Rotunsa (ja muutenkin) Paras Viima

Tänään lähdettiin pitkästä aikaa näyttelyyn Viiman kanssa. Onneksi vaan ihan naapuriin, Laukaaseen, koska tietysti unohdin rokotustodistukset ja näyttelypaperit kotiin. Oli huomattavasti kivempaa ajaa 15min niitä hakemaan, kuin ihmetellä jossain satojen kilometrien päässä, että mitäs sitten :D. Nyt siis päästiin näyttelyalueelle kohtuullisin pienin ponnistuksin.

Meidän näyttelyseurueeseen kuului Viiman lisäksi Naakka ja Ipi. Malikehä oli ekana ja Ipi oli siellä upeasti ROP-VET ja VSP. Siitä oli aika hyvä jatkaa porokoirakehän, kun ainakin yhdellä oli jo kasa pokaaleja plakkarissa.

Tuomarina toimi Markku Kipinä ja hyvin pian kävi selväksi, että tiukka tyyppi oli kyseessä. Koirat kopeloitiin kyllä päästä varpaisiin, lisäksi ne mitattiin. Sai siis ainakin rahalleen vastinetta :D. Tuomari tykkäsi, että Naakka oli huikean Hyvä veteraaniuros, mihin oltiin tyytyväisiä. Muutenkin H:ta jaeltiin avoimin käsin, eli ei ollut varmuutta, mitä Viimasta tykkää.

Tiina sai kunnian handlata Viiman ja hienosti se meni (vaikka pientä tuskan hikeä meinasi ilmeisesti pukata :D). Tuomari tuntui tykkäävän Viimasta ja niinhän siinä kävi, että Viima sai arvosteluksi Erinomaisen. Ja koska se oli ainoa ERI:n saanut porokoira, oli se myös automaattisesti ROP ja tietysti myös ROP-VET. Eli koko potti kotiin!

Kaikkein Paras Viima!!

Arvostelu meni näin:

Feminiininen, hyväluustoinen veteraani. Koon ylärajalta. Hyvä raajaluusto, hieman pehmyt selkä. Pitkä lantio, hyvä kaulalinja. Hyväilmeinen pää, hyvät korvat ja silmät. Turkki ok. Riittävä askel. Hieman korkea häntä.

Pakkohan sitä oli sitten jäädä myös isoihin kehiin. Olihan meillä tuplaedustus veteraanikehään ja Viimalle paikka vielä ryhmäkehään. Hieman kyllä jo väsytti, mutta kerrankos sitä.

Tällä kertaa Raisa sai handlata Viimaa, kun Tiina juoksi Ipin kanssa. Hyvin porukka veti, oli ilo katsoa! Viima vielä oikein skarppasi ryhmäkehään, kun vetskukehässä meinasi jo hieman väsyttää. Tätä edesauttoi edessä juossut ihana podengopoika, jonka kanssa Viima flirttali estotta. Pelinaisen vikaa :D. Menestystä ei näissä isoissa kehissä tullut, mutta eipä se juuri painanut.

Ihan seisotaan niin kuin näyttelykoirat

Semmoinen reissu meillä! Kannatti lähteä, vaikka aina omaa mielenterveyttä epäilenkin, kun näyttelyihin raahaudun. Suurkiitokset Raisalle ja Tiinalle handlauksesta ja Tiinalle kuvista!

Rieha kävi perjantaina kisatokoryhmän treeneissä. Tarkoituksena oli tehdä kisamaisena settinä ruutu ja zeta, että näkisi skarppaako zetaan jos on päässyt juoksemaan ensin. Mutta tokihan se sitten mokasi ruudussa ja olihan se pakko korjata. Se meni ruutuun ihan sata lasissa ja ei pysähtynyt sisään ja taisi mennä vielä maahankin suoraan. Vähän liikaa virtaa siis. Korjasin ja seuraavaksi tarjosi leikkiinkutsua ruudussa... No saatiin tehtyä loppuun.

Zetassa tuli sitten esiin juurikin se ongelma vauhtiliikkeen jälkeen. Ei ollut kuulolla ja istuminen meni seisomiseksi. Kuuntelemattomuus näkyi jo lähdössä, eli pitää ottaa se heti alusta huomioon. Heti, kun lähtö oli parempi, niin jäävätkin onnistui.

Sitten pyysin Satua liikkuroimaan meille pitkän seuruun. Siis oikeasti pitkän. Halusin nähdä, että missä vaiheessa vire laskee, jos on laskeakseen. Oltiin tehty alle jo yksi seuraaminen itsekseen. No, eipä se juuri laskenut, Riehalla oli vaan niin hauskaa. Toki se loppua kohden skarppasi paremmaksi ja sain sen pari kertaa kiinni huonosta käännöksestä tmv., eli sitä kautta saatiin pakettia tokomaisemmaksi. On se vaan semmoinen intopiukea!

Loppuun tehtiin paikkiset rivissä. Niissä ei juuri huomautettavaa, en nähnyt edes tassujen liikettä.

Eilen treenattiin vielä Killerillä. Riehalle tunnari, ohjattu, zeta ja luoksaria. Ei pahempia mokia, oli hyvin kuulolla, kapulat pysyi hanskassa ja stopit sujui. En viitsinyt sen kanssa kauheasti jankata.

Viima esitti myäs toko-osaamistaan tunnarin ja noudon myötä. Jos ei muuta, niin oli sillä ainakin tosi kivaa! Häntä heilui ja naama loisti, vaikka tunnarissa kapulat tuotiin yksitellen ilman minkäänmoista ajatusta haistelusta. Tavan nouto sen sijaan sujui kivasti.

Tuike sai tehdä häiriötreeniä kuuntelun muodossa. Pikkukoira sivulle perusasentoon ja muut häiriköi. Se oli ihan yllättävänkin hyvä ja skarppasi tosi hienosti! Sekin sai lisäksi tehdä noutoa sekä puisella, että metallisella kapulalla. Mielenvirkistystreeni toimi taas hyvin!

Vapun häirikkötreenit

Vappupäivä meni rattoisasti treenatessa, kiitos hyvien treenikamujen ja koutsien!

Ensin nähtiin Salme Killerillä koemaisen treenin merkeissä. Tarkoituksena oli psyykata minua siihen mitä teen jos jotain menee pieleen, yleisö arvostelee tai liikkuri sekoilee jne. Ensin rakennettiin paikalle kehä kehänauhoineen ja tuulen ollessa tosi kova saatiin siitäkin kunnon häiriö. Lisäksi Salme oli suunnitellut kahdelle häiriöihmiselle käsikirjoituksen, joiden mukaan heidän piti kehän laidalla toimia. Minä en tietenkään saanut nähdä sitä. Salme tuomaroi ja liikkuroi ja oli kyllä siinä roolissa loistava, tuli kaikenmaailman mokat ja sekoilut, mitä ikinä vaan voi kuvitella. Liikkeiden väleissä kesti, meidät kävelytettiin väärään aloituspaikkaan jne.

Aloitettiin seuruulla. Se oli oikeasti hieno. Rauhallinen ja levollinen, ei keulinut ja kontakti oli upea. Liikkuri kävelytti minut useaan otteeseen päin kehänauhaa, käännytti väärään suuntaan ja alkoi pyytelemään anteeksi jne. Eli kaikenlaista oli. Lisäksi häiriöihmisten juttelu (sekä arvostelu, että kehut) kuului hyvin kehään. Kaikki psyykkauksen ainekset oli kasassa ja selvisin silti. Jee!

Zetassa järjestys M-I-S. Häiriöt ei haittanneet, mutta tämän mokasin itse. Istuminen meni taas seisomiseksi, eli meidän koeongelma nosti päätään. Tajusin onneksi heti itse mistä se johtui. Tokalla suoralla en ollut varma kävelenkö oikeaan suuntaan (zeta oli vinossa, joten sitä piti vähän mallata) ja etsin katseellani seuraavaa merkkiä. Tämä riitti kuplan rikkoontumiseen, enkä saanut käskyäkään enää sanottua oikein. Pitäisi vaan keskittyä koiraan ja tekemiseen, eikä miettiä muuta.

Luoksetulossa liikkuri mm. keräili maasta roskia ja heitteli niitä maahan ennen liikkeen alkua. Tällä ei onneksi vaikutusta Riehaan. Rieha teki ok stopin, mutta pystyisi parempaankin. Maahanmenossa olisi voinut heittäytyä enemmän, vaikka stoppasi heti. Lopussa kaarratti sivulle tuloa, eli sitä pitää treenata edelleen.

Ohjattu sitten. Liikkuri kompasteli alussa ja tiputteli kapuloita, tämä sai Riehan huomion. Mutta keskuttyi onneksi sen jälkeen vientiin tosi hyvin. Haettava kapula oli laipat meihin päin ja takana oli isot puupinot. Ilmeisesti Rieha ei nähnyt kapulaa ollenkaan ja se ajautui lopulta ulos kehästä. Se jopa kiipeili puupinojen päällä etsiessään kapulaa, kunnes lopulta löysi kapulalle. Otettiin tämä uudestaan lopussa ja kun kapula oli suorassa, niin ei ollut mitään ongelmaa. Kieltämättä ekalla kerralla itselläkin oli vaikeuksia nähdä, missä kapula oli. No, se meni työtapaturman piikkiin.

Metalli oli vähän laiska, ravilla takaisin.

Tunnarissa näkyi epävarmuus. Meni heti omalle ja nosti sen, mutta varmisteli vielä muita. Palautti hieman pureskellen ja vinosti eteen. Uusittiin tämä lopuksi ja silloin oli onneksi parempi.

Kaukoissa liikkuri sai minut ihan sekaisin. Tämä on kyllä sellainen liike, missä pitää itse olla kartalla. Lisäksi häiriöihminen teki x-hyppyjä Riehan takana ja se vei sekä minun, että Riehan huomiota. Eka yritys siis ihan plörinäksi. Uusinta sen sijaan oli jo parempi, kun olin itse paremmin mukana.

Olipa hyvä treeni ja siinä tuli monta kohtaa, joissa oikeasti sain miettiä omaa tekemistäni. En vaan yksinkertaisesti ole niin kylmähermoinen, että aina pystyisin pitämään itseni kasassa. Rieha reaktiivisena koirana ehtii jo poistua kuplasta, jos herpaannun yhtään. Siinäpä treenattavaa! Mutta erinomaisen hyvä harjoitus kertakaikkiaan. Ja oli kiva nähdä, että suurin osa häiriöistä ei vaikuttanut Riehaan millään lailla ja itsekin skarppasin monessa kohdassa tosi hyvin.

Puhuttiin, että metalliin pitää ottaa nyt extrapalkka. Se on Riehalle sellainen pakollinen paha, joka suoritetaan vähän sinne päin. Eli asennetta lisää. Tunnari tarvitsee vaan paljon toistoja ja pyrin nyt oikeasti ottamaan mukaan kunnon apuhajun. Parempi nyt helpottaa, ettei tule lisää epävarmuutta. Kaukoissa sekä häiriö, että edelleen tekniikka treenin alle.

Loppuun tehtiin vielä paikallaolot kahden aussien sekä Tuiken ja lainaohjaajan kanssa. Rieha teki hyvää työtä, mutta Tuike vei koko potin. Mummokoira teki täydelliset paikkikset ja oli niin pätevänä! Se on oikeasti tehnyt koemaisena noita vuosia sitten ja silloinkin niissä oli ongelmia. Ja nyt ei mitään. Se saikin ansaitusti kolme kymppiä :D.

Mummon paikkamakuu kotioloissa

Tokon parista siirryttiin suoraan kimppaviestitreeneihin. Siman ja munkkien jälkeen oli hyvä treenata, kiitos vaan treenikamuille!

