Kevät ja niin paljon tekemistä

Huh, onpas aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Kaikenmoista on puuhailtu niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kertaillaan nyt kuitenkin ainakin kaikki kisakuulumiset. Mutta ensin, ihailkaa kansikuvatyttö Riehaa uuden Palveluskoirat-lehden harrastusliitteen kannessa. Aika hieno kuva ja hieno ilme pienellä tehotytöllä!

Blogihiljaisuuden aikana ollaan ehditty Riehan kanssa käydä kahdessa tokokokeessa. Ensimmäinen oli Haukkuvaarassa lämpimässä hallissa, tuomarina Marjo Halmiala. Tässä kokeessa meni valmistelut aika lailla pieleen, ei vaan pystynyt purkamaan koiraa tarpeeksi kun koe alkoi heti aamusta ja mukana oli pieni ihminen. Ja hallissa sisällä ei ollut tilaa lämpätä. Saatiin näillä valmisteluilla 2-tulos, 246,5p. Eli ei nyt ihan penkin alle, mutta oli siellä paljon petrattavaa. Isoiten minua häiritsi seuruu, joka oli todella huono ja ääntä tuli loppua kohden enemmän. Samoin kaukoissa tuli parikin tuplakäskyä. Muita pisteitä en nyt enää muista ja lappukin on jossain hukassa. Mutta vähän semmoista veitsenterällä taiteilua oli koko koe.

Toinen koe käytiin viikko sitten Jattilassa, tuomarina Salme Mujunen. Nyt oli tilaa ja aikaa lämpätä ja kyllähän se näkyi myös suorituksissa ihan eri lailla. Tuloksena tästä kokeesta 1-tulos, 272,5p., sijoituksella 1/2.

Seuraaminen oli niin paljon parempi kuin viime kokeessa ja samaa mieltä oli treenikaveritkin. Ruudussa mokasin itse eteenlähetyksen. Riehan jalka oli ympyrän rajalla ja mietin kovasti mitä teen. Päätin sitten korjata, mihin vaadittiin kaksi käskyä (koska käytin taas väärää korjauskäskyä...). Jälkikäteen tuomari sanoi, että todennäköisesti olisi hyväksynyt ekan paikan. Onhan siitä ollut puhetta, että rajatapaukset tulkittaisiin koirakon hyväksi, mutta en vaan sitten siinä tilanteessa tajunnut. Mutta hyvin Rieha eteni ja oli ohjattavissa, eli siihen sai olla tyytyväinen. Mutta pari pistettä meni siihen.

Kiertonoudossa saatiin vahingossa pienemmät kapulat kuin olin sanonut, enkä tätäkään älynnyt korjata. Riehalla oli selkeästi vaikeuksia nähdä kapuloita ja nappasi kapulasta tosi huonolla otteella kiinni, jolloin se tipahti ja joutui korjaamaan, Säikähdin jo, että kiertää hypyn, mutta meni kuitenkin hypylle. Tässäkin liikkeessä hyvä asenne, kapuloiden koko nyt vaan hieman hämäsi. Tästä syystä valitsen aina isot kapulat, jos voi koiran menoa helpottaa, niin helpotetaan.

Kaukoissa tuli yksi tupakäsky, pieni eteneminen S-I-vaihdossa ja peruasennon ennakointi. Muuten liikkeet meni aika lailla niin kuin voisi viime aikojen treenimäärillä olettaakin, Ja tunnari oli upea, Rieha ei edes nuuskinut vääriä, kun osui heti omalle ja palautti sen välittömästi.

Mukava koe ja samalla taidontarkistus. Samalla tuli treenattua nopeaa kehäsuunnitelmaa, kun yksilöliikkeet oli jaettu viiteen osaan. Odotteluissa sai olla tarkkana, kun meitä oli vaan kaksi koirakkoa eli kehän vierestä ei juuri poistuttu.

Tokokokeiden lisäksi ollaan ehditty käydä myös yhdessä rallytokokisassa. Saatiin sieltä toinen hyväksytty tulos mestariluokasta, pistein 77. Isoin moka radalla oli hypyssä tippunut rima, josta lähti -10p. Eli ei sinänsä niin huono suoritus teknisesti, vaikka Rieha loppua kohden kuumuikin. Saatiin ekaa kertaa myös haukkumisesta -4p., kun Rieha alkoi komentamaan. Mutta tulos kuitenkin ja teknisesti meni yllättävänkin hyvin.

Rieha pääsi myös muutama viikko sitten kisaamaan agilitya Jarin kanssa. Ja kisapäivän kruunasi toinen AGI-SERT!! Yhtä uupuu ja sitten Rieha olisi myös agivalio, kuinka hienoa :). Kiitos vielä Jarille Riehan upeasta kartturoinnista!

Kisattu siis ollaan jonkin verran. Tästä huolimatta minua on vaivannut hienoinen treeniväsymys ja on tuntunut siltä, ettei mikään oikein suju tai onnistu. Liikaa kiirettä, liian vähän aikaa. Samalla paineet treenien ja kisojen onnistumiseen on liian isot. Tiedättekö, kun pääsee harvoin tekemään jotain, niin sitten odotukset on ihan taivaissa. Koska pitäis saada kaikki irti niistä hetkistä. Se on taas sitä liian suorituskeskeistä ajattelua mihin tiedän lipsuvani. Pitäisi nauttia siitä, että ylipäänsä pääsee joskus tekemään.

Nyt kiire on hieman helpottanut ja täytyy sanoa, että aurinkoiset kevätpäivät ja lumien sulaminen (viimein) ovat nostaneet treenifiilistä ihan eri lailla. On vaan niin ihanaa, kun saa treenata ulkona, on tilaa ja treenin voi tehdä vaikka lenkin ohessa. Lisäksi odotellaan vesien lämpiämistä, että vepetreenit voisivat taas alkaa. Jälkikausi ollaankin jo startattu ja voi vitsi, miten se onkin taas kivaa!! Olen niin fiiliksissä siitä. Ja treenit ovat vielä sujuneet tosi kivasti, joten senkin puolesta on mahtavaa. Tästä se lähtee, nimittäin kesätreenikausi!!

Miksi treenaan

Katselin eräs päivä Virkusta eri lajien kokeita ja sain idean siitä, että ilmottaisin Riehan jälkikokeeseen. Aloin oikein innostumaan ajatuksesta, kun sitä pohdin. Rieha hallitsee tottiksen ja esineet, joten jälki olisi ainoa mitä pitäisi muistutella. Mehän ei olla puoleen vuoteen jälkeä ajettu, mutta onhan siellä pohja olemassa.

Kokeen ilmottautumiseen oli vielä pari päivää, joten ehdittiin hyvin testailemaan millä mallilla jälki olikaan. Ajettiin kahtena peräkkäisenä päivänä kaksi valmista jälkeä. Kummassakin oli ihan superhieno jana, eli se osa-alue tuntui olevan mallillaan. Ekalla jäljellä Rieha nosti 4/6 keppiä, lopussa tosin eksyttiin jäljeltä. Seuraavan päivän jäljellä keppejä nousi 5/6. Merkkasi myös tuon jääneen kepin pyörimällä paikallaan, en vaan alkanut sitä tarkemmin etsimään. Se oli luultavasti keppi, joka ehti hajustua vain hetken jäljentekijän kädessä. Tällä toisella jäljellä oli myös paljon kikkoja: mutkia, tien vieressä jäljestämistä jne. ja Rieha selvitti ne hienosti. Tämän treenin jälkeen oli superfiilis, jälkikin voisi ihan realistisesti onnistua!

Samana päivänä aloin soittamaan paikkaa kokeeseen. Varattu. Varattu. Valitsemanne henkilö puhuu toista puhelua. Varattu. Varattu. Varattu. Reilun vartin päästä pääsin läpi ja eihän kokeeseen enää päässyt edes varasijalle. Pettymys oli heti valtaisa. Keväällä valiteltiin, että kokeet ei täyty ja nyt näin, voi itku. Oltaisiin päästy edes yhteen pk-kokeeseen tänä vuonna, mutta ei.

Otsikkoon tämä siis liittyy sillä lailla, että minä tarvitsen kokeita. Koira ei niitä tarvitse, mutta minä tarvitsen sen päämäärän, mitä kohti mennä. Treeni-into jäljellä nousi heti kattoon, kun tällainen päämäärä oli ajatuksissa. Voi olla, että nyt jäljen ajaminen jää ensi kevääseen. Itse asiassa on jännä, miten jännitän kokeita, mutta silti haluan niihin. Jollain tavalla kuitenkin nautin siitä fiiliksestä ja sitten kun kokeessa onnistuu, niin fiilis on huikea. Olen ollut todella onnekas siinä, että Rieha on pysynyt terveenä (kopkop) ja olen pystynyt sen kanssa kisaamaan näinkin paljon. Varmasti treenaisin sen kanssa vaikka kisoihin ei päästäisikään, mutta ei se olisi niin intensiivistä ja lajivalikoima jäisi varmasti pienemmäksi. Koska minun koiraharrastukseeni kuuluu myös se kisaaminen.

Maajoukkuekarsinnoista viime vuodelta

Koska tokokokeisiin pääsee hieman helpommin, niin tokoiltu ollaan myös. Ollaan saatu hitsin hyviä toistoja eteenmenoista edelleen. Tiistaina tehtiin päivätreenissä tosi vaikeita eteenmenoja häiriömerkkien keskelle. Aluksi Rieha meni lankaan, mutta ajatus syttyi nopeasti ja pystyi jättämään merkit huomiotta, vaikka ne ihan vieressä olikin. Tehtiin alle myös ohjattu ja edes merkin tekeminen ei haitannut eteenmenoa. Ihan super, juuri tuommoista ajattelua haluan. Tänään treeneissä tehtiin vähän helpompia suoria lähetyksiä eri suuntiin ja hienosti se kyllä etenee!

