Tänään osallistuttiin Riehan kanssa Taskisen Satun tokokoulutukseen. Ihan hyvä treeni oli, vaikka ohjaaja oli aika väsynyt. Myös Rieha oli selkeästi vähän juoksutohinoissaan, eikä normitreenimoodissa, ja tärppipäivissähän se varmaan onkin. Saatiin ongelmakohtia esiin normaalia enemmän tämän takia. Satu puhui mm. Riehan häiriöherkkyydestä, mitä en allekirjoita ollenkaan normaalisti, mutta tänään se sitä kyllä oli. Mutta ihan noin yleisesti, häiriötreeniä pitäisi ottaa enemmän, siinä Satu oli kyllä aivan oikeassa.
Luoksarissa R esitti erinomaista stoppien ennakointia, joten stoppien sijaan otettiin ensimmäiseksi työstön aiheeksi ennakointien poissaamisen ja vauhdin lisäämisen. Tehtiin siis pelkkiä läpijuoksuja tässä vaiheessa. Tämä vähän itseä mietitytti, sillä myönnän että olen ihan tarkoituksella laskenut Riehan vauhtia, että saisin sen paremmin stoppaamaan. Ennakointia en toki hyväksy, mutta reipas laukka on riittänyt minulle kriteeriksi. Ihan vaan sen takia, etten usko osaavani opettaa sitä pysähtymään terävästi jos se tulee kiitolaukkaa hullun kiilto silmissä. Ihannehan se olisi ja jos mietitään huipputason koirakoita, niin sieltähän ne piste-erot lopulta tulee. Sen sijaan uskon että peruskokeissa luoksarista saa hyvät pisteet, jos koira tulee reipasta laukkaa, tempo ei muutu missään välissä ja stopit toimivat. Mutta hyvää mietinnän aihetta... olenko ihan turhaan laskenut viettiä vai onnistuisinko kuitenkin tekemään sellaisen täysillä sinne ja takaisin-luoksarin? Ja mietintää myös vähän siihen, missä ne meidän tavoitteet loppupeleissä on. Oikeastihan tuollaisen koiran kanssa ei jää koiran ominaisuuksista mikään kiinni, mutta riittääkö minun taidot ja into, onkin sitten jo ihan eri asia...
Siinä olin kovasti samaa mieltä, että jätöissä Riehan ilme saisi olla terävämpi. Siihen tuli hyvä vinkki koiran lelulla hetsaamisesta siihen tilaan, että se melkein on lähdössä. Siitä sitten saa luvalla ampua leluun. Riehalla toimi hyvin, senhän saa lelulla maaniseksi aivan ongelmitta. Tarkoituksena siis tässä opettaa koiralle joku vihje tuohon hetsaamiseen, jonka voisi sanoa kokeessakin ja koira jäisi perään kytistämään milloin saa lähteä.
Stoppeja tehtiin sitten ensi kierron kautta. Siinä saatiin hyviäkin toistoja, mutta myös sitä ennakointia. Lisäksi tehtiin namipeliä, jossa koiraa juoksutettiin kahden ohjaajan väliä, välillä vaan läpijuoksuja, välillä stopaten. Tässä palkka tulee välillä ohjaajalta ja välillä apparilta. Satu sanoi, että Riehalle kannattaa tehdä mahdollisimman erilaisia ja hauskoja luoksarileikkejä, ettei se opi ennakoimaan tapahtumia.
Loppuun katsottiin seuraamista, jossa kerroin meidän ongelmasta eli siitä että seuruu on alkanut olemaan kokeissa hyvin epätasaista. Ja saatiin sitä myös esitettyä, myönnän itse jännittäneeni jonkin verran olla siinä kaikkien katsottavana, eli varmaan tuli aika hyvä koefiilis. Tässä puhuttiin sitten tuosta häiriöherkkyydestä, johon tehtiin kontaktitreeniä. Samaa ollaan tehty Hannan opeilla ongelmitta, muttei taas vähän aikaan. Rieha oli ihan hämättävissä, kun Satu söi namia sen edessä ja minua alkoi vaan naurattamaan, eli ehkä ihan ei oltu parhaassa moodissa kumpainenkaan.
Samalla keskusteltiin myös siitä, että Rieha ei ota minua aina kauhean tosissaan. Tämä näkyy seuruussakin siinä, että jos sitä ei huvita (oppii koetilanteen olevan tylsä), niin se ei sitten pistä parastaan, kun tietää etten vaadi parempaa. Myönnän sen olevan totta ja samaahan sanoi myös Oili valmennusrenkaan koulutuksessa (jossa R teki töitä ihan kympillä ja seuruu oli juuri niin hyvää kuin R osaa, mutta silloin se komensi väleissä ja vaati minulta lisää hommia eli koitti kuitenkin itse määrätä tahtia). Riesku on kuitenkin jonkin verran camel boots-nainen ja osaa myös käyttää hyväkseen lepsuilua. Eikä se ole maailman pehmeinkään eläin, eli puolittaiset ärähtelyt ei juuri sen maailmaa hetkauta. Normaalisti tämä näkyy enemmän tuona komentamisena, tänään se oli osaksi sitäkin, mutta enemmän kuitenkin haahuilua (johtuen varmasti niistä juoksuista) ja käskyjen puolittaista noudattamista. Lähinnä minun pitäisi olla sen kanssa selkeämpi, eli jos jotain sanotaan, niin se myös tehdään. Sama pätee niin seuruuseen kuin käy siihen-käskyyn. Tiedetään, kun vaan aina muistaisi tehdä sen myös käytännössä...
Treeni ei todellakaan ollut meidän parasta esitystä, mutta eiköhän se näissä ole tarkoituksenakin. Kympin liikkeitä ei varmaan kannatakaan esittää. Vaikka saatiin aika tiukkaakin palautetta, niin oli siellä hyvääkin joukossa. Käsissä on kuulemma todella hyvä koira (siis todella hyvä) ja tottahan se onkin. Ehkä mie en vaan ajattele itseäni vielä tarpeeksi hyvänä kouluttajana ja aseta niitä tavoitteita kunnolla. Samalla sitten tulee vähän lepsuiltuakin, kun se ei ole niin vakavaa ja sehän on vielä ihan pentu ;).
Ai niin. Jätin pystykorvat tarhaan treenien ajaksi. Kun tulin takaisin, niin Viima juoksi kuusiaidan läpi vastaan. Tässä vaiheessa kylmäsi jo sydäntä, kun Tuikea ei näkynyt missään. Onneksi se sitten jostain talon suunnasta kirmasi täyttä vauhtia kun kutsuin. Olin vissiin itse jättänyt tarhan oven huonosti auki ja pystykorvat olivat löytäneet vapautensa. Toivottavasti eivät olleen kovin pitkällä käyneet, tosiaan pihassa olivat silloin kun palasin eli tämä puoltaisi sitä että eivät ole uskaltaneet kauas poistua. Ja onneksi mitään ei ollut sattunut. Huh, huh, väsymys kostautuu, kun huolimattomuus on tätä tasoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti