torstai 30. joulukuuta 2010

Lattiakaivofiksaatiot ja kotitokoja

kuJoulupostauksessa kerroin Riehan lattiakaivoinnostuksesta. Tänään se oli keksinyt, että meiltäkin löytyy sellainen. Täytyy tunnustaa, että meidän lattiakaivoa ei olla ihan lähiaikoina putsattu ja kun neitokainen raahasi sen olohuoneeseen, niin reaktiot menivät hieman ällötyksen puolelle. No, ei siinä mitään. Viima 4-vee vaan hiffasi lattiakaivon vissiin ekaa kertaa elämässään siinä vaiheessa, kun Rieha oli vienyt siitä ritilän. Sillähän on välillä näitä outoja fiksaatioita kuten maan kuuntelu (istuu vaikka kuinka kauan ja kuuntelee maata, eli luultavasti siellä menevää vettä, välillä kaivaen) ja kivien pyörittely (pyörittää rantavedessä kiviä, pyörittää ja pyörittää). No, lattiakaivo taitaa olla uusin mystinen juttu porokoiran elämässä. Sen edessä piti istua ja kuunnella vaikka kuinka kauan. Kaikenlaisia, toinen leikkii ritilällä ja toinen kuuntelee viemäreitä...




Mitäs muuta. Tuiken jalka on parempi, eikä se ulkona linkuta enää. Sisällä se välillä ulisee, mutta nämä tulee lähinnä silloin kun se alkaa riehumaan esim. jonkun tutun tullessa käymään. Eli vielä pitää vähän rajoittaa menoa, että varmasti paranee.



Riehan kanssa käytiin tänään lenkillä Teklan sekä shelttien Viiun ja Neton kanssa. Hienosti R menee pienempienkin seurassa ja Viiun kanssa niillä oli hyvät juoksut. Rieha tykkää että sitä ajetaan takaa, kun sitä harva saa kiinni ja Viiukin on kuulemma samanlainen. Alkuun pari selkeästi pohti, että kumpi menee edellä ja kumpi perässä, mutta loppujen lopuksi Rieha sai olla takaa-ajettava.



Muuten tänään touhuiltiin vaan kotona. Tuiken kanssa ollaan taas treenattu tökkäisyjä seuraamisessa urakalla ja tykkään kovasti sen tekemisestä. Nyt olen vaatinut siltä, että pään on tultava lähemmäksi sekä lähdössä, että pysähtyessä ja aika kivasti se sen on tajunnut. Jatketaan harjoituksia.



Riehan kaukojumppajäkki on alkanut helpottamaan. Tosin aika vaikeaa se meinaa olla, tassut kun käy niin vilkkaasti. Ja vaikka ei enää jäkitä, niin on muuten kyllä todella raivoisa tuota tehdessään, sormet on oikeasti aika pulassa välillä.



Väsäilin tänään myös uudet kosketusalustat ylijäämäkankaasta, etteivät liukuisi tassujen alla niin pahasti. Niiden avulla jatkettiin ohjatun noudon suuntien opettelua ja tämäkin paranee koko ajan. Nyt R on alkanut hyvin hiffaamaan että keskimmäisellä alustalla eli merkillä, kuuluu seistä minuun päin käskyä odottaen, aiemmin se istui/makasi/sinkoili. Käsimerkkejä se lukee erinomaisesti. Ajattelin opettaa sille merkkiä ihan oikealla merkillä, mutta vauhti oli sen verran kova, että merkki lenteli ties minne, vaikka sen takana oli kosketusalusta. Opin myös sen, että merkki voidaan myös tuoda kätevästi ohjaajalle.



Noudossa ollaan treenattu pitoa, joka sujuu aika hyvin. Malttaa pitää, ilman pyörittelyä ja irroittaa käskystä. Ja istuu, se oli alkuun ihan hirmuisen vaikeaa. Testasin sitten pari kertaa kapula suussa eteen istumista niin, että annoin kapulan ja peruuttelin ohjaten penneä samalla eteen. Alkuun meinasi olla vähän vaikeaa ja kapula lenteli minun varpaille, mutta lopussa napotti oikein kivasti edessä istuen kapula suussa. Hyvä nouto siitä vielä tulee!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Äksönpäivä


Hitsi että lomalla on kyllä kivaa. Päivät menee koirien kanssa treenatessa ja ulkoilessa, sivussa katselen jotain hyvää sarjaa koneelta ja päivittelen blogia . Mutta nyt sitä pitääkin nauttia, seuraavasta lomasta ei olekaan sitten tietoa...




Tuike on edelleen paitsiossa, en ota sitä edes lenkeille mukaan. Pissatuksillakin meinaa linkuttaa ja välillä pitää ihan ottaa syliin kannettavaksi. Vielä jos huomisen katselisi miten lepo vaikuttaa, sitten on suunnattava eläinlääkärille. Onneton se kyllä on, aina joku tassu kipeänä...



Mustat sen sijaan touhusi tänään oikein urakalla. Päivällä käytiin Annen ja Rokin kanssa jäällä lenkillä ja nopsaan hujahti reipas tunti hangessa tarpoessa. Rieha juoksi kuin heikkopäinen ihan koko ajan, sillä oli takki niskassa ja se oli lumesta ja Rokin kuolasta sellainen jäätynyt koppura kun tultiin kotiin. Jännä miten sitä ei yhtään palella, vaikka vaanii ja makaa syvässä hangessa. No, varmaan lämmittäisi itseäkin jos koko ajan rallaisi edes takaisin. Viimakin leikki Rokin kanssa ihan innoissaan ja porokoiran mielipide hauskasta lenkistä tuli välillä vähän liiankin selväksi. Mutta pääasia kai se on että koirilla oli hauskaa ja omistajatkin sai kivan lenkin ohessa.



Illemmalla ajeltiin vielä Kodin Terralle treenaamaan kera Maaritin sekä Iitun ja Ruun.



Vimps aloitti hommat. Se oli alkuun ei niin innoissaan, mutta kun piletettiin ja motivoitiin, niin johan alkoi taas homma maistua (ja haukkukin raikasi).



Luoksetulo: Muutamat läpijuoksut ja muutamat stopit, joista ensin palkkaa pelkästä stopista ja sitten koko liikkeestä. Hyvä ilme ja vauhti koko ajan. Stopit oli hyviä, vaikka tuli lujaa. Kerran nousi seisomaan kun jätin, joku kummallinen herpaantuminen siinä kävi, mutta meni heti istumaan kun käskin. Erikseen otettiin vielä lyhyeltä matkalta eteentuloja ja edestä sivulle siirtymisiä. Sivulle menoissa takapuolen käyttö meinaa jäädä vajaaksi, mutta kun treenaa niin johan alkaa heittämään pyllyä.



Seuraaminen: Herättelyt hyppimällä, erityisesti käännöksistä palkkaa ja sitten pitkä pätkä. Edelleen hyvää menoa, tykkään!



Nouto: Parit vauhtinoudot ja parit viralliset. Motivaatio kohdillaan, ei huomautettavaa.



Ketjutus:



  • Liikkeestä seisominen: Hyvä seuruu ja stop, mutta kääntyi mukana ja alkoi innoissaan haukkumaan. Yleensä ei liikkeissä hauku, vaikka olisikin innoissaan, mutta tuo ohi meneminen on selkeästi vaikea ja aiheuttaa haukkumisen kun ei ole ihan kartalla. Se siis treenin alle.
  • Kaukot: Erinomaiset, täpäkät siirtymiset. Ihan hinasen ennakoi perusasentoa, mutta tuskin kokeessa olisi edes huomattu.



Rieha oli vuorossa sitten. Hyvin tarkeni tehdä, vaikkei sillä ollutkaan takkia päällä. Omat sormet meinasi olla jäässä, joten lelupalkka oli tänään pop. Tosi tyytyväinen oli kuulolla oloon, Iitu treenasi aika lähellä ja kerran Iitun lentävä lelu sai pikkukelpin huomion, mutta tuli tosi upeasti kutsusta luokse ja kiinni omaan leluun.



Seuraamiset: Lelun kanssa tehtiin kun jäätyneet sormet meinasi irrotta terävien hampaiden kanssa. Hyvin pitää paikan ja otettiin jo sellaista kolmea askelta. Yksi mikä pitää ottaa mietintään on joku vapautuskäsky. Nyt olen käyttänyt vaan jessiä, mutta se tulee herkästi muutenkin ja penne ponkaisee pois paikalta palkan toivossa. No, ei onneksi kovin vakavaa.



Luoksetulo: Lyhyeltä matkalta istumista ohjatusti eteentuloja. Hyvin napottaa edessä, oma selkä pitää muistaa suoristaa ja muistaa palkata tasaisesti kummastakin kädestä, ettei ala kenottamaan jommalle kummalle sivulle.



Nouto: Aluksi palkkaa siitä, että pysyy sivulla ja kapula lentää. Ja se onnistui!! Olin ihan varma että sinkoaa kapulan perään välittömästi, mutta niin se vaan jäi namin ja odota-käskyn avulla. Siitä sitten hallittu nouto ja vapautus suoraan palkkaan. Lisäksi otettiin muutamia eteentuloja peruutellen. Ihan ei vielä malta istua kapula suussa, mutta pitää hyvin ja tulee suoraan, joten palkkailin sitten seisomisesta.



Rieha pääsi lopuksi vielä riehumaan Ruun kanssa, jota ei vähään aikaa olla nähtykään. Hirmuinen koipeliini siitäkin on tullut, niin ne vaan kasvaa! Rieha sai moikata myös Iitua, mutta yllättäen Iitu olikin vähän liian jännä, vaikka hihnassa olikin. Sitten kun Iitu meni autoon, niin perään olisi kuitenkin pitänyt päästä... Ruun kanssa kesti vähän aikaa ennen kuin lämpenivät toisilleen, mutta kun Rieha sai Maaritilta Iitun hienon kepin, niin sen kanssa pennet rallattelivat hurjaa kyytiä. Hienosti Rieha muuten taas leikki kepillä ja tarjosi sitä Maaritillekin vedettäväksi ihan onnessaan. Ja Riehan naamaan hyppäämistaidot kehittyy muuten uhkaavasti, nyt se jo ponnasi kohti Maaritin naamaa niin, että takajalat otti jo melkein mahaan asti, eikä naama enää kauka olekaan. Hieman näytti pelottavalta liukkaalla maalla tuollainen kengurumeininki, mutta kun on rakastettava, niin on rakastettava.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Lämpötreenit jatkui liidellen

Ajeltiin Annan ja lyhcol Letun ja Lakin kanssa Längelmäen Kana-Areenalle treenaamaan. On se vaan niin mahtis paikka, iso ja lämmin. Saatiin kaksi tuntia vielä tosi edullisesti ja oltaisiin saatu treenata vielä lisääkin, mutta kyllä tuo neljälle koiralle riitti oikein mainiosti, vaikka vähän myöhästyttiinkin. Minulla siis mukana Viima ja Rieha, Tuike arastelee edelleen tassuaan, niin en ottanut sitä edes mukaan.

Rieha teki useammassa osassa. Taidettiin aloittaa hyppy-mutkaputki-hyppy-harjoituksella. Vitsit, että se onkin innoissaan! Mutta kaikista parasta on se, että se on oppinut odottamaan! Pystyn jättämään sen ja menemään ihan reilusti ja niin se vaan istua napottaa. Tosin istumisesta on tullut sille niin iso Tehtävä, että se ei suostu esim. ottamaan nameja jos palaan palkkaamaan, se vaan istuu, tuijottaa ja odottaa milloin saa mennä. Taas oli oli ohjaajalla muistettavaa siinä, miten tarkkaan Rieha lukee. Jos kaivoin lelua millisekunninkin liian aikaisin niin pikkukelpi oli kädessä kiinni. Muuten homma sujui oikein mukavasti ja luki minusta kivasti menoa, kämyisestä ohjaajasta huolimatta.

Tässä videota tuosta. Jotenkin nolottaa laittaa näitä agipätkiä, kun itsellä ei ole ollenkaan niin varma olo vauhtikelpien ohjaamisesta ja sellaisiin tottuneet katsovat varmasti ihan suu auki hommaa :D. Mutta menköön:


Toisena isompana treeninä treeniä Rieha teki ihan perusirtoamista kolmella hypyllä. Tässäkin oikein kiva vauhti ja samat pätivät kuin edelliseen. Heti jos hidastin vauhtia liian aikaisin, niin Rieha kääntyi esim. puomin alla olleeseen putkeen. Kuollut lelu toimi kuitenkin hyvin ja kun pidin oman linjan, niin hyvin pystyi takaaleikkaamaankin.


Yksittäisinä esteinä tehtiin ensin keinun rämäyttelyä ja sitten rengasta. Keinulla oli kova into ja tarkkana sai olla, ettei kiivennyt ylös asti pelkän rämäytyksen sijaan. Ääni ja liike ei kyllä jännitä yhtään ja pystyi rämäyttelemään keinua melkein puolesta metristä. Rengasta tehtiin Annan avustuksella läpijuoksuna kumpaankin suuntaan. Hyvä idea sillä tässä on, hakee oikeaa kohtaa jo aivan automaattisesti ja kutsumaan pystyy useamman metrin päästä. Hieno!

Viiman kanssa lähdettiin testaamaan miten rata sujuu vieraassa paikassa ja miten siihen riittää motivaatio. Ja hienostihan se riitti! Tehtiin samaa rataa kolme kertaa ja joka kerta parani. Ekalla Vimps oli hieno, mutta ohjaaja huono, joten tuli paljon töksähdyksiä. Kepit oli tällä radalla nopeimmat, muilla meni vähän jolkotteluksi.

Toisella kerralla oli vauhti jo paljon parempi. Olin erityisen ylpeä siitä että sain pujottelun ja hypyn jälkeen sylkkärin toimimaan Viiman kanssa. Tällä radalla työnsin itse Viiman hypyllle, kun olisi pitänyt mennä puomin alla olevaan putkeen. Se oli vaikein kohta radalla teknisesti ja sitä treenattiin erikseen. Pientä tökkimistä tuli myös viimeisen putken jälkeen, ennen A:ta, mutta vauhti säilyy ok. Ja vaatii muuten ohjaajalta kuntoa koko ajan kannustaa ja viedä. Mutta Vimps tykkää ja se on pääasia! Tässä toka yritys:


Kolmas rata oli virheettömin, ainoa isompi moka tuli puomin alastulolla, josta Vimps hyppäsi kun itse sen vedin. Muuten meno oli oikein kivaa, ei todellakaan mitään huippunopeaa ja teknistä, mutta Viimalle oikein sopivaa ja sillä oli ihan todella hauskaa!


Erikseen haettiin vielä puomille vauhtia tehden pätkää puomi-hyppy-putki-rengas. Koko ajan tässäkin vauhti parani, Vimps on vähän sellaista hitaasti lämpenevää sorttia. Lisäksi treenattiin kutsuhyppyä, joka on Viimalle vaikeaa. Jätin sen kolmen hypyn taakse, josta kutsuin ja lähetin vielä pujotteluun. Sujui tosi hienosti ja pujotteluunkin saatiin vähän enemmän asennetta palkkaamalla siitä heti. Mutta ihan mahtista oli nähdä, että Vimps teki rataa noin hyvillä mielin ihan vieraassa paikassa! Se ei olisi malttanut lopettaa ollenkaan :).

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Pitkät joulutarinat

Näin Tapaninpäivänä voi sanoa että joulu on nyt juhlittu. Tässäpä pieni kertomus mitä siihen mm. meillä sisältyi.
Riehalle Joulu oli ihan ensimmäinen ja se kehittelikin kaikenmoista kivaa sen kunniaksi (edellisen postauksen jalkapallomatsi kuului tähän sarjaan). Ensinnäkin oli hirmuisen jännää kun sisälle tuotiin ihan luvan kanssa PUU! Kyseessä siis jouluinen ystävämme joulukuusi. Varauduimme Riehan intoon asettelemalla kuusen jakkaran päälle, ettei ainakaan ihan niin helposti pääse siihen käsiksi. Onneksi pikkukelpillä on pitkä kaula ja kieli:


Oikeasti kuusi sai olla yllättävänkin rauhassa ja Rieha uskoi kun kiellettiin sitä härkkimästä. No, rikkoi se yhden koristeen ja toinen löytyi häkistä, onneksi ennen, kuin ehti sen pureskella.
Tuo se kuusi vaan ihan eri lailla joulun fiilistä.

Palloista kun on puhe, niin Rieha löysi Joulun hauskimmat pallot. Ne on sellaiset ihmisten ressiä lieventämään tarkoitetut kilisevät ja tosi painavat metallipallot. Ne oli todellakin hauskat ja loppuvaiheessa niitä kanneltiin suussa ympäriinsä.
Takaisin Jouluperinteisiin. Perheen pienimmät odottavat tietysti Joulupukkia koko illan. Niin myös meillä.


Eikö sitä jo näy?

Joulupukki ei tällä kertaa päässyt sisälle saakka, mutta onneksi lahjasäkki oli jätetty kilteille lapsille. Rieha sai mm. madon.


Viima sai ihanan vinkuluun, josta se ei olisi malttanut luopua millään ja jota se vingutti joka huoneessa, käyden välillä esittelemässä sitä niska kaarella ja häntä viipsottaen.


Tuike sai pallon. Pallot on aina hyviä, sanoo Tuike.

Jouluaatto oli koirillekin jännä ja väsyttävä päivä. Uni maittoin kaiken sen lahjojen avaamisen, ruuan kerjäämisen ja odottelun jälkeen jopa Riehalle.

Tuike saa parhaiten unta maha täynnä ja sehän toteutuu Jouluna aina.

Joulupäivänä jaksoi taas riekkua. Mustat tytöt varsinkin. Ihan normisettiä tälläinen, kai nyt Joulunakin vähän painia sallitaan?

Rieha ei välillä muista että vanhempia pitää kunnioittaa, eikä kieltä saa näyttää.


Onneksi Vimps on vanha ja viisas, eikä pentu sen hermoja kiristä. Ainakaan Jouluna ja kunhan se pysyi kaukana Viiman vinkuluusta. Tälläistä tavallista luuta ne nakertelivat yhdessä sopuisasti, ajankohtaan sopien.


Jouluna Rieha keksi myös uuden hauskan leikin ihan itse. Sen nimi on Lattiakaivon siivous. Se on tosin vasta harjoitteluasteella, eikä siihen vielä kuulu muuta kuin lattiakaivon irrotus. Tämä aiheutti hupia todella paljon ja jossain vaiheessa oli kylpyhuoneen ovi suljettava ja siivousinto tapettava.
Sellaista Joulua siis meillä!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kaiken hauskuuden keskellä toki treenattiinkin. Rieha opetteli ihan uutta hommaa eli ohjatun noudon suuntia. Tätä lähdettiin lähestymään kosketusalustoilla ja aika nopeasti se alkoi tajuamaan, että tiettyyn suuntaan osoittaessa mennään siellä olevalle kosketusalustalle. Ja hauskaa oli. Kosketusalustaksi on nyt keksittävä jotain muuta kuin pakasterasian kansia, ne liukuvat pikkukelpien alta ihan liikaa. Lisäksi Rieha treenasi lisää kontakteja omalla laudalla ja lätkällä. Tässäkin alkaa jo vähän olla enemmän järkeä, eikä tassuja ole ihan joka paikassa. Muutamia tunnarin hajuerotteluita tehtiin myös. Ne on tosi vaikeita, Rieha on kapuloista niin innoissaan, mutta toivottavasti sain edes pari kertaa vahvistettua sitä haistelua häsäämisen sijasta.
Tuike treenasi myös tunnaria oikein urakalla. Parista blogista saadun idean mukaan tehtiin erilaisia variaatioita kapuloista ja niiden järjestyksestä, käyttäen extrapaljon vääriä. Tässä ekasta treenistä vähän videota. Haistelu on oikein hyvää, hieman meinaa ottaa kierroksia kun Rieha hyppii oven takana. Mutta oikein mukavaa menoa.
Tässä video toisesta treenistä. Valitettavasti Tuike loukkasi lenkillä vähän jalkaansa ja se ehkä ihan hinasen näkyy treenissäkin, ei ole niin paljon intoa. Tässä treenissä saatiin myös yksi virhe aikaiseksi. Rivissä olevat kapulat on selkeästi helpompia, mutta sikin sokin olevissa ei pysy niin hyvin kartalla että mitä on nuuskinut ja meinaa tulla uskon puute. En palkkaa ja menee etsimään uudestaan ja oma nousee saman tien. Korjaussarjassa ei taas mitään ongelmaa. Hyvä että näitäkin tulee!
Vimps treenaili jouluna lähinnä noutohommia. Kiva vire sillä tuntui olevan koko ajan, eikä kapula ahdistanut ollenkaan. Myös se pääsi tekemään tunnaria ja ai että se oli ihanan tohkeissaan. Tehtiin alkuun taas niin, että tein vääristä kasoja ja oman laitoin niiden keskelle. Tämä sujui niin hyvin, että Vimps teki ensimmäisen oikean tunnarinsa eli oma oli yksittäisten väärien joukossa. Ja hienosti nousi!

Tapsan treenaukset

Toiset menee Tapanina Tapsan tansseihin, me treenataan. Vuorossa siis perinteiset sunnuntain lämpötokot kera Annan, Jennyn ja koirien. Minä otin mukaan vaan Viiman ja Riehan, koska Tuiken etutassu on kipeä. se hyppäsi edellisenä päivänä vähän huonosti autosta ja laskeutui alas huutaen. Kävi lenkillä kuitenkin ok. Sen jälkeen tietyissä asennoissa sattuu ja kiljuu. Kopeloimalla ei saa kipua esiin, mutta kyllä se jalkaa arkailee. Lepäilköön siis, toivottavasti on vaan joku lihasrevähdys.

Rieha reenasi:

Ohjatun noudon suuntia: Toista kertaa tehtiin suuntia kosketusalustoilla. Edelleen käytössä huonot pakasterasian kannet, jotka liukuu ihan liikaa. Saatiin kuitenkin mukavia toistoja ja joku lamppu alkaa syttymään.

Seuraamista: Alkuun meinasi tulla RÄYHähtelyä. Saman tien peli poikki ja vasta kun oli hiljaa niin sai tehdä. Muuten hyvä meno.

Noutokapulan pitoa: Tätä tehtiin reunassa isseksemme. Tässäkin alkanut joku loksahtamaan, malttaa istua ja ottaa kapulan rauhassa, eikä saman tien ole juoksemassa se suussa johonkin tai tunkemassa sitä minun naamaan. Hyviä pitoja, joista palkka.

Luoksetuloa&paikalla istumista: Ensin palkkailin istumisesta ja mukavasti kesti. Sitten loppuun kutsu ja palkka jalkojen  välistä. Hyvin kesti ja tuli täysiä. Muistettava vaan pitää taspaino niin, että enemmän palkkaa/toistoja odottamisesta ja sitten ihan muutama vauhtijuttu.

Liikkeestä seisomista ja maahanmenoa: Nyt oli seisominen hyvä, mutta maahanmeno vaikeaa. Ne vissiin kumoavat toisensa :D. Saatiin toki maahanmenokin toimimaan.

Kaukoja: Näistä en olekaan muistanut kertoa. Kaukojumppaan on tullut vissiin ensimmäinen paimenkoirajäkki :D. Kovistelin sitä kerran aika lujasti, kun meinasi syödä Tuiken kesken treenauksen ja oltiin silloin nimenomaan tekemässä kaukojumppaa. Nyt kun tehdään niitä, niin pystyy tekemään max. kolme vaihtoa, kun pitää tulla aivan hulluna mielistelemään ja kiipeilemään syliin. Eli vissiin jäi mieleen, että tässä se mamma suuttui... Hyvä homma on se, ettei se mene mitenkään passiiviseksi ja nousee heti leikillä, reaktio on ennemminkin sellainen hysteerinen pussaan-pompin-kiemurtelen. Koko ajan mennään tässäkin parempaan ja toistoja pystyy tekemään enemmän, niin myös tänään.

Oikein mukava treeni Riehalta! Paljon oli taas häriötä, mutta se ei treenatessa haittaa pätkääkään. Uskomatonta, että se pystyy tekemään tuolla intensiteetillä ja vauhdilla noin pieneksi, mutta ei silti pursuile häiriöille. Vaikeampaa oli taas se odottelu muiden tehdessä. Siinäkin taas koitettiin opetella rauhoittumista ja onneksi sekin sujuu, viimeistään siinä vaiheessa kun otan sen syliin köllöttelemään.

Viima treenasi:

Paikkamakuuta: Pipsan ja Nalan kanssa. Oikein hyvä, vaikka Pipsaa vähän piti katsellakin mennessä. Rieha räykytti häkissä, kun en voinut sitä piilosta kieltää ja Pipsa nousi ylös, mutta Vimps kesti hyvin. Oli jopa niin liimassa maassa, että perusasentoon ei sitten meinannut nousta millään :D.

Hyppyä: Ensin vinkuluun kanssa pelkkää hyppyä ja into oli hyvä. Sitten mukaan istumiset ja eteentulot, oikein hyviä nekin.

Seuraamista: Herättelin sen taas lyhyillä pätkillä ja vasten hyppimisellä. Sitten koemainen pätkä, joka oli SUPER!! Ei yhtään paikan irtoilua ja kaunis kontakti.

Nouto: Ensin koko liike ja sitten suoraan palkkaan. Iloista oli, ei valittamista missään nimessä.

Sitten ketjuteltiin:

  • Luoksetulo: Stoppasi ok, tuli sen jälkeen ravilla hyvin eteen. Ok sivu.
  • Hyppy: Erinomainen hyppy, ainoa miinus hinasen vinosta perusasennosta.
  • Kaukot: Eka istuminen oli vaikea, omat käsimerkit ja käskyt hukassa. Sen jälkeen hienoa ja iloista.
  • Nouto: Iloinen ja vauhdikas. Siitä palkka namikääröstä.

Viimalla oli taas oikein onnistuneet, motivoivat treenit. Niitä me haetaan, ei tekniikan hiomista :).

lauantai 25. joulukuuta 2010

Jouluinen futismatsi

Ennen kuin joulurauha julistettiin, Rieha päätti pelata vähän jalkapalloa...
Ensin pelivälineeseen pitää ottaa kontakti


Sitten vähän näppituntumaa
Then let the game begin!!

Pidä katse pallossa no matter what!
Ja hyökkää heti

kun on tilaisuus!

Ja se on maali!!
Peli voitettiin 6-0, tähtihyökkääjä Riehan ansiosta. Stara itse rentoutui pelin jälkeen rauhalliseen joulun viettoon (ehkä), siitä lisää myöhemmin.


keskiviikko 22. joulukuuta 2010

tiistai 21. joulukuuta 2010

6kk sitten alkoi Riehakas elämä


Rieha, pieni Australian Lahjamme täyttää tänään siis kokonaiset 6kk (pennuille sallitaan näiden kuukausisynttärien juhliminen). On se vaan ollut loistava kaveri kaikinpuolin. Kiitos Erjalle ja Tapsalle elämämme Riehastuttamisesta .
Rieha 6kk on:
Rakkaushyökkäys. Sen saa kokea jokainen, joka pienen kelpin lähelle menee. Se hyppää ja pussaa, mutta iltaisin kietoutuu lämmittämään kaulaa ihan kiinni, siihen nukahtaen.
Iloinen. Sitä se kyllä todellakin on. Joka paikassa ja paljon.
Elastinen. Se hyppää ihan minne vaan ja vaikka olisi sata lasissa niin se kääntyy salamana. Ja sata on lasissa lähes aina.
Hurja. Välillä melkein pelottaa kun pikkukelpi tekee hommia niin tosissaan.
Auttamattomasti hurmannut meidät kaikki (no Tuike voi olla välillä eri mieltä, mutta välillä vaan).

maanantai 20. joulukuuta 2010

Uusia temppuja

Tai ainakin melkein uusia. Otin nyt sisähommaksi Riehalle kontaktien treenaamisen lätkän kanssa. Mulla on Tuikea varten joskus hommattu sellainen keinun levyinen, puolentoista metrin pituinen laudan pätkä, joten eikun se lattialle ja lätkä päähän. Miten voikin pieni kelpielapsi innostua noin yksinkertaisesta asiasta noin paljon! Jalkaa ja tassua oli joka paikassa, kun se ravasi lautaa edestakaisin, lätki lätkää, pomppi ja hyppi. Pakko oli joku stoppi tehdä hommalle ja menin vaan istumaan laudan toiseen päähän ja naksuttelin siitä kun takajalat sattui osumaan laudalle ja etutassut lätkälle. Ja hei, sehän malttoi jopa keskittyä ja napotti hienosti, kyllä siitä vielä kontakti tulee!

Toinen asia mitä ollaan koitettu ottaa sisällä on tunnarin hajuerottelu. Huumaa-sisko teki blogissaan sitä niin hienosti, mutta valitettavasti täytyy sanoa, että omena on pudonnut Riehan kohdalla kauemmaksi. Yhtä kapulaahaan se osaa etsiä, mutta kun toinen tulee kuvioihin niin näkee, että kelpielapsen päässä soi vaan iloinen kapulapolkka ja kapulat lentelee ja kannetaan ihan mihin ilmansuuntaan vaan. Hinkkasin omaan kapulaan oikein huolella apuhajua ja sain ehkä naksutelluksi juuri ja juuri siitä, että nuuskaisi kapulaa muutaman kerran. Sen pidemmälle ei olla tässä edetty ja jos olen sekunninkin myöhässä, niin kapulat on suussa. Jatkamme siis harjoituksia.

Tuike treenaili kaukoja tänään urakalla. Hitsi että se on ihan liike. En tykkää yhtään. Pitkäjänteisellä työllä ja innokkaan pikkukoiran määrätietoisella hillitsemisellä saatiin monta hyvää toistoa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Lisää lämpötokoja

Hallilla kera Jennyn, Hannan ja koirien. Mulla oli mukana kaikki kolme ja kaikki kolme myös tekikin. Hieman ehkä sekoittaa päätä treenata kaikkia, mutta kun on niin pehmeäsydäminen ettei vaan raaski jättää ketää kotiin. Onhan se nyt ihan hirveää jos joku nappisilmä jää sinne haikeana perään tuijottamaan... Ehkä tämä meidän homma saattaisi olla jossain määrin tavoitteellisempaa, jos joskus treenaisi jotain kunnolla, eikä kaikkia vähäsen :D. Ei vaan, ihan kivasti me nytkin saatiin tehtyä ja kun ei raaski, niin ei raaski. Koirat teki vähän missä sattuu järjetyksessä ja lepäilivät välillä muiden tehdessä.

Rieha:

Seuraamiset&sivut: Paria askelta pystyy ottamaan jo hyvin, ilme on hieno! Hanna huomautti että jossain kohti kääntää päätään kummallisesti, eli palkkaa pikkaisen edemmäksi niin napottaa ihan suoraan kaula pitkänä. Samoin huomio siihen, etten katso koiraa ja luotan siihen, että se siellä on. Hirmuisen pätevää oli tämä kuitennii.

Liikkeestä seisominen&maahanmeno: M on hieno, tärähtää maahan suorilta. S vaatii vielä hommaa, edistystä havaittavissa toki on.

Ruutu: Pitkästä aikaa. Lyhyellä matkalla paikan hakemista. Parin ekan jälkeen laitoin ruutuun lätkän, että haki varmemmin ja suoremmin. Vihjesana meinasi unohtua, vaikka niin hyvin olen sitä ajanut sisään. Hyvä muistutus siis siitä. Toinen hyvä mietintö tuli siitä tarvitaanko käsimerkkiä ollenkaan. Ruutuahan sen pitää katsoa, niin miksi suotta huidon.

Luoksetulo: Eteentuloja alkuun. Paikka paranee koko ajan, eikä ihan niin hurjana tömähdä, kun ohjaan. Loppuun yksi lyhyt istuminen, josta luoksetulo leluun.

Kaukot: Jumppailtiin itseksemme sivussa. Sillä on vaan niin kamala ahneus, että namien kanssa meinaa kädet olla verillä. Mutta eiköhän se tekniikka sieltä löydy.

Riehalle treenin pahin paikka oli odottelu muiden tehdessä. Palkkailin sitä kun meni itse maahan ja oli rauhassa. Kyllä siellä jonkin verran kiljumistakin tuli, mutta eihän se ole kuin ihan pieni vielä. Se moikkaili myös parit vieraat ihmiset ja yhden ison ja ihanan valkkariuroksen, Riehasta superkivaa!

Tuike:

Ruutu: Paikan hakua. Ekaksi ruutu piti toki nuuskia (hallin lattia on ihan kaamea, hajuja on koiralle varmasti miljardeja). Sen jälkeen tosi pätäkkää menoa, paikka löytyi ja käskyjä kuunneltiin. Hieno T!

Seuraaminen: Meinasi lähteä keulimaan kovasti, eli lähtöä sai rauhoitella. Muuten ok.

Liikkeestä istu: Hyvä idea oli treenata seinän vieressä, Tuike kun tuppaa vähän menemään sivulle istuessaan. Muuten oikein hyviä istumisia ja seinän avulla saatiin varmistusta siihen, että voi istua suoriltaan.

Paikkamakuu: Tehtiin rivissä vaan maahanmenoja ja istumisia, testissä siis koirien kuuntelu muiden käskyttäessä omiaan. Tuike oli oikein pätevänä ja teki hyviä siitymisiä.

Tunnari: Hanna liikkuroi. Eka yritys oli ihan onneton, T oli niin pihalla. Se ei katsonut kapuloiden vientiä ollenkaan, tuijotti vaan minua. Vaati sitten neljä käskyä ennen kuin lähti kapuloille, ei nuuskinut ja nosti väärän. Ihan pöh, T on niin varma nuuskuttaja. Vaihdettiin kapulat Hannan varmasti hajuttomiin ja uusittiin liike. Ja nyt oli aivan täydellinen nuuskinta ja varma oman nosto. Siis ihan normi pätevä tunnari.

Viima:

Seuraaminen: Ensin herättely antamalla sen hyppiä vasten. Sitten pidempi pätkä, joka oli kokonaisuutena ok. Ihan hinasen meinasi jossain irrota, mutta paikka ja kontakti hyviä. Ja kesto, sitähän me haetaan!

Ketjutuksena:

  • Hyppy: Istumiseen kaksi käskyä, muuten hyvä. Hienosti hyppäsi takaisin, vaikka oli ihan tosi vinossa.

  • Nouto: Superiloinen, mutta otin kapulan huonosti ja se tippui. Tämä uusittiin ja sain vinkkejä kapulan parempaan vastaanottamiseen, koiraa ahdistamatta. Mutta Viiman ilo oli taas jotain niin ihanaa!

Tunnari: Koska Vimps oli niin hyvällä päällä, niin päätin että otetaan vähän haastavampi liike loppuun. Ekalla yrityksellä kasa vääriä ja oma n. 20cm päähän niistä. Meni aika lujaa ja vähän törmäili, mutta ei maistellut ja oma nousi varmasti. Palautuksessa tiputti, mutta sitä pitäisi ottaa erikseen. Otettiin uusinta, nyt kaksi kasaa vääriä ja oma niiden väliin. Taas nousi hienosti, vaikka edelleen meni aika lujaa. Nyt annoin sen tulla suoraan palkkaan. Viima oli tyytyväinen itseensä ja minä siihen!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Tuike fyssarilla ja kokopäivitys

Pakkanen paukkuu edelleen, joten mitään hirmuisia treenejä ei ulkona voi tehdä. Sisällä voi säätää ja michelin-ukoiksi naamioituina lenkkeilläkin. Tuike kävi kuitenkin aamusta kaverini Maaritin fysioterapiassa ja sitäkin kautta tuli positiivista palautetta jalan parantumisesta. Voimatreenejä ja liikkuvuustreenejä vaan edelleen, niin hyvä tulee. Tuike tykkäsi tietysti kovasti kun sai olla lällittävänä.

Puntaria ei meiltä löydy, mutta piti ihan mitata kuinka korkea Rieha on viikkoa ennen puolivuotissynttäreitä. Säkä hipoo tällä hetkellä n. 44,5 sentissä eli kyllä se ihan maksikoiraksi menee. Toki saa se tuostakin vielä venyttää :).

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Lämpötokot talvella rulaa!

Pakkanen on minusta ihan kivaa. Tykkään lenkeillä aurinkoisessa pakkassäässä, mikään ei ole sen kauniimpaa. Mutta eihän siellä hullukaan pysty treenaamaan, sormet on umpijäässä parissa minuutissa. Koirat kyllä varmaan pärjäisi, mutta itse en. Riehalla ei juuri ole mahassa karvaa, mutta sitä ei tunnu yhtään paleltavan. Toki sen se lenkkeilee mantteli päällä, mutta ei esim. tassuja ole nostellut yhtään. Asiaan voi tietysti vaikuttaa se hillitön vauhti millä se painaa menemään. Takkia se pitää niin hyvin, eikä se haittaa menoa yhtään. Suomalaisiin oloihin karaistunut Viima tuntuu vaan innostuvan mitä enemmän pakkanen paukkuu. Ei pidetä sillä takkia normilenkeillä, koska se inhoaa niitä, joten se saa takin niskaansa ainoastaan treeneissä odotellessa. Mutta joo, se haukkuu ja riehuu, kun on niin ihanan kylmä!

Tuike onkin meidän perheen onnettomin kylmän kestävyydeltään. Se on varmaankin joskus palelluttanut tassujansa, eikä se enää kestä niille yhtään kylmää. Käytännössä lenkki kovalla pakkasella (-15) ilman tossuja menee siihen, että Tuike ei suostu liikkumaan mihinkään ja valittaa surkeana. Tossut jalassa ja takki niskassa se vetää kuin heikkopäinen ja työntää naamaa lumihankeen. Tossuissa on vaan se huono puoli, että ne tuppaavat vauhdissa hukkumaan, mutta onneksi meillä on nyt erittäin hyvältä vaikuttavat tossut, jotka tuttu teki varta vasten. Eiköhän pikkujapsikin niiden kanssa selviä pakkaskeleistä!

Ja koska se treenaaminen ei ulkona onnistu, niin sitäkin ihanempaa oli mennä lämpimään halliin treenaamaan. Kaikki koirat pääsivät tekemään ja kyllä oli mahtavaa kaikin puolin! Hyvä mieli siis jäi. Ja videokamerakin sattui mukaan, joten todistusaineistoakin saatiin ja pystyy taas vähän kriittisellä silmällä tsekkailemaan.

Tuike aloitti treenit, tosin sen tokoilusta ei tällä kertaa saatu kuvaa.

Paikkamakuu: Pipsa-bc:n kanssa. Oikein hyvä. Vire oli taas korkea halliin menessä, mutta rauhoittui makuuseen hyvin.

Seuraaminen: Koitin keskittyä nyt vaan lähtöihin ja siihen, ettei niissä lähtisi heti keulimaan. Aika hyvin se hiffasikin korjata asentoa, vaikka vire oli tässäkin korkealla. Lisäksi tehtiin muutamia paikalla siirtymisiä.

Kaukot: Jumppailtiin eri siirtymiä itseksemme ja sitten kokeiltiin kisamatkasta. Seisomisesta sai muistutella alkuun, ettei tule eteenpäin, mutta saatiin sitten aika hyviäkin toistoja. Tuikelle toimii se, että käsken sen odottamaan, eli että ei saa liikkua. Se vähän hillitsee eteenpäin rynnmistä.

Hyppynouto: Oikein mukavalla vireella meni. Heitin pari tahallaan vinoa ja kerran meni hypystä ohi kapulalle, uusinnassa taas korjasi. Luovutusta ja sen tiiviyttä treenattiin vielä erikseen. Koko ajan se siinäkin parantaa, pitää vaan muistaa pitää kriteeri.

Luoksetulon stopit: Namipelillä, oikein ok.

