lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 tapahtumat ja saavutukset

En nähtävästi ollut kirjoittanut tälle vuodelle mitään tavoitteita, kun en sellaista postausta löytänyt. Ehkä ihanhyvä, sen verran mullistava tämä vuosi on kaikin puoli ollut. Ollaan kuitenkin saatu jotain tehtyä ja olen vuoteen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen.

Rieha on edelleen mahtava kisakaveri. Edelleen jaksaa hämmästyttää miten helppoa sen kanssa on harrastaa. Se oppii uskomattoman nopeasti ja sen asenne on aivan mahtava. Se alkaa ollaa selkeästi parhaassa iässä. Uskon ja toivon, että meillä on vielä monta mahtavaa juttua edessä.

Rieha kisasi tänä vuonna tokossa neljä hyvää ykköstulosta. Piirinmestaruuksia ei järjestetty, eikä rotumestaruuksiin päästy. SM-kisoissa tehtiin paras suoritus ikinä ja finaalipaikka oli niin lähellä kuin se vaan voi. Tasapisteillä oltiin toisen koirakon kanssa ja yksittäisten liikkeiden vertailussa jäätiin toiseksi. Loppuvuodesta yritin saada vielä kisapaikka, mutta ei mahduttu kokeisiin.

Vesipelastus aloitettiin vuosien tauon jälkeen ja pienen muistuttelun myötä kisasimme läpi soveltuvuuskokeen sekä kaksi alokasluokan kisaa. Huikean nopeasti Rieha tämänkin lajin handlasi, eikä ylempien luokkien liikkeissäkään ole ollut treeneissä ongelmia, Rallyssa saatiin kisattua RTK3, oltiin mukana PM3-joukkueessa sekä startattiin mestariluokassa.

Agilityssa Riehaa kartturoi upeasti Jari ja parivaljakko sai yhden nollavoiton myötä myös SERT-A:n. Pk-lajit jäivät tänä vuonna paitsioon, yhtä jälkikoepaikkaa yritin saada, mutta ei mahduttu mukaan.


Mummosarjallakin oli hyvä vuosi. Tuike kisasi 12-vuotiaana itselleen RTK3-tittelin (ja voitti Riehan :D). Se on ikäisekseen todella hyväkuntoinen ja jaksaa edelleen riehua ja lenkkeillä. Edelleen sitä luullaan pennuksi säännöllisin väliajoin. Jäykkyyttä näkyy kyllä menossa ja sitä kautta ärtymistä elämään. Mutta pääasiassa se on yhtä innokas kuin nuorenakin.



Viima 10v. ei tänä vuonna kisannut tai edes käynyt näyttelyissä, mutta luulen, että se ei sitä kauheasti haittaakaan. Kuulon heikentymisen myötä mukaan on tullut tasapainohäiriöitä, mutta ne eivät Viimaa onneksi hidasta. Se on oma ihana erikoinen itsensä. Aarne-japsista on tullut Viiman bestis ja ne leikkivät keskenään kovasti.



keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Happy holidays

Viime viikolla käytiin hallilla pariin otteeseen ja saatiin tehtyä oikein hyvää settiä. Liikkurointia, häiriöitä ja ennen kaikkea tarkkuutta. Olen nyt ottanut esim. ohjatussa tiukan linjan siihen, että kapulaa ei pyöritellä tuotaessa ja aina kun pyörittelyä tapahtui, niin keskeytettiin liike. Nopeasti Rieha alkoi tajuamaan homman idean ja kapula palautui ilman pyörittelyitä. Tässä taas näkee miksi minusta ei varmaan koskaan ole sinne tokon huipulle. Olen antanut tuollaisten juttujen vaan mennä läpi, jos koira tekee muuten hyvin. Katsotaan kauanko jaksan kiinnittää tuohon taas huomiota vai lipsunko vaan ihailemaan reipasta ja iloista noutoa :D.



Paljon on ollut treeneissä hyviä ajatuksia. Ehkä se osaltaan auttaa kun treenikerrat on nykyisin vähentyneet niin paljon. Rieha on silloin toki vielä enemmän liekeissä, mutta yllättävästi myös kuuntelee todella kivasti. Mitään isoja mokia siltä ei oikein treeneissä meinaa saada edes esiin. Jatkamme siis samaan malliin.


Joulu sujahti nopeasti. Sain lahjaksi uuden kameran, joten saatte valitettavasti toivottavasti nauttia jatkossa enemmän kuvista. Ainakin ajatuksen tasolla tämä olisi hieno toteuttaa. Kuvat siis joulun ajan saldoa.

Viima on nykyisin niin arvokkaasti harmantunut mummeli
Tuike melkein 13v., Rieha 6v., Viima melkein 11v. ja Aarne 11kk


Kisarintamalla olen katsellut Riehalle pari rallykisaa. Tokokokeet houkuttaisi myös, erityisesti karsinnat mietityttää. Toisaalta mietin, että näillä treenimäärillä ei todellakaan tavoitella maajoukkuepaikkoja eli onko mitään järkeä. Mutta toisaalta, olisi se hyvää kisajännitystreeniä verrattuna oman tai lähiseurojen kokeisiin. Ja toisaalta, jos kaikki onnistuu, niin Rieha pystyy kyllä hyvään suoritukseen. Mutta toisaalta, olisi kiva keskittyä enemmän rallyyn ja tavoitella sieltä esim. valioitumista. Ja ennen kaikkea isoin pohdinta, mihin kaikkeen meillä riittää aika ja miten saan järjestettyä kaikki kisat muun elämän ohella. Siinäpä onkin pohdittavaa.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Startti mestariluokassa

Viime lauantaina osallistuttiin Riehan kanssa oman seuran rallytokokokeeseen. Luokkana se hurja ja ohjaan pään pyörälle pistävä mestariluokka. Kyllä muuten taas jännitti ihan eri lailla... Mestarin kylteistä ei olla osaa tehty koskaan radalla. Lisäksi jännitti miten paljon Rieha kuumuu jos mukana on esim. sarjahyppy tai putki,

Ratapiirros onneksi vähän helpotti jännitystä. Rata ei ollut mestariluokan radaksi mitenkään loputtoman vaikea.


Yritin treenailla ennen kehään menoa meille vaikeimpia liikkeitä, eli edessä peruutusta, tulppaania ja tuplasaksalaista oikealta puolelta. Meni ihan hyvin ja rataantustumisessa sain tuomarilta vielä hyviä neuvoja pariin liikkeeseen, joita en ollut koskaan nähnyt kenenkään tekevän.

Startattiin ekoina. Rieha oli tosi kivasti kuulolla, alkupään liikkeissä ei mitään ongelmia. 5-kyltiltä saatiin -1p. kontrollista, eli olisiko Rieha tullut liian tiiviisti sivuaskeleessa. 9-kyltiltä myös -1p. Tvä, muistaakseni Rieha tuli eteen vähän vinoon. Matka jatkui hyvin ja hieman jännittävä edessä peruutus onnistui aivan tosi upeasti.

Puolen vaihto tulppaanin kautta onnistu hyvin. Kyltin nro 15 uusin, siinä oli jotain säätöä, en oikein muista enää mitä. Mutta hyvin matka jatkui. Sitten tuli kyltti nro 17 eli tuplasaksalainen oikealla. Rieha teki siinä jotain tosi outoa ja meinasi kaartaa takaisin vasemmalle. Jotenkin olin itse ihan jäässä, enkä tajunnut sitä heti ja ehdin kävellä jo kyltin ennen kuin mieleen tuli, että uusinta. Ja sen sitten kerroin tuomarille. Saman tien tajusin myös, että taisin olla liian pitkällä. Eli tältä kyltiltä Hylätty, koska olin mennyt jo kyltin suorituspaikan ohi. Eikä saatu uusinnallakaan onnistumaan ja Rieha alkoi kuumumaan eli komentamaan haukkumalla. Kun olisin vaan jatkanut matkaa, niin oltaisiin saatu hyväksytty tulos... Viimeisissä kylteissä ei ollut ongelmia.

Sellainen mestarin korkkaus. Tulos oli tosi lähellä ja Rieha osaamistaso yllätti positiivisesti. Saatiin hylätystä huolimatta Tuomarin palkinto kehuilla taitavasta menosta. Tästä on hyvä jatkaa!

torstai 24. marraskuuta 2016

Kuuntelemisen jalo taito

Rieha palasi treenikentille sunnuntaina. Aloitettiin suoraan Kivimäen Riitan koulutuksella. Päätin, että nyt testataan pysyykö pari viikkoa lepäilleen kelpin pää miten kasassa koemaisessa suorituksessa. Tehtiin putkeen hässäkkä, ruutu ja tunnari. Ja olihan se melkoista menoa... Virtaa riitti ja se näkyi. Hässäkässä tuli haukahdus lähdössä ja sinkosi hypyn ohi. Ruutu meni ihan ok, vaikka oli kyllä tosi jousilla. Tunnarissa koppasi väärää ennen oman nostoa. Mutta olipa Riehalla ainakin hauskaa :D

Tämän setin jälkeen päädyttiin tekemään Riehalle kuuntelutreeniä. Jospa sen avulla loputon into pysyisi hieman hallinnassa ja Rieha taas muistaisi, että se ei tiedä ihan kaikkea. Riitta keksi meille eri versioita ohjaustreenistä. Tärkeintä oli vaan saada Rieha ohjattua eri paikkoihin, ilman että itse liikun. Väärin meneminen ei haitannut, silloin piti vaan jatkaa ohjaamista ja korjata virhe. Eli samalla myös pitkäkestoista treeniä ja treeniä myös kokeissa korjaamista ajatellen. Aluksi siellä sattui mokia ja Rieha kiirehti, mutta nopeasti se alkoi kuuntelemaan. Parasta oli nähdä, kuinka Riehan ilme muuttui tarkkaavaiseksi, kun alussa se oli lähinnä "!!rairai!!".



Vaikeinta treenissä oli kapulan pitäminen nätisti samaan aikaan, kun joutui miettimään muita asioita. Sama juttu näkyy sitten kokeessakin, kun on vauhtia ja jos tulee joku pieni epävarmuus, niin kapula alkaa pyörimään. Tehtiin sitten vielä lopuksi pitotreeniä erilaisilla tempuilla. Vaikeaa, mutta kun piti kriteeristä kiinni, niin onnistui kyllä. Lisäksi tehtiin treeniä, jossa Riitta yritti ottaa kapulaa Riehan suusta. Ja Riehahan sylkäisi kapulan heti, kun Riitta vähän sitä veti. Siitä isot voivoit ja pikkuhiljaa Rieha taas muisti, että kapulasta kuuluu pitää kiinni, kunnes minä sanon muuta.

Tämä oli taas hyvä muistuttelutreeni siitä, että Riehalle kannattaa tehdä vaikeita asioita. Se oppii todella nopeasti ja selviää hyvin isommistakin haasteista, kunhan muistaa miettiä. Jos treenit pidetään sille liian helppoina, niin silloin se miettiminen unohtuu. Nämä siis taas treenilistalle. Rieha oli näiden treenien jälkeen kyllä ihan poikki kaikesta miettimisestä :D

Sunnuntain jälkeen ollaan käyty hallilla kaksi kertaa. Ollaan keskitytty pääasiassa rallyn mestariluokan juttuihin. Aluksi tuntui, että Rieha kiehuu niin paljon, ettei ne onnistu millään. Mutta kun olen sitkeästi niitä jankannut ja yrittänyt pitää homman mahdollisimman hillittynä, niin ihmeesti Rieha on vaan alkanut niitä tajuamaan.

Oikealla puolella tapahtuvat peruuttaminen, vasempaan 360 astetta pyöriminen ja askel vasempaan on tällä hetkellä ne vaikeimmat temput. Jännä kuinka vasemmalla puolella täydellisesti takapäätään käyttävä koira voikin mennä ihan tönköksi, kun paikka siirretään vasemmalle. Lisäksi olen yrittänyt miettiä, miten Rieha kannattaisi laittaa esim. putkeen, että minulla olisi edes jotain mahdollisuuksia pysyä sen perässä. No, onpahan siinä miettimistä jatkoonkin. Sen sijaan oli yllättynyt, että paikallaan seisominen vieressä ei ollutkaan Riehalle vaikeaa. Tehtiin siihen jo häiriötreeniä sekä käskyillä, että vieressä putkeen juoksevalla koiralla, eikä Riehalla ollut aikomustakaan liikkua tai edes istua. Eli onneksi jotain yllättävä helppoakin mestariluokan liikkeissä.

Eilen tehtiin tunnaria ylipitkällä matkalla ja niin, että Riehan piti juosta pienestä kolosta, ympärillä agilityesteitä. Tässä Rieha oli tosi hyvä, esteet ei haitanneet ja vaikka meni ihan täysiä, niin oma nousi upeasti. Pitkä matka teki ehkä myös sen, että ei ehtinyt pyörittää kapulaa. Tai sitten pitotreenit alkuviikon treeneistä oli edelleen mielessä. Mutta oli kyllä tosi hyvä!

Mitäs vielä... Kaukoissa tehtiin häiriötä alkuun ja se oli aika vaikeaa, eli ei keskittynyt kunnolla tekniikkaan. Sama juttu siis kuin Riitan kuuntelutreenissä, kun joku osa vaikeutuu, niin toinen osa menee huonommaksi. Mutta tässäkin harjoitus teki mestarin ja muistuttelun jälkeen osasi taas laittaa painon taakse. Maanantaina päästiin tekemään myös paikkikset kimpassa ja Rieha oli tosi hyvä ja skarppi.

Siinäpä pääpiirteet treenitauon jälkeen :)


perjantai 11. marraskuuta 2016

Pennuista ja pentujutuista

Rieha steriloitiin maanantaina. Tähystysleikkaus maksoi maltaita, mutta toipuminen on ollut huikean nopeaa. Rieha oli oma itsensä oikeastaan jo samana päivänä. Toki ollaan otettu nyt rauhallisesti ja lenkit on mentu hihnassa. Ensi viikolla voi kuitenkin jo päästää irti ja pikkuhiljaa aletaan myös treenaamaan. Tähystyshaavat ovat kooltaan ihan minimaaliset. Eli ehdottomasti kannatti maksaa. Varsinkin jos vältetään isomman leikkauksen mahdolliset tulevaisuuden komplikaatiot edes jossain muodossa.

Rieha on siis jalostusuransa nyt tehnyt ja me keskitytään tästä eteenpäin vain harrastamaan ja elämään normaalia elämää. Jollain tasolla harmittaa, että en saanut Riehasta itselleni pentua (ja ilmeisesti muutamaa muutakin yhteydenotoista päätellen). Riehan eka pentue oli ikään kuin "oma" pentueeni, kasvoivathan pennut minun luonani. Toisen pentueen piti sitten olla se juuri minulle suunniteltu pentue. Erinäisten syiden takia en siitä kuitenkaan pentua pystynyt ottamaan, mikä tietysti harmitti. Välillä olen miettinyt myös sitä pois annettua harrastusaikaa ja mitä oltaisiin pentulomien aikaan ehditty vielä tekemään. Puhumattakaan pennutuksen fyysisestä kuormittavuudesta Riehalle.

Kummastakin pentueesta on kuitenkin tullut ihan mahtavan oloisia koiria, joista toivottavasti on omistajilleen iloa vielä pitkään. Eli vaikka omaa pentua en suoraan Riehasta saanutkaan ja harrastusrintamalla olemme olleet paitsiossa pariin otteeseen, niin loppupeleissä on kuitenkin mahtavaa, että sen jälkeläisiä on liuta maailmalla.





Riehan ekat pennut "Riehakkaat", täyttävät pian 3 vuotta. Näitä pentuja olen päässyt näkemään aika paljon ja olen siitä tosi iloinen. Fiini ja Nasta asuvat täällä päin ja ovat treenanneet samoissa porukoissa. Myös muita pentuja olen nähnyt eri tapaamissa ja kuulumisia päivittyy esim. faceen mukavasti. Tykkään näistä pennuista kyllä kovasti. Kaikilla on hyvä moottori ja kova halu tekemiseen. Vilkkaita ne ovat, osa enemmän ja osa vähemmän, ehkä kuitenkin hieman äitiään enemmän. Ihmisille sosiaalisia ilopillereitä, joiden vauhtia voi vaan ihailla. Toimintakykyä löytyy ja terävyyttäkin, kuten äidillään. Ottaisin kenet vaan itselleni harrastuskaveriksi.



Riehakkailla on tosi aktiiviset ja ihanat kodit. Kaikki pennut harrastaa ja elää kelpielle sopivaa elämää. Osan kanssa on kisattu jo enemmänkin, Nastalla ja Terralla on sertit agilitystä, lisäksi agia on tehnyt Virossa asuva Prima. Tokossa on kisannut hienoilla tuloksilla neljä pentua (Fiini, Terra, Luka ja Nasta) ja näistä voittajaluokkaan menolippu löytyy jo kahdelta. Vepessä ovat kisanneet veljekset Rio ja Luka. Rio kävi myös suorittamassa bh-kokeen jonkun aikaa sitten. Pk-puolta on treenannut Rion lisäksi Rokka (toivottavasti jänteen katkoneesta tassuhaaverista huolimatta myös tulevaisuudessa!). Nättejäkin nämä pennut on, Prima, Fiini ja Terra ovat kaikki kaunistelleet menestyksekkäästi ja pojatkin ovat näyttelytuomarien mielestä kelpieiksi tunnistettavissa ;) Luonnepuolesta kertoo myös mukavasti menneet mh-kuvaukset, joissa neljä pentua on jo ehtinyt pyörähtää.


Terveyspuolella pennut on olleet kohtuullisen terveitä, Muutamia haavereita ja jotain muuta pientä, mutta mitään isompaa ei ole ainakaan minun korviini kantautunut. Riehakkaat ovat myös ensimmäinen kokonaan terveiksi selältään lausuttu kelpiepentue (LTV:n osalta), mitä pidän todella mahtavana juttuna. Lonkissa on pientä vaihtelua välillä A-C. Kyynärät on kaikilla puhtaat, samoin polvet ja simät kaikilta tutkituilta.

Riehakkaat on ihanaa sakkia, koko porukka! Meillä on tammikuussa kennelpäivä ja sinne on tulossa 6/7 Riehakkaista, mikä kertoo aktiivisuudesta. Jännäsin pentujen omistajien valintaa kovasti, mutta ei olisi voinut paljon paremmin mennä :)

Riehan toiset pennut, "Popparit", täyttivät juuri vuoden. Näitä pentuja olen nähnyt vähän vähemmän, koska suurin osa on sijoittunut eteläiseen Suomeen ja ne kasvoivat Mäntysaloilla. Mutta kovin tyytyväisiä tuntuvat omistajat näihinkin kavereihin olevan ja mitä niitä pentuna näin, niin näistäkin olisi kelvannut kuka vaan. Poppareista pitää myös mainita, että ne ovat myös aivan hillittömän kauniita tapauksia! Mielenkiinnolla jään odottelemaan mitä niistä kasvaa.



Rieha-äippä kiittää ja kuittaa. Jatkakaa samaan malliin lapsoset!


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Luottotreenaaja

Eilen treenattiin pienessä, mutta hyvässä porukassa. Aiemmin oltiin jo Tiinan kanssa puhuttu tunnarihaasteista ja lupasin, että Riehan kanssa kokeillaan. Ja nyt kun koepaikkaa ei irronnut, niin uskalsin lähteä kokeilemaan taas vähän isompiakin haasteita.

Tehtiin siis tunnari, jossa liikkuri vie väärät paikalleen ja sen jälkeen heitän oman puoleen väliin. Koira tietysti näkee heiton. Tämän jälkeen käännytään koiran kanssa toiseen suuntaan ja liikkuri käy hakemassa heitetyn oman, vaihtaa sen väärään ja vie oman muiden väärien joukkoon. Olin ihan varma, että Rieha hakee suorilta vaan sen kapulan, jonka luulee minun heittäneen. Koska heittäminen nyt vaan on iso juttu. Mutta mitä vielä, Rieha ylitti väärän ja meni suoraan etsimään omaa muiden kapuloiden joukosta. Oma nousi hienosti ja palautui reippaasti. Ei siis minkäänmoista ongelmaa ja olin ihan suu auki.

Päätettiin vielä testata versio, jossa heitettyä omaa kapulaa ei vaihdetakaan väärään. Näin ajattelin, että pystytään varmasti testaamaan oliko eka kerta vaan vahinko. Samat rutiinit ja lähetys. Rieha menee vauhdikkaasti, haistaa heitettyä kapulaa, nostaa ja tuo sen täydellisesti. Eikä minkäänmoista ajatustakaan siitä, että olisi pitänyt varmistella vielä kauempana olevat kapulat. Se siis oikeasti haistelee ja tietää mitä tekee, eikä edes kiihdyttävä heittäminen saanut sitä sekaisin. Super-Rieha!

Muitakin tokojuttuja tehtiin, mutta paras anti oli kun Anna ehti käydä meidän kanssa rallyn mestariluokan liikkeitä läpi. Saatiin hyvää vahvistusta omaan tekemiseen ja pari vinkkiä jatkoon. Ja itse asiassa tajusin, että mestarin liikkeet on pääasiassa aika hyvällä mallilla. Oikealla peruuttaminen on tällä hetkellä varmaan se hankalin liike, siihen pitää koordinaatiota treenata vielä huolella. Edessä peruuttaminen onnistuu hyvin, kunhan Rieha vielä olisi haukkumatta vaikka hauska liike onkin. Mutta kaikki tulppaanit ym. käännökset on ihan ok mallilla.

Vanha kuva, mutta voi ihanuus, luottotreenikaveri

perjantai 4. marraskuuta 2016

Treenien pikakelaus

Juuri kun viime postauksessa kehuin, että onneksi tokokokeisiin mahtuu, niin eipäs mahduttukaan Tampereelle kokeeseen :D. Toki tämä ilta on vielä aikaa jonkun perua, mutta aika epätodennäköistä se on. Kokeita on ollut vähän nihkeästi täällä päin ja maanantaina vien Riehan steriloiravaksi, eli taukoa kisaamiseen tulee. Kiva olisi ollut yhdessä kokeessa vielä käydä, koska hommat on olleet niin hyvällä mallilla. Mutta ehkä vielä joulukuussa johonkin kokeeseen ehditään.

Treenattu siis ollaan, itse asiassa aika paljonkin. Hallilla ollaan käyty kolmisen kertaa viikossa ja ollaan saatu tehtyä vaikka jos minkälaisia häiriötreenejä ja liikkuritreenejä. Kiitos siitä treenikamuille!

Tunnaria ollaan tehty erilaisin häiriöin ja hyvin Rieha on siitä selvinnyt. Myös kapulan kaunista pitoa ollaan tehty ja lisäksi päätin, että opetan sen luovuttamaan tunnarin sivulle kun tähän mennessä on luovuttanut eteen. Jää yksi välivaihe ja pistemenetys vähemmäksi. Sivulla kapulan kaunista pitämistä on myös pitänyt vähän muistutella, samoin suoraan sivulle tuloa. Mutta noin kokonaisuutena tunnari on kyllä minusta kivalla mallilla, eikä hankalammatkaan versiot ole tuottaneet ongelmia.

Eteenmeno on edelleen myös erinomaisella mallilla. Riehalla on loistava fokus eteen ja hyvin harvoin lähtee vinoon. Se ei myöskään mene häiriöihin lankaan enää samalla mallilla. Ollaan tehty treenejä, joissa merkki on vähän eteenmenosta sivuun ja tehdään sitä ensin, sen jälkeen eteenmeno. Tässä näkee hyvin miten Rieha ajattelee ja keskittyy.. Toisena treeninä olen aina yrittänyt vahvistaa sitä, että eteen mennään niin pitkään kuin sanotaan eli ylipitkiä matkoja tokoon nähden. Tässäkään ei pääasiassa ole ollut ongelmaa, irtoaminen on Riehan bravuuri.

Luoksarin stopeista kuvattiin tällä viikolla jopa yksi video. Vauhti ei enää tässä vaiheessa ollut niin hurja kuin treenin alussa, mutta silloinkin stopit onnistui hyvin. Erottelussa ei ole ollut ongelmia ja istuminen on toiminut myös kiertohässäkässä hyvin.



Kaukokäskyissä olen ollut nyt supertarkka S-I-vaihdon liikkeestä. Rieha pystyy tekemään sen ihan puhtaasti, kun vaan keskittyy ja ajattelee. Tätä ajattelua olen nyt hakenut ja kyllä se sieltä tulee, kun vaan sitkeästi jättää väärät huomiomatta. Muutenhan kaket on hyvällä mallilla, eikä häiriölläkään ole saatu ongelmia esiin.

Paikkiksia ollaan tehty muutamaan otteeseen. Muuten niissä hyvä meno, mutta eilen oli liikutellut tassuja enemmänkin. En tiedä tekeekö hallin pehmeä matto sen, vai mikä, mutta siinä voisi olla sterilloinnista toipumisajalle hyvä harjoitus. Tassut liikkumattomaksi siis. Minähän en ole sitä koskaan oikeasti Riehalle opettanut. olen vaan opettanut istumaan. Ehkä aika olisi.

Rallytokoa ollaan tehty maltillisemmin. Viime sunnuntaina käytiin JAT:in rallykisoissa voittajaluokan nollakoirakkona ihan ex tempore, kun tarve oli. Sehän olikin hauska kokemus, kun saatiin ihan arvostelukin. Rata oli mukava ja Rieha teki tosi hyvin. Ainoastaan peruuttamisessa tuli haukahduksia, joista saatiin -3p. (mutta muuten osasin peruuttaa ihan oikein!!). Loppupeleissä pisteitä olisi siis tullut 97, eli meidän paras voittajan rata ja vielä vauhdikkaalla ajalla. Tekeminen tuntui kyllä tosi kivalta ja tuomarin kommenttina oli kirjattu Aivan ihana koira <3 .="" alkaa="" asioitakin="" ehk="" isi="" mestarin="" miettim="" n.="" niit="" p="" pit="" siis="" tosissaan="">
Siinäpä jotain pikaisia treenikuulumisia. Vähän tämä menee listauksen puolelle, mutta tällä hetkellä ei parempaan pysty tai oikeastaan ehdi.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Miksi treenaan

Katselin eräs päivä Virkusta eri lajien kokeita ja sain idean siitä, että ilmottaisin Riehan jälkikokeeseen. Aloin oikein innostumaan ajatuksesta, kun sitä pohdin. Rieha hallitsee tottiksen ja esineet, joten jälki olisi ainoa mitä pitäisi muistutella. Mehän ei olla puoleen vuoteen jälkeä ajettu, mutta onhan siellä pohja olemassa.

Kokeen ilmottautumiseen oli vielä pari päivää, joten ehdittiin hyvin testailemaan millä mallilla jälki olikaan. Ajettiin kahtena peräkkäisenä päivänä kaksi valmista jälkeä. Kummassakin oli ihan superhieno jana, eli se osa-alue tuntui olevan mallillaan. Ekalla jäljellä Rieha nosti 4/6 keppiä, lopussa tosin eksyttiin jäljeltä. Seuraavan päivän jäljellä keppejä nousi 5/6. Merkkasi myös tuon jääneen kepin pyörimällä paikallaan, en vaan alkanut sitä tarkemmin etsimään. Se oli luultavasti keppi, joka ehti hajustua vain hetken jäljentekijän kädessä. Tällä toisella jäljellä oli myös paljon kikkoja: mutkia, tien vieressä jäljestämistä jne. ja Rieha selvitti ne hienosti. Tämän treenin jälkeen oli superfiilis, jälkikin voisi ihan realistisesti onnistua!

Samana päivänä aloin soittamaan paikkaa kokeeseen. Varattu. Varattu. Valitsemanne henkilö puhuu toista puhelua. Varattu. Varattu. Varattu. Reilun vartin päästä pääsin läpi ja eihän kokeeseen enää päässyt edes varasijalle. Pettymys oli heti valtaisa. Keväällä valiteltiin, että kokeet ei täyty ja nyt näin, voi itku. Oltaisiin päästy edes yhteen pk-kokeeseen tänä vuonna, mutta ei.

Otsikkoon tämä siis liittyy sillä lailla, että minä tarvitsen kokeita. Koira ei niitä tarvitse, mutta minä tarvitsen sen päämäärän, mitä kohti mennä. Treeni-into jäljellä nousi heti kattoon, kun tällainen päämäärä oli ajatuksissa. Voi olla, että nyt jäljen ajaminen jää ensi kevääseen. Itse asiassa on jännä, miten jännitän kokeita, mutta silti haluan niihin. Jollain tavalla kuitenkin nautin siitä fiiliksestä ja sitten kun kokeessa onnistuu, niin fiilis on huikea. Olen ollut todella onnekas siinä, että Rieha on pysynyt terveenä (kopkop) ja olen pystynyt sen kanssa kisaamaan näinkin paljon. Varmasti treenaisin sen kanssa vaikka kisoihin ei päästäisikään, mutta ei se olisi niin intensiivistä ja lajivalikoima jäisi varmasti pienemmäksi. Koska minun koiraharrastukseeni kuuluu myös se kisaaminen.

Maajoukkuekarsinnoista viime vuodelta
Koska tokokokeisiin pääsee hieman helpommin, niin tokoiltu ollaan myös. Ollaan saatu hitsin hyviä toistoja eteenmenoista edelleen. Tiistaina tehtiin päivätreenissä tosi vaikeita eteenmenoja häiriömerkkien keskelle. Aluksi Rieha meni lankaan, mutta ajatus syttyi nopeasti ja pystyi jättämään merkit huomiotta, vaikka ne ihan vieressä olikin. Tehtiin alle myös ohjattu ja edes merkin tekeminen ei haitannut eteenmenoa. Ihan super, juuri tuommoista ajattelua haluan. Tänään treeneissä tehtiin vähän helpompia suoria lähetyksiä eri suuntiin ja hienosti se kyllä etenee!

Tunnarissa ollaan tehty edelleen haastetta. Hieman Riehalle meinaa edelleen tulla kiire, jos kapulat eivät ole näkyvillä tai oma onkin vähän kauempana, eikä se osu sille heti. Oma nousee kyllä, mutta näkee ilmeestä, että ei ihan pysty. Silloin myös kapula pyörii enemmän palautuksessa. Tänään tein ihan vierestä tunnaria isolla kasalla vääriä. Siinäkin meinasi kiire puskea päälle ja näki, kuinka suu meinasi avautua ihan väkisinkin, kun omaa ei heti löytynyt. Näitä täytyy tehdä vaan lisää ja kasvattaa taas varmuutta.

Tämän päivän treenissä myös hässäkkää liikkuroituna. Siinä muuten hyvä meno, mutta istumista sai muistuttaa. Samoin kapulan luovutuksia suoraan treenattiin, kun ei niissä ole ihan tarkkana. Luoksetulossa myös pientä palauttelua stopin kanssa, ihan minkälaisia stoppeja vaan ei sallita.

Zetassa tehtiin tänään myös häiriötä eli avustaja koitti saada Riehan mukaan jäävistä. Tässä Rieha oli tosi hyvä. Keskittyi, ei irroittanut katsetta minusta ja pysyi paikallaan. Toivottavasti näillä treeneillä saadaan kokeisiinkin tarkempaa menoa jääviin.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Syystunnelmia

Viime viikkoina ollaan lähinnä ulkoiltu kun on ollut niin kivoja syyskelejä. Aurinkoinen, viileä keli on kyllä ihan paras keli ulkoiluun. Mieli virkistyy :).


Treenihommia ollaan tehty maltilla, eli aika vähän. Kisatokoryhmän treeneissä ollaan Riehan kanssa pyörähdetty pariin otteeseen. Tunnaria ollaan nyt tehty urakalla, että saisi varmuuden niin hyväksi kuin se oli ennen edellistä koetta. Ollaan tehty vähän haastetta mm. niin, että kapulat on piilossa tai ihmisen päällä. Hyvin Rieha ratkaisee asiat ja vaikka menisikin alkuun ihan täysiä, niin aivoissa alkaa aika pian raksuttamaan. Viime kokeen takia ollaan tehty myös kaukoihin häiriötä. Treeneissä skarppaa kyllä hyvin ja uskoisin, että tämäkin treeni taas kantaa parempaan kuunteluun kokeessa.

Mitäs muuta. Hallissa ollaan tehty eteenmenoja eri suuntiin. Todella kivasti se kyllä hakee, hyvin harvoin olen joutunut puuttumaan suoruuteen. Olen samassa treenissä vaihdellut suuntaa, eikä sekään ole pahemmin Riehaa hämännyt. Ainoa mihin olen joutunut hieman puuttumaan, on tarpeeksi pitkälle eteneminen. Se ei sinänsä haittaa, koska ihan varmasti etenee kyllä sen kokeessa vaadittavan 10m, mutta haluaisin, että etenee vaikka sen 30m ilman taaksekatseluja. Varsinkin, kun se pk-puolen eteenmeno pitäisi pitää mielessä, jos vaikka joskus vielä sinnekin kokeeseen ehdittäisiin. Rieha siis alkaa herkästi ennakoimaan stoppia. Onneksi sen saa nopeasti hereilleaviemällä palkan kauas ja sen jälkeen lähettämällä tyhjään.  Tietysti pitäisi muistaa olla myös mustavalkoinen, eikä hyväksyä ennakointia.


Rallyssa olen vähän alkanut miettimään mestarin juttuja. Puolen vaihto edestä tuntui alkuun mahdottomalta, koska Rieha vaan pyörähti ja haukkui ja törmäsi ja mitä kaikkea. Mutta sitten eilen treeneissä se vaan loksahti. On vaan todella vaikea liike noin nopean koiran kanssa, kun pitäisi pysyä sen vauhdissa. Pikkuhiljaa. Edessä peruuttaminen on sekin alkanut sujumaan. Sivulla peruuttamisessa olen nyt treenannut sitä omaa kävelyä ja ehkä sekin pikkuhiljaa. Oikealla puolella vieressä peruuttaminen on muuten Riehalle tosi haastavaa, siihen saa ottaa kunnon vartalonhallintakuurin.

Viimakin pääsi tekemään yksi päivä ja voi sitä intoa :)


maanantai 26. syyskuuta 2016

Rieha RTK3 ja peruuttamisen mysteeri

Lauantaina käytiin kisaamassa vielä yksi rallykisa. Kisa oli ulkona, onneksi ei satanut ja keli oli muutenkin leppoisa. Tuomarina toimi Iiris Harju ja voittajaluokkassa oli viisi koirakkoa. Rata oli haastava, sisältäen pitkän pätkän oikealla seuraamista.


Rieha lähti radalle hyvällä fiiliksellä, mutta otettiin heti ekalla suoralla kaksi uusintaa. Toisella kyltillä Rieha istui seisomisen sijaan, eikä jalkojen välistä puolen vaihto onnistunut ekalla kerralla. Onneksi kumpikin pelasi sitten uusinnalla hienosti. Mutta uusimisista -6p.

Sen jälkeen meno olikin tosi hyvää, oikealla seuruu alkaa tuntumaan jo tosi hyvältä. Rieha ei yrittänyt missään vaiheessa pujahtaa takaisin vasemmalle, vaikka seuraamista oli  paljon. Millään kyltillä ei ollut ongelmia, Rieha käytti takapäätään hienosti, eikä sinkoillut.

Rally on siitä jännä laji, että vaikka meno tuntui hyvältä, niin en koskaan osaa sanoa saatiinko hyväksytty tulos. Siellä on niin paljon mahdollisuuksia tehdä mokia, eikä niitä tajua välttämättä itse ollenkaan. Nytkin jäin vaan odottamaan tuloslappua, ennen kuin uskalsin sanoa yhtään mitään.

Loppupeleissä saatiin radalta 77p. Uusimisten -6p. lisäksi oltiin saatu 6x-1p. liian tiiviistä seuruusta eri kohdissa. Tästä ei aikaisemmin ole juuri tullut huomautuksia, mutta riippuu niin tuomarista. Eniten nauratti kuitenkin se, että saatiin taas peruuttamisesta -10p., koska ohjaaja ottaa neljä askelta. Luulin taas tehneeni ihan oikein, eli tätä oli nyt pakko analysoida urakalla.

Osalla tuomareista peruuttamistyylini on mennyt läpi ihan ongelmitta, mutta nyt kaksi tuomaria on antanut siitä -10p. En tiedä onko tuomarin sijainnilla vaikutusta, koska nämä kaksi ovat sijoittuneet meidän taakse. Teen peruuttamisen niin, että en laita jalkoja vierekkäin. Ilmeisesti painonsiirtoni siis näyttää ensimmäiseltä askeleelta ainakin joissain tilanteissa. Itse siis kuvittelen tekeväni ihan oikein. Nyt täytyy siis selkeyttää tämä ennen mestariin menoa. Onneksi korjaussarja on jo suunnitteilla, eikä mestariin ole muutenkaan kiire.


Kokonaissaldona kisasta RTK3 Rieha, sij. 1/5 ja tuomarin suosikin palkinto :)

torstai 22. syyskuuta 2016

Muutamat rally- ja agilitykisat. Niin ja tokokoe.

Tässä parin viikon aikana ollaan ehditty pyörähtää kaksissa rallytokokisoissa. Ensimmäinen oli oman seuran uudella hallilla toissa viikonloppuna. Olin taas kisoissa talkoissa ensin koko aamun ja Rieha odotteli hallilla häkissä vuoroaan. Siitä johtuen sillä oli hieman intoa radalle päästessään. Ratakaan ei ollut ihan helpoin meille.


Rieha teki omaan tyyliinsä, vauhdikkaasti ja nopeasti. Harmi vaan, että se oli liian vauhdikas minulle pariin otteeseen. Saatiin 2x -10p., kun oikealla puolella ollessaan Rieha ehti käyttämään nenäänsä vasemmalla ja yksi -10p., kun ehti istua väärässä paikassa. Istumisen huomasin, mutta en alkanut uusimaan. Yhden uusinnan tein, kun puolen vaihdos jalkojen välistä ei ekalla kerralla onnistunut. Muuten rata meni ihan kivasti, nuo isot virheet (tai pieniähän ne on, mutta tässä lajissa niin isoja) vaan tiputtavat pisteitä. Loppupeleissä saatiin 65p., eli hyväksytty tulos ei ollut kaukoja. Saatiin taas kehuja vauhdista ja asenteesta ja niitä kyllä riittää.

Viime viikonloppuna kisattiin vuorostaan rallyn piirinmestaruuksista. Oltiin mukana Laukaan koiraharrastajien joukkueessa. Samana päivänä oli Jyväskylässä myös agilitykisat ja koska välimatka ei ollut paha, niin päätettiin Jarin kanssa ilmoittaa Rieha myös agilityyn. Ajateltiin, että jos jollekin radalle pääsisivät, mutta aikataulut olivatkin agissa sen verran myöhässä, että ehtivät juosta kaikki kolme rataa. Välissä käytiin sitten tekemässä rallyrata. Rieha tykkäsi tällaisesta superkisapäivästä kovasti :D.

Rallyrata näytti tältä:


Ehdittiin treenailla muutama minuutti ennen radalle menoa vaikeita kohtia. Rata menikin tosi kivasti. Riehan vire ei ollut liian korkea ja se keskittyi hyvin. Peruutuksessa tuli haukahdus, muuten meno oli korrektia. Olin tosi tyytyväinen menoon :)



Pisteitä tältä radalta kertyi 81 eli meidän toinen hyväksytty tulos. Peruutuksesta saatiin -10p., koska ohjaaja ottaa neljä askelta. En tiedä näkikö tuomari huonosti, omasta mielestäni otan videolta katsottuna ne sallitut kolme askelta. Mutta eipä noille mitään mahda, pääasia että saatiin tulos ja ennen kaikkea se, että meno tuntui hyvältä. Joukkueemme sai myös piirinmestaruuspronssia eli hienosti meni muillakin :)!

Agilityrintamalla Jari ja Rieha hakivat tällä kertaa vaan kokemusta. Mutta ei sielläkään tulokset kaukana olleet. Tässä parivaljakon yksi rata.



Eilen kisattiin vielä iltatokossa Laukaassa oman seuran kokeessa. Tuomarina toimi Marjo Halmiala. Rieha oli aika vireinen ja sen huomasi osassa liikkeissä. Tästä ei valitettavasti ole videota, mutta pisteet meni näin:

Paikkaistuminen 9,5: Liikutti tassuja kerran kun tulin piilosta.
Paikkamakuu 10: Nopea maahanmeno ja vauhdikas luoksetulo.

Seuraaminen 7: Ylivire näkyi epätasaisuutena taas kerran. Otsasuoni meinasi allekirjoittaneelta pullistua... Onneksi sentään perusasennot oli nopeita ja peruuttaminen sujui hyvin.
Luoksetulo 9: Stopit oli ok. Miinus tuli käskynannosta stopeissa, tuomarin mukaan käskyt tulivat liian aikaisin. En osaa itse yhtään arvioida tuota, pitäisi varmasti kiinnittää enemmän huomiota.
Zeta 10: Sain ohjaajana kehuja hyvistä linjoista ja korrektista ohjaamisesta. Kerrankin, tämä minulle ohjaana varmasti vaikein liike :). Rieha teki hyvää työtä, nopeat stopit ja seuruukin oli tässä liikkeessä korrektia.
Ohjattu nouto 7,5: Miinukset kapulan pyörittämisestä ja väljästä luovutusasennosta edessä. Muuten hyvä vauhti ja kuuntelu.
Ruutu 10: Tää oli kyllä ihan wau, jopa itsestäkin. Ihan nappi eteenmeno keskelle ympyrää ja ruutuun sellaisella vauhdilla että jäi metrin jarrutusjäljet. Huikeat stopit. Hieno Rieha!!

Tunnistusnouto 8,5: Treenattiin tätä viikonloppuna Kivimäen Riitan koulutuksessa ja siitä ehkä jäi mieleen pieni epävarmuus. Nuuski vierellä ollessa maata ja ylitti oman kapulan kerran.
Kauko-ohjaus 7: Ekaan nousuun tarvittiin tuplakäsky, kun Rieha jostain syystä katsoi sivulle. Hölmö moka, mitä ei ole kyllä viime aikoina sattunut. Pieni liike S-I vaihdossa, muut hyviä.
Hässäkkä 10: Huikea vauhti, siitä huolimatta hyvä stop ja hyvä kapulan nosto. Pätevää oli tämäkin.

Yht. 282p. EVL1, sij. 2/5

Kokonaisuutena hyvää työtä. Ja itse asiassa treenimäärään nähden erinomaista työtä :D.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Huoltoa, agia ja uusia vepeliikkeitä

Riehalla kävi viime viikon maanantaina osteopaattiopiskelija Marjo tsekkaamassa ruodon kunnon. Etupäästä löytyi jonkin verran jumeja, erityisesti kaulan alueelta ja toisesta kyynärästä. Varmaan jossain määrin vepeilyn aiheuttamia, koska onhan veneiden ym. kiskomiset kuitenkin kuormittavia. Näitä jumeja Marjo sai availtua jo aika hyvin, mutta tarkistetaan ne vielä uudestaan ensi viikolla. Saatiin kuitenkin lupa treenata.

Rieha ei sitten viime viikolla tehnytkään muuta kuin treenasi torstaina Jarin kanssa aksaa hyvin maltillisesti. Lisäksi parivaljakko kisasi sunnuntaina oman seuran kisoissa kolmen startin verran. Viimeisen näistä ehdin näkemään ja oli taas tosi hienon näköistä menoa. Haastavilta radoilta tuli tällä kertaa HYL, mutta ei olleet nollat kaukana. On ne vaan taitava parivaljakko!



Eilen käytiin näillä näkymin kauden viimeisissä vepetreeneissä. Tehtiin avoimen luokan juttuja ja vähän mietittiin jo ensi kauden asioita uusien sääntöjen puitteissa. Aloitettiin toisen veneen noudolla. Siinä kävi lähdössä pieni hässäkkä, kun toinen koira pääsi karkaamaan rantaan ja se nosti Riehan kierroksia kun hänen palkkansa oli siellä rannassa odottamassa. Onneksi tuollaisia ei kauan muistella ja Rieha keskittyi hyvin kohti toista venettä, kun sen sille näytin. Yhdellä käskyllä se hyppäsi, ui toiselle veneelle ja kiskoi sen upeasti rantaan. Riehalta siis täydellinen suoritus!

Viennissä testattiin tällä kertaa pelastusrenkaan vientiä. Tämä ei tuottanut Riehalle ongelmia. Tämä onkin yksi Riehan parhaista puolista vepessä, se todellakin vie melkein mitä vaan. Tehtiin kaksi toistoa, kun ekalla meinasi irrottaa liian aikaisin luovutustilanteessa. Toisella korjasi itse otteen uudestaan ja luovutus toimi hienosti.

Kolmantena juttuna otettiin ensi vuoden voittajaluokan hukkuvan pelastamisen alkeita. Hukkuva pitää pelastaa viemällä hukkuvalle pelastusrengas, johon hukkuva tarttuu ja koira kiskoo rantaan. Tässä tulee ongelmaksi se, että koiran on mentävä tarpeeksi lähelle hukkuvaa, että hukkuva yltää köyden päässä olevaan renkaaseen. Tähän ollaan yhteisesti todettu, että paras tapa on opettaa koira kiertämään hukkuva pelastusrenkaan kanssa. Lähdettiin siis tekemään ihmisen kiertoa. Ensin maalla (jossa Rieha meinasi ensin kiertää vaan ympyröiviä puita) ilman esinettä ja esine suussa. Sitten siirryttiin veteen ja tehtiin sama juttu. Hienosti Rieha tajusi idean ja kierto onnistui vedessäkin jo tosi hyvin. Itse asiassa esineen kanssa se oli jopa helpompi, koska silloin ei sotkenut turhaan vanhaan hukkuvaan ja etsinyt damia hukkuvan kädestä. Veikkaan, että tämä on Riehalle kohtuu helppo opettaa. Suunniteltiin jo talveksi hallitreenejä, joissa tämä ajettaisiin sisään ensi kesää varten.

Vepekausi on siis aika ailla taputeltu. .Oli hauskaa ja kieltämättä laji imaisi mukaansa ihan todella. Eikä vähiten mukavan treeniporukan takia. Ja tottakai on kiva treenata koiran kanssa, jolla on intoa ja taitoa. Ensi vuonna sitten palataan takaisin, mielessä siintää voittajaluokka.

tiistai 30. elokuuta 2016

RTK3 Tuike ja Riehan onnistunut tokokoe

Viikonloppuna kisailtiin urakalla. Perjantaina käytiin kuitenkin Raisan avuksi tekemässä koemainen liikkurointitreeni Riehalle. Siellä oli aika kiva meno liikkeissä, oikeastaan ainoa, mitä piti korjailla oli eteenmenon suoruus. Muuten hyvä fiilis ja Rieha oli hyvin kuulolla.

Samana iltana lähdettiin Muurameen rallytokokisaan. Olin ilmoittanut sekä Tuiken että Riehan voittajaluokkaan, Hieman hirvitti, kun rallyn treenaaminen on ollut niin vähissä. Ratapiirroksessa olikin pari meille vaikeaa liikettä. Erityisesti 3-kyltin molempien vasen täyskäännös oli valehtelematta unohtunut treenirepertuaarista kokonaan. Sitä sitten treenasin kummankin koiran kanssa ennen kehään menoa. Selvittiin kyltistä yllättävän hyvin tähän nähden. Riehan kanssa ei saatu ollenkaan virhepisteitä ja Tuiken kanssa kyltiltä tuli -3 ohjaajavirheen takia, eli varmaan kumartelin liikaa.

Rata oli kokonaisuudessa tällainen:


Rieha suoritti ensimmäisenä. Oltiin paikan päällä aika viime tinkaan ja muutakin säätöä oli matkassa, joten Rieha pääsi radalle aika lailla suoraan. Se olikin aivan villinä. Tuomarin kommentteihin oli kirjattu, että "Olipas vauhtia ja intoa" ja niitä todella riitti. Siihen nähden mokailtiin yllättävän vähän. Suurin virhe tuli taas itseltä, kun 4-kyltillä ohjasin koiran takaisin vasemmalle puolelle, kun olisi pitänyt jatkaa oikealla. Huomasin tämän vasta seuraavalla kyltillä. Siitä -10p. ja -3p., kun 5-kyltti piti uusia, että sain koiran takaisin sinne oikealle puolella.

Uusin myös 8-kyltin, kun Rieha kävi kierrä-käskyllä kiertämässä takana olleen kyltin. Niin kuin sillä käskyllä kuulukin tokossa tehdä. Tästä huolimatta saatiin kyltiltä vielä -10p., kun Rieha ehti käydä väärällä puolella uusinnasta huolimatta. Loppurata meni onneksi hyvin, samoin käytösruutu. Yhteispisteitä kerättiin kaikesta sähläyksestä huolimatta 73, mikä on hyväksytty tulos. Rieha sai myös Tuomarin suosikin-palkinnon, erityismainintana hyttysen syönti käytösruudussa :D.

Tuike lähti radalle koko joukon viimeisenä. Se oli ihanan innokas läpi radan ja tehtiin oikein kiva suoritus radalla. Ohjaajavirheistä saatiin yhteensä 3x3p., nämä todennäköisesti siitä, että kumartelin liikaa. Muutamassa kohdassa Tuike oli vinossa, joista -1p. ja kyltti 13 uusittiin, kun siinä tuli joku sähläys eli siitä -3p.

Käytösruudussa Tuikea alkoivat häiritsemään ötökät, eikä se osannut syödä niitä niinkuin Rieha, Tämän vuoksi se ehti yhdessä vaiheessa nostaa takapuolensa ilmaan ihan hetkeksi. Tästä saatiin sitten -10p. Tuiken kanssa pisteitä loppupeleissä 74, jolla se sijoittui hienosti luokan kolmanneksi. Tämä oli Tuiken kolmas hyväksytty tulos voittajaluokasta, eli nyt sillä on siis titteli RTK3. Ei voi kuin kehua pikkukoiraa, ei ihan jokainen 12,5 vuotta vanha suorita rataa samanlaisella innolla ja ilolla. Ihana!

Erityisiloinen RTK3 Tuike :)
Sunnuntaina kisafiilis jatkui, kun oli vuorossa tokokoe Laukaassa. Olin ensin koko aamun töissä kokeessa ja iltapäivällä kisattiin. Onneksi tuulinen keli oli edellispäivästä helpottanut vaikka ilma kylmä olikin. Ja ne ampiaiset, ne oli taas kiusana läpi kokeen. EVL:ssä kisasi kuusi koirakkoa ja setin tuomaroi Salme Mujunen. Liikkeet oli jaettu kuuteen osaan, eli todella sai olla skarppina läpi kokeen.

Pisteet meni näin:

Paikkaistuminen 9,5: Ennen liikkeen alkua kimppuuni hyökkäsi ampainen. Yritin sitä huitoa, mutta se tuli itsepintaisesti naamalle. Tässä vaiheessa tuomari antoi luvan hätistää sitä pois, joten käskin Riehan maahan ja lähdin itse juoksemaan :D. Onneksi Riehaa ei tälläiset ylimääräiset haittaa, eikä rivin muitakaan koiria. Ampiainen oli kuitenkin pakko saada pois myös koirien luota. Rieha oli istunut ok, jätössä nuuskaissut maata kohden.
Paikkamakuu ja luoksetulo 10: Ihan oli skarppi maaahanmeno ja ok luoksetulo.

---------

Seuraaminen 9: Edelleen siellä on paljon epätasaisuutta, mutta on parantunut huomattavasti. Eikä ääntänyt! Jätin tarkoituksella pois osan käskyistä se tuntui auttavan vireeseen.



---------

Zeta 9,5: Jäävät oli nopeat, mutta makuussa nuuskaisi maata ja oli vähän vinossa. Seuruu oli ok ja osasin jopa itse tällä kertaa pitää linjat. Omaan makuun saisi olla paljon skarpimpi jäävissä edelleen, se pitää ottaa työn alle.
Luoksetulo 8,5: Seisominen ei ollut hyvä, maahanmeno oli onneksi ok. Seisominen on jostain syystä mennyt huonompaan suuntaan, sekin pitää ottaa työn alle.



---------

Ruutu 10: Niin oli, aivan mahtava! Tässä ei ollut mitään korjattavaa, eteenmeno oli vauhdikas ja suora, samoin ruutuun meno. Ihan huippu! Ja tietysti tämä ei tullut videolle :D. Sitä olisin oikeasti voinut hyvillä mielin näyttää malliesimerkkinä liikkeestä.

---------

Ohjattu 10: Oli ihan hyvä suoritus, luovutuksen tosin arpoi tällä kertaa suoraan sivulle. Toisaalta ehkä parempi niin, jää vähemmän paikkoja virheille.



---------

Hässäkkä 9,5: Hyvä kierto, ok stoppi, mutta kapulan otossa mokasi jostain syystä ja joutui mallailemaan. Luovutus ok.



---------

Tunnari 8,5: Ampiainen oli taas minun kimpussani, huoh. Mutta Riehalta hyvin itsevarma nosto saman tien, kun osui kapulalle, hieno! Pyöritti kuitenkin kapulaa tuodessa, eli siitä vähennykset. Mutta ihanaa, kun se on noin varma oikeasta!
Kaukot 10: Ihan super!!! S-I-vaihdossa liikautti toista tassua pari senttiä, mutta muuten ihan täydelliset ja nopeat vaihdot.



Yht. 302p., kunniapalkinto, sij 1/6

Vaikka kauneusvirheitä edelleen löytyi vaikka kuinka, niin olipa mahtavaa tehdä setti, jossa ei käynyt yhtään isompaa mokaa. Rieha oli läpi kokeen ihana hyväntuulinen ja itsevarma itsensä, mutta samalla se oli myös älyttömän hyvin kuulolla. Ihan mahtava fiilis, vaikka koe muuten aika rankka olikin. Mutta tämä fiilis kantaa ja toivottavasti myös jatkuu tulevaisuudessa :)

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Vepeperhe

Rieha on vepehullu ja tämä ominaisuus on nähtävästi periytynyt myös lapsille. Riehan ensimmäisestä pentueesta kaksi poikaa on jo käynyt vepekokeissa ja lisäksi meidän kanssa tänä kesänä on treenannut Nasta-tyttö. Hauskaa, että vesipetoja löytyy perheestä näin paljon! Suunniteltiin ensi keväälle pentupäivää, jossa otettaisiin vepeä oikein urakalla ja muitakin innostuneita löytyi. Harvemmin varmaan näin harvinaisessa veperodussa useampi samasa pentueesta treenaa.

Tässä Rieha ja Nasta rannalla viime viikolla vepetreenien jälkeen. Aika kauniita, vaikka itse sanonkin.



Vepetreenit jatkuivat taas tällä viikolla avoimen luokan liikkeiden parissa. Vientiä päästiin testaamaan haastavilla aikuisten pelastusliiveillä, missä oli vielä kiinni kaikki remelit kauluksesta lähtien. Hieman Riehan piti niitä mallailla suuhunsa, vaikka innokkaasti olikin niihin tarttumassa. Niitä oli tosi hankala antaa mitenkään mytyssä ja aukesivatkin melkein heti. Pienen kannustuksen jälkeen Rieha kuitenkin lähti niitä viemään. Liivit aukesivat, eikä Rieha nähnyt niiden takaa mitään. Suunnisti kuitenkin veneelle äänen perusteella :D. Oli siis tosi haastava setti, mutta niin se vaan selvitti.. Onneksi ilmeisesti kokeessa harvoin on ihan noita isoimpia pelastusliivejä.

Tehtiin vienti myös pienillä pelastusliiveillä ja lepuuttajalla. Niissä ei ollut ongelmia lähdön kanssa. Luovutuksessa Rieha meinasi taas päästää irti hieman liian aikaisin, mutta korasi kuitenkin itse saman tien ja tarjosi uudestaan.

Kahden veneen liikettä tehtiin nyt toista kertaa. Ja vitsit se meni hienosti! Yksi käsky, jolla Rieha hyppäsi omasta veneestä, ui täysiä kohti toista venettä ja kiskoi sen suorilta rantaan. Nyt saatiin liikkeeseen hyvät valmistelut ja vahvistin rantaa ennen lähtöä taputtelemalla maata ja jättämällä namikupin sinne valmiiksi. Rannassa ei edes seissyt ketään ja niin vaan Rieha sinne määrätietoisesti ui. Hieno!

Oman veneen vientiä tehtiin vielä loppuun. Siinäkään ei ollut mitään ongelmia. Tällä kertaa Rieha myös otti köydestä vähän kauempaa kiinni, joten ei ajautunut ihan niin pahasti veneen alle. Hienosti yhdellä käskyllä rantaan tässäkin.

Mahtavaa huomata taas kuinka tuon pienen kelpien päässä raksuttaa. Sille on helppo näyttää asioita ja se yhdistelee ne päässään nopeasti. Rannan taputtaminen selkeästi toimi. Motivaatio on muutenkin hienosti kohdillaan myös näissä uusissa liikkeissä.

Kelpiet näyttävät tässä sitä todellista älyään

maanantai 22. elokuuta 2016

Vepen avoimen luokan liikkeitä

Vähän taas treenipäivitykset laahaa. Viime viikolla käytiin yksissä vepetreeneissä ja keskityttiin nyt avoimen luokan liikkeisiin. Josko sitä kuitenkin vielä kokeeseen...

Aloitettiin viennillä ja otin ekaa kertaa vientiesineeksi pelastusliivit. Tosin meillä ne oli koirien mallia, mikä vähän helpottaa vs. isot ihmisten liivit. Eipä niissä Riehalla ongelmia ollutkaan, hyvin otti suuhun ja lähti viemään. Sama juttu lepuuttajan kanssa. Ainoa pieni ongelma oli se, että meinasi taas irroittaa hieman liian aikaisin eli jo silloin, kun appari ojensi käden veneestä. Tuon kanssa pitää olla tarkkana ja vaatia luovutus loppuun saakka.




Tehtiin Riehalle ekaa kertaa toisen veneen haku. Se tuntui hyvin tajuavan idean siitä, että köysi olikin toisessa veneessä ja lähtikin heti luvan saatuaan kunnon loikalla etenemään kohti toista venettä. Nappasi myös köydestä kiinni, mutta sitten tuli pieni tenkkapoo, että mihin tämä oikein kuuluu viedä. Yritti siis alkuun lähteä tuomaan sitä minulle, mutta avustajan huudellessa rannasta lähti etenemään sinne hyvin. Uusittiin tämä lyhyemmältä matkalta ja toisella yrityksellä vene menikin hienosti rantaan.



Viimeisenä liikkeenä tehtiin vielä oman veneen vienti. Siinäkin Rieha hyppää ihan välittömästi, kun saa luvan. Nyt sillä oli hieman hankaluuksia löytää köyttä ja ajautuikin ihan tosi lähelle venettä vetämään. Mutta siitä huolimatta vene meni hienosti maihin, eikä pikkukoira edes liiskaantunut sen alle :D



Ihan hyvällä mallilla on siis avoimen liikkeet. Nyt täytyy vaan vahvistaa omaa rantaa ja siihen Anna antoikin hyvät vinkit. Jätetään palkka rantaan ja vielä vahvistetaan omaa rantaa sanomalla ennen lähtöä.

Tokoa ollaan treenattu pariin otteeseen, samoin rallytokoa myös Tuiken kanssa. Vähän liian vähillä treeneillä mennään kuitenkin, kun kisat on taas ihan nurkan takana. Miten tässä välillä aina tuppaa käymäänkin näin...


maanantai 15. elokuuta 2016

Vepekokeesta menolippu avoimeen luokkaan

Eilen kisattiin Uuraisilla oman seuran vepekokeessa. Sää suosi sunnuntain kisaajia, lauantaina satoi vettä koko päivän ja eilen oli kiva aurinkoinen ilma. Tosin hyvä sää toi paikalle ampiaiset, joita sai väistellä läpi kokeen. Ainakin yhtä koiraa ja paria ihmistä pääsivät pistämään. Minullakin oli autossa muutama kaveri, kun ikkunat oli hieman raollaan. Onneksi eivät ilmeisesti olleet päässeet kontissa olevien koirien kimppuun.

Alokasluokassa taisi olla yhdeksän koiraa. Veneestä hyppy sujui Riehamaiseen tapaan hienosti ekalla käskyllä ja rantaan se ui vauhdikkaasti. Aika oli toisiksi nopein, kun hävittiin sekunti voittajalle. Hypystä täydet 25p. Esineen vienti oli sekin varmaa Riehaa, taas toisiksi nopein aika sekunnin erolla :D. Viennistäkin täydet 25p.

Tauon jälkeen jatkettiin veneen haulla. Näin jo muiden suorituksista, että virta vie koiria rannasta katsottuna oikealle, joten asetuin maalitolppien väliin vasemmalle. Tästä huolimatta Rieha ei saanut korjattua venettä suoraan ja meni maalitolpasta ohi alle metrin. Tästä -1p. ja samoin -1p. ylimääräisestä käskystä, kun yritin saada Riehaa korjaamaan. Lisäksi kimppuuni hyökkäsi ampiainen, jota oli pakko huitoa, mutta onneksi tuomari ei katsonut sitä koiran käskyttämiseksi. Veneen hausta 23p.

Viimeisenä hukkuvan haku. Rieha lähti upeasti, mutta ei oikein meinannut saada hyvää otetta patukasta ja mallaili sitä hyvän tovin. Sitten kun sai otteen, niin oli jo valmiiksi suuntaamassa oikealle. Tässäkään ei saanut korjattua ja meni maalista reilulla metrillä ohi, josta -2p. Yhteensä siis 23p.

Loppupisteiksi hienosti 96/100, mikä tarkoittaa ykköstulosta ja samalla sitä, että siirrytään kisaamaan avoimeen luokkaan.

Riehan kanssa on kyllä niin kiva kisata tässäkin lajissa. Tietää, että se ei koskaan jätä hommia kesken ja varmasti yrittää parhaansa. Koossa se antaa tasoitusta, mutta onneksi sinnillä korvaa koon puutteita. Ja tottakai on aina hauskaa nähdä, kuinka se nauttii! Tässä ilohepulit kokeen jälkeen, hauskaa on selkeästi ollut:



Nyt sitten katsotaan ehditäänkö treenaamaan avoimen liikkeitä niin, että päästäisiin tänä kesänä vielä kisaamaan. Ei kuitenkaan paineita sen suhteen, kisojaka ei enää monia ole, eikä niihin pääsy ole tässä lajissa itsestään selvää. Ensi kesänä sitten viimeistään uusilla säännöillä.

maanantai 8. elokuuta 2016

Treenihommia

Pk SM:t meni ja ei päästy tällä kerralla mukaan. Osallistumisoikeus oisi meillä viestille ollut mutta muuten homma meni liian hankalaksi järjestää. Harmitti tietysti vähäsen, mutta toivottavasti vielä joskus mukaan päästään. Vaikka jo ensi vuonna jos kaikki menee hyvin. Viime vuoden kokemus oli niin mukava.