Tunnarissa ollaan tehty edelleen haastetta. Hieman Riehalle meinaa edelleen tulla kiire, jos kapulat eivät ole näkyvillä tai oma onkin vähän kauempana, eikä se osu sille heti. Oma nousee kyllä, mutta näkee ilmeestä, että ei ihan pysty. Silloin myös kapula pyörii enemmän palautuksessa. Tänään tein ihan vierestä tunnaria isolla kasalla vääriä. Siinäkin meinasi kiire puskea päälle ja näki, kuinka suu meinasi avautua ihan väkisinkin, kun omaa ei heti löytynyt. Näitä täytyy tehdä vaan lisää ja kasvattaa taas varmuutta.

Tämän päivän treenissä myös hässäkkää liikkuroituna. Siinä muuten hyvä meno, mutta istumista sai muistuttaa. Samoin kapulan luovutuksia suoraan treenattiin, kun ei niissä ole ihan tarkkana. Luoksetulossa myös pientä palauttelua stopin kanssa, ihan minkälaisia stoppeja vaan ei sallita.

Zetassa tehtiin tänään myös häiriötä eli avustaja koitti saada Riehan mukaan jäävistä. Tässä Rieha oli tosi hyvä. Keskittyi, ei irroittanut katsetta minusta ja pysyi paikallaan. Toivottavasti näillä treeneillä saadaan kokeisiinkin tarkempaa menoa jääviin.

Ja heti perään vuoden toka jälki

Maastolajikärpänen puraisi kunnolla ja oli päästävä jatkamaan jälkihommia. Kieltämättä ihan mukavaa vaihtelua, kun alkuvuosi tankattiin oikeastaan pelkästään tokoa sisätiloissa. Onhan se ihan huikean kivaa aurinkoisena päivänä touhuta koiran kanssa metsässä.

Tällä kertaa saatiin ajettavaksi valmiiksi tallattu jälki. Pituutta sille taisi tulla n. 500m ja keppejä oli 6kpl. Kulmia jäljellä oli kolme. Jälki vanheni vajaan tunnin verran.

Janalle lähetin n. 30m päästä. Tässä tosi hyvä etenemä, ei mitään poukkoilua. Janalle osuessa teki kierroksen takajäljellä ja nosti sieltä muka kepinkin hetkellisesti suuhun. Korjasi kuitenkin itse oikealle jäljelle, eikä keppikään kiinnostanut sen enempää. Olisiko vaan ollut liikaa virtaa vai oliko siellä kenties jonkun hajuinen keppi, ei tiedä. Pääasia, että lähti siitä kuitenkin hyvin ajamaan oikeaan suuntaan.

Keppejä nousi säännöllisesti, niissä ei ongelmia. Kulmatkin sujui pääasiassa tosi hyvin, mutta viimeisellä jäljesti yli ja ohi. Ilmeisesti oli vaan kova kiire, vaikka jarrutin parhaani mukaan ja ei keskittynyt täysillä. Näin heti ilmeestä, että ei olla enää jäljellä, kun alkoi korkealla nenällä hakemaan. Mutta tämäkin oli hyvä nähdä, sillä Rieha ratkaisi asian tosi hienosti ja kaarratti itsensä takaisin jäljelle omatoimisesti. Loputkin kepit nousivat sitten ongelmitta, eli 6/6.

Olipa taas tosi kiva ja opettavainen jälki. Hauska nähdä, että Riehalla on oikeasti varmuutta korjata itse virheitä ja se tietää mitä ollaan tekemässä. Välillä sillä meinaa olla vähän kiire, mutta jarruttamalla rauhoittuu kyllä. Pitää jatkossa tehdä sille vähän haasteita matkalle, ne kun auttaa myös siihen keskittymiseen. Mutta tosi kivalla mallilla tuntuu jäljestys olevan!

Vuoden eka jälki

Nyt on jälkikausi korkattu ja olipa kivaa. Rieha oli aivan liekeissä ja homma sujui talvitauon jälkeen tosi hienosti.

Jälki ehti vanheta 45min, kun kauempaa en jaksanut lenkkeillä. Keppejä oli viisi ja ne ehtivät hajustua ehkä 5min, kun en aiemmin muistanut niitä kerätä. Jana n. 20m ja jäljellä kolme kulmaa.

Huolimatta vähän huolimattomasta jäljentekijästä Rieha teki tosi hyvää työtä. Janalla eteni suoraan ja nosti jäljen ongelmitta. Kulmat meni hienosti. Kepeistä nousi 4/5. Taisi olla toka keppi joka jäi koiralta ja itseltäkin huomaamatta. Mutta ei huonosti, kun tosiaan otti huomioon sen kauan kepit ehtivät minulla hajustua. Kokonaisuutena olin tosi tyytyväinen Riehan työskentelyyn, se keskittyi hyvin ja oli itsevarma. Ja olihan se aika iloista koiraa oli päästessään jäljelle.

Tässä pieni pätkä jälkeä, enempää en uskaltanut kuvata kaatumisen pelossa :D.

Jälkimetsässä

Eilen raahauduin pitkästä aikaa tallaamaan jälkeä. Ei olla taidettu JK1-kokeen jälkeen ajaa yhtään jälkeä eli vähällä treenillä on tämä taas ollut. Haaveilen kuitenkin kovasti, että ensi vuonna voisi keskittyä vähän enemmän jälkeen ja yrittää hakea ainakin se JK2-koulari. Saa nähdä jääkö haaveiluksi, mutta aina voi yrittää. Eikä ainakaan ilman haaveita koskaan saavuta mitään!

Tallasin Riehalle n. 500m jäljen muutamalla kulmalla ja kuudella kepilllä. Tein väliin myös hieman vaikeutusta, eli jälki tekikin serpentiinä puiden ympäri. Kävin välissä lenkillä ja pystykorvat treenasi esineruutua onnesta soikeana, joten jälki ehti vanheta ehkä sen 1,5h.

Janalle Rieha oli kova kiire. Suoraan lähtemisessä oli hieman ongelmia, mutta kun en päästänyt sitä kaartamaan, niin lopulta eteni hienosti suoraan janan päähän. Mietin jälkikäteen, että olisiko janalta mennyt marjastaja, koska aika lailla jäljen alussa Rieha yritti nostaa myös harhaa, joka tuli samasta suunasta. Mutta hyvä, että vaadin kuitenkin suoraan etenemisen. Vaikka tietysti hankala paikka tuollainen onkin koiralle.

Eka keppi oli aika alussa, hyvin nosti sen, vaikka vauhti oli siinä vaihessa vielä aika kova. Sitten osuttiinkin siihen harhaan. En antanut apuja, mutta en myöskään päästänyt etenemään. Aikansa Rieha siinä pyöri ja palasi alkuperäiselle jäljelle hienosti.

Loppujälki meni aikasta mukavasti. Vauhti alkoi tasoittumaan ja varsinkin, kun tuli tuohon serpentiiniin, niin joutui keskittymään enemmän. Kaikki kepit nousi hienosti ja kulmatkin meni ok.

Tästä jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Selvitettiin vaikeita paikkoja ja Rieha oikeastaan vaan niissä tarkensi työskentelyä. Kepit se ilmaisi ihan todella hienosti, vaikka ne eivät edes olleet juuri hajustettuja. Hyvähyvä!

Urbaanit koirat lenkillä

Perjantaina onkin edessä Riehan ultra. Jännää!

JK1 Rieha!

Saanko esitellä FI TVA FI KVA VK3 JK1 RTK2 Nallikallion Laulunlahja, joka vietti myös sunnuntaina 5v. synttäreitään

Alkuviikko kului viimeistelytreeneissä. Tein itse Riehalle yhden jäljen ja Laura tallasi yhden jäljen. Kepit nousi hyvin. Lisäksi tehtiin pari janatreeniä, joissa oli enemmän intoa kuin järkeä. Lauran kanssa tehtiin myös esineruutukaistale, josta Rieha nosti kolme esinettä ongelmitta. Näillä treeneillä suunnattiin sitten eilen Uuraisille jälkikokeeseen.

Päivä aloitettiin tottiksilla. Kokeessa oli yhteensä 9 koirakkoa ja alokasluokan koiria kaksi. Suoritusvuorossa olimme viimeisessä parissa. Tummia pilviä pyöri taivaalla, mutta vettä ei satanut. Kunnes tuli meidän vuoro. Vettä alkoi satamaan ihan kaatamalla. Pidettiin hetki taukoa tuomarin luvalla, mutta ei ne pilvet siitä mihinkään väistyneet, joten pakko oli mennä tekemään. Rieha kyllä yrittää parhaansa sateessakin, mutta ei tuollainen kivaa ollut kummallekaan. Ei auttanut.

Seuraaminen sujui hyvin olosuhteisiin nähden. Tosin sade alkoi selkeästi ärsyttää Riehaa ja siitä alkoi kuulua pienoista kurinaa ja murinaa. Onneksi on koira, joka ennemminkin nostaa itseään haastavissa olosuhteissa. Seuraamisesta saatiin erinomainen.

Jäävät Rieha teki hienosti. Tosin istumisessa sen pää painui sateen vaikutuksesta ihan riipuksiin :D. Mutta nopeat jäävät ja hyvä seuruu. Luoksetulossa Rieha päätti tulla suoraan sivulle. Sekin selkeästi sateen vaikutusta, kiire oli jo seuraavaan vaiheeseen. Istumisesta erinomainen, maahanmenosta ja luoksetulosta erittäin hyvä.

Noudoissa tasamaanouto oli hieno, erinomainen. Hyppynoudossa hipaisi estettä takaisin tullessa, erittäin hyvä. Vinoesteellä mokasin itse, litimärkä kapula lipesi otteesta ja jäi tosi vinoon ja lähelle estettä. Olisi ehdottomasti pitänyt uusia, mutta en tajunnut. Rieha kiersi esteen mennessä, mutta takaisin onneksi tuli ongelmitta, vaikka ei juuri vauhtia saanut. Oisiko tästä sitten puutteellinen vai hyvä? Ei voinut koiraa syyttää, ihan ohjaajan moka.

Eteenmenossa sade vaan yltyi. En kuullut enää mitään sateen ropinan alta ja vettä valui silmiin. Rieha seurasi hyvin, lähti ihan täysiä ja upea maahanmeno. Ihan yhtä hieno kuin viimeksi kokeessa. Mutta sitten kun lähdin kävelemään, niin nousi ylös ja korvat lintassa yritti tehdä leikkiinkutsua häntä heiluen. Ei vaan siinä sateessa kyennyt enää. Meni kuitenkin maahan ennen kuin olin sivulla ja loppu ok. Tästä hyvä.

Tässä vaiheessa tuomari kysyi, että pidetäänkö tauko ja suostuin siihen tietysti. Rieha oli ihan litimärkä ja minä myös. Yritettiin värjötellä huoltorakennuksen lipan alla ja onneksi Raisa toi Riehalle pyyhkeen, millä sain sitä kuivattua. Rieha kun on ihan karvaton, niin ei varmasti tuntunut kivalta. Joku 10min me siinä odoteltiin ja niin sade alkoi laantua. Yritin vähän liikuttaa Riehaa ettei olisi niin kylmissään, mutta märkähän se oli. Eikä se sitten enää pystynyt makaamaan, eli nousi melkein heti jätön jälkeen istumaan. Pysyi kuitenkin paikallaan eli paikkamakuusta arvosana hyvä.

Tottiksesta saatiin pisteitä 87/100. Vähän harmitti, koska pystyttäisiin helposti siihen 10p. parempaankin suoritukseen. No, säälle ei kukaan mitään voi. Eikä koiraltakaan voi vaatia täydellistä suoritusta, kun ohjaajakin mokailee. Kiitosta saatiin kuitenkin upeasta ykkösluokan tottiksesta :).

Tottiksesta mentiin jäljille. Oli ihan kauheaa odotella oman jäljen alkamista, varsinkin kun ei ollut mitään tietoa, milloin se alkaisi. Oli varmasti vanhentunut jälki, koska mekin odoteltiin paikalla ainakin sen tunnin verran.

Janalle mentiin aikamoista haipakkaa ja unohdin kysyä tuomarilta tarkennuksia siinä tekemiseen. Rieha lähti etenemään, mutta meni pikkaisen sivuun, joten pyysin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Nyt eteni hienosti suoraan ja lähti varmasti vasempaan. Vähän jännitti mokailinko janalla, mutta se oli tuomarin mukaan hieno. Pisteitä janalta saatiin 39/40, miinuspiste siitä, että Rieha hieman oikaisi lopussa jäljelle.

Eka keppi löytyi melkein heti. Sitten kulma ja siltä suoralta toinen keppi. Kolmas kulma meni ehkä hieman pitkäksi ja ilmeisesti kolmoskeppi olisi ollut siinä. Olin jo ihan paniikissa, kun keppejä ei näkynyt. Rieha kuitenkin jäljesti koko ajan siellä suopursujen keskellä, joten oli vaan pakko luottaa koiraan. Onneksi vihdoin osuttiin neloskepille, voi sitä helpotusta! Siitä Rieha otti kolmannen kulman ja kaksi viimeistä keppiä nousivat lyhyellä välillä jäljen lopusta. Olin vieläkin ihan paniikissa ja piti soittaa Tiinalle, että onko kuutoskeppi merkattu jollain. En sitten tajunnut, että siellä päässä luki että 6 ja samoin kepissä 2/6... Mutta keppejä siis 5/6, mikä tarkoitti pisteissä 110/130.

Viimeisenä oli vuorossa esineruutu. Rieha oli aivan liekeissä. Yksi lähetys ja se juoksi aivan hulluna ruutuun. Esine nousi keskivaiheilta ja palautus oli hieno. Eipä siinä sitten muuta tarvinnut, pisteet 30/30.

Yhteensä saimme pisteitä 266, mikä tarkoitti 2-tulosta ja siis koularia JK1. Tällä irtosi myös luokkavoitto. Rieha todisti taas sen, miten upea koira se on. Se toimii haastavimmissakin olosuhteissa ja yrittää aina loppuun saakka. Jälki on meille ollut aina sivulaji ja treenimäärät vähäisiä. Senkin tähden tämä oli huikea onnistuminen! Kiitos kaikille tsemppareille, treenikamuille ja jäljen tallaajille!

Tämmöinenkin tuloslista, eli viestin aktiivisuustilasto, löytyi Palveluskoirat-lehdestä, aika hienoo!


Alla oleva kuva kuvaa meidän tottista aika hienosti. Kiitti Raisa :D

Viralliset valiokuvaukset ja takajälkiä

Keskiviikkona päästiin Tiinan kuvattavaksi. Nämä on nyt vähän niin kuin viralliset käyttövaliokuvat ja tulette näkemään näitä jatkossakin, koska niitä on paljon. Kiitos tuhannesti upeista kuvista, joista todella loistaa Riehan tekemisen ilo!

Tekemisen iloa, yhdessä

Oikeaoppinen nouto

Rieha oli innoissaan, kun kerrankin sai noutaa. Ja noutaa. Ja noutaa. Into on loputon.

Tässä pienen koiran esimerkkiä pk-esteiden ylittämisestä. Asenne ratkaisee!

Jälkitreeneissä on nyt ollut ongelmia janalla takajälkien muodossa. Mutta kepit on nousseet viikon treeneissä 100% varmuudella, mikä on mahtavaa.

Kuvauksen jälkeen kävin tallaamassa Riehalle yhden 500m jäljen ja kaksi janatreeniä. Yhdessä näistä haki takajälkeä, kahdessa lähti heti oikeaan suuntaan. Eteneminen janalla oli tosi hyvää, suoraviivaista ja reipasta. Kepit nousi sekä janatreeneistä, että pidemmältä jäljeltä 6/6. Pitempi jälki oli muutenkin tosi kiva, kulmat meni hyvin ja oli tarkkana.

Eilen ajeltiin treenaamaan Annan kanssa Vihtavuoreen. Anna oli tallannut meille valmiiksi yhden janan ja yhden 500m jäljen kuudella kepillä. Nämä vanhenivat n. 1h15min. Aloitettiin janalta. Lähti vähän vinoon, josta korjasin suoraan, mutta otti takajäljen. Kun en päästänyt etenemään niin kääntyi itse. Vauhti oli aika kova, mutta niin vaan nousi keppi.

Pidemmällä jäljellä janalla eteneminen taas hyvä ja suoraviivainen. Haki jälkeä kuitenkin tosi korkealla nenällä ja lähti takajäljen suuntaan. Mietin olisiko sade vaikuttanut? Kun päästiin jäljelle, niin keppejä nousi tasaiseen tahtiin ja kulmatkin selvitettiin. Kepit tältä jäljeltä 6/6. Hienosti  tehty vierailla kepeillä, jotka ei olleet hajustuneet kauhean kauaa.

Tänään päätin tehdä pelkkää janatreeniä. 3 janaa, kaksi oikealle ja yksi vasemmalle. Eteneminen ja takamerkkien bongaus tosi hyvä, mutta huoh, jokaisella tarkasteli väärää suuntaa. Näissäkin oli tosi korkealla nenällä liikkeellä, ennen kuin malttoi laskea nenän alas. Onko janalla etenemisestä tullut nyt se pääasia, eikä malta sitten nuuskia? Sitten kun korjasi, niin eteni hyvin ja kepit nousi näistäkin jokaisesta tosi hyvin.

Eli paljon on hyvää, mutta vähän nyt säätöäkin. Jatketaan harjoituksia.

Tyttöni mun :)

Jalkapallohulluus ja huonoa oloa jäljellä

Riehan toko on ollut aika ranttalimenoa viime aikoina... Käytiin lauantaina tekemässä Vihtavuoressa treeni liikkurin kera.

Seuruu ja ruutu menivät ok, mutta sitten ohjattu. Kentälle oli unohtunut jonkun lapsen jalkapallo ja voi kuulkaa, kun keskusteltiin kelpien kanssa siitä, tarkoittaako sekä merkki ja vasen sitä että juostaan puremaan jalkapalloa. Nimittäin aika monta kertaa käskyt Riehan mielestä tarkoittivat juurikin sitä. Se oli yksinkertaisesti aivan liekeissä, eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi minulla alkoi kasvamaan sarvi otsaan. Hyvin tiukkojen keskustelujen jälkeen se pystyi jättämään pallon ja tekemään ohjatun. Mutta voi huoh, näinkin voi käydä kohta 5-vuotiaan tottelevaisuusvalion kanssa...

Zeta sujui onneksi hyvin. Loppuun tehtiin vielä tunnari, joka onnistui pallosta huolimatta. Teki tosin varmistelun, mutta muuten ok.

Jälkeä ollaan taas painettu. Eilen Rieha ajoi n. 500m pituisen jäljen, jossa oli 5 keppiä. Janalla oli vähän ongelmaa ja haki takajälkeä, mutta korjasi kyllä. Eka suora oli aikamoista ryteikköä ja Rieha ryysi menemään vaikka kuinka yritin hidastaa. Sinne jäi yksi keppi, en itsekään nähnyt sitä.

Ekan suoran ja ekan kulman jälkeen Rieha sitten oksensi. En tiedä oliko jäljellä sitten kusiaisia ja niistä tuli huono olo, mutta oksensi ihan olan takaa kaikki syödyt namit. Hetken se keräili itseään ja koitti syödä oksennusta, mutta lähti omatoimisesti jäljestämään uudestaan. Kaksi keppiä nousi tältä suoralta.

Viimeisellä suoralla nousi yksi keppi ja oltiin melkein lopussa, kun Rieha oksensi taas. Taas se keräili itseään maassa maaten. Hetken päästä palasi kiertäen takaisin päin jonkun matkaa, nostaen viimeisen kepin. Eli aikamoinen työmoraali muijalla, vaikka kuinka olisi huono olo, niin hommia ei keskeytetä. Sai siis olla tyytyväinen, vaikka alussa pieni kiire olikin ja yksi keppi unohtui.

Tänään tein Riehalle kolme janaa. Kaikissa se eteni ihan ok, ekassa haki vähän enemmän, mutta ei ottanut takajälkiä. Kaikki kolme keppiä nousivat hienosti pienen jäljestyksen jälkeen. Eli eilisen ryysimisestä ei ollut tietoa ja keskittyi tosi hyvin.

Pystykorvat tekivät esineruutua näkölähtöjen avulla. Viima meinaa välillä hakea minusta tukea, mutta kun olen ihan hiljaa,  niin jatkaa etsimistä. Tuike työskentelee koko ajan varmasti ja reippaasti. Esineet siis löytyivät kummaltakin, tässä todiste pikkukoiran menosta:



Ja tyytyväinen Viima

Jälkikoulutuksessa on tunnelmaa

Päästiin eilen Rokkamäen Maaritin jälkioppiin. Olipa antoisaa, en edes muista milloin olen ollut viimeksi jälkikoulutuksessa. Kun eihän me jälkeä tehdä... tai edes osata. Kunhan vaan hömpätään.

Viime viikkojen aikana sitä on kuitenkin taas muistanut, miksi jälki on niin jännää. Luoton koiraan pitää olla kova, se vaatii jo paljon ohjaajalta. Lisäksi onhan se kiva nähdä, kun koira tekee sellaista työtä, mihin se on luontaisesti tarkoitettu. Jäljellä on myös aina pieni jännitys: nouseeko keppejä, löytyykö kulmat. Tämä voi olla minun kohdallani se kynnyskysymys kisamenestyksen kannalta, mutta sitä luottoa oppii onneksi treenaamalla. Ihan samalla lailla kuin muissakin lajeissa.

Rieha agikisoissa 30.5. Kuva Leena Partanen

Aloitettiin koulutus keskustelemalla siitä missä ollaan. Kerroin, että janat on sujuneet hyvin ja että kepit nousevat varmasti, jos Rieha vaan on jäljellä. Vauhti ja sitä kautta epätarkkuus jäljellä on ne ongelmat, minkä takia kepit jäävät. Maarit oli sitä mieltä, että jarrunameja kannattaa käyttää jos ne toimivat. Lisäksi puhuttiin siitä, että koiralle kannattaa tehdä jäljelle haasteita, eikä vaan aina niitä koeluokan mukaisia jälkiä. Haasteiden kanssa koira yleensä joutuu keskitymään paremmin ja ryntäily unohtuu. Puhuttiin myös siitä, että jälkiä kannattaa ajaa tuoreempina ja vanhempina, eikä tässäkään aina sitä samaa.

Maarit tallasi meille koemittaisen jäljen, jossa oli kuusi keppiä. Muuta en jäljestä sitten tiennytkään, paitsi sen, että siellä kuulemma oli vähän haasteita. Vanhennettiin sitä ehkä 45min, Maarit halusi että ajettiin vähän tuoreempaa, koska silloin koira alkaa herkästi ryysimään ja siltä voi sitten vaatia tarkkuutta.

Jana oli melkein kisamittainen. Rieha eteni ihan täysiä ja ihan suoraan. Upea! Jälki nousi hyvin ja ekalla suoralla ollut keppi myös nopeasti. Ekasta kulmasta ajoi vähän yli, mutta kääntyi omatoimisesti takaisin. Tällä suoralla Maarit näytti mulle liinan pitoa, eli sitä, että pidän koko ajan tuntuman Riehaan. Tämä laski Riehan pään alas paremmin ja jäljen tarkkuus parani myös.

Edettiin tosi kivasti ja keppejä nousi säännöllisesti. Maarit oli tehnyt jäljen mm. kiertämään parin puun ympäri, suoraan kepiltä lähti kulma ja keppejä oli vähän erikoisemmissa paikoissa. Rieha selvitti vaikeatkin paikat hetken mietinnän jälkeen ja olin ihan onnessani tajutessani, että keppejä nousi 6/6. Hienoo!

Aksassa saa mennä urku auki. Kuva Leena Partanen

Maarit tallasi Riehalle myös toisen jäljen. Tämä oli vähän lyhyempi, neljällä kepillä. Mutta kikkoja oli sitäkin enemmän. Jana oli tässä himpan huonompi. Rieha eteni kyllä taas suoraan, mutta meni takamerkistä yli, enkä ehtinyt stopata. Siellä oli selkeästi joku haju minkä perässä meni. Kääntyi kyllä nopeasti itse takaisin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan.

Tällä jäljellä pidin Riehan koko ajan liinatuntumalla ja se jäljesti todella hienosti. Jos meinasi ajautua jäljen päältä pois, niin palasi heti takaisin. Keppejä alkoi taas nousta tasaiseen tahtiin. Tälläkin jäljellä oli puiden kiertoja, jotka Rieha selvitti tosi hyvin. Lisäksi jälki meni ojan pohjalla märässä maastossa, siitäkin selvittiin. Keppejä oli mm. ihan alamäen alussa, mikä on kuulemma monille koirille vaikea, koska vauhti kasvaa. Viimeinen keppi oli kannon päällä ja siitä Rieha sai jo ilmavainun. Mutta muuten todella kaunista työtä, kepit nousi kaikki eli 4/4.

Näistä treeneistä jäi todella hyvä fiilis. Vieraan tekemät, vierailla esineillä ja mukana vielä vaikeita juttuja. Voi todella sanoa, että Rieha jäljesti hyvin. Olen ollut vähän epävarma meidän menosta ja vähän jännitti mennä näyttämään sitä koulutukseen, mutta ihan turhaan. Riehan keskittyminen on parantunut huimasti ja esineiden ilmaisu on varmaa. Mitään suurempia korjausehdotuksia ei saatu, kunhan vaan muistan pitää tuon liinatuntuman, että saan vaadituksi tarkkaa menoa. Samalla myös oikeasti tiedän milloin koira jäljestää.

Vieraita jäljellä

Metsälajien harrastaminen olisi huomattavasti kivempaa ilman kutsumattomia vieraita. Eli hyttysiä, mäkäräisiä ja muurahaisia. Lentäviä öttiäisiä on tietyissä paikoissa jo aivan älyttömästi ja jäljenteko onnistuu lähinnä huppu päässä. Muurahaisia pysstyy joissain paikoissa välttelemään, mutta joissain ei, kuten eilen kävi.

Käytiin tekemässä Lauran kanssa Riehalle ja Fiinille jäljet ja esineruutua. Tallasin Fiinille lyhyen jäljen ja Laura Riehalle pidemmän, kuudella kepillä. Vanhenivat reilun tunnin. Fiinin jälki ajettiin eka ja jo sillä huomattiin, että kaikki namit oli täynnä kusiaisia. Fiini ei suostunut enää edes koskemaan nameihin. Jäljesti kyllä urheasti loppuun, isot pisteet siitä.

Riehan jäljellä nameja oli siellä täällä. Jana meni taas tosi hienosti. Vauhti oli luja, mutta eteni suoraan ja jälki nousi. Eka keppi nousi myös vähän matkan päästä. Sitten alkoivat muurahaisongelmat. Rieha yrittää aina syödä namikasoista, vaikka niissä kusiaisia olisikin ja ällöttäväähän se on. Sain itsekin pari puremaa käteen ja kyllä muuten kirpaisi. Eka ja toka suora menikin kierimiseksi ja kauheaksi kiskonnaksi, kun muurhaiset ällötti niin paljon. Toinen keppi nousi, mutta kaksi taisi jäädä tälle matkalle. Loppua kohden Rieha rauhoittui ja kusiaiset väheni, jolloin myös tarkkuus parantui. Loppusaldona 5/7 keppiä, joista yksi avustettuna.

Rieha teki myös yhden janatreenin. Maasto oli kohtuu vaikea ja kivinen, mutta hyvin Rieha sen handlasi. Otin sen kerran takaisin, kun kiipesi ison kiven päälle, joka kyllä oli ihan melkein linjassa. Vahvistin vielä eteenmenoa ja toisella kerralla eteni hienosti kivien välistä suoraan jäljelle. Hyvin nousi oikea suunta ja jäljen päästä keppi, vaikka tälläkin pätkällä ehdittiin taistella kusiaisten kanssa.

Esineruutu sitten. Tallattiin n. 20x50m kaistale. Riehalle sinne viisi vierasta esinettä, joista nostatin neljä. Ensin nuosi kaksi keskellä ollutta, sitten takareunan esine ja lopulta etureunassa ollut. Rieha työskenteli todella hienosti. Ei epäröinteja ja meni koko ajan täysiä. Tuollaisen fiiliksen kun saisi kokeeseenkin. Pitää vaan nyt tehdä sille vaikeita ruutuja, että jaksaa uskoa esineiden löytymiseen.

Fiini oli muuten esineruudussa tosi pätevä ja nenänkäyttö oli erinomaista. Hyvä lapset!

Takaisin oikeille jäljille

Arki ja treenit on jatkuneet samaan malliin, eikä viikonlopun epäonnistuminen enää oikeastaan paina. Se on elämää ja tärkeintä on, että saa touhuta asioita mistä pitää.

