Voihan kiukkukakkonen, eli tokokokeilua

Eilen oli pitkästä aikaa jännää, kun startattiin Riehan kanssa Pieksämäellä tokokokeessa. Edellisestä kokeesta olikin vierähtänyt melkeinpä tasan puoli vuotta. Oli ihanaa päästä taas kokeeseen, vaikka samalla se on aina yhtä jännää.

Tuomarina toimi Anne Nokelainen ja evl:ssä oli viisi koirakkoa. Luokka oli reippaasti myöhässä, niin katselin odotellessa avoimen luokan koiria ja käytiin Riehan kanssa lenkillä. Se oli kovasti innoissaan ja selkeästi tunnisti paikan heti. Hinku halliin oli kova.

Sitten ne meidän pisteet ja selostukset. Videota ei valitettavasti ole, olin liikkeellä yksin ja paikalla oli muutenkin vähän porukkaa, niin kuvaajaa ei ollut. Harmi, sillä siellä olisi ollut kohtia, jotka olisin todella halunnut nähdä. Järjestys oli normaali, yksilöliikkeet kahdessa osassa ja ruudusta poikki.

Paikkaistuminen 9: Oli kuulemma liikuttanut tassuja.
Paikkamakuu 8: Tuplakäsky maahanmenoon, muuten hyvä.

Seuraaminen 9: Meidän paras seuruu evl:ssä ikinä ja tältä tuomarilta huikean hienot pisteet. Miinus tuli juoksun käännöksistä, niissä tuli irtoamista. Muuten osasin olla aika zen ja autoin koiraa parhaani mukaan. Olin niin ylpeä!
Zeta M-I-S 9.5: Tässä olin vielä enemmän zen ja liike oli niin hieno!!! Puolikas piste lähti siitä, että joku asento oli hieman vino.
Luoksetulo 0: Tätä en pysty käsittämään vieläkään. Nollatiin liike lähdössä, Rieha ei mennyt maahan kuin vasta kolmannella käskyllä. Muuten liike oli aivan tosi makea, stopit oli just eikä melkein, vauhti täydellinen, hyvä eteentulo... Tuomarikin oikein harmitteli, että näin kävi. Ja kyllä muuten itseäkin harmitti, tuolla luoksarilla oltaisiin saatu niin hyvät pisteet. En tiedä miksi R ei mennyt maahan ja jos olisin ollut fiksu, niin olisin ekan käskyn jälkeen pitänyt pienen paussin ja karjaissut käskyn. Mutta en vaan voinut kuvitellakaan, että Rieha ei menisi maihin, se pikemminkin yleensä ennakoi maahanmenoa. Harmittaa niin paljon.
Ruutu 9: Hieno merkki ja ruutuun meno, ennakoi maahanmenon eli pistevähennys siitä. Edellisessä liikkeessä ei mennyt maahan, nyt ennakoi... Loppu oli loistava, ei keulinut seuruussa yhtään.

Ohjattu 9: Epäröi merkille lähtöä, sekin oli tosi erikoinen virhe Riehalle. Saattoi kyllä ehkä johtua siitä, että alussa oli säätöä, koska liikkuri ei ensin muistanut ottaa kapuloita mukaan ja jouduttiin ottamaan homma alusta. Itse merkki kuitenkin hyvä, oikea nousi upeasti ja luovutus oli nappi.
Hyppynouto 10
Tunnistusnouto 10
Kauko-ohjaus 6: Tässäkään ei mennyt ekalla maihin, eli -2p. siitä. Itse vaihdot sujui ok, tuli eteenpäin ihan pikkaisen.

yht. 242.5p. sij 2/5

Kyllä harmitti ja harmittaa vieläkin. Nimenomaan se, että suurin osa liikkeistä meni ihan todella upeasti, tosi tiukalla tuomaroinnilla ja sitten nollataan yksi varma liike noin hölmösti... Ja vielä nelosen kertoimen liike. Sitä ykköstähän me haettiin. En ymmärrä mikä jumi sillä oli tuossa maahanmenossa, pihalla ne toimi hienosti. Muuten Rieha oli upea, se pystyy oikeasti vaikka mihin. Koko kokeessa ei tullut kuin yksi ykköstulos, avoimesta luokasta, eli ei ollut muidenkaan päivä.

Että semmoinen reissu, ei auta kuin laittaa uutta matoa koukkuun. Rieha sai muuten kovasti kehuja vauhdistaan ja hörökorvistaan :D. Tuomari oikein erikseen mainitsi palkintojen jaossa, että on siinä sulla sähäkkä koira. Ja sehän on, maailman paras kisakaveri.

Ihanaa aurinkoa ja ihania treenejä

Miten paljon näistä aurinkoisista päivistä saakin virtaa! Vuorotyöläisen onni olla vapaalla tälläisinä päivinä.

Iloa elämään!

Eilen käytiin juoksemassa koko porukan kanssa. Tallasin Riehalle jäljen vanhenemaan siksi aikaa, eli noin tunniksi. Jälkikausi on nyt siis korkattu. Pituutta jäljelle tuli n. 200m, sisältäen kuusi keppiä ja 5 kulmaa. Heti kunnon testi, miten sujuu talvitauon jälkeen.

Jälkihommat lähti hienosti käyntiin, kun huomasin, ettei jälkiliina ollutkaan autossa. No, yhdet valjaat onneksi löytyi ja 5m flexi, eli niillä lähdettiin. Kyllä oisi hc-jälkiharrastaja ollut kauhuissaan .D!

Ensin janalle. Ja se meni ihan nappiin! Varma eteneminen flexissä niin pitkälle kuin sitä riitti ja sitten lähdin minäkin perään. Meni hienosti suoraan takamerkille ja nosti siitä jäljen hyvin oikeaan suuntaan. Vauhtia oli kiitettävästi, mutta niin vaan eka keppi nousi. Samoin toka ja kolmas. Kolme ekaa kulmaa meni hienosti (osassa oli hieman namia apuna). Neljännestä kepistä R meni yli, mutta palasi itse takaisin, eli ilmeisesti sai hajun jotenkin jälkikäteen. Viidennellä kulmalla se haki jonkin verran, mutta selvitti sen loppupeleissä kuitenkin. Loppu meni hienosti.

Hyvä startti vuoden ekaksi jäljeksi :). Jos ensi kerralle muistaisi ne vermeetkin, toisaalta onnistui se flexissäkin. Täytyy sanoa myös se, että miten se koiraan luottaminen voi olla niin vaikeaa. Nytkin teki mieli itse ohjailla koko ajan, vaikka homma hoitui ilmankin. Ehkä siinä on meidän tärkein treenitavoite tälle kaudelle?

Jälkitilasto on perustettava tällekin vuodelle. Jos tekisi tälläisen hieman tarkemman version:

Matka 200m
Kepit 6/6
Kulmat 5
Janat 1

Riehasta ei ole jäljestyskuvia, eli tässä Viiman tyylinäyte

Otin muuten itseäni niskasta kiinni Riehan pujottelun kanssa. Sekä tänään, että eilen ollaan tehty pujottelua lenkkien jälkeen. Rieha ja myös Viima. Tuntuu, että Riehan meno on jo nyt parantunut paljon. Onneksi on kepit omassa pihassa.

Tokorintamalla tehtiin myös pihatreeniä. Eilen tunnaria ja erityisesti niitä ympyrän mallisia. Joku kuutisen toistoa eri paikoissa ja oma nousi hienosti, eikä ollut puhettakaan maistelusta. Ei myöskään tiputtanut omaa kertaakaan, eli oikein hyvä meno. Tänään muistuteltiin luoksarin stoppeja (tai lähinnä sitä seisomista) ja seuraamista.

Lenkin ohessa tallasin tänään yhden esineruudun Riehalle. Joku 30x40 kaistale, kolme esinettä. Tuike tallasi mukana ja etsi samalla onnellisena omistajalta "hukkuneita" esineitä. Se on niin tosissaan tuon homman kanssa, ihana!

Rieha lähti ruutuun normivauhtia, eli täysiä. Kaksi ekaa esinettä löytyi tosi nopeasti, toinen oli edessä keskellä ja toinen vasemmassa takakulmassa. Ensimmäiseen törmäsi oikeastaan ihan suoraan. Luovutukset näissä ok.

Viimeinen esine olikin haastavampi, se oli aikalailla keskellä ruutua. Rieha pyöri siinä ympärillä, mutta ei vaan paikantanut hajua. En tiedä mistä johtui, esine oli sellaisen kannon vieressä. Koko ruutu oli rinteessä ja tuntui, että R alkoi jo hieman väsymään kun juoksenteli edes takaisin ja otin sen uudelleen lähetykseenkin pariin otteeseen. Lopulta se löysi esineen, mutta sen luovuttaminen olikin haastavampaa. Esine oli sellainen puolipehmeä neulatyyny (ilman neuloja), jossa on koristeena sellaisia pikku-ukkoja reunoilla. Sitä vaan piti purra ja tiputella, kun oli niin siisti. Treenattiin sitten erikseen sen hakemista ja tiukan keskustelun jälkeen malttoi olla suunnilleen purematta.

Koska Riehasta ei ole esineruutukuviakaan, niin Vimps näyttää tässäkin mallia

Loppulenkki vaan lekoteltiin. Perhoset lensi ja oli vaan niin mahtista. Viima varsinkin osaa ottaa ilon irti lekottelusta, se tuli viereen istumaan ja rapsuteltavaksi. Rieha repi keppejä minkä kerkesi ja hyppäsi säännöllisesti kivelle tarjoamaan jotain keppiä heitettäväksi. Tuike kaiveli koloja sammaleeseen. Jokainen siis omalla tyylillään, kaikki nautittiin!

Vielä pentuja ja treeneissä kaikkea agista mummojen viihdyttämiseen

Viikonloppu oli kovin koiranpentuinen ja sen kruunasi se, että Nasta oli meillä hoidossa sunnuntaista maanantaihin. Supersuloinen tyttö, täynnä vauhtia! Tässä vielä Nastan poseerauksia kera Riehan.

Aikamoisen simpsakka tyttönen!

Äippä ja tytärkuva vol. 2 Samaa näköä löytyy selkeästi :)

Fiksut ja filmaattiset

Tänään oli ihana aurinkoinen ilma lenkkeillä, suorastaa kesäinen. Tosin illasta kylmyys yllätti ja jäädytin itseni illlan treeneissä, kun kuvittelin että siellä on edelleen lämmintä. No, kyllä se kesä sieltä pikkuhiljaa tulee!

Treenattiin Killerin parkkiksella kera Annan ennen agitreenien alkua. Tuike teki alkuun rallyjuttuja pätevällä menolla. Palkkasin sitä pitkästä aikaa pallolla. Sille tulee helposti vaan syötettyä namia, vaikka leluistakin tykkää kovasti. Pikkukoira olikin innoissaan, kun sai juosta pallon perässä. Treenailtiin takapään käyttöä, eteentuloja ynnä muuta mukavaa.

Viimankin otin tekemään, mutta sen treeni meni lähinnä yleisön viihdyttämiseen. Paikalle tuli nimittäin lauma sauvakävelijämummoja, jotka kovasti Viimaan ihastuivat. Ja sehän kelpasi porokoiralle, se paistatteli mummojen rapsuteltavana ja oli onnellinen, kun pääsi pälkähästä treenien suhteen. Mummot kyselivät, että onko se vielä pentu ja kun sanoin, että se on 8-vuotta, niin sanoivat että eihän niin vanhaa enää tarvitse treenata. Kerrankin Viima löysi jonkun, joka ymmärsi sitä :D!

Rieha oli normaaliin tapaansa ihan liekeissä. Vire oli korkea ja päätin, että testataan tunnaria, vaikka se korkeassa vireessä vähän hasardi onkin. 

Anna likkuroi. Palkkasin ekalla kerralla hyvästä odottelusta sivulla ja lähetin vasta sen jälkeen kapuloille. Maisteluksihan se meni, vaikka oma nousikin. Tajusin heti, että ihan turhaa nostatin sen virettä vielä lisää palkkaamalla kovaäänisesti hyppyyttämällä odottelusta. Katjakin koitti mulle viimeksi teroittaa, että noin korkeassa vireessä tekevää koiraa ei tosiaan tarvitse enää erikseen nostattaa. Milloinkahan sen muistaisi... Jos haluaa palkata kauniista odottelusta, niin palkka pitää antaa neutraalisti. Tai jos haluaa hillua, niin jättää liikkeen siihen eli hilluminen on vasta se loppupalkka.

Jatkettiin tunnarivääntöä. Seuraavaan toistoon laitettiin nameja kapuloiden joukkoon ja nuuskiminen parani heti. Tehtiin sen jälkeen vielä kolme toistoa, eikä R enää maistellut vääriä. Huomioin muuten taas sen, mitä olen aiemminkin miettinyt, eli ympyrä on Riehalle vaikeampi kuin rivi. Rivissä nostaa oman ja palauttaa suoraan, ympyrässä saattaa tiputtaa ja haistella vielä vääriä. Eli ympyrätreenit kunniaan! 

