Temppua jos jonkinmoista

Rieha ajoi tänäänkin nurtsijälje. Pituutta sillä oli n. 100 askelta, namia jokaisella ja ei vanhentunut ollenkaan. Aika lailla samanlainen kuin eilinen, nyt ei mennyt ihan niin paljon kylki edellä. Nenä ei noussut kertaakaan ja jonkin verran sai jarrata.

 Kyllä mä nyt jälkeä hei osaan ajaa! Ihan iisi biisi ja lujaa voi mennä tässäkin.

Kotipihalla oli sitten tokoilutreenien vuoro. Aloitettiin niillä luoksarin maahanmenoilla. Ja kyllä ne alkoi sieltä taas tulla esiin, kun vähän kaiveltiin. Oma käskytys saa olla aika reipas, silloin onnistuu varmemmin.

Tunnaria sitten. Rivissä ollessa oma nousi hienosti. Ympyrässä meinasi hieman maistella, mutta kerran kielsin sitä väärän nostamisesta (plus että näytin sille sen oman ja höpöttelin että kuinkas kävikään), niin seuraavalla kerralla malttoi taas nuuskia ja oma nousi varmasti. Tunnari on herkkä liike, mutta onneksi R ei ole niin herkkä ja sille voi vähän sanoakin jos meinaa vaan pöllöillä. Siitä palautui ilme taas paremmaksi ja ympyrästäkin alkoi oma nousta.

Keepie tykkää pyöreistä muodoista

Sit kaukot. Palkkasin aurinkoa ottavan Veskun naksuttelemaan, että sain kädet vapaaksi. Ja joo, se alkaa tajuta näiden ideaa! Tehtiin aika buenoja vaihtoja ja sillä on aika kiva tekniikka ja täytyy sanoa, että se ei ole laiskan ohjaajan ansiota, vaan luonnonlahjakkaan koiran. Matkaa oli jo ainakin sen 2m, eli pikkuhiljaa.

Loppuun vielä vähän liikkeestä istumista ja seuruuta, jonka olen nyt lähinnä antanut hautua. Se pitäisi ottaa nyt oikeasti työn alle, vaikka tänään sujuikin oikein kivasti. Mutta se tasaisuus pitäisi sinne saada, ei sellaista että välillä keulii ja välillä voi pää vähän tipahdellakin. Istumiset sujui ok.

Viima teki tunnaria ja se oli kyllä sellainen Viima-show, että meinasin kuolla nauruun. Miten voikin olla niin oma elämänsä yhdellä porokoiralla, ihanuus. Kaukot sen sijaan oli niin Tärkeän Täpäkät kuin vaan Viima osaa. Loppuun leikittiin lelulla ja vinku vonkui.

Mitäs siinä tuijotat, tee ite paremmin, etkä varmana saa niin paljon tyylipisteitä, nih

Tuike pieni punkkarikoira teki rallytokoa. Omasta päästä jonkinlaista rataa ja se oli kovasti hieno ja päheä. Hauskaa hömppää ja ilme sillä on aivan ihana, sellainen jota tokossa se on parhaimmillaan, mutta rallyssa sen saa helpommin esiin.

Kovilla pikkukoirilla on taisteluarpia, oisit nähnyt sen toisen tyypin!

Tässä tyylinäyte meidän sirkusliikkeestä, eli kahden koiran seuruusta. Vielä kun saan Viiman suostuteltua mukaan seuraamaan tuohon oikealle, niin eikun esiintymislavoille vaan :D.

Pyöreisiin muotoihin on hyvä lopettaa myös Tuiken mielestä. Varsinkin kun ne on pöllitty siltä pöljältä kelpiltä.