Pk-jutut on treenienkin puolesta olleet pitkälti tauolla. Yksi esineruutu käytiin viime viikolla tekemässä Raisan kanssa. Riehalle neljä esinettä valmiina. Ja se teki ihan mahtavaa työtä, neljä pistoa ja neljä esinettä. Vauhti oli hurja, mutta nenä pysyi auki. Aikamoisen hyvää työtä siis.

Tokojuttuja ollaan tehty pari kertaa. Lauran ja Riehan Nasta-tytön kanssa kanssa treenattiin Killerillä. Aloitettiin ohjatulla, johon yritin saada häiriötä sm:ien tapaan. Alkuun Rieha vähän hämääntyikin häiriömerkeistä ennen kapuloita, mutta alkoi nopeasti skarppaamaan. Lisäksi palkkailin nopeista merkille menoista.Tunnarissa ei tehty mitään ihmeellistä. Olen nyt yrittänyt palkata Riehaa siitä, että katsoo kapuloiden viennin ja niin tein nytkin. Sitä kautta saisi Riehan myös odotusvaiheessa skarpimmaksi.

Luoksetulo on meillä jostain syystä mennyt huonompaan suuntaa. Seisomisesta sai ensin muistuttaa ja sitten maahanmenon kanssa oli ongelmia kun Rieha tarjosi istumista. Heittelin nameja ja palkkailin nopeista stopeista. Lopuksi Rieha sai juosta Nastan kanssa. Eipä sitä ihan kauheasti innokkaan tyttärensä leikkikutsut kiinnostaneet :D

Perjantaina pyörähdettiin vielä kisatokoryhmän treeneissä. Tehtiin tunnaria hässäkkää, eteenmenoja ja luoksetuloa. Lisäksi muistuteltiin rallyjuttuja. Treeni sujui aika kivasti. Erityisesti eteenmenoissa oli hyvä ajatus ja Rieha meni hienosti suoraan. Vein kalkan valmiiksi ja vuorottelin suoraan palkalle juoksemisen ja stoppamisen välillä. Hässäkkä tehtiin liikkuroituna ja Rieha kuunteli hyvin.

Seuraamisesta on vielä sanottava, että siinä alkaa olla kiva ajatus. Rieha tarjoaa sivulletuloakin jo paljon taaemmas kuin keväällä. Täytyy toivoa, että rallyn temputtaminen ei vaikuta liikaa vireeseen. Olen nimittäin ilmoittanut Riehan pariin rallykisaan. Pitää vaan yrittää pitää kriteeristä kiinni.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Vepet ja toko-oppeja

Keskiviikkona vepeiltiin taas. Päätin tesata muutamaa uutta liikettä avointa luokkaa silmällä pitäen. En tosin tiedä ehditäänkö tänä kesänä vielä avoimeen ja ensi kesäksihän liikkeet muuttuvat sääntöuudistuksen myötä. Uskon kyllä, että Riehalle avoimen luokan liikkeet saiso nopeasti koekuntoon, mutta ehditäänkö kokeeseen on sitten eri juttu. Onneksi ensi vuonna tulevat liikkeet ovat nekin varmasti hyvin koulutettavissa.

Aloitettiin treeni viennillä ja otin ekaa kertaa vientiesineeksi lepuuttajan. Kuiaharjoiteltiin ensin maalla ja vaikka maahan koliseva lepuuttaja ei varmaan niitä helpoimpia tuotavia ole, niin Riehalle se ei tuottanut isoja ongelmia. Siirrettiin homma veteen ja hyvin Rieha vei lepuuttajan vieraalle.

Toisena uutena liikkeenä tehtiin oman veneen haku. Eli koira hyppää veneestä ja kiskoo sen veneen rantaan. Tämänkin idean Rieha tajusi heti ja veti veneen hienosti rantaan. Hukkuva tehtiin alokkaan mukaan, eikä siinäkään ollut ongelmia.

Riippumatta nyt siitä mennäänkö avoimeen luokkaan tänä vai ensi kesänä, niin liikkeitä täytyy alkaa vaikeuttamaan Riehalle. Alokkaan liikkeet on sille jo helppoja ja se kuitenkin tykkää, kun saa haasteita. Ottaa sitten työn alle vaikka ne uusien sääntöjen liikkeet.


Ennen sm:iä käytiin toista kertaa Kivimäen Riitan opeissa. Keskityttiin alkuun taas seuraamiseen. Näytin miten luopumistreeni on edennyt ja kerroin, että siitä on ollut hyötyä. Toki se ei edistämisessä riitä vielä kokonaiseen koesuoritukseen (kuten sm:ssä nähtiin), mutta kontaktia se on parantanut ja lyhyellä matkalla se toimii edistämiseenkin. Nyt vaan pitäisi saada ajetuksi se Riehan päähän myös pidemmällä matkalla.

Edelleen kaiken a ja o on se mustavalkoisuus. Se lähtee jo perusasennosta, etten missään kohti hyväksy liian edessä olevaa asentoa. Tähän Rieha on jo kivasti vastannutkin ja tarjoaa perusasentoa taaemmas. Se tuntuu itsestä aika oudolle, kun on tottunut edessä olevaan koiraan. Muuten aletaan työstämään seuraamista pikkuhiljaa. Jos edistää niin muistutetaan luopumisesta ja peruutetaan takaisin ja otetaan uudestaan. Tärkeää omalla kohdalla on myös se, että muista palkata eli pitää pätkät niin lyhyenä, että saadaan myös onnistumisia. Minulla on paha tapa ahnehtia ja liian pitkällä pätkällä Rieha alkaa aina edistämään.

Toisena juttuna katsottiin eteenmenoja. Riitta kertoi tekevänsä niitä lähes aina piilossa olevan palkan kanssa. Koira viedään kentälle ja lähetetään ja jos lähtee vinoon niin haetaan pannasta lähtöpaikalle ja mennään yhdessä pannasta kiinni pitäen katsomaan palkka, jonka jälkeen uusi lähetys. Lisäksi voi tehdä lähetyksiä myös niin, että koira näkee palkan vienni, väliin tehdään jotain muuta ja sitten lähetetään. Eli aika samanalaisi kuin ollaan pk-puolen eteenmenon kanssa tehty.

Lopuksi puhuttiin vielä eteenmenon korjauksen opettamisesta. Riitta suositteli opettamaan korjauksiin koiralle pomput eli korjauskäskyllä koira osaisi pompata kaksi kertaa kummallekin sivulle. Pomput, koska niiden kautta on koiralle on selkeä kriteeri mitä tehdä. Juoksemisessa kriteeri on vaikea määrittää ja silloin on enemmän kiinni omasta pysäytyksen ajoituksesta. Pomput opetetaan kosketusalustan kautta. Tätä ei ehditty kokeilla käytännössä, mutta ajatus jöi hyvin muhimaan.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Toko SM - finaalipaikkaa hipoen

Lauantaina oli vuorossa tokon vuoden päätapahtuma eli SM-kisat. Ne järjestettiin meidän omilla kulmilla Laukaassa. Vaikka alun perin meinasin, etten osallistu järjestelyihin, niin parina päivänä kävin kuitenkin muutaman talkootunnin tekemässä. Mukavassa seurassa se olikin kivaa. Iso kiitos kaikille kavereille ja tutuille, jotka kisoja järkkäsivät monta kuukautta! Meidän näkökulmasta kaikki sujui todella hyvin.

Starttinumeromme oli tällä kertaa 6, mikä oli mukavaa vaihtelua edellisvuosien loppupään paikkoihin. Odottelua olisi luvassa vähemmän, mikä on minun kisahermoilleni aina plussaa. Toki tänä vuonna eroa oli myös siinä, että en vaan ollut ehtinyt jännittää. Edellinen yö meni valvoessa ihan muista syistä. Aamulla sitten raahauduin kisapaikalle silmät ristissä.

Kehät alkoivat Tuire Marjamäen tuomaroimilla paikallaoloilla, vähän myöhässä aikataulusta. Rieha oli toisen ryhmän ensimmäinen koira. Nurmikolla oli paljon mäkäräisiä, jotka häiritsivät monia koiria, mutta Rieha ei niistä välittänyt. Paikkaistumisesta saatiin 10. Yksi rivin koirista oli painunut maahan ja sitä nostettiin istumaan ennen paikkamakuun alkua. Maihin Rieha meni hienosti ja luoksetulokin oli ok, toki olisi varmaan voinut tulla vieläkin nopsemmin. Paikkamakuusta saatiin 9.

Sitten tuli hetki odottelua ennen ensimmäisyä yksilökehää, jossa tuomarina Ralf Björklud (tästä kehästä ei valitettavasti ole videota). Treenailin Riehalle kaukoja ja hengailtiin vaan. Kehässä ensimmäisenä olikin kaukokäskyt. Rieha teki ihan ok suorituksen, olisiko S-I-vaihdossa hieman liikkunut. Kaukoista saatiin 8. Seuraavana liikkeenä luoksetulo. Seisominen olisi voinut olla parempi. maahan hyvin. Luoksetulosta saatiin 8.

Samassa kehässä jatkettiin zetalla. Muistin järjestyksen väärin, mutta onneksi varmistin sen vielä Anna-liikkurilta. Järjestys siis I-M-S. Riehalta aika perusmenoa. Jäävät onnistui, pientä vinoutta oli jossain. Seuraaminen oli ok, mutta kävelytin itse Riehan päin yhtä merkkiä. Mikä tyhmä moka! Zetasta saatiin 7. Viimeisenä tässä kehässä oli tunnari. Rieha meni kapuloille nopeasti ja nosti oman melkein heti. Varmisteli kuitenkin vielä paria kapulaa oma suussa ja olisiko hieman pyöräyttänytkin kapulaa. Tunnarista saatiin 7.

Seuraavaan kehään siirryttiin suoraan, en edes ehtinyt palkata Riehaa. Toisaalta, eipä se juuri tuossa vaiheessa palkkaa tarvinnut. Tämän kehän tuomaroi Carina Savander-Ranne. Aloitettiin ruudulla. Rieha keskittyi eteenmenoon tosi hyvin ja juoksi melkein täydellisen keskelle, jes! Siitä hyvä ruutuun (pientä iloloikkaa havaittavissa) ja hyvät stopit. Samoin sivulle tuli todella hienosti. Ruudusta hienosti 9.

