Alienit kasvaa

Odottavan aika on pitkä ja niinhän se on. Maha kasvaa ja mammakoira voi hyvin. Ruoka on maistunut nyt parina aamuna hieman huonommin, mutta iltaisin vetää sitten senkin edestä. Tuntui myös, että se oli paljon rauhallisempi tässä pari viikkoa, mutta nyt on taas villiintynyt. Se kantaa leluja varsinkin iltaisin ja lenkeillä kaivelee keppejä joka kolosta. Vai onkohan sillä vaan tylsää? Ymmärrän kyllä, itsekin kaipaisi jo vähän äksöniä...

Sivuprofiili eiliseltä, vrk 49

Tänään tunsin ekaa kertaa pentujen liikkeitä mahassa. Semmoisia pieniä tökkäyksiä, aika hauskaa ja ihanaa! Varmaan siitä vaan vilkastuvat. Vähän ne on kieltämättä semmoisia alienieja tökkäyksineen :D.

Maha on iso ja tissit myös. Meillä ei ole puntaria, niin en ole sitä päässyt punnitsemaan, mutta se muuten painaa. Olen pukenut sille nyt haalarin lenkeille, kun paljaat nisät on niin kovin esillä. Parempi olla varovainen, vaikka ei mitenkään vaikuta palelevan. Lenkeillä on mukana edelleen tosi mielellään.

Rieha alkaa olla sitä mieltä, että mahan kuvaus saisi jo riittää...

Vesku on rakentanut pentulootan ja se on nyt tuossa paikoillaan. Samoin pentuhuoneen lattia on nyt päällystetty muovimatolla, jospa se vähän suojaisi laminaattia riiviölaumalta?

Pentulaatikossa tuntuu muuten viihtyvän kaikki muut paitsi emokoira...

Kranio-sakraaliterapiaa

 Perjantaina Tuike ja Viima pääsivät testaamaan kranio-sakraaliterapiaa. Muutama tuttu on kovasti kehunut tätä hoitomuotoa sekä koirille, että ihmisille, joten päätin sitä testata.

 

Viimaahan ei juuri koskaan ole hierottu tai hoidettu, koska se ei tykkää ja ahdistuu. Sitä on kerran nuorena koitettu saada väkisin makaamaan hierojan toimesta ja siitä ei tullut yhtään mitään. Sen jälkeen se on suhtautunut kaikkeen hoitamiseen vähintäänkin epäilevästi. Se ei missään nimessä ole aggressiivinen, menee vaan sellaiseen jäkitys-apatiatilaan, josta sitä ei vaan saa rentoutumaan. Olikin mukava kuulla, että kranio-sakraaliterapiassa koira saa itse valita asennon, missä sitä hoidetaan. Halusin Viiman tsekattavaksi, koska se on nyt välillä ontunut etutassuaan ja peitsannut lenkeillä enemmän.

 

Viima tuli hoitotilaan mielellään ja antoi heti hyvin käsitellä itseään, mutta vain istualtaan. Hoitoliike näytti pieneltä, mutta niin vaan Viiman pää alkoi nuokkua ja nenästä tippui vettä, eli ainakin jollain lailla se heti vaikutti. Loppujen lopuksi Viima alkoi jopa makaamaan ja nukkui silmät kiinni. Eli todellakin siinä mielessä positiivinen kokemus!

 

Viimasta löytyi muutamia ongelmakohtia. Ristiluun alueella oli jäykkyyttä, tämä näkyi mm. hännän vinoutena. Etutassua käsitellessä se sai sellaisia hermosäpsyjä, eli sielläkin jotain oli, mahdollisesti johtuen tuosta ristiluusta. Lopuksi Vimps sai vielä laserhoitoa, josta tuntui myös nauttivan.

 

Nyt on jännä seurailla hoidon vaikutuksia. Ainakin Viima on minusta heti venytellyt enemmän. Peitsaamista ja etutassua pitää nyt seurata. Samoin hännän heilutusta, eli heiluuko se nyt suorempaan :). Pääasia oli kuitenkin, että Vimps tuntui nauttivan hoidosta, eikä sille jäänyt traumoja.

 

Tuike pääsi hoidettavaksi Viiman jälkeen. Se oli ihan täpinöissään, eikä oikein malttanut asettua. Sille on melkein parempi, että laitettaisiin kyljelleen, siihen se rauhoittuu. Mutta hyvin sitä sai istualtaankin hoidettua, vaikka se yritti änistä ja nuolla hoitajan naamaa aina kun se tuli tarpeeksi lähelle.

 

Tuike oli yllättävän hyvässä kuosissa, Viima tuntui kuulemma pahemmalta. Selässä ei ollut mitään isoa, polvessa jotain pientä. Lisäksi Tuiken päästä käsiteltiin jotain hermoa, mikä saattaisi auttaa pelkotiloihin. Olin siis puhunut Tuiken lattia- ja äänipeloista. Tästä en ole ihan varma, että uskonko, mutta tuskin siitä haittaakaan on. Pään hoito oli Tuikkusesta tosi ärsyttävää ja äninä lisääntyi. Lopuksi sekin sai selkään ja polveen laseria.

 

Mielenkiintoinen kokemus, täytyy varmaan käydä uudestaankin. Koirat ei ainakaan pysty esittämään tunnetilojaan ja tuo Viiman reaktio oli aikamoinen yllätys.

 

Eilinen päivä meni töissä oman seuran KV-tokokokeessa. Harmitti, että ei päästy Riehan kanssa mukaan, mutta onneksi CACIOB meni meidän hyville treenikamuille. Kiva oli seurata tekemistä, sormet syyhyäisi kokeisiin!

