Pikkuhommia

Eilen käytiin uimassa. Oltiin paikalla tuntia liian aikaisin, mutta onneksi oli Anskukin :D. Vuorotyöläisyys tekee sen, että yleensä ei tiedä mikä päivä on ja päälle välillä on aikakin hukassa... No, hyvät uinnit oli. Tuike nouti leluaan ja komensi mustia niiden uidessa. Viimaa uitettiin ekaa kertaa altaan ulkopuolelta ja hyvinhän se meni. Riesku urheili minkä ehti. Normisetti siis.

Eilen vedettiin pihassa myös vähän tottista, seuruuta ja paikkamakuuta ammunnan kanssa ja päälle vielä eteenmenoa. Oikein hyvä meno. Saa nähdä miten käy viikonlopun viestikokeen kanssa. Toisaalta jännittää niin paljon, että jos perutaan, niin ei haittaa. Toisaalta taas ajattelee, että oisihan se nyt kuitenkin kiva mennä ja jos koe perutaan niin kaikki tämä jännittäminen ja panikoiminen on ihan turhaa. No, katsotaan.

Tänään käytiin Raisan ja Naakan kanssa lenkillä ja vedettiin siihen oheen pienet esineruudut. Riehan etsintään sai olla todella tyytyväinen. Se haki kaksi esinettä ja kumpikin nousi n. 20 sekunnissa. On ihan uskomattoman hienon näköistä kun R lähtee ihan täysiä, mutta kääntyy matkalla ympäri kun saa hajun esineestä. Eli se ihan oikeasti käyttää nenäänsä ja aivojaa, eikä vaan juokse. Ja tuolla vauhdilla ei varmasti jää ajoista kiinni esineiden nouseminen!

Esineiden luovutus oli tänään sen sijaan ihan hakusassa. Rieha oli aivan täysin leikkifiiliksellä ja luovutus meinasi mennä sellaiseksi kisaksi, että kumpi ehtii. Pitäisi vaan olla reipas ja tiukka, eikä lähteä siihen nopeuspeliin. Rieha osaa kyllä pitää esineitä, mutta tuossa fiiliksessä se menee siihen "heitä, heitä"-moodiin. Tehtiin sitten erikseen luovutuksia ja onneksi meno alkoi parantua.

Rieha ja Naakka pääsivät pitkästä aikaa riehumaan ja mukavaa oli. Halssilan metsissä tuli meille maalaisille myös ennätysmäärä ihmisten ja koirien ohituksia. Onneksi Rieha ei noista juuri piittaa, vaikka maalla ei koskaan ketään vastaan tulekaan. Mukava lenksu!

Pikkutreenit

Tänään vedettiin vain hyvin pikaset kotipihatreenit tottista, ammunnan säestämänä. Seuraava jännityksen kohde nimittäin siintää jo horisontissa, ellei talvi pilaa suunnitelmia...

Rieha menee muuten aivan sekaisin nähdessään ketjukaulaimen, sama juttu sillä on pk-liiveihin. Tunneoppiminen pk-puolelle alkaa siis ilmeisesti olla kohdillaan :D. Nytkin, kun kaivoin ketjun esiin, niin kelpie alkaa hyppimään päin, koittaen saada ketjua joko a) mahdollisimman äkkiä kaulaan tai b) suuhun revittäväksi. Pimeä eliö :D. Mutta tosiaan, ekaa kertaa mulla on koira, joka oikein tarjoaa päätään, että saisi pannan kaulaan, että päästäisiin vaan mahdollisimman äkkiä tekemään.

Tehtiin kotipihassa ensin seuruuta, jossa oli ihan mainio meno. Ampuminen nostaa vaan fiilistä ja tiivistää paikkaa. Paikkamakuussa ammuttiin myös, eikä mitään ongelmia. Loppuun pari eteenmenoa, ensin narupallolla, sitten ilman. Hieman meinaa keulia, into on siis todella, todella kova. Mutta pysyy sivulla ja kun saa luvan, niin sinkoaa ihan täysiä. Ekalla suoraan leikit narupallolla, tokalla kerralla maahanmenon kanssa. Kumpikin ihan sikahyviä ja maahanmeno oli nopea, vaikka joutuikin menemään lumeen. Hieno!

Tuike treenasi temppuja iltapuhteiksi. Sen vilkutustemppu on edistynyt jo tosi kivasti ja huitoo tassulla ihan tohkeissaan. Ainakin se on aivan hirveän innoissaan ja tohkeissaan.

Viima ja Rieha on jatkaneet aivan hurjaa riehumista keskenään. Ne on ihan pöpejä, makaavat vierekkäin sängyssä ja örisevät keskenään ihan onnessaan. En tiedä, mikä on taas laukaissut tälläisen hurjan leikkifiiliksen, eniten siihen varmaan vaikuttavat hormonit. Ne on kyllä nyt niin paita ja peppu :D.

Rieha ja ohjaaja ekaa kertaa EVL:ssä, selvittiin ja saatiin vielä 2-tulos!

Tänään oli niin jännä päivä, kun suunnattiin Pieksämäelle tokoilemaan. Otettiin kyytiin Anna ja Pipsa, lisäksi kyydissä vielä kaima Riikka. Kiitos seurasta tytöille :).

EVL:ssä oli tosiaan ennätysmäärä koirakkoja, 19kpl. Paikalla oli ihan Suomen huippujakin, eli ei tosiaankaan oltu huonossa seurassa. Omaa suoritusta tietysti lähdettiin tekemään, mutta täytyy myöntää, että iso koe hieman lisäsi jännitystä. Tämä oli paitsi Riehan eka evl:n koe, mutta myös minun eka evl:n koe. Jänskää!

Luokka oli jaettu kolmeen osaan. Paikallaolot ja ekan setin tuomaroi Pauli Härkönen ja toisen Anne Nokelainen. Sitten ne pisteet ja kootut selitykset;

Paikallaistuminen 2min 10
Paikkamakuu 4min 0: Äääk, meidän eka nolla paikkamakuusta, en olisi ikinä uskonut... Ja niin tylsä juttu, harmittaa ihan vietävästi. Rieha oli hyvin kuulolla maahanmenossa, ei reagoinut muiden käskyihin ja omalla käskyllä meni maihin. Sitten kun lähdin ja annoin paikka-käskyn, niin se nousikin istumaan. Olin ihan WTF ja eikun piiloon kiroilemaan. Kentän laidalla ollut Anna sitten sanoi, ettei Rieha ollut edes mennyt maahan, laskenut vaan etupäätä alaspäin. Ja kun olen pyrkinyt eleettömään ohjaukseen, niin en edes nähnyt sitä... Tuon olisi korjannut niin helposti, olisin antanut jättökäskynä vaan maahan, niin R olisi varmasti mennyt maihin ja pysynyt. Mutta eihän näitä voi tietää, Rieha ei ole ikinäikinäikinä tehnyt tuollaista. No, olihan se kympin paikallaistuminen...
Seuraaminen 8,5: Ei tuntunut itsestä kauhean hyvältä, jännitti niin paljon. Tuntui, että kävelin ihan miten sattuu ja tein kännökset tosi huonosti. Rieha yritti parhaansa mukaan, mutta vähän laski senkin fiilistä ja se jäi juoksuosuudessa haistelemaan yhdesä kohtaan. Pystytään huomattavasti parempaan.
Zeta 7: Paniikki oli ihan täydellinen. Varmistin ennen lähtöä, että olihan järjestys seiso-istu-maahan? No eipä ollut ja sekä tuomari, että liikkuri sanoivat järjestyksen olevan istu-seiso-maahan. Lisäksi liikkuri sanoi, että saa täällä hengittääkin, vissiin jännitys näkyi. Näistä hienoista valmisteluista huolimatta minun eka käsky oli SEISO... Olin ihan paniikissa ja en vaan saanut päähäni oikeaa järjestystä ja tuo tuli ulos... Riehahan teki sitten kauniin seisomisen. Muut jäävät onnistuivat hienosti, eli voi vaan spekuloida ykkösen menetystä tuohon...
Luoksetulo 7: Annoin seisomiskäskyn ihan todella huonosti, eikä R reagoinut siihen, eli siihen tuplakäsky ja valumista. Maahanmeno ja loppu hyvä.
Ruutu 10: Niin oli, sikamakea!



Toinen setti oli pihalla ja meni näin (tämä alkoi muuten hauskasti, kun tuomari tuli ohjatun arvontalipukkeiden kanssa, enkä tajunnut ollenkaan mitä hän ajoi takaa, kunnes sitten selitti, että näistä pitäisi toinen nyt nostaa :D):

Ohjattu nouto 9: Saatiin vasen. Aurinko paistoi ihan suoraan takaa ja ajattelin, että mitenkähän käy... Merkki oli ok, pystyisi kyllä nopeampaankin. Lähti hyvin vasemmalle ja näin, kun tsekkasi keskikapulan, mutta lähti kuitenkin vasemmalle. Oli itsellekin vaikea nähdä kapulaa, mutta niin Rieha vaan sen nosti. Luovutusasento hyvä, mutta nytkähti irroituksessa, siitä miinus.
Metallihyppynouto 9: Vähän oli ällö, mutta ihan ok menolla.
Tunnistusnouto 9,5
Kauko-ohjaus 5: Voi hitsi, voi harmi. Riehaa kiinnosti kovasti maassa joku, oli jo ennen liikkeen alkua nenä maassa. Meni kuitenkin maihin ja ekat vaihdot oli oikein hyviä. Sitten unohti hommat ja nuuskaisi maata, jonka jälkeen arvasin, ettei enää ajattele jalkoja ja niinhän se tuli eteenpäin reilu 20cm.



yht. 247p. 2-tulos

Mutta ei paha aloitus, meillä on ihan tosi hyvät tsäänssit ykköseen normaalimenolla.. Kun ohjaaja saa päänsä kasaan, käskyt normaaleiksi ja muistin kuntoon (!!!), niin varmasti onnistuu! Varmaan tästä johtuen R oli hieman ulalla välillä ja harrasti parissa kohtaa nuuskimista, mitä ei normaalisti tee. Eli varmuutta ja kokemusta vaan. Mutta selvittiin hengissä!

Uintia ja kenraalit

Eilen oli treeneistä lepopäivä, mutta kuskasin koirat kesätauon jälkeen uimaan Koirasporttiin. Oli ihan liikkuttavaa nähdä, miten ne halusivat mennä. Jopa Viima, jonka mielestä uinti oli aluun ihan kamaa, oli menossa todella innoissaan.

Tuike oli tosi rohkea, rampille meno on siitä aina vähän jännää, mutta kun pääsee veteen, niin hakee lelua ihan onnessaan. Rieha päästettiin uimaan omaan tahtiin ja se veti vartin edestakaisin, kertaakaan edes yrittämättä rampille. Viima ui omaan malliinsa, ottaen lähtöihin aina tukea Anskun kädestä. Sekin veti ihan kunnon kierrokset ja hyvin jaksoi! Kiva, että päästään taas uiskentelemaan, on se kuitenkin vaihtelua kuntoiluun!

Lunta oli satanut tänään reippaasti, varmaan lähemmäs 10cm. Onneksi treenit on nyt siirretty maneesille ja sinnehän me suunnaattiin, edeltävän illan kenraaleihin. Paikalla oli pitkästä aikaa enemmänkin porukkaa, kiva. Riesku teki:

Merkki ja ruutu: Vahvistelua ja hyvää mieltä. Merkki aivan pro, ruudussa oli hieman etureunassa minun makuun, joten korjailtiin näyttöruudulla. Tehtiin myös hieman häiriötä, eli laitettiin maahan merkkejä ja niistä huolimatta R bongasi ruudun erinomaisesti.

Ohjattu: Vasuri haettiin. Merkki hieno. Mutta sitten meinasi lähteä oikealle. Sain heti stopatuksi, eli ei ehtinyt merkiltä kuin ehkä metrin ja uudella lähetyksellä lähti hienosti vasemmalle. Luovutus tosi hyvä.

Paikkaistuminen ja paikkamakuu: Istuminen hyvä. Paikkamakuussa treenittiin alkua ja Rieha oli tosi pätevästi kuulolla, eli reagoinut muiden käskyihin. Hieno juttu! Levollista ja varmaa menoa.

Siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Pikkaisen tehtiin seuruuta ja yhdet kaukot, niissä kummassakin ok meno. Hyppynoutoa ei olla tehty metskulla, mutta en usko sen tuottavan ongelmia. Jännää!

Kävelemisen sietämätön vaikeus ja muu hätäily

Yövuorojen välissä ei juuri muuta ehdi, kuin käydä pikaisesti treenaamassa. Onneksi äiti ja isä jelppaavat koirien lenkityksessä. Ja pakko on treenata, koska paniikki...

Tänään ajeltiin taas Vihtavuoreen, nyt oli mukana enemmänkin porukkaa. Lisäksi paikalle saapui jonkinlainen junnujalkapallokerho, joten häiriönä oli vielä sinkoilevia lapsia ja sinkoilevia jalkapalloja, mikä oli tietysti vaan hyvä juttu!

Seuraaminen: Katsottiin nyt erityisesti juoksua ja sen käännöksiä. Riehalla oli hyvä asenne ja takapalkalla sain paikkaa taaemmas. Mutta kuulemma itse teen jotain kummaa, eli liikun kohti koiraa, joka näyttää siltä, että koira tekee väärin, vaikka se olen minä itse. Argh, nyt en osaa enää juostakaan! Ei vaan, tosi hyvä juttu, että huomattiin ja saatiin sitä toivottavasti vähän korjatuksi. Huomasin, että kun kasvatan vähän vauhtia, niin pystyn juoksemaan suorempaan ja Riehakin on enemmän geimeissä mukana. Toivotaan, että kokeessa osaan! Tehtiin myös hidasta kävelyä, Rieha edelleen super, minulla tässäkin vähän vaikeaa...

Ohjattu: Tänään haettiin oikeasti se oikea :D. Merkki aivan super, samoin kapulan haku. Eteentulo oli hieman vino, mutta muuten tosi hyvä liike! Treenattiin eteentuloa erikseen pari kertaa. Rieha ei meinannut oikein irrottaa kapulasta, puri vaan lujempaa ja heilutti häntää. Eilen treenattiin luovutuksen malttia ja tänään malttia oli vähän liikaakin :D.

Ruutu: Merkistä ensin palkka, super. Sitten ruutuun lähetys, josta lentävä palkka. Sitten ruutuun maahan ja liikkurin käskyihin reagoimattomuutta. Loppuun vielä maahan kentälle ja siitä yksi sivulle tulo. Jokainen osa oli hienosti hallussa ja osien yhdistämisessä ei varmasti ole ongelmaa. Ruutua ihaili myös lauma lapsia merkin ja ruudun välillä, ei haitannut pätkääkään. Hieno R!

Paikkaistuminen ja paikkamakuu: Istuminen oli tosi hyvä. Paikkamakussa päätti alkaa reagoimaan muiden käskyihin, voi murr... Muuten makuu oli hyvä ja levollinen. Treenattiin erikseen maahanmenoa ja sivulle nousua vuoronperään ja alkoi onneksi taas kuuntelemaan. Ihanaa, kun ennen koetta saadaan tälläisiä uusia juttuja, mutta toivotaan, että ne treenillä korjaantui.

Nää treenais taasen tokoo

Annan kanssa vedettiin Vihtavuoressa erittäin hyvät, tehokkaat treenit.

Zeta: S-I-M. Seuruu meinasi keulia. Vaihdot onnistui, mutta seisomisessa meinasi hieman kiertyä mukana. Ei ollut ehkä niin itsevarma kuin viime aikoina tätä tehdessä. Itsekin sössin, kun yhdessä kohti takaisin palatessa en antanut seuruukäskyä ja R oli selkeästi hieman pihalla, että pitikö tässä nyt seurata vai ei. Mutta kyllä tuolla ihan kohtuupisteet olisi saanut.

Merkki ja ruutu: Merkki sikahyvä ja ruudussa narupallo valmiina, täysiä sinne ja bileet pystyyn! Asennemeno!

Ohjattu: Haettiin vasen, vaikka liikkuri väitti, että oikea ;). Koitti selkeästi hämmentää, mutta niin vaan meikäohjaaja älysi :D. Merkki super. Lähtiessä näin, että vilkaisi keskikapulaa, mutta ei ollut aiettakaan mennä sinne. Hyvä luovutuspaikka, mutta nytkähti irroituksessa taaksepäin, eli olen taas palkannut liian äkkiä lelulla siitä. Otettiin luovutusta erikseen ja treenattiin sitä, että pylly pysyy niin kauan kunnes tulee vapautuskäsky.

Tunnari: Hirveän hieno nuuskiminen ja varma oman nosto, kapuloiden joukossa oli pari namia. Palautus lähti laukalla, mutta pari viimeistä metriä ravilla. Luovutus hieno, mutta nyt ennakoi ihan hinasen sivulle tuloa. Voi raks, kun se niin tietää, miten nämä hommat etenee :D.

Kaukot: Anna huitoi ja me tehtiin erinäisiä vaihtoja. Suurimmaksi osaksi tosi hyvä meno, mutta yhdessä kohdassa tarvittiin pari kaksoiskäskyä, kun neiti keepie näki lastenvaunut ja pitihän sitä hieman katsoa, että oisko siellä joku ihana pieni ihminen. Sen jälkeen kyllä taas skarppasi erinomaisesti.

Luoksari: Kiertojen kautta stoppien vahvistusta, aivan sikahienoja oli. Lisäksi pari eteentuloa.

Mitäs tässä ehtisi vielä ennen koetta tekemään. Seuruussa pitää nyt kiinnittää huomiota palkan suuntaan ja palkata paljon takaa, sillä saa paikkaa taas korrektimmaks. Juoksun käännöksistä pitää myös palkata. Muuten liikkeissä lähinnä lopetusjutut, ettei ihan kauheasti ennakoi. Ohjatun suuntia saa toki vieläkin vahvistaa, koska se on niin jännä liike, kun on ihan uusi. Vaikka Riehalla onnistumisprosentti nyt tosi hyvä onkin ollut. Niin ja hyppynoutoa ei olla tehty metskulla pitkään aikaan, voisi tsekata senkin tilanteen. Ainakin oman mielenrauhan takia :D.

Mitäs vielä, Tuike kävi sunnuntain kaupungilla Veskun kanssa. Se pääsi mukaan grillille ja oli saanut ihan oman makkaran luukusta. Siis vähänkö Tuike lähtee tulevaisuudessakin kaupungille, ainakin jos siltä itseltään kysytään :D.

Esineruutua ja extremeviestiä

Päivällä treenattiin pihassa ohjattua ja kakeja, niissä hyvä meno. Tätä paniikinomaista treenausta aiheutti sähköpostiin kolahtanut kisakirje, jonka mukaan meidän ekassa evl:n kokeessa on vaatimattomat 19 koirakkoa. Eli kaiken jännityksen lisäksi luvassa on todella, todella pitkä päivä...

Koitin unohtaa tokopaniikin ja lähdettiin vaihteeksi metsätreeneihin. Tehtiin alkuun esineruutua. Riehalle oli valmiina 3 esinettä. Se oli ihan pikkaisen innoissaan ja aika kovasti sai käskyttää, että sain sen tulemaan jotenkin sivulla. Lähetys meni kuitenkin ok ja R lähti kuin tykin suusta. Se haki takareunan esineen (joku muovinen kippo) n. 30 sekunnissa. Luovutuksessa tiputti esineen, mutta nosti itse ja sen jälkeen luovutuskin oli ok. Eli ihan oli pätevä meno, yksi esine nousee aika kivuttomasti.

Sitten lähdettiin viestimetsään. Janne oli Narun toisena päänä ja Vesku jäi meille A-pisteen ohjaajaksi. Matkaa tuli nyt se 1000m, eli koematka. Ekaan lähetykseen Naru eka ja Rieha perään. Riehalla oli intoa julmetusti, mutta tuli lähetyspaikalle sivulla ok. Tuomarin käskytykseen ei reagoinut ja luvan saatuaan lähti ihan täysiä, eikä vilkaissutkaan taakseen.

Siirryttiin n. 150m, hakkuuaukean poikki ja tien yli. Hieman jännäsin miten R handlaa tien ylityksen, ne kun on aika haastavia. Tokalle matkalle Rieha lähti eka ja Naru perään. A-pisteellä lähetys oli sujunut ilmeisesti hyvin, eikä ongelmia ollut. B-pisteen paikkeilla kuului taas haukahdus, josta tiedettiin sen olevan tulossa. Sen jälkeen kuultiin kun se meni tiellä kovasti töitä tehden. Mutta niin vaan pieni kelpi selätti haastavankin paikan ja löysi tiensä perille. Ja se oli niin innoissaan, ihana :).

Tarkoituksena oli jättää Rieha C-pisteelle, mutta pimeyden takia päätin päästää sen irti, koska pimeässä metsässä rämpiminen hihnassa olevan innokkaan koiran kanssa ei ole kaikista helpointa. No, Rieha oli niin innoissaan, että sehän lähti samantien painamaan A-pisteelle, eikä sitä sen jälkeen näkynyt. Eli vaikka ei ollut tarkoitus, niin R juoksi omatoimisesti vielä kolmannen matkan ja täysin ongelmitta.

Jannen kanssa onnistuttiin vielä eksymään reitiltä takaisin mennessä. Siellä rämmittiin pimeässä metsässä minun kännykän taskulampun turvin. Ylimääräistä tarpomista tuli gps:n mukaan sellaiset reilu 4km... No, perille päästiin lopulta, mutta vähän meinasi olla extreme-menoa :D.

Mutta hyvä treeni, Riehan juoksuvarmuus tuntuu nyt tosi hyvältä. Esineruutukin kun sujui, niin ihan luottavaisin mielin olen näistä maasto-osuuksista. Riehan asenne on ainakin kohdillaan ja into aivan törkeän kova :).

Tokot ja tottikset

Vesku toimi tämän päivän liikkurina, kun käytiin Vihtavuoren kentällä tekemässä pikatokot ja -tottikset. Kyllä mie taas hehkuin, kun koira on niin järjettömän hyvä ja sen kanssa on niin kiva tehdä. Huhhuijaa!

Ohjattu: Vahvistin eka merkkiä pari kertaa narupalloa heitellen. Sitten haettiin vasen. Tosi hyvä merkki ja aivan erinomainen vasemman nouto. Kapulan luovutus oli myös ihan suora, eli eilisen yksi korjaussarja riitti. Ja ennen kaikkea asenne oli kohdillaan ja se kuunteli tarkkaan.

Zeta: Vesku määräsi järkän, joka oli ekalla kerralla M-S-I. Tällä kiekalla palkkasin Riehan onnistuneista jäävistä ja hyvinhän ne onnistui. Tokalle kiekalle järkkä oli S-I-M ja edelleen todella hyvä erottelu ja onnistuneet liikkeet. Seuraaminen oli hieman keulivaa, mutta merkeistä ei välittänyt.

Vinoeste: Heitin kapulan toosi vinoon ja R näki sen lähtöpaikalta. Oli ihan täpinöissään ja koittikin lähteä kiertämään. Karjaisin, josta palasi hyvin takaisin sivulle. Uusi käsky voimakkaammin (silleesti prrkl), niin lähti hienosti esteen yli. Takaisin tullessa ei miettinytkään kiertoa, vaikka lähti vinosta. Olin tosi tyytyväinen, kunhan antaa käskyn tarpeeksi napakasti, niin menee läpi kapulahulluudesta.

Eteenmeno: Olen liittänyt tähän aina liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, josta mennään eteenmenon lähetykseen ja annan sille vihjesanan. Vesku vei narupallon ekalla kerralla kentän laidalle, ilman että R näki. Lähti todella hyvin, teki matkalla pienen kiekan, mutta sen jälkeen eteni hienosti suoraan. Pallon kanssa täysiä takaisin ja leikit pystyyn, oikein hyvä. Toiseen lähetykseen ei viety palkkaa, koitin lähettää suoraa. R lähti, mutta kävi kääntymässä matkalla olleella merkillä. Jatkoi kuitenkin aivan ältsin makeasti siitä oma-aloitteisesti täysiä matkaa. Liitin mukaan maahanmenon ja hienosti toimi. Viimeiseksi vielä yksi lähetys, josta suoraan lentävä narupallo. Nyt juoksi ihan täysillä, ihan suoraan ja tasan niin pitkään kuin jes-kuului. Huisin pätevä eläin, mutta tälläinen on tietysti kovasti sen mieleen!

Rotumestiksien vieraileva tähti ja vaihtopenkkiläinen

Muistin pitkästä aikaa, että mullahan on kamerassa lisäsalama. Sen avulla saa edes kohtuullisia kuvia sisätiloista, jopa niin että koirat on liikkeessä. Sen kunniaksi saatte todistaa kuvia mustien painileikeistä ja kauniista hymynaamoista ;).

Laukaassa oli tänään Lappalaiskoirien rotumestaruustoko, joten suunnattiin paikalle katselemaan. Raisa toimi liikkurina, joten Rieha pääsi kokeilemaan evl:n kehää nollakoiran muodossa.

Hirveästi en ehtinyt sitä viritellä ennen kehään menoa, mutta ihan hyvin se toimi, intoa ei ainakaan puuttunut. Toisaalta, eipä sitä juuri tarvitsekaan viritellä, mutta muutamia liikkeitä olisi varmasti ihan hyvä muistutella mieleen ennen kehää.

Aloitettiin luoksetulolla. Se oli aika haastava, koska aurinko paistoi suoraan kohti, joten minun oli vaikea nähdä pysäytysmerkkejä. Stoppi oli ok, ei ihan parasta Riehaa. Mutta maahanmenoon tarvitsin sitten kaksoiskäskyn, pöh. Loppu oli hyvä. Siitä sitten ruutuun. Merkki oli hieno, mutta ei bongannut ruutua, se oli taas sinne auringon suuntaan. Pienen säädön (ja haukkumisen) jälkeen meni kuitenkin ruutuun ja loppuosa ok. Mutta selkeästi oli vaikeampaa, kuin treeneissä yleensä.

Onneksi koe on hallissa, ei tarvii huolehtia tuollaisista ylimääräisistä asioista!

Sitten seuruu. Ei parasta Riehaa, ei oikein keskittynyt. Sellaista perushyvää, mutta ei niin hyvää kuin voisi olla. Lopuksi vielä zeta, joka sen sijaan oli oikein hieno. Järjestys M-S-I ja kaikki vaihdot sujui, seuruukin oli tässä parempi.

Ihan kiva oli testata liikkeitä kunnon häiriössä. Kieltämättä tuli myös hieman sellaista koejännitystä, kun katselijoita riitti ja tuomarikin oli kehän laidalla.

Katselin siinä sitten evl:n koirakot, käytiin lenkillä ja lähdettiin sitten vielä Annan kanssa treenaamaan maneesille. Eli saatiin saman tien hyvä korjaussarja noihin pariin juttuun.

Merkki ja ruutu: Nyt aivan priima meno, kertakaikkiaan! Merkki hieno ja täysiä ruutuun. Tosin vei ruutunauhat mennessään, mutta elämä on, kun mennään lujaa. Eli ero oli selkeä ulkona tehtyyn versioon. Riehahan bongaa itse katsellaan sekä ruudun, että merkin jo sivulla ollessaan ja hallissa se tiesi heti mihin mennään. Auringonpaisteessa ei pystynyt ruutua bongaamaan, joten meni pasmat sekaisin. Näin se on hyvä, mutta varmaan voisi vielä vahvistaa vaan sitä, että lähtisi juoksemaan, vaikka ei heti bongaisikaan. Mutta sitä ehtii miettiä. Erikseen treenattiin vielä loppua, eikä reagoinut kertaakaan liikkurin käskyihin.

Ohjattu: Tänään haettiin oikea. Lähdössä oli hieman levoton, koitti nuuskia ja pylly nousi sen takia ihan huomaamatta. Merkki oli kuitenkin hyvä, samoin kapulan hakeminen. Luovutuksessa tuli hieman vinoutta (jonka kuulemma tein itse pahemmaksi), joten otettiin vinosta eteen tuloa vielä erikseen. Mutta ei paha noin muuten.

Luoksari: Ensin kiertojen kautta maahanmenon vahvistusta. Sitten yksi koemainen ja se oli ihan sairaan hieno. Riehalla ei ollut ajatustakaan muusta, veti liinat kiinni sekä seisomisessa, että maahanmenossa. Mietin, että oma käsky oli ulkona vähän pliisu, hallissa pelasi paremmin. Tälläisen kun tekee kokeessa, niin jee!

Kaukot: Annan huitoi ja tehtiin S-M ja I-S-vaihtoja. Pysyi hyvin paikallaan, upeissa oli hieman jumia, kun en uskaltanut antaa kunnon käskyä. Tuo on varmaan kokeessakin se vaikein asia, Riehalla kaukojen vaihdot kun riippuu hieman vireestä. Jos se on kovassa vireessä ja annan liian voimakkaan uppi-käskyn, niin varmasti liikkuu. Jos se taas on matalammalla ja himmailen käskyn kanssa, niin silloin ei välttämättä nouse kunnolla. Nytkin se teki sellaisen pikanousun, josta meni heti takaisin maihin. No, on vaan opeteltava, mikä on sille sopiva. Pääasia, että pysyi nyt oikein mainiosti paikallaan.

Erinomaisen hyvä treeni ja kokeeseen menosta on edelleen oikein kiva fiilis!

Iltapäivästä treenailtiin vielä kotosalla. Vesku ampui ja Riehan kanssa tehtiin seuruuta ja paikkamakuuta. Seuruussa älyttömän kova into, ihanhan se alkaa näyttämään sellaiselta pk-menolta :D. Paikkamakuu oli sikahyvä, ei minkäänlaista reaktiota ampumiseen, varma ja valpas makuu. Loppuun vielä eteentuloja, ensin pari taas lelun kanssa ja yksi ilman. Liitin viimeiseen myös maahanmenon ja se toimi hienosti. Mahtia!

Viima oli selkeästi kuullut Lappalaiskoirien tokosta, koska se oli aivan liekeissä menossa tekemään jotain, ihan mitä vaan. Pakkohan sen kanssa oli sitten treenailla. Tehtiin seuruuta, luoksetuloa ja noutoa ja niissä oli aivan Viimamaisen innostunut meinki. Tuntuuhan se erilaiselta, kuin Riehan kanssa tehdessä, mutta kyllä se hyvänä päivänä on aika pätevä tokoilija. Harmi, kun en ilmoittanut sitä rotumestiksiin, pitäisi edes kerran vuodessa käydä kokeilemassa :). Onhan sillä sentään yhden vuoden rotumestaruuskin plakkarissa...

Uuden luokan hanskaamista

Tänään treenattiin kaukalossa, koska ei satanut vettä. Tälläiset syksyillat on aika kivoja!

Rieha treenasi seuraavasti:

Merkki ja ruutu: Ensin merkiltä lentävää palkkaa, tosi hyvä paikka ja asenne. Ruudussa oli ekalla kerralla pallo, sen jälkeen tein pari lähetystä ilman. Aivan priima meno! Sitten yksi liikkuroituna, tarkoituksena siedättää pois ennakointia ruudusta lähtöön. Hyvin tuli tämä ongelma esiin, sillä Rieha varasti ainakin kaksi kertaa. Samalla kun se korjattiin, niin alkoi jostain syystä hakemaan ruudussa merkkiä, eli loppuun korjasin paikkaa yhdellä näyttöruudulla. Sen jälkeen oli taas hyvä meno, tämä on niin Riehan lemppariliikkeitä.

Ohjattu: Merkki aivan priima, jee! Haettiin vasen. Käskyn saatuaan R mietti aivan hetken paikallaan ja skannasi ympäristöä ennen kuin lähti (kentällä oli paljon merkkejä ja ruutu oli myös paikallaan). Mietinnän jälkeen lähti kuitenkin hienosti vasemmalle ja kapula nousi juuri niin kuin pitikin. Luovutus hyvä, eli ei moitittavaa!

Zeta: M-I-S. Seuraaminen oli ok, hieman skannasi yhtä merkkiä. Mutta kaikki jäävät onnistuivat, näissä alkaa siis olla aika hyvä onnistumisprosentti! Itse treenasin taas kävelyä ja haastavaa on, varsinkin kun samalla joutuu pitämään mielessä järjestyksen. Saa nähdä, miten käy kokeessa...

Tauon jälkeen:

Luoksari: Kiertojen kautta stoppeja, koska maahanmeno on ollut hakusassa. Sitä se oli alkuun nytkin, mutta vahvistamisen kautta alkoi löytymään. Loppuun vielä liikkuroitu versio, stopit sujui, eikä ennakoinut. Hirveän hyvällä asenteella se tekee, olen kyllä niin tyytyväinen noihin stoppeihin!

Tunnari: Liikkuroituna. Aivan priima nuuskinta ja varma oman nosto. Luovutusasento hyvä, mutta sössin itse kapulan ottoa ja kapula tippui. Toki siinä on mukana myös sitä, että R ei ihan malta pitää loppuun saakka. Eli luovutuksiin malttia!

Kaukot: Superhäiriössä, eli "liikkuri" meni hyppimään Riehan eteen. Alkuun meinasi häntä heilua ihan väkisinkin hassulle tyypille, mutta tekemiseen ei vaikuttanut. Tehtiin kahden tai kolmen vaihdon seteissä, hyvin piti paikan ja sulki liikkurin pois.

Paikkaistuminen ja paikkamakuu: Näistäkin liikkuroidut versiot. Istuminen oli hyvä, oli ollut ryhdikkäästi koko ajan. Paikkamakuussa meni hyvin maihin, eikä reagoinut muiden käskyihin. Rauhallinen makuu ja perusasentoon nousu myös hyvä.

Eteenmeno: Loppuun oli vielä treenattava eteenmenoa. Ensin pari toistoa lelun kanssa, sitten yksi ilman ja loppuun vielä vahvistus lelulla. Hienosti pelasi! Ainoa ongelma, mikä tuntuu nyt olevan on se, että meinaa keulia seuruussa ennen lähetystä. Mutta ehkä se pk-puolella menee läpi?

Olen tosi tyytyväinen siihen, millä mallilla evl alkaa olemaan. Toivotaan, että kokeessa ohjaaja saa pidettyä päänsä kasassa (ja että kaukot sujuu), silloin oisi aivan realistiset mahikset ihan ykköseen.

Tuike ja Viima eivät olleet mukana, koska ne kävivät äitin ja siskon kanssa päiväreissulla mökillä. Siellä oli hyvä juosta ja hillua, pystykorvat arvostaa!

Mustat, eli Rieha ja Viima olivat liikuttavia, kun tapasivat yön erossa olon jälkeen. Kauheat painit piti laittaa pystyyn. Kuvasin pienen pätkän videota siitä, miten Rieha 2-vuotta koittaa edelleen käyttää pentukorttia Viimaan. Viimalla on siis luu, mutta Rieha on sitä mieltä, että kun tarpeeksi matelee, niin Viima ei voi suuttua, vaikka vähän luuta tavoittelee (meillä nuo luut on kuitenkin aika tarkasti pystykorvien mielestä niiden omaisuuta). Mutta kuten vierestä näkyy, jopa Tuike heltyy välillä kelpien viereen syömään luuta, samanlaista lähestymistapaa ei Rieha jostain syystä koskaan yritä pieneen valkoiseen...

Tuolla lailla ihan huomaamatta Rieha tykkää luikerella haluamiensa asioiden läheisyyteen. Oisiko ehkä vähän ovela kaveri?

Esineruudun älyköt

Aamulenkin ohessa talloin koirille esineruudun, sellaisen 15x40m kaistaleen. Hienosti oikein merkkasin ja jätin ruutuun kolme esinettä: vasempaan takakulmaan, keskelle taakse ja keskelle eteen.

Mulla oli siis mukana kaikki kolme ja lykkäsin ne puuhun kiinni odottelemaan. Yllättäen ne hieman lietsoivat toisiaan siinä täpinöissään. Otin Riehan eka ja herättelin ajatusta esineen etsinnästä heittämällä sille ensin yhtä esinettä, joka piti hakea. Tässä vaiheessa lupasi jo hyvää, kun R hillui tämän esineen kanssa kuin viimeistä päivää, puri ja heitteli sitä itselleen, ennen kuin toi. Ja tuodessakin heitti sen alkuun vaan minun jalkoihin ihan sillä meiningillä, että heitä, heitä... Huoh, treenattiin sitten luovutusta.

Sitten sinne ruutuun. Takareunan esine (kännykkäpussi) nousi nopeasti, mutta koska biletti taas sen kanssa ja mälläsi, niin päätin lähettää sen hakemaan vielä toisen. Sitten alkoi keepi soveltamaan. Se juoksi takareunaan ja pyöri siellä hulluna. Lopulta otti hajun, hyppäsi puuhun ja kiskaisi sieltä irti yhden pyykkipojalla kiinni olleen merkin. Ja sen se tietysti luovutti aivan priimasti... Aargh, ei tälläisiä, vaikka eihän tästä voi koiraa syyttää... On se vaan fiksu ja toimintakykyinen eliö...

Oli pakko laittaa se hakemaan vielä yksi, että saatiin jotain järkevää. Nyt nosti pitkän pyörinnän jälkeen etureunan esineen (muovinen saippuakuplapullo), jossa luovutus ok. Eli esineet nousee, mutta taas opin, että ei kannattaisi alkaa jankkaamaan, luovutukset treenataan erikseen jos niissä on ongelmaa.

Päästin mustat riehumaan keskenään ja Tuike sai vielä hakea esineitä, jotka heittelin ruutuun. Se oli niin pätevä, etsii niin tosissaan ja aivan täysillä. Se nosti minulle neljä esinettä niin hienosti!

Iltapäivästä tehtiin vielä tottista ja naapurien iloksi myös ammuttiin. Tosin pieni äänihän siitä kuuluu, ei edes sisälle kuulunut. Ensin seuruuta, oikein hieno ilme ja meno. Sitten paikkamakuuta, joka sujui jo aika hienosti. Ei yrittänytkään nousta ja mennä katsomaan äänen lähdettä ja makasi muutenkin levollisesti. Eli ei siihen vissiin tämän enempää treeniä tarvita, että saadaan paukkuärtyisä rauhoittumaan ;).

Lopuksi tehtiin vielä eteenmenoja, ensin lelun kanssa, mutta sitten otin vielä pari ilman lelua ja maahan-käskyn kanssa. Oikein hyvä meno, ilman leluakin juoksi hienosti eteen. Maahanmenoa joutuu vielä hiomaan, kaksoiskäskyllä meni maihin. Olen tosin tyytyväinen edistymiseen, tässä asiassa se fiksuus kieltämättä on vaan hyödyksi ;).

Peekoota

Aamupäivä vietettiin taas sienimetsässä. Melkein kaksi tuntia meni, ihan kauheasti ei tullut matkaa, mutta sieniä sitäkin enemmän. Ja koirilla oli kivaa, mustat riehui kuin viimeistä päivää!

Illasta Viihdekeskukselle saatiin mukava porukka kasaan, lisäksi kentällä treenasi joukko sakemannihmisiä ja päälle vielä pari rotikkaa, eli häiriötä riitti mukavasti.

Aloitettiin esineruudulla. Ei olla vähään aikaan tehty ja vielä pidempi aika on siitä, kun joku toinen on vienyt esineet. Riehalle laitettiin kolme esinettä, vasempaan takakulmaan, keskelle ja oikeaan etukulmaan. Näki kun esineiden viejä lähti, mutta sitten mentiin pois ja ei nähnyt mihin esineet laitettiin.

Tehtiin koemainen aloitus tuomarille ilmottautumisen kanssa. Hieman meinasi olla hankalaa, Riehalla oli aivan järkyttävä into mennä ruutuun. Tiukalla käskytyksellä sain sen pysymään hanskassa, eikä se koittanut singota ruutuun kuin kerran. Sitten kun sain lähettää, niin lähti kuin tykin suusta. Lähetin sen kohti takakulman esinettä ja sinnehän se upposi hienosti taakse asti. Näin, että otti selkeästi hajua esineestä ja pyöri siellä tosi paljon, mutta ei nostanut. Teki kuitenkin koko ajan töitä, niin annoin tehdä. Lopulta se juoksi takareunaa ja oikeaa laitaa pitkin etukulmaan, otti sieltä hajun etukulman esineestä ja toi sen vauhdilla. Luovutus oli ok.

Koetta varten pitää ehkä muutaman kerran vielä treenata. Ihan varmasti nostaa esineen sallitussa ajassa, mutta lähinnä pitää harjoitella omaa tekemistä, ilmottautumista ym., ettei vaan mene pieleen jostain tahattomasta jutusta. Ja ihan ehdottomasti pitää ottaa treeni, jossa se ei näe esineiden vientiä ollenkaan. Hyvin se kuitenkin tekee töitä ja motivaatio on kohdallaan.

Sitten siirryttiin tottistelemaan. Aloitin seuruukaaviolla ja samaan aikaan ammuttiin. Aika kiva ilme ja fiilis, eikä ampuminen haitannut ollenkaan, pikemminkin ehkä nosti itseään (ja ei, ei haukkunut :D). Enemmän tuotti vaikeuksia seuruuttaa sitä kohti esineruutua, oli ihan jännittyneenä saako vielä mennä sinne. Samaan syssyyn otettiin sitten vielä paikkamakuuta ammuttaessa. Tätä joutuu nyt treenaamaan. Rieha on kovasti sitä mieltä, että jotain siistiä tapahtuu. Ekalla laukauksella nousi ylös, josta torut ja takaisin maahan. Sen jälkeen vielä hieman nyki, mutta pysyi. Ei se varmaan muuta vaadi kuin selkeää menoa, kerrotaan että nouseminen ei ole missään nimessä sallittua ja sitten kun pysyy, niin superpalkka.

Pienen tauon jälkeen jatkettiin noudoilla. Hieman oli laiskaa menoa, se näkyi jo tasamaassa. Metrisellä aloitettiin matalammasta ja hyppäsi ok. Vinoeste oli hieno. Sitten korotettiin metristä ja alkoi ottamaan siitä ihan reippaasti tukea hypätessä. Laskettiin viimeiselle toistolle ihan kunnolla, että jäi oikea fiilis. En tiedä oliko se nyt jotenkin vähän poikki, kun ei jaksanut ponnata ihan kunnolla, vai onko vaan hiffannut, että esteestä voi ottaa tukea. Hyvä juttu kuitenkin se, että hyppää hienosti mennen tullen. Parin päivän miettimistauko varmasti ainakin tekee hyvää.

Pienen tauon jälkeen mentiin henkilöryhmään. Alkuun meno oli aika huonoa, R oli menossa ihan jonnekin muualle. Sitten kun otin kunnon lähestymisen suoran kautta, niin meno parani. Siitä vielä jäävät, luoksari ja eteenmeno, ihan ok menoa oli näissä.

Eipä se auta kuin treenailla. Eniten edelleen jännittää se, että sössin itse jotain...

Treenit ne vaan jatkuu

Eilen käytiin luonnetestireissun jälkeen vielä hallilla treenaamassa.

Tuike teki tokohommia. Treenattiin huvikseen pitkästä aikaa ohjattua noutoa ja meno oli aika pätevää. Sain lyhyessä treenissä sen merkkiä huomattavasti paremmaksi, ihan vaan laittamalla palkan merkin taakse ja kapulakin nousi hienosti. Hyppynoutoa tehtiin myös ja sehän on pikkukoiran bravuuri. Luoksetulossa muistuteltiin stoppeja ja seuruussa ilmettä. Sai mennä palkaksi putkea ja puomia ja kivaa oli. Lisäksi koitin opettaa sille uutta temppua, eli vilkuttamista ja ihan mukavasti se siinä edistyi.

Viiman kanssa jatkettiin treeniä, jossa on tarkoituksena vaan saada se tarjoamaan. Se oli taas tosi ahdistunut halliin menosta, mutta hetin kun pääsi halliin, niin ilme kirkastui. Edelleen uskon sen muistelevan kisatilannetta ja kun huomaa, että halli on tyhjä, niin homma on ok. Se sai siis vapaasti valita esteitä ja sai aina palkkaa kun teki jotain. Puomia se alkoi tarjoamaan tosi nopsaan, mutta sitten tuli taas pätkä, kun se vaan seisoi ja tuijotti minua. Pikkuhiljaa alkoi taas tarjoamaan, meni itsenäisesti pujotteluun ja teki ihan mahtavalla asenteella.

Erona muuten viime treeniin oli, että tänään se halusi mennä vaan pujottelua ja kontakteja, hypyt ja putket ei kiinnostaneet. Lopetettiin hienoon puomiin, superpalkka ja juosten ulos hallista ja kylläpä porokoiran häntä heilui :).

Riehan menossa ei näkynyt luonnetesti millään lailla ja niinhän sen pitää tervepäisellä koiralla ollakin. Tehtiin eka ihan muutama puomi muistutteluksi. Sitten siirryttiin pk-juttuihin. Tehtiin eka metristä, jonka korotin loppupeleissä täyteen mittaan. Menee hirmuisen hyvällä asenteella, eikä epäröi yhtään. Hieman meinasi ottaa tukea esteestä, mutta luulen menon paranevan, kun varmuutta tulee. Tässä vähän makua:



Hyppytreenin jälkeen tehtiin vielä hieman jääviä, seuruuta ja loppuun eteenmeno. Herkästi meinasi varastaa eteenmenopalkalle, mutta sain kuitenkin pysymään kuosissa. Eteen lähti hurjaa vauhtia ja ajatus on selkeästi oikeassa paikassa.

Oikein muksa treeni ja sen jälkeen käytiin vielä koko sakki lenkillä. Huvikseen kuvattu pätkä mustista ja niiden vaanimisleikeistä, Tuike komppaa toki mukana ;).



--------------------------

Tänään ajeltiin taasen Killerille ja vedettiin Raisan, Annan ja Hennan kanssa koemaista treeniä. Meillä oli oikein kehäkin valmiina, mahtavasta liikkurista puhumattakaan :). Muuten koemainen treeni, mutta palkkailin aina jossain välissä.

Ekassa setissä oli:

Ohjattu: Vähän oli vaikea ohjatun lähetys, koska ruutu sijaitsi merkin ja lähetyspaikan välissä n. 3m päässä oikealla. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin pyytänyt haettavaksi vasenta, mutta tietysti haettiin oikeaa. R teki hyvän merkin, mutta oikealle lähetyksestä palasi takaisin päin ja meni ruutuun. Siinä mietti hetken ja lähti kapuloille, mutta siinä vaiheessa sitten keskikapulalle. Ei voi syyttää koiraa, liian vaikea ja ehkä hieman epäreilukin oli tuo.

Kävin settien välissä tekemässä ohjatusta palauttelevan, eikä oikeassa ollut mitään ongelmaa, kun häiriöruutu poistettiin. Mahtista oli myös se, että se ei koittanut kertaakaan varastaa kapuloille ja teki aivan tosi hienoja merkkejä! Ja yksi kerta kapulanpalautustreeniä toimi heti, luovutukset oli hienoja.

Hyppynouto: Ihan ok nouto, metsku hieman kalisi hampaissa ja palautti osan matkaa ravilla. Hyvä luovutus ja pa.

Kaukot: Rieha keskittyi tosi hienosti. Kaikki vaihdot onnistuivat, mutta eteni ehkä 10cm. Etenemä tuli s-i ja s-m vaihdoissa. Mutta ei paha ollenkaan.

Tokassa setissä tehtiin:

Tunnari: Meni täysiä ja sen takia ehkä metrillä yli kapuloista. Palasi kuitenkin heti, nuuski todella hienosti ja nosti oman samantien. Palautusvauhti hyvä, mutta jäi patsastelemaan puoliksi sivuttain eteen kapula suussa. Vesku tuli silloin kentälle ja otti siitä vissiin hieman häiriötä. Harmi, muuten olisi ollut ihan sikahyvä tunari!

Luoksari: Maahanmenoon TRIPLAkäsky, murr. Pipsalla oli juoksu ja ilmeisesti jättöpaikalla oli Riehan makuun liikaa hajuja. Seisominen oli priima, maahanmenoon tarvitsi siihenkin tuplakäskyn. Loppu hieno!

Seuruu: Paljon parempi kuin viime koemaisessa, ei keulinut ollenkaan niin pahasti. Hidas kävely oli tosi hyvä, samoin normaali kävely. Juoksussa oli eniten ongelmaa. Plus sitten siinä, etten osannut taas kääntyä oikeaan suuntaan... Voihan köh, miten voi olla noin vaikeaa...

Ruutu: Sikahieno merkki ja sikahieno ruutuun meno. Ihan täyden kympin liike, ellei olisi varastanut sivulle liikkurin käskyllä. Seuraaminenkin oli ihan priima. Ei muuta kuin liikkuritreeniä!

Zeta: Eka jee, minä osasin kävellä ihan oikein!!! Toka jee, R teki tosi hyvää työtä!! Järkkä oli s-i-m ja kaikki sujuivat. Se myös seurasi hienosti, eikä merkit kiinnostaneet. Mahtista!

Loppuun otettiin vielä paikallaolot. Kumpikin meni oikein hyvin ja R oli rauhallinen ja varma.

Kokonaisuutena ältsin hyvä treeni. Nyt ei kaduta yhtään, että olen ilmoittanut meidät kokeeseen. Pakkohan se on joskus mennä starttaamaan ja mitä sitä turhia jännittämään. Se on kuitenkin eka kerta evl:ssä meille kummallekin, haetaan kokemusta, jos ei muuta!

Loppuun vielä kuva meidän häiritsevän vilkkaasta neitokaisesta kotimatkalla treeneistä. Ja joo, meillä on paku, jossa on koirille häkit takana, mutta kun toinen oli niin pätevä, niin sai jäädä lämpimään nukkumaan ;)

"Olen cool joka elää täysillä uskaltaa..." eli Rieha luonnetestissä

Eilen oli jännä päivä, kun suunnattiin Ylöjärvelle Riehan luonnetestiin. Halusin testata sen nuorena ja ikäähän sillä on nyt 2v3kk. Ehkä vanhempana olisi saatu iän mukana enemmän pisteitä jostain kohti, mutta näin näkee ainakin millainen se ehkä on ilman niin paljoa opittua käytöstä.

Tuomareina testissä toimivat Irene Puputti ja Marco Vuorisalo ja lisäksi paikalla oli tuomariharjoittelija.

Tulos tämän näköinen, sepostukset ja videot seuraa perässä. Itse olen aina sitä mieltä, että videosta saa eniten irti, mutta selostan kuitenkin myös omia fiiliksiä, lukekaa jos jaksatte näitä sekavia sepostuksia ;).

Toimintakyky +2 Hyvä
Terävyys +3 Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti -1a Häiritsevän vilkas
Kovuus +3 Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus + Paukkuärtyisä

yht. 145p. Hyväksytty



Tuomarien kommentit

Jouduttiin testikentälle vähän turhan äkkiä ja se aiheutti pientä paniikkia. Meitä ennen piti nimittäin olla vielä yksi koira, mutta tämä olikin jäänyt testistä pois. Tästä ei kuitenkaan saatu tietoa ja tästä syystä hain Riehan n. 3min ennen testin alkua eli käytännössä se tuli suoraan autosta, tunnin odottelun jälkeen. Oli muuten aikamoisesti täpinöissään ja homma käynnistyi reippaasti, kun se komensi minua sydämensä kyllyydestä. Koska kyllähän kentälle nyt jotain tekemään tullaan... Pienellä kävelylenkillä olisi ehkä saanut neitokaisen vähän paremmin hallintaan... Ärsytti, kun en saanut kieltää riehumisesta ja Rieha käytti heti tilaisuutta hyväkseen :D. Tuomari pitikin aika lyhyet puheet, kun yksi räyskää vieressä ja tekee leikkiinkutsuasentoja...

Leikkiminen sujui ok, keppi oli huippu ja pelasi hyvin, mutta irrotti kun tuomari löi keppiin. Sen jälkeen oli taas ihan geimeissä mukana, mutta ihan ei noin kovaan taisteluun lähtenyt.

Kelkalla oli tosi topakkana ja väisti vasta kun kelkka oli ehkä n. metrin päässä. Kelkka vedettiin aika reippaasti Riehaa kohti, yhdellekään minun koiralle ei aiemmin ole tehty noin kovaa painetta kelkalla. Meni nuuskimaan kelkkaa aika nopeasti, hyppi ja heilutti häntää. Sitten kun totesi, että tämä on nähty, niin ehti taas räksyttää ja eikun kohti uusia haasteita...

Hyökkäyksessä ei tuntunut aluksi olevan tosissaan ja minusta esitti enemmän leikkiinkutsua. Hyökkääjän tullessa lähemmäs se kuitenkin sanoi todella napakasti ja tosissaan, eikä missään vaiheessa väistänyt. Hyökkäyksen loputtua oli taas ihan kaveria. Luoksekutsuttaessa tuomari sanoi vaan, että otappa tuosta koppi :D.

Sateenvarjo ja tynnyri sujuivat hyvin, sateenvarjolle meni oikeastaan heti samantien. Rähinän kanssa se reagoi, mutta suuntasi kuitenkin oikein ja meni nopeasti katsomaan.

Pimeään huoneeseen Rieha tuli reippaasti ja tuomari heitti melkein saman tien jonkun kapulan lattialle. Sen jälkeen Rieha kävi  moikkaamassa tuomarit ja nenää käyttäen tuli ilman apuja minun luokseni.

Seinällä Rieha oli taas hyvin topakkana. Videolta näkyy, ettei väistä ennen kuin ihan lopussa. Tuomari hyökkäsi tosissaan ja vei hyökkäyksen aivan loppuun saakka, läiskäisten kunnolla kepillä seinää. Harmi, kun videolta ei näy tuomari ollenkaan, koiran reaktiot näkyy onneksi hyvin. Yleisöstä sanottiin, että Rieha oli päivän ensimmäinen koira, jolle hyökkäys vietiin loppuun.

Viimeisenä oli vuorossa laukaukset. R kiinnostui niistä ja olisi halunnut mennä katsomaan, seisoi hihnan varassa ja haukahteli. Se ei millään lailla pelännyt niitä, mutta reagoi niihin kuten kaikkeen muuhunkin, eli että siistiä ja mennään katsomaan. Noin se reagoi kaikkeen yllättävään, esim. jos pöydältä tippuu kasa kattiloita kovaa kolisten, niin Rieha on samantien paikalla tarkastamassa voiko niillä leikkiä...

Palautteessa Vuorisalo painotti että on harvinaista, että näin tempperamenttisella koiralla on noin hyvä toimintakyky. Rieha ehtii huomata kaiken ja se näkyi minusta hyvin siinä, että ihan selkeästi huomasi aina kun joku vaihtoi paikkaa, ampuja meni paikalleen, tuomari nurkan taakse jne. Mutta toimintakyky voittaa sillä tuon vilkkauden, eli silloin kun jotain tapahtuu, niin keskittyy ihan täysillä ja oikein. Väliajoilla se oli tuomarin mukaan Pain in the ass :D. Itse olen sitä mieltä, että +1 on tempperamentissa ehdottomasti Riehaa kuvaavampi, mutta tänään meni näin.

Muuten sanottiin, että se hakee toimintaa ja mitä enemmän, niin sitä parempi. Se ei myöskään missään vaiheessa jää muistelemaan mitään, eikä testi sen elämää järkyttänyt mihinkään suuntaan.

Laukauksista tuomari sanoi, että se ei edes välttämättä ole paukkuärtyisä, mutta täytyy tuomita sitä mitä näkee ja R haukkui paukkujen jälkeen. Tärkeintä on kuitenkin se, että se ei menetä toimintakykyään paukuista. Ja sen voi tulla meille tai treeneihin toteamaan kuka vaan, jos ei muuten usko ;). MH:n laukaukset kuvaavat minusta paremmin Riehan reaktiota, huomaa, mutta palautuu saman tien. Olen nähnyt aika monta laukauskokemattomaksi tuomittua, joiden reaktio on minusta paljon huolestuttavampi (häntä laskee, haetaan turvaa omistajasta), vaikka paperilla tämä tulos yhtä plussaa "huonompi" onkin.

Täytyy myöntää, että oli Riehan näköinen testi noin suurimmaksi osaksi. Se on vilkas, taistelutahtoinen, kova ja toimintakykyinen. Tuomarien kanssa olen kuitenkin eri mieltä siitä, että se olisi edes luonnetestitermein häiritsevän vilkas. Se keskittyy ihan täysillä kun jotain tapahtuu, kun häiritsevän vilkas ei minusta pysty keskittymään ollenkaan. Vilkkaus ei näy normielämässä häiritsevästi millään lailla ja Rieha osaa rauhoittua hienosti. Se ottaa lunkisti paikassa kuin paikassa ja sen kanssa ei todellakaan tarvitse missään ressata. Se on varmasti osaksi sen hyvää toimintakykyä, kuten tuomaritkin sanoivat, mutta minusta se ei vaan yksinkertaisesti ole niin vilkas. Testissä se ajatteli olevansa treeneissä tai kentällä ja sen takia oli valmis koko ajan hommiin ja kun hommia ei tullut, niin koitti niitä käskemällä saada aikaiseksi. Jollain lailla koen itse, että se on sen tietynlaista dominanssia yhdistettynä suureen haluun tehdä töitä.

Kokonaisuutena Riehan tulosa ei ole ehkä ihan tyypillisin kelpien tulos, mutta minusta mainio harrastuskoiran profiili. Tai ainakin omaan käteen tuollainen elämää täynnä oleva, rohkea eläin sopii kuin valettu. Se ei ole millään lailla pliisu, tai keskiverto, enemmänkin tulta ja tappuraa.

Testin jälkeen Rieha olisi halunnut radalle uudestaan. Luonnetesti oli varmasti sen mielestä yksi elämän hauskimmista kokemuksista, vaikka tekemistä olisi toki voinut olla enemmänkin ;). Se myös huvitti yleisöä kiipeämällä lelulaatikkoon ja viemällä leluja jokaiselle vuorolla heitettäväksi :D.

Ei paljon keepien päässä paina tälläiset testit, se on teflonii ja maailman paras pieni akka!

Päivitykset laahaa, treenit ei (pari videota myös)

Blogi on ollut minun mittapuulla hiljaiselolla, kun en ole moneen PÄIVÄÄN ehtinyt päivittämään ;). Otetaan siis parin päivän tapahtumat kiinni. Ja tätäkin päivitän kännykästä, eli ymmärtäkää jos kirjoitusvirheitä on normaaliakin enemmän..

Maanantaina jatkettiin pk- tottiksen parissa Viihdekeskuksella. Tajusin tässä muuten joku päivä, että tottikseen kuuluu myös tasamaanouto. Näin vahvalla pohjalla mennään :D. Piti sitten näön vuoksi ottaa yksi sellainen ennen esteille menoa. kaikki noudot sujuivat tosi hyvin. Metristä korotin pikkuhiljaa ja hienosti leiskautti korkeimmastakin yli. Vinoesteestä vain yksi toisto, koska se oli täydellinen.

Sitten hinkutin seuraamista ja samaan aikaan ammuttiin 9-millisellä. Korvat kääntyi, mutta muuten hieno meno. Kokeiltiin ampumista ekaa kertaa myös paikkamakuussa. Siinä oltiin hieman veitsenterällä, R oli sitä mieltä, että ampuminen on merkki jostain siististä ja silloin saa singota. Ei se noussut, mutta nyki samaan malliin kuin vaikka luoksarissa kovassa vireessä reagoidessaan liikkurin käskyihin. Itse myös jännäsin, jatkossa voisi ottaa ihan reippaan kieltämisen mukaan, jos nyityttää.

Loppuun tehtiin vielä jäävät, luoksari ja eteenmeno. Hyvä meno oli ja ehkä tuossa eteenmenossakin alkaa olla ajatusta.

Tiistaina oli vuorossa agitreenit, ratana tälläinen:

Alussa menin ottamaan vastaan 3-hypyn taakse ja Riehan piti suorittaa itsenäisesti ekat hypyt. Toimi hienosti. Siitä merkkaus ja samantein liikkeelle ja jonkinlaista ennakoivaa valssia neloselle. Eikä se mennyt kertaakaan takana olevaan putkeen!

Seuraavaan putkeen tuli hyvä irtoamissuora. Sen jälkeen olikin haastavin kohta. Taas piti olla rohkeasti merkkaamassa ja liikkumassa. Hieman meinasin olla aina myöhässä ja 12-hypyn takaaleikkaus ei ottanut onnistuakseen. 10 ja 11 meni vielä ok. Sitten luki herkästi edessä ollutta putkea ja laukkoi sinne. Eli tuollainen kääntyvä takaaleikkaus treeniin. Puomilla varasti kerran alastulon, sen jälkeen oli muuten ok.

Torstaina Riehalla olikin hieman erilainen treeni. Oltiin nimittäin mukana eräänlaisessa testissä, jossa Rieha sai etsiä esineitä rakennuksesta. Paikka oli sellainen teollisuushalli tai  -varasto. Rojua ja tavaraa riitti lattioilla ja katosta roikkuen, eli siinäkin mielessä hieman erilainen paikka. Myös lämpötila vaihteli tosi kuumasta viileämpään.

Ekassa osassa esine eli narupallo vietiin piloon käytävään, joka oli pimeä ja jossa oli sellaisia jenkkileffoista tuttuja koulukaappeja. Rieha lähetettiin tilaan yksin ja sen piti kiivetä portaat sinne päästäkseen. Tämä oli Riehasta kovin siistiä. Se veti ylös kovaa kyytiä ja pienen tohinan jälkeen tuli takaisin narupallon kera. Ei ainakaan jännittänyt :D.

Tokassa osuudessa mentiin eri huoneeseen ja narupallo piti heittää nurkkaan, jossa oli kaikenmoista romua. Romu ei juuri Riehaa hidastanut, meni reippaasti ja toi pallon.

Kolmannessa osuudessa oli taas etsintä, nyt niin, että olin itse mukana huoneessa. Rieha lähti hakemaan innoissaan ja minusta merkkasi yhden nurkan, missä oli joku iso kangas mytyssä. Ei kuitenkaan löytänyt palloa ja alkoi hieman turhautumaan. Tässä vaiheessa menin itse hieman tueksi ja uusintakäskyllä ja nurkan osoituksella kaivoi pallon esiin sieltä kankaan alta.

Ihan hauska kokemus oli tuo, ainakin näki, että Rieha ei arastele uusia, erikoisia paikkoja ollenkaan ja kykenee hyvin itsenäiseen työskentelyyn. Hieno!

Tänään vedettiin lenkin ja sienten keräyksen jälkeen kotipihatokot. Kuvasin pari videotakin. Tuike temppuili, teki seuruuta, noutoa, luoksetuloa ja tunnaria. Intoa oli ja paljon. Tuiken tunnari:



Rieha treenasi merkkiä kapulahäiriössä ja alkuun meinasi olla vaikeaa. Meno parani ja kun merkki sujui, niin uskalsin liittää siihen kapulan hakua. Ihan hyvin sujui sitten kun keskittyi. Nyt olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että tuo kapulan loppuun saakka, ettei opi odottamaan palkkaa lennosta. Tehtiin luovutuksia myös kiertojen kautta ja ne sujui sikahyvin. Tässä näistä pätkää:





Loppuun vielä kaukoja ja tunnari, kummassakin ok meno. Kaukoissa oli maltti hieman hakusassa, mutta tunnari oli hieno.

Viima säesti treeniä häkissä haukkuen ja oli rooliinsa tyytyväinen ;). Se sai tehdä pari temppua ja se kelpaa sille.

Koemaista, sukulaisia, agikisaa, maastoa... Eli kaikkea ja vähän päälle!

Perjantaina treenailtiin ekaa kertaa talvikaudella maneesissa. Anna ja Maarit olivat seurana ja päätin tehdä koemaisen treenin. Samalla saatiin videokuvaa.

Toisaalta treeni oli juuri sitä, mitä oli tarkoituskin, eli näin missä liikkeissä on tekemistä. Toisaalta, tämän jälkeen kiitin onneani, etten ole ilmoittanut Riehaa lähiviikoille kokeeseen. Se oli nimittäin ihan irti. Maneesi oli pitkästä aikaa Riehasta ihan superihana paikka ja se nosti virettä. Se bongaili merkkejä ja oli ihan liekeissä. Lisäksi se tuli taas lepotauon jälkeen suoraan autosta kehään, mikä ei edellenkään ole ideaalitilanne. Koemaista odottelua on aika vaikea järjestää, kun muillakin on aikataulut ja kiire kotiin.

Laitan esille ne videot, mitä kehtaan :D.

Seuraaminen: En tykännyt yhtään. Tosi levotonta, Rieha ehti tehdä jos jonkinmoista. Pää tippuili, pomppi vasten, nojasi... Matkan varrella olleet merkit meinasivat varastaa huomiota ja käännökset oli tosi huonoja. Oma kävely oli sekin tosi surkeaa, maneesin pohja on tosi pehmeä ja siinä oli jotenkin vaikea taas askeltaa. Plus, että taas jotenkin jännitin ja mm. tein heti alkuun käännöksen väärän suuntaan. Ei hyvä suoritus, kummaltakaan.

Zeta: Seuraaminen oli hinasen parempaa, mutta ei parasta. Liikkeet onnistuivat sen sijaan hyvin ja osasin itse kävellä ihan oikein! Edelleen meinasi törpöt kiinnostaa.

Luoksari: Jättö hyvä. Ekan pätkän vauhti erinomainen, samoin stoppi, ihan prikulleen siinä, missä kuuluikin. Seuraavaan pätkään lähti oikein ruopaisten. Maahanmenon teki pompun kautta, eli hieman olisi voinut olla napakampi. Eteen tuli vinoon. Lopussa tulikin sellainen sävellys, ettei ikinä. Annoin sivulle- käskyn ja Rieha sinkoaa lähellä olleelle merkille, kiertää sen ja tulee sieltä sivulle aivan onnesta soikeana pomppien. Kyllä muuten nauratti katsojia ja Riesku oli niin iloinen tälläisestä hauskasta lisämausteesta...

Merkki ja ruutu: Ei katsonut merkkiä, vain ruutua. Sinnehän se sitten koitti kirmata ja karjaisin kerran EI, josta sinkosi ihan omatoimisesti merkille hyvään paikkaan. Ruutuun täysiä, hieman oikeaan laitaan. Hyvät stopit. Seuruuseen tulo myös rivakka ja hyvä. Merkin ignooraus oli siis ainut ongelma, ei vaan malttanut kuunnella.

Ohjattu (oikea): Se merkki, se merkki. Ei huomioinut sitä ollenkaan. Koko liike oli todella kaunista kuultavaa, karjun koiralle EItä ja se sinkoilee kapuloilla. Loppupeleissä otin sen takaisin sivulle ja lähetin uudestaan. Nyt löytyi jopa merkki, mutta jouduin taas kerran karjaisemaan EI, kun oli menossa vasemmalle. Sen jälkeen nousi oikea ihan hyvin. Jotta katastrofi olisi täydellinen, niin R juoksi kapulan kanssa puoleenväliin, tiputti sen ja jäi siihen heiluttamaan häntää. Olen nimittäin palkannut sitä varmaan viimeiset 20 treeniä lennosta ja nyt kun ei tullutkaan narupalloa, niin keepiehän aivan paheksui. Siinä sitten tuijotettiin toisiamme hetken, kunnes se nosti kapulan ja toi. Huhhuijaa... onneksi nyt näkee mitä treenataan! Kuuntelu on ainakin teema nro yksi...

Tunnari: Mulla alkoi olemaan tatti otsassa ja sanoin sille jo aika rumasti, kun meinasi lähdössä nuuskia. Onneksi muuten tunnari oli perushyvää menoa. Tiputti oman kerran varmistellakseen vielä paria muuta kapulaa, mutta sen jälkeen toi hienosti laukalla. Pikkaisen pyöräytti kapulaa, mutta luovutus oli ok.

Kaukot: Nämä oli kyllä ihan persiistä. Näin, että liikkui, tuli varmaan 30cm. Ärsyttävää, se on ollut treeneissä etupalkan kanssa niin hyvä. Seisomiseen myös kaksoiskäsky.

Tässä ajatuksia, mitä pitää tehdä:

• koemaista enemmän!
• kentälle valmiiksi kaikki merkit ja ruudut, niiden ympärillä pyörimistä paljon, ne on Riehasta nyt ihan liian ihania
• toisaalta taas merkkiä pitää vahvistaa edelleen vrt. ruutu ja kapulat
• seuruu pitää saada tasaisemmaksi, siihen ainakin varmuus tehdä noiden kivojen juttujen ympärillä ja niistä huolimatta
• oma kävelu seuruussa nyt johonkin järkevään kuosiin, erityisesti hidas kävely tuntuu vaikealta, enkä oikein tiedä missä rytmissä sitä tekisin

Merkkitreeniä tehtiinkin heti, tässä siitä mallia. Kyllä se kuuntelu sieltä tulee. Hirveästi kovasti se yrittää ja häntä heiluu :). Asennetta ei siis ainakaan puutu.

----------------------------------

Lauantaina meillä oli hauska päivä, kun saatiin kyläilemään Riehan puolisisko Moska 9kk, omistajansa Katin kanssa. Käytiin lenkilllä Halssilan metsissä, sieltä pari kuvaa. Kaikkien kuvien oikeuden Kati Kuuttila.

Riehasta Moska oli alkuun vähän ällö kakara, sen ehkä huomaa ilmeistä ;)?

Sitten alkoi pikkuhiljaa löytyä yhteinen sävel. Moska oli ihana pomppukoira!

Rieha opetti Moskalle keppien saloja, sitä ei haitannut ollenkaan jakaa noita aarteita

Tyttöset pääsivät vielä poseeraamaan ja aika kauniita, virtaviivaisia kelpejä ovat!

Hirveästi oli tytöissä samaa luonteen puolesta, vaikka ulkonäöllisesti aika paljon eroa olikin. Riehan ilme tulee tosi voimakkaasti isän puolelta, Moska on enemmän sellainen äippä-Lahjan näköinen. Hirveän vauhdikas ja iloinen paketti oli sekin! Luonteensa puolesta nämä on kyllä niin minun mieleen, ihan loistavia! Riehasta Moska oli ihan mukava, kunhan pysyi kaukana sen herkuista, siinä vaiheessa alkoi isosiskon hermoa kiristämään.

Lenkin jälkeen Rieha pääsi juoksemaan JATtilaan yhden 1-luokan agiradan, josta ei jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. Ei paljon näkynyt vauhdissa tai hallinnassa tuo edeltävä lenkkeily... Hylky tuli kolmannelta esteeltä, kun se kävi törkkäämässä pään pujotteluun putken sijaan. No, tulipahan taas testattua sitäkin.

Päivän päätteeksi treenailtiin vielä vähän tokoa Killerillä ja Kati ikuisti siitä tälläisen äksönkuvan. Ihana kitakoira, rakkaan narupallonsa kanssa. Tosin sen tissit on tässä ihan kauhean näköiset. No, onneksi ei eloon vaikuta millään lailla :).

 Kiitos Katille kuvista ja kivasta seurasta!

 --------------------------

Tänään vietettiin sitten pk-painotteinen päivä. Ajeltiin ensin Viihdekeskukselle tottistelemaan. Heitettiin koko sakki ensin lenkki metsässä ja sitten siirryttiin esteille.

Metristä alettiin korottamaan pikkuhiljaa. Taidettiin päästä aikalailla sinne täyteen korkeuteen, ekaa kertaa. Rieha ei epäröi yhtään ja menee sikahyvällä asenteella. Ihan korkeimassa se hieman hipaisi estettä, mutta luulen, että se oli lähinnä ekan kerran tuoma yllätys. Kapula pysyy suussa tiukasti, itse asiassa tuntuu, että se rakastaa isoa pk-kapulaa. On se vaan hitsin pätevä!

Vinoesteellä haastavaksi homman tekee se oma heittäminen. Vinot heitot on tässä Riehalle vielä haastavia ja sen takia meinasi ekalla kerralla kiertää, kun näki kapulan suoraan sivusta. Uusi heitto suorempaan ja meni ongelmitta yli, mutta takaisin koitti kiertää. Kolmannella kerralla paluuseen apukäsky ja neljäs toisto menikin sitten täydellisesti.

Sitten siirryttiin tekemään erinäistä seuruuta ja leikkiä, samalla ammuttiin. Rieha kiinnostuu laukauksista sen verran, että mieluusti haluaisi mennä katsomaan. Mutta kun leikki ja erityisesti silloin kun seuruutti, niin ei tehnyt muuta kuin vähän käänsi korvia. Veti iloisella ilmeellä ja häntä ylhäällä, hyvä niin! Tuskinpä tämä tuottaa ongelmia jatkossakaan.

Sitten ajeltiin metsään viestitreeneihin. Vesku jäi Raisan kanssa A-pisteelle, mie vein Naakan ja Riehan metsään. Olipa taas aikamoista tarpomista, jotenkin ne aina onnistui menemään eri puolilta puita ja hihnat oli solmussa. Päälle satoi tietysti vettä ja maasto oli paikoin hyvin hankalaa. No, tulipahan tarvottua :D.

Sain ekalle matkalle pituuttu 850m. Ja maasto oli tosiaan hyvin haastavaa. Alku oli ihan ok metsää, sitten tuli tiheää metsää ja lopussa järjetöntä kivikkoa. Lisäksi matkalla taisi olla 3 isomman polun ylitystä, eli ei todellakaan mikään helpoin treeni.

Naakka lähti eka ja Rieha perään. Kumpikin lähti ok. Vähän ajan päästä Raisa soittaa, että koiria ei näy. Siitä melkein saman tien näin, kun Rieha palasi n. 50m päähän, sellaisen tosi ison kiven päälle seisomaan. Se ei tehnyt siellä muuta, kuin katsoi minua. Oli hiljaa ja hetken katsottuaan se lähti itse. Vähän ajan päästä tulee soitto, että kumpikin koira tuli. Jossain ne kuitenkin oli matkalla olleet. Vähän mietin sitä, että oisiko Rieha saanut Naakan kiinni ja sen takia palannut hetkeksi. Maastossa oli myös maastopyöräilijöitä ja he kertoivat nähneensä Riehan juoksemassa täysiä. No, ei pysty tietämään mitä matkalla sattui, pääasia, että kumpikin juoksi.

Toka matka helpotettiin reilusti ja palasin itse vaihteeksi lähemmäs. Samalla koirille odottelutreeniä. Kumpikin koira taisi olla aika yllättyneitä siitä, että olinkin lähempänä. Rieha juoksi tänne päin hienosti ja Vesku pääsi treenaamaan lähetystä. Siihen oli hyvä päättää treeni!

Viesti on kyllä pirun haastava ja jännä laji. Kuvittelin joskus, että sen treenaaminen on ihan helppoa, mutta kyllä se vaatii koiralta aika paljon. Yksin juokseminen, vieraassa maastossa, ilman omistajan tukea, ei välttämättä ole joka koiran hommaa. Siihen nähden olen tosi tyytyväinen Riehan kehitykseen tässä lajissa, ei nimittäin ole ihan mikään helpoin pala kakkua kaikkinen muuttuvine tekijöineen.

Zen-kävelyn vaikeus ja viikon muut kuulumiset

Meillä on ollut tällä viikolla sienestysviikko. Koiratkin on alkaneet viihtymään sienessä paremmin, Viima ja Rieha juoksevat keskenään ja Tuike syö marjoja. Koitin sille tänään opettaa suppiksien etsimistä, verestetään vanhoja kanttarellikoiran taitoja. Nyt on onneksi ollut kuivempaa, sillä yhtenä oikein sateisena päivänä ne oikein arvostaneet paikallaan kykkimistä. Riehakin veti mättäälle sellaiselle kerälle, ettei nenänpäätäkään näkynyt. Kuivemmalla säällä taitaa olla kivempaa jokaisella :).

Tiistaina oltiin oman ryhmän agitreeneissä.  Rata oli tälläinen:

Alussa menin ottamaan Riehaa vastaan ihan reilusti putken taakse, siltikin sai pitää kiirusta, että ehdin merkkaamaan ja niistämään sitä 3-hypylle. Pitäisi olla vaan rohkea ja liikkua heti. Niistossa R ei myöskään jarruttanut kovinkaan tehokkaasti, eli hypyt oli herkästi aika pitkiä.

4-hypylle irtosi hienosti ja 5-hypylle tuli päällejuoksu, joka pelasi hyvin. Putken jälkeen haaste oli siinä, miten sain Riehan hypylle, kun se näki puomin edessä. En voinut olla yhtään siivekkeen kohdalla, vaan pikemminkin riman puolessa välissä ja tiukkaa haltuun ottoa vaan, että sain kiertoon ja niistolla yli. Siihen sitten saksalainen ja puomille. Väne katsoi ylösmenolle osumista ohjurin kanssa ja kyllähän se sinne osuu, mutta aika ylös. Muuten puomi ok.

9-12 pätkässä tuli taas esiin se Riehan irtoavuus. Se lähtee 10-hypylle niin lujaa, että jos yhtään saatan sitä liian pitkälle, niin huh, mitä kaarroksia. Tässä taas peräänkuulutettiin sitä rohkeutta, pitäisi heti liikkua (mahdollisesti jopa vastakäännöllä), että se kääntyy. Muuten pätkä oli hyvä ja pujottelun löysi hienosti.

Tänään treenattiin Annan kanssa Vihtavuoressa tokoa. Riehan vire oli aika kova, vähän liiankin. Toisaalta, kokeessa sen kanssa kuitenkin tekee aina jotain ennen kehään menoa ja vire tasaantuu. Nyt oltiin lämpätty ja R odotteli autossa sen aikaa kun Pipsa teki ja sitten suoraan autosta hommiin. Keulii, keulii, kun on vaan niin hauskaa!

Zeta: Meinasin, että ei tarvita törppöjä, mutta onneksi Anna ne laittoi. Huomattiin nimittäin, että koira teki hyvää työtä, mutta ohjaaja nollasi liikkeen n. kolmessa eri kohdassa, koska ei vaan osannut kävellä zetaa oikein... Ensinnäkin unohdin järjestyksen (i-m-s). Sitten kiersin ekan törpön koiran kanssa väärältä puolelta. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, käännyin viimeiselle suoralle oikealle, kun olisi pitänyt mennä vasemmalle... Eli ohjaajan kävelytreeni nyt työn alle!! R teki hyvät liikkeet, toki sen seuraaminen oli keulivaa, koska vire oli tosiaan aika kova. Mutta hyvin erotteli ja kesti takaakierrot. Eli ei ehkä kannattaisi itse nollata liikettä...

Merkki&ruutu: Merkki aivan kympin suoritus. Ruudussa oli lätkä ja paikka hieno. Hyvä!

Ohjattu: Haettiin oikeaa. Ja se vire, se vire. R ei kuunnellut ollenkaan, meinasi varastaa kapuloille pariin otteeseen, komensi ja oli aika irti. Onneksi se tottelee aika hyvin stoppikäskyjä, eli kokeessa saa tarvittaessa sillä pelastettua. Mutta jouduttiin siis eka vahvistamaan merkkiä. Tein häiriötreeniä, eli heittelin kapuloita ympärille ja merkille oli mentävä. Onneksi alkoi kuuntelemaan. Sitten kun merkki sujui, niin malttoi kuunnella noutokäskyäkin ja oikea nousi hyvin.

Kaukot: i-s-i ja palkka. Hieno, liikkuri ei häirinnyt ja paikka pysyi.

Tunnari: Muuten koemainen, mutta kapuloiden joukossa namia. Hyvä ja varma nuuskiminen ja nosto. Luovutus olisi voinut olla hinasen tiiviimpi. Pa hyvä. Eli aikasta kivasti.

Paikkaistuminen&makuu: Nellin kanssa. Hyvin istui, tosin jossain vaiheessa puri itseään tassusta. Sitä lukuunottamatta hyvä istuminen, eikä haitannut vaikka kaveri vieressä meni maihin useamman kerran. Paikkamakuu oli tosi hieno, valpas ja hyvä, vaikka häiriötä oli haukkuvien koirien toimesta paljon. Nämä on kuosissa ja vaikka vire olisikin kova, niin näissä se ei näy. Erona ehkä se, että en ole vieressä, niin ei voi komentaa minua.

Olen muuten ollut viime fyssarikäynnin jälkeen oikeasti reipas koirien venyttelyjen ja jumppien kanssa. Tuntuu, että itsekin alkaa huomata eroja käsiteltäessä. Tuikella on meidän porukan huonoimmat syvät lihkaset ja kesän jumppalaiskuus näkyy siinä enite. Toki se on nyt taas kehittynyt. Viima on on oma varma itsensä, se on vissiin vaan rakenteltaan sellainen, että ei juuri jumita ja lihakset on kunnossa. Ja toisaalta se ei taas riehu niin paljon, kuin Rieha, jonka pienet jumit johtuvat siitä ainaisesta kaahotuksesta. Lauantaina Tuike ja Rieha pääsevät ammattilaisen käsittelyyn, kun Piira tulee Jyväskylään.

Viikon aloitus

Rieha on kuulemma uusimman SBCAK:n lehden kansikuvatyttö. Itse en ole vielä päässyt lehteä näkemään, mutta onhan siinä missiainesta!

Treeniviikko aloitettiin Vihtavuoressa ja saatiin mukavasti liikkurointiapua uusilta ihmisiltä. Riehan setti oli tälläinen:

Merkki&ruutu: Aikasta hirmuisen hieno meno. Merkki täydellinen, jos jotain olisi voinut parantaa, niin ruudussa olisi voinut olla 30cm keskemmällä. Ensi kerralla voisi laittaa ruutuun palkan tai lätkän valmiiksi.

Ohjattu: Haettiin vasenta. En edes älynnyt, että tein koiralle aikamoisen källin, eli jätin ruudun paikalleen ja sehän oli melkeinpä suoraan siellä vasemmalla merkistä katsoen. Tämä hieman hämmensi Riehaa, ekalla kerralla se kävi ruudussa, lähti sieltä itse kapuloille, mutta meni sitten keskimmäiselle. Uusinnassa lähti jo paremmin ja vasuri nousi. Viimeiseen toistoon otin sitten ruudun pois, että sai varmasti onnistuneen fiiliksen. Vasen nousi hienosti. Toisaalta, ei paha treeni, joutui hieman miettimään, mutta ratkaisi asian itse. Voihan joskus kokeessakin olla huono kehäsuunnitelma.

Zeta: Hih, Rieha tiesi heti, mitä tehdään ja tarjosi oma-aloitteisesti jääviä. Jos nyt kuitenkin odotettaisiin käskyä... Kunhan taas malttoi seurata, niin jäävät sujui hienosti. Järkkä oli i-m-s.

Luoksari: Kiertojen kautta stoppeja, sai keepie juosta kieli poskella ja oli niin kivaa. Stopit oli hyviä, samoin eteentulot. Mainiota.

Kaukot: Extra-liikkurihäiriöllä höystettynä. Hitsin tyytyväinen olin menoon, ei yhtään väärää vaihtoa, tahi ennakointia. Jalatkin pysyi kohtuullisen hyvin paikallaan. Matkaa olen saanut kasvatettua kivasti ja mennään ihan evl:n mitoissa.

Tuike teki rallya ja oli aika pätevä. Se pääsi treenin jälkeen moikkaamaan pientä schipperke-poikaa. Sen parhaat kaverit oli sipukoita, kun se oli pentu ja ajattelin, että josko se muistaisi asian. No, pikkupoika ei ihan niin Tuiken mieleen ollut, nuuskivat toisensa kohteliaasti, mutta sen jälkeen T oli sitä mieltä, että parempi kun ei liikaa lähentele. Parin kerran jälkeen voisi vaikka tullakin kavereita, mutta ihan näin nopeasti Tuike ei lämpene.