Synttärisankarin treenit

Rieha täytti tällä viikolla 6 vuotta. Edelleen jaksan aina ihmetellä miten mahtavan koiran sain. Riehan kanssa olen kyllä saanut kokea niin mahtavia hetkiä koiraharrastuksissa ettei tosikaan. Se on minun luottokoira, pieni tehopakkaus. Tästä lähdettiin, kun se kotiin saapui. Voiko enää söpömpää olla!

Viime lauantaina meillä oli SM-kisatreeni kisatokoryhmän järjestämänä. Paikkana SM-kisojen nurmikko, johon rakenettiin neljä kehää. Hienosti homma pyöri ja jokainen koirakko sai varmasti hyvää häiriötreeniä.

Aloitettiin paikallaoloilla. Istui hyvin, en tosi nähnyt liikkuiko tassut. Maihin nopeasti ja luoksetulo hyvä. Ei moitittavaa tässä siis. Rieha meni hetkeksi tauolle ja liikkuroin tässä välissä pari evl:n koirakkoa.

Yksittäisinä liikkeinä tehtiin ensin toisessa kehässä luoksetulo ja hässäkkä. Luoksetulo oli Riehaksi huono, stoppi valui ihan liikaa. Maihin meni hyvin ja loppu oli ok. Stoppeja ei olla nyt juuri treenattu ja se näkyi heti. Lisäksi näki, että märkä nurmikko vaikeutti menoa ja sivulle tullessa liukasteli kyllä selkeästi- Hässäkässä kiertoon meno oli vähän mutkaista, eikä istunut. Loppu oli ok. Vahvistin heti perään kiertoa ja istumista pariin otteeseen, meno parani onneksi.

Toisessa kehässä tehtiin ruutu, zeta ja ohjattu. Eteenmeno ei onnistunut ruudussa. Lähti kyllä, mutta sen verran vinoon, ettei osunut ympyrään. En tiedä katseliko takana olevan kehän merkkejä, vai mitä. Loppuosa oli onneksi kunnossa. Treenasin tätäkin lopuksi lisää ja vähän meinasi olla haastavaa. En päässyt kunnolla palkkaamaan lentävällä palkalla toisen kehän takia ja Riehan suunta oli herkästi vähän liian vinoon. Se auttoi, kun vaihdoin lähetyssuuntaa. Eli onneksi saatiin ihan onnistumisiakin.

Zetassa jäävät onnistui, mutta seuraamisesta piti muistutella. Ohjatussa ei ollut ongelmia, vaikka kapulat ei nurtsilla kauhean hyvin näkyneetkään.

Hyvä treeni. Ei me ihan täydessä terässä olla, eikä varmaan olla SM-kisassakaan. Ei vaan ehdi treenata niin paljoa. Mutta onhan se oman kylän kisoihin lähdettävä, vaikka tulos tuskin mikään huikea onkaan.

Keskiviikkona käytiin taas vepeilemässä. Veneestä hyppy perinteiseen tapaan erinomainen. Vientikin onnistui tällä kertaa aika lailla täydellisesti, eikä Rieha yrittänyt tiputtaa esinettä ennen sen ottamista. Kolmantena liikkeenä päästin tekemään hukkuvan pelastamista ja se olikin vähän haastavaa. Hukkuva ei ekalla kerralla tajunnut lopettaa käsien heiluttelua ajoissa ja se oli Riehasta vähän kummaa. Meinasi jo uida rantaan, mutta apparin kutsusta kääntyi takaisin ja hukkuva saatiin rantaan. Vahvistettiin hukkuvan luokse menoa vielä toisella kierroksella. Lähteminen on nyt selkeästi epävarmempaa, kun hukkuvalla ei ole kädessään mitään. Pitää vielä harkita ovatko valjaat kuitenkaan se meidän juttu.

Kivimäen Riitan toko-opit ja lisää vepeä

Viime viikon perjantaina kisatokoryhmän treeneissä keskityttiin taas viime kokeen ongelmiin. Vahvistettiin zetassa istumista, hässäkässä häiriöitä, paikkaistumista ja seuraamista. Ihan mukavia fiiliksiä saatiin ja treeni meni kivasti. Paikkaistumisessa kaveri houkutteli Riehaa maahan ja se meni ihan helppoon. Liian helppoa treeniä taas alla ja silloin hommassa ei ihan ole koko ajatus mukana. Mutta mukavasti sain muistuteltua mitä istumisessa kuuluu tehdä: ajatella istumista, ei vaan hengailla.

Sunnuntaina käytiin Kivimäen Riitan toko-opeissa. Seuraaminen on taas (vai edelleen) se meidän isoin ongelma, joten lähdettiin sitä katsomaan. Rieha esittelikin hienon, vallattoman koemaisen seuruun. Se oli jopa normaaliakin enemmän vireessä, kun muutaman kymmenen metrin päässä potkittiin jalkapalloa ja sehän oli ihan supersiistiä. Eli saatiin edistämistä, komentamista ja painamista. Siitähän olikin sitten mielenkiintoista lähteä...

Riitan kanssa lähdettiin miettimään millä Riehan saisi itse tarjoamaan rauhallisempaa mielentilaa ja keskittymään. Kyllähän minä sen saan kieltämällä kuosiin, mutta kun kokeessa ei voi kieltää ja Rieha tietää sen. Kierroksethan siitä nousee. Lisäksi Rieha on niin ahne, että palkan toivoissa se ehtii tekemään vaikka mitä. Päädyttiin miettimään luopumista. Sen kautta Rieha oppisi itse keskittymään ja sitä voisi käyttää hyväksi, kun haluan sen skarppaavan. Ja tässä Riitta teki myös eron siihen häiriöistä luopumistreeniin, mitä ollaan aiemmin tehty, eli koiraa ei ta reagoimisesta. Sen on vaan itse tarjottava ja palkan kautta opittava luopumisen hyöty. Aika peruskauraa siis sheippauksen kantilta. Ostin ajatuksen tuosta aika hyvin, varsinkin kun Riitta selitti miten sitä hyödyntää omille koirilleen.

Eli treenin alle meille ihan perus luopumistreenit nameista ja leluista. Sitten liitetään se seuraamiseen. Muuten minun pitäisi muistaa pitää kiinni omasta kriteeristä. Vaikka Riitta sen aika hankalaa sanoikin olevan, Rieha kun tekee niin nopeasti korjausliikkeitä. Luopumisen kautta tapahtuva keskittyminen voisi kuitenkin auttaa tähänkin. Katsellaan, miten lähtee sujumaan. Ainakin pienissä kotitreeneissä tässä viikon aikana on saatu jo ihan positiivisia ajatuksia esiin.

Seuraamisen lisäksi katsottiin merkin kiertoa. Siihen toivoin Riehalle lisää tiiviyttä. Se kiertää läheltä merkkiä, mutta merkin takana kaarros kasvaa. Tähän otettiin avuksi ihan ohjurit, joiden välistä Riehan on mentävä. Riitta sanoi käyttävänsä ohjureina ihan kapuloita, koska kokeessakin koiran on mentävä kapuloiden välistä, niin ne ovcat hyvä muistutus. Ja ohjureita pitäisi käyttää melkeinpä joka treenissa. Testattiin ja nopeasti Rieha niiden idean tajusi, otetaan siis tämäkin käyttöön.

Riitan koulutus oli mielenkiintoinen. Ajatukset oli hieman erilaisia, kuin mitä olemme yleensä koulutuksissa saaneet. Tykkäsin Riitan positiivisesta lähestymisestä koulutukseen.

Keskiviikkona päästiin taas vepeilemään oman porukan kanssa. Tehtiin taas soven liikkeet hukkuvaa lukuunottamatta. Veneestä hyppy sujui, samoin veneen haku oli hieno. Viennissä Rieha irrotti pikkaisen liian aikaisin, mutta nosti kehoituksesta esineen takaisin ja luovutti sitten hyvin. Vieläkin sillä on vähän liikaa mielessä lentävä palkka ja varsinkin vieraan kanssa kannattaa kokeilla onneaan. Tässä on vaan otettava tiukka linja ja treenattava myös kuivalla maalla luovutusta varmaksi.

Vepetreenipäivä

Lauantaina päästiin osallistumaan vepetreenipäivään Uuraisilla. Päästiin tekemään kaikki soven liikkeet. Koekunto ei kovi kaukana ole näiden treenien perusteella :). Oli kiva testata myös erilaista rantaa, eikä se tuottanut Riehalle vaikeuksia. Äkkisyvä ranta hitaasti syvenevän sijaan jopa helpotti hommaa, koska ravistelemaan ei pystynyt vasta kuin rannalla.

Veneestä hyppy tehtiin kisamatkasta, eikä siinä ollut ongelmia. Esineen viennistä otin yhden kuivan maan treenin vieraan kanssa ja se sujui hyvin. Päätin siis, että alusta saakka Rieha vie esineen jollekin muulle, koska avoimessa luokassa se tulee kuitenkin eteen. Sitten testattiin samaa vedessä ja nyt veneessä ollut ihminen oli ihan vieras. Palkaksi tällä kertaa vain nakkia, ettei vahingossakaan innostu heittämisestä ja yritä tiputtaa esinettä liian ajoissa. Tämä tuntui toimivan todella hyvin ja yhdellä kerralla saatiin koemainen suoritus hienosti purkkiin.

Veneen haku tehtiin myös täydestä matkasta. Leikitin ensin vähän köydellä ja sitten menoksi. Tämäkään ei tuottanut ongelmia ja Rieha haki veneen ihan koeohjeen mukaisesti.

Viimeisenä päästiin treenaamaan hukkuvan pelastamista. Tätä ollaan tehty ehdottomasti vähiten eli lähdettiin tekemään kohtuu lyhyestä matkasta. Tehtiin eka kierros niin, että Rieha tarttui hukkuvan kädessä olleeseen patukkaan. Se kyllä kiskoi, mutta asento meni jotenkin oudoksi ja vähän ihmetteli perässä roikkuvaa ihmistä. Kokemuksen puute näkyi.

Toiselle kierrokselle päätettiin testata valjaita, kun sellaiset sattuivat mukana olemaan. Hukkuvalle nakki palkaksi luoksetulosta. Ensimmäisellä kerralla Rieha oli valjaista hieman ihmeissään ja hukkuvan kohdalla yritti tarttua itse selässään olleeseen kahvaan. Jotainhan sieltä kuului hakea ;) Toisella kerralla jätti kahvat rauhaan. Pääasia, eli hukkuva saatiin myös pelastettua kummallakin kerralla.

Nyt pitääkin testailla, että kumpaa tapaa aletaan käyttämään. Uskon, että saan sille kummatkin tavat opetettua, mutta kumpi sitten on järkevämpi. Valjaiden kanssa painopiste on ehkä vähän mukavampi, kun paino ei tule niskoihin. Toivottavasti nyt vaan päästää treenaamaan myös tätä liikettä vähän enemmän, silloin sen myös saa nopeasti kasaan.

Tosi mukavat treenit ja paljon onnistumisia. Soven ja alokasluokan liikkeet alkavat olla hyvällä mallilla. Rieha tuntuu olevan lajista ihan liekeissä ja veto rantaan on kova, kun tajuaa mistä on kyse.

Kiitos kanssatreenaajille avusta ja Riitta-Liisalle kuvista!

Tokot ja toinen vepeily

Viime perjantaina käytiin kisatokoryhmän treeneissä. Hassusti (hehee) meidän treenissä näkyi aika lailla samat virheet kuin kokeessakin. Hässäkässä ei sentään lähtenyt kiertämään uudestaan, mutta muuten oli nähtävillä epävarmuutta. Annoin ekalla kerralla hyppy-käskyn normaalia myöhemmin ja siitä sekaisin menneenä Rieha hyppäsi hypyn, pysähtyi ja hyppäsi sen takaisin. Toistomäärät on olleet nyt niin vähäiset, että pienikin poikkeama saa sen soveltamaan. Yrityksen puutteesta ei voi ainakaan syyttää. Mutta toistoja ja häiriötä tarvitaan.

Zetassa istuminen oli hukassa. Sekin vanha virhe, joka tulee kun ei treenata. Vahvistusta vaan kovasti.

Kolmas kokeen ja treenin virhe tuli paikkaistumisessa. Eli meni maihin. Tämä toki todella hyvä juttu, koska pääsin puuttumaan ja ilme muuttuikin paljon keskittyneemmäksi sen jälkeen. Muut jutut onneksi sujui ja sain hyviä vahvistuksia mm. eteen lähetykseen ja ruutuun.

Keskiviikkona keli oli tuulinen, mutta koska myrsky ei sen pahemmin päälle tullut niin pieni joukko urheita suuntasi vepetreeneihin. Tuuli teki hommasta kyllä tosi kylmää kastumisen jälkeen. Vesi sen sijaan tuntui niin lämpöiseltä, että jäätyneitä käsiä pystyi siellä lämmittelemään. Siinä mielessä koirillekin mukavaa ja toki lämmin auto oli ehdon odottelussa.

Rieha teki soven hommat hukkuvaa lukuunottamatta. Veneestä hypyssä ei ollut ongelmia. Vientiä sen sijaan hieman pohdiskeltiin. Riehalla on ollut heittopalkka veneestä, mutta sen takia se meinaa tiputtaa esineen veteen ja lähteä jo uimaan valmiiksi heittoa odottaen. Ihan samaa se tekee kuivalla maalla heittoleikeissä, varsinkin vieraille. Tämä on sellainen juttu, mikä tosiaankin pitää vaatia Riehalta. Muuten se kyllä menee siitä, mistä aita on matalin, eikä vie esinettä loppuun saakka. Päätettiin nyt kuitenkin jättä heitot pois ja palkata sitä ihan vaan nakilla. Tämä toimikin paremmin, vaikka se vielä vähän heittomoodissa olikin.

Viimeisenä tehtiin veneen haku. Tuulisen kelin takia sanoin, että Riehaa saa tarvittaessa auttaa soutamalla. Rieha oli aivan liekeissä hommasta ja lähti uimaan toai upeasti. Samoin se myös tarttui köyteen ja kiskoi veneen rantaan. Apuja ei juuri tarvinnut antaa, eli pikkukelpi teki todella hienon työn!

Tässä treenissä pääsin myös testaamaan rannalla sitä, miten saisin Riehan tulemaan ihan loppuun saakka. Sillä kun on tapa alkaa ravistelemaan heti, kun jalat ottaa maahan. Sinänsä se ei haittaa, kunhan tulee maalitolpista ohi, mutta haluaisin sille kunnon draivi  ihan kuivalle maalle saakka. Otin siis yksinkertaisesti käyttöön lentävän nakin, jonka heitin taakseni Riehan rantautuessa. Siinä ei paljon ehdi ravistelemaan, kun kiire ruualle on kova. Mietin jatkoon myös ihan valmista takapalkkaa ruokakupin muodossa. Sitä voisi jalostaa kokeisiinkin jossain muodossa.

Paluu vepen pariin

Maanantaina käytiin Riehan kanssa vepeilemässä. Edellisistä treeneistä olikin aikaa se kolme vuotta. Kumpikin tykätään lajista, onhan se ihan huikean kiva kesälaji. Kaikkien muiden lajien keskellä se vaan silloin jäi, vaikka kohtuu innokkaasti treeneissä käytiin.

Rieha ei ehkä ole kokonsa puolesta ihanteellisin vepeen, mutta onneksi sillä on sisua ja taistelutahtoa, millä korvaa koon puutteita. Muutenkin kun Riehalla on noutaminen varmaa ja se on hyvin hallussa, niin vepen alokasluokan jutut ei oleet kauhean vaikeita sille opettaa. Rieha olikin periaatteessa aika lailla koevalmis silloin pari vuotta sitten. Nyt oli kiva testata mitä se muisti. Ja muistihan se.

Aloitettiin veneestä hypyllä. Rieha meni veneeseen innoissaan ja hyppäsi ekalla käskyllä. Ei siis ongelmia. Seuraavalla kierroksella tehtiin ensin esineen vienti. Hyvin otti vieraan esineen ja lähti viemään. Hieman ennen venettä meinasi kääntyä takaisin, mutta apuohjaajan kutsusta kääntyi ja luovutti esineen hyvin. Eli ei isoja ongelmia tässäkään, tarvitsi vaan pienen muistuttelun.

Viimeisenä tehtiin veneen hakua. Ekalla lähdöllä vaati pienen kannustuksen, jonka jälkeen lähti ja otti köyden ongelmitta. Pikkaisen se pyöri, kun ote köydestä oli vähän huono, mutta toi veneen maaliin asti. Tehtiin tästä uusinta ja nyt Rieha ponkaisi veteen ihan ongelmitta ja vene tuli taas rantaan saakka.

Eli tosi kivalla mallilla oli nämä liikkeet. Muistutettelua ja vahvistamista vaan, niin eiköhän homma ala luistamaan. Kivaa Riehalla ainakin oli ja mikäs siinä itselläkin hellepäivää viettää veden ääressä.