Yksi täydellinen ja yksi vähemmän täydellinen jälki

Rieha ajoi tänään n. 400m pitkän jäljen jolla, 6 keppiä ja 3 kulmaa. Jana n. 20m. Vanheni reilun puoli tuntia.

Jana oli upea. Janoja on treenattu oikeastaan vaan tämä kesä, oisiko alla joku parisenkymmentä. Rieha ei ole kertaakaan ottanut takajälkeä, eikä ottanut nytkään. Lähti etenemään varmasti, tosin aika vauhdikkaasti. Eka suora oli lyhyt, alle 50m, eikä siinä ollut keppiä. Rieha veti ekasta kulmasta hieman yli vauhdin takia, mutta palasi itsenäisesti takaisin kulmalle.

Tokalta suoralta 3 keppiä, jokainen varmalla työskentelyllä. Tällä suoralla oli myös yksi tien ylitys, ei ongelmaa. Toinen kulma oli ihan priima, toiselta suoralta nousi seuraavat 2 keppiä. Viimeinen kulma onnistui myös ihan täydellisesti, siitä varmalla työskentelyllä loppuun, jossa viimeinen keppi.

Aivan tosi makea jälki, mukana ollut Veskukin sanoi, että olipa hieno. Alussa oli pientä yli-innokkuutta, mutta loppua kohden rauhoittui koko ajan enemmän. Kepit nostaa tosi varmasti ja sen oikeasti näkee, kun saa hajun niistä.

Jälkitilasto:

Matka 3250m
Kepit 50/56

Viimalle tehtiin samalla reissulla verijälki laimennetulla verellä. Se vanheni iltaan ja Vesku kävi ajamassa sen. Ja oli kuulemma ollut aika epätoivoista. Eka suora oli mennyt hyvin, sen jälkeen Viima oli haahuillut päättäväisenä ihan missä sattuu. Jotenkin tuntuu, että tämä on nyt jonkinmoinen motivaatio-ongelma, muut jutut metsässä kiinnostaa huomattavasti enemmän. Taitaa jäädä viikonlopun koe Viimuskalta nyt väliin :(. Tosi harmi, kesän ainoa koe, mihin päästäisiin. Mutta eipä se auta, jos ei treeneissä suju, niin tuskin se sujuu kokeessakaan....

Edit. Ja asian ratkaisi viimeistään se, että Vimps on nyt linkannut jalkaansa pariin otteeseen ylös noustessa. Pitää sitäkin seurata...

Puita tuijottava porokoira

Viiman touhut on välillä ihan omaa luokkaansa. Sillä on aina ollut omia erikoisuuksia, joita ollaan huvittuneina seurattu. Nuorena se pyöritteli kiviä rannassa itsekseen pitkiä aikoja. Se myös tykkää kuunnella maata. Se tuijottaa maata pää kallistellen puolelta toiselle ja aikaa voi vierähtää hyvä tovi. Ollaan mietitty, että jotkut maahiset sieltä sille juttelee tai mannerlaatat liikkuu, eikä me vaan ymmärretä. Pörräävät ötökät saa sen myös välillä vastaavaan transsiin, silloin ei pysty keskittymään mihinkään muuhun.

 

Nyt uusin villitys on puiden tuijottaminen. Viima istuu jonkun puun alapuolella ja tuijottaa sen latvaan niskat väärällään. Välillä sinne pitää myös haukkua ja heiluttaa häntää. Siinä on selkeästi takana ajatus siitä, että puussa on joskus ollut jotain. Puissa ei kuitenkaan ole yhtään mitään (ainakaan ihmissilminä nähtävää), mutta silti sinne pitää tujottaa. Eilen se vietti illan tujottaen vaihtoehtoisesti paria kolmea takapihan puuta ja hyvä, että malttaa syömään tulla tehtävältään. Puiden tuijottelu on siirtynyt myös metsälenkeille, eli se selkeästi laajenee eri ympäristöihin.  Näitä juttuja voi jossain määrin sanoa hieman pakkomielteisiksi, se ei millään haluaisi lopettaa.

 

Silloin, kun Viima jostain innostuu, niin se todella innostuu. Niin kuin tästä uudesta lelusta, jonka ostin Riehalle TVA-palkinnoksi. Rouva Porokoira takavarikoi sen välittömästi ja makasi sen kanssa pihalla koko illan, välillä sitä tyytyväisenä jäystäen. Rieha ei saanut tulla lähellekään.

Maailman tyytyväisin porokoira

 

Viima heltyi Riehalle sen verran, että se sai leikkiä lelun paperisella etiketillä sen irrottua... Onneksi se on Riehasta ihan yhtä hyvä lelu sekin.´

 

 

Viima kävi eilen ajamassa vuorokauden vanhentuneen verijäljen. Se oli aika haastava, siinä tuli kaksi ihan kunnon tien ylitystä eli luutavasti jälkeä oli sotkettu. Yöllä oli myös satanut. Se lähti hyvin liikkeelle, mutta meni ekasta kulmasta ohi. Sittn tuli tenkkapoo, kun se piti tuijottaa puiden latvoja. Istui vaan ja tuijotti. Patistelun jälkeen se lähti ajamaan ja tokalle kulmalle tuli ok. Kaadosta meni hieman ohi ja jäljesti Veskun paluujälkiä. Kaadolle sitten kierrättäen.

 

Vähän nyt epäilyttää viikonlopun MEJÄ-koe. En oikeasti kestä, jos Viima vaan tuijottelee puiden latvoja... Noista on vaan vaikea päästä eroon, jos se päättää touhottaa jotain tuollaista, niin sille ei oikein mahda mitään. Kai se on käytävä tämä koe katsomassa ja sitten tehdä päätökset jatkon suhteen.
 





Tuikultakin terkut

 

Tänään käytiin iskän ja koirien kanssa juoksemassa maastossa. Samalla tein Riehalle esineruudun, jolla kokoa ehkä 20x40m ja siellä 3 esinettä. Maasto oli aika haastava, isoa kiveä ja risuja. Mutta toisaalta ihan hyvä, että välillä ei ole niin selkeä maasto ja olipahan ainakin piiloja esineille.

 

Rieha handlasi ruudun erinomaisesti. Etureunan avainnauha nousi ekana, sitten keskellä ollut tumma hanska ja lopulta takana ollut vaalea hanska. Kolme lähetystä ja kolme esinettä, ei ollenkaan paha meno. Luovutukset oli myös ok, tosin viimeiseen kävi heti uudestaan kiinni, kun irroitti. Olen välillä palkannut sitä esineillä, ei ehkä paras idea...

Pk-jutuista puheenollen. Riehan sulhasehdokas Tim osallistuu ensi viikonloppuna palveluskoirien SM-kisoihin Ylöjärvellä, lajina haku. Tim on ainoa kelpie koko kisassa, eli senkin takia jo huikea suoritus! Pidetään kovasti peukkuja huippuparille! Siinä meillekin tavoitetta tulevaisuuteen :).



Vaikeat jäljet, sujuvat tottikset ja agilityflow

Saatiin Hennalta myös Tuikkusesta pari loisto-otosta. Tältä näyttää veteraani-ikäisen valepennun rallytoko. Aika ihanalta.

Tuike on saanut taas niin paljon kehuja ulkonäöstään ja onhan se ehkä maailman söpöin lyhyessä turkissa. Mietin vielä, että pitäisikö se ajaa vielä kerran, niin pysyisi turkki kohtuudessa talvellakin. Tiheä se kuitenkin on, eli en usko, että tarvitsee pitkää päälliskarvaa lämmön eristykseen. Kunhan ei nyt ihan kalju ole.

Mummeli pääsi tänään Riehan agitreenien ohessa verestämään perinteisen tokon juttuja. Tehtiin noutoa, merkkiä ja ohjattua noutoa. Se teki tosi kivasti, merkkikin oli ihan täysin mielessä. Ohjattu oli vähän enemmän hakusessa, tuntui, että se unohti kapuloiden olemassa olon sillä aikaa kun meni merkille. Mutta kumpikin puoli nousi loppupeleissä oikein hyvin. Ja valepentu sai taas ihailuita yleisöltä :).

 

Riehan kanssa tehtiin lämppälenkin ohessa vähän tottista. Alkaa se 3-luokan tottis hieman jo kummittelemaan mielessä... Lähinnä siis ne jäävät juoksusta ja niitä nyt alettiin testailemaan. Maahanmenot sujui oikeastaan heti alusta. Seisomiset oli alkuun parempia, mutta loppua kohden niissä tuli valumista. Selkeästi on vaikeampaa pysähtyä napakasti, kun itse liikun nopeasti. Sitä täytyy siis treenata. Lisäksi heiteltiin vähän kilon kapulaa. Riehalla ei siinä ole ongelmia, suuremmat ongelmat on siinä, että saanko itse heitettyä sen tarpeeksi kauas. Siinäpä treeniä!

 

Agitreeneissä tehtiin tälläistä rataa. Pienesti muunneltu jostain 3-luokan kisaradasta.

Mulla oli oikeastaan koko radalle suht selvät suunnitelmat rataantutustessa, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Ilmeisesti alan oppimaan jotain Riehan ohjauksesta?

Ja itse ratakin meni aika hienosti. 7-hypylle asti päästiin ongelmitta, mutta siinä työnsin itse Riehan hypyn toiselle puolelle. Uusinnassa osasin liikkua paremmin ja päästiin jatkamaan. 8-11-pätkä oli taas parasta Riehaa, se irtoaa niin hyvin, pystyin leijeröimään muurin ja pujottelun ja Rieha vaan porskutti menemään. Tästä johtuen ehdin hyvin odottelemaan 12-hypyn taakse ja siitä oli helppo laittaa putkeen.

15-hyppyä jouduttiin treenaamaan jonkin verran. Yritin siihen ensin viskileikkausta, mutta siinä R valui ja lukitsi herkästi 17-hypyn. Päädyttiin sitten alkuperäiseen suunnitelmaan eli niisto-sokkariin. Pienen hionnan jälkeen se sujui tosi hienosti. 17-hypylle saksalainen ja siitä A:lle. Loppu sujui hyvin. A:lla sillä oli hieman himmailua alastulossa, sitä pitäisi jaksaa käydä treenaamassa. Mutta kokonaisuutena ihan huippuhyvä fiilis!

Käytiin tekemässä samaa rataa myös Viiman kanssa. Se ei ole käynyt hallissa pitkään aikaan ja alkuun sitä vähän jännitti, mutta reipastui koko ajan. Tehtiin rataa ensin pätkittäin ja lopuksi koko rata. Viima oli niin reipas! Vauhti ei aina päätä huimannut, mutta eteni suurimmaksi osaksi laukalla (putkiin se aina hidastaa raviin) ja se oli niin innoissaan! Päästiin puhtaalla radalla A:lle saakka, siitä se tuli ohi, kun ei ole niin estehakuinen kuin Rieha. Mutta oli se vaan pätevä ja ihanaa, kun se oli niin iloisena! Vaikka sen kanssa ei koskaa kisatykkejä ollakaan, niin tulee vaan niin hyvä mieli, kun toinen onnistuu. Se kai se tässä koiraharrastuksessa on se tärkein ydin!

Kävin vielä treenien jälkeen tekemässä Viimalle reilun 400m verijäljen hautumaan. Kello oli jotain 22.30 ja ajattelin, ettei metsässä varmaan ole ketään. No, olihan siellä, koiran ulkoiluttaja. Sainkin sitten jäljelle seuraksi kaksi innokasta, mutta kilttiä koiraa. Omistajan kanssa juteltiin hetki ja toinen koirista yritti syödä verisienen pariin otteeseen :D. En stressannut, ajattelin vaan, että onpahan kerrankin kunnon häiriöjälkiä, jotka tiedän itse. Jäljet siis tokalla suoralla, eka ja kolmas pätkä mentiin ilman seuraa.

Tänään aamulla ajettiin n. 13h vanhentunut jälki. Viima oli ihan innoissaan lähdössä ja aloitus sujui tosi hyvin. Eka suora mentiin varmasti makuulle saakka. Siinä pysähdys ja tokalle suoralle varmasti. Se oli Viimalle jopa erinomaisen hyvä kulma. Sitten tultiin niille harhajäljille. Viima ylitti minusta sen pahimman paikan todella hyvin, mutta sitten ennen tokaa makuuta se merkkasi jäljelle ja meni yli kulmasta. Olisiko siinä sitten koirat kuitenkin käyneet? Eli tokasta makuusta mentiin yli. Hukkaa ei kuitenkaan tullut, Viima työsti koko ajan ja palasi kolmannelle suoralle nopeasti. Siitä mentiin varmasti kaadolle saakka.

Vaikka jälki oli vaikea, niin Viima työskenteli hyvin. Ihan saa olla tyytyväinen. Toivottavasti ehditään vielä käymään jäljelle ainakin kerran ennen koetta!

Tallasin myös Riehalle jäljen. Siitä tuli tynkä, koska en tajunnut, että metsäplänttiä reunusti pururata joka puolella. Pituutta siis ehkä 250m ja silti mentiin ihan tosi lähellä pururataa. Kaiken kruunasi vielä se, että kolmas suora tuli melkein kiinni janaan. Eli ei kovin hyvin suunniteltu jälki. No, kaksi kulmaa ja viisi keppiä siellä oli. Ehti vanhentua n. 45min, kun käytiin lenkillä.

Riehalla oli testissä huskyvaljaat, aiemmin se on ajanut jälkeä tavallisissa y-valjaissa tai pannassa. En tiedä johtuiko siitä, mutta vauhti oli aika kova jo janalla. Juoksi laukalla merkille saakka, kiersi sen taakse, josta palasi takaisin ja nosti jäljen. Siitä edelleen hieman turhaan kovaa vauhtia jäljelle. Eka keppi nousi kuitenkin hienosti. Samoin eka kulma meni hyvin.

Toinen keppi löytyi suoraan, kolmas kierrättämällä. Sitten tulikin pientä hakemista, se kävi mm. kääntymässä siinä pururadalla, kun liinassa sinne ylti. Löysi kuitenkin vielä kulman ja lähti hyvin kolmannelle suoralle. Sitten se meni jotenkin ihan sekaisin, veti ihan jäljen ohi ja tuonne pururadalle. Kaksi viimeistä keppiä jäi siis metsään. Yritin vielä saada sitä etsimään viimeistä keppiä, mutta tosiaan oli vetänyt lopun niin lähelle janaa, että Rieha yritti uudestaan sinne. Siinä vaiheessa puhalsin pelin poikki, ettei vaan lähdetty uudestaan jäljelle.

Tein sille vielä pienen namitetun jäljen jonka päässä oli keppi. Siitä sai hyvän lopetuksen ja keppi nousi hyvin. Olisiko oikealla jäljellä ollut sitten niin pahoja harhoja, että sen takia ajatui viimeisellä suoralla ohi? Lisää treeniä vaan.

Jälkitilasto:

Matka 2550m
Kepit 39/44

Jäljet ja tokoa

Tänään tehtiin taas vähän jälkiä. Riehalle tein kaksi janaharjoitusta, jotka päättyivät keppiin. Vesku tallasi Viimalle verijäljen laimennetulla verellä, pituutta sille tuli n. 400m. Jäljet vanhenivat tunnin verran, kun käytiin lenkillä koko porukan kanssa.

Riehan eka jana meni hyvin. Eteni nopeasti ja suoraan. Sai palkan jäljen lähtökohdasta ja sen jälkeen nosti jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan. Keppi oli n. 15m päässä ja R meni siitä ohi, koska veti niin korkealla nenällä ja kovalla kiireellä. Stoppasin ja silloin palasi itse takaisin, nosti kepin ja toi onnessaan sen luovutukseen.

Toiselle janalle mennessä Rieha oli ihan liekeissä. Nyt en saanut sitä tajuamaan ideaa ollenkaan, ei nähnyt janan merkkejä ollenkaan. Koitti hyppiä mm. lähellä ollutta puuta vasten. Lopulta bongasi merkit ja eteni janalle ok. Jälkeä se ei osannut nyt nostaa ollenkaa, koitti mm. hyppiä puussa olevaa merkkiä alas ja nosti maasta jonkun satunnaisen kepin luovutukseen. Lopulta aikansa hommailtuaan se otti aivot peliin, lähti etenemään ja pienen kaarratuksen kautta nosti oikean kepin ja toi sen hienosti luovutukseen.

Vesku sanoikin hyvin, että kun se alkaa ajattelemaan, niin homma sujuu, muuten se touhottaa onnessaan mitä sattuu. Oma analyysi sekoilusta on se, ettei se erota nyt esineruutua ja jälkeä toisistaan, tuo merkkien hyppiminen ym. vahvisti asiaa. Tällä viikolla ollaan tehty esineruutua ja se lähti jäljelle ihan samanlaisella fiiliksellä. Tajusin myös, että lähetän sen aika paljon samalla lailla kumpaankin, mikä ei varmasti auta asiaa. Jollain lailla pitäisi näitä erottaa toisistaan.

Jatkoa ajatellen täytyy ainakin muutamalla kerralla helpottaa jäljelle lähtöä laittamalla alkuun nameja. Se veisi nenän maahan ja ehkä se vahvistaisi mielikuvaa siitä, mitä tehdään. Ja pitää ihan oikeasti ryhdistäytyä sen kanssa, missä vermeissä kumpaakin hommaan mennään. Esineille aina pk-liivit niskaan ja metsään irti, jäljelle valjaissa ja liinassa. Lähetykset pitää myös miettiä tarkemmin ja vihjesanat. Siinäpä taas pohdittavaa, se kyllä osaa jäljestää, että etsiä esineitä, ne pitää vaan erottaa.

Viiman jälki lähti hienosti ja se jäljesti ekan suoran todella hyvin. Makuulla oli namipurkki, eli siitä palkka. Toiselle suoralle lähdössä oli pientä ongelmaa ja vähän jouduin puuttumaan. Tuo aina tyypillistä Viimaa, en oikein tiedä mistä se johtuu, että meinaa painaa kulmista yli. Toisella suoralla jäljestys taas hyvää, mutta sitten otti hajun kolmannesta suorasta ja oikaisi toisen kulman ohi. Palautin sen kulmalle ja siitä se lähti pienen mietinnän jälkeen takaisin kolmannelle suoralle. Viimeisellä suoralla jäljestys tarkkaa, mutta meni hieman kaadosta ohi, mutta löysi sen kaartaen.

Viimallakin oli hieman hakusassa verrattuna viime kertaa. Toisaalta metsässä oli todella paljon marjastajia, eli niidenkin jäljet saattoivat haitata. Kaikki makaukset ja kaato kuitenkin löytyivät.

Jälkimetsästä ajettiin vielä Vihtavuoreen tokoilemaan pikaisesti. Vesku toimitti apuohjaajan virkaa oikein menestyksekkäästi, välillä tuli juuri niitä tarpeellisia yllätyspalkkauksia. Ohessa mausteena pari kuvaa viimeisimmästä kokeesta, kiitos niistä kuvaajalle :).

Seuruussa iloinen ilme ja reipas ravi, kummallakin

Alkuun tehtiin zetaa. Vesku määräsi järjestyksen joka kierrokselle. Ekalla kierroksella palkka onnistuneista vaihdoista, tokalla kierroksella palkka siitä, kun palasin sivulle ja kolmas kierros tehtiin koemaisesti. Rieha ei tehnyt yhtään väärää vaihtoa, oli todella täpäkkä ja hyvin mukana. Yhdellä suoralla korjasin seuruuta, mutta muuten sekin oli priimaa. Hyvä!

Sitten tehtiin luoksetuloa. Vesku palkkasi lelulla taakse. Ensin palkka seisomisesta (pientä kääntymistä kohti palkkaa, ei paha), sitten makuusta (kumpikin stoppi priimaa) ja loppuun yksi läpijuoksu (ihan hinasen olisi voinut tulla lujempaakin, mutta ajatteli selkeästi niitä stoppeja).

Loppuun vielä kaukojen aloituksia. Palkka satunnaisesti pelkästä kontaktista, maahanmenosta, jätöstä tai ekasta istumisesta. Ihan hyvä meno, oli kuulolla ja skarppina.

Parhaat lahjat on parhaita ystäviä

Viikonloppu sujahti allekirjoittaneen pyöreitä vuosia juhliessa, niitä valmistellessa ja niistä toipuessa. Koirat hengaili juhlissa mukana, jokainen omaan tyyliinsä. Viima kerjäsi ruokaa ja makasi aina jossain keskellä kulkuväylää. Rieha etsi leluja ja keppejä, joista ensimmäisiä vieraat ansiokkaasti heittivät ja kelpien naama loisti. Se esitteli myös pujottelutaitojaan, tosin se oli kuulemma liian nopea seurattavaksi ja Viiman hitaampi esitys sen takia parempi. Näin ne ei-koiraihmisten ajatukset on hieman erilaisia :D. Tuike kerjäsi ruokaa ja muisti aina välillä haukkua epäilyttäville tyyppeille, kunnes sai taas ruokaa. Kaikki meni hyvin ja oli ihanaa saada niin iso joukko ystäviä saman katon alle. Kiitos kaikille!

Ja tosiaan, lahjoilla ei olisi niin ollut väliä, mutta niitäkin sateli. Erityisen jännittävä oli tämä jättiläispaketti:

Onko se jättiläissuklaalevy? Tai jättiläistabletti?

Riehan kanssa purettiin paketti tänään ja sieltä paljastui lahja kelpien makuun:

Eli meillä on nyt oma metrinen pk-este. Mallina vielä tuo kätevä, kevyt pressu, jota on helppo kuljettaa mukana. Hyppytreenit siis kuuluvat jatkossa ahkerasti ohjelmaan! Kuten kuvasta näkyy, niin tänään treenattiin jo pikkaisen. Ihan en laittanut täyteen korkeuteen, oisikohan jossain 80 sentissä. Aikamoinen ilmavara tuossa hypyssä on, eli ei metrinen ole todellakaan ongelma.

Tämän päivän ohjelmaan kuului myös pitkä lenkki umpimetsässä ja uintia. Lisäksi tein mustille jäljet. Riehan jälki oli n. 200m, sisältäen 20m pitkän janan, yhden kulman, välissä muutaman nappulan, kolme namikippoa ja yhden kepin. Sen vanheni n. 45min.

Jana meni suorastaan upeasti. Älyttömän nopeasti se on hiffannut suoraan etenemisen ja nosti taas jäljen täysin ongelmitta oikeaan suuntaan. Vähän matkan päässä janasta oli ekat namit ja ne laskivat nenän mukavasti alas. Oikeastaan koko jäljen Rieha työsti nenä matalalla ja pysyi hienosti jäljen päällä.

Kulma oli todella hieno, sielläkin muutama apunami. Kulman jälkeen tuli pieni tenkkapoo, kun en ollut jälkeä tehdessä tajunnut, että kävelin melkein yhden muurahaispesän päältä. Ja vaikka nameina oli tavallista nappulaa, niin ne olivat ihan täynnä kusiaisia. Riehaa tämä ällötti kovasti ja sen täytyi keskeyttää jäljestys kieriäkseen oikein antaumuksella. Samaan kohtaa se ei enää halunnut palata, mutta otti hajun pesän takaa ja jatkoi taas upeaa jäljestystä. Näin ne vaikeat kohdat ratkaistaan, hyvä Rieha! Loppuun asti mentiin hienosti nenä maassa ja lopun keppi ilmaistiin hyvin.

Tosi hieno jälki, nyt ei ollut puhettakaan nenä ilmassa esineiden etsinnästä! Jälkitilasto:

Matka 1900m
Kepit 30/33

Viima ajoi Veskun tekemän verijäljen, joka vanheni reilun tunnin ja tehtiin laimennetulla verellä. Kaksi kulmaa, niissä namipurkit. Pituutta reilu 500m.

Lähtö jäljelle oli aivan super ja Viima eteni kuin juna. Vauhti oli MEJÄän erinomainen. Ekalle makuulle ja palkalle tultiin hienosti. Jäljentekijä ei tosin ollut tajunnut jättää kansia purkkeihin paikoilleen ja koko purkki olikin ihan täynnä kusiaisia... Onneksi Viima ei tästä lannistunut, poistettiin kiukkuiset kusiaiset makkarasta ja se söi ne hyvällä ruokahalulla. Toiselle suoralle lähti hieman kierrättäen, mutta siten eteni taas kuin juna toiselle makuulle. Tästä lähtö oli erinomainen ja lopun kaadolle tultiin varmasti ja suoraan.

Viimalta aivan kertakaikkisen upea suoritus! Tuolla jäljestyksellä olisi ollut ihan reilu ykkönen. Kaikista hienointa oli sen varma ja sopivan rauhallinen eteneminen. Kyllä oli porokoira nakkinsa ansainnut ja kokeeseen meno tuntuu taas järkevältä, vaikka siihen taas yksi vähistä vapaista viikonlopuista meneekin.

Potilaan kuulumiset sekä koko porukan treenailut totellen ja jäljestäen

Rieha alkaa jo olla parempi, onneksi. Ruokahalu on parantunut, tänään se söi jo melkein kaiken ruuan. Namit ja herkut maistuu ihan normaaliin malliin. Tänään olin myös niin onnellinen, kun se yritti tulla syömään muina naisina minun lautaseltani, tunki kainaloon silleen ihan muina koirina ja koitti kurkotella. Niin se tekee, minun oma röyhkeä pikku possuni! Oli ihan kauheaa, kun se oli alkuviikon niin rauhallinen ja huomaamaton. Sunnuntaille meillä oli koepaikka, mutta peruin sen. Tuleehan noita. Pääasia, että Riesku on kunnossa!

Saatiin muutama kuva maanantain mölliageista. Aika hauskoja hyppykuvia, lennokasta menoa! Kaikki kuvat ottanut Emma Kiiskinen, kiitos näistä :).

 Eilen käytiin jo varovasti ottamassa tokoa Vihtavuoressa. Riesku oli jo aika kivalla mielellä, mutta tehtiin vaan hauskoja juttuja, eikä kauheasti juoksemista.

Tehtiin merkitreeniä, jonka bongasin yhdestä blogista, eli jätin Riehan seisomaan vinosti merkkiin reilun matkan päähän ja menin itse seisomaan rintamasuunta kohti merkkiä eri kohtaan. Tässä Riehan piti itse tajuta tulla merkille oikeaan paikkaan, eli seisomaan minua vastaan, vaikka oltiin lähtötilanteessa ihan eri paikoissa eikä Riehalla ollut suoraa linjaa merkille. Tämä oli Riehasta tosi kivaa. Ei voi kuin ihailla, miten sillä aivoissa raksuttaa ja se tajuaa mitä haetaan!

Lisäksi naksuttelin sille ruudun paikkaa eri kulmista, tässäkin hieno meno. Loppuun vielä seuruuta, jossa paljon naksua ja paljon palkkaa. Ilme hyvä ja paikka hieno! Olipa mukava tunne, kun koira tuntui normaalilta!

Tuike pääsi testailemaan rallyryhmälle suunnittelemani rallyradat. Se oli aika häiriöherkkänä ja radoilla oli yllättävänkin haastavia kohtia. Pujottelu juosten oli ihan uusi juttu itsellekin. Ehdottomasti pitäisi treenata enemmän yleisessä hälinässä, se on selkeästi taas pahempi paikka. Toivottavasti saadaan rallyryhmä kasaan, niin pääsee mummukin tositoimiin!

--------------------------------

Tänään päivä alkoi jälkimetsässä, tehtiin eilen Viimalle ja Tuikelle verijäljet muhimaan. Jäljet ehtivät siis vanhentua ihan kunnolla, reilun vuorokauden verran. Vähän koefiilistä :).

Tuiken jälki oli n. 300m pitkä. Se söi alkumakauksen veret ja lähti jäljelle hyvin.Viiman haukunta autossa kuitenkin häiritsi ja sen piti pysähtyä kuuntelemaan muutamaan otteeseen. Lisäksi oli tosi kuuma ja vilvoitella täytyi joka ojassa. Hieman oli siis haahuilua ja aikaa meni tähän ylimääräiseen töhötykseen jonkin verran.

Selvittiin kuitenkin kaksi ekaa suoraa ok. Sitten en enää luottanut koiraan ja oli jo ihan varma, että oltiin pois jäjeltä. Kutsuin Tuiken pois ja meinasin lähteä kävelemään eri suuntaan, kunnes näin että kaadon merkit olivat ihan lähellä. Eli Tuike oli oikeilla raiteilla koko ajan. Kyllä harmitti! No, eikun kannustamaan sitä uudelleen ja hyvin se nosti loppupätkän. Ennen kaikkea se oli erittäin tyytyväinen lopussa olleeseen palkkaan. Eli iloinen mieli jäi, jatkossa muistan vaan luottaa pikkulambiin.

Viiman jälki oli n. 550m pitkä. Se lähti kaahottaen jäljelle ja ihan vinoon. Ärähdin ja kehoitin etsimään uudestaan, jolloin palasi jäljelle hyvin. Sen jälkeen eka ja toka suora kumpikin tosi kivasti ja varmasti. Makaukset merkkasi myös hyvin, jopa paremmin kuin yleensä. Tokalta makaukselta lähti kuitenkin ihan eri suuntaan (nyt olin siitä ihan varma). Viima oli myös tosi varman oloinen, olisiko siellä sitten ollut jonkun eläimen jälki, kun hirvenpapanoita ainakin riitti? No, käänsin sen kuitenkin ympäri ja palautuksen jälkeen jäljesti hyvin loppuun saakka.

Ihan ok jälki kesän ensimmäiseksi. Tosi hyvä, että pääsin puuttumaan tuossa alussa kaahotukseen ja sen jälkeen alkoi paremmin keskittyä. Nyt pitää vaan todella punnita miten ehditään treenaamaan ja ennen kaikkea onko minulla vapaita viikonloppuja MEJÄ-kokeisiin tänä kesänä. Niin harmi, että on niin aikaavievä laji :(.

Illalla ajeltiin Riehan kanssa kisatokoryhmän treeneihin. Paikalla meidän lisäksi Anna ja Satu. Ennen treeniä kävin tallaamassa Riehalle metsään jäljen, pituudeltaan ihan lyhyen, mutta uutena juttuna länttäsin sinne neljä keppiä. Ei olla vielä otettu keppejä jäljelle ja halusin vaan testata kuinka niiden kanssa käy. Jälki jäi siis muhimaan.

Aloitettiin tokot paikallaoloilla. Istuminen oli ihan super, makuussa oli mennyt lonkalle. Sitten ohjattua, jossa ensin merkin vahvistusta. Lähettelin sitä kahdelle eri merkille, käänsin vaan aina rintamasuuntaa. Erotteli nämä todella hyvin ja oli ihan liekeissä. Sitten haettiin eka vasen ja sitten oikea. Koitin saada Riehan kontaktiin ennen lähetystä ja aika kivasti se sitä alun jälkeen tarjosi. Merkit oli hyviä ja hienosti nousi kapulatkin.

Tunnari tehtiin liikkuroituna. Meni ok vauhtia kapuloille, osui heti omaan, jonka nosti mutta tiputti vielä varmistaakseen. Ei kuitenkaan maistellut muita ja palasi nopeasti omalle, jonka palautti laukalla eikä purrut yhtään :). Hyvä fiilis!

Sitten luoksari, josta ensin palkkaa nopeista maahanmenoista, koska niissä on ollut ongelmaa. Luultavasti se johtui vaan Riehan kipeydestä, koska nyt veti maihin hienosti. Sitten palkka sekä seisomisesta, että maahanmenosta, jotka kumpikin sujui tosi kivasti.

Loppuun vielä seuruutreeniä liikkuroituna, jossa yritin vaan liikkua järkevästi ja palkkailla Riehaa erityisesti temmon muutoksista ja käännöksistä. Rieha oli super, itse korkeintaan keskinkertainen. Ei auta kuin treenata...

Sitten se jälki, joka alkoi hienosti, kun tajusin ettei meillä ollut mukana valjaita saati liinaa. No, pannalla ja hihnalla mentiin... R nosti jäljen hyvin ja osui ihan suoraan ekalle kepille. Se oli suorastaan hurmiossa, kun tajusi, että sieltä löytyi KEPPI. Sen häntä alkoi vispaamaan hulluna, se nosti kepin heti ja toi sen minulle revittäväksi. Ihana :D. Siitä jatkettiin (tosin hetki piti patistaa että ymmärsi ettei jäädä leikkimään sillä kepillä). Toka keppi löytyi ihan yhtä hienosti. Kolmannesta meinasi mennä ohi, mutta hieman jarrasin ja sekin nousi. Viimeisestä annoin mennä ohi, mutta sepä kaartoikin takaisin ja nosti viimeisen hienosti. Ihan huisin taitava koira!

Melkein arvasin että kepit varmasti vaan lisäävät Riehan jäljestysintoa. Kepeillä kun on Riehan elämässä aika tärkeä rooli, joten miksei ne olisi sitä jäljelläkin. Pakkohan meidän on alkaa treenaata ihan tosissaan, kun koirakin on noin pätevä. Vielä kun joku opettaisi mulle, miten se jana kannattaa opettaa...

Vauhtipäivä: tokoa, verijälkeä, aksaa

Vapaapäivän kunniaksi oli edessä taas kunnon treenipäivä. Aloiteltiin se Annan ja Hennan kanssa Vihtavuoressa. Hieman meinasi päätä särkeä, sen takia oma fiilis vähän down, mutta hyvä treeni silti. Ja häiriötä saatiin oikein kunnolla, kun samalla kentällä oli lauma lapsia korkeushyppäämässä.

Eteenmeno: Aloitettiin treeni vauvaeteenmenolla, eli vietiin yhdessä lelu piiloon ja R sai juosta hakemaan sitä. Riehasta oikein kiva treeni, ei siinä mitään. Saa nähdä miten alkaa sujumaan.

Zeta: Treenailtiin ensin erikseen jääviä ja seisominen tuotti kovasti vaikeuksia. Jos yhtään katsoin koiraa, niin takapuoli putosi samantien. Anna sitten katsoi minun puolesta ja alkoi sujua. Sitten mentiin ihan zeta-liikkeeseen, jossa järjestys s-i-m. Ja seisominen oli edelleen haastava. Sitten kun sain sen stoppaamaan hyvin, niin meinasi kääntyä mukana. Toisaalta oikein hyvä juttu, pääsin puuttumaan ja loppupeleissä R seistä tönötti hienosti. Istuminen ja maahanmeno oli priimaa.

Ohjattu: Tänään hakuvuorossa vasen. Vahvistelin taas eka merkkiä. joka oli hieno. Samoin vasen nousi ongelmitta. Kiva liike!

Pk-A: Jätin lelun vinoesteen toiselle puolelle ja R sai käydä hakemassa sen ja tulla se suussa takaisin yli. Kaksi ekaa kertaa toimi hienosti, Anna jelppasi näyttämällä paluuhyppyyn suuntaa. Olisi kannattanut jättää homma siihen, mutta ahnehdin ja kolmannella kerralla se lähti jotenkin vaikeammin ja vähän kolautti jalkaansa mennessään. Takaisin tullessa koitti sitten mennä ohi. Mur, ei pitäisi ahnehtia, tuo ei varmasti ole sille mikään helpoin liike kuitenkaan. No, päälle pari korjaussarjaa...

Paikkaistuminen ja -makuu: Nellin kanssa istuminen, joka oli oikein hyvä. Vieressä olleet korkeushyppääjät pyörittivät hieman päätä, mutta tassut pysyivtä. Kesti hyvin myös sen, että vieruskaveri meni maahan ja palautettiin. Oikein hyvä. Paikkamakuussa treenattiin eri aikoihin maahanmenoa, hieman meinasi reagoida, mutta pääsin puuttumaan.

Tuike teki omalla vuorollaan ohjattua noutoa ja se oli niin hauska. Sillä on niin kauhea into kapuloille, että merkille meno meinasi tuottaa vaikeuksia. Kyllä se siitä kuitenkin merkillekin teputteli ja kauhealla innolla se tekee :D.

Siitä ajeltiin ajamaan Viimalle tekemääni verijälkeä. Se ehti vanhentua melkein vuorokauden, pituutta oli 500m, maastona kangasmetsää ja suota. Alueella oli paljon marjastajia, joten harhajälkiä varmasti riitti.

Tämä oli kyllä erityishyvä jälkitreeni, pääsin oikeasti puuttumaan jos pöllöili. Ja heti ekalla suoralla toki näin tapahtui, eli vaikka lähti alkumakaukselta hyvin, niin puolessa välissä suoraa lähti nenä korkealla sivuun. Kielsin ja stoppasin ja vein sen takaisin alkumakaukselle. Uudella yrityksellä eteni suoraan kulmalle saakka. Ekan kulman merkkasi hyvin ja pääsin siitä kehumaan. Siitä meinasi kuitenkin vetää innoissaan yli nenä korkealla, joten pääsin taas ottamaan sen takaisin ja matkaa jatkettiin vasta, kun nenä oli maassa. Silloin keskittyi ja lähdettiin ihan suoraan jäljen päältä jatkamaan. Viimeisestä kulmasta se meni ohi, mutta sen sallin, koska loppupalkkana ollut kissanruoka varmaan haisi sen nenään. Loppuun tultiin varmasti.

Tosi hyvä treeni! Vimps on välillä vähän turhan nokkela tuolla jäljellä ja sen takia lähtee muiden hajujen perään. Nyt sain sen keskittymään ja rauhoittumaan, hieno homma.

Siitä pystykorvat kotiin ja Riehan kanssa vielä agitreeneihin. Tänään ohjelmassa olikin mukava radanpätkä, jossa päästiin keskittymään ohjaukseen:

Alussa treenattiin niistoa ja putkijarrua. Niisto toimi tosi hyvin, pystyin olemaan rohkea ja R suoritti esteet hyvin. Putkijarru sen sijaan ei toiminut... R laukkasi putkesta täysiä ulos, huomasi edessään toisen putken ja laukkasi sinne. Sitä piti palautella mieliin ihan lelun kanssa ja alkoihan se paranemaan. Seuraavassa pätkässä olikin persjättöä ja pimeän putken hakemista. Tämä toimi Riehalla tosi hyvin. Pystyin liikkumaan sujuvasti ja rohkeasti, eli juuri niin kuin tuollaisen tykin kanssa pitääkin. Kiva treeni!

Riehalla on hieman valeraskauden oireita ja se näkyy siinä, että on hieman ärtsy vieraille koirille. Sain antaan neitokaiselle ihan kunnolla palautetta, kun meinasi huulet ihan huomaamatta nousta ohikulkeville koirille. Normaalisti se ei välitä vieraista koirista mitään, vaikka ne rähisisivätkin. Onneksi valeraskaus ei näy sen elämässä mitenkään muuten, ainoastaan nisät hieman turpoaa. Treeneissä se on ihan yhtä innokas kuin normaalisti, ellei jopa raivoisampi. Ja vaikka joudun sille sanomaan, niin treeniin se ei vaikuta, sen verran kova se kuitenkin on. Välillä vaan ei ole helppoa olla pieni keepienainen ;).

Ältsin pätevää ja aika monessa lajissa

Tänään oli hommaa jos jonkinmoista. Hieman meinasi väsyttää, mutta oli niin kivaa, että se unohtui.

Tein eilen Tuikelle ja Viimalle verijäljet vanhenemaan. Yön yli muhittuaan ne olivat n. 15h vanhoja.
Tuikkusen jälki oli aika tasan 200m. Ihan hyvä pituus, koska veri meinasi loppua kesken. Plus, että Tuike ei ole tehnyt vähään aikaan, niin parempi pitää natka kohtuullisena. Pienen virheen tein siinä, että T näki kun vein kaadon paikalleen, eli hinkusi hieman sen perään.

Tästä huolimatta lähtö oli hyvä, nuuski alkumakauksen tosi tarkkaan. Ekalle kulmalle saavuttiin hienosti ja sen nuuski myös tarkkaan. Toka suora oli pisin ja selkeästi vaikein, siinä T ajoi pätkän takajälkeä ja myös kulmalle tuli ensin ohi ja takajäljellä takaisin. Tällä matkalla oli myös yksi ampiaispesä, jota en eilen huomannut ja jouduin siitä ottamaan koiran pois. Muutaman ongelman jälkeen Tuikea piti hieman kannustaa viimeiselle suoralle, mutta sitten lähti ja kaato löytyi.

Tuike on kyllä hauska jäljestäjä, menee niin rauhassa. Se käyttää pääasiassa ilmavainua, mutta aika hyvin pysyy jäljellä. Sillä näkyy treenin vähäisyys siinä, että ongelmatilanteissa hakee minusta tukea. Onhan se pieni kuuliainen tokokoira. Mutta hyvin se vetää!

Viiman jälki oli 800m pitkä ja tein sille kulmiin vaikeutusta niin, etten lisännytlään vert kulmalla, vaan vasta vähän matkaa sen jälkeen. Ajattelin jos niin saisi tarkkuutta.

Vimps lähti jäljelle aivan innoissaan ja vauhti oli kova. Hyvin pysyi kuitenkin jäljellä ja yritin jarruttaa parhaani mukaan. Vauhti kostautui kulmalla, josta veti yli. Kaarrattaen löysi uuden jäljen, mutta kulmaa ei paljon merkkailtu. Tokalla suoralla vauhtia oli edelleen, mutta kulmalle tuli paremmin. Nyt pistin sen kunnolla pysähtymään ja palklasin vielä namilla. Kolmannelle suoralla lähti hyvin ja nyt alkoi vauhtikon olemaan hyvää. Tällä suoralla myös nenä painui enemmän maahan, kun kahdella ekalla käytto myös ilmavainua. Kaato löytyi hienosti.

Tajusin, että Viiman kulmaongelma johtuu vauhdista. Tajusin myös, että sitä pitää ja voi jarruttaa ihan huolella. Aiemmin olen hieman pelännyt että jarraus vie siltä intoa, mutta ei se niin ole, keskittyy vaan paremmin. Hyvin se kyllä vetää ja on niin innoissaan! Toivottavasti saataisiin vielä koepaikka syksylle...

Illalla treenejä jatkoi Rieha, VEPEn parissa. Ehdittiin tehdä kaksi liikettä, veneestä hyppy ja veneen haku. Hyppy oli taattua Riehaa, ei ongelmia 50 metristä. Veneen haussa haettiin taas itsevarmuutta lyhyeltä matkalta ja se toimi hyvin. Riesku kiskoi veneen pätevästi rantaan 20 metristä. Se tykkäisi irrottaa köydestä, kun jalat osuu maahan, mutta siinä vaiheessa oli kyllä jo maalitolppien keskellä. Hyvin edistyy tämäkin!

Uintireissulta ajettiin vielä hallille, jossa oli uuden agiryhmän eka tapaaminen. Ryhmää vetää Tuonosen Väne ja se keskittyy estevarmuuteen ja ohjaustekniikoihin. Veikkaan, että tämä tekee meille niin hyvää, palataan vähän takaisin, mutta toivottavasti saadaan sitä varmuutta osaamiseen.

Treeni meni suurimmaksi osaksi keskustellessa, mutta hyvältä vaikutti! Rieha päästi testaamaan puomin ylösmenolla ohjuria ja tuntui toimivan tosi hyvin. Muutenkin tykkään, että esteiden varmuutta ja itsenäisyyttä aletaan kasvattamaan. Kotiläksyksi tuli opettaa kontaktien alastulon sanaa niin cahvaksi, että koira osaa hakeutua siihen mistä vaan. Laatikolla ollaan tätö tehtykin, muttei pitkään aikaa. Samalla vahvistetaan se lähtökäsky, mikä minulla on aina välillä hukassa.

Koska ei ehditty juurikaan aksata, niin tehtiin vielä tokoa. Rieha oli aikamoisen kovassa vireessä ja se näkyi edistämisenä ja painamisena seuruussa. Mutta se ilme ja voima, ihanaa! Tehtiin intervalliseuruuta juoksu-kävely, jäävien erittelua, luoksaria ja kaukoja. Kova vire toi hieman huolimattomuutta (mm. söi useamman kerran kaukojen etupalkan ilnan lupaa), mutta ilme ja keskittyminen oli sairaan makeaa. Parilla koiralla tuli mm. hässäkkää kesken Riehan luoksetulon ja siinä oli huutoa ym., eikä se edes huomannut koko asiaa, kun oli niin täysillä mukana. Hauskuus!

Voihan metsäneläimet ja voihan Vimps

Tänään MEJÄ-koe Uuraisilla. Mie raadoin niska limassa yövuoroja, joista syöksyin suoraan ensin perjantaina tekemään jälkiä ja sitten tänään jäljestämään. Hullun hommaa. Eikä edes tuloksilla juhlittu, perhana.

Meillä kävi mahtava tuuri ja saatiin ykkösjälki, eli ei odottelua ja aamusta lämpötilakin on kelistä riippumatta hyvä. Vimps olikin tosi hyvässä vireessä jo laukaustestiin mennessä, ihan eri mielellä kuin viime kokeessa. Häntä heilui ja se paineli menemään hyväntuulisena.

Lähdettiin jäljelle ja Viima aloitti niin hienon jäljestyksen, ettei ikinä. Sen vauhti oli täydellinen ja se meni tarkalla maavainulla, nenä koko ajan maassa. Siinä vaiheessa olin jo aivan innoissani, tämä vaikuttaa hyvältä. Jäljestys jatkoi varmana ihan suoran loppuun saakka, mutta sitten tajusin, että se on vaihtanut verijäljen jonkun muun elukan jäljeksi, koska matka vaan jatkui. Se kiersi ja kaarsi, palasi lopulta takajäljelle, jonka selvitti hienosti itse ja otti oikean suunnan palaten jäljelle. Valitettavasti se meni edelleen kulmasta yli ja jatkoi tämän mystisen riistaeläimen jäljestystä. Hukka.

Kulmalta jatkettiin ohjatusti. Mutta edelleen Viimalla oli mielessä vaan se ylimääräinen jälki, eikä se lähtenyt etenemään olleenkaan ja palasi taas samalle riistajäljelle pyörimään. Se oli ihan todella määrätietoinen ja ihmetteli, kun ei menty perässä. Toinen hukka.

Sitten päästiin taas matkaan ja nyt edettiin hieman pidemmälle vaikeassa kivikkomaastossa. Kivikko muuttui kosteikoksi, jossa Viima otti taas jonkun todella varman jäljen ja kolmas hukka. Eli siinäpä se koe sitten oli. Loppumatkan Viima tietysti jäljesti oikein hienosti sorkalle saakka.

Tulosta ei siis saatu ja juuri kun kehuin, että tähän mennessä on aina kuitenkin tulos ollut plakkarissa. Eihän näille mitään voi, mutta vähän ehkä kuitenkin harmittaa. Täytyy kyllä edelleen myöntää, että ei me olla kyllä ehditty edes harjoittelemaan, eli ehkä ei voi olettaakaan että homma menisi paremmin kuin viime kokeessa. Saa nähdä riittääkö ohjaajalla enää kunto käydä kokeissa tänä vuonna, meinaavat olla hieman rankkoja viikonloppuja nämä.

Tässä vielä tuomari Kari Mujeen selostus kokeesta:

Huolellisesti ohjattu lähtö. Viima aloittaa rauhallisen ja tarkan maavainuisen jäljestyksen. 1. osuuden lopulla se ottaa riistajäljen, jota pitkin kuma oikaisten ja laajalla kaarella ympäri, hetki paluujälkeä, suunnan korjaus ja uudestaan kulman ohi hukkaan. Palautus kulmalle, josta jäljestys jatkuu hetken, mutta riistajälki vie uudestaan hukkaan. Uusi yritys, jälleen tovi tarkasti, mutta kosteikossa päättäväinen poistuminen jäljeltä ja koe keskeytetään. Tuoreet riistahajut veivät tuloksen.

Tuomari sanoi, että eka suora oli täydellistä jäljestystä, mutta eipä se nyt ihan kauheasti lohduta.

Riesku oli mukana ja tallasin sille tuloksia odotellessa jäljen sellaiseen peltomaiseen metsäaukkoon. Pituutta sille tuli n. 50m ja se vanheni 1,5h. Kasvillisuus oli siinä välillä aikamoista ja ajattelin, että noinkohan tämä onnistuu, mutta Rieha hoiti homman hienosti. Se nosti jäljen ja jäljesti ihan todella varmasti ja rauhallisesti, huomattavasti rauhallisemmin kuin lyhyessä heinikossa. Pari kertaa se tarkasti jäljen ulkopuolta, mutta palasi jäljelle pelkällä pään käännöllä. Lopussa oli namipurkki, jole pyysin maahanmeno, josko vaikka miettisi niitä ilmaisuja johonkin väliin. Riehan jäljestys näyttää kyllä hyvältä, tekisi mieli vaan mennä sinne metsään ja äkkiä kokeisiin.

MEJÄ-kokeessa miljardin ystävän kera

Viikonlopun ohjelmaa mahtui MEJÄ-koe ja työvuoro. Tämä tarkoitti sitä, että menin lauantaina jäljentekoon klo 9, josta pääsin kotiin klo 17 ja siitä töihin klo 19. Sunnuntaiaamuna pääsin töistä klo 7 ja koe alkoi klo 8. Kotona olin siinä 18 maissa. Siitä voi jokainen laskutaitoinen laskea montako tuntia unta viikonloppuun mahtui. Ja jos ei laskeminen onnistu, niin voin kertoa että hyvin vähän :). Sen sijaan tilalla oli hullun lailla metsässä rämpimistä, kuumuutta, mäkäräisiä, hyttysiä ja paarmoja.

Kerrotaanpas sitten ne koekuulumiset. Viima sai jäljen 5 ja itse opastin viimeisen jäljen eli 6. Eli tietysti oltiin loppupäässä. Yöllä oli satanut vettä ja metsä oli märkää. Aamu oli vielä suht ok, mutta ennen puolta päivää alkoi aurinko paistamaan ja lämpötila kohoamaan. Kosteasta metsästä oli tulossa sellainen kiva trooppinen paratiisi ja ukkosen pystyi oikein aistimaan. Ja kun se vielä kuorruttaa järjettömällä määrällä lentäviä öttiäisiä, niin ai että, millainen keli meidän jäljelle.

Otin Viiman autosta ulos ennen jälkeä ja se oli ihan sekaisin paarmoista. Sitähän pisti ampiainen pari kesää sitten ja sen jälkeen se on kehittänyt isoihin lentäviin ötököihin jonkinlaisen pakkomielteen ja metsästää niitä aivan maanisena. Nyt en meinannut saada sitä edes syömään kissanruokaa, koska se kiinnitti kaiken huomionsa pyörimiseen ja leukojen louskutteluun noille ötököille. Siinä vaiheessa ajattelin, että mitähän tästä vielä tulee...

Jäljelle lähdettiin ja edelleen Viima ehti napsia ötököitä. Kuitenkin kun tultiin metsään, niin sen huomio alkoi kiinnittymään oleelliseen ja sain roikkua liinassa ihan tosissaan. Alkumakaukselta se lähti vauhdikkaasti ja varmasti etenemään. Vauhti oli jopa isompi kuin viime kokeessa, jossa siitä jo huomautettiin, eli koitin roikkua liinassa ja hidastaa menoa parhaani mukaan. Vimps oli hyvin itsevarma ja veti ilmavainulla. Ekan suoran loppupäässä tuli ryteikkö, jossa lähti pois jäljeltä, edelleen hyvin itsevarmanan. Aikamme siellä pyörittiin ja hukkahan siitä tuli.

Siitä lähti taas varmasti, mutta jonkun ajan päästä meni taas jäljen sivuun ja löysi mm. jonkun hajun, minkä päällä piti kieriä. Tässä vaiheessa se myös pysähteli, napsi ötököitä ja heilutteli minulle häntää kysyvästi. Ajattelin että tästä tulee toinen hukka, mutta sitten Viima ikään kuin heräsi ja veti ihan suoraan takaisin jäljelle. Ekan kulman se oikeastaan vaan käveli yli. Valitettavasti se toinen hukka tuli sitten jonkin ajan päästä. Pitkässä heinässä oli selkeästi jonkun jälki ja Vimps lähti seuraamaan sitä.

Toiselta hukalta palattuamme jäljestys parani ja vauhtikin alkoi olemaan jo järkevä. Toisen suoran loppu meni hienosti ja makauksen merkkasi pysähtymällä muutamaksi sekunniksi. Kulman selvitti kaarrattamalla. Loppusuoran se meni hienosti nenä maassa ja kävelyvauhtia, mutta alkoi kyllä näkymään että puhti oli jo loppumassa, kun häntäkin oli jo alhaalla. Kaadolle se tuli hieman sivusta, mitä ei ole sattunut koskaan aiemmin, eli siitä voisi päätellä että haju meni kosteassa metsässä jotenkin erilailla?

Kaadolla näkyi että Viima oli jo ihan puhki. Se peittää sorkan aina sammaleeseen, mutta nyt se vaan nuuski sitä ja jäi möllöttämään paikalleen. Eli ekojen suorien vauhti kostautui kuumassa. Mutta pääasia että loppuun päästiin. Tiesin jo, että kahdella hukalla homma on menetetty.

Illan päätteeksi oli palkintojen jako ja keli oli ollut selkeästi haastava muillekin. Avoimen luokan koirista 3/6 sai tuloksen ja niistä vain yksi oli ykköstulos. Viimalle AVO3 ja 25p. seuraavalla Olavi Nurmirannan arvostelulla:

"Viima ohjataan jäljelle, jota se etenee sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Ensi osuuden puolivälissä laaja koukkaus jäljen sivuun ja etenee takajälkeen, hukka. Ennen kulmaa myös koukkaus veriuralta ja paluu kulmalle. Toinen osuus muuten tarkasti, mutta osuuden loppupuolella suoraviivainen poistuminen uralta, mistä hukka. Toisen kulman Viima selvittää laajasti rengastaen. Makaukset voisi merkata paremmin."

Selkeästi oli Viimalle haastava keli, mutta sellaista se on. Parin viikon päästä uudestaan, jos vaan toivun tästä viikonlopusta :D. Katsotaan jos vaikka ehdittäisiin treenaamaan ennen seuraavaa koetta... Noille kulmille ja makauksille pitäisi tehdä jotain.

Viimalle MEJÄ AVO1!!

Viiman kanssa startattiin MEJÄn koekausi Vesangalla iltakokeessa. Sää oli koepäivänä erinomainen, ei liian kuuma, muttei satanut vettäkään. Tuomarina meillä toimi Tuula Svan.

Vimps lähti jäljelle hyvin, mutta heti ekalla suoralla se tarkisteli jotain jälkeä oikean jäljen kummaltakin puolelta. Se palasi kuitenkin nopeasti takaisin jäljelle omin avuin. Tällä suoralla se antoi myös kunnon vahtihaukut jäljen vieressä olleelle peltitynnyrille (vai oliko se kenties protesti ympäristön roskaamista vastaan...). Eka makuu mentiin yli vauhdikkaasti. Tokalla suoralla tuli myös jokin pieni tarkistus, mutta siitäkin palasi omatoimisesti suoraan jäljelle. Toka makuu oli hyvä, pysähtyi ja nuuski. Loppusuora mentiin vauhdikkaasti ja kaadon se peitti sammaleeseen kuten aina tekee.

Meno oli siis hyvää, yhtään hukkaa ei tullut ja saatiin tulos 47/50p. eli AVO1. Tuomarin kommentit olivat vielä tälläiset:

"Viima tutki alkumakauksen ja aloittaa reipasvauhtisen jäljestyksen käyttäen sekä maa- että ilmavainua. Ensimmäisen osuuden alussa laajat lenkit jäljen molemmin puolin. Sen jälkeen jälkitarkasti ensimmäiselle kulmalle. Kulma tarkasti. Makaus ylitetään. Toisen osuuden alussa tarkastuslenkki jäljen sivuun, itsenäisesti jäljelle ja jälkitarkasti toiselle kulmalle. Kulma tarkasti, makaus osoitetaan pysähtymällä ja nuuhkimalla. Kolmas osuus jälkitarkasti vain yhdellä pienellä tarkastuslenkillä. Kaadolle suoraan, jonka omistaa ja peittää."

Ja vielä pisteet:

Jäljestämishalukkuus 6/6
Jäljestämisvarmuus 11/12
Työskentelyn etenevyys 10/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky 12/14
Käyttäytyminen kaadolla 3/3
Yleisvaikutelma 5/5

Tuomari sanoi myös että hinasen saisi olla vauhtia vähemmän, nyt jäljestykseen meni pikkaisen päälle 20min. Taitaa neitokainen olla aika varma itsestään :D.

Mutta hirmuisen pätevä eliö!! Sillä on ollut nyt ihan kunnon tulosputki päällä. Voi vaan miettiä että oliko sterkkaamisella noin iso vaikutus kaikkeen. Nyt koitetaan saada toinen ykkönen kasaan ja sitten voittajaan :).

Tässä vielä sankari poseeraa hienon palkintonsa kanssa. Lisäksi sillä on Sininen Karva, joka on ollut aivan pop viime päivinä.

----------------------------

Rieha teki päivällä pienen viestitreenin. 200m ja mutkainen matka. Yksi lähetys Raisalle ja homma siihen. Lähti ihan täysiä, mutta tuli myös takaisin ihan täysiä n. 10m, kunnes taas kääntyi ja sitten suoraan Raisalle. Ei voi pieni kelpie muistaa kun menee lujaa...

Vapaapäivän ajankulku

Eilen ehditittiin kaikenmoista. Aamulenkin yhteydessä tein Riehalle jäljen pellolle. Pitutta sille tuli 50-60 askelta ja laitoin yhden nappulan joka askeleelle. Se vanheni lenkin verran eli n. 45min.

R meni jäljelle hullua kiskontaa, mutta sain sen rauhoitetuksi istumaan ennen aloitusta. Parista ekasta askeleesta ryysäsi kuitenkin ohi ennen kuin nenä meni kunnolla maahan. Mutta sen jälkeen nenä pysyi maassa, eikä edes kiskonut pahemmin. Ideaa alkaa siis olla! Se ei ihan joka nappulaa syönyt, mutta suurimman osan kuitenkin (ja Tuike tuli perästä syömään loputkin, siltä ei jää yksikään huomaamatta).

Hyvällä menolla päästiin siis loppuun, itse asiassa olin ihan yllättynyt miten rauhassa se nyt malttoi mennä. Se olisi kovasti jäljestänyt myös minun poistumisjälkiäni pitkin, eli ei se ihan pössö tässä lajissa ole. Nyt pitäisi vaan miettiä miten sille opettaisi ilmaisun jäljellä.

