Syystunnelmia

Viime viikkoina ollaan lähinnä ulkoiltu kun on ollut niin kivoja syyskelejä. Aurinkoinen, viileä keli on kyllä ihan paras keli ulkoiluun. Mieli virkistyy :).

Treenihommia ollaan tehty maltilla, eli aika vähän. Kisatokoryhmän treeneissä ollaan Riehan kanssa pyörähdetty pariin otteeseen. Tunnaria ollaan nyt tehty urakalla, että saisi varmuuden niin hyväksi kuin se oli ennen edellistä koetta. Ollaan tehty vähän haastetta mm. niin, että kapulat on piilossa tai ihmisen päällä. Hyvin Rieha ratkaisee asiat ja vaikka menisikin alkuun ihan täysiä, niin aivoissa alkaa aika pian raksuttamaan. Viime kokeen takia ollaan tehty myös kaukoihin häiriötä. Treeneissä skarppaa kyllä hyvin ja uskoisin, että tämäkin treeni taas kantaa parempaan kuunteluun kokeessa.

Mitäs muuta. Hallissa ollaan tehty eteenmenoja eri suuntiin. Todella kivasti se kyllä hakee, hyvin harvoin olen joutunut puuttumaan suoruuteen. Olen samassa treenissä vaihdellut suuntaa, eikä sekään ole pahemmin Riehaa hämännyt. Ainoa mihin olen joutunut hieman puuttumaan, on tarpeeksi pitkälle eteneminen. Se ei sinänsä haittaa, koska ihan varmasti etenee kyllä sen kokeessa vaadittavan 10m, mutta haluaisin, että etenee vaikka sen 30m ilman taaksekatseluja. Varsinkin, kun se pk-puolen eteenmeno pitäisi pitää mielessä, jos vaikka joskus vielä sinnekin kokeeseen ehdittäisiin. Rieha siis alkaa herkästi ennakoimaan stoppia. Onneksi sen saa nopeasti hereilleaviemällä palkan kauas ja sen jälkeen lähettämällä tyhjään.  Tietysti pitäisi muistaa olla myös mustavalkoinen, eikä hyväksyä ennakointia.

Rallyssa olen vähän alkanut miettimään mestarin juttuja. Puolen vaihto edestä tuntui alkuun mahdottomalta, koska Rieha vaan pyörähti ja haukkui ja törmäsi ja mitä kaikkea. Mutta sitten eilen treeneissä se vaan loksahti. On vaan todella vaikea liike noin nopean koiran kanssa, kun pitäisi pysyä sen vauhdissa. Pikkuhiljaa. Edessä peruuttaminen on sekin alkanut sujumaan. Sivulla peruuttamisessa olen nyt treenannut sitä omaa kävelyä ja ehkä sekin pikkuhiljaa. Oikealla puolella vieressä peruuttaminen on muuten Riehalle tosi haastavaa, siihen saa ottaa kunnon vartalonhallintakuurin.

Viimakin pääsi tekemään yksi päivä ja voi sitä intoa :)

Oilin oppeja ja onnistuneita treenejä

Meillä oli tosiaan viime lauantaina Huotarin Oilin koulutus. Edellisestä kerrasta kennelpäivillä ei ollut kulunut kuin pari viikkoa, eli oli mukavaa mennä tasontarkistukseen kun kouluttaja tietää missä mennään. Muutenkin Oili on aina mukava ja kannustava koutsi.

Aloitettiin treeni kuuntelu- ja häiriötreeneillä. Rieha oli näissä aika hyvä, ei juurikaan mennyt lankaan. Tehtiin kaukoja rivissä ja ympyrässä, samoin sivulla istu-maahan-jumppaa. Kerran Oili sai Riehan sivulla maahan, kun tuli ihan viereen ja teki käsimerkin samalla. Voi mikä moka ja Riehan ilme oli sen näköinen. Sen jälkeen kelpi muisti taas kuunnella oikean tyypin käskyjä. Tehtiin myös evl:n paikkista. Tässä ei ollut oikeastaan mitään huomautettavaa, Rieha oli tosi hyvä.

Ykistyistreenissä katsottiin alkuun eteenlähetystä eli merkitöntä merkkiä. Näytin kylmiltään miten lähtee ja hyvinhän Rieha lähti. Ollaan hyödynnet treenissä paljon pallonheittoa vipuvarren avulla ja näytin senkin Oilille. Tuo sopii Riehalle hyvin, sain vielä tarkennuksen siihen, että välillä pallo voisi lentää jo ihan muutaman laukka-askeleen jälkeen. Muuten Rieha etenee kyllä hyvin ja stoppaa hienosti.

Puhuttiin myös siitä, että voisin opettaa Riehan katsomaan eteen vain kerran ja sen jälkeen nostamaan kontaktin, Nyt siis vielä varmistelen tosi paljon ja Rieha jääkin tuijottamaan eteenpäin. Se saattaa lisätä riskiä sille, että ehtii bongata matkalla jotain muuta, eikä menekään suoraan. Ja pk-puolellahan tehdään juuri niin, että Rieha katsoo eteen ja ottaa sen jälkeen kontaktin, eli ihan hyvin voisi ottaa saman käyttöön myös tokoon.



Hässäkkää tehtiin myös. Alkuun koemainen, joka onnistui, vaikka Rieha vähän kaartaen kiertoon menikin. Alettiin tekemään siihen vaikeutusta, eli siirrettiin koko hässäkkää eri suuntaan kuin aiemmalla kerralla. Tämä oli Riehalle yllättävänkin vaikeaa. Omasta mielestä se bongasi merkin hyvin, mutta silti kävi kaartamassa siellä päin, missä merkki edellisellä kerralla oli ollut. Toki sitten heti korjasi virheensä lennosta ja kiersi oikean merkin. Siirreltiin hässäkkää vielä pariin otteeseen ja selkeästi Rieha alkoi ajattelemaan enemmän, eikä mennyt enää lankaan. Kiva juttu, että pystytään tekemään vähän vaikeampaakin treeniä jo ja niissäkin tulee onnistumisia!

Loppuun tehtiin vielä peruuttelua. Alettiin opettamaan Riehalle sitä, että peruutus tarkoittaa seisomaan nousemista, eikä hillitöntä sinkoamista taaksepäin. Käytössä meillä oli etupalkka ja pienellä jalan siirrolla ja käskyllä Riehan piti nousta seisomaan. Tajusi tämän nopeasti ja tuosta sitten edeteään pienin askelin siihen, että peruuttaessa seisotaan ja liikutaan rauhassa. Vaatii todella paljon työtä, Rieha on niin hektinen tuossa seuruussa, varsinkin kun on nyt saanut päähänsä, että taaksepäin meneminen täysiä on se juttu.

Tällä viikolla ollaan treenattu pariin otteeseen hallilla. Harjoittelu meinaa viedä kaikki mehut, mutta onneksi muutama hetki treeniin on löytynyt. Keskiviikkona mulla oli mukana Viima ja Rieha. Viiman kanssa tehtiin sekä tokoa, että agia ja se oli niin onnessaan. Muutenkin pakkaset on sopineet rouva porokoiralle kuin nenä päähän, se on suorastaan villiintynyt viime viikkoina. Ja oli tosi kivaa tehdä sen kanssa, ihan pikkaisen mietin jopa, että mitäs siinä uudessa avoimessa luokassa olikaan, josko mummoporokoira vielä yllättäisi... Nyt tehtiin sen kanssa merkin kiertoa, noutoa, hyppyä ja kakeja, kaikki oli aika hyvin muistissa. Haukku toki raikasi aina välillä, mutta pääasia, että oli iloa ilmassa :).

Riehan treenilistalla on olleet aika lailla nuo samat jutut kuin Oilin koulutuksessakin. Eilen tosin nähtiin Annan kanssa ja tein Riehalle hieman koemaista, mukana myös virkistyksenä vanhoja liikkeitä.

Ekassa setissa Anna liikkuroi meille tunnarin. ruudun, luoksetulon ja zetan. Näissä oli kyllä superhieno meno, kertakaikkiaan! Tunnarissa varma nuuskin, kerran ylitti oman, mutta muuten hyvä. Ruudun eteenlähetys onnistui tosi hyvin ja loppu meni hienosti. Luoksari stopit pelasi ja zetassa saatiin hyvä zen-fiilis, mikä tarkoittaa myös sitä, että jäävät onnistuu. Super!

Toisessa setissä tehtiin hässäkkä ja kaukot. No, hässäkässä kävi niinkuin siinä vielä tässä vaiheessa joskus käy, eli lähti lähetyksellä kohti hyppyä. Otin sen takaisin ja uudella lähetyksellä kierto onnistui ja loppukin sujui. Jumpattiin tätä hetken verran ja todettiin, että Rieha jäi jonkin verran kiinni liikkuriin, mikä sai sen sitten unohtamaan kierron. Mutta saatiin kuitenkin hyviä toistoja ja parikin sellaista, joilla olisi ollut mahdollisuudet hyväänkin arvosanaan. Tämä on meille vaan vielä semmoinen fifty-sixty-liike, joko onnistuu tai ei. Sen sijaan kaukot Riehan pitäisi osata, mutta esitti kyllä nyt luokattoman huonoja vaihtoja. Tässä olisi taas jumpattavaa.

Kolmannessa setissä tehtiin vielä ohjattu. Sen Rieha teki konkarin elkein, ei ongelmia. Loppuun kierrätin sitä vielä muutamaan otteeseen hässäkän isolle merkille, että siitä jäisi vahva mielikuva.

Kiva oli tehdä vähän koemaista ja nähdä, että voidaan kyllä onnistuakin. Toki uudet liikkeet vaatii vielä paljonpaljon toistoja, että ne onnistuisi joka tilanteessa ja joka paikassa. Mutta koska aikaa ei ole määrättömästi, niin jossain vaiheessa noitakin on lähdettävä kokeilemaan. Katsotaan kuinka käy.

Episodi X: Riehan paluu

Perjantaina hain Riehan kotiin. Samalla sain pallutella 7-viikkoisia pentuja. Ne olivat edelleen aivan älyttömän suloisia, rohkeita ja reippaita koiranalkuja. Tällä viikolla pennut lähtevät uusiin koteihinsa ja yksi jää kasvamaan Mäntysaloille. Paljon onnea matkaan kaikille :)!

Tässä vielä kuva siitä, kuinka lauma pentuja paimentaa äitiään. Olivat aika tosissaan tuon homman kanssa!

Riehan mukaan lähteminen oli tietysti kaikista parasta ikinä. Se vaikutti hyvin lähtövalmiilta, vaikka edelleen antoi pentujen välillä imeä ja muutenkin leikitti niitä mielellään. Mutta varmaan parin kuukauden mammaloma alkoi jo riittämään. Se ei ollut yhtään väsyneen oloinen, pikemminkin sen oloinen, että voisi jo tehdä vaikka mitä.

Kotona Rieha on ollut oma iloinen itsensä. Se on valloittanut sängyn ja leikki maistuisi joka välissä. Tuike ja Viimakin vaikuttivat jopa iloisilta Riehan paluusta, vaikka epäilin, että jotain kyräilyä voisi varsinkin Viiman suunnalta tulla. Mutta niin vaan lauma palasi vanhaan vahvuuteen täysin ongelmitta. Sakki on lenkilläkin juossut ja leikkinyt keskenään normaalia enemmän.

Riehan kanssa aloitellaan nyt reippaampi kunnon kohotus ja eritysesti projekti Tissit pienemmiksi. Riehan nisät on nimittäin aika valtavat. Nehän jäi isoiksi jo ekasta pentueesta ja nyt ne ovat todella isot. Toivottavasti ne siitä kutistuvat ajan kanssa. Menoa ne eivät onneksi haittaa, mutta takkia olen pitänyt ulkoillessa päällä paleltumisvaaran takia.

Treenirintamalla on paljon suunnitelmia ja kisakalenteri on kaivettu esiin. Ajattelin, että ei meillä ole mikään hätää kisailla, mutta tänään tuli Kennelliitolta SM-kisojen osallistumiskriteerit ja siellä onkin, että EVL:n tulosten on oltava tehty uusilla säännöillä. Meillä olisi vanhoilla säännöillä kaksi ykköstä viime SM-kisojen jälkeen, mutta ne eivät nyt siis kelpaa. Kova kiirus tulee, koska meillä on yli kahden kuukauden tauko treeneistä ja keväällä on luvassa lisää taukoa. Saa nähdä kuinka käy, kieltämättä ohuesti harmittaa, jos ei ehditä kisaamaan tuloksia. Jos osallistumiskriteerit olisivat olleet tiedossa jo viime SM-kisojen jälkeen, olisin varmasti kisannut Riehalla vielä kesällä/syksyllä ennen pentujen tuloa. No, ei mahda mitään.

Tänään kuitenkin suunnattiin hallille ensimmäisiin "kunnon" treeneihin. Työn alle tietysti kaikki uudet evl:n liikkeet. Eikä ne nyt ihan pahalla mallilla olleet, toki vaativat vielä hurjasti työtä ja koemaista tekemistä alle, ennen kuin voi ykkösiä odottaa. Mutta ihan nollasta ei tarvitse lähteä.

Aloitettiin kiertohässäkällä. Alkuun pelkkiä kapulan nostoja ja hyppyjen kautta luovutukseen tulemisia. Rieha oli aika hyvä, kapulat nousi kummaltakin puolelta ja muisti uuden luovutuspaikan sivulle aika hyvin. Vauhtia riitti ja muutenkin asenne oli makea. Sitten lisäsin hässäkään kierron, jota tehtiin ensin erikseen ilman ongelmia. Kierron jälkeen kapulat nousi hienosti, mutta hyppy oli haastava. Ilmeisesti kierto nostaa sen verran virettä, ettei ihan malta loppuun saakka Tuo siis työn alle.

Merkitöntä merkkiä treenattiin pariinkin eri suuntaan. Häiriönä oli alkuun tokohyppy ja sitten agilityesteitä. Tehtiin lähetyksiä myös ihan kohti seinää, se kun on aika todennäköinen skenaario monessa kokeessa. Meno oli aika hyvää, käytin välillä targettia ja välillä ilman. Hyvin Rieha etenei eikä häiriöt haitanneet. Hieman sillä meinaa lopussa tulla pomppuja, jos targettia ei ole, eli ennakoi stoppia. Mutta sekin varmasti vähenee kun saa toistoja alle.

Treenattiin myös EVL:n makuuta Viiman toimiessa häiriökoirana. Tässä Rieha oli tosi hyvä, ei reagoinut Viiman käskyihin tai luoksetuloon.

Kaukoja, zetaa ja seuruuta muistuteltiin loppuun. Intoa oli, vähän liikaakin seuraamiseen, mutta kaukoissa skarppasi tosi hyvin. Olipa kiva taas treenata tuon pienen innokkaan kelpin kanssa!

Rotunsa (ja muutenkin) Paras Viima

Tänään lähdettiin pitkästä aikaa näyttelyyn Viiman kanssa. Onneksi vaan ihan naapuriin, Laukaaseen, koska tietysti unohdin rokotustodistukset ja näyttelypaperit kotiin. Oli huomattavasti kivempaa ajaa 15min niitä hakemaan, kuin ihmetellä jossain satojen kilometrien päässä, että mitäs sitten :D. Nyt siis päästiin näyttelyalueelle kohtuullisin pienin ponnistuksin.

Meidän näyttelyseurueeseen kuului Viiman lisäksi Naakka ja Ipi. Malikehä oli ekana ja Ipi oli siellä upeasti ROP-VET ja VSP. Siitä oli aika hyvä jatkaa porokoirakehän, kun ainakin yhdellä oli jo kasa pokaaleja plakkarissa.

Tuomarina toimi Markku Kipinä ja hyvin pian kävi selväksi, että tiukka tyyppi oli kyseessä. Koirat kopeloitiin kyllä päästä varpaisiin, lisäksi ne mitattiin. Sai siis ainakin rahalleen vastinetta :D. Tuomari tykkäsi, että Naakka oli huikean Hyvä veteraaniuros, mihin oltiin tyytyväisiä. Muutenkin H:ta jaeltiin avoimin käsin, eli ei ollut varmuutta, mitä Viimasta tykkää.

Tiina sai kunnian handlata Viiman ja hienosti se meni (vaikka pientä tuskan hikeä meinasi ilmeisesti pukata :D). Tuomari tuntui tykkäävän Viimasta ja niinhän siinä kävi, että Viima sai arvosteluksi Erinomaisen. Ja koska se oli ainoa ERI:n saanut porokoira, oli se myös automaattisesti ROP ja tietysti myös ROP-VET. Eli koko potti kotiin!

Kaikkein Paras Viima!!

Arvostelu meni näin:

Feminiininen, hyväluustoinen veteraani. Koon ylärajalta. Hyvä raajaluusto, hieman pehmyt selkä. Pitkä lantio, hyvä kaulalinja. Hyväilmeinen pää, hyvät korvat ja silmät. Turkki ok. Riittävä askel. Hieman korkea häntä.

Pakkohan sitä oli sitten jäädä myös isoihin kehiin. Olihan meillä tuplaedustus veteraanikehään ja Viimalle paikka vielä ryhmäkehään. Hieman kyllä jo väsytti, mutta kerrankos sitä.

Tällä kertaa Raisa sai handlata Viimaa, kun Tiina juoksi Ipin kanssa. Hyvin porukka veti, oli ilo katsoa! Viima vielä oikein skarppasi ryhmäkehään, kun vetskukehässä meinasi jo hieman väsyttää. Tätä edesauttoi edessä juossut ihana podengopoika, jonka kanssa Viima flirttali estotta. Pelinaisen vikaa :D. Menestystä ei näissä isoissa kehissä tullut, mutta eipä se juuri painanut.

Ihan seisotaan niin kuin näyttelykoirat

Semmoinen reissu meillä! Kannatti lähteä, vaikka aina omaa mielenterveyttä epäilenkin, kun näyttelyihin raahaudun. Suurkiitokset Raisalle ja Tiinalle handlauksesta ja Tiinalle kuvista!

Rieha kävi perjantaina kisatokoryhmän treeneissä. Tarkoituksena oli tehdä kisamaisena settinä ruutu ja zeta, että näkisi skarppaako zetaan jos on päässyt juoksemaan ensin. Mutta tokihan se sitten mokasi ruudussa ja olihan se pakko korjata. Se meni ruutuun ihan sata lasissa ja ei pysähtynyt sisään ja taisi mennä vielä maahankin suoraan. Vähän liikaa virtaa siis. Korjasin ja seuraavaksi tarjosi leikkiinkutsua ruudussa... No saatiin tehtyä loppuun.

Zetassa tuli sitten esiin juurikin se ongelma vauhtiliikkeen jälkeen. Ei ollut kuulolla ja istuminen meni seisomiseksi. Kuuntelemattomuus näkyi jo lähdössä, eli pitää ottaa se heti alusta huomioon. Heti, kun lähtö oli parempi, niin jäävätkin onnistui.

Sitten pyysin Satua liikkuroimaan meille pitkän seuruun. Siis oikeasti pitkän. Halusin nähdä, että missä vaiheessa vire laskee, jos on laskeakseen. Oltiin tehty alle jo yksi seuraaminen itsekseen. No, eipä se juuri laskenut, Riehalla oli vaan niin hauskaa. Toki se loppua kohden skarppasi paremmaksi ja sain sen pari kertaa kiinni huonosta käännöksestä tmv., eli sitä kautta saatiin pakettia tokomaisemmaksi. On se vaan semmoinen intopiukea!

Loppuun tehtiin paikkiset rivissä. Niissä ei juuri huomautettavaa, en nähnyt edes tassujen liikettä.

Eilen treenattiin vielä Killerillä. Riehalle tunnari, ohjattu, zeta ja luoksaria. Ei pahempia mokia, oli hyvin kuulolla, kapulat pysyi hanskassa ja stopit sujui. En viitsinyt sen kanssa kauheasti jankata.

Viima esitti myäs toko-osaamistaan tunnarin ja noudon myötä. Jos ei muuta, niin oli sillä ainakin tosi kivaa! Häntä heilui ja naama loisti, vaikka tunnarissa kapulat tuotiin yksitellen ilman minkäänmoista ajatusta haistelusta. Tavan nouto sen sijaan sujui kivasti.

Tuike sai tehdä häiriötreeniä kuuntelun muodossa. Pikkukoira sivulle perusasentoon ja muut häiriköi. Se oli ihan yllättävänkin hyvä ja skarppasi tosi hienosti! Sekin sai lisäksi tehdä noutoa sekä puisella, että metallisella kapulalla. Mielenvirkistystreeni toimi taas hyvin!

Palauttavat ja häiriötä

Viikon treenit tulee taas tiivistettynä. Itsellä alkoi tällä viikolla koulu ja Riehalla juoksu, joten ne ovat hieman rajoittaneet menoa. Onneksi juoksunartun kanssa saa treenata toisessa lämpimässä hallissa missä käydään, joten voidaan jatkaa omia treenejä rauhassa.

Sunnuntaina käytiin tekemässä palautteleva Annan ja Hannan kanssa. Tosin se meni sitten aika vaativaksikin treeniksi ja pieni kelpi joutui miettimään ihan tosissaan. Halusin siis, että tehdään erityisesti haistelemattomuutta. Sitä kun kokeessa näkyi sekä ruudussa, että paikkamakuun lopussa (tosin tämä juoksujen alkaminen osaksi sitä selittää).

Rieha paikkaistumisessa Varkauden kokeessa. Kuva Anniina Huovinen.

Alkuun tehtiin paikallaolot porukassa. Istuminen oli hieno, mutta makuussa häiriönamit oli Riehasta ällöjä ja se makasi osan aikaa etutassu kropan alla. Pitää muistaa, että nameja ei saa jättää ihan niin lähelle.

Sitten lähdettiin tekemään ruutuun nuuskintahäiriötä. Ensin laitoin Riehan ruutuun ja Anna kävi laittamassa sinne namia, kun itse kävelin. Sitten Anna houkutteli Riehaa nameilla sekä heitteli niitä. Näistä Rieha vielä selvisi hyvin ja tehtiin myös sivulle kutsuja.

Sitten vaikeutettiin ja namit olikin ruudussa valmiina ja Riehan piti juosta ruutuun täydestä matkasta. Ekalla kerralla meinasi napata namin suuhunsa ja ärähdin. Sen jälkeen nameja piti väistää ihan tosissaan, ei meinannut kelpi enää löytää ruutuun ollenkaan. Se tarjosi kaikkea muuta. Lopulta, kun ruutu taas löytyi, niin sinne piti koikkelehtia namien yli niin, ettei vahingossakaan vaan koskenut mihinkään. Oli muuten aika hauskan näköistä hommaa.

Hieman jo huolestuin, että noinko rikottiin koko ruutu, mutta toisaalta, Rieha joutui ainakin ajattelemaan. Ja kun tauon jälkeen testattiin ruutuun lähetystä, niin juoksi ihan täysiä, suoraan ja ongelmitta. Hanna meni vielä häiriöksi istumaan ruudun taakse ja se tuntui olevan oikein extramagneetti Riehalle, sellaista vauhtia se ruutuun sinkosi. Eikä nuuskinut :). Niin ja merkki oli muuten sikahyvä läpi treenin, siihen ei ruudun sekoilu vaikuttanut.

Toisena treeninä otin kaukoja häiriössä. Taas mielessä se nuuskimattomuus ja jätinkin nameja ympärille. Ne vaan veti niin jumiin, ettei Rieha voinut sitten oikein tehdä kaukojakaan, koska nameihin EI saa koskea. Hannan vinkistä siirsin ne kauemmaksi, jolloin jumi vähenee, mutta edelleen joutuu ajattelemaan. Silloin alkoi kaketkin sujua. Kit tuli vielä lisähäiriöksi viereen tekemään kaukoja omaan tahtiin. Sekin meinasi hieman vaikeuttaa, ehkä eniten sen takia, että yhtäaikaiset käskyt hieman vaikeuttivat ymmärrystä. Loppuun jumppasin kakeja vielä itsekseen, että jäi kaikki jumit pois.

Tunnarikin löytyi. Kuva Anniina Huovinen.

Tiistaina nähtiin Hannan ja Jennyn kanssa. Aloitettiin treeni kehäänmenoilla ja paikkiksilla. Rieha tuppaa nykyisin olemaan kehään mennessä aika irti, joten tämä oli hyvä treeni. Paikallolot meni hyvin ja jumpattiin erikseen vielä jättöjä. Rieha on nykyisin aika hyvä näissä, eikä juuri muiden käskyihin reagoi, Oma käskyni taitaa  tosiaan olla aika napakka, sillä kun usein saan muitakin koiria maahan :D.

Sitten tehtiin itsekseen, mutta lapsi- ja koirahäiriössä mm. metalliin vauhtia, merkkiä (vaikka vieressä toinen koira tekee taaempana olevaa merkkiä) ja kaukoja. Hyörinää ja pyörinää oli ympärillä, mutta hyvin R keskittyi.

Tuike treenasi myös rallytokoa ja sille teki erityisen hyvää juurikin häiriö. Muuten se on kovin mallikas, kaikki avoimen liikkeet sujuvat. Yksi juttu on vaan hirmuisen hankala pienelle, innokkaalle pystykorvalle. Nimittäin hyppy. Tai siis se, että kun Tuike on saanut sen kerran hypätä, niin miten sen saa menemään siitä ohi ilman, että karkaa hypylle. Se on hypystä aivan onnessaan. Harjoiteltiin siis hypyn ympäri seuraamista.

Kohta 11-vuotias, oppimaan innokas

Eilen käytiin Viiman ja Riehan kanssa hallilla. Rieha treenasi pöksyt jalassa, mutta eipä se juuri haittaa. Tarkoituksena oli alkuun treenata ohjatun luovutusasentoja, mutta samalla tajusin, että tämähän on hyvä liike treenata uutta evl:n liikettä eli kiertoa ja noutoa. Siinä saa olla eteen luovuttavan koiran kanssa tosi tarkkana, että koira varmasti suoristaa itsensä luovutukseen, joten ihan hyvä alkaa treenaamaan.

Alkuun Rieha kiersi hienosti ja suoraan, mutta kun oli pari kertaa saanut noutaa, niin yrittikin suoraan kapulalle. Eli tarkkana saa olla. Mutta hyvät pohjat sillä tähän liikkeeseen on, enkä usko, että tulee tuottamaan ongelmia. Luovutusasentoakin pitää vaan treenata.

Tässä treenissä tuli muuten esiin kapulan puremista. Normaalissa ohjatussa se ei koskaan pure kapulaa, mutta ilmeisesti kiertäminen nostattaa sen verran, että kapula pyörii. Treenattiin vielä erikseen nättiä pitämistä ja muistuttelun jälkeen se alkoi toimia taas.

Seuraavaksi paneuduttiin jättöihin luoksetulossa ja kaukoissa. Appari näytti peukkua, jos Rieha oli nätisti kun kävelin pois sen luota ja jos onnistui, niin saikin tulla suoraan palkkaan. Tämä treeni on jäänyt vähän unholaan ja odottelusta on tullut vähän tylsää. Tällä Riehan saa skarppaamaan, kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Stoppeja tehtiin luoksetuloon myös ja niissä oli hyvä meno. Loppuun vielä kaukojen häiriötä, koska niissä huomio herkästi kiinnittyy johonkin ja käsky jää kuulematta. Muutamaan otteeseen keskusteltiin, mutta jos pöllöili, niin keskeytin homman, näytin menetetyn palkan ja otettiin sitten uudestaan. Järjestään paransi menoa tämän jälkeen. Hyvää ajatustyötä siis.

Viimakin teki tokoa. Ja sillä oli kivaa. Sen sijaan ohjaaja taas muisti, miksi Viima ei käy kokeissa. Tässä Viiman variaatiot noudosta:

Mutta oli sillä ainakin kivaa :D.

Korvaeläin treenaa ja kisaa ykkösen arvoisesti

Taas on muutamat treenit takana. Keskiviikkona omalla porukalla Haukkuvaarassa. Riehalle tarkkuutta luoksetuloon, seuraamiseen ja ohjattuun. Ja kuulemma näkyy, että kuri on tiukentunut ja härvääminen vähentynyt :). Viimakin treenasi, edelleen porokoiramaisella innolla.

Torstaina nähtiin isommalla naisporukalla taas Haukkuvaarassa. Pari tuntia vierähti tehokkaasti ja olipa mukavaa. Rieha teki tunnaria liikkuroidusti (oma nousi heti, ei puremista), seuraamista (paranee, pitää vaan muistaa maltilliset kehut), zetaa (malttia, seuraamiseen ei keulita) ja metallihyppyä (hieno). Lisäksi tehtiin loistavassa lapsihäiriössä paikallaolot ja jumpattiin paikkamakuun aloituksia. Hyvä setti!

Perjantaina vielä viimeistelyt ennen lauantain koetta. Liikkuroituna ensin ruutu, jossa tuli leikkiinkutsuasento seisomisen sijaan eli se korjattiin. Muuten hyvä meno ja erilseen treenattiin vielä merkin paikkaa. Ohjatussa tehtiin kumpikin puoli ja varmistelin lähinnä suoraa luovutusta. Tunnari meni hienosti. Loppuun vielä paikkikset porukassa, niissäkään ei ongelmia, vaikka halliin ja suoraan piiloon pölähti räyhäävä bortsu. Hyvät viimeistelyt siis.

Tänään suunnattiin Varkauteen Anne Nokelaisen tuomaroimaan kokeeseen. Meinattiin nukkua pommiin, mutta ehdittiin kuitenkin. Evl:ssä oli 8 koirakkoa ja liikejärjestys oli sotkettu.

Pisteet ja selostukset suoritusjärjestyksessä:

Paikallaistuminen 10
Paikkamakuu 9.5: Rieha nuuski ihan pienesti, kun tulin piilosta. Sain muuten kaksi muuta koiraa maahan omalla käskyllä alussa, hieman nolotti...

Ruutu 9.5: Vauhti oli kova, mutta hieno merkki ja hyvät stopit. Puolikas lähti, kun Rieha taas nuuskaisi ruudussa maatessaan. Tuomari kommentoi, että on sillä kyllä melkoiset loikat ja niinhän sillä on :D.
Luoksetulo 9: Tuli isoilla loikilla, niihin nähden stopit hyviä.
Zeta 9.5: Seuraaminen keuli hieman lopussa.
Seuraaminen 7.5: Rieha oli ihan liekeissä, seuruu lähti askelsiirtymillä ja siitä lähti sellainen wii-ääni. Eli vire oli tosi kova. Välillä hyvää menoa, välillä keuli. Tuomari sanoi, että näkee että koira osaa, mutta nyt into vie järjen. Miinukset alun äänestä ja ajottaisesta edistämisestä.

Kaukot 6.5: S-I- vaihdossa tuli muutaman sentin eteenpäin, muuten tekniikka ok. Mutta viimeisessä vaihdossa katsoikin yhtäkkiä tuomaria, siihen siis tuplakäsky ja -2p.
Tunnistusnouto 9: Kerran meni omasta ohi, muuten hyvä. Kapulaa piti hyvin, eikä purrut.
Metallihyppynouto 9.5: Ekaa kertaa isommalla kapulalla, ihan ok. Takaisin olisi voinut tulla hinasen nopsemmin omaan makuun.
Ohjattu nouto 9.5: Saatiin oikea ja minusta se oli aika lailla hieno. Hyvä vauhti, tarkka merkki, hyvä nostoja luovutus.

Yht. 282.5p. 1-tulos, sij. 2/8

Tuomarointi oli tiukkaa, mutta oikeudenmukaista ja linjakasta. Varkauden halli oli nyt Riehalle vähän hankala, koska sisällä ei mahdu pyörittämään ja koska halli on keskustassa niin juoksutuspaikkoja ei ole. Päälle vielä järkyttävä liukkaus, niin ei paljon voinut kelpiä riehuttaa. Ja se kyllä näkyi ekassa setissä :D. Mutta tyytyväinen olin siitäkin huolimatta, Rieha on vaan niin hauska kaiken intonsa kanssa. Ja kyllä se malttikin sieltä tulee ja saadaan tuo seuraaminen taas kuosiin. Lupaan olla tarkka ja pitää kriteereistä kiinni, katsotaan sitten taas seuraavassa kokeessa.

Meillä on nyt viiden ykkösen putki evl:ssä, aika hienoo! Voi ehkä sanoa, että suoritusvarmuutta alkaa jonkin verran olla. Ja olipa kiva taas kisata!

Talvitreenit sujuu, mutta vain hallissa

On tää talvi ihanaa. Joko tulee lunta tai on kauhea pakkanen. Ei muuten lenkkeilykään aina ole ihan helppoa, kuten Tuike voi todistaa. Nuoskalumi ja pikkukoiran turkki eivät oikein sovi yhteen...

Onneksi on ihania, lämpimiä halleja, joissa treenata. Muutama vuosi sitten täällä päin ei ollut yhtään isoa lämmintä koiratreenihallia, nyt on jo pari kappaletta. Ollaankin siis ahkerasti käytetty niitä hyväksemme. Viikon sisään ollaan käyty hallitreeneissä useamman kaverin kera ja itsekseen. Torstaina oltiin Hennan kanssa aamutreeneissä, perjantaina oli kisatokovuoro isommalla porukalla, sunnuntaina treenattiin Jennyn ja Annan kanssa ja eilen käytiin mustien koirien kanssa tunnin reipas hömppäilytreeni. Kuten kuvista näkyy, niin hauskaa oli :).

En ala sen kummemmin erottelemaan tätä treenikimaraa. Riehalla on ollut oikeastaan kaikissa treeneissä aika samat isot asiat työn alla. Tunnari, seuraaminen ja luoksetulo.

Tunnarissa ollaan etsitty yhtä kapulaa ja siinä samalla muistuteltu kaunista luovutusta. Sen kanssa toimiikin aika hyvin ja yhdistettynä pitotreeniin ote alkaa olemaan taas korrekti. Pitotreenissä ollaan pariin otteeseen keskusteltu aika voimakkaasti kapulan pyörittämisestä, mutta sitten löysensin hieman pipoa ja otettiin enemmän hyvän kautta, niin asiasta vääntäminen väheni heti. Anna sanoikin hyvin, että pitotreeni on ainut treeni, missä on ikinä nähnyt Riehan ottavan vähän painetta sanomisesta. Muutenhan se ei juuri korvaansa lotkauttele. Mutta pääasia, että ote on parantunut. Ai niin ja se todettiin myös, että tunnarikapulaa ei kannata heitellä ja sitten pyytää hakemaan. Se kiihdyttää ja pureminen lisääntyy heti.

Lisäksi ollaan tehty vaikeutusta väärien kanssa. Kisatokovuorolla tehtiin treeni, jossa kaikki kapulat oli matalien kartioiden alla. Se hieman hämäsi Riehaa, mutta aika nopeasti taas paransi. Lisäksi muutamat yksittäiset koemaiset treenin on sujuneet hyvin ja oma on noussut varmasti. Eli ehkä kelpien elämän järkyttely ajoi ihan asiansa, ei pääse liian itsevarmaksi.

Seuraamisessa ollaan jatkettu muistuttelua oikean jalan mukana kulkemisesta ja hyvästä perusasennosta. Voisin jopa oikeasti sanoa, että toimii! Helpoiten Rieha menee lankaan heti lähdöissä, mutta kun sen saa siitä kiinni, niin skarppaa ja suoralla paikka alkaa olemaan aika hyvä. Tarkkuutta tämä vaatii, toivottavasti vaan jaksan pitää kriteeristä kiinni.

Luoksetulossa olen yrittänyt muistaa sen kriteerin myös. Lisäksi ajettiin kelpille sisään sitä, että merkille ei ole tarkoitus pysähtyä itsenäisesti. Miten ne oppiikin nuo asiat niin hyvin. Rieha on ihan varma, että merkin kohdalla kuuluu stopata ja alkaa sitten kyttäämään sitä. Olenkin siis tehnyt paljon suoria luoksetuloja suoraan palkkaan. Lisäksi satunnaisia stoppeja ihan missä kohden vaan, hyödyntäen myös takapalkkaa. Stopit on sinänsä olleet hyvällä mallilla, kunhan pidän kriteeristä kiinni.

Mitäs muuta. Kisatokovuorolla tehtiin ruutua käskytettynä ja se sujui hienosti. Lisäksi ollaan jumpattu kaukoja. Metallinoutoa sen verran, että päätin vaihtaa kapulaa astetta isompaan otteen parantamiseksi. Ja onhan se helpompi nähdäkin eri alustoilla. Paikallaolot treenattiin kisatokovuorolla, lisäksi paikkamakuun aloituksia jumpattiin Jennyn ja Annan kanssa. Niin ja agipuolelta tehty kontakteja, Puomilla hiipiminen on lisääntynyt kovasti ja ihan vaan sen takia, kun en luota siihen. Eli sitä ollaan tehty palkan kanssa.

Siinäpä Riehan treenin tiivistettynä. Muutamaan asiaan saa kyllä aikaa kulumaan :).

Viima on tehnyt nyt pariin otteeseen hupitokoa ja se on ollut aivan liekeissä. Miten siitä onkin tullut tuollainen villikko :D. Tosin suoritukset voi olla hyvinkin omaperäisiä, kuten todettiin. Viima etsi tunnarikapulaa piilosta, ei löytänyt ja Anna meni haukkumaan, jolloin kapulalle piti haukkua ja sen jälkeen häntä heiluen yrittää luovuttaa sitä ensin Annalle ja sitten Jennylle... Voi huoh, nämä pitäisi niin saada videolle :D. Mutta on siinä silti ollut intoa. Seuraaminenkin on maistunut ihan eri malliin kuin pitkään aikaan ja rallytokopätkääkin saatiin hyvin tehtyä. Puomit ja pujottelut menee myös kuin vettä vaan. Pääasia, että Viima on tyytyväinen.

Myös Tuike treenasi rallyjuttuja hallissa. Ilmoitin senkin nyt kisaamaan, eli pitää ihan tosissaan treenata peruutteluja ja ehkä hieman häiriötäkin. Eiköhän sekin siitä.

Tänään lenkkeiltiin umpihangessa kirpakassa pakkassäässä. Viima niin tykkää, kun saa työntää päätä hankeen ja haistella lintujen jälkiä. Ihan porokoiran keli! Tosin niin se taisi olla kelpienkin keli, semmoista kyytiä se veti koko parituntisen. Ja aina joukon ensimmäisenä, raivaten tietä umpihangessa lumen pöllytessä. On se vaan semmoinen urheilijaluonne, uskomaton tyyppi :D.

Häiriö- ja kimppatreeniä

Maanantaina käytiin hallilla koko porukan kanssa ja vedettiin tehokas treenituokio. Viiman kanssa aloitettiin pienellä agipätkällä. Vauhti ja hauskuus, ne oli homman tarkoitus. Viima olikin kovasti liekeissä ja arvosti erityisesti putkea. Se oli muuten sen inhokkieste nuorena, nykyisin se rakastaa sitä, eli niin ne vaan ajatukset muuttuu.

Viima oli niin innoissaan treenaamisesta, että ei halunnut autoon ollenkaan. Päätinkin sitten ottaa sen mukaan Riehan treeniin, häirikkökoiraksi. Ja se toteutti rooliaan erinomaisesti.

Rieha treenasi seuruuta ja Viima katseli vierestä. Sama juttu zetan kanssa. En saanut Riehaa kiinni vääristä jäävistä, mutta seuruuta piti hieman treenata kulmien kohdalla. Viima teki myös seuruuta ja Rieha teki sillä aikaa paikkaistumista. Luoksetuloa tekivät kumpikin, Viima suorana ja Rieha stopin kanssa. Tein juoksulähtöjä ja stoppaus vartaloavun kera. Tästä tuli ihan hauska kilpailuasetelema ja sain hyviä stoppeja Riehalle.

Ruutua Rieha teki itsekseen ja Viima norkoili missä sattuu tiellä. Hieman oli paikan kanssa tarkkuus hukassa, eli sitä tehtiin vielä läheltä. Metallinoudossa otettiin vauhti- ja hetsauslähtöjä ja hyvin sain laukan esiin.

Loppuun kumpikin teki vielä kaukoja. Laitoin Viiman tekemään Riehan ja minun väliin, eli siitä tuli vielä pikkaisen häiriötä. Rieha keskittyi oikein hyvin ja Viimakin teki I-M-vaihdot ihan avoimen luokan vaatimusten mukaan :). Hauska treeni ja kumpikin koira tykkäsi, kun pääsi hommiin.

Tuike kävi myös verestämässä voittajan juttuja. Se juoksi ruutuun ja haki metallikapulaa, kumpikin meni kovin hienosti. Loppuaika vaan leikittiin ja se sai hakea lelua temppujen palkaksi.

Eilen oli Riehan agitreenit ja ratana oli tälläinen kiemura:

Pakko hehkuttaa meidän agilityä. Se nimittäin tuntuu nykyisin oikeasti agilityltä. Tälläkin radalla mulla oli suht selvät sävelet, miten mennään ja ne jopa onnistui monessa kohtaa. Vielä, kun saa tämän fiiliksen siirrettyä kisaradoille!

Alussa treenattiin hieman sivuttaisirtoamista ja 4-hypylle saksalainen. Nämä toimi hienosti ja päästiin hyvin keinulle. 7-hypylle valssi ja putkijarru (joka unohtui ekalla kerralla ihan totaalisesti, mutta sen jälkeen pelasi ihan tosi hyvin). Pujottelun Rieha haki hienosti ja pääsin ottamaan etäisyyttä 10-hypylle. A ja putket sujui hyvin, kunhan rintamasuunta pelasi. Erottelussa ei ollut ongelmaa.

16-hypylle takaaleikkasin ja se pelasi Riehalla tosi hyvin. 17-19 pätkä oli haastavin, koska Rieha lähti valumaan ja hyppäsi ihan liian pitkälle, kun kokeilin ensin valssia 18-hypylle. Lopulta se toimi parhaiten niistolla ja takaaleikkaukselle 19-hypylle. Tässä kohden näkin hyvin Riehan erot, se ei ole paras kääntyjä (tai sitä ei ole opetettu siihen) ja varsinkin edestä ohjatessa se meinaa valua. Takaaohjaus taas sopii sille erinomaisesti ja saa sen olemaan enemmän kuulolla.

Mutta mainio rata, kiitos taas Hannalle! Treenin lopuksi Rieha kävi tekemässä kaukoja agilityhäiriössä. Lähinnä kuuntelua ja malttia haettiin ja hyvin pelasi. Kotitreenin "tylsät" odottelut on siis toimineet, eikä se enää häsää seuraavaa siirtoa hullun kiilto silmissä.

Tänään treffattiin Maarit ja Henna hallilla ja tokoiltiin taas urakalla.

Tehtiin alkuun luoksareita putken kautta. Olen lenkeillä vahvistanut sille myös peruuttamista stopin jälkeen ja tämä on mielestäni saanut sen ajatusta hyvin taakse. Ensin juoksutin vaan putkesta ja palkkailin stopeista. Sitten tehtiin koemaisia lähtöjä ja stopin jälkeen sai juosta takana olevaan putkeen. Rieha tykkäsi ja stopit sujui.

Ruutua tehtiin liikkuroidusti ja sain hyvin palkatuksi sekä aloituksesta, merkistä, että kuuntelusta ruudussa. Ei nykinyt pahasti ja oli kuulolla.

Zetassa ensin vaan käveltiin. Ei reagoinut liikkuriin, mutta edisti hieman. Peruuttelulla korjaantui. Samoin lähtöä ja pään ylhäällä pysymistä piti hieman muistutella. Jäävissä olikin sitten istuminen alkuun hukassa, tarjosi vaan seisomista. Viimeksi se kokeessa siis istui kaksi kertaa ja ollaan nyt treenattu seisomista. Jännästi nää heti näkyy...

Tunnaria tehtiin myös liikkuroituna. Yritettiin saada liikkurihäiriötä, eli möreää ääntä ja tuijotusta. Ei hätkäyttänyt Riehaa millään lailla. Oma tuli kummallakin kerralla hienosti. Todettiin myös se, että Rieha ei kuuntele yhtään, minkä käskyn annan. Sanoin ekalla kerra "oma"-käskyn sijaan "käsky" ja sinnehän se sinkosi. No, kuuntelua täytyy ehkä treenata erikseen, ei näin pari päivää ennen seuraavaa koetta.

Ohjatussa haettiin kerran oikea ja kun nousi niin nätisti vaikeasta paikasta, niin siitä suorapalkka. Muutenkin oli nätisti kuulolla, katsoi kapulan viennin ja sen jälkeen nosti hyvin kontaktin, siitäkin piti palkata.

Loppuun vielä Ruun ja Hupin kanssa paikallaolot. Ei huomauttamista kummassakaan ja hyvä niin.

Koemaista pitkästä aikaa

Viikko meni lorvien ja lepäillen. Koska Rieha on ollut ihan ok, niin lauantaina päätin, että lähdetään käymään möllitokossa. Ihan vaan testaamassa mitä osataan kaiken treenaamattomuuden jälkeen. Edellisestä kokeesta on yli 6kk ja siitä täystaukoa 4kk, eli siltä pohjalta lähdettiin. Riehan lisäksi Viimakin pääsi taas viihdyttämään yleisöä.

Viima aloitti avoimessa luokassa. Hieno paikkamakuu, jonka kruunasi jo perinteeksi muodostunut Pitkä Koira. Voi huoh, se selkeästi nyt vaan kuuluu sen mielestä paikkamakuuseen. Eli iloiset venyttelyt, takajalat suoraksi ja häntä heiluu. Loppuun tuli siis kaksoiskäsky, koska suorilta takajaloilta ei voi nousta ensimmäisellä käskyllä.

Yksilöliikkeissä tunnustan, että meinasi palaa käämi. Vimps oli seuraamisessa ihan ulalla ja päätin, että nyt se seuraa, vaikka olisi mikä, eli nappasin sen pannasta mukaan. Sen on vaan tajuttava, että kokeessakin on seurattava. Näytti vähän rumalta, mutta kyllä se toimi, koska sen jälkeen Viima alkoi heräilemään.

Liikkeestä maahanmenossa vähän löysä seuruu, hyvä maahan ja tuplakäsky istumiseen. Luoksetulossa tuli reippaasti, stoppi valui ja ravilla loppu. Aika Viimamainen. Liikkeestä seisominen oli hyvä. Noudossa täysiä kapulalle ja ravilla takaisin. Mutta nouti! Kaukoissa tuplat ekaan istumiseen ja perusasentoon. Hyppy oli nätti, siinä vaiheessa Vimps oli jo ihan innoissaan.

Mitäs tähän nyt sanoisi. Hyvin Viimamainen meno. Ei toki olla treenattu kauheasti, mutta en tiedä miten paljon se paranisi vaikka treenattaisiin hulluna. Se on vaan niin siitä fiiliksestä kiinni. Ja kun tempperamentti on tuollainen hieman rauhallisempi, yhdistettynä tiettyyn omaan tahtoon, niin fiiliksen esiin saaminen on aina vähän onnen kantamoisissa. Mutta nyt meno parani, kun perille menee se, että ne liikkeet on tehtävä. Loppupeleissä Viimalla oli oikeasti ihan mukavaa, se ei halunnut mennä autoon ollenkaan, takaisin halliin vaan. Se vaan on niin Viima, ihan suorilta ei voi sanoa tykkäävänsä ;).

Laitetaan nyt se video, vaikka ei kauhean nättiä olekaan



Sitten odoteltiin ja lopulta oli Riehan vuoro. Ja voi sitä pienen kelpien onnea, kun se tajusi, että se pääsee hommiin! Vissiin alkaa tekemättömyys maistua puulta. Se seuraili muiden suorituksia aivan tärppänä ja olisi mennyt kehään joka välissä.

Paikallaolot sujui hyvin. Istumisessa liikutti tassua kun palasin viereen, siihen pitäisi kiinnittää huomiota. Makuu oli ilmeisesti mennyt hyvin ja reagoi hyvin käskyihin.

Yksilöliikkeet sitten. Seuraaminen oli epätasainen, siellä oli muutama vino pa ja välillä edisti. Varsinkin juoksupätkässä. Siinä tosin oli aika vaikea siirtymä hitaasta kävelystä juoksuun, joka tuotti itselle vaikeuksia. Tätä pitää hioa, niin kuin seuraamista varmaan aina. Mutta asenne sillä on kiva, häntä heiluu :).

Zeta oli ihan porsas. Jäävät onnistui hyvin ja ne oli ripeitä, mutta seuraaminen keuli ihan törkeästi ja ennakoi lähtöjä varmaan puolella metrillä. Lisäksi maassa ollessaan käytti nenää maassa.

Luoksetulo oli aika kiva, vauhti oli tosi hyvä joka välissä ja stopit sujui ok. Toki aina pystyisi hieman napakoittamaan, mutta kokonaisuutena olin tyytyväinen. Loppu oli hyvä.

Ruutu oli vauhdikas ja napakka. Ei tosin ottanut kontaktia ennen merkkiä. Sivulle tullessa seuruu taas hieman keuli.

Ohjattu oli nätti. Jos jotain huomautettavaa, niin meni merkille pomppien. Paikka merkillä kuitenkin hyvä, samoin oikean haku. Luovutus toimi.

Hyppynouto sujui sekin mallikkaasti, sopiva vauhti ja hyvä luovutus.

Tunnarissa hieman kelasi ennen kuin löysi oman, mutta nosti hyvin. Treenaamattomuus näkyi siinä, että puri kapulaa hieman. Luovutus ok.

Kaukoissa tuli pieni siirtymä S-I-vaihdossa, muuten ihan hyvät kaket.

Kokonaisuutena ei isoja liikevirheitä, pieniä juttuja enemmän. Olin myös tyytyväinen liikkeiden aloituksiin, siis siihen, että en leiponut niitä loputtomiin. Ykkönen oisi varmasti tullut, ei siinä mitään, mutta noita pieniä hommia saa vielä hioa. Mielessä on kuitenkin pidettävä treenitauko, eli täydellistä ei voi odottaakaan tässä vaiheessa.

Muuten Rieha on niin huippu, tekee ihanalla asenteella! Sen kanssa on vaan niin kivaa!

Riehan videot:

Riehalle rallymenestystä ja uusi koulari

Viikonloppu sujahti Jyväskylän KV-näyttelyssä. Ei tosin misseillen, vaan rallytokokisassa kumpanakin päivänä. Kisa järjestettiin näyttelyn isossa kehässä, eli heti päästiin suuriin ympyröihin ;). Minä en ole näyttelyihminen, mutta kisoja voisi useamminkin järjestää niiden yhteydessä. Toisi ihan erilaista fiilistä kisaamiseen.

Oli nimittäin tosi hyvä kokemus kisata tuollaisessa paikassa. Ja toisaalta rallytoko oli tuollaiseen paikkaan oikein hyvä harjoituslaji, varsinkin kun paluu kisakentille tapahtuu usean kuukauden mammaloman jälkeen. Häiriötä siis riitti ihmisten, koirien, kuulutusten ym. muodossa. Rieha oli taas kerran aivan huikea kisakaveri, se oli saman tien kuin kotonaan ja teki hommia ihan kuin missä tahansa muualla. Sen kanssa ei tarvitse stressata missään, arvostan sitä niin paljon. Enkä puhu pelkästään kisakentästä, vaan ihan yleisestiä oleskelusta tuolla ihmis- ja koiravilinässä.

Lauantain rata ei ollut liian haastava, mutta siinä oli sopivasti muistettavaa alun pyörityksineen (pahoittelut huonosta kuvasta) :

Oltiin suoritusvuorossa loppupäässä ja odoteltiin rauhassa kentän laidalla. Rieha hurmasi katsojia ja pääsi pikkutyttöjen fanikuviin :). Sitten oli meidän vuoro ja vaikka tuntui, ettei homma jännittänyt, niin kummasti sitä kädet radan lopussa tärisi... rata meni kuitenkin kivasti, eikä suuria virheitä omasta mielestä sattunut.

Sitten saatiin tulokset ja mehän oltiin vedetty rata täydellisesti, eli ilman yhtään virhettä :). Täydet 100 pistettä ei rallyssa ole ihan helppo suoritus, niin herkästi siellä jotain tapahtuu (vähintäänkin se perhanan hihna kiristyy tahattomasti). Ihanat Anna ja Pipsa saivat myös 100p., mutta koska mentiin rata himpan nopeampaan, niin päästiin ykköspallille. Plakkarissa siis toinen hyväksytty tulos ja sijoitus 1/18. Harmittavastin tämä rata ei tullut videolle, mikä tarkoittaa sitä, että pitää yrittää täysiä pisteitä toisenkin kerran, että jäisi todistusaineistoa :).

Sunnuntain jatkettiin samoissa merkeissä. Tuomari oli vaihtunut ja rata oli hieman pidempi ja siellä sai pistää päätä pyörälle parissakin kohdassa:

Lähdettiin radalle hyvillä fiiliksillä, mutta sitten heti ekalla kyltillä Rieha oli salamaakin nopeampi ja teki bravuurinsa, eli edestä sivulle tulon kiertäen takaa. Kyltillä piti tulla suoraan sivulle. Tuo on meille paha liike, koska tokossa Rieha kiertää, niin se tykkää tarjota sitä rallyssakin. No, ilmoitin saman tien, että uusitaan kyltti ja uusinta meni hyvin.

Loppurata menikin enemmän ja vähemmän jännityksessä, jotenkin tuo uusiminen pistää pakkaa aina vähän sekaisin. Mitään maata mullistavaa ei kuitenkaan sattunut ja mentiin reippaasti loppuun.

Saatiin tulokseksi 97p, eli uusinnan lisäksi ei sattunut mitään muita virheitä . Ei se 100p. tälläkään radalla siis kaukana ollut. Hitsiläinen kun tuo kelpi vaan on välillä niin nopea :). Uusimisessa meni tietysti aikaa ja sijoitus taisi aikavertailun jälkeen olla 5/18. Mutta saatiin samalla koulutustunnus RTK1 ja päästään siis starttaamaan suoraan avoimesta luokasta, kun laji virallistetaan toukokuussa. Viikonlopun tavoitteet oli siis saavutettu. 

Tässä sunnuntain rata, josta puuttuu alun väärin mennyt kyltti, eli video alkaa vasta uusinnasta:

Alokasluokan jälkeen jäätiin vielä demokoiraksi avoimen luokan radalle. Rieha ei ihan kaikkia kylttejä osaa, mutta suurimman osan kyllä ja intoahan sillä vielä piisasi. Avoimen rata oli tälläinen (houkutuksessa oli muuten avonainen ruokakuppi herkuilla ja sellainen iso verkkopallo):

Demorata sujui ihan tosi hyvin, varmaan sen takia kun sitä ei jännittänyt ollenkaan. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että avoimessa mennään irti, kun alokkaassa ollaan hihnassa ja vihaan sen kanssa säätämistä. Rieha oli aivan liekeissä ja mentiin hyvällä asenteella. Saatiinkin yleisöltä raikuvat aplodit, mikä oli aika mukavaa :). Muutenkin läpi viikonlopun lämmitti kaikki ne positiiviset kommentit mitä saatiin, Rieha teki todellakin aika hienon paluun mammalomalta!

Pujottelussa hymyilyttää, kuva Henna Kyllönen

---------------------------------------

Mitäs muuta. Perjantaina treenattiin maneesilla. Rieha teki:

Zetaa: Kuivaharjoittelin ensin kävelyä itse, sitten koiran kanssa. Meinasi hieman reagoida liikkuriin, mutta treenillä jäi pois. Jäävät onnistui hyvin, paitsi seisomisessa meinasi kääntyä mukaan eli sitä piti treenata muutamaan otteeseen.

Luoksetuloa: Ensin palkkaa hyvistä jätöistä, sai juosta suoraan leluun. Oli hienosti skarppina. Sitten yksi koemainen ja se oli kertakaikkiaan aika nappisuoritus! Palkkasin vielä kummatkin jäävät kiertojen kautta ja hyvä fiilis!

Tunnaria: Hanna liikkuroi. Taas ensin palkka hyvästä odottelusta, sitten lähetys kapuloille. Oma nousi upeasti. Ei jääty jankkaamaan, fiilis oli niin hyvä.

Paikallaoloja: Kumpikin meni hyvin. Istui rauhassa ja makuussa ei reagoinut muiden käskyihin, vaikka jumpattiin niitä erikseen.

Aikaa oli, joten Viimakin pääsi tekemään:

Seuruuta: Paljon palkkaa ja fiiliksen nostatusta. Toimi ok, ei ahdistanut.

Nouto: Ekasta jouduttiin taas keskustelemaan, sen jälkeen teki aivan superhienoja noutoja, laukalla luovutukseen. Ei ahdistunut yhtään siitäkään, että vähän härkin sitä kapulan pidosta, kun meinasi tiputtaa. Päinvastoin, tuntui olevan ihan liekeissä.

Luoksetuloa: Se sai vaan juosta suoria luoksareita ja oli aivan onnessaan. Jopa niin onnessaan, että ei olisi halunnut mennä autoon, eli fiilis oli ihan kohdillaan. Vimps on oikeastaan koko viikon ollut todella leikkisä ja vilkas, suorastaan hyperinnokas.  Riehan kanssa niillä on ollut kauheita paineja ja se on leikkinnyt leluilla hurjana. Hassu eläin.

Tuikekin kävi muistuttelemassa rallyjuttuja, mutta sen viikonlopun päätapahtuma oli tämän päiväinen osteopatia. Jaana-Kaisa Timonen otti vastaan Koirasportilla ja saatiin sinne siis aika. Tuike nautiskeli käsittelystä, vaikka siellä kipeitä kohtia olikin. Silti, oli positiivinen yllätys, että Tuike ei ihan kauheassa kunnossa ole. Toki lanneranka on aika jäykkä ja se heijastuu selkään, mutta käsittelyssä saatiin hyvin liikettä aikaiseksi ja Tuike ihan venyi silmissä. Ei kuulemma ollenkaan niin paha, mitä tuon ikäinen koira voisi olla ja vielä tuollaisella sairashistorialla. Hyvä niin :)!

Hoitolapsi ja monta treeniä

Aloitetaan ensin kaikista suloisimmasta tapahtumasta. Eli saatiin eilen yökylään Riehan pentu Nasta. Ja voi miten se onkin ihana tapaus! Niin kaunis ja sillä on edelleen hurjan pitkät gasellijalat. Aikamoinen loikkija siitä varmasti kehkeytyy. Pystykorvat ei arvostaneet pennun palaamista, mutta Nasta osasi olla niiden kanssa tosi nätisti, eli  ei liikaa tungetellut. Kärttyisät vanhat rouvat kun on mitä on.

Riehan kanssa niillä oli aivan loputon paini ja värkkäys. Ne on vaan niin samasta puusta ja kumpikin onnessaan samantasoisesta seurasta. Rieha taantui ihan pikkupennuksi ja ne mm. koittivat repiä yhdessä mattoa... Aivan mahdottoman ihana pari, ihan käy Riehaa sääliksi, kun sillä ei ole tuollaista leikkikaveria jatkuvasti. Nasta sai viedä Riehalta lelut ja luut, koittipa se vähän tissiäkin imeä :D.

Äiti ja tytär, ihan liian suloista!

Nasta oli muutenkin fiksu ja filmaattinen. Se leikki tosi kivasti ja heti kun vaan lelun otti esiin. Tässä vaiheessa tosin äiti tuppasi aina paikalle ja vetoleikit jatkui sen kanssa. Yön Nasta nukkui rauhassa ja pissatkin tuli lähes kaikki pihalle.

 

Kyllä minä tuon pikkugasellin olisin voinut pitää, mutta palautin kuitenkin Lauralle ;).

Niin suloinen!

Ja vielä livekuvaa kähinäkaksikosta. Huomatkaa erityisesti n. 40 sekunnin kohdalla tuleva yhteiskaivuu. Ai miten niin samanlaisia :D

Sitten treenikuulumisiin. Lauantaipäivä vietettiin mökillä, mutta sunnuntaina käytiin maneesin vapaavuorolla tokoilemassa ja rallytokoilemassa koko porukan kanssa.

Viima muistutteli mieleen seuraamista, noutoa ja luoksetuloa. Ja muistutteli on ihan hyvä ilmaisu, koska niitä tosiaan piti hieman muistutella. Sitten ne kyllä sujui kuin vettä vaan. Noudossa meinasi muka hajut viedä mukanaan, mutta kun vaan kuskasin sen pannasta takaisin ja uusittiin, niin johan alkoi nousemaan. Seuruussa otin nyt juoksupätkään avuksi pannan ja pidin sitä siitä hieman lähempänä ja sitten palkkasin. Ei ahdistanut ja teki nätillä ilmeellä. Viimaa on vähän vaikea imuttaa, eli sitä ei saa niin lähemmäs, joten tämä voi toimia ihan hyvin. Luoksetulo sujui tosi hyvin, se suorastaan sinkosi liikkeelle.

Riehalla siintää ekat kokeet näköpiirissä, joten täytyisi varmaan treenata kaikkia liikkeitä edes sen pari kertaa... Tänään ohjelmassa zeta, merkki+ruutu ja tunnari.

Zetassa Vesku häiriköi ensin käskyillä. Erityisesti istu-käsky oli paha ennen kuin kuuntelu löytyi. Seuraaminen oli epätasaista, en vaan käsitä miten tuo on niin vaikea juttu kävellä. Teen itse surkeita käännöksiä ja menen liian lähelle merkkejä... No, pitää koittaa skarpata. Riehakin toki vähän keuli, mutta omalla tasaisella menolla sen saa paremmin kuriin. Jäävät onnistui kaikki hienosti, ne on nuo välit mitkä on vaikeimpia.

Ruutua haettiin kummastakin suunnasta, hyvin löytyi. Merkkikin oli oikein hyvä. Hieman se jäi ruudussa etureunaan, joten sitä korjailtiin lähempää siirtelemällä. Muuten kuunteli ruudussa hyvin, mutta sivulle tulossa reagoi välittömästi pään kääntöön. Eli on siis ehdollistunut siihen, eikä odota käskyä. Tämä pitäisi joko treenata kuntoon tai sitten en vaan käännä päätä käskyä antaessani. Jälkimmäinen toimii, joten onko se pään kääntö edes tarpeellinen. En ainakaan ehdi sitä siedättää ennen koetta.

Parit ruututreenitkin tuli videolle:

Tässä näkyy se pään kääntöön reagoiminen:

Vesku liikkuroi meille koemaisen tunnarin, jossa ensin palkkasin Riehaa skarpista odottamisesta. Sen jälkeen se sai mennä kapuloille ja oma nousi tosi pätevästi, joten jätettiin toistot siihen.

Lopuksi vielä rallytokoradalle. Kaikki kolme koiraa kävivät tekemässä sen pariin otteeseen, joten ainakin minulle tuli kunnolla treeniä. Tuike oli reipas itsensä, varsinkin kun luotin siihen. Rieha oli taas melkeinpä yli-innokas, häntä heilui, tassut lensi ja nokka keuli. Viima oli Viima, mutta kyllä siitäkin rallykoiran saisi, kun vähän treenaisi:



Sunnuntain kruunasi ihan uusi laji, nimittäin doboilu. Riehan kanssa osallistuttiin peruskurssille ja se oli itse asiassa aika hauskaa. Parasta siinä oli, että myös ohjaaja joutui hommiin. Lihaskuntotreeniä siis kummallekin! Tässä esittely dobosta: http://www.koirakoulukompassi.com/artikkeleita/lajiesittelyt/dobo/

Rieha oli tietysti aivan liekeissä tälläisestä temppuilusta. Se hyppäsi dobopallon päälle saman tien ja oli muutenkin ihan kotonaan temppuja tehdessään. Tarjoaminen meni välillä jopa vähän överiksi ja sai olla tarkkana ettei se hypännyt pallon päälle itsekseen. Rieha ei vaikuttanut kovin väsyneeltä, mutta omiin lihaaksiin doboilu kyllä otti. Pitää varmaan tilata itselle tuo pallo, että päästään jumppaamaan urakalla.

Lihashuolto kruunattiin tänään, kun koirat pääsi uimaan Koirasporttiin. Nyt vedettiin vähän pidempää kiekkaa ja Riehakin sai olla altaassa vähän kauemmin. Joka ei edelleenkään ollut sen mielestä riittävästi. Uinnin jälkeen Tuike ja Viima saivat vielä laserhoitoa, eli lihakset vetreytettiin huolella. Tuike tuntui nauttivan hommasta erityisesti.

Siinäpä se viikonloppu ja vähän alkukin. Tänään laiskoteltiin muuten. No, ehkä vähän kaukoja voisi Riehan kanssa vielä ottaa :).

On meillä aikuisiakin koiria... tässä postauksessa ne treenaa ja voittaa palkintoja

Pentuhässäkässä aikuisten koirien kuulumiset ja treenailut on jääneet vähemmälle. Penturumba vie väkisinkin paljon aikaa, onneksi isot on saaneet paljon lenkkiä ja hoitoa minun vanhemmilta. Kati räpsi viikko sitten kuvia myös isoista koirista, kaikki kuvat on siis ottanut Kati Kuuttila.

Viima The Porokoira

Tänään treenailtiin Hannan kanssa Haukkuvaarassa. Se on uusi, lämmin halli, jonne otin vapaakortin helmikuuksi. Vuorotyöläisen onni, kun pääsee treenaamaan päivisin, tänäänkin saatiin pitää koko halli itsellämme kahden tunnin ajan.

Mulla oli koko porukka mukana (pennut tietysti kotona :D). Viima aloitti tutustumalla halliin, sille kun ne meinaa välillä olla jänniä. Ilmeisesti taukoilu on tehnyt sille taas hyvää ja asenne oli alussa hieno, eikä halli jännittänyt. Tehtiin ensin seuraamista hyvällä asenteella, ei tosin pitkää pätkää, mutta halusin palkata hyvästä ilmeestä mahdollisimman nopeasti. Sitten namipelillä luoksetulon stoppia, se sujui oikein kivasti.

Nouto sen sijaan aiheutti tyypillisen Viima-dilemman. Olen hukannut kaikki sorvatut, pienet kapulat, joten otin heitettäväksi ohjatun kapulan. Viima ei tykkää kapulan vaihdoksista, mutta ajattelin kevyen kapulan olevan hyvä. No, ei ollut. Keskusteltiin sitten tovi siitä, pitääkö kapulaa hakea. Loppupeleissä suostuin helpottamaan hommaa niin, että annoin kapulan sille suuhun, josta se teki luoksetulon eteen. Tämä kelpasi Viimallekin, joten päästiin sopuun ;). Se teki itse asiassa oikein hyvällä ilmeellä ja häntä heiluen. Eli ei se kapula niin ällö kuitenkaan ollut. Mutta aina on vähän pakko soveltaa, ei se muuten olisi Viima :D.

Pieni pilke aina silmäkulmassa

Viima pääsi vielä loppuun tekemään vähän pidempää seuruupätkää ja suoran luoksarin. Seuruu lähti hyvin, mutta juoksu alkoi jännäämään. Jotenkin se väistää herkästi minua. Imuttelin sitä siitä ja se nosti taas virettä ja paransi paikkaa. Luoksetulo oli vauhdikas ja siihen oli hyvä lopettaa.

Rieha teki hommia kahdessa setissä. Ensin otettiin työn alle tunnari. Halusin vahvistaa odottelun tunnetilaa koemaisessa liikkeessä, joten Hanna liikkuroi meille tunnarin aloituksia. Jos Rieha keskittyi hyvin, palkkasin sen lennosta pelkästä sivullaolosta. Jotenkin sitä sortuu herkästi palkkaamaan pelkistä liikkeistä, kun se valmisteleva osuus on yhtä tärkeä. Rieha selkeästi innostui tästä ja luulen, että odottelu muuttuu skarpimmaksi kun näitä tehdään.

Sitten halusin hakea vauhtia tunnareille menoon ja samalla hetsausta korkeaan vireeseen, että pystyykö työskentelemään myös niin. Otettiin ensin kiertojen kautta, sehän nostattaa Riehaa kovasti. Tämä oli teknisesti Riehalle haastavaa, mutta virettä se nosti. Se ei oikein meinannut millään tajuta, että sai kiertää ennen kapuloita. Jouduin korjailemaan, Rieha vähän turhautui -> vire kattoon. Pystyi silti työskentelemään kapuloilla hienosti ja oma nousi välittömästi.

Toisena vireen nostatuksena tehtiin ihan vaan lentäviä lähtöjä tunnarille niin, että hetsasin sitä ensin oikein kunnolla nännäriin. Hyvin pystyi edelleen fokusoimaan kapuloihin, vaikka nännäri sen lempilelu onkin. Oikein hyvä treeni siis!

Narupallo on se toisiksi paras lelu, vaikka Rieha millä tahansa leikkiikin

Sitten siirryttiin ohjattuun. Tehtiin eka koemainen vasen. Hallissa oli muuten hyvät häiriöt, kun vasemman takana oli putki ja oikean takana A. Se nousi hyvin, mutta keskimmäinen oli tsekattava. Toisessa toistossa siirrettiin keskimmäinen vasemman lähelle ja hyvin R edelleen erotteli. Sama juttu tehtiin oikean puolen kanssa. Näitä lisää, keskikapulan huomioimattomuutta ja vahvistusta sille, että haettava on reunassa.

Ohjatun merkki toimi suurimmaksi osaksi hyvin vauhdin ja paikan osalta, mutta siinä meinaa maltti olla välillä hukassa. Eli R alkaa tarjomaan uutta paikkaa, jos joutuu odottelemaan merkillä kauan. Siihen pitää jatkossa kiinnittää huomiota. 

Hörökorva

Riehan toinen setti koostui lähinnä vaan seuruusta. Hannaltakin tuli mainoita vinkkejä ja ennen kaikkea on parasta, kun joku toinen katsoo missä se pää pysyy. Hyvää settiä saatiin ja palataan nyt hetkeksi ihan sinne perusasioihin, eli taidetaan ihan pentuimutella vähän aikaa.

Pikku-T pääsi hommiin myös. Se haki sekä metskukapulaa, että puista, kumpikin nousi pätevästi. Samoin tunnari. Sitten tehtiin rallyjuttuja. Lähinnä sellaista reipasta ja iloista tekemistä, jonka pääasia oli saada T keskittymään, vaikka Kit-bc teki vieressä vauhtiliikkeitä. Ne on aina pienelle vaikeita paikkoja, se kun tekisi aina kovasti mieli vähän komentaa ;). Mutta hyvin se selvisi.

Lumipallo ja tennispallo

Kohta 10-vee on aina valmis leikkeihin

Rieha on muuten Laukaan Koiraharrastajien Vuoden Tokokoira vuosimallia 2013. Maailman paras treenikaveri!

59 vuorokautta

Edelleen odotellaan. Toivottavasti pian tapahtuisi, on tää sen verran jännää! Minulla on nyt 8 päivää vapaata töistä, eli senkin puolesta ollaan ihan valmiita.

Rieha on tosi iso ja pennut möyrii hullun lailla. En edes osaa kuvitella miltä tuntuu, kun 7x4 jalkaa potkii mahassa... Ruoka maistuu nyt taas uudelleen, kun vaihdettiin merkkiä. En tiedä kyllästyikö se vaan edelliseen, vai mikä oli, koska alkuun se meni ihan ogelmitta. Tänä aamuna söi vähän huonomminen, mutta nyt illalla taas ongelmitta. Itse asiassa se tuolla kuoputtaa kuppiaan, eli täytyy varmaan käydä vielä vähän antamassa. Koitan kyttäillä näitä ruokajuttuja, josko niistä saisi jotain vihjettä h-hetken lähestymisestä.

Muutama mahakuva teidän iloksi

Lämpöjä olen mittaillut jo useamman päivän. Ne on huidelleet aika samoissa lukemissa eli 37.4. - 37.8 asteen välillä. Se suhtautuu mittaamiseen tyynen rauhallisesti, eli helppo homma siinä mielessä.

Lenkeillä se on halunnut käydä vaihtelevasti. Tänään se on lenkkeillyt taas ihan ongelmitta pari puolen tunnin köpöttelyä. Mutta kyllä tuo maha taitaa aika paljon painaa. Se on jotenkin niin symppis, kun välillä innostuu jostain lelusta, mutta sitten pitää taas istua, että jaksaa. Varmasti Rieha odottaa mahasta eroon pääsyä yhtä paljon kuin minäkin.

Pystykorvat on olleet ihan elementissä, kun lumi on lisääntynyt. Viima on ihan villinä ja Tuike haastaa sitä leikkimään lenkeillä. Ne on leikkineet nyt keskenään paljon enemmän, kun Rieha ei enää halua riehua. Viima on niin täpäkkä kaikissa tokojutuissa, että olen katsellut sille koetta sillä silmällä. Se on suorastaan riemuissaan, kun pääsee tekemään.

Semmoista perussettiä, päivittelen taas kun jotain toivottavasti tapahtuu...