perjantai 29. lokakuuta 2010

Keppejä 6/6 ja tokohommia

Viihdekeskuksella Raisan ja Narun kanssa. Paikalle sattui myös tuttuja bortsuihmisiä, joten heistä hyvää häiriötä ja paikkamakuuseuraa. Lumi on lähestulkoon sulanut joten tallasin Viimalle jäljen ja pienemmät tytöt tokoili.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Tuike treenasi seuraavasti:

Seuraaminen: Nokkaisuja, jotka toimi taas hienosti lyhyellä matkalla. Kokeilin ottaa pidempää pätkää ja siinä korjata irtoamista nokkaisukäskyllä, mutta ei toiminut. Jotenkin se vaan pitkällä pätkällä vajoaa siihen totuttuun etäisyyteen, joka on siis välillä ihan liian löysä. Toisaalta, jos 6-vuotias koira on puolet elämästään saanut seurata miten sattuu, niin todennäköisesti se sitä tekee myöhemminkin.

Ruutu: Treenattiin paikkaa matkaa pidentäen. Hyvin haki.

Noudot: Metallilla muutama vauhtinouto, sitten luovutuksia sekä metallilla että puisella. Koitin nyt rauhoittaa omaa elekieltä ja kieltämättä Tuike toi kapulan lähemmäksi. Ohjaaja siis lopettaa häsläämisen...

Paikkamakuu: Kahden bortsun välissä. Jätössä koitti nousta perään, mutta sen jälkeen makasi hyvin. Tuo jättäminen on nyt tullut vaikeaksi hommaksi. Mutta hienosti pieni makasi, vaikka viereiselle bortsulle käytiin sanomassa pään asennosta useampaan otteeseen vieraan mieshenkilön toimesta. Kieltämättä Tuiken ilme oli sen näköinen että tänne ei kyllä tarvitse tulla, mutta hyvin pysyi siitä huolimatta ja rentoutuikin sitten hienosti.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Rieha oli aivan onnesta soikeana, kun se bongasi Raisan ja Narun kentältä. Pieni kelpie rakastaa porokoirasetää koko sydämensä kyllyydestä ja ihmiset nyt vaan on ihania. Hassua, kun mulla on ensimmäistä kertaa koira, joka menee sellaiseksi pomppivaksi, hyppiväksi, häntää heiluttavaksi pyörremyrskyksi kun se haluaa niin rakastaa .

Vaikeinta meille siis oli saada kontakti kun Naru teki. Nanosekunneiksi se aina onnistui, kunnesRieha muisti villinä alkaa pyörimään Narun nähdessään. Ei vaan, yllättävän hienosti se jaksoi keskittyä ja pystyin pitämään sitä irti, vaikka Naru pyöri ympärillä. Ainoastaan kerran se meinasi lähteä, mutta se johtui siitä että Narulle heitettiin noutokapulaa, joka on Riehasta maailman siistein asia (Riehan elämässä näitä maailman siisteimpiä asioita on paljon). Siitäkin sain sen kutsuttua pois, joten ei ehkä ihan menetettyjä tapauksia olla.

Stoppeja Rieha treenasi namipelillä. Ihan muutaman istumiset tai maahanmenot tuli alkuun, mutta sitten tarjosi hienosti seisomista. Ja se on muuten aika täpäkkä seisominen se. Ruutua otettiin kosketusalustalla, jota neiti lätkii jo kuin vanha tekijä. Tosi hienosti se pelasi ruudussakin, Rieha on niin mainio kun se hyppypomppii täysiä ruutuun, lätkäisee, kääntyy salamana seisomaan ja odottamaan palkkaa. Siis aivan ihana!

Loppuun etsittiin tunnaria lehtien alta. Nyt pidensin matkaa jo muutamaan metriin ennen lähetystä ja se nuuskii niin pätevästi! Lopussa kapulan löytyminen meinasi aiheuttaa pientä hepulointia, mutta kyllä se joka kerta tuotiin minulle saakka.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Viima ajoi lopuksi jäljen, joka ehti vanhentua reilun tunnin verran. Jäljellä oli 6 keppiä ja pituutta n.200m, välillä aika vaikeassakin maastossa. Viima oli ihan innoissaan päästessään jäljestämään, se ilohaukkui koko matkan. Nosti jäljen tosi hyvin ja ajoi sitä koko ajan varmasti. Ja uskomatonta, mutta totta, Viima ilmaisi jokaisen kepin! Ilmaisut oli iloisia, reippaita ja häntä vaan heilui. Se jopa koitti ottaa keppejä suuhun ja tuoda minulle, minkä tietysti sallin, koska pääasia on että on kivaa! Mutta suurimmalla osalla kepeistä oli oikein pätevä maahanmeno ja Vimps odotti hienosti palkkaa.

Eihän tähän voi sanoa muuta kuin jee!! Kai siellä pienen porokoiran päässä on nyt joku loksahtanut ja se on tajunnut että kepit kannattaa ilmaista. Sillä oli nyt niin kivaa ja naama loisti joka kepillä .

Vimps myös vähän tokoili, koska se halusi (oikeasti, autoon päin se ei halunnut kävellä ollenkaan, tarjosi vaan kontaktia ja hännän heilutusta). Seuraaminen olikin kaikin puolin pätevää. Samoin paikkamakuu, jonka se teki rotikkaporukan saapuessa kentälle. Loppuun vielä vähän kaukoja, jotka myös ok.

torstai 28. lokakuuta 2010

Kivaa liitelyä

Tänään ajeltiin heti aamusta tekemään vähän agihommia. Kivaa on kyllä olla liikkeellä kolmen koiran kanssa, joista jokainen on ihan innoissaan hallin nähdessään. Varsinkin kun on liukasta niin saa kyllä olla tarkkana, ettei kukaan ota intospurtteja kohti ovea... Niin se vaan pentukin on jo oppinut, että tuo on se superhauska paikka.

----------------------------------------------------------------------------------------

Viima aloitteli tekemällä rataa, joka näytti tälläiseltä:


Tehtiin rata kolme kertaa kisamaisesti ja that's it. Ja Viima oli taas niin hieno! Koitin nyt panostaa omaan ohjaamiseen oikein huolella Päivikin neuvojen mukaan ja Viima liikkui joka kerta oikein mainiosti. Putkissa ei mennyt liikaa aikaa ja pujottelukin sujui kivasti. Joka kierroksella tehtiin puhdas rata, eli esteiden suorittamisesta ei ainakaan jää homma kiinni. Parasta oli kuitenkin taas se ilo, millä Vimps teki, ihanaa!

----------------------------------------------------------------------------------------

Tuiken kanssa ei vielä olla rataa tehty, mutta se sai juosta puomia ja keinua ja kumpikin oli pikkukoirasta niin kivaa, niin kivaa. Sille on nyt ortopedille tarkastusaika varattu, eli sen jälkeen voi sitten harkita aksaamista enemmänkin. Kontaktien jälkeen tehtiin tokojuttuja:

Seuraaminen: Palkkaa suorasta perusasennosta ja koitin vähän pienentää kriteeriä nokkaisusta pelkkään pään tuomiseen.

Luoksetulo: Kumpaakin stoppia erikseen ja lopuksi vielä sivulletuloja, joihin yhdistin nokkaisut. Hyvin stoppasi kummassakin, eli ainakaan pehmeällä hiekalla, tuulensuojassa, mutta lämmittämättömässä hallissa ei ole ongelmaa. Sivulle tuloihin olin tosi tyytyväinen ja tarjosi itse nokkaisua hienosti,

Liikkeestä istuminen: Paljon toistoja ja äänensävytreeniä itselle. Alkoihan sekin sujumaan ja seisomiset jäi hyvin pitkälti pois loppuvaiheessa. Tämä on kyllä niin jännä, miten onkin niin vaikeaa, vaikka onkin maailman yksinkertaisin liike...

----------------------------------------------------------------------------------------

Rieha-riepotin sitten. Ensimmäiseksi voi ainakin sanoa, että putki on siitä kiva. Siis todella kiva. Se ryntäili sinne aina kun mahdollista ja hyvinhyvin lujaa. Pienikin vilkaisu sinne päin aiheutti pikkukelpissä ryntäämisen putkeen, putken muodolla tai värillä ei mitään merkitystä. Ottettiinkin sitten putken edessä ihan pelkkää malttitreeniä, eli paikallaan oloa ja kontaktia. Vaikeaa, mutta onnistuihan sekin.

Luvan kanssa Rieha sai sitten tehdä pientä harjoitusta jossa oli hyppy ja putki. Hyppy ja putki olivat suunnilleen näin: - ) eli hyppy suorassa kulmassa putkeen nähden. Ja voi sitä intoa, siivekkeiden läpi juokseminenkin tuntui jo aiheuttavan aivan hillittömän innostuksen. Oikeasti saadaan treenata odottamista varmasti ihan huolella, mutta kiva oli kyllä huomata että kyllä se malttoi keskittyäkin kun vähän vaati. Ja palkaksi sai sitten juosta siivekkeiden läpi ja putkeen ja vielä leluun, niin mikäs sen superimpaa.

Loppuun Rieha sai tutustua vähän keinuun. Laskin keinua alas ja Rieha sai palkkaa aina kun rämäytti sitä tassuillaan. Tarkoituksena siis opettaa, että ääni ja liike ovat superhyviä juttuja. No, sehän oli pennusta todella kivaa ja hyvin nopeasti se kiipesi keinulle kaikilla neljällä tassullaan. Eli ei tunnu jännäävän pätkääkään.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Laiskistusta

Alkuviikosta ainoa joka on pää punaisena harjoitellut on emäntä. Nyt nimittäin alkoi viimeinen työharjoittelu ennen valmistumista ja skarppina saa olla. Sen takia koirienkin reenaukset on olleet vähän vähemmällä. Lenkkeilty ollaan kyllä, vielä pääsee hyvin metsässä liikkeelle lumesta huolimatta. Maanantaina Rieha pääsi riehumaan Noomi-aussien kanssa ja vitsit parilla olikin hauskaa! Älyttömän hyvä pari nuo on ja Noomi kasvaa sellaista kyytiä, ettei jää kohta juoksussakaan kakkoseksi.

No, ollaan me vähän treenailtu. Riehalle lähinnä naksuttelua kontaktista ja sivulla/edessä olemisesta. Ihan hinasen ollaan harjoiteltu paikkamakuun jaloa taitoa ja pysyyhän se siellä maassa ainakin monta sekuntia... Tuike on harjoitellut kaukojumppaa takatassu paikallaan. Vimps on on harjoittellut sympaattisena koirana olemista, se kulkee nykyään lenkeillä puolet ajasta hienossa kontaktissa kehujen ja palkan toivossa.

Rieha on ollut parina viime päivänä erityisen riehakas. Toissayönä se ei olisi malttanut nukkua ollenkaan ja heräilin vähän väliä siihen kun se joko puri jotain (sängyn jalkaa, häkkiänsä), repi jotain (mattoa, peittoa) tai haukahteli, vingahteli tai muuten vaan rymysi. Sehän on nukkunut heti luovutusiästä täysin ongelmitta 9 tunnin yöunia, joten tämä oli uutta. Aina kun heräsin niin pennun naama loisti: ihanaa että sinäkin olet hereillä! Loppuvaiheessa telkesin sen julmasti häkkiin, johon se sitten lopulta rauhoittuikin. Tänään se päätti kiivetä keittiön pöydälle ja veteli siellä mahaansa lautaselle jääneitä tortillan jämiä... Riehan emä ja isähän ovat kumpikin mestareita pöydälle kiipeämisessä, näyttää sama periytyneen ainakin tälle yksilölle hienosti... Kivaahan se on, että pentu oppii uutta, mutta tämä taito ei ole siellä toivottujen listalla...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Kelpielenkkiä ja porokoiraleikitystä

Tänään Rieha pääsi Jyväskylän kelpieiden yhteislenkille. Paikalle saapui aika iso joukko kelpejä, oliskohan ollut lähemmäs kymmenen koiraa, kun pari muunrotuista lasketaan joukkoon. Rieha oli kaikista pienin ja nuorin, muuten joukko jakaantui parista viisikuisesta pennusta aikuisiin rouviin ja herroihin. Hyvin porukka tuli toimeen, eikä kähinöitä syntynyt. Riehaa meinasi alkuun vähän jännätä, mikä on tietysti ihan hyvä juttu pienelle pennulle juoksevien isojen koirien keskellä. Mutta vaikka sitä jännäsi, niin silti se oli menossa heti nuuskimaan toisia häntä pystyssä jne. kun se ei ollut huomion keskellä ja nopeasti se jännäyskin unohtui. Missään vaiheessa se ei oikeasti säikähtänyt tai hakenut turvaa, vaan seisoi ihan omilla jaloillaan, mutta pientä pentua piti muistaa esittää elekielellä.

Lenkki sujui hyvin, vaikka Rieha oli kuitenkin sen verran pieni, että isoista ei sille vielä kovin hyvää leikkiseuraa löytynyt ja kaksi muuta pentua olivat keskenään tuttuja (samasta pentueesta), että niillä oli ihan omat leikkinsä. Sai Riehakin toki juoksusta ja painista osansa ja varsinkin kun pysähdyttiin laavulle, niin sitten pennut löysivät oikein hyvän yhteisen sävelen. Muuten se juoksi aika paljon muiden vanavedessä ja ohessa, vaani ja nuuskutteli. Seuraavalla kerralla varmasti kokonsakin puolesta löytyy vastusta!

Värityksensä puolesta Rieha oli kyllä mainio tuossa porukassa. Itse en saanut välillä mitään selkoa kuka ruskea kelpie juoksee missäkin, mutta Rieha erottui aina hienosti. Ja upeasti se jaksoi koko parituntisen juosta ja riehua. Fiksu pentu se kyllä on, ei väkisin tunge isojen suuhun ja elekieli on hyvin hallussa.
Sitten kotikuulumisia. Viima ja Tuikehan leikkivät Riehan kanssa jo ulkona ihan ongelmitta, mutta vasta viime päivinä Viima on alkanut sisälläkin leikkimään (Tuike ei ole vielä sille tasolle alistunut :D). Aivan ihana nähdä, miten Viimakin tykkää kun saa könytä ja känytä pennun kanssa. Yksi juttu on muuten ollut yhteistä kaikissa porokoirissa, keiden kanssa Rieha on leikkinyt. Hirveä örinä ja ölinä :D. Tässä todistusaineistoa:

lauantai 23. lokakuuta 2010

Treenaaminen on vaan niin makeaa, kun omaa hienot koiruudet . Varoitan jo etukäteen että tästä tulee pelkkä hehkutusviesti, sillä niin hyvä mieli jäi tämän päivän treeneistä. Toki korjattavaa löytyy ohjaajan tekemisissä paljonkin, mutta kyllä nuo karvaiset osapuolet on vaan niin päteviä.

Tänään vietettiin siis japaninpystykorvien agility- ja tokopäivä Pieksämäen Hau-Hau-hallissa. Ja koska japseja ei riitä kattamaan koko päivää, niin muun rotuisetkin pääsivät mukaan. Meiltä treenasi kaikki koirat seuraavasti: Rieha oli sekä pentutokossa että -agissa, Viima agiliiteli mölliryhmässä ja Tuike teki tokoa. Kouluttajana agissa oli JATin oma Päivikki Partinen ja tokossa Riikka Pulliainen, joka on nykyisin maajoukkuevalmennusrenkaan jäsen sekä tokon ylituomari.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Rieha reenasi heti aamusta agia ja sitten viimeisenä koko porukasta tokoa:

Agissa tutustuttiin ekaa kertaa pöytään. Kotonahan se kyllä koittaa pöydille koko ajan (vanhemmilta vissiin peruttua), mutta esim. eläinlääkärin pöytä ei siitä ollut alkuun in-hommaa ollenkaan. Minien pöydällä lähdettiin treenaamaan. Ekan kerran kun se sinne itse pomppasi, niin meinasi vähän jänskättää, mutta hyvin pian se unohti jänskätyksen ja pöytä alko imemään pikkukelpiä puoleensa. Otettiin heti alusta lähetyksiä niin, että minä ohjasin ja Päivikki toimi palkkakoneena pöydällä. Oikein kivasti meni, itse vaan muistettava, että kehun koiraa pöydällä ja kutsun sen selkeästi mukaan.

Kun pöytä sujui, niin alettiin ketjuttamaan siihen muita juttuja. Ensin otettiin pituus-pöytä (pituus yhdellä laudalla) ja lähetykset kummaltakin puolelta. Rieha teki ihan sairaan hyvin, kunhan muistin ohjata ja kertoa että eteenpäin mentiin. Hauskaa miten noin pieni osaa jo seurata sitä minun linjaani aivan tosissaan. Mutta sitten kun se irtoaa niin se kanssa irtoaa. Lopuksi liitettiin ketjuun vielä yksi este ja Rieha teki elämänsä ekaa kertaa kolmea estettä: hyppy-pituus-pöytä. Tähän päti ihan samat kuin edellä ja saatiin tehtyä tosi hyviä toistoja. Upeasti se irtoaa, kun ohjaus on kunnossa ja vauhtia riittää!

Toisena juttuna ehdittiin ottaa putkea. Siihen vielä varmistus hihnan kanssa, jotta pääsin keskittymään ohjaukseen. Lelu toiseen päähän palkaksi ja itselle mietintä miten ohjaan ja minne. Suoraan lähetys sujui hyvin ja liitettiin siihen sitten kulmasta lähettämistä. Näissä sai jo olla tarkempi ja oikeasti kertoa pennelle mitä tehdään. Kun ohjaus oli kunnossa niin putkeenhan se paukkaa ja edelleen ihan täysiä. Hieno pentu!

Tokoon Rieha joutui melkein suoraan unilta ja ehkä alkuun vähän vaikutti. Samoin sitä selkeästi kiinnosti kentän toisella puolella ollut agi (kangas välissä), mutta sain sen kuitenkin pysymään hyvin kuulolla ja varsinkin kun tehtiin vauhdikkaampia liikkeitä niin eihän se enää muistanut koko agihommaa. Seuraavia juttuja katsottiin:

Seuraaminen: Riikka meinasi että imutuksiin ei vielä kannata liittää käskyä, etten vaan vahingossa vahvista väärää paikkaa. Eli pelkästään imuttelisi ja opettelisi siinä sitä miten koiran saisi varmasti olemaan suorassa (Rieha kyllä meinaa aika herkästi innossaan lähteä poikittamaan). Seuraamiskäskyn liittäisi vaan ihan yhden askeleen hommiin, että varmasti asento pysyy. Enemmän uutena juttuna katsottiin paikallaan käännöksiä. Oikealle Rieha piti paikan heti aivan tosi hyvin, vasuriin pitää auttaa enemmän kädellä. Mutta hienosti se alkoi itse hiffaamaan ja lopputoistoissa käytti jo ihan itse takapäätä kääntyäkseen.

Kaukot: Kaukojumppaa vaan!

Nouto: No, Rieha pääsi tekemään taas vauhtinoutoa, joka todellakin on vauhtinoutoa :D. Hirmuisesti se aiheuttaa ihastusta asenteellaan. Näitä jatketaan, tosin ehkä kuitenkin joudutaan miettimään josko sen nostamisen opettaisi erikseen, ettei vaan ala saalistamaan kapulaa liiaksi. Luovutuksiin ehdotuksena tuli, että liitettäisiin siihen ihan istuminen kapula suussa. Sitä kautta saa rakennettua pikkuhiljaa luovutuksen paikkaa ja hienostihan Rieha kapula suussa istua napotti.

Ruutu: Ensin pari lätkän lätkäisyä erikseen ja sitten siirrettiin se ruutuun. Ja voi että se on ihana! Sillä on kyllä jo ihan selkeästi jotain ideaa ruudusta ja lätkälle meni sellaistä kyytiä ja tärpätti siellä odottaen palkkaa. Otettiin sitten lätkä pois ja tehtiin pari näyttöruutua. Edelleen todella hyvä, meni täysiä ja tasan sinne missä lätkä oli ollut ja missä kävin näyttämässä. Siitä oli aikasta hyvä palkata pieni pätevä kelpieläin ja lähteä kotia kohti!
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viiman agireeni näytti tältä:


Ensin tehtiin koko rata kisamaisena. Ja voi että, Viima oli niin ihana!! Aivan hieno, puhdas rata saatiin, vaikka ohjaaja oli ihan hilkulla vedättää koiran viimeisestä hypystä ohi, kun ei kertonut että nyt kuuluu hypätä. Heti kun muistin kertoa sen, niin Viimahan hyppäsi. On se vaan ihan liikuttavan ihana eläin, nyt siitä niin näki miten se tykkäsi ja oli niin onnellinen kun sai olla pätevä.

Olihan radalla toko korjattavaa ja niitä alettiin sitten katsomaan. Muutamassa kohdassa Viiman vauhti hidastui ja vaikka se sitten taas kiihdyttikin, niin parempi olisi saada vauhti säilymään koko ajan. Pahin paikka oli esteen 5-8. Ensinnäkin, tein valssin 7-hypyn jälkeen ihan minne sattuu ja sen takia Viima hyppäsi myös ihan liian pitkälle. Tätä kun tuunattiin niin, että muistin että valssi tehdään aina kohti seuraavaa estettä, niin johan alkoi Viimakin kääntymään ihan eri lailla. 5-hypyn Vimps kiersi hienosti, mutta putki oli aika hidas. Päivikki teki sen huomion, että minä pysähtelen ja samalla Viima pysähtyy. Jostain olen oppinut rytmittämään hommaa väärin ja jään odottelemaan sitä paikallaan seisten, vaikka voisin hyvin jo liikkua kohti seuraavaa estettä samalla koiran mukaan ottaen. Tämä kun saatiin korjatuksi niin johan Viima liikkui taas ihan eri tahtia ja voin sanoa että se meni oikeasti tosi hyvää vauhtia!

Yleisesti Päivikin ohjeet minulle oli:
1) Kerro koiralle mihin mennään heti!
2) Älä lässytä ja kutsu koiraa nimellä, vaan kannusta ennemminkin raivolla ja anna sille lupa tehdä.
3) Älä pysähtele, vaan pidä liike yllä, silloin Viimakin tekee.
4) Kannustus toimii, ota mukaan kannustustiimi sekä itselle että koiralle ;).

Siinäpä siis mietitittävää. Viiman kanssa on välillä ollut niin vaikeaa, mutta välillä se on taas ihan sairaan ihana. Ei se varmasti bc-/kelpi-aikoihin yllä ikinä, mutta kyllä se silti liikkuu ihan tarpeeksi hyvin. Mutta miten paljon siitä hidastelusta oikeasti johtuu minusta ja miten paljon joudutaan siihen kierteeseen että minä hidastan/lässytän/en kerro mihin mennään ja sitten Viima hidastaa ja minä hidastan ja Viima hidastaa... Se on kuitenkin herkkä koira, joka haluaa tehdä mieliksi ja yhdessä, mutta kuitenkin samalla itsenäinen koira, joka voi myös olla sitä mieltä, että tee keskenäsi jos reiluuspuoli ei ole kunnossa. Valitettavasti Viima on saanut ohjaajakseen jännittävän, häsläävän ja pöllön ohjaajan. Ihanaa oli kuulla jonkun muun suusta pitkästä aikaa, että me kyllä osataan ja Viima osaa.

Eikä se hieno tekeminen tai puhdas rata, vaan se miten sen huomasi miten onnessaan Viima on kun se saa tehdä yhdessä ja miten sen fiilis nousee koko ajan kun itse parannan. Pitäisi aina pitää mielessä että koira on tasan yhtä hyvä kuin itse olet. Varsinkin kun kyse ei ole sellaisesta raivoeläimestä, joka elää tekemiselle, vaan maailman sympaattisimmasta peruskoiraporokoirasta .

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tuike tokoili vuorollaan alkuun kisamaisen pätkän liikkuroidusti ja ilman palkkaa. Halusin testata miten toimii tuolla hallissa ja muutenkin ottaa kisamaiseen tekemiseen tuntumaa (ja tunnustan, heti alkoi jännittämään kun kehään mentiin :D). Ja samalla saatiin tuomarin mielipiteet liikkeistä ja lopuksi niihin treenijutut:
  • Liikkeestä istuminen 0: Aivan todella hieno seisominen, johon vaati kolme käskyä ja käsimerkin, ennen kuin istui :D. Ennen kehää teki hienosti, mutta tämä on niin herkässä, niin herkässä. Miten voikin niin simppeli asia olla aivan tosi vaikea :D.
  • Tunnari 9: Hieno nuuskinta ja varma oman nosto. Piste pois väljästä perusasennosta. Treeniksi luovutukset. Minun pitää rauhoittaa niitä huomattavasti. Nyt kurkotan kapulaan kahdella kädellä kumartuen, kun voisin ottaa kapulan kauniistu yhdellä kädellä sivusta ja samalla pieneen koiraan kohdistuva paine vähenee. Samoin irti-käsky ei tarkoita sitä että nykäisen kapulan koiran suusta, vaan se on irti ja koira irroittaa, jolloin kapula tippuu käteen ja se laitetaan rauhassa piiloon. Hyviä huomiota kaikki.
  • Ruutu 8: Kaksoiskäsky maahanmenoon. Pikkaisen hitaasti meni ja kävi yhden ruutumerkin kautta. Reenattiin suoraan ruutuun menoa näyttöruudulla ja johan alkoi paranemaan. Epäilin että saattoi luulla ruutumerkkiä merkkimerkiksi ja siihen Riikka antoi vinkiksi pelin. Eli sekä ruutu että merkki kehiin. Itse keskelle (tai vähän lähemmäksi jompaa kumpaa, mistä haluaa enemmän palkata/avustaa) ja vuorotellen lähetyksiä kumpaankin. Se on koiralle hauska leikki, jossa se joutuu miettimään ja samalla vahvistuu se ero, mikä noiden kahden välillä on.
Seuraaminen: Näytettiin meidän tökkäisyt ja nyt pikkukoiriin tottunut tuomari oli sitä mieltä, että vähän pitäisi saada niitä huomaamattomammiksi. Eli naksulla voisi pikkuhiljaa vahvistaa vaan sitä, että tuo pään lähelle, eikä tarvitse nokkaista. Lisäksi saatiin neuvo kestävyyteen treenata EVL:n seuraamista ja 50 metrin suoria. Palkkaa ja palkkakohtaa vaihdellen ja jos paikka väljenee niin pöhpöh tai sitten korjauskäsky tuohon tökkäisyyn. Hienosti veti pikkujapsikin!
Sellainen päivä tänään. Voi sanoa, että kylmä ei ehtinyt tulla kun juoksi kolmen koiran kanssa joka suuntaan :D.

torstai 21. lokakuuta 2010

Tehtiin aamusta eilisen toisinto ja ajeltiin Viihdekeskukselle Raisan ja Narun kanssa. Kaikki koirat treenasi tokohommia ja Viima ajoi vielä jäljen. Oli aika kylmä ilma ja satoi vettä ja tuntui että se vähän vaikutti Riehan tekemiseen. Käytiin ensin lenkillä, sitten laitoin koirat autoon ja kun otin Riehan sieltä pois niin se aivan tärisi. Sillä on häkissä kyllä peittoa ja vilttiä, mutta vissiin vähän märkänä siellä oleminen oli liian kylmää. Pitää kaivaa sille takki esiin, veikkaan että Tuikkusen takeista joku varmaan menee ainakin jonkin aikaa.

Viima reenasi seuraavanlaisesti:

Tokotauko on tehnyt hyvää, sen verta innolla se teki! Näinhän me siis jatketaan, jos mennään kisaamaan, niin ei treenata yhtään ainakaan kuukauteen :D. Nouto oli innokas, jopa niin että varasti, mutta sehän nyt ei haittaa, kunhan into on kunnossa. Otettiin kuitenkin parit malttiodotukset siihen ja hienosti haki silti.

Seuraamista tehtiin pitkällä pätkällä loppupalkkaan. Siinäkin oikein kiva fiilis välillä. Pikkaisen höpötystä vasureissa, mutta muuten aivan ok. Loppuun vielä kaukoja, jotka sujui ja oli Vimpsistä oikein hauskoja. Pöhkö se tuo porokoira on :D.

Jäljellä oli 6 keppiä, pituutta sen muutama sata metriä. Kierrosta ja kaarrosta ja vanheni reippaan tunnin. Erinomainen nosto ja taas ihan loistava jäljestys, nenä kiinni maassa. Kepeistä nousi 5/6 eli taas oli parannusta! Alkuun piti hieman avittaa kun jäi miettimään että ilmaiseeko, mutta lopuissa sitten sujuikin. Tosin uutena juttuna nousi esiin se, että se teki myös kaksi valeilmaisua :D. Niistä vaan pöh, pöh ja eikun menoksi. Mutta oikein hyvä meno ja luulen että tuota yhtä keppiä ei oikeasti bongannut, itsekään en sitä nähnyt.

Tuike:
Liikkeestä is-TU: Ei mitään ongelmaa :D.

Seuraaminen: Koitettiin nyt treeniä sitä että tökkäisy ja siitä sivu ja paikan suoristus. Oikein kiva into ja meno, mutta kyllä se suoruus vielä treeniä tarvitsee.

Luoksetulo: Taisi olla ensimmäinen kisamainen luoksetulo ties miten pitkään aikaan. Ja se oli ihan PRO! Älyttömän hyvät stopit, vauhti ja sivulle tulo. Hieno pieni.

Kaukot: Loppupalkka oli takana ja se varmasti jelppasi. I-m-s-m ja ihan ok vaihdot. Hinasen ehkä likkui seisomisessa, mutta ei paha.

Rieha:

Tunnarikapulan etsintää nurmikosta. Valitsin vissiin huonon kohdan, siinä selkeästi haisi joku Riehan nenään ja se vähän ällötti, mutta silti kapula nousi hienosti. Lisäksi tehtiin vähän sivulle tuloja namipelillä ja stoppeja. Hienosti pelasi nekin. Lisäksi todettiin että Rieha on ihan valmis pk-puolelle. Se nimittäin bongasi kentältä Narun pk-noutokapulan ja nousi täysin ongelmitta ja tuli hienosti käteen. Eli ei tuota parin kilon kapulakaan mitään ongelmia :).

Iltapäivästä Rieha pääsi painimaan 5-kuisen Roki-bc:n kanssa. Roki on Kimman veli ja Kimmanhan kanssa Rieha riehui hienosti jo viime viikonloppuna. Ja hyvin pelasi tämäkin pari yhteen, vaikka Roki oli reippaasti isompi. Pari rallasi aivan hurjana ja lopputuloksena oli kaksi yltäpäältä kuraista pentua. Reissun jälkeen Rieha joutui siis ekaa kertaa elämässään suihkuun. Alkuun meinasi pyristellä, mutta hyvin nopeasti rauhoittui ja antoi pestä hienosti.

Riehan hampaatkin on alkaneet vaihtumaan ja etualahampaista puuttu jo pari. Tulee mieleen kuvat ihmislapsista, ketkä hymyilee komeasti ja edessä on iso aukko. Sellaiselta se Riehankin suu tällä hetkellä näyttää. Mutta aikasta kiva päästä eroon niistä terävistä naskaleista!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Tokoa ja keppejä

Viihdekeskuksella, seurana pari muuta koirakkoa. Hyvin taas sujahti kolmisen tuntia kun treenattiin jokainen koira erikseen, tallasin ja ajoin Viimalle jäljen ja käytiin vielä lenkillä. Onneksi se on mukavaa hommaa! Riehan kanssa käytiin vielä treenien jälkeen hakemassa eläinkaupasta valjaat, kyllä nyt kelpaa patsastella. Hihnassa meno on välillä melkoisen hillitöntä ja ajattelin, että valjailla säästetään pennun kurkkuparkaa. Ja kyllä me opetellaan nätistikin kävelemään, tuo on vaan sellainen hetken helpotus (plus että nyt sillä on kunnon heijastimet, aiemmin ei ollut yhtään). Valjaat on vielä mukavasti säädettävät, eli ei pitäisi ihan äkkiä mennä pieneksi. Mutta ne treenit sitten.

Tuike:

Paikkamakuu: Kahden muun koiran kanssa, Tuike keskellä. Oltiin varmaan joku neljä minuuttia piilossa. Ihan pikkaisen meinasi lähteä mukaan jätössä, mutta uudella käskyllä jäi hienosti. Makasi oikein hyvin loppuun saakka. Jei!

Ruutu: Vieraat merkit. Hienosti bongasi ja juoksi ruutuun. Meinasin taas jättää sen seisomaan, mutta eihän siitä tullut mitään, alkoi vaan käpsiä ja nuuskia. Maahanmenon kanssa pysyi ok. Into kova ja hienoa on että ruudun se bongaa mistä vaan.