---------------------

Illalla mentiin kisatokoporukan kanssa Vaajakoskelle uudelle nurmikentälle treenaamaan. Päätin että otan Riehalle avoimen liikkeet liikkuroituna ja koemaisena, että näen mitä on korjattavaa. Riehan vire oli tosi korkea, se oli aivan liekeissä. Tekeminen oli ilmeeltään niin kivaa kuin olla ja voi, mutta vire ehkä hieman teki sellaista ylimääräistä nyintää ja väleissä pääsi pari komennushaukkua, kun sitä liiallisesti hillutin. Mutta jos tälläinen ilme saadaan SM:iin niin en voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Seuraaminen: Pikkaisen pompotti etupäällään, mutta oli ihan innoissaan ja paikka oli muuten ok. Itsellä oli hieman vaikeuksia juosta kuoppaisella kentällä, mutta hyvin R pysyi mukana. Minusta 9-9,5 seuruu avoimessa.

Liikkeestä maahanmeno: Kympin liike, ei moitittavaa.

Luoksari: Ihan vähän oli nuuskinut ympärilleen jätön jälkeen. Mutta stoppi oli minusta hieno, ei ehkä ihan voimakkain mahdollinen jarrutus, mutta teki stopin heti ja kuitenkin selkeästi etupäällä. Eteentulo ja sivulle meno oli ok, ehkä jäi hinasen vinoon. Ehkä 9 tulisi tästä.

Liikkeestä seisominen:  Hyvä seuruu ja stop, pikkaisen oli niiannut kun menin sivulle, mutta jäi seisomaan ja vasta käskystä istui. En usko että siitä menisi vähennyksiä ja muuten oli hyvä liike.

Nouto: Erinomaisen hieno ilme, luovutuksessa nytkähti taaksepäin, sivulle tulo hyvä. Ehkä 9 tuon nytkähdyksen takia.

Kaukot: Jee, kympin kaukot! Häntä heilui ja se oli jotenkin supertäpäkkä. Hieman katseli vieressä seissyttä ihmistä, mutta meni silti maahan kun annoin käskyn. Nn tiedä olisiko reagoinut jos kyseessä olisi ollut istuminen Mutta tämä siis vain yhdessä siirtymässä, muuten oli hyvin kuulolla.

Hyppy: Hieno hyppy, mutta kolautti varpaita takaisin hypätessä. Siitä lähtee vissiin se -2p. Testailin tätä jälkikäteen ja kolautteli vielä pariin otteeseen, mutta sitten alkoi parantamaan. Vissiin istuu niin lähelle hyppyä, että siitä on vaikea lähteä. Tässä kävi kaksi pikkutyttöä ihastelemassa Riehaa ja kovasti kyselivät oisiko sitä saanut rapsuttaa. Rieha oli niin pro, vaikka se rakastaa lapsia yli kaiken, niin tekemistä eivät haitanneet millään lailla :).

Paikkamakuu 3min: Riehalle vaikea makuu, oli Narun ja Ruun välissä, lisäksi Raisa jäi näkyviin ja kävi välillä palkkaamassa Narua. Eli hieman Riehalla pää pyöri, mutta pysyi minusta täysin varmasti maassa (kurkin auton ikkunasta). Jollain tuomarilla saattaisi lähteä piste tuosta.

Mutta kokonaisuutena ei ollenkaan paha. Olen ihan tosi tyytyväinen jos näin menee SM:ssä, kyllä tuolla ihan reilu ykkönen tulisi. Mutta treenata pitäisi:

• Jättöjä, ettei tule ylimääräistä nuuskintaa -> palkkaa satunnaisesti pelkästä jätöstä ja kaukoihin mennessä omasta käännöksestä
• Noudon luovutus, ei nytkähtelyjä
• Edestä sivulle tulot, ei turhia puolittaisia asentoja yhteenkään
• Liikkeiden välit, että muistan olla hihkumatta ja hillumatta vaikka koira onkin super, ettei tule niitä ylimäääräisiä villihaukahduksia

Tuike pääsi kentälle myös tekemään rallytokojuttuja. Vahvistin sivulletuloja ja seuruun käännöksiä naksutellen, lisäksi niitä eteentuloja ja saksalaisia käännöksiä. Iloisella ilmeellä mentiin!

------------------------

Ennen tokoilemaan lähtöä olin käynyt vetämässä Viimalle verijäljen. Kotiin palatessa käytiin vielä ajamassa se. Pituutta sille tuli n. 600m ja se ehti vanheta n. 6h. Veri meinasi hieman loppua kesken viimeisellä osuudella, lisäksi se oli laimennettua.

Vimps nosti jäljen hienosti ja meni varmaa, kohtuu vauhdikasta menoa ekan suoran. Hieman ennen ekaa makuuta se kaarsi jäljeltä ohi, syynä läheltä löytynyt peuran tmv. jalka, jonka päällä Vimps kävi pyörimässä. Siitä pyöri tiensä takaisin jäljelle ja ekalle makuulle, jonka merkkasi ok. Siitä jatkoi matkaa suoraan, eli ei kääntynyt kulmalle. Nopeasti kuitenkin kaarratti itsensä vasemmalle ja jälki löytyi taas. Toka makuu meni myös ok, mutta teki taas saman kuin ekalla, eli ei tehnyt kulmaa makuulta, vaan meni yli josta kaarratti vasemmalle ja takaisin jäljelle. Viimeinen suoraoli selkeästi haastava ja tuntui että loppuvaiheessa se meni ilmavainulla Veskun ja muiden koirien hajun perässä (odottelivat siis lähellä jäljen loppua). Tästä syystä kaarratti sitten ohi kaadosta. Kyllä sekin sieltä sitten löytyi, mutta tuo loppusuora oli nyt vähän liian haastava.

Kulmia pitäisi kyllä treenata Viiman kanssa. En tiedä ehditäänkö ennen ensi viikon koetta, sinne on vaan nyt mentävä näillä mitä on.

Metsäjuttuja

Tänään vedettiin metsään kevään ekat verijäljet. Ei ollut aikaa vanhettaa kuin tunnin verran, joten tein laimennetulla verellä. Viimalle tuli n. 300m avo-jälki ja Tuikelle oma pieni 150m huvitusjälki. Pitää aloittaa talven jälkeen helpolla.

Viima nosti jäljen hyvin ja jäljesti hienosti tokalle makuulle. Siinä sille tuli tenkkapoo ja kiersi ympyrää. Tein sen virheen että koitin hoputtaa sitä, jolloin se meni passiiviseksi, eikä koittanut enää itse hakea jälkeä. Kun muistaisi vaan antaa koiran tehdä työn. No, jälki sieltä kuitenkin löytyi ja kaato ongelmitta. Ihan perusvarmaa menoa, oikeasti pitäisi vaan päästä tekemään vanhempia jälkiä.

Tuike veti omansa täydellä ilmavainulla ja hieman jäljen sivussa. Eli haju ei ollut painunut ja pystyi hyvin menemään nokka pystyssä. Mutta niin se vaan pikkueläin löysi joka kulman ja lopussa kaadon, jossa piti ihan syödä veristä sammalta. Se on kyllä aika pätevä ja menee sellaista varmaa mutta rauhallista vauhtia. Hitsi, pitäisköhän sekin saada kokeisiin, se on niin kamalan onnessaan :D.

Rieha teki samalla reissulla vielä vähän esineruutua. Tein pitkän kaistaleen, johon vein yhden esineen kerrallaan. Eka esine nousi nopeasti, käväisi pikaisesti ruudun ulkopuolella, mutta palasi samantien ja meni ilmavainulla suoraan esineelle ja palautus ihan täysiä. Hieno :). Toka esine oli hieman vaikeammassa paikassa ja pyöri sen ympärillä aika kauan. Mutta vaikka juoksee, niin käyttää koko ajan nenää ja esineen paikka tarkentui hienosti. Edelleen hyvä palautus. Oikein mukava esineruututreeni siis.

Mejäilijät

Ajeltiin koko porukka metsään ja eikun vetämään jälkeä. Tehtiin kaikki jäljet laimennetulla verellä, koska vanhennusaikaa ei nyt ollut.

Samalla reissulla tuli testattua Riehan ääniherkkyyttä. Paikka mihin mentiin oli ihan Vihtavuoren ruutitehtaan vieressä ja loppuvaiheessa siellä alettiin räjäyttelemään ihan tosissaan. Oma sydän hyppäsi kurkkuun joka kerta ja Vesku oli jo maastoutumassa pahimpien räjähdysten aikaan. Rieha oli irti ja ei välittänyt hommasta mitään, siinäkin mielessä hyvin järkevä pieni elukka :).

Tuike pääsi aloittamaan jäljestyksen. Sille sattui tosi kiva maasto, sammalepohjaista ja tasaista metsää. Pituutta jäljelle tuli sellainen 250m. Pikkukoira jäljesti koko jäljen hyvin varmasti, mutta tuulesta ja maaston tasaisuudesta johtuen meni aikalailla ilmavainulla ja välillä selkeästi jäljen sivussa. Plus että vauhti oli välillä aika lujaa, yleensä Tuiken kanssa saa mennä suht rauhassa. Mutta hienoa ja varmaa menoa silti. Kaikki makaukset löytyi ja tutkittiin ja kaadolla olleen hirven luun kantoin ylpeänä autoon natusteltavaksi. Pätevä pieni koira!

Viiman jälki oli vuorossa seuraavaksi, sillä oli jo haastavampaa maastoa ja pituutta tuli n. 400m. Viima veti jäljen ihan uskomattoman hienosti. Vauhti oli juuri sopiva, maavainulla ja nuuski kaikki makaukset ja harha-askeleet tarkasti. On se vaan mahtava, työskentelee niin intensiivisesti ja varmasti, hötkyilemättä. Hitsi kun pääsisi pian kokeisiin!!

Ja lopuksi Rieha pääsi testaamaan verijälkeä, ensimmäistä kertaa elämässään. Tehtiin sille n. 60m pitkä jälki yhdellä kulmalla. Se oli ihan innoissaan ja jäljesti meidän jälkiä koko matkan hirveällä kiskonnalla. Sama olikin sitten ongelmana itse jäljellä (ja Vesku saikin viedä sen, kun omat kädet ei kestäneet). Verta ei pelännyt yhtään ja lähti kaahottamaan jäljelle nelivetoa ja liinassa sai roikkua ja jarruttaa ihan tosissaan. Se vetikin sitten kulmasta ohi. Uusintayrityksellä löysi kuitenkin perille kaadolle, vaikka meinasi siitäkin vetää yli innostuksissaan. Mutta voi sitä onnea kun metsästä löyty luu, kyllä oli ylpeää pientä kelpiä! Mutta ehkä vielä into korvaa järjen...

Viiman toinen MEJÄ-koe, niin mahtista!

Taas hurahti viikonloppu MEJÄ-kokeessa. Tässä on kyllä laji, joka rankkuudellaan vetää vertoja mille vaan. Helppoahan se on käydä agikisoissa tai TOKO:ssä, tekee oman suorituksensa ja lähtee pois. MEJÄ:ssä menee ihan koko viikonloppu. Lauantaina jälkien teko, eli kaksi kertaa kävellen sekä avoimen luokan jälki että voittajan jälki ja sunnuntaina oman koiran jäljestys, jonka päälle toisen koirakon opastus ja vielä jäljen purku. Eikä koepaikalta lähdetä ennen palkintojen jakoa, se kuuluu MEJÄ:n henkeen. Onneksi keli oli tällä kertaa vähän suosiollisempi ja kyytkin vältettiin. Hullua, mutta hauskaa touhua :D.

Viiman jälki oli tänään niin hyvä, että olin ihan onnessani. Harmittavasti siellä tuli yksi hukka, joka tiputti meidät ykköstuloksesta. Mutta oli se vaan pätevä, tarkasti ihmisjälkiä ja mm. jäljentekijän harha-askeleet. Kuitenkin tuo hukka taisi joltain marjastajan polulta tulla. Mutta vauhti oli tänään ihan ideaali, samoin makausten tarkastukset. Arvostelu oli minusta niin kiva:

"Viima tutkii alkumakauksen ja se ohjataan jäljelle. Jäljestys pääosin ilmavainuista ja sopivavauhtista. Ensimmäisen osuuden puolivälissä tarkastetaan marjastajien jättämät polut, mutta kehotuksella palataan takaisin jäljelle. Ensimmäisellä kulmalla ajaudutaan makauksen osoituksen jälkeen kauas sivuun, josta hukka. Puhdas jälki, jota jälkitarkasti kulmalle, makaus osoitetaan pysähtymällä ja tarkastetaan vielä jäljentekijöiden harha-askeleet ja jatketaan kolmannelle osuudelle. Jälkitarkasti kaadolle, jonka omistaa peittämällä. Hienoa jäljestystä varjosti tänään ajautuminen polulle, josta ei omin avuin selvitty jatkamaan. Hyvää yhteistyötä koirakolta."