Juoksutettiin 5 pätkää. Rieha tuli joko ekana tai tokana. Juoksussa ei taaskaan ongelmia, eikä pitänyt juostessa ääntä. Lähetykset sujui minun päässä ihan hyvin, metsäpäässä oli alkuun pientä paineongelmaa, kun oli niin täpinöissään, eikä kuunnellut. Ajattelinkin, että seuraavaksi pitää treenata vaan lähetykseen menoa isolla palkalla niin, että palkka tulee pelkästä rennosta odottelusta sivulla ja itse juoksua ei tarvitse edes ottaa. Eiköhän me noilla saada Riesku taas paremmin kuulolle.

Tänään käytiin lenkin päätteeksi vielä tekemässä esineruutua ja tokoa. Tallattiin n. 30x50m kaistale, jonne neljä esinettä. Rieha oli ihan mahtava ja kaikki neljä nousi parissa minuutissa. Luovutuksetkin oli ihan priimoja, joten ei löytynyt valitettavaa.

Tokopuolella tehtiin metallia kissanruualla. Tarkoituksena nyt vaan vahvistaa mielikuvaa siitä, että kapula kannattaa tuoda nopeasti. Väliin tehtiin yksi tunnari, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Nosti oman välittömästi ja toi täysiä. Näitä rentoja suorituksia tarvitaankin!

Läpi esteiden, lajista riippumatta

Hikipinkotreeniviikko takana, joka päivä ollaan jaksettu ajella kentälle. Mutta keväisessä säässä treenaaminen on vaan niin parasta!

Torstaina nähtiin Raisan kanssa. Aloitettiin luoksetulolla, josta takapalkkaa heti stopista. Tosin ensin piti treenata alun nykiminen pois, sen verran Rieha oli kierroksilla. Lisäksi otettiin taas lopun vahvistusta, koko ajan miettii vähemmän kiertämistä.

Sitten zetaa, jossa oli kauhean hyvä fiilis. Onnistuin keskittymään käännöksiin ja koiraan, ei tullut vääriä jääviä ja tehtiin yhdessä. Riehan jäävät on kyllä superhienot silloin kun ne onnistuu. Raisan liikkurointi sen sijaan vähän aiheutti häiriötä ja meinasi jarrutella liikkurin käskystä, eli käveltiin sitten vaan zetaa.

Tunnarin Rieha teki aivan sairaan hienosti, täysiä sinne, oman nosto ja täysiä takaisin. Huisin hieno! Pitokin oli hyvä. Vahvistelin sitä vielä ohjatun kapulan kanssa ja hyvin saatiin onnistumisia.

Loppuun vielä seuruuta. Käännökset sujui, mutta hieman se meinaa poikittaa takaosasta. En näe sitä itse, koska pitää etupään hyvin paikallaan. Hankalaa, se on varmaankin sitten seuraava projekti, kunhan saadaan käännökset hyvään kuosiin.

Loppuun Rieha teki paikkamakuun samalla, kun Naru treenasi ja ammuin sille. Tämä oli pitkän tauon jälkeen Riehalle vähän turhan kiihdyttävä kombinaatio ja se ponkaisi ylös ekasta laukausesta. Tajusi heti virheensä ja meni maihin. Kävin vielä laittamassa sen uudestaan maahan ja sen jälkeen makasi ihan ongelmitta loput laukaukset. Eihän näitä kannata liian helposta taas aloittaa :D.

Perjantaina kävin Viiman ja Riehan kanssa hallilla. Tarkoituksena oli treenata Riehan kanssa välistävetoja ja niillä aloitettiin. Ja niistä ei tullut mitään. En tiedä ohjasinko oikeasti niin huonosti, mutta Rieha ei vaan kääntynyt. Ja sitten kun se kääntyi, niin hyppäsi ihan miten sattuu. Siinä vaiheessa kun se kaatoi koko hyppyesteen ja rimanpidike jäi sen kainaloon ja irtosi, niin päätin lopettaa. Ei se yleensä ole noin hillitön, tiedä sitten mikä oli nyt ongelmana.

Siirryttiin tokoon. Seuruun käännöksiä tehtiin paljon. Edelleen tuntuu, että alan löytämään sen yhteyden niihin, mitä kaivataan. Toivotaan, että sama fiilis kantaa kokeessa!

Kaukoja tehtiin riman kanssa ja luoksetulon stoppeja peruuttelujen kera myös. Hirveän hyvin se keskittyi tokoilemaan, vaikka agi meinasi lähteä lapasesta.

Viima kävi aksailemassa myös. Se teki omaa, varmaa tahtiaan. Sitten leikittiin ja voi miten porokoira hullaantuikin kun varastin sen lelun ja juoksin karkuun. Se oli suorastaan hillitön, aika hauska :D. Viima on niin oman tiensä kulkija, joten aina kun sen saa innostumaan tuollaisesta niin se on aivan huippuhienoa ja -hauskaa. Siitä näkee niin aidosti sen innostuksen (tai innostumatomuuden).

Eilen käytiin taas ulkokentällä. Pari muutakin koiraa oli tokoilemassa, eli vähän häiriötäkin saatiin. Seuruutreeni jatkui. Juoksu on edelleen vaikein, mutta työstetään. Siinä minun on itse vaikein pitää koiraan yhteys, kun joudun miettimään omaa etenemistä niin paljon. Mietin, että ehkä alitajuisesti pelkään myös kaatumista. Juoksupätkällähän viime kesänä kaaduin ja mursin käteni. Toisaalta tähänkin auttaa se, että en juokse ihan täysiä, vaan aika hillitysti.

Tunnari tehtiin liikkuroituna. Ensimmäinen toisto oli hieman levoton kapuloilla, toinen oli parempi ja kolmas aikalailla täydellinen. Keskittyy ja parantaa siis hienosti. Uskon, että kapulan viejäkin hieman vaikuttaa menoon, nyt oli tärkeä ihminen, niin nostatti fiilistä enemmän.

Kaukoja jumpsittiin myös. Alkuun oli hankalaa, eikä millään malttanut siirtää painoa. Mutta kun vaan sitkeästi piti kiinni kriteeristä, niin alkoi löytymään. Apukepit on niin mun pelastus tässä, niiden avulla näen kauempaakin, jos liikuttaa jalkoja. Loppuun vielä luoksarin lopun vahvistusta, toistoja ja toistoja.

Tänään käytiin taas ulkokentällä. Alkuun metallinoutoa tasamaalla. Näissä ei ongelmia. Keskimäärin joka toisen nosti vinoon, eli ihan hyvä prosentti. Selkeästi tykkää itsekin kantaa niin, mutta aina ei ehdi ottamaan vinoon. Ja toisaalta, palautusvauhti on hyvä kummassa vaan versiossa, joten sitä ei tarvitse tässä vaiheessa kauhasti jankata.

Zetaa tehtiin ensin itsekseen, sitten liikkuroituna. Käännäköset sujui, mutta sain sen kerran kiinni väärästä jäävästä. Tällä kertaa teki seisomisen istumisena. Analysoin tämän heti, minulla ei ollut yhteyttä koiraan käskyä antaessa ja se jäi omilleen. Taas kun keksityin, niin onnistui.

Seuruun käännökset oli tietysti ohjelmistossa. Ja mikä ihana fiilis niissä olikaan! Jopa juoksu sujui aivan sairaan hyvin, Rieha piti paikan ja minä hoidin myös oman hommani. Ihanaa kun tuntuu, että edistyy.

Tunnarista kolme toistoa. Rieha teki hyvää työtä, mutta piti analysoida omaa tekemistä lopussa. Tajusin, että alitajuisesti niiaan, kun Rieha tulee eteen, jolloin se jää kauemmas. Tämä on ehkä peruja siitä, kun pelkäsin, että törmää. Kuitenkin se on aika voimakas signaali Riehalle ja jää heti kauemmas. Ilman niiausta toi kapulan paljon paremmin. Taas yksi juttu itselle muistettavaa, huoh :D.

Zeta ja luoksari tehtiin liikkuroidusti ja ketjutettuna. Zeta oli hieno. Luoksarin eka stoppi oli aivan sairaan makea, joten palkkasin Riehan suoraan siitä. Hyvä fiilis!

Tuike pieni kävi verestämässä tunnaria, luoksetuloa ja metallinoutoa. Voi sitä innon ja ähinän määrää. Oli ihan yllättynyt miten hyvin se muisti taas tunnarin, oma nousi varmasti pariin otteeseen. Ihana mummo :).

Tässä vielä vähän videota Riehan kaukotreenistä. Tunnarikapulat on hyvänä merkkinä siitä, jos liikkuu. Aika kivasti se ajattelee. En tiedä saanko niistä koskaan sellaisia superrauhallisia, koska Rieha vaan on niin sähäkkä. Mutta ei nää kovin huonot kuitenkaan ole, vai mitä ootte mieltä?

Ja hei, käykääpä kurkkaamassa Riehan pennun Terran eka möllitoko, aika päheä :)! http://terrakendi.blogspot.com/2015/04/nakkiluokan-kakkonen.html

Iltahallitreenit

Eilen treffattiin Jenny ja huiskut hallilla iltatreenin merkeissä. Rieha pisteli menemään pöksyissään, eipä juuri menoa haittaa. Tosin tykkäisi kovasti kieriä selällään joka välissä, sen verran housut ärsyttää.

Hyppynoudossa taas isompi kapula. Hienoa menoa, ei yhtään epäröintiä ja laukalla kumpaankin suuntaan. Pito on ok, parempi jos ottaa kapulan vinosti suuhun. Millähän sen saisi automaattisesti tekemään niin? Sheippaamalla? Vinoja heittoja treenattiin myös, nekin pääasiassa ok. Yksi oli niin vino, että oli melkein hypyn kanssa samassa tasossa, sitä piti muistuttaa.

Seuraamisessa teemana, yllätys, yllätys, paikka. Mielestäni se paranee joka kerta. Nyt ei tarvitse muistuttaa vasemmassa jalassa kiinni pysymisestä kuin kerran tai pari ja alkaa itse hakemaan paikkaa. Kokeiltiin samaa myös juoksussa, siinä keulii hieman herkemmin vielä. Eli ainakin tälläisessä treenimoodissa paikan korjaus sujuu. Koemoodi voikin olla sitten ihan eri...

Luoksetulossa satunnaisesti palkkaa stopeista, odottelusta tai suorasta luoksetulosta. Pomput on taas lisääntyneet, eli suorien toistojen määrää on lisättävä. Stopit pelasi kyllä oikein hyvin.

Sitten tunnaria. Paljon vääriä, lisäksi hämymerkki, jonka alle laitoin välillä oman ja välillä väärän ja välillä en mitään. Alkuun meno oli hieman malttamatonta ja jos omaa ei löytynyt nopeasti, niin tarjosi väärää. Maltti kasvoi tehdessä ja oma alkoi onneksi löytymään. Hämymerkki on toinen asia, minkä kanssa Rieha menee lankaan. Jos oma on kerran se alla, niin se seuraavalla kerralla vaan olettaa, että siellä se on taas. Niin joutui pieni kelpi taas koville mietintöjen kanssa. Pitotreeniä tehtiin vielä erikseen. Siinä oli kiva ja levollinen ilme ja mälläys oli vähissä.

Merkkiä tehtiin häiriön kanssa, eli sinne piti mennä tunnarikasan yli. Oli hieman hankalaa, mutta mietinnän jälkeen merkki löytyi tosi hyvon. Ai että, nää kaavojen rikkomiset on niin parhaita. Rieha ei voi vaan kaahottaa, sen täytyy oikeasti ajatella!

Loppuun jumpattiin vielä kaukoja. Ihan hyvää tekniikkaa, tosin olen nyt kiinnittänyt huomiota että Rieha siirtää herkästi oikeaa jalkaa ja maatessaan vapaasti on vähän kierossa sinne suuntaan. Olisiko siis hieman jumia, pitääpä seurailla.

Tuike-pieni kävi myös humputtelemassa rallytokoa ja muistutteli mieleen tokojuttujakin. Rallyssa treenattiin vaikeita juttuja, eli takapään käyttöä ja sitä ettei hyppyä saa hypätä joka kerta, kun sen lähelle mennään. Sama juttu pujottelussa, ne ei ole merkkejä, joiden taakse voi yrittää joka välissä... Kyllä voi muuten pienellä koiralla olla intoa! Lopuksi Tuike sai vielä etsiä tunnaria isosta kasasta vääriä ja hyvin se homman osasi edelleen.

Riehalla on ollut pari viime viikkoa vakkarilenkillä aarre. Nimittäin jonkun onnettoman vaeltajan jäätynyt villasukka. Se kulkeutuu joka kerta aina vähän pidemmälle, kunnes käsken sen jättämään sukan hankeen. Silti Rieha löytää sen joka kerta ja kaivaa hangesta esiin. Se varmaan toivoo, että ensi kerralla sukka pääsisi jo autolle saakka. Itse en ole ihan niin innoissani...

Häiriö- ja kimppatreeniä

Maanantaina käytiin hallilla koko porukan kanssa ja vedettiin tehokas treenituokio. Viiman kanssa aloitettiin pienellä agipätkällä. Vauhti ja hauskuus, ne oli homman tarkoitus. Viima olikin kovasti liekeissä ja arvosti erityisesti putkea. Se oli muuten sen inhokkieste nuorena, nykyisin se rakastaa sitä, eli niin ne vaan ajatukset muuttuu.

Viima oli niin innoissaan treenaamisesta, että ei halunnut autoon ollenkaan. Päätinkin sitten ottaa sen mukaan Riehan treeniin, häirikkökoiraksi. Ja se toteutti rooliaan erinomaisesti.

Rieha treenasi seuruuta ja Viima katseli vierestä. Sama juttu zetan kanssa. En saanut Riehaa kiinni vääristä jäävistä, mutta seuruuta piti hieman treenata kulmien kohdalla. Viima teki myös seuruuta ja Rieha teki sillä aikaa paikkaistumista. Luoksetuloa tekivät kumpikin, Viima suorana ja Rieha stopin kanssa. Tein juoksulähtöjä ja stoppaus vartaloavun kera. Tästä tuli ihan hauska kilpailuasetelema ja sain hyviä stoppeja Riehalle.

Ruutua Rieha teki itsekseen ja Viima norkoili missä sattuu tiellä. Hieman oli paikan kanssa tarkkuus hukassa, eli sitä tehtiin vielä läheltä. Metallinoudossa otettiin vauhti- ja hetsauslähtöjä ja hyvin sain laukan esiin.

Loppuun kumpikin teki vielä kaukoja. Laitoin Viiman tekemään Riehan ja minun väliin, eli siitä tuli vielä pikkaisen häiriötä. Rieha keskittyi oikein hyvin ja Viimakin teki I-M-vaihdot ihan avoimen luokan vaatimusten mukaan :). Hauska treeni ja kumpikin koira tykkäsi, kun pääsi hommiin.

Tuike kävi myös verestämässä voittajan juttuja. Se juoksi ruutuun ja haki metallikapulaa, kumpikin meni kovin hienosti. Loppuaika vaan leikittiin ja se sai hakea lelua temppujen palkaksi.

Eilen oli Riehan agitreenit ja ratana oli tälläinen kiemura:

Pakko hehkuttaa meidän agilityä. Se nimittäin tuntuu nykyisin oikeasti agilityltä. Tälläkin radalla mulla oli suht selvät sävelet, miten mennään ja ne jopa onnistui monessa kohtaa. Vielä, kun saa tämän fiiliksen siirrettyä kisaradoille!

Alussa treenattiin hieman sivuttaisirtoamista ja 4-hypylle saksalainen. Nämä toimi hienosti ja päästiin hyvin keinulle. 7-hypylle valssi ja putkijarru (joka unohtui ekalla kerralla ihan totaalisesti, mutta sen jälkeen pelasi ihan tosi hyvin). Pujottelun Rieha haki hienosti ja pääsin ottamaan etäisyyttä 10-hypylle. A ja putket sujui hyvin, kunhan rintamasuunta pelasi. Erottelussa ei ollut ongelmaa.

16-hypylle takaaleikkasin ja se pelasi Riehalla tosi hyvin. 17-19 pätkä oli haastavin, koska Rieha lähti valumaan ja hyppäsi ihan liian pitkälle, kun kokeilin ensin valssia 18-hypylle. Lopulta se toimi parhaiten niistolla ja takaaleikkaukselle 19-hypylle. Tässä kohden näkin hyvin Riehan erot, se ei ole paras kääntyjä (tai sitä ei ole opetettu siihen) ja varsinkin edestä ohjatessa se meinaa valua. Takaaohjaus taas sopii sille erinomaisesti ja saa sen olemaan enemmän kuulolla.

Mutta mainio rata, kiitos taas Hannalle! Treenin lopuksi Rieha kävi tekemässä kaukoja agilityhäiriössä. Lähinnä kuuntelua ja malttia haettiin ja hyvin pelasi. Kotitreenin "tylsät" odottelut on siis toimineet, eikä se enää häsää seuraavaa siirtoa hullun kiilto silmissä.

Tänään treffattiin Maarit ja Henna hallilla ja tokoiltiin taas urakalla.

Tehtiin alkuun luoksareita putken kautta. Olen lenkeillä vahvistanut sille myös peruuttamista stopin jälkeen ja tämä on mielestäni saanut sen ajatusta hyvin taakse. Ensin juoksutin vaan putkesta ja palkkailin stopeista. Sitten tehtiin koemaisia lähtöjä ja stopin jälkeen sai juosta takana olevaan putkeen. Rieha tykkäsi ja stopit sujui.

Ruutua tehtiin liikkuroidusti ja sain hyvin palkatuksi sekä aloituksesta, merkistä, että kuuntelusta ruudussa. Ei nykinyt pahasti ja oli kuulolla.

Zetassa ensin vaan käveltiin. Ei reagoinut liikkuriin, mutta edisti hieman. Peruuttelulla korjaantui. Samoin lähtöä ja pään ylhäällä pysymistä piti hieman muistutella. Jäävissä olikin sitten istuminen alkuun hukassa, tarjosi vaan seisomista. Viimeksi se kokeessa siis istui kaksi kertaa ja ollaan nyt treenattu seisomista. Jännästi nää heti näkyy...

Tunnaria tehtiin myös liikkuroituna. Yritettiin saada liikkurihäiriötä, eli möreää ääntä ja tuijotusta. Ei hätkäyttänyt Riehaa millään lailla. Oma tuli kummallakin kerralla hienosti. Todettiin myös se, että Rieha ei kuuntele yhtään, minkä käskyn annan. Sanoin ekalla kerra "oma"-käskyn sijaan "käsky" ja sinnehän se sinkosi. No, kuuntelua täytyy ehkä treenata erikseen, ei näin pari päivää ennen seuraavaa koetta.

Ohjatussa haettiin kerran oikea ja kun nousi niin nätisti vaikeasta paikasta, niin siitä suorapalkka. Muutenkin oli nätisti kuulolla, katsoi kapulan viennin ja sen jälkeen nosti hyvin kontaktin, siitäkin piti palkata.

Loppuun vielä Ruun ja Hupin kanssa paikallaolot. Ei huomauttamista kummassakaan ja hyvä niin.

Treenin tynkää ja kynsivamman parantelua

Riehan kynsi halkesi melkein heti edellisten kisojen jälkeen, kun fiksuna kävelytin sitä ritiläportaita. Sitä paranneltiin sitten rauhassa. Nyt tällä viikolla ollaan taas treenailtu ja ihan hyvin se tuntuu kestävän, vaikka agitreenien jälkeen siitä vielä pala lohkesikin. Se ei kuitenkaan arista sitä, eikä se näy liikkeessä.

Torstaina käytiin siis vähän liitelemässä. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa välistävetoja, pakkovalsseja ym. pientä. Ja puomin kontakteja. Hienosti Riesku kyllä pelittää ja kontaktitkin muistui taas mieleen, kun kisoissa ne oli "vähän" sinne päin.

Kaikista ihaninta oli kuitenkin, kun pikku-T pääsi tekemään pienen radanpätkän. Se oli niin onnellinen :). Ja ihan pätevästi se teki ja kääntyi, toki joukossa oli pari omaakin estevalintaa :).

Perjantaina tokoiltiin kisatokovuorolla:

Ohjattua: Yritettiin keksiä keinoja lopun vinouden karsimiseen. Jätin sitä istumaan kapulan kanssa, josta kutsu eteen ja pienellä käsiavulla suoristusta. Aika hyvin se alkoi korjaamaan. Tosin jossain vaiheessa yritti tarjota sitä, että istui kyllä suorassa, mutta ei suoraan edessä. Mutta ajatustyötä se teki, pitää vaan erotella nuo eteentulot noudoista, koska kurjaa alkaa nipottamaan muuten hyvästä liikkeestä jos eteentulo on vähän vino. Koska tehtiin me se yksi kokonainenkin ohjattu ja se oli muuten lähes täydellinen.

Tunnari: Ohjatusti. Tarkisteli kapuloita hetken, mutta ei häslännyt. Vauhti oli tosi hyvä ja luovutus kunnossa.

Zeta: Tähän otettiin kaikenmoista häiriköintiä. Niihin Rieha ei reagoinut millään lailla ja myös topit oli erinomaisia. Stopeista seuraamiseen lähtöjä piti treenata hetken veran, koska niissä meinasi ennakoida. Mutta hienolla ilmeella ja keskittymisellä teki, ei mennyt lankaan missään vaiheessa.

Seuraamista: Edelleen häiriköintiteema. Eikä sitä edelleenkään saatu lankaan. Tosin häiriköinti näkyy Riehassa siinä, että kun sen pitää keskittyä, niin se alkaa keulimaan. Eli pikkaisen meinasi olla etupainotteista. Lisäksi liikkeille lähdöt oli aikamoista nykimistä, niin treenattiin vielä erikseen. Milloinkahan sitä oppisi, että ensin käsky ja sitten vasta liikkeelle. Ei ihme, jos koira nykii, kun ohjaaja ryntää liikkeelle samaan aikaan käskyn kanssa.

Paikallaolot: Kumpikin meni hienosti, vaikka vieruskaveri nousikin. Istumisessa teputtu hieman etutassuilla, kun palasin viereen.

Kaukot: Näitä tehtiib nyös häiriössä ja pitkästä matkasta. Hyvin oli kuulolla, alan olla aika ylpeä näistä kaukoista :).

Loppuun vielä Viiman terkut, koska ihan muuten vaan :)

Nyt ollaan muuten treenattu...

Blogin päivityksissä treenaaminen ei toki tietenkään näy... Kerrataan siis pikaisesti.

Viime torstaina treenattiin tuplasti. Ensin aamulla Killerillä tokoa Tuikelle ja Riehalle sekä agia Viimalle ja Riehalle. Tuiken ja Viiman treenit oli mielen virkistystä ja sujuivat hauskasti, erityisesti Viiman agi oli taas superkivaa. Vedettiin rataa ja porokoira oli onnellinen :).

Riehan tokot tiivistetysti:

• Tunnari: Kolmisen toistoa extrakapuloilla. Ekalla häsläsi ja nosti oman viereisen, sen jälkeen keskittyi. Hyvä vauhti!
• Merkki&ruutu: Ruutu oli keskellä ja merkkejä niin, että pystyin lähettämään kolmesta suunnasta. Todella hyvin haki merkin ja ruudun, eikä suunnan vaihtaminen vaikuttanut millään lailla. Hieno!
• Seuruuta: Lähtöjä ja hyvää meininkiä. Pään pysyminen lähdöissä ykköskriteeri ja saatiin hyviä pätkiä.
• Eteenmenoa: Ok meininki.

Aksassa tehtiin puomin ja putken erottelua. Sujui ihan tosi hyvin. Tein extrapitkiä lähetyksiä, jostain 15 metristä ja silti ei mennyt lankaan. Puomia myös leijeröitiin. Samoin keppeihin haettiin pitkiä lähetyksiä ja tehtiin pientä irtoamispätkää. On se vaan nykyisin niin hieno.

Illalla Rieha treenasi Killerillä vielä tottista. Lisäksi se pääsi testaamaan rallytokorataa ihan uuden ohjaajan kanssa, oli aika hauskan näköistä menoa. Hyvin se toimii kenen kanssa vaan. Viima sai leikkiä uuden porokoiratuttavuuden kanssa ja hyvin sillä ja nuorella miehellä meni leikit yhteen.

Lauantaina oli vuorossa JATin epäviralliset agikisat. Kisa oli joukkuekisa ja me oltiin oman treeniryhmän joukkueessa. Tiistain tehotytöt veikin kilpailevien luokan voiton kotiin, aika pätevää!

Riehan kanssa tehtiin oikeasti mahtava suoritus. Mulla oli vielä kipsi kädessä, mutta hyvin sujui ohjaaminen silti. Nollalla maaliin ja vaikka kyseessä olikin vaan epävirallinen kisa, olin niin iloinen. Onnistumiset antaa toivoa, että virallisissakin on sama mahdollista. Ja onhan se viime aikoina treeneissäkin tuntunut siltä, että ollaan samalla radalla.

Kaiken huipuksi Riehalla oli kilpailevien koirien nopein aika, mikä oli ihan huikeaa, mukana oli kuitenkin meidän seuran huippuja, sm-tasolla kisaavia kolmosluokkalaisia. Ei mikään turha kelpie tuo minun pikkutykki. Näistä onnistumisista tulee vaan niin hyvä mieli. Harmi, kun homma ei tullut videolle teknisten ongelmien takia, tämä olisi ollut voimarata pitkäksi aikaa. Mutta hyvä fiilis! Ja on meillä huippu treeniryhmä ja koutsi Hanna :).

Kisojen jälkeen yritettiin olla Annan kanssa reippaita ja treenattiin rallytokoa. Tosin reippaus jäi vähän puolitiehen, Tuike oli aika häiriöherkällä päällä ja en jaksanut sitä oikein tsempata. Rieha taas oli ihan irti ja rata meni ihan pelleilyksi, kun se komensi ja painoi ja edisti ja häntä vaan heilui... ei oikein jaksanut olla kovin tiukkana, niin parempi oli jättää homma siihen. Aina ei tämäkään "helppo" laji ihan suju.

Sunnuntaina treenatiin Killerillä tottista. Ensin tasamaanoutoa kilon kapulalla, ihan ok meno. Sitten metristä. 80 ja 90cm meni ihan ongelmitta, mutta metripä meinasikin vähän jänskättää. Aika yllättävä veto Riehalta. Sitten tehtiinkin hetsitreeniä ja parin semmoisen jälkeen keepie leiskautteli taas metristä kuin vettä vaan. Vähän se takaisin hypätessä saattaa koskea, mutta se sallittakoon. Loppuun eteenmenoa, jossa eka yritys oli ihan vino, mahdollisesti oli menossa hypylle. Sitten suoristeltiin hetki palkan kanssa.

Maanantai levättiin ja tiistaina olikin taas agitreenien vuoro. Hanna oli suunnitellut kivan treenin (lainattu Veeran blogista):

Puomin päähän irtoamista autettiin palkan kanssa. Sitten saikin olla tarkkana, että hyppäsi renkaan kunnolla. Vastaanottaminen renkaan takaa auttoi siihen. 8-10 oli aika haastava, kaarros venyi ihan väkisin. Sitä haettiin hetken verran ennen kuin alkoi hieman paremmin kääntymään. Pituudelle irtosi hienosti ja putkijarru toimi. 16-20 pätkä oli aikamoista taiteilua, mutta selvittiin. Siihen tuli pari pakkovalssia ja ne sujui kivasti. Mukava treeni, taas kerran. Minähän alan suorastaan taas innostua agilitystä, varmaan joku hetkellinen mielenhäiriö.

Eilen treenattiin taas Killerillä tokoa/tottista, nyt vähän isommalla porukalla. Ja kaatosateessa osan treeniä. Rieha teki:

• Tunnari: Oma nousi varmasti, mutta märkyys ja lätäköt hidasti vauhtia.
• Ohjattu: Haettiin vasen, oikeastaan ihan sama kuin tunnarissa.
• Luoksetulo: Himmaili stoppeja, luultavasti taas märkyys. Kiertojen kautta tehdessä paransi taas.
• Zeta: Hyvä seuruu, ekan maahanmenon teki seisomisena. Sen jälkeen sujui.
• Seuraaminen: Pitkä, liikkuroitu pätkä, olin tyytyväinen. Pää pysyi ja häntä heilui.
• Ruutu: Yksi nopea hetsilähetys, hyvä vauhti. Ilmeisesti alkoi tottua märkyyteen...
• Eteenmenoa ja jääviä: Jäävät toimi hyvin, myös juoksusta. Eteenmenossa tehtiin pari lähetystä palkalle ja yksi ilman. Hyvin eteni, mahaanmeni oli hieman nihkeää.
• Paikallaolot: Istuminen hyvä, makuussa oli mennyt lonkalle.

Tänään treenattiin vielä viestiä, toista kertaa Lauran kanssa. Viisi lähetystä, matkaa muutamia satoja metrejä. Pimeää ja märkää oli myös, eli ihan oikea meininki metsätreeneihin.

Rieha oli taas aivan liekeissä. Lauran suuntaan lähti ihan yhtä innoissaan kuin aina. Tänään ongelmat oli enemmänkin hanskaamisessa, meinasi karata sekä Lauralta, että multa kerran. Lisäksi tuli haukahduksia, jotka kyllä loppui, kun karjuin "hiljaa" niin, että metsä raikasi. Vauhti oli uskomaton ja virtaa riitti odotellessakin, olisi hallunut repiä hihnaa jatkuvasti. Seuraamiset sujui ekan karkaamisyrityksen jälkeen tosi hyvin, sama juttu Laurankin päässä. Vire on siis kova, onneksi oikeasti kolmosluokan viesti vähän jo väsyttää, eli kokeessa ei ihan samanmoista menoa ole todennäköisesti luvassa. Motivaatio ja vauhti on ainakin kohdillaan, hallintaa voidaan vielä vähän hioa ;).

Siinäpä pikainen kertaus. Ensi viikolla onkin luvassa kokeita oikein tuplasti. Jännää!

Nyt treenataan

Nyt alkaa treenaaminen, uskokaa mua :D. Sairaslomakin lähenee loppua ja koulussakin pitäisi aloittaa. Sitten kun on täysipäiväinen opiskelija, niin on aikaa treenata, vai mitä ;).

Viime viikon lomailin ja koirat oli hoidossa. Kiitos siitä kaikille! Rieha kävi Raisan luona ja oli päässyt tekemään hieman tottista ja esineitä. Hyvin oli kuulemma mennyt, sekä hoitoreissu, että treenit, mikä on tietysti kiva kuulla.

Eilen jatkettiin esineillä. Kolme esinettä ehkä 20x30 ruudussa. Tuike sai tallata ja etsiä myös yhden esineen. Rieha tykitti kolme esinettä ehkä minuutissa ja oli aivan onnessaan. Ensi kerralla jos tekisi vaikka ihan oikean kokoisen kaistaleen, nyt vaan muistuteltiin. Ja mikä hienointa, ei pelaillut esineillä yhtään ja luovutukset oli nättejä. Niin pätevä koiruus!

Tänään aamusta ajeltiin Killerille koko sakin kanssa. Ensin lenkki ja sitten hallille treenaamaan. Rieha sai aloittaa aksalla, jossa tehtiin pientä radanpätkää, missä oli mm. niitä haastavia välistävetoja. Täytyy sanoa, että oli vähän hassu fiilis ohjata kipsikädellä, mutta sujuihan se joten kuten. Eniten jännitti se, ettei Rieha juossut tai hypännyt suoraan käteen. No, selvittiin vammoitta ja ratakin sujui aika kivasti. Pätkällä oli myös puomi ja kontaktit sujui hyvin. Lisäksi tehtiin hieman pujottelua ja keinua. Olipas hauskaa, pitkästä aikaa!

Rieha meni tauolle ja myös Viima pääsi aksaamaan. Se mietti hetken hallin ovella, että oliko tämä taas hyvä juttu, mutta päätti tulla testaamaan. Ja sehän suorastaan villiintyi. Tehtiin ihan pitkää radanpätkää ja Viima halusi vaan tehdä uudestaan. Tuo on niin parasta, kun näkee miten se nauttii, eikä tarvitse yhtään miettiä innostaako sitä vaiko ei. Tämmöinen hömppäily vaan sopii meille, kummallekin jäi niin hyvä mieli :). Ja Viimahan osaa, virheitä sille ei satu, kunhan se moottori vaan käynnistyy.

Sitten oli vuorossa mummokoiratoko/-rallytoko. Ja edelleen, niin hyvän mielen treeniä. Otin mukaan sekä metallikapulan, että ohjatun kapulan ja Tuike karkasi niille ihan jatkuvasti, koska se vaan halusi niin noutaa. Ja pikkusaparo vaan heilui. Rallyjututkin oli hyvin mielessä. Kun vaan pääsisi niihin kokeisiin tässä joskus... Tuike esitti noudoista myös tälläisen bravuuriversion, johon ei moni pystykään:

 

Veteraani-Viima, yhdistetyn treenaajat, huoltoa ja siivousta

Viima täyttää tänään 8-vuotta, eli se siirtyy virallisesti veteraani-ikäisiin. Tosin 8-vuotias koirahan on vielä parhaassa keski-iässä ja ei Viimakaan millään lailla veteraanilta vaikuta. Omalaatuinen ja valikoivakuuloinen se on, mutta sitä se on ollut aina ;). Oravien perässä juostaan entiseen malliin ja oikealla työehtosopimuksella se tekee tokoa ja agia innosta haukkuen.

 

Se on vaan hurmaavin porokoira päällä maan!

 

Tästä lähdettiin, kuva Salme Mujunen

Ja tässä ollaa, 8-vuotta myöhemmin, kuva Kati Kuuttila

Eilen treenailtiin taas Annan kanssa Haukkuvaarassa. Mulla oli mukana Tuike ja Rieha, Viima sai jäädä nauttimaan yksityislenkkeilystä. Oli taas hyvin tehokkaat, usean lajin treenit, joten päätettiin nimetä meidän harrastus Yhdistetyksi, näin olympialaisten henkeen ;). Sitä kun treenaa koko talven, niin missä kunnossa ollaankaan!

 

Aloitettiin homma rallytokolla. Rakennettiin rata, jossa oli mukana avoimesta houkutus ja muuten mentiin alokkaan mukaan.

Tuike rallyilli radan kaksi kertaa. Se menee omalla, varmalla menollaan. Seuraa rallyyn ihan tarpeeksi lähellä ja sillä on mukavaa, kun sille saa lirkutella. Ihan olisi tulos tullut :).

