Eilen kävin ostamassa koirille tasapainotyynyn (Lidlistä löytyi edullisesti) ja Rieha pääsi heti testailemaan kaukojen tekemistä sen päällä. Hyvin se tuntui hallitsevan kroppansa ja tykkäsi temppuilla tyynyn päällä. Ajatuksena olisi tynnyn avulla saada sille vähän enemmän ajatusta takajalkojen paikallaan pitämisestä. Tuike testasi tyynyä myös, mutta se oli ainakin vielä sitä mieltä, että hän ei sen päälle mielellään kiipeä.
Meidän kotipiha-asennetreenit on myös jatkuneet. Eilen aloitettiin tunnarilla lampun loisteessa. Tein ensin treenin, jossa kapulat oli ihan kiinni seinässä, eli joutui vähän miettimään, miten nostaa. Hyvin nousi oma. Sen jälkeen vaihtelin kapuloiden asetelmaa ja hain sitä, mikä tuottaisi ongelmia. Ehdottomasti vaikein Riehalle on perusympyrä, siinä meinasi mennä hermo ja suu aueta. Myös luovutuksessa alkoi herkemmin puremaan kapulaa tämän jälkeen. Mutta oman se toi joka kerta, eikä se oikeastaan vääriäkään nostellut sen yhden kerran jälkeen, jonka jätin palkkaamatta. Tämä vaatii vaan varmuutta ja . Tehtiin erikseen vielä kapulan pitoa, jossa huomautin sille nätisti puremisesta ja isot kehut tuli hyvästä pidosta.
Luoksetulon pysähdyksiä treenattiin myös. Niissä liitin mukaan taas peruuttelun ja Riesku tuntui tykkäävään kovasti. Seuraamisessa haettiin taas hyvää paikkaa ja erikseen nopeita perusasentoja. Rieha oli ihan liekeissä perusasentotreenistä ja tajusin samalla, että se on ainut koiristani, joka osaa oikeasti tulla perusasentoon. Se ei vaadi mitään apuja tai asettumista tiettyyn paikkaan, se vaan tulee ja on siitä ihan innoissaan. Liitin tähän vielä koemaisen jännitystreenin ja mitä jännittyneempi olin, sitä hauskempaa oli myös Riehalla.
Tänään treenattiin auringonpaisteessa, mikä oli aikasta ihanaa! Aloitettiin metskunoudon hetsauksilla ja asenne oli heti alusta saakka aivan super. "Kilpalähtöjen" lisäksi otin väliin koemaisempia ja kummatkin sujuivat hyvin.
Ohjattua tehtiin merkillä ja kapuloilla, jotka olivat parin metrin päässä siitä. Palkkailin satunnaisesti myös merkistä. Kapulat oli ensin koemaisesti kauempana toisistaan, mutta sitten siirsin keskikapulan aina ihan haettavan kapulan viereen. Ihan ekalla kerralla Rieha selkeästi mietti kumman olisi nostanut, mutta sen jälkeen valitsi aina kauimmaisen. Ihan mahtista, että se ajatteli noin hyvin! Hieman ehkä vauhti hidastui, mutta ei ekalla kerralla voi vaatiakaan ihan täyttä vauhtia, kun selkeästi oli sille uusi homma.
Loppuun tehtiin vielä kapulan luovutuksia kiertojen kautta. Oikealta tuleminen oli sille taas selkeästi haastavampaa, siinä jää todella herkästi vinoon. Jotenkin tuntuu, että sillä ei ole ajatusta, miten sen korjaisi. Saattoi korjauskäskyllä lähteä kiertämään takaa perusasentoon. Ehkä otetaan jatkossa joku este tai länget avuksi, että varmasti tulisi suoraan.
Torstaina matkataankin Turun kautta Maarianhaminaan. Rieha jää kasvattajan huomaan ja me käydään hakemassa sulhasehdokas Tim riiureissulle. Pariskunta saakin sitten jäädä rauhassa seurustelemaan Turkuun. Jännää! Ja jottei elämä jäisi ihan kelpiettömäksi, lupasin ottaa hoitoon Riehan emän Lahjan. Kiva viettää aikaa äitikoiran kanssa!
tiistai 26. helmikuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Asenne- ja häiriötreeniä
 |
| Montako luuta Viimalla on? Entä montako luuta muilla koirilla on ;)? |
Sain inspiraation yhdestä lukemastani blogista ja siitä nousi ihan uusia treeni-ideoita. Päätin, että jos ei voida käydä kokeissa pentujen takia, niin treenataan sitten asioita sellaisiksi, että pentulomalta tullaan aivan supereina takaisin. Katsotaan kuis käy ;).
Ensimmäisenä mietin asennejuttuja ja vireen yhdistämistä eri liikkeisiin. Rieha tekee yleensä kaikki liikkeet kovassa vireessä ja hyvällä asenteella, mutta joissain liikkeissä ajatus vauhdista on kuitenkin ehkä hieman erilainen. Toinen ajatus tuli siitä, että häiriötreeniä pitäisi tehdä niin paljon ja vaikeilla jutuilla, että kokeessa kaikki tuntuu helpolta. Tätä ollaan tehtykin, mutta ehkä viime aikoina vähemmän.
Aloitettiin metskunoudolla, jossa R menee yleensä kapulalle laukalla ja yleensä tuokin laukalla, mutta joskus vauhti saattaa hidastua. Lähdin hakemaan tähän viretta ja asennetta yllytyspelillä, jossa vihejasanoilla yllytin koiraa, heitin kapulan ja käskyn jälkeen lähdettiin kumpikin juoksemaan kapulalle. Eli eräänlainen kumpi ehtii eka-peli. Riehaa on onneksi todella helppo yllyttää, se reagoi omaan jännittymiseen jännittymällä itsekin ja sinkoaa siitä kuin ohjus. Ja kapulalle mentiin lujaa. Heti kun se nosti ja lähti tulemaan kohti, niin heitin lelun lennosta. Asenne oli aivan super ja meillä oli niin hauskaa.
Jatkettiin merkkitreenillä. Aluksi naksuttelin sille vaan tarjoamisesta, merkin paikka on viime aikoina hieman valunut. Kovasti se tarjosi ja paikka parani heti. Sitten tehtiin taas asennetreeniä yhdistettynä häiröön, eli laitoin matkalle ja merkin ympärille nakin paloja. Ollaan tehty tätä aiemmin leluilla/kapuloilla, mutta ei ruualla. Ajattelin, että tämä voisi olla hyvää treeniä, myös nuuskimisen rajoittamiseen. Riekusta tämä oli alkuun aika tiukka paikka ja meinasi mennä suoraan nakille. Pääsin siihen puuttumaan höpöttämällä ja sen jälkeen alkoi jättämään nakit huomiotta. Loppuvaiheessa siitä oikein näki, miten ylpeä se oli kun ei vilkaissutkaan nakkeja.
Nakkihäiriöllä tehtiin myös seuruuta. Nakkeja ympäriinsä ja sitten käveltiin niin yli ja ohi. Tässä Riehalla ei ollut mitään ongelmaa, piti kontaktia upeasti. Paikkatreenikin on alkanut tuottamaan hedelmää.
Loppuun tehtiin vielä luoksetuloja ja tähänkin yhdenlaista vaikeutusta. Menin piiloon ja Riehan piti tulla puuloon luokse. Samalla treenattiin sitä, että tuli eteen suoraan, vaikka tulikin vinosta. Tässäkin näkin, että oli Riehasta kauhean hauskaa.
Tosi kiva treeni, jossa asenne oli kohdillaan. Riehalle sopii niin hyvin tälläiset treenit, missä se joutuu miettimään. Pitäisi muistaa pitää tämä mielessä, eikä aina treenata samalla lailla.
perjantai 22. helmikuuta 2013
Tilastotietoa ja mummotokoa
Miten onkin ärsyttävää, että meillä päin ei saa juoksuisest nartut treenata halleissa... Ei siis päästä mihinkään hallitreeneihin mukaan ja sittenhän Rieha jääkin jo pikkuhiljaa toivottavasti mammalomalle. Ja ilmeisesti musta on tullut niin mukavuudenhaluinen, etten jaksa treenata pimeillä ja liukkailla parkkipaikoilla...
Muutenkin mua jännittää, miten tule selviämään mammalomailusta, kun ykköstreenikaveri ei ole geimeissä mukana. Tässä vaiheessa melkein tarviisi sen toisen aktiiviharrastuskoiran ;). Tai sitten pystykorvat vaan joutuu paikkaamaan. Tuikehan toki paikkaa mielellään, mutta kun kokeita ei oikein voi pitää mielessä (paitsi rallytokoa), niin vähän se oma motivaatio on hukassa. Kai sitä sitten on kuitenkin niin kilpailuhenkinen? Tai yleensäkin treenaaminen kaikkien kanssa on motivoimampaa, kun mukana on edes se yksi, kenen kanssa voi treenata tavoitteellisesti. No joo, enköhän minä tästä selviä, eihän se pitkä aika ole :).
Koostin pikaisesti tälläisen taulukon viime kokeista, siinä siis kaksi voittajan koetta ja neljä evl:n koetta:
Muutenkin mua jännittää, miten tule selviämään mammalomailusta, kun ykköstreenikaveri ei ole geimeissä mukana. Tässä vaiheessa melkein tarviisi sen toisen aktiiviharrastuskoiran ;). Tai sitten pystykorvat vaan joutuu paikkaamaan. Tuikehan toki paikkaa mielellään, mutta kun kokeita ei oikein voi pitää mielessä (paitsi rallytokoa), niin vähän se oma motivaatio on hukassa. Kai sitä sitten on kuitenkin niin kilpailuhenkinen? Tai yleensäkin treenaaminen kaikkien kanssa on motivoimampaa, kun mukana on edes se yksi, kenen kanssa voi treenata tavoitteellisesti. No joo, enköhän minä tästä selviä, eihän se pitkä aika ole :).
Koostin pikaisesti tälläisen taulukon viime kokeista, siinä siis kaksi voittajan koetta ja neljä evl:n koetta:
Ihan opettavainen taulukko. Ensinnäkin näkee hyvin eron evl:n arvostelun kiristymisessä verrattuna voittajaan. Kaikissa liikkeissä keskiarvo on tippunut evl:ssä.
Kaukot on meidän heikoin lenkki ja sen tiedän, mutta luoksetulo ihan yllätti. Se on treeneissä erittäin toimiva liike, mutta evl:ssä siinä on niin monta osaa, että ilmeisesti kokeissa aina joku menee pieleen. Olen jopa jättänyt sen treenaamisen vähälle, koska se on minusta meillä niin hyvä. Tämän perusteella ei voi niin sanoa... Luoksetulo otetaankin treenin alle ja nimenomaan koemaisena, koska osissa se pelaa. Mammalomalla on hyvä jumpata myös niitä kaukoja, ainakin niin kauan kuin maha sallii. Onhan se vähän kurja antaa tasoitusta nelosen kertoimella olevasta liikkeestä noin paljon...
Lentsun blogissa taisi olla juttua siitä, että tavoitteena olisi kerätä täyden kympin rivi, eli kymppi kaikista liikkeistä, mutta ei välttämättä samasta kokeesta. Ihan hauska idea ja onhan sekin jonkinlaisen motivaation antaja. Aika kivalta tuo kymppirivi jo näyttää, jatketaan siis niiden keräilyä sitten tulevaisuudessa ;).
Kaukoja ollaankin alettu taas jumppaamaan. Ne vaatiin vaan niin pirusti toistoja ja tekniikkaa. Luoksetulotreenit alkoi myös, eilen tehtiin lenkin ohessa Peurungan parkkiksella. Riehalle oli selkeästi jäänyt päähän se maahanmenon leikkiinkutsu-asento ja sitä työstettiin. Seisomisia aloin työstämään Hannan vinkistä hieman eri lailla, eli stopin jälkeen tuleekin peruuttelua, että saisi koiran ajatuksen taakse. Ihan hauska idea, katsotaan mihin se vie. Tehtiin myös ohjatun suuntia hieman rennommin, eli narupallolla ja hyvin kääntyi.
Tänään oli kisatokoryhmän treeni, mutta koska juoksut, niin Tuike pääsi sitten tuuraamaan. Ja sehän sopi mummokoiralle!
Tuike teki ensin tunnarin. Lähdössä oli epävarmuutta ja hieman otti häiriötä matkalla liikkurista, mutta haistelu oli hyvä ja oma nousi hienosti. Ruutua tehtiin myös, se oli hieman tahmeaa. Keskikohta oli Tuiken mielestä ihan etureunassa. Luoksetulo sujui tosi hienosti ja se stoppasi Tuikeksi erinomaisen hyvin. Kaukot oli myös mahtavat, olin ihan ihmeissäni, että miten se on ne yhtäkkiä hiffannut. Eli ainakin jollekin koiralle olen osannut ne opettaa, vaikkakin vahingossa... Loppuun seuraamista ja temppuja, näin mummokoiran mieli oli taas virkistetty!
Niin ja koirat on taas lenkkeilleet huolella. Rieha oli toissapäivänä Veskun mukana hiihtämässä 25km ja tänään Vesku kävi Riehan ja Viiman kanssa kicksparkkaamassa 13km. Eilen Tuike ja Viima olivat 45min hölkkälenkillä. Ei ainakaan kunto lopu kesken tältä sakilta.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Haastetta meilläkin
Anne haastoi vastamaan muutamaan kysymykseen eli tässäpä tulee vastauksia :).