Ohjatusta haettiin vasen, koska se oli viimeksi vaikea. Nyt teki tosi hienosti töitä, eikä vilkaissutkaan keskikapulaa. Palkkasin erikseen vielä merkille menosta pariin otteeseen.

Seuraamisessa tehtiin ensin häiriköintiä. Hyvin skarppasi, paitsi hitaassa kävelyssä meinasi tehdä jääviä Annan käskytyksellä. Sitten perehdyttiin oikein kunnolla meidän juoksuosuuden ongelmiin. Juoksussa tulee herkästi käännöksissä irtoamista ja aiheutan sen aivan itse. En osaa auttaa koiraa, varsinkaan kun jännitän ja teen käännökset töksähtäen. Rieha tekee parhaansa, mutta siinä on aika vaikea pysyä mukana. Nyt Anna käskytti ja koitin oikeasti keskittyä käännöksiin ja ne parani heti aivan huikeasti. 

Millähän muistaisi kokeessakin saman: hidasta käännöksiin, käännä hartiat ja katse ensin! Tylsää menettää pisteitä oman sekoilun takia... Katsotaan miten käy lauantaina kokeessa.

Loppuun tehtiin vielä vähän jääviä. Erotteli hyvin, teki ripeästi, eikä ennakoinut seuraamiseen lähtöjä eli oikein hyvä!

Sitten mentiin agitreeneihin, jossa tehtiin seuraavanlaista rataa (kärsikää, piirrokset vaan huononee :D):

Olipa pikkaisen paljon parempi fiilis kuin viime kerralla! Paljon oli hyvää, vaikka paljon opettelemistakin. Ensinnäkin kaivetaan pujottelu esiin ja kotitreeniin, sen verran hukassa R tuntui sen kanssa olevan. Haki kyllä sisäänmenon tosi hyvin, mutta meinasi ihan väkisin tulla toiseksi viimeisestä välistä ulos. Onneksi on pujottelu kotona niin pääsee tekemään, tosin sitä pitäisi myös viitsiä tehdä...

Alku sujui ihan tosi mainiosti Hannan neuvoilla. Ei isoa etumatkaa koiraa, yhtäaikaa muurille linjaamaan ja siitä takaaleikkaus pituudelle ja lähetys putkeen. Rieha teki tosi hienosti ja irtosi putkeen kertakaikkiaan mahtavasti. Tuollaisissa paikoissa näkee tuon koiran vahvuudet, ei tarvii kuin vinkata ja lähteä itse liikkumaan seuraavaa estettä kohti.

8-hypylle tehtiin saksalainen(??) tai jotain ja se toimi hienosti (ei, minä en muista noiden ohjauksien nimiä kuollaksenikaan). Keinulla oli vähän kova vauhti, mutta sekin parani koko ajan. Loppu sujui hyvin, kun muistin taas liikkua pujottelun jälkeen ja otin Riehan selkeästi haltuun renkaan jälkeen. Oikein hauska rata!

Riehakkaiden pentumiitti vol1

Eilen vietettiin hauska päivä Riehan pentujen ja niiden omistajien kanssa. Paikalla oli Elisa&Terra, Katja&Riio, Laura&Nasta ja Laura&Fiini, eli 4/7 pennuista pääsi paikalle. Ikäähän niillä on nyt sen 14-viikkoa.

Oli erityisen kiva nähdä Terraa ja Riioa, joita en ole sitten luovutuksen nähnyt. Terra on edelleen sellainen mini-Rieha, ulkonäöllisesti ja luonteen puolesta. Riio oli edelleen se ihana Pantterimies, aivan supersosiaalinen iso poika. Se oli jo melkein Riehan kokoinen, saa nähdä miten iso siitä tulee.

Treenailtiin ensin pari tuntia Haukkuvaarassa. Pennut teki pentujuttuja ja täytyy sanoa, että on hirmuisen pätevää porukkaa. Siellä nähtiin mm. hienoja ruutuun menoja, melkein täydellisiä noutoja ja upeaa kontaktikävelyä ihmisryhmässä. Kaikki leikki aivan todella hyvin ja hakivat hienosti kontaktia omistajiinsa, mikä oli ihan mahtavaa. Vieras halli ei ahdistanut yhtään ja kaikki oli sosiaalisia ja reippaita. 

Asennetta tästä sakista löytyy ja Riehamainen työmyyräluonne puskee esiin. On ihan loistavaa kun 14-viikkoiset treenaa niin tosissaan, että oksat pois. Ihania!

Hallillla en kauheasti ehtinyt ottamaan kuvia, mutta tässä ihana Terra ja upea kontakti:

Tan-merkit puskee jo kovasti läpi

Rieha treenasi toki myös. Ekassa setissa tehtiin ohjattua. Haettiin kumpaakin puolta ja merkillä tehtiin häiriötä. Häiriö ei haitannut, merkki oli tosi hyvä. Oikea kapula nousi hienosti, mutta ekassa vasemmalle menossa meinasi mennä keskikapulalle. Korjasi kyllä ok ja uusinta onnistui, eli oli vaan ilmeisesti joku ajatushäiriö. Nostot oli hyviä ja nopeita ja sai tulla suoraan palkkaan.

Seuraamiseen tehtiin taas häiriötä. Ei edelleenkääm juuuri välittänyt, mutta seuruu keuli aika pahasti. Luultavasti tuo ohjatun juokseminen nosti virettä vähän liikaa. Loppua kohden se onneksi alkoi taas muistumaan mieleen.

Luoksetuloa tehtiin ensin putken kautta. Alkuun stopit oli hyviä, mutta innostuin ehkä vähän liikaa ja R varmaan vähän väsyi, jolloin seisominen alkoi mennä maahanmenoksi. Katjalta tuli hyvä huomio siitä, että menee maihin heti jos yhtään ennakoi. Loppuun tehtiin sitten pari hetsilähtöä, että varmasti oli vauhtia ja siitä sitten seisomista. Nämä pelasi hyvin, eli vauhdilla oli selkeä vaikutus. Ei pitäisi ahnehtia liikaa.

Toisessa setissä tehtiin ruutua. Ajattelin testata sitä, että ruudussa oli nameja. Hyvin Rieha niitä väisti, mutta sen takia se ei enää mennytkään suoraan ruutuun, vaan alkoi kiertelemään namien ympäri. Koska ei niihin saa koskea tai katsoa. Ei ehkä kauhean hyvä, tarkoitus olisi saada se menemään ruutuun suoraan ja täysiä. Joten namit pois ja loppuun pari helpotettua suoraa lähetystä, joista heti palkka.

Hyppynouto pelasi hienosti, tein yhden hetislähdön ja yhden koemaisen, ei ongelmia.

Loppuun otin sen kanssa vielä kaukojumppaa, zetan jääviä ja paikkaistumisen. Kaikki meni hienosti. Istumisessa oli hyvä ja varma ilme, ei puhettakaan maahanmenosta. Jäävät erotteli hyvin ja kaukojumpassakin muisti siirtää painoa.

Treenin jälkeen ajeltiin meille ja pennut sai juosta takapihalla sydämensä kyllyydestä. Harmi vaan, kun satoi vettä, niin kauhean hyviä kuvia en saanut otettua. Mutta hauskaa porukkaa ovatten, tässä todistusaineistoa:

Saatiin koko perhe samaan kuvaan, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Fiini, poseerauksen mestari

Fiini ja Terra vs. Riio

Riio ja Fiini

Selvä sukupuolileima?

Riio, iso mies!

Fiini

Nasta vaanii

Rieha vaanii takaisin

Nasta ja Terra, aika samalaisia :)

Rieha viihtyi sakin kanssa erinomaisesti ulkona, mutta sisällä sillä meinasi pariin otteeseen jo palaa käämi. Mutta fiksuja lapsia ne on, hoitotäti ja äippä on ylpeitä!

Viikon loppu tiivistetysti

Torstaina vedettiin Riehan kanssa pikatreenit kylmässä tuulessa ja lumessa. Ekana teemana oli ohjatun suunnat. Laitoin paikoilleen vaan haettavan kapulan ja otettiin vuorotellen kumpaakin puolta. Ajattelin, että välillä voisi tehdä näitä helpompia hakuja, että ei aina tarviisi ajatella keskikapulan poissulkemista niin voimakkaasti. Sellaista itsevarmuus-treeniä siis. Hyvin Rieha teki, ei mitään ongelmaa erotella puolia, vaikka tehtiin useampi peräkkäin toista puolta ja sitten vaihdettiin. Näistä annoin sen tulla noston jälkeen suoran leluun.

Erikseen treenattiin vielä luovutuksia, eli niiden suoruutta. Autoin avuilla alkuun, mutta sen jälkeen alkoi hyvin kääntämään itseään suoraan vaikka tuli vaikeasta kulmasta. Jos ottaisi tavoitteeksi sen, että se osaisi tulla suoraan luovutuasentoon vaikka minun selän takaa?

Seuraamisesta saatiin myös hyvät sulkeiset. Temmon vaihtoja ja pitkää suoraa, hyvä meno.

Muuta ei varmaan tehtykään, kun noissa tuli jo kylmä...

Eilen oltiin kisatokovuorolla, jossa saatiin aikaiseksi maino treeni häiriössä:

Seuraaminen: Appari häiriköi ja koitti saada Riehaa lankaan. Appari ei juuri häirinnyt, mutta ohessa ruutua tehnyt koira pisti pään pyörimään jonkun verran. Oli tiukkana ja peli loppui heti. Rieha skarppasi tosi hyvin ja lopussa tehtiin hienoa pätkää, vaikka appari häiriököi ja ihan vieressä teki pari muuta koiraa. Ja paikka oli korrekti, loppua kohden oikeastaan vaan parani.

Paikkaistuminen: Taas apparin kanssa, joka koitti saada liikkeelle. Riehalla oli hyvä ilme, näki että teki töitä. Iloiseen tule-kutsuun reagoi liikahtamalla, muuten oli tosi hienosti ja ei välittänyt esim. heitellyistä nameista mitään.

Ruutu: Ensin tehtiin paikan hakua eri puolilta. Aika helppoa Riehalle, tarjosi paikkaa tosi hyvin. Sitten kisamaisiin lähetyksiin. Hallissa oli tuplaruutu, eli kaksi ruutua vastakkaisissa reunoissa. Laitoin merkin ihan toisen ruudun viereen ja siitä siis piti juosta hallin toisessa päässä olleeseen ruutuun. Tämä oli Riehasta vaikea, ei mennyt merkille, vaan ruutuun. Näytin merkin ja vaikka sen jälkeen meni sinne, niin näki että ruutu oli sillä mielessä, meni niin pomppien. Merkin stoppi oli kuitenkin hyvä ja siitä ei ollut ongelmia mennä oikeaan ruutuun.

Appari häiriköi sekä merkillä, että ruudussa, R ei reagoinut. Eikä myöskään nuuskinut. Kävin palkkaamassa sinne hyvästä paikallaolosta.

Loppua tehtiin erikseen. Jätin maahan ja kutsuin siitä sivulle. En ottanut seuruuseen, vaan stoppasin ja palkkasin suoraan siitä kun tuli sivulle. Ehkä se vähän hillitsee keulimista.

Paikallaolot: Oli tarkoitus tehdä sekä istuminen, että makuu, mutta koska R meni istumisessa maihin juuri ennen paluuta, niin se sai tuplaistua. Onneksi palaute tuntui menevän perille, koska toisen istumisen teki ihan täydellisesti. Istuminen on niin maailman turhin liike nollata, toivottavasti oli vaan joku hetken häiriö...

Meillä oli eilen ja tänään kylässä Riehan lapsi Fiini. Niin suloinen tapaus ja kovin fiksu. Riehan kanssa ne paini kovasti menemään ja itsekseenkin Fiini osasi hillua aika tehokkaasti. Pystykorvat oli omia nihkeitä itsejään, tosin Viima jo ehkä vähän lämpeni, eikä Tuikekaan tänään enää niin paljoa ärissyt...

Tässä pari kuvaa äipästä ja tyttärestä:

Aikamoisen kaunis laps!

Huomenna meillä onkin Riehakkaiden pentutapaaminen, johon tulee neljä pennuista. Kiva nähdä kauempaakin tulevia :)!

Tokokelpi tokoilee

 Pystykorvat kävi tänään pilkillä miesväen kanssa. Me käytiin Riehan kanssa sillä aikaa juoksemassa ja tokoiltiin. Tuike oli kuulemma rahdannut ahvenia syötäväksi oikein urakalla, se on kyllä sellainen pikkupeto. Viima oli keskittynyt lähinnä haukkumaan kaloja ja avantoja, se ei kuulemma ole jatkossa ykkösvalinta pilkkireissuille... Jännä.

 

Riehan kanssa vedettiin siis kotikotona pihatreeniä. Aloitettiin tunnarilla. Tein tarkoituksella tosi pitkiä lähetyksiä, kapulat oli ihan toisessa päässä pihaa nurmikolla. Kapuloita oli extrapaljon ja ne oli sekalaisessa järjestyksessä. Rieha oli tässä tosi hyvä, etsi oman varmasti ja palautti vauhdilla. Tehtiin joku nelisen toistoa. Erikseen treenattiin vielä luovutuksia niin, että heitin oman. Tässä vaiheessa se alkoi puremaan kapulaa, ilmeisesti yksittäisen kapulan hakeminen oli sen verran siistiä. Tästä jouduttiin hetki keskustelemaan, mutta loppupeleissä hyvin tuntui menevän perille. Seuruutin sitä kapula suussa ja huomautin, jos puri. Hyvin malttoi.

 

Seuraamisessa tehtiin temmonmuutoksia ja paikallaan käännöksiä. Kriteeristä kiinni pitäminen on se suurin ongelma ja koitin oikeasti olla sen kanssa tarkka. Nyt tuntui, että työsti tosi hyvin, ei keulinut, eikä pää tippuillut. Olen taas siirtänyt palkan oikeaan käteen ja Rieha saa kiertää hakemaan sen ja se kieltämättä parantaa paikkaa. Välillä aina innostun imuttelemaan sitä, mutta se saa Riehan loppupeleissä vaan keulimaan enemmän, kun vire on niin kova.

 

Luoksetuloa tehtiin taas kiertojen kautta. Pitäisköhän siihen joskus kehittää jotain muutakin :D... Mutta kun Rieha siitä niin tykkää ja sillä saa hyvän vauhdin. Eli stoppeja ja suoria luoksareita satunnaisesti. Välillä tein hämyjä ja stoppi pitikin tehdä ennen kiertoa. Näistä olin tosi ylpeä, R oli hienosti kuulolla, vaikka kiertäminen on siitä niin pal kivaa.

 

Loppuun vahvisteltiin nopeita sivulla maahanmenoja ja jättöjä lelupalkalla. Jännitettä, virettä, asennetta, niitä haetaan. Ja niitä onneksi Riehalla löytyykin.

 

Tänään tuli rotuyhdistyksen (Suomen bordercolliet ja australiankelpiet) lehti ja siellä oli julkaistu vuoden koira-kisojen tulokset. Rieha komeili Vuoden Tokokoira- kisassa sijalla 6. Se oli kuitenkin kelpieistä korkeimmalle sijoittunut koira, eli kai se on sitten viime vuoden paras tokokelpie :). Hieno Riesku!

 

En lähettänyt pk-tuloksia kisaan ollenkaan, viime vuonna kun saatiin vaan yksi tulos. Olisi ehkä pitänyt, kun yhtään kelpiä ei listalla ollut. Koitetaan tänä vuonna skarpata, toivottavasti muutkin kelpistit tekee samoin. Näistä kun on vaikka mihin, olen sen itse Riehan kanssa kokenut jo sen sata miljoonaa kertaa. Huippukoira, niin minun koirani.

 

 

Tokokelpie ansaituilla unilla. Onkohan tyyny varmasti hyvin?

Niin ja mitä ihmettä tuo valkoinen aine tuolla taas oikein on?!? Ei tämmöistä tilattu ollenkaan, juuri kun olin suunnitellut ulkotreenejä ja maastotreenejä ja vaikka mitä kivaa. En tykkää.

Rallya ja Kiviahon Katjan koulutus

Perjantaina käytiin koko porukan kanssa maneesilla. Rakentelin sinne 15 kyltin rallytokoradan, jonka tein jokaisen kanssa pariin otteeseen.

Rieha oli sfääreissä ja voi sitä yliyrittämisen määrää. Rally nostaa sen kierroksia tosi paljon ja koitti pariin otteeseen radalla jopa komentaa. Mutta onhan se sen tekeminen aika näyttävää, kun askel lentää ja häntä heiluu ja kaikki liikkeet tehdään sekunnin murto-osassa. Se on vähän sellainen pieni partiolainen, mutta aineissa :D. Totesin, että tällä hetkellä meille vaikein kyltti on peruuttaminen niin, että koira tulee aina eteen. Rieha on tästä ihan liekeissä ja tulee niin kiinni, että työntää päänsä joka askeleella enemmän mun jalkojen väliin. No, ei ainakaan jännitä iholle tulemista :D.

Tuike oli tosi pätevä, sen meno on juuri sellaista rallyyn sopivaa. Iloista ja terhakkaa. Vaikein kyltti on 360 astetta oikeaan, niin kuin viime postauksessa selostinkin. Mutta takapään käyttö on parantunut ja toivoisin, että sen kanssa selvitään. Muuten T teki tosi hienosti koko radan.

Viimakin pääsi hommiin ja olin ihan yllättynyt, miten innoissaan se oli. Se jopa ennakoi välillä juttuja, eli koitti itse tarjota. Ehkä rally kuitenkin on enemmän Viiman juttu. Parissa kohdassa sitä sai kannustaa enemmän, mutta välillä se tuli ihan todella upeasti. Mutta verrattuna tokoon, niin se esim. tarvinnut yhtään tuplakäskyjä maasta istumiseen. Meillä on niin edessä eläkeläisura rallytokossa!
Rieha teki vielä vähän tokoa. Stoppeja ja suoria luoksetuloja kierroista, niissä hieno meno ja Rieha oli aivan onnessaan, kun sai juosta. Merkkiä treenattiin eri suunnista ja häiriömerkkien ohi. Tässäkin pätevä meno ja hyvin erotteli. Lisäksi treenasin jättöjä lelupalkalla, eli sai tulla suoraan leluun, kun oli skarppina.

-----------------------------------

Eilen treenattiin tokoa oikein pitkän kaavan mukaan, kun LAUKA järjesti Kiviahon Katjan koulutuksen. Rieha treenasi kaksi settiä.

Ekassa setissä katsottiin zetaa. Selostin meidän ongelmat, eli seuruu keulii, ennakoi lähtöjä ja on levoton makuussa. Jäävät itsessään on onneksi hyviä ja nämä ongelmat on tulleet esiin tauon jälkeen. Katja katsoi ensin koemaisen zetan, joka meni juuri niin kuin selostin. Katjan mukaan Rieha on tosi kovassa vireessa ja se tykkää tehdä jääviä niin paljon, että odotusarvo niihin on tosi iso, jolloin seuruukin unohtuu.

Ensin lähdettiin puuttumaan nuuskimiseen. Se ei ole pahaa, mutta käyttää nenää maassa. Voi olla, että rauhoittelee itseään, kun on niin kovassa vireessä. Katja otti nameja ja kun käskin Riehan maahan, niin nameja lensi sen ympärille. Ja Rieha meni heti lankaan. Pääsin puuttumaan ja seuraavalla kerralla pystyi sulkemaan namit pois. Tehtiin myös sellainen toisto, jossa namit oli valmiina maassa ja Rieha joutui menemään maahan niiden keskelle. Tämä oli hieno ja Riehan ilme oli tosi mainio ja skarppi. Näitä lisää ja kriteeri muutenkin selväksi, eli heti höpöhöpöt jos nuuskii yhtään.

Sitten katsottiin lähtöjen ennakointia. Tehtiin zetaa koemaisesti, mutta kun lähdin koiran taakse, niin vaihdettiinkin kävelijäksi Katja, joka koitti kutsua Riehan mukaan. Tähän lankaa ei kelpi kuitenkaan mennyt, se vaan tuijotti minua intensiivisesti. Lisäksi tehtiin ohikävelyitä, joita itsekin olin jo tehnyt.

Sitten siihen seuraamiseen. Katjan mukaan liike piti saada rikottua ja Riehan odotusarvo zetasta pois. Lähdettiin tekemään tätä niin, että kesken seuruun tehtiinkin jotain ihan muuta. Eli peruuteltiin, tehtiin käännöksiä, kaukoja jne. Tämä tuntui pelaavan hyvin. Täytyy myöntää, että zetaa tulee treenattua ihan liikaa koemaisena, eli aina kävellään samalla lailla. Rieha ihan varmasti tietää mistä liikkeestä on kyse ja rikkomalla sen saa taas paremmin kuulolle. Hyvä treeni!

Toisessa setissä katsottiin ruutua ja siinä lähinnä loppua. Riehan ruutu on oikeasti tosi hieno, se menee täysiä ja on tosi näyttävä. Se on saanut siitä aina hyvät pisteet. Mutta on siellä silti hiottavaa. Se saattaa joskus käyttää nenää maassa maatessaan, se on tosi herkillä lähtemään ruudusta sivulle ja lopussa tulee sivulle hieman kaartaen, jolloin paikka saattaa jäädä vähän auki.

Taas näytettiin koemainen. Rieha teki upean merkin ja ruutuun menon. Nuuskaisi kerran maata kohti kävellessä ja tuli hieman vinoon sivulle. Eli hyvin tuli ongelmat esiin.

Sitten alettiinkin työstämään. Tehtiin loppua ja minun piti sanoa normaalin sivu-käskyn sijaan jotain muuta. Rieha reagoi välittömästi sinkoamalla sivulle. Itse asiassa uskon, että se oisi lähtenyt pelkällä pään käännöllä, ilman mitään käskyä. Palauttelin sitä varmaan 4 kertaa, ennen kuin alkoi kuuntelemaan edes vähän. Väliin otettiin ihan oikeita lopetuksia, eli sai tulla sivulle ja olipa vaikeaa pikkukelpille hiffata näiden eroa. Mutta siitä niin näki, kuinka sillä raksutti. Ilme muuttui koko ajan skarpimmaksi ja nuuskiminen jäi pois saman tien. Oli oikeasti todella vaikea treeni, mutta miten huikeaa Riehan kanssa on tehdä, kun se ei lannistu vaan koittaa loppuun asti ratkaista, mikä on homman nimi.

Kummastakin treenistä jäi taas päällimäisenä mieleen se vaihtelevuus, liikkeiden rikkominen ja koiran haastaminen. Rieha osaa, se on näyttävä, nopea ja innokas. Se vaatii sitä aivotyötä, että skarppaa loppuun asti ja oikeasti kuuntelee. Muuten se vaan rallattaa nupit kaakossa, mikä saattaa toimia kokeessa, tai sitten ei. Oli taas niin huippua kuulla, että mulla on käsissä todella hyvä koira, jolla on potentiaalia. Koska se on.

Loppuun tehtiin vielä kimpassa häiriötreenejä. Ensin kaukoja ympyrässä niin, että kaikki käskytti i-m-vaihtoja. Se ei tuottanut Riehalle ongelmia. Hieman vaikeampaa oli se, kun Katja tuli Riehan viereen/eteen ja teki siinä itse kaukoja samaan aikaan. Kyllä oli kelpin ilme näkemisen arvoinen, kun Katja pomppi vieressä istumaan ja maahan :D. Se oli suorastaan järkyttynyt. Hyvin se tässäkin loppupeleissä skarppasi. Katja koitti myös saada koiria maahan istumasta ja Rieha lankesi ansaan pariin otteeseen, ennen kuin päätti, että ei katso Katjaan ollenkaan. Sitten kutsuttiin koiria rivistä vuorotellen luokse, siinäkään ei ongelmia. Ihan loppuun tehtiin vielä lyhyt paikkamakuu pitkässä rivissä ja R oli hyvin kuulolla ja makasi nätisti.

Riehan laps Fiini kävi myös viihdyttämässä meitä hetken verran. Sanoinkin Lauralle, että onpa hyvä että tuo pennun sosiaalistumaan, kun se on niin kamalan arka. Se nimittäin kiipesi ihan saman tien joka ikisen halukkaan syliin makaamaan selälleen häntä heiluen ja pussaili naamaan minkä ehti.  Se myös leikki aivan tosi pätevänä ja teki vielä vauhtinoutoja leluun 13-viikkoisen itsevarmuudella. Niin hauska tyttönen!

Viikon treeneissä hyvää ja huonoa

Tiistaina oli Riehan agitreenien vuoro. Ne voisi tiivistää aika lyhyesti, eli ei vaan toiminut. Olin itse ihan poikki 12h työpäivän jälkeen ja Riehalla taas oli virtaa vaikka muille jakaa. Ja sen tietää, mitä siitä seuraa. Rieha on sen tyylinen koira, että sitä ei voi viedä vaan puolittain. Korostan itse aina asennetta kaikessa tekemisessä ja täytyy sanoa, että se puuttui multa kokonaan näissä treeneissä.

Rata oli ihan mukava, mutta ei selvitty sitä kuin ehkä kolme estettä kerrallaan. Unohdin sen ihan joka välissä. Lisäksi Rieha tuhmaili kontakteilla ja lähdöissä ihan huolella. Se myös puraisi mua kädestä, eli tosiaan oltiin niin eri sfääreissä tekemisen kanssa.

 

Jos jotain hyvää, niin putkien erottelu toimi hienosti. Ja putkijarru myös, eli Rieha kääntyi suorasta putkesta hyvin, vaikka edessä oli toisen putken pää. Niin ja kepit toimi hyvin.

Tämä kaikki tuli vielä videolle. Ajattelin, että ei tätä kannata julkistaa, mutta menköön. Oppia ikä kaikki ;). Kiitos Tiinalle videoinnista!

Mutta ensi kerralla toivottavasti hieman paremmin... Oikeastaan parasta aksaa oli se, kun otin Viiman ja Tuiken hämppäämään halliin lopuksi. Ne juoksi putkia ja kontakteja ja kumpikin oli ihan onnessaan. Semmoista rentoa hauskaa :).

Tokoiltiin myös ohessa ja se onneksi sujui paremmin. Treenailtiin zetaa. Riehalla oli taas selkeä ajatus siitä, että seuraamaan pitää lähteä heti kun lähestyn. Eli vahvisteltiin jääviä ja ohi kulkemista. Rikoin kaavaa myös niin, että saatoin kutsua seuraamaan vaikka 10m ohikävelyn jälkeen. Rieha tuntui taas skarppaavan, eikä vaan olettanut. Itse jäävät sujui hienosti.

Treenailtiin myös luoksetulon lopetuksia vinoista lähdöistä. Sitä kautta toivottavasti vahvistuu myös esim. ohjatun luovutuspaikka. Erityisesti oikealta vinosta tuleminen on Riehalle vaikeaa. Jätin sen kovasti vinoon ja alkuun avustin sitä suoristamaan itsensä. Muutaman avustamisen jälkeen alkoi itsekin suoristamaan ja oli tosi pätevänä.

Keskiviikkona aloitettiin maastokausi esineruudulla. Tallasin 30x40m ruudun ja vein sinne neljä esinettä. Tuike avusti tallaamisessa ja samalla se etsi kaksi esinettä kauhean pätevänä.

Rieha oli aikalailla huikea. Haetutin sillä kaikki neljä esinettä, aikaa meni varmaan 3 minuuttia. Yhden kerran suuntasin sen vähän väärin ja ajautui ulos ruudusta, mutta palasi sinne nopeasti. Etureunan esineet nousi eka, sitten takareunan. Nostot oli nopeita ja luovutukset kunnossa, kunhan sille ensin ärähdin yhden hanskan puremisesta. Mutta pätevää menoa oli!

Kotitreeneissä olen naksutellut Riehalle kaukoihin uutta tekniikkaa S-I-vaihtoon. Eli koitetaan nyt sitä pompun kautta, katsotaan osaanko opettaa. Muutama treeni on takana ja jotain ajatusta siellä on. Tuskin kuitenkaan ihan äkkiä saadaan tuota kokeeseen. Samoin pään paikka seuruussa on taas työn alla.

Tuikelle olen naksutellut rallyjuttuja, erityisesti takapään käyttöä käännöksissä. Se on vähän köpö leikatun jalkansa kanssa ja sen takia käännökset jää vähän puolitiehen. Jos nyt kovasti treenattaisiin ja jumpattaisiin, niin josko se takapää siitä paranisi. On kurja ottaa -10p. vähennys siitä, että takapää ei käänny kunnolla. Eteentulojen suoruutta olen koittanut naksutella myös, sekin on vähän haastavaa. Muuten avoimen meno on Tuikella aika hyvin hallussa.

  

Koemaista pitkästä aikaa

Viikko meni lorvien ja lepäillen. Koska Rieha on ollut ihan ok, niin lauantaina päätin, että lähdetään käymään möllitokossa. Ihan vaan testaamassa mitä osataan kaiken treenaamattomuuden jälkeen. Edellisestä kokeesta on yli 6kk ja siitä täystaukoa 4kk, eli siltä pohjalta lähdettiin. Riehan lisäksi Viimakin pääsi taas viihdyttämään yleisöä.

Viima aloitti avoimessa luokassa. Hieno paikkamakuu, jonka kruunasi jo perinteeksi muodostunut Pitkä Koira. Voi huoh, se selkeästi nyt vaan kuuluu sen mielestä paikkamakuuseen. Eli iloiset venyttelyt, takajalat suoraksi ja häntä heiluu. Loppuun tuli siis kaksoiskäsky, koska suorilta takajaloilta ei voi nousta ensimmäisellä käskyllä.

Yksilöliikkeissä tunnustan, että meinasi palaa käämi. Vimps oli seuraamisessa ihan ulalla ja päätin, että nyt se seuraa, vaikka olisi mikä, eli nappasin sen pannasta mukaan. Sen on vaan tajuttava, että kokeessakin on seurattava. Näytti vähän rumalta, mutta kyllä se toimi, koska sen jälkeen Viima alkoi heräilemään.

Liikkeestä maahanmenossa vähän löysä seuruu, hyvä maahan ja tuplakäsky istumiseen. Luoksetulossa tuli reippaasti, stoppi valui ja ravilla loppu. Aika Viimamainen. Liikkeestä seisominen oli hyvä. Noudossa täysiä kapulalle ja ravilla takaisin. Mutta nouti! Kaukoissa tuplat ekaan istumiseen ja perusasentoon. Hyppy oli nätti, siinä vaiheessa Vimps oli jo ihan innoissaan.

Mitäs tähän nyt sanoisi. Hyvin Viimamainen meno. Ei toki olla treenattu kauheasti, mutta en tiedä miten paljon se paranisi vaikka treenattaisiin hulluna. Se on vaan niin siitä fiiliksestä kiinni. Ja kun tempperamentti on tuollainen hieman rauhallisempi, yhdistettynä tiettyyn omaan tahtoon, niin fiiliksen esiin saaminen on aina vähän onnen kantamoisissa. Mutta nyt meno parani, kun perille menee se, että ne liikkeet on tehtävä. Loppupeleissä Viimalla oli oikeasti ihan mukavaa, se ei halunnut mennä autoon ollenkaan, takaisin halliin vaan. Se vaan on niin Viima, ihan suorilta ei voi sanoa tykkäävänsä ;).

Laitetaan nyt se video, vaikka ei kauhean nättiä olekaan



Sitten odoteltiin ja lopulta oli Riehan vuoro. Ja voi sitä pienen kelpien onnea, kun se tajusi, että se pääsee hommiin! Vissiin alkaa tekemättömyys maistua puulta. Se seuraili muiden suorituksia aivan tärppänä ja olisi mennyt kehään joka välissä.

Paikallaolot sujui hyvin. Istumisessa liikutti tassua kun palasin viereen, siihen pitäisi kiinnittää huomiota. Makuu oli ilmeisesti mennyt hyvin ja reagoi hyvin käskyihin.

Yksilöliikkeet sitten. Seuraaminen oli epätasainen, siellä oli muutama vino pa ja välillä edisti. Varsinkin juoksupätkässä. Siinä tosin oli aika vaikea siirtymä hitaasta kävelystä juoksuun, joka tuotti itselle vaikeuksia. Tätä pitää hioa, niin kuin seuraamista varmaan aina. Mutta asenne sillä on kiva, häntä heiluu :).

Zeta oli ihan porsas. Jäävät onnistui hyvin ja ne oli ripeitä, mutta seuraaminen keuli ihan törkeästi ja ennakoi lähtöjä varmaan puolella metrillä. Lisäksi maassa ollessaan käytti nenää maassa.

Luoksetulo oli aika kiva, vauhti oli tosi hyvä joka välissä ja stopit sujui ok. Toki aina pystyisi hieman napakoittamaan, mutta kokonaisuutena olin tyytyväinen. Loppu oli hyvä.

Ruutu oli vauhdikas ja napakka. Ei tosin ottanut kontaktia ennen merkkiä. Sivulle tullessa seuruu taas hieman keuli.

Ohjattu oli nätti. Jos jotain huomautettavaa, niin meni merkille pomppien. Paikka merkillä kuitenkin hyvä, samoin oikean haku. Luovutus toimi.

Hyppynouto sujui sekin mallikkaasti, sopiva vauhti ja hyvä luovutus.

Tunnarissa hieman kelasi ennen kuin löysi oman, mutta nosti hyvin. Treenaamattomuus näkyi siinä, että puri kapulaa hieman. Luovutus ok.

Kaukoissa tuli pieni siirtymä S-I-vaihdossa, muuten ihan hyvät kaket.

Kokonaisuutena ei isoja liikevirheitä, pieniä juttuja enemmän. Olin myös tyytyväinen liikkeiden aloituksiin, siis siihen, että en leiponut niitä loputtomiin. Ykkönen oisi varmasti tullut, ei siinä mitään, mutta noita pieniä hommia saa vielä hioa. Mielessä on kuitenkin pidettävä treenitauko, eli täydellistä ei voi odottaakaan tässä vaiheessa.

Muuten Rieha on niin huippu, tekee ihanalla asenteella! Sen kanssa on vaan niin kivaa!

Riehan videot:

Pieniä koiravieraita ja olematonta oleilua

Rieha on ollut jo ihan oma itsensä perjantaista lähtien, mutta aika lailla hiljaiseloa ollaan vietetty. Ja muutama päivä jatketaan vielä, että varmasti rauhoittuu. Mutta se syö, juo ja liikkuu normaalisti ja omasta mielestään se on ihan terve.

Pissanäytteen viljely oli puhdas, joten sekään ei kuumetta nostanut. Eläinlääkärin mukaan noin kova äkillinen kuume on yleensä joko kohtu- tai hengitystieperäistä. Hänellä oli joku hieno nimi jollekin äkilliselle tulehdukselle hengitysteissä, mutta sen jo onnellisesti unohdin. Ilmeisesti tuossa akuutissa tulehduksessa yskää tmv. ei välttämättä esiinny, koska Riehallahan ei muita oireita ollut kuin se kova kuume. Mutta kun mitään selkeää syytä ei löytynyt, niin lääkitään vaan oireita. Eli seuraillaan edelleen ja toivotaan että lääkitys tosiaan puree ja tauti on talttunut.

Sunnuntaina meillä kävi kylässä Riehan lapset Fiini ja Nasta. Annoin Riehan touhuta niiden kanssa takapihalla, ne kun ei vielä ihan parasta juoksuseuraa Riehalle ole. Se olikin lähinnä semmoista hammaspainiskelua ja hiekkalaatikolla hyppelyä. Ja toki Rieha yritti Lauroille tarjota keppiä heitettäväksi. Mutta semmoista kohtuu rauhallista menoa, pennut toki keskenään värkkäsi hurjana.

Täytyy kyllä edelleen ihastella noita lapsosia! Niin reippaita, nopeita, ketteriä ja sosiaalisia koiranalkuja. Ja ihan on äitinsä elkeitä, varsinkin Nastalla, joka on kuulemma mm. perinyt äitinsä komennushaukun... Kumpikin niistä osaa juosta täysiä kohti ja hypätä suoraan syliin, niin hauskaa :D.

Fiini

 

Ja Nasta

 

 

Rieha ja lapset hiekkalaatikolla

 

 

 

 

Suurin osa kuvista oli tätä tasoa

Mamma vahtii ja vaanii silmä kovana

 

 

 

Ihan pieni Fiini vaan vie kepin

 

 

Tyypit

 

 

Riehakin alkaa jo muistuttamaan itseään ennen pentuja, eli lihakset on palautuneet ja nisätkin jo melkein

 

 

 

Pystykorvat kävi eilen Koirasportilla uimassa ja se oli Riehasta suuri vääryys. Taas tuntui, että ne ui pidempään ja palautuivat nopeammin, eli nopeasti se kunto tuossa kasvaa. Viima on varmaan yksi uimalan omalaatuisimmista uimareista, mutta kyllä sekin siitä tykkää. Ja erityisesti Anskun rapsuista. Tuike taas oikein odottaa lelun heittoa ja menee perään semmoisella tarmolla, että kymppiveeksi uskoisi :).

 

Muuten siis rauhallista. Ja tylsää, kun ei pääse treenaamaan. Miten tuo mun treenaus onkin nykyisin niin Riehasta riippuvaista. Oishan mulla nuo kaksi muutakin. Mutta se on vaan niin tylsää, kun Rieha ei pääse, sen kanssa kun voi treenata ihan eri intensiteetillä. Ja sitten kun se on mukana, niin pystykorvienkin treenaus menee siinä sivussa aivan ongelmitta. Tää on vissiin koiraharrastajan first world problem...

 

Hei ollaan me sisällä tehty "temppua", jossa kahden muun pitää odottaa, kun yksi hakee lelua. Ei ole niin helppoa kuin kuulostaa, kaikki kun on enemmän tai vähemmän noutohulluja. Erityisesti Tuike on kova pala, sen paikallapysyminen on nykyisin niin satunnaista, mummokoiran oikeudella. Rieha onneksi luopui lelusta nopeasti ja Viima myös. Viima on yllättänyt kauhealla noutoinnolla, se on suorastaan ollut aivan liekeissä tästä leikistä. Ilmeisesti muiden (Riehan) tuijotus vieressä tuo sille lisäpotkua, sehän on aina ollut sellainen kateudesta elävä eläin :D.

 

Niin ja Rieha teki olkkarin matolla leluilla ohjatun suuntia, jee!