Riehan eka kierros meni hyvin, mutta lopussa sille tuli outo huonon olon kohtaus. Se heitti maahan ja näytti siltä, että oksentaa, mutta mitään ei tullut. Vein sen ulos ja tauolle, mutta sen jälkeen oli ihan ok. Uusintakierros on tuossa videolla, se menee muuten ihan hyvin, mutta eteentulossa tulee säätöä enemmänkin. Suoran sivulle tulo on Riehalle vaikeaa, koska se tulee luoksetulossa sivulle kiertäen. Muuten ihan peruspätevää, täpäkkää Riehaa. Ja huom., se ei tosiaankaan seuraa tuossa tokoseuraamista, rallyssa riittää väehmpi, niin tulee mukana "yhdessä"-sanalla. Hauskaa sillä on, häntä heiluu ja askel lentää.

Rataa ei ole piirroksena, mutta Anna kuvasi videon sekä Tuiken, että Riehan menosta. Ovatten siis videolla peräkkäin, ensin T ja sitten R:

 

Sitten "oikeaan" tokoon (ei herneitä nenään ;) ). Aloitettiin luoksetulolla. Ihan ei nyt ollut itsellä selkeä suunnitelma ja meni vähän soveltamiseksi. Ensin pari palkkaa hyvästä odottelusta, sitten stoppeja. Itse stopit sujui, mutta alkoi tarjoamaan sitkeästi maahanmenoa, kun oli siitä palkan saanut. Tätä piti korjailla hetken. Mutta teknisesti stopit oli minun mieleen.

Metallinouto tehtiin ihan hypyn kanssa. Ote oli tänään huono ja kapula kolisi, mutta nosti ripeästi, eikä tiputtanut, eli ei kai siinä sinänsä ole ongelmaa. Se jopa itse korjasi, kun tiputti kapulan liian aikaisin (luuli, että sai tulla jo palkkaan), eli hyppäsi hypyn takaisin, nosti kapulan ja toi uudestaan. Eli motivaatiossa ei ole ongelmaa. Kapula lensi lähes joka kerta ihan kiinni putkeen, siinäkään ei ollut ongelmaa. Täytyy ehkä kuitenkin naksutella sille tuota otetta tiukemmaksi.

Pienen tauon jälkeen Rieha teki vielä hyppytekniikkaa. Tehtiin vaan perussarjaa, näin tauon jälkeen. Meno oli oikein näpsäkkää, tosin hieman kaarsi vasemmalle hypätessä eli linja muuttui. Ihan hyvää muistuttelua tauon jälkeen, pitäisi ottaa tämä nyt aktiiviseen treeniin. Riesku teki myös parit putki-puomi-rallattelut. Leijeröin puomia ja hyvin muisti homman nimen. Onpahan nyt agimieltäkin vähän virkistetty :).

Tuike kävi loppuun vielä tekemässä metskunoutoa. Se oli ihan pätevä, vauhti ei päätä huimannut, mutta meni ja tuli laukalla, joten se riittää. Kapulan pitämisessä ei ollut ongelmia.

Treeneistä ajoin nopeasti kotiin ja sitten oli vuorossa Riehan hieronta-aika Erika Hankalinilla. Lähinnä halusin tsekkauksen siihen, missä kunnossa se on kannettuaan 7 koiranpentua kuukausien ajan, ensin mahassa ja sitten tisseissä roikkuen. Katsottiin ensin liikkumista, mitä hieman vaikeutti se, että Rieha oli ihan menossa uimaan samoissa tiloissa olevaaan koirauimalaan. Kiskonta sinne oli siis melkoista.

Sitten katsottiin sen rankaa eri asennoissa. Seisoessa ja maatessa se näytti oikein hyvältä, mutta istuminen paljasti, että vinoutta oli. Ihan normaalia tiineyden ja synnytyksen jälkeen. Sitä Erika alkoi sitten aukomaan. Ja olihan siellä rangassa jumia, mutta hyvin Rieha antoi lukkoja availla. Se oikein aina itse venytteli avuksi. Vasen puoli oli enemmän jumissa ja siellä oli yksi isompi lukko si-nivelessä. Etupää oli lavoista hyvässä kunnossa, mutta niska oli jumissa (liikaa kiskontaa pentujen kanssa?).

Erika sai jumeja hyvin avattua ja Rieha venytteli autuaasti, kun hoito oli ohi. Saatiin ohjeet magnesium- ja b-vitamiinkuuriin. Syviä lihaksia saa vahvistaa edelleen ja samoin oikealla puolella toimimista. Mutta kunto oli kuitenkin sen verran hyvä, että uusintahierontaan ei ole akuuttia tarvetta. Eli pidetään yllä tätä totuttua huoltoväliä, eli aina silloin, kun siltä tuntuu.

Palloa ei kuulemma myöskään tarvitse heitellä pariin päivään...

Jottei päivä olisi tarpeeksi koiramainen, niin illalla innostuin vielä siivoamaan pakun takaosaa. Siellähän on siis koirien häkit (tällä hetkellä neljä metallista-/muovista sekä yksi kevythäkki) ja kauhea kasa treenikamaa. 5 muovilaatikollista, jos ihan tarkkoja ollaan...

Siivosin sitä sen verran, että yksi muovilaatikko sisältöineen lähti roskiin. Heittelin pois lähinnä rikkinäisiä leluja, kippoja ja kapuloita. Jäljelle jäi yksi laatikko leluille, hihnoille ja pannoille, iso laatikko toko-/tottisvermeille, erillinen laatikko tunnarikapuloille ja neljäs laatikko viesti-, jälki-. esineruutu-, vepe-, mejä- ym. tavaralle. Pikkaisenko on välineurheilua tämä! Onneksi (vai epäonneksi) on tuo paku. Siellä on helppo säilyttää tavaraa, mutta toisaalta sitä sinne kerätäkin.

Pesin myös pentujen jäljiltä kasan leluja ja samalla mietin, että miksi ihmeessä meillä on n. 4 laatikkoa täynnä leluja. Niitä on oikeasti jos jonkinmoista ja kuitenkin treeneissä käytän lähinnä nännikumia tai narupalloa. Satunnaisesti jotain patukkaa tai narulelua tai palloa. Sisällä on muutama lelu esillä, mutta esim. pehmolelut teurastetaan Tuiken toimesta välittömästi ja muilla nuo ei itsekseen juuri pelaa. Rieha toki kulkee lelujen kanssa perässä toiveikkaana, mutta ei sekään ole aina kovin toivottua.

Pitäiskö siis laajentaa repertuaaria treeneissä vai luopua turhista leluista? En vaan oikein jaksa pelata kauhealla kasalla leluja ja vaikka Rieha palkkautuu lähes millä vaan, niin helpompaa on tunkea taskuun se nännäri. Ja miksi toisaalta pitäisi. Mutta sitten menee se kasa leluja hukkaan... No, päädyin nyt siihen ratkaisuun, että siirsin muutaman uuden lelun pakun konttiin, jospa niitä tulisi käytettyä.

Tai sitten ne jää sinne ja löytävät seuraavan siivouksen yhteydessä.... Mutta lupaan ainakin se, että uusia en osta ihan lähiaikoina. Paitsi nännikumeja.

On meillä aikuisiakin koiria... tässä postauksessa ne treenaa ja voittaa palkintoja

Pentuhässäkässä aikuisten koirien kuulumiset ja treenailut on jääneet vähemmälle. Penturumba vie väkisinkin paljon aikaa, onneksi isot on saaneet paljon lenkkiä ja hoitoa minun vanhemmilta. Kati räpsi viikko sitten kuvia myös isoista koirista, kaikki kuvat on siis ottanut Kati Kuuttila.

Viima The Porokoira

Tänään treenailtiin Hannan kanssa Haukkuvaarassa. Se on uusi, lämmin halli, jonne otin vapaakortin helmikuuksi. Vuorotyöläisen onni, kun pääsee treenaamaan päivisin, tänäänkin saatiin pitää koko halli itsellämme kahden tunnin ajan.

Mulla oli koko porukka mukana (pennut tietysti kotona :D). Viima aloitti tutustumalla halliin, sille kun ne meinaa välillä olla jänniä. Ilmeisesti taukoilu on tehnyt sille taas hyvää ja asenne oli alussa hieno, eikä halli jännittänyt. Tehtiin ensin seuraamista hyvällä asenteella, ei tosin pitkää pätkää, mutta halusin palkata hyvästä ilmeestä mahdollisimman nopeasti. Sitten namipelillä luoksetulon stoppia, se sujui oikein kivasti.

Nouto sen sijaan aiheutti tyypillisen Viima-dilemman. Olen hukannut kaikki sorvatut, pienet kapulat, joten otin heitettäväksi ohjatun kapulan. Viima ei tykkää kapulan vaihdoksista, mutta ajattelin kevyen kapulan olevan hyvä. No, ei ollut. Keskusteltiin sitten tovi siitä, pitääkö kapulaa hakea. Loppupeleissä suostuin helpottamaan hommaa niin, että annoin kapulan sille suuhun, josta se teki luoksetulon eteen. Tämä kelpasi Viimallekin, joten päästiin sopuun ;). Se teki itse asiassa oikein hyvällä ilmeellä ja häntä heiluen. Eli ei se kapula niin ällö kuitenkaan ollut. Mutta aina on vähän pakko soveltaa, ei se muuten olisi Viima :D.

Pieni pilke aina silmäkulmassa

Viima pääsi vielä loppuun tekemään vähän pidempää seuruupätkää ja suoran luoksarin. Seuruu lähti hyvin, mutta juoksu alkoi jännäämään. Jotenkin se väistää herkästi minua. Imuttelin sitä siitä ja se nosti taas virettä ja paransi paikkaa. Luoksetulo oli vauhdikas ja siihen oli hyvä lopettaa.

Rieha teki hommia kahdessa setissä. Ensin otettiin työn alle tunnari. Halusin vahvistaa odottelun tunnetilaa koemaisessa liikkeessä, joten Hanna liikkuroi meille tunnarin aloituksia. Jos Rieha keskittyi hyvin, palkkasin sen lennosta pelkästä sivullaolosta. Jotenkin sitä sortuu herkästi palkkaamaan pelkistä liikkeistä, kun se valmisteleva osuus on yhtä tärkeä. Rieha selkeästi innostui tästä ja luulen, että odottelu muuttuu skarpimmaksi kun näitä tehdään.

Sitten halusin hakea vauhtia tunnareille menoon ja samalla hetsausta korkeaan vireeseen, että pystyykö työskentelemään myös niin. Otettiin ensin kiertojen kautta, sehän nostattaa Riehaa kovasti. Tämä oli teknisesti Riehalle haastavaa, mutta virettä se nosti. Se ei oikein meinannut millään tajuta, että sai kiertää ennen kapuloita. Jouduin korjailemaan, Rieha vähän turhautui -> vire kattoon. Pystyi silti työskentelemään kapuloilla hienosti ja oma nousi välittömästi.

Toisena vireen nostatuksena tehtiin ihan vaan lentäviä lähtöjä tunnarille niin, että hetsasin sitä ensin oikein kunnolla nännäriin. Hyvin pystyi edelleen fokusoimaan kapuloihin, vaikka nännäri sen lempilelu onkin. Oikein hyvä treeni siis!

Narupallo on se toisiksi paras lelu, vaikka Rieha millä tahansa leikkiikin

Sitten siirryttiin ohjattuun. Tehtiin eka koemainen vasen. Hallissa oli muuten hyvät häiriöt, kun vasemman takana oli putki ja oikean takana A. Se nousi hyvin, mutta keskimmäinen oli tsekattava. Toisessa toistossa siirrettiin keskimmäinen vasemman lähelle ja hyvin R edelleen erotteli. Sama juttu tehtiin oikean puolen kanssa. Näitä lisää, keskikapulan huomioimattomuutta ja vahvistusta sille, että haettava on reunassa.

