torstai 24. marraskuuta 2016

Kuuntelemisen jalo taito

Rieha palasi treenikentille sunnuntaina. Aloitettiin suoraan Kivimäen Riitan koulutuksella. Päätin, että nyt testataan pysyykö pari viikkoa lepäilleen kelpin pää miten kasassa koemaisessa suorituksessa. Tehtiin putkeen hässäkkä, ruutu ja tunnari. Ja olihan se melkoista menoa... Virtaa riitti ja se näkyi. Hässäkässä tuli haukahdus lähdössä ja sinkosi hypyn ohi. Ruutu meni ihan ok, vaikka oli kyllä tosi jousilla. Tunnarissa koppasi väärää ennen oman nostoa. Mutta olipa Riehalla ainakin hauskaa :D

Tämän setin jälkeen päädyttiin tekemään Riehalle kuuntelutreeniä. Jospa sen avulla loputon into pysyisi hieman hallinnassa ja Rieha taas muistaisi, että se ei tiedä ihan kaikkea. Riitta keksi meille eri versioita ohjaustreenistä. Tärkeintä oli vaan saada Rieha ohjattua eri paikkoihin, ilman että itse liikun. Väärin meneminen ei haitannut, silloin piti vaan jatkaa ohjaamista ja korjata virhe. Eli samalla myös pitkäkestoista treeniä ja treeniä myös kokeissa korjaamista ajatellen. Aluksi siellä sattui mokia ja Rieha kiirehti, mutta nopeasti se alkoi kuuntelemaan. Parasta oli nähdä, kuinka Riehan ilme muuttui tarkkaavaiseksi, kun alussa se oli lähinnä "!!rairai!!".



Vaikeinta treenissä oli kapulan pitäminen nätisti samaan aikaan, kun joutui miettimään muita asioita. Sama juttu näkyy sitten kokeessakin, kun on vauhtia ja jos tulee joku pieni epävarmuus, niin kapula alkaa pyörimään. Tehtiin sitten vielä lopuksi pitotreeniä erilaisilla tempuilla. Vaikeaa, mutta kun piti kriteeristä kiinni, niin onnistui kyllä. Lisäksi tehtiin treeniä, jossa Riitta yritti ottaa kapulaa Riehan suusta. Ja Riehahan sylkäisi kapulan heti, kun Riitta vähän sitä veti. Siitä isot voivoit ja pikkuhiljaa Rieha taas muisti, että kapulasta kuuluu pitää kiinni, kunnes minä sanon muuta.

Tämä oli taas hyvä muistuttelutreeni siitä, että Riehalle kannattaa tehdä vaikeita asioita. Se oppii todella nopeasti ja selviää hyvin isommistakin haasteista, kunhan muistaa miettiä. Jos treenit pidetään sille liian helppoina, niin silloin se miettiminen unohtuu. Nämä siis taas treenilistalle. Rieha oli näiden treenien jälkeen kyllä ihan poikki kaikesta miettimisestä :D

Sunnuntain jälkeen ollaan käyty hallilla kaksi kertaa. Ollaan keskitytty pääasiassa rallyn mestariluokan juttuihin. Aluksi tuntui, että Rieha kiehuu niin paljon, ettei ne onnistu millään. Mutta kun olen sitkeästi niitä jankannut ja yrittänyt pitää homman mahdollisimman hillittynä, niin ihmeesti Rieha on vaan alkanut niitä tajuamaan.

Oikealla puolella tapahtuvat peruuttaminen, vasempaan 360 astetta pyöriminen ja askel vasempaan on tällä hetkellä ne vaikeimmat temput. Jännä kuinka vasemmalla puolella täydellisesti takapäätään käyttävä koira voikin mennä ihan tönköksi, kun paikka siirretään vasemmalle. Lisäksi olen yrittänyt miettiä, miten Rieha kannattaisi laittaa esim. putkeen, että minulla olisi edes jotain mahdollisuuksia pysyä sen perässä. No, onpahan siinä miettimistä jatkoonkin. Sen sijaan oli yllättynyt, että paikallaan seisominen vieressä ei ollutkaan Riehalle vaikeaa. Tehtiin siihen jo häiriötreeniä sekä käskyillä, että vieressä putkeen juoksevalla koiralla, eikä Riehalla ollut aikomustakaan liikkua tai edes istua. Eli onneksi jotain yllättävä helppoakin mestariluokan liikkeissä.

Eilen tehtiin tunnaria ylipitkällä matkalla ja niin, että Riehan piti juosta pienestä kolosta, ympärillä agilityesteitä. Tässä Rieha oli tosi hyvä, esteet ei haitanneet ja vaikka meni ihan täysiä, niin oma nousi upeasti. Pitkä matka teki ehkä myös sen, että ei ehtinyt pyörittää kapulaa. Tai sitten pitotreenit alkuviikon treeneistä oli edelleen mielessä. Mutta oli kyllä tosi hyvä!

Mitäs vielä... Kaukoissa tehtiin häiriötä alkuun ja se oli aika vaikeaa, eli ei keskittynyt kunnolla tekniikkaan. Sama juttu siis kuin Riitan kuuntelutreenissä, kun joku osa vaikeutuu, niin toinen osa menee huonommaksi. Mutta tässäkin harjoitus teki mestarin ja muistuttelun jälkeen osasi taas laittaa painon taakse. Maanantaina päästiin tekemään myös paikkikset kimpassa ja Rieha oli tosi hyvä ja skarppi.

Siinäpä pääpiirteet treenitauon jälkeen :)


perjantai 11. marraskuuta 2016

Pennuista ja pentujutuista

Rieha steriloitiin maanantaina. Tähystysleikkaus maksoi maltaita, mutta toipuminen on ollut huikean nopeaa. Rieha oli oma itsensä oikeastaan jo samana päivänä. Toki ollaan otettu nyt rauhallisesti ja lenkit on mentu hihnassa. Ensi viikolla voi kuitenkin jo päästää irti ja pikkuhiljaa aletaan myös treenaamaan. Tähystyshaavat ovat kooltaan ihan minimaaliset. Eli ehdottomasti kannatti maksaa. Varsinkin jos vältetään isomman leikkauksen mahdolliset tulevaisuuden komplikaatiot edes jossain muodossa.

Rieha on siis jalostusuransa nyt tehnyt ja me keskitytään tästä eteenpäin vain harrastamaan ja elämään normaalia elämää. Jollain tasolla harmittaa, että en saanut Riehasta itselleni pentua (ja ilmeisesti muutamaa muutakin yhteydenotoista päätellen). Riehan eka pentue oli ikään kuin "oma" pentueeni, kasvoivathan pennut minun luonani. Toisen pentueen piti sitten olla se juuri minulle suunniteltu pentue. Erinäisten syiden takia en siitä kuitenkaan pentua pystynyt ottamaan, mikä tietysti harmitti. Välillä olen miettinyt myös sitä pois annettua harrastusaikaa ja mitä oltaisiin pentulomien aikaan ehditty vielä tekemään. Puhumattakaan pennutuksen fyysisestä kuormittavuudesta Riehalle.

Kummastakin pentueesta on kuitenkin tullut ihan mahtavan oloisia koiria, joista toivottavasti on omistajilleen iloa vielä pitkään. Eli vaikka omaa pentua en suoraan Riehasta saanutkaan ja harrastusrintamalla olemme olleet paitsiossa pariin otteeseen, niin loppupeleissä on kuitenkin mahtavaa, että sen jälkeläisiä on liuta maailmalla.





Riehan ekat pennut "Riehakkaat", täyttävät pian 3 vuotta. Näitä pentuja olen päässyt näkemään aika paljon ja olen siitä tosi iloinen. Fiini ja Nasta asuvat täällä päin ja ovat treenanneet samoissa porukoissa. Myös muita pentuja olen nähnyt eri tapaamissa ja kuulumisia päivittyy esim. faceen mukavasti. Tykkään näistä pennuista kyllä kovasti. Kaikilla on hyvä moottori ja kova halu tekemiseen. Vilkkaita ne ovat, osa enemmän ja osa vähemmän, ehkä kuitenkin hieman äitiään enemmän. Ihmisille sosiaalisia ilopillereitä, joiden vauhtia voi vaan ihailla. Toimintakykyä löytyy ja terävyyttäkin, kuten äidillään. Ottaisin kenet vaan itselleni harrastuskaveriksi.



Riehakkailla on tosi aktiiviset ja ihanat kodit. Kaikki pennut harrastaa ja elää kelpielle sopivaa elämää. Osan kanssa on kisattu jo enemmänkin, Nastalla ja Terralla on sertit agilitystä, lisäksi agia on tehnyt Virossa asuva Prima. Tokossa on kisannut hienoilla tuloksilla neljä pentua (Fiini, Terra, Luka ja Nasta) ja näistä voittajaluokkaan menolippu löytyy jo kahdelta. Vepessä ovat kisanneet veljekset Rio ja Luka. Rio kävi myös suorittamassa bh-kokeen jonkun aikaa sitten. Pk-puolta on treenannut Rion lisäksi Rokka (toivottavasti jänteen katkoneesta tassuhaaverista huolimatta myös tulevaisuudessa!). Nättejäkin nämä pennut on, Prima, Fiini ja Terra ovat kaikki kaunistelleet menestyksekkäästi ja pojatkin ovat näyttelytuomarien mielestä kelpieiksi tunnistettavissa ;) Luonnepuolesta kertoo myös mukavasti menneet mh-kuvaukset, joissa neljä pentua on jo ehtinyt pyörähtää.


Terveyspuolella pennut on olleet kohtuullisen terveitä, Muutamia haavereita ja jotain muuta pientä, mutta mitään isompaa ei ole ainakaan minun korviini kantautunut. Riehakkaat ovat myös ensimmäinen kokonaan terveiksi selältään lausuttu kelpiepentue (LTV:n osalta), mitä pidän todella mahtavana juttuna. Lonkissa on pientä vaihtelua välillä A-C. Kyynärät on kaikilla puhtaat, samoin polvet ja simät kaikilta tutkituilta.

Riehakkaat on ihanaa sakkia, koko porukka! Meillä on tammikuussa kennelpäivä ja sinne on tulossa 6/7 Riehakkaista, mikä kertoo aktiivisuudesta. Jännäsin pentujen omistajien valintaa kovasti, mutta ei olisi voinut paljon paremmin mennä :)

Riehan toiset pennut, "Popparit", täyttivät juuri vuoden. Näitä pentuja olen nähnyt vähän vähemmän, koska suurin osa on sijoittunut eteläiseen Suomeen ja ne kasvoivat Mäntysaloilla. Mutta kovin tyytyväisiä tuntuvat omistajat näihinkin kavereihin olevan ja mitä niitä pentuna näin, niin näistäkin olisi kelvannut kuka vaan. Poppareista pitää myös mainita, että ne ovat myös aivan hillittömän kauniita tapauksia! Mielenkiinnolla jään odottelemaan mitä niistä kasvaa.



Rieha-äippä kiittää ja kuittaa. Jatkakaa samaan malliin lapsoset!


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Luottotreenaaja

Eilen treenattiin pienessä, mutta hyvässä porukassa. Aiemmin oltiin jo Tiinan kanssa puhuttu tunnarihaasteista ja lupasin, että Riehan kanssa kokeillaan. Ja nyt kun koepaikkaa ei irronnut, niin uskalsin lähteä kokeilemaan taas vähän isompiakin haasteita.

Tehtiin siis tunnari, jossa liikkuri vie väärät paikalleen ja sen jälkeen heitän oman puoleen väliin. Koira tietysti näkee heiton. Tämän jälkeen käännytään koiran kanssa toiseen suuntaan ja liikkuri käy hakemassa heitetyn oman, vaihtaa sen väärään ja vie oman muiden väärien joukkoon. Olin ihan varma, että Rieha hakee suorilta vaan sen kapulan, jonka luulee minun heittäneen. Koska heittäminen nyt vaan on iso juttu. Mutta mitä vielä, Rieha ylitti väärän ja meni suoraan etsimään omaa muiden kapuloiden joukosta. Oma nousi hienosti ja palautui reippaasti. Ei siis minkäänmoista ongelmaa ja olin ihan suu auki.

Päätettiin vielä testata versio, jossa heitettyä omaa kapulaa ei vaihdetakaan väärään. Näin ajattelin, että pystytään varmasti testaamaan oliko eka kerta vaan vahinko. Samat rutiinit ja lähetys. Rieha menee vauhdikkaasti, haistaa heitettyä kapulaa, nostaa ja tuo sen täydellisesti. Eikä minkäänmoista ajatustakaan siitä, että olisi pitänyt varmistella vielä kauempana olevat kapulat. Se siis oikeasti haistelee ja tietää mitä tekee, eikä edes kiihdyttävä heittäminen saanut sitä sekaisin. Super-Rieha!

Muitakin tokojuttuja tehtiin, mutta paras anti oli kun Anna ehti käydä meidän kanssa rallyn mestariluokan liikkeitä läpi. Saatiin hyvää vahvistusta omaan tekemiseen ja pari vinkkiä jatkoon. Ja itse asiassa tajusin, että mestarin liikkeet on pääasiassa aika hyvällä mallilla. Oikealla peruuttaminen on tällä hetkellä varmaan se hankalin liike, siihen pitää koordinaatiota treenata vielä huolella. Edessä peruuttaminen onnistuu hyvin, kunhan Rieha vielä olisi haukkumatta vaikka hauska liike onkin. Mutta kaikki tulppaanit ym. käännökset on ihan ok mallilla.

Vanha kuva, mutta voi ihanuus, luottotreenikaveri

perjantai 4. marraskuuta 2016

Treenien pikakelaus

Juuri kun viime postauksessa kehuin, että onneksi tokokokeisiin mahtuu, niin eipäs mahduttukaan Tampereelle kokeeseen :D. Toki tämä ilta on vielä aikaa jonkun perua, mutta aika epätodennäköistä se on. Kokeita on ollut vähän nihkeästi täällä päin ja maanantaina vien Riehan steriloiravaksi, eli taukoa kisaamiseen tulee. Kiva olisi ollut yhdessä kokeessa vielä käydä, koska hommat on olleet niin hyvällä mallilla. Mutta ehkä vielä joulukuussa johonkin kokeeseen ehditään.

Treenattu siis ollaan, itse asiassa aika paljonkin. Hallilla ollaan käyty kolmisen kertaa viikossa ja ollaan saatu tehtyä vaikka jos minkälaisia häiriötreenejä ja liikkuritreenejä. Kiitos siitä treenikamuille!

Tunnaria ollaan tehty erilaisin häiriöin ja hyvin Rieha on siitä selvinnyt. Myös kapulan kaunista pitoa ollaan tehty ja lisäksi päätin, että opetan sen luovuttamaan tunnarin sivulle kun tähän mennessä on luovuttanut eteen. Jää yksi välivaihe ja pistemenetys vähemmäksi. Sivulla kapulan kaunista pitämistä on myös pitänyt vähän muistutella, samoin suoraan sivulle tuloa. Mutta noin kokonaisuutena tunnari on kyllä minusta kivalla mallilla, eikä hankalammatkaan versiot ole tuottaneet ongelmia.

Eteenmeno on edelleen myös erinomaisella mallilla. Riehalla on loistava fokus eteen ja hyvin harvoin lähtee vinoon. Se ei myöskään mene häiriöihin lankaan enää samalla mallilla. Ollaan tehty treenejä, joissa merkki on vähän eteenmenosta sivuun ja tehdään sitä ensin, sen jälkeen eteenmeno. Tässä näkee hyvin miten Rieha ajattelee ja keskittyy.. Toisena treeninä olen aina yrittänyt vahvistaa sitä, että eteen mennään niin pitkään kuin sanotaan eli ylipitkiä matkoja tokoon nähden. Tässäkään ei pääasiassa ole ollut ongelmaa, irtoaminen on Riehan bravuuri.

Luoksarin stopeista kuvattiin tällä viikolla jopa yksi video. Vauhti ei enää tässä vaiheessa ollut niin hurja kuin treenin alussa, mutta silloinkin stopit onnistui hyvin. Erottelussa ei ole ollut ongelmia ja istuminen on toiminut myös kiertohässäkässä hyvin.



Kaukokäskyissä olen ollut nyt supertarkka S-I-vaihdon liikkeestä. Rieha pystyy tekemään sen ihan puhtaasti, kun vaan keskittyy ja ajattelee. Tätä ajattelua olen nyt hakenut ja kyllä se sieltä tulee, kun vaan sitkeästi jättää väärät huomiomatta. Muutenhan kaket on hyvällä mallilla, eikä häiriölläkään ole saatu ongelmia esiin.

Paikkiksia ollaan tehty muutamaan otteeseen. Muuten niissä hyvä meno, mutta eilen oli liikutellut tassuja enemmänkin. En tiedä tekeekö hallin pehmeä matto sen, vai mikä, mutta siinä voisi olla sterilloinnista toipumisajalle hyvä harjoitus. Tassut liikkumattomaksi siis. Minähän en ole sitä koskaan oikeasti Riehalle opettanut. olen vaan opettanut istumaan. Ehkä aika olisi.

Rallytokoa ollaan tehty maltillisemmin. Viime sunnuntaina käytiin JAT:in rallykisoissa voittajaluokan nollakoirakkona ihan ex tempore, kun tarve oli. Sehän olikin hauska kokemus, kun saatiin ihan arvostelukin. Rata oli mukava ja Rieha teki tosi hyvin. Ainoastaan peruuttamisessa tuli haukahduksia, joista saatiin -3p. (mutta muuten osasin peruuttaa ihan oikein!!). Loppupeleissä pisteitä olisi siis tullut 97, eli meidän paras voittajan rata ja vielä vauhdikkaalla ajalla. Tekeminen tuntui kyllä tosi kivalta ja tuomarin kommenttina oli kirjattu Aivan ihana koira <3 .="" alkaa="" asioitakin="" ehk="" isi="" mestarin="" miettim="" n.="" niit="" p="" pit="" siis="" tosissaan="">
Siinäpä jotain pikaisia treenikuulumisia. Vähän tämä menee listauksen puolelle, mutta tällä hetkellä ei parempaan pysty tai oikeastaan ehdi.