Jälkeä ollaan tehty lähestulkoon joka päivä. Sunnuntaina tallasin itse n. 400m jäljen viidella kepillä. Vanheni tunnin ja nameja siellä täällä. Aika lailla hieno suoritus. Jana ihan pro ja kaikki kepit nousi. Nameissa oli muurahaisia ja niitä piti kieriä välillä pois, mutta siitä huolimatta palasi aina hienosti jäljelle.

Maanantaina jälki Ladun majalle. Pituutta ehkä n. 300m, vanheni tunnin ja keppejä neljä. Nyt otti janalta takajäljen ja vaikka lähetin uudestaan, niin otti sen vieläkin. Hetken pyörittyään nosti sitten oikean suunnan. Jäljesti hyvin, mutta viimeinen keppi jäi kuitenkin jonnekin.

Eilen Raisa tallasi meille kaksi janaa. Eka meni ihan täydellisesti, eteni lujaa ja suoraan. Keppi nousi pienen jäljestyksen jälkeen. Toisella janalla mössin itse ja lähetin väärästä kohtaa, mutta niin vaan Rieha korjasi, nosti jäljen ja lopusta kepin.

Olin myös tallannut sille 500m alokasluokan jäljen kuudella kepillä. Sekin meni ihan todella hienosti. kaikki kepit nousi ja jana oli upea. Yhdessä vaiheessa luulin, että Rieha lähtee harhalle, mutta olin vaan unohtanut mistä kuljin. Onneksi annoin Riehan mennä, koska pian se nosti kepin. Upea jälki!

Jälki tuntuu olevan nyt ihan ok mallilla. Rieha ei kaahota ja janat sujuu pääasiassa todella hyvin. Namijarruja on edelleen siellä täällä, mutta muuten menee aika hienosti alokasluokan jälkeä ajatellen.

Eilen aksattiin tiistain tehotyttöjen kanssa tällaista rataa:

Rata oli aika hauska. Alku meni hienosti, vähän haettiin linjoja paremmiksi, mutta muuten hyvää menoa. 7-hypylle vastakäännöstä, niin sai kääntymään tiukemmin. Putkijarrua sai todella käyttää, että Riehan sai kääntymään 11-hypylle, siihen otettiin hypyn merkkaus ja vastakäännös 12-putkeen vientiin.

13-16 pätkää kokeiltiin takaaleikkauksella 15-hypylle ja 11-hypyn leijeröintinä. Toimi ihan hyvin, kunhan vaan rohkeasti lähdin ohjaamaan takaaleikkaukseen. 19-21 pätkällä tein valssin putken päähän ja takaaleikkauksen 20-hypylle, muuten linjaa ei saanut mitenkään järkevästi. 23-hypylle kokeilin ensin persjättöä, mutta vaihdettiin kuvio niin, että heitin vaan Riehan hypyn yli ja vein vasemmalta puolelta putkeen (taas nämä ohjauskuvioiden nimet hukassa...). Kiva rata ja Riehalla hurjana vauhtia.

Eilen ja tänään ollaan tokoiltukin. Tänään oli extrahäiriötreenit ja pääsin kyllä sanomaan Riehalle siitä, kun ei kuunnellut ihan kunnolla. Se meni lankaan ihan hölmöihin juttuihin, kuten ohjatussa matkalla olleisiin leluihin ja ruudussa häiriömerkkeihin. Ilmeisesti ollaan tehty liian helppoja treenejä... Onneksi sieltä alkoi taas ajatus löytyä, oikein näki kun Riehalla raksutti. Hyvä treeni!

Pystykorvat on olleet viime aikojen treenirupeaman takia vähän vähemmällä treenihuomiolla, mutta tällä viikolla sitä on korvattu. Tiistaina tein niille esineruutua ja tänään agia, ihan ilman Riehaa. Esineruutu oli ihan Viiman heiniä, se ei meinannut millään malttaa odottaa. Ja vaikka esineet ei aina ihan käteen saakka palaudukaan, niin on sillä vaan hauskaan.

Tänään kumpikin teki eilistä rataa ja tässä Tuiken tyylinäyte. Aika hyvin 11 vuotiaalta! Pieni on täynnä virtaa ja intoa, se jopa komentaa minua välillä.



Viimakin oli aivan villinä. Hurjaa mummoaksaa!

Valepentu on täällä taas!

Mummokoira on saanut taas perinteisen kesälookkinsa. Samalla mummo nuortuu ihan pentuikäiseksi. Ja nyt meillä on kaksi jättikorvaa.

Turkin leikkaus tuntuu välillä herättävän voimakkaita tunteita. Mutta kun itse näkee miten paljon helpompaa veteraani-ikäisen koiran on lenkkeillä lyhyessä turkissa, niin siinä ei muiden voimakkaat tunteet paljon paina. Tuiken kähinä, läähätys ja jatkuva lätäköistä juominen vähentyi nytkin heti huomattavasti. Eikä vielä edes olla hellekaudessa. Isona plussana on myös punkkien helpompi paikantaminen, niitä kun saa täällä päin nyppiä valkoisesta koirasta jatkuvasti, lääkkeistä huolimatta.

Ainoa pieni miinus on nyt ollut Tuiken kutina. Ilmeisesti lyhyeksi leikatut häntäkarvat kutittavat jonkin verran ja se on aiheuttanut Tuikessa ärsytystä. Pihalla se paahataa normaalisti, mutta sisällä se on nyt pitänyt takkia, että kutittava häntä ei painaisi selkää. Onneksi lyhyeen karvaan tottuu nopeasti ja muut edut on niin isot, että kyllä mummo kesäturkkinsa on ansainnut.

Riehan kanssa ollaan otettu kohtuullisen rennosti. Tiistaina käytiin heittämässä reissu Forssaan ja samalla treenattiin upeilla nurmikentillä. Kerrattiin luoksetulon stoppeja, seuraamista, kaukoja ja sitä kauheaa zetaa. Joka ei ollut ollenkaan kauhea, pikemminkin tosi pätevä. En saanut Riehaa lankaan sitten millään, en vaikka tehtiin kahteen eri otteeseen. Sormet ristissä, että istuminen onnistuu myös tosi paikan tullen.

Ajettiin nurmikolla myös jälkeä. Vanheni tunnin ja neljä keppiä muutaman kulman kera. Jäljen nosto oli tosi hyvä. Pääasiassa ajoi hienosti, mutta yhdestä kepistä meni yli, kun tuuli työnsi jälkeä sivuun. Mutta kokonaisuutena hyvää työtä ja muut kepit nousi hienosti.

Tänään ajettiin myös jälkeä. Tällä kertaa metsässä. Viisi keppiä ja vanheni taas sen tunnin. Ja siellähän sattui ja tapahtui. Jana oli hieno, ei ongelmia. Ekan kepin nosti hyvin, samoin tokan. Kokoajan se jäljesti intensiivisesti ja keppejä nousi. Kunnes kuulin jäljentekijältä, että ollaankin takajäljellä. Rieha oli siis painanut kulmasta yli viimeiselle suoralle, ilmeisesti ilmavainulla kepin perässä. Sieltä se otti takajäljen ja jäljesti jääneet kepit. Tehtiin siis käytännössä ympyrä jäljellä. Siitä se nosti taas oikean jäljen ja jäljesti hienosti viimeiselle kepille. Kaikenmoista, mutta sama kai se on miten ne kepit nousee. Tai niin ainakin yritän vakuuttaa itselleni...

Nyt otetaan vaan rennosti ja odotellaan lauantaita. Tai niin rennosti, kuin tälläinen kisajännittäjä voi ottaa. Mutta kiva päästä näkemään hienoja koiria ja suorituksia. Täytyy vaan luottaa siihen, että mekin päästäisiin näyttämään parasta osaamista.

Kelpieiden tokomestari 2015!

Eilen kisattiin Laukaassa bordercollieiden ja kelpieiden tokon rotumestaruuksista. Rieha kruunattiin viikon sisään toista kertaa rotunsa mestariksi, aika makeeta :). Tämäkin jo toista vuotta peräkkäin. Saan todella olla parhaaseen kisakaveriini tyytyväinen! Rieha on vaan niin asennemimmi!

Kuvista kiitokset Anniinalle ja Tiinalle!

Koirakoita oli EVL:ssä 19 kappaletta. Näistä bortsuja oli 10 ja kelpieitä kolme. Tuomarina toimi Marko Puranen. Alkuun tehtiin paikallaolot ja yksilöliikkeet sen jälkeen kahdessa erässä, sekoitetussa järjestyksessä.

Paikkaistuminen 10

Paikkamakuu 10

Ruutu 10: Riehalla on aina nopea ruutu, nyt se oli extranopea. Hieno!

Seuruu 8,5: Ruudun jälkeen vire oli korkea ja se näkyi jonkin verran. Muutama huono käännös ja vähän pärskintää. Kokonaisuutena kuitenkin ihan ok.

Luoksetulo 9,5: Tuli lujaa, mutta stopit onnistui ihan ok. Sivulle tulo oli tosi hyvä, siinä on tullut kehitystä.

Tunnari 9: Oikein pätevää työtä, nosti oman varmasti. Vähän pyöritti tuodessaan.

Kuva Anniina Huovinen

Kuva Anniina Huovinen

Metallinouto 9: Perusvarmaa työtä, olisi voinut tulla tiiviimmin luovutukseen.

Zeta 7: Voihan kökkö, istumisen koekooma tuli taas :(. Ärsyttävä, turha pistemenetys, muuten oli hieno liike. Videolta kun katsoo, niin kävelen ehkä vähän turhan reippaasti, siihen nyt ainakin huomiota.

Ohjattu 9,5: Hieman vino luovutus, muuten hieno.

