Tuike oli niin innoissaan ja niin mukana. Tuntui että kaikki kyltit menivät hienosti ja kontakti ei tippunut kertaakaan, eikä hihna kiristynyt. Viimeisellä kyltillä olin jo ihan haltioissani, niin hyvä fiilis meillä oli. Yksi askel ja perusasento. Kaksi askelta ja perusasento. Kolme askelta ja perusasento... eikun... en enää ollut yhtään varma montako askelta otin. Siinä vaiheessa en myöskään älynnyt, että kyltti olisi kannattanut uusia ja mentiin maaliin.
Saatiin heti kovasti kehuja että näytti tosi hyvältä ja että sata pistettä ei varmasti ole kaukana. Hyvältä se tuntuikin. Sitten tuomarin sihteeri tuli antamaan noottia, että mikä ihme se viimeinen askel oli, eli en ollut ottanut kunnon askelta. Tästä hyvästä kyltti oli väärin suoritettu, josta rallyssa lähtee kymmenen pistettä. Sitten kun näin tuloksen, 90p., tajusin että täydet sata pistettä olivat tuon puolen askeleen takana. Siinä vaiheessa teki mieli kyllä läimiä itseä oikein kunnolla... Koira oli niin mahtava ja ohjaaja mokailee.
Mutta kuitenkin, Tuike sai heti perään toisen hyväksytyn tuloksen pistein 90/100! Päivän kruunasi vielä se, että tuomari antoi meille Tuomarin suosikki-maininnan, kehuen menoa todella iloikseksi ja Tuikea superihanaksi :). Arvostelulappuunkin oli kirjattu hymiön kera että superihana! Ja olihan se, tämä on kyllä niin Tuiken laji ja se on niin pätevä pieni eläin. Se sai huikean määrän kehuja tärpäkästä ja iloisesta menosta myös katsojilta. Täytyy koittaa se viimeinenkin ykkönen hakea ja miettiä niitä ylempiä luokkia.
Superihana valepentu ja tuomarin suosikin lahja
Riehan kanssa käytiin illalla vielä Närhen Hannan koulutuspäivässä.
Paikkamakuu: EVL:n malliin maahanmenot ja Riesku olisi kovasti halunnut reagoida muiden käskyihin. Se oli myös jonkin verran siirrellyt jalkojaan ja heilutellut korviaan. Ei sillä ole aikomustakaan lähteä, mutta vähän saisi olla levollisempi. Tosin nyt otin sen makuuseen suoraan autosta ja se oli ehkä vähän liian kovasti vireessä. Mutta tähän voisi ottaa treeninä makuuta kotosalla ja näkyvillä, että pääsen puuttumaan noihin härväämisiin.
Metalli & hyppynouto: Metskun reippaaseen palautukseen katsottiin keinoja. Saatiin hyvät vinkit lelulla palkkaukseen. Siirrän lelun nyt leuan alle/treenilivin sisään ja tarkoituksena saada eteentulosta peli, jossa koiran kanssa kisataan kumpi ehtii eka. Lelu annetaan niin, että koira saa itse kurkottaa ylös ja tiputtaa kapulan. Tämä tuntui pelaavan hyvin, vaikka ei ihan heti laukkaa saatukaan esiin. Hannan metsku oli Riehasta jotenkin ällö ja myös toinen tehnyt koira hieman kammosi sitä, vaikka toisella teki hienosti, eli siinä saattoi olla ihan jotain ihmeellistä hajuakin?
Hyppynoudossa Rieha vaihtoi myös raville palautuksen puolessa välissä. Puhuttiin siitä, että onko Rieha alkanut aijaamaan noutoja ja sen takia hidastelee. Rieha on saanut taas kesällä leikkiä vähän turhan paljon paimenkoiraleikkejä, joissa saa kytätä, eli ihan hyvin se on voinut siirtyä tokoonkin? Yleensä palkkaan sitä lelulla näissä ja Hanna ehdottikin että vaihtaisin palkan ruualle, kunnes vauhti palaa.
Tehtiin illalla metskua vielä kotona Hannan neuvoilla. Loppupalkaksi ruoka minun taakse ja laitoin vielä yhden kierroksen maalarinteippiä metskuun, nopean noston auttamiseksi. Tehtiin kolme toistoa ja jokainen tuli laukalla, kaksi ekaa sai juosta suoraan kupille, kolmannella otin luovutukseen.
Ruutu: Hanna totesi tässäkin että Rieha saattaa aijata ruutuun menoa, kun hakee oikeaa reunaa eli haluaa mennä banaanilla. Tähän korjaussarjana paikanhakua kosketusalustan kanssa. Jätin koiran ruudun sisään ja sai hakea siitä paikkaa. Välillä otettiin lätkä pois. Sitten siirryttiin koematkaan, ensin lätkällä ja sitten ilman. Riesku haki aivan täydellisen paikan, eli oikein hyvä korjaussarja.
Kaukot: Tehtiin pari settiä ihan koemaisena. Riesku teki aika kivasti, ihan sillä tasolla, millä ollaankin. Ekassa sarjassa aloitettiin seisomisella, jossa liikkui hinasen, mutta sen jälkeen pysyi. Puhuttiin seisomisen käskyistä ja käsimerkeistä ja päädyttiin että niitä voisi vielä koittaa rauhoittaa. Hyvänä vinkkinä tuli myös se, että kun jumpataan läheltä, niin houkuttelen koiran namilla etupainotteiseksi seisomisissa. Jumpassa se kun ei tule niin etupainotteisesti kun olen lähellä, mutta kaukana ollessa etupainotteisuus taas tulee esiin. Näin se joutuu oikeasti miettimään sitä takapään paikallapysymistä myös jumpassa. Lisäksi hyvä muistutus tuli siitä, että muistan treenata myös kestoa käskyjen välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti