Painotus peekoohon

Viime päivinä teemana on ollut esineruutu. Ollaan tehty kolme isompaa treeniä, joista kaksi vierailla esineillä. Olen haetuttanut Riehalla joka kerta vähintään 4 esinettä, että kokeen kolme olisi ihan helppo nakki. Hyvin se on työstänyt ja yhtenä päivänä haki 6 esinettä ihan ongelmitta. Välillä on vaikeimpien esineiden kanssa iskenyt pieni uskon puute, mutta hyvin se on taas nostanut itsensä hommiin ja esine on löytynyt. Hyvää työstöä siis!

Ollaan myös joka kerta treenattu ilmottautumista tuomarille, siinä hanskassa pysyminen kun meinaa olla Riehalle välillä aika vaikeaa. Sillä on niin kova palo etsimään, että ei aina pysty. Olen palkkailut ja tänään ärähdin ihan kunnolla, jonka jälkeen palasi paremmin ruotuun. Onneksi tuosta osuudesta ei saa kokeessa pisteitä :D.

Pystykorvat ovat myös aktivoineet itseään esineruudussa. Jompi kumpi tai kummatkin on olleet aina mukana tallauksessa ja lopussa ne ovat saaneet etsiä itsekin. Innon määrä tuntuu olevan vakio tässäkin. Viimalla vaan ilohaukku raikaa. Olen välillä tehnyt jopa pieniä kilpailuita siitä, kuka ehtii hakea esineen ekana ja ne tuntuvat olevan kovasti mieleen.

Eilen käytiin pitkästä aikaa myös tiistain agitreeneissä. Treenattiin rataa maajoukkuekarsinnoista:

Tämä oli kyllä hyvin Riehan tyyppinen rata. Siellä oli paljon kohtia, joissa se sai itsenäisesti hakea esteitä ja mennä. Vaikein kohta radalla oli 2-hypyn takaakierto, koska rima meinasi tippua ihan väkisinkin. Kulma oli vähän jyrkempi kuin kuvassa ja Rieha haki hyppylinjaa ihan liian lähelta siivekettä, jolloin linja meni huonoksi ja en ehtinyt alta pois. Kiertotreeniä siis.

4-putken pimeän pään Rieha haki heti ihan ongelmitta ja pystyi itse lähtemään pujotteluun. Pujottelussa teki tosi hienosti ja pystyin irtoamaan sivuttaissuunnassa 6-hypyn taakse tekemään päällejuoksua. 7-hypylle vastakäännös ja takaaleikkauksella putkeen. Sopi Riehalle kuin nenä päähän ja kun vaan olin rohkeasti liikkeellä, niin ehdin hyvin ohjaamaan pituudelle. Loppu menikin oikein mukavasti. 9-putki löytyi kaukaa, kunhan vaan autoin hieman vetämällä. Kiva rata ja Rieha oli hieno!

Äsken tultiin metsästä viestitreeneistä. Katsotkaa nyt tuota ilmetta, voiko koira onnellisempi olla? Kaikkensa antaneena, räkä poskella. Semmoinen se on.

Itse treenissä keskityttiin lähetyksiin ja hiljaisuuteen. Matka oli lyhyt, mutta tehtiin enemmän toistoja. Yksi haukahdus Riehalla pääsi Raisan päässä, mutta kun otettiin heti pois, niin sen jälkeen oli ihan hiljaa. Eli hyvällä mallilla. Itse yritin saada lähetystilanteita rennommiksi ja palkkailin sitä paljon seuraamisesta. Alkoi pitämään heti paljon paremmin kontaktia ja varsinkin pienet leikit kesken seuruun saivat sen skarppaamaan. Juoksemisessa ei ollut mitään ongelmia, täysiä mentiin. Lisäksi samalla tuli häiriötreeniä, kun A-pisteellä pyöri irti pari ylimääräistä koiraa häirikköinä. Ja apuohjaajan apuohjaaja Milla oli paras palkkaaja!

Kokoelmapäivitys mm. tokon piirinmestaruudet

Kesä toi nähtävästi myös blogihiljaisuuden. Sen takia saattekin nyt sekalaisen postauksen viime viikkojen tekemisistä, höystettynä huonoilla kännykkäkamerakuvilla. 

Tuike, Riehan keppi ja Riehan järkyttynyt ilme

Toissa viikolla Rieha oli liikkurikoulutuksessa esittelemässä tokon uusia liikkeitä. Merkin kierto-noutoliike vaatii vielä paljon työstöä, vaikka aika hyvin Rieha sitä lähti ihan noin kylmiltään tekemään. Merkki on vaan niin kauhean kaukana ja matkalla on houkuttimena sekä hypyt, että kapulat, että sitä saa kyllä vahvistaa kovasti. Samoin kapulan luovutus tulee olemaan Riehalle hankala. Se luovuttaa kapulat eteen, mutta nyt tässä liikkeessä joutuu tulemaan niin jyrkästä kulmasta, että suoran asennon saaminen voi olla haastavaa. Mietinkin, että pitäisikö tähän liikkeeseen opettaa kapulan luovutus sivulle ja toivoa, että pk-kisoissa osaa ne erottaa.

Muuten uuden luokan liikkeet oli aika kivastikin hallussa, koska eihän niitä muutoksia loppupeleissä paljon ole. Jopa ruudun ympyrä löytyi ilman merkkiä ihan täydellisesti. Käytin siinä pk-puolen eteen-käskyä, mutta joku toinen käsky siihen on kehitettävä. Uusi paikallaolo on Riehalle helpon tuntuinen ja uskon, että jopa paljon kivempi kuin vanha. Rieha ei ota häiriötä muista ja tekee sähäkästi, joten en uskon sen olevan vaikea opettaa. Toivotaan vaan, että muidenkin koirat pysyy sitten kokeissa kuosissa.

Toinen hauska ja vähän erilainen juttu oli, kun Tuike ja Rieha pääsivät malleiksi Salmen tulevaan tokokirjaan. Kuvauksissa tehtiin erilaisia häiröjuttuja. Ohjelmassa oli mm. tunnaria ihmisten päältä, seuraamista erilaisten outouksien läpi (mm. käsillään seisova ihminen) ym. Lisäksi Rieha oli mallikoirana metrisen esteen hyppäämisessä. Urheasti se hyppäsi pitkän päivän päätteeksi monta toistoa, kun estettä nostettiin pikkuhiljaa ylemmäksi. On se vaan niin asennemimmi.

Asennemimmiä juhlistettiin ihan oikeasti, kun saatiin kylään kasa kavereita Riehan KVA-bileisiin. Se on muuten nyt ihan virallista, kun titteli löytyy Koiranetistäkin. Vieraat oli ihania ja koirat sai paljon lahjoja ja rapsuja. Minä sain lahjakortin henkiseen valmentautumiseen. Jännä.

Viima teurastaa yhtä lahjalelua

Treenattu ollaan muutamaan otteeseen. Kisatokoryhmän treeneissä käytiin kerran ja pari kertaa ollaan tehty kaverien kanssa. Riehalle tokoa ja pystykorville rallytokoa. Riehan tekeminen on ollut pääasiassa oikein hyvää, harvoin olen saanut kiinni mistään isosta virheestä. Ollaan siis hiottu pikkujuttuja. 

Tuiken ja Viiman rallytreenit on taas olleet niin hauskoja. Kumpikin on aivan liekeissä ja Tuiken voittajan jutut on edistyneet hurjasti. Sekä japseilla, että lappalaiskoirilla olisi syksyllä rallytokomestaruudet ja olen vakavasti harkinnut noiden ilmoittamista. Katsotaan miten yllytyshullu sitä onkaan.

Välillä on onneksi ollut näinkin kesäistä

Riehan vähäinen, mutta innokas treenaaminen tähtäsi viime viikonlopun tokon piirinmestaruuksiin. Täytyy myöntää, että olisin mieluusti ehtinyt treenaamaan enemmänkin. Lisäksi olin töissä koko aamun ennen omaa suoritusta ja siitä johtuen aika naatti, kun päästiin kehään. Päälle vielä koko päivän kestänyt vesisade. No, selitykset sikseen, pisteet puhukoon puolestaan. Piirinmestaruudet tuomaroi Salme Mujunen ja liikkeet oli jaettu viiteen osaan:

Paikkaistuminen 9: Oli liikuttanut tassuja kaksi kertaa.

Paikkamakuu 10

Seuraaminen 8: Rieha jätti yhden perusasennon tekemättä, mikä oli epätyypillistä. Paikka eli jonkin verran ja kontakti olisi saanut olla tuomarin mielestä parempi.

Zeta 8: Järjestys S-I-M. Jäävät onnistui hienosti. Makuussa Rieha nuuski todella porsaasti, siitä oikea huomautus. Lisäksi kuulemma käännökset olisi saaneet olla paremmat. Itsestä seuraaminen tuntui ihan hyvältä, eli olin hieman pettynyt, kun kaikki jäävät kuitenkin onnistui.

Luoksetulo 8,5: Alussa taas joku nuuskinta. Seisominen olisi voinut olla parempi, maahanmeno oli hieno ja loppu ok.

Ruutu 10: Se oli hieno!

Ohjattu 9: Vähennys siitä, kun pyöräytti kerran kapulaa. Muuten oli tarkka ja nopea.

Metallihyppynouto 9,5: Hieno vauhti kumpaankin suuntaan ja nosti nopeasti. Perusasento jäi vähän taakse, josta vähennys.

Tunnari 9: Ohitti oman kerran ennen kuin nosti ja luovutus olisi voinut olla tiiviimpi. Sade alkoi vähän haittaamaan, eikä selkeästi tykännyt kun korviin satoi.

Kaukot 7,5: Järjestys S-I-M-I-S-M. Sade yltyi ja heti ekassa seisomisessa Rieha ravisteli. Kuunteli kuitenkin istu-käskyn hyvin. Mutta seuraavassa maahanmenossa jätti kyynärpäät ilmaan ja jouduin antamaan tuplakäskyn. Siitä -2p. ja -0,5p. ihan minimaalisesta etenemästä. Tekniikka oli kunnossa, mutta sade vei voiton.

yht. 281,5p. EVL1, sij. 3/10, K-S piirinmestaruuspronssia

Kokeen tunnelmia

Pronssi oli tietysti hieno juttu, mutta kyllä se vähän harmitti. Parempaankin pystyttäisiin, mutta se vaatisi selkeästi enemmän treeniä ja parempaa kriteereistä kiinni pitämistä. Saa nähdä saanko tuosta sähikäisestä koskaan kymppirivin tekijää, ehkä sitten kun se on veteraani? Toki enemmän se taitaa olla minun koulutustaidoistani kiinni ja juurikin niistä kriteereistä. Olen alkanut miettimään, että taidan olla ihan liian suurpiirteinen tokon huipulle... Mutta mennään sillä, mihin pystytään, Riehan kanssa on kuitenkin niin kiva tehdä :).

No, pronssi tuli meille tällä kertaa selkeästi, samoin meni ykkönen ja kakkonen ihan selkeästi paremmille. Tosi päteviä koirakoita oli koko kisa täynnä, onnea vielä kaikille tuloksiinsa tyytyväisille! Kisaaminen oli tosi mukavaa, vaikka väsymys olikin ihan valtaisa kun vihdoin melkein 12h päivän päätteeksi kotiin pääsin. Kaikkea sitä tekeekin vapaaehtoisesti.

Kotiseuralle LAUKAlle tuli myös kaksoisvoitto joukkuekisassa. Meidän joukkue sai hopeaa. Joukkueessa oli mukana Riehan pentu Fiini, joka sai ensimmäisestä kokeestaan ALO1-tuloksen, haastavista olosuhteista huolimatta. Onnea vielä :)!

Nyt keskitytään ihan muihin juttuihin ja mietitään tokon uusia liikkeitä paremmin joskus elokuun puolella.

Rotunsa (ja muutenkin) Paras Viima

Tänään lähdettiin pitkästä aikaa näyttelyyn Viiman kanssa. Onneksi vaan ihan naapuriin, Laukaaseen, koska tietysti unohdin rokotustodistukset ja näyttelypaperit kotiin. Oli huomattavasti kivempaa ajaa 15min niitä hakemaan, kuin ihmetellä jossain satojen kilometrien päässä, että mitäs sitten :D. Nyt siis päästiin näyttelyalueelle kohtuullisin pienin ponnistuksin.

Meidän näyttelyseurueeseen kuului Viiman lisäksi Naakka ja Ipi. Malikehä oli ekana ja Ipi oli siellä upeasti ROP-VET ja VSP. Siitä oli aika hyvä jatkaa porokoirakehän, kun ainakin yhdellä oli jo kasa pokaaleja plakkarissa.

Tuomarina toimi Markku Kipinä ja hyvin pian kävi selväksi, että tiukka tyyppi oli kyseessä. Koirat kopeloitiin kyllä päästä varpaisiin, lisäksi ne mitattiin. Sai siis ainakin rahalleen vastinetta :D. Tuomari tykkäsi, että Naakka oli huikean Hyvä veteraaniuros, mihin oltiin tyytyväisiä. Muutenkin H:ta jaeltiin avoimin käsin, eli ei ollut varmuutta, mitä Viimasta tykkää.

Tiina sai kunnian handlata Viiman ja hienosti se meni (vaikka pientä tuskan hikeä meinasi ilmeisesti pukata :D). Tuomari tuntui tykkäävän Viimasta ja niinhän siinä kävi, että Viima sai arvosteluksi Erinomaisen. Ja koska se oli ainoa ERI:n saanut porokoira, oli se myös automaattisesti ROP ja tietysti myös ROP-VET. Eli koko potti kotiin!

Kaikkein Paras Viima!!

Arvostelu meni näin:

Feminiininen, hyväluustoinen veteraani. Koon ylärajalta. Hyvä raajaluusto, hieman pehmyt selkä. Pitkä lantio, hyvä kaulalinja. Hyväilmeinen pää, hyvät korvat ja silmät. Turkki ok. Riittävä askel. Hieman korkea häntä.

Pakkohan sitä oli sitten jäädä myös isoihin kehiin. Olihan meillä tuplaedustus veteraanikehään ja Viimalle paikka vielä ryhmäkehään. Hieman kyllä jo väsytti, mutta kerrankos sitä.

Tällä kertaa Raisa sai handlata Viimaa, kun Tiina juoksi Ipin kanssa. Hyvin porukka veti, oli ilo katsoa! Viima vielä oikein skarppasi ryhmäkehään, kun vetskukehässä meinasi jo hieman väsyttää. Tätä edesauttoi edessä juossut ihana podengopoika, jonka kanssa Viima flirttali estotta. Pelinaisen vikaa :D. Menestystä ei näissä isoissa kehissä tullut, mutta eipä se juuri painanut.

Ihan seisotaan niin kuin näyttelykoirat

Semmoinen reissu meillä! Kannatti lähteä, vaikka aina omaa mielenterveyttä epäilenkin, kun näyttelyihin raahaudun. Suurkiitokset Raisalle ja Tiinalle handlauksesta ja Tiinalle kuvista!

Rieha kävi perjantaina kisatokoryhmän treeneissä. Tarkoituksena oli tehdä kisamaisena settinä ruutu ja zeta, että näkisi skarppaako zetaan jos on päässyt juoksemaan ensin. Mutta tokihan se sitten mokasi ruudussa ja olihan se pakko korjata. Se meni ruutuun ihan sata lasissa ja ei pysähtynyt sisään ja taisi mennä vielä maahankin suoraan. Vähän liikaa virtaa siis. Korjasin ja seuraavaksi tarjosi leikkiinkutsua ruudussa... No saatiin tehtyä loppuun.

Zetassa tuli sitten esiin juurikin se ongelma vauhtiliikkeen jälkeen. Ei ollut kuulolla ja istuminen meni seisomiseksi. Kuuntelemattomuus näkyi jo lähdössä, eli pitää ottaa se heti alusta huomioon. Heti, kun lähtö oli parempi, niin jäävätkin onnistui.

Sitten pyysin Satua liikkuroimaan meille pitkän seuruun. Siis oikeasti pitkän. Halusin nähdä, että missä vaiheessa vire laskee, jos on laskeakseen. Oltiin tehty alle jo yksi seuraaminen itsekseen. No, eipä se juuri laskenut, Riehalla oli vaan niin hauskaa. Toki se loppua kohden skarppasi paremmaksi ja sain sen pari kertaa kiinni huonosta käännöksestä tmv., eli sitä kautta saatiin pakettia tokomaisemmaksi. On se vaan semmoinen intopiukea!

Loppuun tehtiin paikkiset rivissä. Niissä ei juuri huomautettavaa, en nähnyt edes tassujen liikettä.

Eilen treenattiin vielä Killerillä. Riehalle tunnari, ohjattu, zeta ja luoksaria. Ei pahempia mokia, oli hyvin kuulolla, kapulat pysyi hanskassa ja stopit sujui. En viitsinyt sen kanssa kauheasti jankata.

Viima esitti myäs toko-osaamistaan tunnarin ja noudon myötä. Jos ei muuta, niin oli sillä ainakin tosi kivaa! Häntä heilui ja naama loisti, vaikka tunnarissa kapulat tuotiin yksitellen ilman minkäänmoista ajatusta haistelusta. Tavan nouto sen sijaan sujui kivasti.

Tuike sai tehdä häiriötreeniä kuuntelun muodossa. Pikkukoira sivulle perusasentoon ja muut häiriköi. Se oli ihan yllättävänkin hyvä ja skarppasi tosi hienosti! Sekin sai lisäksi tehdä noutoa sekä puisella, että metallisella kapulalla. Mielenvirkistystreeni toimi taas hyvin!

Häirkkötreenejä metsässä ja kentällä

Pikaiset treenipäivitykset viikon ajalta. Tuntuu muuten, että joka treeniin on lähdetty auringon paisteessa, sitten on alkanut satamaan ja juuri kun olen saanut sadevaatteet niskaan, niin sade loppuu, aurinko paistaa ja tulee kuuma. Ja tietysti treenin jälkeisellä jäähkälenkillä alkaa taas satamaan ja sadevaatteet on autossa. Pakko rakastaa Suomen kesää, mikä muu olisi näin *ittumaista!

Kuva Valokuvaus Tiina Karvonen

Sunnuntaina nähtiin kisatokoryhmäläisten kanssa Vihtavuoressa. Riehalle tehtiin superhäiriötreeniä. Ruutua otettiin kummaltakin puolelta ja hyvin sinne haki. Sen sijaan pallon heittely merkille mentäessä oli paha paikka. Onneksi senkin selvitti yhden kerran jälkeen.

Zetassa pallon heittely jatkui. Lisäksi tuli käskyjä, perässä kulkemista ym. Tässä Rieha oli todella hyvä, ei minkäänmoista reagointia, vaikka pallo lensi välillä melkein päähän. Sitten kun tehtiin ilman häiriötä, niin tuntui, että Riehalla oli melkeinpä tylsää :D. Jäävät sujui myös tosi hyvin kummallakin kerralla.

Ohjattu ja tunnari tehtiin myös liikkuroituna ja ne oli hyviä. Ohjatussa ei pyöritellyt yhtään ja tunnarissa oli varma meno. Loppuun vielä paikkikset porukalla. Istumisessa liikutteli tassuja pariin otteeseen, pitää ehkä laittaa namit tassujen päälle. Makuussa meinasi reagoida viereisen koiran sivu-käskyyn lopussa, joten sitä piti jumpata.

Tuike kävi tekemässä rallyjuttuja ja pääsi treenaamaan myös käytösruudun alkeita. Paikallaoloa toisen koiran suorittaessa siis. Luulen, että ei tule olemaan ongelma sekään, kun saan itse olla niin lähellä. Silloin ei iske pienelle koiralle hätä ;).

Kuva Valokuvaus Tiina Karvonen

Alkuviikko lepäiltiin, mutta eilen olikin sitten tehotreenipäivä. Aamupäivästä nähtiin Raisaa pk-juttujen merkeissä. Otettiin Riehalle kaksi erillistä viestitreeniä. Tarkoituksena treenata lähtöä rauhallisemmaksi ja haukkua pois. Matka oli siis todella lyhyt ja oltiin valmistauduttu sotasuunnitelmalla haukkumista varten.

Ekassa treenissä Rieha ei haukkunut kertaakaan. Tehtiin joku 8 lähetystä ja vaikka intoa oli, niin suu pysyi kiinni. Toisessa treenissä saatiin aikaiseksi yksi haukahdus Raisan päässä, josta heti palaute ja uusi lähetys, jolloin oli hiljaa. Todettiin, että odottelu saa Riehan kiihtymään, eli sitä pitää nyt treenata urakalla. Jatketaan lyhyelllä matkalla, että haukkumiseen voidaan puuttua heti.

Mutta kokonaisuutena hyvä treeni, saatiin Riehalle muistustusta hiljaisesta juoksemista ja lisäksi samalla hyvää häiriötreeniä. Nimittäin Tuike, Naakka ja Elsa-pentu toteuttivat hienosti häirikkökoirien roolia. Välillä Tuike tuli täysiä juosten vastaan ja Rieha hyppäsi sen yli. Välillä Naakka istui lähetyslinjalla ja Riehan piti se kiertää. Välillä Elsa juoksi Riehan perään pentuinnolla saalistaen. Riehan häiriökestävyys on siis ihan priimaluokkaa, kun mikään näistä ei saanut sitä hetkahtamaan millään lailla :D.

Viestitreenien välissä otetiin esineruutua. Riehalle kolme esinettä aika ryteikköisessä maastossa. Eka esine takakulmasta nousi nopeasti. Toinen nousi edestä pienen hakemisen jälkeen. Kolmas (jääkiekko) oli tosi vaikea, enkä meinannut saada Riehaa sinne suunnattua ollenkaan. Mutta loppupeleissä sekin nousi. Luovutukset oli onneksi kunnossa ja keskusteltiin siitä, miten tuollaisessa tilanteessa kannattaa toimia kokeessa.

Illalla suunnattiin vielä Lauran kanssa tokoilemaan Killerille. Rieha teki ensin tunnaria, ei ongelmia, vaikka tehtiinkin sellaisessa ihme keppi- ja roskamöyhyssä. Sitten ohjattua, jossa liikkuri oli tahallaan huono, eli tiputteli ja heitteli kapuloita ym. Sillä ei Riehaa hämätty ja kapulat nousi hyvin, eikä pyöritellyt. Luovutusten suoruuteen pitää nyt keskittyä.

Loppuun tehtiin seuruuta liikkuroituna. Paikallaan käännöksissä oli vinoutta, eli niitä hiottiin. Mutta liikkeellelähdöt oli hyviä ja käännökset liikkuessa myös. Viimeisenä Rieha haki vielä metallia hypyn yli, ei ongelmia.

Tuikelle taas rallyjuttuja. Se oli aika tuohtunut kaikesta häiriöstä (luultavasti päivän aiempi treeni jo painoi mummon tassuissa), mutta keskittyi kuitenkin ihan hyvin. Pysyi maassa paikallaankin, vaikka vähän pöhisytti. Hyvä mummo!

Rallyy, tokoo, viestii

Treenit on vetäneet taas tämän porukan puoleensa. Tiistaina nähtiin Annan ja Lauran kanssa hallilla, mutta koska vettä "ei juurikaan" satanut, niin loppupeleissä mentiin ulos. Se on kuitenkin tänä kesänä ihan hyvä juttu.

Tuike teki kuitenkin ensin hallissa rallyn voittajaluokan juttuja. Käytiin läpi Annan kanssa mitä sinne tulee ja testailtiin niitä. Oikealla seuraamisesta Tuikella alkaa olla joku idea, mutta siinä peruuttaminen ja kääntyminen on kyllä vielä tosi hankalaa muutenkin köpölle mummolle. Jalkojen välistä puolen vaihdot sujuu ihan ok, samoin kaikki liikkeestä jäävät. Takaa puolen vaihtoa pitää vielä treenata, mutta yhteiset käännökset samaan ja eri suuntiin sujuu. Kaukot sivulla onnistuu myös. Paljon se siis osaa, mutta paljon pitää vielä treenata. Päätin kuitenkin, että jos se vaan on kunnossa, niin japsien rotumestaruuksiin tähdätään voittajaluokkaan.

Koska se vaan on pieni ja pätevä. Kuva Henna Kyllönen

Riehalle tehtiin liikkuroitua zetaa, jossa olii hyvin kuulolla. Maahanmeno oli hinan hidas, mutta voimakkaammalla käskyllä tokeni sekin. Tunnarissa puhuttiin Riehan alun kuuntelemattomuudesta, eli ehtii siinä kyllä katsella ihan muualle kuin liikkuriin. Se kuitenkin skarppaa hienosti itse hakuun ja oma nousee varmasti, niin päätin, etten nyt ala sen ihmeemmin kikkailemaan sen kanssa. Korkeintaan kehun, kun katsoo liikkuriin. Tunnarin aloitusta voisi kyllä treenata paremmaksi ja vihjesana tarkottaisi jo skarpimpaa asentoa.

Seuraamisessa keskityin juoksun liikkeellelähtöihin, koska niissä Rieha ryntäilee herkästi, jolloin paikka huononee. Siinä täytyy vaan itse olla tarkkana ja tehdä lähtö enemmänkin ylös- kuin eteenpäin. Siinä ihan hyvää treeniä meille kummallekin.

Ohjatun palautuksen suoruustreeni vaihtui kapulan pidoksi, koska Rieha oli ihan possu ja puri kapulaa ihan törkynä. Tosin en saanut sitten kriteeriä pidettyä, eikä Rieha enää oikein tiennyt tuliko huomautus eteentulosta vai kapulan pidosta. Ei ehkä paras treeni ja jos treenaa näitä, niin ne on tehtävä erikseen, koska kummastakin ei voi huomauttaa järkevästi. Loppuun se sai vielä juosta ruutuun, mikä ehkä korvasi edellisen treenin tylsyyden.

Kuva Toko SM:stä

Keskiviikkona päästiinkin sitten toukokuun treenaamaan viestiä. Saatiin oikein kimppatreeni aikaiseksi kolmella koiralla ja koemaisella matkalla. Raisa oli Riehan apuohjaaja jääden A-pisteelle. Viime kerrasta taisikin olla jo vuosia aikaa, mutta Rieha onneksi juoksee melkein kenelle vaan ja varmasti Raisalle, joka on yksi lempi-ihmisistä.

Treeni todella tulee tarpeeseen. Rieha oli niin innoissaan, ettei meinannut malttaa millään. Eka koira haukahti vähän, toka huusi puolet ja Rieha kruunasi potin. Kaksi ekaa matkaa se huusi nimittäin ihan huolella, ei vaan pystynyt, kun oli niin siistii, niin siistii. Ei auttanut kovistelut tai tottistemppujen teettämiset ennen lähetystä.

Kolmannelle lähetykselle C:ltä A:lle otin sitten eri lähestymistavan. En vääntänyt, enkä kovistellut kuin kerran sanomalla hiljaa. Lisäksi jätettiin tuomari pois. Seuruutin sitä hetken ja lähetin sen siitä ihan huomaamatta. Ja Rieha meni ihan hipihiljaa, koko matkan! Lopetettiin treeni siihen ja Raisa palkkasi Riehan ruhtinaallisesti.

Puhuttiin kokeneempien kanssa, että SM:ssä on niin tylsää ottaa vähennyksiä haukusta, vaikka se hiljeneekin lopuille matkoille. Eli nyt treenataan vain lähetyksiä ja hiljaisuutta lyhyellä matkalla. Lyhyellä matkalla haukkuun pystyy paremmin puuttumaan ja voidaan opettaa hiljaisuus taas alusta saakka. Rieha on kuitenkin niin varma juoksija, että matkalla ei ole mitään merkitystä, eikä oikeastaan muullakaan mitä siellä sattuu. Puhuttiin myös yllätyksellisyydestä treeneissä, pitää ehkä vähän kikkailla, jolloin Riehakin joutuu vähän keskittymään.

Ai että, miten hieno vino ote. Tuon kun saisi aina!

Eilen nähtiin Satun ja Lauran kanssa Killerillä. Nyt oli helle, suorastaan painostava ilma. Tuike aloitti taas rallyjuttujen treenauksella. Saatiin takaa puolen vaihtoa edistymään jo ihan kivasti ja oikealla puolella seuraamista samoin. Kyllä siitä vielä pätevä tulee!

Riehan kanssa tehtiin ensin zetaa häiriköitynä. Ei mennyt lankaan vääriin käskyihin, vaikka keskittymään joutuikin. Häiriköinti lisää sen seuraamisen keulimista, joten se ei ollut siisteinä mahdollista. Jäävät onnistui muuten, paitsi yhden istumisen mokasi.

Tunnaria tehtiin ensin yksin koemainen, jossa ei ongelmia. Sitten päätin tehdä eläinkokeen. Olin nähnyt jonkun bortsun videon, missä yhdistetään ohjattu ja tunnari. Eli aloitus kuten ohjatussa, mutta kapulat tunnarikapuloita. Haettiin vasen, jolloin oikealle ja keskelle tuli yksi tunnarikapula, mutta vasemmalle sitten kuusi ympyrään ja niistä piti sitten malttaa nuuskia oma. Sitten vaan testaamaan. Ja Rieha oli todella hyvä! Hieno merkki, hieno vasemmalle kaarratus, rauhallinen nuuskiminen ja oma palautui täysiä. Ihan pro-Rieha, ei sitä niin vaan hämätä :).

Luoksetulossa muistuttelin vaan kumpaakin stoppia ja sivulle tuloa. Ei tarvinnut hinkata, koska ne oli onnistui hyvin.

Loppuun hinkattiin vielä sitä juoksuun lähtöä seuraamisessa. Rieha on kyllä niin kertakaikkisen ihana tuossa seuraamisessa, kun se vaan on niin innoissaan. Kaverit nauroikin, että se osaa jo melkein juosta paikallaan, kouluhevostyyliin ja sitten kun lähteen liikkeelle, niin ne jalat lentää edelleen. No, on se hyvä juttu, että yhdelle koiralle olen saanut opetettua että seuraaminen on maailman siisteintä :D.