Sillä siis AVO2-tulos ja 37p.


Harmi kun vuorotyö ja muutkin harrasteet vaikeuttaa näihin mittelöihin pääsemistä, koko viikonlopun vapauttaminen ei ole ihan itsestäänselvyys. Ensi kaudella jatketaan, tämä on kyllä niin Viiman laji!!

Tokoa ja jäljenpätkää

Annan ja Oona-tervun kanssa käytiin treenaamassa uudella kentällä. Vesku teki Viimalle lyhyen verijäljen ja Tuike ja Rieha tokoilivat.

Tuikkusen setti oli seuraava:

Paikkamakuu: Oonan kanssa kisamaisesti. Lähdössä oli ongelmaa, eli meni vasta tokalla maihin, saattoi ottaa häiriötä liikkuroineesta Veskusta. Muuten nätti makuu.

Ruutu: Ensin bongausta ja seisomisesta palkkaa, oikein hyvä. Sitten liitettiin makuu ja siinä tulikin ongelmaa. Tai ongelma oli oikeastaan siinä, että käskytin liian nopeasti seisomisen jälkeen, jolloin ei regoinut ja meni kaksoiskäskyksi. Kun rauhoitin homman ja odotin rauhassa että seisoi, niin meni maihin hienosti. Otettiin pari kokonaista liikettä, meni ok. Hieman oli ilmassa haahuilua, tuntui että koitti vaan bongailla Veskua, joka meni metsään tekemään jälkeä.

Kaukot: Ensin palkkaa sivulla maahanmenosta, sitten yksittäisistä siirtymistä ja lopuksi pienestä ketjusta. Oikein kivaa menoa, siirtymät oli puhtaita ja oli hyvin kuulolla.

Liikkeestä istuminen: Anna naksutteli oikeista, tehtiin kolme toistoa, kaikki nappeja.

Seuruu: Lyhyt pätkä, jossa siirtymiä. Ne olikin hienoja, mutta suoralla paikka löystyi (mentiin kohti ruutua, mikä on ihan liian jänskää).

Tuike oli hieman haahuilupäällä ja jouduin pari kertaa sanomaan siitä. Se oli muutenkin ihan pöljäke, hyppäsi auton ikkunasta ulos kun joutui sinne jäämään, ei se ole koskaan tuollaista tehnyt...

Vesku ajoi Viiman kanssa jäljen. Se oli tällä kertaa pelkkä motivaatiojuttu, ihan pelkkä suora. Oli kuulemma ollut helppoa kuin mikä. Maasto oli helppoa ja Vesku oli hyvin pysynyt Viiman tahdissa. Kiva oli nähdä, että Vimps teki Veskun kanssa vaikka minä jäin kentälle. Taitaa tuo MEJÄ olla Viimasta niin kiva laji, ettei siinä ehdi muuta haahuilla.

Rieha riekkui omalla vuorollaan:

Ruutu: Kerran näyttöruutu, sen jälkeen kolme lähetystä ilman, kaikki täydestä matkasta. Tämä on kyllä niin Riehan liike! Ihan mahtimeno ja stoppaus juuri kun pyydän. Kerran meni ihan hinasen ulos ruudusta, mutta korjasi itse keskemmälle, eli just eikä melkein niin kuin pitääkin. Super!

Liikkeestä seisominen: Seuraamisessa pylly hetkuaa (kuka jaksaisi sille nyt opettaa tuota pyllyä), seisominen hyvä.

Metallinouto: Vauhtinoudot sujuu kuin rasvattu, vielä kun jaksaisi opettaa sille luovutukset...

Ohjattu: Pari vasenta, ekalla haahuili, tokalla nousi hyvin.

Luoksari: Koematkasta eteentulo. Hyvä istuminen, eteentuloa korjasin tiivimmäksi, vaikka olisi se varmasti tokossa mennyt läpi. Hyvä ja suora asento muuten ja ilme makea.

Perushyvää settiä Riehalta. Hassua kun tuntuu etten ole nyt kauheasti jaksanut sen kanssa panostaa tokoiluun, vaikka sen pitäisi olla se meidän ykköslaji. Ja sitä oisi niin helppo treenata pienissä pätkissä ja tuollainen koira oppiikin niin nopeasti. Jotenkin on nyt vaan tullut kauhea agikärpäsen purema, vissiin kun on käsissä tuollainen tykki... Toki onhan tässä ollut nyt kaikkea muutakin, eli eiköhän me taas ehditä panostaa tokoiluunkin.

Viestikoira ja MEJÄ-koira

Koska näiden nykyisten lajien kanssa on niin vähän hommaa, niin päätettiin testata ihan uutta aluevaltausta eli viestiä. Riehalle pitäisi varmaan oikeasti päättää joku pk-laji, mitä treenata vähän enemmän tosissaan ja viesti voisi olla hyvinkin varteenotettava. Rieha rrrakastaa juoksemista, apuohjaaja löytyy omasta takaa ja kavereista läytyy lajiin perehtyneitä. Tänään saatiin apuja Raisalta ja Jannelta, Ipi oli myös mukana hyvänä motivaatiokoirana.

Juostiin lyhyttä pätkää, mutta kuitenkin niin, ettei Riehalla ollut suoraa näkyvyyttä pisteiden välillä. Ekalla kerralla se lähti, kävi täysiä kääntymässä Veskulla ja samantien takaisin. Virhe oli siinä, että Veskulla oli palkkana vaan namia ja sehän ei vauhdin hurmassa kelvannut. Heti kun vaihdettiin Veskullekin lelu, niin johan alkoi viihtymään sielläkin päässä. Rieha juoksi sellaisen 4-5krt meidän välin ja vauhtia sillä riittää! Ipin perässä meni oikein extralujaa. Varmasti tulee ihan Riehalle sopiva laji, kun viellä varmistuu tuosta ideasta. Hauskaa oli!

Lisäksi tehtiin vähän tokoa/tottista (saavat nyt olla mun kirjoissa saman asian alla). Seuruutin Riehaa henkilöryhmässä ja se meni oikein kivasti. Alkuun piti pari kertaa sanoa erityisesti Raisaa kohti hillumisesta, mutta loppuvaiheessa seurasi mahtipaikalla ja kontaktilla, vaikka vedin millaista kahdeksikkoa tahansa. Loppuun vielä yksi luoksetulo. Ekalla kerralla ennakoi lähtöä ihan sekunnilla ja palautin sen. Uusinta oli kympin suoritu, vauhti hieno ja eteentulo ihan nappi. Riehalla oikein kiva treeni!

Vesku teki viimalle jäljen, joka vanheni viestitreenien ajan eli pari tuntia. Tehtiin se lisäksi laimennetulla verellä. Pituutta tuli aika kivasti, varmaan joku 500m.

Viima oli ihan liekeissä, se huusi ja haukkui koko matkan jäljelle- Lähti hyvin, mutta vauhti alkoi kiihtymään ja veti sitten ohi jäljestä. Palasi itse jossain vaiheessa, mutta vauhti oli koko ajan aikamoista. Eka kulma löytyi ok, mutta kakkoskulma hukkui ihan kokonaan, koska haistoi jo kaadon ja oikaisi suoraan viimeiselle suoralle. Kaato löytyikin sieltä hienosti ja Vimps oli niin polleaa, niin polleaa.

Intoa oli siis hieman liikaa. Osalta saattoi vaikuttaa se että joutui tosissaan odottamaan autossa noiden muiden treenien ajan ja keräsi vaan intoa. Toinen huomio oli se, että alue, mihin jälki tehtiin, oli aika kapea eli eka viimeinen suora aika lähekkäin. Viima on niin itsevarma, että vetää ilmavainulla sitten suoraan loppuun jos saa lopusta hajua. Eli isommalle alueelle tekemään, että saadaan kunnon matkat. Motivaatiosta ei ainakaan jää kiinni. Viima on nyt muutenkin juoksutauolla esim. agista, joten hyvin olisi nyt aikaa tehdä jälkeäkin.

Semmoin metsätreenipäivä!

Suuret saalistajat

Vedettiin pieni maastoilta Raisan kanssa. Ensin esineruutua Riehalle ja Ipille, sitten verijäljet Viimalle ja Tuikelle. Vesku kävi ystävällisesti vetämässä nuo jäljetkin niin säästyi tällä kertaa itse siltä vaivalta.

Riehan esineruudussa oli paljon hyvää, vaikka välillä vähän haastavaa olikin. Otettiin kaksi settiä. Ekassa eka esine löytyi takarajalta välittömästi. Tokaa piti vähän enemmän hakea. Kovasti se etsi, mutta meni jonkin verran Ipin jälkiä ja etsi niistä samoista kohdista mistä sekin. Plus että esine oli supervaikea, eli muovinen Sherk-lelu . Sitä piti kauheasti mallata että miten sen saa suuhun sopimaan ja päättikin sitten kesken matkan vaihtaa sen helpompaan.

Toisessa setissä tuli sitten vähän irtoamisongelmaa, pyöri jostain syystä ihan etureunalla. Piti käydä helpottamassa eli näyttämässä esineet ihan kunnolla ennen kuin nousi ja sitten päätti taas vaihtaa esinettä kesken matkan. Jännä, että se keksi nyt tuon. Selkeästi se kyllä haistelee, koska vielä esine suussakin haistaa sen toisen ja vaihtaa. Pitää varmaan tehdä sille nyt superhelppoja ja motivoivia tuonteja, ettei jää tuo vaihtelu päälle.

Riehasta treenin paras asia taisi olla Milla-vauva, joka aiheutti suunnatonta hepulointia. Rieha oikeasti nuolisi vauvoja niin paljon kuin vaan antaisi, ne on niin ihania! Kunnostautuipa Rieha-railakas vielä karkaamalla raollaan olevasta auton ikkunasta perään kun oltiin menossa Tuiken jäljelle... Ei sillä juuri päätä kylmää.

Tuike ajoi jälkensä eka, pituutta sillä oli varmaan joku 250m. Vesku oli ihan huolissaan kun maasto oli suht vaikeaa, että miten pienelle valkoiselle käy, mutta Tuikepa pisti parastaan. Se jäljesti koko jäljen todella varmasti, hyvällä vauhdilla, makuilla pysähtyen ja nuuskien tarkkaan. Pari kertaa tarkisti jotain sivusta, mutta palasi jäljelle kaartaen parissakymmenessä sekunissa. Varma ykköstulos olisi tuolla tullut! Ja sen vauhti on juuri hyvä, kun ei pääse niin nopeasti loikkimaan ryteiköissä, niin ei tarvitse ohjaajankaan juosta. Kaadolta löytyi luu ja kyllä oli Tuike niin polleaa, ihan itseäkin liikutti kun se oli niin pätevä.

Viimalla oli vähän pidempi jälki, ehkä n. 500m. Ja maasto oli suorastaan golfkenttää, kun ei ollut ryteikköä juuri ollenkaan. Viima jäljesti tosi varmasti, ekassa kulmassa meni vähän yli, mutta kaarsi takaisin jäljelle nopeasti. Pari muutakin tsekkauskierrosta se teki, mutta niin vauhdikkaasti etten itse edes ehtinyt mukaan. Parissa kohdassa jouduin sitä ihan tosissaan jarruttamaan, kun vauhti meinasi kasvaa ihan liikaa. Kaato löytyi varmasti ja ykkösen suoritus olisi ollut tämäkin.