 

Saatiin meidän kisatokoryhmältä taulu valioitumisen kunniaksi. Aika hieno! Malli ei tosin tällä hetkellä juoksentele yhtä solakkana, mutta eiköhän pian taas.

Mahan kasvatusta

Uusimmat kuvat mahasta. Aika villiä tahtia se kasvaa! Tänään tuntui että se oli työpäivän aikana jo kasvanut vaikka kuinka. Ja ei, se ei ollut syönyt itseään pulskaksi kuivamuonasta :D.

Vrk 42

Nyt on Riesku madotettu ja ruoka maistuu. Lenkillä menee edelleen mieluusti. Kotona se on kyllä ihmeen rauhallinen, lelujen kanssa ei pelaa läheskään niin paljon ja tykkää lysähdellä makoilemaan. Ei kai siinä, kyllähän tuo varmaan alkaa pikkuhiljaa painamaan.

Pikkutokot ja -aksat

Tänään käytiin heti aamusta treenailemassa Lauran ja Detan kanssa. Liikkuroin heille ensin juttuja ja sitten kehiin pääsi rva Porokoira. Se oli taas niin hassu :D. Halliin meno oli ihan kauheaa ja ilme oli taas kuin hakatulla koiralla. Lauralta piti kerjätä rapsuja ja pelastusta pahalata tädiltä (siis minulta). Mutta heti, kun alettiin tekemään, niin se muuttui hyväntuuliseksi ja teki Viimamaisen sähäkästi hommia. Se oikeasti meinannut malttaa lopettaa, kun vauhtiin pääsi. Vissiin tuo teatteriesitys vaan kuuluu tehdä.

Tehtiin ensin liikkuroituna liikkeiden alkuja. Tarkoituksena taas vahvistaa sitä terävöitymistä ja kuulolla oloa valmis-käskyyn. Nämä oli oikein hyviä, eikä Vimps ehtinyt juuri muualle katsella. Palkaksi teki aina ensin palkkatempun ja sitten vasta nakkia. Häntä heilui :).

Sitten tehtiin kaukojen aloituksia pari kappaletta. Tässäkin ajatuksena kuulolla olo heti alusta. Hyvin oli pätevänä, vaikka Laura vähän enemmän heiluikin.

Huvituksena tehtiin yksi suora luoksari, joka iloinen ja vauhdikas. Loppuun vielä liikkeestä maahanmeno, jossa möllitokossa tarvittiin viikonloppuna tuplakäsky istumiseen. Nyt se oli aivan hieno, seuruu ja maahanmeno hyviä ja istumaan pomppasi välittömästi.

Tosi hyvä fiilis taas, Viima olisi halunnut tehdä vielä lisää, mutta vein sen tässä vaiheessa autoon.

Sitten Viima autoon ja Rieha sai tehdä liikkuroidun tunnarin pihalla. Se oli kovin pätevä, meni tunnareille sähäkästi ja nosti oman välittömästi. Osui siis siihen ekana, mutta ei tarvinnut yhtään varmistella. Täysiä takaisin ja sai tulla suoraan nakkiin, lelulla en viitsi sitä enää turhaan hetsata. Kauhean pätevä kelpi ja kympin tunnari!

Viima pääsi vielä toiselle kierrokselle ja nyt ei tarvinnut edes esittää, että ällötti. Suoraan halliin ja tehtiin pientä radanpätkää, joka sinne oli rakennettu. Aivan ihana, reuhakas fiilis ja Viima meni niin lujaa, kuin se pääsee. Pakko oli kuvata ihan pieni pätkä, kun toinen on niin iloinen (huomatkaa haukku, joka meinaa aina sitä että Viima nauttii!). Putkeenkin se menee laukalla, mikä ei aina ole ihan itsestäänselvyys. Ohjaajakin sai taas pitkästä aikaa käyttää äänijänteitään oikein kunnolla kannustukseen :). Se on vaan niin Viima.



Tuike teki pihalla parit metskunoudot ja rallytokojuttuja. Viikonlopun jännitys oli poissa ja tilalla oli taas pieni, iloinen japsi. Metskut oli superpäteviä, toisessa kapula jäi pystyyn, mutta selvitti sen hienosti. Rallyjutuissa treenattiin seuraamisesta pyörimistä ja eteentuloja hyvällä fiiliksellä.

Pitkiä koiria ja tuulen huminaa möllitokossa

Eilen ajeltiin Saarijärvelle möllitokoon. Halusin testata, miten Vimps toimii vieraassa hallissa ja kokeenomaisessa treenissä. Eino-myrsky ei matkantekoa haitannut, kyllähän siellä tuuli, mutta on sitä pahempaakin nähty. Koirienkin kanssa kun kävin lenkillä, niin mukavan virkistäväähän se vaan oli. Eli siis pahin myrskypaikka ohitti ainakin meidät.

Saarijärven halli oli Viimalle siis ihan uusi paikka. Otin sen halliin ja se oli tosi hyväntuulinen ja innokas. Se heilutteli kaikille ihmisille häntää ja kerjäsi rapsuja. Eli oikein hyvä fiilis :). Ja fiilistä me haettiinkin, liikkeiden suorituksella ei niin väliä. Eli pitäkää se mielessä näitä lukiessa :).

Avoimessa luokassa oli kolme koirakkoa.

Paikkamakuu: Viima oli hyvin kuulolla. Meni ekalla maihin ja sitten piiloon. Viiman viereinen koira alkoi melkein saman tien haukahtelemaan ja jatkoi sitä koko makuun ajan, mutta onneksi Vimps on varma makaaja, eikä ota tuollaisesta häiriötä.