Toisena liikkeenä sitten ohjattu, jossa saatiin oikea. Tosi moni koira mokaili oikelle menossa, niin myös Rieha. Merkille meni ok, mutta käskyn saatuaan lähti etenemään etoikealle. Siellä oli yksi kyltti, oliko sitten se, minkä bongasi. Annoin sille yhden korjauskäskyn, jolla kääntyi salamanopeasti ja meni oikealle kapulalle. Luovutuksessa tallasi toisella tassulla omalle jalalle, muuten loppu minusta ok. Ohjatusta kuitenkin tiukalla tuomaroinnilla 5.5.

Tähän kehään olin kyllä tosi tyytyväinen, Rieha teki ihanalla asenteella!



Sitten tulikin tauko ennen viimeisiä kehiä. Eli alkupäään paikasta huolimatta saatiin odotella kuitenkin. Olisiko joku 1.5h mennyt ennen kuin päästiin aloittamaan. Rieha oli osan aikaa häkissä, mutta menin kuitenkin hyvissä ajoin odottelemaan vuoroa. Ei oikeastaan edes treenattu mitään, kunhan hengailtiin ja leikittiin.

Toiseksi viimeisessä kehässä liikkeenä oli hässäkkä, jonka tuomaroi Jaana Tala. Rieha oli ihan fiiliksissä ja teki liikkeen aivan onnesta soikeana. Olisi pystynyt parempaankin stoppiin, mutta ehti juuri pompata ennen käskyä. Kapulan nosto oli vauhdikas ja luovutus ok. Hässäkästä saatiin sitten hienosti 9.



Viimeisessä kehässä olikin meidän alkuvuoden ongelmaliike eli seuraaminen. Tuomarina toimi Erkki Shemeikka. Kontaktiongelmasta ollaan ainakin tämän perusteella päästy, Rieha piti kontaktin aivan upeasti. Edistäminenkään ei ollut ihan jäätävää, kuin ehkä vasta ihan lopussa, Sen sijaan pomppuja ja yliyrittämistä löytyi kyllä. Toki en itsekään juuri auttanut, käännökset oli ihan järkyttävän huonoja ja juoksussa meinasin kaatua. Eli ei sitä harmonisinta seuruuta, mutta asennetta ei ainakaan Riehalta puutu, kun häntä heilui ja askel lensi. Peruuttaminen sujui myös aika kivasti. Seuraamisesta saatiin 7.



Yhteensä saimme pisteitä 253,5, eli ykköstuos jäi 2,5 pisteen päähän. Tulospalvelu toimi hienosti ja läpi kokeen olikin hauskaa seurata missä kohti olimme tuloksissa. Mm. tälläinen hetki kesti hetken verran :D


Sitten jännättiin ja seurattiin hienoja suorituksia. Kisan lähestyessä loppua yhä useampi alkoi tulla kyselemään, että tehän olette finaalissa tällä menolla. Siinä vaiheessa meinasi iskeä jännitys, eihän me mihinkään finaaliin uskalleta. Juoksukoiratkin tekivät urakkansa ja tulosten perusteella näytti, että oltiin jaetulla 18. sijalla, kun 20 koirakkoa otetaan finaaliin. Tulosluettelo kuitenkin hämäsi, koska se ei laittanut samoilla pisteillä olevia koiria eri sijoituksille. Oikeasti olimme jaetulla 20. sijalla, vieläpä toisen kelpien kanssa.

Sitten alkoikin odottelu, että kumpi finaaliin pääsee. Kukaan ei oikein muistanut, että mitkä olivat ne kolme liikettä, joiden pisteiden perusteella sijoitus päätetään. Kysyin jopa kahdelta tuomarilta, mutta selvyyttä ei tullut. Lisäksi muutama sanoi, että joskus finaaliin on otettu 21 koirakkoa jos on ollut tasapisteet. Olin ihan hoomoilasena, että mitäs sitten. Joku sitten kaivoi esiin, että kolme sijoituksen määräävää liikettä olisivat seuruu, luoksetulo ja ruutu. Kisakaverilla oli paremmat pisteet seuruusta ja luoksarista, meillä ruudusta. Loppupeleissä meidän piti lähteä paikalta pois ennen palkintojen jakoa, eikä tietoa vielä ollut. Viimeinen varmistus jäi kavereiden ja puhelimen varaan.

Lopulta sain sitten varmistuksen. Järjestys katsottiin juuri noiden em. liikkeiden perusteella, eli jäimme täpärästi ulos finaalista. Kieltämättä tässä vaiheessa harmitti, niin älyttömän lähellä pääsy finaaliin oli. Jos ero olisi oikeasti ollut pisteitä, niin harmi ei olisi tuntunut niinkään paljoa. Onneksi edes yksi kelpi finaaliin pääsi ja he vetivätkin hienosti. Pitää myös muistaa, että Suomen 21. tottelevaisin koira ei todella ole huono saavutus sekään :). Koiria oli karsinnasta kisaamaan selvinnut kuitenkin se n. 50.

Seuraavana päivänä finaalikoirien suorituksia seuratessa edelleen harmitti, olisi ollut kiva kokeilla miten Rieha olisi toiminut. Veikkaan, että se olisi ollut huomiosta ja taputuksista aivan onnessaan. Ainakaan useamman päivän kisaaminen ei olisi vaikuttanut menoon, se on jo todettu. Finaalissa oli kuitenkin mahtavia koiria ja hienoja suorituksia, Jokainen oli paikkansa ansainnut. Ja ehkä mekin joku kerta mukaan vielä päästään. Onneksi Riehalla on vielä kisavuosia edessä ja nythän se vasta alkaa olla parhaassa iässä.

Semmoinen jännitysnäytelmä oli tämä SM. Kokonaisuutena olin Riehaa niin älyttömän tyytyväinen, se teki parhaansa ja ennen kaikkea millä asenteella. Sen tekemisen ilo on jotain niin parasta. Ohjaajakin on selkeästi jollain tasolla kehittynyt ja edellisten vuosien isot mokat jäivät nyt puuttumaan. Itse asiassa minulla oli aika rento ja kiva fiilis kisata yhdessä Riehan kanssa. Meillä oli myös mahtijoukkue ja sijoituttiin joukkuekisassa 15. sijalle. Kiitos siis kaverit tuesta ja tsempeistä kisapäivänä! Ensi vuonna toivottavasti lisää!



tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ykkönen vepekokeesta!

Treenejä on takana jos jonkinmoisia sitten viime postauksen, eikä aikaa tunnu olevan niiden kirjaukseen. Mutta viikonloppuna ehdittiin kisaamaan Kuopiossa vepekokeessa ja vielä mainioin tuloksin.

Kuopion ranta oli oikein kiva avonainen hiekkaranta. Muuten paikka oli kohtuu askeettinen. Se ei onneksi koirien menoa hidasta vaikka wc puuttuu. Sää oli sateinen, mutta sade oli kuurottaista eli se ei pahasti häirinnyt, kun tuultakaan ei liiemmin ollut. Alokasluokassa oli 8 koirakkoa ja me saatiin arvonnassa numero kaksi.

Rieha veti liikkeet läpi todella hyvällä asenteella. Veneestä hyppy oli niin vauhdikas kuin pystyy, esineen se vei reippaasti ja vene tuli sitkeästi rantaan vaikka joutui vähän korjaamaan otetta. Hukkuvalle se lähti kiljahtaen ja kiskoi hienosti hukkuvan rantaan. Harmittavasti suunta oli maalista oikealle ja itse olin sijoittunut siihen nähden huonosti, joten Rieha ei onnistunut kääntämään hukkuvaa ihan maalitolppien sisään. Maalin ohittamisesta tulee jokaisesta alkavasta metristä -1p. ja me saatiin -3p.

Muista liikkeistä saatiin kuitenkin upeasti täydet pisteet joten lopputulema oli 97/100p. 1-tulos ja sijoitus 2/8.

Rieha teki taas niin parhaansa ja ei voi pikkukoiraa sitkeyden puutteesta syyttää. Vielä toinen ykkönen niin avoin luokka kutsuu :)




tiistai 12. heinäkuuta 2016

Iloinen koira ja heiluva häntä

Viime viikolla päästiin treenaamaan tokoa nurmikolla ja isommalla porukalla pariin otteeseen. Ekan treenin ihmeellisin juttu oli tunnarin totaalinen hajoaminen. Rieha ei nähnyt kaikkia kapuloita nurmikolla, joten otti vaan jonkun, kun ei malttanut etsiä. Sitä jankattiin ja vaadin keskittymään. Tämä ilmeisesti toimi, koska seuraavassa treenissä oma nousi taas hyvin ja ennen kaikkea malttoi tarkentaa haistelua, vaikka ei kaikkia kapuloita heti nähnytkään.

Ruutu ja eteenlähetys on sujuneet ihan ok. Varsinkin tokassa treenissä saatiin hyviä ja suoria toistoja. Ohjatussa ei nurmikolla ollut ongelmaa kummallakaan kerralla, vaikka itsekään en meinannut kapuloita aina nähdä. Mutta Riehalla käännös on niin vahva, että löysi kapuloille siitä huolimatta. Zetassa tehtiin kummallakin kerralla asennetreeniä lähtöön ja muutenkin yritin vahvistella sitä ettei zeta olisi aina se tylsä liike. Luoksetulossa toisessa treenissä Rieha tarjosi maahanmenon sijaan istumista kovin sitkeästi, varmaan hässäkän peruja eli sitä piti myös vahvistaa. Hässäkkää ei olla päästy tekemään hyppyjen kanssa, mutta kiertoa olen vahvistanut.

Treenien fiilis on ollut ihan hyvä ja onnistumisia on myös tullut paljon. Ja vaikka ei onnistuisikaan niin viime treenissä tuli sivullinen ihastelemaan Riehaa ja sitä, miten tottelevainen se on ja miten iloiselta se näyttää, kun häntä vaan heiluu. Ja eikös se ole vähän niin kuin koko homman idea, siis se, että koira nauttii!

Perjantaina päästiin vepeilemään vieraalle rannalle. Vienti onnistui hyvin vieraalle. Veneen haussa meinasi vähän ajautua ohi maalilinjan, eli sen kanssa saa olla tarkkana. Käskyt ohjaukseen pitää muistaa antaa ajoissa, että Rieha ehtii korjata linjaa. Lopuksi tehtiin hukkuvaa. Siinä ei ollut minkäänmoista ongelmaa, eli idea on kirkastunut. Pyysin hukkuvaa häiriöksi räpiköimään mahdollisimman paljon, eikä se tuottanut ongelmia. Rieha otti patukasta hyvän otteen ja kiskoi hukkuvan hienosti maihin.