Viiman tapahtumarikas MEJÄ-koe

Viikonlopun jälkeen voi sanoa, että aikamoinen laji tämä MEJÄ. Pääasia että koira tykkää, mutta kyllä saa ohjaallakin olla tietynlaista hulluutta että tälläistä ihan vapaaehtoisesti tekee. Eli eiköhän mekin jatketa .

Launtaina oli vuorossa jälkien teko. Onneksi sain pariksi kokeneen ihmisen, eli itsekseen ei tarvinnut pähkiä. Tehtiin ensin VOi-jälki ja sitten AVO-jälki, jonka suunnistin ja jonka oppaana sitten toimin. Keli oli tietysti aivan järkyttävä helle, eikä metsään voi tietenkään mennä kuin pitkissä vaatteissa ötököiden ja risujen takia. Kun suunnistaa, merkkaa ja verettää kaksi jälkeä hirveässä helteessä ja todella haastavassa maastossa, niin voi sanoa että tuntui tosiaan siltä että jotain tuli tehtyä. Paita oli ihan litimärkä hiestä. Onneksi MEJÄ-kokeesa kokeessa myös huolto pelaa.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa itse jäljestys. Alkupuhuttelujen jälkeen arvottiin jäljet ja Viima sai jäljen nro 2. Siitä mentiin sitten laukauksensietotestiin. Vimps ei reagoinut kivääriin millään lailla ja päästiin jatkoon.

Vielä metsään mentäessä keli oli oikein mukava. Vähän pilvistä, eikä liian kuuma. Siinä odoteltiin vuoroamme kun taivas repesi. Vettä tuli kaatamalla ja ukkonen hakkasi ympärillä ja ihan vieressä. Ei ainakaan ukkosaran koira keli, kun itseäkin meinasi jo jännittää vaikka istuttiin vielä autossa. Jäljelle lähtiessä sade laantui hieman ja pahin ukkosmyräkkäkin meni onneksi ohi. Taustalta kuului edelleen toki jyminää ja metsä oli ihan litimärkä.

Viima lähti jäljelle hyvin, nuuski alkumakauksen ok ja otti varman suunnan. Eteni ekaa suoraa n. puoleenväliin kun sille tuli ensimmäinen hukka ja lähti määrätietoisesti vetämään jäljen sivuun. Sieltä lähti sitten metsäkanalintu, eli sen perässä mentiin. Sen jälkeen alkoi ihan kaamea ryteikkö, puskaa, lyhyttä puuta, ojia, kiviä... Toisen suoran alussa tuli sitten toinen hukka ja sekin samasta syystä, eli Viima jäljesti metsäkanalintua, joka nousi ilmaan meidän edestä. Paikalla meni myös riistapolku, eli aikamoinen metsästyskoiran alku tuo Vimps on.

Toinen hukka oli itse asiassa koko kokeen paras asia. Nimittäin sen jälkeen, saa koiran ottaa paremmin haltuun ja laittaa uudestaan jäljelle. Tämä oli Viiman onni, sillä juuri kun olin lähettämässä sitä uudestaan niin törmättiin kyyhyn. Viiman kuono oli n. 10 sentin päässä kyyn päästä (YÖÖÖK!!), mutta onneksi minulla oli liina vaan n. puolella pituudella niin ehdin juuri kiskaista Viiman pois ennen kuin kyy puri. Voi elämä, miten säikähdin, oikein meni kylmät väreet. Se oli vielä sellainen iso, paksu ja ällöttävä makoillessaan siinä. Samassa kokeessa toista koiraa puri kyy ja se kiidätettiin päivystävälle, eli todellakin meillä oli onni matkassa!

Kulmat Viima veti yli nopeasti, mutta huomaten. Viimeisellä suoralla maasto helpottui jonkin verran ja ryteikkö loppui. Ihan viime hetkillä meinasi tehdä kolmanne hukan (sai minusta ehkä hajun kaadosta ja koitti vetää sinne suoraan), mutta palasi takaisin jäljelle. Kaato löytyi hyvin ja Vimos peitteli sen perinteiseen tapaan ihan kokonaan ennen kuin oli sitä mieltä että jälki oli valmis.

Koira, ohjaaja, tuomari ja opas oli kaikki ihan litimärkiä. Saappaista ja taskuista pystyi kaatamaan vettä ja alusvaatteisiin asti kaikki vaatteet oli märkiä. Lisäksi joka paikassa oli verinaarmuja puskissa rypemisen jälkeen ja ötököiden puremia.

Tuomari sanoi että Viima jäljestää hyvin, tosin hieman liian kiirellä, minkä takia se herkästi menee sitten muille jäljille. Sanoi myös ettei ikinä ole ollut näin tapahtumarikkaassa kokeessa ja on sentään tuomaroinut vuodesta -78 saakka. Kokeneetkin koirat jäivät ilman tulosta joten saatiin olla todella tyytyväisiä, sillä tuolla suorituksella saatiin AVO3-tulos. Pisteitä kertyi 22 ja arvostelussa lukee seuraavaa:

Reipas lähtö ja jäljestys. Ensimmäisen osuuden alkupuolella lähtö jäljen sivuun, hukka. Jäljelle tuotuna hyvin kulmalle, josta ohi ja yli, toinen hukka. Molemmilta hukilta lähti kanalintu ja toisella oli myös riistapolku. Kun etsittiin jäljestyksestä uutta alkua, tömättiin kyyhyn. Toinen kulma hyvin. Hieman ennen kaatoa jäljen sivuun ja hukan rajoille, mutta selviää kuitenkin takaisin. Kaatokäytös hyväksytty.

Että sellainen koe, rankkaa, mutta onneksi mukavaa! Eiköhän me vielä koiteta paikkoja tälle kesälle saada!

Kuinka paljon tekemistä mahtuu yhteen päivään?

Paljon mahtuu ja illaksi ehtii vielä töihinkin. Tykkään!

Aamusta ajeltiin Jennyn kanssa ajamaan eilen illalla tehdyt verijäljet. Viiman jälki oli avoimen muotoinen: eka suora n. 50m, toka ja kolmas suora n. 100m. Vanheni siis yön yli.

Viima oli ihan innoissaan ja jäljesti jo lähtöpaikalle ihmisten jälkiä pitkin. Nosti jäljen hyvin, nuuski aloitusmakuun ja jäljesti varmasti ekalle makuulle. Siinä pyöri pienen kieroksen ennen kuin nosti seuraavan suoran. Siinä taas varma eteneminen makuulle. Makuulta lähti menemään ohi kauhealle kiireellä ja jouduin vähän rauhoittelemaan ja vinkkaamaan että palata takaisin. Sitten nosti nopeasti viimeisen suoran ja meni varmasti kaadolle. Kaadon peitti ihan kokonaan sammaleeseen ennen kuin oli tyytyväinen.

Viiman jäljessä näkyi se, että piti hommaa liian helppona. Vauhtia oli aika paljon ja siitä syystä meni makuulla vähän hukkaan. Ehdottomasti vaikeampaa ja pidempää pitäisi sille tehdä, motivaatio ja jäljestysinto on niin suuri. Mutta hyvä suoritus, veisin sen heti kokeeseen jos olisi paikka!

Tuike sai ajaa tuoreemman jäljen, jonka tein laimennetulla verellä ja vanheni n. tunnin verran. Pituutta jäljelle tuli ehkä 50mX50mX25m. Ja Tuikehan oli hirmu pätevä! Jäljesti ekan ja tokan suoran ihan nenä maassa, makuilla pysähtyi ja nuuskutti tarkkaan. Viimeisellä makuulla teki vähän saman kuin Viima ja kävi heittämässä ison lenkin, ennen kuin sai taas vainun jäljestä. Siitä paineli suorilta kaadolle, jota nuoli onnessaan. Oikein hyvä!

Koska kummallekin koiralle tuli samalla makuulla ongelma, niin mietin johtuiko se omasta tekemisestä. Saatoin nimittäin kävellä koiran perässä niin, että meninkin kaadolta lähtevän jäljen päälle seisomaan, kun olisi pitänyt jäädä kaadon taakse. Eli kun koirat on tottuneet siihen, että minä tulen perästä ja jälki menee edessä niin nyt ikäänkuin blokkasin uuden jäljen. Pitää tuohon kiinnittää huomiota jatkossa.

--------------------------------------------------------------------

Sitten ajeltiin Killerille liitelemään. Jennyn lisäksi saatiin seuraksi Riitta-Liisa ja bc Jinga.

Riehan kanssa aloiteltiin pätkällä, jossa oli kaksi hyppyä ja putki J-muodossa. Tehtiin kumpaankin suuntaan. Hypyt kun oli ekana, niin sai olla tarkkana että hyppäsi tokan hypyn kunnolla, eikä lähtenyt matalana putkeen. Hyppyjen ollessa lopussa treenattiin irtoamista ja magneettina oli lelu. Pelasi hienosti.

Yksittäisenä tehtiin rengasta, jossa apuohjaajan kanssa saatiin monta hyvää toistoa. Pari kertaa tarjosi väärää koloa, mutta nopeasti unohti sen. Lisäksi rämäyteltiin keinua. Tuossa meinaa kyllä kierrokset nousta ihan sfääreihin, eli pitää oikeasti rauhoittaa hommaa. Rämäyttää keinun kyllä vaikka metristä ongelmitta, mutta on ihan raivona.

Loppuun testattiin vielä lyhyttä radanpätkää, jossa oli peräkkäin kaksi hyppyä, mutta toinen tehtiin takaakiertona, siitä u-putkeen ja vielä hypylle. Takaakiertoon testattiin ihan uutta ohjausta eli saksalaista. Uskomattoman hienosti se kyllä tekee ja saatiin saksalainen onnistumaan nopeasti, vaikka ohjaaja vähän käsi olikin. Hauskaa!

Viima tuli tekemään motivaatiotreenit ennen ensi viikkoa. Eli puomia, putkea ja pujottelua superpalkalla. Ja kivaa sillä oli, kaikki mentiin tosi hyvällä vauhdilla! Loppuun tehtiin vielä näiden yhdistelmä eli puomi, putki ja pujottelu. Meno oli mainiota. Vimps olisi tehnyt vaikka kuinka, mutta jätettiin homma nyt hautumaan, jospa fiilis säilyisi ensi viikkoon!

--------------------------------------------------------------------

Iltapäivällä oli vuorossa vielä uintireissu Koirasporttiin.

Rieha aloitti. Vitsit se tykkää tästä hommasta! Hyppeli taas pommilla veteen ja kun sai hakea vielä keppiä, niin mikäs sen hauskempaa. Laitettiin sille loppuajaksi liivit päälle, koska meinasi pulahtaa etupäästään herkästi aika syvään ja silloin meni vettä korviin ja siitä se ei tykännyt. Liivit kannatteli etupäätä enemmän ja korvat säilyi kuivempana. Loppuun se sai uiskennella altaassa ihan itse, eikä olisi tullut millään pois. Se teki oikein kunnon kuviouintia keppi suussa, kääntyili ja uiskenteli kieppejä onnellinen ilme naamallaan. Ihana, selkeästi VEPE olisi sen laji .

Tuike on jotenkin kamalan hauska. Se on ihan innoissaan toisaalta, toisaalta sitä jänskättää kaameasti. Eli volisee odottaessaan, että milloin pääsee ja rampilla sitten tärisee jännityksestä. Hienosti se ui ja tekniikka oli nyt tosi hyvä. Ehkä turkin puuttuminen auttaa asiaa. Se ui kierroksia ja sai erikseen hakea keppiä, kumpikin sujui hyvin ja meni reippaasti itse veteen. Kovasti se taas puuskutti lepohetkillä, eli rankkaa on.

Viima oli viimeisenä ja koitti oikein maastoutua häkin pohjalle, ettei vaan olisi joutunut uimaan . Sekin on kyllä niin hupaisa, rampille meneminen ja se eka kastautuminen on ihan kaameaa, mutta sitten kun pääsee uimaan, niin ui todella hyvin ja rauhallisesti, eikä sen jälkeen jänskätä enää ollenkaan. Viima veti sellaisen 9 kierrosta reippaasti.