MEJÄ-kokeessa miljardin ystävän kera

Viikonlopun ohjelmaa mahtui MEJÄ-koe ja työvuoro. Tämä tarkoitti sitä, että menin lauantaina jäljentekoon klo 9, josta pääsin kotiin klo 17 ja siitä töihin klo 19. Sunnuntaiaamuna pääsin töistä klo 7 ja koe alkoi klo 8. Kotona olin siinä 18 maissa. Siitä voi jokainen laskutaitoinen laskea montako tuntia unta viikonloppuun mahtui. Ja jos ei laskeminen onnistu, niin voin kertoa että hyvin vähän :). Sen sijaan tilalla oli hullun lailla metsässä rämpimistä, kuumuutta, mäkäräisiä, hyttysiä ja paarmoja.

Kerrotaanpas sitten ne koekuulumiset. Viima sai jäljen 5 ja itse opastin viimeisen jäljen eli 6. Eli tietysti oltiin loppupäässä. Yöllä oli satanut vettä ja metsä oli märkää. Aamu oli vielä suht ok, mutta ennen puolta päivää alkoi aurinko paistamaan ja lämpötila kohoamaan. Kosteasta metsästä oli tulossa sellainen kiva trooppinen paratiisi ja ukkosen pystyi oikein aistimaan. Ja kun se vielä kuorruttaa järjettömällä määrällä lentäviä öttiäisiä, niin ai että, millainen keli meidän jäljelle.

Otin Viiman autosta ulos ennen jälkeä ja se oli ihan sekaisin paarmoista. Sitähän pisti ampiainen pari kesää sitten ja sen jälkeen se on kehittänyt isoihin lentäviin ötököihin jonkinlaisen pakkomielteen ja metsästää niitä aivan maanisena. Nyt en meinannut saada sitä edes syömään kissanruokaa, koska se kiinnitti kaiken huomionsa pyörimiseen ja leukojen louskutteluun noille ötököille. Siinä vaiheessa ajattelin, että mitähän tästä vielä tulee...

Jäljelle lähdettiin ja edelleen Viima ehti napsia ötököitä. Kuitenkin kun tultiin metsään, niin sen huomio alkoi kiinnittymään oleelliseen ja sain roikkua liinassa ihan tosissaan. Alkumakaukselta se lähti vauhdikkaasti ja varmasti etenemään. Vauhti oli jopa isompi kuin viime kokeessa, jossa siitä jo huomautettiin, eli koitin roikkua liinassa ja hidastaa menoa parhaani mukaan. Vimps oli hyvin itsevarma ja veti ilmavainulla. Ekan suoran loppupäässä tuli ryteikkö, jossa lähti pois jäljeltä, edelleen hyvin itsevarmanan. Aikamme siellä pyörittiin ja hukkahan siitä tuli.

Siitä lähti taas varmasti, mutta jonkun ajan päästä meni taas jäljen sivuun ja löysi mm. jonkun hajun, minkä päällä piti kieriä. Tässä vaiheessa se myös pysähteli, napsi ötököitä ja heilutteli minulle häntää kysyvästi. Ajattelin että tästä tulee toinen hukka, mutta sitten Viima ikään kuin heräsi ja veti ihan suoraan takaisin jäljelle. Ekan kulman se oikeastaan vaan käveli yli. Valitettavasti se toinen hukka tuli sitten jonkin ajan päästä. Pitkässä heinässä oli selkeästi jonkun jälki ja Vimps lähti seuraamaan sitä.

Toiselta hukalta palattuamme jäljestys parani ja vauhtikin alkoi olemaan jo järkevä. Toisen suoran loppu meni hienosti ja makauksen merkkasi pysähtymällä muutamaksi sekunniksi. Kulman selvitti kaarrattamalla. Loppusuoran se meni hienosti nenä maassa ja kävelyvauhtia, mutta alkoi kyllä näkymään että puhti oli jo loppumassa, kun häntäkin oli jo alhaalla. Kaadolle se tuli hieman sivusta, mitä ei ole sattunut koskaan aiemmin, eli siitä voisi päätellä että haju meni kosteassa metsässä jotenkin erilailla?

Kaadolla näkyi että Viima oli jo ihan puhki. Se peittää sorkan aina sammaleeseen, mutta nyt se vaan nuuski sitä ja jäi möllöttämään paikalleen. Eli ekojen suorien vauhti kostautui kuumassa. Mutta pääasia että loppuun päästiin. Tiesin jo, että kahdella hukalla homma on menetetty.

Illan päätteeksi oli palkintojen jako ja keli oli ollut selkeästi haastava muillekin. Avoimen luokan koirista 3/6 sai tuloksen ja niistä vain yksi oli ykköstulos. Viimalle AVO3 ja 25p. seuraavalla Olavi Nurmirannan arvostelulla:

"Viima ohjataan jäljelle, jota se etenee sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Ensi osuuden puolivälissä laaja koukkaus jäljen sivuun ja etenee takajälkeen, hukka. Ennen kulmaa myös koukkaus veriuralta ja paluu kulmalle. Toinen osuus muuten tarkasti, mutta osuuden loppupuolella suoraviivainen poistuminen uralta, mistä hukka. Toisen kulman Viima selvittää laajasti rengastaen. Makaukset voisi merkata paremmin."

Selkeästi oli Viimalle haastava keli, mutta sellaista se on. Parin viikon päästä uudestaan, jos vaan toivun tästä viikonlopusta :D. Katsotaan jos vaikka ehdittäisiin treenaamaan ennen seuraavaa koetta... Noille kulmille ja makauksille pitäisi tehdä jotain.