljenkin pienen mietinnän jälkeen. Kepille hyvin ja siitä iloinen luovutus, eli treenin tavoite saavutettiin. Koiria tuntematon vieras oli muuten ihan otettu Riehan taidoista :).

Viima ei päässyt metsäreissulle mukaan, koska se pääsi ihan yksin juoksulenkille. Tosin ne ei ole Viiman lemppareita, ainakaan Veskun tahdilla tehtynä. Vasta kun se tajuaa, että puoliväli on ylitetty niin se siirtyy etupuolelle ja lähtee menemään kotia kohti innoissaan. Minun tahtiset juoksulenkit sopii sille paremmin ja olenkin nyt koittanut ryhdistäytyä oman juoksemisen kanssa.

Pihahommia, uintia ja pelkkää peekoota

Otsikossa tiivistettynä eilinen ja tämä päivä. Ollaan maalattu terasseja, kannettu puita ym. Koirat viihtyy uudessa aitauksessaan mainiosti, varsinkin Viima arvostaa. Se hengailee pihalla yksinkin, Tuike ja Rieha haluavat mieluummin tulla sisälle jos mekin ollaan sisällä.

Pari mystistä kuoppaa on myös ilmestynyt nurtsille, siitä iso mur... Hiekkalaatikossa saa kaivaa, muualla ei.

Muuten on ollut niin kuuma, että lenkit on olleet minimissä ja liikunta on hoidettu edelleen lähinnä uimalla. Rieha on edelleen ihan uskomaton tuon uinnin kanssa, se menee järveen ja ui täyttä soittoa koko ajan. Se ei käy kertaakaan rannassa, eikä edes kahluusyvyydessä, vetää vaan parhaimmillaan ulapalla sellaisen 100m päässä. Eilen ja tänään se ui ehkä n. puoli tuntia putkeen, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan... Viima ja Tuike saivat myös hyvät uinnit lelua hakien, Tuike on nykyisin varsinainen rohkelikko. Eilen ei edes isohko aallokko hidastanut ja niin se vaan aina sukelsi lelun perään.

Eilen käytiin illasta Koirakorvessa viesti- ja tottistreeneissä. Ensin viestiradalle kolmen koirakon (ja miljardin hyttysen) kera ja Rieha oli aivan liekeissä. Se juoksi viisi matkaa. Matka ei ollut pitkä, mutta ei näin kuumalla viitsinyt turhaan juoksuttaa. Siirtymä tuli normaalin C- ja D-pisteen lisäksi myös A:lla, eli siinä tuli hieman vaihtelua ja erikoisuutta treeniin. Rieha meni random-paikalla eli sekä ekana, että muiden perään. Hieno meno sillä oli ja aivan huikea motivaatio. Tosin meinasi ekassa lähetyksessä varastaa kummastakin päästä, mutta palasi ruotuun komennuksen jälkeen. Ja se oli lähtöhaukkua lukuun ottamatta ihan hiljaa. Hyvähyvä, tämä tuntuu että sujuu!

Sitten tottikset. Ensin tasamaanouto kiloisella, joka nousi hyvin. Sitten metrinen, jossa hetin kapulan tosi vinoon ja tästä syystä R ei saanut kunnon suoraa lähestymiseen ja seinä tuli vastaan. Tätä jouduttiin hieman jankkaamaan, loppupeleissä tuli kuitenkin hyvin yli kumpaankin suuntaan. Vinoesteellä se meinasi ekan kerran tehdä paluuhypyn metrisen kautta, päätti kuitenkin sitten tulla vaan välistä. Uusinta oli tässäkin ok. Hieman oli siis epävarmuutta, toivotaan, että viikonloppuna sujuu. Veikkaan kyllä, että kuumuus ja alle tehty viestitreeni vaikuttivat menoon myös.

Loppuun vielä eteenmenoa, ensin valmiilla palkalla ja sitten viedyllä palkalla. Näissä hyvä meno.

Vesku nappasi tottistreeneissä ihan loistavan tilannekuvan, näin se luonto ja ihminen elävät yhdessä :D. Ja huomatkaa, tämä on vielä kännykkäkuva.

Tänään käytiin uintireissun jälkeen tekemässä vinoestettä, eteenmenoja ja ex tempore-henilöryhmää, kunVihtavuoren kentällä oli vieraita vapaaehtoisia. Ilme oli tänään paljon parempi, eli eilisiltana varmasti vaikutti rankka treeni kuumassa ilmassa. Henkilöryhmä oli aika tiivis ja yhden miehen lahjetta olisi ihan pikkaisen pitänyt päästä nuuskaisemaan häntää heiluttaen, mutta muuten meno oli hyvää.

Tottista

Tottisrupeama alkakoon nyt. Onneksi on reilun viikon loma, niin ehtii.

Kotipihassa tehtiin aamusta paikkamakuut ja seuruut ammunnan kera. Ammunta ei haitannut, seuruussa pikemminkin vaan nosti virettä. Makuu oli oikein skarppi ja hyvä, eli eilisen levottomuudesta ei ollut tietoa.

Iltapäivästä tehtiin pyörälenkki Vihtavuoreen. Springerin kanssa pyöräily on muuttunut turvallisemmaksi ja pääsee Riehaa kunnolla juoksuttamaan. Lähtötilanteissa se tuppaa keulimaan, mutta sen jälkeen ravaa hienosti.

Kunnon lämmittelylenksan päälle oli hyvä alkaa treenaamaan. Ensin eteenmenoja, palkka valmiina, sitten ilman palkkaa ja loppuun vielä palkalla. Näissä superhieno meno! Keskimmäisessä käskin maihin ja lakosi saman tien. Väleissä tehtiin seuruuta, jääviä ja luoksetuloa.

Vinoesteellä tehtiin yksi lelun nouto, josta Rieha oli ihan liekeissä. Se kyllä niin tykkää noista pk-esteistä!

Loppuun rikottiin kaavoja, eli tein seuruuta, jossa saattoi tapahtua mitä vaan. Viime aikoina on hieman tuntunut siltä, että Riehasta seuruu on tylsää, tekee kyllä, mutta vähän silleesti vasemmalla tassulla. Tällä treenillä sain ainakin kelpien hereille, oli hauskaa :D.

Kuntoilua ja tottista

Aamu startattiin taas uinneilla. Hyvin näkee erityisesti pystykorvissa, miten useampi peräkkäinen uimakerta vahvistaa hommaa. Tuike on reipastunut uintiin lähdössä taas ihan todella ja sen häntä heiluu koko ajan. Viima kääntyy altaassa itse uudelle kierrokselle, eikä sitä tarvitse kehoittaa. Rieha on joka kerta enenevissä määrin ihan sika. Se ei kuuntele enää yhtään mitään, kun tajuaa pääsevänsä uimaan. Altaassa se vetää kuin heikkopäinen, eikä sitä ihan hevillä saa pois. Mieleistä hommaa siis jokaiselle.

Jottei kuntoilu loppuisi siihen, niin pystykorvat kävivät isän kanssa juoksemassa ja sen jälkeen viriteltiin isän kanssa pyörään spirngeri. Samalla kaivoin pyöräilykypärän kaapista, koska edelliset pyöräily-yritykset neiti kelpien kanssa olivat aika hazardeja. Springeri oli kuitenkin yllättävän tehokas vempain ja äkilliset sinkoamiset eivät aiheuttaneet pyörän keikahtamista. Kieltojen ja kehujen kautta Rieha myös nopeasti hiffasi, että sinkoamiset eivät olleet enää sallittuja. Loppupeleissä mentiin hyvällä menolla pitkä pätkä ja Rieha sai rennosti ravata vierellä. Eiköhän me jatketa näitä kunnonkohottajaisia ja uskalletaan muuallekin kuin omalle tielle.

Viima näyttää mallia kuntoilusta, tässä veto on ihan sallittua, kun perässä on  juoksija

Pyörälenkin jälkeen ajattelin tehdä Riehan kanssa vähän pujottelua. Mutta sillä oli taas joku ihme jäkki ja ei millään meinannut pujotella loppuun saakka. Jotenkin se ennakoi palkkaa, mutta en osaa sitä nyt korjata. Alkoi jo hermoa kiristämään, kun se pujotteli tosi hyvin, mutta sitten sitten toiseksi viimeisessä välissä jumitti ja tuli ulos. Tämä siis tauolle ennen kuin omat herneet räjähtää...

Ajeltiin vielä illasta Toivakkaan treenaamaan tottista Tiinan ja Rukan kanssa. Ihan superia, kun joku ehtii katsomaan meidän räpellystä tälläkin saralla!

Tultiin kentälle tuomarin ilmottautumisen kautta, siinä ei ollut ongelmaa. Sitten seuruuseen, joka oli suurimmaksi osaksi aika hyvää. Kerran huomautin paikasta ja R korjasi hyvin. Ihan pikkaisen uusi kenttä aiheutti pälyilyä, varsinkin kun otin sen tekemään melkein suoraan autosta eli ei ehtinyt skannata paikkaa kunnolla. Nopeasti se onneksi unohtui, mutta näkee hyvin että vilkkaan neitokaisen kanssa kannattaa ehkä vähän tehdä jotain ennen kuin vie sen tositoimiin.

Jäävät ja luoksetulo tehtiin myös. Maahanmenossa jätti taas kyynärät ilmaan, huomautin ja uusinta oli ok. Mutta tämä täytyy ottaa nyt työn alle, en missään nimessä halua että ensi viikon kokeessa joku liike menee nollille sen takia, etten huomaa ilmaan jääviä kyynärpäitä... Istuminen ja luoksetulo sen sijaan sujuivat todella hyvin, samoin seisominen.

Pari tasamaanoutoakin tehtiin kiloisella kapulalla. Rieha oli super, omat heitot vähän niin ja näin...

Sitten tehtiin sitä eteenmenoa. Vietiin ensin palkka Riehan kanssa yhdessä kentän laitaan, sen jälkeen Tiina vei sen ilman että Rieha näki. Tosi hyviä toistoja jokainen, eteni suoraan ja oli varman oloinen.

Loppuun vielä paikkamakuu ammunnan kanssa. Melkein arvasin, että kevään ensimmäinen laukaus on Riehasta hirmu kiinnostava ja niinhän se nousikin seisomaan ja oli ihan sen näköinen, että lähtee Tiinan luo tsekkaamaan mielenkiintoisen äänen. No, höpöhöpöt kehiin ja uudestaan maihin. Sen jälkeen kaksi laukausta, eikä mitään ongelmaa. Makasi rennosti ja varmasti, eli ei se taas muuta vaadi kuin sen muistuttamisen.

Tässä vielä Riehan paikkaistumista Pulliaisen Riikan koulutuksesta, kiitos Tiinalle näistä. Huomatkaa palkkaele jälkimmäisessä, minusta on varastossa useita kuvia samanlaisessa asennossa. Mistähän tuokin ele juontaa juurensa... Mutta onpahan ainakin selkeä sosiaalinen palkka, ennen kuin kaivan taskuja ;).

Kotipiha-aksaa ja kaikkea muuta näperrystä

Maanantaina koirilla oli uintiaika, tällä kertaa Vesku käytti porukan, kun itse nukuin yövuoron jäljiltä. Normisetit kaikille ja Tuike oli ollut erityisen pätevä omalla vuorollaan. Muutenkin maanantai meni lähinnä lenkkeillessä. Rieha on tosin tehnyt tunnarinpitotreeniä joka päivä muutamaan otteeseen. Se on aika hyvällä mallilla, jatketaan treeniä.

Eilenkin pääasiassa lenkkeiltiin. Tosin lenkillä otettiin ihan pienesti viestiä, kun oltiin kumpikin paikalla. Ihan vaan motivoivat lähetykset kumpaankin suuntaan, matkaa joitakin satoja metrejä. Tosin ei Rieskua paljon tarvitse motivoida, se oli ihan liekeissä. Pikemminkin olen alkanut miettimään miten hommasta saisi mahdollisimman seesteistä ja rauhallista :D. Lähtöhaukku tuli vissiin kummassakin päässä, muuten juoksi hiljaa.

Saatiin viikonloppuna vihdoin agiesteitä omaan pihaan ja tänään ehdittiin niitä testaamaan, kun ilmakin oli kaunis. Aika kivaa, helpottaa kummasti treeniä. Eikä nyt voi enää vedota satunnaisiin syihin, kuten pitkään treenimatkaan, jos ei tule agia treenattua. Settiin kuuluu muutamia hyppyjä ja hieno pujottelu. Ja koska meidän pihaan ei kauhean isoa treeniä mahdu, niin joudutaan ihan oikeasti treenaamaan tekniikkaa.

Aloitettiin lenkin jälkeen hyppytekniikalla ja siinä etäisyyden arviointia. Viima teki ensin ja sillä oli aika mukava meno. Tuntui, että se innostui koko ajan enemmän, jolloin hyppykin parani. Eikä sille tullut kertaakaan sellaista kompuroimisongelmaa, kuin joskus aiemmin tässä treenissä on tullut. Rieha teki saman treenin ja se oli oma innokas itsensä. Hyvin se sovitti askeleet väleihin, eikä viimeisen esteen liikuttelu vaikuttanut.

Rieha näyttää mallia uusilla esteillä

Hyppytekniikan jälkeen treenattiin Viiman kanssa vielä vähän ohjaustekniikoita kahdella hypyllä. Ja se oli aika pätevä, etten sanoisi. Tehtiin pakkovalssia ja kaikennäköistä pientä näpertelyä. Hyvin riitti into ja Vimps tykkäsi, kun sai hypyistä paljon palkkaa. Veikkaan, että näillä omilla esteillä saa Viimallekin motivaatiotreeniä paljon paremmin, kun ei tarvitse jännätä hallia. Erikseen tehtiin vielä pujottelua ja siinäkin Vimps oli suorastaan liekeissä. Hyvähyvä! Riesku kävi myös tekemässä parit pujottelut, toivottavasti nyt toistojen myötä saadaan niistä extravarmat.

Keskittynyt pujottelija

Jopa Tuike sai käydä tekemässä ohjauskuvioita kahdella hypyllä, rimat maassa. Se oli niin innoissaan ja kääntyi niin hienosti. Voi pientä, se olisi niin mainio aksakamu edelleen!

Illasta ajettiin kaukalolle treenaamaan tokoa Annan kanssa. Rieha teki:

Merkkiä ja ruutua: Rakensin valmiiksi koko setin. Merkin taakse valmiiksi narupallo ja ruutuun lätkä. Lisäksi häiriömerkkejä extrapaljon matkalle. Sitten menoksi. R meni hyvin merkille ja oli suorastaa yllättynyt, kun siellä olikin palkka. Tämä on varmasti ihan hyvää herättelyä, ei koskaan tiedä onko siellä palkkaa vaiko ei. Merkille menot sujuivat muutenkin tosi hyvin. Sitten ruutuun. Häiriömerkit ei haitanneet, ei vaikka tuotiin ne vielä lähemmäs. Kosketusalustan tosin meinasi jättää alun jälkeen huomioimatta, ilmeisesti tiesi omasta mielestään jo mihin kuului pysähtyä. Vaadin siltä kuitenkin alustalle menon, jos se siellä on. Loppuosaa treenattiin erikseen, se meni ok. Annalta hyvä huomio omasta pään käännöstä ja käskystä, eli ne pitäisi tehdä enemmän yhtäaikaa.

Metallinoutoa: Hetsinoutoja. Yllytin oikein kunnolla ja pidin niskavilloista kiinni. Käskyn jälkeen lähdin itsekin ryntäämään kapulalle ja keepi oli aivan liekeissä. Nopeasta nostosta heti palkka. Loppuun yksi nosto ilman omaa mukaan lähtöä, joka sujui sekin ok, vaikka ihan niin lujaa ei mennyt kuin silloin jos "kisaan" sen kanssa kapulasta.

Seuruuta: Häiriöseuruu, eli Anna koitti saada reagoimaan. Pariin maahanmenokäskyyn reagoikin ja kerran taisi istuakin. Sen jälkeen alkoi hyvin jättämään käskyt huomiotta. Pahempi häiriö oli kentällä tuulen mukana liikkuneet merkit, niitä piti katsella. Ehkä seuraavassa treenissä heitellään merkkejä?

Luoksetuloa: Yksi takapalkkaus hyvästä stopista ja hyvä se oli.

Paikkaistuminen ja -makuu: Nellin kanssa rivissä. Ei huomautettavaa, ei nuuskinut, eikä tassut liikkuneet. Skarppia ja kaunista.

Ja jottei päivä olisi vielä siinä, niin ajeltiin vielä Riehan agitreeneihin. Rata oli tänään ihan pitkä ja kauhulla katselin irtoamissuoria:

Ja aikamoista rallatteluahan se oli. Rieha on nyt keksinyt lähdöissä ekan riman alta sukeltamisen. Tämä siis tapahtuu tilanteissa, jossa menen ottamaan sitä reilusti vastaan ja siellä on edessä joku este, mitä se alkaa kytistämään. Tässä tapauksessa se oli tuo putki, jonka loppuun menin ottamaan sitä vastaan. No, tuplarimalla se korjaantui ja keepi sai huomata, että nopein reitti (riman ali) ei ole se sallittu.

Muuten alku meni aika hyvin. Sitten alettiin päästä noiden putkien makuun. Eipä toimineet putkijarrut ei. Jäin leijeröimään pujottelun toiselle puolelle 11-putkea, että olisi helpompi ottaa 12- hyppy. Mutta Riehaa ei paljon leijeröivät, sivulla olevat ohjaajat hidasta, kun edessä on toinen putki. Eli se kävi aika monta kertaa juoksemassa kaksi putkea peräkkäin, kun 3-putki tarjosi päätään.  Itse olin siis tässä vaiheessa jossain 13-hypyn vieressä, eli en todellakan tyrkkäisemässä lähelläkään. Tosi tiukalla palkkaamisella saatiin se kääntymään, mutta sama juttu oli edessä seuraavan ansaputken kanssa. Sai mennä tosissaan 13-hypyn riman päälle vetämään vastakkaisella kädellä, että keepi vihdoin pystyi luopumaan edessä olleesta putkesta.

Putkihässäköistä kun selvittiin, niin loppurata sujui taas hyvin. Pujottelu onnistui, ehdin persjättöön ennen A:ta, kontaktit sujui. Eli sinänsä lopulta hyvää menoa. Meille on vaan tosi vaikeaa jos ensin saa rallattaa putkissa ja sitten yhtäkkiä pitäisikin kääntyä. Mutta Riehalla oli niin kivaa, sen naama suorastaan loisti kaiken putkissa rallattelun jälkeen. Voi sydänhymppä toista, kun on vaan niin järjetön vauhti ja into.

Ei niin sujuvaa agia, parempaa tokoa ja huiput tottikset

Eilen oli vuorossa Riehan ohjatut agitreenit. Sitä ennen käytiin Ninjan ja Kertun kanssa tokoilemassa vesisateessa. Riehaa selkeästi märkyys hieman ällötti, sillä on joka kevät sama juttu, ennen kuin siihen taas tottuu. Kumma miten koira, joka rakastaa uimista, voi ällötä tassujen ja korvien kastumista aina niin paljon. No okei, onhan ne korvat aika isot ja tuntuuhan se varmaan inhalta, kun niihin sataa.

Ohjattu oli päivän teema numero yksi. Suunnat sujuivat tänään tosi hyvin, tehtiin ensin narupalloilla ja sitten kapuloilla. Suurempi ongelma oli merkki, josta R veti kerran ohi ja sen jälkeen ei oikein malttanut stopata kunnolla ja herkästi tuli myös komennusta. Lisäksi merkillä ei voinut pysyä paikallaan, kun suuriin korviin satoi vettä. Vahvistelin merkkiä sitten oikein urakalla. Rieha meinasi myös jäädä kiinni liikkuriin, mikä oli ihan uutta, mutta liikkurilla oli kädessä sen narupallo ja se ilmeisesti jumitti keepiä. Mutta ihan tosi hienoa, että suunnat sujuivat, se on nyt pääasia!

Ruudussa vahvistin taas ensin merkkiä ja vesisateen vähetessä Rieha malttoi paremmin kuunnella. Ruudussa oli lätkä paikan vahvistamiseksi. Vauhti ruutuun olisi voinut olla nopeampi, mutta tässä ällösi matkalla olleita vesilätäköitä ja sen takia asetteli askeliaan ihme loikilla. Ruudussa maahanmeno oli myös hieman hidas, edelleen ne lätäköt.

Tunnari tehtiin liikkurin avustuksella ja kolmella kapulalla. Varma nuuskinta ja hyvä nosto, josta suoraan palkka.

Seuraamista ja jääviä tehtiin vielä itsekseen, niissä ei suuremmin valittamista, hyvin erotteli ja seuruukin sujui.

Sitten ne agilityt. Jos viime viikolla hehkutin onnistumisia, niin tänään pudottiin maan pinnalle. Ihan kirjaimellisesti, koska kesken yhden ohjauskuvion koitin peruuttaa taaksepäin ja onnistuin sotkeentumaan jalkoihin ja kaaduin suoraan selälleni. Treeniliivin takataskussa ollut narupallo jäi ihanasti takapuolen alle. Jännityksellä odotan siitä syntyvää mustelmaa... Onneksi ei muuten sattunut, ilmeisesti karateurastani on sen verran ollut hyötyä, että osasin kaatua edes jotenkin järkevästi :D.

Päivän rata oli tälläinen:

Radan ehdottomasti vaikein kohta oli alun 1-7. Ekalla kerralla sain sen onnistumaan jotenkin aika hyvin, mutta sen jälkeen ei meinannut sujua sitten millään. Tehtiin valehtelematta aln 1-4 pätkälle varmaan 15 yritystä. Rieha oli joka kerta aivan liekeissä. Itsellä alkoi jo hermo kiristyä aika huolella. En vaan saanut Riehaa kääntymään 3-hypylle, se kiersi esteen ja hyppäsi kohti varmaan 10 kertaa peräkkäin. Ihan peruskuvio, mutta tosi vaikeaa meille, koska R on niin pirun herkkä lukemaan pienintäkin vippausta. Lopulta se onnistui, kun otin Riehan vastaan niin vahvasti vastakkaisella kädellä ja kyljellä kuin pystyin ja olin ihan 3-esteen takareunassa, enkä liikkunut yhtään. 5-7 vietiin ennakoivilla valsseilla. Tässäkin jos yhtään jäin himmailemaan, enkä liikkunut täysiä, niin R ehti hypätä 6-hypyn takaisin. Ihan tosi haastavaa, tuollaisia hyppyneliöitä pitäisi ilmeisesti treenata.

Loppurata meni onneksi paremmin. Pimeään putkeen R irtosi hyvin, pujottelu sujui sekin ok ja siitä oli helppo lähettää putkeen ja samalla itse pinkoa minkä ehti 12-hypylle, johon päällejuoksu ja sama 13-hypylle. Loppurata olikin simppeliä irtoamista.

Eipä ollut taas helppoa, ei. Jotenkin en osannut itse edes oikein nollata hommaa, kun meni jankkaamiseksi ja se ei tietenkään auttanut. Rieha on vaan niin järjettömän helppo siinä mielessä, kun se jaksaa loputtomasti. Jonkun toisen koiran kanssa olisi jo joutunut vetämään pelin poikki, ihan jo koiran jaksamisen takia. Se olisi saattanut jossain välissä olla ihan hyvä idea, mutta Riehan kanssa se ei vaan tule niin herkästi mieleen. Varsinkin oman kaatumisen jälkeen minulla nousi suorstaan savu korvista. Enää se ei tunntu niin pahalta ja lähdetään pää pystyssä kohti seuraavia agitreenien koitoksia ;)! Jos se olisi helppoa, niin mehän oltaisiin kaikki maailmanmestareita, vai miten se oli.

-----------------------------------

Tänään ajeltiin aamusta Killerille ja saatiin seuraksi Tiina ja Ruka ( !! :D ). Ohjelmassa siis pk-treeniä. Rieha oli asiasta ihan samaa mieltä! Jo pelkän ketjupannan esiinottaminen sai sen aivan liekkeihin. Se suorastaan tyrkyttää päätänsä pantaan ja varmaan roikkuisi siinä hampaillaankin jos antaisin. Viretilan yhdistäminen rekvisiittaan on ilmeisesti ainakin onnistunut.

Tultiin sisään halliin tuomarin puhuttelun kautta ja siitä seuruuseen. Rieha oli aivan törkyvireessä ja se näkyi keulimisena. Tuomarin puhuttelu meni kuitenkin ok. Seuraaminen alkoi parantua vasta, kun oltiin tehty pari kunnon pätkää ja vire laski hieman. Edelleen, ennen koetta pitää oikeasti seuruuttaa sitä kunnolla, että saa pahimmat höyryt pois. Loppupeleissä seuruu oli kuitenkin hyvää.

Sitten tehtiin metristä hyppyä. Ensimmäinen toisto 80 sentillä ja sitten nostettiin metriin. Ekalla kerralla lähtöpaikka oli hieman liian kaukana ja R joutui sovittamaan askeliaan. Tästä johtuen ponnasi hieman esteestä mennessään. Kun nostettiin kisakorkeuteen ja menin vähän lähemmäs heittämään, niin ei hipaissutkaan estettä. Olen jotenkin ajatellut, että on sitä parempi, mitä kauempana esteestä on, mutta Rieha hyppäsi paljon paremmin hieman lähempää. Pitääpä tuota miettiä, en ole oikeastaan siihen edes kiinnittänyt huomiita. Asenne oli ihan täydellinen ja kapulan luovutukset hyviä. On se vaan ihana pieni koira! Sille voi vaan tärskäyttää eteen tuollaisen jättiesteen sekä ison kapulan ja se hoitaa homman ilman pienintäkään epäröintiä.

Sitten eteenmenoa. Ekalla kerralla vietiin lelu yhdessä, sitten Tiina kävi viemässä sen kaksi kertaa ilman että R näki. Hyvin se lähti joka kerta, pientä serpentiiniä tosin tekee, eli ihan luotisuoraan ei etene. Ajatus on, toistoja vaan puuttuu.

Halti meni paikkamakuuseen ja tehtiin vielä loppuun ohjattua, koska sitä vaan nyt pitää tehdä. Merkki oli parempi kuin eilen ja palkkailin sitä ensin siitä. Sitten haettiin vasen, joka nousi hienosti. Oikean ollessa vuorossa meinasi mennä keskikapulalle, josta stoppasin ja palkkasin kun kuunteli. Eli oikea oli tänään se haastavampi, onneksi sekin sieltä nousi. Sain myös hyvän muistutuksen siitä, että kääntäisin päätä enemmän sivulle ja se tuntui toimivan aika kivasti. Jotenkin se on unohtunut, kun olen jäänyt paniikissa tuijottamaan meneekö R keskikapulalle. Riehahan lukee minun katsettani tosi tarkkaan muutenkin, joten se kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Ihan loppuun haki vielä kummankin puolen keskikapulan edestä, eikä niissä ollut ongelmaa, varsinkin kun käänsin oman pään kunnolla. Näillä mennään!

Treenien jälkeen ajeltiin Koirasportille uimaan, jossa koko sakki veti tosi mukavat uinnit. Viima ui 8 kierrosta, Tuike haki lelua ja Rieha polskutti vartin edestakaisin käymättä rampilla kertaakaan. Hauskaa hommaa! Viima ja Tuike kävivät vielä isän kanssa hölkkälenkillä, joten koko sakki on nyt treenattu ja lenkkeilytetty oikein huolella. Nyt vaan valmistaudutaan viikonlopun koitoksiin.

Tilastotietoa ja mummotokoa

Miten onkin ärsyttävää, että meillä päin ei saa juoksuisest nartut treenata halleissa... Ei siis päästä mihinkään hallitreeneihin mukaan ja sittenhän Rieha jääkin jo pikkuhiljaa toivottavasti mammalomalle. Ja ilmeisesti musta on tullut niin mukavuudenhaluinen, etten jaksa treenata pimeillä ja liukkailla parkkipaikoilla...

Muutenkin mua jännittää, miten tule selviämään mammalomailusta, kun ykköstreenikaveri ei ole geimeissä mukana. Tässä vaiheessa melkein tarviisi sen toisen aktiiviharrastuskoiran ;). Tai sitten pystykorvat vaan joutuu paikkaamaan. Tuikehan toki paikkaa mielellään, mutta kun kokeita ei oikein voi pitää mielessä (paitsi rallytokoa), niin vähän se oma motivaatio on hukassa. Kai sitä sitten on kuitenkin niin kilpailuhenkinen? Tai yleensäkin treenaaminen kaikkien kanssa on motivoimampaa, kun mukana on edes se yksi, kenen kanssa voi treenata tavoitteellisesti. No joo, enköhän minä tästä selviä, eihän se pitkä aika ole :).

Koostin pikaisesti tälläisen taulukon viime kokeista, siinä siis kaksi voittajan koetta ja neljä evl:n koetta:

Ihan opettavainen taulukko. Ensinnäkin näkee hyvin eron evl:n arvostelun kiristymisessä verrattuna voittajaan.  Kaikissa liikkeissä keskiarvo on tippunut evl:ssä.

Kaukot on meidän heikoin lenkki ja sen tiedän, mutta luoksetulo ihan yllätti. Se on treeneissä erittäin toimiva liike, mutta evl:ssä siinä on niin monta osaa, että ilmeisesti kokeissa aina joku menee pieleen. Olen jopa jättänyt sen treenaamisen vähälle, koska se on minusta meillä niin hyvä. Tämän perusteella ei voi niin sanoa... Luoksetulo otetaankin treenin alle ja nimenomaan koemaisena, koska osissa se pelaa. Mammalomalla on hyvä jumpata myös niitä kaukoja, ainakin niin kauan kuin maha sallii. Onhan se vähän kurja antaa tasoitusta nelosen kertoimella olevasta liikkeestä noin paljon...

Lentsun blogissa taisi olla juttua siitä, että tavoitteena olisi kerätä täyden kympin rivi, eli kymppi kaikista liikkeistä, mutta ei välttämättä samasta kokeesta. Ihan hauska idea ja onhan sekin jonkinlaisen motivaation antaja. Aika kivalta tuo kymppirivi jo näyttää, jatketaan siis niiden keräilyä sitten tulevaisuudessa ;).

Kaukoja ollaankin alettu taas jumppaamaan. Ne vaatiin vaan niin pirusti toistoja ja tekniikkaa. Luoksetulotreenit alkoi myös, eilen tehtiin lenkin ohessa Peurungan parkkiksella. Riehalle oli selkeästi jäänyt päähän se maahanmenon leikkiinkutsu-asento ja sitä työstettiin. Seisomisia aloin työstämään Hannan vinkistä hieman eri lailla, eli stopin jälkeen tuleekin peruuttelua, että saisi koiran ajatuksen taakse. Ihan hauska idea, katsotaan mihin se vie. Tehtiin myös ohjatun suuntia hieman rennommin, eli narupallolla ja hyvin kääntyi.

Tänään oli kisatokoryhmän treeni, mutta koska juoksut, niin Tuike pääsi sitten tuuraamaan. Ja sehän sopi mummokoiralle!

Tuike teki ensin tunnarin. Lähdössä oli epävarmuutta ja hieman otti häiriötä matkalla liikkurista, mutta haistelu oli hyvä ja oma nousi hienosti. Ruutua tehtiin myös, se oli hieman tahmeaa. Keskikohta oli Tuiken mielestä ihan etureunassa. Luoksetulo sujui tosi hienosti ja se stoppasi Tuikeksi erinomaisen hyvin. Kaukot oli myös mahtavat, olin ihan ihmeissäni, että miten se on ne yhtäkkiä hiffannut. Eli ainakin jollekin koiralle olen osannut ne opettaa, vaikkakin vahingossa... Loppuun seuraamista ja temppuja, näin mummokoiran mieli oli taas virkistetty!

Niin ja koirat on taas lenkkeilleet huolella. Rieha oli toissapäivänä Veskun mukana hiihtämässä 25km ja tänään Vesku kävi Riehan ja Viiman kanssa kicksparkkaamassa 13km. Eilen Tuike ja Viima olivat 45min hölkkälenkillä. Ei ainakaan kunto lopu kesken tältä sakilta.

Huoltopäivä

Meillä on Veskun kanssa kummallakin loma ja tottahan se piti aloittaa kunnon hemmotteluhoidoilla. Koirille. Ei itsellä niin väliä, vai miten se nyt oli...

Aamusta koko porukka kävi uimassa Koirasportilla. Perinteiset setit ja kaikki olivat tyytyväisiä! Tuike haki lelua, Rieha urheili ja Viima ui rauhallisesti kierroksia. Jos ne olisivat ihmisuimareita, niin Tuike olisi sellainen aikuisiällä uimaan opetteleva nainen, joka tarvitsee vielä tukea ja räpiköitsee lähdössä, mutta kun huomaa, että osaakin, niin ui yllättävän hienosti ja varmasti. Rieha olisi Hanna-Maria Seppälä yhdistettynä johonkin olympiatason uimahyppääjään. Viima olisi sellainen keski-ikäinen kuntouimari, joka vetää omaa varmaa tahtiaan, muista välittämättä tai muita väistämättä.

Iltapäivästä Tuike pääsi akupunktioon Piiran suositusten mukaan. Katsotaan nyt onko sillä vaikutusta selän jumeihin. Akupunktio tehtiin eläinlääkärin toimesta ja joku kuutisen neulaa Tuikee tökittiin. Eipä se juuri niitä huomannut. Niitä pidettiin n. 20min, jonka aikana Tuike sai olla vapaasti. Ihan se ei pystynyt rentoutumaan, kun odotushuoneesta kuului niin paljon ääniä, mutta kyllä se sitten maahankin meni. Neulojen poisottoa ei taas huomannut juurikaan. Sen suurempaa vaikutusta en huomannut, tosin Tuike halusi heti pissalle, kun päästiin ovesta ulos. Aineenvaihdunta siis ilmeisesti ainakin lähti jylläämään. Parin viikon sisään pitäisi käydä uusintahoidossa, vasta sitten alkaa vaikutukset näkyä.

Illan kruunasi vielä Riehan hieronta. Oltiin ekaa kertaa urheilukoirahieroja Anne Naukkarisen vastaanotolla. Hän havaitsi samoja löydöksiä kuin Piira, oikea puoli on enemmän jumissa. Vasen puoli oli takaa hyvässä kunnossa, eikä se oikeakaan ilmeisesti enää ihan mahdoton ollut. Rieha sai myös palautetta etupään muskeleista, mutta niistä huolimatta lavoissa oli hyvä liikkuvuus. Kuulemma noilla lihaksilla voisi olla toisinkin. Lihaksiahan Riehalla tosiaan riittää, se on sellainen urheilijakoira :D. Saatiin suositus, että voitaisiin käydä vielä ennen pentuja kerran hierottavana, muuten mennään samoilla jumppavinkeillä kuin Piirakin antoi, eli vahvistetaan sitä oikean puolen käyttöä. Selkeästi osteopaatti, parin viikon vetämisen rajoitus ja oikean puolen venyttely on jo auttanut.

Ai niin, ollaan tehty Riehan kanssa myös vähän palauttelevaa kokeen jälkeen. Tunnari ei ole tuottanut mitään ongelmia, eikä se ole kotipihatreenissä varmistellut ollenkaan oikean löytymisen jälkeen. Olen kuitenkin enemmän palkkaillut sitä lennosta, että saisi vahvistettua sitä nopeaa nostoa ja tuontia.

Treenit ja uinnit

Aamusta ajeltiin hallille ja saatiin seuraksi Anna ja colliet. Ajattelin, että olisin tehnyt Viiman kanssa alkuun aksaa. Mutta  sitä jännäsi halli niin paljon, etten sitten viitsinyt taistella. Tehtiin parit helpot temput superpalkalla ja porokoira pääsi autoon. Ihan tyytyväiseltä se vaikutti tähän vaihtoehtoon. Olin jo miettinyt että ilmottaisin sitä kisoihin, mutta jos hallifiilis on tuollainen, niin kisojen hälinässä se on vielä triplasti kurjempi. Voi meidän Viimua, onneksi se on tyytyväinen sohva- ja lenkkikoiranakin.

PikkuVimps, oman tiensä kulkija

Rieha sen sijaan oli normiliekeissä hallille päästyään. Aloiteltiin sen kanssa seuruulla. Tein extrapitkää pätkää ja siinä tempon vaihtoja. Palkka takaa ja koitin kiinnittään huomion siihen, että on varmasti hyvällä paikalla palkan saadessaan. Ja jos homma lähti keulien käyntiin, niin huomautus ja otettiin alusta. Tuntui ihan hyvälle, pitäisi vaan saada enemmän videolle, että näkisi näyttääkö se hyvälle.

Ruutu tehtiin kokonaisena ja liikkuroituna. Se oli aika hieno, merkki tosi hyvä, ruudun paikka hieman edessä, mutta hyvät stopit ja sivulle tuli hienosti. Korjailin sitten hieman ruudun paikkaa, hyvin vastasi treeniin. Vaikka toisaalta mietin, että etureunassa oleva paikka olisi hyvä esim. Varkauden pohjaa ajatellen, eipähän ajautuisi vahingossa ulos ruudusta liukkaan pohjan takia. Mutta ehkä se on vähän riskialtista.

Hyppynouto ja tunnari tehtiin myös liikkuroituna. Hyppynoudossa nytkähti ihan pikkaisen irrotuksessa, muuten oli hienoi. Tunnarissa varmisteli hieman kapuloilla ennen kuin nosti oman, mutta tuskin olisi kokeessa arvosanaan vaikuttanut. Tässä luovutus hyvä, mutta pa hieman takana, joten vahvistin sitä muutamaan otteeseen.

Loppuun tehtiin vähän sovellusta. Ensin jättötreeniä, Anna näytti peukkua jos pysyi skarppina ja palkkasin sen siitä. Rieha ei enää mene lankaan ja oli pysynyt kuin sfinksi ja pääsin tästä siis palkkaamaan pari kertaa. Tämän jälkeen tehtiin vielä paikkaistuminen, jossa Anna koitti saada Riehaa menemään maahan. Ja sehän meni, monta (!!) kertaa. Oli pienelle kelpielle tosi vaikeaa, mutta tälläistä treeniä me kaivataan, sen pitää oikeasti miettiä että istuu. Loppuvaiheessa alkoi jo muistamaan homman nimen, eikä enää reagoinut kovempaankaan häiriöön. Hyvähyvä, kiva treeni!

Pienen tauon jälkeen tehtiin vielä kehikkotreeniä. Liitin siihen muutaman toiston jälkeen yhden hypyn eteen. Alkuun Riesku kaahasi kehikon yli miettimättä sitä ollenkaan, mutta loppuun saatiin jo ihan hyviä toistoja. Kyllä se siitä, kun vaan saisi niitä toistoja paljon alle. No, eipä me agikisoihin olla menossakaan lähiaikoina.

Tuike kävi myös tokoilemssa. Tehtiin ensin metskunoutoa, jossa oli tosi hieno meno, reipas vauhti ja nätit luovutukset. Sitten mentiin ruutuun, jossa vahvistelin sekä paikkaa, että stoppeja. Ja se jopa pysähtyi ja oli ihan tohkeissaan :D. Loppuun vielä seuruuta ja rallytokojuttuja ja päälle leikit pinkillä karvalelulla. Pieni koira oli kovasti tyytyväinen!

Hallilta ajeltiin Koirasportille uimaan. Tuike sai hakea lelua, otettiin aika rauhassa, kun tuntui olevan rankkaa. Viima ui narun päässä 8 kierrosta, sekin tuntui taas tauon jälkeen ihan sopivalta. Riesku lutrasi vanhaan malliin ihan tohkeissaan, mutta kävi jopa kerran rampilla. Rieha ui aina kilpaa Viiman kanssa, ottaa kunnon spurtteja siitä ohi ja sitten tulee ihan viereen kellumaan ja uimaan. Viimallapa meni tänään hermo ja se ärähti Riehalle altaassa ihan tosissaan :D. Pysyi Rieha ainakin hetken omalla kaistallaan.

Hei me treenataan!

Haa, tänään oli aikaa treenata ja pääsin töistäkin niin ajoissa, että oli melkein valoisaa. Huisia! Vedettiin treeni kotikotona parkkiksella.

Zetassa treenailtiin taas ensin kävelyä. Osasin käännökset, mutta Riesku meinasi pariin otteeseen ennakoida jääviä. Jännästi ne vaan oppii tuollaiset asiat, kun törpöt on tietyssä järjestyksessä kentällä. Kun ennakointi saatiin pois, niin liitin sitten oikeasti mukaan ne jäävät. Erottelussa ei ongelmia ja kaikki jäävät oli nopeita. Treenasin taas myös ohikävelyä, ettei ennakoi seuraamista. Sitten kun se meni lunkisti, niin pari palkkaa hyvästä seuruuseen lähdöstä.

Ohjatussa tehtiin suuntia kapulat lähellä. Hyvä erottelu kumpaankin suuntaan ja palkkasin pelkästä nostosta.. Erikseen treenattiin vielä oikean luovutusta. Pikkaisen se meinaa olla edelleen hankala, ei vaan osaa suoristaa linjaa tarpeeksi ajoissa. Ei auta kuin treenata. Toisaalta, voisihan sitä olla arpaonnea ja seuraavassa kokeessa saataisiin hakea vasen... Vahvisteltiin myös merkkiä kapulahäiriössä, se on Riehasta ihan piisofkeik-hommaa.

Seuraamisessa treenin alle ensin korrekteja kääntymisiä ja askelsiirtymiä. Sisätreeni on tuottanut tulosta, eikä se kippinyt jalkaa pitkin juuri ollenkaan. Lisäksi treenattiin tempon vaihtoja, koitan edelleen sisäistää hitaan kävelyn tahtia. Ehkä se sieltä pikkuhiljaa. Naapurin koira kävi fleksissä parin metrin päässä meitä häiriköimässä, mutta eipä se juuri haitannut.

Loppuun luoksarin stoppeja. Hyvin jarrasi, vaikka jonkin verran liukasta olikin. Tämä on aina sellainen kiva tapa lopettaa treenit, Riehalla on niin kivaa!

PikkuRieha ja joku aarre

Tuike ja Viima olivat käyneet päivällä isän kanssa juoksemassa, joten käytiin Riehan kanssa illalla kahdestaan kicksparkkailemassa. Lenkkiä kertyi kävelyteitä pitkin 8km. Meni vaan hieman taisteluksi, kun olisin välillä halunnut, että Rieha ravaa, eikä vaan koko ajan kisko hullun lailla. Toki siis kiskoa saa osan matkaa, mutta edes lämmittelyksi ja jäähdyttelyksi olisi ravi hyvä juttu. 

Rieha oli asiasta täysin eri mieltä ja mulla meinasi ihan tosissaan palaa hihat. Vaikka ei se varmaan kovin hyvin tajunnut mitä hain (askellajia), mutta kun ei millään meinannut malttaa mennä edes vierellä, vaikka sen käskyn tietää. Parhaiten sain sen ravaamaan, kun itse juoksin vierellä ja työnsin kelkkaa. Rieha on vissiin jo jonkin verran ehdollistunut tuohon Kicksparkkiin ja kierrokset nousee. Jonkinmoista paimennusefektiä meinasi myös tulla esiin, kun päästin sen irti kotitiellä.

Sunnuntaina Tuike ja Rieha pääsevätkin Piiran käsittelyyn. Tuike on omaankin käteen ollut nyt aika jumissa. Olen koittanut sitä ravuuttaa, hieroa minkä osaan ja BoTtia on pidetty päällä. Mutta sen kroppa on mitä on ja se spondyloosihan siellä painaa... Piiralta voi kysellä myös tuosta Riehan kiskomisesta, että paljonko sitä uskaltaa vedättää laukalla, vai pitäisikö siltä oikeasti vaatia sitä ravia. Huomenna mennään koko porukan kera pitkästä aikaa uimaan, tuleepahan siinäkin vähän erilaista kropan käyttöä ja vetreytystä.

Ehjätty tai ainakin paikattu

Tänään hallilla Jennyn, Leevi-vauvan ja huiskujen kanssa. Vauva oli extrahyvä häiriö Riehalle, joka ei voi vastustaa äänteleviä pieniä ihmisiä :).

Rieha teki:

Hyppynouto: Laukalla sinne ja takaisin ja ok luovutus. Hyvillä mielin tästä!

Ohjattu: Ensin kumpaakin puolta läheltä. Kerran meinasi mennä keskikapulalle, stoppasi onneksi hyvin, eli korjaussarjakin tuntuu toimiva. Sen jälkeen kumpikin puoli nousi hyvin. Välillä vähän merkin vahvistusta ja hetsausta ja loppuun yksi liikkuroitu vasemman haku, joka oli ihan priima kaikinpuolin.

Ruutu: Ensin ruudun paikan vahvistelua, sitten merkin vahvistelua ja loppuun koko liike. Hieman oli viimeinen perusasento vino, muuten oli aikalailla kympin liike. Merkkiä se tosin taas tökki jonkin verran, mutta ei kaatunut.

Tunnari: Jee, me ehjättiin se! Jenny liikkuroi, sekaan parit namit ja Riesku nuuski niin hienosti, eikä maistellut vääriä ollenkaan. Hyvä palautus ja hyvä mieli! Rieha karkasi tosin kerran sivulta katsomaan itkevää vauvaa, mutta se ei ehkä ole kokeessa kovin todennäköinen tapahtuma. Lapsen itku aiheuttaa Riehassa vaan kauheasti huolta ja sen pitäisi päästä heti katsomaan ja nuolemaan naamaa :).

Kaukot: Virtaa oli ihan liikaa. Ei tosin näjnyt eteenpäin tulemisena, vaan hillittömänä peruutteluna ja oma-aloitteisina vaihtoina. Laitoin sen taas "namihäkkiin", niin rauhoittui ja saatiin hyviä siirtymisiä.

Luoksari: Putkesta vauhtia ja hyviä stoppeja. Jenny liikkuroi, eikä reagoinut käskyihin. Hyvä meno!

Toivotaan, että tunnari pysyy kasassa lauantaihin. Ja että kaukoissa on malttia. Muuten on ihan hyvät mahikset ykköseen.

Tuike kävi tekemässä myös parit tokohommat. Hyppynouto oli tosi hieno. Ruudussa meinasi taas stoppi olla vaikea, mutta kovasti häntää heilutellen se yritti ja paranihan se. Seuruuta tehtiin myös, häiriöherkkyyttä oli ilmassa ja meinasi keskittyä kaikkeen muuhun kuin seuruuseen. Mutta tulipahan senkin taas hömpötettyä!

Viima kävi lopuksi tekemässä samaa rataa, kuin mitä Riehan ryhmä teki eilen:

En tiedä mistä se oli taas kerännyt intoa ja virtaa, mutta se oli aivan tosi hieno! Taidettiin päästä ekalla yrittämällä puhtaalla radalla 10-putkeen saakka, sitten tuli kielto. Mutta sen jälkeen juostiin rata pari kertaa puhtaana läpi. Vauhtikaan ei ollut huono ja yllättävän hyvin Viimalle toimi samat kuviot, kuin mitä olin Riehan kanssa eilen treenannut. Toki minä saan kannustaa ihan eri lailla, mutta Viimalla oli niin kivaa! Hyvä treeni!

Treenin jälkeen vielä pienet kävelyt Jennyn porukan kanssa. Hyvin tulee lauma pystykorvia toimeen, vaikka alkuun pitää aina toisille räksyttääkin :).

Naru lähti kotiin, mutta Vesku kävi vielä sen ja Riehan kanssa kicksparkkaamassa 11km. Päivän kuntoilut hoidettu!

Jos se on rikki, niin se täytyy ehjätä

Ensinnäkin, meidän tunnari on nyt vähän rikki :(. Ollaan tehty sisällä ja onnistumisprosentti on 100, jos olen vieressä varmistamassa, mutta laskee puoleen jos tehdään koemainen lähtö. On aivan liekeissä ja maistelee vääriä, vaikka toisi loppupeleissä oman. Pentele. Ei tässä muuten mitään, korjailisin sen ihan rauhassa, mutta kun meillä on koe lauantaina. Nyt on niinkuin kaksi vaihtoehtoa...

Eka on, että treenataan ja jankataan tätä nyt joka ilta. Tässä voi tuloksena olla tunnarin täydellinen palautuminen tai sen totaalinen hajoaminen. Toka vaihtoehto on, että annan olla ja luotan että kokeessa onnistuu niin kuin ennenkin. En vaan tiedä riittääkö mun hermorakenne tuollaiseen epävarmuuteen... Saas nähdä miten käy.

Naru on ollut meillä taas hoidossa ja mukavasti on sujunut. Koirat on käyneet isän ja Veskun kanssa hiihtämässä ja kicksparkkailemassa. Joka päivälle on tullut yksi n. 10km lenkki noilla metodeilla eli reipasta menoa koirille. Minäkin kicksparkkailin Riehan kanssa yksi päivä reilut 9km ja oli hurjan hauskaa. Alkulenkistä Rieha veti niin paljon, ettei tarvinnut itse juuri potkia. Loppulenkistä malttoi jo mennä vähän hiljempaakin. Hyvää kunnonkohotusta! Ja jäälle pääsee myös, ihan mahtia! Rieha ja Naru vetivät siellä tänään hulluja hepuleita. Viima sen sijaan ei arvosta jäällä oloa niin paljoa, se on alkanut pelkäämään jään pauketta. Tulee mukana, mutta haluaisi tulla ihan perässä.

Kahden kerroksen väkeä

Tänään oli vuorossa Riehan agitreenit, parin viikon tauon jälkeen. Rata oli tälläinen:

Välillä masentaa, kun en oikeasti osaa itse keksiä ohjauksia, mitkä sopii Riehalle. Koitan vetää niillä samoilla vanhoilla, jotka on toisaalta hirveää kiirehtimistä ja toisaalta taas turhaa himmailua. Sitten kun saan neuvoja ja uskallan mennä, niin onnistuu ihan sairaan hienosti, niin kävi tänäänkin. Milloinkahan sitä oppii?

Alussa jätin Riehan rohkeasti ja se haki hienosti kolme ekaa estettä, vaikka ne eivät olleet linjassa ja itse en ollut viemässä. Silloin ehdin hienosti valssaamaan putkelle ja siitä persjätölle 5-hypyn taakse. Tässä koitin ensin epätoivoisesti ohjata Riehaa takaa putkeen, mutta se paukkasi suoraan väärään päähän, kun en osannut vekata. Mutta persjätöllä toimi.

Seuraava persjättö tehtiin 8-hypyn jälkeen ja 7-10 pätkä sujui loistavasti, kun vaan olin rohkea. Tässäkin oma alkuperäinen suunnitelma oli viedä koiraa esteiden oikealta puolelta ja jotenkin himmailla se putkeen takaaleikaten. Rohkealla persjätöllä ehdin niin hyvin ja meillä oli ihan suora linja putkeen. Ja vitsit miten Rieha tykitti!

Kun Riehalla oli hyvä irtoamislinja putkeen, niin ehdin hyvin ottamaan sitä vastaan 11-hypyn taakse. Eli jonkinmoista ihmisnuolta siihen. Toimi! Lopussa vaikein kohta oli vikaan putkeen vieminen, en saanut saattaa liikaa, mutta sitten jäin ihan turhaakin himmailemaan. Mutta hyvin sekin sujui loppupeleissä.

Tosi kiva rata ja vitsit miten mentiin lujaa ja sujuvasti, kun noissa muutamassa kohdassa vaan ohjasin. Voi, kun osaisin, Rieha ansaitsi niin paljon paremman ohjaajan. Mutta treenataan treenataan ja ehkä minä joku päivä opin itsekin lukemaan rataa Riehalle sopivasti.

Tehtiin ohessa myös parit kehikkokontaktit ja niissä on kyllä hyvä idea! Ajattelin jo aika pian yhdistää niihin toisia esteitä. Tärkeintä olisi nyt vaan, että saataisiin aina kaveri palkkaamaan. Itsekseen on hieman hankalaa.