Rieha-riepotin sitten. Treenaili parissa eri satsissa ja into oli aivan valtavaa.

Seuraaminen ja sivulletulot: Hyvin pitää kontaktin ja paikan. Palkkaa ei tarvitse olla näkyvillä ja käden voi nostaa jo ylös noihin yhden-kahden askeleen siirtymiin. Paikka on tiivis ja meno tosiaan aika intensiivistä. Ehkä me otetaan Katjan neuvosta vaarin ja annetaan sen olla. Kyllä minä siitä vaan niin tykkään.

Luoksetulo: Eteentuloja. Vähän törmäilyä ja varpaille kiipeilyä. Napottaa kuitenkin hienosti ja ilme on loistavaa.

Liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen: Namipelillä kumpaankin. Maahanmeno on hyvä. Seisomisessa on vielä harjoiteltavaa!

Toinen satsi:

Seuraaminen&sivut: Kuumuminen näkyy enemmän ja saatiin näkyviin RÄYHähtelykin. Onneksi se nopeasti unohtaa sen, kun palkkaa ei tipu. Minusta tuo on selkeää komentamista, pikkumuija tulee ja sanoo että näin tämä pitää tehdä.

Paikallaolo: Hienosti se pystyi tähänkin keskittymään, vaikka juuri teki vauhdikkaasti muuta. Ihan lyhyt pätkä, mutta pääasia on se, että pysyy.

Sivulla maahanmenot ja istumiset: Tässäkin maahanmeno on hieno: nopea ja suora. Istuminen ei ole niin varmaa ja meinaa vähän irtoilla. Mutta ehtiihän näitä!

Viima oli taas maailman liikkiksin. Se päätti tänään oikein itse alkaa leikkimään, mikä ei aina ole itsestäänselvyys ja on se vaan niin hauska eliö kun on niin innoissaan...

Paikkamakuu: Nalan kanssa. Jäi hyvin, mutta kun menin sähläämään muiden koirien kanssa niin Vimps ajatteli että sekin saa tulla ja nousi ylös häntä heiluen. Palautin ja makasi hienosti. Iloinen se kyllä oli ja häntä meinasi viipsattaa joka välissä jos kurkistin piilosta...

Seuraaminen: Ensin herättely muutamilla askeleilla ja sitten koemainen pitkä pätkä. Tykkäsin! Videolla tulee leikkaus kun mentiin ulos kameran ulottuvilta, mutta siellä korjasi hyvin paikan, joka hinasen valui ennen piiloon menoa. Loppu olikin sitten oikein kivaa.

Sitten otettiin ketjutus ja loppupalkka:

  • Kaukot: Ei moitittavaa.
  • Nouto: Pieni saalistus, hyvä palautus, perusasennosta miinusta. Mutta iloinen ja halukas!
  • Hyppy: Hyvä hyppy, hyvä eteentulo, perusasennosta tässäkin miinusta. Sama pätee muuten kuin edelliseen.

Loppuun kaikki pääsivät vielä kiertämään. Huomaako ehkä tempperamenttierot näistä videoista :D. Rieha raivoaa, menee täysiä ja taistelee. Viima tykkää, mutta jolkottaa. Tuike tekee uskollisesti ja iloisesti, mutta hinasen varoen :D.

 

Ai niin. Rieha ottaa tuon treenaamisen aika vakavasti. Eilen treenailin sen kanssa olkkarissa ja Tuike seuraili tapahtumaan parin metrin päässä. Sehän ei kelpielapselle sopinut ja se meinasi vetää pataan pientä valkoista. Työnsin vielä käteni mukaan niin, että sain hienon toisinnon pennun hammaskalustosta mustelman muodossa käteeni. Kyllä sai kuulla neitokainen kunniansa ja Tuike sai treenata senkin edestä. Aikamoinen tempperamenttieläin tuo on, kun hän on töissä niin silloin ei saa tulla lähellekään...

lauantai 11. joulukuuta 2010

Tokoja

Käytiin illalla Laukaassa maneesilla kisatokossa. Pakkasta riitti, joten en kyennyt treenaamaan kuin kaksi koiraa kunnolla, koska jouduin välillä kouluttamaan omaa ryhmää.

Viima aloitteli. Sillä oli taas niin kiva vire, tykkäsin. Se ei ole sillä lailla raivokas, mutta iloinen se on ja se on ihanaa.

Paikkamakuu: Hippi-rotikan kanssa. Oikein hyvä, tosin maahanmenoon kaksi käskyä. Olin piilossa reilut 2 min ja hienosti makasi.

Seuraaminen: Alkuun virittelyä, muutamaa askelta ja käännöksiä, joista sai porsailla palkan hyppimällä päin. Siitä sitten yksi koemainen pätkä, joka oli sekin oikein hieno.

Luoksetulo: Parit luoksarit suoraan eteen. Iloinen meno ja sivulletulot oli tänään sähäkempiä kuin pitkään aikaan.

Sitten Rieha. Sillä oli päällä puolen valtakunnan takit, koska unohdin sen oman ja Tuiken oli liian pieni ja Viimalla oli vaan ohut BoT-mantteli. Eli ratkaisuna puin alle liian pienen Tuiken takin ja päälle sitten liian ison manttelin, kokonaisuutena siis oli ihan hyvä :D. Eipä se raivotarta hidastanut millään lailla. Sillä on kyllä uskomaton motivaatio tehdä töitä, huh.

Seuraaminen&sivut: Ensin namilla imutusta ja sitten lelun kanssa muutamia askelia. Kontakti super ja tulee kyllä niin uskomattomalla innolla. Tosin minua edelleen pelottaa että meidän seuraaminen menee tällä vauhdilla tokopuolelle vähän turhan intensiiviseksi...

Luoksetulot: Avustajan kanssa pari luoksaria suoraan leluun jalkojen välistä. Hienosti se odotti ja kuunteli, vaikka pitäjä olikin. Ja tulee ihan täysiä leluun. Erikseen otettiin vielä vähän eteentuloja lyhyeltä matkalta ja edessä napottamista.

Tuike kävi tekemässä yli-intoisaa seuraamista. Eli kontakti oikein hyvä ja vire, mutta himpan verran paikan kustannuksella. Sitten ei enää pystynyt, varpaat oli ihan jäässä.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Parkkipaikkatokoa

Isojen kauppojen parkkikset on nyt pop. Niillä on valoa, sopivasti häiriötä ja asfalttikaan ei haittaa kun päällä on kerros lunta. Nyt löydettiin vielä sellainen parkkis, missä perällä ei ollut autoliikennettä ollenkaan.

Tuike:

Seuraaminen: Kaksi kertaa pitkä pätkä ja kunnon palkka. Ensimmäinen oli oikein hyvä, toinen ehkä vähän liikaa. Palkkailin sitten vähän lyhyemmistä pätkistä ja vire nousi taas mukavasti. Pitkiä suoria pitää työstää, niillä kontakti tippuu herkiten.

Ruutu: Hienosti bongasi ja meni iloisesti. Erikseen palkkailin paikan hakemisesta ja vaihtoehtoisesti seisomisesta tai maahamenosti. Oikein kivasti oli kuulolla.

Liikkeestä istu: Sujui.

Nouto: Ilman hyppyä perus puukapulalla. Loppuasennon hakemista lähinnä.

Luoksetulon stopit: Namipelillä ja kumpikin pelasi hienosti.

Viima:

Seuraamista: Palkkaa ihan muutamasta askeleesta ja sai hyppiä päin. Kivasti nosti virettä ja Vimps tykkäsi.

Kaukot: Ekasta istumisesta palkkaa muutaman kerran.

Ketjutus:

  • Seuraaminen: Pitkä pätkä, josta sai mennä ekalle loppupalkalle. Oikein kivaa menoa, ilme oli hyvä, yksi perusasento taisi jäädä välistä.
  • Kaukot: Nyt pelasi eka istuminen, mutta tokaan maahanmenoon kaksoiskäsky :p. Muuten bueno.
  • Nouto: Iloinen Viima-hömpötys. Saalistusta, mutta meni ja tuli laukalla. Palautus hyvä.

Rieha:

Seuruuta ja perusasentoja: Normisettiä lelun kanssa. Hieman oli väsähtänyt leikki, joten ei jaksettu kauan jankata.

Ruutu: Tämä on aina yhtä hauskaa. Ei otettu kovinkaan pitkältä matkalta mutta silti onnistui jarruttamaan niin, että yksi merkki kaatui. Sen jälkeen tarkempi sheippaus paikasta ja hyvin haki keskemmälle.

 

maanantai 6. joulukuuta 2010

Aabeecee-tokoa

Koska huumenuori-Riehalla oli kaikki kunnossa, niin verikokeiden jälkeen ajeltiin hakemaan paikallisesta peukkubaarista herkkuja ja samalla näin heti hienon tilaisuuden häiriötokoiluun parkkipaikalla.

Tuike ihan yllätti, sen kontakti oli aivan pro, eikä juuri häiriintynyt ohikulkijoista. Tehtiin seuraamista ja tykkäsin kovasti. Tuntuu, että oma rytmi on nyt paremmin kohdillaan ja se auttaa Tuikeakin keskittymään. Lisäksi tehtiin liikkeestä istumista, joka toimi sekin hienosti. Loppuun vielä luoksetulon stoppeja namipelillä. Seisomista tykkäsin erityisesti, oli silleesti sopivan säikähtänyt käsimerkistä ja stoppasi hyvin :D. Maahanmeno oli ok, Tuikella se ei varmasti koskaan ole sellainen 100-lasissa jo jalankin takia.

Tuiken kanssa pitäisi oikeastaan treenata ihan pelkästään isossa häriössä, se kun on kaiken huomaavalle pienelle koiralle pahinta.

Rieha pääsi tekemään myös. Sillä oli hirmuinen into ja kiva oli huomata, että ei sitäkään juuri ohikulkijat kiinnostaneet kun tehtiin töitä. Tosin hihnasta piti pitää tiukasti kiinni, ettei painellut lelun kanssa autojen alle. Tehtiin sivulle tuloja ja seuraamisia ensin namilla ja sitten vähän lelulla. Lelun kanssa asenne oli niin hurrja. Pikkaisen vielä maahanmenoja sivulla ym. pientä ja sitten pääsi viikonlopun tähtieläin kotiin lepäämään.

--------------------------------------------------------------------

Riehan kanssa treenittiin tänään myös. Olen opettanut sille ekan "turhan" tempun eli kierimisen. Ja kierii muuten aikamoisella vauhdilla. Siihen tarvittiin ehkä kaksi toistoa ennen kuin hiffasi. Lisäksi treenailtiin eteentuloja niin, että jätin istumaan ja kutsuin. Tulee hyvällä vauhdilla, vaikka matka on lyhyt ja paikka on minusta alkanut löytymään aika hyväksi! Kontaktissakin napottaa edessä niin hienosti. Ja hienointa tietysti se, että se pysyy paikallaan! Lisäksi perus-seuraamiset ja sivulletulot. Stopitkin pelasi aika hyvin, eikä maahanmenot vieneet voittoa seisomisesta. Loppuun hieman kaukot-räpellystä, joka oli kyllä nimenomaan räpellystä. Ei vaan pysy ohjaaja perässä.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Syntyny rellestään

Ei olisi pitänyt vitsailla Riehan huumenuoren elämästä. Se nimittäin jatkoi sitä "kovemmilla" aineilla, eli porttiteorian toimivuus vaikutuksille alttiille nuorille on taas todettu. Viime viikolla meni nuuskaa, nyt meni särkylääkkeitä, mitähän seuraavaksi...

Tarinahan menee näin. Olen itsekseni koirien kanssa kotona, kello on n. 21.30, istun tyytyväisenä koneella, kunnes mieleeni livahtaa ajatus "onpas täällä hiljaista". Isot koirat makaavat kiltisit olkkarissa, eli eikun Riehaa etsimään. Sehän löytyi makuuhuoneesta, jossa se makasi iloisena sängyllä, tassujen välissä särkylääkepaketti. Pikkukelpi oli hyvin ilostunut siitä, että hänen aarrettaan tultiin porukalla ihastelemaan, tosin ilo taisi muuttua äkkiä pettymykseksi, kun kaappasin paketin itselleni. Eikun äkkiä googlettamaan, että mitä ibuprofeiini tekee koiralle. Tarkkaa määrää paljonko oli syönyt ei ollut tiedossa, mutta äkkiä selvisi että ibuprofeiini saattaa suht pieninäkin määrinä ärsyttää mahalaukkua ym. ja aiheuttaa munuaisissa ongelmia.

Seuraavana soitinkin sitten eläinlääkärille. Päivystävä ell vastasi toisella yrittämällä ja sanoi, että pentu kannattaa oksettaa. Lähdettiin siis kotikonstein kokeilemaan suolapallolla. Eihän siitä mitään tullut. Pallo osui kurkkuun ihan hyvin, mutta pentu lähinnä nuoleskeli huuliaan että hyvältä maistui. Siispä takki niskaan ja kohti päivystystä, joka onneksi oli Jyväskylässä, eikä esim. 100km päässä Karstulassa. Rieha oli ihan innoissaan tästä iltaisesta ajelusta, jee!

Eläinlääkärissä Riehalla oli kova vauhti päällä, mutta se laantui suht nopeaan, kun ell tökkäsi sen niskaan oksennuspiikin. Muutamassa minuutissa pikkukelpi yrjösi sydämensä kyllyydestä. Sinne meni juuri syödyt rustoluut jne. Oksensi varmaan viitisen kertaa ja piti mennä ihan maahan makaamaan, kun oli niin rankkaa. Rieha toipui ja ell tutki oksennusta tablettien löytymisen toivossa. Tabletteja ei näkynyt, mutta oksennuksessa oli se edellä mainittu rustoluu, nappulaa, folion palasia (särkylääkepaketista), oransseja kankaan palasia (omasta peitosta), muovia (luultavasti lelukorista) ja paljon mustia koirankarvoja (Viimasta tai sitten päivällä treffatusta Rokista). Että niin, pieni ahne possu. Positiivista tässä kaikessa sälässä oli se, että ell:n mukaan tabletit on luultavasti imeytyneet kaikkeen muuhun ennemmin kuin pennun elimistöön.

Kymmenen minuuttia makoiltuaan Rieha totesi, että patterit on taas ladattu ja äksöniä pitäisi saada. Ensimmäisenä se koitti syödä jäljellä olevat oksennukset, koska kyllähän tuossa ehti jo nälkä tulla. Sitten tutkittiin ja höntättiin menemään ympäri tyhjää vastaanottoa. Se pisti erityisesti merkille eteisessä olleet ruokasäkit, niiden sisältöön olisi pitänyt päästä tutustumaan. Annoin sille yhden taskussa olleen lelun ja sen kanssa se sitten makasi ja kieriskeli matolla tyytyväisenä.

Kotiin saatiin mukaan lääkehiiltä ja ohjeet tulla seuravaana päivänä vielä verikokeseen munuaisarvojen tarkastusta varten. Pruuttasin Riehaan desin verran lääkehiiltä niin, että Riehan koko naama oli musta, minun kädet oli mustat ja koko kylppärin lattia oli musta. Ja jos suolalla oksettaminen ei onnistunut, niin lääkehiilestä se yrjösi kerran oikein mojovasti. Mutta ei se tästäkään ollut moksiskaan ja antoi hoitaa niin hienosti.

Tänään käytiin vielä verikokeessa ja eläinlääkärissä oli edelleen tosi hauskaa. Veren ottamisessa oli ihan ok, mitä nyt onnistui liikkumaan niin, että koko pöytä oli veressä. Mutta onneksi veriarvot olivat kaikin puolin normaalit, eli mitään pidempiaikaista ongelmaa ei tästä tripistä pitäisi tulla.

