Koirat on on olleet aika totaalisessa treenilevossa viimeiset pari viikkoa. Tai siis lähinnä Rieha, sehän se näistä se ainoa aktiivinen treenaaja on. Pikkaisen ollaan tehty kaukoja ja seuraamista sisällä, mutta siinäpä se. Ja pääsi Rieha Jarin kanssa agiliitämään viime viikolla yhden treenin verran. Nyt Riehalla alkoi juoksu, niin aksaan tulee myös tauko. Treenaamattomuuden lisäksi lenkitkään ei ole joka päivä välttämättä päätä huimanneet.
Miten tämä laiskottelu sitten näkyy meidän arjessa? Ei niin yhtään mitenkään. Olen useasti saanut selittää sitä, että vaikka Rieha on hyvin aktiivinen koira ja se on myös tottunut treenaamaan paljon, niin kotioloissa se on erittäin sopeutuva ja rauhallinen. Nytkään sillä ei ole ollut minkäänmoista häiriökäyttäytymistä (okei, tuhosi se yhden voileipäpikkelsiputkilon, kun olin sen pöydän reunalle jättänyt). Se ei rähjää lenkeillä, tuhoa oikeasti paikkoja tai edes kiikuta koko ajan leluja. Se sopeutuu ongelmitta siihen, mitä tarjotaan.
Toki tämä ei ole mikään ideaalitilanne, eikä Rieha varsinkaan ansaitse tekemättömyyttä. Mutta onhan se oikeasti hyvä, että koiralla on kyky myös vaan olla tarvittaessa. Siitä kyllä pointsit Riehalle.
Tässä tämä järkyttävä tuho ja viaton Rieha
Koska itsellä alkoi jo omatunto kolkuttelemaan, niin tänään suunnattiin metsään ja korkattiin maastotreenikausi. Tehtiin alkuun lyhyt viestitreeni, jonka Rieha veti konkarin varmuudella. Mutta oli sillä hauskaa, sai taas juosta sydämensä kyllyydestä!
Lisäksi Rieha pääsi etsimään esineitä. Ruutu oli semmoinen 30x40m ja sinne viisi esinettä. Eka nousi hienosti. Tarkoitus oli välipalkata tokan esineen jälkeen, mutta suunnitelma muuttui kun Rieha meinasikin vaihtaa esinettä kesken tuonnin. Siinä sitten hieman sanoin sille ja kannustin tuomaan toisena löytyneen. Kolmas esine olikin sitten helppo, kun Rieha sen jo aiemmin bongasi. Siitä kuitenkin palkkasin, kun toi vauhdilla. Neljäs esine nousi myös hienosti ekalla pistolla. Viidenteen esineeseen tarvittiin kaksi pistoa, mutta Rieha kyllä työsti tosi tosi hyvin koko ajan eli sinänsä ongelmaa ei ollut. Viimeisestä esineestä superpalkka ja hyvä fiilis jatkaa maastojuttuja!
Perjantaina vedettiin kisatokovuorolla 3-luokan pk-tottis alusta loppuun. Hyvällä vireellä sujui. Toisessa luoksetulossa meinasi kurvata suoraan sivulle, mutta uusinnassa muisti taas tulla eteen. Noudot ja esteet sujuivat ihan superhienosti, metrisestä Rieha leiskautti yli hipaisematta. Eteenmenossa se teki vähän banaania, eli sitä piti vahvistaa. Paikallaolon se teki parin muun koiran tehdessä, siinä ei ongelmia. Tottis siis vaikuttaisi olevan hyvällä mallilla ja erityisesti asenne on kohdillaan!
Eilen ja tänään vedettiin viestitreenit samalla teemalla kuin aiemminkin. Jotain hyötyä treenistä on ollut, koska Rieha haukahti eilen vain kerran. Haukku tuli eilen Raisan pään ekassa lähetyksessä, sen jälkeen oli hiljaa. Testattiin myös sitä, että tuleeko haukku aina ekaan A-pisteen lähetykseen, mutta kun otettiin loppuun vielä toinen lyhyt treeni, niin ei haukkunut enää. Ja tämän päivän treenissä Rieha oli ihan hipihiljaa. Seuraamiset ja odottelutkin sujui tosi kivasti.
Tämän päivän viestitreenin päätteeksi tehtiin vielä esineruutu. Viisi esinettä, joista haetutin neljä. En tiennyt esineiden paikkoja ja kaikki esineet oli Raisan. Tosi hienosti Rieha työsti. Kolme ekaa esinettä löytyi helposti, viimeiseen piti lähettää vähän useamman kerran. Mutta tärkeintä tässäkin oli asenne, teki koko ajan täysiä töitä, irtosi ja haki itsenäisesti.
Viime päivinä teemana on ollut esineruutu. Ollaan tehty kolme isompaa treeniä, joista kaksi vierailla esineillä. Olen haetuttanut Riehalla joka kerta vähintään 4 esinettä, että kokeen kolme olisi ihan helppo nakki. Hyvin se on työstänyt ja yhtenä päivänä haki 6 esinettä ihan ongelmitta. Välillä on vaikeimpien esineiden kanssa iskenyt pieni uskon puute, mutta hyvin se on taas nostanut itsensä hommiin ja esine on löytynyt. Hyvää työstöä siis!
Ollaan myös joka kerta treenattu ilmottautumista tuomarille, siinä hanskassa pysyminen kun meinaa olla Riehalle välillä aika vaikeaa. Sillä on niin kova palo etsimään, että ei aina pysty. Olen palkkailut ja tänään ärähdin ihan kunnolla, jonka jälkeen palasi paremmin ruotuun. Onneksi tuosta osuudesta ei saa kokeessa pisteitä :D.
Pystykorvat ovat myös aktivoineet itseään esineruudussa. Jompi kumpi tai kummatkin on olleet aina mukana tallauksessa ja lopussa ne ovat saaneet etsiä itsekin. Innon määrä tuntuu olevan vakio tässäkin. Viimalla vaan ilohaukku raikaa. Olen välillä tehnyt jopa pieniä kilpailuita siitä, kuka ehtii hakea esineen ekana ja ne tuntuvat olevan kovasti mieleen.
Eilen käytiin pitkästä aikaa myös tiistain agitreeneissä. Treenattiin rataa maajoukkuekarsinnoista:
Tämä oli kyllä hyvin Riehan tyyppinen rata. Siellä oli paljon kohtia, joissa se sai itsenäisesti hakea esteitä ja mennä. Vaikein kohta radalla oli 2-hypyn takaakierto, koska rima meinasi tippua ihan väkisinkin. Kulma oli vähän jyrkempi kuin kuvassa ja Rieha haki hyppylinjaa ihan liian lähelta siivekettä, jolloin linja meni huonoksi ja en ehtinyt alta pois. Kiertotreeniä siis.
4-putken pimeän pään Rieha haki heti ihan ongelmitta ja pystyi itse lähtemään pujotteluun. Pujottelussa teki tosi hienosti ja pystyin irtoamaan sivuttaissuunnassa 6-hypyn taakse tekemään päällejuoksua. 7-hypylle vastakäännös ja takaaleikkauksella putkeen. Sopi Riehalle kuin nenä päähän ja kun vaan olin rohkeasti liikkeellä, niin ehdin hyvin ohjaamaan pituudelle. Loppu menikin oikein mukavasti. 9-putki löytyi kaukaa, kunhan vaan autoin hieman vetämällä. Kiva rata ja Rieha oli hieno!
Äsken tultiin metsästä viestitreeneistä. Katsotkaa nyt tuota ilmetta, voiko koira onnellisempi olla? Kaikkensa antaneena, räkä poskella. Semmoinen se on.
Itse treenissä keskityttiin lähetyksiin ja hiljaisuuteen. Matka oli lyhyt, mutta tehtiin enemmän toistoja. Yksi haukahdus Riehalla pääsi Raisan päässä, mutta kun otettiin heti pois, niin sen jälkeen oli ihan hiljaa. Eli hyvällä mallilla. Itse yritin saada lähetystilanteita rennommiksi ja palkkailin sitä paljon seuraamisesta. Alkoi pitämään heti paljon paremmin kontaktia ja varsinkin pienet leikit kesken seuruun saivat sen skarppaamaan. Juoksemisessa ei ollut mitään ongelmia, täysiä mentiin. Lisäksi samalla tuli häiriötreeniä, kun A-pisteellä pyöri irti pari ylimääräistä koiraa häirikköinä. Ja apuohjaajan apuohjaaja Milla oli paras palkkaaja!
Pikaiset treenipäivitykset viikon ajalta. Tuntuu muuten, että joka treeniin on lähdetty auringon paisteessa, sitten on alkanut satamaan ja juuri kun olen saanut sadevaatteet niskaan, niin sade loppuu, aurinko paistaa ja tulee kuuma. Ja tietysti treenin jälkeisellä jäähkälenkillä alkaa taas satamaan ja sadevaatteet on autossa. Pakko rakastaa Suomen kesää, mikä muu olisi näin *ittumaista!
Kuva Valokuvaus Tiina Karvonen
Sunnuntaina nähtiin kisatokoryhmäläisten kanssa Vihtavuoressa. Riehalle tehtiin superhäiriötreeniä. Ruutua otettiin kummaltakin puolelta ja hyvin sinne haki. Sen sijaan pallon heittely merkille mentäessä oli paha paikka. Onneksi senkin selvitti yhden kerran jälkeen.
Zetassa pallon heittely jatkui. Lisäksi tuli käskyjä, perässä kulkemista ym. Tässä Rieha oli todella hyvä, ei minkäänmoista reagointia, vaikka pallo lensi välillä melkein päähän. Sitten kun tehtiin ilman häiriötä, niin tuntui, että Riehalla oli melkeinpä tylsää :D. Jäävät sujui myös tosi hyvin kummallakin kerralla.
Ohjattu ja tunnari tehtiin myös liikkuroituna ja ne oli hyviä. Ohjatussa ei pyöritellyt yhtään ja tunnarissa oli varma meno. Loppuun vielä paikkikset porukalla. Istumisessa liikutteli tassuja pariin otteeseen, pitää ehkä laittaa namit tassujen päälle. Makuussa meinasi reagoida viereisen koiran sivu-käskyyn lopussa, joten sitä piti jumpata.
Tuike kävi tekemässä rallyjuttuja ja pääsi treenaamaan myös käytösruudun alkeita. Paikallaoloa toisen koiran suorittaessa siis. Luulen, että ei tule olemaan ongelma sekään, kun saan itse olla niin lähellä. Silloin ei iske pienelle koiralle hätä ;).
Kuva Valokuvaus Tiina Karvonen
Alkuviikko lepäiltiin, mutta eilen olikin sitten tehotreenipäivä. Aamupäivästä nähtiin Raisaa pk-juttujen merkeissä. Otettiin Riehalle kaksi erillistä viestitreeniä. Tarkoituksena treenata lähtöä rauhallisemmaksi ja haukkua pois. Matka oli siis todella lyhyt ja oltiin valmistauduttu sotasuunnitelmalla haukkumista varten.
Ekassa treenissä Rieha ei haukkunut kertaakaan. Tehtiin joku 8 lähetystä ja vaikka intoa oli, niin suu pysyi kiinni. Toisessa treenissä saatiin aikaiseksi yksi haukahdus Raisan päässä, josta heti palaute ja uusi lähetys, jolloin oli hiljaa. Todettiin, että odottelu saa Riehan kiihtymään, eli sitä pitää nyt treenata urakalla. Jatketaan lyhyelllä matkalla, että haukkumiseen voidaan puuttua heti.
Mutta kokonaisuutena hyvä treeni, saatiin Riehalle muistustusta hiljaisesta juoksemista ja lisäksi samalla hyvää häiriötreeniä. Nimittäin Tuike, Naakka ja Elsa-pentu toteuttivat hienosti häirikkökoirien roolia. Välillä Tuike tuli täysiä juosten vastaan ja Rieha hyppäsi sen yli. Välillä Naakka istui lähetyslinjalla ja Riehan piti se kiertää. Välillä Elsa juoksi Riehan perään pentuinnolla saalistaen. Riehan häiriökestävyys on siis ihan priimaluokkaa, kun mikään näistä ei saanut sitä hetkahtamaan millään lailla :D.
Viestitreenien välissä otetiin esineruutua. Riehalle kolme esinettä aika ryteikköisessä maastossa. Eka esine takakulmasta nousi nopeasti. Toinen nousi edestä pienen hakemisen jälkeen. Kolmas (jääkiekko) oli tosi vaikea, enkä meinannut saada Riehaa sinne suunnattua ollenkaan. Mutta loppupeleissä sekin nousi. Luovutukset oli onneksi kunnossa ja keskusteltiin siitä, miten tuollaisessa tilanteessa kannattaa toimia kokeessa.
Illalla suunnattiin vielä Lauran kanssa tokoilemaan Killerille. Rieha teki ensin tunnaria, ei ongelmia, vaikka tehtiinkin sellaisessa ihme keppi- ja roskamöyhyssä. Sitten ohjattua, jossa liikkuri oli tahallaan huono, eli tiputteli ja heitteli kapuloita ym. Sillä ei Riehaa hämätty ja kapulat nousi hyvin, eikä pyöritellyt. Luovutusten suoruuteen pitää nyt keskittyä.
Loppuun tehtiin seuruuta liikkuroituna. Paikallaan käännöksissä oli vinoutta, eli niitä hiottiin. Mutta liikkeellelähdöt oli hyviä ja käännökset liikkuessa myös. Viimeisenä Rieha haki vielä metallia hypyn yli, ei ongelmia.
Tuikelle taas rallyjuttuja. Se oli aika tuohtunut kaikesta häiriöstä (luultavasti päivän aiempi treeni jo painoi mummon tassuissa), mutta keskittyi kuitenkin ihan hyvin. Pysyi maassa paikallaankin, vaikka vähän pöhisytti. Hyvä mummo!
Treenit on vetäneet taas tämän porukan puoleensa. Tiistaina nähtiin Annan ja Lauran kanssa hallilla, mutta koska vettä "ei juurikaan" satanut, niin loppupeleissä mentiin ulos. Se on kuitenkin tänä kesänä ihan hyvä juttu.
Tuike teki kuitenkin ensin hallissa rallyn voittajaluokan juttuja. Käytiin läpi Annan kanssa mitä sinne tulee ja testailtiin niitä. Oikealla seuraamisesta Tuikella alkaa olla joku idea, mutta siinä peruuttaminen ja kääntyminen on kyllä vielä tosi hankalaa muutenkin köpölle mummolle. Jalkojen välistä puolen vaihdot sujuu ihan ok, samoin kaikki liikkeestä jäävät. Takaa puolen vaihtoa pitää vielä treenata, mutta yhteiset käännökset samaan ja eri suuntiin sujuu. Kaukot sivulla onnistuu myös. Paljon se siis osaa, mutta paljon pitää vielä treenata. Päätin kuitenkin, että jos se vaan on kunnossa, niin japsien rotumestaruuksiin tähdätään voittajaluokkaan.
Koska se vaan on pieni ja pätevä. Kuva Henna Kyllönen
Riehalle tehtiin liikkuroitua zetaa, jossa olii hyvin kuulolla. Maahanmeno oli hinan hidas, mutta voimakkaammalla käskyllä tokeni sekin. Tunnarissa puhuttiin Riehan alun kuuntelemattomuudesta, eli ehtii siinä kyllä katsella ihan muualle kuin liikkuriin. Se kuitenkin skarppaa hienosti itse hakuun ja oma nousee varmasti, niin päätin, etten nyt ala sen ihmeemmin kikkailemaan sen kanssa. Korkeintaan kehun, kun katsoo liikkuriin. Tunnarin aloitusta voisi kyllä treenata paremmaksi ja vihjesana tarkottaisi jo skarpimpaa asentoa.
Seuraamisessa keskityin juoksun liikkeellelähtöihin, koska niissä Rieha ryntäilee herkästi, jolloin paikka huononee. Siinä täytyy vaan itse olla tarkkana ja tehdä lähtö enemmänkin ylös- kuin eteenpäin. Siinä ihan hyvää treeniä meille kummallekin.
Ohjatun palautuksen suoruustreeni vaihtui kapulan pidoksi, koska Rieha oli ihan possu ja puri kapulaa ihan törkynä. Tosin en saanut sitten kriteeriä pidettyä, eikä Rieha enää oikein tiennyt tuliko huomautus eteentulosta vai kapulan pidosta. Ei ehkä paras treeni ja jos treenaa näitä, niin ne on tehtävä erikseen, koska kummastakin ei voi huomauttaa järkevästi. Loppuun se sai vielä juosta ruutuun, mikä ehkä korvasi edellisen treenin tylsyyden.
Kuva Toko SM:stä
Keskiviikkona päästiinkin sitten toukokuun treenaamaan viestiä. Saatiin oikein kimppatreeni aikaiseksi kolmella koiralla ja koemaisella matkalla. Raisa oli Riehan apuohjaaja jääden A-pisteelle. Viime kerrasta taisikin olla jo vuosia aikaa, mutta Rieha onneksi juoksee melkein kenelle vaan ja varmasti Raisalle, joka on yksi lempi-ihmisistä.
Treeni todella tulee tarpeeseen. Rieha oli niin innoissaan, ettei meinannut malttaa millään. Eka koira haukahti vähän, toka huusi puolet ja Rieha kruunasi potin. Kaksi ekaa matkaa se huusi nimittäin ihan huolella, ei vaan pystynyt, kun oli niin siistii, niin siistii. Ei auttanut kovistelut tai tottistemppujen teettämiset ennen lähetystä.
Kolmannelle lähetykselle C:ltä A:lle otin sitten eri lähestymistavan. En vääntänyt, enkä kovistellut kuin kerran sanomalla hiljaa. Lisäksi jätettiin tuomari pois. Seuruutin sitä hetken ja lähetin sen siitä ihan huomaamatta. Ja Rieha meni ihan hipihiljaa, koko matkan! Lopetettiin treeni siihen ja Raisa palkkasi Riehan ruhtinaallisesti.
Puhuttiin kokeneempien kanssa, että SM:ssä on niin tylsää ottaa vähennyksiä haukusta, vaikka se hiljeneekin lopuille matkoille. Eli nyt treenataan vain lähetyksiä ja hiljaisuutta lyhyellä matkalla. Lyhyellä matkalla haukkuun pystyy paremmin puuttumaan ja voidaan opettaa hiljaisuus taas alusta saakka. Rieha on kuitenkin niin varma juoksija, että matkalla ei ole mitään merkitystä, eikä oikeastaan muullakaan mitä siellä sattuu. Puhuttiin myös yllätyksellisyydestä treeneissä, pitää ehkä vähän kikkailla, jolloin Riehakin joutuu vähän keskittymään.
Ai että, miten hieno vino ote. Tuon kun saisi aina!
Eilen nähtiin Satun ja Lauran kanssa Killerillä. Nyt oli helle, suorastaan painostava ilma. Tuike aloitti taas rallyjuttujen treenauksella. Saatiin takaa puolen vaihtoa edistymään jo ihan kivasti ja oikealla puolella seuraamista samoin. Kyllä siitä vielä pätevä tulee!
Riehan kanssa tehtiin ensin zetaa häiriköitynä. Ei mennyt lankaan vääriin käskyihin, vaikka keskittymään joutuikin. Häiriköinti lisää sen seuraamisen keulimista, joten se ei ollut siisteinä mahdollista. Jäävät onnistui muuten, paitsi yhden istumisen mokasi.
Tunnaria tehtiin ensin yksin koemainen, jossa ei ongelmia. Sitten päätin tehdä eläinkokeen. Olin nähnyt jonkun bortsun videon, missä yhdistetään ohjattu ja tunnari. Eli aloitus kuten ohjatussa, mutta kapulat tunnarikapuloita. Haettiin vasen, jolloin oikealle ja keskelle tuli yksi tunnarikapula, mutta vasemmalle sitten kuusi ympyrään ja niistä piti sitten malttaa nuuskia oma. Sitten vaan testaamaan. Ja Rieha oli todella hyvä! Hieno merkki, hieno vasemmalle kaarratus, rauhallinen nuuskiminen ja oma palautui täysiä. Ihan pro-Rieha, ei sitä niin vaan hämätä :).
Luoksetulossa muistuttelin vaan kumpaakin stoppia ja sivulle tuloa. Ei tarvinnut hinkata, koska ne oli onnistui hyvin.
Loppuun hinkattiin vielä sitä juoksuun lähtöä seuraamisessa. Rieha on kyllä niin kertakaikkisen ihana tuossa seuraamisessa, kun se vaan on niin innoissaan. Kaverit nauroikin, että se osaa jo melkein juosta paikallaan, kouluhevostyyliin ja sitten kun lähteen liikkeelle, niin ne jalat lentää edelleen. No, on se hyvä juttu, että yhdelle koiralle olen saanut opetettua että seuraaminen on maailman siisteintä :D.
Maanantaina treenattiin hiekkakentällä Tiinan kanssa. Rieha teki zetaa, tunnaria ja ohjattua. Tunnarissa hieno meno, samoin ohjatussa. Zetassa hyvät jäävät, mutta omaa kävelyä piti taas treenata.
Loppuun Rieha sai tehdä eteenmenoa. Tämä olikin hyvä treeni, kun alla oli ohjattu. Rieha lähti nimittäin ihan suoraan kohti paikkaa, missä ohjatun kapula oli ollut. Tajusi selkeästi itsekin mokansa ja lähti kaartamaan takaisin suoralle linjalle, mutta kutsuin sen pois ja lähetin uudestaan. Nyt linja olikin ihan suora ja pääsi palkalle, jonka olin piilottanut treenin alussa. Mutta tosi hyvä mietintä Riehalle siitä, että oikeasti pitää miettiä suuntaa mihin juoksee. Tehtiin vielä pari toistoa, yksi koemainen ja loppuun vielä yksi palkan kanssa.
Tiistaina nähtiin Laura nurtsilla. Tunnaria, metallia, luoksetuloa, kaukoja. Ihan hyvää menoa oli, eikä ihmeemmin tarvinnut mitään hinkkailla.
Illalla oli vielä agitreenit, jossa jatkettiin viime kerralla ollut rata loppuun:
Alku meni viime viikon malliin. 5-hypylle takaakierto, käden vaihto katse koirassa ja putkeen. Toimi hyvin. 9-10 oli viime viikon malliin pakkovalssi-jaakotuksella, mutta putken pää vaihtui. Siihen piti tehdä puolivalssi/veto, että sain Riehan kääntymään oikeaan päähän.
13-hypylle linjausta ja takaaleikkaus. Haastavin kohta oli 15-17, jossa tehtiin ensin valssi ja sitten liikkuva vastakäännös. Yllättävän hyvin Rieha kääntyi hakemaan keppejä tuolla ohjauksella, kunhan vaan tosiaan muistin liikkua. Jos vastakäännös pysähtyi, niin se haki keinua. Haastava loppu, mutta onnistuttiin kuitenkin ihan hyvin.
Eilen suunnattiin Pieksämäelle kokeeseen. Tuomarina uusi tuttavuus Erkki Shemeikka. Evl:ssä oli 13 koirakkoa ja me tietysti viimeisenä. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen, eli sinänsä oma osuus oli nopeasti myös ohi.
Näinhän se sujui:
Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 9
Tunnari 9: Jee, tämäkin onnistui. Nosti oman heti, ei pyöritellyt ja keskittyi hyvin, vaikka liike oli ensimmisenä.
Metalli 9: Perusmenoa, olisi voinut luovuttaa tiiviimmin,
Ruutu 8: Leikkiinkutsuasento maahanmenon sijaan. Ilmeisesti välillä vaan täytyy soveltaa, ettei menisi liian täydelliseksi...
Kaukot 9: Pystyisi parempaankin, oli suht armollinen tuomio. Ei ollut alussa yhtään kuulolla, mutta reagoi onneksi ekaan käskyyn, jonka annoin kyllä kohtuu voimakkaasti. Sen jälkeen keskittyi.
Zeta 10: Nyt oli se zen-fiilis! Hyvät jäävät ja seuraaminen tehtiin yhdessä.
Luoksetulo 7: Stopit sujuivat, mutta maahanmenossa jäi leikkiinkutsuasentoon.
Seuraaminen 8.5: Tykkäsin ilmeestä tosi paljon. Häntä heilui ja kontakti pysyi. Tuomarin mukaan todella hieno seuraaminen, mutta vähän liian tiivis.
Ohjattu 10: Tämä oli kyllä hieno!
Yht. 283,5p. 1-tulos, sij. 3/13
Kokonaisuutena sain Riehan pysymään paremmin kasassa kuin viime kokeessa. Sillä oli aika kova vire ja oli varsinkin alkuun liikkeellä aika henkselit paukkuen. Se näkyy nuuskimisena, kun sen ei omasta mielestään tarvitse olla skarppina, kun tietää mitä tapahtuu. Loppua kohden sain sen paremmin kuulolle, kehuin hyvin hillitysti ja sitä kautta se alkoi antamaan enemmän painoarvoa minun sanomisille.
Hienoa oli myös se, että selätettiin monessa liikkeessä koekammo. Zeta, tunnari ja kaukot oli näitä, joissa on tullut paljon mokia oman sähläyksen takia. Nyt ne sujuivat kokonaisuutena hyvin. Ja olihan se kiva kuulla tuomariltakin taas kehuja menosta, tuntui tykkäävän kovasti. Tästä on hyvä jatkaa!
Tänään jätettiin tokot väliin ja käytiin aamusta tekemässä viestiä. Pääpaino nyt rauhallisissa ja rennoissa lähetyksissä. Uskon, että oli hyötyisä treeni. Juoksemisessa ei ollut ongelmia tälläkään kertaa. Rieha olisi varmasti juossut vielä tuplasti jos olisi annettu.
Vappupäivä meni rattoisasti treenatessa, kiitos hyvien treenikamujen ja koutsien!
Ensin nähtiin Salme Killerillä koemaisen treenin merkeissä. Tarkoituksena oli psyykata minua siihen mitä teen jos jotain menee pieleen, yleisö arvostelee tai liikkuri sekoilee jne. Ensin rakennettiin paikalle kehä kehänauhoineen ja tuulen ollessa tosi kova saatiin siitäkin kunnon häiriö. Lisäksi Salme oli suunnitellut kahdelle häiriöihmiselle käsikirjoituksen, joiden mukaan heidän piti kehän laidalla toimia. Minä en tietenkään saanut nähdä sitä. Salme tuomaroi ja liikkuroi ja oli kyllä siinä roolissa loistava, tuli kaikenmaailman mokat ja sekoilut, mitä ikinä vaan voi kuvitella. Liikkeiden väleissä kesti, meidät kävelytettiin väärään aloituspaikkaan jne.
Aloitettiin seuruulla. Se oli oikeasti hieno. Rauhallinen ja levollinen, ei keulinut ja kontakti oli upea. Liikkuri kävelytti minut useaan otteeseen päin kehänauhaa, käännytti väärään suuntaan ja alkoi pyytelemään anteeksi jne. Eli kaikenlaista oli. Lisäksi häiriöihmisten juttelu (sekä arvostelu, että kehut) kuului hyvin kehään. Kaikki psyykkauksen ainekset oli kasassa ja selvisin silti. Jee!
Zetassa järjestys M-I-S. Häiriöt ei haittanneet, mutta tämän mokasin itse. Istuminen meni taas seisomiseksi, eli meidän koeongelma nosti päätään. Tajusin onneksi heti itse mistä se johtui. Tokalla suoralla en ollut varma kävelenkö oikeaan suuntaan (zeta oli vinossa, joten sitä piti vähän mallata) ja etsin katseellani seuraavaa merkkiä. Tämä riitti kuplan rikkoontumiseen, enkä saanut käskyäkään enää sanottua oikein. Pitäisi vaan keskittyä koiraan ja tekemiseen, eikä miettiä muuta.
Luoksetulossa liikkuri mm. keräili maasta roskia ja heitteli niitä maahan ennen liikkeen alkua. Tällä ei onneksi vaikutusta Riehaan. Rieha teki ok stopin, mutta pystyisi parempaankin. Maahanmenossa olisi voinut heittäytyä enemmän, vaikka stoppasi heti. Lopussa kaarratti sivulle tuloa, eli sitä pitää treenata edelleen.
Ohjattu sitten. Liikkuri kompasteli alussa ja tiputteli kapuloita, tämä sai Riehan huomion. Mutta keskuttyi onneksi sen jälkeen vientiin tosi hyvin. Haettava kapula oli laipat meihin päin ja takana oli isot puupinot. Ilmeisesti Rieha ei nähnyt kapulaa ollenkaan ja se ajautui lopulta ulos kehästä. Se jopa kiipeili puupinojen päällä etsiessään kapulaa, kunnes lopulta löysi kapulalle. Otettiin tämä uudestaan lopussa ja kun kapula oli suorassa, niin ei ollut mitään ongelmaa. Kieltämättä ekalla kerralla itselläkin oli vaikeuksia nähdä, missä kapula oli. No, se meni työtapaturman piikkiin.
Metalli oli vähän laiska, ravilla takaisin.
Tunnarissa näkyi epävarmuus. Meni heti omalle ja nosti sen, mutta varmisteli vielä muita. Palautti hieman pureskellen ja vinosti eteen. Uusittiin tämä lopuksi ja silloin oli onneksi parempi.
Kaukoissa liikkuri sai minut ihan sekaisin. Tämä on kyllä sellainen liike, missä pitää itse olla kartalla. Lisäksi häiriöihminen teki x-hyppyjä Riehan takana ja se vei sekä minun, että Riehan huomiota. Eka yritys siis ihan plörinäksi. Uusinta sen sijaan oli jo parempi, kun olin itse paremmin mukana.
Olipa hyvä treeni ja siinä tuli monta kohtaa, joissa oikeasti sain miettiä omaa tekemistäni. En vaan yksinkertaisesti ole niin kylmähermoinen, että aina pystyisin pitämään itseni kasassa. Rieha reaktiivisena koirana ehtii jo poistua kuplasta, jos herpaannun yhtään. Siinäpä treenattavaa! Mutta erinomaisen hyvä harjoitus kertakaikkiaan. Ja oli kiva nähdä, että suurin osa häiriöistä ei vaikuttanut Riehaan millään lailla ja itsekin skarppasin monessa kohdassa tosi hyvin.
Puhuttiin, että metalliin pitää ottaa nyt extrapalkka. Se on Riehalle sellainen pakollinen paha, joka suoritetaan vähän sinne päin. Eli asennetta lisää. Tunnari tarvitsee vaan paljon toistoja ja pyrin nyt oikeasti ottamaan mukaan kunnon apuhajun. Parempi nyt helpottaa, ettei tule lisää epävarmuutta. Kaukoissa sekä häiriö, että edelleen tekniikka treenin alle.
Loppuun tehtiin vielä paikallaolot kahden aussien sekä Tuiken ja lainaohjaajan kanssa. Rieha teki hyvää työtä, mutta Tuike vei koko potin. Mummokoira teki täydelliset paikkikset ja oli niin pätevänä! Se on oikeasti tehnyt koemaisena noita vuosia sitten ja silloinkin niissä oli ongelmia. Ja nyt ei mitään. Se saikin ansaitusti kolme kymppiä :D.
Mummon paikkamakuu kotioloissa
Tokon parista siirryttiin suoraan kimppaviestitreeneihin. Siman ja munkkien jälkeen oli hyvä treenata, kiitos vaan treenikamuille!
Juoksutettiin 5 pätkää. Rieha tuli joko ekana tai tokana. Juoksussa ei taaskaan ongelmia, eikä pitänyt juostessa ääntä. Lähetykset sujui minun päässä ihan hyvin, metsäpäässä oli alkuun pientä paineongelmaa, kun oli niin täpinöissään, eikä kuunnellut. Ajattelinkin, että seuraavaksi pitää treenata vaan lähetykseen menoa isolla palkalla niin, että palkka tulee pelkästä rennosta odottelusta sivulla ja itse juoksua ei tarvitse edes ottaa. Eiköhän me noilla saada Riesku taas paremmin kuulolle.
Tänään käytiin lenkin päätteeksi vielä tekemässä esineruutua ja tokoa. Tallattiin n. 30x50m kaistale, jonne neljä esinettä. Rieha oli ihan mahtava ja kaikki neljä nousi parissa minuutissa. Luovutuksetkin oli ihan priimoja, joten ei löytynyt valitettavaa.
Tokopuolella tehtiin metallia kissanruualla. Tarkoituksena nyt vaan vahvistaa mielikuvaa siitä, että kapula kannattaa tuoda nopeasti. Väliin tehtiin yksi tunnari, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Nosti oman välittömästi ja toi täysiä. Näitä rentoja suorituksia tarvitaankin!
Viestitreenikausi startattiin nyt oikein kunnolla, kun sunnuntaina käytiin vuoden ekoissa kimppatreeneissä. Sen kunniaksi vettä satoi kaatamalla ja kahden tunnin metsässä kykkimisen jälkeen todellakin tiesi siellä kykkineensä. Rieha-parkakin oli aivan uitettu ja viimeisen viestipätkän jälkeen se juoksi auton luokse ja pyysi surkeana sisään pääsyä. Sehän käytännössä karvaton taas kerran, ei ihme jos palelsi. Onneksi juostessa ei tunnu missään.
Vietsipätkät sujui hyvin. Olin itse tällä kertaa a-pisteellä, eli ihan uusia kokemuksia minullekin. Ekalla pätkällä Rieha huusi juostessa, mutta hiljeni kun karjaisin niin, että metsä raikasi. Sen jälkeen yritti kerran haukahtaa minun päässäni ja sai siitä tiukan palautteen. Sen jälkeen yhdelläkään matkalla ei kuulunut ääntä, mahtavaa. Muutenhan sen motivaatio on niin iso kuin vaan voi koiralla olla. Olen oikeasti miettinyt, että se juoksisi varmaan ihan kenelle vaan välittämättä mistään häiriöstä.
Mutta oli tosi hyvä treenata lähtöjä ja odotteluja pitkästä aikaa. Tosin keli voisi seuraavalla kerralla olla vähän suotuisampi...
Maanantaina käytiin Killerillä treenaamassa. Ja aurinko paistoi, voi ihanuutta! Jumpattiin seuruuta, josta mallia tässä:
Käännökset on paikoitellen edelleen minulle hankalia, mutta kyllä me ollaan niihin harmoniaa saatu. Samoin kuin koko suoritukseen. Edelleen Riehan häntä heiluu, mutta se on keskittyneempi. Vielä kun saan tuon oman kävelyn täydelliseksi...
Sitten otettiin työn alle tunnari. Ja sehän meni ihan palasiksi.. Alkuun oli vain levoton, mutta toi oman. Sitten alkoi oman tiputtelu ja muiden varmistelu. Ehkä aloin vaatimaan liikaa, kun loppua kohden se ei enää miettinyt ollenkaan ja nosti ihan sama minkä kapulan. Loppuun oli pakko tehdä jo helpotus ja jättää homma hautumaan. Mutta joku epävarmuus siellä nyt piilee...
Kaukoja jumpattiin loppuun ja en tiedä johtuiko tunnarin epävarmuudesta, mutta nekään ei oikein sujuneet. Vähän tylsä fiilis jäi.
Mutta se menikin ihan yllättävän hyvin! 5-hypylle tein valssi-sylkkärin ja Rieha haki sillä kepit hyvin. Pujottelusta lähdin irtoamaan ajoissa kohti 8-hyppyä, sitä ennen merkkaus, valssilla 9-hypylle ja jaakotuksella 10-putkeen. Tästä olin ihan varma, ettei toimi, mutta se toimi! 19-putki oli nimittäin ihan suoraan 9-hypyn takana ja ajattelin, ettei Rieha lähde kääntymään. Mutta sehän kääntyi todella hyvin ja tämä meni tosi sujuvasti.
13-hypylle viennin kanssa sain olla todella tarkkana ettei mennyt hypyn taakse. Pakkovalsilla se sujui, kunhan otin sen ensin tarpeeksi tiukasti vasempaan käteen.
15-hypyllä oli taas tarkkaa tyrkkäyksen kanssa, muuten tuli mun liikkeen mukana väärältä puolelta. Takaakierrot on vaan niin herkkiä. 16-hypylle tein valssin, mutta parempi ohjaus oli vastakäännös ja puomin vasemmalle puolelle jääminen. Silloin ehdin tekemään 18-hypylle pakkovalssin, joka toimi siihen hyvin.
Pujotteluun tein takaaleikkauksen ja 21-hyppy takaakiertona. Oli hauska rata ja hyviä onnistumisen fiiliksiä saatiin!
Anna liikkuroi meille vielä muutaman tunnarin. Alkuun Rieha oli taas epävarma ja teki kerran mm. sen, että tiputti oman ja nuuski vielä muut. Korjasin sitä myös kerran luovutuksesta, jolloin meinasi mennä takaisin kapuloille. Nyt täytyy tehdä kokonaisia tunnareita, ettei jää odottamaan palkkaa kesken liikkeen ja sen takia luule tekevänsä väärin. Luovutuksiin ei myöskään saa puuttua, ne on treenattava erikseen. Onneksi loppuun saatiin onnistumisiakin, eli eiköhän se tunnari sieltä taas löydy!
Tänä viikonloppuna lähdettiin kokeilemaan ihan uutta juttua, nimittäin tokokoetta ulkomailla. Olen miettinyt ulkomailla kisaamista pitkään ja nyt päätin uskaltaa. Treeni- ja kisakunto on kuitenkin ollut viime aikoina niin hyvä, että ajattelin selviäväni vähän haastavammastakin tilanteesta. Paikaksi valikoitui Viro. En siis ole koskaan aiemmin käynyt koirien kanssa ulkomailla, ihan jo ajatuskin siitä oli jännä.
Kisaan valmistautuminen alkoi jo oikeastaan torstaina, kun treffattiin Salme kauheassa räntäsateessa ja vedettiin kenraaliharjoitukset. Tehtiin luoksetuloa, seuruuta, zeta, tunnari ja kaukot Luoksetulossa vahvisteltiin taas ekaa stoppia ja hyvin Rieha skarppasi, kun tein yhden vahvistetun pysäytyksen. Sovittiin, että teen saman ennen kehään menoa myös.
Seuraaminen oli harmonisempaa kuin edellisellä kerralla, vaikkakaan ei täydellistä. Zeta sen sijaan meni tosi kivasti, siinä tehtiin yhdessä, niin käännökset kuin jäävätkin sujui.
Tunnari oli hieno. Välitön oman nosto ja hyvä palautus.
Ja kaukot, ai että! Niin keskittyneet ja tekniikaltaan priimat. Niistä olisi kuulemma voinut antaa kympin aivan helposti. Jes, treeni on toiminut!!!
Kenraali siis sujui hyvin. Siitä oli hyvä jatkaa.
Perjantaina startattiin auto kukonlaulun aikaan. Suuntana oli Helsinki, josta huristimme Viking Expressillä määränpäähämme Tallinnaan. Rieha matkusti laivamatkat autokannella ja tuntui olevan hyvin unessa aina kun palattiin autolle.
Laivaan menossa
Tallinnassa ensimmäinen tehtävä oli etsiä eläinlääkäri, josta Rieha saisi ekinokokkilääkityksen. Yllättävän hyvin löydettiin perillle Tiina Toome-klinikalle, jonne vaan marssittiin sisään ja vastaanotosta annettiin 2 tablettia, jotka syötin Riehalle. Sitten vaan eläinlääkärin allekirjoitus lemmikkipassiin ja homma oli siinä. Kokonaishinnaksi tuli 8,5e.
Eläinlääkäriltä ajeltiin hotelliin, joka oli ihan sataman tuntumassa oleva Hotel Euroopa. Oikein siisti hotelli, tosin koiran ulkoilutukseen ei kauhean hyviä paikkoja tuolla asfalttiviidakossa ollut. Rieha oli hotellissa heti kuin kotonaan, on sen kanssa vaan niin helppo kulkea, oli kyseessä sitten pyöröovi, hissi tai vanhan kaupungin ruuhkaiset kujat.
Hotellihuoneen sängyt oli myös oikein mukiin menevät
Lauantaina oli sitten kisapäivä. Meidän vuoro oli vasta tokassa ryhmässä, mutta halusin nähdä edellä suorittavat koirakot, joten lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin. Koepaikka oli n.10km päässä Tallinnan keskustasta. Sinne oli kohtuullisen helppo ajaa, ainoastaan ihan viime hetkillä meinasi usko loppua kun edessä näytti olevan vaan tiilikasoja, mutta niin vaan niiden takaa paljastui hallin parkkipaikka.
Järjestävän seuran, Tako koeerte klubin halli oli keinonurmipohjainen ja kaikin puolin pätevän oloinen paikka. Ilmottauduttiin heti ja siruntarkistuksen jälkeen kaikki oli ok. Liikejärjestys oltiin saatu jo etukäteen, paikanpäällä varmistui vielä kaukojen järjestys. Olin myös jännityksissäni kysynyt mailitse liikkurointikielen, joka onneksi oli englanti. Paikan päällä sain vielä englanniksi esittelyn ja liikkuri kävi vielä erikseen kertomassa muutamia juttuja. Ihan todella mukavaa tälläiselle jännittäjälle!
Koirakoita oli kokeessa kahdeksan, bortsuvoittoista oli sielläkin. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen, sekoitetussa järjestyksessä ja paikkamakuut loppuun. Kehä pyöri todella tehokkaasti, avustaja vei merkkejä ja kapuloita, joten meininki oli välillä hyvinkin vauhdikasta.
Sitten pisteet ja selostukset:
Ohjattu nouto 9,5: Saatiin vasen, merkki oli hyvä, kapulalle vähän loikkien. Luovutus hyvä, pa ehkä hinasen vino.
Zeta 9: Jes!! Istumisen koekirous selätetty. Hyvät jäävät, seuruukin ok. Kulmat selvitin yllättävänkin hyvin.
Metallinouto 8,5: Järjestäjillä oli vain pyöreälaippainen pienempi kapula, enkä uskaltanut ottaa sitä, koska se vieri ihan minne sattuu. Otin sitten ison tavallisen ja se oli Riehasta vähän älllö, isompi siis kuin normaalisti. Luovutti väljästi ja ravilla takaisin.
Tunnari 6.5: Tämä oli kyllä iso surkeus :(. Rieha meni kapuloille todella hyvin ja nosti oman välittömästi. Lähti tuomaan iloisesti, kunnes parin laukan jälkeen päätti vielä kääntyä takaisin ja tarkistaa loput. Vasta sitten toi oman. En keksi muuta selitystä, kuin sen, että Rieha reagoi minun tekemiseeni ja tulkitsi tuovansa väärää. Vaikka en ole koskaan kesken tuonnin sitä käskenyt palaamaan. Muistan, että yritin tietoisesti hymyillä ja saman tien Rieha kääntyi. Ilmeisesti hymy ei sitten ollut kovin hyväksyvä, muuta en keksi. Mutta voi surkeuksien surkeus...
Seuraaminen 8: Kaavio oli pitkä ja todella monipolvinen. Kaikkia vauhteja tehtiin vähintään kahteen otteeseen ja käännöksiä tuli kaikenlaisia. Oma jännitys oli tietysti iso siitä, miten pysyin liikkuroinnissa kärryillä. Ihan hyvin sen kuitenkin handlasin. Rieha oli kuitenkin tosi levoton, ei ollut todellakaan kauneinta seuraamista. Yliyritti ja mallaili perusasentoja ihan ihmeellisesti.
Kauko-ohjaus 0: Nyt meinasi tulla itku... Liikkuri oli tosi nopea vaihdoissa ja mulle tuli heti alussa vähän liian kiire. En saanut Riehaa ylös ekalla, enkä tokalla. Olisi oikeasti pitänyt rauhoittaa tilanne noiden kahden käskyn välillä, nyt se meni kilpajuoksuksi. Sitten vaihdot meni ok, kunnes teki S-I-M vaihdon sijaan suoraan S-M. Videolla oma käskyni on kyllä huono, mutta käsimerkki on kuitenkin ihan eri kuin maahanmenossa. En oikein edes tiennyt miten reagoida, multa meni pasmat ihan sekaisin. Nollahan se sitten sieltä pärähti ja tajusin heti, että ykköselle sai heittää hyvästit. Oli ihan todella sekava olo.
Ruutu 9: Onneksi seuraava liike oli kuitenkin meidän varmoja. Rieha teki perushyvää työtä. Virtaisuus näkyi loikkina ruutuun mennessä. Muuten ihan ok.
Luoksetulo 9,5: Ihan oli pätevä. Lopussa teki hieman kaarrosta, suoraan sivulle tuleminen ei ole vielä ihan satavarma.
Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 9,5: Nuuski hetken, kun tulin piilosta.
yht. 247,5p. 2-tulos, sij. 5
Voin sanoa, että harmitti ihan todella rankasti. Ykköstähän sinne mentiin hakemaan ja siihen ihan kaikki mahikset oli. Takana meillä oli seitsemän ykkösen putki, jonka aikana ei olla nollattu yhtään liikettä. Ja nyt se nolla sattui juuri tähän kokeeseen ja vielä 40p. liikkeeseen... Itku ei todellakaan ollut kaukana, sen verran paineita asiasta kuitenkin oli ollut. Ja varsinkin, kun nollattava liike oli se, mitä ollaan oikeasti treenattu PALJON ja se on sujunut ihan loistavasti.
Olen analysoinut mistä tuo johtui. Ehkä ne paineet oli kuitenkin liian kovat ja sitä kautta myös jännitys. Ehkä en vaan handlaa omia hermojani ja teen jännittäessäni eri lailla. Zen-fiilis jäi puuttumaan. Rieha reagoi minun rauhattomuuteen nostamalla itsekin kierroksia ja yliyrittämällä, mikä näkyi useassa liikkeessä. Tähän varmasti vaikutti se, ettei Rieha päässyt kunnolla juoksemaan ennen kehään menoa. En usko paikan tai matkan vaikuttaneen menoon, se oli kuitenkin aivan onnessaan päästessään tekemään.
Ja toisaalta, eihän ne koirat koneita ole, virheitä sattuu. Toivottavasti pystytään taas selviämään näistä peikoista, niistä kun tuppaa itselle muodostumaan "juttuja". Ei se auta, kuin treenata ja yrittää selvittää niitä asioita, millä saan paketin pysymään kasassa tilanteesta riippumatta. Oli tämä ainakin todella hyvää kokemusta ja taas yksi henkisen kasvun paikka itselleni.
Mutta vaikka harmittaa, niin olihan tuo kokemuksena kuitenkin hyvä. Lähtisin tosi mielellään uudestaan, mutta onhan se täältä Keski-Suomesta aikamoinen reissu lähteä sekä ajallisesti, että rahallisesti. Katsotaan, milloin sitä taas on aikaa ja innostusta. Suosittelen muille kisareissua ainakin tuonne todella lämpimästi, niin hyvin meidät otettiin vastaan!
Loppureissu meni hyvin. Lenkkeiltiin ja käytiin syömässä. Rieha myös viihdytti humalaisia suomalaisia turisteja useaan otteeseen. Se on muuten ainoa koiristani, joka ottaa häntä heiluen vastaan yhtäkkiä kaupan ovesta pölähtävän lauman humalaisia, koväänisiä ihmisiä, jotka ovat saman tien koiran kimpussa....
Tänään tultiin aamulaivalla takaisin ja vedettiin illasta vielä lyhyet viestitreenit. Olipa mukavaa! Hyvä muistustus siitä, että kuitenkin kokeet on vaan pieni osa tätä elämäntapaa, niin paljon iloa saa kaikesta muusta. Minun on vaan itseni opittava nauttimaan ja olemaan pelkäämättä epäonnistumisia myös niissä kokeissa.
Tänään Lauran kanssa neljännet yhteiset viestitreenit. Kuvio alkaa jo olla tuttu meille kaikille ja mukavasti on sujunut, ainakin näin treeneissä :). Tosipaikka onkin sitten pian edessä...
Tänään kuitenkin juoksutettiin Riehaa taas viisi pätkää parin siirtymän kera. Tuike oli mukana minun päässäni ja toimitti erinomaisesti häiriökoiran virkaa :). Pääpaino treenissä oli taas lähetyksissä ja niiden hallinnassa. Nipottaminen ja tiukka kuri alkaa näkyä ja niin pahaa sinkoilua ei enää ollut ilmassa. Tosin meinasi se kerran minun päästäni karata jo ennen seuruuta, mutta tuli takaisin kutsuttaessa.
Olen huomannut, että mitä rennommin olen lähetyksissä, sitä rennommin myös Rieha ottaa. Eli semmoinen hengailuasento ja korostetun rauhallinen meno, niin kelpikin rentoutuu. Kokeissa toimii myös, vaikka siellä aina niin kauheasti jännittääkin. Laurakin toteutti samaa tänään, ilmeisen hyvällä menestyksellä.
Juoksupätkissä ei ollut taaskaan mitään ongelmaa, eikä ääntäkään kuulunut tällä kertaa. Tässä pätee taas se, että mitä enemmän treenaa, niin sitä paremmin sekin sujuu. Jännä, eihän treenin määrä yleensä korreloi onnistumisien kanssa ;).
Mutta näillä nyt mennää ja katsotaan, mihin se riittää :).
Perjantaina kävin Laukaassa vetämässä treenin kisaamaan tähtäävien ryhmälle ja Rieha teki sen jälkeen vähän tottista/tokoa. Lähinnä kertailtiin jääviä (ja uskalsin juosta samalla kentällä, missä mursin käteni!) ja tehtiin muutama nouto kilon kapulalla. Loppuun tehtiin vielä paikallaolot isossa rivissä, niissä ei ollut moitittavaa, vaikka häsläystä ympärillä olikin. Paitsi se, että reagoi viereisen koiran istu-käskyyn paikkamakuun lopussa, murr. Paikkisten jälkeen se sai vielä juosta ruutuun kummastakin suunnasta ja muistella paikkaa.
Laukaasta ajettiin viestitreeneihin. Saatiin seuraksi Raisa ja Tiina, sekä Ipi, Naakka ja Piika. Tarkoitus oli tehdä lyhyt ja napakka treeni, mutta se yllättäen venyikin niin, että saatiin kävellä pois ihan pimeästä metsästä.
Rieha juoksi viisi matkaa minun ja Lauran välillä. Hallinta oli se isoin ongelma tänäänkin, kun vire on niin mielettömän korkea. Minun päässäni treenattiin tuomariin reagoimattomuutta ja korrektia seuruuta. Ei karannut kertaakaan, mutta nyki alkuun kovastikin tuomarin käskyllä. Juoksemisessa ei ollut mitään ongelmaa, muutama haukahdus kuului ekalla pätkällä, mutta hiljeni kun karjaisin.
Lauran päässä Rieha olikin sitten sikaillut vähän enemmän. Toisella lähetyksellä se karkasi ilman lupaa, eikä ollut kuunnellut takaisin huutoja ollenkaan. Tällä matkalla se otti myös mukaansa matkalle jääneen Naakan. Parivaljakko saapui vähän oudosta suunnasta, mutta saapui kuitenkin. Karkaamisen jälkeen harjoittelivat lähetystä a-pisteellä oikein huolella ja ilmeisesti aika hyvin tuloksin. Toisten perään lähteminen vaan nostaa Riehaa entistä enemmän, jolloin hallinnan täytyy olla todella tiukkaa.
Lopuksi Rieha juoksi vielä kaksi lyhyttä pätkää Piikan kanssa, ihan vaan, että saivat a-pisteellä vielä yhden lähetyksen. Intoa riitti edelleen ja lähetys oli sujunut hyvin.
Olipa hyvä treeni, saatiin esiin koemaisen menon ongelmia ja treenatuksi niitä. Juoksuvarmuus näyttää olevan ainakin näissä treeneissä 100% ja vauhtia riittää. Kunhan vaan ei mössitä koko hommaa niin tylsällä asialla, kuin lähetyksestä karkaamisella...
Sunnuntaina pidettiin lepopäivä, lukuunottamatta pientä sisätreeniä kaukoista ja jäävistä.
Tänään nähtiin Lauraa ja Nastaa pitkästä aikaa. Olipas sekin kasvanut, pitkäjalkainen tyttö edelleen. Rieha treenasi esineruutua, tallattiin joku 20x50m kaistale ja sinne kolme esinettä, kaksi ihan taakse ja yksi eteen. Meno oli tosi hyvää, kaikki esineet nousi muutamassa minuutissa. Takareunan esineet nousi eka, eli irtoamisessa ei ole ongelmaa. Etureuna oli hieman haastavampi, mutta upealla nenätyöskentelyllä nosti senkin. Luovutukset toimi, eli sai olla tyytyväinen.
Tämän jälkeen vielä pikaiset tottikset. Rieha oli vähän nuupahtanut alkuun, mutta paransi loppua kohden. Jäävät ja eteenmenot lähinnä treenin aiheena.
Blogin päivityksissä treenaaminen ei toki tietenkään näy... Kerrataan siis pikaisesti.
Viime torstaina treenattiin tuplasti. Ensin aamulla Killerillä tokoa Tuikelle ja Riehalle sekä agia Viimalle ja Riehalle. Tuiken ja Viiman treenit oli mielen virkistystä ja sujuivat hauskasti, erityisesti Viiman agi oli taas superkivaa. Vedettiin rataa ja porokoira oli onnellinen :).
Riehan tokot tiivistetysti:
Tunnari: Kolmisen toistoa extrakapuloilla. Ekalla häsläsi ja nosti oman viereisen, sen jälkeen keskittyi. Hyvä vauhti!
Merkki&ruutu: Ruutu oli keskellä ja merkkejä niin, että pystyin lähettämään kolmesta suunnasta. Todella hyvin haki merkin ja ruudun, eikä suunnan vaihtaminen vaikuttanut millään lailla. Hieno!
Seuruuta: Lähtöjä ja hyvää meininkiä. Pään pysyminen lähdöissä ykköskriteeri ja saatiin hyviä pätkiä.
Eteenmenoa: Ok meininki.
Aksassa tehtiin puomin ja putken erottelua. Sujui ihan tosi hyvin. Tein extrapitkiä lähetyksiä, jostain 15 metristä ja silti ei mennyt lankaan. Puomia myös leijeröitiin. Samoin keppeihin haettiin pitkiä lähetyksiä ja tehtiin pientä irtoamispätkää. On se vaan nykyisin niin hieno.
Illalla Rieha treenasi Killerillä vielä tottista. Lisäksi se pääsi testaamaan rallytokorataa ihan uuden ohjaajan kanssa, oli aika hauskan näköistä menoa. Hyvin se toimii kenen kanssa vaan. Viima sai leikkiä uuden porokoiratuttavuuden kanssa ja hyvin sillä ja nuorella miehellä meni leikit yhteen.
Lauantaina oli vuorossa JATin epäviralliset agikisat. Kisa oli joukkuekisa ja me oltiin oman treeniryhmän joukkueessa. Tiistain tehotytöt veikin kilpailevien luokan voiton kotiin, aika pätevää!
Riehan kanssa tehtiin oikeasti mahtava suoritus. Mulla oli vielä kipsi kädessä, mutta hyvin sujui ohjaaminen silti. Nollalla maaliin ja vaikka kyseessä olikin vaan epävirallinen kisa, olin niin iloinen. Onnistumiset antaa toivoa, että virallisissakin on sama mahdollista. Ja onhan se viime aikoina treeneissäkin tuntunut siltä, että ollaan samalla radalla.
Kaiken huipuksi Riehalla oli kilpailevien koirien nopein aika, mikä oli ihan huikeaa, mukana oli kuitenkin meidän seuran huippuja, sm-tasolla kisaavia kolmosluokkalaisia. Ei mikään turha kelpie tuo minun pikkutykki. Näistä onnistumisista tulee vaan niin hyvä mieli. Harmi, kun homma ei tullut videolle teknisten ongelmien takia, tämä olisi ollut voimarata pitkäksi aikaa. Mutta hyvä fiilis! Ja on meillä huippu treeniryhmä ja koutsi Hanna :).
Kisojen jälkeen yritettiin olla Annan kanssa reippaita ja treenattiin rallytokoa. Tosin reippaus jäi vähän puolitiehen, Tuike oli aika häiriöherkällä päällä ja en jaksanut sitä oikein tsempata. Rieha taas oli ihan irti ja rata meni ihan pelleilyksi, kun se komensi ja painoi ja edisti ja häntä vaan heilui... ei oikein jaksanut olla kovin tiukkana, niin parempi oli jättää homma siihen. Aina ei tämäkään "helppo" laji ihan suju.
Sunnuntaina treenatiin Killerillä tottista. Ensin tasamaanoutoa kilon kapulalla, ihan ok meno. Sitten metristä. 80 ja 90cm meni ihan ongelmitta, mutta metripä meinasikin vähän jänskättää. Aika yllättävä veto Riehalta. Sitten tehtiinkin hetsitreeniä ja parin semmoisen jälkeen keepie leiskautteli taas metristä kuin vettä vaan. Vähän se takaisin hypätessä saattaa koskea, mutta se sallittakoon. Loppuun eteenmenoa, jossa eka yritys oli ihan vino, mahdollisesti oli menossa hypylle. Sitten suoristeltiin hetki palkan kanssa.
Maanantai levättiin ja tiistaina olikin taas agitreenien vuoro. Hanna oli suunnitellut kivan treenin (lainattu Veeran blogista):
Puomin päähän irtoamista autettiin palkan kanssa. Sitten saikin olla tarkkana, että hyppäsi renkaan kunnolla. Vastaanottaminen renkaan takaa auttoi siihen. 8-10 oli aika haastava, kaarros venyi ihan väkisin. Sitä haettiin hetken verran ennen kuin alkoi hieman paremmin kääntymään. Pituudelle irtosi hienosti ja putkijarru toimi. 16-20 pätkä oli aikamoista taiteilua, mutta selvittiin. Siihen tuli pari pakkovalssia ja ne sujui kivasti. Mukava treeni, taas kerran. Minähän alan suorastaan taas innostua agilitystä, varmaan joku hetkellinen mielenhäiriö.
Eilen treenattiin taas Killerillä tokoa/tottista, nyt vähän isommalla porukalla. Ja kaatosateessa osan treeniä. Rieha teki:
Tunnari: Oma nousi varmasti, mutta märkyys ja lätäköt hidasti vauhtia.
Ohjattu: Haettiin vasen, oikeastaan ihan sama kuin tunnarissa.
Luoksetulo: Himmaili stoppeja, luultavasti taas märkyys. Kiertojen kautta tehdessä paransi taas.
Zeta: Hyvä seuruu, ekan maahanmenon teki seisomisena. Sen jälkeen sujui.
Seuraaminen: Pitkä, liikkuroitu pätkä, olin tyytyväinen. Pää pysyi ja häntä heilui.
Ruutu: Yksi nopea hetsilähetys, hyvä vauhti. Ilmeisesti alkoi tottua märkyyteen...
Eteenmenoa ja jääviä: Jäävät toimi hyvin, myös juoksusta. Eteenmenossa tehtiin pari lähetystä palkalle ja yksi ilman. Hyvin eteni, mahaanmeni oli hieman nihkeää.
Paikallaolot: Istuminen hyvä, makuussa oli mennyt lonkalle.
Tänään treenattiin vielä viestiä, toista kertaa Lauran kanssa. Viisi lähetystä, matkaa muutamia satoja metrejä. Pimeää ja märkää oli myös, eli ihan oikea meininki metsätreeneihin.
Rieha oli taas aivan liekeissä. Lauran suuntaan lähti ihan yhtä innoissaan kuin aina. Tänään ongelmat oli enemmänkin hanskaamisessa, meinasi karata sekä Lauralta, että multa kerran. Lisäksi tuli haukahduksia, jotka kyllä loppui, kun karjuin "hiljaa" niin, että metsä raikasi. Vauhti oli uskomaton ja virtaa riitti odotellessakin, olisi hallunut repiä hihnaa jatkuvasti. Seuraamiset sujui ekan karkaamisyrityksen jälkeen tosi hyvin, sama juttu Laurankin päässä. Vire on siis kova, onneksi oikeasti kolmosluokan viesti vähän jo väsyttää, eli kokeessa ei ihan samanmoista menoa ole todennäköisesti luvassa. Motivaatio ja vauhti on ainakin kohdillaan, hallintaa voidaan vielä vähän hioa ;).
Siinäpä pikainen kertaus. Ensi viikolla onkin luvassa kokeita oikein tuplasti. Jännää!
Sairasloma helteillä kipsi kädessä on kuulkaas hyvin nautinnollista. Eli ei ole. Tekisi mieli uimaan ja rantasaunaan ym. Mutta tällä mennään, vielä pari viikkoa.
Sen sijaan treeneihin oli jo palattava, edes pienesti. Rieha-parka tuntuu vajonneen masennuksen alhoon treenien vähyyden takia. Ilme kirkastuu heti, jos vähänkin pääsee tekemään. Tässä tulee taas hyvin esiin sen lunki luonne, kun tekemistä ei ole tarjolla, niin se on hyvin huomaamaton ja rauhallinen koira. Minkäänmoista häiriökäyttäymistä ei tule esiin, se vaan sopeutuu.
Mutta sitten ne treenit. Viime viikolla vedettiin yksi napakka viestitreeni, koska meillä on nyt uusi apuohjaaja. Kiitos Laura! Eli treeni oli lähinnä totuttelua, sekä koiralle, että ohjaajille. Juoksutettiin neljä matkaa, tein pieniä siirtymiä, mutta kokonaismatka jäi joihinkin satoihin metreihin.
Rieha toki osoitti heti huikeutensa. Uusi ohjaaja ei aiheuttanut niin minkäänmoista epäröintiä tai mietintää. Se oli ihan tasan yhtä innoissaan, kuin aina ja juoksi ihan täysiä. Toisella matkalla tuli vähän ääntä, mutta joko minun hyvin ajoitetun hiljaa-karjaisun tai kuumuuden takia se oli loppumatkat ihan hiljaa. Lähetyksissä se meinasi hieman keulia, mutta tiukalla otteella pysyi hallussa. Ja se oli niin onnellinen, kun pääsi juoksemaan!
Vähän marjojakin kerättiin viime viikolla, Tuike avusti yksikätistä
Perjantaina käytiin Riehan kanssa kisatokovuorolla. Ja täytyy sanoa, että vähän jännitti ottaa kaatumisen jälkeen seuraamista. Juoksemista en edes viitsinyt testata. Jonkinmoinen post-traumaattinen stressireaktio vissiin ;)? Toivottavasti korjaantuu ennen seuraavaa koetta.
Mutta tehtiinhän me vaikka mitä muuta. Ohjattua, ruutua, kaukoja, seuraamista (käännöksiä, pitkiä suoria, hidasta kävelyä) ja tunnaria. Pientä tauon jälkeistä säätöä oli ilmassa, mutta yritys oli hyvä ja pienellä korjailulla meno oli mallikasta. Siitä se taas palautuu, kun päästään kunnolla treenaamisen makuun!
Mustat pyörähtivät myös näin komeissa maisemissa.
Muuten ollaan lähinnä hengailtu. Tuike on helteistä huolimatta oma pirteä itsensä, joka pitäisi aina ottaa mukaan. Niin reipas mummo. Viiman kesän suuri rakkaus on ollut Ikeasta ostettu panda-pehmolelu. Se kulkee panda suussa jatkuvasti, eikä sillä saa muut leikkiä, tai ei ainakaan missään nimessä Rieha. Huvinsa kullakin.
Heitin myös kaikki Riehan paperit vahingossa roskiin, Rieha sanoo, että voi huokaus.
Tyypillinen lenkkiasetelma, kaksi tärppää ja yksi oman tiensä kulkija
Unohdin myös päivittää, että Rieha kävi pari viikkoa sitten Tanja Kotilla hoidettavana. Synnytyksen ja pentujen jälkeisiä jumeja vielä löytyi ja sisuskaluja käsiteltiin huolella. Hyvin ne kuitenkin aukeni ja Rieha nautti.
Sunnuntaina kisattiin Riehan kanssa pitkästä aikaa agilityssä. Ja sen huomasi. Riehan vire oli ihan sfääreissä. Miten se kisatilanne onkin niin uskomattoman mahtavaa?
Juostiin kaksi rataa. Eka meni ihan hyvin, kunnes Rieha tipahti puomilta, mistä omat pasmat meni aika sekaisin. Sillä oli ilmeisesti vaan niin kova vauhti, ettei ehtinyt asettamaan tassujaan ja tipahti korkeimmalta osuudelta. Eipä se onneksi tipahtamisesta juuri hätkähtänyt, juoksi saman tien itse uudestaan puomin päähän ja uuteen yritykseen. Semmoinen rämäpää... Loppuradalla sitten hyllytettiin jossain kohti.
Toisella radalla olikin sitten menoa ja meininkiä jopa edellistäkin enemmän. Jo lähdössä R kyyristeli ja sitten mentiin. Hyppy, hyppy ja A, jossa Rieha teki aivan täydellisen juoksukontaktin. Harmi vaan, kun sitä ei olla treenattu, sama juttu A:lla. Lopurata meni lähinnä jonkinlaiseen epätoivoiseen yritykseen pitää koira hallussa. Lopussa meinasin vielä itse törmätä yhteen hyppyyn, se kruunasi radan. Mutta Riehalla oli niin siistii, niin siistii!
Toka rata jäi videollekin, kärsikää :D. Treenien sujuvuus ei ihan ole vielä kisaradoille siirtynyt. Pitäisi varmaan kisata vähän enemmän, niin virekin olisi ehkä vähän paremmin hanskassa. Sekä itsellä, että koiralla, koska ei tuo oma menokaan mitään kauhean kaunista ole.
Eilen treenattiin pitkästä aikaa myös viestiä. Vedettiin viisi pätkää, pisimmillään matka oli n. 500m. Hyvin Rieha tuntui homman muistavan, treenaamattomuus näkyi tässäkin korkeana vireenä. Veskun suunnasta tullessa se haukkui jonkin verran, minun päästä lähti hiljaa. Eli jäljestyspätkä aiheutti turhaumaa. Jos ehtisi treenata enemmän, niin se varmasti taas unohtuisi. Muuten lähdöt sujui hyvin, malttoi seurata ja lähti kuin tykin suusta. Tuike ja Viima toimivat hyvinä häiriökoirina kummassakin päässä.
Illalla ohjelmassa oli vielä viralliset rallytokokilpailut. Olin ilmoittanut kisoihin kaikki kolme koiraa, joten aikamoinen urakka oli edessä. Vettä tietysti satoi koko ajan, eli sekin teki hommasta oikein viehättävää. Mitäpä muutakaan sitä ihminen tekisi, kuin seisoisi tuntikausia vesisateessa...
Kisapaikalla alettiin varmistamaan uusia kisakirjoja ja huomasin, että olin jättänyt Riehan vanhan kisakirjan kotiin. Saman tien selvisi, ettei avoimeen luokkaan ole menemistä, ellei ole esittää vanhaa kisakirjaa. Ei vaikka paikalla oli ihmisiä, jotka todistivat meidän RTK1:n saannin. Minulla ei ollut enää mitään mahdollisuuksia ajaa kotiin kirjaa hakemaan, joten vaihtoehtona oli joko koko kisan väliin jättäminen tai alokasluokasta aloittaminen. Harkitsin jälkimmäistä hyvän tovin, mutta sitten totesin, ettei siinä ole mitään järkeä. Rieha-parka ei siis päässyt radalle ollenkaan, kiitos löyhäpäisen omistajan. Kisaillaan sitten jossain vaiheessa myöhemmin siellä avoimessa.
Tuike sen sijaan korkkasi avoimen luokan. Se joutui kehään ensimmäisenä. Tuiken kanssa se on aina vähän jännä paikka, koska se on suht häiriöherkkä. Tämä näkyikin suorituksessa muutamaan otteeseen, jäi katselemaan yleisöä ja oli hieman epävarman oloinen. Suurin osa liikkeistä sujui kuitenkin hienosti. Valitettavasti saatiin kaksi -10p. virhettä, jotka laski loppupisteitä. Ensimmäinen tuli kun Tuike tuli edestä sivulle takakautta ja ehti pyörähtää siinä yhden ylimääräisen kiepin. Tämän huomasin itsekin, mutta en tajua miksi en uusinut. Toinen kymppi tuli liian vinosta eteentulosta.
Muuten Tuike teki pätevää työtä, erityisen tyytyväinen olin sen takapään käyttöön, joka on kuitenkin parantunut huomattavasti. Loppupeleissä saatiin 71p. ja se on siis Tuiken ensimmäinen virallinen tulos rallytokosta!
Viima-pieni oli vuorossa alokasluokan loppupäässä. Tiesin, että rata on sille haastava. Siellä oli todella pitkä juoksupätkä, jossa piti mm. pujotella edestakaisin. Viima on vaan tempperamentiltään niin rauhallinen koira, että se ei sellaiseen riekkumiseen lähde. Muuten Vimps teki ihan pätevää työtä, alussa se oli jopa aika innoissaan. Juoksupätkässä se tuli omia vauhtejaan perässä, itse koitin lirkuttaa minkä ehdin ja pitää hihan mahdollisimman löysänä.
Loppuun asti kuitenkin taisteltiin. Loppupeleissä saatiin pisteitä 77, eli myös hyväksytty tulos. Näin on myös Viiman rallytokoura startattu! Viima ei ehkä näyttänyt radalla kaikista sähäkimmiltä, mutta voi miten iloinen se radan jälkeen olikaan. Se oli niin tyytyväinen itseensä :D. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa, sellaiselta työvoitolta rata ohjaajasta tuntui.
