Viestitreenikausi startattiin nyt oikein kunnolla, kun sunnuntaina käytiin vuoden ekoissa kimppatreeneissä. Sen kunniaksi vettä satoi kaatamalla ja kahden tunnin metsässä kykkimisen jälkeen todellakin tiesi siellä kykkineensä. Rieha-parkakin oli aivan uitettu ja viimeisen viestipätkän jälkeen se juoksi auton luokse ja pyysi surkeana sisään pääsyä. Sehän käytännössä karvaton taas kerran, ei ihme jos palelsi. Onneksi juostessa ei tunnu missään.
Vietsipätkät sujui hyvin. Olin itse tällä kertaa a-pisteellä, eli ihan uusia kokemuksia minullekin. Ekalla pätkällä Rieha huusi juostessa, mutta hiljeni kun karjaisin niin, että metsä raikasi. Sen jälkeen yritti kerran haukahtaa minun päässäni ja sai siitä tiukan palautteen. Sen jälkeen yhdelläkään matkalla ei kuulunut ääntä, mahtavaa. Muutenhan sen motivaatio on niin iso kuin vaan voi koiralla olla. Olen oikeasti miettinyt, että se juoksisi varmaan ihan kenelle vaan välittämättä mistään häiriöstä.
Mutta oli tosi hyvä treenata lähtöjä ja odotteluja pitkästä aikaa. Tosin keli voisi seuraavalla kerralla olla vähän suotuisampi...
Maanantaina käytiin Killerillä treenaamassa. Ja aurinko paistoi, voi ihanuutta! Jumpattiin seuruuta, josta mallia tässä:
Käännökset on paikoitellen edelleen minulle hankalia, mutta kyllä me ollaan niihin harmoniaa saatu. Samoin kuin koko suoritukseen. Edelleen Riehan häntä heiluu, mutta se on keskittyneempi. Vielä kun saan tuon oman kävelyn täydelliseksi...
Sitten otettiin työn alle tunnari. Ja sehän meni ihan palasiksi.. Alkuun oli vain levoton, mutta toi oman. Sitten alkoi oman tiputtelu ja muiden varmistelu. Ehkä aloin vaatimaan liikaa, kun loppua kohden se ei enää miettinyt ollenkaan ja nosti ihan sama minkä kapulan. Loppuun oli pakko tehdä jo helpotus ja jättää homma hautumaan. Mutta joku epävarmuus siellä nyt piilee...
Kaukoja jumpattiin loppuun ja en tiedä johtuiko tunnarin epävarmuudesta, mutta nekään ei oikein sujuneet. Vähän tylsä fiilis jäi.
Mutta se menikin ihan yllättävän hyvin! 5-hypylle tein valssi-sylkkärin ja Rieha haki sillä kepit hyvin. Pujottelusta lähdin irtoamaan ajoissa kohti 8-hyppyä, sitä ennen merkkaus, valssilla 9-hypylle ja jaakotuksella 10-putkeen. Tästä olin ihan varma, ettei toimi, mutta se toimi! 19-putki oli nimittäin ihan suoraan 9-hypyn takana ja ajattelin, ettei Rieha lähde kääntymään. Mutta sehän kääntyi todella hyvin ja tämä meni tosi sujuvasti.
13-hypylle viennin kanssa sain olla todella tarkkana ettei mennyt hypyn taakse. Pakkovalsilla se sujui, kunhan otin sen ensin tarpeeksi tiukasti vasempaan käteen.
15-hypyllä oli taas tarkkaa tyrkkäyksen kanssa, muuten tuli mun liikkeen mukana väärältä puolelta. Takaakierrot on vaan niin herkkiä. 16-hypylle tein valssin, mutta parempi ohjaus oli vastakäännös ja puomin vasemmalle puolelle jääminen. Silloin ehdin tekemään 18-hypylle pakkovalssin, joka toimi siihen hyvin.
Pujotteluun tein takaaleikkauksen ja 21-hyppy takaakiertona. Oli hauska rata ja hyviä onnistumisen fiiliksiä saatiin!
Anna liikkuroi meille vielä muutaman tunnarin. Alkuun Rieha oli taas epävarma ja teki kerran mm. sen, että tiputti oman ja nuuski vielä muut. Korjasin sitä myös kerran luovutuksesta, jolloin meinasi mennä takaisin kapuloille. Nyt täytyy tehdä kokonaisia tunnareita, ettei jää odottamaan palkkaa kesken liikkeen ja sen takia luule tekevänsä väärin. Luovutuksiin ei myöskään saa puuttua, ne on treenattava erikseen. Onneksi loppuun saatiin onnistumisiakin, eli eiköhän se tunnari sieltä taas löydy!
Kisatokoryhmä on taas siirtynyt kesäksi ulos. Toisaalta aika kivaa, toisaalta, kyllä vielä eilen aika kylmää oli. Onneksi vesisade sentään loppui ennen treenejä. Hallikauden jälkeen on tottunut lämpöiseen ja kuivaan, hetken ottaa totutella.
Tehtiin Riehan kanssa koemainen setti, samassa järjestyksessä kuin Tallinnan kokeessa. Ensin metallinouto, ilman hyppyä tosin. Hieman mallasi otetta ja palautti ravilla. Sitten tunnari. Nyt etsi omaa kauemmin kuin kokeessa, mutta toi sen sitten oikein hyvin. Seuraaminen oli alkuun aika lennokasta, mutta parani loppua kohden. Kontaktirikkoja ei tullut, mutta pientä edistämistä sen sijaan näkyi.
Sitten ne kaukot. Sama järkkä, kuin kokeessa. Ei ongelmia istumisen kanssa. Pikkaisen oli malttamaton, joten jäin hiomaan vielä M-S-tekniikkaa. Tehtiin aika monta toistoa, kunnes alkoi oikeasti ajattelemaan taakse menoa. Sitten olikin ihan priima tekniikka kokonaisuudessa.
Eli ei saatu koemaisesti samoja juttuja nyt esiin. Olin kyllä paljon tiukemmalla asenteella Riehan kanssa nyt ja vaadin kontaktin pitoa. Ja toki se jännitys puuttuu näistä treeneistä vaikka kuinka tekisi koemaisena.
Toisessa setissä Rieha sai ensin juosta ruutua ja ai että se oli makea. Upeat stopit sekä merkillä, että ruudussa. Kävin palkkaamassa sitä ruutuun ja sen lisäksi otin vielä muutaman seuruuseen tulon.
Zetaa käveltiin pariin otteeseen. Zen-fiilis oli taas täällä, meni tosi kivasti. Ei sotkenut jääviä, käännökset sujui ja seuraaminenkin oli maltillista.
Luoksetulon loppuasennossa otin työn alle sen, ettei käteeni saa koskea kun tulee sivulle. Rieha tykkäisi tökätä kättä, ilmeisesti namin toivossa (ja namihan oli alkuun siinä kädessä). Nyt vaan kylmästi kielsin sitä, jos tökkäsi ja otettiin uudestaan. Nopeasti se alkoi hiffaamaan ja rauhoittui muutenkin sivulla, kun namia ei automaattisesti tullutkaan. Hyvähyvä.
Loppuun tehtiin vielä paikkiset isolla porukalla. Rieha oli kummassakin todella hyvä, tykkäsin ilmeestä ihan todella. Se on niin tarkkaavainen ja keskittynyt, kuin pieni kelpi vaan voi olla :).
Tiistaina tehotytöt oli taas irti. Tai ainakin muut oli. Ja Rieha oli. Itse olin ainakin alussa ihan kädetön. Rata oli tälläinen:
1-3 meni ihan ok, eli sain hyvin työnnettyä Riehan kolmoselle. 4-6 olikin sitten hankala pätkä. Vaikka sain hypyt onnistumaan, niin se meni väärään putkeen. Hankalaa oli samoin 7-9. En vaan osaa liikkua ja Rieha laukoo sellaisilla hypyillä, että en saa sitä tulemaan ja kääntymään. Oli tosi nahkeeta, vaikka välillä meillä välistävedot on ihan sujuneetkin.
No, jossain vaiheessa oli pakko jatkaa. Loppurata menikin ihan yllättävän hyvin, eikä Rieha enää juurikaan ajatunut vääriin putkiin. 17-putken jälkeen persjättö ja siitä pakkovalssilla 18-hypylle. Tämä sujui tosi kivasti. Huonosta alusta huolimatta ihan hyvä lopetus.
Aksan jälkeen muistuteltiin mieleen tokohommia. Seuraamisen käännöksiä ja niitä ihanan kamalia kaukoja. Eipä ollutkaan mitään ongelmaa pikkukelpillä reagoida istu-käskyyn. Mutta niinhän se aina menee, kyllä me treeneissä osataan.
Eilen otettiin tehokas iltatreeni esineruudun merkeissä. Tallattiin 30x50 kaistale, sinne neljä esinettä. Rieha oli ihan liekeissä ja sain tosissaan ottaa sitä hanskaan. Eka esine nousi ekalla pistolla välittömästi takareunasta. Toinen esine nousi myös nopeasti, mutta ehti siinä välissä käydä kolmannen esineen luona pyörimässä. Sai siitä siis hajun, mutta koska olin tuupannut sen kivenkoloon, niin ei loppuun asti löytänyt. Kolmannella lähetyksellä nousi tämäkin esine, mutta Riehaa kovasti ihmetytti esineen paikka. Pitää jatkossa piilottaa noita paremmin, turvautuu loppuvaiheessa ehkä liikaa kuitenkin näköön. Mutta kolme esinettä reippaasti alle 3min, ihan hyvä.
Neljäs esine oli sama, joka oli viimeksi vaikea ja niin se oli nytkin. Ilmeisesti siihen ei tartu hajua, koska Rieha nosti sen vasta kun osui nenällään siihen. Ehkä sitä ei tarvitse enää jatkossa ottaa treeniin.
Viimeisenä sai vielä hakea yhden esineen takarajalta hetsilähtönä. Tässä ei mitään ongelmaa.
Ai niin ja luovutukset oli ihan priimoja, ei yhtään leikkiä tai pyörittelyä vaikka mukana oli esineitä jotka on Riehasta ihania.
Tänään käytiin kiekka hallilla koko porukan kanssa. Tuike treenasi rallyn ylempiä liikkeitä. Välillä tuntuu, että oikealla seuraaminen on naksahtanut paikalleen, välillä taas ei millään. Toistomääriä pitäisi kasvattaa ihan tosi paljon ennen kisaamaan menemistä. Muuten se osaa jo aika pätevästi mm. kaukot sivulla ja edessä peruuttamisen (joka taitaa kyllä tulla vasta mestarissa?). Pystykorvaduon toinen osapuoli Viima kävi myös juoksemassa vähän agia, eli lähinnä putkea ja rengasta. Testasin, että jos tehdään älyttömästi toistoja putkella niin nopeutuisiko. No, ei se kauheasti nopeutunut. mutta Viima tykkäsi kun sai paljon nakkia.
Riehan kanssa hinkutettiin taas kerran seuraamista. Nyt tehtiin myös häiriötreeniä, joka oli aika haastavaa. Varsinkin, kun häirikkö heitti kerran nakin suoraan Riehan suuhun. Metallin kanssa tehtiin seuruuta ja nostoja, vähän oli ällöä, mutta hyvä yritys ja draivi silti.
Kaukoja jumpattiin myös ja pääsin kivasti huomauttamaan sille siitä, kun ei kuunnellut. Luoksetulon loppuja tehtiin erillisinä. Totesin, että mitä vähemmän palkkaan, sitä paremmin Rieha keskittyy. Sama taitaa olla itse asiassa kaikissa liikkeissä. Ehkä meidän täytyy alkaa vetämään treenit pelkillä kehuilla ja jollain satunnaisella nakilla?
Eilisillan tragedia. Pieni kelpie ei uskaltanut tulla yläkertaan, kun iso paha porokoira oli portinvartijana. Kelpie joutui istumaan surkeana portaissa.
Tänä viikonloppuna lähdettiin kokeilemaan ihan uutta juttua, nimittäin tokokoetta ulkomailla. Olen miettinyt ulkomailla kisaamista pitkään ja nyt päätin uskaltaa. Treeni- ja kisakunto on kuitenkin ollut viime aikoina niin hyvä, että ajattelin selviäväni vähän haastavammastakin tilanteesta. Paikaksi valikoitui Viro. En siis ole koskaan aiemmin käynyt koirien kanssa ulkomailla, ihan jo ajatuskin siitä oli jännä.
Kisaan valmistautuminen alkoi jo oikeastaan torstaina, kun treffattiin Salme kauheassa räntäsateessa ja vedettiin kenraaliharjoitukset. Tehtiin luoksetuloa, seuruuta, zeta, tunnari ja kaukot Luoksetulossa vahvisteltiin taas ekaa stoppia ja hyvin Rieha skarppasi, kun tein yhden vahvistetun pysäytyksen. Sovittiin, että teen saman ennen kehään menoa myös.
Seuraaminen oli harmonisempaa kuin edellisellä kerralla, vaikkakaan ei täydellistä. Zeta sen sijaan meni tosi kivasti, siinä tehtiin yhdessä, niin käännökset kuin jäävätkin sujui.
Tunnari oli hieno. Välitön oman nosto ja hyvä palautus.
Ja kaukot, ai että! Niin keskittyneet ja tekniikaltaan priimat. Niistä olisi kuulemma voinut antaa kympin aivan helposti. Jes, treeni on toiminut!!!
Kenraali siis sujui hyvin. Siitä oli hyvä jatkaa.
Perjantaina startattiin auto kukonlaulun aikaan. Suuntana oli Helsinki, josta huristimme Viking Expressillä määränpäähämme Tallinnaan. Rieha matkusti laivamatkat autokannella ja tuntui olevan hyvin unessa aina kun palattiin autolle.
Laivaan menossa
Tallinnassa ensimmäinen tehtävä oli etsiä eläinlääkäri, josta Rieha saisi ekinokokkilääkityksen. Yllättävän hyvin löydettiin perillle Tiina Toome-klinikalle, jonne vaan marssittiin sisään ja vastaanotosta annettiin 2 tablettia, jotka syötin Riehalle. Sitten vaan eläinlääkärin allekirjoitus lemmikkipassiin ja homma oli siinä. Kokonaishinnaksi tuli 8,5e.
Eläinlääkäriltä ajeltiin hotelliin, joka oli ihan sataman tuntumassa oleva Hotel Euroopa. Oikein siisti hotelli, tosin koiran ulkoilutukseen ei kauhean hyviä paikkoja tuolla asfalttiviidakossa ollut. Rieha oli hotellissa heti kuin kotonaan, on sen kanssa vaan niin helppo kulkea, oli kyseessä sitten pyöröovi, hissi tai vanhan kaupungin ruuhkaiset kujat.
Hotellihuoneen sängyt oli myös oikein mukiin menevät
Lauantaina oli sitten kisapäivä. Meidän vuoro oli vasta tokassa ryhmässä, mutta halusin nähdä edellä suorittavat koirakot, joten lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin. Koepaikka oli n.10km päässä Tallinnan keskustasta. Sinne oli kohtuullisen helppo ajaa, ainoastaan ihan viime hetkillä meinasi usko loppua kun edessä näytti olevan vaan tiilikasoja, mutta niin vaan niiden takaa paljastui hallin parkkipaikka.
Järjestävän seuran, Tako koeerte klubin halli oli keinonurmipohjainen ja kaikin puolin pätevän oloinen paikka. Ilmottauduttiin heti ja siruntarkistuksen jälkeen kaikki oli ok. Liikejärjestys oltiin saatu jo etukäteen, paikanpäällä varmistui vielä kaukojen järjestys. Olin myös jännityksissäni kysynyt mailitse liikkurointikielen, joka onneksi oli englanti. Paikan päällä sain vielä englanniksi esittelyn ja liikkuri kävi vielä erikseen kertomassa muutamia juttuja. Ihan todella mukavaa tälläiselle jännittäjälle!
Koirakoita oli kokeessa kahdeksan, bortsuvoittoista oli sielläkin. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen, sekoitetussa järjestyksessä ja paikkamakuut loppuun. Kehä pyöri todella tehokkaasti, avustaja vei merkkejä ja kapuloita, joten meininki oli välillä hyvinkin vauhdikasta.
Sitten pisteet ja selostukset:
Ohjattu nouto 9,5: Saatiin vasen, merkki oli hyvä, kapulalle vähän loikkien. Luovutus hyvä, pa ehkä hinasen vino.
Zeta 9: Jes!! Istumisen koekirous selätetty. Hyvät jäävät, seuruukin ok. Kulmat selvitin yllättävänkin hyvin.
Metallinouto 8,5: Järjestäjillä oli vain pyöreälaippainen pienempi kapula, enkä uskaltanut ottaa sitä, koska se vieri ihan minne sattuu. Otin sitten ison tavallisen ja se oli Riehasta vähän älllö, isompi siis kuin normaalisti. Luovutti väljästi ja ravilla takaisin.
Tunnari 6.5: Tämä oli kyllä iso surkeus :(. Rieha meni kapuloille todella hyvin ja nosti oman välittömästi. Lähti tuomaan iloisesti, kunnes parin laukan jälkeen päätti vielä kääntyä takaisin ja tarkistaa loput. Vasta sitten toi oman. En keksi muuta selitystä, kuin sen, että Rieha reagoi minun tekemiseeni ja tulkitsi tuovansa väärää. Vaikka en ole koskaan kesken tuonnin sitä käskenyt palaamaan. Muistan, että yritin tietoisesti hymyillä ja saman tien Rieha kääntyi. Ilmeisesti hymy ei sitten ollut kovin hyväksyvä, muuta en keksi. Mutta voi surkeuksien surkeus...
Seuraaminen 8: Kaavio oli pitkä ja todella monipolvinen. Kaikkia vauhteja tehtiin vähintään kahteen otteeseen ja käännöksiä tuli kaikenlaisia. Oma jännitys oli tietysti iso siitä, miten pysyin liikkuroinnissa kärryillä. Ihan hyvin sen kuitenkin handlasin. Rieha oli kuitenkin tosi levoton, ei ollut todellakaan kauneinta seuraamista. Yliyritti ja mallaili perusasentoja ihan ihmeellisesti.
Kauko-ohjaus 0: Nyt meinasi tulla itku... Liikkuri oli tosi nopea vaihdoissa ja mulle tuli heti alussa vähän liian kiire. En saanut Riehaa ylös ekalla, enkä tokalla. Olisi oikeasti pitänyt rauhoittaa tilanne noiden kahden käskyn välillä, nyt se meni kilpajuoksuksi. Sitten vaihdot meni ok, kunnes teki S-I-M vaihdon sijaan suoraan S-M. Videolla oma käskyni on kyllä huono, mutta käsimerkki on kuitenkin ihan eri kuin maahanmenossa. En oikein edes tiennyt miten reagoida, multa meni pasmat ihan sekaisin. Nollahan se sitten sieltä pärähti ja tajusin heti, että ykköselle sai heittää hyvästit. Oli ihan todella sekava olo.
Ruutu 9: Onneksi seuraava liike oli kuitenkin meidän varmoja. Rieha teki perushyvää työtä. Virtaisuus näkyi loikkina ruutuun mennessä. Muuten ihan ok.
Luoksetulo 9,5: Ihan oli pätevä. Lopussa teki hieman kaarrosta, suoraan sivulle tuleminen ei ole vielä ihan satavarma.
Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 9,5: Nuuski hetken, kun tulin piilosta.
yht. 247,5p. 2-tulos, sij. 5
Voin sanoa, että harmitti ihan todella rankasti. Ykköstähän sinne mentiin hakemaan ja siihen ihan kaikki mahikset oli. Takana meillä oli seitsemän ykkösen putki, jonka aikana ei olla nollattu yhtään liikettä. Ja nyt se nolla sattui juuri tähän kokeeseen ja vielä 40p. liikkeeseen... Itku ei todellakaan ollut kaukana, sen verran paineita asiasta kuitenkin oli ollut. Ja varsinkin, kun nollattava liike oli se, mitä ollaan oikeasti treenattu PALJON ja se on sujunut ihan loistavasti.
Olen analysoinut mistä tuo johtui. Ehkä ne paineet oli kuitenkin liian kovat ja sitä kautta myös jännitys. Ehkä en vaan handlaa omia hermojani ja teen jännittäessäni eri lailla. Zen-fiilis jäi puuttumaan. Rieha reagoi minun rauhattomuuteen nostamalla itsekin kierroksia ja yliyrittämällä, mikä näkyi useassa liikkeessä. Tähän varmasti vaikutti se, ettei Rieha päässyt kunnolla juoksemaan ennen kehään menoa. En usko paikan tai matkan vaikuttaneen menoon, se oli kuitenkin aivan onnessaan päästessään tekemään.
Ja toisaalta, eihän ne koirat koneita ole, virheitä sattuu. Toivottavasti pystytään taas selviämään näistä peikoista, niistä kun tuppaa itselle muodostumaan "juttuja". Ei se auta, kuin treenata ja yrittää selvittää niitä asioita, millä saan paketin pysymään kasassa tilanteesta riippumatta. Oli tämä ainakin todella hyvää kokemusta ja taas yksi henkisen kasvun paikka itselleni.
Mutta vaikka harmittaa, niin olihan tuo kokemuksena kuitenkin hyvä. Lähtisin tosi mielellään uudestaan, mutta onhan se täältä Keski-Suomesta aikamoinen reissu lähteä sekä ajallisesti, että rahallisesti. Katsotaan, milloin sitä taas on aikaa ja innostusta. Suosittelen muille kisareissua ainakin tuonne todella lämpimästi, niin hyvin meidät otettiin vastaan!
Loppureissu meni hyvin. Lenkkeiltiin ja käytiin syömässä. Rieha myös viihdytti humalaisia suomalaisia turisteja useaan otteeseen. Se on muuten ainoa koiristani, joka ottaa häntä heiluen vastaan yhtäkkiä kaupan ovesta pölähtävän lauman humalaisia, koväänisiä ihmisiä, jotka ovat saman tien koiran kimpussa....
Tänään tultiin aamulaivalla takaisin ja vedettiin illasta vielä lyhyet viestitreenit. Olipa mukavaa! Hyvä muistustus siitä, että kuitenkin kokeet on vaan pieni osa tätä elämäntapaa, niin paljon iloa saa kaikesta muusta. Minun on vaan itseni opittava nauttimaan ja olemaan pelkäämättä epäonnistumisia myös niissä kokeissa.
Tiistain agiryhmässä treenattiin aikamoista pujottelu- ja putkirallia:
Täytyy sanoa, että olin rataantutustumisessa aika pihalla. Onneksi avustettuna löydettiin sopivia ohjauskuvioita, eikä ne sitten käytännössä kovinkaan huonosti menneet. Juosta sai kyllä ihan kylliksi, jopa Riehakin alkoi olla tyytyväinen.
Ensimmäinen haastava keppihässäkkä oli 5-7. Päädyin tekemään keppien loppuun poispäinkäännöksen. Palkattiin Riehaa siitä ja sehän alkoi sujumaan. Haastavampi juttu oli saada se kääntymään 7-pujotteluun pituuden sijaan. Siihen vaan selkeää jarrua, sekä äänellä, että vartaloa kääntämällä, niin alkoi sujumaan.
8-10 pätkälle suunnittelin ensin takaaleikkausta 9-hypylle, mutta en saanut Riehaa kääntymään putkeen. Vaihdettiin ohjaus sitten niin, että annoin koiran pujotella itsenäisesti loppuun ja menin valssaamaan 8-hypyn jälkeen. Näin sain paremmin kerrottua Riehalle suuntaa.
10-13 putkihässäkkä sujui tosi kivasti. Juoksin valssaamaan 10- ja 11-putken väliin, siitä lähetys pimeään 11-putkenkulmaan ja pääsin hyvin merkkaamaan käännöksen suunnan tekemällä sokkarin toiseen päähän. Siitä taas lähetys pimeään 12-putkeen.
14-pujotteluun tein takaaleikkauksen. 15-hypyllä oli linjattava ja jarrutettava voimakkaasti, että sain Riehan taas kääntymään pujotteluun. 16-17 välille kokeiltiin ensin päällejuoksua ja se toimikin hyvin, kunhan vaan olin rohkea. 18-20 oli Riehalle helppoa kauraa, kun se irtoaa niin hyvin. Tämän kunniaksi päätettiin kokeilla myös 16-pujotteluun poispäinkäännöstä ja sitä, irtoaisiko Rieha tekemään 17-19 pätkän, vaikka jäisin leijeröimään pujottelua. Ja kyllähän se irtosi, oli aika makean näköistä menoa :). Tosin 21-hypylle käännöksessä sai sitten olla tarkkana, kun neiti oli saanut tykittää baana auki.
Agitreenien jälkeen vielä tokoiltiin. Saatiin tehdä paikallaolot Pipsan kanssa. Niissä ei mitään huomautettavaa, vaikka häiriö oli kova kun kahdella muulla kentällä oli aksaajia. Lisäksi väännettiin seuruun käännöksiä paljon ja jumpattiin vielä kaukoja. Hyvää häiriötä ja hyvä fiilis!
Hikipinkotreeniviikko takana, joka päivä ollaan jaksettu ajella kentälle. Mutta keväisessä säässä treenaaminen on vaan niin parasta!
Torstaina nähtiin Raisan kanssa. Aloitettiin luoksetulolla, josta takapalkkaa heti stopista. Tosin ensin piti treenata alun nykiminen pois, sen verran Rieha oli kierroksilla. Lisäksi otettiin taas lopun vahvistusta, koko ajan miettii vähemmän kiertämistä.
Sitten zetaa, jossa oli kauhean hyvä fiilis. Onnistuin keskittymään käännöksiin ja koiraan, ei tullut vääriä jääviä ja tehtiin yhdessä. Riehan jäävät on kyllä superhienot silloin kun ne onnistuu. Raisan liikkurointi sen sijaan vähän aiheutti häiriötä ja meinasi jarrutella liikkurin käskystä, eli käveltiin sitten vaan zetaa.
Tunnarin Rieha teki aivan sairaan hienosti, täysiä sinne, oman nosto ja täysiä takaisin. Huisin hieno! Pitokin oli hyvä. Vahvistelin sitä vielä ohjatun kapulan kanssa ja hyvin saatiin onnistumisia.
Loppuun vielä seuruuta. Käännökset sujui, mutta hieman se meinaa poikittaa takaosasta. En näe sitä itse, koska pitää etupään hyvin paikallaan. Hankalaa, se on varmaankin sitten seuraava projekti, kunhan saadaan käännökset hyvään kuosiin.
Loppuun Rieha teki paikkamakuun samalla, kun Naru treenasi ja ammuin sille. Tämä oli pitkän tauon jälkeen Riehalle vähän turhan kiihdyttävä kombinaatio ja se ponkaisi ylös ekasta laukausesta. Tajusi heti virheensä ja meni maihin. Kävin vielä laittamassa sen uudestaan maahan ja sen jälkeen makasi ihan ongelmitta loput laukaukset. Eihän näitä kannata liian helposta taas aloittaa :D.
Perjantaina kävin Viiman ja Riehan kanssa hallilla. Tarkoituksena oli treenata Riehan kanssa välistävetoja ja niillä aloitettiin. Ja niistä ei tullut mitään. En tiedä ohjasinko oikeasti niin huonosti, mutta Rieha ei vaan kääntynyt. Ja sitten kun se kääntyi, niin hyppäsi ihan miten sattuu. Siinä vaiheessa kun se kaatoi koko hyppyesteen ja rimanpidike jäi sen kainaloon ja irtosi, niin päätin lopettaa. Ei se yleensä ole noin hillitön, tiedä sitten mikä oli nyt ongelmana.
Siirryttiin tokoon. Seuruun käännöksiä tehtiin paljon. Edelleen tuntuu, että alan löytämään sen yhteyden niihin, mitä kaivataan. Toivotaan, että sama fiilis kantaa kokeessa!
Kaukoja tehtiin riman kanssa ja luoksetulon stoppeja peruuttelujen kera myös. Hirveän hyvin se keskittyi tokoilemaan, vaikka agi meinasi lähteä lapasesta.
Viima kävi aksailemassa myös. Se teki omaa, varmaa tahtiaan. Sitten leikittiin ja voi miten porokoira hullaantuikin kun varastin sen lelun ja juoksin karkuun. Se oli suorastaan hillitön, aika hauska :D. Viima on niin oman tiensä kulkija, joten aina kun sen saa innostumaan tuollaisesta niin se on aivan huippuhienoa ja -hauskaa. Siitä näkee niin aidosti sen innostuksen (tai innostumatomuuden).
Eilen käytiin taas ulkokentällä. Pari muutakin koiraa oli tokoilemassa, eli vähän häiriötäkin saatiin. Seuruutreeni jatkui. Juoksu on edelleen vaikein, mutta työstetään. Siinä minun on itse vaikein pitää koiraan yhteys, kun joudun miettimään omaa etenemistä niin paljon. Mietin, että ehkä alitajuisesti pelkään myös kaatumista. Juoksupätkällähän viime kesänä kaaduin ja mursin käteni. Toisaalta tähänkin auttaa se, että en juokse ihan täysiä, vaan aika hillitysti.
Tunnari tehtiin liikkuroituna. Ensimmäinen toisto oli hieman levoton kapuloilla, toinen oli parempi ja kolmas aikalailla täydellinen. Keskittyy ja parantaa siis hienosti. Uskon, että kapulan viejäkin hieman vaikuttaa menoon, nyt oli tärkeä ihminen, niin nostatti fiilistä enemmän.
Kaukoja jumpsittiin myös. Alkuun oli hankalaa, eikä millään malttanut siirtää painoa. Mutta kun vaan sitkeästi piti kiinni kriteeristä, niin alkoi löytymään. Apukepit on niin mun pelastus tässä, niiden avulla näen kauempaakin, jos liikuttaa jalkoja. Loppuun vielä luoksarin lopun vahvistusta, toistoja ja toistoja.
Tänään käytiin taas ulkokentällä. Alkuun metallinoutoa tasamaalla. Näissä ei ongelmia. Keskimäärin joka toisen nosti vinoon, eli ihan hyvä prosentti. Selkeästi tykkää itsekin kantaa niin, mutta aina ei ehdi ottamaan vinoon. Ja toisaalta, palautusvauhti on hyvä kummassa vaan versiossa, joten sitä ei tarvitse tässä vaiheessa kauhasti jankata.
Zetaa tehtiin ensin itsekseen, sitten liikkuroituna. Käännäköset sujui, mutta sain sen kerran kiinni väärästä jäävästä. Tällä kertaa teki seisomisen istumisena. Analysoin tämän heti, minulla ei ollut yhteyttä koiraan käskyä antaessa ja se jäi omilleen. Taas kun keksityin, niin onnistui.
Seuruun käännökset oli tietysti ohjelmistossa. Ja mikä ihana fiilis niissä olikaan! Jopa juoksu sujui aivan sairaan hyvin, Rieha piti paikan ja minä hoidin myös oman hommani. Ihanaa kun tuntuu, että edistyy.
Tunnarista kolme toistoa. Rieha teki hyvää työtä, mutta piti analysoida omaa tekemistä lopussa. Tajusin, että alitajuisesti niiaan, kun Rieha tulee eteen, jolloin se jää kauemmas. Tämä on ehkä peruja siitä, kun pelkäsin, että törmää. Kuitenkin se on aika voimakas signaali Riehalle ja jää heti kauemmas. Ilman niiausta toi kapulan paljon paremmin. Taas yksi juttu itselle muistettavaa, huoh :D.
Zeta ja luoksari tehtiin liikkuroidusti ja ketjutettuna. Zeta oli hieno. Luoksarin eka stoppi oli aivan sairaan makea, joten palkkasin Riehan suoraan siitä. Hyvä fiilis!
Tuike pieni kävi verestämässä tunnaria, luoksetuloa ja metallinoutoa. Voi sitä innon ja ähinän määrää. Oli ihan yllättynyt miten hyvin se muisti taas tunnarin, oma nousi varmasti pariin otteeseen. Ihana mummo :).
Tässä vielä vähän videota Riehan kaukotreenistä. Tunnarikapulat on hyvänä merkkinä siitä, jos liikkuu. Aika kivasti se ajattelee. En tiedä saanko niistä koskaan sellaisia superrauhallisia, koska Rieha vaan on niin sähäkkä. Mutta ei nää kovin huonot kuitenkaan ole, vai mitä ootte mieltä?
Tästä tulee taas sellainen pitkä keräilypostaus, mutta kun ei parempaa pysty, niin ei voi mitään. Blogin ajatus omana treenipäiväkirjana alkaa vähän rakoilemaan...
Viime viikon alku lepäiltiin. Perjantaina koko porukka pääsi halliin. Riehan kanssa treenattiin aksapuolelta viime kisojen vaikeaa paikkaa, eli suoraa, jonka päästä pitäisi mennä vaikeampaan putken päähän. Eihän se vaikeaa ollut, kunhan vaan itse liikun ja ohjaan. Kisoissa jäin vaan ihastelemaan ja tottakai Rieha silloin tekee jo omat päätöksensä.
Viima teki myös aksaa ja se oli kovasti innoissaan. Sen hyppytekniikka on nykyisin kyllä aika onneton, täytyy vaan pitää rimat alhaalla. Pääasia, että pääsee pienesti touhuilemaan. Tuiken kanssa rallyiltiin taas oma selkä kieroon. Ajatus oikealla seuraamisesta alkaa ihan selkeästi kehittyä pienen koiran päässä. Myös Viiman muisteli rallykuvioita ja oli ihan pätevä. Ehkä sekin on vielä rallykisoihin vietävä.
Toisella kierroksella Rieha vielä tokoili. Tehtiin seuraamista, jossa nappasin sen hihnaan, että pystyin hieman sanomaan paikasta. Ehkä se toimi, ehkä ei. Vähän oli väkinäistä, seuraamisen ajatus oli ihan jossain muualla kuin yhdessä tekemisessä. Zeta onneksi sujui paremmin ja kaukoja jumpattiin myös apukepin avulla, mikä oikeasti on auttanut tekniikkaan.
Pääsiäisenä oltiin mökillä. Koirat juoksi ja nautti, aurinkokin vähän pilkahti eli kaikki oli kohdillaan.
Häikäistyneet pystykorvat
Pääsiäismunahaaste
Suurimmaksi osaksi siis vaan rentoiltiin, mutta pientä treeniä oli toki pakko mahduttaa mukaan. Kaukojumppaa nyt ainakin on tehtävä ja lisäksi käytiin tallaamassa vuoden eka esineruutu. Tallattiin n. 30x40m alue ja sinne neljä esinettä.
Rieha nosti kaksi ekaa esinettä nopeasti, kumpikin oli takana ja sinnehän se uppoaa ihan ongelmitta. Luovutukset oli myös priimaa. Kolmas esine oli vaikea, se oli edessä ja materiaaliltaan muovia, eli hajuakaan ei varmasti irronnut niin paljoa. Hieman meinasi kelpiltä usko loppua, mutta avustettuna esine nousi. Nostatin sillä vielä neljännekin etureunassa olleen esineen, ihan vaan sen takia, että jäisi ajatus siitä, että etsiminen kannattaa. Treeni oli ehkä hieman liian vaikea tauon jälkeen ja Rieha oli jo aika väsynyt parin päivän mökillä juoksemisen jälkeen. Pitää seuraavaksi tehdä sille pari motivoivampaa treeniä, huippupalkalla.
Tuike ja Viima hakivat myös esineitä, kaksi kumpikin. Tuike on pieni tehopakkaus, se etenee varvikossa hitaasti, mutta varmasti ja esineet nousee. Viima teki taas omalla tyylillään, välillä pysähdellen touhuamaan jotain muuta. Mutta niin vaan sekin innostui, kun esineeseen törmäsi ja häntä heiluen se ne toi. Mökkireissun mielenvirkistys siis niillekin.
Maanantaina olikin kunnon teeenipäivä, kun ensin treffattiin Riehan lapsi Nasta ja omistajansa Laura. Nasta on kauhean pätevä agikoira ja tokojututkin sujui tosi hyvin, vaikka toko ei heille ykköslaji olekaan. Pitää yrittää tehdä pennuista oma postaus tässä joskus, niin päteviä se on kaikki videoiden perusteella. Saa olla hoitotäti ylpeä!
Riehan kanssa päästiin taas suurennuslasin alle, kun Salme tuli paikalle katsomaan missä mennään. Tehtiin koko evl:n setti läpi kahdessa osassa.
Seuraaminen oli aika järkyttävää. En auttanut koiraa yhtään, tein käännökset ihan varoittamatta saman tien kun kuulin käskyn. Riehan paikka irtoili, kun se ei vaan pystynyt tekemään samaa tahtia. Oikein sellainen malliesimerkki siitä, miten seuraamista ei pidä tehdä...
Zetassa Rieha teki istumisen seisomisena, eli koeajatus tuli läpi. Luoksetulo oli ok, hieman oisi voinut olla napakampi stoppi. Loppu toimi hyvin suoraan sivulle. Ruutu oli meidän hyvää osaamista, ei ongelmia.
Ohjatussa hieman himmaili merkkiä, hyvä vasemman nosto, mutta pyöritti kapulaa. Hyppynouto oli ok. Tunnari oli hieno, varma erottelu. Kaukoissa sähläsin itse vaihtoja, mutta Rieha teki ihan hyvää työtä.
Kokonaisuutena setti meni ihan ok. Keskusteltiin paljon omasta mielenhallinnasta ja siitä, miten vaikutan Riehaan. Erityisesti seuraamisissa oma mielentila näkyy ja en anna Riehalle mahdollisuutta tehdä töitä yhdessä minun kanssa. Alan jännittämään, teen äkkikkäännöksiä ja äkkipysähdyksiä. Rieha paikkaa niitä aika hyvin, koska se on niin sähäkkä, mutta harmonia jää puuttumaan.
Tehtiin vielä uudestaan seuraaminen ja zeta. Nyt ajatuksena täydellinen rauha, hyvä mieli ja keskittyminen koiraan. Kieltämättä meno parani heti. Kotiläksykuuriksi saatiin juuri tuo seuraamisen yhteys ja rauha. Salme ehdotti, että tekisin treeneissä korostetun rauhallisesti ja hakisin sitä kautta oman ja koiran mielentilan hallintaa. Hitaasti tekeminen tuntuu oudolta, mutta kokeissa aina nopeutan omaa toimintaa eli kompensaatio tulee sitä kautta. Lyhyet, hitaat askeleet sekä seuruuseen että zetaan, samoin kaikki lähtötilanteet korostetun rauhallisesti. Tekniikan puolelta treeniin edelleen kaukojen jumppaus, kapuloiden puremattomuus ja luoksetulon ekan stopin vahvistus. Siinäpä taas hommia :).
Tiistain agitreenit oli peruttu, mutta treffattiin kuitenkin Annan kanssa hallilla. Tehtiin luoksetulon alkua ja loppua. Suoraan sivulle tuloa pitää vielä vahvistella, mutta aika hyvin pystyn sitä auttamaan pelkällä katseen suunnalla.
Seuraamisessa ja zetassa haettiin sitä zen-fiilistä. Aika hyvin sitä saatiin esiin, erityisesti zetassa tykkäsin Riehan keskittyneestä ilmeestä. Se oli jotenkin levollinen, eikä tehnyt vääriä jääviä. Lisäksi Anna osaa hyvin katsoa meidän seuruun ongelmia, eli niitäkin saatiin työstettyä, lähinnä omaa kääntymistä. Loppuun Rieha teki vielä tunnarin pitoa sekä.edessä että sivulla ja kaukoja apukepin kanssa.
Mummo-osasto eli Tuike ja Nelli tekivät loppuun vielä oman settinsä. Tuike siis rallyjuttuja, kovalla innolla. Ihanat, täpäkät japsit!
