Rieha on edelleen mahtava kisakaveri. Edelleen jaksaa hämmästyttää miten helppoa sen kanssa on harrastaa. Se oppii uskomattoman nopeasti ja sen asenne on aivan mahtava. Se alkaa ollaa selkeästi parhaassa iässä. Uskon ja toivon, että meillä on vielä monta mahtavaa juttua edessä.
Rieha kisasi tänä vuonna tokossa neljä hyvää ykköstulosta. Piirinmestaruuksia ei järjestetty, eikä rotumestaruuksiin päästy. SM-kisoissa tehtiin paras suoritus ikinä ja finaalipaikka oli niin lähellä kuin se vaan voi. Tasapisteillä oltiin toisen koirakon kanssa ja yksittäisten liikkeiden vertailussa jäätiin toiseksi. Loppuvuodesta yritin saada vielä kisapaikka, mutta ei mahduttu kokeisiin.
Vesipelastus aloitettiin vuosien tauon jälkeen ja pienen muistuttelun myötä kisasimme läpi soveltuvuuskokeen sekä kaksi alokasluokan kisaa. Huikean nopeasti Rieha tämänkin lajin handlasi, eikä ylempien luokkien liikkeissäkään ole ollut treeneissä ongelmia, Rallyssa saatiin kisattua RTK3, oltiin mukana PM3-joukkueessa sekä startattiin mestariluokassa.
Agilityssa Riehaa kartturoi upeasti Jari ja parivaljakko sai yhden nollavoiton myötä myös SERT-A:n. Pk-lajit jäivät tänä vuonna paitsioon, yhtä jälkikoepaikkaa yritin saada, mutta ei mahduttu mukaan.
Mummosarjallakin oli hyvä vuosi. Tuike kisasi 12-vuotiaana itselleen RTK3-tittelin (ja voitti Riehan :D). Se on ikäisekseen todella hyväkuntoinen ja jaksaa edelleen riehua ja lenkkeillä. Edelleen sitä luullaan pennuksi säännöllisin väliajoin. Jäykkyyttä näkyy kyllä menossa ja sitä kautta ärtymistä elämään. Mutta pääasiassa se on yhtä innokas kuin nuorenakin.
Viima 10v. ei tänä vuonna kisannut tai edes käynyt näyttelyissä, mutta luulen, että se ei sitä kauheasti haittaakaan. Kuulon heikentymisen myötä mukaan on tullut tasapainohäiriöitä, mutta ne eivät Viimaa onneksi hidasta. Se on oma ihana erikoinen itsensä. Aarne-japsista on tullut Viiman bestis ja ne leikkivät keskenään kovasti.