Ohjatun merkki toimi suurimmaksi osaksi hyvin vauhdin ja paikan osalta, mutta siinä meinaa maltti olla välillä hukassa. Eli R alkaa tarjomaan uutta paikkaa, jos joutuu odottelemaan merkillä kauan. Siihen pitää jatkossa kiinnittää huomiota. 

Hörökorva

Riehan toinen setti koostui lähinnä vaan seuruusta. Hannaltakin tuli mainoita vinkkejä ja ennen kaikkea on parasta, kun joku toinen katsoo missä se pää pysyy. Hyvää settiä saatiin ja palataan nyt hetkeksi ihan sinne perusasioihin, eli taidetaan ihan pentuimutella vähän aikaa.

Pikku-T pääsi hommiin myös. Se haki sekä metskukapulaa, että puista, kumpikin nousi pätevästi. Samoin tunnari. Sitten tehtiin rallyjuttuja. Lähinnä sellaista reipasta ja iloista tekemistä, jonka pääasia oli saada T keskittymään, vaikka Kit-bc teki vieressä vauhtiliikkeitä. Ne on aina pienelle vaikeita paikkoja, se kun tekisi aina kovasti mieli vähän komentaa ;). Mutta hyvin se selvisi.

Lumipallo ja tennispallo

Kohta 10-vee on aina valmis leikkeihin

Rieha on muuten Laukaan Koiraharrastajien Vuoden Tokokoira vuosimallia 2013. Maailman paras treenikaveri!

Pikkutokot ja -aksat

Tänään käytiin heti aamusta treenailemassa Lauran ja Detan kanssa. Liikkuroin heille ensin juttuja ja sitten kehiin pääsi rva Porokoira. Se oli taas niin hassu :D. Halliin meno oli ihan kauheaa ja ilme oli taas kuin hakatulla koiralla. Lauralta piti kerjätä rapsuja ja pelastusta pahalata tädiltä (siis minulta). Mutta heti, kun alettiin tekemään, niin se muuttui hyväntuuliseksi ja teki Viimamaisen sähäkästi hommia. Se oikeasti meinannut malttaa lopettaa, kun vauhtiin pääsi. Vissiin tuo teatteriesitys vaan kuuluu tehdä.

Tehtiin ensin liikkuroituna liikkeiden alkuja. Tarkoituksena taas vahvistaa sitä terävöitymistä ja kuulolla oloa valmis-käskyyn. Nämä oli oikein hyviä, eikä Vimps ehtinyt juuri muualle katsella. Palkaksi teki aina ensin palkkatempun ja sitten vasta nakkia. Häntä heilui :).

Sitten tehtiin kaukojen aloituksia pari kappaletta. Tässäkin ajatuksena kuulolla olo heti alusta. Hyvin oli pätevänä, vaikka Laura vähän enemmän heiluikin.

Huvituksena tehtiin yksi suora luoksari, joka iloinen ja vauhdikas. Loppuun vielä liikkeestä maahanmeno, jossa möllitokossa tarvittiin viikonloppuna tuplakäsky istumiseen. Nyt se oli aivan hieno, seuruu ja maahanmeno hyviä ja istumaan pomppasi välittömästi.

Tosi hyvä fiilis taas, Viima olisi halunnut tehdä vielä lisää, mutta vein sen tässä vaiheessa autoon.

Sitten Viima autoon ja Rieha sai tehdä liikkuroidun tunnarin pihalla. Se oli kovin pätevä, meni tunnareille sähäkästi ja nosti oman välittömästi. Osui siis siihen ekana, mutta ei tarvinnut yhtään varmistella. Täysiä takaisin ja sai tulla suoraan nakkiin, lelulla en viitsi sitä enää turhaan hetsata. Kauhean pätevä kelpi ja kympin tunnari!

Viima pääsi vielä toiselle kierrokselle ja nyt ei tarvinnut edes esittää, että ällötti. Suoraan halliin ja tehtiin pientä radanpätkää, joka sinne oli rakennettu. Aivan ihana, reuhakas fiilis ja Viima meni niin lujaa, kuin se pääsee. Pakko oli kuvata ihan pieni pätkä, kun toinen on niin iloinen (huomatkaa haukku, joka meinaa aina sitä että Viima nauttii!). Putkeenkin se menee laukalla, mikä ei aina ole ihan itsestäänselvyys. Ohjaajakin sai taas pitkästä aikaa käyttää äänijänteitään oikein kunnolla kannustukseen :). Se on vaan niin Viima.



Tuike teki pihalla parit metskunoudot ja rallytokojuttuja. Viikonlopun jännitys oli poissa ja tilalla oli taas pieni, iloinen japsi. Metskut oli superpäteviä, toisessa kapula jäi pystyyn, mutta selvitti sen hienosti. Rallyjutuissa treenattiin seuraamisesta pyörimistä ja eteentuloja hyvällä fiiliksellä.

Pitkiä koiria ja tuulen huminaa möllitokossa

Eilen ajeltiin Saarijärvelle möllitokoon. Halusin testata, miten Vimps toimii vieraassa hallissa ja kokeenomaisessa treenissä. Eino-myrsky ei matkantekoa haitannut, kyllähän siellä tuuli, mutta on sitä pahempaakin nähty. Koirienkin kanssa kun kävin lenkillä, niin mukavan virkistäväähän se vaan oli. Eli siis pahin myrskypaikka ohitti ainakin meidät.

Saarijärven halli oli Viimalle siis ihan uusi paikka. Otin sen halliin ja se oli tosi hyväntuulinen ja innokas. Se heilutteli kaikille ihmisille häntää ja kerjäsi rapsuja. Eli oikein hyvä fiilis :). Ja fiilistä me haettiinkin, liikkeiden suorituksella ei niin väliä. Eli pitäkää se mielessä näitä lukiessa :).

Avoimessa luokassa oli kolme koirakkoa.

Paikkamakuu: Viima oli hyvin kuulolla. Meni ekalla maihin ja sitten piiloon. Viiman viereinen koira alkoi melkein saman tien haukahtelemaan ja jatkoi sitä koko makuun ajan, mutta onneksi Vimps on varma makaaja, eikä ota tuollaisesta häiriötä.

Kolmen minuutin jälkeen palattiin kehään. Viiman ilme kirkastui ja häntä alkoi heiluumaan villisti. Arvasin heti, että luvassa oli Pitkä Koira! Pitkä Koira on Viiman itse keksimä bravuuritemppu, jota se esittää aina kun oikein hyväntuulinen. Eli takajalat suoraksi ja autuas venytysasento. Samalla kuuluu heiluttaa häntää ja parhaassa tapauksessa vielä öristä. Nyt se tyytyi vaan kahteen ekaan, mutta voi sitä onnellista ilmettä. Pitkää Koiraa edistää se, että ihmiset alkavat väkisinkin nauramaan ja niin kävi nytkin. Viima oli niin iloinen! Tämä kuvaa mainiosti sen huumorintajua, se haluaa että ihmiset on hyvällä tuulella. Pitkästä Koirasta ei vaan oikein voi nousta perusasentoon, eli siihen tarvittiin sitten kaksoiskäsky. Semmoinen makuu ;).

Seuraaminen: Alku oli hyvä, mutta sitten tuli pari unohdusta. Se otti vähän häiriötä ovesta kulkijoista ja niissä tuli pysähdyksiä. Juoksussa irtosi sivusuunnassa. Mutta pääasia, että loppuun saatiin taas hyvä paikka ja fiilis.

Liikkeestä maahanmeno: Seuruu oli hyvä ja maahanmeno nopea. Istumiseen tuplakäsky.

Luoksetulo: Lähti hienosti laukalla, stoppi valui pikkaisen, mutta ihan ok. Viimeinen pätkä ravilla ja tuli suoraan sivulle vähän vinoon, eli sovelsi lopun. Hyvin tyypillinen Viimalle.

Liikkeestä seisominen: Hieno, harmi vaan, että pannasta tuli joku kutka, kun palasin ja alkoi rapsuttelemaan sitä, jonka päätteeksi sitten istui. Semmoinen unohdus vaan.

Nouto: Myös ihan Viimamainen. Täysiä kapulalle ja vähän saalistusta. Osaksi ravilla takaisin ja hieman vino perusasento.

Kaukot: Tuplakäsky maahanmenoon. Tämä täysin oma moka, pitäisi varmistaa, että se on kontaktissa ennen käskyä. Ekaan istumiseen tuplat, muuten hyvät vaihdot ja häntä heilui.

Hyppy: Nätti hyppy ja istuminen. Takaisinkutsussa jäi kuuntelemaan jotain ja siihen tuplat.

Kiltillä tuomaroinnoilla saatiin kasaan 167p. Tiukalla tuomarilla ei olisi ollut ykkönen, sen verran paljon tuli noita pieniä juttuja. Mutta pääasia oli, että Viima oli tosi hyvällä päällä kaikissa liikkeissä. Se teki aina palkkaustempun, eli pyörimisen ja palkkaantui siitä tosin hyvin. Tuplakäskyt on sen kanssa vaikea juttu. Se ei ole niin sähäkkä ja kun ei ihan ole kuulolla, niin ei vaan sitten reagoi. Vähän turhia pistemenetyksiä niistä.

Mutta kokonaisuutena Viiman kanssa voisi harkita ihan oikeaan kokeeseenkin menoa. Se osaa, mutta osaa myös tarvittaessa soveltaa. Varsinkin, jos siitä tuntuu, että ihmisiä pitäisi hieman viihdyttää ja saada hyvälle tuulelle ;). Mutta tavoitteet koiran mukaan ja Viiman kanssa ne ei ole tuloksissa, vaan fiiliksessä. Koska muistakaa, se on se matka, mikä on tärkeintä!

Tässä vielä video yksilöliikkeistä, huomatkaa pääasia eli heiluva häntä



Kun oltiin paikanpäällä ja voittajassa ei ollut koiria, niin päätin vielä kokeilla mitä Tuike sanoo vieraassa hallissa tekemisestä. Se oli vähän huono idea alunperinkin, koska se oli jo aamusta stressannut tuulta ja sen aiheuttamaa kolinaa. Stressaaminen näkyi sitten hallissakin, eikä liikkeistä oikein meinannut tulla mitään. Jopa sille varmat liikkeet oli vaikeita ja se läähätti ihan tosi lujaa loppuvaiheessa.

Tietyt jännitykset on Tuikella vanhemmiten kasvaneet, eli on alkanut enemmän pelkäämään noita kolinoita ym. Suurimman osan ajasta se on ihan oma iloinen itsensä, mutta sitten kun jännittää, niin niistä ei meinaa päästä yli, eikä ainakaan ilman tukea. Eli ei pienestä taida enää vaan olla tokokoiraksi. Pysytään jatkossa siis eläkeläislajissa, eli rallytokossa, jossa saa koko ajan kannustaa, eikä pienen tarvitse selvitä yksin. Se on sille ihan tarpeeksi, ei mummokoiran tarvii enää pystyä kuin just siihen mihin se itse haluaa :).

Ai niin, Rieskukin kävi hallissa ja teki kahden muun koiran seurana paikkaistumisen ja -makuun. Voi sitä onnea! Istumisessa nuuski jätössä, mutta mulkaisulla lopetti ja sen jälkeen hyvä. Makuussa jäi heti vinoon, muuten sekin hyvä. Ja onnellinen kelpi oli taattu!

Mahapäivitys ja tokotreeniä

Perjantaina treenattiinkin, mutta ilta meni loppujen lopuksi tulevan mammakoiran edesottamuksia ihmetellessä.

Sehän on muuttunut aivan älyttömän ahneeksi. Ikinä se ei ole ruuan kanssa nirsoillut, mutta nyt se on ihan mahdoton. Sen ruokamäärää on lisätty ja jaettu sitä useampaa osaan, mutta tuntuu, että sillä on koko ajan nälkä. Eikä se edes ole missään liian hoikassa kunnossa, ainakaan omaan silmään. Ei sitä ruokaa voi määrättömästikään antaa, kun tarkoituksena ei ole olla lihava synnytyksen koittaessa. Puhumattakaan siitä, että käytös alkoi väittömästi juoksujen loputtua, ei ne pennut mammakoiraa heti nälkäkuoleman partaalle varmaan vie :D?

Ahneus on näkynyt siinä, että se nuohoaa pöydiltä kaiken syötävän. Sen on vetänyt yhden jauhelihapaketin, varastanut hirvenpaistin, puhumattakaan kaikista nuolluista lautasista ym., missä nyt vaan voi olla ruuan makua. Se on muutenkin ihan porsasröyhkeä ja koittaa tunkea itsensä kainaloon "avustamaan" jos ihmisillä on käsissään yhtään mitään syötävään viittaavaa.

Perjantaina se oli sitten löytänyt kuivamuonasäkin. Alkuun oli epäilys, ettei se sieltä kovin paljon olisi syönyt, mutta sitten kun maha oli lähinnä jalkapallon kokoinen pinkeä pötsi, niin aika selväksi kävi, että kyllä se muutaman nappulan taisi sieltä syödä. Meillä on kuivamuonat aina säilytetty samalla lailla ilman ongelmia, mutta ei ilmeisesti enää...

Onneksi tuo Orijen ei kauheasti turpoa verrattuna johonkin muuhun nappulaan ja Rieha vaikutti lähinnä tyytyväiseltä makoillessaan sohvalla mahansa kanssa. Se näytti ihan hylkeeltä, eli samanmoiseen ulkonäköön voi ehkä valmistautua pikkuhiljaa pentujen kasvaessa. Onneksi siis tästäkin episodista selvittiin vaan ylimääräisellä kaasun muodostuksella. Täytyy varmaan nyt lisätä sen ruokamäärää vielä vähän ja jakaa sitä useampaan pieneen osaan, ehkä sillä nälkä pysyy kauemmin loitolla.

Liikunta maistuu entiseen malliin ja saa liikkua niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Isoimmat sinkoilut on jo vähentyneet ja ravi muuttunut pääasialliseksi etenemistavaksi.

Tässä Riehan maha tänään, eli tiineysvuorokaudella 38. Perjantain lisätankkauksen turvotus on jo toivottavasti poistunutt. Mahalinja on jo laskenut ja lantio on tasapaksu.

Treeneissä käytiin perjantaina maneesilla. Koko porukka oli mukana ja teki pientä. Kuvasin pari videotakin.

Viima teki noutoa, luoksetuloa, seuruuta ja kaukot. Mulla oli mukana loppupalkka ja tehtiin liikkeet koemaisina, mutta sai jokaisen jälkeen juosta loppupalkalle, josta sai osan. Eli vähän semmoista motivaation kasvatusta.

Viimalla oli taas niin omat kuviot. Kaikki muut liikkeet paitsi seuraaminen uusittiin, koska se alkoi hömppäämään jotain ihan muuta. Noudossa lähti ihan täysiä, pelasi kapulalla ja jäi kuuntelemaan katon kolinaa pää kallisten. Luoksetulossa tuli ihan täysiä stoppasi hienosti, lähti täysiä, kunnes pari metriä ennen piti kääntyä ja mennä syömään heppakakkaa. Kaukoissa ei reagoinut ekaan, tokaan, eikä kolmanteen istu-käskyyn, katseli vaan minua tyytyväisenä. Kuulostaa epätoivoiselta, mutta miten tämä korjattiin, olikin ihan toinen juttu ja lopputulokseen olin tosi tyytyväinen.

Eli kun homma meni hömppäilyksi (ja korostan, tässä ei ollut häivettäkään paineistumista tmv., enemmänkin sellaista pientä kokeilua josko voisi tehdä muuta), keskeytin homman, hain Viiman pannasta pois, käytiin yhdessä katsomassa palkkaa, että tämmöinen meni nyt ohi suun ja sitten uusi yritys. Ja jokainen uusi yritys oli tosi hyvä. Asenne oli ihan loistava ja vauhti hyvä. Noudossa tuli hieman vinoon eteen ja ravasi osan matkaa, mutta häntä heilui ja sivulletulo oli supersähäkkä. Luoksetulo oli tosi hyvä. Kaukoissa ei tokalla kerralla mitään ongelmaa.

Ihan selkeästi meni siis ajatus perille siitä, että töitä kannattaa tehdä, koska a) pelleilyä ei hyväksytä ja b) siitä saa palkkaa. Näitä lisää!

Viiman nouto



Luoksetulo



Rieha kävi tekemässä hallissa seuruuta ja kaukoja. Hirveästi se on innoissaan, uskallan vielä sen kanssa näitä rauhallisia juttuja tehdä pienissä erissä. Mutta eiköhän nämä jääneet sen viimeisiksi "oikeiksi" treeneiksi. Seuraamisessa häntä heiluu ja askel lentää. Hidas kävely kaameaa (siis oma ilmekin on tässä jo niin erilainen, en vaan osaa löytää sitä järkevää rytmiä), juoksu hyvä. Kaukoissa saatiin vähän enemmän järkeä peliin kuin edellisen postauksen videossa, takapalkka vähän rauhoitti menoa. Mutta on se vaan niin ihana muru!

Seuruu, joka taitaa jäädä viimeiseksi pidemmäksi pätkäksi lähiaikoina



Kaukot



Tuike kävi tekemässä metskunoudon, tavan noudon, liikkeestä istumista ja luoksaria. Noudot oli hirmuisen päteviä. Puukapula hajosi kesken kaiken ja pieni mietti hetken kumman osan se toisi, mutta päätyi isompaan :D. Luovutuksissa meinasi olla virtaa eli pomppi, mutta se maatisi vaan malttitreeniä. Liikkeestä istuminen ei tänään sujunut alkuun, eli meni maihin. Istuminen on vaan semmoinen liike, että se menee säännöllisesti sekaisin. Luoksetulot oli Tuikemaisia, enkä jaksanut nipottaa nyt stoppien kanssa, eli kokeiltiin vaan koemaisena.

Tuike hömppää





Tänään käytiin pystykorvien kanssa möllitokossa, mutta taidan tehdä siitä oman postauksen, kun ehdin.

Kikkailuja ja häirintää

Tänään tokoiltiin vielä JATtilassa Miian kanssa. Koko sakki mukana, Rieha tosin keskittyy tekemään vaan rauhallisia juttuja. Sen teemana oli tänään häiriötunnari. Alkuun Miia heitteli kapulaa samaan aikaan, kun meni etsimään. Oli aika jänskää, lentävää kapulaa piti aina vähän katsoa. Mutta aika hyvin se oma nousi, eikä vääriä maisteltu, vaikka niitä vähän siirtelikin.

Toisena häiriönä tehtiin tunnaria lelujen kanssa. Tästä useampi toisto, joista yhdessä piti ihan väkisin ottaa nännikumi kapulan sijaan. Mutta parani koko ajan. Kovasti se joutuu näissä pohtimaan, mutta hyvin alkaa blokkaamaan häiriöitä, eikä vääriä nosteltu.

Lisäksi treenattiin lähinnä seuruuta. Näitä nyt uskaltaa vielä hyvillä mielin mammakin tehdä, intoa ainakin on kovasti.

Viima on viime päivinä ollut ihan villi. Eilen jouduin käymään sen kanssa tahtojen taistelua siitä, pitääkö sen tulla takapihalta sisälle kun käsketään. Siinä meni porokoira edellä ja kiukkuinen omistaja perässä crocseissa ja yöpaidassa pimeässä pakkasyössä. Onneksi asutaan maalla. Ja onneksi se soustui lopuppeleissä sisälle tulemaan. Oisin nimittäin jättänyt sen pian sinne koko yöksi miettimään ihan rauhassa. Niin omalaatuisia aivoituksia tuolla eläimellä välillä on, ettei niille voi kuin nauraa, ainakin jälkikäteen.

Tänään tokotreeneissä fiilis oli myös vähän villi ja omia vapauksia tuntui olevan ilmassa. Se myös hieman kevensi etujalkaansa, kun otin sen autosta, eli sitäkin pitää nyt seurailla. Halliin mennessä käveli kuitenkin ihan ok, niin päätin treenata. Seuraamisessa jouduin sanomaan pariinkiin otteeseen paikasta ja kontaktista, mutta sitten viimeiseen toistoon paransi ja saikin siitä ison palkan.

Luoksetulo oli ihan eri maata. Lähti täysiä, pysähtyi ok ja lähti vielä siitäkin laukalla, eli sai tulla suoraan palkkaan.

Nouto sitten olikin ihan oma lukunsa. Unohdin ottaa mukaan meidän pienemmän noutokapulan ja päätin kokeilla miten käy, kun kapula olikin isompi eli Riehan pk-hyppyjen noutokapula. Viima lähti kapulan perään aivan liekeissä, mutta sitten tajusi huijauksen. Ja ei, isoa kapulaa ei voinut nostaa, vaikka yritin mitä. Tässä oli pakko antaa periksi, koska Vimps yritti parhaansa, mutta nouto nyt vaan on sille semmoinen spesiaalijuttu. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa mennyt passiivikseksi, vaan koitti tarjota esim. maahanmenoa kapulalla ja siitä luoksetuloa. Eli sekin oli jo tosi hieno juttu, noudon opetteluvaihessa passiivisuuteen väistäminen oli sille hyvin tyypillistä. Nyt se oli iloinen ja terhakka koko ajan, isoa kapulaa ei vaan voinut nostaa.

Noudon sijaan tehtiin hyppyä. Se sujui tosi hyvin, pilkoin ensin paloihin, joista palkkasin ja sitten tehtiin koemaisena. Iloinen ja sähäkkä suoritus.

Paikkamakuu tehtiin Ronja-sakemannin vieressä. Tässäkin hyvä ja skarppi meno. Häntä heilui kun palasin piilosta, se on vaan niin hauskan hyväntuulinen tyyppi.

Kun oltiin agihallissa, niin loppuun tehtiin vielä pujottelua ja puomia. Vire oli edelleen loistava ja Viima teki suorastaan nopeita suorituksia. Olen harkinnut sen viemistä Riehan agitreeneihin tuuraajan paikalle ja nyt oli ainakin fiilis niin hyvä, että ehkä sitä voisi tosissaan harkita. Villi-Viima, tosiaankin :).

Tuike kävi vielä hallissa hakemassa ensin ruudun paikkaa. Kauheaa teputusta, mutta myös vähän ajatusta. Se myös haki sen ison noutokapulan, jota kolme kertaa isompi Viima ei vaan voinut ottaa suuhun. Pikkumummo onkin asennemummo :D. Lisäksi tehtiin seuruuta Miian ympäri ja liikkeestä istumista.

Virkistin myös pikkukoiran agiohjaustaitojani ja Tuike sai tehdä muutaman ohjauskuviot hypyllä (rima maassa) ja putkella. Se oli niin päheänä, niin päheänä ja pyöriteltiin siinä jos jonkinmoista. Ihan liikuttavan suloinen mummo!

Kotipihatreenipohdintaa

Lomareissun jälkeen treenivarvasta syyhytti kovasti. Tehtiin sitten eilen kotipihatreenit hämärtyvässä illassa.

