Eräänä aurinkoisena talvipäivänä...

Teemana oli taistelu paakin herruudesta

Ja pedot pääsivät irti!

 

Silmät kiinni kohti päämäärää

 

Uljaasti mennään, kuolaakaan ei paljoa erity

 

 Täysillä

Hetken ehti poseerata

Sitten paakki vei taas huomion

Sitä vartioi Viima, mutta jos tarpeeksi tuijottaa...

Niin johan tapahtuu!

Apuaa!

Onkohan tälle joku diagnoosi?

Viima sanoo, että ei hyvänen aika tuota kelpietä...

 

Vaikka mitä, osa paremmin ja osa vähän vähemmän paremmin

Eilen oli Viiman agiryhmän vuoro. Viima ei ensi kaudella pääsekään ohjattuun ryhmään, kun pystyn ihan hyvin vetämään sille itsenäisesti ne treenit mitä tarvitsee. Voihan se olla että syksyksi taas haetaan ryhmään. Fiilis on nyt se mitä haetaan ja siihen ei välttämättä ohjausta tarvita. Se saa nyt tuurailla Riehaa ja käydä tekemässä samoja ratoja. Kuitenkin mulla yleensä on useampi koira mukana kun hallille lähdetään, niin myös näissä treeneissä kun Viiman lisäksi mukana oli Rieha.

Rata oli tälläinen, noin suunnilleen:

Rieha sai käydä juoksemassa radan ekana. Voi herramunjee kun siinä oli virtaa, kunnon turboahdettu eläin. Taidettiin päästä puhtaalla radalla seiskaan asti, sitten lähti mopo ja kasista mentiin ohi. Tämä saatiin sujumaan kun ennakoin ja sen jälkeen haki pujottelun erinomaisesti.  11-hypyllä meinasi kaarrattaa aika pitkälle, mutta sen jälkeen putkeen meno hyvää. 14-hypyllä sai niistää huolella, että sain sen haltuun, sen verran oli vauhtia. Tässä taisi kerran napsaista minua kädestäkin kaikessa hässäkässä, mitä ei ole tehnyt sitten pentuajan... Toinen pujottelu löytyi yllättävän hyvin, vaikeasta kulmasta huolimatta. Pujotteli puhtaasti, kunhan en lähdetynyt vedättämään. Loppusuora meni ok, ehkä hieman laajoilla kaarilla. Mutta sain sen pysymään hanskassa, vaikka oli tosiaan aika irti. Ja pujottelut sekä kontaktit sujui!

Viimalle lähdettiin takaperin ketjuttamaan ja tämä nosti sillä fiiliksen ihan kattoon. Tehtiin pätkää 13-21, tarkoituksena vaan motivaatio. 13-15 oli Viiman kanssa vaikea kohta, koska en pysty putkella ottamaan etäisyyttä, niin pujotteluun vienti oli haastava. Mutta se ilme, me likes! Lopun hyppyihin meni tosi hyvää vauhtia, eikä puhettakaan mistään epäröinnistä. Taidetaan nyt jatkossa ottaa loppuun aina palkka, että saataisiin se viimeinen rutistus ja ne pienet yliajat pois. Ihana tytskä ja niin iloinen itsensä!

-------------------------------------------

Tänään oli vuorossa kisaryhmän tokot, jota ennen otettiin Riehalle viestiä. Eka lähetys kumpaankin suuntaan oli ok ja minulle päin juoksi hienosti. Mutta sitten A-pisteelle menosta tulikin vaikeaa ja tokalla lähetyksellä palasi kaksi kertaa ennen kuin lähti. Tie teki siinä kohti mutkan ja jotenkin Rieha ei päässyt siitä yli. Samalla kohdalla oli tien toisella puolella omakotitalo, jonka pihassa haukkui koira, olisiko tämä tehnyt Riehan epävarmaksi. Sitten kun sen sai siitä menemään, niin juoksi hyvin. Viimeisellä lähetyksellä epäröi ihan hetken, mutta lähti huomattavasti paremmin. Ehkä liian pitkä matka, liian tylsä reitti (leveää suoraa tietä) ja liian paljon häiriötä vielä tälle tasolle? Raisan päässä ei myöskään kelvannut narupallo, mutta narulelu sen sijaan oli pop ja lisäksi pääsi taas kerran karkaamaan. Taitaa se pieni sähköjänsi olla kuitenkin vähän mamman tyttö ;). Noissa hyvissä lähetyksissä Riehan fiilis oli selkeästi parempi ja oikein ärähti lähtiessään, huonoissa lähetyksissä lähti paljon rauhallisemmin. Raisa-parka kiljui keuhkonsa pihalle, koittaesssaan saada Riehaa tulemaan. Olipahan taas uutta, katsotaan seuraavissa treeneissä taas... Ei tämä olekaan niin simppeli laji :D.

Sitten tokot. Tehtiin Riehalle hyppynoudon malttia, eli sitä että ei reagoi liikkuriin, heittoon jne. Oli yllättävän vaikeaa ja R meinasi ihan turhautua kun ei päässyt hakemaan kapuloita, joita heittelin varmaan 6 peräkkäin. Mutta sitten alkoi se ilme löytymään ja lopuksi se sai sitten hakeakin oikein hyvällä menolla. Hyviä vinkkejä siihen, että voin välillä temputtaa sitä tmv. ja sen pitää kuunnella käskyjä, kun nyt se meinasi alkuun joka käskyllä singota kapulalle. Eli enemmän palkkaa muusta kuin noudosta, siinä ei ole ongelmaa!

Sitten seuraamista, jota tehtiin liikkuroituna, mutta en saanut tehdä kaikkia liikkurin käskyjä, ettei koira opi seuraamaan niitä. Tehtiin varmaan pisin seuraamispätkä ikinä ja se oli suurimmaksi osaksi oikein hyvää, vaikka minua jostain syystä jännitti hirmuisesti. Lähdöt ja käännökset on meillä kuulemma kauniita, nyt pitäisi vaan suorilla kiinnittää huomiota omaan menoon ja tehdä niistä koiralle mielenkiintoisempia ja yllättävämpia. Pitkien suorien seuruuttaminen syö varmasti koiran motivaatiota, joten niissä voi tehdä jotain poikkeavaa. Omaan tempoon tehtiin myös muutoksia, meinaan mennä liian hiljaa Riehan tempperamentille. Loppuun vielä koitettiin voltilla saada Riehan paikkaa taaemmaksi ja pienen taistelun jälkeen alkoi sujumaan. Huh, huh, oli muuten hirmu rankkaa keskittyä noin paljon. Hyvin Rieha työsti, vaikka tosiaan treeni venyi aika pitkäksi.

Tuike pääsi halliin myös. Tehtiin tunnaria liikkuroituna ja siitä ei meinannut tulla mitään. Niin varma liike ja nyt toi sitten pari kertaa väärän. Lisäksi se jäi syömään heppakakkaa, piippasi vierellä ja oli muutenkin ihan ylivireessä. Kyllä se oma sieltä joka kerta nousi ja viimeisellä kerralla jopa ihan nätisti, mutta hieman oli prinsessamenoa.

Sen jälkeen T teki pari liikkeestä istumista ja sitten mentiin seuruuseen, jossa saatiin ihan samoja vinkkejä kuin Riehalle. Eli koiraa pitää seurata ja elää sen kanssa, kävellä enemmän asenteella ja vaihdella menoa. Tuikelle toimi tosi hyvin pieni kaarrattaminen oikeale. Saatiin loppuvaiheessa aika kivaa pätkää näin, vaikka alkuun oli taas todella vaikeaa. Kyllä se Tuikekin vaan osaa kun siihen luottaa ja pitää homman kivana.

Lopputreeni menikin sitten pohdinnaksi siitä miksi jännitän niin paljon erityisesti Tuiken kanssa tehdessä. Erittäin hyvää mietintää, en vaan ehkä ole sitä vienyt tarpeeksi pitkälle. En tiedä, ei ole helppoa tämä. Tuike on kuitenkin tosi pätevä pieni nainen, kun vaan itse osaisin olla rento ja luottavainen. Fiilikset tarttuu, huono mieli kasvattaa huonoa mieltä ja niin pois päin. Tuike oli kyllä niin onnessaan päästessään tekemään, että hyvälle mielellehän siitä itsekin tulee. Jos ei muuta, niin meidän ura on siellä rallytokossa :).

Tänään mentiin lujaa koiravaljakolla!

Eli Kickspark pääsi testiin. Heitettiin Riehan ja Viiman kanssa 9km lenkki n. tuntiin. Riehalla on kyllä hyvät vetolahjat, menee koko ajan edellä. Ihan koko aikaa en sitä viitsi vedättää, kun ei kokemusta ole. Suurin osa lenkistä mentiin niin, että koirat ravasi, Rieha edellä pienen vedon kanssa ja Viima sivulla.Kunnon suorilla otettiin sitten spurttipätkää ja Rieha sai kiskoa sydämensä kyllyydestä. Viima keskittyi näillä pätkillä haukkumaan minulle ja juoksemaan vieressä. Mutta aika lujaa mentiin :D. Eikä edes kaaduttu kertaakaan!

Välillä ihan käveltiin, kun ohjaajan perslihakset ei kestäneet loppuvaiheen ylämäkiä. Aika tehokasta hommaa ja koiratkin tuntui tykkäävän. Riehan kanssa saa olla enempi tarkkana että menee nättiä ravia, eikä peitsaa/laukkaa, Vimps menee helpommin rauhallista maatavoittaa ravia. Ehkä se on se tempperamenttierokin mikä tekee.

Lenkillä meidät ohitti kaksi kertaa ravihevonen ja yllättävän nätisti mustat meni siitä ohi. Sen sijaan Riehalla on alkanut nousta taas autojen tujottaminen, vissiin kun ei niiden keskuudessa enää niin lenkkeillä. Se siis saattaa kulkea ihan nätisti reunassa, mutta pää painuu alas ja korvat taakse ja seuraa silmä kovana vastaantulevia autoja. Pitäisi varmaan treenata maalaiskoiran kanssa vähän ihmisten ilmoilla lenkkeilyä ja vastaehdollistaa noihin... Ainakin ennen sitä suunniteltua bh-koetta.

Mutta joo, kivaa oli!

Kunnonkohotusta

Varailin koirille nyt useamman uintikerran putkeen, mielessä ihan kunnonkohotus ja lihasten kasvatus. Tänään käytiin ekaa kertaa ja viikottain olisi tarkoitus mennä.

Otettiin hieman iisimmin tänään, koska edellisestä kerrasta on aikaa. Viima ui Anskun kanssa ohjatusti ja mukavasti sujui. Pienen vinkumisen kera meni itse hienosti uimaan ja saatiin se uimaan kunnon kierroksia ilman oikomista. Se ui ottaen aina Anskusta tukea, liikkis.

Tuike sai hakea lelua liivit niskassa. Veteen meneminen on aina kauheaa räpistelyä, mutta itse uinti oikein pätevää. Edelleen ottaa Tuikella kaikista koviten kunnon päälle ja se puuskutti oikein huolella rampille päästessään. Mutta tuntuu myös tykkäävän kovasti.

Riehan kanssa otettiin nyt hieman erilainen lähestymistapa, eli jätettiin lelu kokonaan pois. Lelun kanssa se ui aivan täysiä, eikä suostu tulemaan lepäämään ollenkaan. Nyt koitettiin saada aikaiseksi hieman järkevämpää menoa. Alkuun se ui taas ihan täpöä, pyöri ympyrää ja heti kun liikuin niin odotti vaan lelun lentämistä. Välillä kävi rampilla odottamassa joko lelu lentäisi. Pikkuhiljaa alkoi rauhoittumaan ja tekemään samanlaista kuntouintia kuin kesäisin järvissä. Loppuvaiheessa se veteli allasta edestakaisin päästä päähän hyvillä, rauhallisilla vedoilla.

Uinnin lisäksi hommasin meille Kickspark- potkukelkan, jolla olisi tarkoitus yrittää pienimuotoista valjakkourheilua mustien kanssa. Itse en vielä tänään ehtinyt testaamaan, mutta Vesku otti Tuiken kanssa pienen testikierroksen ja kuulemma liikkui kuin vettä vaan. Katsotaan miten paljon vaarallisia tilanteita saadaan aikaiseksi :D. Ja toivottavasti lumet ei ihan heti sula, että ehditään treenailla.

Tassut liikkeelle!

Takapään treenaus on jatkunut edelleen ja hyvällä mallilla mennään. Kuvasin siitä pari videota, että näkee itsekin miten ne jalat siellä liikkuu.

Rieha kokeili tänään ekaa kertaa tyynylle peruuttamista ja se sujui hienosti. On aivan uskomatomta miten nopeasti se tajuaa, tämäkin meni perille yhdessä treenissä. Se olisi jonkun oikean naksuttelijan unelma, tarjoaa koko ajan ja sieltä on niin helppo kaivaa esiin oikea toiminto. Peruuttaminen on Riehalle tehty pelkästään sheippaamalla, eli en ole avittanut millään lailla. Ja näin se sujuu:



Tuiken peruuttelu ei ole ihan yhtä näyttävää, mutta aika hyvin se peruuttelee muutamaa askelta. Selkeästi sille on vaikeampaa tuo takapään käyttö. Toinen takapäätreeni on sitten vesisoikon päällä pyöriminen ja sehän sujuu pikkukoiralta kuin vettä vaan.



Illalla oli vielä vuorossa Riehan mölliryhmän vika treeni. Alkulämppänä tehtiin hyppytreeniä ja siitä perussarjaa. Hyvää muistuttelua Riehalle, että pitää keskittyä ja alkuun se koitti tehdä superloikkia, mikä ei oikein onnistunut. Sitten alkoi taas kokoamaan itseään ja hyppäsi kauniisti. Ratatreeni oli tänään tällättinen:

Alun otin kutsuhyppynä kakkosen takaa. Sujui hyvin, mutta siihen piti ottaa enemmän kaarratusta ja linjausta, koska jos veti ihan kiinni hypyssä, niin meni sitten seuraavan ohi ja suoraan putkeen. Putkesta tullessa sai olla tarkkana, etten liikaa vedättänyt, koska Riehalle tuli kiire ja tiputti herkästi riman 6- tai 7-hypystä. Muuten luki ohjausta hyvin. Puomi ja kaikki muutkin kontaktit sujuivat todella hyvin, hieman rumasti karjuin ylösmenolla, mutta pääasia että otti ja alasmenot oli tosi hienoja.

9-hypylle heitto sujui hyvin ja kun annoin koiralle tilaa, niin rimakin pysyi. Pujotteluun asti meno oli pätevää. Pujottelussa itsellä oli taas kiire ja silloin R jätti jonkun kepin välistä. Kun annoin sille tilaa itsenäiseen menoon, niin pujotteli hienosti ja vauhdikkaasti ilman apuvälineitä. Takaaleikkasin putkelle, siinä tuli sitten kiire, että ehdin tarpeeksi lähelle putken suuta ottamaan vastaan. Jos en ehtinyt, niin R pyöri kuin väkkärä ja ampui takaisin putkeen. Loppusuora oli oikein pätevää menoa.

Tosi kiva treeni ja sujui kun vaan olin rohkea ja ohjasin, enkä koittanut juosta koiraa nopeammin. Rieha on kuitenkin vielä niin nuori ja kun itse sählään, niin sekin sählää. Toisaalta on se hyvä mittari omalle tekemiselle! Mutta hienosti selvittiin pitkästä pätkästä ja erityistyytyväinen olin kontakteihin, jotka pelasi radalla ongelmitta.

Viima pääsi myös halliin ja se oli ihan innoissaan. Taisi jäädä viimeisen radan hyvä fiilis kisoista päälle :). Tehtiin senkin kanssa perussarjaa, ihan vaan hyppytekniikan herättelemiseksi. Hallissa naksuteltiin, mutta sain Viiman fiiliksen ylläpidettyä, eikä se haitannut sitä ollenkaan. Mahtista!

Viima sai loppuu tehdä ratatreenistä pätkää 14-20 ja lopussa oli palkka odottamassa. Ja sillä oli niin hieno vauhti! Se tuli putkesta ulos paljon pienemmällä kaarella kuin Rieha ja kääntyi paljon paremmin, eli siinä se saattaisi hyvinkin voittaa ajassa sähkökelpinkin :). Loppusuora sujui tosi hienosti, kerran se rämähti renkaaseen jotenkin huonosti, mutta ei jäänyt sitä yhtään muistelemaan ja seuraavalla kierroksella teki taas virheettä.

Loppulämppänä käytiin kävelemässä Jennyn ja Milan kanssa, kiva treeni!

Pikatreenit sunnuntaille

Jennyn ja Annan kera Doggiella. Suunnitelmissa oli pikatreenit ja ihan hyvin pysyin suunnitelmassa, enkä innostunut. Ihan ekana tehtiin paikkamakuu Nalan ja Pipsan kanssa. Parisen minuuttia oltiin piilossa. Lähdössä R reagoi muiden käskyihin ennakoimalla maahanmenoa, muuten hyvä makuu. Treenattiin erikseen vielä vuorotellen maahan- ja ylöskäskyttämistä. Rieha oli tänään extrapätevä omasta mielestään ja reagoi ihan joka ikiseen maahan- ja sivu-käskyyn, riippumatta siitä tuliko ne minulta vai muilta. Lähinnä vaan nauratti kun toinen oli niin terävänä, mutta ehkä pitäisi tämä ottaa treeniin joo...

Oma setti aloiteltiin muutamalla kierrolla ja peruuttelulla. Vastapäivään kierto on edelleen hankalampi, peruuttelu sen sijaan sujuu kuin vettä vaan ja välillä ilman haukkujakin.

Sitten treenattiin zetaa varten jääviä satunnaisjärjestyksessä ja hienosti teki. Erottelee ainakin tässä vaiheessa liikkeet tosi hyvin, eikä sävellä. Siitä muutamia seuraamisen liikkeellelähtöjä, palkan paikkaa vaihdellen. Loppuun treenailtiin kaukoja. Rieha on sisäistänyt peruuttelun nyt niin hyvin, että koittaa peruuttaa kaukoissakin joka kohdassa. Mutta valitettavasti siitäkin taitaa lähteä pisteet jos koira liikkuu taaksepäin sen pari koiran mittaa... Pikkuhiljaa alkoi tässäkin olla järkeä.

Ei se päämäärä vaan se matka

Viiman kanssa startattiin kotikisoissa kahdella radalla. Ensimmäinen rata meni hyllyksi, koska Vimps lopetti hyppäämisen. Ekan hypyn hyppäsi, sitten meni ohi renkaasta ja suoraan puomille, jonka jälkeen ei suostunut enää hyppäämään, ei edes siinä vaiheessa kun juostiin radalta pois ja koitin saada sitä loppusuoralla menemään. Se oli kovasti ahdistuneen oloinen ja aloin miettimään mennäänkö enää toiselle radalle. Aloin myös miettimään että onko se jostain kipeä, kun torstainkin treeneissä rymähteli okserin päälle.

Hengailtiin hallissa radan jälkeen ja päätin kuitenkin testata vielä lämmittelyesteillä hyppäämistä. Viiman fiilis oli selkeästi parempi, se alkoi heiluttamaan häntää ja hakemaan kontaktia. Lämppärihypyillä meno oli tosi iloista ja reipasta, putkikin imi sitä puoleensa laukalla. Ja se oli niin tyytyväinen itseensä, kun sai palkkaa ja kehuja. Päätin siis, että mennään toiselle radalle.

Toinen rata olikin aivan mahtava! Sekä miulla että Viimalla oli ihan eri asenne. Ehkä enemmän jopa itsellä, päätin että nyt mennään ja vedetään ainakin täysiä. Erityisen ylpeä olin huomiosta, minkä tein ekalla suoralla, jossa oli hyppy-hyppy-pujottelu ja L-putki. Olin suunnitellut tekeväni takaaleikkauksen putkelle, mutta kun näin että putki ei ime Viimaa, niin päätinkin pistää tossua toisen eteen ja juosta ulkokaarretta. Ja tämähän suorastaan sytytti Viiman ja mentiin ihan älyttömän hyvää menoa loppusuoralle saakka. Ja puhtaalla radalla! Loppusuoralla oli neljän hypyn kuvio, jossa sen vauhti hieman hiipui ja valitettavasti mentiin sitten 0,66 sekuntia yliajalle. Tuttu sanoi, että se hyppää hieman jäykän oloisesti noilla hyppysuorilla, eli pitääpi sitä seurailla. Mutta oli kyllä ihanneajatkin tänään tiukkoja, kun kuitenkin ykkösissä oltiin (etenemä 3,2 ja 3,3m/s kun mitä nopeasti vertailin niin ykkösissä etenemä on ollut sellaista 3m/s). Eli yhtään ei ollut kyllä pelivaraa siellä...

Mutta voi sitä fiilistä, olin niin iloinen kun Viima oli niin iloinen! Se suorastaan loisti ja oli ylpeä itsestään, niin kuin vain porokoira voi olla ylpeä kun tietää tehneensä jotain oikein. Kyllä meillä oli sellainen taistelija-asenne! Ja vaikka varmasti suurin osa agilityharrastajista pitäisi tälläistä tulosta hölynpölynä, niin meille se oli suuri voitto. Ja jos voi jotain sanoa, niin Viiman kanssa oikeasti elää ja kokee ne pienetkin asiat niin täysillä. Onneksi miulla on tälläisiä ihania pystykorvia, joiden kanssa saa miettiä ja tarkastella erityisesti itseään ja omaa toimintaansa. Toki me nyt varmaan otetaan työn alle kunnon hyppytreeni ja muutenkin pitää seurailla Vimpsin menoa, mutta luulen että suurin osa oli asenteeesta kiinni. Vimps oli kissanruokansa ja lihapyörykkänsä ansainnut ja veteli ne napaansa aika tyytyväisenä :D.

Iloinen porokoira ördää kisarupeaman jälkeen sängyssä Pitkänä Koirana

Rieha oli mukana viihdyttämässä itseään ja muita. Tokoiltiin siinä sitten yleisön joukossa ja neiti pisteli parastaan. Tuntuu että mitä enemmän häiriötä, niin sitä enemmän se vaan keskittyy. Tehtiin seuraamista, liikkeestä istumista ja luoksarin loppuasentoja, aivan pro-meno kaikissa. Se on nyt myös opetellut peruuttamista ja se alkaa olla sillä malilla, että se tarjoaa sitä joka väliin. Hirmu nopeasti se on sen hiffannut ja peruuttelee jo useita metrejä ihan issekseenkin. Tänään tokoiltiin, mutta ehkä se ensi kuussa pääsee jo ihan agikisaradalle :).

Agirupeaman jälkeen ajeltiin vielä Viihdekeskukselle treenaamaan viestiä. Tehtiin Riehalle n. 200m pätkä, jossa treenattiin taas siirtymiä. Pidin ne aika lyhyinä, mutta maasto oli sellaista, että se ei nähnyt minua suoraan. Lähetykset minulta Raisalle oli aika hyviä, eka ihan älyttömän hieno. Tokalla ja kolmannella pysähtyi ihan hetkeksi miettimään 20-30m päähän, mutta tosi nopeasti ratkaisi asian itse ja lähti juoksemaan täysiä Raisalle. Muuten meno minun päässäni oli oikein hyvää, odotutin sitä aina hetken puussa ja oli siinä ihan hiljaa ja nätisti. Lähetykset minulle päin olivat myös sujuneet hyvin, viimeisellä oli hetken miettinyt kun Janne oli toiminut lähettäjänä, mutta lähti siitäkin nopeasti. Yhden siirtymän aikana ohitin risteävän polun ja sen ylitti hienosti iekä hämääntynyt. Kokonaisuutena taas aika pätevää menoa, todella nopeasti se oppii ja tykkää hommasta selkeästi.

Illan vietin vielä 3-luokan kisoissa töissä, eli koiratäyteinen päivä tämä lauantai :).

Onhan se vielä ihan laps

Välillä meinaan unohtaa Riehan kanssa että se on kuitenniin vasta sen 1,5v vanha eli ihan kakara. Se on vaan niin hirmuisen pätevä ja hieno eläin, että siltä odottaa niin paljon, koska niin se vaan yleensä tekee. Sitten kun joku meneekin vähän huonommin, niin en osaa suhtautua siihen oikein eli että se ei ehkä vaan vielä osaa sitä ja nuoruuden tohinassa ei aina onnistu. Ennemmin ajattelen että kyllä sen pitäisi se jo osata. Mutta ollaanko me kuitenkaan tehty tarpeeksi toistoja, eri paikoissa, eri vireessä ja onko sillä viel kuitenkaan täydellistä suoritusvarmuutta? Tuskin. Mutta eikö ole hienoa että tiedostan sen ainakin näin blogissa? Sieltähän sen täytyy siirtyä treeneihinkin. Ja kuitenkin Riehan vähän huonompikin suoritus on yleensä aika hyvä suoritus kuitenkin.

Tänään oli siis kisatokoryhmän treenit maneesilla. Paikalla nyt pitkästä aikaa vähän eri porukkaa eli Satu ja Henna koirineen.

Aloitettiin kiertotreenillä. Koitin kierrättää sitä enemmän vastapäivään Piiran ohjeiden mukaan, mutta se on paljon vaikeampi puoli kuin myötäpäivään ja meinasi mennä vähän haukkumiseksi. Meillä tuntuu nykyisin olevan ongelmana tuo haukkuminen kun joku asia ei onnistu, eli R komentaa minua kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Kuitenkin saatiin sujumaan ja siitä otettiin sitten stoppeja, jotka oli aika päteviä.

Seuraamista tehtiin henkilöryhmässä, pikkaisen koitti vilkuilla ihmisiä eli siitä huomautin pari kertaa. Sain vinkkiä että voisin helpottaa hommaa ja palkata jo ryhmään mennessä lelulla muutaman kerran, että hiffaa että ihmisten luolta saa lelun, kun vaan pitää kontaktin. Totta, voisihan sitä oikeasti välillä helpottaa, eikä vaatia.

Siitä sitten merkki+ruutu. Oli aika kova vire ja eka merkki oli huono, eli oli menossa jo ruutuun. Otin se siitä takaisin (ja taas komensi haukkuen). Uusinta oli parempi ja ruutu jäi kakkoseksi. Palkkailin nyt extrapaljon merkiltä ja loppuun sai mennä pari kertaa ruutuun, joka sujui niin hienosti kun vaan voi sujua.

Tauon jälkeen Rieha teki vielä ohjattua, jossa oli aika porsasmenoa alkuun. Maneesin hajut kiinnostivat tosi paljon ja meinasi vierelläkin ollessa haistella. Otettiin ensin vasenta, mutta ihan ensin vahvistettiin taas merkkiä. Kun merkki oli kuosissa, niin sai hakea. Johtuen ehkä merkin jankkausesta, oli jon unohtanut missä kapulat oli ja maneesin pohjalla ne vielä näkyy aika huonosti ja päätti sitten ponkaista keskimmäiselle. En saanut sitä kääntymään, eli otin vaan kapulan pois ja otettiin uudestaan ja vähän helpotettuna että vasuri nousi. Pakko oli ottaa vielä oikeakin, johon lähti niin hienosti. Mutta sitten se teki tempun jota ei tähän elämään ole vielä tehnyt, eli meni kapulalle, mutta ei tuonutkaan sitä, vaan jäi haistelemaan. Pöh ja uusintaan, joka oli sitten oikein hyvä. Mutta vähän oli nyt ajatukset kelpiellä muualla.

Loppuun vielä paikkamakuu kahden muun koiran kanssa. Oikein nätti.

Ensi treeneihin taas mietittävää. Toisaalta hyvä niin :).

Vetskuikäinen!

Tuike täyttää tänään 8-vee, eli on virallisesti veteraani, ainakin näytelmissä :). Onneksi se on ihan yhtä pirteä ja reipas kuin ikinä! Meidän pieni prinsessa-mussukka, tiukka täti :).

Tuike ja vastahankainen synttäripose, talvinenän kera.

 

Vetsku on nyt harjoitellut hihnassa ravaamista ja ei se tainnutkaan olla niin paha rasti kuin ajattelin. Äsken käytiin puolisen tuntia lenkillä ja laitoin sen fleksiin. Siinähän se ravasi niin kauniisti. Vissiin kun pääsee niin pitkälle kuin haluaa, eikä tule kiirus, niin ravi sujuu! Peruuttelua ollaan treenattu jo myös ja idea alkaa hahmottua sekä sille että Riehalle. Kumpikin on myös pyörinyt vesisangon päällä ja sekin sujuu, varsinkin Tuikelta tosi hienosti.

Torstaina agia

Vimps pääsi pitkästä aikaa oman agiryhmänsä treeeihin. Rata oli suunnilleen tämän näköinen:

Hieman oli vaisu fiilis ekalla kierroksella. Jostain syystä okseri tuotti sille vaikeuksia ja rymähti sen päälle ekalla kerralla ja se söi vähän itseluottamusta. Tehtiin sitä yksittäisenä ja alkoi ponnistamaan paremmin. Sille pitäisi varmaan tehdä hyppytekniikkatreeniä, koska tuonne hyppysuoralle se meni aina hitaasti, vaikka yksittäiset esteet teki mielellään.

Toinen yritys meni jo hieman reippaammin ja saatiin ihan kiva rata. Tosin tällä radalla ampaisi 16-putken sijaan puomille, vaikka oli jo ihan putkeen menossa. Siellä se sitten patsasteli häntä heiluen, kun itse olin jo menossa pöydälle. Pöytä oli Viimasta koko treeni paras juttu, sinne se oikein ampaisi. Ihan ok meno, pujottelut meni puhtaasti, samoin kontaktit, tosin keinu oli vähän hidas. Näillä mennään viikonlopun kisoihin, toivottavasti jaksaa siellä olla reippaana.

Rieha pääsi mukaan myös, koska oli niin täynnä virtaa. Ja se oli kertakaikkiiaan makea. Harmittaa etten ilmonnut sitä kisoihin, koska sekä kontaktit että pujottelu sujuivat niin hienosti. Tehtiin kaikkia kontakteja ja otti hienosti sekä alku- että loppupään kontaktit ja kesti oman liikkeen täydellisesti. Ihan mahtavaa ja vauhti tuntuu vaan lisääntyvän. Ja oujottelu sujui ilmkan apuvälineitä kummaltakin puolelta ja avokulmista lähettäen. Itse pystyin ottamaan sivuetäisyyttä useamman metrin verran. Kyllä siitä hyvä tulee, maaliskuun kisoja odotellessa!

Viima 6-vee!!

Mie olin ihan unohtanut että meidän rakas pieni porokoira täytti vuosia. Se on siis kuusi vuotta nuori ja ihana ja kaunis oma pieni hömppäkoiramme!

Osteopaatilla

Eilen ajeltiin Raisan ja Jannen kanssa Turun kupeeseen, osteopaatti Leena Piiran vastaanotolle. Kovasti Piiraa on aina kehuttu, joten halusin viedä omatkin koirat tarkastettavaksi. Mukaan lähti Tuike ja Rieha, Viima jäi kotiin isän lenkkikaveriksi.

Tuike oli vuorossa ekana. Ensin katsottiin, miltä sen ranka näyttää ja Piiran mukaan se oli kovasti kierossa, eli melkeinpä sellaisella S-mutkalla. Takajalkojen lihaksistossa oli pieniä eroja leikatun jalan ja terveen jalan välillä. Myös leikatun jalan ulostyöntäminen istuessa ja maatessa näkyi. Ensin käsiteltiin helpompi puoli ja sieltä T oli jumissa rintarangan alueelta. Leikatun jalan puoli olikin vaikeampi, sieltä löytyi lukko SI-nivelessä, joka saatiin aukaistua, mutta muutenkin T oli Piiran mukaan tosi kova ja jumissa sieltä ja se kyllä näkyi reaktioissakin. Leikattua jalkaa aristi kovasti ennen tuon SI-nivelen käsittelyä, sen jälkeen antoi paremmin käsitellä. Polvi itsessään oli ihan hyvän tuntuinen, mutta sen yläpuolelle oli kertynyt kuona-ainetta. Käsittelyn jälkeen Tuike istui jo paljon paremmin ja leikattukin jalka tuli enemmän alle, eli lukko on aiheuttaut epämukavan tunteen jalkaan.

Kokonaisuutena Piira oli aika järkyttynyt T:n rangan kunnosta, siellä oli jumeja sekä edessä että takana. Se on lähtenyt leikkauksesta, eli on keventänyt jalkaa ja kieroutta on lisännyt se, että se liikkuu väärin. Tuikehan tykkää kovasti laukata, kun ravi olisi tietysti se liikkumistapa, millä koira kuntouttaa itseään. Samalla sanoi edelleen siitä, että Tuike ei käytä leikattua jalkaa kunnolla, vaikka se välillä siltä näyttäisikin.

Tuikelle ohjeeksi saatiin kunnon jumppakuurin aloittaminen. Tasapainoharjoitusta vastakkainen etujalka ilmassa ja pään käännön kanssa. Peruutuksia, takapään hallintaa ja tarkkailemista siitä että laittaa painoa mysö leikatulle jalalle. Pään venytyksiä jalkojen väliin. Vesikävely tai uinti voisivat olla hyviä kuntoutusmuotoja. Lenkin alussa voidaan ottaa käyttöön eräänlainen sideharsosidos leikattuun jalkaan, jota käytetään 10-15min. Tärkeimpänä ohjeena Piira antoi nyt kuitenkin sen, että Tuike ei saa laukata, vaan sen tulisi ravata. Se ei siis saa mennä irti, vaan hihnassa ja vaatia siltä siinäkin ravia. Kokeilin tätä eilen käsittelyn jälkeen ja en ole ennen edes oikein tajunnut, miten vaikeaa T:lle on mennä ravilla. Päästiin eteenpäin ehkä sellaiset 50m, kun hommasta ei tullut mitään, eli nosti hitaallakin vauhdilla laukan hihnassa. Oikea silmien avaaja oli tämä ja voi olla aikamoinen urakka saada se oppimaan.

Olihan siellä paljon juttuja, mitä olemme jo fyssarilta saaneet ja mitä olemme tehneet. Mutta paljon uuttakin ja tuo rangan kierous oli itsellekin järkys. Normaalisti koira saattaa olla hieman mutkalla, banaanin mallisesti, mutta Tuike oli ihan kierossa. Mutta hyvä että lähdettiin, katsotaan vaan miten saadaan tehtyä. Piira sanoi että varmasti tulee kuntoon, mutta työtä se vaatii. Tuikesta Piira oli ihana ja makasi ihan onnessaan käsiteltävänä.

Riehan vuorolla katsottiin ensin myös ranka. Pientä vinoutta löytyi siitäkin, mutta huomattavasti lievempää kuin Tuikella. Silläkin näkyi eroa murtuneen varpaan puolelle eli sieltä lihakset oli hinasen pienemmät ja rangan pieni vinous tulee sieltä kun on kompensoinut sen jalan käyttöä. Jonkin verran ikäviä kohti löytyi selän alueelta ja Piira epäili syyksi murtuneessa varpaassa ollutta lastaa, joka on laittanut sen kävelemään väärin. Jumituksia löytyi myös takareisistä, kuulemma tyypillistä vauhdikkaalle koiralle erityisesti näin lumen aikana. Itse murtunut varvas tuntui Piiran käsiin ihan normaalilta.

Rieha sai ohjeeksi kasvattaa takajalkojen lihaksia samankokoisiksi, tähän kuurina suositteli vesikävelyä 4-5krt ja takapään käyttöä eli peruutuksia. Lisäksi kylkien ja kaulan venytykset aina ennen agitreenejä ja kiertotreeniä erityisesti vastapäivään. Takareisille hierontaa säännöllisesti, varsinkin jos juoksee hangessa. Mitään treenirajoituksia Rieha ei saanut, mutta sanoi että kun kuitenkin on pieni maxi, niin sille olisi tärkeää saada kaikki potku käyttöön ennaltaehkäisevästi. Sillä on kuitenkin hyvät pohjat kun se liikkuu hyvin ravilla ja venyttelee itseään. Käsittely oli Riehastakin oikein mukavaa ja lötköili maassa koko pituudeltaan.

Sunnuntain treenit

Hot-jumppatunnin (kyllä, tämä on siis jumppaa n. +35 asteissa salissa, kyllä muuten hiki virtaa!) ja agiseuran kouluttajakokouksen jälkeen raahauduin vielä Doggien vuorolle. Paikalla Anna ja Jenny koirineen ja minäkin otin mukaan koko kolmikon.

Viima aloitti. Sille ei tuo aloittaminen ole paras mahdollinen paikka, koska on yleensä enempi innoissaan kun on joutunut odottelemaan. Teki sellaisella ok menolla kuitenkin. Ensin hyppyä, joka sujui oikein hienosti kaikin puolin. Reagoi joka käskyyn hyvin ja loppukin sujui. Siitä tehtiin noutoa, jossa jouduin hieman hoputtamaan ja ottamaan uudestaan ilman palkkaa, kun nosti kapulan ihan extrahitaasti. Hyvin nopsasti se hiffasi että kannattaa olla vähän sähäkämpi ja viimeinen nouto sujui paremmin. Loppuun tunnari, joka tehtiin varmaan ekaa kertaa Viiman elämässä liikkuroituna ja koemaisesti. Ja sehän handlasi sen hienosti! Odotti hyvin, nuuski varmasti ja nosti oman hyvin. Palautus oli ravilla, mutta kokonaisuutena oikein pätevää menoa! Viimasta reissun paras kohta taisi kuitenkin olla kun käytiin treenin jälkeen Jennyn koirien kanssa lenkillä. Nala on sen mielestä aivan ihana ja muutenkin pienet pystykorvat oli Viimasta hurmaavia ja niille piti heiluttaa häntää korvat suipossa ja haastaa leikkimään.

Tuike teki kolme liikettä liikkuroituna. Aloitettiin seuruulla, jossa Anna toimi häiriönä huudellen erilaisia käskyjä ja muutenkin roikkuen vieressä. Tuike skarppasi tosi hienosti, ainoastaan kerran taisi stopata väärästä käskystä, mutta muuten kontakti ja paikka säilyi hyvin. Hieno! Siitä hyppynoutoon, jossa oli niin täpinöissään että varasti ekalla kerralla liikkurin käskystä. Se on vissiin niin siistiä kun pääsee hyppäämään, kun ei raukka enää agiinkaan pääse... Toka yritys oli aivan priima ja sain palkattua sitä kontaktista liikkurin käskyn jälkeen. Hieno nouto ja hyvä palautus. Viimeisenä tehtiin tunnari, joka sujui kympin arvoisesti.

Rieha riehui viimeisenä. Se ehti jo uudelleenmuotoilla kevythäkkiään odotellessa, joten ihan hyvä että pääsi vihdoin hommiin. Oltiin jo aiemmin päivällä tehty ulkona auton kiertoa, josta stoppeja ja ne pelasivat niin hyvin että otettiin sama sisätreeniin, nyt vaan tuolin kiertona. Riehasta tämä on tosi hauskaa ja meinasi herkästi lähdöissä aina räyhähdellä. Kiersi kuitenkin tosi hienosti ja stopitkin sujui. Maahanmeno ja seisominen meni tosi hyvin, mutta saatiin istuminenkin onnistumaan. Siitä R teki yhden hyppynoudon, joka oli hyvä ja hieman seuraamista, jossa meinasi vähän keulia, mutta parani loppuun.

Tunnari tehtiin liikkuroituna. Se oli ehkä tässä vaiheessa liian iso muutos kotitreeniin, sillä kummallakin kerralla maistoi ensimmäistä kapulaa mikä eteen osui ja vasta sen jälkeen nuuski ja nosti oman. Eli liikaa intoa, vaikka tietää mitä tekee. Kun ntehtiin tätä sivussa itsekseen, niin ei ollut puhettakaan väärien nostelusta ja nuuskinta oli varmaa. Eli vahvistetaan vielä ja liikkuri kannattaa ottaa mukaan pienemmissä pätkissä.

Viestiä, ampumista, tokoa, agia... vapaa lauantai!

Riehan ura viestikoirana jatkuu. Raisan ja Narun lisäksi saatiin treeneihin Janne ja Ipi ja oli kiva seurata kokeneemman koiran treeniä pitkästä aikaa. Ennen treeniä tehtiin Riehalle eläinkoe, eli ammuttiin sille. Se ei ole reagoinut ääniin millään lailla, mutta halusin testata virallisesti eli ihan pyssyn kanssa. Ekalla ja tokalla laukauksella oltiin tosi kaukana, eikä leikissä ollut mitään reaktiota. Siirryttiin lähemmäs ja ammuttiin vielä kolme kertaa ja koko ajan siis leikitin Riehaa. Yhden laukauksen se rekisteröi sen verran että irrotti lelusta, mutta kävi siihen samantien kiinni takaisin ja muihin ei reagoinut millään lailla. Eiköhän se ole ihan äänivarma edelleen :).

Sitten viestitreeniin. Ekassa treenissä oli tarkoitus treenata siirtymiä, eli ei otettu pitkää matkaa. Tehtiin ekalle siirtymälle pieni näköapu, eli Rieha näki minut ja sitten vasta siirryttiin kauemmas. Tämä tuntui toimivan, eikä epäröinyt siirtymien ylittämistä enää ollenkaan. Raisalle päin juoksi tässä treenissä hyvin, kerran jäi n. 10m päähän ja kääntyi kysymään, mutta kun en avittanut millään lailla, niin jatkoi itse matkaa parissa sekunnissa. Minulle päin juoksi niin hyvin, että pääsi viimeisellä kerralla karkaamaan ja Raisalle jäi käteen vaan pk-liivit... Ja minä vielä palkkasin sen hienosta juoksusta ja tietysti samalla siitä karkaamisesta...

Ipi ja Naru juoksivat välillä ja niiden jälkeen Rieha pääsi toiselle kierrokselle. Nyt oli haastavampi pätkä, enemmän lunta ja ylämäkeä. Edelleen ei tehty pitkää pätkää ja keskityttiin siirtymiin. Eka siirtymä tehtiin taas niin että R näki minut ja sitten vasta siirryttiin. Tässä treenissä Rieha kiihtyi enemmän ja ei ollut meinannut pysyä housuissaan näkölähdön jälkeen. Raisalle päin meneminen oli myös haastavampaa, eikä oikein suostunut enää leikkimään Raisan päässä, kun hinkusi niin kovasti minun suuntaan. Taitaa se olla kuitenkin vähän mamman tyttö :). Mutta juoksi, vaikka vähän piti yllyttää. Ja leikki sujui taas ihan ongelmitta Raisankin kanssa kun mie tulin paikalle.

Mutta kokonaisuutena hyvä treeni, sillä Rieha juoksi kuitenkin reippaasti, vaikka lopussa olikin vaikeampaa. Mutta ehkä ihan ymmärrettävää tällä treenimäärällä, yleensä koiran on kuitenkin tarkoitus pysyä omistajan lähellä. Sen sijaan siirtymätreeni tuntui tuottavan tulosta heti, mikä on Riehan kanssa aika tyypillistä. Ensi kerralle Raisalle vaan parempi palkka ja minulle huonompi, niin varmasti taas nopeasti idea selviää. Ja täytyy sanoa että kun Rieha juoksee, niin se juoksee lujaa :).

-----------------------------------------------

Lepäiltiin pari tuntia ja Veskun lähtiessä sählyyn, hypättiin samaan kyytiin ja mentiin hallille treenaamaan.

Viima aloitti. Tehtiin motivaatiopätkää: hyppy-hyppy-suora putki-hypyn takaakierto-kepit. Ja Vimps oli niin liekeissä! Se innostui jopa leikkimään ihan urakalla, mikä on ollut kadoksissa välillä. Voi vaan ihmetellä, että näinkö se sterilisaatio vaikuttaa, ihan mahtavaa! Ja tekeminen oli hienoa, kepit sujui kuin vettä vaan vaikeammistakin kulmista. Toinen pieni pätkä oli kolmen hypyn ympyrä, josta ohjasin lopussa ei kikoilla putkeen. Erinomaista menoa tässäkin.

Motivaatiota haettiin myös yksittäisillä esteillä, puomilla ja putkella. Yllytin Viimaa lähdössä ja siitä sitten suoraan esteelle. Selkeästi auttoi ja oikein imaisi itseään ja esteille.

Loppuun Viima sai muistella ruutua. Tein pari näyttöruutua ja hyvin haki paikkaa. Loppun sai sitten hakea itse paikan täydestä matkasta. Jäi n. metrin päähän ruudusta haukkumaan, uudella käskyllä hienosti sisään. Oikein pätevää ja tuntu tykkäävän hirmuisesti, niin kuin koko treenistä.

Tuike tuli sitten tokottelemaan. Aloitettiin ruudulla, jossa ensin huomio paikkaan. Hyvin alkoi hakemaan taaemmas, kun eilen oli aika edessä. Sitten palkkaa satunnaisesti seisomisesta ja maahanmenosta ja loppuun vielä sivulle tuloa. Iloinen meininki!

Seuraamisessa tehtiin vaan sivu-treeniä, eli satunnaisista paikoista pyysin koiran sivulle ja koitin kiinnittää huomiota siihen että en avusta. Tämä oli hyvää treeniä, T sai itse miettiä mikä oli oikea paikka ja alkoikin hyvin tarjoamaan. Agihallissa on myös hajuja, jotka vie pikkujapsin herkästi mukanaan, mutta tämän treenin avulla alkoi itse hakemaan sivulletuloa ja unohti haistelun.

Loppuun vielä pari luoksarin stoppia ja metallinoutoa. Luoksari oli ok, ei priimaa, mutten jaksanut sen kanssa alkaa vääntämään kun ilme oli hieno. Metsku sen sijaan oli ihan priimaa, hampaat ei kalliseet yhtään ja toi hienoon luovutusasentoon laukaten.

Rieha teki viimeisenä. Ensin merkki+ruutu, koska eilinen vähän mietitytti. Tänään ei ollut ruudussa mitään ongelmaa, eli eilisen sekoilu johtui varmaan vaan siitä maassa olleesta puomista, joka sekoitti pientä kelpiä. Merkille se meni myös hyvin, paitsi pari kertaa työnsi sen kumoon. Hienosti haki katseellaan pyydettäessä kumpaakin. Extra-rauhallisuus on tässä itsellä tärkeää, koska Riehan mielestä nämä on siisteimpiä liikkeitä ever ja vielä kun ollaan agiesteiden keskellä niin mopo meinaa välillä keulia, mikä näkyy komennushaukkuina. Onneksi ne saa helposti pois, kun on rauhallinen ja sanoo tiukasti että höpöhöpö. Tokojutuista R reki vielä yhden metallinoudon, joka oli oikein pätevä palautuksineen kaikkineen.

Agipätkänä tehtiin samaa kuin Vimps, eli hyppy-hyppy-suora putki- hypyn takaakierto ja pujottelu. Hirveän kova meno sillä oli, mutta pääasia eli pujottelu skulasi kuin unelma. Käytössä oli täyspitkä pujo, jossa ohjuri sekä ekassa että viimeisessä välissä. Aivan mahtavasti se hakee täydestä umpikulmastakin, vaikka olen monen metrin päässä ja avokulmakin toimii aika kivasti. Ja vaikka vauhtia oli vaikka muille jakaa, niin ei jättänyt välejä pujottelematta kuin ehkä kerran. Ihkuaa, ihkuaa!

Kisatoko

Vihtavuoressa maneesilla perinteiseen perjantaityyliin. Nyt oli porukkaakin hieman enemmän ilmojen hieman lauhduttua. Mukana Tuike ja Rieha.

Tuike teki:

Ruutu: Lyhyeltä matkalta paikan hakemista ja sitten kisamatkasta koemainen ja loppuun vielä loppuosan vahvistusta. Kivaa menoa. Stopit on mitä on, mutta pysyy ruudussa, vaikka liikkuukin stopin jälkeen. Loppuosa oli kivalla mallilla.

Luoksari: Tässä oli stopit hyvällä mallilla ja muutenkin ihanan iloinen meno.

Liikkeestä istu: Sujui.

Seuruu: Liikkuroituna pidempi pätkä. T tuli mukana ihan ok, jonkin verran paikka irtoili. Ilme kuitenkin ihan hieno, se on pääasia.

Rieha teki:

Luoksari: Nyt sitä maahanmenoa, joka on haastavaa edelleen. Miten se onkin niin kiva tarjota sellaista pylly pystyssä "makaamista" :D. Mutta saatiin taas vahvistettua. Seisominen sujuu hienosti ja vauhti on hyvä.

Seuruu: BH-maisesti henkilöryhmässä. Mennessä ryhmään meinasi hieman hepuloidan tutuille, muttaunohti sen nopeasti ja teki mahtityötä, vaikka ihan tahallaan tungin henkilöryhmäläisten iholle.

Merkki&ruutu: Merkki oli hyvä ja lähetin siitä suoraan ruutuun. Ruudun onnistumisprosentti on ollut 100 viime aikoina, mutta nyt tuli eka kerta kun R oli hukassa. Löysi loppujen lopuksi ruutuun, kun kauheasti pomppi. Tämänkin jälkeen ruutu oli hieman hakusassa, tuppasi menemään oikelta sivulta sisään ja jäi muutenkin liian reunaan. En tiedä hämäsikö vieressä olleet esteratsastupuomit, jotka olivat maassa. Aiheuttiko ne sitten hahmotushäiriötä, kun näytti että olisivat voineet kuulua ruutuun? Tätä korjailtiin, eli tein pari näyttöruutua ja homma alkoi sujumaan. Hieman R meinasi turhautua ja alkoi komentamaan haukkumalla, mutta onneksi saatiin sitten onnistunut loppuun.

Liikkeestä stopit: Istuminen oli alkuun vaikeaa, se on tosi tarkkaa, missä kohden askelta sanon käskyn. Tämä kun saatiin muistuteltua niin, teki hienosti istumista, maahanmenoa ja seisomista sekaisin.

Paikkamakuu: Ennen paikkamakuuta pääsi Pipsa-bc karkaamaan meidän luokse, sain pidettyä Riehan takana ja Pipsan edessä, eli mitään ei sattunut. Onneksi R ei noita muistele, vaikka ihan valmis tappelemaan olikin. Paikkamakuu tehtiin niin, että välissä oli Ruu-labbis ja hienosti sujui.

Treenin jälkeen käytiin vielä Maaritin ja Ruun kanssa pikkulenkki. Tuikekin pääsi isojen koirien mukaan ja hienosti pärjäsi. Ruu ja Rieha tulevat edelleen hyvin toimeen :).

Met osattiin vaikka mitä!

Saatiin hallille seuraksi Raisa, Milla-vauva ja Naru. Tehtiin sekä tokojuttuja että hieman agia. Milla tuotti Riehalle erinomaista häiriötä kulkemalla perässä ja olemalla muutenkin hurmaava. Vaikka vauvat on Riehasta ihan parhautta ja Milla sai huikeat naamapesut aina säännöllisesti, niin hommia tehdessään ei ehtinyt vauvaa huomaamaan.. Erittäin pätevä häiriötreeni, kun esim. luoksetulon matkalla oli pieni ihminen, jonka R vaan kiersi kiinnittämättä sen suurempaa huomiota ja ihan yhtä kovalla vauhdilla kuin teki muunkin liikkeen :D.

Rieha oli tänään extrapäheä muutenkin. Pitää oikein hehkuttaa paria juttua. Tunnaria testattiin ekaa kertaa muualla kuin kotona tuon parin päivän kotitunnaripläjäyksen jälkeen. Tehtiin reilusta matkasta kisamainen lähetys. R nosti oman kaksi kertaa varmalla nuuskinnalla ja toi reippaasti ja vielä mälläämättä. Jee, on se vaan huisin viksu eliö ja me ollaan kohta niin voivoi-kamaa!

Seuraava hehkutus oli jäävät liikkeet. Olen oikeastaan tähän elämään tehnyt niitä aina erikseen, korkeintaan seisomista ja maahanmenoa peräkkäin. Mutta jos joskus meinaa sitä zetaa tehdä, niin varmaan kannattaisi alkaa noitakin sotkemaan. Ei kun tuumasta toimeen ja kokeilemaan. Ja onneksi Rieha on koira, kenen kanssa voi vaan kokeilla, se ei mene rikki tai lannistu vaikka ei onnistuisikaan ja yleensä se vielä onnistuu. Tästä voi ehkä päätellä etten aina ole kovin suunnitelmallinen kouluttaja, vaikka olen siinä huimaa parannusta tehnytkin. Mutta siis kaikkia kolmea jättävää peräkkäin, satunnaisjärjestyksessä. Ja se sujui ihan napisti! Toki niissä on vielä varmennettavaa, olen esim. aiemmin kiertänyt taakse koiran oikealta, niin nyt pitää vahvistaa vasemmalta menoa. Mutta  ihan mahtista miten hyvin se kuuntelee ja erottelee, on se vaan viksu :).

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä superhehkutuksena oli pujottelu. Raisa oli loppupäässä palkkaamassa ja saatiin monta hyvää toistoa oikealta puolen ohjaten täydellä sarjalla ja hyvällä vauhdilla putkesta vauhtia ottaen. Eli eilisen jankkaus ei tuntunut missään. Rieha on kyllä siinäkin mielessä makea, että vaikka eilen itse turhauduin ja Rieha turhautui, niin se ei jää tuollaista muistelemaan pätkääkään ja tekee seuraavalla kerralla taas ihan täysiä. Ihana, ihana paketti kaikinpuolin, antaa anteeksi ohjaajankin tyhmät koulutusvirheet. Voiko sitä enempää toivoa?

Kaikki muukin sujui aika pätevästi. Merkkiä tehtiin pari kertaa, ihan kympin meno. Luoksarin stopeissa koitettiin ottaa mahanmenosta tehotreeniä, mutta se oli hieman haasteellista, eli jäi taas herkästi puolittaiseen asentoon. Tämä nyt ihan ehdottomasti työn alle! Seuraamisessa hieman askelsiirtymiä ja paikkamakuuta bh-malliin Narun tehdessä.

Agijuttuina tehtiin pujottelun lisäksi hieman puomia ja keinua. Ylösmenolla meinasi vähän jäkittää, mutta korjasi sen nopeasti, muuten hyvä meno. Loppuun vielä muutamat saksalaiset pienellä radanpätkällä ja jee, saatiin taas onnistumaan! Aloin ihan miettimään josko olisin ilmoittanut sen kotikisoihin ensi viikolle, mutta voipi olla että siirretään nyt kuitenkin vielä sinne maaliskuulle. Hyvä treeni siis.

Radanpätkää ja vielä pari videota

Pakkanen meinaa taas kiristyä, joten piti ajella äkkiä hallille, jossa onneksi oli ihan kohtuullisen lämmintä. Väsäsin äkkiä radanpätkän, johon halusin ottaa vaan Julian treeneissä tehdyn saksalaistreenin. Kai se sinne jotenkin ymppääntyi :D. Vesku oli mukana ja kuvaili pari videota.

Viima teki ekana ja tämä taisi olla sterkkauksen jälkeen ensimmäinen kunnon rata. Ja meni tosi kivasti! Tehtiin kaksi kertaa tämä pätkä, ekan yrityksen jälkeen lähinnä paranneltiin vauhtia. Saksalainen toimi yllättävän hyvin 6-hypylle, vaikka takaaleikkaus putkeen sitä hidastaakin. Putket on muutenkin radan huonoin kohta, se kun ei vaan niistä tykkää. Mutta hyvin tuli laukkaa niistä ulos, vaikka vähän rauhallisesti sisään menikin. Muuten oikein mukavaa työtä Viimalta ja loppusuoralle löytyi hyvä vauhti.



Loppuun Vimps teki vielä erilaisia keppien lähetyskulmia ja ne sujuivat niin hienosti, että treeni oli hyvä lopettaa siihen. En tiedä on sterkkauksen ansiota vai mitä, mutta Viima on ollut niin leikkisä ja innokas, ettei pitkään aikaan. Sama on vissiin siirtynyt agikentälle :).

Sitten Rieha-riepotin. Alkupätkä radasta sujui hyvin, kun sehän irtoaa. Saksalaista väännettiin erikseen, mutta parhaiten se sujui radalla, vissiin kun en ehdi liikaa miettimään ja sähläämään. Olihan se välillä aika hilkulla, mutta saatiin sujumaan. 9-putkeen piti ekalla kerralla viedä ihan kunnolla, sen jälkeen irtosi sinne hyvin. Puomi oli myös parilla ekalla kerralla ihan hakusassa eli hyppäsi surutta ylösmenon. Muistuttelun jälkeen sekin sujui. Voisi ehkä jatkossa kuitenkin olla parempi radalla, etten käy erikseen nameilla palkkaamassa ylösmenosta, se kun ei niistä edes erityisemmin välitä tuossa mielentilassa. Lupa jatkaa matkaa olisi siitä varmasti paras palkka.

14-putkella sai olla tarkkana ettei ampunut seuraavan hypyn ohi. Yleensäkin tuo on putkilla ongelma, koska Rieha tulee putkesta niin pitkälle ja se näkyi edelliselläkin putkella ja tokalla videolla. Loppusuoralla R tykittää hienosti ja irtoaa hyvin. Tässä pari pätkää:





Rieha teki loppuun pujottelua ja alkuun homma sujui ihan sairaan hienosti, meni täyttä pujoa ilman yhtään apuvälinettä hyvällä vauhdilla ja ilmeellä. Sitten sorruin jankkaukseen ja homma lähti hajoilemaan, alkoi haukkumaan ja jätti koko ajan enemmän keppejä välistä. Kun osaisi aina lopettaa ajoissa... Vesku koitti toppuutella että otat vaan yhden tai kaksi onnistunutta, mutta eihän sitä enää ehtinyt kuuntelemaan...

Tuike teki lopuksi vähän tokojuttuja, seuraamista, liikkeestä istumista ja luoksarin stoppeja. Seurussa Rieha häiriköi urakalla, eli se seurasi samaan aikaan jalkojen välissä kun oli niin innoissaan. Siitä huolimatta T oli pätevä. Liikkeestä istuminen sujui tänään hienosti ja luoksarin stopit oli Tuikemaisia eli ihan ok.

Iso videopläjäys

Loma loppui. Miten sitä ei olekaan koskaan tarpeeksi... Viikonloppuna treenailtiin edelleen kotosalla pakkasten paukkuessa. Innoistuin kuvailemaan videoita, kun töiden ohessa ne jäävät varmasti taas vähemmälle.

Ensin Viiman tunnaria. Se on ihan hirveästi pätevöitynyt tässä, kun ottaa huomioon lähtötilanteen, eli että sitä ahdisti kovasti. Nyt se on siitä hirmuisen hauskaa ja oma nousee varmasti. Läpi videon mäkyy, miten koko ajan tulee varmemmaksi ja innostuu, ihana porokoira. Luovutuksilla ei ole tässä väliä, kunhan muuten sujuu. Lopussa pätkä myös kaukoja ja Vimpsin lempparitemppu, eli pyöriminen.



Sitten mennään Riehan tunnariin, josta on pätkää kolmelta eri päivältä. Edistys on huikeaa! Ekassa videossa on häsäämistä vaikka muille jakaa ja vääriä maistellaan urakalla. Silti se tuo joka kerta oikean, mutta vire on väärä. Seuraavassa treenissä ilme on jo levollisempi ja viimeisessä oma nousee hienosti isosta kasasta vääriä. Ei se muuta tarvitse kuin toistoja ja sitä kautta varmuutta, hieno R!

Päivä 1



Päivä 2



Päivä 3



Sitten Riehan kalsaritokot. Ensin kapulan luovutusta, jossa naksu mahd. nopeasta tiiviistä tuonnista, ei tarvitse edes istua, kunhan kapula on lähellä ja on istumassa. Ja ihan tarkoituksella olen tuollainen nopea, se kun saa Riehan innostumaan ja kun kuitenkin oli lähinnä vaan ilmetreenistä kyse. Normaalisti kapulan ottaminen on ehkä hillitympää. Lisäksi tehtiin seuraamista ja liikkeestä istumista. Ohjaaja vetelee yöhousuissa :D.



Ja loppuun vielä Pum-temppua, joka on Riehasta aika hupaisaa ja kieltämättä itselläkin on aika hauskaa tuon kanssa.



Sitten vielä Tuike-pienen tunnari. Se on aika pätevä myös, oma löytyy ihan varmasti. Ja se niin tykkää tuosta.

Pikatreeni pakkasella

Käytiin vetämässä pikatreenit maneesilla. Riehaa ei tuntunut palelevan yhtään ja onhan tuolla maa onneksi sula. Ja kun on tehokas, niin ei ehdi itsekään jäätyä. Raisa ja Niina paikalla myös.

Rieha teki alkuun merkkiä&ruutua, ihan vaan lämmittelyksi. Ja on se vaan hirmu pätevä, vaikka kuinka virittelee noita eri paikkoihin, niin se löytää ne ilmiömäisen hyvin. Ruutu oli tahallaan sijoitettu esteratsastusesteen (onko tämä oikeasti sana?) viereen ja se sen verran hämäsi Riehaa, että meni ruutuun vasemman etumerkin vierestä. Tämäkin korjaantui viimeiseen toistoon, kun lähetin suoraan ruutuun. Hirmu pätevää.

Siitä tehtiin häiriköity seuraaminen. Ehkä hieman rankka Riehalle kun Raisa häiriköi, se olisi kovasti halunnut tehdä kaiken, minkä Raisa sanoi. Vieraammalla häiriöllä olisi ollut helmpompaa. Mutta hyvin se skarppasi ja saatiin tehtyä pätevää pätkää.

Loppuun vielä vähän hyppynoutoa. Muuten hyvä meno, mutta meinaa nytkähdellä sekä heittoon että liikkuriin. Korjaa kyllä itse heti kontaktin, mutta oisi kai se siistimpää jos olisi koko ajan kontaktissa. Plus että luovutuksia pitää hioa taas sisällä, jääneet vähälle.

Loppuun otettiin vielä ihan hinasen viestitreeniä, lyhyellä matkalla. Lähinnä niitä lähetyksiä/motivaatiota. Hassua, kun tuntuu että minulta Raisalle lähtee tosi hyvin, mutta toisin päin on vähän nahkeapi. Kai se oma omistaja on vaan tylsempi :D. Muuten sillä on kyllä hyvä motivaatio. Kiva päästä tekemään kunnolla kun ilmat lauhtuu.

Kotona taas

Minäkin uskaltauduin jäällä käymään. Kamera oli mukana, vaikka koko ajan ärsyttää enemmän ja enemmän se, miten sillä ei oikeasti saa otettua kunnon kuvia ellei a) koirat ole ihan lähellä b) aurinko paista taivaan täydeltä. Ehkä sitä pitäisi harkita ainakin parempaa putkea... No tässä pari jotenkuten onnistunutta.

Viima ja tulen luoksesi- ilme!

Rieha jatkaa edellisistä kuvapostauksista tuttua tyyliä. Ja kun ei jäältä löydy keppejä, niin osmankäämit ajaa ihan hyvin asiaa...

Kotitie

Kotipihaa, koirien häkki näkyy vasemmassa reunassa puun takana

Ja kotomökki, parhautta!

Temppuja

Pakasella ollaan vaan sisätreenailtu. Jokainen koira on hieman koittanut opetella temppuja ja tässä todistusaineistoa.

Riehan temputtaminen on, no, aika vilkasta :D. Toinen tarjoaa minkä ehtii, yritä siinä sitten pysyä perässä. Ei onneksi ole kauhean vakavaa hommaa, itselläkin menee helposti vaan nauramiseksi kun R tekee sata temppua ja koitat jostain naksuttaa. Plus että ei tämä nyt muutenkaan kovin virallista ole, eikä varmasti mene kaikkien koulutussääntöjen mukaan. Mutta on sillä ainakin hauskaa ja jos ei muuta niin tuosta pum-tempusta tulee vielä joku päivä aika dramaattinen kun toinen heittäytyy ja tassut heiluu: Rieha temppuilee

Tuike on tehnyt temppuja joskus aiemmin, pikkaisen vaan muistuteltiin. Pätevähän se on, kun vaan jaksaisi treenata nuo niin, ettei tarvitse apuja: Tuike temppuilee

Sitten meidän Viipsotin. Tässä videossa näkyy meidän temputtelun suurin ongelma, eli paineistuminen ja passiivisuuteen väistäminen. Alkuun se tekee aina tosi pätevästi, mutta sitten tulee jäkki. Pitäisi pitää treenit vieläkin lyhyempänä, mutta kun sitä on niin vaikea arvata, mikä on liikaa. Plus että vaikka koitan olla iloinen ja kannustava, niin voisin kuitenkin hillua ja palkata vielä enemmän. Mutta Vimps on nuorempana päässyt tilanteista pois väistämällä, eli sen takia olen nyt vähän julma ja se joutuu tekemään, vaikka vähän ahdistaakin. Loppujen lopuksi se kuitenkin siihen kykenee ja treeni päättyy hyvillä mielin. Ja sillä ollaan selvitty monesta jäkistä, kun sen ei vaan yksinkertaisesti anna päättää että nyt riittää. On se vaan niin omanlaisensa. Mutta on siinä sekin, että sitten kun se jonkun jutun hiffaa, niin tekee naama loistaen ja osaa sen aina. Tämä opettelemisvaihe on vaan välillä haastava, kun pitäisi tarjota ja muutenkin tilanteessa joutuu ihan oleman keskipisteenä. Viima ei yleensäkään tykkää "jutuista" eli pitää epäilyttävänä, jos on liikaa häsäystä, se saattaa olla vaikka hämäys ja pientä porokoiraa koitetaan huijata johonkin. Sitten kun se "juttu" tapahtuu vaan siinä ohessa, niin siinä ei ole mitään ongelmaa. Ja tosiaan, porokoiria ei vahingoitettu tätä tehdessä, ihan ollaan hyvissä väleissä edelleen :D: Viima temppuilee

Lisää pakkaskuvia

Tällä kertaa mökiltä Pohjois-Savosta.

Talvirallia

 

Talvista järvimaisemaa

Kannattaa kelpinkin juosta kun pieni valkoinen peto tulee!

Kylmä ei paina, kunhan on keppejä.

 

 Tuikekin urhoollisesti selvisi hetken ilman tossuja.