“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”
1. Kuvaile koiraasi/kutakin koiraasi kolmella sanalla.
Tuike: pieni, pippurinen, suloisin
Viima: hömppä, Paras Kaverikoira
Rieha: toimintasankari, kainaloinen, minun
2. Mikä on koirasi ärsyttävin tapa?
Tuike: Kaikkeen reagointi. Aina ei tarvitsisi olla tärppänä paikalla. Oli kyse sitten ruuasta, ohikulkijoista tai vaikka uloslähdöstä.
Viima: Itsepäisyys, käskyjen puolivillainen toteuttaminen. Maallemuuton jälkeen myös lisääntynyt reviiritietoisuus.
Rieha: Komentaminen, jos ei saa haluamaansa asiaa. Toteutuu treeneissä minua kohtaan aina silloin tällöin, mutta myös esim. kun haluaa saada vaikka luun muilta koirilta.
Ja myönnän auliisti, että kaikkiin em. asioihin pystyisi/olisi pystynyt vaikuttamaan johdonmukaisemalla koulutuksella :).
3. Mihin koiraharrastuksiin olet tutustunut? Mikä miellyttää eniten?
Kolmen koiran kanssa ollaan treenattu jossain määrin tokoa, agilityä, viestiä, metsä- /peltojälkeä, hakua, MEJÄä, rallytokoa, vepeä, flyballia ja koiratanssia. Näyttelyissä ollaan toki käyty myös ja paimentamistakin kokeiltu pikaisesti. Eli vähän kaikkea on testattu.
Toko on ehdottomasti se minun laji, sitä on vaan niin helppo treenata, kun ei tarvitse sen kummemmin porukkaa tai järjestelyitä. Agista tykkään myös, mutta jotenkin se on viime aikoina jäänyt lapsipuolen asemaan. PK-lajit on alkaneet kiinnostamaan yhä enemmän ja enemmän. Tätä auttoi, kun käytiin Riehan kanssa ekassa pk-kokeessa, eikä siitä tullut kuolemaa. Viesti on sieltä tällä hetkellä se tutuin ja siinä on ihan oma fiiliksensä.
4. Miten päädyit omaan koirarotuusi?
Japaninpystykorvaan päädyttiin, kun haluttiin pieni, reipas pystykorvainen koira. Harrastuksista ei siinä vaiheessa ollut kauheasti ideoita, ajatuksissa oli jotain koirakoulua ja mahdollisesti agilityä. Lenkkikaveri ja seurakoira oli ensisijainen ajatus.
Lapinporokoira tuli, kun halusin isomman koiran, jolla olisi pk-oikeudet. En kuitenkaan etsinyt varsinaista harrastustykkiä, ennemminkin koiraa, jonka kanssa voisi kokeilla eri lajeja ja se olisi ensisijaisesti sellainen peruskoira ja lenkkikaveri. Edelleen halusin koiran, jolla on pystyt korvat ja peruskoiramainen olemus.
Kelpie tuli taas nimenomaan sen takia, koska halusin koiran, jonka kanssa ohjaajan ominaisuudet on se rajoittavin tekijä. Eli potkua löytyisi lajiin kuin lajiin (poislukien nyt joku suojelu). Halusin myös keskikokoisen, lyhytkarvaisen koira, jolla pystyt korvat ;). Wörkkereistä/sekalinjasta kiinnostuin niiden sporttisen ulkomuodon takia ja kun tutustuin niihin enemmän, niin luonteenkin puolesta ne tuntuivat sopivan kaikin puolin.
5. Minkä rotuista koiraa et ottaisi? Miksi?
Näitä rotuja on paljon, varmasti enemmän kuin niitä, mitä ottaisin. Mutta ihan ehdoton ei ovat rakenteeltaan erikoiset rodut, jotka eivät esim. pysty synnyttämään omin avuin. Lyhytkuonoiset on myös poissuljettu. Muutenkin koiran rakenteen pitää olla terve ja sen tulee pystyä liikkumaan ja elämään täysillä. Jättikokoiset koirat ja molossityyppiset koirat ovat myös poissuljettuja, en vaan koe niitä omikseni, samoin kovasti turkinhoitoa tarvitsevat koirat.
6. Minkälainen koirasi olisi ihmisenä?
Tuike olisi olisi sellainen tiukka vanha rouva, entinen yläkoulun opettaja, joka pitäisi kuria kylän nuorisolle, tai ainakin yrittäisi. Se harrastaisi sauvakävelyä ja kuntouintia, kaikkea sellaista missä se saisi mennä yksin ja rivakasti ja samalla voisi vähän seurailla ympäristöä puuttuakseen kaikkeen epäilyttävään toimintaan. Kotioloissa se olisi lempeä täti, joka passaisi miehensä, lapsenlapsensa ja sukulaisensa piloille leipomalla pullaa ja herkkuja.
Viima olisi biologian professori, sellainen oikein asialleen omistautunut, mutta muulle maailmalle hajamielisen ja erikoisen kuvan antava, vaikkakin hyvin charmantti ja itse asiassa aika hyvännäköinenkin. Se tutkisi antaumuksella päivät pitkät luonnon ilmiöitä ja illalla se kokkailisi gourmetruokaa, tai siis silloin kun on muistanut käydä kaupassa. Toisina päivinä erinomainen seuramies, toisina päivinä se unohtaisi tervehtiä tuttujaan.
Rieha olisi opiskelija, sellainen joka paikan järjestöhöylä. Pääaineena sillä olisi liikunta tai ehkä ydinfyysikka, mahdollisesti kumpikin, koska se olisi vaan niin lahjakas. Se opiskelisi päivät tiukasti ja valmistuisi ennätysajassa, mutta osaisi myös bilettää, niin että heikompia hirvittää. Vastapainona se juoksisi maratooneja ja vuorikiipeilisi.
7. Mikä on kallein asia, jonka olet koirasi takia hankkinut?
Varmaan pakettiauto, tuskin meillä sitä olisi jos koiria ei olisi. Ja toisaalta, asuttaisiinko omakotitalossa maalla, jos ei olisi koiria... No joo, rahat tulee ja menee kuitenkin :D.
8. Mikä koirastasi on parasta, mistä se innostuu kaikkein eniten?
Tuikesta parasta on ruoka, kaikissa muodoissaan. Aika läheltä liippaa myös perhe, se haluaisi olla aina mukana kaikessa ja omaa perhettä se palvoo maasta taivaisiin.
Viima innostuu eniten isästäni. Se lähentelee jo hysteriaa ja isän käynnin jälkeen pitää oven takana vinkua puoli tuntia. Oravat ja muu riista aiheuttaa myös säännöllisesti hysteriaa.
Rieha innostuu mistä vaan :D. Parasta siitä on kuitenkin tekeminen, on se lenkkiä, treeniä tai lelun heittoa, kunhan se saa tehdä ihmisten kanssa jotain.
9. Mikä koirassasi on parasta?
Tuikessa parasta on se vilpitön into ja iloisuus, kun se koittaa olla mieliksi. Pörröinen pieni valkoinen on myös maailman ihanin sylikoira, sellainen terapiapörrö.
Viimassa on parasta sen omalaatuisuus. Toista Viiman kaltaista koiraa ei varmasti tule vastaan ja se on opettanut niin paljon.
Riehassa on parasta sen palo tekemiseen ja nimenomaan yhdessä tekemiseen. Se on vielä niin fiksu ja tervepäinen. Sen kanssa on vaan niin helppoa.
10. Millainen pentu koirasi oli?
Tuike oli aikamoinen riiviö, joka askarteli seinän kulmia ja roikkui lahkeessa ym. Se oli jo kasvattajalta haettaessa se, joka roikkui verhoissa, kun muut olivat nätisti kasassa emon ympärillä. Täpäkkä pieni akka, joka toisaalta rakasti olla kainalossa ja rapsuteltavana, ainakin väsyneenä. Kaikki temput se oppi extranopeasti ja oli pentukoulussakin ihan priimus, vaikka oltiin siellä vain kokeilemassa.
Viima oli hyvin itsenäinen pentu. Sille ei toiminut ollenkaan kaikki tyypilliset "juokse sitä karkuun tai mene piiloon, kyllä se sieltä tulee", se pärjäsi hyvinkin kauan ihan omillaan. Sitä piti tosissaan totuttaa käsittelyyn, eikä se koskaan ollut sylipentu. Toisaalta sen kanssa oli hyvin helppoa mennä, se ei juuri pelännyt mitään. Se oli pienenäkin sellainen ajattelutyyppi. Niin ja se pissassi säännöllisesti petiinsä ja nukkui siinä tyytyväisenä. Sitten kun se innostui, niin häntä heilutti koiraa ja syödessäänkin se viispasi hännällään hullun lailla.
Rieha oli pentuna villi. Sellainen pyörremyrsky hyppivää, purevaa ja nuolevaa kelpiä. Se meni ihan jokaisen luokse samalla lailla ja hyvin nopeasti kommentit muuttuivat "onpa se söpö":stä "onpas se villi":ksi. Se rrakasti kaikkia ja kaikkea, eikä pelännyt mitään ja juoksi lujempaa kuin yksikään näkemäni koiranpentu. Ihan pienenä se sai raivareita, kun sitä esti tekemästä jotain hauskaa, mutta ihan yhtä nopeasti se leppyikin. Se rakasti nukkua kainalossa tai mahan päällä ja nukkui heti ekana yöllä meillä yli 8h heräämättä kertaakaan ja se oli lähestulkoon sisäsiisti. Se oli vaan niin ihana (miten niin pentukuume :D).
11. Mistä olet joutunut luopumaan koirasi takia?
Harrastukset ilman koiria on jääneet vähälle, ei vaan aika riitä. Toisaalta koiraharrasteet on antaneet niin paljon tilalle. Valintoja, valintoja :).
Minä haastan Katin, Hannan ja Jennyn. En yleensä tämmöisiä harrasta, mutta menköön :D.
Ja ne kysymykset (vastatkaa kaikkien koirien osalta, jos löytyy useampi):
1. Mikä on harrastamistanne lajeista suosikkisi?
2. Mikä on isoin tuho, minkä koirasi on tehnyt?
3. Mitä koiraharrastuslajia koirasi harrastaisi, jos se saisi valita vain yhden?
4. Millainen koiranohjaaja olet?
5. Mikä koirassasi on parasta?
6. Mikä on koirassasi haastavinta?
7. Minkä rotuista koiraa et ottaisi?
8. Kuinka päädyit nykyiseen rotuusi ja tuleeko sinulle samanrotuisia jatkossakin?
9. Mielenpainuvin hetkesi koiraharrastuksen parissa?
10. Paras koulutus/kouluttaja, jonka opissa olet ollut ja miksi?
11. Jos koirasi olisi biisi, mikä se olisi?
“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”
1. Kuvaile koiraasi/kutakin koiraasi kolmella sanalla.
Tuike: pieni, pippurinen, suloisin
Viima: hömppä, Paras Kaverikoira
Rieha: toimintasankari, kainaloinen, minun
2. Mikä on koirasi ärsyttävin tapa?
Tuike: Kaikkeen reagointi. Aina ei tarvitsisi olla tärppänä paikalla. Oli kyse sitten ruuasta, ohikulkijoista tai vaikka uloslähdöstä.
Viima: Itsepäisyys, käskyjen puolivillainen toteuttaminen. Maallemuuton jälkeen myös lisääntynyt reviiritietoisuus.
Rieha: Komentaminen, jos ei saa haluamaansa asiaa. Toteutuu treeneissä minua kohtaan aina silloin tällöin, mutta myös esim. kun haluaa saada vaikka luun muilta koirilta.
Ja myönnän auliisti, että kaikkiin em. asioihin pystyisi/olisi pystynyt vaikuttamaan johdonmukaisemalla koulutuksella :).
3. Mihin koiraharrastuksiin olet tutustunut? Mikä miellyttää eniten?
Kolmen koiran kanssa ollaan treenattu jossain määrin tokoa, agilityä, viestiä, metsä- /peltojälkeä, hakua, MEJÄä, rallytokoa, vepeä, flyballia ja koiratanssia. Näyttelyissä ollaan toki käyty myös ja paimentamistakin kokeiltu pikaisesti. Eli vähän kaikkea on testattu.
Toko on ehdottomasti se minun laji, sitä on vaan niin helppo treenata, kun ei tarvitse sen kummemmin porukkaa tai järjestelyitä. Agista tykkään myös, mutta jotenkin se on viime aikoina jäänyt lapsipuolen asemaan. PK-lajit on alkaneet kiinnostamaan yhä enemmän ja enemmän. Tätä auttoi, kun käytiin Riehan kanssa ekassa pk-kokeessa, eikä siitä tullut kuolemaa. Viesti on sieltä tällä hetkellä se tutuin ja siinä on ihan oma fiiliksensä.
4. Miten päädyit omaan koirarotuusi?
Japaninpystykorvaan päädyttiin, kun haluttiin pieni, reipas pystykorvainen koira. Harrastuksista ei siinä vaiheessa ollut kauheasti ideoita, ajatuksissa oli jotain koirakoulua ja mahdollisesti agilityä. Lenkkikaveri ja seurakoira oli ensisijainen ajatus.
Lapinporokoira tuli, kun halusin isomman koiran, jolla olisi pk-oikeudet. En kuitenkaan etsinyt varsinaista harrastustykkiä, ennemminkin koiraa, jonka kanssa voisi kokeilla eri lajeja ja se olisi ensisijaisesti sellainen peruskoira ja lenkkikaveri. Edelleen halusin koiran, jolla on pystyt korvat ja peruskoiramainen olemus.
Kelpie tuli taas nimenomaan sen takia, koska halusin koiran, jonka kanssa ohjaajan ominaisuudet on se rajoittavin tekijä. Eli potkua löytyisi lajiin kuin lajiin (poislukien nyt joku suojelu). Halusin myös keskikokoisen, lyhytkarvaisen koira, jolla pystyt korvat ;). Wörkkereistä/sekalinjasta kiinnostuin niiden sporttisen ulkomuodon takia ja kun tutustuin niihin enemmän, niin luonteenkin puolesta ne tuntuivat sopivan kaikin puolin.
5. Minkä rotuista koiraa et ottaisi? Miksi?
Näitä rotuja on paljon, varmasti enemmän kuin niitä, mitä ottaisin. Mutta ihan ehdoton ei ovat rakenteeltaan erikoiset rodut, jotka eivät esim. pysty synnyttämään omin avuin. Lyhytkuonoiset on myös poissuljettu. Muutenkin koiran rakenteen pitää olla terve ja sen tulee pystyä liikkumaan ja elämään täysillä. Jättikokoiset koirat ja molossityyppiset koirat ovat myös poissuljettuja, en vaan koe niitä omikseni, samoin kovasti turkinhoitoa tarvitsevat koirat.
6. Minkälainen koirasi olisi ihmisenä?
Tuike olisi olisi sellainen tiukka vanha rouva, entinen yläkoulun opettaja, joka pitäisi kuria kylän nuorisolle, tai ainakin yrittäisi. Se harrastaisi sauvakävelyä ja kuntouintia, kaikkea sellaista missä se saisi mennä yksin ja rivakasti ja samalla voisi vähän seurailla ympäristöä puuttuakseen kaikkeen epäilyttävään toimintaan. Kotioloissa se olisi lempeä täti, joka passaisi miehensä, lapsenlapsensa ja sukulaisensa piloille leipomalla pullaa ja herkkuja.
Viima olisi biologian professori, sellainen oikein asialleen omistautunut, mutta muulle maailmalle hajamielisen ja erikoisen kuvan antava, vaikkakin hyvin charmantti ja itse asiassa aika hyvännäköinenkin. Se tutkisi antaumuksella päivät pitkät luonnon ilmiöitä ja illalla se kokkailisi gourmetruokaa, tai siis silloin kun on muistanut käydä kaupassa. Toisina päivinä erinomainen seuramies, toisina päivinä se unohtaisi tervehtiä tuttujaan.
Rieha olisi opiskelija, sellainen joka paikan järjestöhöylä. Pääaineena sillä olisi liikunta tai ehkä ydinfyysikka, mahdollisesti kumpikin, koska se olisi vaan niin lahjakas. Se opiskelisi päivät tiukasti ja valmistuisi ennätysajassa, mutta osaisi myös bilettää, niin että heikompia hirvittää. Vastapainona se juoksisi maratooneja ja vuorikiipeilisi.
7. Mikä on kallein asia, jonka olet koirasi takia hankkinut?
Varmaan pakettiauto, tuskin meillä sitä olisi jos koiria ei olisi. Ja toisaalta, asuttaisiinko omakotitalossa maalla, jos ei olisi koiria... No joo, rahat tulee ja menee kuitenkin :D.
8. Mikä koirastasi on parasta, mistä se innostuu kaikkein eniten?
Tuikesta parasta on ruoka, kaikissa muodoissaan. Aika läheltä liippaa myös perhe, se haluaisi olla aina mukana kaikessa ja omaa perhettä se palvoo maasta taivaisiin.
Viima innostuu eniten isästäni. Se lähentelee jo hysteriaa ja isän käynnin jälkeen pitää oven takana vinkua puoli tuntia. Oravat ja muu riista aiheuttaa myös säännöllisesti hysteriaa.
Rieha innostuu mistä vaan :D. Parasta siitä on kuitenkin tekeminen, on se lenkkiä, treeniä tai lelun heittoa, kunhan se saa tehdä ihmisten kanssa jotain.
9. Mikä koirassasi on parasta?
Tuikessa parasta on se vilpitön into ja iloisuus, kun se koittaa olla mieliksi. Pörröinen pieni valkoinen on myös maailman ihanin sylikoira, sellainen terapiapörrö.
Viimassa on parasta sen omalaatuisuus. Toista Viiman kaltaista koiraa ei varmasti tule vastaan ja se on opettanut niin paljon.
Riehassa on parasta sen palo tekemiseen ja nimenomaan yhdessä tekemiseen. Se on vielä niin fiksu ja tervepäinen. Sen kanssa on vaan niin helppoa.
10. Millainen pentu koirasi oli?
Tuike oli aikamoinen riiviö, joka askarteli seinän kulmia ja roikkui lahkeessa ym. Se oli jo kasvattajalta haettaessa se, joka roikkui verhoissa, kun muut olivat nätisti kasassa emon ympärillä. Täpäkkä pieni akka, joka toisaalta rakasti olla kainalossa ja rapsuteltavana, ainakin väsyneenä. Kaikki temput se oppi extranopeasti ja oli pentukoulussakin ihan priimus, vaikka oltiin siellä vain kokeilemassa.
Viima oli hyvin itsenäinen pentu. Sille ei toiminut ollenkaan kaikki tyypilliset "juokse sitä karkuun tai mene piiloon, kyllä se sieltä tulee", se pärjäsi hyvinkin kauan ihan omillaan. Sitä piti tosissaan totuttaa käsittelyyn, eikä se koskaan ollut sylipentu. Toisaalta sen kanssa oli hyvin helppoa mennä, se ei juuri pelännyt mitään. Se oli pienenäkin sellainen ajattelutyyppi. Niin ja se pissassi säännöllisesti petiinsä ja nukkui siinä tyytyväisenä. Sitten kun se innostui, niin häntä heilutti koiraa ja syödessäänkin se viispasi hännällään hullun lailla.
Rieha oli pentuna villi. Sellainen pyörremyrsky hyppivää, purevaa ja nuolevaa kelpiä. Se meni ihan jokaisen luokse samalla lailla ja hyvin nopeasti kommentit muuttuivat "onpa se söpö":stä "onpas se villi":ksi. Se rrakasti kaikkia ja kaikkea, eikä pelännyt mitään ja juoksi lujempaa kuin yksikään näkemäni koiranpentu. Ihan pienenä se sai raivareita, kun sitä esti tekemästä jotain hauskaa, mutta ihan yhtä nopeasti se leppyikin. Se rakasti nukkua kainalossa tai mahan päällä ja nukkui heti ekana yöllä meillä yli 8h heräämättä kertaakaan ja se oli lähestulkoon sisäsiisti. Se oli vaan niin ihana (miten niin pentukuume :D).
11. Mistä olet joutunut luopumaan koirasi takia?
Harrastukset ilman koiria on jääneet vähälle, ei vaan aika riitä. Toisaalta koiraharrasteet on antaneet niin paljon tilalle. Valintoja, valintoja :).
Minä haastan Katin, Hannan ja Jennyn. En yleensä tämmöisiä harrasta, mutta menköön :D.
Ja ne kysymykset (vastatkaa kaikkien koirien osalta, jos löytyy useampi):
1. Mikä on harrastamistanne lajeista suosikkisi?
2. Mikä on isoin tuho, minkä koirasi on tehnyt?
3. Mitä koiraharrastuslajia koirasi harrastaisi, jos se saisi valita vain yhden?
4. Millainen koiranohjaaja olet?
5. Mikä koirassasi on parasta?
6. Mikä on koirassasi haastavinta?
7. Minkä rotuista koiraa et ottaisi?
8. Kuinka päädyit nykyiseen rotuusi ja tuleeko sinulle samanrotuisia jatkossakin?
9. Mielenpainuvin hetkesi koiraharrastuksen parissa?
10. Paras koulutus/kouluttaja, jonka opissa olet ollut ja miksi?
11. Jos koirasi olisi biisi, mikä se olisi?
tiistai 19. helmikuuta 2013
Än, yy, tee... lähtölaskenta alkoi!
Rieha aloitti juoksunsa tänään, eli edessä on jännät paikat! Yksi koepaikka joudutaan siis perumaan, mutta eiköhän äksöniä ole tiedossa ilmankin :).
Tämmöisiä ällötyksiä oisi siis mahdollisesti luvassa
maanantai 18. helmikuuta 2013
Huoltopäivä
Meillä on Veskun kanssa kummallakin loma ja tottahan se piti aloittaa kunnon hemmotteluhoidoilla. Koirille. Ei itsellä niin väliä, vai miten se nyt oli...
Aamusta koko porukka kävi uimassa Koirasportilla. Perinteiset setit ja kaikki olivat tyytyväisiä! Tuike haki lelua, Rieha urheili ja Viima ui rauhallisesti kierroksia. Jos ne olisivat ihmisuimareita, niin Tuike olisi sellainen aikuisiällä uimaan opetteleva nainen, joka tarvitsee vielä tukea ja räpiköitsee lähdössä, mutta kun huomaa, että osaakin, niin ui yllättävän hienosti ja varmasti. Rieha olisi Hanna-Maria Seppälä yhdistettynä johonkin olympiatason uimahyppääjään. Viima olisi sellainen keski-ikäinen kuntouimari, joka vetää omaa varmaa tahtiaan, muista välittämättä tai muita väistämättä.
Iltapäivästä Tuike pääsi akupunktioon Piiran suositusten mukaan. Katsotaan nyt onko sillä vaikutusta selän jumeihin. Akupunktio tehtiin eläinlääkärin toimesta ja joku kuutisen neulaa Tuikee tökittiin. Eipä se juuri niitä huomannut. Niitä pidettiin n. 20min, jonka aikana Tuike sai olla vapaasti. Ihan se ei pystynyt rentoutumaan, kun odotushuoneesta kuului niin paljon ääniä, mutta kyllä se sitten maahankin meni. Neulojen poisottoa ei taas huomannut juurikaan. Sen suurempaa vaikutusta en huomannut, tosin Tuike halusi heti pissalle, kun päästiin ovesta ulos. Aineenvaihdunta siis ilmeisesti ainakin lähti jylläämään. Parin viikon sisään pitäisi käydä uusintahoidossa, vasta sitten alkaa vaikutukset näkyä.
Illan kruunasi vielä Riehan hieronta. Oltiin ekaa kertaa urheilukoirahieroja Anne Naukkarisen vastaanotolla. Hän havaitsi samoja löydöksiä kuin Piira, oikea puoli on enemmän jumissa. Vasen puoli oli takaa hyvässä kunnossa, eikä se oikeakaan ilmeisesti enää ihan mahdoton ollut. Rieha sai myös palautetta etupään muskeleista, mutta niistä huolimatta lavoissa oli hyvä liikkuvuus. Kuulemma noilla lihaksilla voisi olla toisinkin. Lihaksiahan Riehalla tosiaan riittää, se on sellainen urheilijakoira :D. Saatiin suositus, että voitaisiin käydä vielä ennen pentuja kerran hierottavana, muuten mennään samoilla jumppavinkeillä kuin Piirakin antoi, eli vahvistetaan sitä oikean puolen käyttöä. Selkeästi osteopaatti, parin viikon vetämisen rajoitus ja oikean puolen venyttely on jo auttanut.
Ai niin, ollaan tehty Riehan kanssa myös vähän palauttelevaa kokeen jälkeen. Tunnari ei ole tuottanut mitään ongelmia, eikä se ole kotipihatreenissä varmistellut ollenkaan oikean löytymisen jälkeen. Olen kuitenkin enemmän palkkaillut sitä lennosta, että saisi vahvistettua sitä nopeaa nostoa ja tuontia.
Aamusta koko porukka kävi uimassa Koirasportilla. Perinteiset setit ja kaikki olivat tyytyväisiä! Tuike haki lelua, Rieha urheili ja Viima ui rauhallisesti kierroksia. Jos ne olisivat ihmisuimareita, niin Tuike olisi sellainen aikuisiällä uimaan opetteleva nainen, joka tarvitsee vielä tukea ja räpiköitsee lähdössä, mutta kun huomaa, että osaakin, niin ui yllättävän hienosti ja varmasti. Rieha olisi Hanna-Maria Seppälä yhdistettynä johonkin olympiatason uimahyppääjään. Viima olisi sellainen keski-ikäinen kuntouimari, joka vetää omaa varmaa tahtiaan, muista välittämättä tai muita väistämättä.
Iltapäivästä Tuike pääsi akupunktioon Piiran suositusten mukaan. Katsotaan nyt onko sillä vaikutusta selän jumeihin. Akupunktio tehtiin eläinlääkärin toimesta ja joku kuutisen neulaa Tuikee tökittiin. Eipä se juuri niitä huomannut. Niitä pidettiin n. 20min, jonka aikana Tuike sai olla vapaasti. Ihan se ei pystynyt rentoutumaan, kun odotushuoneesta kuului niin paljon ääniä, mutta kyllä se sitten maahankin meni. Neulojen poisottoa ei taas huomannut juurikaan. Sen suurempaa vaikutusta en huomannut, tosin Tuike halusi heti pissalle, kun päästiin ovesta ulos. Aineenvaihdunta siis ilmeisesti ainakin lähti jylläämään. Parin viikon sisään pitäisi käydä uusintahoidossa, vasta sitten alkaa vaikutukset näkyä.
Illan kruunasi vielä Riehan hieronta. Oltiin ekaa kertaa urheilukoirahieroja Anne Naukkarisen vastaanotolla. Hän havaitsi samoja löydöksiä kuin Piira, oikea puoli on enemmän jumissa. Vasen puoli oli takaa hyvässä kunnossa, eikä se oikeakaan ilmeisesti enää ihan mahdoton ollut. Rieha sai myös palautetta etupään muskeleista, mutta niistä huolimatta lavoissa oli hyvä liikkuvuus. Kuulemma noilla lihaksilla voisi olla toisinkin. Lihaksiahan Riehalla tosiaan riittää, se on sellainen urheilijakoira :D. Saatiin suositus, että voitaisiin käydä vielä ennen pentuja kerran hierottavana, muuten mennään samoilla jumppavinkeillä kuin Piirakin antoi, eli vahvistetaan sitä oikean puolen käyttöä. Selkeästi osteopaatti, parin viikon vetämisen rajoitus ja oikean puolen venyttely on jo auttanut.
Ai niin, ollaan tehty Riehan kanssa myös vähän palauttelevaa kokeen jälkeen. Tunnari ei ole tuottanut mitään ongelmia, eikä se ole kotipihatreenissä varmistellut ollenkaan oikean löytymisen jälkeen. Olen kuitenkin enemmän palkkaillut sitä lennosta, että saisi vahvistettua sitä nopeaa nostoa ja tuontia.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Se kuuluisa pienen oravan harmitus
Käytiin eilen Varkaudessa tokoilemassa Annan ja Pipsan kanssa. Viimeksi päätin, etten mene sinne ennen kuin ollaan treenattu liukkaalla alustalla. No, ei me mitään ollaan sellaisella treenattu, piti kuitenkin päästä kokeeseen :D. Ja itse asiassa Riehalla ei nyt ollutkaan samanlaisia ongelmia kuin viimeksi, ehkä se on oppinut tuon alustan. Se oli muutenkin paremmin hanskassa kuin viime kokeessa ja fiilis läpi kokeen oli mukava.
Pieni hässäkkäkin kokeessa tapahtui, Rieha sai pihalla koiran niskaansa, kun treenasin sen kanssa seuraamista. Onneksi R ei noista ota itseensä millään lailla ja antoi kyllä heti huutia takaisin ennen kuin päästiin väliin. Itsekin otin vaan sen asenteen, etten edes mieti asiaa ja jatkettiin treeniä. Vähän aikaa Riehalla oli niskakarvat pystyssä ja seuraamista se veti vielä vähän enemmän asenteella kuin normaalisti. Eipä siinä sitten auttanut kuin mennä kehään.
Näinhän se sitten meni:
Paikkaistuminen 10: Jee!
Paikkamakuu 9: Ei tietoa, mistä pistevähennys meni. Rieha makasi hienosti Annankin mukaan (ja näin itsekin sen heijastuksen kautta). Ei yhtään nuuskintaa tai liikkumista. Meni hyvin maihin ja nousi hienosti ylös. Ehkä se oli hieman vinossa jo jätössä, siitä tuomari rokotti muilta puolikkaita pisteitä. Suht kova tuomio omaan makuun.
Seuraaminen 9: Ihan ok, hitaassa kävelyssä oli suht edessä ja juoksun oikealle käännös oli huono. Juoksupätkä oli itselle taas tosi vaikea ja vedin varmaan ihan kiemuralle. Askelsiirtymät pelasi hyvin (sivulle siirtymät puuttuu videolta).
Zeta 8,5: Tätä en vaan pysty käsittämään. Rieha teki kaikki vaihdot oikein ja mielestäni aivan tarpeeksi nopeasti. Seuraamisessakaan ei minusta ollut moitittavaa. Aika lailla samanlaisella menolla ollaan saatu edellisistä kokeista kymppiä. Joku koira sai saman pistemäärän, vaikka yksi jäävä meni väärin. Kaksoiskäskyillä pariinkiin jäävään sai kasia. Yksi koira sai jopa ysipuolen, vaikka yksi jäävä meni väärin. Juupa juu.
Luoksetulo 7: Stoppi ok, maahanmenossa jäi leikkiinkutsuasentoon, siihen kaksoiskäsky. Ennakoi sivulletuloa.
Ruutu 10: Oli paremmin kuulolla kuin viime kokeessa merkille mennessä. Ruutuun hienosti ja osasi jarrata ja paikka oli aika hyvä. Eli hyvä korjaus viime kokeeseen.
Ohjattu nouto 9: Saatiin vasen. Hyvä merkki, ripeä nouto ja hyvä luovutus. Ei havaintoa mistä lähti piste, minusta se oli aika hyvä suoritus.
Metallinouto 8: Haisteli kapulaa ennen nostoa ja palautti ravilla.
Tunnistusnouto 0: Liikkuri käskytti väärin alussa ja menin itse hieman hämlilleen. Rieha lähti hyvin ja törmäsi heti omaan ja nosti sen. Ilmeisesti homma oli sen mielestä liian helppoa näin. Se päätti alkaa varmistelemaan ja tiputti kapulan. Nuuski pari väärää, nosti taas oman ja tiputti sen nuuskiakseen vielä lisää. Sitten avautui jo suukin ja näki, että keepiellä alkoi olemaan painetta ja hätä tuli käteen. Loppupeleissä toi oman, mutta puri kapulaa ihan törkeästi ja luovutti vinoon. Hyvä, etten itkuun purskahtanut, niin harmitti. Viime kokeessa tämä oli kymppi ja treeneissä on sujunut. Olisi pitänyt vaan treenata tätäkin viime viikolla.
Kaukot 7: Kaukoihin mennessä meinasi karata reunalla olleeseen putkeen :D. S-I-vaihdossa liikkui, muut oli ok.
yht. 247,5p. 2-tulos
Pienestä se oli kiinni. Harmitti ihan vietävästi ja myönnän sen auliisti. Tunnarin nollaus tietysti ja päälle nuo pari liikettä, joissa oltaisiin voitu saada ne pari pistettä lisää. Mutta paljon kokemusta taas (isot kannustusjoukot jatkossa mukaan ;) ). Ja täytyy oikeasti muistaa, että onhan se hienoa, että ollaan saatu joka kokeesta näin vahva tulos. Kokemattoman koiran ja kokemattoman koiran yhteistyö vaan vaatii sitä hiomista ja suoritusvarmuus toivottavasti paranee joka kerta.
Pieni hässäkkäkin kokeessa tapahtui, Rieha sai pihalla koiran niskaansa, kun treenasin sen kanssa seuraamista. Onneksi R ei noista ota itseensä millään lailla ja antoi kyllä heti huutia takaisin ennen kuin päästiin väliin. Itsekin otin vaan sen asenteen, etten edes mieti asiaa ja jatkettiin treeniä. Vähän aikaa Riehalla oli niskakarvat pystyssä ja seuraamista se veti vielä vähän enemmän asenteella kuin normaalisti. Eipä siinä sitten auttanut kuin mennä kehään.
Näinhän se sitten meni:
Paikkaistuminen 10: Jee!
Paikkamakuu 9: Ei tietoa, mistä pistevähennys meni. Rieha makasi hienosti Annankin mukaan (ja näin itsekin sen heijastuksen kautta). Ei yhtään nuuskintaa tai liikkumista. Meni hyvin maihin ja nousi hienosti ylös. Ehkä se oli hieman vinossa jo jätössä, siitä tuomari rokotti muilta puolikkaita pisteitä. Suht kova tuomio omaan makuun.
Seuraaminen 9: Ihan ok, hitaassa kävelyssä oli suht edessä ja juoksun oikealle käännös oli huono. Juoksupätkä oli itselle taas tosi vaikea ja vedin varmaan ihan kiemuralle. Askelsiirtymät pelasi hyvin (sivulle siirtymät puuttuu videolta).
Zeta 8,5: Tätä en vaan pysty käsittämään. Rieha teki kaikki vaihdot oikein ja mielestäni aivan tarpeeksi nopeasti. Seuraamisessakaan ei minusta ollut moitittavaa. Aika lailla samanlaisella menolla ollaan saatu edellisistä kokeista kymppiä. Joku koira sai saman pistemäärän, vaikka yksi jäävä meni väärin. Kaksoiskäskyillä pariinkiin jäävään sai kasia. Yksi koira sai jopa ysipuolen, vaikka yksi jäävä meni väärin. Juupa juu.
Luoksetulo 7: Stoppi ok, maahanmenossa jäi leikkiinkutsuasentoon, siihen kaksoiskäsky. Ennakoi sivulletuloa.
Ruutu 10: Oli paremmin kuulolla kuin viime kokeessa merkille mennessä. Ruutuun hienosti ja osasi jarrata ja paikka oli aika hyvä. Eli hyvä korjaus viime kokeeseen.
Ohjattu nouto 9: Saatiin vasen. Hyvä merkki, ripeä nouto ja hyvä luovutus. Ei havaintoa mistä lähti piste, minusta se oli aika hyvä suoritus.
Metallinouto 8: Haisteli kapulaa ennen nostoa ja palautti ravilla.
Tunnistusnouto 0: Liikkuri käskytti väärin alussa ja menin itse hieman hämlilleen. Rieha lähti hyvin ja törmäsi heti omaan ja nosti sen. Ilmeisesti homma oli sen mielestä liian helppoa näin. Se päätti alkaa varmistelemaan ja tiputti kapulan. Nuuski pari väärää, nosti taas oman ja tiputti sen nuuskiakseen vielä lisää. Sitten avautui jo suukin ja näki, että keepiellä alkoi olemaan painetta ja hätä tuli käteen. Loppupeleissä toi oman, mutta puri kapulaa ihan törkeästi ja luovutti vinoon. Hyvä, etten itkuun purskahtanut, niin harmitti. Viime kokeessa tämä oli kymppi ja treeneissä on sujunut. Olisi pitänyt vaan treenata tätäkin viime viikolla.
Kaukot 7: Kaukoihin mennessä meinasi karata reunalla olleeseen putkeen :D. S-I-vaihdossa liikkui, muut oli ok.
yht. 247,5p. 2-tulos
Pienestä se oli kiinni. Harmitti ihan vietävästi ja myönnän sen auliisti. Tunnarin nollaus tietysti ja päälle nuo pari liikettä, joissa oltaisiin voitu saada ne pari pistettä lisää. Mutta paljon kokemusta taas (isot kannustusjoukot jatkossa mukaan ;) ). Ja täytyy oikeasti muistaa, että onhan se hienoa, että ollaan saatu joka kokeesta näin vahva tulos. Kokemattoman koiran ja kokemattoman koiran yhteistyö vaan vaatii sitä hiomista ja suoritusvarmuus toivottavasti paranee joka kerta.
Synttärisankari Tuike!
Meidän aina pirteä mummokoira täyttää tänään 9-vuotta! Sitä luullaan edelleen säännöllisesti pennuksi ja eihän se ihme ole.
Sydän.
torstai 14. helmikuuta 2013
Ystävänpäivänä
Ystävien kanssa voi jakaa kaiken kivan
Ja ystävät ymmärtää, vaikka välillä kiukuttaisikin ;)
Ystävät antaa myös halata
Ja pussata
:)
Ystävänpäivän kunniaksi ajeltiin Annan kanssa Killerille treenaamaan. Ei päästy halliin, joten mentiin ulos. Ihan hyvin siellä selvisi, vaikka jotkut jutut hieman vaikeampia huonossa valaistuksessa olikin. Nämä alkaa olemaan niitä viimeisiä treenejä taas ennen lauantain koetta. Jännää.
Ohjattua: Ensin haettiin vasen, joka oli tosi hieno. Sitten oikea. Oikea on haastavampi muutenkin ja kun R ei heti bongannut huonossa valossa kapulaa, niin se kaarsi keskimmäiselle. Tätä jouduttiin korjailemaan, mutta kun kapula oli paremmassa paikassa, niin nousi hyvin. Luovutuskin oli ok. Merkkiä vahvistelin vielä erikseen, se meinasi hieman valua. Lisäksi koitin kiinnittää huomiota käskytyksen oikea-aikaisuuteen.
Seuraamista: Hyvää ja huonompaa. Anna sanoi, etten kävele suoraan, voi hyvinkin olla mahdollista. Silloin R alkaa poikittamaan. Mutta saatiin ok pätkää ja askelsiirtymät pelasi hyvin kun tein lyhyillä askelilla.
Paikkaistumista: Riesku istui ja Anna vahti. Oli ollut tosi hienosti. Kun palasin vierelle, niin nosti toisen tassun. Sitä voi ehkä tulevaisuudessa treenata, nyt olla tyytyväisiä siihen, että istuu :).
Luoksaria: Kahdella lelulla stoppeja. Seisomiset onnistui hyvin ja jarrasi hienosti. Maahanmenoissa oli jäkkiä, saattoi johtu kylmästä maasta tai sitten siitä, että lelu esillä, ei vaan malta mennä maahan. Mutta tästä ei stressiä.
Käytiin myös hyppytekniikkatreeneissa ja huomasi heti, että tarpeeseen tulisi nämäkin. Ei olla tehty kuukausiin tekniikkaa ja se oikeasti näkyi. Tehtiin eka perussarjaa, siinä Riesku roiski menemään ihan huolella, kun oli vaan niin siistiä. Alkoi hyppäämään kaksi vikaa estettä yhdellä loikalla, joten laitettiin apurima ja palkattiin kerran viimeisestä välistä. Sen jälkeen se meinasi kompastua rimaan, kun se olikin niin yllättävästi edessä. Viimeinen toisto oli ok.
