Aika kortilla eli pikapäivitys

Tämän viikon treenaukset ym. tulee nyt pikapäivityksenä. Hullu työviikko, että saa vapaata harrastuksiin. 12h työpäivän jälkeen on oikeasti aika reipasta jos jaksaa vielä lähteä metsään rämpimään. Aika tuntuu muutenkin loppuvan kesken ihan totaalisesti, on sitä vaan jollain lailla pimeä kun hommaa tätä tekemistä yli äyräiden...

Jälkitilasto näyttää tämän viikon jälkeen tältä:

Matka 6300m
Kepit 104/118 (=88,1%)
Hukkia: 1

Plus miljoona hirvikärpästä, kolme kaatumista, lukuisia naarmuja ja mustelmia... Niin ja yhden katkenneen jälkiliinan, eli Bilteman halpisversio ei ollut kelpien(vedon)kestävä.

Ollaan tehty kaksi pidempää jälkeä. Ekassa nousi 5/6 keppiä, tokassa 4/6. Kulmat sujui hyvin kummallakin jäljellä. Välillä Riehalla on liikaa vauhtia, jota jarruttaminen vaan lisää. Tämä on aika tuskaista erityisesti rytöpaikoissa, joissa en pysty menemään lujaa (siitä seurauksena noita naarmuja ja mustelmia). Keppien ylitykset on johtuneet puhtaasti siitä.  Jana sujui vaihtelevasti (toisella kerralla se oli myös väärin tehty huonon ohjeistuksen takia eli ei poikittanut janaa vaan jatkui sen perään suoraan), joten ollaan keskitytty nyt pelkästään siihen.

Takana on 15 janatreeniä, eli eri pituisia janoja, josta jälki lähtee jompaan kumpaan suuntaan ja sen päässä on keppi joko suoraan tai kulman jälkeen. Nämä on sujuneet nyt hyvin, eilen tehtiin 10 treeniä ja jokainen meni paremmin. Riehan ongelmaksi janalla on muodostunut sen vauhti, eli on niin kovasti innoissaan, että painaa vaan, eikä muista avata nenää. Nyt nenä on alkanut aukeamaan ja rutiinit löytymään. Toivotaan, että tämä kantaa myös viikonlopun yli. Jotenkin se on vaan tyypillistä, että ongelmat tulee esiin juuri kun niitä vähiten kaipaisi...

Mitäs muuta. Maanantaina Rieha kävi hierojalla ja oli oikein hyvässä kunnossa. Pari pientä jumia, jotka saatiin hyvin auki. Lihakset oli hyvin tasapainossa. Venytyksiä saisi tehdä enemmän, ihan vaan että huoltoväli pysyisi edelleen pitkänä. Pitää siihen nyt muistaa keskittyä erityisesti treenien jälkeen.

Eilen tehtiin Raisan kanssa hyppytekniikkaa. Perussarjaa ja etäisyyden arviointia. Viima ja Rieha tekivät kumpikin. Riehan meno on oikein mukavaa, Viima menee omalla tasaisen varmalla tahdilla. Etäisyyden arviointi on sen kanssa mielenkiintoista, se kun ottaa laukka-askeleen jo kaikista lyhyimpäänkin väliin. Mutta kun meno on kuin dieseljunalla, niin ei kai sitä turhaan aleta riehumaan ja askelia venyttämään...

Me tehtiin nolla!!

Tänään kisattiin siis kotikisoissa kahden radan verran. Eka rata oli agirata, ihan mukava sujuva rata. Alkuun mietin paria eri ohjausta, olin ehkä vähän liian kiireinen ja siinä tipahti yksi rima. Puomin jälkeinen elämä mietitytti radalla eniten. Päädyin tekemään persjätön, joka yleensä toimii Riehalla hyvin. No, neitokainen oli jo kasvattanut vauhti niin paljon, että se ei kyllä lukenut ohjausta yhtään (toki olisin voinut vielä enemmän auttaa). Siinä siis yksi ylimääräinen hyppy ja tulos HYL. Aika olisi tälläkin radalla ollut superhieno.

Noihin lähtöihin pitäisi muuten kiinnittää huomiota, se menee kisoissa ihan porsaaksi. Kiskoo radalle kuin heikkopäinen, lakoaa maahan ja lähtee hiipparoimaan. Ei treeneissä ole ikinä tommoista, kisafiilis vähän puskee koiralle päälle :D. Eli pillit ym. treeneihin mukaan.



Toinen rata olikin sitten hyppyrata. Lähtö oli samantyyppinen kuin agiradalla ja päätin nyt testata eri ohjausta, eli menin vastaanottamaan. Se sujui hienosti. Toisen putken jälkeinen elämä oli minulle se vaikein, kun en oikein tiennyt mihin ehdin. Oli kuitenkin hyvä etten yrittänyt lähteä vaihtamaan puolta ja sain vietyä Riehan takaaleikkauksella renkaan jälkeiselle hypylle. Siinä tuli aika isoa kaarta, mutta rimat pysyi. Loppurata meni hienosti, toki sielläkin olisi voinut paremmalla ohjauksella pienentää kaaria esim. pujottelun jälkeisellä hypyllä. Mutta nyt en pystynyt parempaa ja olin kokonaisuutena rataa todella tyytyväinen.

Siitä irtosikin meidän ensimmäinen 0-tulos, LUVA ja sijoitus 2/23. Aika oli -11,66 ja tosiaan vielä jäi parantamisen varaa, mutta kuten videonkin onnen kiljunnalta kuulee olin rataan aika tyytyväinen :)



Riehan kanssa aksaaminen on todellista veitsenterällä taitelua. Olen aikasemmin aksannut ihan eri tyyppisten koirien kanssa, eli oikeastaan kaiken opitun sai heittää roskiin. Toki siihen on vaikuttanut myös se, että agility on tippunut meidän harrastuslistassa. Ei siis yksinkertaisesti olla treenattu niin paljoa kuin tarvitsisi, jos haluaisi nopeammin tuloksia.

Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin edistytty ja se alkaa tuottamaan tulosta. Enää en koe olevani radalla aivan pulassa ja aina myöhässä, vaan välillä mennään ihan samalla radalla. Ennen kaikkea, osaan jo vähän ajatella miten Riehaa kannattaa radalla viedä. Ei ole helppoa ohjata tuollaista raivoisaa, irtoavaa tykkiä, mutta on se vaan silti aika antoisaa, kun koira antaa ihan kaikkensa! Kyllä meistä vielä agiliitäjiä tulee, vaikka aikataulu voi olla vähän hitaampi.

Taas jälkeä ja yksi agistartti

Käytiin eilen montuilla lenkillä ja Vesku tallasi Riehalle jäljen siksi aikaa vanhenemaan. Vanheni sitten vähän enemmänkin, kun Rouva Porokoira päätti kadota vartiksi. Hämärä alkoi jo hiipimään, mutta onneksi se sitten palasi ja päästiin vielä valoisan aikaan ajamaan. Rouva Porokoirakin oli aivan onnesta soikeana, oli niin hauska reissu... Olihan meilläkin hauskaa, hirvikärpäsinvaasion kanssa.

Pituutta jäljellä 550m, kuusi keppiä, vissiinkin viisi kulmaa. Vanheni sen reilun 1h15min.

Rieha oli taas ihan liekeissä päästessään jäljelle. Jos edellinen jana oli ihan super, niin nyt hohhailtiin ihan huolella. En tiedä vaikuttaako se, että Vesku on tehnyt jäljen siihen jotenkin innostavasti, mutta se tosiaan pomppi ja hyppi miten sattuu ja lopulta kaarrattamalla pääsi lähtemään oikeaan suuntaa.

Eka keppi löytyi hyvin, samoin toka ja kolmas. Sitten mentiin sellaista haipakkaa risukossa, että sinne jäi ilmeisesti kaksi keppiä. Kova vauhti kostautui myös viimeisessä kulmassa, josta veti yli ja vasta kaarrattamalla takaisin. Päästin sen siinä vaiheessa irti, koska en jaksanut jarruttaa ja tuntui, että jarrutus vaan kasvatti vauhtia. Lisäksi viimeinen suora oli kivisessä rinteessä ja onnistuin siinä kaatuman ilman vetävää kelpietäkin.... Irti se jäljesti paljon nätimmin ja viimeinen keppi nousi hienosti.

Intoa oli siis tänään enemmän kuin järkeä... Ei vaan aina voi tietää, mistä tuo vire tulee. Alla oli kuitenkin tunnin lenkki, eli liikuntakin piti olla hoidettu. Jana ärsytti eniten, välille jääneet kepit ei niinkään. Mulla on muutenkin nyt tosi iso janaongelma itsellä, koska en yhtään tiedä, minkälainen suoritus siellä on sallittu. Jotenkin kuvittelen, että koiran on edettävä yhdellä käskyllä luotisuoraan ja lähdettävä jäljelle tiukalla 90 asteen käännöksellä. Tai oisihan tuo varmaan se ihanne, mutta ilmeisesti siellä kuitenkin sallitaan vähän laajempikin etsintä ja kaarrattaminen jäljelle? No, katsellaan...

Tänään käytiin juoksemassa yksi agistartti oman seuran kisoissa. Ihan ok rata, tosin alku oli heti tosi kinkkinen, enkä oikein tiennyt miten sen ohjaan. No, rata kosahti heti siihen, koitin lykätä Riehaa irtoamaan kakkoshypylle ja samalla liikkua sivulle kohti kolmosta. No, Riehahan irtosi, kävi kakkoshypyn, sen edessä olleen hypyn ja vielä kääntymässä sen takana olleessa putkessa... No, irtoavahan se on, enkä sitten kuitenkaan auttanut sitä kääntymisessä tarpeeksi. Loppurata ok, tosin en enää jaksanut niin panostaa. Huomenna kaksi starttia lisää!

Jäähdyttelylenkin ohdessa tehtiin Killerin isolla kentällä pari eteenmenoa. Niissä ihan hyvä meno, vaikka Rieha aika läkähdyksissä olikin.

Sitten lähdettiin treenaamaan janoja, koska edelleen janapaniikki. Tallasin metsään kolme eri janatreeniä. Jokaiselta lähti jälki, jonka päässä oli keppi.

Eka jana oli lyhyt, ehkä n. 15m ja jälki lähti 10 metristä oikealle. Tämä oli hyvä, varma eteneminen ja kaarratus oikeaan. Keppi löytyi hyvin ja hieno luovutus.

Toinen jana oli pidempi n. 30m ja jälki lähti 20 metristä vasempaan. Tämäkin aika hyvä, nosti jäljen varmasti ja taas hieno kepin nosto.

Viimeinen jana oli n. 30m ja jälki lähti melkein takamerkiltä oikeaan. Tämä oli ehdottomasti huonoin. Toisaalta itse luultavasti sotkin koiraa, kun en jaksanut kiertää kunnolla takamerkille, eli lähdin metsään melkein etumerkiltä. Rieha koitti sitten kovasti nostaa tätä menojälkeä, eikä oikein edennyt suoraan. Otin takaisin ja mentiin lähemmäs ja lopulta oikea jälki löytyi. Tässä oli pisin jäljestysmatka, n. 50m ja sen päästä löytyi keppi taas hienosti.

Nyt ei ollut samanlaista hönkäilyä janalla kuin eilen, mikä oli hyvä juttu. Rieha kyllä löytää jäljen ja lähtee varmasti oikeaan suuntaan. Suoraan eteneminen on se jännin paikka, vaikka sekin Riehalta yleensä onnistu. Sain siihen tänään ihan hyviä vinkkejä kokeneemmilta, katsotaan josko päästäisiin toteuttamaan. Ainakin jos ylemmissä luokissa aikoo kisata, niin janan täytyy olla hyvä.

Jälkitilasto:

Matka 5200m
Kepit 80/91
Hukkia: 1

Tuike ja Vimps on jääneet nyt vähemmälle treenille, mutteivat tietenkään vähemmälle huomiolle. Yksityislenkkejä ja pientä temputusta on nekin saaneet. Viima taitaa olla vaan enemmänkin tyytyväinen, kun sitä ei raahata mihinkään. Tuike tarvitsee enemmän touhua, mutta senkin köpöisyys rajoittaa jonkin verran tekemistä. Sille on ensi viikolle varattu fyssariaika, eli mummo pääsee taas huoltoon!

Ketjupanta kaulaan ja ärinäksi!

Tallinnan reissu sujui hyvin ja heti kun sain nukuttua matkaväsymyksen pois, niin oli pakko päästä treenaamaan. Rieha oli onneksi ihan samaa mieltä asiasta :).

Raisa tallasi meille jäljen vanhenemaan Hiihtomaahan, kiitos siitä! Sain puhelinopastuksen janalle, muuten en tiennyt jäljestä mitään. Vähän meinasi olla jännää, mutta päätin luottaa koiraan.

Rieha lähti etenemään janalta määrätietoisesti oikeaan (sen verran tiesin, että sinne jälki lähti). Ensimmäiseen keppiin törmättiin piakkoin ja niitä alkoi tippumaan tasaiseen tahtiin. Luovutukset oli tosi hyviä, revitin ensin kepillä ja sitten vaihdettiin se namiin. Alussa vauhti oli suht kova, mutta loppua kohden ei tarvinnut enää niin paljoa jarruttaa.

Viimeinen keppi oli merkattu krepillä ja siitä iso palkka ja leikit päälle. Loppusaldona 5/6 keppiä, eka ja vika  nousivat, eli välille jäi joku. Kulmat meni hyvin, näki kuinka selkeästi vaihtoi suuntaa. Kokonaisuudessa siis ihan loistomeno! 

Sports Tracker näytti matkaksi 550m ja aikaa sen selvittämiseen kului ihan hinasen päälle 10min. Eli lujaa mentiin, kun oikeasti palkkasin sitä kepeiltä aika hyvin. No, jääpähän kokeessa aikaa vetää jälki vaikka uudestaan :D.

Vaikka minua jännitti, niin kummasti se Riesku vaan osaa!

Jälkitilasto:

Matka 5100m
Kepit 73/82
Hukkia: 1

Jälkimetsästä mentiin tekemään hyppytekniikkaa ja tottista. Hyppytekniikassa korkeuden arviointia ja tein ihan niin rajun vedon, että nostin viimeisen esteen lopulta metriin. 80cm ja 90cm meni upeasti, mutta ekalla kerralla metristä hypätessä kaatoi esteen. No, eikun uusi yritys ja sen jälkeen muisti nostaa niitä takajalkoja. Minkäänmoista jännitystä ei jäänyt, se meinasi ihan väkisin hypätä metrisen takaisinpäin, vaikka kuinka ohjasin sitä kiertämään. Jätettiin se hetkeksi hautomaan.

Pienen tauon jälkeen alettiin sitten treenaamaan tottista. En löytänyt Riehan omaa ketjupantaa ja laitoin sille päähän ihan liian ison ketjupannan. Se onnistuikin saamaan jalkansa siitä läpi ja voi vitsit, minkälaiset raivarit se meinasi saada, kun tulin irrottamaan sitä. Kauhea ärinä ja rimpuilu. Oli suorastaan hupaisaa :D. 

Tässä on taustalla se, että Rieha on "hieman" ehdollistunut ketjupantaan. Kun otan sen käteen, niin se alkaa hyppimään päin, koska haluaisi pannan päähänsä tai sitten vaihtoehtoisesti repiä sitä. Olen sen antanut sitä tehdä, koska pk-tottiksessa vire on kuitenkin todella tärkeää ja tuolla fiiliksellä Riesku on tulta ja tappuraa. Ainoa vaan, että samalla pannan poisottamisesta on tullut pienoinen taistelu. Ketjupanta on tosi pieni, koska Riehan kaula on niin pieni. Samalla sillä on kuitenkin isot korvat, eli panta jää herkästi niihin jumiin. Siitä seuraa sellainen kiskontahyppimisesitys, kun otan pantaa pois ja Rieha kiskoo samalla päätänsä päästäkseen käsiksi pantaan. 

Pitäisi varmaan vähän treenata tuota, niin ei olisi niin kova show. On vaan niin hauskaa, kun se on niin järjettömän vireessä ja raivokkaalla asenteella. Tulee mieleen sen pikkupenturaivarit, kun se teki omasta mielestään jotain tärkeää ja sen meni keskeyttämään. Minusta tuo tietty periksiantamattomuus ja kovuus on vaan hyvä ominaisuus, koska tehdessä se on kuitenkin hanskassa ja pystyy keskittymään täysin. Mutta ilmentää juuri sitä pk-tottiksessa haettua voimaa ja asennetta. Muualla elämässä Rieha on kuitenkin ihmisiä rakastava maailman kiltein tyyppi ja kainaloeläin. Pikkupenturaivaritkin jäi nopsasti pois kun hiffasi, että ihmisten kanssa yhdessä tehdessä on paljon hauskempaa ;).

Mutta selvittiin pantaepisodista hyvin (lähinnä kun itse lopetin nauramisen) ja päästiin tekemään. Tehtiin seuruuta ammunnan kerran, jäävät ja luoksarit voittajan mukaan. Ampuminen perus-Riehaa, häntä heiluu, tiivistää ja innostuu vaan. Muutenkin oli aika keulivaisella päällä seuraamisessa, mutta se ei kuulemma näkynyt ulospäin. Jäävät meni hienosti ja ne kuulemma näyttikin hyviltä. Luoksetulot ok.

Sitten siirryttiin metriselle. Tehtiin ensin yksi toisto palkaten namilla kummaltakin puolelta. Pieni kolautus mennessä ja käskytin huonosti takaisin, jolloin koitti kiertää, palautin ja tuli hyvin yli. Tehtiin yksi hyppy vielä kapulan kanssa ja se oli ehdottomasti päivän paras. Kapula saa sen vireen korkealle ja ehkä se myös samalla miettii hyppäämistä paremmin. Makealla menolla yli ja ripeästi takaisin. Nyt tajusin, että Riehalle ruokapalkka on selkeästi tässä huonompi. Turhaan siis palkkaan namilla, hyppy on tehtävä joko lelulla tai sitten kapulan kanssa.

Loppuun tehtiin lyhyt paikkamakuu ammunnan kera, ei ongelmaa. Sen jälkeen vielä eteenmenoa, johon oltiin viety lelu valmiiksi treenin alussa. No, Riesku oli sen jo unohtanut. Lähti kuin tykin suusta, mutta kohti metristä. Leiskautti siitä yli ja sieltä mutkan kautta lelulle. Hieman meinasi naurattaa, taitaa keepi vähän tykätä haasteista :D. Tehtiin vielä kaksi muuta lähetystä, nyt siirrettiin metrinen syrjemmälle. Niissä oli hieno meno. Viimeisessä käskin maahan ja lakosi välittömästi. Juoksin leikkimään ja palkkaamaan koiran luokse ja siihen oli hyvä päättää treenit.

Olipa hauskaa, pk-jutut on vaan niin kivoja ja treeni-into on huipussaan!

Hyppytekniikat, keppijälki ja Katjan koulutus

Tänään oli taas semmoin säätöpäivä, ettei tosikaan. Mutta treenit sujui ja oli kivaa, vaikka alkuun ei oikein napannutkaan.

Raisan kanssa treffattiin eka hyppytekniikan merkeissä. Rieha teki perussarjaa kapulan kanssa ja lisäksi korkeuden arviointia. Kapulan kanssa hyppiminen sujuu hienosti ja korkeudenkin lisäys onnistui, vaikka Rieha ehkä vähän laiskasti siinä vaiheessa hyppäsikin.

Sitten päästiin Kivahon Katjan oppiin ja otin teemaksi tottiksen. Katsottiin alkuun 3-luokan jäävät ja tein kisamaisesti istumisen, maahanmenon ja luoksarin sekä seisomisen ja luoksarin. Ja mokailin ihan huolella askelissa, on ne vaan vaikeita! Katja tykkäsi, että jäävät on hyvällä mallilla, erityisesti istuminen ja maahanmeno. Luoksetulot oli myös hyviä. Seisomisessa voisi olla napakampi ja siihen sain vinkiksi yksinkertaisesti hieman hidastaa tahtia ja se toimikin aika hyvin.

Seuraamisesta Katja ei sitten tykännytkään. Tai lähinnä liikkeelle lähdöistä juoksuosuudessa, muuten oli ok. Riehalla tippuu juoksuun lähdössä herkästi kontakti ja nostaa sen vasta parin askeeleen jälkeen. Treenattiin sitten pään asentoa. Siinä pitäisi olla vaan kriteeri niin selvä ja palkata vaan, kun pää pysyy ylhäällä, muuten peli seis. Kun osaisikin olla aina niin mustavalkoinen.. Liikkeiden alkuja pitäisi treenata paljon enemmän, että Rieha pysyisi niissä aina skarppina.

Toisessa setissä tehtiin tasamaanouto kilon kapulalla, vinoestenouto ja eteenmeno. Noudoissa itsessään ei ollut mitään ongelmaa, Rieha meni ja tuli täysiä, luovutukset, irroitus ja perusasento oli kaikki priimoja. Myös kapuloiden haku ja liikkeiden välit pelasi. Mutta se on aika pahasti kiinni kapuloissa, eli ei kyllä kysele lupaa ennen lähtöä. Katja halusi puuttua siihen. Saatiin vinkiksi käsikosketuksen opettaminen, eli ennen noutoon lähtöä koiran täytyy koskettaa kuonolla avonaiseen kämmeneen. Tämä siis rutiiniksi aina treeneissä, kokeessa se jätetään vaan pois, eli siellä seisotaan kädet nyrkissä. Zenille kuulemma on opetettu näin, kun tuppasi kyttäämään kapuloita. Muuten tässäkin selväksi se mustavalkoisuus, jos valuu kytistämään, niin selkeä palaute ja nostetaan vaikka istumaan suoraan. Samalla siihen sitten superpalkka, kun joudutaan nillittämään.

Loppuun tehtiin vielä eteenmenoa. Riehan esitys oli aika surkea, meni n. puoleen väliin ja vasta toisella käskyllä loppuun, siellä tosin hienosti maahan. Näkyy se treenaamattomuus. Katja myös sanoi, ettei koskaan treeneissä lähetä koiraa eteenmenoon suoraan seuruusta, ettei vaan vahingossakaan vaikuta paikkaan. Jos otetaan seuruuta, niin sitten pysähdytään perusasentoon ennen lähettämistä.

Muuten mentiin aikalailla samoilla ajatuksilla kuin itsekin olen tehnyt, ensin lelu yhdessä, sitten appari vie salaa, lopulta lelu on siellä treenin alusta jne. Näin tehtiin vielä kaksi eteenmenoa ja niissä oli ihan priima meno. Katja kehoitti treenaamaan myös ylipitkää matkaa niin, että maahanmeno otetaan ennen palkkaa ja siitä saa vielä juosta palkalle.

Hyviä ajatuksia ja oli hyvä juttu, että päätin ottaa tottista tokon sijaan!

Riehalle oli myös jälki vanhenemassa ja käytiin ajamassa se settien välissä. Lyhyt jälki, ehkä 100m, tarkoituksena vaan treenata janaa, keppejä ja kulmia. Suunnilleen tältä se näytti (koira on tänään tuo sininen viiva :D). Näitä on ihan hyvä piirtää, niin pysyy vähän kärryillä siitä, mihin suuntaan on menty. Muuten teen aika herkästi samanlaisia kuvioita.

Jana oli tänään lyhyt ja siellä oli namia. Toimi ok. Siitä Rieha lähti hieman kaarrattamaan, mutta palasi kuitenkin kulmalle. Muuten kulmat sujui ok. Toisessa kulmassa mentiin vähän jäljen ohi, mutta otti tokasta kepistä hyvin hajun ja kävi sen nostamassa. Sen jälkeen mentiin paljon tarkemmin ja loput kolme keppiä nousi varmasti.

Jälkitilasto:

Matka 4550m
Kepit 68/77
Hukkia: 1

Nyt onkin tiedossa pari lepopäivää, kun tämä lähtee Tallinnaan katsomaan Williamsin Robbieta :).

Viesti kulkee

Tänään vedettiin hyvän mielen viestitreenit. Tarkoitus oli ottaa pitkää matkaa ja vain pari lähetystä. Tila ei ihan riittänyt kilsaan ja Sports Tracker ei pelannut, niin en sitten saanut oikein selkoa miten pitkälle menin. Varmaan jonkun reilu 600m. Maasto nousi vahvasti, eli toisaalta ihan hyvä ettei rinteessä tullut tuon pidempää matkaa, turhaan sitä koiraa hapottaa. Kiviä ym. myös riitti ihan tarpeeksi. Riehan vauhdilla nuo aina vähän jännittää.

Päätin tosiaan, että tehdään vaan kaksi lähetystä ja minä menin tuttuun tapaan B:lle. Tuike tuli mukaan häiriökoiraksi ja A:lle saatiin tuomariksi Veskun kaveri. Rieha odotteli hyvin ja lähti kuin ammuttuna, ääntäkään ei kuulunut. Siirryin n. 100m risukkoisessa maastossa C-pisteelle, eli saatiin pieni jäljestyspätkäkin aikaiseksi. Lähtö A:lta C:lle oli sujunut myös tosi hienosti. Muutaman äännähdyksen oli päästänyt pahimmassa rinteessä, mutta ei mitään häiritsevää.

Vauhti siis makea ja motivaatio kohdillaan, eli viime treeni oli vaan hetken sekoilu. Nyt saatiin myös hyvä palautteleva sille. Rieha juoksi vielä treenin päätteeksi C:ltä A:lle lelu suussa itsekseen, eli tulipahan siinäkin urheiltua. Tuike suoritti häiriökoiran tehtävänsä mainiosti ja puuskutti menemään maastossa reippaasti.

Viestin jälkeen käytin hyväksi mukana ollutta vierasta ja tehtiin vielä lyhyt janatreeni. Eli näyttöjana, josta lyhyt jäljestyspätkä, jonka päässä keppi.

En tiedä hiffasiko Rieha näyttöjanaa ihan täysin, eteni kuitenkin ok ja nosti jäljenkin pienen mietinnän jälkeen. Kepille hyvin ja siitä iloinen luovutus, eli treenin tavoite saavutettiin. Koiria tuntematon vieras oli muuten ihan otettu Riehan taidoista :).

Viima ei päässyt metsäreissulle mukaan, koska se pääsi ihan yksin juoksulenkille. Tosin ne ei ole Viiman lemppareita, ainakaan Veskun tahdilla tehtynä. Vasta kun se tajuaa, että puoliväli on ylitetty niin se siirtyy etupuolelle ja lähtee menemään kotia kohti innoissaan. Minun tahtiset juoksulenkit sopii sille paremmin ja olenkin nyt koittanut ryhdistäytyä oman juoksemisen kanssa.

Jäljet, tottikset ja juhlaa

Eilinen jälki meni ihan metsään. Jana meni ok. Itse jäljellä oli taas marjastaja ja Rieha jäljesti kovin hienosti - marjastajan takille ja ämpärille. Huolestuneen näköinen marjastaja katseli parinkymmenen metrin päässä, että aiotaanko viedä hänen marjat... Siinä vaiheessa ei ollut oikein enää mitään tehtävissä, en tiennyt yhtään, missä jälki menee (sisko kävi sen tallaamassa), eikä Rieha enää oikeaa jälkeä nostanut. Vähän meinasi hermoa kiristää, mutta koirahan teki ihan oikein, eli seurasi jälkeä. Tämän jäljen voi siis laskea puhtaaksi hukaksi.

Käytiin sen jälkeen tekemässä palautteleva nurtisilla. Paljon namia ja viisi keppiä. Tämäkään ei mennyt ihan putkeen, koska olin astutunut koiran*askaan ja Rieha ei oikein arvostanut nameja, jotka siinä itsessään. Alkupätkä meni ihan jälken sivussa ja selkeästi ällötti. Kepit kyllä rekisteröi. Nurtsi muuttui tosi vetiseksi ja suurimmat jätökset ilmeisesti huuhtoutui sen mukana, kun loppumatkasta se pystyi taas menemään jäljellä. Ei se kaikkia nameja syönyt siltikään, mutta kepit nousi.

Tuike kävi ajamassa saman jäljen ja sille kelpasi ihan jokaikinen nami :D. Se ei ole niin turhan tarkka, syöminen on mummokoiran ykkösjuttu. Muutenkin se oli hirmuisen pätevä ja keskittyneesti imuroi nurmikkoa.

Illasta käytiin vielä Riehan kanssa tokoilemassa kisatokovuorolla. Tehtiin alkuun paikkamakuu rivissä, siinä ei ollut ongelmia, paitsi lopussa meinasi reagoida naapurin istumiskäskyyn. Jumpattiin näitä erikseen ja sitten pystyi jo paremmin erottelemaan omat ja muiden käskyt. Sain hyvin myös palkatuksi liikkurin huomioimattomuudesta.

Sitten tehtiinkin tottista. Eka henkilöryhmää, joka sujui ok. Samoin jäävissä oli aika makea meno. Ei sotke asentoja ja juoksusta tehdyt jäävät alkavat olemaan aika napakoita. Kerran tein koemaisesti liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja liikkeestä seisomisen. Hyvä meno, ei juuri olisi ollut tuomarilla naputettavaa.

Vinoeste tehtiin myös kerran kapulan kanssa. Heitto oli ihan vino (mutta meni yli!), enkä mennyt korjaamaan. Eipä se Riehaa haitannut, meni ja tuli ihan täysiä. Tätä se kyllä niin rakastaa! Ja painava kapula on sen mielestä aivan huippujuttu, sitä ei melkein malttaisi vaihtaa edes leluun.

Loppuun vielä eteenmenoa. Ekalla kerralla Rieha juoksi kentällä olleelle merkille ja vielä sen poistonkin jälkeen yritti sinne. Nuo on kyllä vaikeita tuollaiselle silmäkoiralle, onneksi pk-kisoissa harvemmin mitään kunnon merkkejä kentällä onkaan. Käytiin viemässä sitten lelu yhdessä ja kun se sujui, niin lelu vietiin näkemättä ja viimeisenä lähetin sen ilman lelua ja otin myös maahanmenon. Viimeinen oli ihan nappisuoritus, suorastaan erinomainen.

----------------------------------------

Tänään tein itse jäljen, pituutta n. 400m, kolme kulmaa ja  viisi keppiä. Vanheni juoksulenkin ajan, eli reilun tunnin.

Jana ei ollut tänään kovinkaan hyvä, lähti sinne tosi kovalla höngällä. Löysi kuitenkin jäljen ja ekan kepin hyvin. Ekasta kulmasta hönkäsi yli ja palasi jäljelle niin sivusta, että toka keppi meni siinä. Toinen kulma oli sen sijaan hyvä ja sitten alkoi olemaan taas järkeä hommassa. Loppumatka sujui hyvin ja kaikki loput kepit nousi.

Hirveästi oli taas intoa, mutta järki liittyi mukaan vasta loppuvaiheessa. Ehkä noita alun kulmia pitäisi namittaa, samoin kuin treenata tuota janaa vielä enemmän itsekseen. Muuten olin menoon ihan tyytyväinen, kepit nousi hienosti, kun niiden kohdalle osuttiin ja ylitettiin monta kunnon polkua täysin ongelmitta.

Jälkitilasto:

Matka 4450m
Kepit 63/72
Hukkia: 1

Illalla juhlistettiin Riehan valioitumista pienellä porukalla. Eipä sitä yksin tässä oltaiskaan. Ja saatiin vielä superhienoja lahjojakin, kiitos kaikille :). 

Riehan mielestä illan ehdottomasti paras juttu oli kylässä käynyt vauva. Se siis rakastaa pieniä vauvoja ihan yli kaiken. Rakkaus menee jo jopa hysteerisyyden puolelle, kun se vaan ihan vähän haluaisi käydä nuolemassa ihanaa nyyttiä. Häntä heiluu hulluna, jalat steppaa ja kieli lipoo. Itkevät vauvat aiheuttavat varsinkin aivan kauhean hoivavietin. Tämä ihana vauva oli tosin tänään hipihiljaa, mutta pelkkä paikallaolo oli Riehasta aivan ihanaa. Heti, kun nyytti lähti, niin Riehakin rauhoittui ihan eri lailla. Jos se saisi päättää, niin se varmaan makaisi vauvan vieressä koko ajan. Luultavasti into laantuisi jos olisi enemmän vauvojen kanssa tekemisissä, mutta ainakin tälläiset satunnaiset vauvat on sen mielestä aivan ylimaallisen ihania olentoja.

Vierivä koira ja ohjaaja ei sammaloidu

En taas käsitä, miten paljon olen onnistunut hommaamaan tekemistä. Kisoja ja kokeitakin on luvassa niin paljon, että alkaa jo epäilyttämään onko tässä mitään järkeä. Varsinkin, kun tajuaa, että ei tässä ehdi treenata. Ja työtkin vaikeuttaa harrastuksia. Olen kisojen takia joutunut vaihtamaan paljon vuoroja, mikä tarkoittaa sitä, että vapaita päiviä treenaukseen jää huomattavasti vähemmän. Vuorotyön ihanuuksia, kun ei nuo viikonloput ole automaattisesti vapaita. Ihan kuin alkaisi hieman stressiä pukata... Murr.

Ei kannata ressata, rennosti lennellen vaan

Treeniajan vähyys konkretisoitui tällä viikolla, kun tajusin, ettei olla treenattu viestiä sitten viime kokeen. Aika on vaan mennyt ja on ollut niin paljon kaikkea muuta. No, eikun äkkiä treenaamaan, kun Veskullakin oli vapaa. Mukava kimppatreeni saatiin pystyyn, onneksi meillä on täällä päin niin hyvä viestiporukka!

Päätettiin vaihtaa ohjaajien päitä, eli minä jäin A:lle ja Vesku meni metsään. Se kuulosti hyvältä idealta, mutta olisi ehkä pitänyt ajatella vähän tarkemmin. Pitkä tauko treeneissä, pitkä matka (meinivät ilmeisesti aika lähelle kilsaa), vieras maasto jne., niin olisi ehkä kannattanut pysyä helpossa edes jossain...

No, Riesku juoksi ekan pätkän B:ltä A:lle hyvin. Myös lähetys C:lle meni hyvin, Rieha lähti kuin ammuttuna. Seuraava koira oli jo lähetetty, kun Rieha yllättäen palasikin takaisin A:lle. Ajoin sen pois, mutta se koitti palata vielä uudestaan, eikä lähtenyt edes Narun perään. Sitten ajoinkin sen pois ihan kunnolla. N. 100m päästä se lähti menemään omin avuin.

C-pisteeltä lähetyksessä oli myös ongelmia. Se oli taas lähtenyt hyvin, mutta sen jälkeen oli hypännyt lähellä olleen ojan yli huonosti. Se tömähti pohjalle niin, että ilmeisesti ilmat lähti pihalle. Tästä johtuen se oli ollut aika pöllämystynyt, eikä enää oikein lähtenyt. Vesku oli hieman sille ärissyt ja lopulta se meni.

Kaksi viimeistä matkaa helpotettiin, eli kumpikin pää liikkui lähemmäs. Nyt hetsasin Riehan kunnolla lähtöön ja se lähtikin ihan uskomatonta vauhtia. Se oli ottanut edellä juosseen Naakan kiinni ja ne tulivat kuulemma D:lle ihan peräjälkeen. Myös D:ltä lähtö oli onneksi sujunut hyvin, eli siihen oli hyvä päättää treenit. Rieha oli ihan onnessaan ja hyvällä tuulella, eli pienesti paineistavat treenit ei siinä näkyneet millään lailla.

Huonosti suunniteltu treeni, mutta ehkä parempi, että saatiin ongelma esiin treeneissä, eikä kokeessa. Pääasia, että viimeiset pätkät Rieha juoksi ongelmitta. Kuvastaa hyvin sen luonnetta, vähän voi yrittää luistaa, mutta kun tarpeeksi tiukasti tehdää asia selväksi, niin sen jälkeen se on aivan fine.

------------------------------

Tänään treffattiin Merja ja Ruu JATtilassa. Riehalla ohjelmassa tottista. Hieman seurailin sitä eilisen törmäyksen jälkeen, mutta vaikutti olevan ihan ok, niin uskalsin ottaa metrisenkin ohjelmaan.

Aloitettiin kuitenkin jäävillä, Merja takapalkkasi. Oikein hyvä meno, kaikki kolme onnistui. Seisominen juoksustakin on parantunut huomattavasti. Otin myös yhden luoksetulon samaan syssyyn.

Sitten tehtiin metristä. Tehtiin ilman kapulaa, tarkoituksena vaan motivaatio ja muistuttelu siitä, mistä olikaan taas kyse. Toisella puolella namikuppi ja minun päässä lelu. Vaihtelin korkeutta, eli korkeamman hypyn jälkeen tuli helpompi matalampi. Eka oli heti metrissä, mikä oli ehkä vähän huono idea tauon jälkeen. Kolautti mennessään jonkin verran ja sen jälkeen koitti kiertää. Palautin takaisin ja sen jälkeen tuli ok yli. Täydessä mitassa menohyppy oli selkeästi huonompi, kun taas takaisin tullessa hyppäsi paremmin. En tiedä johtuiko sitten palkasta. Yhtään Rieha ei hyppyä jännää, se kävi sen hyppäämässä metrisenä kerran itsekseenkin, kun en tajunnut vahtia... Mutta hyppytekniikkaa pitää koittaa treenata.

Loppuun pari eteenmenoa, niissä hyvä meno.

Tuike pääsi halliin myös ja tehtiin voittajan liikkeitä. Ruutu löytyi hyvin ja stoppikäskyjäkin kuunteli. Istumista piti muistutella, mutta sekin alkoi sujumaan. Luoksetulo oli yllättäväkin hyvä. Hyppynouto täydellinen. Metalli ok, kunhan ensin ehti syödä maassa olleet namit... Kaukoissa oli jumitusta, kun halliin tuli koira, muuten tekniikka hyvä. Seuraamistakin tehtiin vähän, eikä sekään ollut pahan oloista. Lopputulemana, kyllä se vielä osaa. Jos vaan viitsisi viedä sen kokeisiin...

Treenien jälkeen ajeltiin Petäjävedelle katselemaan lampaita. Rieha sai alkuun kuljettaa laumaa yksin, eli ihmistä ei ollut nyt edessä. Pidettiin se vielä liinassa, että pystyin takaa säätelemään vauhtia. Lampaathan liikkuu vikkelämmin ilman ihmistä. Tässä treenissä sillä alkoi lamppu syttymään, se näytti välillä ihan oikealta paimenkoiralta kun lähti hiipimään lampaiden perään. Se myös osasi itse lukea lampaita ja lähti kiertämään jos ne meinasi kääntyä. Tätä tehtiin pitkät matkat ja välillä treenattiin flänkkejä takaa ohjaten ja se reagoi ohjaukseen hyvin. Ihan pätevää!

Treenattiin flänkkejä myös niin, että olin itse lauman lähellä ohjaamassa. Nyt Rieha sai olla irti. Välillä saatiin parempia kaaria, välillä vähän huonompia, joissa meinasi valua turhan lähelle. Flänkkien jälkeen tehtiin myös kuljetuksia ja saatiin hyvää rauhallista pätkää myös irti. Pikkuhiljaa alkoi väsymys kuitenkin viedä paimenesta voiton ja silloin ei enää oikein jaksanut olla järkevä. Väsymyksen huomasi hyvin siitä, että se alkoi sanomaan käskyihin vastaan yhä enemmän ja maahanmenot oli sellaisia 5s. pituisia, vaikka kuinka ärisi.

Kokonaisuutena nämä paimennukset on olleet tosi mielenkiintoisia. Niissä tulee selkeästi koiran luonne esiin. Rieha on kiihkeä, kova ja rohkea. Se meinaa tulla välillä turhan lähelle lampaita, koska se selkeästi haluaisi vähän haastetta. Se ei kuitenkaan vedä yhtään överiksi ja osaa säädellä painetta kuulemma hyvin. Eli se ei mene iholle/puremaan, vaikka menee lähelle, pikemminkin haastaa lampaita. Anniina sanoikin, että siitä tulisi hyvä koira työskentelemään ahtaissa tiloissa, koska se ei pelkää painetta. Minun pieni kovapääni. Ja kuljetuksissakin näkyi tänään hyvää malttia, eli varmasti sitä etäisyyttäkin saisi treenaamalla paremmaksi, samoin kuin noita flänkkejä.

Kovuus on siinä mielessä haaste erityisesti noissa flänkeissä, että Rieha alkaa herkästi vastaamaan ihmiseltä tulevaan paineeseen paineella takaisin. Se ikäänkuin syttyy taisteluun, niin kuin se syttyy treenikentällä ja silloin se unohtaa lampaat. Se ei siis tule puremaan :D, mutta nostaa hännän ylös ja on valmis taistelemaan, ikään kuin taisteluleikissä. Toisaalta tämäkään ei ole ongelma, kun ei turhaan sitä haasta. Nytkin flänkit sujuivat kaikista parhaiten, kun itse olin vaan mahdollisimman hiljaa ja rauhassa ja koira sai ihan itse kiertää ja hakea etäisyyttä luonnostaan.

Lopputulemana, pieni paimenkoira asustaa Riehassakin. Oli hienoa nähdä, miten siltä alkoi tulla ihan itsenäisiä ajatuksia ja toimintamalleja. Varmasti siitä tulisi tosi pätevä eläin, kun vaan treenaisi.

Viima sai käydä myös katsomassa lampaita, ihan ensimmäistä kertaa elämässään. Ne oli ihan hirmuisen jänniä. Kauhea haukkuminen niskavillat pystyssä alkoi saman tien ja jarrua pohjaan, että noiden lähelle en mene. Lopulta se uskalsi tulla lähelle ja sai käydä vähän kiertämässä laumaa, edelleen tosin piti murinahaukkua. Mutta vaikka lampaat jänniä olikin, niin selkeästi kiinnostavia.

Viiman mielestä paras juttu paimennusreissussa taisi kuitenkin olla Poke-koira, jonka kanssa se pääsi ihanasti tanssahtelemaan. Se siis selkeästi haluaa itselleen lampaiden sijaan yhden paimenkoirapojan, pistetääs asialistalle :)....

Hyppytekniikkaa, esineitä ja jälkeä

Raisan kanssa hyppytekniikkaa oman pihan agikentällä. Eli siinä grillikatoksen ja marjapuskien väliin jäävällä kaistaleella :D. Höysteenä vielä tehokas taaperohäiriö.

Alkuun perussarjaa. Yksi toisto ilman kannettavaa esinettä ja sitten otettiin mukaan ohjatun kapula. Aika kiva meno. Varsinkin kun sain palkatuksi lelulla maahan, niin pää painui vielä paremmin. Hyvin askelsi ja ponnisti muuten.

Toisena harjoitteena tehtiin pk-hyppyharjoitusta. Nyt oli käytössä vaan neljä apuhyppyä, koska enempää meiltä ei löydy (alkuperäisessä treenissä kuusi hyppyä). Toki niitä pitikin alkaa vähentää, niin aloitetaan nyt sitten samantien. Pk-hyppy itsessään oli ihan matalana. Tässäkin olisi pitänyt tehdä eka toisto ilman kapulaa, koska selkeästi ekalla kerralla joutui vähän mallaamaan. Sen jälkeen meno parani ja pystyi tulemaan kapulan kanssa hyvällä rytmillä ja pää alhaalla.

Hyppytreeneistä ajettiin vielä maastoilemaan. Raisa tallasi Riehalle jäljen ja sen vanhentuessa tehtiin esineitä. Esineruutu oli n. 30x50, siellä kolme esinettä, joista haetutin kaksi. Tultiin tekemään ihan ilmottautumisen kautta. Rieha oli ihan liekeissä ja juoksi ihan täysiä. Esineet kuitenkin löytyivät nopeasti (ensin etureunan esine, sitten takareunan esine). Luovutukset oli myös ihan priimoja, eli eipä siinä ollut valittamista millään muotoa.

Sitten se jälki. Pituutta sille tuli varmaan n. 400m ja siellä 5 keppiä ja neljä kulmaa (jälkikäteen selvitettynä). Jana n. 30m. Minua vähän epäilytti, että noinkohan Riehan sotkee jäljen ja esineruudun, koska sillä on aiemminkin ollut siihen taipumusta. Janalle se lähti kuitenkin ihan ok, tosin itse oli kovasti epäileväinen sen oikeellisuudesta. Raisa kuitenkin ystävällisesti vinkkasi, että koirasi on menossa ihan oikeaan suuntaan, jolloin minäkin älysin lähteä perään.

Rieha jäljesti tosi korkealla nenällä, mikä minusta kertoi sitä, että esineruutu oli mielessä. Se menikin ekan suoran kepistä ohi, en huomannut sitä itsekään. Ekaan kulmaan tuli ok, mutta pyörittiin siinä jonkun aikaa. Siitä jatkettiin ja nosti ekan kepin, joka oli siis kakkoskeppi. Siitä taas korkealla nenällä eteenpäin ja aloin oikeasti epäilemään, että ollaanko jäljellä. Stoppasin sen yhdessä vaiheessa, jolloin se kääntyi takaisin ja pienen jäljestyksen jälkeen nosti kolmoskepin.

Kolmoskepiltä se lähti määrätietoisesti etenemään suoraan alaspäin, ikään kuin siinä olisi ollut kulma. Tässä vaiheessa arvasin, ettei mennä enää jäljellä. Se meni nuuskimaan maassa ollutta linnun raatoa. Pienen hetken päästä jatkoi taas yhtä määrätietoisesti matkaa ja nosti kepin, joka oli siis jäljen viimeinen keppi.

Ykköskeppi ja neloskeppi jäivät siis metsään. Muut löytyivät, vaikka kieltämättä hieman erikoisin menetelmin. Raisa piirsi minulle jäljen kuvion, ja se oli jotain tälläistä (ei se kyllä ihan noin jyrkästi janalta lähtenyt ja oltiin alussa ihan jäljella, keppi vaan jäi :D):



Oma analyysi oli, että ekasta kepistä mentiin ohi, koska kiire. Ja kun meni nenä ylhäällä, niin ei ehtinyt. Kolmannesta kepistä mentiin myös ohi, edelleen nenä ylhäällä. Tässä vaiheessa varmaan itse mokasin, koska en luottanut koiraa ja stoppasin sen. Sen takia se ei enää edennyt, vaikka oli todennäköisesti vielä menossa jäljellä. Rieha ratkaisi asian kääntymällä ja keppi nousikin sen takia. Sitten oikaistiinkin tuo yksi sakara kokonaan ja se pääsi takaisin jäljelle vasta viimeisellä suoralla.

Nyt on ainakin kaksi selkeää asiaa, mitä pitää treenata. Eli esineruutua ja jälkeä samaan aikaan. Jos tekisi vaikka ensin jäljen ja sitten esineet, niin oppisi sitä kautta paremmin erottelemaan niitä? Toinen, mitä tarvitaan on toisten tekemät jäljet. Tämä lähinnä minulle, koska oli kertakaikkisen kamaa, kun en tiennyt, missä jälki edes suunnilleen menee. En siis kuitenkaan uskaltanut luottaa Riehaan, varsinkin kun se veti niin nenä ylhäällä.

Jälkitilasto:

Matka 4050m
Kepit 58/67 eli kepinnostoprosentti tällä hetkellä 86,6%



Voi jäljen marjat ja yrjöt

Jos viime jälki oli täydellinen, niin tänään sitten säädettiin. Mutta säätökin on välillä oikeasti hyvästä. Tässäkin treenissä opin niin paljon.

Tallasin Riehalle siis reilun 400m pitkän jäljen. Siinä 6 keppiä ja kolme kulmaa. Vanheni lenkin ajan eli n. 50min. Jana oli 20m ja kaikki oli hienosti suunniteltu. Kun palasin jäljen päästä, niin huomasin, että janalle on ilmestynyt mustikanpoimijoita, yhteensä neljä kappaletta, joista yksi vielä joka suuntaan vilistävä taapero. Tein henkisen facepalmin ja kävin sitten sanomassa, että eivät vahingossa ota janamerkkiä puusta pois luullen sitä roskaksi. Iloiset marjastajat lupasivat jättää sen rauhaan.

Lenkillä jo pohdin, että mitenköhän käy, mutta tämmöistähän voi sattua kokeessakin, joten eikun yrittämään. Kaiken kruunasi vielä se, että jälkiliina oli kotona, joten jouduttiin jäljestämään tavallisessa hihnassa.

Janalla Rieha eteni vielä ihan ok ja lähti jopa oikeaan suuntaan jälkeä, mutta sitten se alkoi vetämään jäljen taakse, johon marjastajat olivat siirtyneet. Taaperoikäinen oli siellä vielä oikein extrahoukutuksena ilonhuutoineen.

Pyörittiin siinä sitten aikamme, Riehalla oli kauhean kivaa. Se kieriskeli sammaleissa, kuikuili marjastajia ja heilutti mulle häntää. Itseä meinasi sapettaa ja ajattelin jo, että lähdetään pois. Palasin kuitenkin takaisin janalle ja pyysin uudestaan etsimään ja niin R lähti etenemään. Ekan suoran keppi nousikin hurjalla hännänheilutuksella ja siitä palkaksi kunnon revittelyt.

Ekaan kulmaan Rieha meni hyvin, mutta sitten siinä ilmeisesti oli taa harhajälkeä ja meni toisesta kepistä yli. Kulman paikkeilla kierrätti kuitenkin itse itsensä takaisin jäljelle ja kolmannelle suoralle mentiin jo todella tarkasti. Kolmas keppi nousi hyvin.

Kolmas kulma oli sekin tarkkaa työtä ja siitä mentiin nopeasti neljännelle kepille. Sen Rieha luovutti hienosti, mutta sitten sille tuli huono olo ja se oksenteli jäljen viereen 3-4 kuolaoksennusta. Se makasi mättäillä ja yökki varmaan 5min. Annoin sen olla ihan rauhassa ja lopulta aikansa venyteltyään se lähti itse liikkeelle ja nosti jäljen varmasti. Tässä vaiheessa sen työskentely oli upeaa, se tarkisteli välillä jäljen sivusta, mutta palasi aina takaisin jäljen päälle.

Kaksi viimeistä keppiä löytyi hyvin, mutta luovutukset ei enää olleet niin sähköitä, eli ilmeisesti siihen huono olo vähän vaikutti. Yleensä se haluaa tuoda kepit mulle käteen revitettäväksi, nyt se nosti kaksi viimeistä ilmaan ja tiputti ne eteen. Pääasia, että ne kuitenkin selkeästi ilmaisi.

Tässä vielä demonstraatio jäljestä, aika hieno kuvaus, vaikka itse sanonkin :D.

Kuten sanoin, tämä jälki opetti paljon. Rieha tietää mitä tekee ja siihen pitää luottaa. Hermojen menettäminen ei auta mitään, ennemminkin pitää palata takaisin ja rauhoittaa tilanne. Vaikeista olosuhteista huolimatta se selvitti jäljen tosi hienosti, kunhan vaan annoin siihen mahdollisuuden. Kokeessa olisi varmasti riittänyt aika ja kaikki tarvittavat kepit nousi.

Eli ehdottomasti kannatti lähteä ja yrittää. Tässä olisi voinut syyttää ympäristöä/olosuhteita/mitä vaan. Kirota maailmaa, soitella vihaisia puheluita koiran työskentelyn pilaavista ulkopuolisista tekijöistä. Miten helppoa olisi ollut jättää homma kesken heti alkuunsa ja jäädä vellomaan. Mutta kun yrittää, niin saattaa onnistua ja jatkossa tälläisistä tilanteista selvitään huomattavasti helpommin. Se on se asenne mikä merkkaa, eikä muuten koske vaan tätä jälkeä, vaan ihan kaikkea.

Oksentelu pitää nyt miettiä, se taisi yökkiä viimeksikin kotona jäljen jälkeen. Mietin, että onkohan uusilla valjailla tekemistä asian kanssa. Rieha menee aika tiukalla vedolla, niin jos ne painaa jotenkin ikävästi. Vanhoilla valjailla en muista sen yökkineen. Täytyy laittaa sille tilaukseen valjaat, joissa kiinnitys tulee alakautta, sekin varmasti auttaisi.

Jälkitilasto:

Matka 3650m
Kepit 55/62

Ohjaustekniikkaa ja tottiksia

Heti alkuun täytyy pyytää Vimpsiltä anteeksi... Sen puiden tuijottelu olikin loppupeleissä perusteltua. Takapihalla ilmeisesti asuu orava. Se on aiemmin ilmeisesti vaan onnistunut pysymään piilossa meiltä ihmisiltä. En tiedä onko sillä ihan pesä siellä puiden latvassa, vai miksi se siellä viihtyy. Useamman päivän se kuitenkin on siellä Viiman ihmeteltävänä ollut. Siinä on kova homma porokoirakka seurata sen touhuja. Ollaan monesti aiemmin mietitty, että Viimalle pitäisi ottaa joku lemmikki, mitä se voisi seurailla ja nyt sillä on oma pihaorava!

Perjantaina oli Ohjaustekniikkakurssin toinen osa ja voi pojat, me taas opittiin paljon! Rata oli tämmöinen ja siellä harjoiteltiin jos jonkinmoista kuviota.

 Kuviot oli tänään:

4-5 vippaus

5-6 linjamerkkaus

7-8 sylivekki

12-13 japanilainen/pakkovalssi-jaakotus

15 putkijarrutus

Vippaus oli alkuun haastava. Rieha reagoi niin pieneenkin ohjaukseen, eli sai olla todella tarkkana ajoituksen kanssa, muuten se oli joko esteen toisella puolella tai sitten käännös oli myöhässä ja se hyppäsi hypyn takaisinpäin. Lopulta sain sen onnistumaan ja Rieha kääntyi sillä hyvin.

Linjamerkkausta tehtiin jo viimeksi, eli sillä käytiin merkkaamassa koiralle hyppylinja 6-hypylle. Kädet helikopterina ja liikkeelle ennen koiraa.

Sylivekki tehtiin samansuuntaisesti riman kanssa ja lähellä hyppyä, ohjaten kummallakin kädellä hypyn yli. Tämä toimi hyvin.

Pujottelun avokulma käytiin auttamassa ja Rieha pujottelikin todella hienosti. Puhuttiin muutenkin pujottelusta ja siitä, miten koiralle pitää antaa suoritusrauha kolmen ensimmäisen ja viimeisen kepin aikana. Eli silloin ei saa ottaa etäisyyttä tmv., vaan niissä autetaan koiraa mahdollisimman paljon. Ihan hyvä pointti ja Julia sen hyvin näyttikin.

Japanilainen oli itselle uusi kuvio, käytännössä se oli ikään kuin pakkopersjättö. Se toimi Riehalla hyvin. Samaan kohtaan kokeiltiin myös pakkovalssia. Rieha tiesi jo tässä vaiheessa kuviot ja Julia meinasi kuolla nauruun, kun se kuulemma lähti hyppäämään niin pienestä vinkistä ettei tosikaan.

Erikseen treenattiin vielä pyöritystä ja sylikäännöstä yhdellä hypyllä. Pyöritys ei ollut yhtään Riehan juttu, se vaan kertakaikkisesti lähti niin isolla kaarella. En usko, että sen kanssa kovin äkkiä tuollaista käyttäisin, joku muu kuvio toimisi varmasti paremmin. Sylikäännös tehtiin vaikeasta kulmasta ja sitä en meinannut saada onnistumaan millään. Suoremmasta kulmasta Rieha sen osaa, mutta tuossa kääntyminen oli vielä vaikeaa.

Kiva kurssi ja paljon opittiin! Joten noihin kuvioihin on alkanut tulemaan ihan eri lailla sellaista levollisuutta, siis omalle kohdalle. Sen kautta ehdin paremmin ja ne sujuvat paremmin. Mukavata :).

Ennen agia treenattiin myös hiukan tokoa ja tottista Miian ja Tarjan kanssa. Juoksusta jäävät oli taas työn alla. Maahanmenot oli hyviä ja seisomissakin oli editystä. Ohjatusta tehtiin kumpikin suunta ja ne sujui aivan superisti! Riehan asenne oli just, eikä melkeen, on se aika hieno. Tunnari tehtiin liikkuroidusti, pientä varmistelua oli, mutta aika varma kuitenkin. Loppuun vielä pari eteenmenoa, joissa hyvä suora eteneminen.

Lauantaina ajelin katsomaan palveluskoirien SM-kisaa Tampereelle. Halusin tietysti nähdä Riehan sulhasmiehen Timin ja lisäksi paikalla kisasi useita treenikamuja. Oli tosi kiva reissu ja oli ihan mahtavaa nähdä tuttujen ja tuntemattomien upeita suorituksia. Puhuttuakin tuli niin paljon, että oli ihan hyvä ajella yksin kotiin ja olla hiljaa :D. Hattua nostan kaikille tuolla kisanneille, pk-lajeissa mitataan koiran ominaisuuksia niin monella tasolla.

Tim edusti kisoissa ainoana kelpienä ja teki kyllä hienoa työtä. Tottiksen tuomari oli tiukka (selkeitä eroja sielläkin näkyi tässä), mutta heidän meno oli tosi kivan näköistä. Loppupeleissä Tim ja Angelica sijoittuivat haussa sijalle 7., mikä on huikea suoritus kovassa seurassa. Aika hieno mies Riehalla!

Lisäksi meidän treenikamut Seija ja Tiina kisasivat Halti-suursnakun kanssa viestillä kultaa. Noin mahtavassa seurassa me saadaan treenata viestiä. Itsellekin iski kova kipinä. Ehkä jos kaikki natsaa, niin ensi vuonna kisoissa nähdään myös yksi black&tan-kelpie :)?



Rieha sai tuliaisiksi isojen palveluskoirien kapulan ja se oli aika supersiisti juttu!

Tänään treenasin Riehan kanssa kotipihalla vähän hyppytekniikkaa ja päälle vielä noita ohjauskuvioita parilla hypyllä. Otettiin eka takaaleikkauksia hypylle, sitten vähän saksalaista. Hyppyteeninä set pointtia, rimat suht korkealla. Hyvin kokosi minun mielestä painoa taakse.

Yksi täydellinen ja yksi vähemmän täydellinen jälki

Rieha ajoi tänään n. 400m pitkän jäljen jolla, 6 keppiä ja 3 kulmaa. Jana n. 20m. Vanheni reilun puoli tuntia.

Jana oli upea. Janoja on treenattu oikeastaan vaan tämä kesä, oisiko alla joku parisenkymmentä. Rieha ei ole kertaakaan ottanut takajälkeä, eikä ottanut nytkään. Lähti etenemään varmasti, tosin aika vauhdikkaasti. Eka suora oli lyhyt, alle 50m, eikä siinä ollut keppiä. Rieha veti ekasta kulmasta hieman yli vauhdin takia, mutta palasi itsenäisesti takaisin kulmalle.

Tokalta suoralta 3 keppiä, jokainen varmalla työskentelyllä. Tällä suoralla oli myös yksi tien ylitys, ei ongelmaa. Toinen kulma oli ihan priima, toiselta suoralta nousi seuraavat 2 keppiä. Viimeinen kulma onnistui myös ihan täydellisesti, siitä varmalla työskentelyllä loppuun, jossa viimeinen keppi.

Aivan tosi makea jälki, mukana ollut Veskukin sanoi, että olipa hieno. Alussa oli pientä yli-innokkuutta, mutta loppua kohden rauhoittui koko ajan enemmän. Kepit nostaa tosi varmasti ja sen oikeasti näkee, kun saa hajun niistä.

Jälkitilasto:

Matka 3250m
Kepit 50/56

Viimalle tehtiin samalla reissulla verijälki laimennetulla verellä. Se vanheni iltaan ja Vesku kävi ajamassa sen. Ja oli kuulemma ollut aika epätoivoista. Eka suora oli mennyt hyvin, sen jälkeen Viima oli haahuillut päättäväisenä ihan missä sattuu. Jotenkin tuntuu, että tämä on nyt jonkinmoinen motivaatio-ongelma, muut jutut metsässä kiinnostaa huomattavasti enemmän. Taitaa jäädä viikonlopun koe Viimuskalta nyt väliin :(. Tosi harmi, kesän ainoa koe, mihin päästäisiin. Mutta eipä se auta, jos ei treeneissä suju, niin tuskin se sujuu kokeessakaan....

Edit. Ja asian ratkaisi viimeistään se, että Vimps on nyt linkannut jalkaansa pariin otteeseen ylös noustessa. Pitää sitäkin seurata...

Puita tuijottava porokoira

Viiman touhut on välillä ihan omaa luokkaansa. Sillä on aina ollut omia erikoisuuksia, joita ollaan huvittuneina seurattu. Nuorena se pyöritteli kiviä rannassa itsekseen pitkiä aikoja. Se myös tykkää kuunnella maata. Se tuijottaa maata pää kallistellen puolelta toiselle ja aikaa voi vierähtää hyvä tovi. Ollaan mietitty, että jotkut maahiset sieltä sille juttelee tai mannerlaatat liikkuu, eikä me vaan ymmärretä. Pörräävät ötökät saa sen myös välillä vastaavaan transsiin, silloin ei pysty keskittymään mihinkään muuhun.

 

Nyt uusin villitys on puiden tuijottaminen. Viima istuu jonkun puun alapuolella ja tuijottaa sen latvaan niskat väärällään. Välillä sinne pitää myös haukkua ja heiluttaa häntää. Siinä on selkeästi takana ajatus siitä, että puussa on joskus ollut jotain. Puissa ei kuitenkaan ole yhtään mitään (ainakaan ihmissilminä nähtävää), mutta silti sinne pitää tujottaa. Eilen se vietti illan tujottaen vaihtoehtoisesti paria kolmea takapihan puuta ja hyvä, että malttaa syömään tulla tehtävältään. Puiden tuijottelu on siirtynyt myös metsälenkeille, eli se selkeästi laajenee eri ympäristöihin.  Näitä juttuja voi jossain määrin sanoa hieman pakkomielteisiksi, se ei millään haluaisi lopettaa.

 

Silloin, kun Viima jostain innostuu, niin se todella innostuu. Niin kuin tästä uudesta lelusta, jonka ostin Riehalle TVA-palkinnoksi. Rouva Porokoira takavarikoi sen välittömästi ja makasi sen kanssa pihalla koko illan, välillä sitä tyytyväisenä jäystäen. Rieha ei saanut tulla lähellekään.

Maailman tyytyväisin porokoira

 

Viima heltyi Riehalle sen verran, että se sai leikkiä lelun paperisella etiketillä sen irrottua... Onneksi se on Riehasta ihan yhtä hyvä lelu sekin.´

 

 

Viima kävi eilen ajamassa vuorokauden vanhentuneen verijäljen. Se oli aika haastava, siinä tuli kaksi ihan kunnon tien ylitystä eli luutavasti jälkeä oli sotkettu. Yöllä oli myös satanut. Se lähti hyvin liikkeelle, mutta meni ekasta kulmasta ohi. Sittn tuli tenkkapoo, kun se piti tuijottaa puiden latvoja. Istui vaan ja tuijotti. Patistelun jälkeen se lähti ajamaan ja tokalle kulmalle tuli ok. Kaadosta meni hieman ohi ja jäljesti Veskun paluujälkiä. Kaadolle sitten kierrättäen.

 

Vähän nyt epäilyttää viikonlopun MEJÄ-koe. En oikeasti kestä, jos Viima vaan tuijottelee puiden latvoja... Noista on vaan vaikea päästä eroon, jos se päättää touhottaa jotain tuollaista, niin sille ei oikein mahda mitään. Kai se on käytävä tämä koe katsomassa ja sitten tehdä päätökset jatkon suhteen.
 





Tuikultakin terkut

 

Tänään käytiin iskän ja koirien kanssa juoksemassa maastossa. Samalla tein Riehalle esineruudun, jolla kokoa ehkä 20x40m ja siellä 3 esinettä. Maasto oli aika haastava, isoa kiveä ja risuja. Mutta toisaalta ihan hyvä, että välillä ei ole niin selkeä maasto ja olipahan ainakin piiloja esineille.

 

Rieha handlasi ruudun erinomaisesti. Etureunan avainnauha nousi ekana, sitten keskellä ollut tumma hanska ja lopulta takana ollut vaalea hanska. Kolme lähetystä ja kolme esinettä, ei ollenkaan paha meno. Luovutukset oli myös ok, tosin viimeiseen kävi heti uudestaan kiinni, kun irroitti. Olen välillä palkannut sitä esineillä, ei ehkä paras idea...

Pk-jutuista puheenollen. Riehan sulhasehdokas Tim osallistuu ensi viikonloppuna palveluskoirien SM-kisoihin Ylöjärvellä, lajina haku. Tim on ainoa kelpie koko kisassa, eli senkin takia jo huikea suoritus! Pidetään kovasti peukkuja huippuparille! Siinä meillekin tavoitetta tulevaisuuteen :).



Viikonloppuna mm. häirikkökäyttäytymistä, aksakisaa ja jälkeä

Viikonloppu hujahti nopeasti. Perjantaina oltiin Riehan kanssa bh-kokeessa kaupunkiosuuden häiriökoirakkona. Varmistin ensin tuomarilta, että eihän suoritettua bh-koetta voi enää hylätä ja kun ei kuulemma voi, niin mentiin :D. Ei vaan, Riehan kanssa on niin helppo mennä, se suhtautuu leppoisasti kaikkeen. Ihmiset on aivan ihania ja ohitettavat koiratkaan eivät kiinnostaneet. Riehasta ohittelu ja odottelu oli tosin aika tylsää, mutta välillä on pienen keepin tehtävä mitä pienen keepin on tehtävä.

Bh-kokeen tottisosuuden jälkeen trenattiin vähän itsekin tottosta. Juoksusta jäävät sujuivat tänään aika hienosti. Eikä niitä häirinnyt edes viereisessa autossa suu vaahdossa räyhännyt mali. Lisäksi tehtiin kentällä eteenmenoa yhdistettynä pieneen seuruuseen. Siinä oikein hieno eteneminen, ei moitittavaa.

Lauantaina suunnattiin Orivedelle ja pitkästä aikaa agikisoihin. Viime startista olikin aikaa 10kk. Olen halunnut rauhassa treenata ja toisaalta ollaan keskitytty enemmän muihin lajeihin. Mutta jospa sitä nyt innostuisi taas, näistä kisoista jäi ainakin todella hyvä fiilis!

Eka rata oli oikein mukavan oloinen. Se lähti parilla hypyllä, josta suorassa linjassa puomille. Muutenkin rata oli mukavan suoraviivainen, eikä siellä ollut meille pahoja ansaesteitä. Siihen oli aika selvät kuviot rataantutustuessakin. Rieha oli ihan liekeissä menossa radalle ja selvitettiin se omasta mielestä aika hyvin. Kaksi rimaa tuli alas, toinen enemmän Riehan piikkiin, toinen ihan täysin minun piikkiin. Viimeisen putken jälkeen oli kohta, johon en vaan yksinkertaisesti ehtinyt ja olin ihan koiran edessä. Olisi ehdottomasti pitänyt viedä se toiselta puolelta. Tuloksena tältä radalta siis 10, ihanneaika alittui -14.29.

Toisella radalla alku oli hieman haastavampi. Siinä oli pimeään putken päähän vienti. Se meni radalla hieman pelasteluski, Rieha tiputti riman ja kaarratti aika voimakkaasti, mutta kyllähän se putkeen menee. Muuten rata meni kivasti loppuun saakka, jossa sekoilin puomilla ja siitä tuli kieto toisiksi viimeiselle hypylle. Tämä ihan täysin oma moka, suunnittelin siihen alunperin takaaleikkausta, mutta nyt säädin valssin kanssa. Tältä radalta myös 10, ihanneaika alittui tässäkin -13.06.

Kokonaisuutena olin ratoihin todella tyytyväinen. Itsellä oli hyvä asenne, uskalsin liikkua ja juosta. Ei ollut sellaista pelkoa persiissä, että miten käy. Oltiin ihan samalla radalla. Kontakteilla oli pientä porsastelua, mutta en itse ollut kauhean selkeä niiden kanssa. Hienoa oli, että puomin ylösmenot onnistui, eli ei niissä tosiaan tarvita pysähdyksiä. Lopputelmana, meillä on oikeasti mahdollisuuksia saada nollia, eikä homma mene päättömäksi sinkoiluksi. Tuli suorastaan himo kisata lisää!

Tässä vielä videot radoista, kiitos Tiinalle!



Tänään päivällä käytiin uimassa ja loikoiltiin koko porukalla rannalla. Löydettiin aivan mahtava lahti, jossa on hiekkaranta, kirkasta vettä, eikä ketään muita. Kyllä kelpasi köllötellä helteessä!

Illan viiletessä käytiin tekemässä Viimalle verijälki hautumaan ja Rieha ajoi samalla reissulla lyhyen metsäjäljen. Pituutta sille tuli n. 300m, kahdella kulmalla ja kuudella kepillä.

Janalle Rieha lähti taas reippaasti, meni hieman yli jäljestä, kaarratti takaisin ja lähti hyvin oikeaan suuntaan. Neljä ekaa keppiä nousi hyvin, samoin meni eka kulma. Toiselle kulmalle se tuli myös hyvin, mutta sitten se lähti kaahotuksella kaarrattamaan ja yhdestä kepistä mentiin tämän takia ohi. Viimeisen kepin se taas löysi hienosti, kaarratti takaisin jäljelle ja siitä hyvä nosto.

Yksi keppi jäi metsään, mutta ihan ok meno muuten. Epäilen, että lopun sekoilu johtui siitä, että Viiman verijälki meni läheltä ja se sai hajua siitä. Vesku siis teki sen, eikä tajuttu että osutaan noin lähekkäin. Välillä en ole aina varma, onko Rieha jäljellä, mutrta kummasti se vaan nuo kepit nostaa ja se kai siinä on tärkeintä.

Vaikeat jäljet, sujuvat tottikset ja agilityflow

Saatiin Hennalta myös Tuikkusesta pari loisto-otosta. Tältä näyttää veteraani-ikäisen valepennun rallytoko. Aika ihanalta.

Tuike on saanut taas niin paljon kehuja ulkonäöstään ja onhan se ehkä maailman söpöin lyhyessä turkissa. Mietin vielä, että pitäisikö se ajaa vielä kerran, niin pysyisi turkki kohtuudessa talvellakin. Tiheä se kuitenkin on, eli en usko, että tarvitsee pitkää päälliskarvaa lämmön eristykseen. Kunhan ei nyt ihan kalju ole.

Mummeli pääsi tänään Riehan agitreenien ohessa verestämään perinteisen tokon juttuja. Tehtiin noutoa, merkkiä ja ohjattua noutoa. Se teki tosi kivasti, merkkikin oli ihan täysin mielessä. Ohjattu oli vähän enemmän hakusessa, tuntui, että se unohti kapuloiden olemassa olon sillä aikaa kun meni merkille. Mutta kumpikin puoli nousi loppupeleissä oikein hyvin. Ja valepentu sai taas ihailuita yleisöltä :).

 

Riehan kanssa tehtiin lämppälenkin ohessa vähän tottista. Alkaa se 3-luokan tottis hieman jo kummittelemaan mielessä... Lähinnä siis ne jäävät juoksusta ja niitä nyt alettiin testailemaan. Maahanmenot sujui oikeastaan heti alusta. Seisomiset oli alkuun parempia, mutta loppua kohden niissä tuli valumista. Selkeästi on vaikeampaa pysähtyä napakasti, kun itse liikun nopeasti. Sitä täytyy siis treenata. Lisäksi heiteltiin vähän kilon kapulaa. Riehalla ei siinä ole ongelmia, suuremmat ongelmat on siinä, että saanko itse heitettyä sen tarpeeksi kauas. Siinäpä treeniä!

 

Agitreeneissä tehtiin tälläistä rataa. Pienesti muunneltu jostain 3-luokan kisaradasta.

Mulla oli oikeastaan koko radalle suht selvät suunnitelmat rataantutustessa, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Ilmeisesti alan oppimaan jotain Riehan ohjauksesta?

Ja itse ratakin meni aika hienosti. 7-hypylle asti päästiin ongelmitta, mutta siinä työnsin itse Riehan hypyn toiselle puolelle. Uusinnassa osasin liikkua paremmin ja päästiin jatkamaan. 8-11-pätkä oli taas parasta Riehaa, se irtoaa niin hyvin, pystyin leijeröimään muurin ja pujottelun ja Rieha vaan porskutti menemään. Tästä johtuen ehdin hyvin odottelemaan 12-hypyn taakse ja siitä oli helppo laittaa putkeen.

15-hyppyä jouduttiin treenaamaan jonkin verran. Yritin siihen ensin viskileikkausta, mutta siinä R valui ja lukitsi herkästi 17-hypyn. Päädyttiin sitten alkuperäiseen suunnitelmaan eli niisto-sokkariin. Pienen hionnan jälkeen se sujui tosi hienosti. 17-hypylle saksalainen ja siitä A:lle. Loppu sujui hyvin. A:lla sillä oli hieman himmailua alastulossa, sitä pitäisi jaksaa käydä treenaamassa. Mutta kokonaisuutena ihan huippuhyvä fiilis!

Käytiin tekemässä samaa rataa myös Viiman kanssa. Se ei ole käynyt hallissa pitkään aikaan ja alkuun sitä vähän jännitti, mutta reipastui koko ajan. Tehtiin rataa ensin pätkittäin ja lopuksi koko rata. Viima oli niin reipas! Vauhti ei aina päätä huimannut, mutta eteni suurimmaksi osaksi laukalla (putkiin se aina hidastaa raviin) ja se oli niin innoissaan! Päästiin puhtaalla radalla A:lle saakka, siitä se tuli ohi, kun ei ole niin estehakuinen kuin Rieha. Mutta oli se vaan pätevä ja ihanaa, kun se oli niin iloisena! Vaikka sen kanssa ei koskaa kisatykkejä ollakaan, niin tulee vaan niin hyvä mieli, kun toinen onnistuu. Se kai se tässä koiraharrastuksessa on se tärkein ydin!

Kävin vielä treenien jälkeen tekemässä Viimalle reilun 400m verijäljen hautumaan. Kello oli jotain 22.30 ja ajattelin, ettei metsässä varmaan ole ketään. No, olihan siellä, koiran ulkoiluttaja. Sainkin sitten jäljelle seuraksi kaksi innokasta, mutta kilttiä koiraa. Omistajan kanssa juteltiin hetki ja toinen koirista yritti syödä verisienen pariin otteeseen :D. En stressannut, ajattelin vaan, että onpahan kerrankin kunnon häiriöjälkiä, jotka tiedän itse. Jäljet siis tokalla suoralla, eka ja kolmas pätkä mentiin ilman seuraa.

Tänään aamulla ajettiin n. 13h vanhentunut jälki. Viima oli ihan innoissaan lähdössä ja aloitus sujui tosi hyvin. Eka suora mentiin varmasti makuulle saakka. Siinä pysähdys ja tokalle suoralle varmasti. Se oli Viimalle jopa erinomaisen hyvä kulma. Sitten tultiin niille harhajäljille. Viima ylitti minusta sen pahimman paikan todella hyvin, mutta sitten ennen tokaa makuuta se merkkasi jäljelle ja meni yli kulmasta. Olisiko siinä sitten koirat kuitenkin käyneet? Eli tokasta makuusta mentiin yli. Hukkaa ei kuitenkaan tullut, Viima työsti koko ajan ja palasi kolmannelle suoralle nopeasti. Siitä mentiin varmasti kaadolle saakka.

Vaikka jälki oli vaikea, niin Viima työskenteli hyvin. Ihan saa olla tyytyväinen. Toivottavasti ehditään vielä käymään jäljelle ainakin kerran ennen koetta!

Tallasin myös Riehalle jäljen. Siitä tuli tynkä, koska en tajunnut, että metsäplänttiä reunusti pururata joka puolella. Pituutta siis ehkä 250m ja silti mentiin ihan tosi lähellä pururataa. Kaiken kruunasi vielä se, että kolmas suora tuli melkein kiinni janaan. Eli ei kovin hyvin suunniteltu jälki. No, kaksi kulmaa ja viisi keppiä siellä oli. Ehti vanhentua n. 45min, kun käytiin lenkillä.

Riehalla oli testissä huskyvaljaat, aiemmin se on ajanut jälkeä tavallisissa y-valjaissa tai pannassa. En tiedä johtuiko siitä, mutta vauhti oli aika kova jo janalla. Juoksi laukalla merkille saakka, kiersi sen taakse, josta palasi takaisin ja nosti jäljen. Siitä edelleen hieman turhaan kovaa vauhtia jäljelle. Eka keppi nousi kuitenkin hienosti. Samoin eka kulma meni hyvin.

Toinen keppi löytyi suoraan, kolmas kierrättämällä. Sitten tulikin pientä hakemista, se kävi mm. kääntymässä siinä pururadalla, kun liinassa sinne ylti. Löysi kuitenkin vielä kulman ja lähti hyvin kolmannelle suoralle. Sitten se meni jotenkin ihan sekaisin, veti ihan jäljen ohi ja tuonne pururadalle. Kaksi viimeistä keppiä jäi siis metsään. Yritin vielä saada sitä etsimään viimeistä keppiä, mutta tosiaan oli vetänyt lopun niin lähelle janaa, että Rieha yritti uudestaan sinne. Siinä vaiheessa puhalsin pelin poikki, ettei vaan lähdetty uudestaan jäljelle.

Tein sille vielä pienen namitetun jäljen jonka päässä oli keppi. Siitä sai hyvän lopetuksen ja keppi nousi hyvin. Olisiko oikealla jäljellä ollut sitten niin pahoja harhoja, että sen takia ajatui viimeisellä suoralla ohi? Lisää treeniä vaan.

Jälkitilasto:

Matka 2550m
Kepit 39/44