Rallytokon ala- ja ylämäet

Viikonloppu alkoi perjantaina kisatokoryhmän treenillä. Kauhean hyvä fiilis oli tuosta treenistä, saatiin tehtyä häiriötä ja Rieha oli hyvin kuulolla. Paikkiksia tehtiin isossa porukassa, taisi olla kuusi koiraa ja Riehalla oli tosi kiva asenne. Lisäksi mm. eteenmenoja, hässäkkää, seuraamisen naksuttelua ym. Hässäkässä saatiin vahingossa Rieha mokaamaan, kun kaveri palkkasi koiraa koväänisesti samaan aikaan kun annoin noutokäskyn. Riehan huomio oli ihan muualla ja arpoi sitten noudettavaksi saman kapulan kuin edellisellä kerralla. Enemmän häiriötä ja kuuntelutreeniä tähänkin liikkeeseen vaan. Mutta oli kyllä kiva fiilis näiden treenien jälkeen.

Kuvat kennelpäivältä

Lauantaina jatkettiin rallytokon parissa Krista Karhun koulutuksessa. Olin vähän hukassa, että mitä treenattaisiin ja muutenkin odottavalla mielellä, kun en ole koskaan tällaista virallista rallytokokoulutusta nähnyt. Alkuun Krista piti pienen "luennon", jossa kyllä aukesi muutama juttu. Krista puhui mm. siitä osaako koira oikeasti oikealla seuraamisen. Rieha ei sitä ihan oikeasti oikeasti osaa, koska se aina palaa mieluummin vasemmalle puolelle. Vasemmalla seuraamisessa ei ikinä ole pelkoa siitä että menisi oikealle puolelle. Samoin hyvää muistutusta tuli selkeistä kriteereistä ja käsimerkkien vähentämisestä, koska ne sotkevat herkemmin koiraa.

Yhden mestariluokan koiran treenistä sain hyvia ajatuksia käännösten tekemiseen. Koiralle pitäisi aina kertoa ennen käsimerkkiä, että nyt tulee käsimerkki, koska muuten sen seuraamisessa pitäisi pitää kontakti. Ennen käännöksiä annetaan koiralle joku pieni vinkki, että kohta tulee käsimerkki. Lisäksi käännöksiin kannattaa ottaa myös suullinen käsky, koska käsimerkit on tosiaan herkemmin koiraa sekoittavia. Päätin siis, että alan käyttämään käsimerkin vinkiksi tässä-käskyä, ulospäin käännöksiin otan käyttöön pyörimiskäskyn ja sisäänpäin käännöksiin käänny-käskyn. Selkeyttäminen ei ole koskaan paha asia, varsinkin Riehan kanssa, joka tarjoaa niin nopeasti jotain.



Omalla vuorolla halusin katsoa oikealla käännöksiä ja muutenkin sitä seuruuta. Ensinnäkin Krista sanoi, että Riehalle pitää antaa enemmän vastuuta oikealla seuraamisessa, eli herkästi varmistelen sitä liikaa. Vastuu koiralle ja jos mokaa, niin sitten vaan palautetaan oikeaan paikkaan ja jatketaan. Saatiin kehoitus tehdä paljon pujottelutreeniä, josta palkka kurvissa, että saisin Riehan tulemaan niissä vähän paremmin mukaan. Tiukka käännös oikealle onkin se pahin paikka, jossa voi käydä moka ja Rieha siirtyykin vasemmalle. Lisäksi Riehalle pitäisi opettaa käsky oikealla puolella tapahtuviin käännöksiin vasemmalle, että oppisi ennakoimaan paremmin käännöstä ja takapää tulisi mukaan. Näissä kotitreeniä esim. etujalat alustalla.

Toisessa pätkässä katsottiin edessä peruuttamista. Siinä ei sinänsä ollut ongelmaa, mutta Krista huomasi, että Rieha tulee säännönmukaisesti vinoon eteen oikealta puolelta siirryttäessä. Sen takia edessä peruutuskin menee sitten vinoon. Eli suorat eteentulot treenaukseen. Tämä oli Riehalle yllättävänkin vaikea tajuta, jotenkin se ei vaan saanut ajatuksesta kiinni ja alkoi kuumumaan. Tehtiin treeni jossa, koira tuli eteen ikään kuin kulman takaa, eli alussa käännös ei olisi niin iso. Minun on myls muistettava pitää jalat enemmän auki, että Rieha mahtuu tassuineen niiden väliin. Treenissä voi käyttää apuna myös ohjureita, joiden välistä on tultava. Myös kosketusalusta jalkojen välissä voisi auttaa suoruuteen.

Täytyy sanoa, että oli aika haastava treeni meille. Tuntui, että kummallakin meni hermo, kun en osannut kertoa Riehalle mitä sen kuuluisi tehdä. Ehkä jatkossa keskitymme näiden pikkukikkojen hiomiseen rauhassa kotona ja keskityn rallykoulutuksissa kuunteluoppilaan rooliin.

Eiliselle olin ilmoittanut Riehan rallytokokisaan. Koulutuksen jälkeen mieli oli vähän maassa ja harkitsin jo pois jäämistä. Päätin kuitenkin lähteä. Minna Hillebrand oli tehnyt mestariluokalle kohtuullisen haastavan radan, käytännössä pelkkää oikealla seuraamista:

Ennen radalle menoa keskityin Riehan kanssa hinkkaamaan vaikeita kohtia, kuten käännöksiä ja peruuttamista. Askel vasemmalle oikealle seuraten- kyltti taisi tulla vastaan ekaa kertaa, onneksi rataantutustumisessa sai siitä kysellä. Hinkkailin rataa ihan viime hetkille saakka, sen verran haastavalta se vaikutti.

Ensimmäinen suora oli Riehalle helppo ja se teki tosi hyvää työtä liikkeestä istumisen kanssa. 5-kyltiltä saatiin -3p., varmaan oltiin eri tahdissa. Siitä eteenpäin meno jatkui tosi kivasti, keskityin käännöksissä auttamaan Riehaa ja se kääntyi hyvin, vaikka oikealla puolella haasteita onkin. 13-kyltiltä saatiin -1p. kontrollista, eli oisiko seurannut liian tiiviisti. 14-kyltillä seuruutin Riehan vähän liian lähelle kyltiiä ja lisäksi se jäi istumaan vinoon. Mietin siinä sitten hyvän tovin, että mahdunko kiertämään, kun käsken Riehan seisomaan. Päädyin sitten uusimaan kyltin, että tilaa varmasti jäisi. Ehkä vähän turhakin uusinta, siitä -3p., samalta kyltiltä myös -1p. epätarkasta suorituksesta.

Liikkeestä askel oikealle oli hankala sovittaa, siitä saatiin myös -1p. tvä ja -1p. kontr. Houkutuksessa Riehalla tuli joku pieni ajatuskatkos ja pelkäsin jo, että vaihtaa puolta vasemmalle, siitä -1p. Peruutuksen uusin, koska ei ehtinyt siihen mukaan. 19-kyltiltä vielä -1p. vinoudesta. Käytösruudussa ei ollut ongelmia.

Lopputulemana 84p., hyväksytty tulos, aika 2.35.96, sij. 2/12, tuomarin kommentit: Olipas se energinen!

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin rata meni. Oikealla seuraamisessa ei ollut oikeastaan kuin tuo yksi pieni lapsus houkutuksessa ja takapään käyttökin onnistui kohtuullisesti. Kun vaan ehtisi ja jaksaisi treenata enemmän, niin ei ne yli 95p. suorituksetkaan olisi ihan mahdottomia. Jäi hyvä fiilis. Rallytoko on meille kyllä semmoista tunteiden vuoristorataa, mikään muu laji ei vedä sille vertoja. Ollaan Riehan kanssa todellakin epämukavuusaluella sen parissa, eli sitäkin suuremmalla syyllä olen iloinen onnistumisista.

Kennelpäivää ynnä muuta

Treenejä on vilahdellut blogin ohi vaikka kuinka. Tokoa on tehty hallilla se pari-kolme kertaa viikkoon. Yksin tulee lähdettyä kovin laiskasti, mutta onneksi seuraa on löytynyt. Ja onneksi seura on välillä myös vähän pedantimpaa ja jaksaa nipottaa minunkin puolestani pienistä asioista. Vaikka toko onkin yksilöhommaa ja suurin osa töistä tehdään koiran kanssa kahdestaan, niin minä ainakin tarvitsen sitä porukkaa ja treeniseuraa. Onneksi samanhenkisiä ihmisiä on löytynyt kourallinen ympärille :)

Käytin viime viikolla myös rallytokon ratatreenissä. Mestariluokan rata oli haastava ja päätin tehdä siitä vielä haastavamman menemällä radalle ilman tutustumista. Voin myöntää, että aika kaaos oli se kierros... Onneksi Anna koutsasi meitä kärsivällisesti ja uusintakierros oli jo paljon parempi. Tässä huomasi taas kuinka paljon me Riehan kanssa tarvitaan ratatreeniä. Rieha tarvitsee sitä siihen, että oppii, että tässä ei tarvitse sinkoilla ja minä siihen, että osaa esim. seistä oikeassa kohdassa. En käsitä miten vaikeaa on jättää koiralle kunnolla tilaa suorittamiseen. Rieha parka törmäilee kyltteihin ja yrittää parhaansa. Onneksi se ei törmäilyistä välitä.

Kaoottisuus tuo Riehasta esiin myös haukkumisen ja siinä vaiheessa kummallakin menee hermo. Siinäpä onkin meidän rallyuran isoin haaste, miten saadaan tehtyä rauhallinen ja liioittelematon suoritus. Itse liikkeissä ei niinkään ole ongelmia, ne vaatii vaan toistoja. Tälläkin radalla Rieha suoriutui hienosti mm. oikealla puolella peruuttamisesta, putkesta jne. Mutta lyhyet välimatkat yhdistettynä minun vähän turhankin reippaaseen ohjaamiseen ei aina ole se paras yhdistelmä. Mutta jatkamme harjoituksia.

Viikonloppuna vietettiin Kelmi-Nallikallion kennelpäivää täällä Jyväskylässä. Paikalle oli saapunut yli parikymmentä kelpietä ohjaajineen. Riehan lapsista paikalla oli yhteensä seitsemän. Oli huippua nähdä sekä Riehakkaita, että Poppareita. Täytyy sanoa, että kyllä minä vaan niistä tykkään. Erityishienoa oli nähdä Rovaniemen poikaa Lukaa ekaa kertaa sitten pentuajan. Siinä oli kyllä huippukiva koira ja ohjaansa on osannut viedä sitä hienosti eteenpäin.

Rieha sai tehdä tuplavuoron kun se ensin aksasi Jarin kanssa ja pääsi sitten minun kanssani Kiviahon Katjan oppiin. Saatiin muutamia tosi kivoja vinkkejä tokoiluun, tässä tiivistelmä:

Tunnari (mainitsin ongelmaksi satunnaisen kapulan pyörittelyn ja välillä sen, että tiputtaa oman ja varmistelee vielä muut):

• Erikseen pitotreenit, mieluiten aina noston kautta ja välillä pitkästä matkasta, koska siinä tulee paremmin esiin otteen korjaaminen. 
• Haastetta peliin, Riehalla on jo niin vahva osaaminen ja rutiini. Tehtiin mm. treeniä, jossa Katja heitteli vääriä kapuloita samalla kun Rieha etsi. Ei mennyt lankaan, mutta lähti mielentilaltaan mukaan. Siinä vaiheessa voi käyttää jotain käskyä, jolla tietää, että pitää keskittyä haistelemaan. Oma laitettiin myös reilusti erilleen ja piiloon, että oppii tekemään töitä sitkeästi.
• Noston jälkeen voi käyttää heti esim. pidä-käskyä otteen varmistamiseksi. 
• Sivulla tehtiin lisäksi vielä irrotus/pitotreeniä, siinä Rieha oli hyvä.

Merkki (ongelmana välillä mielestäni hitaus, koska odotusarvo on kapuloissa):

• Ei kauhean hyvin saatu hitautta esiin, mutta Katja kehotti tässäkin haastamaan koiraa. Merkillä voi teettää erilaisia tehtäviä, kutsua luokse ja lähettää uudestaan. Parhaiten kapuloiden odotusarvo tuli esiin kun sai ensin noutaa. Siinä meinasi nytkähtää kapuloiden suuntaan, kun pyysinkin tulemaan luokse. Eli vaihtelevuus tässäkin.

Eteenmeno (ongelmana palkan ennakointi, vauhti voisi olla hallissa parempi)

• Katja sanoi heti, että Riehalle toimisi varmasti pallonheitin ja kerroin että ollaan sillä tehty ulkokaudella ja sehän todellakin toimii. Ehkä pitää uskaltaa ottaa se mukaan myös hallitreeniin ja opetella vaan tähtäämään niin ettei ikkunoiden rikkoontumisesta ole vaaraa... Eli pallo lentää kun koira juoksee.
• Hallitreenissä voisi hyödyntää aitoja, joiden taakse appari menisi palkan kanssa. Jessaamisen jälkeen appari tiputtaa palkan aidan takaa. Tässä ei tule näköarsykettä, mutta toimii vaan hallissa.
• Hallissa voi hyödyntää palkkauksessa myös pieniä matalia läpinäkyviä muovikippoja, joita voi laittaa useamman vierekkäin muutaman metrin välein. Tällä tavoin voi hyvin hakea monta toistoa suoruuteen siirtymällä aina vähän sivulle.
• Mielenkiintoinen uusi juttu oli myös kosketusalustatreeni, jossa samaan linjaan laitetaan useita kosketusalustoja. Koira opetetaan alkuun etenemään alustalta alustalle. Jossain vaiheessa välistä voi ottaa pois jonkun alustan ja pyytää koiraa etenemään kauempana olevalle alustalle. Ideana saada siis koiralle varmuutta siihen, että aina mennään vaan suoraan eteenpäin.
• Seinää voi hyödyntää suoraan etenemisen vahvistamisessa, eli lähetys onkin seinän myötäisesti.

Siinäpä siis pari ajatusta. Kivaa oli treenata ja nähdä kelpieitä sankoin joukoin.

Kuuntelemisen jalo taito

Rieha palasi treenikentille sunnuntaina. Aloitettiin suoraan Kivimäen Riitan koulutuksella. Päätin, että nyt testataan pysyykö pari viikkoa lepäilleen kelpin pää miten kasassa koemaisessa suorituksessa. Tehtiin putkeen hässäkkä, ruutu ja tunnari. Ja olihan se melkoista menoa... Virtaa riitti ja se näkyi. Hässäkässä tuli haukahdus lähdössä ja sinkosi hypyn ohi. Ruutu meni ihan ok, vaikka oli kyllä tosi jousilla. Tunnarissa koppasi väärää ennen oman nostoa. Mutta olipa Riehalla ainakin hauskaa :D

Tämän setin jälkeen päädyttiin tekemään Riehalle kuuntelutreeniä. Jospa sen avulla loputon into pysyisi hieman hallinnassa ja Rieha taas muistaisi, että se ei tiedä ihan kaikkea. Riitta keksi meille eri versioita ohjaustreenistä. Tärkeintä oli vaan saada Rieha ohjattua eri paikkoihin, ilman että itse liikun. Väärin meneminen ei haitannut, silloin piti vaan jatkaa ohjaamista ja korjata virhe. Eli samalla myös pitkäkestoista treeniä ja treeniä myös kokeissa korjaamista ajatellen. Aluksi siellä sattui mokia ja Rieha kiirehti, mutta nopeasti se alkoi kuuntelemaan. Parasta oli nähdä, kuinka Riehan ilme muuttui tarkkaavaiseksi, kun alussa se oli lähinnä "!!rairai!!".



Vaikeinta treenissä oli kapulan pitäminen nätisti samaan aikaan, kun joutui miettimään muita asioita. Sama juttu näkyy sitten kokeessakin, kun on vauhtia ja jos tulee joku pieni epävarmuus, niin kapula alkaa pyörimään. Tehtiin sitten vielä lopuksi pitotreeniä erilaisilla tempuilla. Vaikeaa, mutta kun piti kriteeristä kiinni, niin onnistui kyllä. Lisäksi tehtiin treeniä, jossa Riitta yritti ottaa kapulaa Riehan suusta. Ja Riehahan sylkäisi kapulan heti, kun Riitta vähän sitä veti. Siitä isot voivoit ja pikkuhiljaa Rieha taas muisti, että kapulasta kuuluu pitää kiinni, kunnes minä sanon muuta.

Tämä oli taas hyvä muistuttelutreeni siitä, että Riehalle kannattaa tehdä vaikeita asioita. Se oppii todella nopeasti ja selviää hyvin isommistakin haasteista, kunhan muistaa miettiä. Jos treenit pidetään sille liian helppoina, niin silloin se miettiminen unohtuu. Nämä siis taas treenilistalle. Rieha oli näiden treenien jälkeen kyllä ihan poikki kaikesta miettimisestä :D

Sunnuntain jälkeen ollaan käyty hallilla kaksi kertaa. Ollaan keskitytty pääasiassa rallyn mestariluokan juttuihin. Aluksi tuntui, että Rieha kiehuu niin paljon, ettei ne onnistu millään. Mutta kun olen sitkeästi niitä jankannut ja yrittänyt pitää homman mahdollisimman hillittynä, niin ihmeesti Rieha on vaan alkanut niitä tajuamaan.

Oikealla puolella tapahtuvat peruuttaminen, vasempaan 360 astetta pyöriminen ja askel vasempaan on tällä hetkellä ne vaikeimmat temput. Jännä kuinka vasemmalla puolella täydellisesti takapäätään käyttävä koira voikin mennä ihan tönköksi, kun paikka siirretään vasemmalle. Lisäksi olen yrittänyt miettiä, miten Rieha kannattaisi laittaa esim. putkeen, että minulla olisi edes jotain mahdollisuuksia pysyä sen perässä. No, onpahan siinä miettimistä jatkoonkin. Sen sijaan oli yllättynyt, että paikallaan seisominen vieressä ei ollutkaan Riehalle vaikeaa. Tehtiin siihen jo häiriötreeniä sekä käskyillä, että vieressä putkeen juoksevalla koiralla, eikä Riehalla ollut aikomustakaan liikkua tai edes istua. Eli onneksi jotain yllättävä helppoakin mestariluokan liikkeissä.

Eilen tehtiin tunnaria ylipitkällä matkalla ja niin, että Riehan piti juosta pienestä kolosta, ympärillä agilityesteitä. Tässä Rieha oli tosi hyvä, esteet ei haitanneet ja vaikka meni ihan täysiä, niin oma nousi upeasti. Pitkä matka teki ehkä myös sen, että ei ehtinyt pyörittää kapulaa. Tai sitten pitotreenit alkuviikon treeneistä oli edelleen mielessä. Mutta oli kyllä tosi hyvä!

Mitäs vielä... Kaukoissa tehtiin häiriötä alkuun ja se oli aika vaikeaa, eli ei keskittynyt kunnolla tekniikkaan. Sama juttu siis kuin Riitan kuuntelutreenissä, kun joku osa vaikeutuu, niin toinen osa menee huonommaksi. Mutta tässäkin harjoitus teki mestarin ja muistuttelun jälkeen osasi taas laittaa painon taakse. Maanantaina päästiin tekemään myös paikkikset kimpassa ja Rieha oli tosi hyvä ja skarppi.

Siinäpä pääpiirteet treenitauon jälkeen :)

Vepet ja toko-oppeja

Keskiviikkona vepeiltiin taas. Päätin tesata muutamaa uutta liikettä avointa luokkaa silmällä pitäen. En tosin tiedä ehditäänkö tänä kesänä vielä avoimeen ja ensi kesäksihän liikkeet muuttuvat sääntöuudistuksen myötä. Uskon kyllä, että Riehalle avoimen luokan liikkeet saiso nopeasti koekuntoon, mutta ehditäänkö kokeeseen on sitten eri juttu. Onneksi ensi vuonna tulevat liikkeet ovat nekin varmasti hyvin koulutettavissa.

Aloitettiin treeni viennillä ja otin ekaa kertaa vientiesineeksi lepuuttajan. Kuiaharjoiteltiin ensin maalla ja vaikka maahan koliseva lepuuttaja ei varmaan niitä helpoimpia tuotavia ole, niin Riehalle se ei tuottanut isoja ongelmia. Siirrettiin homma veteen ja hyvin Rieha vei lepuuttajan vieraalle.

Toisena uutena liikkeenä tehtiin oman veneen haku. Eli koira hyppää veneestä ja kiskoo sen veneen rantaan. Tämänkin idean Rieha tajusi heti ja veti veneen hienosti rantaan. Hukkuva tehtiin alokkaan mukaan, eikä siinäkään ollut ongelmia.

Riippumatta nyt siitä mennäänkö avoimeen luokkaan tänä vai ensi kesänä, niin liikkeitä täytyy alkaa vaikeuttamaan Riehalle. Alokkaan liikkeet on sille jo helppoja ja se kuitenkin tykkää, kun saa haasteita. Ottaa sitten työn alle vaikka ne uusien sääntöjen liikkeet.

Ennen sm:iä käytiin toista kertaa Kivimäen Riitan opeissa. Keskityttiin alkuun taas seuraamiseen. Näytin miten luopumistreeni on edennyt ja kerroin, että siitä on ollut hyötyä. Toki se ei edistämisessä riitä vielä kokonaiseen koesuoritukseen (kuten sm:ssä nähtiin), mutta kontaktia se on parantanut ja lyhyellä matkalla se toimii edistämiseenkin. Nyt vaan pitäisi saada ajetuksi se Riehan päähän myös pidemmällä matkalla.

Edelleen kaiken a ja o on se mustavalkoisuus. Se lähtee jo perusasennosta, etten missään kohti hyväksy liian edessä olevaa asentoa. Tähän Rieha on jo kivasti vastannutkin ja tarjoaa perusasentoa taaemmas. Se tuntuu itsestä aika oudolle, kun on tottunut edessä olevaan koiraan. Muuten aletaan työstämään seuraamista pikkuhiljaa. Jos edistää niin muistutetaan luopumisesta ja peruutetaan takaisin ja otetaan uudestaan. Tärkeää omalla kohdalla on myös se, että muista palkata eli pitää pätkät niin lyhyenä, että saadaan myös onnistumisia. Minulla on paha tapa ahnehtia ja liian pitkällä pätkällä Rieha alkaa aina edistämään.

Toisena juttuna katsottiin eteenmenoja. Riitta kertoi tekevänsä niitä lähes aina piilossa olevan palkan kanssa. Koira viedään kentälle ja lähetetään ja jos lähtee vinoon niin haetaan pannasta lähtöpaikalle ja mennään yhdessä pannasta kiinni pitäen katsomaan palkka, jonka jälkeen uusi lähetys. Lisäksi voi tehdä lähetyksiä myös niin, että koira näkee palkan vienni, väliin tehdään jotain muuta ja sitten lähetetään. Eli aika samanalaisi kuin ollaan pk-puolen eteenmenon kanssa tehty.

Lopuksi puhuttiin vielä eteenmenon korjauksen opettamisesta. Riitta suositteli opettamaan korjauksiin koiralle pomput eli korjauskäskyllä koira osaisi pompata kaksi kertaa kummallekin sivulle. Pomput, koska niiden kautta on koiralle on selkeä kriteeri mitä tehdä. Juoksemisessa kriteeri on vaikea määrittää ja silloin on enemmän kiinni omasta pysäytyksen ajoituksesta. Pomput opetetaan kosketusalustan kautta. Tätä ei ehditty kokeilla käytännössä, mutta ajatus jöi hyvin muhimaan.

Kivimäen Riitan toko-opit ja lisää vepeä

Viime viikon perjantaina kisatokoryhmän treeneissä keskityttiin taas viime kokeen ongelmiin. Vahvistettiin zetassa istumista, hässäkässä häiriöitä, paikkaistumista ja seuraamista. Ihan mukavia fiiliksiä saatiin ja treeni meni kivasti. Paikkaistumisessa kaveri houkutteli Riehaa maahan ja se meni ihan helppoon. Liian helppoa treeniä taas alla ja silloin hommassa ei ihan ole koko ajatus mukana. Mutta mukavasti sain muistuteltua mitä istumisessa kuuluu tehdä: ajatella istumista, ei vaan hengailla.

Sunnuntaina käytiin Kivimäen Riitan toko-opeissa. Seuraaminen on taas (vai edelleen) se meidän isoin ongelma, joten lähdettiin sitä katsomaan. Rieha esittelikin hienon, vallattoman koemaisen seuruun. Se oli jopa normaaliakin enemmän vireessä, kun muutaman kymmenen metrin päässä potkittiin jalkapalloa ja sehän oli ihan supersiistiä. Eli saatiin edistämistä, komentamista ja painamista. Siitähän olikin sitten mielenkiintoista lähteä...

Riitan kanssa lähdettiin miettimään millä Riehan saisi itse tarjoamaan rauhallisempaa mielentilaa ja keskittymään. Kyllähän minä sen saan kieltämällä kuosiin, mutta kun kokeessa ei voi kieltää ja Rieha tietää sen. Kierroksethan siitä nousee. Lisäksi Rieha on niin ahne, että palkan toivoissa se ehtii tekemään vaikka mitä. Päädyttiin miettimään luopumista. Sen kautta Rieha oppisi itse keskittymään ja sitä voisi käyttää hyväksi, kun haluan sen skarppaavan. Ja tässä Riitta teki myös eron siihen häiriöistä luopumistreeniin, mitä ollaan aiemmin tehty, eli koiraa ei ta reagoimisesta. Sen on vaan itse tarjottava ja palkan kautta opittava luopumisen hyöty. Aika peruskauraa siis sheippauksen kantilta. Ostin ajatuksen tuosta aika hyvin, varsinkin kun Riitta selitti miten sitä hyödyntää omille koirilleen.

Eli treenin alle meille ihan perus luopumistreenit nameista ja leluista. Sitten liitetään se seuraamiseen. Muuten minun pitäisi muistaa pitää kiinni omasta kriteeristä. Vaikka Riitta sen aika hankalaa sanoikin olevan, Rieha kun tekee niin nopeasti korjausliikkeitä. Luopumisen kautta tapahtuva keskittyminen voisi kuitenkin auttaa tähänkin. Katsellaan, miten lähtee sujumaan. Ainakin pienissä kotitreeneissä tässä viikon aikana on saatu jo ihan positiivisia ajatuksia esiin.

Seuraamisen lisäksi katsottiin merkin kiertoa. Siihen toivoin Riehalle lisää tiiviyttä. Se kiertää läheltä merkkiä, mutta merkin takana kaarros kasvaa. Tähän otettiin avuksi ihan ohjurit, joiden välistä Riehan on mentävä. Riitta sanoi käyttävänsä ohjureina ihan kapuloita, koska kokeessakin koiran on mentävä kapuloiden välistä, niin ne ovcat hyvä muistutus. Ja ohjureita pitäisi käyttää melkeinpä joka treenissa. Testattiin ja nopeasti Rieha niiden idean tajusi, otetaan siis tämäkin käyttöön.

Riitan koulutus oli mielenkiintoinen. Ajatukset oli hieman erilaisia, kuin mitä olemme yleensä koulutuksissa saaneet. Tykkäsin Riitan positiivisesta lähestymisestä koulutukseen.

Keskiviikkona päästiin taas vepeilemään oman porukan kanssa. Tehtiin taas soven liikkeet hukkuvaa lukuunottamatta. Veneestä hyppy sujui, samoin veneen haku oli hieno. Viennissä Rieha irrotti pikkaisen liian aikaisin, mutta nosti kehoituksesta esineen takaisin ja luovutti sitten hyvin. Vieläkin sillä on vähän liikaa mielessä lentävä palkka ja varsinkin vieraan kanssa kannattaa kokeilla onneaan. Tässä on vaan otettava tiukka linja ja treenattava myös kuivalla maalla luovutusta varmaksi.

Tottisoppeja eli vireen ja kävelyn hallintaa

Kokeen jälkeen käytiin heti seuraavana päivänä tekemässä palauttava treeni hallilla. Yritin mahduttaa treenisuunnitelmaan kaikki kokeen ongelmat.

Kiertohässäkkää ennen tehtiin ohjattu, koska se hämäsi Riehaa kokeessa, mutta treenissä ei sekoittanut näitä kahta enää. Lisäksi vahvisteltiin vinoja kapulan nostoja, eikä Rieha mennyt lankaan niissäkään. Hyppy onnistui, vaikka joutuikin tulemaan noutoon vaikeista kulmista. Muutenkin kierrot sujui hienosti.

Ruudussa tehtiin koemainen ja yritettiin saada Rieha reagoimaan liikkurin käskyihin. Ja menihän se lankaan eli pääsin palauttamaan. Sen jälkeen kesti houkuttelut hyvin. Lisäksi pääsin sanomaan sille nuuskimisesta ja ilme muuttui ihan erilaiseksi, kun oikeasti joutui sekä keskittymään että kuuntelemaan.

Muitakin pikkujuttuja vahvisteltiin, erityishuomio tuossa nuuskimattomuudessa. Rieha teki viime kokeessa hyvin, mutta oli vähän takki auki, mikä tarkoittaa että treenissä pitää antaa taas enemmän haastetta.

Lauantaina saatiin haastetta oikein kunnolla, kun ajeltiin Kana-Areenalle Outi Hermiön tottisoppiin. Olin kuullut Outista hyvää kouluttajana ja saatiin kyllä erittäin hyvää ohjausta. Loppupeleissä ohjaajassa taisi olla vaan enemmän koulittavaa. Rieha sai vaan kovasti kehuja, ihan ansaitusti.

Teemana meillä oli seuruu, edistämisongelma ja pk-tottiksen vire. Heti alkuun Outi sanoi, että jos haluan kaiken edistämisen seuraamisesta pois, on oltava todella mustavalkoinen, eikä sallia muuta. Myönnän, etten ehkä siihen pysty ja kokeneella koiralla se ottaisi todellakin aikaa, eikä kisaamista voisi ajatella. Mietittiin sitten muita vaihtoehtoja ja Outi sanoi, että Riehaa voisi herättää joissain kohti paikan pitämisestä. Kaikki edistäminen ei sillä välttämättä katoa, mutta yleisilme paranee kuitenkin. Samalla kun opin hallitsemaan virettä, niin paikka pysyy todennäköisesti ihan hyvin kuosiossa.

Ensin opeteltiin sitä, miten otan koiran tekemään ja millä asenteella. Eli lähdettiin tosiaa ihan perusasioista. Outi havainnollisti kuinka itse turhaan nostan Riehan virettä korkeaksi hätäilemällä ja samalla en edes anna sille mahdollisuuksia suorittaa itse. Eli treenasimme sitä, miten rauhoitan lähtötilanteita ja annan Riehalle enemmän vastuuta tekemisestä. Oli mukava huomata taas miten oma rauhallinen tekeminen sai Riehankin skarppaamaan eri lailla.

Sitten siirryttiin opettelemaan kävelyä ja sain kyllä paljon neuvoja siihen. Treenattiin lähinnä siis käännöksiä ja sitä, miten tekisin ne niin, että Rieha joutuu käyttämään takapäätään ja samalla korjaamaan myös paikkaa. Teen siis itse käännökset herkästi tosi jyrkästi sekä äkkinäisesti ja ikään kuin autan koiraa, kun ihanne pk-puolella olisi kuitenkin se, että koira tekee itse ne sähäkät käännökset. Kävelyn opetteleminen oli taas hyvinkin hankalaa, mutta Rieha vastasi siihen kyllä hyvin.

Vireen puolesta oli puhetta tuon oman rauhoittumisen lisäksi myös siitä, miten kiihdyttäviin rutiineihin kannattaa totuttaa koiraa. Riehallehan esim. ketjupanta, ampuminen ja vaikka ihmisten taputukset ovat kaikki merkki siitä, että nyt ollaan hauskan ytimessä. Eli enemmän siedätystreeniä niihin. Samoin puhuttiin siitä, että ei pidä pelätä vireen laskua, sitä kun ei todennäköisesti tämän tyyppisen koiran kanssa tapahdu. Koiran voi kuitenkin viedä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle, eikä esim. palkata sitä siitä, mistä se palkkaa odottaa saavansa. Itsevarman ja osaavan koiran kanssa tämä on erityisen tärkeää.

Rankan kävelytreenin lisäksi saatiin ottaa alkuun ja loppuun vähän tokoa. Tokihan vieras halli oli hyödynnettävä ja testattiin heti hässäkkää. Hyvinhän se pelasi. Toisessa setissä tehtiin alle ohjattu ja sitten hässäkkä toiseen suuntaan, eikä tämäkään hämännyt. Pientä korjailtavaa siellä oli, mutta pääasiassa Rieha suoriutui tosi hyvin. Myös eteenlähetyksiä vahvistelin ja saatiin vielä tehtyä evl:n paikallaolo porukalla. Antoisat treenit, kaikin puolin!

Oilin oppeja ja onnistuneita treenejä

Meillä oli tosiaan viime lauantaina Huotarin Oilin koulutus. Edellisestä kerrasta kennelpäivillä ei ollut kulunut kuin pari viikkoa, eli oli mukavaa mennä tasontarkistukseen kun kouluttaja tietää missä mennään. Muutenkin Oili on aina mukava ja kannustava koutsi.

Aloitettiin treeni kuuntelu- ja häiriötreeneillä. Rieha oli näissä aika hyvä, ei juurikaan mennyt lankaan. Tehtiin kaukoja rivissä ja ympyrässä, samoin sivulla istu-maahan-jumppaa. Kerran Oili sai Riehan sivulla maahan, kun tuli ihan viereen ja teki käsimerkin samalla. Voi mikä moka ja Riehan ilme oli sen näköinen. Sen jälkeen kelpi muisti taas kuunnella oikean tyypin käskyjä. Tehtiin myös evl:n paikkista. Tässä ei ollut oikeastaan mitään huomautettavaa, Rieha oli tosi hyvä.

Ykistyistreenissä katsottiin alkuun eteenlähetystä eli merkitöntä merkkiä. Näytin kylmiltään miten lähtee ja hyvinhän Rieha lähti. Ollaan hyödynnet treenissä paljon pallonheittoa vipuvarren avulla ja näytin senkin Oilille. Tuo sopii Riehalle hyvin, sain vielä tarkennuksen siihen, että välillä pallo voisi lentää jo ihan muutaman laukka-askeleen jälkeen. Muuten Rieha etenee kyllä hyvin ja stoppaa hienosti.

Puhuttiin myös siitä, että voisin opettaa Riehan katsomaan eteen vain kerran ja sen jälkeen nostamaan kontaktin, Nyt siis vielä varmistelen tosi paljon ja Rieha jääkin tuijottamaan eteenpäin. Se saattaa lisätä riskiä sille, että ehtii bongata matkalla jotain muuta, eikä menekään suoraan. Ja pk-puolellahan tehdään juuri niin, että Rieha katsoo eteen ja ottaa sen jälkeen kontaktin, eli ihan hyvin voisi ottaa saman käyttöön myös tokoon.



Hässäkkää tehtiin myös. Alkuun koemainen, joka onnistui, vaikka Rieha vähän kaartaen kiertoon menikin. Alettiin tekemään siihen vaikeutusta, eli siirrettiin koko hässäkkää eri suuntaan kuin aiemmalla kerralla. Tämä oli Riehalle yllättävänkin vaikeaa. Omasta mielestä se bongasi merkin hyvin, mutta silti kävi kaartamassa siellä päin, missä merkki edellisellä kerralla oli ollut. Toki sitten heti korjasi virheensä lennosta ja kiersi oikean merkin. Siirreltiin hässäkkää vielä pariin otteeseen ja selkeästi Rieha alkoi ajattelemaan enemmän, eikä mennyt enää lankaan. Kiva juttu, että pystytään tekemään vähän vaikeampaakin treeniä jo ja niissäkin tulee onnistumisia!

Loppuun tehtiin vielä peruuttelua. Alettiin opettamaan Riehalle sitä, että peruutus tarkoittaa seisomaan nousemista, eikä hillitöntä sinkoamista taaksepäin. Käytössä meillä oli etupalkka ja pienellä jalan siirrolla ja käskyllä Riehan piti nousta seisomaan. Tajusi tämän nopeasti ja tuosta sitten edeteään pienin askelin siihen, että peruuttaessa seisotaan ja liikutaan rauhassa. Vaatii todella paljon työtä, Rieha on niin hektinen tuossa seuruussa, varsinkin kun on nyt saanut päähänsä, että taaksepäin meneminen täysiä on se juttu.

Tällä viikolla ollaan treenattu pariin otteeseen hallilla. Harjoittelu meinaa viedä kaikki mehut, mutta onneksi muutama hetki treeniin on löytynyt. Keskiviikkona mulla oli mukana Viima ja Rieha. Viiman kanssa tehtiin sekä tokoa, että agia ja se oli niin onnessaan. Muutenkin pakkaset on sopineet rouva porokoiralle kuin nenä päähän, se on suorastaan villiintynyt viime viikkoina. Ja oli tosi kivaa tehdä sen kanssa, ihan pikkaisen mietin jopa, että mitäs siinä uudessa avoimessa luokassa olikaan, josko mummoporokoira vielä yllättäisi... Nyt tehtiin sen kanssa merkin kiertoa, noutoa, hyppyä ja kakeja, kaikki oli aika hyvin muistissa. Haukku toki raikasi aina välillä, mutta pääasia, että oli iloa ilmassa :).

Riehan treenilistalla on olleet aika lailla nuo samat jutut kuin Oilin koulutuksessakin. Eilen tosin nähtiin Annan kanssa ja tein Riehalle hieman koemaista, mukana myös virkistyksenä vanhoja liikkeitä.

Ekassa setissa Anna liikkuroi meille tunnarin. ruudun, luoksetulon ja zetan. Näissä oli kyllä superhieno meno, kertakaikkiaan! Tunnarissa varma nuuskin, kerran ylitti oman, mutta muuten hyvä. Ruudun eteenlähetys onnistui tosi hyvin ja loppu meni hienosti. Luoksari stopit pelasi ja zetassa saatiin hyvä zen-fiilis, mikä tarkoittaa myös sitä, että jäävät onnistuu. Super!

Toisessa setissä tehtiin hässäkkä ja kaukot. No, hässäkässä kävi niinkuin siinä vielä tässä vaiheessa joskus käy, eli lähti lähetyksellä kohti hyppyä. Otin sen takaisin ja uudella lähetyksellä kierto onnistui ja loppukin sujui. Jumpattiin tätä hetken verran ja todettiin, että Rieha jäi jonkin verran kiinni liikkuriin, mikä sai sen sitten unohtamaan kierron. Mutta saatiin kuitenkin hyviä toistoja ja parikin sellaista, joilla olisi ollut mahdollisuudet hyväänkin arvosanaan. Tämä on meille vaan vielä semmoinen fifty-sixty-liike, joko onnistuu tai ei. Sen sijaan kaukot Riehan pitäisi osata, mutta esitti kyllä nyt luokattoman huonoja vaihtoja. Tässä olisi taas jumpattavaa.

Kolmannessa setissä tehtiin vielä ohjattu. Sen Rieha teki konkarin elkein, ei ongelmia. Loppuun kierrätin sitä vielä muutamaan otteeseen hässäkän isolle merkille, että siitä jäisi vahva mielikuva.

Kiva oli tehdä vähän koemaista ja nähdä, että voidaan kyllä onnistuakin. Toki uudet liikkeet vaatii vielä paljonpaljon toistoja, että ne onnistuisi joka tilanteessa ja joka paikassa. Mutta koska aikaa ei ole määrättömästi, niin jossain vaiheessa noitakin on lähdettävä kokeilemaan. Katsotaan kuinka käy.

Jälkikoulutuksessa on tunnelmaa

Päästiin eilen Rokkamäen Maaritin jälkioppiin. Olipa antoisaa, en edes muista milloin olen ollut viimeksi jälkikoulutuksessa. Kun eihän me jälkeä tehdä... tai edes osata. Kunhan vaan hömpätään.

Viime viikkojen aikana sitä on kuitenkin taas muistanut, miksi jälki on niin jännää. Luoton koiraan pitää olla kova, se vaatii jo paljon ohjaajalta. Lisäksi onhan se kiva nähdä, kun koira tekee sellaista työtä, mihin se on luontaisesti tarkoitettu. Jäljellä on myös aina pieni jännitys: nouseeko keppejä, löytyykö kulmat. Tämä voi olla minun kohdallani se kynnyskysymys kisamenestyksen kannalta, mutta sitä luottoa oppii onneksi treenaamalla. Ihan samalla lailla kuin muissakin lajeissa.

Rieha agikisoissa 30.5. Kuva Leena Partanen

Aloitettiin koulutus keskustelemalla siitä missä ollaan. Kerroin, että janat on sujuneet hyvin ja että kepit nousevat varmasti, jos Rieha vaan on jäljellä. Vauhti ja sitä kautta epätarkkuus jäljellä on ne ongelmat, minkä takia kepit jäävät. Maarit oli sitä mieltä, että jarrunameja kannattaa käyttää jos ne toimivat. Lisäksi puhuttiin siitä, että koiralle kannattaa tehdä jäljelle haasteita, eikä vaan aina niitä koeluokan mukaisia jälkiä. Haasteiden kanssa koira yleensä joutuu keskitymään paremmin ja ryntäily unohtuu. Puhuttiin myös siitä, että jälkiä kannattaa ajaa tuoreempina ja vanhempina, eikä tässäkään aina sitä samaa.

Maarit tallasi meille koemittaisen jäljen, jossa oli kuusi keppiä. Muuta en jäljestä sitten tiennytkään, paitsi sen, että siellä kuulemma oli vähän haasteita. Vanhennettiin sitä ehkä 45min, Maarit halusi että ajettiin vähän tuoreempaa, koska silloin koira alkaa herkästi ryysimään ja siltä voi sitten vaatia tarkkuutta.

Jana oli melkein kisamittainen. Rieha eteni ihan täysiä ja ihan suoraan. Upea! Jälki nousi hyvin ja ekalla suoralla ollut keppi myös nopeasti. Ekasta kulmasta ajoi vähän yli, mutta kääntyi omatoimisesti takaisin. Tällä suoralla Maarit näytti mulle liinan pitoa, eli sitä, että pidän koko ajan tuntuman Riehaan. Tämä laski Riehan pään alas paremmin ja jäljen tarkkuus parani myös.

Edettiin tosi kivasti ja keppejä nousi säännöllisesti. Maarit oli tehnyt jäljen mm. kiertämään parin puun ympäri, suoraan kepiltä lähti kulma ja keppejä oli vähän erikoisemmissa paikoissa. Rieha selvitti vaikeatkin paikat hetken mietinnän jälkeen ja olin ihan onnessani tajutessani, että keppejä nousi 6/6. Hienoo!

Aksassa saa mennä urku auki. Kuva Leena Partanen

Maarit tallasi Riehalle myös toisen jäljen. Tämä oli vähän lyhyempi, neljällä kepillä. Mutta kikkoja oli sitäkin enemmän. Jana oli tässä himpan huonompi. Rieha eteni kyllä taas suoraan, mutta meni takamerkistä yli, enkä ehtinyt stopata. Siellä oli selkeästi joku haju minkä perässä meni. Kääntyi kyllä nopeasti itse takaisin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan.

Tällä jäljellä pidin Riehan koko ajan liinatuntumalla ja se jäljesti todella hienosti. Jos meinasi ajautua jäljen päältä pois, niin palasi heti takaisin. Keppejä alkoi taas nousta tasaiseen tahtiin. Tälläkin jäljellä oli puiden kiertoja, jotka Rieha selvitti tosi hyvin. Lisäksi jälki meni ojan pohjalla märässä maastossa, siitäkin selvittiin. Keppejä oli mm. ihan alamäen alussa, mikä on kuulemma monille koirille vaikea, koska vauhti kasvaa. Viimeinen keppi oli kannon päällä ja siitä Rieha sai jo ilmavainun. Mutta muuten todella kaunista työtä, kepit nousi kaikki eli 4/4.

Näistä treeneistä jäi todella hyvä fiilis. Vieraan tekemät, vierailla esineillä ja mukana vielä vaikeita juttuja. Voi todella sanoa, että Rieha jäljesti hyvin. Olen ollut vähän epävarma meidän menosta ja vähän jännitti mennä näyttämään sitä koulutukseen, mutta ihan turhaan. Riehan keskittyminen on parantunut huimasti ja esineiden ilmaisu on varmaa. Mitään suurempia korjausehdotuksia ei saatu, kunhan vaan muistan pitää tuon liinatuntuman, että saan vaadituksi tarkkaa menoa. Samalla myös oikeasti tiedän milloin koira jäljestää.

Palkitsevia treenejä ja kisoja

Viime viikolla käytiin torstaina itsekseen hallilla. Tehtiin paljon zetaa ja vähän tunnaria. Zetapeikko oli aika pahana. Ärsytti suunnattomasti, kun tuntui ettei vaan suju. Nyt tuli esiin se istumisen unohtelu ja lisäksi vielä normaali oman kävelyn vaikeus. Savu vaan nousi korvista ja siinä vaiheessa kannatti jättää treeni siihen. Tunnari onneksi sujui ja saatiin myös mukava paikkamakuutreeni Ruun ja Hupin kanssa. Samoin luoksarin stoppeja treenattiin onnistuneesti takapalkalla. Ehkä siis kuitenkin plussan puolella oltiin.

Maajoukkuekarsinnoista

Perjantaina käytiin kisatokovuorolla, jossa Närhen Hanna ehti katsomaan meidän menoa oikein huolella. Lämmittelyksi Rieha sai juosta ruutua, joka oli vaikea häiriömerkkien takia. Yhden häiriömerkin kautta se sinne kiersikin ekalla yrityksellä, mutta sen jälkeen ei ollut ongelmia. Hieman se pomppi mennessään, mutta sanoinkin, etten siihen lähde puuttumaan, koska kokeessa sitä ei näy. Pikemminkin johtuu kovasta innosta, kun pääsi melkein suoraan autosta tekemään.

Myös zetaa tehtiin, ylläri. Näytin eri versioita omasta kävelystä ja pohdittiin niitä. Rieha teki tosi hyvin, kertaakaan ei tehnyt väärää jäävää ja jaksoi jankata zetaa edestakaisin. Suurin ongelma oli katsojien mukaan oma kääntyminen vasemmalle, joka ei sekään ollut iso ylläri. Opettin sitten kävelemään ilman koiraa.


Tunnaria Riesku sai tehdä häiriössä, eli kapulat oli istuvien katsojien jaloissa. Hyvin se tämän selvitti.

Luoksetulossa Hanna vinkkasi stoppitreeniin kiertotreenin päälle vielä peruuttelua. Sitä joskus kokeilinkin, pitääpä ottaa taas työn alle. Eli siis koiraa kierrätetään tolpan tmv. ympäri, josta stoppeja ja välittömästi stopin jälkeen tulee peruutus, sitten taas kierto, stoppi ja peruutus. Saisi sitä ajatusta enemmän taaksepäin. Tämä ja takapalkkatreeni varmasti toisivat sen viime silauksen. Lisäksi mulle syötettiin ajatus siitä, että josko ottaisin Riehan tokossa suoraan sivulle, eteentulon sijaan. Kokeiltiin pariin otteeseen ja ajatus voisi olla ihan työstettävissä. Ja vähenisihän kokeissa yksi paikka menettää pisteitä. Sitten pitää vaan olla ok-puolella tarkkana.

Lauantaina päästiin sitten Huotarin Oilin oppiin. Ihanaa, kun nyt on päästy useamman kerran saman kouluttajan oppiin, se antaa niin paljon enemmän. Niin myös tänään, on mahtavaa kun kouluttaja muistaa mitä ollaan tehty ja miten edettiin!

Aloitettiin homma yhteistreenillä. Ensin istu-maahan-jumppaa ympyrässä. Rieha oli tosi hyvin kuulolla. Sitten perinteiset seuraamiset pujotellen, näissäkään ei ongelmia. Sitten paikkamakuun aloituksia rivissä, tosi pienillä väleillä. Tässä Rieha meni kerran lankaan viereisen koiran sivu-käskyyn, mutta sitten taas skarppasi. Uusien sääntöjen mukainen paikallaolo sujui onneksi tällä kertaa ilman ylimääräisiä koiria Riehan luoksetulossa. Rieha oli ihan super. Loppuun tehtiin vielä kimpassa seuraamista ja jääviä. Jäävissä Riehalla oli istuminen hakusassa, muut sujui. Kiva välillä touhuilla erilaisia juttuja.

Yksittäistreenissä olin valinnut aiheeksi, tadaa, zetan. Katsottiin ensin koemainen, hitaalla kävelyllä. Rieha teki hyvin ja näytti kuulemma ihan ok:lta. Sitten tehtiin sama normaalilla kävelyllä. Rieha teki edelleen hyvin, mutta nyt näytti kuulemma paljon paremmalta. Eli tempo saisi kuitenkin olla se normaali, muuten homma näyttää liian jähmeältä. Ja normaali tempo myös tuntuu itsestä paremmalta, varsinkin kokeessa, jossa jännitys vie jalkoja eteenpäin.

Sitten mietittiin miksi Rieha on tehnyt istumisessa virheitä. Pääteltiin, että joku koetilanteessa sen aiheuttaa. Tehtiin siis alle koemaisesti seuruuta, kaukot ja ruutu. Sitten zetaan. Se oli hieno, eikä Riehalla ollut ajatustakaan jättää istumista välistä. Eli näinkään ei saatu sitä kiinni.

Seuraavaksi tehtiin rikottua zetaa, eli Oili liikkuroi minun menoa. Välillä juostiin, stopit tuli yllättäen esim. kulmassa jne. Eikä Rieha tehnyt edelleenkään yhtään virhettä. Se oli ihan tosi hienosti skarppina ja kuulolla.

Oilin ohjeeksi saatiin nyt tehdä paljon kokonaista zetaa. Samalla tulee kävelytreeniä itselle ja koiralle ajatus siitä, että kyseessä on kokonainen liike, jonka kaikki osat pitää suorittaa. Jos Rieha tekee väärin, niin ei saa liikaa torua, käydä vaan laittamassa se oikeaan asentoon. Sen jälkeen jatketaan zetan tekoa, kunnes se onnistuu alusta loppuun. Silloin vasta (iso) palkka. 

Jääviä voi treenata myös erikseen, jolloin väärään asentoon voi puuttua isommalti. Näitä ei siis saisi liittää zetaan, että siinä säilyy varmuus. Mutta erikseen voisi tehdä vaikka 10 seisomista jättipalkalla, jonka jälkeen yksi istuminen ja jos onnistuu niin vielä isommalla palkalla. Eli vähän haastetta, mutta samalla myös motivaatiota. Lisäksi Oili kehotti miettimään sitä, että opettaisin Riehan katsomaan eteenpäin jäävissä. Silloin sillä olisi enemmän tehtävää, eikä fokus katoaisi. Nythän sen pää pyörii minun liikkeen mukana.

Toisena liikkeenä katsottiin merkkiä ohjatun noudon yhteydessä. Mielestäni Rieha herkästi himmaa siinä, kun odottelu on tylsää ja ajatus on kapuloilla. Tähän tehtiin treeninä sellaista, että juuri ennen kuin sanon käskyn merkille (tai melkein yhtä aikaa), kosketankin Riehaa kevyesti jalalla takakautta. Jalkakosketus on siis ikään kuin merkki, että lähdehän siitä. Testattiin ja kyllähän se toimi. Tosin Riehan ilme oli aikamoinen :D. Mutta minusta tuo oli oikein hyvä herättely.

Muutenkin puhuttiin siitä, että merkin arvoa pitää nostaa. Merkille voi tehdä hetsilähtöjä vaikka niin, että koira on hihnassa ja merkille ei pääse ennen kuin kiskoo kunnolla. Samoin koiran kanssa voi kisata merkille menosta. Hetsilähdöissä Oili piti tärkeänä sitä, että niistä ei saa palkkaa, koska vire on muutenkin korkea. Iso palkka tulee vaan niistä nopeista merkeistä, joihin se lähtee ilman suurempaa yllytystä. Ja jos Rieha himmaa, niin otetaan välittömästi uusiksi ja muistutetaan esim. tuolla jalkakosketuksella vauhdista. Tosin Riehan vauhti on himmattunakin aivan riittävä, itse vaan tykkäisin hioa sen täydelliseksi.

Tosi kiva treeni taas kerran! Ja kyllä muuten lämmitti mieltä, kun Oili sanoi, että eikun SM-kisoihin, tuolla koiralla on oikeasti mahdollisuudet finaalipaikkaan. Ja kyllähän sillä onkin, minun kultakimpale!

Treeniviikko päätettiin eilen tositoimissa, kun osallistuttiin kotikisoihin. Tällä kertaa lajina agility. Edellisestä kisasta olikin taas aikaa reilu neljä kuukautta. Agility, tuo meidän lapsipuoliharrastus.

Juostiin kaikki kolme rataa, joista yksi oli hyppäri. Vitsit, miten hyvä fiilis oli! Hyppäriltä saatiin harmittava vitonen, kun eka rima tippui. Tällä oltiin neljänsiä, nopeimmalla ajalla. Agiradoilta saatiin kummaltakin HYL, mutta niissäkin oli nolla niin lähellä. Kummallakin radalla sattui yksi moka, muuten radat meni ihan sairaan hyvin. Ekalla radalla jäin ihailemaan Riehan keinua (miksi???), enkä ehtinyt ohjaamaan sitä, jolloin suuntana oli putken väärä pää. Tokalla radalla jäin ottamaan Riehaa putkesta liian kauas, jolloin se sylki sieltä ulos täysiä ja suoraan, ajautuen seuraavan esteen väärälle puolelle.

Mutta olipa hauskaa, pakko tämän tokoparin on varmaan mennä taas uudestaankin :D! Todistusaineistoa:

Synttärisankari, Oilin oppeja, rallytokokoulareita ja terveysuutisia

Unohdin mainita täällä, että Viima täytti viime viikolla 9 vuotta. Joka vuosi se muuttuu yhä itsetietoisemmaksi ja sympaattisemmaksi porokoirarouvaksi :). Toivomme sille edelleen reippaita vuosia, pitkiä lenkkejä, rakkaita leluja, Pitkiä Koiria, vimmattua hännän heilutusta, villihaukkuja ja hyvää ruokaa!

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lauantaina päästiin Riehan kanssa Huotarin Oilin huippuoppiin. Hallilla vierähti 8h, kun muiden suorituksia oli niin kiva seurata. Itsellä oli vähän hankalaa miettiä, mitä tehtäisiin, mutta sitten kun toinen koirakko teki koemaisen suorituksen, niin päätin tehdä saman. Oli kyllä antoisa päätös! Oili tuomaroi jokaisen liikkeen ja saatiin kirjallinen sekä suullinen palaute joka kohdasta.

Tälläistä palautetta saatiin:

Metallinouto:
- koira tuli kivasti sivulle liikkeen aloitukseen
- heitettäessä liikautti pienesti tassua
- kiva vauhti
- kanto oli vaikea, mutta selvisi siitä hyvin, ei kilisyttänyt matkalla
- eteentulo vajaa, luovutus siisti
- sivulle tulon käskyllä tiivisti eteentuloa, toisella vasta sivulle

Vahvista palasia, eritysesti eteentuloa ja ennakoimattomuutta. Älä tee isoa numeroa. metalli pitää vaan aina tehdä.

Luoksetulo:
- jätössä saattoi jäädä toinen kyynärä ylös, siinä tarkkana
- tosi hyvät jäävät, stopissa olisi voinut työskennellä vähän voimakkaammin, maahan hyvä
- hyvä vauhti
- eteentulossa tuli vähän jalkojen päälle
- ennakoi sivulletulon
- liikkeen alku hyvä

Kaukokäskyt:
- kaksoiskäsky sivulla maahanmenoon
- tripla ekaan istumiseen
- fokus hajosi, katseli alussa
- tekniikka hyvä, paitsi S-I
- loppuperusasento upea

Riko kaavaa. Palkkaa fokusesta, kun kävelet pois tai kutsut luokse. Häiriötä enemmän.

Ohjattu:
- karkasi merkille ennen liikkeen alkua
- olisi voinut olla määrätietoisempi sekä merkillä, että noudossa, vauhti hyvä kuitenkin
- hyvä luovutus

Zeta:
- hyvä alku
- hyvä istuminen, seisomisessa vähän kääntyi, maahan hyvä, mutta haisteli nopeasti
- seuruu voisi olla siistimpi
- kiva kokonaisuus

Muista omat linjat kävellessä, ei saa ajatua merkkien tasolle.

Ruutu:
- merkki tosi hyvä
- fokus ei ollut ruudussa, ei katsonut ruutua ollenkaan
- kävi häiriömerkillä, mutta korjasi ruudun
- jäi etureunaan, mutta oli siististi
- ohjaaja käveli väärän linjan
- loppu loistava, ihan suora seuruu ja hyvä vauhti

Muista aina bongauttaa ruutu aloituksessa, koiran pitää itse osata se hakea (Riehahan tämän siis osaa, mutta jostain syystä en tehnyt valmistelevia nyt ollenkaan).

Tunnari:
- jäi sivulla korpppikotka-asentoon
- nosti oman ja tiputti, vasta nuuskittuaan muita toi
- puri ja luovutti väljästi
- mennessä parempi vauhti kuin tullessa

Pureminen saatava pois. Koemaisia tunnareita muiden liikkeiden jälkeen. Alkuun helppoja parilla kapulalla, sitten paljon kapuloita.

Seuruu:
- poikitti juoksussa
- hitaassa meinasi istua
- askeleissa töni
- ääntä paikallaan käännöksissä
- perusasennot todella hyvät
- kontakti parempi alussa

Tarkkana kokeenomaisissa, eli ei saa sallia huonoa menoa sielläkään.

Yleistä:
- koira vastasi tosi kivasti kehuihin
- liikkeiden alut todella hyviä, ohjaaja heti valmiina aloituksessa, tuomarit tykkäävät
- koira osaa tosi paljon, mutta voisi olla keskittyneempi
- kaikenkaikkiaan kuitenkin tosi kiva kokonaisuus

Sanoin, että Rieha tuntui vähän laimealta, johon Oili totesi, että se kuule voi olla vähän laimea, jos se on tuollaista :D.

Sanoin myös, että ei ole pitkään aikaan jännittänyt noin paljoa, ei edes kokeessa. Välit oli tosi pitkiä, kun Oili kommentoi kirjurille ja niissä tuli vähän sellainen apua-olo. Oili kehoitti harjoittelemaan pitkiä välejä, koira maahan ja itse vaan seisomaan sivulle. Hyvillä mielin voi kuulemma mennä kokeisiin :).

Tästä voi katsoa (pitkät) videot suorituksista:
http://youtu.be/u7327kaNgv4
http://youtu.be/Cb_FiKklL0w

Tämän treeni lisäksi tehtiin yksi paikkamakuu, jossa Rieha oli tosi pätevä. Kaiken päälle tehtiin vielä häiriötreeniä. Mm. kaukoja ympyrässä toisten koirien takana. Rieha on kyllä näissä ihan yllättävän hyvä. Lopuksi vielä uusi evl:n paikkamakuu. Rieha oli tosi makeasti kuulolla, ei reagoinut muiden käskyihin ja tuli hyvin luokse. Harmittavasti se sai vaan ekalla kierroksella toisen koiran takapuoleensa, kun lähti tulemaan. Pitihän sille tietysti ärähtää, mikä on minusta ihan sallittua. Onneksi sille ei jää tuollaiset mieleen ja uusinnan se teki ihan yhtä hyvin kuin ekankin. Kovemman koiran iloja :).

Pari muuta ajatusta, mitkä jäi mieleen koulutuksesta:

- Mieti aina miten esittelet liikkeen pennulle, koirat palaavat siihen tunnetilaan, minkä ekana oppivat
- Tunnarissa mukaan vaikeutusta, mutta ei painetta. Pitkiä kapularivejä, jolloin koira tajuaa, että on helpompi nostaa ja tuoda oma heti, kuin käydä läpi kaikki uudestaan. Jos menee hätäilyksi, niin ei kieltoa vaan kutsu pois. Samoin koiran voi pysäyttää ennen kapuloita rauhoittamiseksi.
- Ne selkeät säännöt edelleen, joista ei lipsuta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen suunnattiin Tuiken ja Riehan kanssa rallytokokisoihin. Avoimen luoka rata näytti tältä:

Tuike oli vuorossa heti toisena. Se oli oikeastaan sille erinomainen paikka, koska pääsi nopeasti tekemään, ei joutunut odottelemaan autossa liian kauan. Kävin sen kanssa pyörähtämässä hallissa ennen rataantutustumista ja ennen radalle menoa vaan temppuiltiin ja syötiin herkkuja. Fiilis oli oikein kiva ja Tuike oli innoissaan.

Eniten radalla jännitti houkutus, jossa oli juuri sellainen pehmonalle, joita Tuike rakastaa. Lisäksi siellä oli lihapullia rasiassa. Lähdettiin radalle ripeästi ja kauhealla lirkutellulla Tuike selvitti houkutuksen ilman ongelmia, jee!  Muutenkin rata meni tosi hienosti. Saatiin kuusi yhden pisteen virhettä, kaksi vinosta asennosta lisäksi pari kontrollipistettä ja yksi ohjaajavirhe. Mutta suurimmaksi osaksi meno oli hienoa ja 6-kyltin kohdalle oli erikseen kirjattu että hieno. 

Tuikelle siis pisteitä 94/100 ja koulutustunnus RTK2!! Olen niin ylpeä mummosta, se täyttää huomenna 11-vuotta ja teki noin pätevästi. Ajattelin jo jättää sen eläkkeelle rallytokosta, mutta ehkä harkitsen vielä uudestaan.

Rieha oli vuorossa loppupäässä. Sen kanssa vaikein kohta oli juoksusta hitaaseen kävelyyn siirtyminen, koska sen takapuoli käy siinä niin herkästi maassa. Sen kohdan radalla uusinkin, mutta ilmeisesti turhaan, eli kuvittelin vaan takapuolen käyneen maassa. Siitä -3p. Suurin moka sattui kuitenkin houkutuksessa ja tein sen ihan itse. Rieha ei houkutuksista välitä, mutta menin itse sekaisin ja kiersin vahingossa yhden ylimääräisen kiepin. Sehän tarkoittaa väärin suoritettua liikettä, -10p. Kieltämättä vähän harmitti, Rieha teki tosi hyvin.

Riehalle pisteitä 86/100 ja myös koulutustunnus RTK2. Sen kanssa ainakin jatketaan voittajaluokkaan, mutta saa nähdä missä aikataulussa. Sen kanssa rallyily on hauskaa, mutta haastavaa, koska se vaan on niin nopea.

Loppuun vielä yksi loistava uutinen. Riehan pentu Nasta on nyt virallisesti terveystutkittu luuston osalta ja tulokset olivat loistavat. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0 eli puhdas välimuotoisen lanneristinikaman osalta. Toivotaan, että lopuillakin pennuilla on yhtä hyvät tulokset!

Treeniä ja kouluttatumista Oilin opissa

Uusi vuosi ja tiukkaa treeniä on jo takana useampaan otteeseen. Otin kuukausikortin lämpimään halliin ja se pitää nyt hyödyntää kunnolla.

 Ennen joulua käytiin Haukkuvaarassa ja Tiina otti treeneistä kuvia, saatte nauttia niistä ohessa. Silloin Riehalle tuotti vaikeuksia ruutuun meno uudessa hallissa. Ja erityisesti se, kun matkalla oli yksi noutokapula. Useammat noutokapulat häiriönä eivät haittaa, mutta yksi, ei ymmärtänyt pieni kelpie. Taidettiin tehdä myös ohjattua, jossa kelpi meni myös lankaan, kun keskikapula olikin erilainen, isompi. Selkeästi pitää tehdä vaikeampia treenejä uuden vuoden kunniaksi, kun menee noin helppoihin kikkoihin.

Niin ja tehtiin me seuruutakin. Kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Intoa riittää, mutta ai että tuota paikkaa... ja ohjaaja jäykistelee.

Tiistain agitreeneissä tehtiin rataa, jota ollaan tehty n. vuosi takaperin. Tarkoituksena oli vetää rata nollana läpi ja virheen sattuessa piti palata alkuun. Meidän hienot ryhmäläiset teki tietysti nollia helposti, me taidettiin kosahtaa ekalla kerralla heti tokaan esteeseen... No, sai Rieha ainakin kerrankin tehdä rataa ihan riittävästi.

5-hyppy taisi olla meille pahin paikka. Rieha tiputti siinä riman todella herkästi. Varsinkin jos yhtään sähläsin. Sitten kun sain siihen sellaisen rauhallisen, kiirettömän ohjauksen, niin sujui. Ja kyllä mekin loppupeleissä päästiin nollalla loppuun, ei hätää.

Uudenvuoden ekana päivänä suunnattiin Annan kanssa Haukkuvaaraan. Korjailtiin ruutua, joka oli viimeksi vaikea. Nyt ei ollut ongelmaa. Merkin paikkaa treenattiin myös ja hyvin R haki. Lisäksi se on lähestulokoon kokonaan lopettanut merkin tökkimisen kuonolla, jee! Anna liikkuroi meille myös tunnaria ja sepä olikin haastavaa. Riehalla oli kovasti kiire, oma nousi ja tippui ja muita nuuskittiin ja vähän maisteltiinkin. Jotenkin kovin epävarma ja sähläävä kokonaisuus. Hyppynouto sen sijaan sujui hyvin.

Otettiin myös rallytreeniä. Rieha ja Tuike pääsivät tekemään kumpikin. Annan kanssa pohdittiin sekä Riehan oikealla seuraamista, että Tuiken vasemmalle käännöksiä. Hyvä ajatus tuli siitä, että Tuiken kanssa on annettava peruutuskäsky jo reippaasti ennen kuin lähden itse kääntymään, muuten se ei ehdi mukaan. Riehan kanssa tarvitaan vaan treeniä, mutta ei se oikealla seuraaminen nyt ihan mahdoton liike ole.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa Huotarin Oilin toko-oppiin ja tykkäsin taas kerran todella kovasti. Päästiin katsomaan oikeastaan kaikkia viime aikojen ongelmia. Ihan huippua treeniä hyvässä porukassa!

Ekalla kierroksella otettiin työn alle seuruu ja sen parissa saatiin aika tehokkaasti kulumaan. Oili sanoi heti, että joo, kyllä paikalle on tehtävä jotain. Asenne Riehalla sen sijaan on hyvä, eikä siihen tarvitse puuttua. Puhuttiin, että lelupalkkaus on ihan nounou, samoin kaikenlainen juoksentelu ja syöksähtely namin perään. Rieha on niin innokas, että se ei tarvitse enää mitään nostamaan itseään. Kehujenkin kanssa on oltava maltillinen.

Oili oli sitä mieltä, että Rieha on unohtanut mikä on perusasento. Se vaan syöksähtää liikkeelle, ilman ajatusta paikasta. Testattiin tätä niin, että taivutin ylävartaloa eteenpäin, mutta en ottanut askelta. Ja Riehahan sinkosi samantien n. metrin, koska nyt mennään. Näistä pääsin sille hyvin kuitenkin sanomaan ja korjaamaan. Sitten kun alkoi itse tajuta, niin pääsin myös palkkaamaan. Eli tästä pitää lähteä liikkelle, eteenpäin ei singota ja muistutetaan perusasennosta ja paikasta. 

Toisena treeninä Oili kehotti tekemään äkkipysähdyksiä vasen jalka takana ja oikea edessä ja jos niissä edistää, niin taas muistutus paikasta vasemman jalan luona. Vasemmassa jalassa kiinnipysymisestä tehdään se juttu. Työtä tämä Riehan kanssa vaati, mutta kuulemma ihan on palautettavissa.

Ehkä jatkossa vähän hillitympää menoa?

Toisessa setissä katsottiin ensin luoksaria. Siinä koin ongelmaksi lähinnä Riehan itsevarmuuden ja sitä kautta sen, että tarkkuus kärsii ja erityisesti eka stoppi. Ja Oili pitikin puheen kriteerin pitämisestä. Jos on huono stoppi, niin ei hyväksytä. Lisäksi en saa antaa Riehan itse korjata, niin kuin olen aiemmin tehnyt. Riehahan lähtee saman tien juoksemaan takaisin lähtöpisteeseen ja pomppii ja hyppii. Sillä se palkkaa itsensä, kun saa kuitenkin juosta. Eli jos on huono stoppi (tai ennakoi lähtöä, niin kuin myös kerran teki), niin homma poikki, koira maahan ja yhdessä kävellään rauhassa takaisin lähtöpaikkaan. Eli selkeästi homma poikki ja yhtään ei juosta, ennen kuin liike onnistuu.

Toisena juttuna katsottiin tunnaria. Ensin koemainen, joka oli muuten hyvä, paitsi puri kapulaa palautuksessa. Kerroin Riehan herkästä hätäilystä ja tehtiin vaikeutustunnari, jossa oma oli piilossa merkkikartion sisällä. Kyllä menikin pieni koira ihan sekaisin. Se ei millään uskonut, että oma olisi muka jossain ja alkoi nostamaan ihan mitä vaan kapuloita. Yhtään se ei lannistunut, tarjosi vaan vääriä, vaikka selkeästi itsekin tiesi, että väärin meni. Lopulta se sattui haistamaan kartiota ja oma nousi. Muitakin vaikeutuksia tehtiin ja Riehalle oli tosi paha paikka, jos oma olikin erossa vääristä.

Saatiin siis ohjeeksi tehdä vaikeutettuja tunnareita, joista voi kuitenkin selvitä. Lisäksi mukaan rauhoittumiskäsky ja voin itsekin mennä lähemmäksi auttamaan rauhallista haistelua. Jos menee ihan sähläämiseksi, niin koira pois ja uudestaan. Tässä ei saa liikaa torua, koska paine näkyy kapulan puremisena, vaikka muuten ei lannistukaan.

Erikseen sitten mukaan pitotreeni. Tätä voi treenata piilottamalla yhtä kapulaa ja samalla vahvistaa sitä oman etsintää, vaikka se ei olekaan näkyvissä. Ja jos puree, niin heti palaute, kävellään koiran luokse, korjataan kapula, kehu ja uusi yritys. Lisäksi pitää tehdä kapulan pitoa peruutellen. Eli oikeastaan tunnarissa nyt näitä vauvatreenejeä, joita ei olla tehty vuosiin.

Testailin sekä kapulan pitoa, että seuraamista itsekseen odotellessa ja vitsit, että näillä vinkeillä alkoi homma parantua heti. Hyvähyvä!

Loppuun tehtiin vielä kimpassa häiriötreeniä. Ensin uusien sääntöjen paikallaolot ja luoksetulot rivistä. Sitten perinteisiä pujotteluseuraamisia, jääviä koko rivi koirakoita kerrallaan, istu-maahan-treeniä rivissä jne. Rieha oli ihan super, keskittyi täysillä, eikä tainnut mennä kertaakaan lankaan.

Huippukiva päivä!

Tänään käytiin vielä Haukkuvaarassa ja tehtiin luoksarin stoppeja ja tunnarin palautusta Oilin neuvoilla. Hyvin pelasi. Lisäksi Rieha treenasi hypyn takaakiertoa eri esteiltä ja kulmista tullessa. Viimakin kävi juoksemassa pari kierrosta oikein pätevää porokoira-aksaa.

Tottisoppeja ym. treenintynkää

Alkuun tämän viikon traagisin tapahtuma.

Joku ei vissiin tykkää pandoista #pandasscre

Viime perjantaina oli tehotreenipäivä. Aamupäivällä oli Jatin ratatreenit ja tälläinen rata me rakennettiin:

Aika haastavahan tuo meille oli. Alkuun meinasin ensin persjättöjä, mutta loppupeleissä taidettiin mennä lähinnä valsseilla. Kiire oli ja varsinkin 6-hypyllä olin jatkuvasti myöhässä ja käännös pujotteluun venyi tämän takia. Muuten Riehalle sopi hyvin takaaleikkaus pujotteluun, vaikea kulma ei haitannut.

Toinen kohta, mitä jankattiin oli 14-17. Rieha pääsi kerran livahtamaan väärään putkeen ja sitä oli aika hankala kääntää enää oikeaan. Alunperin tämä johtui toko omasta huonosta ohjauksesta, mutta vaikka kuinka hiottiin, niin Rieha ei meinannut enää unohtaa väärää putkea. Tein voimakkaan linjauksen ja merkkauksen 15-hypylle ja 16-hypylle vastakäännöksen. Alkuun tein vastakäännöksen liian pitkälle, mikä tietysti työnsi Riehan väärään putkeen. Vastakäännös oli tehtävä melkein 15-hypyllä, että oli edes jotain mahdollisuuksia saada Rieha kääntymään.

Kiitos treenikamuille taas tsemppauksesta ja neuvoista. Ei oo aina helppoa, mutta kuten eräs päivän kanssatreenaaja sanoi, Rieha on nin makea, se vaan vaatii vähän enemmän asennetta välillä.

Perjantain treenirupeaman kruunasi illan kisatokovuoro hallilla. Aloitettiin paikkiksilla, joissa Rieha oli tosi hieno. Namiansat toimi taas hyvin, eikä nuuskimista esiintynyt. Skarppi ja pätevä, tykkäsin.

Ekassa setissä tehtiin ohjattua ja tunnaria. Niihin otettiin mukaan häiriötä. Ohjattua tehtiin suoraan odottavien koirien eteen. Tämä ei Riehaa häirinnyt ja kumpikin puoli nousi hienosti. Rieha myös skarppasi ihan hyvin eteentuloissa, mikä oli hyvä juttu.

Tunnarissa otettiin extrapitkää matkaa. Hyvin tuli esiin se mitä hainkin. Juokseminen kiihdyttää ja se näkyi heti sekoiluna. Tuli siis maistelua. Tätä korjailtiin. Riehan ilme ei kuitenkaan kärsinyt uusinnoista ja yritti silti tosi hyvin.

Toisella kierroksella tehtiin rallytokoa. Se oli jotain järkkyä, Rieha oli ihan irti. Hieman sai ohjaaja hengitellä syvään. Se ei malttanut odottaa yhtään esim. edessäoloa, tarjosi vaan kiertämistä. No treenattiin sitten lähinnä odottelua. Ihan hyvä idea sekin, ei siinä mitään.

Lauantaipäivän vietin Haukkuvaarassa Kiviahon Miian tottisoppeja kuuntelemassa. Paljon oli tuttua asiaa, mutta myös muutama uusi juttu. Rieha oli aika erityyppinen kuin muut koulutuksessa olleet koirat, joten sille piti kaivella vähän erilaisia metodeja

Riehan treenissä katsottiin läpi seuraamista, eteenmenoa ja noutoa. Seuraamisen edistämiseen saatiin neuvoksi palkan suunta. Olen itse palkannut paljon oikeasta kädestä niin, että koira kiertää taakse. Miia kehoitti siirtämään palkan kainaloon tai vasempaan käteen niin, että käsi on koiran pään toisella puolella. Hyvä pikkuvinkki, mikä pitää ottaa käytäntöön. Kiertämään lähtiessään koira kun herkästi kiepsahtaa eteenpäin, mikä tietysti vie paikkaa väärään suuntaan.

Eteenmenossa saatiin vinkiksi lähinnä toistot. Ja tottahan se on, taakse vilkuilu johtuu lähinnä vaan siitä, että Rieha ei ole ihan varma. Nyt tehdyt kaksi toistoa oli kyllä hienoja. Miia sanoi aina palkkaavansa koiran itse, jos käskee sen maahan, eikä silloin ole etupalkkaa ollenkaan. Itse olen käskenyt välillä maahan ja vapauttanut silti etupalkalle. Tätäkin voisi siis miettiä.

Noudoissa Miia neuvoi lähinnä totuttamaan koiraa raskaan kapulan painoon, sillä se saa parhaan asenteen koko liikkeeseen, kun ymmärtää miten kapulaa pitää. Tehtiin pari treeniä, jossa jätin Riehan istumaan kapulan kanssa ja kutsuin siitä tuomaan. Näissä todettiin, että paremmin toimi se, kun jätin Riehan selkä minuun päin ja kapula oli sen edessä. Hetken mietti, että mitäs nyt, mutta toi hyvin ja siinä se pääsee ottamaan kapulan samaan tyyliin kuin kokeessakin.

Olipa jännää olla suojeluihmisen opissa ja kun paikalla oli muutenkin paljon kokeneita pk-ihmisiä. Tuli ihan kisafiilis, ehkä se olikin tämän treenin paras osuus, kun sai treenata omaa jännitystä. Onneksi Rieha oli oma innokas itsensä ja ei se ainakaan ketään kylmäksi jätä menonsa kanssa.

Ralleja ja pentutapaaminen

Sain paikat koirille ensi viikon rallytokokisaan. Samalla tajusin, ettei juuri olla treenattu. Riehalle pitäisi opettaa mm. sivulla istumasta seisomaan nousu, ilman hyppyjä ja/tai haukahduksia. Samoin eteentuloa pitäisi saada "vähän" väljemmäksi, koska säännöissä ei sallita sitä, että koira on ihan iholla. No, onneksi muuten homma on perusjutuilla hyvin hallussa. Tuiken kanssa eniten jännittää väkimäärä ja koirapaljous, kun se ei ole niin kauheasti porukassa treenaillut viime aikoina. Lisäksi se on hieman jumisen oloinen. No, katsotaan.

Ollaan siis nyt kuitenkin kotitreenissä hiottu noita juttuja. Lisäksi perjantaina käytiin treenailemassa parin kaverin kanssa ihan kentällä. Tuiken kanssa käytiin läpi oikeastaan kaikki rallyliikkeet ja hyvin sillä oli homma hanskassa.

Rieha teki tokojuttuja ja niissä viime kokeen ongelmakohtia. Aloitettiin zetalla, jossa sain sen kiinni samasta jutusta kuin kokeessa, eli jos istuminen tulee eka, niin istuu myös seuraavan seisomisen. Tähän pitää nyt kiinnittää huomiota. Muuten teki nättiä työtä.

Luoksetulossa sen sijaan ei tehnyt makaamista tuplana, mutta stoppi oli muuten vähän huono. Takapalkan kanssa treenailtiin tätä. Lopuksi se juoksi ruutua ja merkkiä pariin otteeseen ja kaukotkin muisteltiin (ei omia vaihtoja tällä kertaa).

Eilen treenattiin hyvässä seurassa, kun Riehan ja Timin pentuja kokoontui Saarijärven Tehovastukselle. Kiviahon Katja tuli meitä kouluttamaan ja mukava päivä saatiin aikaiseksi. Paikalla Riehan pennuista oli 5/7 eli aika hienosti.

Elisa ja Terra, Laura ja Fiini, minä ja Rieha, Katja ja Riio, Sonja ja Prima sekä Elina ja Rokka 

Pennut treenaili omia juttujaan ja täytyy sanoa, että tykkään niistä ihan hirveästi. Onhan ne vilkkaita ja varmaan vlillä oikeita pain in the asseja :D, mutta kyllä niistä vaan paistaa halu tehdä töitä ja potentiaalia on vaikka mihin. Ja ihanaa, kun niillä on noin aktiiviset omistajat!

Riehan kanssa otettiin kaksi kierrosta treeniä. Ekalla keskityttiin seuraamiseen ja kehään tuloon. Riehan vire meinaa olla vähän väärä, tai olen lipsunut sen kanssa miten kehään tullaan. Ja se näkyy sitten kehään sinkoiluna ja levottomuutena seuraamisessa. Otettiin Riesku hihnaan ja huomautettiin heti, jos pää meinasi pyöriä. Sehän korjasi ilmeensä parilla huomautuksella, niin yksinkertaista se on vaan on. 

Lisäksi Katja puhui siitä, että Riehan kanssa kannattaisi oikeasti leikkiä ja riehua kunnolla ennen kisaa. Ihan silleesti, että läähättää. Sitten hetken lepo ja kehään. Kuulemma toimii Zenilläkin erinomaisen hyvin, eikä kiehumista tapahdu. Jotenkin tuollaista aina vaan jännittää, vaikka eihän Riehan vireen kanssa ole mitään ongelmaa.

Kehäänmenoissa myös napakka ote. Jos koira tulee kehään väärällä ilmeellä, niin heti pois ja homma poikki. Näihinkin saatiin taas rotia ihan eri lailla. Toisella kierroksella Katja vielä häiriköi kehään tuloja, mutta Riehapa oppi edellisestä kierroksesta, eikä kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Ihan erilainen tunne oli mennä seuraamisen aloituspaikkaan.

Toisena juttuna katsottiin luoksaria. Näytettiin kisamainen, joka oli aika tyypillinen, eli seisominen ei ollut ihan niin napakka kuin voisi, maahanmeno oli hyvä. Katjan mielestä Riehan ilme on ekalla pätkällä ihan erilainen, se lähtee ihan kaasu auki ja vasta ekan stopin jälkeen alkaa miettimään.

Tehtiin treeninä lähtöjä, joissa juoksin karkuun ja stoppasin vauhdista. Siinä oli jo ihan erilaista kropan käyttöä. Paljon siis vaan palkkaa stopeista ja huomio ekaan väliin.

Mukava päivä, hyvää seuraa ja herkkuja ja ihania pentuja, kiitos kaikille!!