Rieha treenasi alkuun merkkiä ja ohjattua. Merkillä haettiin alkuun vaan malttia, ei meinannut pikkukelpi ihan malttaa, eli alkoi tarjoamaan eri kohtaa ja pari räyhähdystäkin saatiin. Intoa on enemmän kuin pienessä kylässä. Otin mukaan omaa liikettä ja eri käskyjä ja Rieskun piti malttaa. Keskittyminen löytyi onneksi ja voitiin siirtyä ohjatun suuntiin.

Vein kapulat lähelle ja tarkoituksella myös ihan vierekkäin. Tarkoituksena oli siis vahvistaa ideaa siitä, että ulommainen haetaan aina. Hyvin pelasi tämä. Luovutustreeniä pitäisi ottaa myös erikseen, nyt meinasi tulla pari kertaa vinoon eteen.

Sitten tehtiin tunnaria. Vein kapulat Riehan kanssa yhdessä talon taakse, lähetys tehtiin toiselta puolelta. Joutui siis menemään kapuloille piiloon ja miettimään ihan itse. Meni täysiä ja tuli täysiä, oma suussa. En tosin nähnyt mitä se teki kapuloilla, mutta ainakin ne oli ihan samoilla paikoilla kun tarkistin. Tykkään nykyisin kovasti sen itsevarmuudesta tunnarissa, näillä sitä kasvatetaan lisää.

Loppuun jäävät, seuruun käännöksiä ja luoksarin stoppeja. Jäävät sujui hyvin, maahanmenossa meinasi ensin jättää kyynäriä ilmaan, mutta uusinnassa korjasi. Napakat stopit ja hyvä ilme. Seuraamisen paikka on nyt kyllä mainio ja käsikosketus on Riehasta kauhean kiva temppu. Luoksarin stoppeja tehtiin ihan rauhassa peruuttelun kautta. Eli muutaman askeleen peruutus, kutsu, stoppi ja siitä heti peruutus. Kivasti siirsi ajatusta taaksepäin, eikä tarvinnut juoksuttaa sitä niin paljoa.

Tuike kävi tekemässä luoksarin stoppeja samalla metodilla. Sillä oli kauhea yritys, mutta vaati aika paljon toistoja, ennen kuin se alkoi hiffaamaan ideaa. Mutta ehkä sillekin saisi tuon peruuttelun kautta paremmin ajatusta taaksepäin, se kun on aina tulossa niin kovasti minun luokse. Tässä meni sen verran aikaa, että T teki loppuun vaan yhden noudon ja pari temppua. Sen jälkeen oli tyytyväinen pieni :).

Viimeisenä Viima. Se oli aivan innoissaan. Eilen olisi ollut koe, johon harkitsin sen ilmoittamista, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Olisi ehkä kannattanut, semmoinen räyhäkäs asennne Rouva Porokoiralla oli. Noudossa se lähti kuin rasvattu salama, samoin luoksetulossa. Seuruussa piti hieman keskustella siitä, pitääkö myös juoksupätkässä pysyä mukana, mutta keskustelu tuotti jopa tulosta.

Olen miettinyt sitä, miten toimin treeneissä Riehan ja pystykorvien kanssa ja olen tullut siihen tulokseen, että olen Riehalle paljon mustavalkoisempi ja sitä kautta reilumpi. Se on tietyllä tapaa ohjaajakovempi ja sillä on huomattavasti isompi moottori ja häiriönsietökyky, mutta siltikin sorrun pystykorvien kanssa edelleen ihan liikaa houkutteluun ja korjailuun. Homman kun voisi pitää myös niille paljon selkeämpänä. Jos asia ei onnistu, niin se kerrotaan, keskeytetään toiminta ja koitetaan uudestaan. Ei pitäisi liikaa jännittää, miten ne siihen suhtautuu, koska se on kuitenkin koiralle reilumpaa ja selkeämpää. Eli pyrin jatkossa selkeyteen jokaisen koirani kanssa :).

Vain tokoelämää

Eilen treenattiin Annan kanssa kahdestaan kisatokovuorolla. Mutta on se vaan huippua treenata kaverin kanssa, joka tietää mitä me tehdään, miten me tehdään ja osaa tarvittaessa myös verrata tekemistä aiempaan eli onko tullut edistystä/takapakkia. Hyvät treenikamut on parhautta, onneksi niitä on itsellekin siunaantunut useampia :). Tälläkin viikolla ollaan saatu apua useammalta.

Tuiken kanssa treenattiin ensin ihan kahdestaan.Kapulan luovutuksilla aloitettiin. Kriteerinä hyvä luovutusasento ja maltti irroituksessa. Kumpikin löytyi aika pian ja saatiin sellaista koesopivaa menoa. Stopit on olleet sille vaikeita, eli niitä treenattiin namipelillä. Koitin tässäkin pitää kriteerin selkeänä ja jos valui stopista, niiin höpötykset ja uusinta. Kovasti se tykkäsi juosta ja stopitkin onnistui.

Seuraamisessa treenattiin käännöksiä. T jää herkästi vinoon erityisesti oikealle kääntymisen jälkeen. Se on näiden vuosin saatossa sille iskostunut, eli sen korjaaminen ei ole helppoa. Seuruuta siis neliössä ja aina kulman jälkeen stop. Alkuun jäi joka kerta vinoon ja jouduin korjaamaan (tästä ei palkkaa), mutta onneksi niitä suoriakin alkoi tulla. Muuten teki kivalla ilmeellä. Loppuun vielä liikkeestä istumista, joka sujui tosi hyvin.

Viiman kanssa aloitettiin seuruulla. Anna liikkuroi aloituksia ja palkkasin sitä satunnaisesti. Tehtiin yksi pidempi pätkä ja useampi lyhyt. Lyhyissä pysyi sekä ilme, että paikka. Pitkässä meinasi usko loppua ja tuli enemmän jätätystä. Mutta sain siinäkin palkattua hyvästä paikasta. Kestävyys on se vaikein juttu tässä.

Luoksetulossa tehtiin ensin pari stopin kera ja sitten suorana. Se lähti tosi hyvin kumpaankin, stopitkin oli ihan ok, kun oli kuulolla. Luulen, että näissä pelaa vaan se, että palkkaa tulee heti kun lähtee. Nouto oli taas hyvin Viimamainen, täysiä sinne ja loikalla kapulan kimppuun :D. Mutta nosti nopeasti ja lähti laukalla takaisin, eli sai siitä tulla taas suoraan palkkaan. Loppuun Vimps teki liikkuroidut kaukot, jotka oli ihan kympin arvoiset.

Edelleen jatketaan Viiman kanssa "paljon palkkaa ja pätkissä"- linjalla. Asenne sillä oli taas oikein maino. Toki se tekee omaan tyyliinsä, mutta on hyväntuulinen ja iloinen.

Lopuksi vielä mammalomainen, joka oli aivan täydellisen liekeissä. Näytin ensin Annalle meidän uutta seuruuta ja se näytti kuulemma tosi hyvältä. Eli jee, se toimii! Annan mielipiteeseen voi luottaa ja tietää mitä seuruussa haen. Tässä pieni ja huonolaatuinen pätkä seuruusta viikln alusta, siitä ollaan jo paljon tultu eteenpäin. Olen siis opettajut sille paikkaa käsikosketuksen kautta, koska tuppaa kovasssa vireessä keulimaan: 

http://youtu.be/J7i-v29gaug

Sitten tehtiin taas pienen kelpin pään menoksi häiriötä. Eli tunnaria, jossa olikin leluja joukossa. Huh, kyllä meinasi kelpin pää mennä pyörälle :D. Ekalla yrityksellä sen oli pakko nostaa kumpaakin lelua, mutta pystyi ne lopulta jättämään ja nostamaa oman. Toinen yritys olikin sitten aivan täydellinen, jätti lelut mielestä ja nosti oman välittömästi. Edelleen, on vaan niin makeaa kun näkee kuinka se näistä selviää ja asenne on aivan upea.

Anna auttoi meitä vielä kontaktitreenissä. Perinteiset käskyt selvitti hyvin, mutta iloinen tuletuletule sai sen sinkoamaan Annan luokse. No, ei kun uutta putkeen. Loppuvaiheessa pieni partiolainen napotti katkeamattomassa kontaktissa jopa nuo vaikeat hihkumiset, eli treeni tuotti heti tulosta.

Treenin lopussa kentälle saapui vielä kanssatreenaaja, joka tarvitsi apua pk-paikkamakuun. Luvattiin siis Riehan kanssa toimi suorittavana koirana samaan aikaan kun he makasi. Käytiin ensin ilmottautumassa tuomarille, ei ongelmia. Sitten tehtiin seuruuta ja voi vitsit se oli makeaa! Paikka oli täydellinen ja asenne upea. Lopuksi vielä suora luoksari, eipä siinäkään ollut valittamista. Oltaisiin niin loistettu siellä viestikokeessa tänä viikonloppuna ;).

Tänään vedin tokon tehotreeniä pienelle porukalle maneesilla. Olipa kivaa ja päteviä koirakoita! Sen jälkeen omat pääsi tekemään tehokkaat pikkutreenit.

Tuike bongasi ensin ruutua ja koitti sitten myös pysähtyä sinne. Bongaamisessa ei ongelmia ja stoppikin oli alkuun hyvä. Sitten ehkä sorruin ylitreenaukseen ja paikka alkoi valua. Otettiin sitten ihan läheltä vaan paikan hakemista. Lisäksi T teki kiertojen kautta luoksarin stoppeja ja seuraamista.

Viima tuli halliin tosi reippaasti. Hallit ei siitä ole aina ole niin kivoja, mutta asennetreeni on selkeästi auttanut tähänkin. Aloitettiin seuruulla. Ensin palkkaa muutamasta askeleestä, se meni hyvin. Sitten pidempi pätkä, jossa se jäi seisomaan paikalleen ekan käännöksen jälkeen. Sitten se ei meinannut tulla sieltä luokse, heilutti vaan häntää. Kävin hakemassa sen pannasta (voi yök) ja uusi yritys. Johan oli asenne parempi. Tehtiin L-kaavio ja lopetettiin juoksupätkään, koska siinä oli niin hyvä asenne. Eli pientä vaatimistakin tarvitaan välillä.

Toisena liikkeenä tehtiin taas luoksaria. Suoria luoksareita suoraan palkkaan/perusasentoon ja stoppeja kiertojen kautta. Kierrot toimii Viimalle yllättävän hyvin ja se suorastaan innostui. Haukku raikasi, mikä on Viimalla aina merkki onnistuneesta treenistä :).

Riesku kävi vielä hallissa. Treenin vaikein osuus oli saada se tulemaan halliin hallinnassa. Pitäisi ehdottomasti olla tässä tiukempi, halliin ei voi rynniä, vaikka olisi kuinka siistiä. Itse liikkeissä R loisti. Ensi se kävi hakemassa ruudun paikkaa eri puolilta ja loisti tässä. Lisäksi treenattiin jääviä, joissa ei taas ollut mitään ongelmaa eli erotteli hyvin. Ja tietysti piti tehdä seuruuta. Rieha on mun koirista se, kenen kanssa voi tehdä seuruuta loputtomasti, koska se vaan on niin kivaa. Ja onhan se, minustakin. Ihan sikahyvä asenne ja nenäkosketus alkaa olla aika hienosti sisäänajettu.

Varasin muuten Riehalle ultran ensi viikon lauantaiksi. Silloin ollaan sitten toivottavasti viisaampia. Tosin onhan siinä merkkejä, toivotaan että ne pitää paikkaansa. Nisät on minusta nyt muuttuneet punaisemmiksi ja vyötärö on hieman paksuuntunut, kun katsoo ylhäältä päin. Vatsalinja on edelleen timmi, mutta lantion seutu on tukevoinut. Tosin on se syönytkin kuin pieni porsas ja varastellut ruokaa minkä ehtii. Mutta toivotaan, ettei se ole vaan lihava :D.