Treenihommia

Pk SM:t meni ja ei päästy tällä kerralla mukaan. Osallistumisoikeus oisi meillä viestille ollut mutta muuten homma meni liian hankalaksi järjestää. Harmitti tietysti vähäsen, mutta toivottavasti vielä joskus mukaan päästään. Vaikka jo ensi vuonna jos kaikki menee hyvin. Viime vuoden kokemus oli niin mukava.

Pk-jutut on treenienkin puolesta olleet pitkälti tauolla. Yksi esineruutu käytiin viime viikolla tekemässä Raisan kanssa. Riehalle neljä esinettä valmiina. Ja se teki ihan mahtavaa työtä, neljä pistoa ja neljä esinettä. Vauhti oli hurja, mutta nenä pysyi auki. Aikamoisen hyvää työtä siis.

Tokojuttuja ollaan tehty pari kertaa. Lauran ja Riehan Nasta-tytön kanssa kanssa treenattiin Killerillä. Aloitettiin ohjatulla, johon yritin saada häiriötä sm:ien tapaan. Alkuun Rieha vähän hämääntyikin häiriömerkeistä ennen kapuloita, mutta alkoi nopeasti skarppaamaan. Lisäksi palkkailin nopeista merkille menoista.Tunnarissa ei tehty mitään ihmeellistä. Olen nyt yrittänyt palkata Riehaa siitä, että katsoo kapuloiden viennin ja niin tein nytkin. Sitä kautta saisi Riehan myös odotusvaiheessa skarpimmaksi.

Luoksetulo on meillä jostain syystä mennyt huonompaan suuntaa. Seisomisesta sai ensin muistuttaa ja sitten maahanmenon kanssa oli ongelmia kun Rieha tarjosi istumista. Heittelin nameja ja palkkailin nopeista stopeista. Lopuksi Rieha sai juosta Nastan kanssa. Eipä sitä ihan kauheasti innokkaan tyttärensä leikkikutsut kiinnostaneet :D

Perjantaina pyörähdettiin vielä kisatokoryhmän treeneissä. Tehtiin tunnaria hässäkkää, eteenmenoja ja luoksetuloa. Lisäksi muistuteltiin rallyjuttuja. Treeni sujui aika kivasti. Erityisesti eteenmenoissa oli hyvä ajatus ja Rieha meni hienosti suoraan. Vein kalkan valmiiksi ja vuorottelin suoraan palkalle juoksemisen ja stoppamisen välillä. Hässäkkä tehtiin liikkuroituna ja Rieha kuunteli hyvin.

Seuraamisesta on vielä sanottava, että siinä alkaa olla kiva ajatus. Rieha tarjoaa sivulletuloakin jo paljon taaemmas kuin keväällä. Täytyy toivoa, että rallyn temputtaminen ei vaikuta liikaa vireeseen. Olen nimittäin ilmoittanut Riehan pariin rallykisaan. Pitää vaan yrittää pitää kriteeristä kiinni.

Esineitä

Sunnuntaina olin seuraamassa lappalaiskoirien tottikoulutusta ja käytiin sen jälkeen tekemässä esineitä Raisan kanssa. Maasto oli hieman normaalista poikkeava, ei kunnon metsää vaan sellainen pellon ja lyhytkasvuisen puuston sekoitus. Vähän niin kuin sähkölinjan alla yleensä on. Tuultakaan ei juuri ollut, mutta lähdettiin testaamaan.

Rieha haki ekalla kierroksella neljä esinettä ja sitten vielä kaksi erikseen. Motivaatio oli tosi hyvä, liikkui ja etsi reippaasti ja varmasti. Esineet nousi hyvin ja luovutukset pelasi.

Eilen uusittiin esinetreeni, tällä kertaa ihan metsässä. Riehalle taas neljä esinettä. Nyt oli hieman vallattomampii meno, alkuun se vaan juoksi, eikä avannut nenää. Esineitä oli vähän hankalammissa paikoissa ja vaati Riehalta keskittymistä ne löytää. Alkoi niitä kuitenkin nousemaan. Eka esine oli muovinen silmälasikotelo ja sillä piti hieman pelata ennen tuontia, mutta muissa ei ollut sitten ongelmia. Viimeisen esineen kanssa Rieha kävi jo vähän varmistelemassa minun luona, että onko siellä varmasti vielä jotain, mutta lähti kuitenkin edelleen reippaasti etsimään. Viimeinenkin sitten nousi hyvin.

Vaikeat treenit eri maastoissa on juuri sitä mitä Rieha tarvitsee. Olen nyt palkannut sitä runsaasti jokaisesta tuonnista, että into säilyisi vaikka usko meinaisi loppua. Motivaatio on sillä ainakin nyt hyvin kohdillaan. Vielä kun itse aina muistaisi kokeessa antaa koiran tehdä työt, eikä alkaa liikaa ohjaamaan,

Mitä tapahtuu kun ei tee mitään...

Koirat on on olleet aika totaalisessa treenilevossa viimeiset pari viikkoa. Tai siis lähinnä Rieha, sehän se näistä se ainoa aktiivinen treenaaja on. Pikkaisen ollaan tehty kaukoja ja seuraamista sisällä, mutta siinäpä se. Ja pääsi Rieha Jarin kanssa agiliitämään viime viikolla yhden treenin verran. Nyt Riehalla alkoi juoksu, niin aksaan tulee myös tauko. Treenaamattomuuden lisäksi lenkitkään ei ole joka päivä välttämättä päätä huimanneet.

Miten tämä laiskottelu sitten näkyy meidän arjessa? Ei niin yhtään mitenkään. Olen useasti saanut selittää sitä, että vaikka Rieha on hyvin aktiivinen koira ja se on myös tottunut treenaamaan paljon, niin kotioloissa se on erittäin sopeutuva ja rauhallinen. Nytkään sillä ei ole ollut minkäänmoista häiriökäyttäytymistä (okei, tuhosi se yhden voileipäpikkelsiputkilon, kun olin sen pöydän reunalle jättänyt). Se ei rähjää lenkeillä, tuhoa oikeasti paikkoja tai edes kiikuta koko ajan leluja. Se sopeutuu ongelmitta siihen, mitä tarjotaan.

Toki tämä ei ole mikään ideaalitilanne, eikä Rieha varsinkaan ansaitse tekemättömyyttä. Mutta onhan se oikeasti hyvä, että koiralla on kyky myös vaan olla tarvittaessa. Siitä kyllä pointsit Riehalle.

Tässä tämä järkyttävä tuho ja viaton Rieha

Koska itsellä alkoi jo omatunto kolkuttelemaan, niin tänään suunnattiin metsään ja korkattiin maastotreenikausi. Tehtiin alkuun lyhyt viestitreeni, jonka Rieha veti konkarin varmuudella. Mutta oli sillä hauskaa, sai taas juosta sydämensä kyllyydestä!

Lisäksi Rieha pääsi etsimään esineitä. Ruutu oli semmoinen 30x40m ja sinne viisi esinettä. Eka nousi hienosti. Tarkoitus oli välipalkata tokan esineen jälkeen, mutta suunnitelma muuttui kun Rieha meinasikin vaihtaa esinettä kesken tuonnin. Siinä sitten hieman sanoin sille ja kannustin tuomaan toisena löytyneen. Kolmas esine olikin sitten helppo, kun Rieha sen jo aiemmin bongasi. Siitä kuitenkin palkkasin, kun toi vauhdilla. Neljäs esine nousi myös hienosti ekalla pistolla. Viidenteen esineeseen tarvittiin kaksi pistoa, mutta Rieha kyllä työsti tosi tosi hyvin koko ajan eli sinänsä ongelmaa ei ollut. Viimeisestä esineestä superpalkka ja hyvä fiilis jatkaa maastojuttuja!

Riehakkaiden miitti ja muita treenejä

Viime lauantaina vietettiin treenipäivä Riehan pentujen ja niiden omistajien kanssa KSPKY:n Koirakorvessa. Paikalle pennuista pääsi 5/7 eli Terra, Riio, Rokka, Nasta ja Fiini. Toivottavasti seuraavalla kerralla myös Prima ja Luka omistajineen pääsevät liittymään joukkoon iloiseen!

Aloitettiin treenit esineruudulla. Rieha pääsi näyttämään, miten mamma hommat hoitaa. Tehtiin ilmottautuminen tuomarille, mikä meni ihan ok ja sitten ruutuun. En tiennyt esineiden paikkoja ja esineet olivat vieraita. Kaksi ekaa esinettä nousi vauhdikkaasti, kolmanteen vauhti jo hieman hidastui, koska kyllähän se maha jo vähän painaa. Mutta kolmaskin nousi hyvin ja luovutukset toimi ok. Ei huonosti paksulta mammalta.

Kaikki pennut tekivät myös esineruutua ja täytyy sanoa, että oli ne aika päteviä. Osa teki ruutua ihan ekoja kertoja, osalla oli jo vähän ennemmän kokemusta. Mutta kaikilla oli uskomaton asenne ja vauhti, niin kuin pitääkin. Työmoraalia riitti vaikka muille jakaa! Vauhdista huolimatta tykkäsin siitä, että käyttivät kuitenkin nenäänsä todella hyvin, eikä turhia rallatuksia juuri tullut.

Välillä syötiin ja sitten treenattiin tokoa. Minä neuvoin mitä osasin, mutta tosi hienolla mallilla pennut oli tässäkin lajissa! Ihan sydäntä pakahdutti katsoa ja nimenomaan sen asenteen ja innon takia. Hyvät pohjat oli kaikilla tähänkin lajiin. Jostain ehkä kertoo se, että Terra ja Elisa saivat seuraavana päivä upean ALO1-tuloksen pistein 197,5! Hurjana on potentiaalia ihan joka ikisessä.

Rieha teki loppuun seuraamista henkilöryhmässä, merkin kiertoa, merkitöntä merkkiä ja ruutua sekä tunnarin. Sillä oli hyvä meininki ja saatiin mukavia toistoja. Kierrossa ei ongelmia, vaikka häiriönä oli taustalla myös ruutu. Merkitömällä merkillä piti ensin vahvistaa suoraan menoa, mutta takapallon kanssa eteni hyvin ja stoppasi hienosti. Tämä vaatii vielä niin paljon toistoja, vaikka idea Riehalla kohtuu varma onkin. Lopun liikkuroitu tunnari oli hieno.

Olipa tosi kiva päivä ja edelleen, en voi muuta kuin olla ylpeä noista pennuista. Taitavat pennut ja taitavat ja aktiiviset omistajat, mitäpä sitä muuta voi toivoa!

Viime viikolla myös rallyiltiin. Radalle oli taas löytynyt meille ihan uusia juttuja, eli sarjahyppyeste ja putki, hauska oli päästä testaamaan niitäkin.

Tällä kertaa mulla oli mukana kaikki koirat, Viima teki radan itsenäisenä treeninä muiden jälkeen. Eipä ainakaan käy itselle homma tylsäksi, kun vie kolmea täysin erilaista koiraa :D. 

Tuike oli kuin pieni partiolainen, tohkeissaan ja innoissaan. Rieha oli aivan irti, putki radalla oli ainakin ehkä maailman siisteintä ja  12-15 käännöskimarassa se onnistui kaatamaan varmaan kolme kylttiä, kun käännökset on niin sähäköitä yhdistettynä kunnon takapotkuun. Viima-murunen taas meni hyvin rauhallisesti, missään kohti ei ollut mitään kiirettä. Palkkaa piti myös saada säännöllisesti, muuten hän olisi saattanut jättää homman sikseen. Salaa se oli kuitenkin ihan onnessaan ja erityisesti siitä, kun sai katsojilta kehuja ja rapsuja.

Rieha kävi vielä perjantaina Killerillä tekemässä tokoa. Saatiin liikkurointiapua ja zetassa näkyi taas pitkästä aikaa liikkurin käskyissä nytkähtely seuraamisessa. Eli ensin vaan käveltiin ja kun Rieha muisti olla reagoimatta, niin sitten jäävät mukaan. Istuminen oli kerran hankala, mutta sitten taas onnistui. Merkitöntä merkkiä tehtiin etupalkalla ja loppuun vielä liikkuroitu tunnari, joka oli aivan superhieno. Ihan sopiva treeni mammalle.

Hela hoito

Perjantaina vedettiin kisatokovuorolla 3-luokan pk-tottis alusta loppuun. Hyvällä vireellä sujui. Toisessa luoksetulossa meinasi kurvata suoraan sivulle, mutta uusinnassa muisti taas tulla eteen. Noudot ja esteet sujuivat ihan superhienosti, metrisestä Rieha leiskautti yli hipaisematta. Eteenmenossa se teki vähän banaania, eli sitä piti vahvistaa. Paikallaolon se teki parin muun koiran tehdessä, siinä ei ongelmia. Tottis siis vaikuttaisi olevan hyvällä mallilla ja erityisesti asenne on kohdillaan!

Eilen ja tänään vedettiin viestitreenit samalla teemalla kuin aiemminkin. Jotain hyötyä treenistä on ollut, koska Rieha haukahti eilen vain kerran. Haukku tuli eilen Raisan pään ekassa lähetyksessä, sen jälkeen oli hiljaa. Testattiin myös sitä, että tuleeko haukku aina ekaan A-pisteen lähetykseen, mutta kun otettiin loppuun vielä toinen lyhyt treeni, niin ei haukkunut enää. Ja tämän päivän treenissä Rieha oli ihan hipihiljaa. Seuraamiset ja odottelutkin sujui tosi kivasti.

Tämän päivän viestitreenin päätteeksi tehtiin vielä esineruutu. Viisi esinettä, joista haetutin neljä. En tiennyt esineiden paikkoja ja kaikki esineet oli Raisan. Tosi hienosti Rieha työsti. Kolme ekaa esinettä löytyi helposti, viimeiseen piti lähettää vähän useamman kerran. Mutta tärkeintä tässäkin oli asenne, teki koko ajan täysiä töitä, irtosi ja haki itsenäisesti.

Painotus peekoohon

Viime päivinä teemana on ollut esineruutu. Ollaan tehty kolme isompaa treeniä, joista kaksi vierailla esineillä. Olen haetuttanut Riehalla joka kerta vähintään 4 esinettä, että kokeen kolme olisi ihan helppo nakki. Hyvin se on työstänyt ja yhtenä päivänä haki 6 esinettä ihan ongelmitta. Välillä on vaikeimpien esineiden kanssa iskenyt pieni uskon puute, mutta hyvin se on taas nostanut itsensä hommiin ja esine on löytynyt. Hyvää työstöä siis!

Ollaan myös joka kerta treenattu ilmottautumista tuomarille, siinä hanskassa pysyminen kun meinaa olla Riehalle välillä aika vaikeaa. Sillä on niin kova palo etsimään, että ei aina pysty. Olen palkkailut ja tänään ärähdin ihan kunnolla, jonka jälkeen palasi paremmin ruotuun. Onneksi tuosta osuudesta ei saa kokeessa pisteitä :D.

Pystykorvat ovat myös aktivoineet itseään esineruudussa. Jompi kumpi tai kummatkin on olleet aina mukana tallauksessa ja lopussa ne ovat saaneet etsiä itsekin. Innon määrä tuntuu olevan vakio tässäkin. Viimalla vaan ilohaukku raikaa. Olen välillä tehnyt jopa pieniä kilpailuita siitä, kuka ehtii hakea esineen ekana ja ne tuntuvat olevan kovasti mieleen.

Eilen käytiin pitkästä aikaa myös tiistain agitreeneissä. Treenattiin rataa maajoukkuekarsinnoista:

Tämä oli kyllä hyvin Riehan tyyppinen rata. Siellä oli paljon kohtia, joissa se sai itsenäisesti hakea esteitä ja mennä. Vaikein kohta radalla oli 2-hypyn takaakierto, koska rima meinasi tippua ihan väkisinkin. Kulma oli vähän jyrkempi kuin kuvassa ja Rieha haki hyppylinjaa ihan liian lähelta siivekettä, jolloin linja meni huonoksi ja en ehtinyt alta pois. Kiertotreeniä siis.

4-putken pimeän pään Rieha haki heti ihan ongelmitta ja pystyi itse lähtemään pujotteluun. Pujottelussa teki tosi hienosti ja pystyin irtoamaan sivuttaissuunnassa 6-hypyn taakse tekemään päällejuoksua. 7-hypylle vastakäännös ja takaaleikkauksella putkeen. Sopi Riehalle kuin nenä päähän ja kun vaan olin rohkeasti liikkeellä, niin ehdin hyvin ohjaamaan pituudelle. Loppu menikin oikein mukavasti. 9-putki löytyi kaukaa, kunhan vaan autoin hieman vetämällä. Kiva rata ja Rieha oli hieno!

Äsken tultiin metsästä viestitreeneistä. Katsotkaa nyt tuota ilmetta, voiko koira onnellisempi olla? Kaikkensa antaneena, räkä poskella. Semmoinen se on.

Itse treenissä keskityttiin lähetyksiin ja hiljaisuuteen. Matka oli lyhyt, mutta tehtiin enemmän toistoja. Yksi haukahdus Riehalla pääsi Raisan päässä, mutta kun otettiin heti pois, niin sen jälkeen oli ihan hiljaa. Eli hyvällä mallilla. Itse yritin saada lähetystilanteita rennommiksi ja palkkailin sitä paljon seuraamisesta. Alkoi pitämään heti paljon paremmin kontaktia ja varsinkin pienet leikit kesken seuruun saivat sen skarppaamaan. Juoksemisessa ei ollut mitään ongelmia, täysiä mentiin. Lisäksi samalla tuli häiriötreeniä, kun A-pisteellä pyöri irti pari ylimääräistä koiraa häirikköinä. Ja apuohjaajan apuohjaaja Milla oli paras palkkaaja!

Häirkkötreenejä metsässä ja kentällä

Pikaiset treenipäivitykset viikon ajalta. Tuntuu muuten, että joka treeniin on lähdetty auringon paisteessa, sitten on alkanut satamaan ja juuri kun olen saanut sadevaatteet niskaan, niin sade loppuu, aurinko paistaa ja tulee kuuma. Ja tietysti treenin jälkeisellä jäähkälenkillä alkaa taas satamaan ja sadevaatteet on autossa. Pakko rakastaa Suomen kesää, mikä muu olisi näin *ittumaista!

Kuva Valokuvaus Tiina Karvonen

Sunnuntaina nähtiin kisatokoryhmäläisten kanssa Vihtavuoressa. Riehalle tehtiin superhäiriötreeniä. Ruutua otettiin kummaltakin puolelta ja hyvin sinne haki. Sen sijaan pallon heittely merkille mentäessä oli paha paikka. Onneksi senkin selvitti yhden kerran jälkeen.

Zetassa pallon heittely jatkui. Lisäksi tuli käskyjä, perässä kulkemista ym. Tässä Rieha oli todella hyvä, ei minkäänmoista reagointia, vaikka pallo lensi välillä melkein päähän. Sitten kun tehtiin ilman häiriötä, niin tuntui, että Riehalla oli melkeinpä tylsää :D. Jäävät sujui myös tosi hyvin kummallakin kerralla.

Ohjattu ja tunnari tehtiin myös liikkuroituna ja ne oli hyviä. Ohjatussa ei pyöritellyt yhtään ja tunnarissa oli varma meno. Loppuun vielä paikkikset porukalla. Istumisessa liikutteli tassuja pariin otteeseen, pitää ehkä laittaa namit tassujen päälle. Makuussa meinasi reagoida viereisen koiran sivu-käskyyn lopussa, joten sitä piti jumpata.

Tuike kävi tekemässä rallyjuttuja ja pääsi treenaamaan myös käytösruudun alkeita. Paikallaoloa toisen koiran suorittaessa siis. Luulen, että ei tule olemaan ongelma sekään, kun saan itse olla niin lähellä. Silloin ei iske pienelle koiralle hätä ;).

Kuva Valokuvaus Tiina Karvonen

Alkuviikko lepäiltiin, mutta eilen olikin sitten tehotreenipäivä. Aamupäivästä nähtiin Raisaa pk-juttujen merkeissä. Otettiin Riehalle kaksi erillistä viestitreeniä. Tarkoituksena treenata lähtöä rauhallisemmaksi ja haukkua pois. Matka oli siis todella lyhyt ja oltiin valmistauduttu sotasuunnitelmalla haukkumista varten.

Ekassa treenissä Rieha ei haukkunut kertaakaan. Tehtiin joku 8 lähetystä ja vaikka intoa oli, niin suu pysyi kiinni. Toisessa treenissä saatiin aikaiseksi yksi haukahdus Raisan päässä, josta heti palaute ja uusi lähetys, jolloin oli hiljaa. Todettiin, että odottelu saa Riehan kiihtymään, eli sitä pitää nyt treenata urakalla. Jatketaan lyhyelllä matkalla, että haukkumiseen voidaan puuttua heti.

Mutta kokonaisuutena hyvä treeni, saatiin Riehalle muistustusta hiljaisesta juoksemista ja lisäksi samalla hyvää häiriötreeniä. Nimittäin Tuike, Naakka ja Elsa-pentu toteuttivat hienosti häirikkökoirien roolia. Välillä Tuike tuli täysiä juosten vastaan ja Rieha hyppäsi sen yli. Välillä Naakka istui lähetyslinjalla ja Riehan piti se kiertää. Välillä Elsa juoksi Riehan perään pentuinnolla saalistaen. Riehan häiriökestävyys on siis ihan priimaluokkaa, kun mikään näistä ei saanut sitä hetkahtamaan millään lailla :D.

Viestitreenien välissä otetiin esineruutua. Riehalle kolme esinettä aika ryteikköisessä maastossa. Eka esine takakulmasta nousi nopeasti. Toinen nousi edestä pienen hakemisen jälkeen. Kolmas (jääkiekko) oli tosi vaikea, enkä meinannut saada Riehaa sinne suunnattua ollenkaan. Mutta loppupeleissä sekin nousi. Luovutukset oli onneksi kunnossa ja keskusteltiin siitä, miten tuollaisessa tilanteessa kannattaa toimia kokeessa.

Illalla suunnattiin vielä Lauran kanssa tokoilemaan Killerille. Rieha teki ensin tunnaria, ei ongelmia, vaikka tehtiinkin sellaisessa ihme keppi- ja roskamöyhyssä. Sitten ohjattua, jossa liikkuri oli tahallaan huono, eli tiputteli ja heitteli kapuloita ym. Sillä ei Riehaa hämätty ja kapulat nousi hyvin, eikä pyöritellyt. Luovutusten suoruuteen pitää nyt keskittyä.

Loppuun tehtiin seuruuta liikkuroituna. Paikallaan käännöksissä oli vinoutta, eli niitä hiottiin. Mutta liikkeellelähdöt oli hyviä ja käännökset liikkuessa myös. Viimeisenä Rieha haki vielä metallia hypyn yli, ei ongelmia.

Tuikelle taas rallyjuttuja. Se oli aika tuohtunut kaikesta häiriöstä (luultavasti päivän aiempi treeni jo painoi mummon tassuissa), mutta keskittyi kuitenkin ihan hyvin. Pysyi maassa paikallaankin, vaikka vähän pöhisytti. Hyvä mummo!

JK1 Rieha!

Saanko esitellä FI TVA FI KVA VK3 JK1 RTK2 Nallikallion Laulunlahja, joka vietti myös sunnuntaina 5v. synttäreitään

Alkuviikko kului viimeistelytreeneissä. Tein itse Riehalle yhden jäljen ja Laura tallasi yhden jäljen. Kepit nousi hyvin. Lisäksi tehtiin pari janatreeniä, joissa oli enemmän intoa kuin järkeä. Lauran kanssa tehtiin myös esineruutukaistale, josta Rieha nosti kolme esinettä ongelmitta. Näillä treeneillä suunnattiin sitten eilen Uuraisille jälkikokeeseen.

Päivä aloitettiin tottiksilla. Kokeessa oli yhteensä 9 koirakkoa ja alokasluokan koiria kaksi. Suoritusvuorossa olimme viimeisessä parissa. Tummia pilviä pyöri taivaalla, mutta vettä ei satanut. Kunnes tuli meidän vuoro. Vettä alkoi satamaan ihan kaatamalla. Pidettiin hetki taukoa tuomarin luvalla, mutta ei ne pilvet siitä mihinkään väistyneet, joten pakko oli mennä tekemään. Rieha kyllä yrittää parhaansa sateessakin, mutta ei tuollainen kivaa ollut kummallekaan. Ei auttanut.

Seuraaminen sujui hyvin olosuhteisiin nähden. Tosin sade alkoi selkeästi ärsyttää Riehaa ja siitä alkoi kuulua pienoista kurinaa ja murinaa. Onneksi on koira, joka ennemminkin nostaa itseään haastavissa olosuhteissa. Seuraamisesta saatiin erinomainen.

Jäävät Rieha teki hienosti. Tosin istumisessa sen pää painui sateen vaikutuksesta ihan riipuksiin :D. Mutta nopeat jäävät ja hyvä seuruu. Luoksetulossa Rieha päätti tulla suoraan sivulle. Sekin selkeästi sateen vaikutusta, kiire oli jo seuraavaan vaiheeseen. Istumisesta erinomainen, maahanmenosta ja luoksetulosta erittäin hyvä.

Noudoissa tasamaanouto oli hieno, erinomainen. Hyppynoudossa hipaisi estettä takaisin tullessa, erittäin hyvä. Vinoesteellä mokasin itse, litimärkä kapula lipesi otteesta ja jäi tosi vinoon ja lähelle estettä. Olisi ehdottomasti pitänyt uusia, mutta en tajunnut. Rieha kiersi esteen mennessä, mutta takaisin onneksi tuli ongelmitta, vaikka ei juuri vauhtia saanut. Oisiko tästä sitten puutteellinen vai hyvä? Ei voinut koiraa syyttää, ihan ohjaajan moka.

Eteenmenossa sade vaan yltyi. En kuullut enää mitään sateen ropinan alta ja vettä valui silmiin. Rieha seurasi hyvin, lähti ihan täysiä ja upea maahanmeno. Ihan yhtä hieno kuin viimeksi kokeessa. Mutta sitten kun lähdin kävelemään, niin nousi ylös ja korvat lintassa yritti tehdä leikkiinkutsua häntä heiluen. Ei vaan siinä sateessa kyennyt enää. Meni kuitenkin maahan ennen kuin olin sivulla ja loppu ok. Tästä hyvä.

Tässä vaiheessa tuomari kysyi, että pidetäänkö tauko ja suostuin siihen tietysti. Rieha oli ihan litimärkä ja minä myös. Yritettiin värjötellä huoltorakennuksen lipan alla ja onneksi Raisa toi Riehalle pyyhkeen, millä sain sitä kuivattua. Rieha kun on ihan karvaton, niin ei varmasti tuntunut kivalta. Joku 10min me siinä odoteltiin ja niin sade alkoi laantua. Yritin vähän liikuttaa Riehaa ettei olisi niin kylmissään, mutta märkähän se oli. Eikä se sitten enää pystynyt makaamaan, eli nousi melkein heti jätön jälkeen istumaan. Pysyi kuitenkin paikallaan eli paikkamakuusta arvosana hyvä.

Tottiksesta saatiin pisteitä 87/100. Vähän harmitti, koska pystyttäisiin helposti siihen 10p. parempaankin suoritukseen. No, säälle ei kukaan mitään voi. Eikä koiraltakaan voi vaatia täydellistä suoritusta, kun ohjaajakin mokailee. Kiitosta saatiin kuitenkin upeasta ykkösluokan tottiksesta :).

Tottiksesta mentiin jäljille. Oli ihan kauheaa odotella oman jäljen alkamista, varsinkin kun ei ollut mitään tietoa, milloin se alkaisi. Oli varmasti vanhentunut jälki, koska mekin odoteltiin paikalla ainakin sen tunnin verran.

Janalle mentiin aikamoista haipakkaa ja unohdin kysyä tuomarilta tarkennuksia siinä tekemiseen. Rieha lähti etenemään, mutta meni pikkaisen sivuun, joten pyysin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Nyt eteni hienosti suoraan ja lähti varmasti vasempaan. Vähän jännitti mokailinko janalla, mutta se oli tuomarin mukaan hieno. Pisteitä janalta saatiin 39/40, miinuspiste siitä, että Rieha hieman oikaisi lopussa jäljelle.

Eka keppi löytyi melkein heti. Sitten kulma ja siltä suoralta toinen keppi. Kolmas kulma meni ehkä hieman pitkäksi ja ilmeisesti kolmoskeppi olisi ollut siinä. Olin jo ihan paniikissa, kun keppejä ei näkynyt. Rieha kuitenkin jäljesti koko ajan siellä suopursujen keskellä, joten oli vaan pakko luottaa koiraan. Onneksi vihdoin osuttiin neloskepille, voi sitä helpotusta! Siitä Rieha otti kolmannen kulman ja kaksi viimeistä keppiä nousivat lyhyellä välillä jäljen lopusta. Olin vieläkin ihan paniikissa ja piti soittaa Tiinalle, että onko kuutoskeppi merkattu jollain. En sitten tajunnut, että siellä päässä luki että 6 ja samoin kepissä 2/6... Mutta keppejä siis 5/6, mikä tarkoitti pisteissä 110/130.

Viimeisenä oli vuorossa esineruutu. Rieha oli aivan liekeissä. Yksi lähetys ja se juoksi aivan hulluna ruutuun. Esine nousi keskivaiheilta ja palautus oli hieno. Eipä siinä sitten muuta tarvinnut, pisteet 30/30.

Yhteensä saimme pisteitä 266, mikä tarkoitti 2-tulosta ja siis koularia JK1. Tällä irtosi myös luokkavoitto. Rieha todisti taas sen, miten upea koira se on. Se toimii haastavimmissakin olosuhteissa ja yrittää aina loppuun saakka. Jälki on meille ollut aina sivulaji ja treenimäärät vähäisiä. Senkin tähden tämä oli huikea onnistuminen! Kiitos kaikille tsemppareille, treenikamuille ja jäljen tallaajille!

Tämmöinenkin tuloslista, eli viestin aktiivisuustilasto, löytyi Palveluskoirat-lehdestä, aika hienoo!


Alla oleva kuva kuvaa meidän tottista aika hienosti. Kiitti Raisa :D

Jalkapallohulluus ja huonoa oloa jäljellä

Riehan toko on ollut aika ranttalimenoa viime aikoina... Käytiin lauantaina tekemässä Vihtavuoressa treeni liikkurin kera.

Seuruu ja ruutu menivät ok, mutta sitten ohjattu. Kentälle oli unohtunut jonkun lapsen jalkapallo ja voi kuulkaa, kun keskusteltiin kelpien kanssa siitä, tarkoittaako sekä merkki ja vasen sitä että juostaan puremaan jalkapalloa. Nimittäin aika monta kertaa käskyt Riehan mielestä tarkoittivat juurikin sitä. Se oli yksinkertaisesti aivan liekeissä, eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi minulla alkoi kasvamaan sarvi otsaan. Hyvin tiukkojen keskustelujen jälkeen se pystyi jättämään pallon ja tekemään ohjatun. Mutta voi huoh, näinkin voi käydä kohta 5-vuotiaan tottelevaisuusvalion kanssa...

Zeta sujui onneksi hyvin. Loppuun tehtiin vielä tunnari, joka onnistui pallosta huolimatta. Teki tosin varmistelun, mutta muuten ok.

Jälkeä ollaan taas painettu. Eilen Rieha ajoi n. 500m pituisen jäljen, jossa oli 5 keppiä. Janalla oli vähän ongelmaa ja haki takajälkeä, mutta korjasi kyllä. Eka suora oli aikamoista ryteikköä ja Rieha ryysi menemään vaikka kuinka yritin hidastaa. Sinne jäi yksi keppi, en itsekään nähnyt sitä.

Ekan suoran ja ekan kulman jälkeen Rieha sitten oksensi. En tiedä oliko jäljellä sitten kusiaisia ja niistä tuli huono olo, mutta oksensi ihan olan takaa kaikki syödyt namit. Hetken se keräili itseään ja koitti syödä oksennusta, mutta lähti omatoimisesti jäljestämään uudestaan. Kaksi keppiä nousi tältä suoralta.

Viimeisellä suoralla nousi yksi keppi ja oltiin melkein lopussa, kun Rieha oksensi taas. Taas se keräili itseään maassa maaten. Hetken päästä palasi kiertäen takaisin päin jonkun matkaa, nostaen viimeisen kepin. Eli aikamoinen työmoraali muijalla, vaikka kuinka olisi huono olo, niin hommia ei keskeytetä. Sai siis olla tyytyväinen, vaikka alussa pieni kiire olikin ja yksi keppi unohtui.

Tänään tein Riehalle kolme janaa. Kaikissa se eteni ihan ok, ekassa haki vähän enemmän, mutta ei ottanut takajälkiä. Kaikki kolme keppiä nousivat hienosti pienen jäljestyksen jälkeen. Eli eilisen ryysimisestä ei ollut tietoa ja keskittyi tosi hyvin.

Pystykorvat tekivät esineruutua näkölähtöjen avulla. Viima meinaa välillä hakea minusta tukea, mutta kun olen ihan hiljaa,  niin jatkaa etsimistä. Tuike työskentelee koko ajan varmasti ja reippaasti. Esineet siis löytyivät kummaltakin, tässä todiste pikkukoiran menosta:



Ja tyytyväinen Viima

Vieraita jäljellä

Metsälajien harrastaminen olisi huomattavasti kivempaa ilman kutsumattomia vieraita. Eli hyttysiä, mäkäräisiä ja muurahaisia. Lentäviä öttiäisiä on tietyissä paikoissa jo aivan älyttömästi ja jäljenteko onnistuu lähinnä huppu päässä. Muurahaisia pysstyy joissain paikoissa välttelemään, mutta joissain ei, kuten eilen kävi.

Käytiin tekemässä Lauran kanssa Riehalle ja Fiinille jäljet ja esineruutua. Tallasin Fiinille lyhyen jäljen ja Laura Riehalle pidemmän, kuudella kepillä. Vanhenivat reilun tunnin. Fiinin jälki ajettiin eka ja jo sillä huomattiin, että kaikki namit oli täynnä kusiaisia. Fiini ei suostunut enää edes koskemaan nameihin. Jäljesti kyllä urheasti loppuun, isot pisteet siitä.

Riehan jäljellä nameja oli siellä täällä. Jana meni taas tosi hienosti. Vauhti oli luja, mutta eteni suoraan ja jälki nousi. Eka keppi nousi myös vähän matkan päästä. Sitten alkoivat muurahaisongelmat. Rieha yrittää aina syödä namikasoista, vaikka niissä kusiaisia olisikin ja ällöttäväähän se on. Sain itsekin pari puremaa käteen ja kyllä muuten kirpaisi. Eka ja toka suora menikin kierimiseksi ja kauheaksi kiskonnaksi, kun muurhaiset ällötti niin paljon. Toinen keppi nousi, mutta kaksi taisi jäädä tälle matkalle. Loppua kohden Rieha rauhoittui ja kusiaiset väheni, jolloin myös tarkkuus parantui. Loppusaldona 5/7 keppiä, joista yksi avustettuna.

Rieha teki myös yhden janatreenin. Maasto oli kohtuu vaikea ja kivinen, mutta hyvin Rieha sen handlasi. Otin sen kerran takaisin, kun kiipesi ison kiven päälle, joka kyllä oli ihan melkein linjassa. Vahvistin vielä eteenmenoa ja toisella kerralla eteni hienosti kivien välistä suoraan jäljelle. Hyvin nousi oikea suunta ja jäljen päästä keppi, vaikka tälläkin pätkällä ehdittiin taistella kusiaisten kanssa.

Esineruutu sitten. Tallattiin n. 20x50m kaistale. Riehalle sinne viisi vierasta esinettä, joista nostatin neljä. Ensin nuosi kaksi keskellä ollutta, sitten takareunan esine ja lopulta etureunassa ollut. Rieha työskenteli todella hienosti. Ei epäröinteja ja meni koko ajan täysiä. Tuollaisen fiiliksen kun saisi kokeeseenkin. Pitää vaan nyt tehdä sille vaikeita ruutuja, että jaksaa uskoa esineiden löytymiseen.

Fiini oli muuten esineruudussa tosi pätevä ja nenänkäyttö oli erinomaista. Hyvä lapset!

Takaisin oikeille jäljille

Arki ja treenit on jatkuneet samaan malliin, eikä viikonlopun epäonnistuminen enää oikeastaan paina. Se on elämää ja tärkeintä on, että saa touhuta asioita mistä pitää.

Jälkeä ollaan tehty lähestulkoon joka päivä. Sunnuntaina tallasin itse n. 400m jäljen viidella kepillä. Vanheni tunnin ja nameja siellä täällä. Aika lailla hieno suoritus. Jana ihan pro ja kaikki kepit nousi. Nameissa oli muurahaisia ja niitä piti kieriä välillä pois, mutta siitä huolimatta palasi aina hienosti jäljelle.

Maanantaina jälki Ladun majalle. Pituutta ehkä n. 300m, vanheni tunnin ja keppejä neljä. Nyt otti janalta takajäljen ja vaikka lähetin uudestaan, niin otti sen vieläkin. Hetken pyörittyään nosti sitten oikean suunnan. Jäljesti hyvin, mutta viimeinen keppi jäi kuitenkin jonnekin.

Eilen Raisa tallasi meille kaksi janaa. Eka meni ihan täydellisesti, eteni lujaa ja suoraan. Keppi nousi pienen jäljestyksen jälkeen. Toisella janalla mössin itse ja lähetin väärästä kohtaa, mutta niin vaan Rieha korjasi, nosti jäljen ja lopusta kepin.

Olin myös tallannut sille 500m alokasluokan jäljen kuudella kepillä. Sekin meni ihan todella hienosti. kaikki kepit nousi ja jana oli upea. Yhdessä vaiheessa luulin, että Rieha lähtee harhalle, mutta olin vaan unohtanut mistä kuljin. Onneksi annoin Riehan mennä, koska pian se nosti kepin. Upea jälki!

Jälki tuntuu olevan nyt ihan ok mallilla. Rieha ei kaahota ja janat sujuu pääasiassa todella hyvin. Namijarruja on edelleen siellä täällä, mutta muuten menee aika hienosti alokasluokan jälkeä ajatellen.

Eilen aksattiin tiistain tehotyttöjen kanssa tällaista rataa:

Rata oli aika hauska. Alku meni hienosti, vähän haettiin linjoja paremmiksi, mutta muuten hyvää menoa. 7-hypylle vastakäännöstä, niin sai kääntymään tiukemmin. Putkijarrua sai todella käyttää, että Riehan sai kääntymään 11-hypylle, siihen otettiin hypyn merkkaus ja vastakäännös 12-putkeen vientiin.

13-16 pätkää kokeiltiin takaaleikkauksella 15-hypylle ja 11-hypyn leijeröintinä. Toimi ihan hyvin, kunhan vaan rohkeasti lähdin ohjaamaan takaaleikkaukseen. 19-21 pätkällä tein valssin putken päähän ja takaaleikkauksen 20-hypylle, muuten linjaa ei saanut mitenkään järkevästi. 23-hypylle kokeilin ensin persjättöä, mutta vaihdettiin kuvio niin, että heitin vaan Riehan hypyn yli ja vein vasemmalta puolelta putkeen (taas nämä ohjauskuvioiden nimet hukassa...). Kiva rata ja Riehalla hurjana vauhtia.

Eilen ja tänään ollaan tokoiltukin. Tänään oli extrahäiriötreenit ja pääsin kyllä sanomaan Riehalle siitä, kun ei kuunnellut ihan kunnolla. Se meni lankaan ihan hölmöihin juttuihin, kuten ohjatussa matkalla olleisiin leluihin ja ruudussa häiriömerkkeihin. Ilmeisesti ollaan tehty liian helppoja treenejä... Onneksi sieltä alkoi taas ajatus löytyä, oikein näki kun Riehalla raksutti. Hyvä treeni!

Pystykorvat on olleet viime aikojen treenirupeaman takia vähän vähemmällä treenihuomiolla, mutta tällä viikolla sitä on korvattu. Tiistaina tein niille esineruutua ja tänään agia, ihan ilman Riehaa. Esineruutu oli ihan Viiman heiniä, se ei meinannut millään malttaa odottaa. Ja vaikka esineet ei aina ihan käteen saakka palaudukaan, niin on sillä vaan hauskaan.

Tänään kumpikin teki eilistä rataa ja tässä Tuiken tyylinäyte. Aika hyvin 11 vuotiaalta! Pieni on täynnä virtaa ja intoa, se jopa komentaa minua välillä.



Viimakin oli aivan villinä. Hurjaa mummoaksaa!

Esineitä ja jarrutusjälkiä tottiskentällä

Nyt keskitytään hetkeksi pk-juttuihin, ensi viikonloppuna on nimittäin kelpieden ja bortsujen pk-rotumestaruuskisat. Tokihan sinne pitää lähteä edustamaan ja tottakai olen myös järjestelyissä mukana koko viikonlopun ajan. Varmasti siis mielenkiintoinen viikonloppu edessä. Kelpieitä on mukana kaikissa muissa lajeissa paitsi etsintäkokeessa, mikä on tietysti tosi kiva juttu.

Viestin edustuskelpie

Eilen tallattiin esineruutu neljällä esineellä. Ruutu oli kohtuu haastavassa paikassa. Puolessa välissä alkoi jyrkkä rinne, eikä lähetyslinjalta nähnyt takalinjaa ollenkaan, Tuli siis haastetta sekä koiralle, että ohjaajalle. Hyvin Rieha kuitenkin irtosi takalinjalle ja rinteen alle. En nähnyt takalinjan esineiden nostoa ollenkaan, mutta nopeasti ne palautti. Vaikein esine oli vasemmassa etukulmassa. Siitä Rieha ei meinannut saada hajua ja ajatui aina oikealle. Lopulta se kuitenkin nousi ja siihen oli hyvä lopettaa isojen bileiden kera. 

Kolme ekaa esinettä nousi siis parissa minuutissa ja viimeinen toi sopivasti haastetta peliin. Rieha jatkoi työskentelyä sitkeästi, vaikka lähetyksiä jouduttiin tekemään useampi ja maasto oli aika rankkaa juosta. Juuri tälläiset treenit on parhautta, haasteita ja niiden selättämistä yhdessä!

Tänään nähtiin Tiinan kanssa viikonlopun hakuradan rakennuksen merkeissä. Koirat lämppäsi itsensä metsässä juosten, samalla kun me ohjaajat raahattiin hakupiilona toimivaa roskista ympäri metsää. Hiki tuli ja kieltämättä myös fiilis, että ei nämä koirahommat aina ihan fiksuimpia ole...

Siitä suunnattiin tottiskentälle. Aluksi vähän seuruuta ja Tiina ampui. Ei ongelmia. Sitten tehtiin jäävät ja luoksetulot. Ei voinut taas kuin nauraa tuon koiran vauhdille ja innolle. Jäävät oli ihan tosi hyvät ja luoksarit tuli semmoista vauhtia, että kiitin onneani Riehan pienestä koosta. Ekalla kerralla nimittäin törmäsi ihan reippaasti, tokalla veti liinat kiinni metriä ennen minua. Jarrutusjäljet jäi vaan maahan. Hurjaa menoa :D.

Sitten tehtiin noudot. Tasamaanouto kilon kapulalla oli hieno. Metrinen oli aivan super, meinasin ihan haljeta onnesta, kun Rieha leiskautti siitä niin hienosti yli ja takaisin. Vinoesteellä kapula meni vinoon ja Rieha yritti oikaista. Tästä huomautus ja uusinta oli siinäkin ihan nappi. Hyvä muistutus Riehalle siitä, että oikominen ei auta.

Loppuun vielä eteenmenon muistuttelua. Ekalla lähetyksellä palkka oli valmiina, tokalla otin koemaisen lähetyksen maahanmenon kera ja kolmannella näki, kun jätin palkan. Hyvä meno, vauhti ja asenne! Maahanmeno toimi hyvin ja hiekka vaan pöllysi, kun se heittäytyi.

Lisäksi kuivaharjoittelin vielä kapulan heittoa esteillä. Eli onpahan nyt sitäkin treenattu, vaikka olen todennut, että kokeessa kapulalla tuntuu olevan ihan oma tahto. Ei ole minun laji tuo heittäminen, voisikohan sen ulkoistaa jollekin muulle!

Mutta huikeita treenejä ja näissä fiiliksissä on hyvä jatkaa kohti pk-koekauden avajaisia!

LUVA ja huikeeta peekoota!

Nyt oli taas semmoinen hyvän mielen viikonloppu, ettei tosikaan. Lauantaina startattiin oman seuran agikisoissa kahdella radalla. Tuomarina toimi Minna Räsänen ja radat oli kyllä vaikeimmat, millä ollaan tähän mennessä oltu. Ekalla radalla oli edessä mm. meidän ainainen vaikeus, välistäveto.

Menin rataantutustumiseen vähän epäileväisenä, mutta niin ne vaan kuviot selkeni. Päätin tehdä yhteen kohtaan vielä pakkovalssin, mikä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Mutta totesin, että se sopi Riehalle siihen paremmin, kuin se, että olisin vaan kierrättänyt hypyn takaa ja ottanut päällejuoksuna.

Radalla hyvällä fiiliksellä ja nollahan sieltä tuli. Täytyy sanoa, että nyt pistin itseni todella likoon ja juoksin ja ohjasin. Ja kaippa se siltä näyttikin, kun niin moni tuli kehumaan rataa heti suorituksen jälkeen. Rieha ohjautui todella hyvin ja se välistävetokin onnistui ihan nappiin!

Etenemä on aika hieno, varsinkin kun radalla tosiaan oli ohjauskuvioita. Vielä, kun Riehan puomin saisi hiottua sellaiseksi, että se juoksisi täysiä loppuun, niin etenemää tulisi huimasti lisää. Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen! Ainoa mikä harmittaa on se, että rata ei tietenkään tullut videolle. Oli se vaan silti niin tiukkaa menoa ja tässä näki sen, että meillä on todella onnistuessa mahikset mihin vaan :)!

Toinen rata oli aika lailla edellisen peilkuva. Siellä oli edelleen se välistäveto, mutta näin päin tehtynä se syötti ihan suoraan takana olleeseen putkeen, enkä uskaltanut sitä enää siihen tehdä. Päätinkin mennä ekan hypyn taakse, tehdä työnnön tokalle hypylle ja siitä sitten päällejuoksuna toiseen putkeen päähän. Tämä oli vähän haastava paikka ja HYL sieltä sitten tulikin. Mutta ei haittanut, sen verran hyvä fiilis jäi ekasta radasta.

Äitienpäivän aamusta nähtiin Raisa, Janne ja Tiina esineruudun ja pk-tottiksen merkeissä. Ihana, aurinkoinen aamu ja huikean hyvä meno :).

Aloitettiin esineillä. Tallattiin kapea, mutta syvä kaistale. Sinne neljä esinettä. Rieha pääsi ruutuun eka. Tehtiin ilmottautuminen ja pysyi kuulolla ihan ok, vaikka intoa olikin vaikka kuinka. Sitten ruutuun. Eka etureunan esine nousi heti. Toisella lähetyksellä haahuili hieman ulos ruudusta, mutta kun lähetin uudelleen, niin upposi hyvin taakse ja toka esine löytyi. Kolmas esine sitten seuraavalla lähetyksellä ja se oli vielä kovamuovinen, jotka on välillä olleet vaikeita. Luovutuksetkin pelasi ja vauhtia piisasi, eli aika lailla hieno ruutu.

Sitten tottiskentälle. Päätin tehdä kaikki liikkeet läpi koemaisesti, mutta tarvittaessa palkaten. Ensin ilmottautuminen Piikan kanssa, ei ongelmia. Sitten paikkamakuuseen, samalla Piika teki ja ammuttiin. Rieha makasi hienosti, eikä reagoinut laukauksiin millään lailla.

Sitten omat suoritukset. Seuraaminen oli aika keulivaa, eli etutassut lensi kuin parhaallakin showhevosella. Mutta se saa niin paljon kiitosta ilmeestä, että pieni keuliminen ei haittaa. Seuraaminen meni muuten hyvin. Muistin siis tehdä kaikki käännökset ja tempon vaihdokset ja kävellä vielä henkilöryhmäänkin :D.

Sitten jäävät. Kaikki meni tosi hyvin, vauhdikkaita ja varmoja. Luoksetuloja vähän mietin, että osaako enää tulla eteen, kun tokossa ollaan siirrytty suoraan sivulle. Mutta kyllä se vaan osasi ja se vauhti millä tulee on jotain uskomatonta. Luulen, että kaulassa heiluva ketjupanta vauhdittaa sitä, ei se tokossa koskaan tule noin lujaa, vaikka lujaa tuleekin. Eteentulot siis sujui ja malttoi odottaa käskyjä sivulle tuloihin.

Tasamaanouto 2-kilon kapulalla oli itselle näytön paikka. No, ehkä se sen 10m juuri ja juuri lensi... Rieha teki tässäkin upeaa työtä. Vaikka se onkin pieni koira, niin kapula nousee välittömästi ja tuli laukalla takaisin. Ei ole nimittäin aina itsestään selvyys isommillekaan. Luovutus oli hyvä.

Sitten pystyeste, joka tehtiin ensin 80 sentillä, koska edellisestä kerrasta oli niin kauan. Ei ollut ongelmia. Vinoesteessä ei myöskään. Tehtiin sitten vielä pystyeste metrisenä ja edelleen meni ihan tosi hienosti, ei hipaissutkaan estettä. Ja osasin heittää kapulaa joka kerta!

Eteenlähetyksen päätin testata ilman palkkaa. Lähti hyvin ja vauhdikkaasti, hieman katseli taakseen, mutta eteni kuitenkin koko ajan laukalla. Maahan meni välittömästi. Tehtiin vielä toinen lähetys etupalkan kanssa, että sai vahvistusta suoraan eteen menoon.

Olipa ihan huikean hieno treeni! Ihan liioittelematta pystyi sanomaan, että tuolla tottiksella ei ihan kauheasti parantamisen varaa kokeessa jäisi. Rieha on vaan niin asennemimmi!

Vapun häirikkötreenit

Vappupäivä meni rattoisasti treenatessa, kiitos hyvien treenikamujen ja koutsien!

Ensin nähtiin Salme Killerillä koemaisen treenin merkeissä. Tarkoituksena oli psyykata minua siihen mitä teen jos jotain menee pieleen, yleisö arvostelee tai liikkuri sekoilee jne. Ensin rakennettiin paikalle kehä kehänauhoineen ja tuulen ollessa tosi kova saatiin siitäkin kunnon häiriö. Lisäksi Salme oli suunnitellut kahdelle häiriöihmiselle käsikirjoituksen, joiden mukaan heidän piti kehän laidalla toimia. Minä en tietenkään saanut nähdä sitä. Salme tuomaroi ja liikkuroi ja oli kyllä siinä roolissa loistava, tuli kaikenmaailman mokat ja sekoilut, mitä ikinä vaan voi kuvitella. Liikkeiden väleissä kesti, meidät kävelytettiin väärään aloituspaikkaan jne.

Aloitettiin seuruulla. Se oli oikeasti hieno. Rauhallinen ja levollinen, ei keulinut ja kontakti oli upea. Liikkuri kävelytti minut useaan otteeseen päin kehänauhaa, käännytti väärään suuntaan ja alkoi pyytelemään anteeksi jne. Eli kaikenlaista oli. Lisäksi häiriöihmisten juttelu (sekä arvostelu, että kehut) kuului hyvin kehään. Kaikki psyykkauksen ainekset oli kasassa ja selvisin silti. Jee!

Zetassa järjestys M-I-S. Häiriöt ei haittanneet, mutta tämän mokasin itse. Istuminen meni taas seisomiseksi, eli meidän koeongelma nosti päätään. Tajusin onneksi heti itse mistä se johtui. Tokalla suoralla en ollut varma kävelenkö oikeaan suuntaan (zeta oli vinossa, joten sitä piti vähän mallata) ja etsin katseellani seuraavaa merkkiä. Tämä riitti kuplan rikkoontumiseen, enkä saanut käskyäkään enää sanottua oikein. Pitäisi vaan keskittyä koiraan ja tekemiseen, eikä miettiä muuta.

Luoksetulossa liikkuri mm. keräili maasta roskia ja heitteli niitä maahan ennen liikkeen alkua. Tällä ei onneksi vaikutusta Riehaan. Rieha teki ok stopin, mutta pystyisi parempaankin. Maahanmenossa olisi voinut heittäytyä enemmän, vaikka stoppasi heti. Lopussa kaarratti sivulle tuloa, eli sitä pitää treenata edelleen.

Ohjattu sitten. Liikkuri kompasteli alussa ja tiputteli kapuloita, tämä sai Riehan huomion. Mutta keskuttyi onneksi sen jälkeen vientiin tosi hyvin. Haettava kapula oli laipat meihin päin ja takana oli isot puupinot. Ilmeisesti Rieha ei nähnyt kapulaa ollenkaan ja se ajautui lopulta ulos kehästä. Se jopa kiipeili puupinojen päällä etsiessään kapulaa, kunnes lopulta löysi kapulalle. Otettiin tämä uudestaan lopussa ja kun kapula oli suorassa, niin ei ollut mitään ongelmaa. Kieltämättä ekalla kerralla itselläkin oli vaikeuksia nähdä, missä kapula oli. No, se meni työtapaturman piikkiin.

Metalli oli vähän laiska, ravilla takaisin.

Tunnarissa näkyi epävarmuus. Meni heti omalle ja nosti sen, mutta varmisteli vielä muita. Palautti hieman pureskellen ja vinosti eteen. Uusittiin tämä lopuksi ja silloin oli onneksi parempi.

Kaukoissa liikkuri sai minut ihan sekaisin. Tämä on kyllä sellainen liike, missä pitää itse olla kartalla. Lisäksi häiriöihminen teki x-hyppyjä Riehan takana ja se vei sekä minun, että Riehan huomiota. Eka yritys siis ihan plörinäksi. Uusinta sen sijaan oli jo parempi, kun olin itse paremmin mukana.

Olipa hyvä treeni ja siinä tuli monta kohtaa, joissa oikeasti sain miettiä omaa tekemistäni. En vaan yksinkertaisesti ole niin kylmähermoinen, että aina pystyisin pitämään itseni kasassa. Rieha reaktiivisena koirana ehtii jo poistua kuplasta, jos herpaannun yhtään. Siinäpä treenattavaa! Mutta erinomaisen hyvä harjoitus kertakaikkiaan. Ja oli kiva nähdä, että suurin osa häiriöistä ei vaikuttanut Riehaan millään lailla ja itsekin skarppasin monessa kohdassa tosi hyvin.

Puhuttiin, että metalliin pitää ottaa nyt extrapalkka. Se on Riehalle sellainen pakollinen paha, joka suoritetaan vähän sinne päin. Eli asennetta lisää. Tunnari tarvitsee vaan paljon toistoja ja pyrin nyt oikeasti ottamaan mukaan kunnon apuhajun. Parempi nyt helpottaa, ettei tule lisää epävarmuutta. Kaukoissa sekä häiriö, että edelleen tekniikka treenin alle.

Loppuun tehtiin vielä paikallaolot kahden aussien sekä Tuiken ja lainaohjaajan kanssa. Rieha teki hyvää työtä, mutta Tuike vei koko potin. Mummokoira teki täydelliset paikkikset ja oli niin pätevänä! Se on oikeasti tehnyt koemaisena noita vuosia sitten ja silloinkin niissä oli ongelmia. Ja nyt ei mitään. Se saikin ansaitusti kolme kymppiä :D.

Mummon paikkamakuu kotioloissa

Tokon parista siirryttiin suoraan kimppaviestitreeneihin. Siman ja munkkien jälkeen oli hyvä treenata, kiitos vaan treenikamuille!

Juoksutettiin 5 pätkää. Rieha tuli joko ekana tai tokana. Juoksussa ei taaskaan ongelmia, eikä pitänyt juostessa ääntä. Lähetykset sujui minun päässä ihan hyvin, metsäpäässä oli alkuun pientä paineongelmaa, kun oli niin täpinöissään, eikä kuunnellut. Ajattelinkin, että seuraavaksi pitää treenata vaan lähetykseen menoa isolla palkalla niin, että palkka tulee pelkästä rennosta odottelusta sivulla ja itse juoksua ei tarvitse edes ottaa. Eiköhän me noilla saada Riesku taas paremmin kuulolle.

Tänään käytiin lenkin päätteeksi vielä tekemässä esineruutua ja tokoa. Tallattiin n. 30x50m kaistale, jonne neljä esinettä. Rieha oli ihan mahtava ja kaikki neljä nousi parissa minuutissa. Luovutuksetkin oli ihan priimoja, joten ei löytynyt valitettavaa.

Tokopuolella tehtiin metallia kissanruualla. Tarkoituksena nyt vaan vahvistaa mielikuvaa siitä, että kapula kannattaa tuoda nopeasti. Väliin tehtiin yksi tunnari, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Nosti oman välittömästi ja toi täysiä. Näitä rentoja suorituksia tarvitaankin!

Vaikeita välistävetoja, onneksi vähän sujuvampiakin juttuja

Tiistaina tehotytöt oli taas irti. Tai ainakin muut oli. Ja Rieha oli. Itse olin ainakin alussa ihan kädetön. Rata oli tälläinen:

1-3 meni ihan ok, eli sain hyvin työnnettyä Riehan kolmoselle. 4-6 olikin sitten hankala pätkä. Vaikka sain hypyt onnistumaan, niin se meni väärään putkeen. Hankalaa oli samoin 7-9. En vaan osaa liikkua ja Rieha laukoo sellaisilla hypyillä, että en saa sitä tulemaan ja kääntymään. Oli tosi nahkeeta, vaikka välillä meillä välistävedot on ihan sujuneetkin.

No, jossain vaiheessa oli pakko jatkaa. Loppurata menikin ihan yllättävän hyvin, eikä Rieha enää juurikaan ajatunut vääriin putkiin. 17-putken jälkeen persjättö ja siitä pakkovalssilla 18-hypylle. Tämä sujui tosi kivasti. Huonosta alusta huolimatta ihan hyvä lopetus.

Aksan jälkeen muistuteltiin mieleen tokohommia. Seuraamisen käännöksiä ja niitä ihanan kamalia kaukoja. Eipä ollutkaan mitään ongelmaa pikkukelpillä reagoida istu-käskyyn. Mutta niinhän se aina menee, kyllä me treeneissä osataan.

Eilen otettiin tehokas iltatreeni esineruudun merkeissä. Tallattiin 30x50 kaistale, sinne neljä esinettä. Rieha oli ihan liekeissä ja sain tosissaan ottaa sitä hanskaan. Eka esine nousi ekalla pistolla välittömästi takareunasta. Toinen esine nousi myös nopeasti, mutta ehti siinä välissä käydä kolmannen esineen luona pyörimässä. Sai siitä siis hajun, mutta koska olin tuupannut sen kivenkoloon, niin ei loppuun asti löytänyt. Kolmannella lähetyksellä nousi tämäkin esine, mutta Riehaa kovasti ihmetytti esineen paikka. Pitää jatkossa piilottaa noita paremmin, turvautuu loppuvaiheessa ehkä liikaa kuitenkin näköön. Mutta kolme esinettä reippaasti alle 3min, ihan hyvä.

Neljäs esine oli sama, joka oli viimeksi vaikea ja niin se oli nytkin. Ilmeisesti siihen ei tartu hajua, koska Rieha nosti sen vasta kun osui nenällään siihen. Ehkä sitä ei tarvitse enää jatkossa ottaa treeniin.

Viimeisenä sai vielä hakea yhden esineen takarajalta hetsilähtönä. Tässä ei mitään ongelmaa.

Ai niin ja luovutukset oli ihan priimoja, ei yhtään leikkiä tai pyörittelyä vaikka mukana oli esineitä jotka on Riehasta ihania.

Tänään käytiin kiekka hallilla koko porukan kanssa. Tuike treenasi rallyn ylempiä liikkeitä. Välillä tuntuu, että oikealla seuraaminen on naksahtanut paikalleen, välillä taas ei millään. Toistomääriä pitäisi kasvattaa ihan tosi paljon ennen kisaamaan menemistä. Muuten se osaa jo aika pätevästi mm. kaukot sivulla ja edessä peruuttamisen (joka taitaa kyllä tulla vasta mestarissa?). Pystykorvaduon toinen osapuoli Viima kävi myös juoksemassa vähän agia, eli lähinnä putkea ja rengasta. Testasin, että jos tehdään älyttömästi toistoja putkella niin nopeutuisiko. No, ei se kauheasti nopeutunut. mutta Viima tykkäsi kun sai paljon nakkia.

Riehan kanssa hinkutettiin taas kerran seuraamista. Nyt tehtiin myös häiriötreeniä, joka oli aika haastavaa. Varsinkin, kun häirikkö heitti kerran nakin suoraan Riehan suuhun. Metallin kanssa tehtiin seuruuta ja nostoja, vähän oli ällöä, mutta hyvä yritys ja draivi silti.

Kaukoja jumpattiin myös ja pääsin kivasti huomauttamaan sille siitä, kun ei kuunnellut. Luoksetulon loppuja tehtiin erillisinä. Totesin, että mitä vähemmän palkkaan, sitä paremmin Rieha keskittyy. Sama taitaa olla itse asiassa kaikissa liikkeissä. Ehkä meidän täytyy alkaa vetämään treenit pelkillä kehuilla ja jollain satunnaisella nakilla?

Eilisillan tragedia. Pieni kelpie ei uskaltanut tulla yläkertaan, kun iso paha porokoira oli portinvartijana. Kelpie joutui istumaan surkeana portaissa.

Pääsiäisen treenihaasteet

Tästä tulee taas sellainen pitkä keräilypostaus, mutta kun ei parempaa pysty, niin ei voi mitään. Blogin ajatus omana treenipäiväkirjana alkaa vähän rakoilemaan...

Viime viikon alku lepäiltiin. Perjantaina koko porukka pääsi halliin. Riehan kanssa treenattiin aksapuolelta viime kisojen vaikeaa paikkaa, eli suoraa, jonka päästä pitäisi mennä vaikeampaan putken päähän. Eihän se vaikeaa ollut, kunhan vaan itse liikun ja ohjaan. Kisoissa jäin vaan ihastelemaan ja tottakai Rieha silloin tekee jo omat päätöksensä.

Viima teki myös aksaa ja se oli kovasti innoissaan. Sen hyppytekniikka on nykyisin kyllä aika onneton, täytyy vaan pitää rimat alhaalla. Pääasia, että pääsee pienesti touhuilemaan. Tuiken kanssa rallyiltiin taas oma selkä kieroon. Ajatus oikealla seuraamisesta alkaa ihan selkeästi kehittyä pienen koiran päässä. Myös Viiman muisteli rallykuvioita ja oli ihan pätevä. Ehkä sekin on vielä rallykisoihin vietävä.

Toisella kierroksella Rieha vielä tokoili. Tehtiin seuraamista, jossa nappasin sen hihnaan, että pystyin hieman sanomaan paikasta. Ehkä se toimi, ehkä ei. Vähän oli väkinäistä, seuraamisen ajatus oli ihan jossain muualla kuin yhdessä tekemisessä. Zeta onneksi sujui paremmin ja kaukoja jumpattiin myös apukepin avulla, mikä oikeasti on auttanut tekniikkaan.

Pääsiäisenä oltiin mökillä. Koirat juoksi ja nautti, aurinkokin vähän pilkahti eli kaikki oli kohdillaan.

Häikäistyneet pystykorvat

Pääsiäismunahaaste

Suurimmaksi osaksi siis vaan rentoiltiin, mutta pientä treeniä oli toki pakko mahduttaa mukaan. Kaukojumppaa nyt ainakin on tehtävä ja lisäksi käytiin tallaamassa vuoden eka esineruutu. Tallattiin n. 30x40m alue ja sinne neljä esinettä.

Rieha nosti kaksi ekaa esinettä nopeasti, kumpikin oli takana ja sinnehän se uppoaa ihan ongelmitta. Luovutukset oli myös priimaa. Kolmas esine oli vaikea, se oli edessä ja materiaaliltaan muovia, eli hajuakaan ei varmasti irronnut niin paljoa. Hieman meinasi kelpiltä usko loppua, mutta avustettuna esine nousi. Nostatin sillä vielä neljännekin etureunassa olleen esineen, ihan vaan sen takia, että jäisi ajatus siitä, että etsiminen kannattaa. Treeni oli ehkä hieman liian vaikea tauon jälkeen ja Rieha oli jo aika väsynyt parin päivän mökillä juoksemisen jälkeen. Pitää seuraavaksi tehdä sille pari motivoivampaa treeniä, huippupalkalla.

Tuike ja Viima hakivat myös esineitä, kaksi kumpikin. Tuike on pieni tehopakkaus, se etenee varvikossa hitaasti, mutta varmasti ja esineet nousee. Viima teki taas omalla tyylillään, välillä pysähdellen touhuamaan jotain muuta. Mutta niin vaan sekin innostui, kun esineeseen törmäsi ja häntä heiluen se ne toi. Mökkireissun mielenvirkistys siis niillekin.

Maanantaina olikin kunnon teeenipäivä, kun ensin treffattiin Riehan lapsi Nasta ja omistajansa Laura. Nasta on kauhean pätevä agikoira ja tokojututkin sujui tosi hyvin, vaikka toko ei heille ykköslaji olekaan. Pitää yrittää tehdä pennuista oma postaus tässä joskus, niin päteviä se on kaikki videoiden perusteella. Saa olla hoitotäti ylpeä!

Riehan kanssa päästiin taas suurennuslasin alle, kun Salme tuli paikalle katsomaan missä mennään. Tehtiin koko evl:n setti läpi kahdessa osassa.

Seuraaminen oli aika järkyttävää. En auttanut koiraa yhtään, tein käännökset ihan varoittamatta saman tien kun kuulin käskyn. Riehan paikka irtoili, kun se ei vaan pystynyt tekemään samaa tahtia. Oikein sellainen malliesimerkki siitä, miten seuraamista ei pidä tehdä...

Zetassa Rieha teki istumisen seisomisena, eli koeajatus tuli läpi. Luoksetulo oli ok, hieman oisi voinut olla napakampi stoppi. Loppu toimi hyvin suoraan sivulle. Ruutu oli meidän hyvää osaamista, ei ongelmia. 

Ohjatussa hieman himmaili merkkiä, hyvä vasemman nosto, mutta pyöritti kapulaa. Hyppynouto oli ok. Tunnari oli hieno, varma erottelu. Kaukoissa sähläsin itse vaihtoja, mutta Rieha teki ihan hyvää työtä.

Kokonaisuutena setti meni ihan ok. Keskusteltiin paljon omasta mielenhallinnasta ja siitä, miten vaikutan Riehaan. Erityisesti seuraamisissa oma mielentila näkyy ja en anna Riehalle mahdollisuutta tehdä töitä yhdessä minun kanssa. Alan jännittämään, teen äkkikkäännöksiä ja äkkipysähdyksiä. Rieha paikkaa niitä aika hyvin, koska se on niin sähäkkä, mutta harmonia jää puuttumaan.

Tehtiin vielä uudestaan seuraaminen ja zeta. Nyt ajatuksena täydellinen rauha, hyvä mieli ja keskittyminen koiraan. Kieltämättä meno parani heti. Kotiläksykuuriksi saatiin juuri tuo seuraamisen yhteys ja rauha. Salme ehdotti, että tekisin treeneissä korostetun rauhallisesti ja hakisin sitä kautta oman ja koiran mielentilan hallintaa. Hitaasti tekeminen tuntuu oudolta, mutta kokeissa aina nopeutan omaa toimintaa eli kompensaatio tulee sitä kautta. Lyhyet, hitaat askeleet sekä seuruuseen että zetaan, samoin kaikki lähtötilanteet korostetun rauhallisesti. Tekniikan puolelta treeniin edelleen kaukojen jumppaus, kapuloiden puremattomuus ja luoksetulon ekan stopin vahvistus. Siinäpä taas hommia :).

Tiistain agitreenit oli peruttu, mutta treffattiin kuitenkin Annan kanssa hallilla. Tehtiin luoksetulon alkua ja loppua. Suoraan sivulle tuloa pitää vielä vahvistella, mutta aika hyvin pystyn sitä auttamaan pelkällä katseen suunnalla.

Seuraamisessa ja zetassa haettiin sitä zen-fiilistä. Aika hyvin sitä saatiin esiin, erityisesti zetassa tykkäsin Riehan keskittyneestä ilmeestä. Se oli jotenkin levollinen, eikä tehnyt vääriä jääviä. Lisäksi Anna osaa hyvin katsoa meidän seuruun ongelmia, eli niitäkin saatiin työstettyä, lähinnä omaa kääntymistä. Loppuun Rieha teki vielä tunnarin pitoa sekä.edessä että sivulla ja kaukoja apukepin kanssa.

Mummo-osasto eli Tuike ja Nelli tekivät loppuun vielä oman settinsä. Tuike siis rallyjuttuja, kovalla innolla. Ihanat, täpäkät japsit!

Pimenevän illan viestitreeni, esineitä ym.

Perjantaina kävin Laukaassa vetämässä treenin kisaamaan tähtäävien ryhmälle ja Rieha teki sen jälkeen vähän tottista/tokoa. Lähinnä kertailtiin jääviä (ja uskalsin juosta samalla kentällä, missä mursin käteni!) ja tehtiin muutama nouto kilon kapulalla. Loppuun tehtiin vielä paikallaolot isossa rivissä, niissä ei ollut moitittavaa, vaikka häsläystä ympärillä olikin. Paitsi  se, että reagoi viereisen koiran istu-käskyyn paikkamakuun lopussa, murr. Paikkisten jälkeen se sai vielä juosta ruutuun kummastakin suunnasta ja muistella paikkaa.

Laukaasta ajettiin viestitreeneihin. Saatiin seuraksi Raisa ja Tiina, sekä Ipi, Naakka ja Piika. Tarkoitus oli tehdä lyhyt ja napakka treeni, mutta se yllättäen venyikin niin, että saatiin kävellä pois ihan pimeästä metsästä.

Rieha juoksi viisi matkaa minun ja Lauran välillä. Hallinta oli se isoin ongelma tänäänkin, kun vire on niin mielettömän korkea. Minun päässäni treenattiin tuomariin reagoimattomuutta ja korrektia seuruuta. Ei karannut kertaakaan, mutta nyki alkuun kovastikin tuomarin käskyllä. Juoksemisessa ei ollut mitään ongelmaa, muutama haukahdus kuului ekalla pätkällä, mutta hiljeni kun karjaisin.

Lauran päässä Rieha olikin sitten sikaillut vähän enemmän. Toisella lähetyksellä se karkasi ilman lupaa, eikä ollut kuunnellut takaisin huutoja ollenkaan. Tällä matkalla se otti myös mukaansa matkalle jääneen Naakan. Parivaljakko saapui vähän oudosta suunnasta, mutta saapui kuitenkin. Karkaamisen jälkeen harjoittelivat lähetystä a-pisteellä oikein huolella ja ilmeisesti aika hyvin tuloksin. Toisten perään lähteminen vaan nostaa Riehaa entistä enemmän, jolloin hallinnan täytyy olla todella tiukkaa.

Lopuksi Rieha juoksi vielä kaksi lyhyttä pätkää Piikan kanssa, ihan vaan, että saivat a-pisteellä vielä yhden lähetyksen. Intoa riitti edelleen ja lähetys oli sujunut hyvin.

Olipa hyvä treeni, saatiin esiin koemaisen menon ongelmia ja treenatuksi niitä. Juoksuvarmuus näyttää olevan ainakin näissä treeneissä 100% ja vauhtia riittää. Kunhan vaan ei mössitä koko hommaa niin tylsällä asialla, kuin lähetyksestä karkaamisella...

Sunnuntaina pidettiin lepopäivä, lukuunottamatta pientä sisätreeniä kaukoista ja jäävistä.

Tänään nähtiin Lauraa ja Nastaa pitkästä aikaa. Olipas sekin kasvanut, pitkäjalkainen tyttö edelleen. Rieha treenasi esineruutua, tallattiin joku 20x50m kaistale ja sinne kolme esinettä, kaksi ihan taakse ja yksi eteen. Meno oli tosi hyvää, kaikki esineet nousi muutamassa minuutissa. Takareunan esineet nousi eka, eli irtoamisessa ei ole ongelmaa. Etureuna oli hieman haastavampi, mutta upealla nenätyöskentelyllä nosti senkin. Luovutukset toimi, eli sai olla tyytyväinen.

Tämän jälkeen vielä pikaiset tottikset. Rieha oli vähän nuupahtanut alkuun, mutta paransi loppua kohden. Jäävät ja eteenmenot lähinnä treenin aiheena.

Nyt treenataan

Nyt alkaa treenaaminen, uskokaa mua :D. Sairaslomakin lähenee loppua ja koulussakin pitäisi aloittaa. Sitten kun on täysipäiväinen opiskelija, niin on aikaa treenata, vai mitä ;).

Viime viikon lomailin ja koirat oli hoidossa. Kiitos siitä kaikille! Rieha kävi Raisan luona ja oli päässyt tekemään hieman tottista ja esineitä. Hyvin oli kuulemma mennyt, sekä hoitoreissu, että treenit, mikä on tietysti kiva kuulla.

Eilen jatkettiin esineillä. Kolme esinettä ehkä 20x30 ruudussa. Tuike sai tallata ja etsiä myös yhden esineen. Rieha tykitti kolme esinettä ehkä minuutissa ja oli aivan onnessaan. Ensi kerralla jos tekisi vaikka ihan oikean kokoisen kaistaleen, nyt vaan muistuteltiin. Ja mikä hienointa, ei pelaillut esineillä yhtään ja luovutukset oli nättejä. Niin pätevä koiruus!

Tänään aamusta ajeltiin Killerille koko sakin kanssa. Ensin lenkki ja sitten hallille treenaamaan. Rieha sai aloittaa aksalla, jossa tehtiin pientä radanpätkää, missä oli mm. niitä haastavia välistävetoja. Täytyy sanoa, että oli vähän hassu fiilis ohjata kipsikädellä, mutta sujuihan se joten kuten. Eniten jännitti se, ettei Rieha juossut tai hypännyt suoraan käteen. No, selvittiin vammoitta ja ratakin sujui aika kivasti. Pätkällä oli myös puomi ja kontaktit sujui hyvin. Lisäksi tehtiin hieman pujottelua ja keinua. Olipas hauskaa, pitkästä aikaa!

Rieha meni tauolle ja myös Viima pääsi aksaamaan. Se mietti hetken hallin ovella, että oliko tämä taas hyvä juttu, mutta päätti tulla testaamaan. Ja sehän suorastaan villiintyi. Tehtiin ihan pitkää radanpätkää ja Viima halusi vaan tehdä uudestaan. Tuo on niin parasta, kun näkee miten se nauttii, eikä tarvitse yhtään miettiä innostaako sitä vaiko ei. Tämmöinen hömppäily vaan sopii meille, kummallekin jäi niin hyvä mieli :). Ja Viimahan osaa, virheitä sille ei satu, kunhan se moottori vaan käynnistyy.

Sitten oli vuorossa mummokoiratoko/-rallytoko. Ja edelleen, niin hyvän mielen treeniä. Otin mukaan sekä metallikapulan, että ohjatun kapulan ja Tuike karkasi niille ihan jatkuvasti, koska se vaan halusi niin noutaa. Ja pikkusaparo vaan heilui. Rallyjututkin oli hyvin mielessä. Kun vaan pääsisi niihin kokeisiin tässä joskus... Tuike esitti noudoista myös tälläisen bravuuriversion, johon ei moni pystykään:

 

Peekoota

Tajusin, että meillä on kohta edessä kokeita. Pk-kokeita. Eikä olla juuri treenattu. Eikun itseä niskasta kiinni. Maanantaina treenattiin siis Raisan ja Tiinan kanssa tottista, että esineitä.

Riehan kanssa otettiin ensin työn alle jäävät. Eipä siellä virheitä tullut, juoksusta jäävät onnistui ja muutenkin meno oli napakkaa. Luoksetuloissa oli vauhtia ja vähän törmäilyä, mutta innon puutteesta ei voi ainakaan moittia.

Noudoissa tasamaa sujuu hienosti, kapulan koolla ei väliä. Metrinen meinasi taas jännittää ohjaajaa, mutta ei Riehaa. Hyppyytin eka kerran, pari matalampaa ja sitten nostin metriin. Ekalla kerralla metrin takaisinhypyssä kaatoi pressuesteen, mutta uusinnassa hyppäsi paremmin myös takaisinpäin. Oisko se vaan ollut ajatusvirhe, kun alla oli matalampi hyppy... Hyvä asenne sillä kyllä on, kaatunut hyppy ei vauhtia hidastanut. Vinoeste ei tuota ongelmia, sen se tekee vaikka unissaan ja ihan täysiä. Eniten taas jännittää ne omat heitot. Treenasin niitäkin ihan itsekseen muutamaan otteeseen :).

Paikkamakuun Rieha teki Narun suorittaessa. Ei ongelmia, ammuttiin myös. Loppuun eteenmenoa. Ekalla kerralla meinasi lähteä vinoon (sinne oli juuri heitetty kapulaa), josta toruin ja uusi lähetys olikin nappi. Muutama toisto suoraan kentän laidalla olevaan palkkaan ja meno oli oikein hyvää. Ihan hyvällä mallilla tuo tottis siis tuntuisi olevan.

Sitten ajeltiin tekemään esineitä. Mulla oli vähän kiire, niin Tiina ja Raisa tallasivat ruudun meille valmiiksi, iso kiitos! Ruutu oli samassa paikassa kuin viikonlopun ek-kokeessa, eli jälkiä riitti.

Eka esine nousi oikeastaan välittömästi, ekalla pistolla. Se oli silmälasikotelo ja luovutus oli hyvä. Toisen esineen kohdalla ihmettelin, kun Riesku juoksi normaalia enemmän, mutta se päättikin käydä kakalla ruudun ulkopuolella ennen kuin jatkoi hommia. Että semmoista :D. Olin siinä vaiheessa hieman luottamaton Riehan menoon. Koitin kutsua sitä pois, mutta eihän se tullut kun sillä oli selkeä haju tokasta esineestä, jonka nostikin matkalla. Siinäkin ok luovutus.

Kolmas esine oli ollut kuulemma kokeessa vaikea, se oli oikeassa etureunassa. Ei Riehalla siinäkään kovin kauaa mennyt, olin tosin taas jo kutsumassa sitä pois, kun takaisin tullessa se sai siitä hajun ja nosti. Tässä oli hieman huonompi luovutus ja vähän pureskelua.

Mutta kolme esinettä. Varmaan jäi vielä aikaakin, kakkatauosta huolimatta. Olipa kiva tehdä oikeasti kisamainen ruutu. Isoin ongelma on varmaankin siinä, etten muistanut taas luottaa koiraan. Pitää muistaa antaa sen tehdä hommia rauhassa, eikä turhaan huudella. Sillä riittää vauhti ja nenäkin on hyvin auki, eli ongelmia ei pitäisi olla kolmosluokassakaan.

Eilen treenattiin tottista toisen Tiinan kanssa Aholaidassa. Ensin taas jäävät hyvällä ilmeellä. Sitten telineisiin. Pressueste meinasi olla vähän hutera tuulen kanssa, mutta Riesku hyppäsi hyvin. Kunnes sitten palkkasin sitä narupallolla ja neiti reikäpää päätti pompata pallon perään esteen yli. Ja sehän oli hieno hyppy ja este nurin ja koirakin tuli alas vähän miten sattuu. Ei aina paljon järki tuon päätä pakota... No tehtiin vielä sen jälkeen yksi palautetteleva, jolloin se keskittyi ja hyppy sujui. Luulen kyllä, että hyppyä on nyt ihan turha treenata sen enempää. Asennetta riittää, jos tulee arviointivirhe, niin se on tullakseen. Onneksi sellaista ei vielä kokeissa ole tullut, kop, kop.

Loppuun makuutiin Riehaa hetken Haltin tehdessä ja sitten otettiin vielä eteenmenot. Tässä vaiheessa pressueste oli jo kaatunut tuulen voimasta, mutta päättihän kelpi sen käydä hyppäämässä kuitenkin... No, kai se on kiva juttu, että metrinen on siitä noin kiva. Tehtiin vielä pari toistoa ja nyt enää vaan harkitsi hyppyä, eteneminen oli muuten hyvää. Loppuksi yksi toisto kera maahanmenon, se oli oikein hyvä.

Tuike oli myös mukana ja sen kanssa tein rallyliikkeitä. Hyvällä mallilla, jännintä oli varmaan Tiinan suursnautserit. No, niistäkin pikkukoira selvisi, kun tein sen sille selväksi :).

Pieni palveluskoira unilla. Tyyny hyvin?

 

 

Ihanaa aurinkoa ja ihania treenejä

Miten paljon näistä aurinkoisista päivistä saakin virtaa! Vuorotyöläisen onni olla vapaalla tälläisinä päivinä.

Iloa elämään!

Eilen käytiin juoksemassa koko porukan kanssa. Tallasin Riehalle jäljen vanhenemaan siksi aikaa, eli noin tunniksi. Jälkikausi on nyt siis korkattu. Pituutta jäljelle tuli n. 200m, sisältäen kuusi keppiä ja 5 kulmaa. Heti kunnon testi, miten sujuu talvitauon jälkeen.

Jälkihommat lähti hienosti käyntiin, kun huomasin, ettei jälkiliina ollutkaan autossa. No, yhdet valjaat onneksi löytyi ja 5m flexi, eli niillä lähdettiin. Kyllä oisi hc-jälkiharrastaja ollut kauhuissaan .D!

Ensin janalle. Ja se meni ihan nappiin! Varma eteneminen flexissä niin pitkälle kuin sitä riitti ja sitten lähdin minäkin perään. Meni hienosti suoraan takamerkille ja nosti siitä jäljen hyvin oikeaan suuntaan. Vauhtia oli kiitettävästi, mutta niin vaan eka keppi nousi. Samoin toka ja kolmas. Kolme ekaa kulmaa meni hienosti (osassa oli hieman namia apuna). Neljännestä kepistä R meni yli, mutta palasi itse takaisin, eli ilmeisesti sai hajun jotenkin jälkikäteen. Viidennellä kulmalla se haki jonkin verran, mutta selvitti sen loppupeleissä kuitenkin. Loppu meni hienosti.

Hyvä startti vuoden ekaksi jäljeksi :). Jos ensi kerralle muistaisi ne vermeetkin, toisaalta onnistui se flexissäkin. Täytyy sanoa myös se, että miten se koiraan luottaminen voi olla niin vaikeaa. Nytkin teki mieli itse ohjailla koko ajan, vaikka homma hoitui ilmankin. Ehkä siinä on meidän tärkein treenitavoite tälle kaudelle?

Jälkitilasto on perustettava tällekin vuodelle. Jos tekisi tälläisen hieman tarkemman version:

Matka 200m
Kepit 6/6
Kulmat 5
Janat 1

Riehasta ei ole jäljestyskuvia, eli tässä Viiman tyylinäyte

Otin muuten itseäni niskasta kiinni Riehan pujottelun kanssa. Sekä tänään, että eilen ollaan tehty pujottelua lenkkien jälkeen. Rieha ja myös Viima. Tuntuu, että Riehan meno on jo nyt parantunut paljon. Onneksi on kepit omassa pihassa.

Tokorintamalla tehtiin myös pihatreeniä. Eilen tunnaria ja erityisesti niitä ympyrän mallisia. Joku kuutisen toistoa eri paikoissa ja oma nousi hienosti, eikä ollut puhettakaan maistelusta. Ei myöskään tiputtanut omaa kertaakaan, eli oikein hyvä meno. Tänään muistuteltiin luoksarin stoppeja (tai lähinnä sitä seisomista) ja seuraamista.

Lenkin ohessa tallasin tänään yhden esineruudun Riehalle. Joku 30x40 kaistale, kolme esinettä. Tuike tallasi mukana ja etsi samalla onnellisena omistajalta "hukkuneita" esineitä. Se on niin tosissaan tuon homman kanssa, ihana!

Rieha lähti ruutuun normivauhtia, eli täysiä. Kaksi ekaa esinettä löytyi tosi nopeasti, toinen oli edessä keskellä ja toinen vasemmassa takakulmassa. Ensimmäiseen törmäsi oikeastaan ihan suoraan. Luovutukset näissä ok.

Viimeinen esine olikin haastavampi, se oli aikalailla keskellä ruutua. Rieha pyöri siinä ympärillä, mutta ei vaan paikantanut hajua. En tiedä mistä johtui, esine oli sellaisen kannon vieressä. Koko ruutu oli rinteessä ja tuntui, että R alkoi jo hieman väsymään kun juoksenteli edes takaisin ja otin sen uudelleen lähetykseenkin pariin otteeseen. Lopulta se löysi esineen, mutta sen luovuttaminen olikin haastavampaa. Esine oli sellainen puolipehmeä neulatyyny (ilman neuloja), jossa on koristeena sellaisia pikku-ukkoja reunoilla. Sitä vaan piti purra ja tiputella, kun oli niin siisti. Treenattiin sitten erikseen sen hakemista ja tiukan keskustelun jälkeen malttoi olla suunnilleen purematta.

Koska Riehasta ei ole esineruutukuviakaan, niin Vimps näyttää tässäkin mallia

Loppulenkki vaan lekoteltiin. Perhoset lensi ja oli vaan niin mahtista. Viima varsinkin osaa ottaa ilon irti lekottelusta, se tuli viereen istumaan ja rapsuteltavaksi. Rieha repi keppejä minkä kerkesi ja hyppäsi säännöllisesti kivelle tarjoamaan jotain keppiä heitettäväksi. Tuike kaiveli koloja sammaleeseen. Jokainen siis omalla tyylillään, kaikki nautittiin!