perjantai 29. maaliskuuta 2013

Koemaista ynnä muuta

Hennan kanssa käytiin ihanassa aurinkoisessa säässä treenaamassa. Tosin maneesissa, joten eihän se aurinko sinne kauheasti paistanut. Mutta maa pölisi senkin edestä, kaameaa. Voi kun nuo parkkikset ja kentät sulaisi pian!

Tänään teemana oli koemainen. Liikkeet kahdessa setissä, ruudusta poikki.

Seuruu: Virittelin Riehaa ehkä vähän liikaa ja se oli lievästi sanottuna liekeissä. Se ei äännä ikinä tehdessään, mutta nyt alun askelsiirtymissä kuului hienoista mouruamista. Mutta ilme oli ihan sikamakea, se oli niin innoissaan. Paikkakin oli suurimmaksi osaksi aivan korrekti. Juoksu superhyvä. Häiriömerkitkään ei haitanneet. Oikeastaan alun levottomuuden jälkeen oli tosi hyvä meno.

Zeta: I-S-M. Hyvät jäävät, ei ongelmia. Lopussa seuruu hieman edessä, muuten hyvä ja ei ennakoinut.

Luoksetulo: Wau, ihan mahtavat stopit!! Vielä paljon paremmat kuin aiemmin tällä viikolla. Maahanmenossa se oikein kaivautui maneesin möyhyyn. Kympin liike muuten, mutta ennakoi sivulletuloa.

Ruutu: Tämä oli kympin liike. Jos jotain korjaisi, niin paikka ruudussa olisi voinut olla taaempana.

Ohjattu: Haettiin oikea. Katsoi hienosti viennin ja oli ihan kuulolla. Ampui kuitenkin merkistä ohi, mitä tekee harvoin, eli kapuloiden arvo on viime treenien takia noussut liikaa. Taisin antaa kolme käskyä ennen kuin meni merkille, eli kokeessa olisi ollut nolla. Luulen, että olisi mennyt vähemmälläkin. Sen jälkeen kun oli merkillä, niin oikea haku sujui hyvin. Maneesin möyhy haittasi sen verran, että juoksi hieman kapulan päälle. Luovutus hyvä, mutta ennakoikohan tässäkin sivulletuloa.

Metallihyppy: Hirveän hieno asenne! Möyhyn takia kapula oli hetken hukassa, mutta ei lannistunut ja toi laukalla. Irrituksessa nytkähtelyä, palkan odotus oli aika kova

Tunnari: Oli hyvin kuulolla sivulla, hienoa. Maneesin pohja oli taas vaikea ja meni ohi kapuloista. Tämä vissiin toi hieman epävarmuutta ja tiputti oman kerran ja varmisteli muut ennen kuin toi. Plus että puri kapulaa, mikä on kanssa merkki epävarmuudesta. Ja taisipa ennakoida tässäkin sivulletuloa.

Kaukot: Takapalkkavalmistelujen kera ehkä hieman paremmat kaket kuin viime kokeissa. Viimeiseen istumiseen tuplakäsky. Varmaan jotkut seiskan kaukot.

Kokonaisfiilis oli hyvin innokas. Kehuin välillä innoissani hieman liikaa ja siitä syystä Rieha räyhähteli pariin otteeseen. Tämän kanssa pitäisi olla tarkkana, muuten pian lennetääm sm-kokeessa pihalle... mutta on se vaan ihana asenteensa kera! Nyt vaan taas malttitreeniä. Erityisesti liikkeiden lopetuksiin.

Tuiken kanssa tehtiin vielä rallytokoa, noutoja, luoksetuloa ja kaket. Kivaa oli ja hyvin sujui. Sen tokoliikkeet on varmaan parhaimmassa kunnossa kuin ikinä ja se oli niin innoissaan :).

torstai 28. maaliskuuta 2013

Niin monta pientä asiaa

Eilen oli Riehan agitreenien vuoro. Lämpättiin pihalla ensin tokoa. Liukasta oli, joten tehtiin aika minimuotoisena. Toisaalta on välillä ihan hyvä treenata vähän liukkaammalla, että R oppii paremmin hallitsemaan kroppaansa myös sellaisella alustalla.

Seuraamisessa askelsiirtymiä. Keskittyminen hienoa, kontakti ei tipu. Ei myöskään roikkunut jalassa ja paikka säilyi. Nyt vaan taas huomaa, että olen vahvistellut sille paljon lähtöjä ja niissä se meinaa ennakoida. Eli heti kun kuulee käskyn, niin vähintään pään täytyy nytkähtää, vaikka itse en liikkuisi mihinkään. Ei paha virhe, mutta tätä voisi hioa. Lisäksi tehtiin jännite-sivulletulotreeniä, eli tein kaikkea tosi outoa ja Riehan piti osalta tulla sivulle eri kulmista ja vaikka kyyristelin ym. Tämä oli hirveän hauskaa ja toimi hienosti :D.

Ohjattua tehtiin minimatkalla ja vain oikeaa. Siinä halusin vahvistaa sekä kunnon kääntymistä (kapula samassa tasossa) ja oikean luovutusta, jossa ohjaamassa oli merkki. Kääntymiset sujui hienosti. Merkin kiertäminen oli Riehalla alkuun vaikeaa, halusi ihan välttämättä tulla merkin oikealta puolelta, jolloin luovutusasento oli sellainen poikittainen. Näin hyvin se on sillä siis hallussa oikealta tullessa... Opastin sitä kiertämään merkkiä ja alkoihan se suora luovutus löytyä. En vaan ole ihan varma, että siirtyykö tämä tositilanteeseen, jos merkki ei ole auttamassa... Mutta ensin tätä pitäisi tehdä sen sata kertaa ainakin.

Luoksetulossa treenattiin eteentuloja ja sivulle menoja. Niissä hyvä meno.



Sitten päästiin aksaamaan, rata oli tämmöinen, ilmeisesti joku 1-luokan kisarata:




Tässä oli jo tutustuessa tosi monta ansapaikkaa Riehan tyyppiselle koiralle, koska ansaesteitä oli joka paikassa. Riesku päättikin ottaa ekan irtoamissuoran heti alkuun, eli veti renkaan jälkeen myös pituuden. No, siinä oli itsellä huono linja, sitten kun menin oikeasti ottamaan sen nenästä renkaalta, niin lähti kääntymään. 4- putkeen meno oli myös haastava, R luki tosi herkästi 5-hypyn. Tässä tein taas perisyntiäni, eli jäin seisomaan ja yritin saada irtoavaa koiraa kauko-ohjattua putkeen, kun olisi oikeasti pitänyt vaan ohjata se sinne putkeen.

Pujotteluun laitettiin ohjurit, koska vasemmalta ohjaus aiheutti taas lopussa ulostulon. Ohjurien kanssa hyvä meno, sain etumatkaa ja putkeenhan R irtoaa. 8-hypylle tuli hurjia kaarroksia, vaikka kokeiltiin persjättöä, valssia ja koiran vastaanottamista hypyn takaa. Viimeisin toimi ehkä parhaiten. 9-14 toimi ihan ok, kun olin vaan rohkea pituuden jälkeen ja lähdin tekemään persjättöä heti. Silloin se ei ehtinyt lukemaan mitään muuta.

Lopussa menin ottamaan koiraa vastaan 16-hypyn taakse, koska putkeen R irtoaa ja ehdin hyvin. Ja jollain piti blokata hypyn jälkein ansaputki. Tämä tuntui toimivan, kunhan vaan annoin koiralle tilaa hypätä, jäin taas herkästi seisomaan sen tielle.

Riehalla oli aika hurja menofiilis päällä ja hiki tuli sekä mulle, että sille. Ihan hauskaa kuitenkin oli, vaikka taas näki, että ei me taidettaisi kisoissa kovin pitkälle päästä...

Viima lähti eilen jo pääsiäisen viettoon mökille äidin ja siskon kanssa. Muut mennään  huomenna perässä. Eli pääsiäinen menee maalla mökkeillessä, ihanaa!


Pesin Tuiken eilen, nyt vaan odotellaan, milloin sen voisi taas ajaa kesälookkiin alias valepentulookkiin. Vielä pitää ehkä hetki odotella lumien sulamista. En uskalla riskeerata selän paleltumista.



Riehan kanssa tehtiin tänään lenkin jälkeen kotipihassa pari juttua. Aloiteltiin tunnarilla, teemana taas kaikki vaikea. Ensin pitkä rivi, ihan kiinni autotallin seinässä. Aloitti nuuskinnan keskeltä, mutta nosti oman heti siihen osuessaan. Rivissä olisi varmempaa, jos aloittaisi nuuskinnan reunasta, mutta kai se näinkin toimii. Seuraavaksi iso ympyrä, edelleen varma oman nosto. Sitten tooosi pieni ympyrä, eli kapulat oli parin sentin päässä toisistaan. Tämä jännäsi eniten, koska pelkäsin, että alkaa lääppimään tassuillaan. Mitä vielä, hienosti nousi oma. Tästä rohkaistuneena vielä rivi pienillä väleillä ja taaskaan ei ongelmaa. Eli neljä vaikeutettua tunnaria ja täydelliset oman nostot!

Sitten seuraamistreeniä, paikan muistuttelua. Aika kiva meno, on alkanut enemmän ajattelemaan pään paikkaa. Tein sille hämyjä, eli äkkipysähdyksiä kumpikin jalka vuorottelen edessä ja silti piti malttaa pysyä kiinni vasemmassa. Muutaman kerran meni lankaan, mutta paransi koko ajan.

Loppuun tehtiin vielä eteenmenoa, koska älysin, että pitäähän meidän alkaa treenaamaan pk-tottistakin pikkuhiljaa jos meinataan kesäkuussa kokeeseen. Käytiin viemässä palkka yhdessä ja sitten valmistelevaa seuruuta. Ja heti meinasi unohtua se pää, mitä juuri treenattiin, eli keuli. Kun siis tiedättekö, kun siellä edessä on se palkka ja se on niin siistiä?!? Paransi kyllä kun huomautin, mutta ei ollut helppoa. Itse eteenmeno oli hyvä, pitää sitä vaan nyt oikeasti treenata. Mehän ei käytännössä sitä osattu ekassa kokeessamme, joten päätin, että seuraavaan se osataan, eikä anneta tottiksessa pistevähennyksiä sen takia... Katsotaan ;).

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pinkit ohjatut ja muu viikon aloitus

Hyppytekniikka-toko-häsläystreenit JATtilassa kera Raisan ja lapsiavustajan. Hienosti sujui palkkaukset pikkuihmiseltä ja oppipa Rieha uuden tempunkin. Siinä se kävelytetään kontaktikävelyllä metallihäkin luokse, osoitetaan häkkiä ja kun kelpie menee sisälle, niin suljetaan häkin ovi. Avustajalla oli huikean hauskaa, Riehan ilme oli enemmän, että mitä ihmettä tässä tapahtui :D.

Hyppytekniikassa Viima teki sekä etäisyyden, että korkeuden arviointia. Etäisyyden arvioinnissa sillä oli alkuu hieman vaikeuksia sovittaa askeliaan, mutta alkoi löytämään rytmiä. Korkeuden arviointi sujui paremmin, mutta sen into alkoi hiipua, joten meni hieman jolkotteluksi. Lisäksi hallissa naksuteltiin ja se meinasi kerran ottaa ritolat, mutta niin se vaan siitäkin selvisi ja pystyi hienosti tekemään senkin jälkeen. Viiman hyppytekniikassa on silmiinpistävää sen takajalkojen asento. Se heittää niitä melkeinpä sivuun hypätessään, mikä näyttää todella kummalta. Pitää seurailla, josko kehitystä tapahtuisi kun treenataan.


Rieha teki vain etäisyyden arviointia. Sillä ei ollut ongelmia ja osasi hyvin sovittaa hyppynsä liikkuvan esteen mukana.

Sitten tehtiin Riehan kanssa pujottelua ja siihen tuli taas se ihme jäkki, kun ohjasin vasemmalta puolelta. Oikealta puolelta tehtynä ei tuottanut mitään ongelmia ja osasi kummaltakin puolelta hakea aloituksen mistä kulmasta vaan. Mutta sitten n. puolessa välissä alkoi himmaamaan, sitten haukkumaan ja lopulta joko pysähtyi tai tuli ulos. Koitin tehdä kummatkin ohjaukset ihan samalla lailla ja palkka oli edessä, mutta ei auttanut. Heti jos vaihdoin puolta vasemmalle, niin ei onnistunut. No väsäilin loppuun kolme ohjuria ja niiden avulla se sitten taas onnistui. Ei vaan pysty käsittämään, mikä siitä tekee niin erilaisen. Onko se vaan yksinkertaisesti toistojen vähyys, vai teenkö tiedostamattani jotain eri lailla. No, onneksi tämä aksa ei niin vakavaa meillä ole. Huhtikuussa saadaan omaan pihaan pujottelu ja hyppyjä, joten silloin on hyvä tätä hioa.


Loppuun vielä tokoa. Ensin metallihyppynouto. Hieno meno, täysiä sinne ja takaisin. Hieman meinasi leukoja tärisyttää, mutta piti kuitenkin ja luovutus oli hyvä. Sitten tehtiin ohjattua meidän uusilla piNkeillä kapuloilla. Lyhyeltä matkala kummankin hakua ja väleihin pelkkää merkillä kuuntelua. Ihan bueno meno ja merkilläkin oli malttia enemmän kuin eilen (tosin puuttui kyllä se liikkurikin). Seuruusulkeisissa muistuteltiin taas paikkaa ja palkkaa takakautta, ihan ok. Loppuun vielä zetan vaihtoja. Testasin kaikki vaihdot kävellen ja juosten ja kerran taisi mennä juostessa lankaan, eli jäi istumisen sijaan seisomaan. Ei paha ollenkaan.

Tuike tuli taas päättämään treenit ja sekoittelin sille sekaisin rallyjuttuja ja tokoa. Metskunouto oli sillä aivan super ja luoksetulokin aika hyvä. Rallyjutuissa treenattiin taas temppuja esteiden välissä ja nyt ei ottanut niin pahasti häiriötä niistä, kuin viimeksi. Loppuun vielä pidempi, tokomainen, seuruu ja muistin heti, miksei käydä kokeissa. Paikka seilaa niin maan perhanasti. Intoa on, mutta se ei auta ylemmissä. Eli rallytokolinjalla pysytään edelleen. Siellä paikka ei seilaa, koska saa kehua, jolloin se tiivistää.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ehtii, ehtii treenata

Koko loppuviikko meni kauheassa kiireessä, eikä ehditty juuri treenata yhtään mitään. Olen ollut työreissulla, päälle normit puolen vuorokauden työvuorot, issikkavaellus ja tänään vielä JATin aksakisojen työvuoro. Kauheasti olisi ajatuksia ja treenattavaa, kokeet ja kisat siintää mielessä. Mutta eiköhän me ehditä :).

Tänään jaksoin raahautua aamusta treenamaan Annan ja Hennan kanssa. Aamusta oli klo 10, mutta kun olet koko viikon mennyt vähillä unilla ja reissussa, niin kyllä otti koville nousta. Mutta kannatti lähteä, saatiin kiva treeni aikaiseksi.

Aloitettiin luoksarilla, josta sain videonkin todistusaineistoksi. Stopit on taas aikalailla sitä mitä pitääkin! Tein ensin pelkän seisomisen. Videolla näkyy, että stoppaan vähän turhan ajoissa, mutta muuten jarrut on hyvät. Väliin sitten yksi suora luoksari, eikä näy pomppuja. Seuraavaksi sitten pelkkä maahanmeno. Ehkä ihan pieni viive seisomisesta maahanmenoon, muttei liiku yhtään. Loppuun vielä koko hässäkkä, jossa joudun kerran antamaan palautetta nuuskimisesta. Palautteen jälkeen palkkaan sen yhdestä skarpista makuusta ja ilme paranee taas. Nuo on vaan muistettava pitää mielessä, muuten Riehalle tulee tylsää :). Ja lopun kokonainen luoksari on aika nappisuoritus. Pientä pomppua tulee maahanmenon jälkeen, eli siihen täytyy ottaa enemmän suoraa palkkaa. Hienoa!



Luoksarin jälkeen tehtiin ohjattua. Vahvistelin ja palkkailin eka merkkiä ja sitten haettiin oikeaa. Nyt oli Riehalla vähän turhan kova odotus kapuloille ja ei meinannut millään malttaa kuunnella merkillä. Jos ei muuta, niin käänsi liikkurin käskystä ainakin päätä kapuloiden suuntaan. Tätä jouduttiin vähän jankkaamaan. Oikean haku oli maneesin möyhyssä aika vaikeaa ja meinasi eka suunnistaa keskikapulalle, koska ei vaan yksinkertaisesti nähnyt kapulaa. Kielsin ja kehoitin uudestaan oikealle, niin sieltähän se löytyi. Ehkä tämä oli ihan hyvä itsetunnon kasvatus, sinne oikealle on vaan mentävä niin kauan kunnes kapula tulee eteen, eikä puolivälissä saa luovuttaa ja vaihtaa keskimmäiseen.

Loppuun vielä tunnaria, jossa tehtiin vaikeutusta. Tällä kertaa kapulat laitettiin A-esteen kontaktille. Riehan ilme oli alkuun että, mitä hittoa, mutta hyvin se sinne lähti. Ekalla kerralla nosti oman, tiputti ja varmisteli vielä muut (mutta ei nostellut) ja toi sen jälkeen oman. Tokalla kerralla nosti heti oman. Pikkaisen ehkä vauhti laski, ilmeisesti oli sen verran erikoinen systeemi, mutta mahtavaa oli keskittyminen. Edelleen uskon siihen, että jos vaikeat onnistuu, niin kokeessa ei ole mitään ongelmaa.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Hyppyjä ja treeniä

JATtilassa Raisan kera. Teemana alkuun hyppytekniikka.

Tehtiin alkuun korkeuden arviointia. Riehalla oli hyvä meno, nostettiin rimaa aina 65cm asti. Tuntui tosin, että se hyppäsi melkeinpä paremmin korkealla rimalla kuin matalalla. Korkeassa se kokosi itseään paremmin. Matalat on ilmeisesti liian helppoja, eikä niitä tarvitse ajatella niin paljoa, kunhan vaan paahtaa menemään. Mutta ihan pätevän näköistä menoa oli, eikä arponut hyppyjä ollenkaan.

Hyppytekniikan päälle tehtiin tokoa. Raisa liikkuroi meille häiriöseuraamista. Se oli aika vaikeaa, Rieha meinasi keulia ihan huolella (kuulemma se oli ihan pk-seuraamista, kun se kulki pää ylhäällä kenottaen). Meinasi reagoida myös aika herkästi Raisan häiriöön. Huomauttamalla meno parani, eikä se enää mennyt niin helposti lankaan. Otin loppuun vielä itsekseen seuruuta ja meno oli paljon korrektimpaa. Ilmeisesti häiriö aiheuttaa Riehassa yliyrittämistä. Tokan seuruutreenin teemana oli pitkät suorat ja käännökset eri temmoista. Tämä sujui pätevästi ja tykkään, että juoksun käännökset on parantuneet.

Luoksetuloa treenattiin myös. Eka yksi suora luoksari, sitten kummatkin stopit, joista palkka apparin heittämällä lelulla taakse. Hitsin hyvää menoa. Ihan hymyilyttää :).

Loppuun Riesku sai vielä juosta pujottelua ja A:ta. Haki hyvin pujottelun kulmia, eikä koittanut singota liian aikaisin ulos. Muistin itse pitää ohjauksen päällä, enkä hihkunut epämääräisiä käskyjä, eli sekin varmasti auttoi asiaa. A sujui hienosti, hetsasin sitä kunnolla ja yritin saada menemään loppuun nopeasti. Aika hyvin toimi ja pysyi kontaktilla hienosti. Tässäkin auttoi se, että oikeasti keskityin siihen mitä teen, eli en huudellut epämääräisiä käskyjä. Yksinkertaista, mutta silti välillä niin vaikeaa. Riesku kyllä osaa, siitä ei ole epäilystä.

Rieha metsuroi
Viima teki myös korkeuden arviointia. Jouduin hieman säätämään viimeisen hypyn etäisyyttä, koska otti alkuun ihan ihmeellisen väliloikan ennen sitä. Ja sitten, kun siirsin sitä vähän lähemmäs (9 jalkaan), niin raukka rojahti suoraan riman päälle. Sille kannattaisi siis ehdottomasti ottaa etäisyyden arviointia. Mutta kun tajusi hypyn liikkuneen, niin sen jälkeen hyppäsi paremmin, eikä korkeus tuottanut ongelmia. Viiman hyppytekniikka on kuitenkin huonompi kuin Riehan, se on paljon vaivalloisemman näköistä. Muuten Viimalla oli tosi hyvä meno ja asenne, tykkäsi kovasti harjoituksesta ja varsinkin kun Raisa oli palkkaamassa. Ja Viimahan tunnetusti tykkää harjoituksista, joista saa paljon palkkaa :).

Tehtiin Viiman kanssa vielä pujottelun sisäänmenoja, A:ta ja puomia. Se oli ihan kovasti innoissaan tästäkin, eikä haitannut, vaikka hallissa oli muita. Se suorastaan tarjosi tekemistä, eli tosi hyvä fiilis!

Viima ja lumikuorrutus
 Tuike pääsi vielä viimeiseksi halliin temppuilemaan ja rallytokoilemaan. Saipa se juosta vähän putkissakin ja oli niin innoissaan. Rallytokojutuissa tein nyt häiriötreeniä esteillä ja se olikin yllättävän haastavaa. Tuike ei ole tehnyt agia aktiivisesti pariin vuoteen ja silti ne esteet vaan meinasi vetää puoleensa. Ja ihan semmoiset yksinkertaiset, kuten hypyt. Pujoteltiin hyppyjen väleistä ja T vaan välillä halusi pompata esteen yli. Hassu koira :). Kovasti palkkaamalla esteet unohtui ja malttoi seurata. Kovasti oli taas intoa ja iloa tekemisessä!

Tuike tekee kepistä tikkua

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Luoksari paranee

Annan kanssa treffattiin Vihtavuoressa ja vedettiin tehokas treenihetki.

Ruutu: Tein taas vaikeutusruudun, jossa matkalla oli monta merkkiä ja ne olivat vielä suht lähellä. Vahvistelin alkuun merkkiä ja sitten ruutuun. Ja niinhän ne häiriömerkit veti pikkukeepin puoleensa. Hirveän hienosti se kyllä ajattelee ja tajusi melkein heti, että nyt ei mennyt oikein. Ruutu alkoi löytyä paremmin, vaikka edelleen meinasi tehdä mutkan häiriömerkkien suuntaan. Vahvistin homman vielä viemällä lelun ruutuun valmiiksi ja näin saatiin suora meno. Loppuun haettiin läheltä vielä ruudun paikkaa. Tämä sujui hyvin ja osasi hakea keskelle niin etu- kuin takareunasta ja samoin sivuilta.

Luoksetulo: Jatkoin tänne-käskyn testaamista ja kyllä, se toimii edelleen! Superhienot stopit ja vauhti mahtava. Otin väliin suoria luoksetuloja, että varmasti jää ajatus vauhdista. Anna palkkasi stopeista taakse, että sitäkin kautta saatiin vahvistusta. Mahtista, jos tämä alkaa sujumaan näin helposti!

Kaukot: Tehtiin hypyn laudan avulla ja tämä oli vähän huono idea. Riesku yritti parhaansa, mutta hieman tuli liikettä, joka luultavasti johtui laudasta, jonka päällä sen oli vaikea pysyä. Ehkä nyt vaan pitäisi käyttää sitä omaa alustaa.

Seuruu: Askelsiirtymiä, joissa hyvä meno. Ei keulimista ja paikka pysyi.

Tajusin, ettei olla vähään aikaan treenattu liikkeiden välejä ja vielä enemmän kehään sisäänmenoja. Niitä nyt treenilistalle myös. Koemainen treeni pitäisi myös saada taas tehtyä, mutta se ehkä vasta ensi viikon loppuun.

Pikainen räpsy ennen töihin lähtöä, 1/3 silmäpareista onnistuneesti auki ;)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Aurinkoa, kuvia ja eilisilllan treenit

Tänään toteutui yhdistelmä aurinko ja vapaa päivä. Sen kunnaiksi siis räpsyjä uuden putken kera. Vielä saa harjoitella, mutta aika kivoja otoksia sillä saa. Parin tunnin kuvauslenksa auringossa teki aika hyvää itse kullekin! Tässä kuvasatoa, olkaa hyvä (vai ennemminkin anteeksi :D).

 



























Treenirintamalla käytiin eilen kisatokovuorolla. Saatiin alkuun apua Marjolta ohjattuun. Haettiin taas sekä vasen, että oikea. Ensin merkin vahvistusta, asenne on siihen kyllä aika nappi, mutta jouduin sanomaan paikasta, kun jäi liian kauas. Tämän jälkeen korjasi ihan keskelle. Merkillä oli muutenkin vähän liian innoissaan ja meinasi lähteä noutamaan liikkurin käskystä. Höps, höps ja uudestaan, jolloin vasen nousi todell hienosti. Pelkäsin, että jää kiinni vasuriin, mutta mitä vielä, oikean nouto oli kympin suoritus (luovutuksessa oli merkki ohjurina suoruuden takaamiseksi). Tosi hieno meno ja hyvin bongasi kapulat vaikeasta alustasta.

Jatkettiin luoksarilla. Lähetin sitä ensin putkeen ja siitä stoppeja, ei tuottanut ongelmia. Testailin myös eri käskyjen vaikutusta luoksetulon pomppuihin. Meillähän on eri käsky suoraan luoksariin ja eri käsky stoppeihin ja aloin pohtimaan, että tekeekö se sitten stoppeihin pomppuja. Ja kyllä, kun käytin tule-käskyä, joka meinaa, että tulee stoppeja, niin alkoi heti pomppimaan. Kun taas käytin tänne-käskyä, joka meinaa suoraa luoksetuloa, niin tuli ilman pomppuja. Testasin myös pysähdykset kumpaankin ja tänne-käskyn kera ne onnistui paremmin.

Olen aina ollut sitä mieltä, että on reilumpaa koiralle, jos se tietää onko tulossa stoppi vai suora luoksari. Siksi näihin eri käskyt. Nyt aloin sitten miettimään, että eihän sillä pitäisi olla mitään väliä, koiran tehtävänä on tulla täysiä ja kuunnella, jos jotain käskyjä tulee. Riehan tyylisen koiran kanssa varsinkin, se kun ei tarvitse niin paljon rutiineja, ennemminkin se kaipaa sitä haastetta ja vaihtelua. Pitää siis harkinta josko vaihtaisi koko luoksarin yhden käskyn alle, riippumatta tuleeko siinä stoppeja vai ei. Se olisi todella helppoa, jos stoppien pomppimen jäisi näin pois...

Seuraamisessa tehtiin pitkää pätkää ja heti huomautusta jos meinasi keulia. Otti palautteen tosi hyvin vastaan ja saatiin minusta aika hienoa pätkää. Lisäksi treenattiin tempon muutoksia ja erityisesti käännöksiä juoksussa. Olin tosi tyytyväinen tähän pätkään.

Loppuun tehtiin metallinoutoa. Hetsimeininki, lähdin sen kanssa varastamaan kapulaa ja se oli aivan liekeissä. Nosti heti ja lähti tulemaan täysiä, josta sai tulla suoraan leluun. Tosi hyvä meno. Otin väliin muutaman luovutuksen ja loppuun yhden hypyn kautta. Hypyssä hieman mietti kapulan nostoa, mutta toi kuitenkin hienosti. Ihan hyvä meno siis tässäkin.

Kotona tehtiin kaukot superpalkalla, eli luulla. Ajattelin tämän saavan Riehan liikkumaan, mutta se skarppasi todella hienosti. Hyvähyvä!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Pomppufiilis ym. treenipäivän elämyksiä

Tänään ajeltiin Pieksämäen HauHau-hallille treenaamaan. Annan kanssa matkattiin samalla kyydillä ja lisäksi paikalle tulivat Henna ja Raisa. Kaksi tuntia aikaa eli puoli tuntia per pää. Olin raapustanut treenisuunnitelmat paperille ja juuri ehdittiin tehdä ne kaikki. Huippukiva treeni kaikin puolin ja on aina niin mukava treenata hyvässä seurassa.

Rieha reenasi:

Ruutu: Teemana häiriö. Häiriö toteutettiin ihmisillä ja ylimääräisillä merkeillä. Henna meni seisomaan ruudun takareunaan, Raisa seisoi matkalla ja lisäksi matkalla oli merkkejä. Vahvistelin kuitenkin ensin ihan oikeaa merkkiä parin toiston verran ja Rieha oli ihan liekeissä.

Ruutuun meneminen olikin yllättävän vaikeaa, eli treeni tuli tarpeeseen. En tiedä hämäsikö ruudun takana seissyt ihminen Riehaa ja se ei osannut katsoa sinne, koska lähti useamman kerran yhdelle häiriömerkeistä. Tajusi itsekin tehneensä näissä väärin ja juoksi takaisin ekalle merkille. Pienen hakemisen jälkeen alkoi ruutu löytyä ja itsevarmuus vahvistui. Näitä on hyvä treenata, ruutu kun muuten on niin hyvällä mallilla. Tässä treenissä onnistuin heittämään narupallon hallin kattoparrun päälle... Rieha oli hieman ihmeissään, että mihin se palkka katosi :D.

Zeta: Ensin kävelytreeni liikkuroituna. Ei reagoinut käskyihin, käännökset oli hyviä ja seuruu kokonaisuutena ok. Eli oikein hyvä.

Sitten liikkuroituna jäävien kera, järjestys I-S-M. Halusin treenata tässä myös ohikävelyä, ettei ennakoi seuruuseen lähtöjä. Eli otin sen seuraamiseen vasta toisella ohituskerralla. Kaikki jäävät sujuivat hienosti, tykkään, että Riehalla on erittäin vahva ajatus näiden erottelusta! Ohikulkemiset sujuivat muuten hyvin, mutta seisomisessa meinasi kääntyä mukaan. Voivottelin sen siitä pois ja otettiin alusta, sen jälkeen seisoi täydellisesti. Lopussa seuraaminen ehkä hieman keuli, muuten sekin pääasiassa hyvää.

Luoksetulo:  Ensin palkkaa hyvästä jätöstä. Oli skarppina ja sai siitä palkaksi juosta suoraan leluun.

Stopit sen sijaan oli todella vaikeita. En saanut niihin ollenkaan sellaista kunnon etupään jarrausta. mikä onnistuu täysin ongelmitta esim. kiertojen kautta. Analysoin tätä mielessäni ja tulin siihen tulokseen, että tämä johtuu siitä, että suorassa luoksarissa se tulee sellaisella pomppufiiliksellä, kun esim. kiertojen kautta tehdessä se tulee matalana ns. paimenkoiramaisesti. Pompun kautta tehtynä stoppi on sellainen nelijalkainen pysähdys, matalana tehtynä se on täydellinen etujalkajarraus. Tämä on kokeessa sitten ongelma, treeneissä se ei näy, koska treenataan stoppeja hyvin usein kierroista ym., missä Riehan fiilis on erilainen. Testasin tätä vielä tekemällä suoran luoksetulon ilman stoppeja ja voi elämä niitä pomppuloikkia varsinkin loppua kohden... Lelun kanssa kun teki, eli hetsasin sitä näyttämällä lelua, niin painui heti matalaksi ja pomput jäi pois.

Nyt täytyisi sitten miettiä, miten saan sille ajetuksi luoksetuloon aina tuon matalan, saalistavan fiiliksen. Pomppufiilis on kauhean hauskan ja iloisen näköistä, mutta sopit ei siitä onnistu. Lelua vilauttamalla fiiliksen saa esiin, mutta en haluaisi sitä kuitenkaan liikaa houkutella. Tätä pitääkin pohtia. Mutta nyt ainakin selvänä se, etten saa hyväksyä huonoja pysähdyksiä.

Pienen tauon jälkeen toka setti:

Tunnari: Pari vaikeampaa toistoa liikkuroituna. 10kpl vääriä ja oma. Ensin pitkä rivi ja sitten iso ympyrä. Koemainen aloitus, mutta menin sen jälkeen seisomaan hieman lähemmäs, että varmasti malttaisi nuuskia. Mutta Riesku oli superhieno, nuuski varmasti ja rauhassa ja oma nousi hienosti kummallakin kerralla. Ympyrä on ollut meille vaikeampi, mutta nyt siinä ei ollut mitään ongelmaa. Luovutuksetkin sujui ja fiilis oli sikahyvä! Näillä tehdään se itsevarmuus kokeisiinkin, koska kun vaikeat sujuu treeneissä, niin helpommat sujuu kokeissa kuin vettä vaan :).

Ohjattu: Ensin taas pari merkin vahvistusta, niissä hyvä meno. Silti laski hieman vauhtia kun ensin oli kapuloiden vienti, menee kyllä laukalla, muttei ihan täysiä. En toisaalta tiedä alkaako sitä edes vaatimaan, jos se jotenkin rauhoittaa sitä ajattelemana kapuloita paremmin. Mene ja tiedä.

Ensin vasurin haku, joka oli vaikea takana olevan ruudun takia. Mutta Riehalle se ei tuottanut mitään ongelmia, meni ja toi täysiä. Sitten oikea, joka on meille vaikeampi ja niin oli nytkin. Oli kiinni vasurissa ja koitti lähteä sinne. Kuunteli kuitenkin hyvin stopit ja oikea nousi lopulta hienosti. Luovutukseen oli apuna merkki ohjurina ja se olikin hieno ja suora. Loppuun vielä uusinta oikeasta, nyt meni suoraan sinne.

Kaukot: Meidän uusi kaukolauta jäi kotiin, joten sovelsin apuvälineen hypyn laudoista. Ne oli Riehasta hieman oudot, minkä takia se ei meinanut ensin mennä maahan, vaan jäi leikkiinkutsuasentoon. Mutta muuten piti paikan hienosti, vaikka kuinka yritin käskyttää sitä niin, että olisi liikkunut. Ainoa, missä oli hieman ongelmaa oli yliyrittäminen, eli reagoi liikkurin käden heilautuksiin tekemällä vaihtoja. Mutta eipä liikkunut niissäkään :D. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Miten kivaa!

Tänään oli niin ihana päivä, kun pääsi oman lauman kanssa lenkille ja treenaamaan. Aamusta käytiin lumikenkäilemässä tunnin verran. Kyselen vaan itseltäni, että miten ei olla aiemmin hommattu lumikenkiä, niin helppoa niillä on mennä. Päiväohjelmaan kuului myös uuden putken käytön harjoittelu, harmi vaan kun ei aurinko paistanut kunnolla, niin äksönkuvia en oikein saanut aikaiseksi. Mutta saatte nyt jatkossa nauttia näistä harjoittelun tuotteista.
Viima vahtii ikkunassa
Päivän ekaksi ongelmaksi otettiin kaukot, meidän ikuinen murheenkryyni. Ne on ihan oikeasti saatava kondikseen, on kurja antaa tasoitusta niistä, kun muut liikkeet sujuu. Haen vielä tapaa, millä lähdetään työstämään ja tänään testailin niitä. Jumpattu ollaan ja paljon, mutta se ei auta, koska läheltä tehtynä Rieha osaa tekniikan. Liike on vaan niin kovasti vireestä kiinni ja yhtään kovemmassa vireessä se alkaa liikkumaan, jos olen kaukana. Siihen ei auta läheltä tehty, rauhallinen tekniikan treenaus. Pikemminkin siihen on saatava kova vire ja kunnon matka ja yksinkertaisesti opetettava, että sen on silti kuunneltava.

Testailin tänään kahta eri tyyliä, eli että joko takajalkojen edessä on este, että ajattelisi niitä, tai sitten takajalat on alusta päällä, josta ei saa liikkua. Jälkimmäinen tuntui toimivan paremmin, koska jalkojen edessä oleva este sai sen pakittamaan jo ihan överisti. Muuten saatiin hyvä treeni, pääsin voivottelemaan tassujen liikkumisesta ja tuntui, että se alkoi ajattelemaan niitä paremmin. Sillä oli kova vire ja vielä päälle oikein houkuttelin sitä tulemaan eteen (kovat käskyt ja liioitellut käsimerkit), että sain virheitä esiin. Tuntui aika hyvältä tavalta, koitetaan nyt lähteä työstämään näin.

Tuiken kanssa treenailtiin tänään rallytokon liikkeitä ja hyvällä mallillahan ne on. Ilmoitin sen rallytokokisaan, eli ihan oikeasti pitäisi nyt myös treenata, vaikka se aika pätevä onkin. Ainakin ohjaajan kylttien lukutaitoa on heräteltä. Ja jonkinmoista häiriötreeniä voisi ainakin ottaa suunnitelmaan liiketreenien lisäksi.

Talvinenä
Illalla oli vuorossa Riehan agitreenit. Yksi kenttä oli vapaana, joten lämpättiin siinä alkuun tokoa. Luoksetulon stopeissa olen viime aikoina ottanut mukaan peruuttelua ja se on saanut Riehan ajattelemaan hyvin taakse. Tänään tuli sitten todettua, mitä muuta se voi aiheuttaa... Rieha oli vakaasti sitä mieltä, että stopin jälkeen kuului peruuttaa ja se osasi tehdä tämän kaiken ilman yhtään käskyä, eli ennakoi stopin ja lähti onnessaan peruuttelemaan. Onneksi tämä oli nopeasti korjattu. Muuten stopit sujuivat hyvin.

Seuraamista tehtiin myös ja ajoin sille sisään ajatusta vasemmassa jalassa kiinni olosta. Edistäminen johtuu pitkälti siitä, että lähtee liikkeelle oikean jalan mukana. Nyt tein äkkistoppeja ym., niin että oikea jäi eteen ja Riehan kuului pysyä vasemmassa kiinni. Hirveän hienosti se hiffasi, olin suorastaan ylpeä. Muutenkin seuruussa makea asenne, jota vielä vahvistelin jännite-treenin avulla. Ihana!


Vielä ennen omaa vuoroa tehtiin parit hyppytekniikkatreenit perussarjalla. Ekalla kerralla R hyppäsi kaksi vikaa hyppyä yhdellä loikalla, mutta sen jälkeen alkoi ajattelemaan paremmin. Eikä muutenkaan ollut pahan näköistä menoa, meni pää alhaalla ja ääntäkään ei juuri kuulunut. Ja ennen kaikkea, se ajatteli hyppäämistä.

Päivän rata oli tälläinen:


Kokonaisuutena Rieha oli hirveän hienosti kuulolla. En tiedä johtuiko tauosta, vai siitä, että tehtiin pohjalla jo paljon muuta, mutta se ei juurikaan sinkoillut. Ohjasin kyllä omasta mielestä suht rauhallisesti, eli ehkä sekin vaikutti. Ainoa ongelma oli vaan se, etten millään muistanut rataa kuin neljän esteen pätkissä, mikähän muistisairaus minuun on iskenyt... Mutta tuollaisina pätkinä rata sujui aika kivasti.

Alku meni aika kivasti. Pujotteleun jälkeinen putkeen vienti sujui valssilla. 7-putkeen vienti onnistui, kun menin ihan reilusti vaan seisomaan sen suulle ja työnsin koiran sinne. Jos olin yhtään kauempana, niin R meni 6-putkeen. 11-14 sujui aika hienosti ja ihan minun omalla ohjaussuunnitelmalla. Eli vippaus takaakiertoon, persjätöllä 12-hypylle ja reilulla vekillä vienti 13-hypylle, jolloin Riehalla oli suora linja putkeen. Loppukin sujui hyvin.

A:n alastulo oli tosi hidas, pitäisi ihan ehdottomasti treenata kontakteja kotona. Pujottelua otettiin alkuun pari kertaa ja R meinasi tulla toiseksi viimeisestä välistä ulos. Mutta kun palkkaa ei tullut, niin malttoi ja radalla pujottelu sujui aika kivasti.

Ei huono aloitus tälle treenijaksolle :).

Pieni rakas ja suuri pallo

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Paluu arkeen

Tänään palautettiin poitsut ja haettiin Rieha kotiin. Hauskaa oli kyllä pitää kylässä noita poikia, tervetuloa vaan uudestaankin, jos joskus on tarvetta :).

Viime päivinä lenkeillä on tuntunut siltä, että ihan kuin joku varjostaisi:

Pinko vakkaripaikallaan

Viima ja pojat tulivat mainiosti toimeen. Vimps löysi Pinkosta myös henkisen kaverin poseerausällötykseen:

Viimalla on mahdotonta pitää silmiä auki kuvissa ja Pinkon korvia taas oli mahdotonta saada ylös. Mutta yhdessä ne on tasapainossa!
Hauska pari :)
Riehan reissu oli sujunut pääasiassa hyvin. Siinä on kuulemma paljon samanlaisia juttuja kuin äidissään Lahjassa. Ehkä tästä johtuen ne olivat joutuneet keskenään tulilinjalle juuri ennen kuin tultiin Riehaa hakemaan. Semmoista se on näiden akkojen kanssa. Rieha taisi olla vaan kovasti järkyttynyt, kun tajusi kenen kanssa joutui ärinöihin...

Mutta ihanaa, että koko sakki on kotona!

Reissukoira kotona, uuden objektiivin paketti (luvallisesti) silputtuna

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Ei pennuja ensi kesäksi :(

Kuten otsikosta voi päätellä, pentusuunnitelmat siirtyvät. Rieha ja Tim ovat olleet kasvattajalla nyt viikon verran, eikä tositoimiin ole päästy. Ne tykkäävät toisistaan kovasti, leikki sujuu ja flirttiä on ilmassa, mutta siihen se on sitten jäänyt. Selkään hyppäämisiä on ollut, varsinkin alkuviikosta, mutta niistä ei ole tullut sen enempää.

Erja käytti Riehan eilen progesteronitestissä ja tulos oli niin korkea, että parhaat päivät ovat ehdottomasti menneen jo ohi. Hyvin pienellä todennäköisyydellä pentuja olisi mahdollisesti saatu suoraan kohtuun siementämisellä, mutta emme halua siihen lähteä ensikertalaisen nartun kanssa. Luonnollinen lisääntyminen on kuitenkin aika tärkeä juttu, eikä pentuja ole pakko nyt maailmaan saada.

Todennäköisesti syynä homman yritykseksi jäämiseen on se, että oltiin liian myöhään liikkeellä. Alkuviikosta Rieha oli vastaanottavaisempi, mikä kertoisi sitä, että silloin oltiin lähimpänä h-hetkeä. Tim on kuitenkin aika kohtelias poika ja aiemmankin pentueensa kanssa se oli astunut vain tiettynä hetkenä. Eli sekin voi vaikuttaa, varsinkin kun Rieha on kokematon narttu. Nyt touhut on menneet oikeastaan pelkästään leikkimiseksi. Rieha ei ole missään vaiheessa ollut kiukkuinen Timille, päinvastoin, eli siitäkään ei oikein voinut päätellä tärppipäivien ohimenoa.

Jäämme siis odottelemaan seuraavia juoksuja ja uutta yritystä. Riehan juoksuväli on n. 8kk, eli loppuvuodesta sitten paremman tiedon kanssa liikkeelle. Ja ennen kaikkea ajoissa. Pariskunta tulee niin ilmeisen hyvin toimeen, että en usko enää ongelmia olevan, kunhan saadaan ne yhteen oikeaan aikaan.

Ikävää tämä tietysti on, kun on jo niin paljon satsattu ja pennuista oli kiinnostunut moni mukava harrastaja. Mutta tämmöistä elämä voi välillä olla ja uskon, että pentueelle löytyy mukavat omat ihmiset myöhemminkin. Ja voihan se olla, että jonkun suunnitelmiin myöhempi ajankohta sopii paremmin.

Suunnitelmat ovat siis edelleen vahvasti voimissaan. Kiinnostuneet olkaa siis yhteyksissä :). Olen vakaasti sitä mieltä, että Riehalla on paljon annettavaa kelpieille erityisesti asenteensa, toimintakykynsä ja kovuutensa kautta. Todella paljon toivon, että sille pentuja saataisiin. Se on minun unelmakelpieni (unelmakoirani) ihan kaikessa ja ehdottomasti haluaisin itsekin sen jälkeläisen.

Jotain hyvääkin, eli voidaan keskittyä kesän kokeisiin ja kisoihin. Kalenteri alkaa täyttyä uhkaavasti, eli tekemisen puutetta ei varmasti tule :). Nyt vaan odottelen, milloin ehdin hakemaan pikkukeepin kotiin ja päästään treenaamaan, koska sitä me rakastetaan!

Ei tästä voi sanoa muuta kuin, että sydän

torstai 7. maaliskuuta 2013

Muita kuulumisia

Rieha on edelleen Turussa, joten kertoillaan välillä kotona olevien kuulumisia. Hoitokoirat Pinko ja Nakke voivat hienosti. Viima otti pojat hyvin vastaan ja niillä on Pinkon kanssa hyvät leikit lenkillä. Nakkeakin Viima on koittanut leikittää, mutta ihan ei pappakoira lämpene. Tuike sen sijaan järkyttyi sydänjuuriaan myöten, kun pojat tapasi. Se ei päässyt asiasta yli ollenkaan ja koska homma meni jatkuvaksi poikien vahtaamiseksi (ne ei ainakaan saa mennä tuonne, eikä ainakaan tulla tänne, oikeastaan ne ei saisi mennä mihinkään) ja kun Pinko varsinkaan ei meinannut pirttihirmun kanssa uskaltaa tehdä mitään, niin Tuike lähti sitten hoitoon. Viimakin liittyi seuraan omasta tahdostaan (se ei suostunut tulemaan pois äitin autosta, eli sai sitten jäädä sinne). Eli poitsut on nyt ainoat koirat talossa.

Nakke-pappa on kyllä niin hauska tapaus. Jos kaikki koikkerit olisi tuollaisia, niin voisin hyvin harkita sellaista pikkukoiraksi. Se on ikäisekseen (11v.) ihan uskomattoman ketterä, loikkii mennen tullen joka paikkaan. Se on vakuuttanut myös oveluudellaan, se mm. murtautui ulos ulkotarhasta alta aikayksikön. Sillä on myös hirmu hauska tapa hymyillä, kun se on innoissaan ja muutenkin se saa ihan hassuja hepuleita. Hupaisa typpi kaikin puolin ja se on tyytyväisenä nukkunut yöt sängyssä :D. Pitäähän mulla olla joku Riehan korvaaja...
Nakke-silkkiturkki poseeraa
Pinkokin on hauska tyyppi ja niin erilainen kuin Rieha. Kiva elellä vähän toisen tyyppisen kelpien kanssa. Se on tosi paljon nöyrempi kuin Rieha, haluaa tehdä kovasti oikein ja jos sille joutuu jostain sanomaan, niin se on aika kauheaa. Se onkin kyllä aika kiltti poika kaikin puolin. Vaikka ei Riehakaan mikään kauhea pahis ole ja se uskoo sanomista, niin se suhtautuminen siihen sanomiseen on Riehalla aika erilainen, sellainen että "joojoo, katotaan". Lenkeillä Pinko tykkäisi kävellä ihan vieressä tai perässä odottaen ohjeita tai kehuja, mikä on edes takaisin juoksevaan ja kaikesta innostuvaan Riehaan verrattuna taas tosi erilaista. Sisällä Pinko on joka kerta yhtä innoissaan, tulen sitten töistä tai vessasta, se on suorastaan aivan onnessaan. Kiva tietää, että on tykätty :D.

Ihan kiltti poika vaan
Käytiin Pinkon kanssa eilen tuuraamassa Riehan agiltytreeneissä ja oli tosi hauskaa mennä noin osaavan koiran kanssa. En tiennyt sen ohjaamisesta muuta kuin estekäskyt, mutta niin se vaan veti hienosti rataa ihan vieraan ohjaajan kanssa. Se oli tosi nopea ja irtosi hyvin, mutta samalla luki ohjausta tosi hienosti. Toki sillä on kokemustakin huomattavasti enemmän kuin Riehalla, mutta se ei lukinnut vääriä esteitä niin helposti, kun Rieha taas tulkitsee jokaisen pienen vippauksen luvaksi lähteä. Puomin kontakteista Pinkolle joutui sanomaan aika kovastikin, mistä olin ihan yllättynyt, kun se on muuten niin kiltti mies. Mutta oli ihanan terapeuttista, sai testata ihan rauhassa kaikkia ohjauskuvioita ja Pinko osasi ne niin hyvin. Hauskaa oli ainakin mulla ja ilmeestä päätellen myös Pinkollakin!


Nakke ja korvan tuuletus

Eli hyvin on pojat viihtyneet ja hyvin ollaan mekin viihdytty niiden kanssa. Helppoahan se on olla näin fiksusti käyttäytyvien koirien kanssa. Mulla tosin alkaa olla hieman ikävä Riehaa, mutta eiköhän se pian saada kotiin :).