Eli ilta meni niin kuin pikkujoulukaudella on odotettavissa. Odotamme mielenkiinnolla nuoren kapinallisen seuraavia liikkeitä.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Kotitokoa ja lenkkeilyä

Treenasin jokaisen koiran kanssa terassilla. Hirveä kilpailu oli joka kerta siitä kuka pääsee mukaan. Ei nuo koirat oikein tajua sellaista reiluuden käsitettä, että jos itse on juuri tehnyt niin annetaan kaverillekin mahdollisuus.
Tuike aloitti:
Tunnari: Taidettiin tehdä neljä toistoa reilulla määrällä vääriä. Kaksi viimeistä vaikeutin niin, että joutui menemään kapuloille esteen takaa, eli ei nähnyt niitä ja joutui kiertämään. Joka toisto oli erinomainen, varma nuuskinta ja nosto sekä hyvät palautukset. Tämän se kyllä osaa!
Seuraamista: Tökkimistä ja palkkaa. Hirmuinen into oli taas kerran ja koitin miettiä sitä omaa kävelyä suhteutettuna koiran vireeseen. Lyhyet askeleen suht nopeasti askeltaen tuntui pelavaana aika hyvin.
Liikkeestä istuminen: Monta hyvää toistoa. Pystyi seuraamaan ikkunan kautta mitä teki, joten ei tarvinnut vilkuilla ja teki varmaan sen takia normaalia suorempia istumisia. Oikein hyvä.
Viima sitten:
Tunnari: Kasa vääriä sivuun ja oma viereen. Meni aika lujaa kapuloille mutta nosti oman hienosti. Koska vire oli aika korkea, niin laitoin seuraaville toistoille yhden namin oikean päälle, että jouti vähän rauhoittamaan menoa. Hyvin oma nousi ja Vimps tykkäsi.
Seuraaminen: Eilisen porsas-seuraaminen jatkui ja Viima oli tosi pätevä.
Kaukot: Palkkaa ekasta istumisesta ja kerran koko satsi. Oikein hyvä.
Rieha teki viimeisenä:
Seuraamista: Hyvää ja Riehamaista. Ei varmaan auta muu kuin alkaa pidentämään pätkiä.
Tunnari: Ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja laittaa oman erikseen ja viereen kasan vääriä. Ei hyvä idea, eihän se muistanut ollenkaan nuuskimista. No, äkkiä kapulat pois ja etsittiin vaan omaa terassin piiloista. Tämä toimi hyvin ja nenä pelasi.
Kaukot: Jumppaa. I-M on aika hyvä, muut tarvitsevat toistoja, toistoja, toistoja.
----------------------------------------------------------------------------------------
Rieha ja Viima pääsivät vielä lenkille Roki-bortsun kanssa. Mukavasti hurahti 1,5h ja porukka tuli toimeen erinomaisesti. Viimakin aivan ihastui nuoreen bortsupoikaan ja juoksi pentujen kanssa. Lisäksi ahneet neitoset meinasi syödä kaikki Rokin namit, eikä poitsu ihan uskaltanut matameja (Viimaa) uhmata. Hauska kolmikko, kiitos Annelle seurasta!
Tässä vähän huonoa kuvasatoa lenkiltä.













perjantai 3. joulukuuta 2010

Tuike uintireissulla

Tuike pääsi koirien uimalaan: www.koirasportti.com/ Ajattelin, että se on varmasti jalalle hyvää treenausta, vaikka ei ihan hirmuisesti uimisesta tykkää. Kieltämättä sen ilme oli aikamoinen, kun tajusi että ei oltukaan tultu treenaamaan mitään kivaa, vaan sen täytyi mennä veteen. Se kävi neljä  kertaa vedessä ja joka kerta oli minusta rauhallisempi. Aika rankkaa tuntui pienelle koiralle olevan, sen verran se puuskutti aina päästessään rampille.

Sellainen kokemus, enkä usko että Tuikelle mitään traumoja jäi. Täytyy käydä uudestaankin, niin ihan varmasti tottuu hommaan. Hyvin se käytti myös leikattua jalkaa, eli varmasti lihakset kehittyy tuossa hommassa. Tässä pari kuvaa uinnista, pahoittelut loistavista silmistä:

 

Rieha ja Viima tokoilee

Tuike jäi uimalareissun jälkeen kuivumaan, joten muut tytöt pääsivät treenaamaan maneesille kisatokovuorolla.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Rieha aloitteli. Mentiin maneesiin ja siellä treenasi kolme muuta koirakkoa, joten saatiin erinomaista häiriötreeniä. Eipä Rieha juuri häiriintynyt, sillä on saman tien niin kova tekemisen fiilis että ei ehdi muuhun kamalasti keskittyä. Alkuun vaan leikittiin häiriössä ja meno oli hurjaa. Sillä on nyt lähes kaikki hampaatkin vaihtuneet, joten repimisleikit alkaa sujua oikeilla hampailla taas paremmin. Eilen irtosi viimeinen kulmuri patukkaleikin aikana ja sain sen talteen. Tosin en tiedä onko noita vähän liian ällöä säilytellä...

Sivulletulot ja seuraamoinen: Sivut on tiiviitä ja saa olla tarkkana, ettei liiankin tiiviitä. Kontaktia pitää hienosti, eikä RÄYHähdyksiäkään tullut kuin yksi, josta homma meni poikki saman tien. Seuraamisessa otettiin muutamia askelia, ilman imutusta. Aika kivasti paikka säilyy, edelleen vaan pitää katsoa ettei se säily liian tiiviinä.

Luoksetulo: Tehtiin itseksemme. Ihan totta, se pystyy istumaan paikallaan jo niin hyvin, että kykenen siirtymään jopa 10 metrin päähän ja kutsumaan siitä! Lelupalkka jalkojen välistä. Palkkailin myös pelkästä paikallaan pysymisestä, koska alkoi parin luoksetulon jälkeen kenottamaan pää matalalla, että milloin saa lähteä. Tarkkana saa olla. Erikseen treenattiin vielä eteentuloja ja niissä kontaktissa napottamista.

Ruutu: Rieha oli jo kateellisena bongannut ruudun muiden tehdessä, joten pitihän senkin päästä kokeilemaan. En näyttänyt ruutua millään lailla tai vienyt sinne mitään, sanoin vaan vihjesanan ja lähetin. Rieha bongasi ruudun heti ja juoksi sinne ihan täydelliseen paikkaan kääntyen salamannopeasti. Aivan SUPER, melkeinpä ihmelapsitasoa !  Pari toistoa tätä leikkeineen ja oli hyvä lopettaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Viima oli vuorollaan taas maailman liikkiksin. Se oli niin iloisena kun sai tehdä ja tekikin tosi hienosti. Omakin asenne oli iloinen ja pidettiin yhdessä tosi kivaa.

Seuraaminen: Tehtiin ihan lyhyttä pätkää, josta Vimps sai hypätä minua vasten palkkaa saadakseen. Voi että se tykkäsi kun sai olla vähän porsas. Käännöksetkin sujui hienosti ja niistä paljon palkkaa.

Nouto:  Alkuun pari vauhtinoutoa suoraan palkkaan ja loppuun sitten yksi luovutuksen kanssa. Ihan meno näissäkin, meni täysiä (saalisti vähän, mutta ei se mitään) ja nosti iloisesti. Luovutus oli nätti.

Luoksetulo: Ensin pari läpijuoksua ja sitten stoppi mukaan. Sama biletysmeininki jatkui ja olin näihin tosi tyytyväinen.

Loppuun tehtiin koemaista:

  • Seuraaminen: Pidempi pätkä koemaisesti. Ihan pikkaisen irtosi paikka jossain kohti, mutta kontakti oli todella nättiä ja käännökset sujui. Siitä sai mennä loppupalkalle.
  • Kaukot: Ekaan istumiseen kaksi käskyä, muuten erinomaista.
  • Nouto: Aww, ihana! Pieni miinus hinasen vinosta perusasennosta, mutta fiilis oli parhautta. Ansaittu loppupalkka näistä.

 

Bestikset ja samikset

Rieha ja Viima siis. Musta on aivan ihanaa kun nuo könyää yhdessä, Viimakin on ihan kuin joku pikkupentu. Ne könyää heti herättyään, lenkiltä sisälle tullessaan, ruuan jälkeen jne. Tuike ei osallistu sisäleikkeihin, mutta ulkona se kyllä juoksee mustien kanssa, eikä jää yhtään huonommaksi. Mutta tältä näyttää mustien sisäkönyäminen, kuvattuna tänä aamuna: