Super-Riehan tuloksia

Viime kesänä tuntui ettei ehditty tehdä mitään, ei ainakaan treenaamaan. Onneksi Rieha on mitä on, eli uskomaton, koska tuloksia saatiin silti aikaiseksi:

Vepessä kisattiin viimeinen avoimen luokan ykkönen ja yllytyksestä startattiin myös voittajaluokka hyvin vähillä treeneillä seuraavana päivänä. Sieltähän paukahti ykkönen. Seuraavasta kokeesta tuli sitten toinen VOI1. Ihan ei saatu kolmatta ykköstä kasaan, mutta aika uskomattoman huikeaa kisata samana kesänä 3xAVO1 ja 2xVOI1. Ja Rieha sao vepekokeissa taas niin paljon positiivista huomiota. Onhan se mahtavaa kun pieni koira antaa kaikkensa ja paikkaa asenteella sen mitä koossa häviää. Ensi kesänä tavoitellaan sitten valion arvoa jos kaikki vaan sujuu hyvin.

Tokotreenit on jääneet aivan hävettävin vähiin, mutta ilmoitin Riehan silti piirinmestaruuksiin. Ja vitsi millaisen setin se veti! Treenamattomuus selkeästi sopii meille. Tuloksena 287,5p. 1-tulos, KP, sij.1/7 ja samalla Riehasta tuli Keski-Suomen Kennelpiirin tokon piirinmestari!! Ihan mahtavaa ja upeaa. Meidän joukkue voitti myös joukkuekisan eli palkintoja riitti.

Rallyssakin ollaan kisattu muutamaan otteeseen. Tuloksilla ei niinkään olla juhlittu, vaikka viimeksi hyväksytty tulos saatiin. Jotain pientä säätöä on aina. Mutta se täytyy sanoa, että rallyn vireongelmaan ollaan löydetty muutama hyvä keino. Viime kisan ja parit treenit Rieha on tehnyt käytännössä hiljaa ja Riehaksi maltillisesti. Toki se edelleen näyttää vauhdikkaalta ja innokkaalta ja sairaan nopealta, mutta silti aivan huikea parannus. Ehkä ne yli 95p. tulokset ei ihan saavuttamattomissa olekaan.

RTK4 Rieha

Eilen saatiin kolmas hyväksytty tulos mestariluokasta ja samalla siis koulari RTK4. Eilinen rata oli kaikinpuolin mukava ja tehtiinkin ehdottomasti meidän paras suoritus mestariluokassa, ellei koko rallyuralla. Pisteitä saatiin 87. Siellä 3x-1p. ilmeisesti liian tiiviistä oikealla seuruusta ja yksi -10p. kun Rieha oli istunut sivulle ylimääräisen kerran. Tuota istumista en itse edes huomannut, niin nopeasti Rieha pystyy sen tekemään. Eli noin pienestä jäi kiinni ensimmäinen valioitumistulos. Lajin henki ja nopean koiran kanssa tekemisen varjopuoli.

Eniten olin suorituksessa tyytyväinen siihen, että Rieha ei kuumunut liikaa. Meillähän on ollut ongelmia sen kanssa ja sen myötä Rieha on alkanut komentamaan haukkumalla ja samalla tietysti myös tarkkuus kärsii. Olen treeneissä keskittynyt nyt itse pysymään rauhallisena ja selkeänä ja samalla muuttanut käskytyksen melkeinpä kuiskaamiseksi. Näillä keinoin vire on pysynyt hyvänä ja sama näytti toimivan myös kisassa. Varmasti toki osansa tekee sekin, että varmuus mestariluokan temppuihin kasvaa koko ajan sekä minulla, että koiralla.

Kiva fiilis jäi tästä kisasta, ehkä se valioituminen ei olekaan ihan veteraani-iän tavoite :D

Kevät ja niin paljon tekemistä

Huh, onpas aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Kaikenmoista on puuhailtu niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kertaillaan nyt kuitenkin ainakin kaikki kisakuulumiset. Mutta ensin, ihailkaa kansikuvatyttö Riehaa uuden Palveluskoirat-lehden harrastusliitteen kannessa. Aika hieno kuva ja hieno ilme pienellä tehotytöllä!

Blogihiljaisuuden aikana ollaan ehditty Riehan kanssa käydä kahdessa tokokokeessa. Ensimmäinen oli Haukkuvaarassa lämpimässä hallissa, tuomarina Marjo Halmiala. Tässä kokeessa meni valmistelut aika lailla pieleen, ei vaan pystynyt purkamaan koiraa tarpeeksi kun koe alkoi heti aamusta ja mukana oli pieni ihminen. Ja hallissa sisällä ei ollut tilaa lämpätä. Saatiin näillä valmisteluilla 2-tulos, 246,5p. Eli ei nyt ihan penkin alle, mutta oli siellä paljon petrattavaa. Isoiten minua häiritsi seuruu, joka oli todella huono ja ääntä tuli loppua kohden enemmän. Samoin kaukoissa tuli parikin tuplakäskyä. Muita pisteitä en nyt enää muista ja lappukin on jossain hukassa. Mutta vähän semmoista veitsenterällä taiteilua oli koko koe.

Toinen koe käytiin viikko sitten Jattilassa, tuomarina Salme Mujunen. Nyt oli tilaa ja aikaa lämpätä ja kyllähän se näkyi myös suorituksissa ihan eri lailla. Tuloksena tästä kokeesta 1-tulos, 272,5p., sijoituksella 1/2.

Seuraaminen oli niin paljon parempi kuin viime kokeessa ja samaa mieltä oli treenikaveritkin. Ruudussa mokasin itse eteenlähetyksen. Riehan jalka oli ympyrän rajalla ja mietin kovasti mitä teen. Päätin sitten korjata, mihin vaadittiin kaksi käskyä (koska käytin taas väärää korjauskäskyä...). Jälkikäteen tuomari sanoi, että todennäköisesti olisi hyväksynyt ekan paikan. Onhan siitä ollut puhetta, että rajatapaukset tulkittaisiin koirakon hyväksi, mutta en vaan sitten siinä tilanteessa tajunnut. Mutta hyvin Rieha eteni ja oli ohjattavissa, eli siihen sai olla tyytyväinen. Mutta pari pistettä meni siihen.

Kiertonoudossa saatiin vahingossa pienemmät kapulat kuin olin sanonut, enkä tätäkään älynnyt korjata. Riehalla oli selkeästi vaikeuksia nähdä kapuloita ja nappasi kapulasta tosi huonolla otteella kiinni, jolloin se tipahti ja joutui korjaamaan, Säikähdin jo, että kiertää hypyn, mutta meni kuitenkin hypylle. Tässäkin liikkeessä hyvä asenne, kapuloiden koko nyt vaan hieman hämäsi. Tästä syystä valitsen aina isot kapulat, jos voi koiran menoa helpottaa, niin helpotetaan.

Kaukoissa tuli yksi tupakäsky, pieni eteneminen S-I-vaihdossa ja peruasennon ennakointi. Muuten liikkeet meni aika lailla niin kuin voisi viime aikojen treenimäärillä olettaakin, Ja tunnari oli upea, Rieha ei edes nuuskinut vääriä, kun osui heti omalle ja palautti sen välittömästi.

Mukava koe ja samalla taidontarkistus. Samalla tuli treenattua nopeaa kehäsuunnitelmaa, kun yksilöliikkeet oli jaettu viiteen osaan. Odotteluissa sai olla tarkkana, kun meitä oli vaan kaksi koirakkoa eli kehän vierestä ei juuri poistuttu.

Tokokokeiden lisäksi ollaan ehditty käydä myös yhdessä rallytokokisassa. Saatiin sieltä toinen hyväksytty tulos mestariluokasta, pistein 77. Isoin moka radalla oli hypyssä tippunut rima, josta lähti -10p. Eli ei sinänsä niin huono suoritus teknisesti, vaikka Rieha loppua kohden kuumuikin. Saatiin ekaa kertaa myös haukkumisesta -4p., kun Rieha alkoi komentamaan. Mutta tulos kuitenkin ja teknisesti meni yllättävänkin hyvin.

Rieha pääsi myös muutama viikko sitten kisaamaan agilitya Jarin kanssa. Ja kisapäivän kruunasi toinen AGI-SERT!! Yhtä uupuu ja sitten Rieha olisi myös agivalio, kuinka hienoa :). Kiitos vielä Jarille Riehan upeasta kartturoinnista!

Kisattu siis ollaan jonkin verran. Tästä huolimatta minua on vaivannut hienoinen treeniväsymys ja on tuntunut siltä, ettei mikään oikein suju tai onnistu. Liikaa kiirettä, liian vähän aikaa. Samalla paineet treenien ja kisojen onnistumiseen on liian isot. Tiedättekö, kun pääsee harvoin tekemään jotain, niin sitten odotukset on ihan taivaissa. Koska pitäis saada kaikki irti niistä hetkistä. Se on taas sitä liian suorituskeskeistä ajattelua mihin tiedän lipsuvani. Pitäisi nauttia siitä, että ylipäänsä pääsee joskus tekemään.

Nyt kiire on hieman helpottanut ja täytyy sanoa, että aurinkoiset kevätpäivät ja lumien sulaminen (viimein) ovat nostaneet treenifiilistä ihan eri lailla. On vaan niin ihanaa, kun saa treenata ulkona, on tilaa ja treenin voi tehdä vaikka lenkin ohessa. Lisäksi odotellaan vesien lämpiämistä, että vepetreenit voisivat taas alkaa. Jälkikausi ollaankin jo startattu ja voi vitsi, miten se onkin taas kivaa!! Olen niin fiiliksissä siitä. Ja treenit ovat vielä sujuneet tosi kivasti, joten senkin puolesta on mahtavaa. Tästä se lähtee, nimittäin kesätreenikausi!!

Rallytokon ala- ja ylämäet

Viikonloppu alkoi perjantaina kisatokoryhmän treenillä. Kauhean hyvä fiilis oli tuosta treenistä, saatiin tehtyä häiriötä ja Rieha oli hyvin kuulolla. Paikkiksia tehtiin isossa porukassa, taisi olla kuusi koiraa ja Riehalla oli tosi kiva asenne. Lisäksi mm. eteenmenoja, hässäkkää, seuraamisen naksuttelua ym. Hässäkässä saatiin vahingossa Rieha mokaamaan, kun kaveri palkkasi koiraa koväänisesti samaan aikaan kun annoin noutokäskyn. Riehan huomio oli ihan muualla ja arpoi sitten noudettavaksi saman kapulan kuin edellisellä kerralla. Enemmän häiriötä ja kuuntelutreeniä tähänkin liikkeeseen vaan. Mutta oli kyllä kiva fiilis näiden treenien jälkeen.

Kuvat kennelpäivältä

Lauantaina jatkettiin rallytokon parissa Krista Karhun koulutuksessa. Olin vähän hukassa, että mitä treenattaisiin ja muutenkin odottavalla mielellä, kun en ole koskaan tällaista virallista rallytokokoulutusta nähnyt. Alkuun Krista piti pienen "luennon", jossa kyllä aukesi muutama juttu. Krista puhui mm. siitä osaako koira oikeasti oikealla seuraamisen. Rieha ei sitä ihan oikeasti oikeasti osaa, koska se aina palaa mieluummin vasemmalle puolelle. Vasemmalla seuraamisessa ei ikinä ole pelkoa siitä että menisi oikealle puolelle. Samoin hyvää muistutusta tuli selkeistä kriteereistä ja käsimerkkien vähentämisestä, koska ne sotkevat herkemmin koiraa.

Yhden mestariluokan koiran treenistä sain hyvia ajatuksia käännösten tekemiseen. Koiralle pitäisi aina kertoa ennen käsimerkkiä, että nyt tulee käsimerkki, koska muuten sen seuraamisessa pitäisi pitää kontakti. Ennen käännöksiä annetaan koiralle joku pieni vinkki, että kohta tulee käsimerkki. Lisäksi käännöksiin kannattaa ottaa myös suullinen käsky, koska käsimerkit on tosiaan herkemmin koiraa sekoittavia. Päätin siis, että alan käyttämään käsimerkin vinkiksi tässä-käskyä, ulospäin käännöksiin otan käyttöön pyörimiskäskyn ja sisäänpäin käännöksiin käänny-käskyn. Selkeyttäminen ei ole koskaan paha asia, varsinkin Riehan kanssa, joka tarjoaa niin nopeasti jotain.



Omalla vuorolla halusin katsoa oikealla käännöksiä ja muutenkin sitä seuruuta. Ensinnäkin Krista sanoi, että Riehalle pitää antaa enemmän vastuuta oikealla seuraamisessa, eli herkästi varmistelen sitä liikaa. Vastuu koiralle ja jos mokaa, niin sitten vaan palautetaan oikeaan paikkaan ja jatketaan. Saatiin kehoitus tehdä paljon pujottelutreeniä, josta palkka kurvissa, että saisin Riehan tulemaan niissä vähän paremmin mukaan. Tiukka käännös oikealle onkin se pahin paikka, jossa voi käydä moka ja Rieha siirtyykin vasemmalle. Lisäksi Riehalle pitäisi opettaa käsky oikealla puolella tapahtuviin käännöksiin vasemmalle, että oppisi ennakoimaan paremmin käännöstä ja takapää tulisi mukaan. Näissä kotitreeniä esim. etujalat alustalla.

Toisessa pätkässä katsottiin edessä peruuttamista. Siinä ei sinänsä ollut ongelmaa, mutta Krista huomasi, että Rieha tulee säännönmukaisesti vinoon eteen oikealta puolelta siirryttäessä. Sen takia edessä peruutuskin menee sitten vinoon. Eli suorat eteentulot treenaukseen. Tämä oli Riehalle yllättävänkin vaikea tajuta, jotenkin se ei vaan saanut ajatuksesta kiinni ja alkoi kuumumaan. Tehtiin treeni jossa, koira tuli eteen ikään kuin kulman takaa, eli alussa käännös ei olisi niin iso. Minun on myls muistettava pitää jalat enemmän auki, että Rieha mahtuu tassuineen niiden väliin. Treenissä voi käyttää apuna myös ohjureita, joiden välistä on tultava. Myös kosketusalusta jalkojen välissä voisi auttaa suoruuteen.

Täytyy sanoa, että oli aika haastava treeni meille. Tuntui, että kummallakin meni hermo, kun en osannut kertoa Riehalle mitä sen kuuluisi tehdä. Ehkä jatkossa keskitymme näiden pikkukikkojen hiomiseen rauhassa kotona ja keskityn rallykoulutuksissa kuunteluoppilaan rooliin.

Eiliselle olin ilmoittanut Riehan rallytokokisaan. Koulutuksen jälkeen mieli oli vähän maassa ja harkitsin jo pois jäämistä. Päätin kuitenkin lähteä. Minna Hillebrand oli tehnyt mestariluokalle kohtuullisen haastavan radan, käytännössä pelkkää oikealla seuraamista:

Ennen radalle menoa keskityin Riehan kanssa hinkkaamaan vaikeita kohtia, kuten käännöksiä ja peruuttamista. Askel vasemmalle oikealle seuraten- kyltti taisi tulla vastaan ekaa kertaa, onneksi rataantutustumisessa sai siitä kysellä. Hinkkailin rataa ihan viime hetkille saakka, sen verran haastavalta se vaikutti.

Ensimmäinen suora oli Riehalle helppo ja se teki tosi hyvää työtä liikkeestä istumisen kanssa. 5-kyltiltä saatiin -3p., varmaan oltiin eri tahdissa. Siitä eteenpäin meno jatkui tosi kivasti, keskityin käännöksissä auttamaan Riehaa ja se kääntyi hyvin, vaikka oikealla puolella haasteita onkin. 13-kyltiltä saatiin -1p. kontrollista, eli oisiko seurannut liian tiiviisti. 14-kyltillä seuruutin Riehan vähän liian lähelle kyltiiä ja lisäksi se jäi istumaan vinoon. Mietin siinä sitten hyvän tovin, että mahdunko kiertämään, kun käsken Riehan seisomaan. Päädyin sitten uusimaan kyltin, että tilaa varmasti jäisi. Ehkä vähän turhakin uusinta, siitä -3p., samalta kyltiltä myös -1p. epätarkasta suorituksesta.

Liikkeestä askel oikealle oli hankala sovittaa, siitä saatiin myös -1p. tvä ja -1p. kontr. Houkutuksessa Riehalla tuli joku pieni ajatuskatkos ja pelkäsin jo, että vaihtaa puolta vasemmalle, siitä -1p. Peruutuksen uusin, koska ei ehtinyt siihen mukaan. 19-kyltiltä vielä -1p. vinoudesta. Käytösruudussa ei ollut ongelmia.

Lopputulemana 84p., hyväksytty tulos, aika 2.35.96, sij. 2/12, tuomarin kommentit: Olipas se energinen!

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin rata meni. Oikealla seuraamisessa ei ollut oikeastaan kuin tuo yksi pieni lapsus houkutuksessa ja takapään käyttökin onnistui kohtuullisesti. Kun vaan ehtisi ja jaksaisi treenata enemmän, niin ei ne yli 95p. suorituksetkaan olisi ihan mahdottomia. Jäi hyvä fiilis. Rallytoko on meille kyllä semmoista tunteiden vuoristorataa, mikään muu laji ei vedä sille vertoja. Ollaan Riehan kanssa todellakin epämukavuusaluella sen parissa, eli sitäkin suuremmalla syyllä olen iloinen onnistumisista.

Startti mestariluokassa

Viime lauantaina osallistuttiin Riehan kanssa oman seuran rallytokokokeeseen. Luokkana se hurja ja ohjaan pään pyörälle pistävä mestariluokka. Kyllä muuten taas jännitti ihan eri lailla... Mestarin kylteistä ei olla osaa tehty koskaan radalla. Lisäksi jännitti miten paljon Rieha kuumuu jos mukana on esim. sarjahyppy tai putki,

Ratapiirros onneksi vähän helpotti jännitystä. Rata ei ollut mestariluokan radaksi mitenkään loputtoman vaikea.

Yritin treenailla ennen kehään menoa meille vaikeimpia liikkeitä, eli edessä peruutusta, tulppaania ja tuplasaksalaista oikealta puolelta. Meni ihan hyvin ja rataantustumisessa sain tuomarilta vielä hyviä neuvoja pariin liikkeeseen, joita en ollut koskaan nähnyt kenenkään tekevän.

Startattiin ekoina. Rieha oli tosi kivasti kuulolla, alkupään liikkeissä ei mitään ongelmia. 5-kyltiltä saatiin -1p. kontrollista, eli olisiko Rieha tullut liian tiiviisti sivuaskeleessa. 9-kyltiltä myös -1p. Tvä, muistaakseni Rieha tuli eteen vähän vinoon. Matka jatkui hyvin ja hieman jännittävä edessä peruutus onnistui aivan tosi upeasti.

Puolen vaihto tulppaanin kautta onnistu hyvin. Kyltin nro 15 uusin, siinä oli jotain säätöä, en oikein muista enää mitä. Mutta hyvin matka jatkui. Sitten tuli kyltti nro 17 eli tuplasaksalainen oikealla. Rieha teki siinä jotain tosi outoa ja meinasi kaartaa takaisin vasemmalle. Jotenkin olin itse ihan jäässä, enkä tajunnut sitä heti ja ehdin kävellä jo kyltin ennen kuin mieleen tuli, että uusinta. Ja sen sitten kerroin tuomarille. Saman tien tajusin myös, että taisin olla liian pitkällä. Eli tältä kyltiltä Hylätty, koska olin mennyt jo kyltin suorituspaikan ohi. Eikä saatu uusinnallakaan onnistumaan ja Rieha alkoi kuumumaan eli komentamaan haukkumalla. Kun olisin vaan jatkanut matkaa, niin oltaisiin saatu hyväksytty tulos... Viimeisissä kylteissä ei ollut ongelmia.

Sellainen mestarin korkkaus. Tulos oli tosi lähellä ja Rieha osaamistaso yllätti positiivisesti. Saatiin hylätystä huolimatta Tuomarin palkinto kehuilla taitavasta menosta. Tästä on hyvä jatkaa!

Rieha RTK3 ja peruuttamisen mysteeri

Lauantaina käytiin kisaamassa vielä yksi rallykisa. Kisa oli ulkona, onneksi ei satanut ja keli oli muutenkin leppoisa. Tuomarina toimi Iiris Harju ja voittajaluokkassa oli viisi koirakkoa. Rata oli haastava, sisältäen pitkän pätkän oikealla seuraamista.

Rieha lähti radalle hyvällä fiiliksellä, mutta otettiin heti ekalla suoralla kaksi uusintaa. Toisella kyltillä Rieha istui seisomisen sijaan, eikä jalkojen välistä puolen vaihto onnistunut ekalla kerralla. Onneksi kumpikin pelasi sitten uusinnalla hienosti. Mutta uusimisista -6p.

Sen jälkeen meno olikin tosi hyvää, oikealla seuruu alkaa tuntumaan jo tosi hyvältä. Rieha ei yrittänyt missään vaiheessa pujahtaa takaisin vasemmalle, vaikka seuraamista oli  paljon. Millään kyltillä ei ollut ongelmia, Rieha käytti takapäätään hienosti, eikä sinkoillut.

Rally on siitä jännä laji, että vaikka meno tuntui hyvältä, niin en koskaan osaa sanoa saatiinko hyväksytty tulos. Siellä on niin paljon mahdollisuuksia tehdä mokia, eikä niitä tajua välttämättä itse ollenkaan. Nytkin jäin vaan odottamaan tuloslappua, ennen kuin uskalsin sanoa yhtään mitään.

Loppupeleissä saatiin radalta 77p. Uusimisten -6p. lisäksi oltiin saatu 6x-1p. liian tiiviistä seuruusta eri kohdissa. Tästä ei aikaisemmin ole juuri tullut huomautuksia, mutta riippuu niin tuomarista. Eniten nauratti kuitenkin se, että saatiin taas peruuttamisesta -10p., koska ohjaaja ottaa neljä askelta. Luulin taas tehneeni ihan oikein, eli tätä oli nyt pakko analysoida urakalla.

Osalla tuomareista peruuttamistyylini on mennyt läpi ihan ongelmitta, mutta nyt kaksi tuomaria on antanut siitä -10p. En tiedä onko tuomarin sijainnilla vaikutusta, koska nämä kaksi ovat sijoittuneet meidän taakse. Teen peruuttamisen niin, että en laita jalkoja vierekkäin. Ilmeisesti painonsiirtoni siis näyttää ensimmäiseltä askeleelta ainakin joissain tilanteissa. Itse siis kuvittelen tekeväni ihan oikein. Nyt täytyy siis selkeyttää tämä ennen mestariin menoa. Onneksi korjaussarja on jo suunnitteilla, eikä mestariin ole muutenkaan kiire.

Kokonaissaldona kisasta RTK3 Rieha, sij. 1/5 ja tuomarin suosikin palkinto :)

RTK3 Tuike ja Riehan onnistunut tokokoe

Viikonloppuna kisailtiin urakalla. Perjantaina käytiin kuitenkin Raisan avuksi tekemässä koemainen liikkurointitreeni Riehalle. Siellä oli aika kiva meno liikkeissä, oikeastaan ainoa, mitä piti korjailla oli eteenmenon suoruus. Muuten hyvä fiilis ja Rieha oli hyvin kuulolla.

Samana iltana lähdettiin Muurameen rallytokokisaan. Olin ilmoittanut sekä Tuiken että Riehan voittajaluokkaan, Hieman hirvitti, kun rallyn treenaaminen on ollut niin vähissä. Ratapiirroksessa olikin pari meille vaikeaa liikettä. Erityisesti 3-kyltin molempien vasen täyskäännös oli valehtelematta unohtunut treenirepertuaarista kokonaan. Sitä sitten treenasin kummankin koiran kanssa ennen kehään menoa. Selvittiin kyltistä yllättävän hyvin tähän nähden. Riehan kanssa ei saatu ollenkaan virhepisteitä ja Tuiken kanssa kyltiltä tuli -3 ohjaajavirheen takia, eli varmaan kumartelin liikaa.

Rata oli kokonaisuudessa tällainen:

Rieha suoritti ensimmäisenä. Oltiin paikan päällä aika viime tinkaan ja muutakin säätöä oli matkassa, joten Rieha pääsi radalle aika lailla suoraan. Se olikin aivan villinä. Tuomarin kommentteihin oli kirjattu, että "Olipas vauhtia ja intoa" ja niitä todella riitti. Siihen nähden mokailtiin yllättävän vähän. Suurin virhe tuli taas itseltä, kun 4-kyltillä ohjasin koiran takaisin vasemmalle puolelle, kun olisi pitänyt jatkaa oikealla. Huomasin tämän vasta seuraavalla kyltillä. Siitä -10p. ja -3p., kun 5-kyltti piti uusia, että sain koiran takaisin sinne oikealle puolella.

Uusin myös 8-kyltin, kun Rieha kävi kierrä-käskyllä kiertämässä takana olleen kyltin. Niin kuin sillä käskyllä kuulukin tokossa tehdä. Tästä huolimatta saatiin kyltiltä vielä -10p., kun Rieha ehti käydä väärällä puolella uusinnasta huolimatta. Loppurata meni onneksi hyvin, samoin käytösruutu. Yhteispisteitä kerättiin kaikesta sähläyksestä huolimatta 73, mikä on hyväksytty tulos. Rieha sai myös Tuomarin suosikin-palkinnon, erityismainintana hyttysen syönti käytösruudussa :D.

Tuike lähti radalle koko joukon viimeisenä. Se oli ihanan innokas läpi radan ja tehtiin oikein kiva suoritus radalla. Ohjaajavirheistä saatiin yhteensä 3x3p., nämä todennäköisesti siitä, että kumartelin liikaa. Muutamassa kohdassa Tuike oli vinossa, joista -1p. ja kyltti 13 uusittiin, kun siinä tuli joku sähläys eli siitä -3p.

Käytösruudussa Tuikea alkoivat häiritsemään ötökät, eikä se osannut syödä niitä niinkuin Rieha, Tämän vuoksi se ehti yhdessä vaiheessa nostaa takapuolensa ilmaan ihan hetkeksi. Tästä saatiin sitten -10p. Tuiken kanssa pisteitä loppupeleissä 74, jolla se sijoittui hienosti luokan kolmanneksi. Tämä oli Tuiken kolmas hyväksytty tulos voittajaluokasta, eli nyt sillä on siis titteli RTK3. Ei voi kuin kehua pikkukoiraa, ei ihan jokainen 12,5 vuotta vanha suorita rataa samanlaisella innolla ja ilolla. Ihana!

Erityisiloinen RTK3 Tuike :)

Sunnuntaina kisafiilis jatkui, kun oli vuorossa tokokoe Laukaassa. Olin ensin koko aamun töissä kokeessa ja iltapäivällä kisattiin. Onneksi tuulinen keli oli edellispäivästä helpottanut vaikka ilma kylmä olikin. Ja ne ampiaiset, ne oli taas kiusana läpi kokeen. EVL:ssä kisasi kuusi koirakkoa ja setin tuomaroi Salme Mujunen. Liikkeet oli jaettu kuuteen osaan, eli todella sai olla skarppina läpi kokeen.

Pisteet meni näin:

Paikkaistuminen 9,5: Ennen liikkeen alkua kimppuuni hyökkäsi ampainen. Yritin sitä huitoa, mutta se tuli itsepintaisesti naamalle. Tässä vaiheessa tuomari antoi luvan hätistää sitä pois, joten käskin Riehan maahan ja lähdin itse juoksemaan :D. Onneksi Riehaa ei tälläiset ylimääräiset haittaa, eikä rivin muitakaan koiria. Ampiainen oli kuitenkin pakko saada pois myös koirien luota. Rieha oli istunut ok, jätössä nuuskaissut maata kohden.
Paikkamakuu ja luoksetulo 10: Ihan oli skarppi maaahanmeno ja ok luoksetulo.

---------

Seuraaminen 9: Edelleen siellä on paljon epätasaisuutta, mutta on parantunut huomattavasti. Eikä ääntänyt! Jätin tarkoituksella pois osan käskyistä se tuntui auttavan vireeseen.



---------

Zeta 9,5: Jäävät oli nopeat, mutta makuussa nuuskaisi maata ja oli vähän vinossa. Seuruu oli ok ja osasin jopa itse tällä kertaa pitää linjat. Omaan makuun saisi olla paljon skarpimpi jäävissä edelleen, se pitää ottaa työn alle.
Luoksetulo 8,5: Seisominen ei ollut hyvä, maahanmeno oli onneksi ok. Seisominen on jostain syystä mennyt huonompaan suuntaan, sekin pitää ottaa työn alle.



---------

Ruutu 10: Niin oli, aivan mahtava! Tässä ei ollut mitään korjattavaa, eteenmeno oli vauhdikas ja suora, samoin ruutuun meno. Ihan huippu! Ja tietysti tämä ei tullut videolle :D. Sitä olisin oikeasti voinut hyvillä mielin näyttää malliesimerkkinä liikkeestä.

---------

Ohjattu 10: Oli ihan hyvä suoritus, luovutuksen tosin arpoi tällä kertaa suoraan sivulle. Toisaalta ehkä parempi niin, jää vähemmän paikkoja virheille.



---------

Hässäkkä 9,5: Hyvä kierto, ok stoppi, mutta kapulan otossa mokasi jostain syystä ja joutui mallailemaan. Luovutus ok.



---------

Tunnari 8,5: Ampiainen oli taas minun kimpussani, huoh. Mutta Riehalta hyvin itsevarma nosto saman tien, kun osui kapulalle, hieno! Pyöritti kuitenkin kapulaa tuodessa, eli siitä vähennykset. Mutta ihanaa, kun se on noin varma oikeasta!
Kaukot 10: Ihan super!!! S-I-vaihdossa liikautti toista tassua pari senttiä, mutta muuten ihan täydelliset ja nopeat vaihdot.



Yht. 302p., kunniapalkinto, sij 1/6

Vaikka kauneusvirheitä edelleen löytyi vaikka kuinka, niin olipa mahtavaa tehdä setti, jossa ei käynyt yhtään isompaa mokaa. Rieha oli läpi kokeen ihana hyväntuulinen ja itsevarma itsensä, mutta samalla se oli myös älyttömän hyvin kuulolla. Ihan mahtava fiilis, vaikka koe muuten aika rankka olikin. Mutta tämä fiilis kantaa ja toivottavasti myös jatkuu tulevaisuudessa :)

Pikakelauksella viikon kuulumiset

Yli viikko päivittämättä ja kauheasti asiaa kertyy. Kelaillaan siis pikaisesti kuulumiset. Viime viikon lauantaina treenattiin kisatokoryhmän kimppavuorolla. Käytin ison tilan hyödyksi ja tehtiin Riehan kanssa koemaisesti sekä ruutu, että ohjattu. Ruutu meni hienosti, osui merkittömän merkin ympyrään, vaikka vähän ajautuikin ruudun suuntaan. Loppuosa meni varmalla rutiinilla. Ohjatun halusin tehdä liikkuroidusti, koska ei olla sitä nyt treenattu. Hyvin oli muistissa, eikä juuri huomauttamista löytynyt. Luovutusasento edessä oli hieman väljä, mietiskelin saisinkohan ohjattuunkin Riehan n takaakiertäen.

Muuten taidettiin tehdä hässäkkää ja jotain pieniä juttuja. Tällä kertaa hässäkkä meni kyllä säädöksi, Rieha olisi halunnut hypätä kovasti, eikä istuminen kierron jälkeen ottanut onnistuakseen. Ollaankin sen jälkeen vahvisteltu istumista kaukana. Loppuun tehtiin kimpassa koemaisena evl:n paikkis, joka sujui hienosti.

Viime sunnuntaina pyörähdettiin myös rallytokokisoissa. Mulla oli jo valmiiksi tosi huono fiilis, väsytti ja muutenkin oli takana rankka yö. Lisäksi voittajan rata oli tosi haastava, vaikein millä olen tähän mennessä ollut. Ttajusin myös vasta paikan päällä, että Tuike lähti ekana, kun olin valmistautunut siihen Riehan kanssa ja koiranvaihtosäätöön meni hetki. Päälle vielä kauhea pakkanen, ei hyvä.

Tuiken kanssa lähdettiin radalle ihan ok. Heti toisena kylttinä oli jalkojen välistä puolenvaihto. Tuike lähti sitä tekemään, mutta jotenkin se stoppasi ja onnistuin potkaisemaan sitä. Tämän jälkeen mummokoiran meno muuttui todella nihkeäksi. Se pelkää tosi paljon kaikkia tuollaisia kolahduksia ja vaikka se sitten kovasti yrittikin niin ei saatu mm. yhtä takaakiertoa onnistumaan ollenkaan. Se haahuili ja minulle iski epätoivo ja päätin keskeyttää. Jälkikäteen ajateltuna luovutin suht helposti, mutta silloinen olotila oli mikä oli, eikä huumori enää riittänyt. Mentiin siis vaan tekemään käytösruutu, joka sujui ok. Jossain toisessa tilanteessa olisin ehkä jaksanut tsempata loppuun saakka, silloin ei vaan kyennyt.

Rieha oli radalla oma innokas itsensä. Piti hyvin kontaktin ja osasi ihan yllättävän pätevästi juttuja. Peruuttaminen meni pieleen, kun Rieha lähti innokkaasti peruuttamaan sivulle päin. Muuten itse liikkeet sujui hyvin treenimäärään nähde. Yksi liike uusittiin ja päälle pari muuta pientä pistemenetystä. Harmittavasti Rieha kuitenkin ehti istua kaksi kertaa väärässä kohtaa, joista kummastakin lähti -10p. Päälle peruutuksen -10p., niin eihän sillä tulosta saatu.

Kieltämättä tässä kisassa tiivistyi viha-rakkaussuhteeni rallyyn. Rieha teki kontaktissa, hyvällä paikalla ja innokkaasti, mutta rallyssa sillä ei ole merkitystä. On oikeastaan melkein parempi, jos koira on perässävedettävä ja houkuteltava, kunhan ei ole liian nopea. Rieha taisi olla melkeinpä ainut koira, joka selvitti esimerkiksi houkutuksen ilman että kävi nuuskimassa mitään jne. Mutta lajin henki on tämä. Jos kisataaan jatkossa, niin itse pitäisi olla tosi skarppina, eikä hidastella kylteille mennessä yhtään, koska silloin Rieha istuu. Mutta voi olla, että jätetään rallykisaaminen nyt suosiolla ja keskitytään tokopuolelle.



Hallilla käytiin pariin muuhunkin otteeseen, aika samat kuviot treenin alla. Riehan hässäkässä oli taas parantumista havaittavissa. Kierrot oli tosi hyviä, eikä hypyt kiinnostaneet. Myös istumisessa oli parempi onnistumisprosentti. Zetaa ja kaukoja ollaan otettu myös. Myös Tuike kävi pyörimässä rallytokoa yhtenä päivänä, eikä kisojen huonosta fiiliksestä ollut tietoakaan.

Viime lauantaina oltiin taas Riehan kanssa Oilin tokoopissa. Kirjoitan siitä erillisen postauksen, kunhan ehdin.

Mummokoiran kanssa kisaamassa hyvällä fiiliksellä

Viikonloppuna pistettiin viime viikkojen treenaus koetukselle, kun Jyväskylässä oli kolmet rallykisat. Ilmoitin Tuiken kahdelle radalle. Lauantaina kisattiin Keski-Suomen piirinmestaruudesta ja oltiin Tuiken kanssa mukana LAUKAn joukkueessa. Sunnuntaina taas oli vuorossa japaninpystykorvien rotumestaruus, joten olihan mummo pakko ilmoittaa sinnekin.

Kaikki kuvat Jenny Rautiainen, kiitos!

Kieltämättä kisaaminen jännitti koska tuntui, että Tuike oli edeltävän viikon treeneissä ihan sekaisin. Se ei välillä osannut oikealla seuraamista ollenkaan ja kun itse hermostuin, niin se vaan häsläsi lisää, kun ei tietenkään ymmärtänyt mitä siltä halusin. Käytiin myös Hennan kanssa treenaamassa vieraalla kentällä ja Tuike otti kovasti häiriötä kaikesta. Ei ollut kaikista rennoin fiilis näissä treeneissä ja tuli kovasti kaiken kestävää Riehaa ikävä.

Perjantai-illaksi oltiin varattu LAUKAn porukalle paniikkitreenivuoro Haukkuvaarasta ja päätin, että nyt en stressaa tai hermostu ja pidetään vaan hauskaa. Tavoite saavutettiinkin ja Tuike teki tosi kivasti, eikä ottanut häiriötä. Se sai extrapaljon palkkaa, että paikkaan yhdistyisi kivat fiilikset ja maailman ahneimman pikkukoiran mielestä se taisi olla todella hyvä juttu.

Lauantaina koitti kisapäivä ja startattiin kumpikin ekaa kertaa voittajaluokassa. Rata oli tosi kivan oloinen, ei meille liian vaikeita liikkeitä ja oikeallakin seuraamista vaan pikkupätkä:

Kummasti sitä kuitenkin nousi jännittäjä itsessä esiin, kun mentiin ihan uuteen luokkaan. Ihme homma, että siitä ei pääse eroon. Mokasinkin itse heti ensimmäisellä kyltillä (jota olin juuri tuijotellut ennen lähtöä varmaan 5min). Koiran piti ensin istua sivulle, mutta minä otinkin Tuiken suoraan eteen. No, tajusin virheen ja uusittiin, josta -3p. Harmittavasti otin sitten vielä samalta kyltiltä itse toisenkin virheen, sillä en peruuttanut uusinnassa tarpeeksi kauas. Tästäkin -3p, hyvä minä!

Spiraalista saatiin -1p. puutteellisesta yhteistyöstä ja 1p. epätarkasta liikkeestä, kun Tuike otti hieman häiriötä käytösruudussa olleesta isosta koirasta. Käytösruutu oli sijoitettu todella lähelle rataa, siis oikeasti todella lähelle. Siitä kun olisi joku koira singonnut pois tai radalta makaavan koiran päälle, niin siinä ei olisi ehtinyt tehdä yhtään mitään. Matkaa oli reilu metri spiraalin kyltistä makaavaan koiraan. Onneksi siinä ei isompaa, pieni herpaantuminen vaan kun iso koira pölähti näköpiiriin.

7-kyltti oli puolenvaihto jalkojen välistä ja minä jatkoin mokailua. Menin ihan liian lähelle kylttiä, jolloin Tuike väkisinkin törmäsi siihen tullessaan jalkojen välistä. Se oli ihan parka, kun piti niin tiukasti kontaktia ja kyltti tuli ihan puskista. Koiran kylttiin osumisesta -1p.

12-kyltillä saatiin -1p. vinosta rintamauunnasta ja -1p. epätarkasta liikkeestä. Vasemmalle kääntymiset ei ole Tuiken vahvuusaluetta köpön takapään takia ja niissä tulee herkästi sitä, ettei käänny kunnolla. Pistemenetykset siis ihan ymmärrettäviä.

Loppurata hienosti. Ensimmäinen käytösruutukin onnistui todella hyvin.

Suorituksen jälkeen olin tosi tyytyväinen koiraan. Itselle sen sijaan isosti risuja noista lukuisista mokista! Käytännössä vein siis omalla tekemisellä meiltä suoraan 7p. Yht. radalta saimme 83p. eli heti ekasta kokeesta hyväksytty tulos. Taidettiin tällä olla jaetulla viidennellä sijalla 12 koirakon joukosta.

Lauantain kisoista jäi tosi hyvä mieli, joten sunnuntain japsimestaruuksissa oli kiva jatkaa. Rata oli tälläkin kertaa ihan meille sopiva:

Tällä kertaa odottelua tuli huomattavasti eilistä enemmän, kun rata oli reippaasti myöhässä. Itseä ei enää onneksi jännittänyt niin paljoa ja olin varma, että Tuike kyllä osaa.

Lähdettiinkin radalle tosi hyvissä fiiliksissä. Tuike teki kertakaikkiaan hienosti! Ensimmäinen virhe tuli 4-kyltillä, kun Tuike jäi hetkeksi katsomaan jotain, eikä tullut ekalla käskyllä takaisin sivulle. Tästä -1p. Myös 7-kyltin käännöksestä -1p. epätarkasta liikkeestä. 9-kyltiltä -1p. vinosta rintamasuunnasta sekö -1p. epätarkasta liikkeestä. Edelleen, ne vasemmalle menot ei ole meidän vahvuus. Fiilis oli kuitenkin edelleen tosi hieno!

Tällä radalla puolenvaihdos onnistui tosi hienosti ja jätin koiralle hyvin tilaa. Samoin sen jälkeinen eteentulo oli aivan sairaan hieno. Mutta sitten, kyltillä 13 meidän piti vaihtaa suuntaa kääntymällä kumpikin oikealle. Tämä ei ole meillä vahva liike, mutta pihalla ennen rataa onnistui hyvin, samoin edellispäivän radalla. Mutta nyt se ei meinannut onnistua millään. Tuike kääntyi joko väärään suuntaan, tai teki täyden ympyrän. Uusin kerran ja uusin toisenkin, näistä -6p. Mutta edes kolmannella kerralla liike ei onnistunut, eli otettiin kuitenkin se -10p., mitä yritin uusinnoilla välttää. Tässä olisi taas voinut jossitella, että ei olisi kannattanut uusia kuin kerran, tai ei ollenkaan. No, näillä mennään.

Loppurata meni hyvin, tuplasaksalainen ja houkutus hienosti. Käytösruudussakaan ei ongelmia.

Yht. tältä radalta 78p. ja toinen hyväksytty tulos! Japsien rotumestaruuksissa oltiin sijalla 5/8. Mutta eniten lämmitti tuomarin kommentit arvostelussa:

"Ihana koira (sydänhymiö). Pirteä, hyvän mielen suoritus!"

Viikonlopun fiilis oli tosi positiivinen. Eikä ne tulokset, vaan se fiilis ja onni, mikä kisaamisesta ja onnistumisista tuli. Tuike ei ole enää nuori ja 11v9kk iässä kisaaminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Tuikekaan ei ole terveyden perikuva leikattuine polvineen ja selän spondylooseineen. Mutta niin se vaan todella pisti parastaan olemalla uskomattoman terhakkka ja reipas. Se todellakin ansaitsi kaikki kehut ja kiitokset.

Hieno ja upea mummo!

Tässä vielä koko japsimestaruusporukka, päteviä pieniä huiskuja!

Rallytokosta tuloksia

Eilen kisattiin Tuiken ja Riehan kanssa rallytokoa täällä Jyväskylässä. Oltiin varasijalla, mutta loppupeleissä sain paikan kummallekin koiralle kahteen kisaan avoimeen luokkaan. Paikkana oli Taitavien tassujen halli, jossa muuten treenataan tokoa talvikausi. Tosi mukavan oloinen paikka, isot tilat ja hyvä pohja.

Ensimmäinen rata oli tälläinen:

Tuike starttasi ekana. Alku meni oikein mainiosti ja se tuli pätevänä mukana. Hypyllä se oikein innostui ja sen jälkeen homma hieman hankaloitui, kun se yritti mennä hypylle vielä uudestaankin...

Saatiin kaksi -10p. virhettä, kylteiltä 8 ja 14 ja huomautuksena rintamasuunta. Eli kun tehdään käännös vasemmalle, niin Tuike ei peruuta tarpeeksi, vaan kääntyy. Nuo on sille tosi vaikeita juttuja, kun leikattu jalka ei ole ihan priima ja selkä ei taivu kunnolla spondyloosin takia. Eli tähän ei kauheasti edes voi treenillä vaikuttaa. Alokkaassa noita kääntymisiä katsotaan enemmän sormien läpi, mutta avoimessa luokassa ollaan jo tarkempia.

Saatiin lisäksi muutama pikkuvirhe, lopputuloksena radalta 72p. eli hyväksytty tulos :). Tuomarin kommenteissa oli, että hienosti kannustettu ja olihan meillä tosi mukavaa. Olin tosi tyytyväinen Tuikkuseen, sen kanssa uudet hallit on aina vähän jänniä ja kun miettii nuo em. asiat, niin sai olla tosi iloinen meidän menosta.

Riehan kanssa mentiinkin sitten vähän eri vaihteella. Se oli niin onnellinen päästessään uuteen siistiin halliin, jossa on kaikkia siistejä juttuja ja ihmisiä ja saa vielä tehdä. Voihan toisen elämäniloa :D.

Loppupeleissä saatiin yksi -10p. virhe kyltillä 14, jossa se oli istunut yhden ylimääräisen kerran. En itse edes huomannut tätä, koska Rieha on vaan niin nopea. Muuten kaksi pikkuvirhettä, yhteensä 88p. ja myöskin hyväksytty tulos :)

Toinen rata oli haastavampi, koska häiriö oli isompi yleisön ollessa ihan radan vieressä. Muuten oikein kiva rata:

Tuike oli taas vuorossa ekana. Se otti hieman häiriötä lähdössä, mutta itse sössin ekan kyltin, kun unohdin istuttaa koiran sivulle alussa. Siitä -3p. Houkutus (nameja ja possulelu sangossa) meinasi kovasti kiinnostaa pientä valkoista, mutta selvittiin.

Tällä radalla Tuiken köpöys tuli esiin vielä enemmän. Se joutui odottelemaan kylmässä autossa ja vaikka sillä oli takki päällä, niin ihan varmasti jäykistää. Istuminen olikin tosi hidasta läpi radan ja sitä sai pyytää useampaan otteeseen. Muuten se oli hyvin mukana ja reipas.

Tällä radalla saatiin sitten kolme -10p. virhettä. Ensimmäinen tuli kyltillä 7, jossa Tuike ensin istui ja meni vasta sitten maahan. En viitsinyt uusia, kun näki, että sillä oli hieman hankalaa. Kaksi muuta isompaa virhettä tuli kylteiltä 8 ja 13, kummassakin syynä rintamasuunta. Tuike ei vaan enää yksinkertaisesti taipunut. Näiden päälle 8p. pikkuvirheistä, joten pisteet ei valitettavasti enää riittäneet tulokseen.

Mutta olen niin ylpeä mummosta, se teki parhaansa. Vanhuus tuo vaan mukanaan juttuja, eikä se enää ole ihan niin vetreä itsensä. Mutta reipas se on kuin mikä, eikä sitä suurimman osan ajasta uskoisi ikäisekseen. Kyllä me vielä yritetään se viimeinen tulos hakea koulutustunnukseen, mutta mennään koiran ehdoilla.

Rieha riemastutti radalla kovasti, itseäkin nauratti kun toinen oli niin innoissaan. Jouduin uusimaan ekan kyltin, kun Rieha ehti kiertää sivulle takakautta ennen kuin tajusin yhtään mitään. Siitä -3p. Lisäksi saatiin yksi kontrollivirhe, muuten meno oli oikein sujuvaa. Yhteensä 96p. ja toinen hyväksytty tulos kolmossijalla.

Kiva kisareissu ja on tää vaan hauska laji, rentoa ja mukavaa vaihtelua :)!

Agi- ja rallytokokisoja, ohjaajasta huolimatta

Sunnuntaina kisattiin Riehan kanssa pitkästä aikaa agilityssä. Ja sen huomasi. Riehan vire oli ihan sfääreissä. Miten se kisatilanne onkin niin uskomattoman mahtavaa?

Juostiin kaksi rataa. Eka meni ihan hyvin, kunnes Rieha tipahti puomilta, mistä omat pasmat meni aika sekaisin. Sillä oli ilmeisesti vaan niin kova vauhti, ettei ehtinyt asettamaan tassujaan ja tipahti korkeimmalta osuudelta. Eipä se onneksi tipahtamisesta juuri hätkähtänyt, juoksi saman tien itse uudestaan puomin päähän ja uuteen yritykseen. Semmoinen rämäpää... Loppuradalla sitten hyllytettiin jossain kohti.

Toisella radalla olikin sitten menoa ja meininkiä jopa edellistäkin enemmän. Jo lähdössä R kyyristeli ja sitten mentiin. Hyppy, hyppy ja A, jossa Rieha teki aivan täydellisen juoksukontaktin. Harmi vaan, kun sitä ei olla treenattu, sama juttu A:lla. Lopurata meni lähinnä jonkinlaiseen epätoivoiseen yritykseen pitää koira hallussa. Lopussa meinasin vielä itse törmätä yhteen hyppyyn, se kruunasi radan. Mutta Riehalla oli niin siistii, niin siistii!

Toka rata jäi videollekin, kärsikää :D. Treenien sujuvuus ei ihan ole vielä kisaradoille siirtynyt. Pitäisi varmaan kisata vähän enemmän, niin virekin olisi ehkä vähän paremmin hanskassa. Sekä itsellä, että koiralla, koska ei tuo oma menokaan mitään kauhean kaunista ole.



Eilen treenattiin pitkästä aikaa myös viestiä. Vedettiin viisi pätkää, pisimmillään matka oli n. 500m. Hyvin Rieha tuntui homman muistavan, treenaamattomuus näkyi tässäkin korkeana vireenä. Veskun suunnasta tullessa se haukkui jonkin verran, minun päästä lähti hiljaa. Eli jäljestyspätkä aiheutti turhaumaa. Jos ehtisi treenata enemmän, niin se varmasti taas unohtuisi. Muuten lähdöt sujui hyvin, malttoi seurata ja lähti kuin tykin suusta. Tuike ja Viima toimivat hyvinä häiriökoirina kummassakin päässä.

Illalla ohjelmassa oli vielä viralliset rallytokokilpailut. Olin ilmoittanut kisoihin kaikki kolme koiraa, joten aikamoinen urakka oli edessä. Vettä tietysti satoi koko ajan, eli sekin teki hommasta oikein viehättävää. Mitäpä muutakaan sitä ihminen tekisi, kuin seisoisi tuntikausia vesisateessa...

Kisapaikalla alettiin varmistamaan uusia kisakirjoja ja huomasin, että olin jättänyt Riehan vanhan kisakirjan kotiin. Saman tien selvisi, ettei avoimeen luokkaan ole menemistä, ellei ole esittää vanhaa kisakirjaa. Ei vaikka paikalla oli ihmisiä, jotka todistivat meidän RTK1:n saannin. Minulla ei ollut enää mitään mahdollisuuksia ajaa kotiin kirjaa hakemaan, joten vaihtoehtona oli joko koko kisan väliin jättäminen tai alokasluokasta aloittaminen. Harkitsin jälkimmäistä hyvän tovin, mutta sitten totesin, ettei siinä ole mitään järkeä. Rieha-parka ei siis päässyt radalle ollenkaan, kiitos löyhäpäisen omistajan. Kisaillaan sitten jossain vaiheessa myöhemmin siellä avoimessa.

Tuike sen sijaan korkkasi avoimen luokan. Se joutui kehään ensimmäisenä. Tuiken kanssa se on aina vähän jännä paikka, koska se on suht häiriöherkkä. Tämä näkyikin suorituksessa muutamaan otteeseen, jäi katselemaan yleisöä ja oli hieman epävarman oloinen. Suurin osa liikkeistä sujui kuitenkin hienosti. Valitettavasti saatiin kaksi -10p. virhettä, jotka laski loppupisteitä. Ensimmäinen tuli kun Tuike tuli edestä sivulle takakautta ja ehti pyörähtää siinä yhden ylimääräisen kiepin. Tämän huomasin itsekin, mutta en tajua miksi en uusinut. Toinen kymppi tuli liian vinosta eteentulosta.

Muuten Tuike teki pätevää työtä, erityisen tyytyväinen olin sen takapään käyttöön, joka on kuitenkin parantunut huomattavasti. Loppupeleissä saatiin 71p. ja se on siis Tuiken ensimmäinen virallinen tulos rallytokosta!

Viima-pieni oli vuorossa alokasluokan loppupäässä. Tiesin, että rata on sille haastava. Siellä oli todella pitkä juoksupätkä, jossa piti mm. pujotella edestakaisin. Viima on vaan tempperamentiltään niin rauhallinen koira, että se ei sellaiseen riekkumiseen lähde. Muuten Vimps teki ihan pätevää työtä, alussa se oli jopa aika innoissaan. Juoksupätkässä se tuli omia vauhtejaan perässä, itse koitin lirkuttaa minkä ehdin ja pitää hihan mahdollisimman löysänä.

Loppuun asti kuitenkin taisteltiin. Loppupeleissä saatiin pisteitä 77, eli myös hyväksytty tulos. Näin on myös Viiman rallytokoura startattu! Viima ei ehkä näyttänyt radalla kaikista sähäkimmiltä, mutta voi miten iloinen se radan jälkeen olikaan. Se oli niin tyytyväinen itseensä :D. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa, sellaiselta työvoitolta rata ohjaajasta tuntui.

Riehalle rallymenestystä ja uusi koulari

Viikonloppu sujahti Jyväskylän KV-näyttelyssä. Ei tosin misseillen, vaan rallytokokisassa kumpanakin päivänä. Kisa järjestettiin näyttelyn isossa kehässä, eli heti päästiin suuriin ympyröihin ;). Minä en ole näyttelyihminen, mutta kisoja voisi useamminkin järjestää niiden yhteydessä. Toisi ihan erilaista fiilistä kisaamiseen.

Oli nimittäin tosi hyvä kokemus kisata tuollaisessa paikassa. Ja toisaalta rallytoko oli tuollaiseen paikkaan oikein hyvä harjoituslaji, varsinkin kun paluu kisakentille tapahtuu usean kuukauden mammaloman jälkeen. Häiriötä siis riitti ihmisten, koirien, kuulutusten ym. muodossa. Rieha oli taas kerran aivan huikea kisakaveri, se oli saman tien kuin kotonaan ja teki hommia ihan kuin missä tahansa muualla. Sen kanssa ei tarvitse stressata missään, arvostan sitä niin paljon. Enkä puhu pelkästään kisakentästä, vaan ihan yleisestiä oleskelusta tuolla ihmis- ja koiravilinässä.

Lauantain rata ei ollut liian haastava, mutta siinä oli sopivasti muistettavaa alun pyörityksineen (pahoittelut huonosta kuvasta) :

Oltiin suoritusvuorossa loppupäässä ja odoteltiin rauhassa kentän laidalla. Rieha hurmasi katsojia ja pääsi pikkutyttöjen fanikuviin :). Sitten oli meidän vuoro ja vaikka tuntui, ettei homma jännittänyt, niin kummasti sitä kädet radan lopussa tärisi... rata meni kuitenkin kivasti, eikä suuria virheitä omasta mielestä sattunut.

Sitten saatiin tulokset ja mehän oltiin vedetty rata täydellisesti, eli ilman yhtään virhettä :). Täydet 100 pistettä ei rallyssa ole ihan helppo suoritus, niin herkästi siellä jotain tapahtuu (vähintäänkin se perhanan hihna kiristyy tahattomasti). Ihanat Anna ja Pipsa saivat myös 100p., mutta koska mentiin rata himpan nopeampaan, niin päästiin ykköspallille. Plakkarissa siis toinen hyväksytty tulos ja sijoitus 1/18. Harmittavastin tämä rata ei tullut videolle, mikä tarkoittaa sitä, että pitää yrittää täysiä pisteitä toisenkin kerran, että jäisi todistusaineistoa :).

Sunnuntain jatkettiin samoissa merkeissä. Tuomari oli vaihtunut ja rata oli hieman pidempi ja siellä sai pistää päätä pyörälle parissakin kohdassa:

Lähdettiin radalle hyvillä fiiliksillä, mutta sitten heti ekalla kyltillä Rieha oli salamaakin nopeampi ja teki bravuurinsa, eli edestä sivulle tulon kiertäen takaa. Kyltillä piti tulla suoraan sivulle. Tuo on meille paha liike, koska tokossa Rieha kiertää, niin se tykkää tarjota sitä rallyssakin. No, ilmoitin saman tien, että uusitaan kyltti ja uusinta meni hyvin.

Loppurata menikin enemmän ja vähemmän jännityksessä, jotenkin tuo uusiminen pistää pakkaa aina vähän sekaisin. Mitään maata mullistavaa ei kuitenkaan sattunut ja mentiin reippaasti loppuun.

Saatiin tulokseksi 97p, eli uusinnan lisäksi ei sattunut mitään muita virheitä . Ei se 100p. tälläkään radalla siis kaukana ollut. Hitsiläinen kun tuo kelpi vaan on välillä niin nopea :). Uusimisessa meni tietysti aikaa ja sijoitus taisi aikavertailun jälkeen olla 5/18. Mutta saatiin samalla koulutustunnus RTK1 ja päästään siis starttaamaan suoraan avoimesta luokasta, kun laji virallistetaan toukokuussa. Viikonlopun tavoitteet oli siis saavutettu. 

Tässä sunnuntain rata, josta puuttuu alun väärin mennyt kyltti, eli video alkaa vasta uusinnasta:

Alokasluokan jälkeen jäätiin vielä demokoiraksi avoimen luokan radalle. Rieha ei ihan kaikkia kylttejä osaa, mutta suurimman osan kyllä ja intoahan sillä vielä piisasi. Avoimen rata oli tälläinen (houkutuksessa oli muuten avonainen ruokakuppi herkuilla ja sellainen iso verkkopallo):

Demorata sujui ihan tosi hyvin, varmaan sen takia kun sitä ei jännittänyt ollenkaan. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että avoimessa mennään irti, kun alokkaassa ollaan hihnassa ja vihaan sen kanssa säätämistä. Rieha oli aivan liekeissä ja mentiin hyvällä asenteella. Saatiinkin yleisöltä raikuvat aplodit, mikä oli aika mukavaa :). Muutenkin läpi viikonlopun lämmitti kaikki ne positiiviset kommentit mitä saatiin, Rieha teki todellakin aika hienon paluun mammalomalta!

Pujottelussa hymyilyttää, kuva Henna Kyllönen

---------------------------------------

Mitäs muuta. Perjantaina treenattiin maneesilla. Rieha teki:

Zetaa: Kuivaharjoittelin ensin kävelyä itse, sitten koiran kanssa. Meinasi hieman reagoida liikkuriin, mutta treenillä jäi pois. Jäävät onnistui hyvin, paitsi seisomisessa meinasi kääntyä mukaan eli sitä piti treenata muutamaan otteeseen.

Luoksetuloa: Ensin palkkaa hyvistä jätöistä, sai juosta suoraan leluun. Oli hienosti skarppina. Sitten yksi koemainen ja se oli kertakaikkiaan aika nappisuoritus! Palkkasin vielä kummatkin jäävät kiertojen kautta ja hyvä fiilis!

Tunnaria: Hanna liikkuroi. Taas ensin palkka hyvästä odottelusta, sitten lähetys kapuloille. Oma nousi upeasti. Ei jääty jankkaamaan, fiilis oli niin hyvä.

Paikallaoloja: Kumpikin meni hyvin. Istui rauhassa ja makuussa ei reagoinut muiden käskyihin, vaikka jumpattiin niitä erikseen.

Aikaa oli, joten Viimakin pääsi tekemään:

Seuruuta: Paljon palkkaa ja fiiliksen nostatusta. Toimi ok, ei ahdistanut.

Nouto: Ekasta jouduttiin taas keskustelemaan, sen jälkeen teki aivan superhienoja noutoja, laukalla luovutukseen. Ei ahdistunut yhtään siitäkään, että vähän härkin sitä kapulan pidosta, kun meinasi tiputtaa. Päinvastoin, tuntui olevan ihan liekeissä.

Luoksetuloa: Se sai vaan juosta suoria luoksareita ja oli aivan onnessaan. Jopa niin onnessaan, että ei olisi halunnut mennä autoon, eli fiilis oli ihan kohdillaan. Vimps on oikeastaan koko viikon ollut todella leikkisä ja vilkas, suorastaan hyperinnokas.  Riehan kanssa niillä on ollut kauheita paineja ja se on leikkinnyt leluilla hurjana. Hassu eläin.

Tuikekin kävi muistuttelemassa rallyjuttuja, mutta sen viikonlopun päätapahtuma oli tämän päiväinen osteopatia. Jaana-Kaisa Timonen otti vastaan Koirasportilla ja saatiin sinne siis aika. Tuike nautiskeli käsittelystä, vaikka siellä kipeitä kohtia olikin. Silti, oli positiivinen yllätys, että Tuike ei ihan kauheassa kunnossa ole. Toki lanneranka on aika jäykkä ja se heijastuu selkään, mutta käsittelyssä saatiin hyvin liikettä aikaiseksi ja Tuike ihan venyi silmissä. Ei kuulemma ollenkaan niin paha, mitä tuon ikäinen koira voisi olla ja vielä tuollaisella sairashistorialla. Hyvä niin :)!

Huisia rallykisaamista!

Koska astutusrintamalla ei ollut havaittavissa suuria muutoksia, niin päätin lähteä Riehan ja Tuiken kanssa rallytokokisaan, johon olin ne jo aiemmin ilmoittanut. Rieha oli ilmoitettu ekaa kertaa alokasluokkaan ja Tuike ekaa kertaa avoimeen luokkaan. Rallyyn saa siis osallistua myös juoksuiset nartut luokkansa viimeisinä ja housut jalassa. Eli eikun pöksyt mukaan ja menoksi!

Rieha ei päässyt yhtään tutustumaan halliin, ettei turhaan olisi levittänyt sinne hajuja. Mentiin siis suoraan kehään ja tekemään. Kun otetaan se huomioon, lisäksi vielä juoksut, pöksyt ja meidän vähäinen rallyn treenaaminen, niin homma sujui oikein hienosti. Ei sitä juuri häirinnut mikään, mikä kertoo sen työmoraalista. Yhden kyltin uusin, koska Rieha ei ollut mennyt kunnolla maahan, enkä tajunnut sitä heti. Tästä -3p, koska uusinnassa käsky oli varmasti niin selkeä, että ne kyynärätkin painui alas. Yksi piste lähti painamisesta jossain kohtaa. Yhteensä saatiin siis 96/100p., hyväksytty tulos ja 3.sija. Lisämainita "taitavaa osaamista". Niin se vaan Rieha handlaa tämänkin lajin!

Kisan pääpaino oli Tuikessa, jolle rally on se ykköslaji. Avoin luokka jännitti kovasti, siellä oli mm. hyppy, jota ei olla kauheasti treenattu. Mutta Tuike oli niin hieno. Se veti iloisella mummokoiran asenteella koko radan. Kaksi kylttiä uusin, koska Tuike ehti istahtaa kesken liikkeen. On muuten yllättävän vaikeaa vanhalle tokokoiralle tehdä esim. 360 asteen pyöriminen vasemmalle niin, ettei takapuoli ota kertaakaan maahan. Näistä siis -6p. Yksi 3p lähti kyltin nuuskaisusta ja 2p vinoista asennoista.

Tuloksena siis 89/100p, hyväksytty tulos ja 2.sija. Kaiken kruunasi se, että Tuike sai Tuomarin suosikin maininnan! Se on oikeasti ihan mahtavaa, kun mummokoira saa kehuja iloisesta ilmeestä ja asenteesta. Kyllä minä olin sitten niin ylpeä!!! Ihana pieni veteraani. Se oli niin reipas ja extrapisteet se sai vielä siitä, että sen kimppuun karkasi iso koira, joka ei onneksi tehnyt sen pahempaa vahinkoa. Mutta semmoiset ei asennemummoa hidasta.

Ja katsokaa millaiset palkinnot me saatiin! Kuvasta puuttuu vielä Riehan ruokasäkki ja kummankin possunkorvat. Nuo lelut sai heti kyytiä, kuten kuvasta näkyy :).

Kivan viikonlopun kruunasi eilen tokoporukan illanistujaiset, joissa mekin saatiin vielä yksi TVA-palkinto eli lahjakortti isoon canvas-tauluun omalla kuvalla. Aika kivaa ja aika hienoa, että meidän porukassa on tänä kesänä tullut kolme uutta valiota. Kiva ilta, kiitos siitä kaikille!

Rallypätevyys Tuike ynnä muuta

Tuike kävi tänään elämänsa kolmannessa rallytokokokeessa ja ansaitsi siellä hyväksytyn tuloksen 94/100p. Tämä tarkoittaa sitä, että se sai rallytokon koulutustunnuksen RTK1 ja samalla siirtyi kisaamaan avoimeen luokkaan!! Tuiken kanssa on ollut tosi kiva rallyilla ja kaikki hyväksytyt tulokset on olleet yli 90p. ja onpa se ollut kerran myös tuomarin suosikki. Toivottavasti laji virallistetaan Kennelliitossakin nopeaan, niin saadaan tulokset näkyviin sinnekin. 

Nyt täytyy sitten miettiä jatketaanko vielä uraa ylempiin luokkiin. Niissä tulee enemmän uusia liikkeitä, eikä enää pysty menemään pelkällä tokopohjalla. Katsellaan, Tuike tykkää kovasti lajista ja onhan se mukavaa vaihtelua omaankin treenaukseen.

Tämän päivän radan tuomaroi Minna Hillebrand ja se näytti tältä:

On melkeinpä noloa myöntää, mutta mokasin heti ekalla kyltillä... Siinä oli siis pujottelu, joka alkoi vasta kyltin jälkeen. Minä lähdin kuitenkin pujottelemaan jo kylttiä, mikä rallyn sääntöjen mukaan tarkoitti väärin suoritettua kylttiä ja vähennys siitä on 10p. Onneksi tajusin tämän melkein heti ja pyysin uusintaa, jolloin vähennys on vain 3p., olettaen tietysti että liike onnistuu muuten. Ja sehän onneksi onnistui!

Alun töppäily hieman nosti omaa verenpainetta ja jännitys kasvoi. Tästä syystä ei ehkä ihan parasta suoritusta saatu, mutta hienosti Tuike teki, vaikka ohjaajaa jännittikin. Tämä on rallyn paras puoli, koiraa pääsee oikeasti kehumaan, eikä jännityksestä tule sellaista kierrettä.

Loppurata meni kuitenkin hyvin. Kaikki kyltit suoritettiin onnistuneesti. Kaksi pistettä lähti kiristyneestä hihnasta ja yksi puutteellisesta yhteistyöstä viimeisellä kyltillä. Siinä en ole kyllä ihan varma mitä tapahtui, Tuike teki minusta ihan hyvin. Mutta se on myös rallyn vaikeus, kaikkea ei välttämättä ehdi itse huomata, kun samaan aikaan pitää miettiä sekä rataa, että koiraa.

Mutta kiva kisa ja niin pätevä ja onnellinen Tuike, kun se pääsi ihan itsekseen reissuun ja tekemään :)!

Tässä vielä pari Hennan ottamaa kuvaa radalta. Kiitos niistä!

Neiti keepien kanssa lähdettiin iltapäivällä Killerille treenaamaan kera Marin ja aussieiden. Ja voi vitsit, eipä ole naismuistiin mennyt treeni näin huonosti...  Riehan kanssa treenaaminen on aina jotenkin niin uskomatonta, se kun tekee ja yrittää niin täysiä. Ja jos ei joku heti onnistu, niin se korjaa parilla toistolla ja nostaa itsenä ihan uusiin sfääreihin. Kai se täytyy välillä pudota maan pinnalle tuon superneron ja maailman pätevimmänkin eläimen kanssa. Rieha oli itse asiassa tosi outo ja jouduin vääntämään sen kanssa monesta asiasta ihan huolella. Se teki toisaalta omalla intensiivisellä tavallaan, mutta toisaalta jotenkin jähmeästi... Ja kun se Riehan  jähmeä on sekin aika intensiivinen, mutta itse sen huomaa. Välillä tuntui, että se tiesi ihan tarkkaan mitä ajettiin takaa, mutta teki silti toisin ja räyhähti päälle... Onko viime päivinä ollut liikaa treeniä, vai mikä painoi, mutta ihan oma itsensä se ei ollut.

Ensin tehtiin zetatreeniä, jossa treenasin seuruuseen lähtöjä. Seuraaminen olikin tosi hyvää. Seisominen onnistui, maahanmenoon tarvittiin kaksoiskäsky, mutta istuminen ei onnistunut sitten millään. En tiedä oliko maa Riehasta liian märkä vai mitä, mutta voi vitsit me jankattiin. Myönnän, että meni jo kovistelun puolelle, kun tuntui ettei neiti keepietä vaan yksinkertaisesti huvittanut vaikka helpotin ja palkkasin. Keppi-porkkana-tuokion jälkeen homma alkoi sentään jotenkin sujumaan sujumaan. Onneksi tuo on se kohtuullisen kova tapaus, muuten ei olisi tälläistä treeniä voinut vetää. Toistoja tuli aika törkeän monta. Se ei hetkeksikään lannistunut, lähti joka kerta tekemään samanlaisella innolla ja stoppasi hienosti, harmi vaan kun asento oli tosiaan seisominen sen istumisen sijaan. Ja siinä se nökötti katsoen silmiin, vaikka juuri oli sekä palkattu, että kovisteltu istumisesta... Zeta on ollut meillä todella varma, tämä oli hyvinhyvin erikoista.

Sitten ohjattuun. Ja voi elämä, sama meno jatkui. Vasen ei meinannut nousta millään, suuntasi vaan keskikapulalle. Palauttelin sitä merkille ja R alkoi jo sieltä kommentoimaan räyhähdyksillä homman hitaasta edistymisestä. Se ei vaan yksinkertaisesti lähtenyt kääntymään ja meni aina keskelle. Kävin näyttämässä kapulan, sitten nousi. Mutta sama toistui myös oikealle mennessä. Argh. Se oli jotenkin ihan kapuloiden lumoissa, merkilläkin oli ihan menossa jo ja komensi jos ei saanut heti noutokäskyä. Palkkailin sitä sitten pelkästä merkistä ja vietiin yhdessä kapulat, jonka jälkeen ne taas nousi.

Tunnari sentään sujui. Palautusvauhti oli tosin aika hidas, joten uusin ja tein lentävän lähdön ja oman nostosta suoraan palkka leluun. Tähän täytyy kyllä hakea vinkkejä, tuntuu etten saa nyt millään tasapainoa nopean palautuksen, rauhallisen nuuskinnan ja kapulan pureksinnan kanssa...

Loppuun naksuttelin Riehalle vielä istumisia ja maahanmenoja. Nyt homma sujui, mutta jotenkin se edelleen mallasi pyllyään ihan ihmeellisesti. Oliko se maa vai mikä, mutta ei yhtään Riehamaista...

Viima ja Rieha pääsivät vielä seurustelemaan aussiepoikien kanssa. Viima oli niin onnessaan, se suorastaan rakastui ihaniin herrasmiehiin ja hyppeli niiden kanssa korvat tötteröllä. Se oli niin liikkis ja niin iloinen! Pitäisi käydä sen kanssa useamminkin tapaamassa kivoja poikakoiria, kun se niistä niin paljon tykkää.

Rieha sen sijaan jatkoi keskarilinjaansa, sitä ei kiinnostanut muiden kanssa leikkiminen pätkääkään. Itse asiassa sen mielestä poikien ei tarvinnut tulla lähellekään. Se keskittyi lähinnä tuijottamaan minua. Ihan kuin se olisi ollut suorastaan järkyttynyt hyvän treenin keskeytymisestä tuollaisella turhalla seurustelulla. Se olisi myös halunnut toimia poliisina huulia nostellen, josta jouduin sanomaan. Loppupeleissä se meni sitten itse avoinna olleeseen autoon ja häkkiinsä, yksin. Aivan ihme meiniki :D.

Tuomarin suosikki ja täydet pisteet puolen askeleen päässä

Saatiin Tuikkusen kanssa peruutuspaikka tämän päivän rallytokokokeeseen. Nyt oli tuttu halli ja ilmakin hieman viileämpi, tosin vettä tuli muutamaan otteeseen ja ukkonenkin hieman jyrähteli. Fiilis oli kohdillaan edellisen päivän perusteella ja hyvä meno jatkui! Tämän päivän rata oli tälläinen:

Tuike oli niin innoissaan ja niin mukana. Tuntui että kaikki kyltit menivät hienosti ja kontakti ei tippunut kertaakaan, eikä hihna kiristynyt. Viimeisellä kyltillä olin jo ihan haltioissani, niin hyvä fiilis meillä oli. Yksi askel ja perusasento. Kaksi askelta ja perusasento. Kolme askelta ja perusasento... eikun... en enää ollut yhtään varma montako askelta otin. Siinä vaiheessa en myöskään älynnyt, että kyltti olisi kannattanut uusia ja mentiin maaliin.

Saatiin heti kovasti kehuja että näytti tosi hyvältä ja että sata pistettä ei varmasti ole kaukana. Hyvältä se tuntuikin. Sitten tuomarin sihteeri tuli antamaan noottia, että mikä ihme se viimeinen askel oli, eli en ollut ottanut kunnon askelta. Tästä hyvästä kyltti oli väärin suoritettu, josta rallyssa lähtee kymmenen pistettä. Sitten kun näin tuloksen, 90p., tajusin että täydet sata pistettä olivat tuon puolen askeleen takana. Siinä vaiheessa teki mieli kyllä läimiä itseä oikein kunnolla... Koira oli niin mahtava ja ohjaaja mokailee.

Mutta kuitenkin, Tuike sai heti perään toisen hyväksytyn tuloksen pistein 90/100! Päivän kruunasi vielä se, että tuomari antoi meille Tuomarin suosikki-maininnan, kehuen menoa todella iloikseksi ja Tuikea superihanaksi :). Arvostelulappuunkin oli kirjattu hymiön kera että superihana! Ja olihan se, tämä on kyllä niin Tuiken laji ja se on niin pätevä pieni eläin. Se sai huikean määrän kehuja tärpäkästä ja iloisesta menosta myös katsojilta. Täytyy koittaa se viimeinenkin ykkönen hakea ja miettiä niitä ylempiä luokkia.

Superihana valepentu ja tuomarin suosikin lahja

Riehan kanssa käytiin illalla vielä Närhen Hannan koulutuspäivässä.

Paikkamakuu: EVL:n malliin maahanmenot ja Riesku olisi kovasti halunnut reagoida muiden käskyihin. Se oli myös jonkin verran siirrellyt jalkojaan ja heilutellut korviaan. Ei sillä ole aikomustakaan lähteä, mutta vähän saisi olla levollisempi. Tosin nyt otin sen makuuseen suoraan autosta ja se oli ehkä vähän liian kovasti vireessä. Mutta tähän voisi ottaa treeninä makuuta kotosalla ja näkyvillä, että pääsen puuttumaan noihin härväämisiin.

Metalli & hyppynouto: Metskun reippaaseen palautukseen katsottiin keinoja. Saatiin hyvät vinkit lelulla palkkaukseen. Siirrän lelun nyt leuan alle/treenilivin sisään ja tarkoituksena saada eteentulosta peli, jossa koiran kanssa kisataan kumpi ehtii eka. Lelu annetaan niin, että koira saa itse kurkottaa ylös ja tiputtaa kapulan. Tämä tuntui pelaavan hyvin, vaikka ei ihan heti laukkaa saatukaan esiin. Hannan metsku oli Riehasta jotenkin ällö ja myös toinen tehnyt koira hieman kammosi sitä, vaikka toisella teki hienosti, eli siinä saattoi olla ihan jotain ihmeellistä hajuakin?

Hyppynoudossa Rieha vaihtoi myös raville palautuksen puolessa välissä. Puhuttiin siitä, että onko Rieha alkanut aijaamaan noutoja ja sen takia hidastelee. Rieha on saanut taas kesällä leikkiä vähän turhan paljon paimenkoiraleikkejä, joissa saa kytätä, eli ihan hyvin se on voinut siirtyä tokoonkin? Yleensä palkkaan sitä lelulla näissä ja Hanna ehdottikin että vaihtaisin palkan ruualle, kunnes vauhti palaa.

Tehtiin illalla metskua vielä kotona Hannan neuvoilla. Loppupalkaksi ruoka minun taakse ja laitoin vielä yhden kierroksen maalarinteippiä metskuun, nopean noston auttamiseksi. Tehtiin kolme toistoa ja jokainen tuli laukalla, kaksi ekaa sai juosta suoraan kupille, kolmannella otin luovutukseen.

Ruutu: Hanna totesi tässäkin että Rieha saattaa aijata ruutuun menoa, kun hakee oikeaa reunaa eli haluaa mennä banaanilla. Tähän korjaussarjana paikanhakua kosketusalustan kanssa. Jätin koiran ruudun sisään ja sai hakea siitä paikkaa. Välillä otettiin lätkä pois. Sitten siirryttiin koematkaan, ensin lätkällä ja sitten ilman. Riesku haki aivan täydellisen paikan, eli oikein hyvä korjaussarja.

Kaukot: Tehtiin pari settiä ihan koemaisena. Riesku teki aika kivasti, ihan sillä tasolla, millä ollaankin. Ekassa sarjassa aloitettiin seisomisella, jossa liikkui hinasen, mutta sen jälkeen pysyi. Puhuttiin seisomisen käskyistä ja käsimerkeistä ja päädyttiin että niitä voisi vielä koittaa rauhoittaa. Hyvänä vinkkinä tuli myös se, että kun jumpataan läheltä, niin houkuttelen koiran namilla etupainotteiseksi seisomisissa. Jumpassa se kun ei tule niin etupainotteisesti kun olen lähellä, mutta kaukana ollessa etupainotteisuus taas tulee esiin. Näin se joutuu oikeasti miettimään sitä takapään paikallapysymistä myös jumpassa. Lisäksi hyvä muistutus tuli siitä, että muistan treenata myös kestoa käskyjen välillä.