Huoleton meno jatkui sarjalla, jossa tokona esteeenä oli okseri ja kaksi vikaa hyppyä oli pidemmällä välillä. Tässä ei tullut koikkaloikkia, mutta ei se mitenkään maailman sulavimmin mennyt.
Tauon jälkeen tehtiin vielä taipumisia kaaressa olevalla hyppysarjalla. Tämä oli ihan uusi juttu, mutta Riesku handlasi sen heti. Takaperin ketjutettiin hypyt, mutta sillä ei ollut aikomustakaan mennä välistä. Estehullu, mikä estehullu. Mutta se kääntyi tosi hyvin ja hyppäsi paljon paremmin. Keskittyminen oli ehkä parin toiston jälkeen jo parempaa ja varmasti auttoi myös se, että ei nähnyt palkkaa suoraan.
Teki hyvää ja näki, että oli suht rankkoja treenejä. Voisi koittaa käydä jatkossa useamminkin näissä treeneissä, niin tulisi vähän säännönmukaisuutta.
tiistai 12. helmikuuta 2013
Synttärisankari Viima ja päivän treenit
Viima täytti tänään 7-vuotta. Se on The Porokoira, kaikessa erikoisuudessaan ainutlaatuinen ja korvaamaton. Sellainen meidän perheen hömppä.
Aamulla käytiin lumisessa metsässä lenkillä ja iltapäivästä ajettiin hallille, kun Närhen Hanna oli lupautunut katsomaan Riehan tokojuttuja.
Aloitettiin seuruulla. Hanna vahvisteli paljon omia ajatuksia. Riehan perusseuruu on tosi kivan näköistä, mutta välillä se meinaa vähän keulia. Käännökset sujui todella hyvin, ilmeisesti peruuttelutreenin takia. Sain Hannalta vinkkiä kävelemiseen hieman hartiat lysyssä, jolloin koiran on helpompi nähdä naamaa. Katsotaan, pystynkö sisäistämään. Sain myös neuvot siihen miten korjaan paikkaa, eli en keskeytä hommaa ja ota alusta, vaan huomautan väärästä paikasta ja kädellä taputtaen näytän, missä kuuluisi olla. Tuntui pelaavan Riehalle hyvin, pari kertaa kun sanoi, niin alkoi pitämään paikkaa paremmin. Puhuttiin myös eräänlaisesta pään paikallaan pitämis-treenistä, jossa koira opetetaan pitämään pää aina samalla kohti, riippumatta siitä miten jalat menee. Hyviä ajatuksia, mietitään.
Askelsiirtymiä treenattiin myös. Niihin treenaan nyt ainakin lyhyemmät askeleet, ihan turhaan harpon, jolloin koirakin harppoo. Lisäksi katsottiin hidasta kävelyä ja siihen hyväksi treenikeinoksi todettiin intervalliseuruu, eli aina muutama askel eri vauhtia, jolloin koira joutuu skarppaamaan ja keskittymään ja itse voin treenata niitä tempon muutoksia.
Ruutua tehtiin myös. Aluksi yksi koemainen, joka oli muuten hieno, mutta hionnaksi Hanna sanoi, että minun pitäisi antaa merkillä stoppikäsky hieman aiemmin. Joku tuomari voi tulkita pysähdystä koiran oma-aloitteiseksi, kun sanon sen vasta kun koira on jo kääntynyt. Eli käsky tulisi silloin, kun koira alkaa kääntymään. Hyvä pointti.
Kaukoja katsottiin sitten. Niihin taas lisää ajatuksia, ei niitä auta kuin treenata. Riehalla oli joku maahanmenojäkki, tarvitsi siihen kaksoiskäskyjä.
Metskunouto oli tänään huono, palautti ravilla. Luovutukset oli hyviä. Vauhtinoutoja vaan palautukseen.
Loppuun vielä luoksaria, jossa Rieha meinasi ennakoida ihan törkeästi. No, uusinnassa sujui paremmin, eikä siinä ollut suuremmin huomautettavaa.
Hanna lähti ja jäätiin vielä hetkeksi halliin tekemään agijuttuja. Yksittäisenä esteen putkea, jossa treenattiin putkijarrua. Tein sekaisin jarrutuksia, että suoraan tykittämistä ja hyvin R kääntyi, vaikka juuri oli saanut juosta täysiä eteen. Ehkä se alkaa oppimaan tämän, eri käsky tuntuu ainakin tällä hetkellä tosi hyvältä jutulta!
Loppuun vielä Riehan kanssa jumppailtiin ja koitin opettaa sille käskyä ravaamiseen. Tuolla kentällä se jotenkin onnistuikin ja sain sen ravaamaan voltilla, mitä Piira suosittelikin. Lenkillä meno vaan meinaa olla niin kova, että usko että saan tuota kovin hyvin sinne siirretyä. Mutta voidaan ainakin lämpätä/jäähdytellä treeneissä ravivoltilla.
Viima pääsi synttärien kunniaksi liitelemään ja se oli pitkästä aikaa todella innoissaan. Treenattiin sellainen 15min erilaisia ohjauskuvioita ja radanpätkiä. Tehtiin mm. niistoja, pimeitä putken kulmia, pujottelua ja ihan vaan rallattelurataa. Vimps oli aivan innoissaan, eikä sitä jännännyt yhtään! Oli niin kivaa!
Tuike kävi loppuun pikkaisen vielä tokoilemassa. Se teki ruutua, noutoa sekä puisella, että metallilla, kaukoja ja luoksetuloa. Mummokoirankin pään vetreytys siis hoidettu :):
maanantai 11. helmikuuta 2013
Rieha treenaa kuvin
Sain Katilta aivan ihania treenikuvia viime syksyltä. Näistä vaan niin välittyy se fiilis, mikä Riehalla on treeneissä ja miten minun ei tarvitse kuin hymyillä. Näitä on monta, koska en raaski valita. Silti niitä jäi vielä varastoon, tuhannet kiitokset Katille!!
Kaikki kuvat Kati Kuuttila
 |
| Seuraamista Asenteella |
 |
| Sotasuunnitelmaa |
 |
| Merkillä ollaan ihan pikkaisen tarkkana |
 |
| Ja narupalloa palkaksi |
 |
| Äkkiä palauttamaan |
 |
| Tehdään jo! |
 |
| Huipuin treenikamu! |
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Huoltopäivä
Tuike ja Rieha pääsivät tänään osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn.
Tuike oli käsittelyssä ekana ja olihan se jumissa, niin kuin jo tiesinkin. Sillä oli pahasti kuormitusta sekä etu- että takapäässä. Etupäässä sen takia, koska kompensoi kipeää takapäätä, jossa taas painaa spondyloosi. Pahimmassa spondyloosikohdassa oli ihan kunnolla turvotusta, minkä olin omaankin käteen huomannut. Selkä oli Piiran mukaan paljon pahempi kuin edellisen kerran kun hän Tuikea näki. Talvi on varmasti tehnyt osansa, plus että Tuike on juossut pari kertaa viime aikoina ihan suoraan Riehan alle ja ilmeisesti ainakin kerran mennyt ihan mukkelismakkelis. Ei hyvä kipeäselkäiselle.
Käsittelyssä näki, että teki aika tiukkaa välillä. Hienosti Tuike kuitenkin makasi, nosti vaan aina päätä ja koitti tassuilla venyttää ja työntää, sekä kääntyä selälleen. Mutta se kyllä niin luotti käsittelijään, katsoi vaan aina Piiraa silmiin, että nyt tuntuu pahalta. Mutta kovasti se sai kehuja asenteestaan, se on niin pirteä ja terhakka. Piira myös sanoi suoraan, että erilaisella tempperamentilla varustettu koira ei välttämättä pärjäisi tämmöisen kropan kanssa eli saattaisi oikeasti vaikuttaa elämänhaluun ja yleiseen olemukseen. Tuikehan on aina iloinen ja aina valmis lenkille tai hommiin, niin sitä ei oikein edes pidä kipeänä. Toki keskusteltiin myös siitä, miten paljon sen spondyloosi on vaikuttanut sen luonteeseen ja esim. tokossa ilmenneisiin ongelmiin (paikkamakuu ja motivaatio-ongelmat, terävyys). Luultavasti on vaikuttanut, mutta eipä niille enää mitään voi.
Tunnin verran Tuike oli käsiteltävänä, eikä jumeja saatu kunnolla auki. Saatiinkin suositus, että Tuikelle annettaisiin kipulääkekuuri, jonka jälkeen se vietäisiin akupunktioon, jonka jälkeen sitä voisi taas käsitellä uudestaan. Lihaksia pitäisi ensin rentouttaa, että pääsisi kunnolla käsiksi rankaan. Lisäksi se joutuu taas lenkkeilykuurille, vähän rauhallisemmalle sellaiselle. Saatiin suositukset myös lisäravinteista, öljyistä ja b-vitamiinikuurista. Back on track on edelleen päällä aina kun mahdollista.
Tuike oli käsittelyn jälkeen todella pirteä ja kun kävin sen kanssa kotona köpöttelylenkillä, niin se ravasi koko ajan. Eli ihan huikea parannus, juuri katselin edellisenä päivänä kun ei millään meinannut ravata. Toki siihen vaikutti myös se, että se oli yksin liikkeessä, isojen koirien kanssa se meinaa aina vähän keulia. Pitäisi vaan aina jaksaa lenkittää sitä erikseen, edes silloin tällöin.
Riehan käsittelyvuoro oli tokana. Sillä oli rangassa tokoiralle tyypillistä pientä vinoutta, lisäksi lihakset ovat oikealta puolelta hinasen pienemmät, sekin tokokoiiraille kuulemma tyypillistä. Oikea puoli on myös se puoli, missä sillä oli murtunut varvas.
Etuosa oli Riehalla hieman jumissa, mutta ei onneksi pahasti. Sieltä löytyi yksi lukko, jonka Piira sai avattua. Etureidet oli hyvässä kunnossa, takareisissä oli hieman kireyttä (lumihankihyppely on talvella tyypillinen aiheuttaja). Oikealla puolella takana olikin sitten ihan kunnolla kipeyttä, ei niinkään rangassa, mutta lihaksissa ja niiden kiinnityksissä. Oikea jalka oli tosi jäykkä ja sen yläosassa oli kalvot todella tiukkoja. Niitä Piira irrotteli ja kyllä muuten keepi kiemurteli, pysyi maassa, mutta potki, minkä pystyi. Nuo kalvojen kireydet on kuulemma ihmisilläkin tosi kipeitä. Syynä oikean jalan kuormittumiseen Piira piti todennäköisenä juurikin sitä murtunutta varvasta ja sen kautta pentuna opittua hieman väärää liikerataa takajalassa. Vahvistettuna toki huonolla sen puolen jumpalla ja käytöllä, mikä menee ihan omistajan piikkiin.
Onneksi saatiin oikea puoli nyt irroteltua, mutta suositteli jatkohoidoksi vielä hierontaa/fysioterapiaa/akupunktiota kerran tai pari, jos vaan ehditään ennen astutusta. Ja toki sitten omatoimista jumppaa. Käsittelyn jälkeen Rieha istui ja seisoi huomattavasti suoremmassa, eli jotain vaikutusta oli.
Keskusteltiin myös Riehan tavasta liikkua ja Piira oli kovasti sitä mieltä, että vetämistä pitäisi välttää. Huoh, helpommin sanottu kuin tehty. Sen sijaan paljon ravia ja oikean puolen taivutuksia sekä vastapäivään juoksuttamista. Sillä saa vahvistettua sitä hieman heikompaa puolta, joka on tokoiralle tyypillistä ja mitä vielä vahvistaa se murtunut varvas. Rieha-raukkahan ei osaa lähestulkoon ollenkaan esim. kävellä minun oikealla puolellani... Vilkkaalle, menohaluiselle koiralle pitäisi opettaa myös sitä, että välillä mennään rauhassa. Hyviä pointteja, tai lähinnä muistutuksia. Jotenkin sitä vaan aina niin urautuu ja erityisesti antaa keepien vaan riekkua...
Tämmöinen huoltopäivä meillä oli. Viima ei päässyt huollettavaksi, se ei sellaista arvosta. Plus, että se on oikeasti koiristani sellainen, joka menee ihan aina rennolla ravilla. Se ei riehu ja mene lujaa samalla tavalla kuin Rieha tai Tuikekaan. Toki se olisi tästä sakista se vaikein käsiteltäväkin, nimittäin jos se päättää, että sitä ei käsitellä, niin sitä ei todellakaan käsitellä (ei siis missään nimessä pure tmv., mutta se ei vaan yksinkertaisesti suostu menemään esim. maahan ja väkisin laittamisesta ei tule mitään muuta kuin totaalinen paniikki). Niin kauan kun se jatkaa rentoa menoaan, niin ei sitä väkisin aleta hieromaan :).
Tuike oli käsittelyssä ekana ja olihan se jumissa, niin kuin jo tiesinkin. Sillä oli pahasti kuormitusta sekä etu- että takapäässä. Etupäässä sen takia, koska kompensoi kipeää takapäätä, jossa taas painaa spondyloosi. Pahimmassa spondyloosikohdassa oli ihan kunnolla turvotusta, minkä olin omaankin käteen huomannut. Selkä oli Piiran mukaan paljon pahempi kuin edellisen kerran kun hän Tuikea näki. Talvi on varmasti tehnyt osansa, plus että Tuike on juossut pari kertaa viime aikoina ihan suoraan Riehan alle ja ilmeisesti ainakin kerran mennyt ihan mukkelismakkelis. Ei hyvä kipeäselkäiselle.
Käsittelyssä näki, että teki aika tiukkaa välillä. Hienosti Tuike kuitenkin makasi, nosti vaan aina päätä ja koitti tassuilla venyttää ja työntää, sekä kääntyä selälleen. Mutta se kyllä niin luotti käsittelijään, katsoi vaan aina Piiraa silmiin, että nyt tuntuu pahalta. Mutta kovasti se sai kehuja asenteestaan, se on niin pirteä ja terhakka. Piira myös sanoi suoraan, että erilaisella tempperamentilla varustettu koira ei välttämättä pärjäisi tämmöisen kropan kanssa eli saattaisi oikeasti vaikuttaa elämänhaluun ja yleiseen olemukseen. Tuikehan on aina iloinen ja aina valmis lenkille tai hommiin, niin sitä ei oikein edes pidä kipeänä. Toki keskusteltiin myös siitä, miten paljon sen spondyloosi on vaikuttanut sen luonteeseen ja esim. tokossa ilmenneisiin ongelmiin (paikkamakuu ja motivaatio-ongelmat, terävyys). Luultavasti on vaikuttanut, mutta eipä niille enää mitään voi.
Tunnin verran Tuike oli käsiteltävänä, eikä jumeja saatu kunnolla auki. Saatiinkin suositus, että Tuikelle annettaisiin kipulääkekuuri, jonka jälkeen se vietäisiin akupunktioon, jonka jälkeen sitä voisi taas käsitellä uudestaan. Lihaksia pitäisi ensin rentouttaa, että pääsisi kunnolla käsiksi rankaan. Lisäksi se joutuu taas lenkkeilykuurille, vähän rauhallisemmalle sellaiselle. Saatiin suositukset myös lisäravinteista, öljyistä ja b-vitamiinikuurista. Back on track on edelleen päällä aina kun mahdollista.
Tuike oli käsittelyn jälkeen todella pirteä ja kun kävin sen kanssa kotona köpöttelylenkillä, niin se ravasi koko ajan. Eli ihan huikea parannus, juuri katselin edellisenä päivänä kun ei millään meinannut ravata. Toki siihen vaikutti myös se, että se oli yksin liikkeessä, isojen koirien kanssa se meinaa aina vähän keulia. Pitäisi vaan aina jaksaa lenkittää sitä erikseen, edes silloin tällöin.
Riehan käsittelyvuoro oli tokana. Sillä oli rangassa tokoiralle tyypillistä pientä vinoutta, lisäksi lihakset ovat oikealta puolelta hinasen pienemmät, sekin tokokoiiraille kuulemma tyypillistä. Oikea puoli on myös se puoli, missä sillä oli murtunut varvas.
Etuosa oli Riehalla hieman jumissa, mutta ei onneksi pahasti. Sieltä löytyi yksi lukko, jonka Piira sai avattua. Etureidet oli hyvässä kunnossa, takareisissä oli hieman kireyttä (lumihankihyppely on talvella tyypillinen aiheuttaja). Oikealla puolella takana olikin sitten ihan kunnolla kipeyttä, ei niinkään rangassa, mutta lihaksissa ja niiden kiinnityksissä. Oikea jalka oli tosi jäykkä ja sen yläosassa oli kalvot todella tiukkoja. Niitä Piira irrotteli ja kyllä muuten keepi kiemurteli, pysyi maassa, mutta potki, minkä pystyi. Nuo kalvojen kireydet on kuulemma ihmisilläkin tosi kipeitä. Syynä oikean jalan kuormittumiseen Piira piti todennäköisenä juurikin sitä murtunutta varvasta ja sen kautta pentuna opittua hieman väärää liikerataa takajalassa. Vahvistettuna toki huonolla sen puolen jumpalla ja käytöllä, mikä menee ihan omistajan piikkiin.
Onneksi saatiin oikea puoli nyt irroteltua, mutta suositteli jatkohoidoksi vielä hierontaa/fysioterapiaa/akupunktiota kerran tai pari, jos vaan ehditään ennen astutusta. Ja toki sitten omatoimista jumppaa. Käsittelyn jälkeen Rieha istui ja seisoi huomattavasti suoremmassa, eli jotain vaikutusta oli.
Keskusteltiin myös Riehan tavasta liikkua ja Piira oli kovasti sitä mieltä, että vetämistä pitäisi välttää. Huoh, helpommin sanottu kuin tehty. Sen sijaan paljon ravia ja oikean puolen taivutuksia sekä vastapäivään juoksuttamista. Sillä saa vahvistettua sitä hieman heikompaa puolta, joka on tokoiralle tyypillistä ja mitä vielä vahvistaa se murtunut varvas. Rieha-raukkahan ei osaa lähestulkoon ollenkaan esim. kävellä minun oikealla puolellani... Vilkkaalle, menohaluiselle koiralle pitäisi opettaa myös sitä, että välillä mennään rauhassa. Hyviä pointteja, tai lähinnä muistutuksia. Jotenkin sitä vaan aina niin urautuu ja erityisesti antaa keepien vaan riekkua...
 |
| Normimenoa, kuva Kati Kuuttila |
lauantai 9. helmikuuta 2013
Huonommat treenit ja paremmat treenit kera siskoplikan
Perjantain kisatokotreenit meni hieman huonolla asenteella. Olin liikkeellä taas vähillä unilla ja vaikka olo oli ihan pirteä, niin treenissä se näkyy kuitenkin sellaisena hienoisena hermojen kiristelyllä. Ei vaan pysty tekemään niin rennosti kuin normaalisti ja pienet asiat alkaa tuntumaan suurilta. No, ei se treeni onneksi ihan penkin alle mennyt :).
Aloitettiin ruudulla ja merkillä. Ensin liikkuroitu versio, joka oli oikein kiva, mutta halusin korjata vielä ruudun paikkaa. Näyttöruudulla se sitten korjaantuikin. Tässä oli perushyvä meno ja Riehalla kivaa.
Sitten tehtiin zetaa, joka meinasi mennä ihan plörinäksi. Otin ensin pelkkää kävelytreeniä liikkuroidusti. Arvasin, että Rieha alkaa reagoimaan liikkuriin ja niinhän se yritti aina käsky-sanan jälkeen jäädä oma-aloitteisesti johonkin jäävään. Lisäksi seuruu meinasi keulia. Kun palauttelin sitä näistä alkuun, niin se meinasi jäädä lähdössä vaan istumaan, ei siis oikein ymmärtänyt, mitä piti tehdä. Loppupeleissä onnistuttiin kävelemään zetaa ilman omatoimisia jääviä ja seuraaminenkin parani. Loppuun tehtiin sitten yksi koemainen järkällä m-i-s. Tässä Riesku jäi ekalla kerralla istumaan. Uusinnassa jäävät onnistui ja seuruu oli ok. Erityisylpeä olin kuitenkin lähdöistä, joihin se tuli hyvällä asenteella, käskyä odottaen. Eli ei ennakoinut, mitä ollaankin treenattu.
Luoksaria tehtiin eka kiertojen kautta. Siinä stopit oli tosi hyviä. Sitten koemaiseen luoksetuloon. Jättö sujui ja R oli ollut skarppina, siinäkin on siis treeni toiminut. Kutsuin sitä ekalla kerralla aika hiljaa, halusin nähdä vaikuttaako se vauhtiin ja kyllähän se vaikutti. Tuli sellaista koottua laukkaa, kun normaalisti tulee kiitolaukkaa. Seisominen oli ok ja palkkasin siitä. Laitoin sen seisomaan ja otettiin maahanmeno siitä. Nyt tuli vielä hitaampaa, mikä oli jo omaan makuun liian hidas, vaikka edelleen laukkasi. Stoppi kuitenkin ok. Ihan loppuun tehtiin vielä suora luoksari, jossa vauhti oli taas normaali ja eteentulo hyvä. Päättelin tästä, että hitaus oli vaan hetken ongelma, enkä jaksanut niitä jankata.
Sitten seuruu, jossa olin taas niin epälooginen, että ihan hävettää. Tehtiin liikkuroituna ja se tuntui huonolta, eli R edisti ja painoi. Mutta annoin sen mennä läpi vaikka kuinka pitkään, vaikka olisi pitänyt heti keskeyttää. Se painoi ja paikka oli edessä. Vasta ehkä kolmannella suoralla älysin tämän. Sitten korjailtiin. Ei ehkä ole koiralle kauhean oikein, jos ensin annetaan mennä pitkä pätkä miten sattuu ja sitten vasta korjataan? Henkistä piiskaa ohjaajalle... Käännöksissä peruuttelu tulee ainakin nyt takaisin treenilistaan, kännöksissä se lähtee herkästi edistämään.
Loppuun tehtiin vielä paikallaolot. Rieha teki kaksi istumista ja kummassakin se oli ollut oikein pätevänä. Toisessa vielä muut koirat laitettiin maahan, eli R joutui ensin kuuntelmaan muiden käskyt ja istumaan makaavien koirien keskellä. Ei tuottanut ongelmaa. Tehtiin erikseen vielä maahanmeno/istumis-jumppaa ja niissä R oli tosi pätevänä, ei reagoinut kenenkään käskyihin.
-------------
Tänään olikin tosi kivaa ohjelmaan, kun saatiin kylään Kati ja Riehan sisko(puoli) Moska. Ajeltiin JATtilaan treenaamaan ja tehtiin tehokkaan toko- ja agitreenit. Näissä tytöissä on niin paljon samaa. Kumpikin tekee iloisesti pomppien, mutta niillä on sellaista Asennetta, mistä tykkään!
Riesku teki eka tokoa. Aloiteltiin taas ruudulla, jossa ensin vahvistelin paikkaa. Se kun sujui, niin liitin mukaan merkin ja siihen liikkurikäskytyksen. Tosi makea asenne ja meno, ei valittamista! Moska muuten menee ruutuun ihan samanlaisilla pompuilla kuin Riehakin, vissiin sekin on perinnöllistä :D.
Luoksarissa halusin nähdä oliko eilisen hidastelu vaan ohimenevää ja olihan se. Ensin parit stopit putken kautta ja sitten koemainen luoksari pätkissä. Vauhti oli hieno ja stopit oli hienoja. Samoin loppu. Enpä löytänyt siitä korjattavaa, kun jättökin oli taas ihan superskarppi.
Sitten se meidän seuruu. Se tuntui tänään huomattavasti paremmalta, R työsti hyvin, piti paikkansa ja kontaktin. Tein extrapaljon käännöksiä ja niissä peruuttelin, se selkeästi parantaa paikkaa. Hidas kävely tuntui tänään tosi hyvältä, sellaiselta harmoniselta. Voi kun saataisiin tämä kokeeseen, eli osaisin itse olla harmoninen! Rieha oli hirmu hieno taas kerran ja minä reilumpi kuin eilen.
Loppuun vielä kaket. Testasin niin, etten antanut käsimerkkejä. M-S ja I-S- vaihdoissa se olisi varmasti oikein hyvä idea, käsimerkki herkästi nostaa Riehaa ja sen takia tulee liikettä. Ilman käsimerkkiä ja se kasaa itsensä huomattavasti paremmin. Sen sijaan I-M ja S-M- vaihdoissa käsimerkki olisi varmasti hyvä juttu, koska silloin siihen saa eri lailla painoa, eikä niissä ole etenemisen pelkoa. Mietitään, mietitään...
Sitten Riesku pääsi liitelemään. Kati teki meille radan, joka oli suunnilleen tälläinen:
Siellä tuli ihan muutama yllärikin. Olin ihan varma, että Rieha menee tuolle hämyhypylle, kun olin sen takana ottamassa ykköshyppyä. Mutta kun lähdin liikkumaan ja ohjasin, niin eihän se sitä edes katsonutkaan. 1-4 onnistuikin aika kivasti, ehdin hyvin valssaamaan 2-hypyn jälkeen ja siitä R oli helppo laittaa putkeen.
5-hypyn takaakierto sujui lähes koko ajan ok. Kutosella olin itse välillä koiran edessä, jolloin rima tipahti. Mutta kun liikuin, niin ei tuottanut ongelmaa. 7-hypyn takaakierto ja niisto oli varmaan vaikein juttu. Olin tässäkin ihan varma, että R menee hämyhypylle, mutta eipä se tainut sinne yrittääkään. Sen sijaan oma niisto oli tosi huono, jäin vaan seisomaan, kun olisi pitänyt liikkua, jolloin R tiputti riman tai valui tosi rumasti. Taas kun aloin liikkumaan heti hypyn merkkauksen jälkeen, niin linja parani ja R hyppäsi paljon paremmin. A:lla oli hienoista himmailua, näkee taas että ei olla treenattu.
Mukava pieni treeni ja saatiin se lopussa onnistumaan puhtaana! Tosin rimat oli aika alhaalla, mutta ei se mitään :D.
Loppuun tehtiin vielä pujottelua ja Kati vahvistikin omia ajatuksia. Palkka eteen ja toistoja. Simppeliä.
Käytiin treenin jälkeen vielä lenkillä ja hienosti siskot taas tuli toimeen. Moska on selkeästi Riehan alapuolella. Toisaalta Rieha antoi Moskalle kaikki lelunsa ihan suosiolla. Alkuun ne juoksivat ja leikkivät, mutta sitten Rieha kiinnostui Moskan takapuolesta ja olisi halunnut vaan astua sitä. Se oli ihan kuin joku hormonihirviöuros, kulki vaan Moskan pyllyssä ja koitti hypätä selkään. Ehkä ne juoksut on ihan kohta alkamassa, jännää! Lelun heittely vei onneksi mielenkiinnon Moskan pyllystä ja Rieha käytti tehokkaasti hyväkseen Katin heittokättä.
Aloitettiin ruudulla ja merkillä. Ensin liikkuroitu versio, joka oli oikein kiva, mutta halusin korjata vielä ruudun paikkaa. Näyttöruudulla se sitten korjaantuikin. Tässä oli perushyvä meno ja Riehalla kivaa.
Sitten tehtiin zetaa, joka meinasi mennä ihan plörinäksi. Otin ensin pelkkää kävelytreeniä liikkuroidusti. Arvasin, että Rieha alkaa reagoimaan liikkuriin ja niinhän se yritti aina käsky-sanan jälkeen jäädä oma-aloitteisesti johonkin jäävään. Lisäksi seuruu meinasi keulia. Kun palauttelin sitä näistä alkuun, niin se meinasi jäädä lähdössä vaan istumaan, ei siis oikein ymmärtänyt, mitä piti tehdä. Loppupeleissä onnistuttiin kävelemään zetaa ilman omatoimisia jääviä ja seuraaminenkin parani. Loppuun tehtiin sitten yksi koemainen järkällä m-i-s. Tässä Riesku jäi ekalla kerralla istumaan. Uusinnassa jäävät onnistui ja seuruu oli ok. Erityisylpeä olin kuitenkin lähdöistä, joihin se tuli hyvällä asenteella, käskyä odottaen. Eli ei ennakoinut, mitä ollaankin treenattu.
Luoksaria tehtiin eka kiertojen kautta. Siinä stopit oli tosi hyviä. Sitten koemaiseen luoksetuloon. Jättö sujui ja R oli ollut skarppina, siinäkin on siis treeni toiminut. Kutsuin sitä ekalla kerralla aika hiljaa, halusin nähdä vaikuttaako se vauhtiin ja kyllähän se vaikutti. Tuli sellaista koottua laukkaa, kun normaalisti tulee kiitolaukkaa. Seisominen oli ok ja palkkasin siitä. Laitoin sen seisomaan ja otettiin maahanmeno siitä. Nyt tuli vielä hitaampaa, mikä oli jo omaan makuun liian hidas, vaikka edelleen laukkasi. Stoppi kuitenkin ok. Ihan loppuun tehtiin vielä suora luoksari, jossa vauhti oli taas normaali ja eteentulo hyvä. Päättelin tästä, että hitaus oli vaan hetken ongelma, enkä jaksanut niitä jankata.
Sitten seuruu, jossa olin taas niin epälooginen, että ihan hävettää. Tehtiin liikkuroituna ja se tuntui huonolta, eli R edisti ja painoi. Mutta annoin sen mennä läpi vaikka kuinka pitkään, vaikka olisi pitänyt heti keskeyttää. Se painoi ja paikka oli edessä. Vasta ehkä kolmannella suoralla älysin tämän. Sitten korjailtiin. Ei ehkä ole koiralle kauhean oikein, jos ensin annetaan mennä pitkä pätkä miten sattuu ja sitten vasta korjataan? Henkistä piiskaa ohjaajalle... Käännöksissä peruuttelu tulee ainakin nyt takaisin treenilistaan, kännöksissä se lähtee herkästi edistämään.
Loppuun tehtiin vielä paikallaolot. Rieha teki kaksi istumista ja kummassakin se oli ollut oikein pätevänä. Toisessa vielä muut koirat laitettiin maahan, eli R joutui ensin kuuntelmaan muiden käskyt ja istumaan makaavien koirien keskellä. Ei tuottanut ongelmaa. Tehtiin erikseen vielä maahanmeno/istumis-jumppaa ja niissä R oli tosi pätevänä, ei reagoinut kenenkään käskyihin.
-------------
Tänään olikin tosi kivaa ohjelmaan, kun saatiin kylään Kati ja Riehan sisko(puoli) Moska. Ajeltiin JATtilaan treenaamaan ja tehtiin tehokkaan toko- ja agitreenit. Näissä tytöissä on niin paljon samaa. Kumpikin tekee iloisesti pomppien, mutta niillä on sellaista Asennetta, mistä tykkään!
Riesku teki eka tokoa. Aloiteltiin taas ruudulla, jossa ensin vahvistelin paikkaa. Se kun sujui, niin liitin mukaan merkin ja siihen liikkurikäskytyksen. Tosi makea asenne ja meno, ei valittamista! Moska muuten menee ruutuun ihan samanlaisilla pompuilla kuin Riehakin, vissiin sekin on perinnöllistä :D.
Luoksarissa halusin nähdä oliko eilisen hidastelu vaan ohimenevää ja olihan se. Ensin parit stopit putken kautta ja sitten koemainen luoksari pätkissä. Vauhti oli hieno ja stopit oli hienoja. Samoin loppu. Enpä löytänyt siitä korjattavaa, kun jättökin oli taas ihan superskarppi.
Sitten se meidän seuruu. Se tuntui tänään huomattavasti paremmalta, R työsti hyvin, piti paikkansa ja kontaktin. Tein extrapaljon käännöksiä ja niissä peruuttelin, se selkeästi parantaa paikkaa. Hidas kävely tuntui tänään tosi hyvältä, sellaiselta harmoniselta. Voi kun saataisiin tämä kokeeseen, eli osaisin itse olla harmoninen! Rieha oli hirmu hieno taas kerran ja minä reilumpi kuin eilen.
Loppuun vielä kaket. Testasin niin, etten antanut käsimerkkejä. M-S ja I-S- vaihdoissa se olisi varmasti oikein hyvä idea, käsimerkki herkästi nostaa Riehaa ja sen takia tulee liikettä. Ilman käsimerkkiä ja se kasaa itsensä huomattavasti paremmin. Sen sijaan I-M ja S-M- vaihdoissa käsimerkki olisi varmasti hyvä juttu, koska silloin siihen saa eri lailla painoa, eikä niissä ole etenemisen pelkoa. Mietitään, mietitään...
Sitten Riesku pääsi liitelemään. Kati teki meille radan, joka oli suunnilleen tälläinen:
5-hypyn takaakierto sujui lähes koko ajan ok. Kutosella olin itse välillä koiran edessä, jolloin rima tipahti. Mutta kun liikuin, niin ei tuottanut ongelmaa. 7-hypyn takaakierto ja niisto oli varmaan vaikein juttu. Olin tässäkin ihan varma, että R menee hämyhypylle, mutta eipä se tainut sinne yrittääkään. Sen sijaan oma niisto oli tosi huono, jäin vaan seisomaan, kun olisi pitänyt liikkua, jolloin R tiputti riman tai valui tosi rumasti. Taas kun aloin liikkumaan heti hypyn merkkauksen jälkeen, niin linja parani ja R hyppäsi paljon paremmin. A:lla oli hienoista himmailua, näkee taas että ei olla treenattu.
Mukava pieni treeni ja saatiin se lopussa onnistumaan puhtaana! Tosin rimat oli aika alhaalla, mutta ei se mitään :D.
Loppuun tehtiin vielä pujottelua ja Kati vahvistikin omia ajatuksia. Palkka eteen ja toistoja. Simppeliä.
Käytiin treenin jälkeen vielä lenkillä ja hienosti siskot taas tuli toimeen. Moska on selkeästi Riehan alapuolella. Toisaalta Rieha antoi Moskalle kaikki lelunsa ihan suosiolla. Alkuun ne juoksivat ja leikkivät, mutta sitten Rieha kiinnostui Moskan takapuolesta ja olisi halunnut vaan astua sitä. Se oli ihan kuin joku hormonihirviöuros, kulki vaan Moskan pyllyssä ja koitti hypätä selkään. Ehkä ne juoksut on ihan kohta alkamassa, jännää! Lelun heittely vei onneksi mielenkiinnon Moskan pyllystä ja Rieha käytti tehokkaasti hyväkseen Katin heittokättä.
Kati räpsi tytöistä kuvia, tässä vähän esimakua. On ne aika kauniit siskokset!
torstai 7. helmikuuta 2013
Treenit ja uinnit
Aamusta ajeltiin hallille ja saatiin seuraksi Anna ja colliet. Ajattelin, että olisin tehnyt Viiman kanssa alkuun aksaa. Mutta sitä jännäsi halli niin paljon, etten sitten viitsinyt taistella. Tehtiin parit helpot temput superpalkalla ja porokoira pääsi autoon. Ihan tyytyväiseltä se vaikutti tähän vaihtoehtoon. Olin jo miettinyt että ilmottaisin sitä kisoihin, mutta jos hallifiilis on tuollainen, niin kisojen hälinässä se on vielä triplasti kurjempi. Voi meidän Viimua, onneksi se on tyytyväinen sohva- ja lenkkikoiranakin.
Rieha sen sijaan oli normiliekeissä hallille päästyään. Aloiteltiin sen kanssa seuruulla. Tein extrapitkää pätkää ja siinä tempon vaihtoja. Palkka takaa ja koitin kiinnittään huomion siihen, että on varmasti hyvällä paikalla palkan saadessaan. Ja jos homma lähti keulien käyntiin, niin huomautus ja otettiin alusta. Tuntui ihan hyvälle, pitäisi vaan saada enemmän videolle, että näkisi näyttääkö se hyvälle.
Ruutu tehtiin kokonaisena ja liikkuroituna. Se oli aika hieno, merkki tosi hyvä, ruudun paikka hieman edessä, mutta hyvät stopit ja sivulle tuli hienosti. Korjailin sitten hieman ruudun paikkaa, hyvin vastasi treeniin. Vaikka toisaalta mietin, että etureunassa oleva paikka olisi hyvä esim. Varkauden pohjaa ajatellen, eipähän ajautuisi vahingossa ulos ruudusta liukkaan pohjan takia. Mutta ehkä se on vähän riskialtista.
Hyppynouto ja tunnari tehtiin myös liikkuroituna. Hyppynoudossa nytkähti ihan pikkaisen irrotuksessa, muuten oli hienoi. Tunnarissa varmisteli hieman kapuloilla ennen kuin nosti oman, mutta tuskin olisi kokeessa arvosanaan vaikuttanut. Tässä luovutus hyvä, mutta pa hieman takana, joten vahvistin sitä muutamaan otteeseen.
Loppuun tehtiin vähän sovellusta. Ensin jättötreeniä, Anna näytti peukkua jos pysyi skarppina ja palkkasin sen siitä. Rieha ei enää mene lankaan ja oli pysynyt kuin sfinksi ja pääsin tästä siis palkkaamaan pari kertaa. Tämän jälkeen tehtiin vielä paikkaistuminen, jossa Anna koitti saada Riehaa menemään maahan. Ja sehän meni, monta (!!) kertaa. Oli pienelle kelpielle tosi vaikeaa, mutta tälläistä treeniä me kaivataan, sen pitää oikeasti miettiä että istuu. Loppuvaiheessa alkoi jo muistamaan homman nimen, eikä enää reagoinut kovempaankaan häiriöön. Hyvähyvä, kiva treeni!
Pienen tauon jälkeen tehtiin vielä kehikkotreeniä. Liitin siihen muutaman toiston jälkeen yhden hypyn eteen. Alkuun Riesku kaahasi kehikon yli miettimättä sitä ollenkaan, mutta loppuun saatiin jo ihan hyviä toistoja. Kyllä se siitä, kun vaan saisi niitä toistoja paljon alle. No, eipä me agikisoihin olla menossakaan lähiaikoina.
Tuike kävi myös tokoilemssa. Tehtiin ensin metskunoutoa, jossa oli tosi hieno meno, reipas vauhti ja nätit luovutukset. Sitten mentiin ruutuun, jossa vahvistelin sekä paikkaa, että stoppeja. Ja se jopa pysähtyi ja oli ihan tohkeissaan :D. Loppuun vielä seuruuta ja rallytokojuttuja ja päälle leikit pinkillä karvalelulla. Pieni koira oli kovasti tyytyväinen!
Hallilta ajeltiin Koirasportille uimaan. Tuike sai hakea lelua, otettiin aika rauhassa, kun tuntui olevan rankkaa. Viima ui narun päässä 8 kierrosta, sekin tuntui taas tauon jälkeen ihan sopivalta. Riesku lutrasi vanhaan malliin ihan tohkeissaan, mutta kävi jopa kerran rampilla. Rieha ui aina kilpaa Viiman kanssa, ottaa kunnon spurtteja siitä ohi ja sitten tulee ihan viereen kellumaan ja uimaan. Viimallapa meni tänään hermo ja se ärähti Riehalle altaassa ihan tosissaan :D. Pysyi Rieha ainakin hetken omalla kaistallaan.
 |
| PikkuVimps, oman tiensä kulkija |
Rieha sen sijaan oli normiliekeissä hallille päästyään. Aloiteltiin sen kanssa seuruulla. Tein extrapitkää pätkää ja siinä tempon vaihtoja. Palkka takaa ja koitin kiinnittään huomion siihen, että on varmasti hyvällä paikalla palkan saadessaan. Ja jos homma lähti keulien käyntiin, niin huomautus ja otettiin alusta. Tuntui ihan hyvälle, pitäisi vaan saada enemmän videolle, että näkisi näyttääkö se hyvälle.
Ruutu tehtiin kokonaisena ja liikkuroituna. Se oli aika hieno, merkki tosi hyvä, ruudun paikka hieman edessä, mutta hyvät stopit ja sivulle tuli hienosti. Korjailin sitten hieman ruudun paikkaa, hyvin vastasi treeniin. Vaikka toisaalta mietin, että etureunassa oleva paikka olisi hyvä esim. Varkauden pohjaa ajatellen, eipähän ajautuisi vahingossa ulos ruudusta liukkaan pohjan takia. Mutta ehkä se on vähän riskialtista.
Hyppynouto ja tunnari tehtiin myös liikkuroituna. Hyppynoudossa nytkähti ihan pikkaisen irrotuksessa, muuten oli hienoi. Tunnarissa varmisteli hieman kapuloilla ennen kuin nosti oman, mutta tuskin olisi kokeessa arvosanaan vaikuttanut. Tässä luovutus hyvä, mutta pa hieman takana, joten vahvistin sitä muutamaan otteeseen.
Loppuun tehtiin vähän sovellusta. Ensin jättötreeniä, Anna näytti peukkua jos pysyi skarppina ja palkkasin sen siitä. Rieha ei enää mene lankaan ja oli pysynyt kuin sfinksi ja pääsin tästä siis palkkaamaan pari kertaa. Tämän jälkeen tehtiin vielä paikkaistuminen, jossa Anna koitti saada Riehaa menemään maahan. Ja sehän meni, monta (!!) kertaa. Oli pienelle kelpielle tosi vaikeaa, mutta tälläistä treeniä me kaivataan, sen pitää oikeasti miettiä että istuu. Loppuvaiheessa alkoi jo muistamaan homman nimen, eikä enää reagoinut kovempaankaan häiriöön. Hyvähyvä, kiva treeni!
Pienen tauon jälkeen tehtiin vielä kehikkotreeniä. Liitin siihen muutaman toiston jälkeen yhden hypyn eteen. Alkuun Riesku kaahasi kehikon yli miettimättä sitä ollenkaan, mutta loppuun saatiin jo ihan hyviä toistoja. Kyllä se siitä, kun vaan saisi niitä toistoja paljon alle. No, eipä me agikisoihin olla menossakaan lähiaikoina.
Tuike kävi myös tokoilemssa. Tehtiin ensin metskunoutoa, jossa oli tosi hieno meno, reipas vauhti ja nätit luovutukset. Sitten mentiin ruutuun, jossa vahvistelin sekä paikkaa, että stoppeja. Ja se jopa pysähtyi ja oli ihan tohkeissaan :D. Loppuun vielä seuruuta ja rallytokojuttuja ja päälle leikit pinkillä karvalelulla. Pieni koira oli kovasti tyytyväinen!
Hallilta ajeltiin Koirasportille uimaan. Tuike sai hakea lelua, otettiin aika rauhassa, kun tuntui olevan rankkaa. Viima ui narun päässä 8 kierrosta, sekin tuntui taas tauon jälkeen ihan sopivalta. Riesku lutrasi vanhaan malliin ihan tohkeissaan, mutta kävi jopa kerran rampilla. Rieha ui aina kilpaa Viiman kanssa, ottaa kunnon spurtteja siitä ohi ja sitten tulee ihan viereen kellumaan ja uimaan. Viimallapa meni tänään hermo ja se ärähti Riehalle altaassa ihan tosissaan :D. Pysyi Rieha ainakin hetken omalla kaistallaan.
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Hei me treenataan!
Haa, tänään oli aikaa treenata ja pääsin töistäkin niin ajoissa, että oli melkein valoisaa. Huisia! Vedettiin treeni kotikotona parkkiksella.
Zetassa treenailtiin taas ensin kävelyä. Osasin käännökset, mutta Riesku meinasi pariin otteeseen ennakoida jääviä. Jännästi ne vaan oppii tuollaiset asiat, kun törpöt on tietyssä järjestyksessä kentällä. Kun ennakointi saatiin pois, niin liitin sitten oikeasti mukaan ne jäävät. Erottelussa ei ongelmia ja kaikki jäävät oli nopeita. Treenasin taas myös ohikävelyä, ettei ennakoi seuraamista. Sitten kun se meni lunkisti, niin pari palkkaa hyvästä seuruuseen lähdöstä.
Ohjatussa tehtiin suuntia kapulat lähellä. Hyvä erottelu kumpaankin suuntaan ja palkkasin pelkästä nostosta.. Erikseen treenattiin vielä oikean luovutusta. Pikkaisen se meinaa olla edelleen hankala, ei vaan osaa suoristaa linjaa tarpeeksi ajoissa. Ei auta kuin treenata. Toisaalta, voisihan sitä olla arpaonnea ja seuraavassa kokeessa saataisiin hakea vasen... Vahvisteltiin myös merkkiä kapulahäiriössä, se on Riehasta ihan piisofkeik-hommaa.
Seuraamisessa treenin alle ensin korrekteja kääntymisiä ja askelsiirtymiä. Sisätreeni on tuottanut tulosta, eikä se kippinyt jalkaa pitkin juuri ollenkaan. Lisäksi treenattiin tempon vaihtoja, koitan edelleen sisäistää hitaan kävelyn tahtia. Ehkä se sieltä pikkuhiljaa. Naapurin koira kävi fleksissä parin metrin päässä meitä häiriköimässä, mutta eipä se juuri haitannut.
Loppuun luoksarin stoppeja. Hyvin jarrasi, vaikka jonkin verran liukasta olikin. Tämä on aina sellainen kiva tapa lopettaa treenit, Riehalla on niin kivaa!
Zetassa treenailtiin taas ensin kävelyä. Osasin käännökset, mutta Riesku meinasi pariin otteeseen ennakoida jääviä. Jännästi ne vaan oppii tuollaiset asiat, kun törpöt on tietyssä järjestyksessä kentällä. Kun ennakointi saatiin pois, niin liitin sitten oikeasti mukaan ne jäävät. Erottelussa ei ongelmia ja kaikki jäävät oli nopeita. Treenasin taas myös ohikävelyä, ettei ennakoi seuraamista. Sitten kun se meni lunkisti, niin pari palkkaa hyvästä seuruuseen lähdöstä.
Ohjatussa tehtiin suuntia kapulat lähellä. Hyvä erottelu kumpaankin suuntaan ja palkkasin pelkästä nostosta.. Erikseen treenattiin vielä oikean luovutusta. Pikkaisen se meinaa olla edelleen hankala, ei vaan osaa suoristaa linjaa tarpeeksi ajoissa. Ei auta kuin treenata. Toisaalta, voisihan sitä olla arpaonnea ja seuraavassa kokeessa saataisiin hakea vasen... Vahvisteltiin myös merkkiä kapulahäiriössä, se on Riehasta ihan piisofkeik-hommaa.
Seuraamisessa treenin alle ensin korrekteja kääntymisiä ja askelsiirtymiä. Sisätreeni on tuottanut tulosta, eikä se kippinyt jalkaa pitkin juuri ollenkaan. Lisäksi treenattiin tempon vaihtoja, koitan edelleen sisäistää hitaan kävelyn tahtia. Ehkä se sieltä pikkuhiljaa. Naapurin koira kävi fleksissä parin metrin päässä meitä häiriköimässä, mutta eipä se juuri haitannut.
Loppuun luoksarin stoppeja. Hyvin jarrasi, vaikka jonkin verran liukasta olikin. Tämä on aina sellainen kiva tapa lopettaa treenit, Riehalla on niin kivaa!
 |
| PikkuRieha ja joku aarre |
Tuike ja Viima olivat käyneet päivällä isän kanssa juoksemassa, joten käytiin Riehan kanssa illalla kahdestaan kicksparkkailemassa. Lenkkiä kertyi kävelyteitä pitkin 8km. Meni vaan hieman taisteluksi, kun olisin välillä halunnut, että Rieha ravaa, eikä vaan koko ajan kisko hullun lailla. Toki siis kiskoa saa osan matkaa, mutta edes lämmittelyksi ja jäähdyttelyksi olisi ravi hyvä juttu.
Rieha oli asiasta täysin eri mieltä ja mulla meinasi ihan tosissaan palaa hihat. Vaikka ei se varmaan kovin hyvin tajunnut mitä hain (askellajia), mutta kun ei millään meinannut malttaa mennä edes vierellä, vaikka sen käskyn tietää. Parhaiten sain sen ravaamaan, kun itse juoksin vierellä ja työnsin kelkkaa. Rieha on vissiin jo jonkin verran ehdollistunut tuohon Kicksparkkiin ja kierrokset nousee. Jonkinmoista paimennusefektiä meinasi myös tulla esiin, kun päästin sen irti kotitiellä.
Sunnuntaina Tuike ja Rieha pääsevätkin Piiran käsittelyyn. Tuike on omaankin käteen ollut nyt aika jumissa. Olen koittanut sitä ravuuttaa, hieroa minkä osaan ja BoTtia on pidetty päällä. Mutta sen kroppa on mitä on ja se spondyloosihan siellä painaa... Piiralta voi kysellä myös tuosta Riehan kiskomisesta, että paljonko sitä uskaltaa vedättää laukalla, vai pitäisikö siltä oikeasti vaatia sitä ravia. Huomenna mennään koko porukan kera pitkästä aikaa uimaan, tuleepahan siinäkin vähän erilaista kropan käyttöä ja vetreytystä.
tiistai 5. helmikuuta 2013
Kiire, väsy ja laiskuus. Mutta terveet polvet!
Nyt on jääneet treenit tosi vähiin... Lähinnä ollaan tehty sisällä jotain pientä, kuten kaukoja ja seuraamisen siirtymiä. Työt on väsyttäneet ja päälle olin viikonlopun Etelä-Suomessa. Unetkin on jääneet vähemmälle. Onneksi koirilla ei pää hajoa vähempään tekemättömyyteen, ne sopeutuu. Tosin Viima on ollut ihan villinä, sen kanssa pitäisi varmaan vähän treenata, niin palautetaan porokoira maan pinnalle ;).
Toisena temppuna koitin opettaa Riehalle syliin hyppäämistä, mutta ei herranen aika, jos haluaa itse pysyä edes jotenkin ehjänä, niin tätä temppua ei opetella :D. Mulla oli sellaiset naarmut mahassa ja huuli ihan turvoksissa, kun Riesku vähän yrittää... Jätetään tämä hautumaan ihan suosiolla.
Rieha kävi eilen myös polvitarkastuksessa. Halusin että ne katsotaan vielä ennen pentujen tuloa. Ja hienot nollan polvet sillä oli, eli siitä ei tarvitse huolia. Samalla siltä kuvattiin pentuna murtunut varvas, eikä siinä ollut eläinlääkärin mukaan juuri mitään huomautettavaa. Ihan pikkaisen vino se on, mutta ei mitenkään järisyttävästi, eikä siellä näkynyt merkkejä nivelrikosta. Varvas on hieman lyhentynyt, mikä voi aiheuttaa kiristyksiä jänteissä tai lihaksissa, mutta se pitää ottaa vaan huomioon. Rieha saattaa joskus kovan rasituksen jälkeen pureskella kinnertään, niin se saattaa johtua tästä (tai sitten ihan opitusta tavasta). Kuvattiin kuitenkin varulta saman jalan kinnernivel ja sekin oli ihan normaalin näköinen. Kuvaukset tehtiin ilman rauhoitusta ja hyvin Rieha antoi kuvata. Onpahan nyt sitten taas tutkittu :).
 |
| Viima myyränkaivuuhommissa |
 |
| Ja saalistakin tuli! |
Temppurintamalla olen opettanut sekä Tuikelle, että Riehalle tavaroiden nostamista ja laittamista kuppiin. Tavarana on ollut pullonkorkki, jota laitetaan kahvikuppiin. Tarkoituksena on jalostaa se kolikoiden nostamiseen. Tuikella on kovasti paljon intoa ja pikkuhiljaa se onnistuu ja edistyy. Se hiffasi tosi nopeasti että korkilla pitää tehdä jotain, mutta korkista irrottaminen oikeassa kohdassa on sille haastavampaa. Rieha oli tässä tempussa taas ihan lapsinero ja yhden treenin aikana se oppi tunkemaan koko nokkansa kahvikuppiin ja irrottamaan korkista siellä.
 |
Rieha kävi eilen myös polvitarkastuksessa. Halusin että ne katsotaan vielä ennen pentujen tuloa. Ja hienot nollan polvet sillä oli, eli siitä ei tarvitse huolia. Samalla siltä kuvattiin pentuna murtunut varvas, eikä siinä ollut eläinlääkärin mukaan juuri mitään huomautettavaa. Ihan pikkaisen vino se on, mutta ei mitenkään järisyttävästi, eikä siellä näkynyt merkkejä nivelrikosta. Varvas on hieman lyhentynyt, mikä voi aiheuttaa kiristyksiä jänteissä tai lihaksissa, mutta se pitää ottaa vaan huomioon. Rieha saattaa joskus kovan rasituksen jälkeen pureskella kinnertään, niin se saattaa johtua tästä (tai sitten ihan opitusta tavasta). Kuvattiin kuitenkin varulta saman jalan kinnernivel ja sekin oli ihan normaalin näköinen. Kuvaukset tehtiin ilman rauhoitusta ja hyvin Rieha antoi kuvata. Onpahan nyt sitten taas tutkittu :).
 |
| Tämmöinen sillä pienellä silloin oli (ja siis huomio, tämä on vanha kuva, Rieha on tässä n. 6kk) |
 |
| Mutta ei se juuri menoa haitannut |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)