En muistanut viime postauksessa kertoa että Naru tuli meille hoitoon viikoksi. Ihan hyvin on neljän koiran lauma tullut taas toimeen, tytöt pitää jöötä ja Naakka tottelee. Muutenkin Naru on ollut kiltti hoitolainen.
Hoitopäivien aikana on tullut taas todetuksi, että Narussa on niin paljon samaa kuin Viimassa. Huomaa siis, että on samanrotuisista sukulaiskoirista kyse. Ensinnäkin hoitotoimenpiteitä inhoavat kumpikin. Narulla on ollut useampi punkki ja niiden irroittelu on sen mielestä aivan kamalaa. Sitten kun yksi punkinpurema oli vielä hieman tulehtunut, niin sen puhdistus vasta kamalaa olikin. Ihan samanlainen drama queen-meininki on Viimalla, Naakalla tosin ehkä vielä hitusen enemmän (ihan selkeästi joku miehinen juttu :D).
Toinen juttu minkä havannoin oli kun annoin koko sakille tavalliset nahkaiset luut. Kaikki ottivat ne ilolla vastaan, mutta porokoirien käytös olikin sitten ihan omanlaistaan. Rieha ja Tuike alkoivat syömään omia luitaan samantien, porokoirat taas kuskasivat omansa jonnekin huoneen nurkkaan ja kävivät makuulle niiden viereen. Sieltä ne seurailivat tilannetta, odottaen että milloin yksinkertaisemmat eliöt syövät omat luunsa ja ovelat porokoirat voivat ilkkua niille kokonaisilla luillaan. No, porokoirat ei sitten luita syöneet. Muitakin pikkujuttuja on, sukupuolierot tuovat sitten oman höystönsä.
Mutta ihan hyvin sen neljäkin koiraa handlaa (teidä sitten onko Vesku samaa mieltä :D).
Sitten se sairastapaus. Viima alkoi MEJÄ-kokeen jälkeen illalla kakomaan, ihan kuin sillä olisi jotain kurkussa. Tätä jatkui lauantai-illan ja sunnuntain, öisin tuntui olevan vielä pahempaa. Muuten oli ihan ok yleiskunnoltaan, eli ei lähdetty päivystykseen viemään. Sillähän oli viime viikolla tosi raju oksentelukohtaus, eli oksenteli koko yön limaa ja tuntui olevan tosi kipeä. Ja kun nyt tuntui että kakominen ja liman oksentelu jatkui, niin Vesku käytti Viiman eläinlääkärissä. Diagnoosiksi se sai kurkunpään-/ruokatorven tulehduksen, johtuen luultavasti tuosta rajusta oksentelusta. Se sai siihen antibiootit ja päälle vielä jotain vatsaa rauhoittavaa lääkettä. Toivottavasti nyt niillä hoituu kuntoon. Muuten Vimps on onneksi ihan hyväntuulinen.
Eilen oltiin Riehan kanssa Laukaan koiraharrastajien junnuleirillä. Mie kouluttelin tokoa ja Rieha toimi esimerkkikoirana. Oli muuten hirmuisen päteviä nuoria koirineen, olin ihan positiivisesti yllättynyt. Rieha hoiti oman osansa pätevästi ja päästiin samalla treenaamaan hyvässä häiriössä. Rieha teki lähinnä seuruuta, ruutua ja alokas-/avoimen luokan hyppyä. Seuruusta tehtiin yksi liikkuroitu koemainenkin pätkä ja meno oli hyvää. Vissiin se myös näytti siltä, koska Rieha sai ihastuneita kommentteja kovasti. Rieha sai olla myös Maaritin mallikoira fysioterapiaosuudessa, hieman tuli sanomista että se on toiselta puolelta jäykempi eli ohjaaja yrittää taas ottaa venyttelyt tiuhempaan tahtiin.
Mutta pikkukelpi teki oikein positiivista peeärrää, taas kerran :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti