Esineitä

Sunnuntaina olin seuraamassa lappalaiskoirien tottikoulutusta ja käytiin sen jälkeen tekemässä esineitä Raisan kanssa. Maasto oli hieman normaalista poikkeava, ei kunnon metsää vaan sellainen pellon ja lyhytkasvuisen puuston sekoitus. Vähän niin kuin sähkölinjan alla yleensä on. Tuultakaan ei juuri ollut, mutta lähdettiin testaamaan.

Rieha haki ekalla kierroksella neljä esinettä ja sitten vielä kaksi erikseen. Motivaatio oli tosi hyvä, liikkui ja etsi reippaasti ja varmasti. Esineet nousi hyvin ja luovutukset pelasi.

Eilen uusittiin esinetreeni, tällä kertaa ihan metsässä. Riehalle taas neljä esinettä. Nyt oli hieman vallattomampii meno, alkuun se vaan juoksi, eikä avannut nenää. Esineitä oli vähän hankalammissa paikoissa ja vaati Riehalta keskittymistä ne löytää. Alkoi niitä kuitenkin nousemaan. Eka esine oli muovinen silmälasikotelo ja sillä piti hieman pelata ennen tuontia, mutta muissa ei ollut sitten ongelmia. Viimeisen esineen kanssa Rieha kävi jo vähän varmistelemassa minun luona, että onko siellä varmasti vielä jotain, mutta lähti kuitenkin edelleen reippaasti etsimään. Viimeinenkin sitten nousi hyvin.

Vaikeat treenit eri maastoissa on juuri sitä mitä Rieha tarvitsee. Olen nyt palkannut sitä runsaasti jokaisesta tuonnista, että into säilyisi vaikka usko meinaisi loppua. Motivaatio on sillä ainakin nyt hyvin kohdillaan. Vielä kun itse aina muistaisi kokeessa antaa koiran tehdä työt, eikä alkaa liikaa ohjaamaan,

Ja heti perään vuoden toka jälki

Maastolajikärpänen puraisi kunnolla ja oli päästävä jatkamaan jälkihommia. Kieltämättä ihan mukavaa vaihtelua, kun alkuvuosi tankattiin oikeastaan pelkästään tokoa sisätiloissa. Onhan se ihan huikean kivaa aurinkoisena päivänä touhuta koiran kanssa metsässä.

Tällä kertaa saatiin ajettavaksi valmiiksi tallattu jälki. Pituutta sille taisi tulla n. 500m ja keppejä oli 6kpl. Kulmia jäljellä oli kolme. Jälki vanheni vajaan tunnin verran.

Janalle lähetin n. 30m päästä. Tässä tosi hyvä etenemä, ei mitään poukkoilua. Janalle osuessa teki kierroksen takajäljellä ja nosti sieltä muka kepinkin hetkellisesti suuhun. Korjasi kuitenkin itse oikealle jäljelle, eikä keppikään kiinnostanut sen enempää. Olisiko vaan ollut liikaa virtaa vai oliko siellä kenties jonkun hajuinen keppi, ei tiedä. Pääasia, että lähti siitä kuitenkin hyvin ajamaan oikeaan suuntaan.

Keppejä nousi säännöllisesti, niissä ei ongelmia. Kulmatkin sujui pääasiassa tosi hyvin, mutta viimeisellä jäljesti yli ja ohi. Ilmeisesti oli vaan kova kiire, vaikka jarrutin parhaani mukaan ja ei keskittynyt täysillä. Näin heti ilmeestä, että ei olla enää jäljellä, kun alkoi korkealla nenällä hakemaan. Mutta tämäkin oli hyvä nähdä, sillä Rieha ratkaisi asian tosi hienosti ja kaarratti itsensä takaisin jäljelle omatoimisesti. Loputkin kepit nousivat sitten ongelmitta, eli 6/6.

Olipa taas tosi kiva ja opettavainen jälki. Hauska nähdä, että Riehalla on oikeasti varmuutta korjata itse virheitä ja se tietää mitä ollaan tekemässä. Välillä sillä meinaa olla vähän kiire, mutta jarruttamalla rauhoittuu kyllä. Pitää jatkossa tehdä sille vähän haasteita matkalle, ne kun auttaa myös siihen keskittymiseen. Mutta tosi kivalla mallilla tuntuu jäljestys olevan!

Vuoden eka jälki

Nyt on jälkikausi korkattu ja olipa kivaa. Rieha oli aivan liekeissä ja homma sujui talvitauon jälkeen tosi hienosti.

Jälki ehti vanheta 45min, kun kauempaa en jaksanut lenkkeillä. Keppejä oli viisi ja ne ehtivät hajustua ehkä 5min, kun en aiemmin muistanut niitä kerätä. Jana n. 20m ja jäljellä kolme kulmaa.

Huolimatta vähän huolimattomasta jäljentekijästä Rieha teki tosi hyvää työtä. Janalla eteni suoraan ja nosti jäljen ongelmitta. Kulmat meni hienosti. Kepeistä nousi 4/5. Taisi olla toka keppi joka jäi koiralta ja itseltäkin huomaamatta. Mutta ei huonosti, kun tosiaan otti huomioon sen kauan kepit ehtivät minulla hajustua. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen Riehan työskentelyyn, se keskittyi hyvin ja oli itsevarma. Ja olihan se aika iloista koiraa oli päästessään jäljelle.

Tässä pieni pätkä jälkeä, enempää en uskaltanut kuvata kaatumisen pelossa :D.

Mitä tapahtuu kun ei tee mitään...

Koirat on on olleet aika totaalisessa treenilevossa viimeiset pari viikkoa. Tai siis lähinnä Rieha, sehän se näistä se ainoa aktiivinen treenaaja on. Pikkaisen ollaan tehty kaukoja ja seuraamista sisällä, mutta siinäpä se. Ja pääsi Rieha Jarin kanssa agiliitämään viime viikolla yhden treenin verran. Nyt Riehalla alkoi juoksu, niin aksaan tulee myös tauko. Treenaamattomuuden lisäksi lenkitkään ei ole joka päivä välttämättä päätä huimanneet.

Miten tämä laiskottelu sitten näkyy meidän arjessa? Ei niin yhtään mitenkään. Olen useasti saanut selittää sitä, että vaikka Rieha on hyvin aktiivinen koira ja se on myös tottunut treenaamaan paljon, niin kotioloissa se on erittäin sopeutuva ja rauhallinen. Nytkään sillä ei ole ollut minkäänmoista häiriökäyttäytymistä (okei, tuhosi se yhden voileipäpikkelsiputkilon, kun olin sen pöydän reunalle jättänyt). Se ei rähjää lenkeillä, tuhoa oikeasti paikkoja tai edes kiikuta koko ajan leluja. Se sopeutuu ongelmitta siihen, mitä tarjotaan.

Toki tämä ei ole mikään ideaalitilanne, eikä Rieha varsinkaan ansaitse tekemättömyyttä. Mutta onhan se oikeasti hyvä, että koiralla on kyky myös vaan olla tarvittaessa. Siitä kyllä pointsit Riehalle.

Tässä tämä järkyttävä tuho ja viaton Rieha

Koska itsellä alkoi jo omatunto kolkuttelemaan, niin tänään suunnattiin metsään ja korkattiin maastotreenikausi. Tehtiin alkuun lyhyt viestitreeni, jonka Rieha veti konkarin varmuudella. Mutta oli sillä hauskaa, sai taas juosta sydämensä kyllyydestä!

Lisäksi Rieha pääsi etsimään esineitä. Ruutu oli semmoinen 30x40m ja sinne viisi esinettä. Eka nousi hienosti. Tarkoitus oli välipalkata tokan esineen jälkeen, mutta suunnitelma muuttui kun Rieha meinasikin vaihtaa esinettä kesken tuonnin. Siinä sitten hieman sanoin sille ja kannustin tuomaan toisena löytyneen. Kolmas esine olikin sitten helppo, kun Rieha sen jo aiemmin bongasi. Siitä kuitenkin palkkasin, kun toi vauhdilla. Neljäs esine nousi myös hienosti ekalla pistolla. Viidenteen esineeseen tarvittiin kaksi pistoa, mutta Rieha kyllä työsti tosi tosi hyvin koko ajan eli sinänsä ongelmaa ei ollut. Viimeisestä esineestä superpalkka ja hyvä fiilis jatkaa maastojuttuja!

Viima tarkastuksessa

Käytiin eilen Viiman kanssa eläinlääkärissä, tarkoituksena selvitellä mistä sen säpsähtelykohtaukset ja tassujen lipeämiset johtuu.

Viimalta tutkittiin silmät, tehtiin neurologinen tutkimus, katsottiin veriarvot ja lisäksi se vielä röntgenkuvattiin. Silmissä ei ollut moitittavaa. Neurologinen puoli oli muuten kunnossa, mutta pupillit sillä supistui vähän huonosti. Ne olivat kuitenkin symmetriset ja eläinlääkärin mukaan koiran jännitys saattaa vaikuttaa supistumiseen. Veriarvoissakaan ei ollut mitään vikaa. Röntgenkuvassa sisäelimet olivat kunnossa, tosin maksa oli eläinlääkärin mukaan hieman pieni, mutta koska veriarvoissa ei ollut ongelmia niin se tuskin haittaa. Mitään kasvaimia tmv. siellä ei näkynyt ja sydän oli kuulemma urheilijan sydän. Selkärangassa Viimalla oli hieman silottumaa, mikä on tämän ikäiselle koiralle jo aika normaalia.

Eli oikeastaan mitään ei tutkimuksissa löytynyt. Ohjeeksi saatiin seurailla tilaa ja jos säpsyt pahenevat, niin sitten Viimalle voisi tehdä tarkempaa neurologista tutkimusta. Tällä hetkellä säpsähdykset on kuitenkin onneksi tosi nopeasti ohi meneviä ja muuten Viima on ihan normaali itsensä (tai erikoinen itsensä :D ). Toivotaan, että tilanne jatkuu samanlaisena!