Kaukot 8: Alku oli ihan super! Sitten Rieha alkoi katsomaan liikkuri-Maarittia ja yhteen seisomiseen tuli tuplakäsky ja tekniikkakin vähän kärsi.

yht. 289p. I-tulos, kunniapalkinto, sij. 2/19 ja rotumestaruus

Ja vielä videot:

Kokonaisuutena homma sujui tosi hyvin. Toki nuo muutamat pistemenetykset harmitti. Mutta tekeminen tuntui tosi hyvältä. Rieha oli aivan hurmaavan ihana, hyvin kuulolla ja asenteella mukana. Oli myös kiva kisata, kun paikalla oli paljon tuttuja ja Keski-Suomen tytöt putsasivatkin rotumestaruudet ihan suvereenisti.

Rotumestarit ja sijoittuneet: Anna ja Pipsa, me, Hanna ja Kit sekä Riitta-Liisa ja Jinga

Koska ihan täydellistä suoritusta ei saatu, niin treenit jatkui tänään. Aamusta nähtiin Raisa ja treenattiin nurtsilla zetaa ja tunnaria. Zetassa tuli taas moka ekalla yrityksellä istumisessa. Sen jälkeen onnistui. Tunnarit oli haastavia, koska tuuli oli tosi kova, mutta hyvin Rieha nuuski ja oma nousi. Tosin tokalla kerralla se varasti ennen käskyä, eli vähän oli tuhmuutta ilmassa.

Raisa oli ihana ja päästiin ajamaan kaksi valmiiksi tallattua nurtsijälkeäkin. Eka oli haastavassa paikassa harhojen takia, mutta niin Rieha vaan sen selvitti. Jäljen nosto oli hieno ja kepit nousi upeasti. Nyt annoin sille jo enemmän liinaa, eikä vauhti kiihtynyt ihan mahdottomasti. Hyvä Rieha!

Toinen jälki oli vielä haastavampi, koska nurmikko oli tosi lyhyttä ja tuuli todella kova. Alussa tuli pieni moka ja Rieha kävi nostamassa merkkipaaluna olleen kepakon. En rauhoittanut sitä kepin tuonnin jälkeen ja se lähtikin vaan poukkoilemaan. Hetken mietittyään se kuitenkin nosti jäljen itse, ilman apuja, niin hienoa! Puolessa välissä se yritti myös yhtä harhajälkeä, mutta siitäkin selvisi. Kepeissä ei ollut mitään ongelmia, eikä myöskään kulmissa. Vielä enemmän hyvä Rieha!

Illalla nähtiin vielä Maarit. Muistuteltiin kaukoja ja pääsinkin huomauttamaan kontaktin tippumisesta. Ruudussa vauhti oli yhtä kova kuin eilen, mutta nurmikolla jarrut ei pitäneetkään ja meni yli. Olin tyhmä, kun en laittanut Riehaa korjaamaan ja se juoksikin luokse. Uudella lähetyksellä olikin vähän pihalla oikeasta kohdasta ja alkoi stopin jälkeen tarjoamaan paikkaa. Kävin palkkaamassa oikeaan kohtaan ja kolmannella lähetyksellä stoppikin oli taas hyvä. Huh, pitikin alkaa sössimään kympin liikkeen kanssa...

Sitten se murheenkryyni zeta. Taas tuli pari mokaa istumisessa, mutta sitten onnistui. Ei tähän nyt auta muu kuin toistot. Rieha myös mokasi yhden seuraamiseen lähdön, eli nyt oli todella huono zeta... No, mokia sattuu.

Ai niin! Oltiinhan me lauantaina agikisoissakin. Kaksi rataa ja ei niin mitään kerrottavaa kellekään Tuomarina oli joku SM-kisatuomari ja radat oli todella vaikeita. Mulla ei käytännössä ollut mitään hajua mitä teen ja nopean maxikoiran kanssa mahdollisimman lyhyet estevälit ja korkeat rimat ei olleet paras yhdistelmä. No, onneksi agi on meille vaan harrastus ;).

Arkihaaste

 Fb:ssä pyöri (monia ärsyttänyt) arkihaaste ja kuvat on sieltä. Tällä hetkellä suurin haaste tuntuu olevan blogin päivittäminen, mutta koitan muistella suunnilleen mitä ollaan tehty.

 

Viikonloppuna käytiin mökillä. Koirat lähinnä juoksi, Rieha kävi uimassa ja Viima kahlaili. Vähän treenattiin, lähinnä tunnaria.

 

Mökkilaiturilla

Sunnuntaina käytiin hallilla. Rieha treenasi kontakteja, pujottelua ja niiden yhdistelmiä. Muutama ohjauskuviokin tehtiin.

 

Treenatessa tulee hiki

Alkuviikko laiskoteltiin. Rieha toki teki pujottelua pihassa, kai sen voi laskea ylläpitotreeniksi.

 

Torstaina olikin koiran päivä ja mulla vapaa, joten päivä meni pitkälti touhutessa. Kävin tallaamassa Riehalle 200m jäljen kuudella kepillä ja x-määrällä kulmia. Jäljen vanhetessa käytiin lenkillä hiekkamontuilla.

 

 

Tunnin lenksan jälkeen ajettiin jälki. Jana meni hienosti. Rieha jäljesti muutenkin tosi mainiosti, ei ryysinyt liikaa. Kepit nousi yksi toisensa jälkeen. Viimeinen keppi meinasi tuottaa ongelmia, meni siitä hieman ohi, mutta palasi takaisin nostamaan. Oikein hyvä meno, olin tosi tyytyväinen!

 

Näin mennään, ohjaaja kuvaa :D

Ja kepit tulee reippaasti takaisin

Illalla treffattiin vielä Anna ja hanna rallytokon merkeissä. Väsättiin parinkymmenen kyltin rata ja kaikki koirat pääsivät tekemään sen pariin otteeseen.

 

Riehan into oli alkuun taas kovempi kuin järki, mutta kyllä se siitä. Tuike teki hienosti, se on pätevä. Viimaa ei meinannut eka innostaa, mutta sekin paransi koko ajan. Hieno sakki ja mukavaa seuraa treeneissä. Hannan lapset toimi hyvänä häiriönä, Tuikekin pystyi hyvin tekemään.

 

Viima ja eteentulon malliesimerkki

  Eilen lenkin jälkeen Rieha teki pari janatreeniä. Eka vähän lyhyempi jana, joka meni hienosti. Tosin tuuli pyöritti jälkeä ja meni ohi kepistä, joka oli pienen jäljen päässä. Toinen jana oli hieman pidempi, siinäkin eteni hyvin, mutta oti takajäljen. Korjasi, kun en päästänyt ja tällä pätkällä myös keppi nousi. Eli onnistumisprosentti oli sata, jos laskee kummankin janan onnistumiset yhteen :D.

 

Illalla käytiin vielä Ellin kentän avajaisissa ja Rieha teki koemaisen evl:n. Lätkäisen sen kehään oikeastaan suoraan autosta, eli ei ihan paras valmistautuminen. Ihan ok se sujui, ei suuria liikevirheitä.

 

Paikkaistuminen ja -makuu sujuivat hyvin. Näin piilosta, että istumisessa liikutti kerran tassuja, makuu oli hieno.

 

Seuruu oli hieman epätasainen. Paikka oli hyvä, mutta pää eli jonkin verran. Zeta oli pätevä, hyvät jäävät ja ok seuruu.

 

Luoksari oli hieno, ruudussa ainoa miinus, kun ennakoi ihan hinasen maahanmenoa ruudussa.

 

Ohjattu perusvarma, luovutus oisi voinut olla parempi eli suorempi. Metsku perus-Riehaa, ei ihan parasta, eli ravilla takaisin hypyn jälkeen. Tunnarissa tuusasi vähän liikaa, mutta ei nostellut. Kaukot ok, joki 10cm eteneminen. Annoin tosin väärän käskynkin yhteen otteeseen.

 

Selkeä ykkönen, vaikka kieltämättä ei ihan oltu samassa kuplassa. Oma keskittyminen siis lähinnä huonoa. Mutta kiva treeni! Lisäksi grillailtiin ja Rieha pääsi vielä juoksemaan Nastan kanssa. Mukavaa :).

Viikon varren treenaukset

Kaikenlaista ollaan taas tehty, päivitykset ei ole ihan ajantasalla. Tässä kuitenkin pikainen briiffaus.

Maanantaina Rieha ajoi yhden jäljen, 5 keppiä, 6 kulmaa ja pituutta 200m. Ei vanhentunut kovin kauaa ja ehkä siitä johtuen Rieha kaahotti. En ole löytänyt meidän jälkiliinaa, eli tämäkin jälki mentiin flexissä, mikä ei tosiaankaan ole paras koiran jarruttamiseen. Tästä johtuen Rieha painoi yli yhdestä kulmasta ja oikaisi siitä viimeiselle suoralle, jättäen kaksi keppiä. Jana oli hyvä ja nuo kolme keppiä nousi hienosti, eli jotain positiivista kuitenkin.

Ehkä nyt pitäisi oikeasti panostaa vermeisiin, ei naurata roikkua flexissä innokkaan kelpin perässä...

Matka 400m
Kepit 9/11
Kulmat 10/11
Janat 2/2

Tiistaina oli agitreenit, jotka meni niin kauhean kivasti! Oli tosi hauska rata ja me oikeasti onnistuttiin monessa kohtaa. Yllätin ihan itsenikin miten kivasti jotkut kohdat meni. Kontaktit ja pujottelut onnistui myös, eli oikein hyvä mieli jäi.

 

Alku meni hyvin. 4-hypyllä hiottiin vähän omaa sijoittumista ja pujotteluun lähetys muutettiin takaaleikkaukseksi, sillä saatiin menoa sujuvammaksi. 12-hypyllä olin tosi epävarma ehtimisen kanssa. Mutta kun pystyin lähettämään Riehan 8-hypylle ja putkeen ajoissa, sain hyvän etumatkan ja sitä kautta ehdin ohjaamaan takaakiertoa ja päällejuoksua 12-hypylle.

Lopusta puuttuu yksi hyppy, eli pujottelusta mentiin vielä toiselle hypylle, joka suoritettiin toiseen suuntaan kuin 18-hyppy. Siinä testailtiin pari ohjausta ja hauskasti näki koirasta, mikä sille sopii. Hyvä treeni!

Keskiviikkona treenattiin Keuruulla Katjan ja Marjan kanssa. Oli tosi kivaa ja treenipaikkana isot nurmikentät on aivan luksusta. Tosin siellä oli kylmä ja vaikka mulla oli paksu takki päällä, niin tuuli puri luihin ja ytimiin. Rieha sai alkuun juosta Foxin kanssa ja voi sitä iloa. Se oli aivan onnessaan ja viiletti nurmikentillä hurjaa kyytiä, jääden välillä vaanimaan Foxia ihan matalana.

Koitettiin saada esiin niitä viime kokeessa esiin tulleita ongelmia. Tehtiin eka koemaisena pätkä seuruuta, zeta ja sitten ohjattu. Tarkoituksena oli katsoa ohjatun alkujumia. Seuruu ja zeta sujuivat kivasti, tosin zetassa istui ekan seisomisen. Mutta olen oikeasti alkanut löytämään jotain harmoniaa näihin liikkeisiin!

Ohjattuun haettiin viime kokeen alkua, eli valmistelin liikkeen, liikkuri lähti, mutta palasikin takaisin ja sitten päiviteltiin kera "tuomarin" muutaman hetken verran. Eli otettiin lähtö uusiksi. Ei hämännyt Riehaa ollenkaan, meni hienosti merkille, samoin nousi oikea. Mutta hyvä treenata näitä ouduompiakin tilanteita.

Metallinoudossa teemana palautusvauhti. Sain vinkiksi kierrättämisen, kun R tulee kohti. Se oli siitä vaan kovasti vaikeaa metalli suussa, lähti kyllä kiertämään, mutta metsku tippui aina jossain vaiheessa. Pitää treenata tuota erikseen. Muutenkin puhuttiin siitä, että onko Riehan odotus palkkaan liian iso tässä liikkeessä ja ei pure kapulaa kunnolla, kun odottaa lelua suu jo valmiiksi auki. Namipalkalla toi heti paljon paremmalla otteella. Herkästi sitä ajattelee, että lelu on aina se paras palkka, kun nostaa virettä, mutta eihän se niin välttämättä mene. Siirrytään siis namipalkkaukseen tässä liikkeessä.

Loppuun katsottiin vielä luoksetuloa. Siihen vedettiin alle ruutu, että saatiin koemaista menoa. Ruudussa meinasikin häiriömerkit viedä koiraa ja se kävi kääntymässä ylimääräisellä merkillä ennen kuin ruutu löytyy. Saatiin tähänkin aika kivoja vinkkejä, seuraavalla kerralla taidetaan siirrellä ruutua ja pistää koiran pää ihan sekaisin.

Itse luoksetulossa teemana kuuntelu. Ensin tein yhden koemaisen, joka sujui hyvin. Sen jälkeen oli hyvä laittaa koiralle haastetta, se kun varmasti jo tiesi mitä oli luvassa. Ensin tehtiin treeniä, jossa Riehaa häiriköitiin kutsuttaessa ja sitten treeniä, jossa häiriköinti tapahtui jo sivulla. Ensimmäinen oli aika helposti selätetty, luoksetulokutsu on niin voimakas. Sen sijaan sivulla maahanmenossa häiriköinti saikin Riehan fokuksen ihan hajoamaan. Varmaan ihan sama kävi kokeessakin. Kun se sai selkeän palautteen siitä, että ei kuunnellut ekaa käskyä, niin ilme muuttui ihan erilaiseksi. Taas kerran. Kyllä tuo kuuntelu vaan on poikaa koiran kanssa, joka osaa!

Puhuttiin paljon siitä, miten osaavaa koiraa kannattaa viedä, kun vire on kohdallaan. Silmiä avasi se, kun Katja sanoi tekevänsä Zenille monesti kuuntelutreenin ennen kehään menoa. Sillä saa koiran hereille ja samaan kuplaan v. se, että itsevarma koira tietää jo mitä tehdään ja voisi omasta mielestään tehdä sen myös ilman ohjaajaa.

Kieltämättä kun ajattelee, niin toimisi varmasti myös Riehalla. Jos ottaa esimerkiksi tuon sivulta maahanmenon. Kun tajusin viime kokeessa, että siinä on häikkää, niin treenasin sitä ulkona. Palkkasin kun teki oikein ja tehtiin useita onnistuneita toistoja. Silti se ei enää hallissa mennytkään maahan ekalla. Tilanne oli eri, Riehan fokus olikin muualla, eikä se kokenut tarpeelliseksi kuunnella niin hyvin, että olisi toimint ekalla käskyllä. Luultavasti odotus itse luoksetuloon oli niin kova, että alku unohtuu. Jos olisin treenannut maahanmenon häiriön kanssa ja olisin pääsyt kerran huomauttamaan siitä, ettei ole kuulolla ja palkkaamaan sen jälkeen hyvästä maahanmenosti, niin veikkaan, että olisi onnistunut kehässäkin.

Semmoisia mietintöjä ja pohdintoja siis. Aina löytyy jotain uutta, mahtavaa!

  

Ihanaa aurinkoa ja ihania treenejä

Miten paljon näistä aurinkoisista päivistä saakin virtaa! Vuorotyöläisen onni olla vapaalla tälläisinä päivinä.

Iloa elämään!

Eilen käytiin juoksemassa koko porukan kanssa. Tallasin Riehalle jäljen vanhenemaan siksi aikaa, eli noin tunniksi. Jälkikausi on nyt siis korkattu. Pituutta jäljelle tuli n. 200m, sisältäen kuusi keppiä ja 5 kulmaa. Heti kunnon testi, miten sujuu talvitauon jälkeen.

Jälkihommat lähti hienosti käyntiin, kun huomasin, ettei jälkiliina ollutkaan autossa. No, yhdet valjaat onneksi löytyi ja 5m flexi, eli niillä lähdettiin. Kyllä oisi hc-jälkiharrastaja ollut kauhuissaan .D!

Ensin janalle. Ja se meni ihan nappiin! Varma eteneminen flexissä niin pitkälle kuin sitä riitti ja sitten lähdin minäkin perään. Meni hienosti suoraan takamerkille ja nosti siitä jäljen hyvin oikeaan suuntaan. Vauhtia oli kiitettävästi, mutta niin vaan eka keppi nousi. Samoin toka ja kolmas. Kolme ekaa kulmaa meni hienosti (osassa oli hieman namia apuna). Neljännestä kepistä R meni yli, mutta palasi itse takaisin, eli ilmeisesti sai hajun jotenkin jälkikäteen. Viidennellä kulmalla se haki jonkin verran, mutta selvitti sen loppupeleissä kuitenkin. Loppu meni hienosti.

Hyvä startti vuoden ekaksi jäljeksi :). Jos ensi kerralle muistaisi ne vermeetkin, toisaalta onnistui se flexissäkin. Täytyy sanoa myös se, että miten se koiraan luottaminen voi olla niin vaikeaa. Nytkin teki mieli itse ohjailla koko ajan, vaikka homma hoitui ilmankin. Ehkä siinä on meidän tärkein treenitavoite tälle kaudelle?

Jälkitilasto on perustettava tällekin vuodelle. Jos tekisi tälläisen hieman tarkemman version:

Matka 200m
Kepit 6/6
Kulmat 5
Janat 1

Riehasta ei ole jäljestyskuvia, eli tässä Viiman tyylinäyte

Otin muuten itseäni niskasta kiinni Riehan pujottelun kanssa. Sekä tänään, että eilen ollaan tehty pujottelua lenkkien jälkeen. Rieha ja myös Viima. Tuntuu, että Riehan meno on jo nyt parantunut paljon. Onneksi on kepit omassa pihassa.

Tokorintamalla tehtiin myös pihatreeniä. Eilen tunnaria ja erityisesti niitä ympyrän mallisia. Joku kuutisen toistoa eri paikoissa ja oma nousi hienosti, eikä ollut puhettakaan maistelusta. Ei myöskään tiputtanut omaa kertaakaan, eli oikein hyvä meno. Tänään muistuteltiin luoksarin stoppeja (tai lähinnä sitä seisomista) ja seuraamista.

Lenkin ohessa tallasin tänään yhden esineruudun Riehalle. Joku 30x40 kaistale, kolme esinettä. Tuike tallasi mukana ja etsi samalla onnellisena omistajalta "hukkuneita" esineitä. Se on niin tosissaan tuon homman kanssa, ihana!

Rieha lähti ruutuun normivauhtia, eli täysiä. Kaksi ekaa esinettä löytyi tosi nopeasti, toinen oli edessä keskellä ja toinen vasemmassa takakulmassa. Ensimmäiseen törmäsi oikeastaan ihan suoraan. Luovutukset näissä ok.

Viimeinen esine olikin haastavampi, se oli aikalailla keskellä ruutua. Rieha pyöri siinä ympärillä, mutta ei vaan paikantanut hajua. En tiedä mistä johtui, esine oli sellaisen kannon vieressä. Koko ruutu oli rinteessä ja tuntui, että R alkoi jo hieman väsymään kun juoksenteli edes takaisin ja otin sen uudelleen lähetykseenkin pariin otteeseen. Lopulta se löysi esineen, mutta sen luovuttaminen olikin haastavampaa. Esine oli sellainen puolipehmeä neulatyyny (ilman neuloja), jossa on koristeena sellaisia pikku-ukkoja reunoilla. Sitä vaan piti purra ja tiputella, kun oli niin siisti. Treenattiin sitten erikseen sen hakemista ja tiukan keskustelun jälkeen malttoi olla suunnilleen purematta.

Koska Riehasta ei ole esineruutukuviakaan, niin Vimps näyttää tässäkin mallia

Loppulenkki vaan lekoteltiin. Perhoset lensi ja oli vaan niin mahtista. Viima varsinkin osaa ottaa ilon irti lekottelusta, se tuli viereen istumaan ja rapsuteltavaksi. Rieha repi keppejä minkä kerkesi ja hyppäsi säännöllisesti kivelle tarjoamaan jotain keppiä heitettäväksi. Tuike kaiveli koloja sammaleeseen. Jokainen siis omalla tyylillään, kaikki nautittiin!

Jälkeä ja tokopätkää

Kun ei ole lunta, niin kai se täytyy vielä jälkeillä. Riehalle tänään 300m jälki 20m janalla, jossa viisi keppiä ja kaksi kulmaa kivikkoisessa metsässä. Vanheni tunnin verran, eli käytiin välissä lenkillä.

Janalla R kaarratti hieman oikealle, josta törmäsi jälkeen ja lähti onneksi oikeaan suuntaan eli vasemmalle. Eli ihan hyvä jana. Eka keppi ekalla suoralla nousi hienosti. Eka kulma oli myös erinomainen. Toisesta kepistä se kaahotti ohi ehkä metrillä, jolloin otin takaisin ja lähetin uudestaan jäljelle, jolloin bongasi kepin. Toinen kulma todella tarkkaan, ihan kuin siinä olisi ollut jotain ylimääräistä hajua. Kolmannesta kepistä meni taas ohi, tein samoin kuin edellisen kanssa. Riehan ilme suorastaan kirkastui, kun keppi löytyi, ilmeisesti se ei vaan saanut siitä hajua, kun oli sen verran sivussa. Kaksi viimeistä keppiä nousi hienosti.

Into oli taas tosi kova, luulen, että se vaikutti noiden kahden kepin kanssa. Toistoja se vaan tämäkin laji vaatii (olipa yllätys). Kulmatyöskentelyyn olin tosin tyytyväinen, samoin janaan. Ihan hyvin mammalomalaisen jäljeksi :).

Jälkitilasto:

Matka 7000m
Kepit 112/128
Hukkia: 1

Sisätokoissa treenailtiin tänään mm. kaukoja ja seuruuta. Perussettiä ja kova into. Kuvasin pari videota.

Rieha on niin liekeissä, ettei tosikaan. Saattaa muuten olla pieni homma saada se mammaloman jälkeen taas kuosiin, kun näin pieni tekeminen on siitä jo aivan maailman mahtavinta ikinä :D. Vire on siis aika korkea, maltti vähän hakusassa :D. Tosin kyllä se loppua kohden taas muistaa malttaa, mutta näkee hyvin, miksi sen kanssa on suotavaa tehdä paljon toistoja.

Vimps on tosi pätevänä. Lopussa näkyy hyvin, miten sen palkkaustemppu eli pyöriminen on alkanut pelaamaan.

Kaikki koirat on videoilla hengessä mukana, hyvää häiriötä ainakin :)

Porokoira- ja pörrötokoa sekä lumihankijälkeä

Lumi on maassa ja projekti "viimaporokoiran tokotreenaus" on nyt alkanut. Kylmät pakkaskelit lumisessa maassa on ihan porokoiran juttu, eli ajoitus on juuri oikea. Viima pääsi eilen kisatokoryhmän treeneihin muistuttelemaan mieleen mitä se toko tarkoittikaan. Ja sehän oli aivan pätevä ja innoissaan! Tämän fiiliksen kun saa pidettyä yllä, niin hyvä tulee.

Tehtiin alkuun luoksetuloja kahden ihmisen välillä. Ajattelin, josko niin saisi vauhtia. Ja kyllähän Vimps juoksi, lähdöt tosin oli hieman haastavia, koska se tykkäsi jäädä kerjäämään lisää namia sinne päähän mihin oli juuri juossut. Otin siitä pari stoppiakin ja hyvin pelasi.

• Luoksetulossa ykköstreeniaihe on vauhti, vauhti ja vauhti. Suorassa luoksarissa se ei yleensä ole ongelma, mutta stopista tiputtaa herkästi raville. Joskus saattaa myös jumittaa lähdössä, eli paljon suoraa palkkaa heti kun lähtee. Stoppeja korkeintaan kiertojen kautta. Perusasento pitäisi treenata takaakiertäen, suoraan sivulle tullessa jää vajaaksi hyvin herkästi, kun vire ei ole niin korkea.

Seuraamisessa tehtiin liikkeelle lähtöjä ja niissä kontaktin pitoa. Valmis-sana pitäisi treenata paremmin kontaktin nostamisen avuksi, mutta muuten Vimps teki tosi hienosti töitä. Sen seuraamispaikka on tosi hyvä ja tekee kivalla ilmeellä. Itse olisi vaan muistettava se perisynti, eli etten saa tuijottaa sitä, koska silloin alkaa jätättämään. Se on vaan tosi haastavaa, koska en tunne sitä samalla lailla kuin Riehaa, jonka seuraaminen on keulivampaa ja tiiviimpää. Periaatteessa Viiman paikka on luonnostaan tokoon jopa parempi, mutta se on vaan erilainen.

• Seuraamisessa käännökset ja juoksu on ne missä on petrattavaa. Viimaa on suht vaikea saada juoksemaan seuruussa täysiä, eli siitä pitää palkata paljon ja sovittaa myös omaa juoksuvauhtia Viimamaisemmaksi.

Nouto tehtiin ensin koemaisena. Hienosti laukalla sinne, ihan pikkaisen kapulan saalistusta ja ravilla häntä heiluen takaisin. Sen päälle yksi vauhtinouto, jossa pelasi enemmän kapulalla, mutta nosti laukan palautukseen.

• Vauhtinoutoja paljon!

Kaukot pelasi muuten hyvin, mutta maahanmenoon tuli jumi, kun käänsi pään pois.

• Häiriöt mukaan treeniin, liian herkästi katselee muualle, jolloin ei kuuntele käskyjä. Paljon palkkaa yksittäisistä siirtymistä.

Paikallaolo tehtiin loppuun kahden muun koiran kanssa. Se oli tosin ihan lyhyt, eli käytiin vaan piilossa. Viima meni ekalla maihin, mutta hitaasti. Makasi upeasti ja perusasentoon nousi hyvin.

• Lähtö on se meidän ongelma. Maahanmeno nopeammaksi ja varmemmaksi.

Siinäpä ne melkein avoimen liikkeet onkin. Jäävät Vimps erottelee aika hyvin, se tekee niin rauhallisella tahdilla, ettei sovella. Kunhan vaan saa motivaation pysymään yllä, niin se tekee oikein mainiota työtä. Nyt se oli koko ajan tosi hyvällä asenteella, häntä pyöri ja haukku raikasi, mikä kertoo aina siitä että sillä on kivaa. Yksi ahdistus saatiin naksuttelusta, mutta siitäkin se toipui heti ja pystyi menemään paikkamakuuseen ongelmitta. Hieno Vimps!

Koko sakki lenkillä ennen lumentuloa

Rieha kävi kentällä ihan pikaisesti tekemässä seuruuta. Ja voi sitä innon määrää. Ei pystytty tekemään suoraa, koska keuli niin pahasti, enkä jaksanut nillittää kun toinen oli niin liekeissä (ihana :D). Seuruutiin sitä sitten pientä ympyrää ja kahdeksikkoa, joissa paikka pysyi paremmin ja joutui työstämään takapäällä.

Lopuksi Tuike pääsi kehiin ja tehtiin sen kanssa haastavaa kontakti- ja häiriötreeniä. Häiriönä toimi Tiia ja Elisa, lisäksi ympärillä pyörinyt bc-Pinna. Pinna meinasi Tuikkusta erityisesti ärsyttää, mutta hyvin se pytyi skarppaamaan ja kontakti säilyi. Pyörittiin siinä seuruuta, sivulle tuloja ja kaukoja. Näitä pitäisi pikkupörrölle tehdä paljon, tekee niin hyvää :).

Jälkihommat on jääneet kokeen jälkeen vähälle. Päätin, että vielä ehtii ja kävin tänään tallaamassa Riehalle jäljen. Pituutta 400m, viisi keppiä ja semmoisessa 10cm lumihangessa mentiin. Kulmia taisi tulla kuusi. Jälki vanheni 1h15min.

Treenaamattomuus näkyi heti janalla. Lähti kyllä etenemään suoraan, mutta meni janasta yli muutammalla metrillä. Kävi siellä kääntymässä, tarkasteli takajälkeä ja vasta sitten lähi ajamaan oikeaan suuntaan. En tiedä tekikö lumi vai mikä (tiineys???), mutta se ajoi todella rauhallisesti ja nenä maassa. Yleensä se kuitenkin alussa ainakin meinaa kahoottaa. Kaikki kepit nousi ja tuli hyvin luovutukseen. Kulmissa työskentely oli tosi hyvää, ei minkäänmoista epäröintiä tai niiden ylittämistä. Janalla sekoilua lukuunottamatta oikein hieno jälki!

Täytyy koittaa jos vielä ehtisi pari jälkeä ajaa, se ainakin on sopivan rauhallista hommaa neitokaiselle. Sitten ei auta kuin antaa hautua ja jos ensi keväälle ottaisi kunnon projektin jälljen treenauksesta. Tämä kesähän oli oikeastaan ensimmäin, kun treenattiin jälkeä enemmän.

Jälkitilasto:

Matka 6700m
Kepit 109/123 (=88,6%)
Hukkia: 1

Huippuälykäs kelpie käyttää kisatauonkin hyväkseen. Silloin voi analysoida edellisten kisojen videoita.