Tänään treenailtiin viime viikon malliin JATtilassa, seurana Satu ja Tarja koirineen. Kotitokoa ollaan tehty myös pitkin viikkoa, mutta ne saa nyt jäädä päivittämättä. Koitin kyllä yhtä videota ladata nettiin Riehan seuruutreenistä, mutta se ei jostain syystä onnistunut ekalla yrittämällä. Katsotaan uudestaan myöhemmin. Mutta ne tämän päivän treenit sitten.
Viima aloitti liikkuroidulla treenillä, jossa oli tarkoitus treenata sekä liikkeiden välejä, että hieman ketujusta. Liikkuri siis kävelytti meitä ympäri kenttää ja tehtiin liikkeiden aloituksia. Seuraamista tehtiin lyhyt pätkä, luoksetulo tehtiin läpijuoksuna suoraan palkkaan, noudosta sai myös tulla palkkaan heti noston jälkeen ja lopuksi tehtiin kokonainen hyppy. Muuten sai siis palkan ja kehut vaan aktivoitumisesta sivulla valmis-sanan jälkeen.
Viima oli taas niin symppis, ei sen tekemistä voi katsoa hymyilemättä. Se näytti alkuun niin surkealta, niin surkealta, mutta kun tehtiin hommia, niin ihmeesti se vaan sieltä nousi. Häntä heilui ja se oli kovin hyväntuulinen. Seuruussa oli hyvä paikka ja sain palkattua siitä hyvin. Luoksetulossa se kiihdytti aivan hurjana. Noudossa kapula sai kyytiä, mutta nousi silti nopeasti. Hyppyä Vimps mietti hetken, mutta lähti ja istui nopeasti ja loppukin oli aika hieno. Tästä superpalkka ja Viima oli taas niin tyytyväinen itseensä!
Toisella kierroksella Vimps kävi tekemässä paikkamakuun Naavan ja Luuran kanssa. Siinä ei ollut mitään valittamista, oli tosi sähäkkä ja hyvin kuulolla alussa sekä lopussa ja itse makuu oli rauhallisen valpas. On se vaan niin omanlaisensa, mutta niin hyvällä mielellä se taas teki. Alkuun vähän ällötti, mutta viimeisen setin jälkeen olisi vaan halunnut tehdä lisää.
Tuike-pieni kävi myös tokoilemassa. Aloitettiin liikkuroidulla seuruulla. Kauheasti sillä oli intoa ja ilme oli hyvä. Pientä irtoamista tapahtui, mutta ei se ollut ollenkaan niin pahaa. Saisikohan sille kuitenkin vielä treenattua ylempien luokkien seuraamisen? Ilme sillä on ainakin niin huikea, että pikkukoirapointsit olisi ainakin taattuja.
Sitten ruutua. Alkuun se katseli vähän vieressä ollutta yleisöä, joten laitoin yleisön seisomaan ihan reitin viereen. Tämä ei haitannut enää ollenkaan niin paljon. Kauhealla innolla se hönkäsi ruutuun, mutta ei oikein malttanut pysähtyä. Tarjosi ihan hullun lailla kaikkia kohtia ja häntä vispasi. Eli stoppia ja malttia pitäisi ainakin treenata kovasti, ruutuun menon motivaatiossa/löytämisessa ei ole ongelmaa.
Loppuun tehtiin vielä sekä metalli- että hyppynouto. Kummassakin into tosi kova, pientä varastamista oli ilmassa ja luovutuksissa meinasi pompata heti ylös. Mutta itse noudot oli tosi nättejä ja pikkukoirapointsit taattuja tässäkin :D.
Ja loppuksi kehiin pääsi vielä mammalomainen Rieha. Ärsyttävä mammaloma, kun ei yhtään voi edes olla varma onko siellä mitään tulossa... No, treenaillaan siis edelleen vähän rauhallisemmalla tahdilla. Ja odotellaan... Ensi viikonloppuna oisi ollut se viestikoe ja kv-tokon paikankin jo annoin pois. Paree oisi tulla pennejä ;) (koittakaa kestää, minä olen vissiin vaan tyhmän kilpailuintoinen, että vähän nämä harmittaa vaikka tottakai pennut on niin mahtava asia).
Riehan treeni koostui tänään häiriö- ja kuuntelutreenistä ruutuliikkeessä. Viime kokeessa oli hieman ennakointiongelmaa, eli siihen oli tarkoitus puuttua. Tein ruudun valmistelut ja tässä vaiheessa R oli jo ihan kiinni merkissä. Haettiin siis ensin vaan kontaktia sivulla. Sitten merkkiä, jossa avustajat koitti saada sitä reagoimaan. Aika hienosti kesti tämän, odotti ihan jokainen lihas jännittyneenä, muttei sinkoillut.
Sitten ruudussa koira maihin ja taas käskytystä. Käskyt kesti hyvin, mutta nousi kun viereisellä kentällä vinkutettiin lelua. Sitten otettiin mekin leluhäiriö, eli avustajat heitteli ensin lelua ruudun yli. Tähän meni heti lankaan, mutta hyvin nopeasti skarppasi, eikä edes katsonut lelua. Sitten tehtiin superpaha juttu, eli laitoin lelun ruudun taakse ja siitä huolimatta piti malttaa stopata ruutuun. Tämä oli oikeasti tosi paha, R ei millään meinannut pystyä ja sitten kun pystyi, niin lelua piti ensin väistää eli teki ruudussa ihan ihme kaarteita. Pikkuhiljaa se sieltä nousi ja saatiin loppuun hyviä toistoja.
Nämä tekee Riehalle niin hyvää. Se joutuu oikeasti pohtimaan ja luopumaan. Sitten kun pystyy, niin vitsit sitä ilmettä! Ja sen kanssa on niin kiva tehdä, kun kestää nuo palautukset ja uudelleen ottamiset vireen yhtään laskematta. Kaveri sanoi, että sille on varmaan hyvä tehdä näitä sovelluksia, ettei kyllästy, mutta se ei kyllästyisi yhteenkään tokoliikkeeseen ikinä. Se tekisi niitä hamaan tulevaisuuteen aivan onnellisena, eikä tarviisi mua avuksi ollenkaan, koska kyllä hän tietää nää hommat :D.
Loppuun vielä seuraamista uudella tekniikalla ja se alkaa sujumaan jo kovemmassakin vireessä. Hyvä treeni!
torstai 31. lokakuuta 2013
perjantai 25. lokakuuta 2013
Odottavaa hiljaiseloa ja treenifiilareita
Blogissa on nyt ollut vähän hiljaista (tämän kunniaksi kuvituksena unikuvia :D). Riehan kanssa vaan odotellaan ultraa, muuta ei oikein pysty sanomaan. Nythän on siis kulunut 15vrk ekasta astutuksesta. Hirveän ahne se on edelleen, eilen varasti iltaruokansa päälle 400g sulamassa ollutta jauhelihaa. Mutta toisaalta, on se varastellut ruokaa aiemminkin. Hellyyttä Rieha tuntuu kaipaavan kovasti, mutta aina se on kainalossa viihtynyt. Lenkkeillyt se on myös ihan normaalisti, ehkä ei ihan niin paljon riehu kuin normaalisti, mutta toisaalta välillä taas riehuu. Vaikea se on vaan sanoa, eli odotellaan edelleen.
Ollaan me toki treenailtukin. Kotitokossa Rieha on treenannut nyt ihan peruskontaktia ja seuraamisen paikkaa. Lähdin työstämään seuraamista nyt hieman eri lailla, katsotaan saako sillä keulintaa pois. Lisäksi ollaan tehty metallikapulan pitoa isommalla kapulalla. R on aiemmin hakenut aina pientä, mutta se on välillä vaikea nähdä ja isommasta saisi paremman otteen. Kauheasti sillä on intoa, se on suorastaan liekeissä. Eli siinä ei ainakaan huomaa minkäänmoista eroa normikäytökseen.
Uni maistuu sohvalla maha täynnä |
Viiman kanssa ollaan käyty läpi avoimen liikkeitä ja se on edelleen kovasti innoissaan. Olen koittanut saada sitä aktiivisemmaksi ja tarjoamaan itse esim. sivulle tuloa. Lisäksi olen koittanut luoda sille rutineeja liikkeiden jälkeiseen palkkaamiseen, eli että saisi tehdä esim. pyörähtämisen ja sitten vasta palkka. Itse liikkeet sujuu aika kivasti, tosin seuruun juoksussa se jostain syystä meinaa hieman väistää ja irtoaa.
Tänään treffattiin Satu ja Naava JATtilassa, eli tehtiin ihan kimppatreeniä.
Viima aloitti tekemällä lyhyen paikkamakuun Naavan kanssa. Halli hieman jänskäsi, mutta tosi nopeasti se pääsi siitä yli ja oli paikkamakuussa hyvin kuulolla. Se makasi oikein hienosti ja reagoi hyvin sekä maahan-, että sivukäskyihin. Siitä iso palkka ja juosten ulos autolle, jossa sai vielä palkan.
Sitten Riesku. Tehtiin ensin kontaktia häiriössä, eli Satu pisti kaiken peliin. Pikkukelpi oli aivan täpinöissään ja vaikka kauheasti yritti, niin pari kertaa piti lähteä liikkuvan lelun perään. Korjasin tämän, niin että peli poikki, Rieha makaamaan vähän matkan päähän, näytin sille menetetyn palkan ja sitten koitettiin uudestaan. Ja pystyi luopumaan lelusta, hienoa.
Seuraamisessa tehtiin meidän uutta ajatusta, eli käskikosketuksen kautta paikan hakemista. Nyt se oli haastavampaa kuin kotona, koska halli nostaa Riehan kierroksia ja silloin alkaa keulimaan. Mutta muuten uskon, että tuo on ajatuksena oikein hyvä, kunhan sen saa kunnolla sisäänajettua.
Loppuun tehtiin vielä tunnaria liikkuroidusti. Vaikeutin tehtävää laittamalla kapulat A-esteen eteen. Joko siitä, tai sitten yleisestä virtaisuudesta johtuen, R maisteli väärää kapulaa ennen oman tuontia. Varmuus kuitenkin kasvoi ja viimeinen toisto oli täydellinen. Tässä näkee hyvin sen, että miten kävisi jos Rieskun veisi treenaamatta kokeeseen. Sillä oisi vaan kauhean hauskaa ja se menisi kauhean lujaa, mutta järki unohtuisi :D.
Viima kävi tässä välissä tekemässä toisen kierroksen. Sille oli jäänyt ilmeisen hyvä fiilis, koska oli kovasti innoissaan. Aloitettiin hypyllä. Sitä piti muistutella, mutta aika nopeasti alkoi sujumaan. Pilkoin sitä pieniin osiin ja loppuun tehtiin kokonainen liike. Hyvä fiilis ja Vimps tykkäsi!
Kaukoissa saatiin hyvää häiriötä luoksetuloa tehneestä Naavasta. Aika kivasti Viima kuitenkin kuunteli, eikä kaksoiskäskyjä tarvittu. Loppuun se teki vielä noutoa, jossa meinasi ihan lähteä lapasesta :D. Se oli aivan liekeissä, kapulaa piti saalistaa, mutta palautti aina laukalla. Se oli niin innoissaan, sai taas superpalkan ja autolle. Just tälläisellä fiiliksellä täytyy tokotreenit vetää sen kanssa, huisia!
Viima nukkuu pää tyynyllä (ja samalla ärsyyntyy kuvaajasta) |
Viimeisenä kehiin pääsi vielä pikku-T. Se oli aivan huippu! Se juoksi kentälle, bongasi kapulan ja juoksi sen kanssa häntä heiluen ympäriinsä. Aivan mielettömän ihana, hyväntuulinen pikkukoira! Tehtiin pari tasamaanoutoa hyvällä fiiliksellä. Siitä seuraamiseen, jossa T pisti parastaan. Ihana, terhakka meno. Satu toimi häiriönä, hieman piti katsella, mutta ei pahasti. Liikkeestä istuminen onnistui ekalla yrityksellä, joten se jäi siihen.
Tunnari tehtiin liikkuroidusti. Tässä otti hieman häiriötä liikkurista. Oma nousi hienosti, mutta takaisin tullessa piti pysähtyä syömään maassa olleet namit ennen kuin kapula palautui. Se on sellaista, kun on ahneuden perikuva :D. Loppuun tehtiin vielä luoksetulon stoppja kierron kautta ja niissä oli huikean kiva meno.
Näistä treeneistä tuli taas niin hyvä mieli. Tiedättekö sen fiiliksen, kun pistää itsensä peliin täysillä, niin koirat vastaa samalla lailla? Mahtavuutta.
Unenpöpperöinen pikkukoira |
Tunnisteet:
Kuvia,
Pentujuttuja,
Rieha toko,
Tuike toko,
Viima toko
lauantai 19. lokakuuta 2013
Porokoira- ja pörrötokoa sekä lumihankijälkeä
Lumi on maassa ja projekti "viimaporokoiran tokotreenaus" on nyt alkanut. Kylmät pakkaskelit lumisessa maassa on ihan porokoiran juttu, eli ajoitus on juuri oikea. Viima pääsi eilen kisatokoryhmän treeneihin muistuttelemaan mieleen mitä se toko tarkoittikaan. Ja sehän oli aivan pätevä ja innoissaan! Tämän fiiliksen kun saa pidettyä yllä, niin hyvä tulee.
Tehtiin alkuun luoksetuloja kahden ihmisen välillä. Ajattelin, josko niin saisi vauhtia. Ja kyllähän Vimps juoksi, lähdöt tosin oli hieman haastavia, koska se tykkäsi jäädä kerjäämään lisää namia sinne päähän mihin oli juuri juossut. Otin siitä pari stoppiakin ja hyvin pelasi.
Seuraamisessa tehtiin liikkeelle lähtöjä ja niissä kontaktin pitoa. Valmis-sana pitäisi treenata paremmin kontaktin nostamisen avuksi, mutta muuten Vimps teki tosi hienosti töitä. Sen seuraamispaikka on tosi hyvä ja tekee kivalla ilmeellä. Itse olisi vaan muistettava se perisynti, eli etten saa tuijottaa sitä, koska silloin alkaa jätättämään. Se on vaan tosi haastavaa, koska en tunne sitä samalla lailla kuin Riehaa, jonka seuraaminen on keulivampaa ja tiiviimpää. Periaatteessa Viiman paikka on luonnostaan tokoon jopa parempi, mutta se on vaan erilainen.
Nouto tehtiin ensin koemaisena. Hienosti laukalla sinne, ihan pikkaisen kapulan saalistusta ja ravilla häntä heiluen takaisin. Sen päälle yksi vauhtinouto, jossa pelasi enemmän kapulalla, mutta nosti laukan palautukseen.
Tehtiin alkuun luoksetuloja kahden ihmisen välillä. Ajattelin, josko niin saisi vauhtia. Ja kyllähän Vimps juoksi, lähdöt tosin oli hieman haastavia, koska se tykkäsi jäädä kerjäämään lisää namia sinne päähän mihin oli juuri juossut. Otin siitä pari stoppiakin ja hyvin pelasi.
- Luoksetulossa ykköstreeniaihe on vauhti, vauhti ja vauhti. Suorassa luoksarissa se ei yleensä ole ongelma, mutta stopista tiputtaa herkästi raville. Joskus saattaa myös jumittaa lähdössä, eli paljon suoraa palkkaa heti kun lähtee. Stoppeja korkeintaan kiertojen kautta. Perusasento pitäisi treenata takaakiertäen, suoraan sivulle tullessa jää vajaaksi hyvin herkästi, kun vire ei ole niin korkea.
Seuraamisessa tehtiin liikkeelle lähtöjä ja niissä kontaktin pitoa. Valmis-sana pitäisi treenata paremmin kontaktin nostamisen avuksi, mutta muuten Vimps teki tosi hienosti töitä. Sen seuraamispaikka on tosi hyvä ja tekee kivalla ilmeellä. Itse olisi vaan muistettava se perisynti, eli etten saa tuijottaa sitä, koska silloin alkaa jätättämään. Se on vaan tosi haastavaa, koska en tunne sitä samalla lailla kuin Riehaa, jonka seuraaminen on keulivampaa ja tiiviimpää. Periaatteessa Viiman paikka on luonnostaan tokoon jopa parempi, mutta se on vaan erilainen.
- Seuraamisessa käännökset ja juoksu on ne missä on petrattavaa. Viimaa on suht vaikea saada juoksemaan seuruussa täysiä, eli siitä pitää palkata paljon ja sovittaa myös omaa juoksuvauhtia Viimamaisemmaksi.
Nouto tehtiin ensin koemaisena. Hienosti laukalla sinne, ihan pikkaisen kapulan saalistusta ja ravilla häntä heiluen takaisin. Sen päälle yksi vauhtinouto, jossa pelasi enemmän kapulalla, mutta nosti laukan palautukseen.
- Vauhtinoutoja paljon!
Kaukot pelasi muuten hyvin, mutta maahanmenoon tuli jumi, kun käänsi pään pois.
- Häiriöt mukaan treeniin, liian herkästi katselee muualle, jolloin ei kuuntele käskyjä. Paljon palkkaa yksittäisistä siirtymistä.
Paikallaolo tehtiin loppuun kahden muun koiran kanssa. Se oli tosin ihan lyhyt, eli käytiin vaan piilossa. Viima meni ekalla maihin, mutta hitaasti. Makasi upeasti ja perusasentoon nousi hyvin.
- Lähtö on se meidän ongelma. Maahanmeno nopeammaksi ja varmemmaksi.
Siinäpä ne melkein avoimen liikkeet onkin. Jäävät Vimps erottelee aika hyvin, se tekee niin rauhallisella tahdilla, ettei sovella. Kunhan vaan saa motivaation pysymään yllä, niin se tekee oikein mainiota työtä. Nyt se oli koko ajan tosi hyvällä asenteella, häntä pyöri ja haukku raikasi, mikä kertoo aina siitä että sillä on kivaa. Yksi ahdistus saatiin naksuttelusta, mutta siitäkin se toipui heti ja pystyi menemään paikkamakuuseen ongelmitta. Hieno Vimps!
Rieha kävi kentällä ihan pikaisesti tekemässä seuruuta. Ja voi sitä innon määrää. Ei pystytty tekemään suoraa, koska keuli niin pahasti, enkä jaksanut nillittää kun toinen oli niin liekeissä (ihana :D). Seuruutiin sitä sitten pientä ympyrää ja kahdeksikkoa, joissa paikka pysyi paremmin ja joutui työstämään takapäällä.
Lopuksi Tuike pääsi kehiin ja tehtiin sen kanssa haastavaa kontakti- ja häiriötreeniä. Häiriönä toimi Tiia ja Elisa, lisäksi ympärillä pyörinyt bc-Pinna. Pinna meinasi Tuikkusta erityisesti ärsyttää, mutta hyvin se pytyi skarppaamaan ja kontakti säilyi. Pyörittiin siinä seuruuta, sivulle tuloja ja kaukoja. Näitä pitäisi pikkupörrölle tehdä paljon, tekee niin hyvää :).
Jälkihommat on jääneet kokeen jälkeen vähälle. Päätin, että vielä ehtii ja kävin tänään tallaamassa Riehalle jäljen. Pituutta 400m, viisi keppiä ja semmoisessa 10cm lumihangessa mentiin. Kulmia taisi tulla kuusi. Jälki vanheni 1h15min.
Treenaamattomuus näkyi heti janalla. Lähti kyllä etenemään suoraan, mutta meni janasta yli muutammalla metrillä. Kävi siellä kääntymässä, tarkasteli takajälkeä ja vasta sitten lähi ajamaan oikeaan suuntaan. En tiedä tekikö lumi vai mikä (tiineys???), mutta se ajoi todella rauhallisesti ja nenä maassa. Yleensä se kuitenkin alussa ainakin meinaa kahoottaa. Kaikki kepit nousi ja tuli hyvin luovutukseen. Kulmissa työskentely oli tosi hyvää, ei minkäänmoista epäröintiä tai niiden ylittämistä. Janalla sekoilua lukuunottamatta oikein hieno jälki!
Täytyy koittaa jos vielä ehtisi pari jälkeä ajaa, se ainakin on sopivan rauhallista hommaa neitokaiselle. Sitten ei auta kuin antaa hautua ja jos ensi keväälle ottaisi kunnon projektin jälljen treenauksesta. Tämä kesähän oli oikeastaan ensimmäin, kun treenattiin jälkeä enemmän.
Jälkitilasto:
Matka 6700m
Kepit 109/123 (=88,6%)
Hukkia: 1
Kepit 109/123 (=88,6%)
Hukkia: 1
Huippuälykäs kelpie käyttää kisatauonkin hyväkseen. Silloin voi analysoida edellisten kisojen videoita. |
Tunnisteet:
Jälki,
Kuvia,
Rieha toko,
Tuike toko,
Viima toko
tiistai 15. lokakuuta 2013
Ollako vai eikö olla?
Taas on palattu normiarkeen koirien lukumäärän ja sijoittumisen osalta. Tai sellaiseen odottavaan normiarkeen, koska tottakai nyt on seurattava silmä tarkkana pieniäkin muutoksia Riehassa. En tiedä kuvittelenko, mutta ihan kuin se olisi paljon nälkäisempi ja hellyyden kipeämpi kuin aiemmin. Se on siis normaalistikin ahne kuin mikä ja tykkää olla ihan kainalossa, mutta ihan kuin nyt olisi vielä aavistuksen enemmän.
Minulla on nyt kiire työviikko ja sunnuntai meni aamuyöstä iltayöhön Timin palauttamisessa Ahvenanmaalle. Unet ja vapaa-aika meinaa jäädä vähän vähälle, niin en ole vielä oikein kunnolla päässyt havainnoimaan Riehan käytöstä. Josko sitä vaikka tänään ehtisi edes kunnon lenkille? Onneksi on hyvät apujoukot, niin koirat ei sentään kärsi.
Eilen tein Riehan kanssa sisällä vähän temppuja, eli takapään käyttöä ja lisäksi kaukojumppaa, jossa muistuteltiin myös palkasta luopumista. Se oli tästä aivan liekeissä. Voi sitä tarjoamisen määrää, suorastaan liikuttavaa. Namit meni napaan suorastaan raivolla. Tokoilua jatketaan niin kauan kuin se hyvältä tuntuu, aksat jätetään nyt suosiolla tauolle, kunnes tiineys varmistuu johonkin suuntaan.
Tuike ja Viima olivat Timin reissun ajan hoidossa porukoilla, mutta nyt nekin siis pääsivät kotiin. Viiman ja Riehan välillä oli alkuun hieman jännitettä, selkeästi miehelässä ollut Rieha oli Viimasta vähän turhan itsevarma. Semmoista hännän nostelua kummankin suunnasta, mutta eiköhän se lauma siitä taas asetu uomiinsa.
Tuike-pieni oli niin onnesta soikeana, kun sai tulla kotiin. Sen kanssa temputettiin eilen myös takapään käyttöä. Jos ottaisi tavoitteeksi opettaa sille uusia temppuja jonkun x-määrän? Nyt kun Rieha jää vähemmälle treenille, niin pystykorvat joutuu varmaan paikkaamaan. Tuike tykkää, mutta Viima voi olla eri mieltä :D. Koitin sille eilen opettaa kurre-temppua ja draaman määrä oli huimaava. Ehkä sen kanssa tavoitteena voisi olla se, että se muistaisi, että temppujen opettelu ei ole rangaistus?
Lueskelin muuten meidän vanhoja koetarinoita ja on siellä ollut jos jonkinmoista tapahtumaa. Aikamoisen sitkeitä sissejä ollaan välillä oltu, sitäkin suuremmalla syyllä saa iloita kun jossain onnistuu!
Minulla on nyt kiire työviikko ja sunnuntai meni aamuyöstä iltayöhön Timin palauttamisessa Ahvenanmaalle. Unet ja vapaa-aika meinaa jäädä vähän vähälle, niin en ole vielä oikein kunnolla päässyt havainnoimaan Riehan käytöstä. Josko sitä vaikka tänään ehtisi edes kunnon lenkille? Onneksi on hyvät apujoukot, niin koirat ei sentään kärsi.
Eilen tein Riehan kanssa sisällä vähän temppuja, eli takapään käyttöä ja lisäksi kaukojumppaa, jossa muistuteltiin myös palkasta luopumista. Se oli tästä aivan liekeissä. Voi sitä tarjoamisen määrää, suorastaan liikuttavaa. Namit meni napaan suorastaan raivolla. Tokoilua jatketaan niin kauan kuin se hyvältä tuntuu, aksat jätetään nyt suosiolla tauolle, kunnes tiineys varmistuu johonkin suuntaan.
Tuike ja Viima olivat Timin reissun ajan hoidossa porukoilla, mutta nyt nekin siis pääsivät kotiin. Viiman ja Riehan välillä oli alkuun hieman jännitettä, selkeästi miehelässä ollut Rieha oli Viimasta vähän turhan itsevarma. Semmoista hännän nostelua kummankin suunnasta, mutta eiköhän se lauma siitä taas asetu uomiinsa.
Tuike-pieni oli niin onnesta soikeana, kun sai tulla kotiin. Sen kanssa temputettiin eilen myös takapään käyttöä. Jos ottaisi tavoitteeksi opettaa sille uusia temppuja jonkun x-määrän? Nyt kun Rieha jää vähemmälle treenille, niin pystykorvat joutuu varmaan paikkaamaan. Tuike tykkää, mutta Viima voi olla eri mieltä :D. Koitin sille eilen opettaa kurre-temppua ja draaman määrä oli huimaava. Ehkä sen kanssa tavoitteena voisi olla se, että se muistaisi, että temppujen opettelu ei ole rangaistus?
Lueskelin muuten meidän vanhoja koetarinoita ja on siellä ollut jos jonkinmoista tapahtumaa. Aikamoisen sitkeitä sissejä ollaan välillä oltu, sitäkin suuremmalla syyllä saa iloita kun jossain onnistuu!
perjantai 11. lokakuuta 2013
Lisää rakkautta ilmassa ja kelpievaaveja toiveissa
Toinen astuminen tapahtui tänään (12.juoksupäivä), eli nyt on toivottavasti pullat hyvin uunissa. Rieha kyöhnäisi Timin kanssa ihan koko ajan, mutta pidän ne nyt erillään. On ne aika hauska pari, tänä aamuna kuulin Timin haukkuvan ekaa kertaa. Tai oikeastaan se ulvoi. Serenadia morsiolleen, joka oli oven toisella puolella minun kanssa nukkumassa ;)
Tässä vielä pari kuvaa pariskunnasta kuluneelta viikolta. Rakkautta on todellakin ilmassa!
Rieha sydän Tim!
Onpa ollut raastavan jännittävä viikko. Pariskunta on tullut hienosti toimeen ja tiistaina Rieha alkoi osoittamaan merkkejä siitä, että h-hetki lähestyy. Silloin käytiin myös progessa, jonka tulos oli 2.81. eli selkeästi oli jo nousussa. Proget meni siis näin:
Voi siis sanoa, että pentusuunnitelmat on edenneet seuraavalle tasolle :)! Vaikka nythän se jännäys vasta alkaakin... Voi kunpa saataisiin monta tervettä ja reipasta pientä kelpiä ja kaikki menisi muutenkin hyvin!
- 1. juoksupvä 0.28
- 5. juoksupvä 0.5
- 9. juoksupvä 2.81
Voi siis sanoa, että pentusuunnitelmat on edenneet seuraavalle tasolle :)! Vaikka nythän se jännäys vasta alkaakin... Voi kunpa saataisiin monta tervettä ja reipasta pientä kelpiä ja kaikki menisi muutenkin hyvin!
Tämmösii jättiläiskorvia! |
Joiden elämä on aivan laiffii!! |
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Huisia rallykisaamista!
Koska astutusrintamalla ei ollut havaittavissa suuria muutoksia, niin päätin lähteä Riehan ja Tuiken kanssa rallytokokisaan, johon olin ne jo aiemmin ilmoittanut. Rieha oli ilmoitettu ekaa kertaa alokasluokkaan ja Tuike ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Rallyyn saa siis osallistua myös juoksuiset nartut luokkansa viimeisinä ja housut jalassa. Eli eikun pöksyt mukaan ja menoksi!
Rieha ei päässyt yhtään tutustumaan halliin, ettei turhaan olisi levittänyt sinne hajuja. Mentiin siis suoraan kehään ja tekemään. Kun otetaan se huomioon, lisäksi vielä juoksut, pöksyt ja meidän vähäinen rallyn treenaaminen, niin homma sujui oikein hienosti. Ei sitä juuri häirinnut mikään, mikä kertoo sen työmoraalista. Yhden kyltin uusin, koska Rieha ei ollut mennyt kunnolla maahan, enkä tajunnut sitä heti. Tästä -3p, koska uusinnassa käsky oli varmasti niin selkeä, että ne kyynärätkin painui alas. Yksi piste lähti painamisesta jossain kohtaa. Yhteensä saatiin siis 96/100p., hyväksytty tulos ja 3.sija. Lisämainita "taitavaa osaamista". Niin se vaan Rieha handlaa tämänkin lajin!
Kisan pääpaino oli Tuikessa, jolle rally on se ykköslaji. Avoin luokka jännitti kovasti, siellä oli mm. hyppy, jota ei olla kauheasti treenattu. Mutta Tuike oli niin hieno. Se veti iloisella mummokoiran asenteella koko radan. Kaksi kylttiä uusin, koska Tuike ehti istahtaa kesken liikkeen. On muuten yllättävän vaikeaa vanhalle tokokoiralle tehdä esim. 360 asteen pyöriminen vasemmalle niin, ettei takapuoli ota kertaakaan maahan. Näistä siis -6p. Yksi 3p lähti kyltin nuuskaisusta ja 2p vinoista asennoista.
Tuloksena siis 89/100p, hyväksytty tulos ja 2.sija. Kaiken kruunasi se, että Tuike sai Tuomarin suosikin maininnan! Se on oikeasti ihan mahtavaa, kun mummokoira saa kehuja iloisesta ilmeestä ja asenteesta. Kyllä minä olin sitten niin ylpeä!!! Ihana pieni veteraani. Se oli niin reipas ja extrapisteet se sai vielä siitä, että sen kimppuun karkasi iso koira, joka ei onneksi tehnyt sen pahempaa vahinkoa. Mutta semmoiset ei asennemummoa hidasta.
Ja katsokaa millaiset palkinnot me saatiin! Kuvasta puuttuu vielä Riehan ruokasäkki ja kummankin possunkorvat. Nuo lelut sai heti kyytiä, kuten kuvasta näkyy :).
Kivan viikonlopun kruunasi eilen tokoporukan illanistujaiset, joissa mekin saatiin vielä yksi TVA-palkinto eli lahjakortti isoon canvas-tauluun omalla kuvalla. Aika kivaa ja aika hienoa, että meidän porukassa on tänä kesänä tullut kolme uutta valiota. Kiva ilta, kiitos siitä kaikille!
Välipäivitys
Riehan ja Timin välit lämpenee, mutta vielä ei olla ihan h-hetkessä. Rieha on tänään kärttänyt Timiä leikkimään vaikka kuinka, eli selkeästi alkaa charmi vaikuttaa. Niillä onkin hauskoja pyrähdyksiä pihalla ja vähän on jo pilkettä silmäkulmassa.
Käytiin perjantaina progetestissä ja sen arvo oli vaan 0.5, eli ei oltu lähelläkään lh-piikkiä. Outoa tässä oli se alkuviikon korkea arvo, koska progearvon ei tosiaan pitäisi laskea. Todennäköisesti siinä on ollut joku virhe, tai sitten käsitin sen vaan väärin. Riehan käytöksestä voi kuitenkin päätellä, että ei olla myöhässä. Seuraillaan siis tilannetta. Edit. tarkistin asian eläinlääkäriltä ja tosiaan siinä ontullut jonkinmoinen käsitysvirhe jompaan kumpaan suuntaan ja proge oli tosiaan maanantaina matalampi.
Muuten Tim on ollut herrasmiesmäinen itsensä. Kauheasti se tykkäisi pelata leluilla ja jos saa tehdä vähänkin jotain (edes sivulletuloa), niin on ihan liekeissä. Tietenkään en toisen koiraa kouluttele, mutta ihan vaan pikkaisen mielenvirkistykseksi ollaan kokeiltu. Ja se on niin onnessaan kehuista ja rapsuista, sosiaalinen palkka on siitä selkeästi parasta. Viiman kanssa ne treffasivat myös ja porokoira ihastui kelpiherraan heti. Eilen meillä kävi kylässä myös Riehan emä Lahja ja senkin kanssa Tim tuli hyvin toimeen. Sen sijaan Rieha ja Lahja ei päässeet treffaamaan, koska hormonit saattaisi kuumentaa tunteita aika nopeasti...
Nyt siis vaan seuraillaan ja toivottavasti alkuviikosta alkaisi jotain tapahtua!
torstai 3. lokakuuta 2013
Toinen kerta toden sanoo? Eli pentusuunnitelmat konkretisoituu
Rieha yllätti ja päätti aloittaa juoksunsa hieman ajateltua aiemmin. Koska viimeksi oltiin liian myöhään liikkeellä, niin nyt päätettiin hakea Tim tänne heti. Juoksu huomattiin sunnuntaina ja Tim oli Suomessa keskiviikkona. Hakureissuun sisältyi aika monta muuttuvaa osaa ja paljon säätöä, mutta pääasia että kaikki koirat on nyt siellä missä halutaan.
Rieha kävi maanantaina myös progesteronitestissä, jonka tulos saatiin tiistaina. Progearvo oli 1,5 eli hätää ei ollut, mutta kuitenkin arvo oli suht korkea ottaen huomioon, että juoksu huomattiin edellisenä päivänä. Eli ei ihme, jos viime kerralla oltiin vähän myöhässä, jos juoksun alku on sillä vähän vaikeasti havaittava. Toivotaan nyt, että tärppää. Vielä ei parhaat päivät ole kuitenkaan käsillä. Tim on kiinnostunut Riehasta, mutta liian läheistä tuttavuutta Rieha ei salli. Leikit sujuvat ulkona mukavasti, sisällä Rieha haluaa vielä oman tilansa ja Tim sen hyvin ymmärtääkin.
Pariskunnan poseeraus |
Rieha ihmettelee, että mikäs mies tämä on |
Tim on edelleen kovin hurmaava herrasmies. Kaikki on siihen tykästyneet kovasti tavatessaan. Se on kovin lunki ja osaa ottaa iisisti. Laivassa ja Maarianhaminan kaduilla sen kanssa oli todella helppo kulkea, se ei välittänyt mistään mitään. Ihmiset on ihania ja parikymmentä kiloa kelpiä voi ihan hyvin kiivetä syliin saakka. Maarianhamissa hotellissa ja laivalla hytissä se viihtyi mainiosti.
Meille Tim kotiutui heti hienosti. Tuike ehti sitä käydä pomottamassa, eikä Tim ollut siitä moksiskaan. Tänään Tim löysi lelukaapin, josta kävi hakemassa narupallon, jolla tykkäisi kovasti leikkiä itsekseen. Se muuten puree palloon, Rieha kun leikkii aina narusta ja pallo on vaan rekvisiittaa, jonka avulla se lentää kauemmas. Pinkki-wubba on myös Timistä tosi kiva. Leluilla se pelailee mieluusti itsekseen, mutta koittaa myös tuoda niitä ihmisille kovin toiveikkaan oloisena. Sille kelpaa sekä repiminen, että heittäminen yhtä lailla.
Ihmisten kanssa Tim tykkäisi olla kovasti ja seurailee enemmän perässä kuin Rieha. Nukkuu kuitenkin tyytyväisenä eri huoneessa, kun sen sinne jättää. Metsässä se tykkää juosta, mutta pysyy lähempänä kuin Rieha ja käy säännöllisesti pyörähtämässä vieressä. Riehahan pysyy kyllä näköetäisyydellä, mutta ei samalla lailla kaipaa ihmistä lenkillä. Varmasti osaksi koulutuskysymyksin toki. Tänään poimin sieniä, niin Timiä sai välillä käskeä pois sienten päältä, Rieha hengaili jossain kauempana repimässä keppejä irti maasta. Leikit niillä osuu hyvin yksiin, vaikka Rieha käyttääkin selkeästi enemmän silmää ja vaanimista, kun Tim taas rallattaa. Riehalle sopii jäniksen rooli kuitenkin mainiosti.
Hauska pari ja uskon edelleen, että Tim on Riehalle oiva sulhasvalinta!
Riehan kisakalenterissa oli luvassa agikisaa, viestikoetta ja kv-tokokoe. Toivotaan nyt kovasti, että saadaan niiden sijaan liuta reippaita ja terveitä pentuja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)