Kuntoilua ja tottista

Aamu startattiin taas uinneilla. Hyvin näkee erityisesti pystykorvissa, miten useampi peräkkäinen uimakerta vahvistaa hommaa. Tuike on reipastunut uintiin lähdössä taas ihan todella ja sen häntä heiluu koko ajan. Viima kääntyy altaassa itse uudelle kierrokselle, eikä sitä tarvitse kehoittaa. Rieha on joka kerta enenevissä määrin ihan sika. Se ei kuuntele enää yhtään mitään, kun tajuaa pääsevänsä uimaan. Altaassa se vetää kuin heikkopäinen, eikä sitä ihan hevillä saa pois. Mieleistä hommaa siis jokaiselle.

Jottei kuntoilu loppuisi siihen, niin pystykorvat kävivät isän kanssa juoksemassa ja sen jälkeen viriteltiin isän kanssa pyörään spirngeri. Samalla kaivoin pyöräilykypärän kaapista, koska edelliset pyöräily-yritykset neiti kelpien kanssa olivat aika hazardeja. Springeri oli kuitenkin yllättävän tehokas vempain ja äkilliset sinkoamiset eivät aiheuttaneet pyörän keikahtamista. Kieltojen ja kehujen kautta Rieha myös nopeasti hiffasi, että sinkoamiset eivät olleet enää sallittuja. Loppupeleissä mentiin hyvällä menolla pitkä pätkä ja Rieha sai rennosti ravata vierellä. Eiköhän me jatketa näitä kunnonkohottajaisia ja uskalletaan muuallekin kuin omalle tielle.

Viima näyttää mallia kuntoilusta, tässä veto on ihan sallittua, kun perässä on  juoksija

Pyörälenkin jälkeen ajattelin tehdä Riehan kanssa vähän pujottelua. Mutta sillä oli taas joku ihme jäkki ja ei millään meinannut pujotella loppuun saakka. Jotenkin se ennakoi palkkaa, mutta en osaa sitä nyt korjata. Alkoi jo hermoa kiristämään, kun se pujotteli tosi hyvin, mutta sitten sitten toiseksi viimeisessä välissä jumitti ja tuli ulos. Tämä siis tauolle ennen kuin omat herneet räjähtää...

Ajeltiin vielä illasta Toivakkaan treenaamaan tottista Tiinan ja Rukan kanssa. Ihan superia, kun joku ehtii katsomaan meidän räpellystä tälläkin saralla!

Tultiin kentälle tuomarin ilmottautumisen kautta, siinä ei ollut ongelmaa. Sitten seuruuseen, joka oli suurimmaksi osaksi aika hyvää. Kerran huomautin paikasta ja R korjasi hyvin. Ihan pikkaisen uusi kenttä aiheutti pälyilyä, varsinkin kun otin sen tekemään melkein suoraan autosta eli ei ehtinyt skannata paikkaa kunnolla. Nopeasti se onneksi unohtui, mutta näkee hyvin että vilkkaan neitokaisen kanssa kannattaa ehkä vähän tehdä jotain ennen kuin vie sen tositoimiin.

Jäävät ja luoksetulo tehtiin myös. Maahanmenossa jätti taas kyynärät ilmaan, huomautin ja uusinta oli ok. Mutta tämä täytyy ottaa nyt työn alle, en missään nimessä halua että ensi viikon kokeessa joku liike menee nollille sen takia, etten huomaa ilmaan jääviä kyynärpäitä... Istuminen ja luoksetulo sen sijaan sujuivat todella hyvin, samoin seisominen.

Pari tasamaanoutoakin tehtiin kiloisella kapulalla. Rieha oli super, omat heitot vähän niin ja näin...

Sitten tehtiin sitä eteenmenoa. Vietiin ensin palkka Riehan kanssa yhdessä kentän laitaan, sen jälkeen Tiina vei sen ilman että Rieha näki. Tosi hyviä toistoja jokainen, eteni suoraan ja oli varman oloinen.

Loppuun vielä paikkamakuu ammunnan kanssa. Melkein arvasin, että kevään ensimmäinen laukaus on Riehasta hirmu kiinnostava ja niinhän se nousikin seisomaan ja oli ihan sen näköinen, että lähtee Tiinan luo tsekkaamaan mielenkiintoisen äänen. No, höpöhöpöt kehiin ja uudestaan maihin. Sen jälkeen kaksi laukausta, eikä mitään ongelmaa. Makasi rennosti ja varmasti, eli ei se taas muuta vaadi kuin sen muistuttamisen.

Tässä vielä Riehan paikkaistumista Pulliaisen Riikan koulutuksesta, kiitos Tiinalle näistä. Huomatkaa palkkaele jälkimmäisessä, minusta on varastossa useita kuvia samanlaisessa asennossa. Mistähän tuokin ele juontaa juurensa... Mutta onpahan ainakin selkeä sosiaalinen palkka, ennen kuin kaivan taskuja ;).

Nuorten koirien ringin koulutus by Katja Kiviaho

Tänään päästiin kunnolla starttaamaan Nuorten koirien tokoringin koulutukset, kun Katja Kiviaho tuli porukkaa kouluttamaan Keuruulle. Itse lähdin koulutukseen reippaana suoraan yövuorosta :). Onneksi hyvä treeni, mukava seura ja suurimmaksi osaksi aurinkoinen ilma helpottivat väsymystä!

Katja piti meille alkuun luennon, jossa käsitteli mm. omia treenitapojaan ja kisoihin valmistautumista. Katja puhui paljon samoista jutuista, kuin Oilikin toissa viikonloppuna. Asenne on edelleen se tärkein, sitten vasta pystyy hiomaan tekniikkaa. Jos treenaat asennetta, niin luutavasti tekniikka hieman kärsii, mutta sille ei voi mitään. Toinen tärkeä juttu on fokus, koiran halu tehdä sinulle töitä. Katja muistutti sosiaalisen palkan tärkeydestä, sitä ei voi liiaksi korostaa, itselläkin tulee herkästi kaivettua se lelu suoraan esiin, kun ensin pitäisi palkata sosiaalisesti. Katjankin mukaan koiran pitää olla itsevarma, jopa hieman röyhkeä, että se uskaltaa yrittää.

Osaavimmille koirille Katja puhui pakan rikkomisesta ja sitä pitäisi Riehankin kanssa tehdä paljon. Palastella, tehdä vaikeita ja tosi erikoisia juttuja. Sillä on jo jonkin verran rutiinia ja itsevarmuus on kohdillaan, jolloin sitä pitää haastaa ja vaatia ajattelemaan. Ja ennen kaikkea on oltava mustavalkoinen, jos joku ei ole sallittua, niin se ei ole koskaan sallittua. Tämä on kieltämättä itselle ehkä se vaikein asia, joskus vaan päästää läpi asioita ikään kuin ihan huomaamattaan. Toiminta pitäisi heti keskeyttää ja ottaa uudestaan. Ei ole helppoa, mutta yritys on kova...

Sitten yksilöliikkeisiin. Tehtiin ekassa setissa ohjattua. Vaikka se onnistui viime kokeessa (ja on onnistunut itse asiassa joka kokeessa), niin silti haluaisin sitä hioa täydellisemmäksi. Rieha ei aina ole minusta ihan kuulolla ja kytistää kapuloita/merkkiä. Tehtiin yksi koemainen suoritus, jossa haettiin vasen. Se oli hyvä suoritus, kuunteli merkillä, lähtiessä kääntyi hieman huonosti, mutta meni suoraan vasemmalle, jonka toi hyvällä laukalla. Kokeessa olisi varmasti irronnut ysi helposti.

Katja oli sitä mieltä, että vaikka liike on hyvä, niin Rieha on tosiaan liiaksi kiinni kapuloissa/merkissä/liikkurissa, kun sen pitäisi olla kiinni minussa. Se ei ihan kuuntele ja silloin saattaa tulla mokia. Olen ikään kuin se välttämätön paha, jonka käskyä kelpie joutuu odottamaan, ennen kuin pääsee ihanuuteen eli juoksemaan merkille/kapuloille. Eli vaikka periaattessa liike on kondiksessa, niin nyt hiotaan niitä viimeisiä silauksia. Tämä on kuulemma hyvin tyypillistä ja hänen Zenillään on ollut ihan samanlaisia juttuja.

Olen opettanut Riehan tarkoituksella katsomaan kapuloiden viennin. Tämä on ihan ok, mutta en ole sen jälkeen vaatinut siltä kontaktia, eli se on ihan luvan kanssa saanut jäädä kytistämään. Koitettiin saada Rieha ottamaan kontaktia liikkurin käskyn jälkeen. Ja voihan vitsi, kun oli vaikeaa. Vaikka se alkoi ottamaan jo jollain tasolla kontaktia kapuloiden viennin jälkeen, niin heti kun kuuli liikkurin käskyn, niin se lukitsi itsensä merkkiin. Eikä muuten meinannut nostaa kontaktia sitten millään, kyyristeli vaan korvat sojossa. Tätä pitää nyt treenata erikseen, nyt pieni keepie ei meinannut hiffata juttua ollenkaan. Ketujutus menisi siis niin että liikkurin käsky-kontakti ja siitä superlelupalkka. Nyt en saanut Riehaa nostamaan kontaktia ilman huomautusta ollenkaan. Eli näin voi hyvästäkin liikkeestä löytyä hiottavaa ;).

Kyttäävä paimenninnin

Tonen setti aloitettiin luoksetulolla. Tehtiin koemainen, jossa seisominen oli hieno, juuri sellainen kuin pitikin. Maahanmenossa jätti pyllyä ilmaan (märkä maa?), muuten sekin sujui, samoin eteenmeno. Katjan mielestä tämä oli stoppien ja vauhdin osalta oikein mallikas suoritus. Maahanmeno ei ole kuitenkaan yleensä ongelma ja siinäkin stoppasi välittömästi. Tehtiin tähän vaikeutustreeniä, jossa Katja lähti kävelemään Riehaa kohti, kun kutsuin sitä luokse. Riehan piti hieman Katjaa vilkaista, mutta selvisi kuitenkin oj. Katja kehoittikin vaikeuttamaan stoppien tekoa. Stoppi voisi tulla vaikka niin, että juuri silloin joku kävelee Riehan edestä. Silloin ei taas kokeessa yllättävät tilanteet saisi huomiota ja liike olisi taas yhdeltä osalta varmempi.

Lisäksi puhuttiin jättötreenistä, koska R oli ekalla kerralla nuuskinut maata jätön jälkeen. Ärsyttävä ongelma joka tulee esiin heti, kun olen keskittynyt vaan stoppeihin, enkä ole muistanut palkata skarpista jäämisestä. No, onneksi siihen on työkalut, kunhan niitä vaan käyttää. Mur, ei ole helppoa pitää näitä liikkeitä kokonaan kasassa...

Loppuun katsottiin vielä seuruuta. Tehtiin liikkuroitu pätkä. Katja tykkäsi kovasti Riehan ilmeestä ja asenteesta ja aktiivisesta tekemisestä, mutta paikka oli välillä edessä. Sen kun saa hiottua, niin liike on hieno ja kokeiden kympit ei ole kaukana.

Työstettiin paikkaa volttitreenillä, jossa välillä peruuteltiin. Rieha alkoi työstämään todella hyvin ja paikka siirtyi myös suoralle. Katja kehoitti tekemään tätä erityisesti hitaassa käynnissä, koska siinä R herkästi yliyrittää innoissaan. Kun vaan aina muistaisi olla mustavalkoinen ja antaa heti palaute, jos paikka elää. Peruuttelu toimi siis tässä hyvin ja voin myös ihan reippaasti nostella vasenta jalkaa ilmaan ja ikään kuin "vallata" sen oman paikan takaisin. Intervallitreeniä myös paljon, siinä koiran on osattava säännellä tempoa. Nytkin parin huomautuksen jälkeen Riehan paikasta tuli ihan tosi makea, eli ei se vaadi kuin järjestelmällisyyttä.

Täytyy taas hehkuttaa miten mahtista Riehan kanssa oli tehdä pitkää seuruutreeniä. Se ei hetkeksikään tiputa kontaktia ja tekee niin makealla asenteella ja voimalla. Seuruuhullu ihanuuskelpie!

Yhteistreenissä tehtiin paikallaolot. Maahanmenossa R meinasi jättää kyynärät ilmaan, huomasin ja uudella käskyllä laski maahan. Muuten oli skarpit paikallaolot.

Tehtiin vielä itsekseen eteenmenoa, koska nyt oli käytössä niin hieno kenttä. Ensin pari valmiiksi viedyn palkan kanssa, mutta se alkoi tuottamaan pomppuja, koska etsi palkkaa katsellaan nurmikosta. Tein myös kaksi lähetystä ilman palkkaa ja niistä eka oli aika täydellinen. Toisessa alkoi sitten ennakoimaan palkan heittoa ja jouduin kehottamaan uudestaan. Vähän vaikea tasapainoliike, en haluaisi katseella palkkaa etsivää koiraa, enkä myöskään heittopalkkaa ennakoivaa. Toisaalta, uskon kyllä että Riehalle menee aika nopeasti kaaliin se, että ennakoimalla palkkaa ei tule. Mutta mietiskellään, onneksi huomenna päästään taas tottisoppiin.

Lisää kotipihan temppuja ja kevään eka esineruutu

Eilen tehtiin taas vähän kotipiha-agia. On se vaan muuten hitsin helppoa ja kivaa! Toko on aina ollut itselle ykköslaji sen takia, koska sitä voi treenata missä vaan ja itsekseen. Omat esteet nostaa agin pisteitä tässä mielessä, kun ei aina tarvitse ajella sinne hallille.

Tehtiin erilaisia ohjaustekniikoita kolmen hypyn puoliympyrällä. Viima teki eka ja se oli taas aivan onnessaan. Sitä on helppo ja kiva viedä ohjauskiemuroissa, koska se menee kuin juna, eikä sinkoile. Ehtii jopa itse ajatella tekemisiä. Se kääntyi ihan yllättävänkin hyvin pienissä kiemuroissa. Mutta pääasia oli, että sillä oli todella hauskaa.

Rieskun kanssa treenattiin ensin sivuttaisirtoamista, eli koitin kasvattaa omaa etäisyyttä hyppyihin. Toimi aika hyvin. Sitten siirryttiin ohjauskikkailuihin, joissa koitin ajaa sille sisään suhinaa merkkaamaan lyhyttä hyppyä ja kääntymistä. Tuntui menevän ajatuksiin ihan kivasti, vaikka alkuun olikin suht haastavaa alkaa vääntämään pientä kuviota, kun juuri oli saanut rallattaa esteitä suoraa. Mutta Riehankin treenin lopputulema oli todella postiivinen, sain sen kanssa tehtyä pientä kiemuraa, enkä edes ollut pahasti myöhässä tai edessä. Ja Rieha todellakin arvostaa omia hypyjä pihassa, se on suorastaan aivan riemuisa asia!

Lisäksi naksuttelin Riehan seuruun paikkaa ja tunnarikapulan pitoa. Loppuun tehtiin vielä eteenmenotreeniä, ensin valmiilla palkalla ja sitten ilman. Kaikki sujui oikein mukavasti.

Ja koska Tuikenkin piti päästä jotain tekemään, niin sekin sai testata ohjauskuvioita rimat maassa. Edelleen, meno oli niin ihanan hyväntuulista, ettei tosikaan. Tehtiin oikeasti ehkä viiden minuutin treeni, mutta pikkujapsin naama loisti ja sisälle tullessaan se halusi vaan kiivetä syliin ja pussailla, kun oli niin onnessaan. Aivan ihanaa, kun saa pienelle noin hyvän mielen!

Meillä on uusi sänky ja tänään otettiin päiväunet koko porukan kera (Viima on sängyn alla)

Aamulenkin ohessa tehtiin tänään kevään eka esineruutu. Tallasin ihan kunnon kaistaleen ja merkkasinkin sen. Kolme esinettä, kännykkäpussi, muovinen teroitin ja joku actionfguuri. Kaikki kolme pääsivät hakemaan esineitä omalla tyylillään ja jokainen oli aivan onnessaan.  

Tuike sinkosi ruutuun heti kun pääsi irti, kuljin sen kanssa ruudussa ja se etsi ihan tohkeissaan. Kaksi esinettä nousi hienosti ja luovutuskin sujui. Viiman kanssa kuljin myös ruudussa, mutta se touhotti sekä ruudussa että sen ulkopuolella, joten sitä piti hieman auttaa näyttämällä oikeaa suuntaa. Sitten kun se törmäsi esineeseen, niin voi onnen päivää. Se jopa luovutti esineet aika kivasti ja olin ihan yllättynyt miten hyvin se ottin muovisetkin esineet suuhun. Pystykorvat siis viihdytetty huvimielessä ja samalla tuli ruutu tallattua ihan kunnolla.  

Rieha teki sitten virallisemman esineruudun. Se oli joutunut odottelemaan, mikä oli sekin hyvää treeniä. Eikä muuten haukkunut yhtään, vaikka Viima välillä vieressä huusikin. Ruutuun menossa sain ottaa sen ihan kunnolla haltuun, että malttoi seurata. Lähti ruutuun hyvin ja upposi taakse. Nosti alle minuutissa hieman keskilinjan takana olleen kännykkäkotelon ja toi sen ihan täysiä hyvään luovutukseen.  

Seuraava esine ottikin hieman enemmän aikaa. Kännykkäkotelo oli esineistä kaikista näkyvin ja se ilmeisesti sai Riehan unohtamaan nuuskimisen ja koitti etsiä katseella. Teki hulluna hommia, muttei ihan malttanut loppuun saakka. Näin, kun se yritti hypätä puuhun ottamaan siellä ollutta takalinjan merkkiä. Onneksi oli niin korkealla, ettei yltänyt... Lopulta, kun tajusi ettei sinkoilu tuota tulosta, niin nenä tuli taas peliin ja tarkalla työskentelyllä nosti edessä olleen teroittimen. Rieha on onneksi niin nopea, että aikaa ei tässä mennyt kuin minuutti tai pari, eli ajasta ei homma jää kiinni. Toisen esineen ei luovutus ollut ihan yhtä hyvä, sylkäisi teroittimen kerran maahan, mutta nosti itse ja luovutti sen jälkeen ok.

Jatkossa pitää muistaa piilottaa esineet paremmin, että oikeasti pitää nenän auki koko ajan. Toisaalta tämä oli erinomainen harjoitus siinä mielessä, että joutui miettimään ja muuttamaan toimintaansa ihan itse. Motivaatio on kohdillaan tässäkin hommassa.

Kotipiha-aksaa ja kaikkea muuta näperrystä

Maanantaina koirilla oli uintiaika, tällä kertaa Vesku käytti porukan, kun itse nukuin yövuoron jäljiltä. Normisetit kaikille ja Tuike oli ollut erityisen pätevä omalla vuorollaan. Muutenkin maanantai meni lähinnä lenkkeillessä. Rieha on tosin tehnyt tunnarinpitotreeniä joka päivä muutamaan otteeseen. Se on aika hyvällä mallilla, jatketaan treeniä.

Eilenkin pääasiassa lenkkeiltiin. Tosin lenkillä otettiin ihan pienesti viestiä, kun oltiin kumpikin paikalla. Ihan vaan motivoivat lähetykset kumpaankin suuntaan, matkaa joitakin satoja metrejä. Tosin ei Rieskua paljon tarvitse motivoida, se oli ihan liekeissä. Pikemminkin olen alkanut miettimään miten hommasta saisi mahdollisimman seesteistä ja rauhallista :D. Lähtöhaukku tuli vissiin kummassakin päässä, muuten juoksi hiljaa.

Saatiin viikonloppuna vihdoin agiesteitä omaan pihaan ja tänään ehdittiin niitä testaamaan, kun ilmakin oli kaunis. Aika kivaa, helpottaa kummasti treeniä. Eikä nyt voi enää vedota satunnaisiin syihin, kuten pitkään treenimatkaan, jos ei tule agia treenattua. Settiin kuuluu muutamia hyppyjä ja hieno pujottelu. Ja koska meidän pihaan ei kauhean isoa treeniä mahdu, niin joudutaan ihan oikeasti treenaamaan tekniikkaa.

Aloitettiin lenkin jälkeen hyppytekniikalla ja siinä etäisyyden arviointia. Viima teki ensin ja sillä oli aika mukava meno. Tuntui, että se innostui koko ajan enemmän, jolloin hyppykin parani. Eikä sille tullut kertaakaan sellaista kompuroimisongelmaa, kuin joskus aiemmin tässä treenissä on tullut. Rieha teki saman treenin ja se oli oma innokas itsensä. Hyvin se sovitti askeleet väleihin, eikä viimeisen esteen liikuttelu vaikuttanut.

Rieha näyttää mallia uusilla esteillä

Hyppytekniikan jälkeen treenattiin Viiman kanssa vielä vähän ohjaustekniikoita kahdella hypyllä. Ja se oli aika pätevä, etten sanoisi. Tehtiin pakkovalssia ja kaikennäköistä pientä näpertelyä. Hyvin riitti into ja Vimps tykkäsi, kun sai hypyistä paljon palkkaa. Veikkaan, että näillä omilla esteillä saa Viimallekin motivaatiotreeniä paljon paremmin, kun ei tarvitse jännätä hallia. Erikseen tehtiin vielä pujottelua ja siinäkin Vimps oli suorastaan liekeissä. Hyvähyvä! Riesku kävi myös tekemässä parit pujottelut, toivottavasti nyt toistojen myötä saadaan niistä extravarmat.

Keskittynyt pujottelija

Jopa Tuike sai käydä tekemässä ohjauskuvioita kahdella hypyllä, rimat maassa. Se oli niin innoissaan ja kääntyi niin hienosti. Voi pientä, se olisi niin mainio aksakamu edelleen!

Illasta ajettiin kaukalolle treenaamaan tokoa Annan kanssa. Rieha teki:

Merkkiä ja ruutua: Rakensin valmiiksi koko setin. Merkin taakse valmiiksi narupallo ja ruutuun lätkä. Lisäksi häiriömerkkejä extrapaljon matkalle. Sitten menoksi. R meni hyvin merkille ja oli suorastaa yllättynyt, kun siellä olikin palkka. Tämä on varmasti ihan hyvää herättelyä, ei koskaan tiedä onko siellä palkkaa vaiko ei. Merkille menot sujuivat muutenkin tosi hyvin. Sitten ruutuun. Häiriömerkit ei haitanneet, ei vaikka tuotiin ne vielä lähemmäs. Kosketusalustan tosin meinasi jättää alun jälkeen huomioimatta, ilmeisesti tiesi omasta mielestään jo mihin kuului pysähtyä. Vaadin siltä kuitenkin alustalle menon, jos se siellä on. Loppuosaa treenattiin erikseen, se meni ok. Annalta hyvä huomio omasta pään käännöstä ja käskystä, eli ne pitäisi tehdä enemmän yhtäaikaa.

Metallinoutoa: Hetsinoutoja. Yllytin oikein kunnolla ja pidin niskavilloista kiinni. Käskyn jälkeen lähdin itsekin ryntäämään kapulalle ja keepi oli aivan liekeissä. Nopeasta nostosta heti palkka. Loppuun yksi nosto ilman omaa mukaan lähtöä, joka sujui sekin ok, vaikka ihan niin lujaa ei mennyt kuin silloin jos "kisaan" sen kanssa kapulasta.

Seuruuta: Häiriöseuruu, eli Anna koitti saada reagoimaan. Pariin maahanmenokäskyyn reagoikin ja kerran taisi istuakin. Sen jälkeen alkoi hyvin jättämään käskyt huomiotta. Pahempi häiriö oli kentällä tuulen mukana liikkuneet merkit, niitä piti katsella. Ehkä seuraavassa treenissä heitellään merkkejä?

Luoksetuloa: Yksi takapalkkaus hyvästä stopista ja hyvä se oli.

Paikkaistuminen ja -makuu: Nellin kanssa rivissä. Ei huomautettavaa, ei nuuskinut, eikä tassut liikkuneet. Skarppia ja kaunista.

Ja jottei päivä olisi vielä siinä, niin ajeltiin vielä Riehan agitreeneihin. Rata oli tänään ihan pitkä ja kauhulla katselin irtoamissuoria:

Ja aikamoista rallatteluahan se oli. Rieha on nyt keksinyt lähdöissä ekan riman alta sukeltamisen. Tämä siis tapahtuu tilanteissa, jossa menen ottamaan sitä reilusti vastaan ja siellä on edessä joku este, mitä se alkaa kytistämään. Tässä tapauksessa se oli tuo putki, jonka loppuun menin ottamaan sitä vastaan. No, tuplarimalla se korjaantui ja keepi sai huomata, että nopein reitti (riman ali) ei ole se sallittu.

Muuten alku meni aika hyvin. Sitten alettiin päästä noiden putkien makuun. Eipä toimineet putkijarrut ei. Jäin leijeröimään pujottelun toiselle puolelle 11-putkea, että olisi helpompi ottaa 12- hyppy. Mutta Riehaa ei paljon leijeröivät, sivulla olevat ohjaajat hidasta, kun edessä on toinen putki. Eli se kävi aika monta kertaa juoksemassa kaksi putkea peräkkäin, kun 3-putki tarjosi päätään.  Itse olin siis tässä vaiheessa jossain 13-hypyn vieressä, eli en todellakan tyrkkäisemässä lähelläkään. Tosi tiukalla palkkaamisella saatiin se kääntymään, mutta sama juttu oli edessä seuraavan ansaputken kanssa. Sai mennä tosissaan 13-hypyn riman päälle vetämään vastakkaisella kädellä, että keepi vihdoin pystyi luopumaan edessä olleesta putkesta.

Putkihässäköistä kun selvittiin, niin loppurata sujui taas hyvin. Pujottelu onnistui, ehdin persjättöön ennen A:ta, kontaktit sujui. Eli sinänsä lopulta hyvää menoa. Meille on vaan tosi vaikeaa jos ensin saa rallattaa putkissa ja sitten yhtäkkiä pitäisikin kääntyä. Mutta Riehalla oli niin kivaa, sen naama suorastaan loisti kaiken putkissa rallattelun jälkeen. Voi sydänhymppä toista, kun on vaan niin järjetön vauhti ja into.

Palauttelevat kaiman opissa ja luottamusjuttuja

Tänään aamulla meinasin jo jättää päivän koulutuksen väliin. Vuorossa oli siis kisatokoryhmän koulutus Pulliaisen Riikan opissa. Väsytti ja en oikein saanut ideaa siitä, mitä oltaisiin treenattu heti kokeen jälkeen. Sitten kuitenkin pohdin asiaa ja päätin lähteä, koska jonkinmoinen palautteleva treeni oli tehtävä. Se oli erinomainen päätös, koska saatiin aikaiseksi hyvät treenit ihanassa aurinkoisessa ilmassa. Riikka on aina iloinen ja positiivinen kouluttaja, jolta saa hyviä vinkkejä. Ihan parhautta oli myös se, että sain oikeasti ajatuksen siitä, miksi luoksetulo ei eilen kokeessa toiminut. Pakissa on taas useita uusia ideoita ja hirmuisesti treeni-intoa!

Aloitettiin treeni kimppajutuilla. Ensin paikallaolot. Lyhyt istuminen, jossa R oli kuulemma kerran liikauttanut tassua, muuten hyvä. Sitten tehtiin paikkamakuu extrahäiriössä. Riikka kävi jokaisen koiran edessä heiluttamassa lelua, heitteli rivin edestä palloja, hyppi ja hihkui. Rieha ignoorasi kaiken muun tosi hienosti, mutta kun Riikka sanoi jotain ärrällä alkavaa oikein iloisesti hihkuen, niin silloin kelpie hieman nykäisi. Pysyi kyllä maassa, mutta näki, että selkeästi pohti kutsuttiinko sitä. Mutta pätevä se oli.

Sitten tehtiin treeni, jossa Riikka koitti saada sivulla kontaktissa olevia koiria häirittyä. Tässä Rieha meni lankaa saman tien. Sille ei tarvinnut sanoa kuin maahan, niin johan aina valmis pieni partiolainen lakosi salamana. Pari kertaa jouduttiin toistamaan ennen kuin tajusi, että käsky ei tule minulta. Sen jälkeen ei enää mennyt lankaan, ei vaikka olin metrin takana. Hyvä treeni!

Yksärikierros aloitettiin sillä luoksetulolla. Sepostin, kuinka liike on treeneissä toiminut todella hyvin, mutta miten eilen kokeessa koko liike meni ihan oudosti. Mietittiin sitä, että reagoiko Pieksämäen "merkkikujaan" ja rakennettiin kentälle sellainen. Sen läpi tehtiin sitten koemainen luoksetulo. Se oli lähestulkoon täydellinen, eikä Riikka löytänyt siitä huomautettavaa. Eli juuri sellainen luoksari, mitä odotin kokeessakin...

Pohdittiin syitä, miksi liike ei eilen toiminut ja sitten minulla välähti. Luoksetulo oli kaukojen lisäksi ainut liike, mitä treenasin ennen kehään menoa. Ne olivat myös liikkeet, missä tuli kokeen oudoimmat virheet. Ja selvää oli, että Pieksämäen parkkiksella en saanut treenattua niin kuin treenaisin normaalisti. Ei ollut tilaa ja en oikein kehdannutkaan, koska vieressä pyöri alempien luokkien kehä, mitä en halunnut häiritä. Homma oli vähän sellaista hiljaista piiperrystä. Tehtiin me toki seuraamistakin, mutta siinä pystyin palkkaamaan normaalisti.

Jännitän kokeita ja sen takia olisi aina kiva treenailla ennen kehään menoa. Se jotenkin luo itselle varmuutta. Mutta käytännössä, mikä sen antama hyöty on? Pahimmassa tapauksessa hyvin sujunut homma hajoaa, niin kuin ilmeisesti eilen kävi. Pitäisi oikeasti luottaa koiraan ja sen osaamiseen. Tai jos treenaa, niin treenaa sitten rennosti ja normaalisti. Ensi kerralle taas hyvää mietittävää ;).

Katsottiin myös tunnaria. Ensin koemainen, joka oli aika tyypillinen. Meni hyvin laukalla, nuuski rauhassa ja nosti oman heti. Palautus ravilla ja pari kunnon puraisua kapulasta. Mietittiin ensin palautukseen vauhtia. Tehtiin treeniä yhdellä kapulalla niin, että jätin Riehan istumaan ja kapulan sen eteen n. metrin päähän. Sitten menin itse reilun matkan päähän koiran taakse ja annoin tunnarikäskyn. R nosti hyvin ja toi hienosti laukalla, mutta lähestyessä alkoi puremaan kapulaa. Kauempana ollessaan ei purrut, joten lähelle tuleminen aiheuttaa mälläämisen.

Jätettiin sitten vauhtitreeni ja keskityttiin pitoon. Riikka oli sitä mieltä, että kun luovutus ja pito saadaan rauhallisiksi, niin vauhtikin kasvaa. Hyvin mahdollista. Tehtiin simppeliä pitotreeniä, jossa annoin kapulan Riehalle ja samalla pidin leuasta kiinni. Rieha käy tunnarikapulaan kiinni ihan innoissaan ja vetää sen saman tien syvälle takahampaisiin, jolloin sitä on helppo rusauttaa. Sen takia oli tärkeää, että pidin koko ajan kiinni kapulasta ja kun R nappasi kapulaan kiinni takahampailla, niin siirsin sen etuhampaiden taakse. Siinä hetken rauhallinen pito, naks ja palkka. Rieha hiffasi asian taas kerran supernopeasti ja alkoi muutaman toiston jälkeen korjaamaan paikkaa eteen. Päästiin treenissä siihen, että annoin kapulan seisten ja pystyin iroittamaan otteen leuasta.

Riikka ehdotti, että tehtäisiin nyt intensiivitreeni kapulan pidossa. Kun pito sujuu, niin kapula laitetaan maahan, sitten se pitää tuoda vähän kauempaa ja kauempaa jne. Koko ajan olen valmis tukemaan toisella kädellä leuasta ja auttamaan. Vihjesana myös mukaan rauhalliseen pitoon. Tämä kun sujuu, niin liitetään väärät mukaan. Ihan varteenotettava ajatus, katsotaan mihin se vie.

Toisessa setissä halusin humputella ja tehtiin kuuntelutreeni. Riikka kehitti meille kolme eri versiota, jossa mentiin merkeille, ruutuun, hypylle, tehtiin noutoa, kaukoja, kiertoja ja luoksetulon stoppeja. Siellä oli pari oikeasti todella haastavaa tehtävää, mutta Rieha on vaan niin ihana, kun yrittää loputtomasti. Yhtään se ei lannistu, vaikka muutamaa juttua joutui miettimään ihan todella. Sitten kun se hiffasi, niin se oli niin onnessaan. Nämä treenit sopii niin hyvin Riehan tyyppiselle koiralle, se rakastaa, kun saa miettiä, juosta ja tehdä eri tehtäviä. Samalla tulee sitä kuuntelua ja vaikeita lähetyksiä esim. ruutuun ja merkeille. Mahtikoiruus!

Se ois yhtä vajaa eli Riehalle EVL1!!

Muutaman vahvan kakkostuloksen jälkeen saatiin tänään toinen ykkönen evl:stä. Minun ensimmäinen tottelevaisuusvalioni on oikeasti enää yhden ykkösen päässä, aika huisia :).

Tuomarina Pieksämäellä Ossi Harjula ja evl:ssä taas hurjat 15 koirakkoa.

Videokin kokeesta on, latailen sen kun ehdin. Rivi oli tälläinen, liikkeet meni ruudusta poikki:

Paikallaistuminen 9: Kuulemma oli porsaana nuuskinut jossain vaiheessa.
Paikkamakuu 10

Seuraaminen 9: En ehtinyt katsoa muiden suorituksia ja mulle on aina paha paikka mennä seuruuseen ilman ajatusta kaaviosta. Käännöksiä tuli heti alussa paljon ja pätkät oli muutenkin lyhyitä, mikä on minulle vaikeaa, koska en ehdi kunnolla sisäistää kaikkea. Jännitys olikin valtaisa ja kuulemma olin esim. juoksussa mennyt kunnon serpentiiniä. Ja hidas kävely on sekin aika kauheaa, kun katsoo videolta, en tajua miten se on aina kokeen jännityksessä ihan mitä sattuu... Rieha teki kuitenkin ilmeisen hyvin, onneksi se paikkaa ohjaajaa!
Zeta 9,5: M-S-I, kaikki vaihdot oikein.
Luoksetulo 5: Tämä oli hieman mur. Rieha ei ollut seisomisessa kuulolla ollenkaan, ei tullut mitenkään tuhmasti läpi, oli vaan jotenkin hämääntyneen oloinen. Merkit olivat ikäänkuin kujana, eli luoksetulo tehtiin niiden välistä, en tiedä vaikuttiko se. Seisomiseen siis kaksoiskäsky ja stoppi valui. Maahanmeno oli onneksi hieno. Toinen outous oli se, että tuli takaakiertäen suoraan sivulle, sitä ei ole tehnyt koskaan.
Ruutu 10



Ohjattu nouto 9,5: Jee!!! Treenien sekoilu oli ilmeisesti väliaikaista, tai sitten se korjaantui pelkästään sillä oman pään kääntämisellä.
Metallinouto 9
Tunnistusnouto 8: Puri kapulaa jonkin verran, siitä vähennys.
Kaukot 7: Meidän parhaat kaukot ikinä, siis tekniikaltaan. Harmi vaan, kun ei noussut ekaan istumiseen, eli yksi vaihto jäi suorittamatta. Mutta ilman sitä pisteet olisi olleet huikeat ja onhan se paljon parantanut. Takapalkka toimii, tosin se sitten herkästi myös jumittaa.



Yhteensä siis 270p. ja EVL1

Tosi tyytyväinen olin Riehan suoritukseen ja siihen, miten se oikeasti paikkaa minua niin hyvin. EVL:ssä kisaaminen on edelleen minulle aikamoinen jännitys ja joka kerta opin uutta. Mahtista, että mulla on noin kiva oppimiskaveri!! Vielä jäi petrattavaakin, erityisesti luoksetulossa Riesku pystyy huomattavasti parempaan. Kiitos Annalle taas seurasta ja treenit jatkukoon!

Ei niin sujuvaa agia, parempaa tokoa ja huiput tottikset

Eilen oli vuorossa Riehan ohjatut agitreenit. Sitä ennen käytiin Ninjan ja Kertun kanssa tokoilemassa vesisateessa. Riehaa selkeästi märkyys hieman ällötti, sillä on joka kevät sama juttu, ennen kuin siihen taas tottuu. Kumma miten koira, joka rakastaa uimista, voi ällötä tassujen ja korvien kastumista aina niin paljon. No okei, onhan ne korvat aika isot ja tuntuuhan se varmaan inhalta, kun niihin sataa.

Ohjattu oli päivän teema numero yksi. Suunnat sujuivat tänään tosi hyvin, tehtiin ensin narupalloilla ja sitten kapuloilla. Suurempi ongelma oli merkki, josta R veti kerran ohi ja sen jälkeen ei oikein malttanut stopata kunnolla ja herkästi tuli myös komennusta. Lisäksi merkillä ei voinut pysyä paikallaan, kun suuriin korviin satoi vettä. Vahvistelin merkkiä sitten oikein urakalla. Rieha meinasi myös jäädä kiinni liikkuriin, mikä oli ihan uutta, mutta liikkurilla oli kädessä sen narupallo ja se ilmeisesti jumitti keepiä. Mutta ihan tosi hienoa, että suunnat sujuivat, se on nyt pääasia!

Ruudussa vahvistin taas ensin merkkiä ja vesisateen vähetessä Rieha malttoi paremmin kuunnella. Ruudussa oli lätkä paikan vahvistamiseksi. Vauhti ruutuun olisi voinut olla nopeampi, mutta tässä ällösi matkalla olleita vesilätäköitä ja sen takia asetteli askeliaan ihme loikilla. Ruudussa maahanmeno oli myös hieman hidas, edelleen ne lätäköt.

Tunnari tehtiin liikkurin avustuksella ja kolmella kapulalla. Varma nuuskinta ja hyvä nosto, josta suoraan palkka.

Seuraamista ja jääviä tehtiin vielä itsekseen, niissä ei suuremmin valittamista, hyvin erotteli ja seuruukin sujui.

Sitten ne agilityt. Jos viime viikolla hehkutin onnistumisia, niin tänään pudottiin maan pinnalle. Ihan kirjaimellisesti, koska kesken yhden ohjauskuvion koitin peruuttaa taaksepäin ja onnistuin sotkeentumaan jalkoihin ja kaaduin suoraan selälleni. Treeniliivin takataskussa ollut narupallo jäi ihanasti takapuolen alle. Jännityksellä odotan siitä syntyvää mustelmaa... Onneksi ei muuten sattunut, ilmeisesti karateurastani on sen verran ollut hyötyä, että osasin kaatua edes jotenkin järkevästi :D.

Päivän rata oli tälläinen:

Radan ehdottomasti vaikein kohta oli alun 1-7. Ekalla kerralla sain sen onnistumaan jotenkin aika hyvin, mutta sen jälkeen ei meinannut sujua sitten millään. Tehtiin valehtelematta aln 1-4 pätkälle varmaan 15 yritystä. Rieha oli joka kerta aivan liekeissä. Itsellä alkoi jo hermo kiristyä aika huolella. En vaan saanut Riehaa kääntymään 3-hypylle, se kiersi esteen ja hyppäsi kohti varmaan 10 kertaa peräkkäin. Ihan peruskuvio, mutta tosi vaikeaa meille, koska R on niin pirun herkkä lukemaan pienintäkin vippausta. Lopulta se onnistui, kun otin Riehan vastaan niin vahvasti vastakkaisella kädellä ja kyljellä kuin pystyin ja olin ihan 3-esteen takareunassa, enkä liikkunut yhtään. 5-7 vietiin ennakoivilla valsseilla. Tässäkin jos yhtään jäin himmailemaan, enkä liikkunut täysiä, niin R ehti hypätä 6-hypyn takaisin. Ihan tosi haastavaa, tuollaisia hyppyneliöitä pitäisi ilmeisesti treenata.

Loppurata meni onneksi paremmin. Pimeään putkeen R irtosi hyvin, pujottelu sujui sekin ok ja siitä oli helppo lähettää putkeen ja samalla itse pinkoa minkä ehti 12-hypylle, johon päällejuoksu ja sama 13-hypylle. Loppurata olikin simppeliä irtoamista.

Eipä ollut taas helppoa, ei. Jotenkin en osannut itse edes oikein nollata hommaa, kun meni jankkaamiseksi ja se ei tietenkään auttanut. Rieha on vaan niin järjettömän helppo siinä mielessä, kun se jaksaa loputtomasti. Jonkun toisen koiran kanssa olisi jo joutunut vetämään pelin poikki, ihan jo koiran jaksamisen takia. Se olisi saattanut jossain välissä olla ihan hyvä idea, mutta Riehan kanssa se ei vaan tule niin herkästi mieleen. Varsinkin oman kaatumisen jälkeen minulla nousi suorstaan savu korvista. Enää se ei tunntu niin pahalta ja lähdetään pää pystyssä kohti seuraavia agitreenien koitoksia ;)! Jos se olisi helppoa, niin mehän oltaisiin kaikki maailmanmestareita, vai miten se oli.

-----------------------------------

Tänään ajeltiin aamusta Killerille ja saatiin seuraksi Tiina ja Ruka ( !! :D ). Ohjelmassa siis pk-treeniä. Rieha oli asiasta ihan samaa mieltä! Jo pelkän ketjupannan esiinottaminen sai sen aivan liekkeihin. Se suorastaan tyrkyttää päätänsä pantaan ja varmaan roikkuisi siinä hampaillaankin jos antaisin. Viretilan yhdistäminen rekvisiittaan on ilmeisesti ainakin onnistunut.

Tultiin sisään halliin tuomarin puhuttelun kautta ja siitä seuruuseen. Rieha oli aivan törkyvireessä ja se näkyi keulimisena. Tuomarin puhuttelu meni kuitenkin ok. Seuraaminen alkoi parantua vasta, kun oltiin tehty pari kunnon pätkää ja vire laski hieman. Edelleen, ennen koetta pitää oikeasti seuruuttaa sitä kunnolla, että saa pahimmat höyryt pois. Loppupeleissä seuruu oli kuitenkin hyvää.

Sitten tehtiin metristä hyppyä. Ensimmäinen toisto 80 sentillä ja sitten nostettiin metriin. Ekalla kerralla lähtöpaikka oli hieman liian kaukana ja R joutui sovittamaan askeliaan. Tästä johtuen ponnasi hieman esteestä mennessään. Kun nostettiin kisakorkeuteen ja menin vähän lähemmäs heittämään, niin ei hipaissutkaan estettä. Olen jotenkin ajatellut, että on sitä parempi, mitä kauempana esteestä on, mutta Rieha hyppäsi paljon paremmin hieman lähempää. Pitääpä tuota miettiä, en ole oikeastaan siihen edes kiinnittänyt huomiita. Asenne oli ihan täydellinen ja kapulan luovutukset hyviä. On se vaan ihana pieni koira! Sille voi vaan tärskäyttää eteen tuollaisen jättiesteen sekä ison kapulan ja se hoitaa homman ilman pienintäkään epäröintiä.

Sitten eteenmenoa. Ekalla kerralla vietiin lelu yhdessä, sitten Tiina kävi viemässä sen kaksi kertaa ilman että R näki. Hyvin se lähti joka kerta, pientä serpentiiniä tosin tekee, eli ihan luotisuoraan ei etene. Ajatus on, toistoja vaan puuttuu.

Halti meni paikkamakuuseen ja tehtiin vielä loppuun ohjattua, koska sitä vaan nyt pitää tehdä. Merkki oli parempi kuin eilen ja palkkailin sitä ensin siitä. Sitten haettiin vasen, joka nousi hienosti. Oikean ollessa vuorossa meinasi mennä keskikapulalle, josta stoppasin ja palkkasin kun kuunteli. Eli oikea oli tänään se haastavampi, onneksi sekin sieltä nousi. Sain myös hyvän muistutuksen siitä, että kääntäisin päätä enemmän sivulle ja se tuntui toimivan aika kivasti. Jotenkin se on unohtunut, kun olen jäänyt paniikissa tuijottamaan meneekö R keskikapulalle. Riehahan lukee minun katsettani tosi tarkkaan muutenkin, joten se kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Ihan loppuun haki vielä kummankin puolen keskikapulan edestä, eikä niissä ollut ongelmaa, varsinkin kun käänsin oman pään kunnolla. Näillä mennään!

Treenien jälkeen ajeltiin Koirasportille uimaan, jossa koko sakki veti tosi mukavat uinnit. Viima ui 8 kierrosta, Tuike haki lelua ja Rieha polskutti vartin edestakaisin käymättä rampilla kertaakaan. Hauskaa hommaa! Viima ja Tuike kävivät vielä isän kanssa hölkkälenkillä, joten koko sakki on nyt treenattu ja lenkkeilytetty oikein huolella. Nyt vaan valmistaudutaan viikonlopun koitoksiin.

Patit, tassut ja vaikea vasen

Tänään kuskasin Tuiken ja Viiman eläinlääkärille saamaan rabiesrokotusta, koska se oli mennyt kummaltakin vanhaksi. Paitsi ettei ollut. Eläinlääkäri katsoi vanhoja rokotuksia ja sanoi, että nämä ovat vielä vuoden voimassa. Niin,  jos rokotus on annettu 2011, se on voimassa kolme vuotta ja nyt on 2013, niin jännästi ensi vuodellehan se menee... Kotona kun niitä tavasin olin ihan varma, että ovat vanhentuneet. Ilmeisesti liian vähän unta viime aikoina? Päätettiin kuitenkin laittaa rokotukset, koska sitten seuraavalla kerralla voidaan antaa nelosrokote samaan aikaan. Kivempi mennä samassa syklissä niiden kanssa.

Halusin tietysti, että samalla reissulla katsotaan myös muut "pikkuviat". Ensin tutkittiin Tuiken kainalossa oleva patti. Ell oli sitä mieltä, että se ei ole imusolmuke, koska on niin irtonainen. Kehoitti seurailemaan sitä ja jos muuttuu tai kasvaa, niin sitten katsotaan uudestaan, muuten on todennäköisesti ihan vaaraton. Muuten Tuike oli hyvässä yleiskunnossa ja erityisesti sen hampaat sai taas extrakehuja. Harvoin on pienillä mummokoirilla kuulemma noin puhtaita ja hyväkuntoisia hampaita :).

Sitten tsekattiin Viiman tassut. Ne on parantuneet hyvin ja eläinlääkärikään ei löytänyt niistä huomauttamista. Iho on vielä ohuempaa toki, mutta siitä se pikkuhiljaa paksunee. Muuten Viimakin oli hyvässä kunnossa.

Nyt on sitten kaverit tsekattu ja rokotuksetkin on ihan varmasti voimassa :D.

Illalla käytiin Annan kanssa treenaamassa Vihtavuoren kentällä, joka oli ihan sula ja vielä kuiva. Lämmintä oli sellainen 10 astetta, eli kyllä se kesä sieltä tulee. Riesku teki:

Merkkiä ja ohjattua: Merkillä ensin hetsitreeniä. Kasvatti kyllä vauhtia, mutta oli aika veitsenterällä odotellessa, eli meneekö jo överin puolelle. Mutta eipä näitä jatkuvasti ole tarkoitus tehdäkään, kunhan välillä muistuttelee mieleen sitä asennetta.

Sitten niitä suuntia. Voi Rieha, voi Rieha... Se on ihan hukannut vasemman, mikä on tosi kiva juttu ennen lauantain koetta. Vasen on ollut meillä tosi varma ja nyt se on ihan hajalla, nyyh. Eli meni keskikapulalle ja vaikka stoppasin ja lähetin uudestaan, niin edelleen meni keskelle. Se ei vaan yksinkertaisesti enää käänny ja kun bongaa keskimmäisen, niin sinnehän se laukkaa onnellisena.

Tehtiin sitten keskikapun edestä lähetyksiä ja edelleen meinasi kääntyä ympäri ja ottaa sen. Väänsin rautalangasta ja vasta sitten alkoi kirkastumaan vasemman kapulan olemassaolo. Onneksi saatiin siitä sitten onnistuneita toistoja, vaikka selkeästi oli aika vaikeaa. Oikea sen sijaan ei tuottanut ongelmia. Katsotaan miten käy kokeessa... Ihan treenin lopuksi naksuttelin Riehalle pelkästään kääntymisistä, eli siitä että lähti merkiltä oikeasti sivulle, eikä taaksepäin. Toivotaan, että se vahvisti mielikuvaa.

Luoksari: Viimeksi tehtiin koemainen, niin nyt halusin vahvistaa osia. Tehtiin ensin läpijuoksu vauhdin ylläpitämiseksi. Sitten takapalkka kummastakin stopista ja ne sujui aika hienosti.

Tunnari: Kolmella kapulalla liikkuroidusti. Nosti oman varmasti ja lähti tuomaan välittömästi, josta naks ja palkka. Olin tosi tyytyväinen asenteeseen, ei ollut pätkääkään epävarmuutta.

Seuraamista: Äkkistoppeja ja käännöksiä paikan parantamiseksi. Tosi hyvin R työsti ja alkoi siirtämään paikkaa taaemmas ihan itse. Onnistui myös hitaassa kävelyssä ja juoksussa, mitkä on niitä haastavampia.

Kapuloiden palautusta: Ohjatun kapulalla kiertojen kautta. Työn alla siis lähinnä luovutusasennon suoruus. Autoin Riehaa kierron jälkeen hieman käsimerkillä, että teki pienen kaaren ja lähestyi lopussa enemmän kohtisuoraan. Noin kun sen saisi itsekin korjaamaan, niin ei olisi koskaan ongelmia. Luovutuspaikka oli muutenkin hyvä.

Juujuu, ihan viksu se on

HOTin koulutuksessa

Kolmen peräkkäisen viikonlopun tokokoulutusputken ensimmäinen päivä takana (olipas vaikea ilmaisu). Ajeltiin siis Orimattilaan, jossa järjestettiin Hollolan Tokotiimin koulutus. Paikkana maneesi, jossa oli onneksi aika kiva pohja, verrattuna esim. Laukaan maneesiin. Pohja oli tasainen, eikä pölissyt eli ihan mukavat olosuhteet treenipäivälle.

Treeni oli jaettu kolmelle kouluttajalle. Oltiin ensin Valkosen Lauran ryhmässä. Laura on kelpieohjaaja, mikä tietysti oli kiva juttu. Otettiin ongelmaksi ohjattu. Siinähän on ollut viime aikoina merkillä kuuntelemattomuus ja kapuloiden veto, joka on sitten aiheuttanut ongelmia myös suunnissa.

Tehtiin liikettä ohjattuna ja heti tuli esiin kapuloiden vetovoima. R pinkaisi reippaasti merkin ohi ja koitti mennä keskikapulalle. Stoppasi heti, kun kielsin ja palasi merkille. Puhuttiin sitten merkin arvon vahvistamisesta. Tähän saatiin vinkeiksi lelun viemistä merkin taakse, joko itse tai sitten liikkurin toimesta ja hetsilähtöjä. Ja ehdottomasti aina kapulat vievän liikkurin kanssa, koska siinä se merkin "tylsyys" tulee esiin. Kapuloiden tai lelujen heittely merkin ympärille ei tuota mitään ongelmia. Hetsilähtöjä voi tehdä ihan niin että vapauttaa koiran sivulta kehujen kera, kun fokusoi hyvin merkin suuntaan ja lähettää siitä lennosta sitten merkille. Tehtiin parit merkille lähetykset ja ihan hyvin toimi merkin takana olleen lelun kanssa.

Kun merkillä oli parempi keskittyminen, niin otettiin mukaan suuntia. Aloitettiin vasemmalla ja R meinasi taas mennä keskikapulalle. Stoppasin sen ei-käskyllä ja se palasi merkille. Tästä sain muistutuksen, että kannattaa ennemmin pysäyttää koira ja lähettää siitä uudestaan. Merkille palaamisesta liike saattaa mennä nollille eli sitä ei kannata opettaa. Totta, pitäisi sekin tilaisuus tietysti käyttää hyväksi. Tämän jälkeen vasuri nousi hyvin, samoin oikea.

Tehtiin loppuun vielä ajattelutreeniä, eli jätin Riehan seisomaan ihan keskikapulan viereen, josta sen piti lähteä oikealle. Tämä oli aika vaikeaa ja meinasi aiheuttaa Riehassa ajattelutiltin. Ekalla kerralla koitti kääntyä ja nostaa keskimmäisen. Sen jälkeen meni ruutuun, joka oli oikean kapulan takana, vaikka aiemmin se ei haitannut ollenkaan. Mutta se mietti ja lopulta oikea nousi. Tätä treeniä tekemällä saisi vahvistettua keskikapulan huomioimattomuutta. Lopulta olisi tarkoitus siirtää koira keskikapulan toiselle puolelle, jonka ohi sen on mentävä hakemaan oikea kapula. Tässä on muistettava pitää alkurutiinit selvänä, että koira oikeasti tietää mistä liikkeestä on kyse.

Loppuun Laura vielä kehoitti tekemään Riehalle istumis-/odottelutreeniä, koska sen tassut kuulemma elää hieman sivulla odotellessa. Eli rauhallisesti kiellettään tassujen liikkuttamisesta ja laitetaan tassu vaikka itse takaisin paikalleen. Tässä voi myös hieman töniä koiraa, että siis ymmärtäisi ihan oikeasti, että siinä kuuluu istua kuin tatti. Ihan hyvä huomio, otetaan treenin alle.

Tokana mentiin Marko Osalan oppiin, joka on myös kelpieohjaaja. Halusin katsoa tunnaria ja kerroin sen pienestä epätasapainosta. Valitin lähinnä kapulan puremisesta ja välillä hitaasta palautusvauhdista, joiden ajattelen johtuvan epävarmuudesta. Näytettiin ensin koemainen suoritus. R meni kapuloille tosi hyvin ja nuuski varmasti. Nosti oman, mutta jäi se se suussa tuijottamaan paikallaan. Kun en antanut mitään käskyä, tiputti oman, nuuski vielä muut ja nosti taas oman. Sanoin tuo ja R toi kapulan hyvällä laukalla ja ilman puremista. Pohdittiin, että kapuloille jämähtäminen johtui varmaan osaksi epävarmuudesta (piti vielä kerran tarkistaa kaikki) ja osaksi siitä, että olen palkannut sitä heti nostosta.

Marko ehdotti, että tekisin nyt sellaisia suht helppoja juttuja itsevarmuuden kasvattamiseksi. Tehtiinkin sitten kahdella kapulalla, jolloin R nosti oman heti ja lähti samantien tuomaan, jolloin pääsin palkkaamaan omaehtoisesta lähdöstä. Vauhdin lisäämiseksi Marko ehdotti myös sitä, että jättäisin koiran välillä kapuloiden toiselle puolelle odottamaan ja saisi ikään kuin tuoda kapulan suoraan luovutukseen. Puremista ei nyt esiintynyt, ei edes sillä ekalla kerralla, vaikka jäi arpomaan. Ehkä se mun puremattomuustreeni tällä viikolla toimi?

Sitten katsottiin luoksetuloa. Sepostin miten olen vaihtanut palkkaustapaa sekä käskyä ja homma on omasta mielestäni parantunut huomattavasti. Mutta silti jännäsin miten käy, kun lähdettiin esittelemään liikettä. No, Rieha teki aika lailla täydellisen koemaisen luoksarin :). Eipä siinä sitten ollut treenaamista, kuulemma saa olla todella tyytyväinen noihin stoppeihin ja vauhtiin.

Loppuun vielä kaukoja. R teki takapalkalla aika peruskaukot. S-I vaihdossa oli tullut vähän eteen ja sitten jossain toisessa saman verran taakse. Eli aloitus- ja lopetuspaikka oli aikalailla samat, mutta hieman liikettä tuli. Aika samoja ajatuksia oli kuin itselläkin: tekniikkaa, takajalkojen ajattelua ja etupalkan käyttöä. Eipä siinä auta kuin treenata.

Tässä välissä oli tauko ja kuunneltiin Huotarin Oilin luento vireestä ja kisavalmistautumisesta. Aika paljon tuttua juttua, mutta toki uuttakin ja ehdottomasti erittäin hyvää muistutusta. Tututkin asiat meinaa vaan välillä unohtua. Päällimmäisenä jäi mieleen perusasioiden kuntoon laittaminen. Eli ensin tulee vire, fokus ja motivaatio, vasta kun ne ovat kunnossa, niin voi treenata tekniikkaa. Eikä tekniikkaa treenata ikinä näiden asioiden kustannuksella. Tämä on niin totta.

Oili kysyi, että kuinka moni on tyytyväinen koiransa vireeseen ja kyllä mun täytyi myöntää, että yleensä olen tosi tyytyväinen Riehan vireeseen. Se tekee innokkaasti, halukkaasti ja minulle. Kun se on duunissa, niin sitä ei kiinnosta mikään muu. Se tarjoaa ja on itsevarma, mutta ei kuitenkaan häslää. Se ilmentää myös minusta sellaista voimaa ja asennetta, mistä tykkään. Toki huonompia hetkiä sattuu mille tahansa koiralle, mutta Riehalle olen ainakin osannut jotenkin rakentaa sellaista virettä kuin koiralle haluan. Yritetään pitää sitä myös jatkossa yllä, rikkomatta mitään osa-aluetta. Siinäpä onkin hommaa :).

Tauon jälkeen käytiin vielä Marko Vuorenmaan opissa. Katsottiin ensin seuruuta, jossa kerroin, että herkästi edistää innoissaan. Tehtiin koemainen liikkuroitu pätkä ja tulipa hyvin esiin koetilanteen jännitys, huhhuijaa :D. R työsti aikalailla tyypillisesti, oli todella innoissaan, häntä heilui ja kontakti hyvä. Välillä paikka oli edessä ja tunsin sen itsekin. Ilme oli Markonkin mukaan hyvä ja kuulemma R seuraisi maailman tappiin saakka. Paikka on välillä edessä ja samalla se hieman aukeaa takaa.

Lähdettiin työstämään seuraamista ensin treenillä, jossa otin kolme askelta ja käännyin paikallaan joko oikealle tai vasemmalle ja samantien stoppi. Jos Rieha jäi eteen, niin korjauskäsky ja sama uudestaan, kunnes onnistui. Toinen treeni tehtiin suoralla, jossa tein äkkipysähdyksiä. Tässä tuli hyvin eteen se paikan edessä oleminen. R jäi tosi herkästi eteen seisomaan, eikä korjannut paikkaa heti. Mutta kun tehtiin näitä muutamia, niin alkoi heti paremmin korjaamaan. Näitä täytyy nyt ottaa ohjelmistoon, että olisi paremmin kuulolla.

Toisena liikkeenä tehtiin ruutu. Ensin koemainen. Se oli aika hyvä, merkki olisi voinut olla nopsempi ja hinasen ennakoi maahanmenoa, mutta ei näistä kokeessa olisi paljoa rokotettu. Katsottiin kuitenkin vielä merkin vauhdin vahvistamista, lähinnä että saisi siihen ihan samanlaisen laukan kuin ruutuunkin. Tehtiin eka treeni, jossa laitettiin yksi matala törppö samaan linjaan merkin kanssa. Menin itse puoleen väliin ja lähetin Riehan ensin kiertämään toista merkkiä ja sen jälkeen lennosta toiselle merkille. Oma lähetys mahdollisimman neutraali ja koemainen. Toimi aika hyvin ja oli kivaa vaihtelua.

Tehtiin vielä toinenkin merkkitreeni. Tässä jätin Riehan istumaan, vein lelun merkin taakse ja tulin itse seisomaan matkalle lähemmäs merkkiä kuin Rieha. Kun lähetin merkille, niin juoksinkin itse nappaamaan lelun Riehan nenän edestä. Seuraavalla kiekalla sama juttu, mutta nyt annoin Riehan mennä itse nappaamaan lelun. Eli tähän haettiin kilpailumielessä vauhtia ja Riehalla oli niin kivaa. Tämäkin oikein hauska ja vaihteleva treeni, ehkä olen merkillä hieman jämähtänyt lähettämään vaan aina perusasennosta.

Mukava treenipäivä! Kolmen kouluttajan opissa sai erilaisia vinkkejä ja ainakin tarpeeksi treeniä. Koska homma pyöri kolmessa kehässä yhtäaikaa ja katsojia oli ja kulki ympärillä, niin tuli samalla myös mukavaa häiriötreeniä. Rieha työsti mahtavasti ja itselle sain tämän takia hyvää koefiilistä. Ainoa mikä pikkaisen ärsytti aikataulun venyminen. Olin nimittäin jo etukäteen kysynyt, että onnistuuko ryhmän ensimmäisenä olo, jotta pääsen ajoissa lähtemään ja sen piti onnistua, mutta sitten siihen tuli kuitenkin säätöä ja lähtö venyi. Onneksi ehdittiin tästäkin huolimatta. Ei ole aina helppoa tämä vuorotyöläisen harrastaminen.

Kotipihan kapulatreeni

Treenattiin kotipihan sulaneella pläntillä. Ensin merkkiä ja ohjattua naksun kanssa. Merkin paikka parani kahdella naksautuksella taas ihan täydelliseksi, on se vaan helppoa tuollaisen tarjoavan koiran kanssa. Maltti oli merkillä hieman hakusassa ja sitten tarjoaminen meinasi mennä vähän överiksi, eli koitti tamppailla merkin ympärillä jos ei heti naksua tullut. Pari räyhähdystäkin taas kuultiin, kun ei meinannut pienen keepin päähän mennä, että välillä joutuu myös odottamaan. Tähän varmaan vaikutti myös se, että olin vienyt kapulat jo merkin taakse, joten odotti osaksi niille menoa. Malttitreeniä tehtiin siis myös ja naksuttelin ihan rauhallisesta odottamisesta merkillä.

Sitten liitettiin mukaan kapuloiden noudot, ensin haettiin vasenta. Kääntyi hyvin ja naksuttelin pelkästä kääntymisestä. Kun tämä sujui, niin aloi siirtämään keskikapulaa lähemmäs, lopulta n. 30cm päähän vasemmasta ja naksautus tuli oikean kapulan nostosta. Tämä pelasi vasemmalle hienosti. Sama juttu sitten oikean kanssa. Tässä keskikapulan tuominen lähemmäs oli vaikeampaa ja nosti sen pari kertaa. Ei selkeästikään miettinyt enää niin hyvin ja vauhti vei voiton. Lopulta onnistui oikeallakin. Loppuun naksuttelin myös luovutuksista, ettei jäänyt mielikuvaa pelkästä nostosta oikeana toimintana.

Seuraamisessa naksuttelin pään paikasta hitaassa kävelyssä. Aika kiva meno. Pitäisi oikeasti useamminkin ottaa mukaan naksu, koska sillä saa niin hyvin merkatuksi oikeaan juttua. Muutenkin meno oli hyvää, ei keulinut, eikä koittanut ennakoida takaa tulevaa palkkaa.

Päivän treenin vaikein juttu oli ehdottomasti tunnarikapulan pitotreeni. Riehan teki niin kovasti mieli mällätä kapulaa, näki oikein kuinka silmät muljahteli, kun oli niin kivaa ja sitten piti vähän purra. Aloin miettimään onko puremisongelman perimmäinen syy kapulan paikassa suussa. Rieha haluaa ottaa kapulan pitotreenissä takahampaisiin ja silloin on tosi kiva vähän rusauttaa otetta tiukemmaksi. Samoin kun se hakee kapulaa, niin ottaa etuhampailla, mutta pyöryttää kapulan taakse ja rusauttaa. Nyt koitin naksutella kauniista pidosta. Alkuun oli tooosi vaikeaa ja kapulasta alkoi jo irrota säikeitä (oikeasti kokeessa ei tietenkään noin pahasti pure, nyt oli sama kapula käytössä koko ajan ja se ehti sitä siis rusautella monta kertaa). Sitten aloin käyttämään nätisti-sanaa muistustusanana ja sen avulla aika nopeasti vähensi puremista ja pääsin naksuttelemaan kauniista pidosta. Loppupeleissä piti jo pitkiä aikoja hyvin. Liitin mukaan kapulan heittoakin ja niissäkin meno parani. En tiedä lähtisikö näillä paranemaan.

Viikonloppuna päästään kunnon toko-oppiin, kun ajellaan HOTin tokokoulutukseen Orimattilaan. Siitä alkaa mukava kolmen viikonlopun treenirupeama, ensi viikolla on luvassa Pulliaisen Riikan koulutus ja sitä seuraavalla Kiviahon Katjan vetämä Nuorten koirien ringin koulutus. Kivaa!

Ihan Oikeita Agiratoja ja tokoreissu Pieksämäelle

Eilen käytiin Riehan kanssa JATpailuissa, eli oman seuran agilityepiksissä. Startattiin ensin mölliradalla:

Ekalta radalta saatiin 10vp. ja tokalta vissiin 15vp. Virheet tulivat lähinnä hyppyjen ohituksista. 9-hyppy oli tosi vaikea, en vaan saanut Riehaa kääntymään muurin jälkeen ja se kiersi sen kummallakin radalla. Tämän aiheuttaa kova vauhti putkesta yhdistettynä pitkiin hyppyihin ja siihen etten osaa kertoa kääntymisestä ajoissa. Luultavasti olin vaan liian pitkäll ohjaamassa. Mutta muuten radalla oli mainio meno, kontakteissa ei ollut mitään ongelmia ja R oli hienosti kuulolla.

Starttattiin vielä myös 1-luokan radalla:

Tällä radalla saatiin kummallakin kerralla hylky, koska palautin Riehan kontaktille. Muuten olin menoon todella tyytyväinen. Siellä oli monta ansapaikkaa, missä R olisi voinut rallattaa edessä olleelle esteelle, mutta se kuunteli! 

5-hypylle tein jaakotuksen, joka jopa tokalla kerralla toimi ja R kääntyi tosi hienosti. Suorassa putkessa putkijarru toimi ja se kääntyi, samalla pystyin ottamaan etäisyyttä hyppysuoralla. Pujotteluun meno oli tosi haastava avokulma, mutta toisella kierroksella onnistuttiin ihan täydellisesti.

Ainoa pieni miinus oli alastulokontaktit, joissa se alkoi hieman ottamaan vapauksia, mutta voi olla, etten itsekään ollut ihan selkein vapautuskäskyjen kanssa joka esteellä. Millähän sen saisi taottua päähän, että koiraa ei vapauteta liikkeellä tai millä tahansa sanalla, vaan ainostaan vapautuskäskyllä. Hienoa oli kuitenkin se, että kun jollain kontaktilla Riehan palautin (ekalla kierroksella A:lla ja tokalla keinulla), niin sen jälkeen loput sujuivat hyvin. Ylösmenokontaktit toimi pysäytyksellä hienosti.

Kaikista parasta radoissa oli se, että me oltiin oikeasti alusta loppuun yhdessä, samalla radalla. Ehkä olen itse reipastunut ja oppinut ohjaamaan tämän tyyppistä koiraa, tai sitten Rieha on jotenkin fiksuuntunut. Veikkaan itse ensimmäistä :). Aloin ihan harkitsemaan taas virallisia kisoja. Hyvä fiilis! 

Rieha palkitsi itsensä kotona varastamalla pöydältä kananmunakennon ja syömällä neljä kokonaista kanamunaa, joka teki yhdessä sen oman iltaruuan päälle viisi kokonaista kananmunaa... Haju oli myös sen mukainen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

----------------------

Tänään käytiin Annan ja Hennan kanssa Pieksämäellä treenaamassa. Tehtiin evl:n liikkeet kahdessa setissä. Ekassa setissä:

Seuruu: Pelkkä kehääntulo ja lyhyt seuruu. Oli hyvin kuulolla, mutta aika vireessä. Askelsiirtymissä oli vähän turhan innokas, eli tuli pomppuja, mutta suoralla paikka ja ilme hienoja.

Zeta: S-I-M. Kaikki jäävät hyviä, seuraaminenkin aika lailla ok. Eipä suuremmin valittamista, osasin jopa kävellä kulmat aika hyvin.

Luoksari: Takapalkka ensin seisomisesta, oli aika priima. Sitten yksi suora palkka pelkästä jätöstä ja takapalkka maahanmenosta. Maahanmenossa ei mennyt ihan suoraan maahan, mutta välittömästi kuitenkin. Aika hyvällä mallilla!

Ruutu: Palkkailin ensin merkkiä, joka oli ihan ok, tosin meinasi tökkiä. Ruudussa lätkä, jota ei ekalla kerralla huomannut ja jouduin korjaamaan. Sen jälkeen paikka hieno. Loppuosiossa tuli ekalla kerralla viimeiset metrit ravilla, joten se uusittiin, että saatiin koko matka laukkaa. Tässä vaiheessa R oli hieman vetämätön ja syykin selvisi heti kun mentiin hallista ulos. Eiliset kananmunat vielä painoivat pakissa ja se juoksi heti päästämään ilmoille kunnon varpusparven.... Ahneella on kirjaimellisesti paskainen loppu.

Tokassa setissä:

Ohjattu: Vahvistin ensin merkkiä kapulahäiriössä, eikä ollut ongelmaa. Mutta sen jälkeen kun liikkuri veikin kapulat, niin merkki aivan unohtui. Eli liikkurin viemänä kapulat kasvattaa arvoaan huomattavasti. Vahvistelin siis taas merkkiä, jonka jälkeen menikin sinne ongelmitta. Ensin haettiin vasenta ja keskikapulallehan Rieha suuntasi. On nyt ihan ihme homma. Korjasi ihan ok. Oikea sen sijaan nousi hyvin.  Vähän on nyt tasapaino hukassa tässä liikkeessä.

Hyppynouto: Ensin hetsaten yksi toisto ja kapula tuli vauhdilla. Sitten koemainen ja edelleen mainio meno.

Tunnari: Hyvällä laukalla kapuloille, varma oman nosto, reippaalla ravilla takaisin ja kerran taisi pyöräyttää kapulaa. Luovutus hyvä. Ihan olen tähän tälläisenä tyytyväinen. Palautusvauhti on nyt hieman hukassa, mutta parempi niin, kuin että nostaisi väärän.

Kaket: Takapalkalla. Annan mukaan ei liikkunut eteen ollenkaan, mahtavaa! Sen sijaan hieman kääntyi kohti palkkaa eli meni kieroon ja otti silloin kuulemma askeleen taakse. Muuten ripeät ja hyvät vaihdot.

Loppuun paikallaolot Pipsan kanssa. Kumpikin hienoja. Erityisen hyvä oli istuminen, jossa ei liikuttanut tassuja edes sivulle tulessa, mikä on ollut hieman ongelmana.

Pihalla tehtiin vielä eteenmenoa. Palkan kanssa hyvä meno ja kuunteli myös hyvin maahamenokäskyt. Tätä pitäisi vaan treenata niin paljon ja häivyttää palkka kunnolla. Huoh, katsotaan miten paljon ehditään ennen kesäkuun koetta.

Apea tassunalle ja patteja

Viiman tassu aukesi taas uudestaan. Lenkillä se linkkasi ja nahat oli taas irti. Tossut jalassa onneksi pystyy pieniä lenkkejä tekemään, niin ei aivan toimettomaksi jää. Mutta nyt täytyy kyllä tarkkaan varoa noita. Vimps on ihan raukka, tosin se taitaa vähän käyttää myös tilannetta hyväkseen extrarapsuilla ja -nameilla.

Ja tältä se apea tassunalle näyttää (kuvitelkaa tuohon silmät ja kuono, niin se on ihan kuin pieni koala turkistakissa :) ).

Jottei tässä vielä kaikki, niin bongasin Tuikkusen kainalosta epämääräisen patin. Sillä on vanhemmiten ollut erinäisiä patteja joo, mutta ne on olleet ihon pinnalla ja sellaisia finnimäisiä. Tämä on sellainen pehmeä ja liikkuva ja selkeästi ihon alla. Pinnalta katsottuna ei sitä edes juuri huomaa. Toivottavasti se on vaan joku rasvapatti.

Tuike ja Viima pitää viedä tällä viikolla rokotuksille, niin saa ell samalla katsoa pattia ja jos Vimpsin tassu ei ota parantuakseen, niin sitten tietysti sitäkin.

Rallypätevyys Tuike ynnä muuta

Tuike kävi tänään elämänsa kolmannessa rallytokokokeessa ja ansaitsi siellä hyväksytyn tuloksen 94/100p. Tämä tarkoittaa sitä, että se sai rallytokon koulutustunnuksen RTK1 ja samalla siirtyi kisaamaan avoimeen luokkaan!! Tuiken kanssa on ollut tosi kiva rallyilla ja kaikki hyväksytyt tulokset on olleet yli 90p. ja onpa se ollut kerran myös tuomarin suosikki. Toivottavasti laji virallistetaan Kennelliitossakin nopeaan, niin saadaan tulokset näkyviin sinnekin. 

Nyt täytyy sitten miettiä jatketaanko vielä uraa ylempiin luokkiin. Niissä tulee enemmän uusia liikkeitä, eikä enää pysty menemään pelkällä tokopohjalla. Katsellaan, Tuike tykkää kovasti lajista ja onhan se mukavaa vaihtelua omaankin treenaukseen.

Tämän päivän radan tuomaroi Minna Hillebrand ja se näytti tältä:

On melkeinpä noloa myöntää, mutta mokasin heti ekalla kyltillä... Siinä oli siis pujottelu, joka alkoi vasta kyltin jälkeen. Minä lähdin kuitenkin pujottelemaan jo kylttiä, mikä rallyn sääntöjen mukaan tarkoitti väärin suoritettua kylttiä ja vähennys siitä on 10p. Onneksi tajusin tämän melkein heti ja pyysin uusintaa, jolloin vähennys on vain 3p., olettaen tietysti että liike onnistuu muuten. Ja sehän onneksi onnistui!

Alun töppäily hieman nosti omaa verenpainetta ja jännitys kasvoi. Tästä syystä ei ehkä ihan parasta suoritusta saatu, mutta hienosti Tuike teki, vaikka ohjaajaa jännittikin. Tämä on rallyn paras puoli, koiraa pääsee oikeasti kehumaan, eikä jännityksestä tule sellaista kierrettä.

Loppurata meni kuitenkin hyvin. Kaikki kyltit suoritettiin onnistuneesti. Kaksi pistettä lähti kiristyneestä hihnasta ja yksi puutteellisesta yhteistyöstä viimeisellä kyltillä. Siinä en ole kyllä ihan varma mitä tapahtui, Tuike teki minusta ihan hyvin. Mutta se on myös rallyn vaikeus, kaikkea ei välttämättä ehdi itse huomata, kun samaan aikaan pitää miettiä sekä rataa, että koiraa.

Mutta kiva kisa ja niin pätevä ja onnellinen Tuike, kun se pääsi ihan itsekseen reissuun ja tekemään :)!

Tässä vielä pari Hennan ottamaa kuvaa radalta. Kiitos niistä!

Neiti keepien kanssa lähdettiin iltapäivällä Killerille treenaamaan kera Marin ja aussieiden. Ja voi vitsit, eipä ole naismuistiin mennyt treeni näin huonosti...  Riehan kanssa treenaaminen on aina jotenkin niin uskomatonta, se kun tekee ja yrittää niin täysiä. Ja jos ei joku heti onnistu, niin se korjaa parilla toistolla ja nostaa itsenä ihan uusiin sfääreihin. Kai se täytyy välillä pudota maan pinnalle tuon superneron ja maailman pätevimmänkin eläimen kanssa. Rieha oli itse asiassa tosi outo ja jouduin vääntämään sen kanssa monesta asiasta ihan huolella. Se teki toisaalta omalla intensiivisellä tavallaan, mutta toisaalta jotenkin jähmeästi... Ja kun se Riehan  jähmeä on sekin aika intensiivinen, mutta itse sen huomaa. Välillä tuntui, että se tiesi ihan tarkkaan mitä ajettiin takaa, mutta teki silti toisin ja räyhähti päälle... Onko viime päivinä ollut liikaa treeniä, vai mikä painoi, mutta ihan oma itsensä se ei ollut.

Ensin tehtiin zetatreeniä, jossa treenasin seuruuseen lähtöjä. Seuraaminen olikin tosi hyvää. Seisominen onnistui, maahanmenoon tarvittiin kaksoiskäsky, mutta istuminen ei onnistunut sitten millään. En tiedä oliko maa Riehasta liian märkä vai mitä, mutta voi vitsit me jankattiin. Myönnän, että meni jo kovistelun puolelle, kun tuntui ettei neiti keepietä vaan yksinkertaisesti huvittanut vaikka helpotin ja palkkasin. Keppi-porkkana-tuokion jälkeen homma alkoi sentään jotenkin sujumaan sujumaan. Onneksi tuo on se kohtuullisen kova tapaus, muuten ei olisi tälläistä treeniä voinut vetää. Toistoja tuli aika törkeän monta. Se ei hetkeksikään lannistunut, lähti joka kerta tekemään samanlaisella innolla ja stoppasi hienosti, harmi vaan kun asento oli tosiaan seisominen sen istumisen sijaan. Ja siinä se nökötti katsoen silmiin, vaikka juuri oli sekä palkattu, että kovisteltu istumisesta... Zeta on ollut meillä todella varma, tämä oli hyvinhyvin erikoista.

Sitten ohjattuun. Ja voi elämä, sama meno jatkui. Vasen ei meinannut nousta millään, suuntasi vaan keskikapulalle. Palauttelin sitä merkille ja R alkoi jo sieltä kommentoimaan räyhähdyksillä homman hitaasta edistymisestä. Se ei vaan yksinkertaisesti lähtenyt kääntymään ja meni aina keskelle. Kävin näyttämässä kapulan, sitten nousi. Mutta sama toistui myös oikealle mennessä. Argh. Se oli jotenkin ihan kapuloiden lumoissa, merkilläkin oli ihan menossa jo ja komensi jos ei saanut heti noutokäskyä. Palkkailin sitä sitten pelkästä merkistä ja vietiin yhdessä kapulat, jonka jälkeen ne taas nousi.

Tunnari sentään sujui. Palautusvauhti oli tosin aika hidas, joten uusin ja tein lentävän lähdön ja oman nostosta suoraan palkka leluun. Tähän täytyy kyllä hakea vinkkejä, tuntuu etten saa nyt millään tasapainoa nopean palautuksen, rauhallisen nuuskinnan ja kapulan pureksinnan kanssa...

Loppuun naksuttelin Riehalle vielä istumisia ja maahanmenoja. Nyt homma sujui, mutta jotenkin se edelleen mallasi pyllyään ihan ihmeellisesti. Oliko se maa vai mikä, mutta ei yhtään Riehamaista...

Viima ja Rieha pääsivät vielä seurustelemaan aussiepoikien kanssa. Viima oli niin onnessaan, se suorastaan rakastui ihaniin herrasmiehiin ja hyppeli niiden kanssa korvat tötteröllä. Se oli niin liikkis ja niin iloinen! Pitäisi käydä sen kanssa useamminkin tapaamassa kivoja poikakoiria, kun se niistä niin paljon tykkää.

Rieha sen sijaan jatkoi keskarilinjaansa, sitä ei kiinnostanut muiden kanssa leikkiminen pätkääkään. Itse asiassa sen mielestä poikien ei tarvinnut tulla lähellekään. Se keskittyi lähinnä tuijottamaan minua. Ihan kuin se olisi ollut suorastaan järkyttynyt hyvän treenin keskeytymisestä tuollaisella turhalla seurustelulla. Se olisi myös halunnut toimia poliisina huulia nostellen, josta jouduin sanomaan. Loppupeleissä se meni sitten itse avoinna olleeseen autoon ja häkkiinsä, yksin. Aivan ihme meiniki :D.

Parin päivän tokot, sisältäen mm. sujuvaa häiriönsietoa

Viiman tassut on parantuneet tosi hyvin, hieno juttu. Jos niitä nyt jatkossa vielä rasvailisi, etteivät uudestaan aukea. Muuten se on oma hömppä itsensä, juuri äsken suolisti kalliin turkislelun, jonka oli mystisesti saanut tassuihinsa. Siihen kuului myös Viimalle tyypillinen esittelykierros, jossa se kulkee muiden koirien edessä edestakaisin lelu suussa, että ne kurjat varmasti tajuavat, mistä jäävät paitsi. Tämä erityisesti Riehalle, jota homma harmitti aivan vietävästi. Eli Viima saavutti juuri sen, minkä halusikin :D.

Jos se on Viiman, niin se on Viiman

Eilen käytiin Riehan kanssa hallilla treenaamassa. Saatiin seuraksi Merja ja sheltti Ruu, tuloksena oikein mukavat treenit kaikinpuolin :). Eilen me tehtiin:

Luoksaria: Takapalkaten stopeista, väliin suoria luoksetuloja. Näissä sikahyvä meno. Mutta kerran jätön jälkeen nuuski, mistä jouduin sanomaan, mur. Sen jälkeen palkkasin kerran taas pelkästä makuusta ja pää pysyi taas ylhäällä. Loppuun vielä muutamat stopit kiertojen kautta vaihtelun vuoksi.

Tunnaria: Extrapitkä matka kapuloille. Meni hienosti, nuuski ja nosti oman hyvän. Palautuksessa hieman puri, mutta ei pahasti. Luovutus ok, ei ennakointeja. Pitkä matka ei hämmentänyt, mikä oli hyvä. Palautusvireeseen pitäisi edelleen kiinnittää huomiota.

Seuruuta: Ehkä hieman epätasaista, välillä sikahyvää, välillä joutui huomauttamaan. Mutta ilme ja kontakti hienoja ja se kuulemma heilutti häntää perusasennoissakin :).

Ohjatun palautuksia: Näitä tehtiin kierron kautta ja tuli sieltä vinoon, ikään kuin olisi hakenut oikean. Otin apuun putken painot ohjureiksi ja niiden kanssa tuli hyviä palautuksia.

Merkki ja ruutu: Merkillä mallasi itseään ihan tasan merkin taakse, oli oikein pätevä. Ruutuun mennessä oli matkalla aika pahoja häiriömerkkejä ja kävikin yhdellä kääntymässä ennen kuin meni ruutuun. Ruudun paikka olisi voinut olla parempi, eli oli aika reunassa. Se vaan alkaa valumaan, kun ei vahvista.

Tänään oli vuorossa kisatokoryhmän treenit. Kehittelin pienen häiriötreenisuunnitelman ja koska paikalla oli porukkaa, niin saatiin sitä toteutettuakin. Mulla oli itsellä vaan ihme jännitys päällä, kun oli pitkästä aikaa enemmän katsojia. Siis ihan kokonaista neljä kappaletta :D. Tämä näkyi nopeutettuna toimintana ja ne ketkä mut tuntee, tietää, etten normaalistikaan ole ihan mikään hitain ihminen. Kai me ollaan Riehan kanssa ihan toisillemme sopivia, kumpikin tykätään tehdä asiat nopeasti :D. Mutta välillä se hengenveto voisi olla ihan hyvä juttu. Tänään tehtiin:

Merkkiä & ruutua: Koska se ruudun paikka on alkanut valumaan, niin otin treeneihin vanhan kunnon lätkän, jonka R muisti heti. Lätkä ruutuun ja ai että oli hienolla paikalla. Tämä kun sujui pitkästä matkasta niin päästiin asiaan, eli häiriöön. Kolme ihmistä ruudun taakse/reunoille ja yksi seisomaan matkan varrelle. Lisäksi lätkäisin sinne yhden häiriömerkin. Seisovat ihmiset ei juuri Riehaa haitanneet, matkan varrella ollutta piti hieman katsoa. Sitten ihmiset alkoivat liikkumaan ja pomppimaan. Tässäkin R oli tosi super, edelleen ainoastaan matkalla ollut sai pienen reaktion pään kääntämisen muodossa. Lopuksi matkalla ollut ihminen meni kyykkyyn ja tästä se jo sitten selvisikin. Aika pätevä plikka, niin se vaan painaa ja stopit oli aivan priimaa.

Note to self: Treenaa myös sitä ruudun loppua, se on jäänyt nyt aivan paitsioon...

Zetaa: Ensin kävely-/liikkurin huomioimattomuustreeni. Ei reagoinut liikkuriin ja seurasikin aika hienosti. Ihan lopussa alkoi keulimaan, eli kasvaako palkan/jäävien odotus niin kovaksi, ettei ihan enää malta? Sitten tehtiin jäävien kera ja palkkasin seuruuseen lähdöistä. Järkkä S-M-I. Istumisessa jäi seisomaan, mikä oli iso oho. Uusinnassa korjasi heti. Seuraamiseen lähdöistä palkkaaminen ei ehkä ollut paras idea, koska hieman ehkä alkoi ennakoimaan. Siihen siis palauttava treeni piakkoin.

Luoksetuloa: Satunnaispalkaten taas stopeista, suorasta luoksarista tai pelkästä makuusta. Stopit oli aika hienoja. Varsinkin kun oli saanut kerran takapalkan, niin seuraavan kierroksen stoppi oli aikalailla täydellinen. Suorassa luoksarissa alkoi hieman pomppimaan, mutta vasta n. 5m ennen minua. Eteentulo oli ok, ehkä ihan hitusen oli vinossa. Mutta pätevä meno ja on tämä taas palautunut aika hienoksi. Itse sain palautetta jätöistä, että voisin vähän niitä rauhoittaa ja tottahan se on. Rykäisen herkästi heti liikkeelle, kun voisi odottaa sen sekunnin, saattaisi jäädä Riehallekin vähän varmempi fiilis.

Paikkaistumista: Tähän tehtiin taas häiriöhärjoitus, eli muut koittivat saada Riehaa menemään maahan. Mutta neiti kelpiepä oli ihan sairaan pätevä, eikä mennyt kertaakaan maahan! Tätä kun tehtiin ekoja kertoja, niin se meni joka ikisellä käskyllä maahan. Nyt se ei juuri edes katsonut huutelijoita, keskittyi vaan minuun. Mahtilikka!

Tosi hyvä treeni!

Kaksi lepää, yksi treenaa ja lisää pääsäiskuvia

Vesku kävi eilen Viiman ja Riehan kanssa juoksulenkillä. Viima oli ollut lenkillä tavallista haluttomampi ja illalla oli sitten nuoleskellut etutassujaan. Tarkempi tutkimus paljasti, että sillä on kummankin etutassun isossa anturassa haavaumat. Onneksi ne on ihan siistejä, eikä kovin syviä. Toisessa tassussa nirhauma on ihan pieni, mutta toisessa on sellainen palkeenkieli. Ei ihme, jos ei oikein juoksu maittanut... Näki, että tassut on tosi kipeät, ulkona se vaan linkkasi hitaasti ja halusi rapsutuksia. Kevät on ihanaa noi yleensä, mutta koirien kannalta ihan syvältä. On joko niin liukasta, että saa koko ajan varoa, tai sitten joka paikka on päällystetty terävällä sepelillä, joka rikkoo tassuja.

Kultaisin porokoira

Soitin tassuista eläinlääkärille ja tultiin siihen tulokseen, että hoidetaan niitä kotona. Putsailin ne ja ulkoiluun Viima saa tossut jalkaansa. Se on kyllä niin ihanan sympaattinen hoidettava, kiltisti antaa tehdä kaiken. Tossut oli siitä alkuun ihan kaameat, mutta ulkona se lönkötti menemään ne jalassa ihan tyytyväisenä. Mitä nyt piti kieriä parin metrin välein hangessa, ilmeisesti tossujen irtoamisen toivossa. Mutta hyvä juttu, että ne jalassa ulkoilu onnistuu, ilman niitä sattui selkeästi aika paljon.

Viima paimentaa moottorikelkkaa

Tärkeä ördäyshetki

Yksi koira on siis saikkarilla. Tuike taas kävi tänä aamuna Markus Laioksen käsiteltävänä. Yllättäen availtiin taas lantion seudun jumeja. Laioksen mukaan jumit johtuisi edelleen siitä parin vuoden takaisesta liukastumisesta, missä polvikin meni. Tiedä häntä, mutta jumissahan se sieltä aina on. Jumeja saatiin taas avattua ja se näkyikin oikean jalan parempana liikkuvuutena, mutta kuten Laios sanoi, se on vähän sellaista sipulin kuorimista, kun jumeja on kertynyt pitemmän aikaa. Onneksi Tuike on oma iloinen itsensä, sen liikkuminen on minusta ollut viime viikkoina tosi hyvän näköistä, eli ravaa nätisti.  Mutta Tuikekin on nyt parin päivän lepotauolla.

Tuikelle ei kannata luovuttaa hanskaansa, sitä ei ehkä saa takaisin

Sydän

Riesku on onneksi treenikunnossa (kopkopkopkop x 1000). Illalla oli vuorossa oman ryhmän aksat ja lämpättiin vanhaan malliin tokoa, kun hallin vierestä löytyi yksi sula paikka.

Seuraaminen on ihan hitsin kivan oloista nyt. Se on alkanut skarppaamaan pään kanssa ja takapalkkaus pelaa. Tehtiin tempon muutoksia ja askelsiirtymiä oikein urakalla ja ilme säilyi läpeensä makeana. Luoksetulossa otettiin vaan pari suoraa luoksaria, niissä hyvät eteentulot. Merkkiä treenattiin kapulahäiriössä ja nyt malttoi hyvin keskittyä merkkiin. Vissiin se vaan vaatii välillä muistuttelua. Loppuun temputtiin jääviä namipelillä. Hyvin se skarppaa, enkä saanut sitä lankaan kertaakaan eli aina tuli oikea asento. Pätevyys :).

Paimenhiips sinne

Paimenhiips tänne

Päivän treenirata oli suunnilleen tälläinen, mukaelma viime viikonlopun Lempäälän 1-luokan radasta:

Ensinnäkin mietin ennen radalle menoa mitä tehdään kontakteilla. Ylösmenojen opettelu on jäänyt vähälle, ei vaan yksinkertaisesti riitä aika siihen toistomäärään. Olen toisaalta alkanut miettimään, että mitä himskattia minä niistä stressaan. Meillä ei tässä vaiheessa ole muita tavoitteita, kuin pysyä samalla radalla, joten kontaktit on siinä aika toissijaisia. Päätin siis tehdä kontaktit meidän alkuperäisellä tavalla, eli että pysäytän Riehan myös ylösmenolle. Tästä on "gurut" vaan sanoneet, että niin ei kannata tehdä, mutta sou what, se on minun koirani ja meidän treenit ja jos tällä tyylillä saadaan jonkinlainen rata aikaseksi, niin sillä mennään. Ihan turhaan stressaan itseäni sillä, jos en ehdi opettamaan sille muuta tapaa, aksa on tällä hetkellä niin sivulaji. Eli gurut ja agilityhikipinkot vaviskoon, me mennään nyt tällä :D. 

Ja kontaktit toimi ihan älyttömän hyvin! Tosin R tipahti kerran sekä keinulta, että puomilta, kun lähti pysähdyksistä niin sutien, mutta se oli jopa ehkä hyvä juttu, koska sen jälkeen se malttoi vähän paremmin. Mutta muuten se oli hienosti kuulolla ja teki tasan niin kuin käskin. Alasmenot toimi myös.

 Kaulaan kietoutunut lelu aiheutti suunnattomasti hupia, se ei koskaan lakannut taistelemasta vastaan!

Itse radasta sitten. Olin niin ylpeä aloituksesta, kun pystyin menemään ottamaan koiraa vastaa 3-hypylle ja Rieha tuli niin hienosti ekat hypyt. Tällä tavoin ehdin itse valssaamaan kolmosen jälkeen ja blokkaamaan edessä olleen putken suun. Päästiin puhtaana rata ysille saakka, jossa valitettavasti meni väärään päähän putkea. Tämä korjaantui heti, kun otin vähän vastakkaista kättä mukaan vientiin.

12-hypyllä tuli hieman kaarrattusta ja testattiin siihen sekä persjättöä, valssia, että yksinkertaisesti kääntämistä. Mutta en pitänyt tuota itse kovin pahana, koska se ei sentään lähtenyt mihinkään muualle :D. Pujotteluun päästiin hienosti ja sekin pelasi kuin unelma, ihan älytön vauhti ja keskittyminen. Lopussa taas vähän kaarratusta, mutta selvittiin aika hyvin.

Meillä ei ole mennyt näin hyvin pitkään aikaan ja se kuulemma myös näkyi!! Viimeksi manasin, että ei ole asiaa 1-luoka radoille, mutta tämän radan perusteella taas ei olisi mitään ongelmaa. Me oltiin ihan samalla radalla, siinä oli asennetta, eikä R irtoillut yhdellekään väärälle esteelle. Hylky olisi tullut vain tuosta yhdestä väärästä putken päästä. Jee!

Semmoinen päivä tänään. Tässä vielä pilkkireissua

Viima tuijottaa pilkkiavantoon

Viima ja Rieha tuijottaa pilkkiavantoon

Rieha arvosti pilkkikalustoa

Ja kaikki kovat keepit ajaa moottorikelkalla!