Kolmen minuutin jälkeen palattiin kehään. Viiman ilme kirkastui ja häntä alkoi heiluumaan villisti. Arvasin heti, että luvassa oli Pitkä Koira! Pitkä Koira on Viiman itse keksimä bravuuritemppu, jota se esittää aina kun oikein hyväntuulinen. Eli takajalat suoraksi ja autuas venytysasento. Samalla kuuluu heiluttaa häntää ja parhaassa tapauksessa vielä öristä. Nyt se tyytyi vaan kahteen ekaan, mutta voi sitä onnellista ilmettä. Pitkää Koiraa edistää se, että ihmiset alkavat väkisinkin nauramaan ja niin kävi nytkin. Viima oli niin iloinen! Tämä kuvaa mainiosti sen huumorintajua, se haluaa että ihmiset on hyvällä tuulella. Pitkästä Koirasta ei vaan oikein voi nousta perusasentoon, eli siihen tarvittiin sitten kaksoiskäsky. Semmoinen makuu ;).

Seuraaminen: Alku oli hyvä, mutta sitten tuli pari unohdusta. Se otti vähän häiriötä ovesta kulkijoista ja niissä tuli pysähdyksiä. Juoksussa irtosi sivusuunnassa. Mutta pääasia, että loppuun saatiin taas hyvä paikka ja fiilis.

Liikkeestä maahanmeno: Seuruu oli hyvä ja maahanmeno nopea. Istumiseen tuplakäsky.

Luoksetulo: Lähti hienosti laukalla, stoppi valui pikkaisen, mutta ihan ok. Viimeinen pätkä ravilla ja tuli suoraan sivulle vähän vinoon, eli sovelsi lopun. Hyvin tyypillinen Viimalle.

Liikkeestä seisominen: Hieno, harmi vaan, että pannasta tuli joku kutka, kun palasin ja alkoi rapsuttelemaan sitä, jonka päätteeksi sitten istui. Semmoinen unohdus vaan.

Nouto: Myös ihan Viimamainen. Täysiä kapulalle ja vähän saalistusta. Osaksi ravilla takaisin ja hieman vino perusasento.

Kaukot: Tuplakäsky maahanmenoon. Tämä täysin oma moka, pitäisi varmistaa, että se on kontaktissa ennen käskyä. Ekaan istumiseen tuplat, muuten hyvät vaihdot ja häntä heilui.

Hyppy: Nätti hyppy ja istuminen. Takaisinkutsussa jäi kuuntelemaan jotain ja siihen tuplat.

Kiltillä tuomaroinnoilla saatiin kasaan 167p. Tiukalla tuomarilla ei olisi ollut ykkönen, sen verran paljon tuli noita pieniä juttuja. Mutta pääasia oli, että Viima oli tosi hyvällä päällä kaikissa liikkeissä. Se teki aina palkkaustempun, eli pyörimisen ja palkkaantui siitä tosin hyvin. Tuplakäskyt on sen kanssa vaikea juttu. Se ei ole niin sähäkkä ja kun ei ihan ole kuulolla, niin ei vaan sitten reagoi. Vähän turhia pistemenetyksiä niistä.

Mutta kokonaisuutena Viiman kanssa voisi harkita ihan oikeaan kokeeseenkin menoa. Se osaa, mutta osaa myös tarvittaessa soveltaa. Varsinkin, jos siitä tuntuu, että ihmisiä pitäisi hieman viihdyttää ja saada hyvälle tuulelle ;). Mutta tavoitteet koiran mukaan ja Viiman kanssa ne ei ole tuloksissa, vaan fiiliksessä. Koska muistakaa, se on se matka, mikä on tärkeintä!

Tässä vielä video yksilöliikkeistä, huomatkaa pääasia eli heiluva häntä



Kun oltiin paikanpäällä ja voittajassa ei ollut koiria, niin päätin vielä kokeilla mitä Tuike sanoo vieraassa hallissa tekemisestä. Se oli vähän huono idea alunperinkin, koska se oli jo aamusta stressannut tuulta ja sen aiheuttamaa kolinaa. Stressaaminen näkyi sitten hallissakin, eikä liikkeistä oikein meinannut tulla mitään. Jopa sille varmat liikkeet oli vaikeita ja se läähätti ihan tosi lujaa loppuvaiheessa.

Tietyt jännitykset on Tuikella vanhemmiten kasvaneet, eli on alkanut enemmän pelkäämään noita kolinoita ym. Suurimman osan ajasta se on ihan oma iloinen itsensä, mutta sitten kun jännittää, niin niistä ei meinaa päästä yli, eikä ainakaan ilman tukea. Eli ei pienestä taida enää vaan olla tokokoiraksi. Pysytään jatkossa siis eläkeläislajissa, eli rallytokossa, jossa saa koko ajan kannustaa, eikä pienen tarvitse selvitä yksin. Se on sille ihan tarpeeksi, ei mummokoiran tarvii enää pystyä kuin just siihen mihin se itse haluaa :).

Ai niin, Rieskukin kävi hallissa ja teki kahden muun koiran seurana paikkaistumisen ja -makuun. Voi sitä onnea! Istumisessa nuuski jätössä, mutta mulkaisulla lopetti ja sen jälkeen hyvä. Makuussa jäi heti vinoon, muuten sekin hyvä. Ja onnellinen kelpi oli taattu!

Mahapäivitys ja tokotreeniä

Perjantaina treenattiinkin, mutta ilta meni loppujen lopuksi tulevan mammakoiran edesottamuksia ihmetellessä.

Sehän on muuttunut aivan älyttömän ahneeksi. Ikinä se ei ole ruuan kanssa nirsoillut, mutta nyt se on ihan mahdoton. Sen ruokamäärää on lisätty ja jaettu sitä useampaa osaan, mutta tuntuu, että sillä on koko ajan nälkä. Eikä se edes ole missään liian hoikassa kunnossa, ainakaan omaan silmään. Ei sitä ruokaa voi määrättömästikään antaa, kun tarkoituksena ei ole olla lihava synnytyksen koittaessa. Puhumattakaan siitä, että käytös alkoi väittömästi juoksujen loputtua, ei ne pennut mammakoiraa heti nälkäkuoleman partaalle varmaan vie :D?

Ahneus on näkynyt siinä, että se nuohoaa pöydiltä kaiken syötävän. Sen on vetänyt yhden jauhelihapaketin, varastanut hirvenpaistin, puhumattakaan kaikista nuolluista lautasista ym., missä nyt vaan voi olla ruuan makua. Se on muutenkin ihan porsasröyhkeä ja koittaa tunkea itsensä kainaloon "avustamaan" jos ihmisillä on käsissään yhtään mitään syötävään viittaavaa.

Perjantaina se oli sitten löytänyt kuivamuonasäkin. Alkuun oli epäilys, ettei se sieltä kovin paljon olisi syönyt, mutta sitten kun maha oli lähinnä jalkapallon kokoinen pinkeä pötsi, niin aika selväksi kävi, että kyllä se muutaman nappulan taisi sieltä syödä. Meillä on kuivamuonat aina säilytetty samalla lailla ilman ongelmia, mutta ei ilmeisesti enää...

Onneksi tuo Orijen ei kauheasti turpoa verrattuna johonkin muuhun nappulaan ja Rieha vaikutti lähinnä tyytyväiseltä makoillessaan sohvalla mahansa kanssa. Se näytti ihan hylkeeltä, eli samanmoiseen ulkonäköön voi ehkä valmistautua pikkuhiljaa pentujen kasvaessa. Onneksi siis tästäkin episodista selvittiin vaan ylimääräisellä kaasun muodostuksella. Täytyy varmaan nyt lisätä sen ruokamäärää vielä vähän ja jakaa sitä useampaan pieneen osaan, ehkä sillä nälkä pysyy kauemmin loitolla.

Liikunta maistuu entiseen malliin ja saa liikkua niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Isoimmat sinkoilut on jo vähentyneet ja ravi muuttunut pääasialliseksi etenemistavaksi.

Tässä Riehan maha tänään, eli tiineysvuorokaudella 38. Perjantain lisätankkauksen turvotus on jo toivottavasti poistunutt. Mahalinja on jo laskenut ja lantio on tasapaksu.

Treeneissä käytiin perjantaina maneesilla. Koko porukka oli mukana ja teki pientä. Kuvasin pari videotakin.

Viima teki noutoa, luoksetuloa, seuruuta ja kaukot. Mulla oli mukana loppupalkka ja tehtiin liikkeet koemaisina, mutta sai jokaisen jälkeen juosta loppupalkalle, josta sai osan. Eli vähän semmoista motivaation kasvatusta.

Viimalla oli taas niin omat kuviot. Kaikki muut liikkeet paitsi seuraaminen uusittiin, koska se alkoi hömppäämään jotain ihan muuta. Noudossa lähti ihan täysiä, pelasi kapulalla ja jäi kuuntelemaan katon kolinaa pää kallisten. Luoksetulossa tuli ihan täysiä stoppasi hienosti, lähti täysiä, kunnes pari metriä ennen piti kääntyä ja mennä syömään heppakakkaa. Kaukoissa ei reagoinut ekaan, tokaan, eikä kolmanteen istu-käskyyn, katseli vaan minua tyytyväisenä. Kuulostaa epätoivoiselta, mutta miten tämä korjattiin, olikin ihan toinen juttu ja lopputulokseen olin tosi tyytyväinen.

Eli kun homma meni hömppäilyksi (ja korostan, tässä ei ollut häivettäkään paineistumista tmv., enemmänkin sellaista pientä kokeilua josko voisi tehdä muuta), keskeytin homman, hain Viiman pannasta pois, käytiin yhdessä katsomassa palkkaa, että tämmöinen meni nyt ohi suun ja sitten uusi yritys. Ja jokainen uusi yritys oli tosi hyvä. Asenne oli ihan loistava ja vauhti hyvä. Noudossa tuli hieman vinoon eteen ja ravasi osan matkaa, mutta häntä heilui ja sivulletulo oli supersähäkkä. Luoksetulo oli tosi hyvä. Kaukoissa ei tokalla kerralla mitään ongelmaa.

Ihan selkeästi meni siis ajatus perille siitä, että töitä kannattaa tehdä, koska a) pelleilyä ei hyväksytä ja b) siitä saa palkkaa. Näitä lisää!

Viiman nouto



Luoksetulo



Rieha kävi tekemässä hallissa seuruuta ja kaukoja. Hirveästi se on innoissaan, uskallan vielä sen kanssa näitä rauhallisia juttuja tehdä pienissä erissä. Mutta eiköhän nämä jääneet sen viimeisiksi "oikeiksi" treeneiksi. Seuraamisessa häntä heiluu ja askel lentää. Hidas kävely kaameaa (siis oma ilmekin on tässä jo niin erilainen, en vaan osaa löytää sitä järkevää rytmiä), juoksu hyvä. Kaukoissa saatiin vähän enemmän järkeä peliin kuin edellisen postauksen videossa, takapalkka vähän rauhoitti menoa. Mutta on se vaan niin ihana muru!

Seuruu, joka taitaa jäädä viimeiseksi pidemmäksi pätkäksi lähiaikoina



Kaukot



Tuike kävi tekemässä metskunoudon, tavan noudon, liikkeestä istumista ja luoksaria. Noudot oli hirmuisen päteviä. Puukapula hajosi kesken kaiken ja pieni mietti hetken kumman osan se toisi, mutta päätyi isompaan :D. Luovutuksissa meinasi olla virtaa eli pomppi, mutta se maatisi vaan malttitreeniä. Liikkeestä istuminen ei tänään sujunut alkuun, eli meni maihin. Istuminen on vaan semmoinen liike, että se menee säännöllisesti sekaisin. Luoksetulot oli Tuikemaisia, enkä jaksanut nipottaa nyt stoppien kanssa, eli kokeiltiin vaan koemaisena.

Tuike hömppää





Tänään käytiin pystykorvien kanssa möllitokossa, mutta taidan tehdä siitä oman postauksen, kun ehdin.

Jälkeä ja tokopätkää

Kun ei ole lunta, niin kai se täytyy vielä jälkeillä. Riehalle tänään 300m jälki 20m janalla, jossa viisi keppiä ja kaksi kulmaa kivikkoisessa metsässä. Vanheni tunnin verran, eli käytiin välissä lenkillä.

Janalla R kaarratti hieman oikealle, josta törmäsi jälkeen ja lähti onneksi oikeaan suuntaan eli vasemmalle. Eli ihan hyvä jana. Eka keppi ekalla suoralla nousi hienosti. Eka kulma oli myös erinomainen. Toisesta kepistä se kaahotti ohi ehkä metrillä, jolloin otin takaisin ja lähetin uudestaan jäljelle, jolloin bongasi kepin. Toinen kulma todella tarkkaan, ihan kuin siinä olisi ollut jotain ylimääräistä hajua. Kolmannesta kepistä meni taas ohi, tein samoin kuin edellisen kanssa. Riehan ilme suorastaan kirkastui, kun keppi löytyi, ilmeisesti se ei vaan saanut siitä hajua, kun oli sen verran sivussa. Kaksi viimeistä keppiä nousi hienosti.

Into oli taas tosi kova, luulen, että se vaikutti noiden kahden kepin kanssa. Toistoja se vaan tämäkin laji vaatii (olipa yllätys). Kulmatyöskentelyyn olin tosin tyytyväinen, samoin janaan. Ihan hyvin mammalomalaisen jäljeksi :).

Jälkitilasto:

Matka 7000m
Kepit 112/128
Hukkia: 1

Sisätokoissa treenailtiin tänään mm. kaukoja ja seuruuta. Perussettiä ja kova into. Kuvasin pari videota.

Rieha on niin liekeissä, ettei tosikaan. Saattaa muuten olla pieni homma saada se mammaloman jälkeen taas kuosiin, kun näin pieni tekeminen on siitä jo aivan maailman mahtavinta ikinä :D. Vire on siis aika korkea, maltti vähän hakusassa :D. Tosin kyllä se loppua kohden taas muistaa malttaa, mutta näkee hyvin, miksi sen kanssa on suotavaa tehdä paljon toistoja.

Vimps on tosi pätevänä. Lopussa näkyy hyvin, miten sen palkkaustemppu eli pyöriminen on alkanut pelaamaan.

Kaikki koirat on videoilla hengessä mukana, hyvää häiriötä ainakin :)

Kikkailuja ja häirintää

Tänään tokoiltiin vielä JATtilassa Miian kanssa. Koko sakki mukana, Rieha tosin keskittyy tekemään vaan rauhallisia juttuja. Sen teemana oli tänään häiriötunnari. Alkuun Miia heitteli kapulaa samaan aikaan, kun meni etsimään. Oli aika jänskää, lentävää kapulaa piti aina vähän katsoa. Mutta aika hyvin se oma nousi, eikä vääriä maisteltu, vaikka niitä vähän siirtelikin.

Toisena häiriönä tehtiin tunnaria lelujen kanssa. Tästä useampi toisto, joista yhdessä piti ihan väkisin ottaa nännikumi kapulan sijaan. Mutta parani koko ajan. Kovasti se joutuu näissä pohtimaan, mutta hyvin alkaa blokkaamaan häiriöitä, eikä vääriä nosteltu.

Lisäksi treenattiin lähinnä seuruuta. Näitä nyt uskaltaa vielä hyvillä mielin mammakin tehdä, intoa ainakin on kovasti.

Viima on viime päivinä ollut ihan villi. Eilen jouduin käymään sen kanssa tahtojen taistelua siitä, pitääkö sen tulla takapihalta sisälle kun käsketään. Siinä meni porokoira edellä ja kiukkuinen omistaja perässä crocseissa ja yöpaidassa pimeässä pakkasyössä. Onneksi asutaan maalla. Ja onneksi se soustui lopuppeleissä sisälle tulemaan. Oisin nimittäin jättänyt sen pian sinne koko yöksi miettimään ihan rauhassa. Niin omalaatuisia aivoituksia tuolla eläimellä välillä on, ettei niille voi kuin nauraa, ainakin jälkikäteen.

Tänään tokotreeneissä fiilis oli myös vähän villi ja omia vapauksia tuntui olevan ilmassa. Se myös hieman kevensi etujalkaansa, kun otin sen autosta, eli sitäkin pitää nyt seurailla. Halliin mennessä käveli kuitenkin ihan ok, niin päätin treenata. Seuraamisessa jouduin sanomaan pariinkiin otteeseen paikasta ja kontaktista, mutta sitten viimeiseen toistoon paransi ja saikin siitä ison palkan.

Luoksetulo oli ihan eri maata. Lähti täysiä, pysähtyi ok ja lähti vielä siitäkin laukalla, eli sai tulla suoraan palkkaan.

Nouto sitten olikin ihan oma lukunsa. Unohdin ottaa mukaan meidän pienemmän noutokapulan ja päätin kokeilla miten käy, kun kapula olikin isompi eli Riehan pk-hyppyjen noutokapula. Viima lähti kapulan perään aivan liekeissä, mutta sitten tajusi huijauksen. Ja ei, isoa kapulaa ei voinut nostaa, vaikka yritin mitä. Tässä oli pakko antaa periksi, koska Vimps yritti parhaansa, mutta nouto nyt vaan on sille semmoinen spesiaalijuttu. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa mennyt passiivikseksi, vaan koitti tarjota esim. maahanmenoa kapulalla ja siitä luoksetuloa. Eli sekin oli jo tosi hieno juttu, noudon opetteluvaihessa passiivisuuteen väistäminen oli sille hyvin tyypillistä. Nyt se oli iloinen ja terhakka koko ajan, isoa kapulaa ei vaan voinut nostaa.

Noudon sijaan tehtiin hyppyä. Se sujui tosi hyvin, pilkoin ensin paloihin, joista palkkasin ja sitten tehtiin koemaisena. Iloinen ja sähäkkä suoritus.

Paikkamakuu tehtiin Ronja-sakemannin vieressä. Tässäkin hyvä ja skarppi meno. Häntä heilui kun palasin piilosta, se on vaan niin hauskan hyväntuulinen tyyppi.

Kun oltiin agihallissa, niin loppuun tehtiin vielä pujottelua ja puomia. Vire oli edelleen loistava ja Viima teki suorastaan nopeita suorituksia. Olen harkinnut sen viemistä Riehan agitreeneihin tuuraajan paikalle ja nyt oli ainakin fiilis niin hyvä, että ehkä sitä voisi tosissaan harkita. Villi-Viima, tosiaankin :).

Tuike kävi vielä hallissa hakemassa ensin ruudun paikkaa. Kauheaa teputusta, mutta myös vähän ajatusta. Se myös haki sen ison noutokapulan, jota kolme kertaa isompi Viima ei vaan voinut ottaa suuhun. Pikkumummo onkin asennemummo :D. Lisäksi tehtiin seuruuta Miian ympäri ja liikkeestä istumista.

Virkistin myös pikkukoiran agiohjaustaitojani ja Tuike sai tehdä muutaman ohjauskuviot hypyllä (rima maassa) ja putkella. Se oli niin päheänä, niin päheänä ja pyöriteltiin siinä jos jonkinmoista. Ihan liikuttavan suloinen mummo!

Kotipihatreenipohdintaa

Lomareissun jälkeen treenivarvasta syyhytti kovasti. Tehtiin sitten eilen kotipihatreenit hämärtyvässä illassa.

Rieha treenasi alkuun merkkiä ja ohjattua. Merkillä haettiin alkuun vaan malttia, ei meinannut pikkukelpi ihan malttaa, eli alkoi tarjoamaan eri kohtaa ja pari räyhähdystäkin saatiin. Intoa on enemmän kuin pienessä kylässä. Otin mukaan omaa liikettä ja eri käskyjä ja Rieskun piti malttaa. Keskittyminen löytyi onneksi ja voitiin siirtyä ohjatun suuntiin.

Vein kapulat lähelle ja tarkoituksella myös ihan vierekkäin. Tarkoituksena oli siis vahvistaa ideaa siitä, että ulommainen haetaan aina. Hyvin pelasi tämä. Luovutustreeniä pitäisi ottaa myös erikseen, nyt meinasi tulla pari kertaa vinoon eteen.

Sitten tehtiin tunnaria. Vein kapulat Riehan kanssa yhdessä talon taakse, lähetys tehtiin toiselta puolelta. Joutui siis menemään kapuloille piiloon ja miettimään ihan itse. Meni täysiä ja tuli täysiä, oma suussa. En tosin nähnyt mitä se teki kapuloilla, mutta ainakin ne oli ihan samoilla paikoilla kun tarkistin. Tykkään nykyisin kovasti sen itsevarmuudesta tunnarissa, näillä sitä kasvatetaan lisää.

Loppuun jäävät, seuruun käännöksiä ja luoksarin stoppeja. Jäävät sujui hyvin, maahanmenossa meinasi ensin jättää kyynäriä ilmaan, mutta uusinnassa korjasi. Napakat stopit ja hyvä ilme. Seuraamisen paikka on nyt kyllä mainio ja käsikosketus on Riehasta kauhean kiva temppu. Luoksarin stoppeja tehtiin ihan rauhassa peruuttelun kautta. Eli muutaman askeleen peruutus, kutsu, stoppi ja siitä heti peruutus. Kivasti siirsi ajatusta taaksepäin, eikä tarvinnut juoksuttaa sitä niin paljoa.

Tuike kävi tekemässä luoksarin stoppeja samalla metodilla. Sillä oli kauhea yritys, mutta vaati aika paljon toistoja, ennen kuin se alkoi hiffaamaan ideaa. Mutta ehkä sillekin saisi tuon peruuttelun kautta paremmin ajatusta taaksepäin, se kun on aina tulossa niin kovasti minun luokse. Tässä meni sen verran aikaa, että T teki loppuun vaan yhden noudon ja pari temppua. Sen jälkeen oli tyytyväinen pieni :).

Viimeisenä Viima. Se oli aivan innoissaan. Eilen olisi ollut koe, johon harkitsin sen ilmoittamista, mutta en vaan saanut aikaiseksi. Olisi ehkä kannattanut, semmoinen räyhäkäs asennne Rouva Porokoiralla oli. Noudossa se lähti kuin rasvattu salama, samoin luoksetulossa. Seuruussa piti hieman keskustella siitä, pitääkö myös juoksupätkässä pysyä mukana, mutta keskustelu tuotti jopa tulosta.

Olen miettinyt sitä, miten toimin treeneissä Riehan ja pystykorvien kanssa ja olen tullut siihen tulokseen, että olen Riehalle paljon mustavalkoisempi ja sitä kautta reilumpi. Se on tietyllä tapaa ohjaajakovempi ja sillä on huomattavasti isompi moottori ja häiriönsietökyky, mutta siltikin sorrun pystykorvien kanssa edelleen ihan liikaa houkutteluun ja korjailuun. Homman kun voisi pitää myös niille paljon selkeämpänä. Jos asia ei onnistu, niin se kerrotaan, keskeytetään toiminta ja koitetaan uudestaan. Ei pitäisi liikaa jännittää, miten ne siihen suhtautuu, koska se on kuitenkin koiralle reilumpaa ja selkeämpää. Eli pyrin jatkossa selkeyteen jokaisen koirani kanssa :).

Ultrassa

Blogihiljaisuus johtui meidän lomareissusta Prahaan. Oli tosi kiva ja rentouttava reissu, voin suositella paikkaa lämpimästi!

 

Eilen kotiuduttiin ja tänään oli Riehan ultran vuoro. Olin kyllä jo lähes varma lopputuloksesta, mutta näin saatiin varmistus asialle. Eli kyllähän siellä pentuja näkyi :). Useampi saatiin samaan kuvaan, muttei mitään jättimääriä. Jännä siis nähdä mikä on lopputulema. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin loppuun saakka.

 

Koirat olivat hyvässä hoidossa reissun ajan. Kuulemma paljon hirvenlihaa ja lenkkejä :). Ei kai sitä muuta koira kaipaakaan!

 

Rieha oli selvästi taas vähän tukevoitunut, ei mahasta, mutta lantiolta. Nisät on punaiset ja käytöksessäkin on merkkejä. Se myös rapsuttelee välillä mahaansa ja istuu hassusti, eli kai se vissiin tuntuu oudolta. Ruoka maistuu ja nyt ultran jälkeen siirrytään syömään Orijenin penturuokaa. Lenkillä menee normaalisti ja leikki ja treeni maistuisi entiseen malliin. Hauska seurata näitä muutoksia omassa koirassa, jonka tuntee niin hyvin.

 

Nyt vaan peukut pystyyn, että saadaan liuta terveitä pennuja!

 

Vain tokoelämää

Eilen treenattiin Annan kanssa kahdestaan kisatokovuorolla. Mutta on se vaan huippua treenata kaverin kanssa, joka tietää mitä me tehdään, miten me tehdään ja osaa tarvittaessa myös verrata tekemistä aiempaan eli onko tullut edistystä/takapakkia. Hyvät treenikamut on parhautta, onneksi niitä on itsellekin siunaantunut useampia :). Tälläkin viikolla ollaan saatu apua useammalta.

Tuiken kanssa treenattiin ensin ihan kahdestaan.Kapulan luovutuksilla aloitettiin. Kriteerinä hyvä luovutusasento ja maltti irroituksessa. Kumpikin löytyi aika pian ja saatiin sellaista koesopivaa menoa. Stopit on olleet sille vaikeita, eli niitä treenattiin namipelillä. Koitin tässäkin pitää kriteerin selkeänä ja jos valui stopista, niiin höpötykset ja uusinta. Kovasti se tykkäsi juosta ja stopitkin onnistui.

Seuraamisessa treenattiin käännöksiä. T jää herkästi vinoon erityisesti oikealle kääntymisen jälkeen. Se on näiden vuosin saatossa sille iskostunut, eli sen korjaaminen ei ole helppoa. Seuruuta siis neliössä ja aina kulman jälkeen stop. Alkuun jäi joka kerta vinoon ja jouduin korjaamaan (tästä ei palkkaa), mutta onneksi niitä suoriakin alkoi tulla. Muuten teki kivalla ilmeellä. Loppuun vielä liikkeestä istumista, joka sujui tosi hyvin.

Viiman kanssa aloitettiin seuruulla. Anna liikkuroi aloituksia ja palkkasin sitä satunnaisesti. Tehtiin yksi pidempi pätkä ja useampi lyhyt. Lyhyissä pysyi sekä ilme, että paikka. Pitkässä meinasi usko loppua ja tuli enemmän jätätystä. Mutta sain siinäkin palkattua hyvästä paikasta. Kestävyys on se vaikein juttu tässä.

Luoksetulossa tehtiin ensin pari stopin kera ja sitten suorana. Se lähti tosi hyvin kumpaankin, stopitkin oli ihan ok, kun oli kuulolla. Luulen, että näissä pelaa vaan se, että palkkaa tulee heti kun lähtee. Nouto oli taas hyvin Viimamainen, täysiä sinne ja loikalla kapulan kimppuun :D. Mutta nosti nopeasti ja lähti laukalla takaisin, eli sai siitä tulla taas suoraan palkkaan. Loppuun Vimps teki liikkuroidut kaukot, jotka oli ihan kympin arvoiset.

Edelleen jatketaan Viiman kanssa "paljon palkkaa ja pätkissä"- linjalla. Asenne sillä oli taas oikein maino. Toki se tekee omaan tyyliinsä, mutta on hyväntuulinen ja iloinen.

Lopuksi vielä mammalomainen, joka oli aivan täydellisen liekeissä. Näytin ensin Annalle meidän uutta seuruuta ja se näytti kuulemma tosi hyvältä. Eli jee, se toimii! Annan mielipiteeseen voi luottaa ja tietää mitä seuruussa haen. Tässä pieni ja huonolaatuinen pätkä seuruusta viikln alusta, siitä ollaan jo paljon tultu eteenpäin. Olen siis opettajut sille paikkaa käsikosketuksen kautta, koska tuppaa kovasssa vireessä keulimaan: 

http://youtu.be/J7i-v29gaug

Sitten tehtiin taas pienen kelpin pään menoksi häiriötä. Eli tunnaria, jossa olikin leluja joukossa. Huh, kyllä meinasi kelpin pää mennä pyörälle :D. Ekalla yrityksellä sen oli pakko nostaa kumpaakin lelua, mutta pystyi ne lopulta jättämään ja nostamaa oman. Toinen yritys olikin sitten aivan täydellinen, jätti lelut mielestä ja nosti oman välittömästi. Edelleen, on vaan niin makeaa kun näkee kuinka se näistä selviää ja asenne on aivan upea.

Anna auttoi meitä vielä kontaktitreenissä. Perinteiset käskyt selvitti hyvin, mutta iloinen tuletuletule sai sen sinkoamaan Annan luokse. No, ei kun uutta putkeen. Loppuvaiheessa pieni partiolainen napotti katkeamattomassa kontaktissa jopa nuo vaikeat hihkumiset, eli treeni tuotti heti tulosta.

Treenin lopussa kentälle saapui vielä kanssatreenaaja, joka tarvitsi apua pk-paikkamakuun. Luvattiin siis Riehan kanssa toimi suorittavana koirana samaan aikaan kun he makasi. Käytiin ensin ilmottautumassa tuomarille, ei ongelmia. Sitten tehtiin seuruuta ja voi vitsit se oli makeaa! Paikka oli täydellinen ja asenne upea. Lopuksi vielä suora luoksari, eipä siinäkään ollut valittamista. Oltaisiin niin loistettu siellä viestikokeessa tänä viikonloppuna ;).

Tänään vedin tokon tehotreeniä pienelle porukalle maneesilla. Olipa kivaa ja päteviä koirakoita! Sen jälkeen omat pääsi tekemään tehokkaat pikkutreenit.

Tuike bongasi ensin ruutua ja koitti sitten myös pysähtyä sinne. Bongaamisessa ei ongelmia ja stoppikin oli alkuun hyvä. Sitten ehkä sorruin ylitreenaukseen ja paikka alkoi valua. Otettiin sitten ihan läheltä vaan paikan hakemista. Lisäksi T teki kiertojen kautta luoksarin stoppeja ja seuraamista.

Viima tuli halliin tosi reippaasti. Hallit ei siitä ole aina ole niin kivoja, mutta asennetreeni on selkeästi auttanut tähänkin. Aloitettiin seuruulla. Ensin palkkaa muutamasta askeleestä, se meni hyvin. Sitten pidempi pätkä, jossa se jäi seisomaan paikalleen ekan käännöksen jälkeen. Sitten se ei meinannut tulla sieltä luokse, heilutti vaan häntää. Kävin hakemassa sen pannasta (voi yök) ja uusi yritys. Johan oli asenne parempi. Tehtiin L-kaavio ja lopetettiin juoksupätkään, koska siinä oli niin hyvä asenne. Eli pientä vaatimistakin tarvitaan välillä.

Toisena liikkeenä tehtiin taas luoksaria. Suoria luoksareita suoraan palkkaan/perusasentoon ja stoppeja kiertojen kautta. Kierrot toimii Viimalle yllättävän hyvin ja se suorastaan innostui. Haukku raikasi, mikä on Viimalla aina merkki onnistuneesta treenistä :).

Riesku kävi vielä hallissa. Treenin vaikein osuus oli saada se tulemaan halliin hallinnassa. Pitäisi ehdottomasti olla tässä tiukempi, halliin ei voi rynniä, vaikka olisi kuinka siistiä. Itse liikkeissä R loisti. Ensi se kävi hakemassa ruudun paikkaa eri puolilta ja loisti tässä. Lisäksi treenattiin jääviä, joissa ei taas ollut mitään ongelmaa eli erotteli hyvin. Ja tietysti piti tehdä seuruuta. Rieha on mun koirista se, kenen kanssa voi tehdä seuruuta loputtomasti, koska se vaan on niin kivaa. Ja onhan se, minustakin. Ihan sikahyvä asenne ja nenäkosketus alkaa olla aika hienosti sisäänajettu.

Varasin muuten Riehalle ultran ensi viikon lauantaiksi. Silloin ollaan sitten toivottavasti viisaampia. Tosin onhan siinä merkkejä, toivotaan että ne pitää paikkaansa. Nisät on minusta nyt muuttuneet punaisemmiksi ja vyötärö on hieman paksuuntunut, kun katsoo ylhäältä päin. Vatsalinja on edelleen timmi, mutta lantion seutu on tukevoinut. Tosin on se syönytkin kuin pieni porsas ja varastellut ruokaa minkä ehtii. Mutta toivotaan, ettei se ole vaan lihava :D.