Päivittelin nyt videot edelliseen postaukseen. Kyllä niitä aika kriittisella silmällä katseli, tietysti lähinnä sitä omaa toimintaa. Onneksi itse kokeessa fiilis oli aivan huippu ja jälkikäteenhän sitä voi aina miettiä, mitä jatkossa treenaa. Ja koska tokon treenaaminen oli ennen koetta aika vähissä, niin seuraavaan voi taas treenata enemmän ;)
Meidän treenilistalle menee nyt (tai siis edelleen):
häiriö, erityisesti taputtavat ihmiset ja erityisesti liikkeissä, joissa Riehalla ehtii olla tylsää, ennen kuin mitään tapahtuu (tunnari, kaukot, ohjattu)
liikkuritreeni ja mahdollisimman paljon koiraa kiusaava, eli koitetaan saada se lähtemään
treenien rikkominen, Rieha alkaa olemaan aika itsevarma kaikesta ja silloin niitä virheitä tulee, kun ei mieti
Mutta oli se vaan onnellinen tuolla, hauska eläin :).
Tänään vedettiin viestitreenit hyytävän kylmässä kelissä. Syksy tosiaan tuli ihan yhtäkkiä. Saatiin seuraksi Ansku, Ellu ja Aatu. Vedettiin voi-luokan kisamainen rata.
Rieha lähti B:ltä A:lle ekana, ei mitään ongelmia. Tässä oli heti tien ylitys, josta reitti kaarsi tiukasti vasempaan. Meni täysin ongelmitta tien yli ja kaarratti siitä vasemmalle, eli ihan oli kartalla. C-piste oli aikamoisessa ryteikössä, eli koiraa ei juuri nähnyt. Yksi haukahdus kuului, ilmeisesti edelliseltä pisteeltä ja kumpikin koira tuli hieman vasemmalta, Rieha tällä kertaa tokana.
C-pisteeltä Rieha lähti taas tokana, hieno lähtö. D-piste oli taas aukeammalla paikalla, mutta sitä ennen oli tosi jyrkkä rinne, eli siinä mielessä vähän erikoisempi maasto. Nyt Riehasta kuului vähän enemmän ääntä, sellainen kiljahdushaukahdus kajahti pari kertaa. Tällä pätkällä se oli ilmeisesti kerran vilkaissut taakseen, ennen kuin lähti juoksemaan. Viimeiselle matkalle Rieha lähti ekana. Ajattelin, että rinne voi olla haastava, mutta sinne se painoi, eikä mitään ongelmia.
Hienosti se kyllä juoksee, voi vitsi, kun päästäisiin vielä tänä vuonna kokeeseen! Jäljestyspätkillä kuului nyt pari haukahdusta, mutta luulen sen johtuneen pitkälti siitä, että se oli vaan niin innoissaan. Treeniä muutama kerta alle ja muistutukset hiljaa olosta, niin ei varmasti olisi mitään ongelmaa. Se oli nyt todella innoissaan, odotuspaikoillakin olisi vaan halunnut leikkiä ja tuusata. Eli ei se 8km täysiä juostuna juuri kelpin kunnossa tunnu :). Toki se sitten odotteli rauhallisena, kun mitään ei tapahtunut.
Nyt on kaikki sormet ristissä, että päästäisiin kolmosluokka starttaamaan tänä vuonna!
Mummeli näytti tältä viikonloppuna ampparin piston jälkeen. Lievää turvotusta havaittavissa. Onneksi se oli muuten ihan normaali itsensä, ei edes ulahtanut missään vaiheessa. Yhtäkkiä vaan huomasin, että sen poski turpoaa ja lähemmän tarkastelun jälkeen silmän alta löytyi pieni piikki, joka lähti hyvin irti pinseteillä. Reipas Tuike!
Tänään Tuike sai sitten vähän mukavampaa tekemistä, kun käytiin eläinfyssari Hannele Kerkelän vastaanotolla. Tuikea jumpattiim, hierottiin ja se sai myös laserterapiaa. Erityisesti viimeinen oli kovasti pienen mieleen, se alkoi melkein saman tien unille, kun laser otettiin esiin.Siinä siis selkeästi piilee pieni jedisoturi ;)
Tuike oli kohtuullisessa kunnossa, mikä oli tosi kiva kuulla. Leikatun jalan kinner ja takareisi kiristivät ja niihin saatiin venytysohjeet. kireyksien takia se luultavasti myös pomputtelee jalkaansa aina silloin tällöin. Lannerangasta löytyi jumeja, mutta se kuitenkin mobilisoitui hyvin ja laserilla niitä saatiin hyvin käsiteltyä. Lihaksisto oli ok kunnossa ja etupää venyin hienosti. Jumppaa ja venytyksiä pitäisi tehdä taas ahkerammin ja koitan nyt oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni niiden kanssa. Mummeli kuitenkin niin tykkää, kun saa olla käsiteltävänä! Tuikesta parasta taisi olla se, että oltiin reissussa ihan kahdestaan ja pääle sai vielä namia ja rapsuja, aika parasta!
Iltapäivästä käytiin tekemässä viestitreeni koko porukan kanssa. Tuike ja Vesku jäivät A-pisteelle pitämään paikkaa ja itse lähdin mustien kanssa tamppaamaan metsään. Tulipahan vähän enemmän koemaista fiilistä, kun reittiä tallasi myös toinen koira, eli Vimps.
Rieha juoksi 5 matkaa. Eka matka n. 500m, sitten siirryin 100m ja vielä kerran 100m. Eli ei huippupitkää, kun oltiin ripeällä aikataululla liikkeellä. Rieha juoksi hienosti, ei minkäännmoisia ongelmia. Vauhti oli hieno, mutta malttoi hyvin myös seurata lähetykseen ainakin minun päässä. Jäljestyspätkät tuli hiljaa, eli siinäkin hyvä maltti. Oikein kiva treeni ja Riehalla mahtava asenne!
Samoiltiin sitten koko porukka metsässä ja koitin etsiä sieniä, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Mun sienitatsi on nyt ihan kadoksissa, juuri kun se viime vuonna syttyi. Jos olisi aikaa niin pitäisi varmaan kouluttaa jostain koirasta sienikoira, mutta se tiedetään, että tässä hulinassa se jääpi haaveksi...
Tänään vedettiin hyvän mielen viestitreenit. Tarkoitus oli ottaa pitkää matkaa ja vain pari lähetystä. Tila ei ihan riittänyt kilsaan ja Sports Tracker ei pelannut, niin en sitten saanut oikein selkoa miten pitkälle menin. Varmaan jonkun reilu 600m. Maasto nousi vahvasti, eli toisaalta ihan hyvä ettei rinteessä tullut tuon pidempää matkaa, turhaan sitä koiraa hapottaa. Kiviä ym. myös riitti ihan tarpeeksi. Riehan vauhdilla nuo aina vähän jännittää.
Päätin tosiaan, että tehdään vaan kaksi lähetystä ja minä menin tuttuun tapaan B:lle. Tuike tuli mukaan häiriökoiraksi ja A:lle saatiin tuomariksi Veskun kaveri. Rieha odotteli hyvin ja lähti kuin ammuttuna, ääntäkään ei kuulunut. Siirryin n. 100m risukkoisessa maastossa C-pisteelle, eli saatiin pieni jäljestyspätkäkin aikaiseksi. Lähtö A:lta C:lle oli sujunut myös tosi hienosti. Muutaman äännähdyksen oli päästänyt pahimmassa rinteessä, mutta ei mitään häiritsevää.
Vauhti siis makea ja motivaatio kohdillaan, eli viime treeni oli vaan hetken sekoilu. Nyt saatiin myös hyvä palautteleva sille. Rieha juoksi vielä treenin päätteeksi C:ltä A:lle lelu suussa itsekseen, eli tulipahan siinäkin urheiltua. Tuike suoritti häiriökoiran tehtävänsä mainiosti ja puuskutti menemään maastossa reippaasti.
Viestin jälkeen käytin hyväksi mukana ollutta vierasta ja tehtiin vielä lyhyt janatreeni. Eli näyttöjana, josta lyhyt jäljestyspätkä, jonka päässä keppi.
En tiedä hiffasiko Rieha näyttöjanaa ihan täysin, eteni kuitenkin ok ja nosti jäljenkin pienen mietinnän jälkeen. Kepille hyvin ja siitä iloinen luovutus, eli treenin tavoite saavutettiin. Koiria tuntematon vieras oli muuten ihan otettu Riehan taidoista :).
Viima ei päässyt metsäreissulle mukaan, koska se pääsi ihan yksin juoksulenkille. Tosin ne ei ole Viiman lemppareita, ainakaan Veskun tahdilla tehtynä. Vasta kun se tajuaa, että puoliväli on ylitetty niin se siirtyy etupuolelle ja lähtee menemään kotia kohti innoissaan. Minun tahtiset juoksulenkit sopii sille paremmin ja olenkin nyt koittanut ryhdistäytyä oman juoksemisen kanssa.
En taas käsitä, miten paljon olen onnistunut hommaamaan tekemistä. Kisoja ja kokeitakin on luvassa niin paljon, että alkaa jo epäilyttämään onko tässä mitään järkeä. Varsinkin, kun tajuaa, että ei tässä ehdi treenata. Ja työtkin vaikeuttaa harrastuksia. Olen kisojen takia joutunut vaihtamaan paljon vuoroja, mikä tarkoittaa sitä, että vapaita päiviä treenaukseen jää huomattavasti vähemmän. Vuorotyön ihanuuksia, kun ei nuo viikonloput ole automaattisesti vapaita. Ihan kuin alkaisi hieman stressiä pukata... Murr.
Ei kannata ressata, rennosti lennellen vaan
Treeniajan vähyys konkretisoitui tällä viikolla, kun tajusin, ettei olla treenattu viestiä sitten viime kokeen. Aika on vaan mennyt ja on ollut niin paljon kaikkea muuta. No, eikun äkkiä treenaamaan, kun Veskullakin oli vapaa. Mukava kimppatreeni saatiin pystyyn, onneksi meillä on täällä päin niin hyvä viestiporukka!
Päätettiin vaihtaa ohjaajien päitä, eli minä jäin A:lle ja Vesku meni metsään. Se kuulosti hyvältä idealta, mutta olisi ehkä pitänyt ajatella vähän tarkemmin. Pitkä tauko treeneissä, pitkä matka (meinivät ilmeisesti aika lähelle kilsaa), vieras maasto jne., niin olisi ehkä kannattanut pysyä helpossa edes jossain...
No, Riesku juoksi ekan pätkän B:ltä A:lle hyvin. Myös lähetys C:lle meni hyvin, Rieha lähti kuin ammuttuna. Seuraava koira oli jo lähetetty, kun Rieha yllättäen palasikin takaisin A:lle. Ajoin sen pois, mutta se koitti palata vielä uudestaan, eikä lähtenyt edes Narun perään. Sitten ajoinkin sen pois ihan kunnolla. N. 100m päästä se lähti menemään omin avuin.
C-pisteeltä lähetyksessä oli myös ongelmia. Se oli taas lähtenyt hyvin, mutta sen jälkeen oli hypännyt lähellä olleen ojan yli huonosti. Se tömähti pohjalle niin, että ilmeisesti ilmat lähti pihalle. Tästä johtuen se oli ollut aika pöllämystynyt, eikä enää oikein lähtenyt. Vesku oli hieman sille ärissyt ja lopulta se meni.
Kaksi viimeistä matkaa helpotettiin, eli kumpikin pää liikkui lähemmäs. Nyt hetsasin Riehan kunnolla lähtöön ja se lähtikin ihan uskomatonta vauhtia. Se oli ottanut edellä juosseen Naakan kiinni ja ne tulivat kuulemma D:lle ihan peräjälkeen. Myös D:ltä lähtö oli onneksi sujunut hyvin, eli siihen oli hyvä päättää treenit. Rieha oli ihan onnessaan ja hyvällä tuulella, eli pienesti paineistavat treenit ei siinä näkyneet millään lailla.
Huonosti suunniteltu treeni, mutta ehkä parempi, että saatiin ongelma esiin treeneissä, eikä kokeessa. Pääasia, että viimeiset pätkät Rieha juoksi ongelmitta. Kuvastaa hyvin sen luonnetta, vähän voi yrittää luistaa, mutta kun tarpeeksi tiukasti tehdää asia selväksi, niin sen jälkeen se on aivan fine.
------------------------------
Tänään treffattiin Merja ja Ruu JATtilassa. Riehalla ohjelmassa tottista. Hieman seurailin sitä eilisen törmäyksen jälkeen, mutta vaikutti olevan ihan ok, niin uskalsin ottaa metrisenkin ohjelmaan.
Aloitettiin kuitenkin jäävillä, Merja takapalkkasi. Oikein hyvä meno, kaikki kolme onnistui. Seisominen juoksustakin on parantunut huomattavasti. Otin myös yhden luoksetulon samaan syssyyn.
Sitten tehtiin metristä. Tehtiin ilman kapulaa, tarkoituksena vaan motivaatio ja muistuttelu siitä, mistä olikaan taas kyse. Toisella puolella namikuppi ja minun päässä lelu. Vaihtelin korkeutta, eli korkeamman hypyn jälkeen tuli helpompi matalampi. Eka oli heti metrissä, mikä oli ehkä vähän huono idea tauon jälkeen. Kolautti mennessään jonkin verran ja sen jälkeen koitti kiertää. Palautin takaisin ja sen jälkeen tuli ok yli. Täydessä mitassa menohyppy oli selkeästi huonompi, kun taas takaisin tullessa hyppäsi paremmin. En tiedä johtuiko sitten palkasta. Yhtään Rieha ei hyppyä jännää, se kävi sen hyppäämässä metrisenä kerran itsekseenkin, kun en tajunnut vahtia... Mutta hyppytekniikkaa pitää koittaa treenata.
Loppuun pari eteenmenoa, niissä hyvä meno.
Tuike pääsi halliin myös ja tehtiin voittajan liikkeitä. Ruutu löytyi hyvin ja stoppikäskyjäkin kuunteli. Istumista piti muistutella, mutta sekin alkoi sujumaan. Luoksetulo oli yllättäväkin hyvä. Hyppynouto täydellinen. Metalli ok, kunhan ensin ehti syödä maassa olleet namit... Kaukoissa oli jumitusta, kun halliin tuli koira, muuten tekniikka hyvä. Seuraamistakin tehtiin vähän, eikä sekään ollut pahan oloista. Lopputulemana, kyllä se vielä osaa. Jos vaan viitsisi viedä sen kokeisiin...
Treenien jälkeen ajeltiin Petäjävedelle katselemaan lampaita. Rieha sai alkuun kuljettaa laumaa yksin, eli ihmistä ei ollut nyt edessä. Pidettiin se vielä liinassa, että pystyin takaa säätelemään vauhtia. Lampaathan liikkuu vikkelämmin ilman ihmistä. Tässä treenissä sillä alkoi lamppu syttymään, se näytti välillä ihan oikealta paimenkoiralta kun lähti hiipimään lampaiden perään. Se myös osasi itse lukea lampaita ja lähti kiertämään jos ne meinasi kääntyä. Tätä tehtiin pitkät matkat ja välillä treenattiin flänkkejä takaa ohjaten ja se reagoi ohjaukseen hyvin. Ihan pätevää!
Treenattiin flänkkejä myös niin, että olin itse lauman lähellä ohjaamassa. Nyt Rieha sai olla irti. Välillä saatiin parempia kaaria, välillä vähän huonompia, joissa meinasi valua turhan lähelle. Flänkkien jälkeen tehtiin myös kuljetuksia ja saatiin hyvää rauhallista pätkää myös irti. Pikkuhiljaa alkoi väsymys kuitenkin viedä paimenesta voiton ja silloin ei enää oikein jaksanut olla järkevä. Väsymyksen huomasi hyvin siitä, että se alkoi sanomaan käskyihin vastaan yhä enemmän ja maahanmenot oli sellaisia 5s. pituisia, vaikka kuinka ärisi.
Kokonaisuutena nämä paimennukset on olleet tosi mielenkiintoisia. Niissä tulee selkeästi koiran luonne esiin. Rieha on kiihkeä, kova ja rohkea. Se meinaa tulla välillä turhan lähelle lampaita, koska se selkeästi haluaisi vähän haastetta. Se ei kuitenkaan vedä yhtään överiksi ja osaa säädellä painetta kuulemma hyvin. Eli se ei mene iholle/puremaan, vaikka menee lähelle, pikemminkin haastaa lampaita. Anniina sanoikin, että siitä tulisi hyvä koira työskentelemään ahtaissa tiloissa, koska se ei pelkää painetta. Minun pieni kovapääni. Ja kuljetuksissakin näkyi tänään hyvää malttia, eli varmasti sitä etäisyyttäkin saisi treenaamalla paremmaksi, samoin kuin noita flänkkejä.
Kovuus on siinä mielessä haaste erityisesti noissa flänkeissä, että Rieha alkaa herkästi vastaamaan ihmiseltä tulevaan paineeseen paineella takaisin. Se ikäänkuin syttyy taisteluun, niin kuin se syttyy treenikentällä ja silloin se unohtaa lampaat. Se ei siis tule puremaan :D, mutta nostaa hännän ylös ja on valmis taistelemaan, ikään kuin taisteluleikissä. Toisaalta tämäkään ei ole ongelma, kun ei turhaan sitä haasta. Nytkin flänkit sujuivat kaikista parhaiten, kun itse olin vaan mahdollisimman hiljaa ja rauhassa ja koira sai ihan itse kiertää ja hakea etäisyyttä luonnostaan.
Lopputulemana, pieni paimenkoira asustaa Riehassakin. Oli hienoa nähdä, miten siltä alkoi tulla ihan itsenäisiä ajatuksia ja toimintamalleja. Varmasti siitä tulisi tosi pätevä eläin, kun vaan treenaisi.
Viima sai käydä myös katsomassa lampaita, ihan ensimmäistä kertaa elämässään. Ne oli ihan hirmuisen jänniä. Kauhea haukkuminen niskavillat pystyssä alkoi saman tien ja jarrua pohjaan, että noiden lähelle en mene. Lopulta se uskalsi tulla lähelle ja sai käydä vähän kiertämässä laumaa, edelleen tosin piti murinahaukkua. Mutta vaikka lampaat jänniä olikin, niin selkeästi kiinnostavia.
Viiman mielestä paras juttu paimennusreissussa taisi kuitenkin olla Poke-koira, jonka kanssa se pääsi ihanasti tanssahtelemaan. Se siis selkeästi haluaa itselleen lampaiden sijaan yhden paimenkoirapojan, pistetääs asialistalle :)....
Rieha palkittiin eilen Jyväskylän Agility Teamin Vuoden 2012 Tokotähtenä :). Tähtihän se onkin, ihan kaikin puolin.
Tokotähti ja vauhdikas merkki
Ei valitettavasti päästy vastaanottamaan palkintoja, koska viestileiri vei koko viikonlopun. Tänään jatkettiin treeniä saman porukan kanssa kuin eilen. Vettä satoi koko päivän, mutta mitäs sitä ei hauskan harrastuksen eteen tekisi.
Tällä kertaa valittiin juoksupaikaksi hiekkamontut. Eka pätkä juostiin montulla, josta siirtymän jälkeen mentiin metsään. Treenissä tuli siis suht haastava pohjan vaihdos, aukealta ei ole mikään helpoin sukeltaa metsään. Hienosti koko porukka siitä kuitenkin selvisi, vaikka mukana oli kokemattomiakin koiria.
Kokonaisuudessa matkaa tuli reilu 400m kahden siirtymän kera. Eli aika lyhyttä Riehalle, mutta välillä näin. Rieha juoksi viisi matkaa ja lähti tällä kertaa kolmantena. Otin taas aika tiukan asenteen odottelussa ja seuraamisessa. Se oli hyvä, koska varsinkin ennen ekaa lähetystä R oli hieman tuhmana, eikä ihan malttanut kuunnella. Sillä on vaan niin kova motivaatio juoksemiseen ja ekalla matkalla tietysti eniten virtaa. Se on varmaan eka viestikoira, joka pitäisi juoksuttaa ennen viestille menoa... Mutta kun se joutui kuuntelemaan, niin alkoi itse kuuntelemaan ja lähetys oli hieno.
Rieha selvitti kummatkin siirtymät hienosti, eikä pohjan muutos hämmentänyt sitä ollenkaan. Lähetyksessä a-pisteeltä d-pisteelle se hieman jollotti matkalla, samoin viimeisessä lähetyksessä haukahti kun hyppäsi jonkun risun yli, mutta muuten oli hiljaa. Eikä noista kumpikaan olisi kokeessa haitannut, niin pientä se oli. Kokeilin myös sitä komentamista, mutta en tiedä oliko sillä vaikutusta. Odottelut sujui muuten tosi hienosti, se veteli taas kerällä torkkuja, eli ei paljon homma rassannut. Oikein mukava treeni!
Viestin jälkeen mentiin vielä esineruutuun. Tallattiin valmiiksi useampi ruutu ja Rieha haki kolmesta ruudusta esineen. Ensimmäinen tehtiin ihan selkeällä viennillä niin, että Rieha näki esineen (toppahanskan) pudotuksen. Siinä ei ongelmia. Toisessa ruudussa näki, kun appari otti esineen ja lähti, mutta sen jälkeen vein Riehan pois. Tässä tehtiin myös ilmottautuminen tuomarille. Lähti ruutuun täysiä ja jäljesti apparin jälkiä takareunaan. Sitten sai ilmavainun esineestä, meni sinne suoraan ja hyvä nosto ja vauhdikas tuonti.
Kolmas esineruutu tehtiin niin, että esine oli kokonaan valmiina. Tämä oli tosi vaikea, esineen paikka oli pienessä notkelmassa ja ilmeisesti haju ei sieltä liikkunut, koska edelliselläkin koiralla oli ollut vaikeuksia. Rieha yritti kovasti, mutta ei vaan saanut hajua, eikä sitten oiken lähtenyt uppoamaankaan tarpeeksi syvään. Ehkä se oli jo vähän väsynytkin? Lopulta kävelin sen kanssa ruutuun ja esine nousi. Tehtiin tähän sitten vielä helpotus näkölähdöllä, että saatiin sille mielikuva syvälle menosta. Löytyihän se ja toivottavasti Riehalle jäi hyvä mielikuva. Jatkossa täytyy tehdä noita kaistaleita, joissa esine on aina takana.
Tuike ja Viima olivat mukana myös ja käytiin niiden kanssa hömppäämässä esineruutua. Viima oli vaan niin onnessaan, ettei ehtinyt esineitä etsiä kaikelta hyppelyltä, mutta pikku-Tuike etsi niin hienosti ja nouti ruudusta kaksi esinettä :).
Välillä syötiin ja juteltiin ja vielä ihan loppuun käytiin tekemässä lyhyet tottikset. Rieha teki vähän seuruuta ja kolme eteenmenoa. Ekalla vietiin taas narupallo yhdessä, kahdessa muussa pallo oli valmiina. Hyvällä asenteella meni ja eteni suoraan. Eli ajatus vahvistuu!
Kiitos vielä mahtavasta leiristä koko porukalle!! Paljon hyviä juttuja ja treeniajatuksia jäi taas mieleen!
Nyt koitan olla treenaamatta, koska tiistaina nähdään viedäänkö viimeistä vaiko ei...