Ketjutettuna ja liikkuroituna tehtiin seuraavat:
  • Tunnari: Oikein hyvä. Ihan hinasen mietti vierellä ennen kuin lähti, mutta oma nousi varmasti. Luovutus saisi olla myös hinasen tiiviimpi.
  • Liikkeestä istuminen: No, seisomaanhan se jäi. Äänenpaino on niin tarkkaa, niin tarkkaa. Tein ketjutuksen jälkeen tätä erikseen ja pelasi heti kun sanoin is-TU, enkä vaan is-tu ;).
  • Metallinouto: Ällöhän se oli ja mietti hetken ennen kuin nosti. Palautti ravilla ja kauhealla tuskalla kun laippa painoi pienen silmää. Mutta piti loppuun saakka ja se oli tärkeintä! Pitäisi oikeasti hommata pienempilaippainen kapula.
Hyvin pysyi vire ja muisti loppupalkan. Ehkä jopa liiaksikin, sillä meinasi olla vähän keskittymisvaikeuksia ja yli-intoa.

Rieha:

Noudot: Vauhtinoudot sekä metallilla että puisella leluun. Ei mitään ongelmaa. Ihan parit luovutukset kummallakin ja nekin sujui hienosti. Kapulat on Riehasta niin in, ettei tosikaan. Jos kapula jää johonkin esiin, niin se hakee sen ja rallaa sen kanssa ympäri kenttää. Välillä se jää oikein odottamaan kapula suussa, että kutsutaan ja se saa tuoda. Hassu se on, tämä liike tulee varmasti olemaan mieluinen. Onneksi se ei pure kapuloita, eikä myöskään saalista, niitä on vaan niin hauska kantaa ja vielä hauskempaa tuoda.

Ruutu: Otettiin nyt kosketusalusta ja palkkasin ensin pari kertaa sen koskemista. Hyvin penne hiffasi, vaikka ei hirmuisesti olla tehtykään. Sitten lätkä ruutuun ja ensin lyhyemmältä matkalta lähetyksiä ja pikkuhiljaa pidentäen. Tässäkin tosi pro meininki, älysi lätkän heti ja juoksi ruutuun hyvin. Ihan kerran tai pari lähti menemään ja pomppasi sitten seisomaan eteen, mutta se johtui puhtaasti siitä, että otin lelun esiin liian aikaisin.

Stopit: Ei yhtään maahanmenoa, vaan oikein hienoja ja napakoita seisomisia.

Tunnari: Kapulan etsimistä heinikosta, itse piilotin pari kertaa ja sitten avustaja kerran. Aivan mahtista! Into on kova ja nuuskutus kuuluu pitkälle. Oma nousee varmasti ja tulee käteen asti hirmuisella vauhdilla. Siis mistä näitä tälläisiä 16-viikkoisia pentuja oikein tulee?!?!?

Loppuun yksi luoksetulo avustajan kanssa ja siitä ruokakuppipalkka. Siinä olikin pennelle tekemistä, mutta samalla innolla se tekee ihan alusta loppuun. Ja välillä se sai käydä rakastamassa kentällä olleita ihmisiä, mikä oli ihan sairaan ihanaa!

Viima pääsi lopuksi ajamaan metsäjälkeä:

Pituutta ehkä 250m, 6 keppiä, pari kulmaa ja muutenkin sellaista epämääräistä käännöstä. Jälki vanheni n. 2 tuntia. Erinomainen nosto ja jäljestys läpi jäljen, Yhdessä vaiheessa jälki meni polun yli ja siinä joutui vähän miettimään, mutta kiertämällä takakautta oma jälki löytyi taas varmasti. Varsinkin loppusuoran veti ihan nenä maassa. Eli jäljestyksestä ja innosta 10+ ;).

Sitten ne kepit. Ilmaisi kuudesta neljä, eli parempaan suuntaan ollaan menossa. Taas meni niin, että ilmaisi ekan ja tokan, sitten jätti välistä kaksi ja ilmaisi loput kaksi. Ihan varma olin siitä, että huomasi ne kaksi muutakin, mutta en jäänyt vaatimaan ilmaisua. Luulen että sille alkaa ihan oikeasti tulla idea siitä, että palkkaa ei vaan saa mistään muusta kuin ilmaisuista ja jossain vaiheessa se pelkän jäljen viehätys alkaa laskemaan. Ja kun ilmaisee niin ilmaisee hyvin ja malttaa odottaa lähtökäskyä. Kokonaisuutena olin oikein tyytyväinen, vaikka kaksi keppiä jäikin metsään.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Sairaan pätevää

Aamusta käytiin vähän katsomassa agiesteitä. Viima teki ok, tehtiin vähän rataa, joka hallissa oli valmiina. Erityisjuttuna katsottiin kahden hypyn takaakiertoja, niissä kun saan olla juuri oikeassa kohdassa että onnistuu. Rieha teki vähän myös suoraa putkea ja siinä tein sitten itse takaaleikkauksia. Siinä ei ollut ongelmaa.

Illalla päästiin pitkästä aikaa Hannan oppiin tokoilemaan. Kyllä se vaan tekee hyvää käydä välillä jonkun osaavamman katsottavana, ihan on taas eri fiilis treenata. Mukaan pääsivät Rieha ja Tuike.

Rieha teki kahdessa satsissa. Kenttä oli uusi, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Ekassa satsissa katsottiin seuraavat jutut:
  • Seuraaminen: Oikein hyvällä mallilla mennään. Imutuksissa pitää omaa kättää siirtää hieman keskemmälle jalkaa, ettei Rieha ala liiaksi poikittamaan. Samoin vaan kättä välillä ylöspäin ja treenaamaan jo palkattomia hetkiä. Mutta intesiivisyys ja paikka erinomainen ja Riehalla kuulemma selkeästi idea siitä mitä halutaan. Mukaan myös sivulle tulo-treenit. Nami lentää ja siitä sitten loivista kulmista sivulle tuloja. Palkka alkuun pelkästä pään oikealla kohdalla olemisesta ja sitten erikseen istumisesta.
  • Ruutu: Vietiin Riehan kanssa lelu yhdessä ruutuun ja lähetys kunnon matkasta. Hirveällä innolla se lähtee, mutta koska unohtaa niin nopeasti, niin joutui vähän miettimään. Nopeasti se kuitenkin muisti että ai niin, se lelu ja juoksi täysiä ruutuun ja vielä lujempaa sieltä takaisin revittämään. Viimeisellä kerralla Hanna vei lelun ja silloin painoi ihan suorilta ruutuun. Hanna suositteli kosketusalustaan siirtymistä, ettei lelusta tule silmää mukaan. Hieman oli kuulemma sen näköistä pomppua, että se saattaisi olla aijaamisen alkuastetta.
Toinen satsi meni tähän malliin:
  • Stopit: Liikkeestä seisomista/luoksetulon stoppeja siis. Tähän otettiin leikki nimeltään pennun säikäyttäminen (kuulostaa pahalta :D). Simppelisti niin, että joko itse peruutellen otetaan pentu mukaan tai sitten pysytään itse paikallaan ja laitetaan pentu liikkeelle nameja heittelemällä. Kun pentu on liikkeessä, tehdään säikäytys eli kunnon käsimerkki yhdistettynä k0säkyyn. Pentu menee vähän ymmälleen ja stoppaa, josta lentää heti palkka hirmuisten kehujen kera. Tarkoituksena saada siis tosi nopea stoppi ja siitä hirmuiset kehut. Tämä pelasikin Riehalle tosi kivasti, ainoa mistä saa olla tarkkana on se, ettei paina stopatessa yhtään vartalolla, silloin R painuu maihin. Hirmuisen hauskaa sillä tuntui olevan ja varmasti tulee vauhdikkaat stopit näillä.
  • Nouto&metallinouto: Vauhtinoudot kummassakin, Ihan tyypillistä Riehaa, ihan täysiä kumpaankin suuntaan. Kokeiltiin myös lähteekö kuolleen kapulan perään yhtä innoissaan ja lähtihän se. Sillä on kuulemma erinomainen nosto ainakin vielä, eli siihen ei lähdetä millään lailla puuttumaan. Jos kuitenkin alkaa tulemaan saalistusta, niin kapula jonkun esteen eteen, jolloin on pakko hidastaa. Nosto- ja pitotreenit erikseen, niin kuin ollaan tehtykin. Erikseen voi tehdä myös malttitreeniä, eli penne sivulla, esine maahan ja palkkaa siitä, että ei lähdekään sen perään. Tunnaria unohtamatta, ennen talvea siihen nenänkäyttö kuntoon.
Pitää kyllä taas kerran kehua Riehaa, se intensitetti ja raivo millä se tekee hommia on aivan mahtavaa. Ja kehuja tuli Hannaltakin, harvoin näkee kuulemma 4-kuista, joka palkkaantuu noin hyvin taistelusta. Rieha tarjosi lelua vuorotellen minulle ja vuorotellen Hannalle ja kivaa oli. Sairaan makea pentu!

Älyttömän hyviä oli neuvot mahdolliseen silmän käyttöön, silloin ainakin ehdottomasti lelun vaihto namipalkkaan. Silmällä pitää pitää noita pomppuja ja mahdollisesti kaarilla takaisin tulemista. Perusjutut kuntoon ja välillä myös jotain malttijuttuja (kaukojumppaan samat ohjeet kuin Tuikelle myöhemmin). Mutta hyvällä mielellä voidaan reenata samaan malliin ja leikkiä välissä, perusasiat on kuulöemma todella hyvin hallussa. Erityisesti tuo leikkiminen, suurin osa työstä jo kuulemma tehty ;).

Tuike teki seuraavia juttuja:
  • Seuraaminen: Näytettiin meidän nokkaisut ensimmäistä kertaa jollekin oikeasti. Hanna katsoi hommaa tiukan tuomarin näkökulmasta, eli meneekö liian tiiviiksi. Mutta kuulemma erinomainen idea ja paikka on hieno pienelle koiralle (ison kanssa saattaisi olla vähän liikaa). Ainoa mihin kiinnittää huomiota on se, että perusasennot saataisiin suoraksi. Nokkaisut tuo mukaan herkästi pientä poikitusta (mutta sellaista, mikä pienelle koiralle sallitaan), joten perusasennoissa se olisi korjattava. Eli nokkaisu-sivu-treeni käyttöön ja tosi mustavalkoisesti suhtautuminen niihin.
  • Ruutu: Tuike oli bongannut ruudun jo pari kertaa ihan omatoimisesti, joten se oli helppo nakki hämärästä huolimatta. Kerroin, että maassapysymisessä on ollut ongelmaa ja puhuttiin mahdollisesta polven vaikutuksesta. Saatiin ohjeet, että tehtäisiin pelkästään seisomisesta. Epäilin että Tuike olisi alkanut liikkumaan lähestyttäessä, mutta se seistä tapitti hienosti. Oikein hyvä, turha sitä on makuuttaa jos se on inhottavaa, ennemminkin opettaa se, että kun minä liikun niin koira pysyy.
  • Kaukot: Tähän saatiin nyt uusi reeni, eli takajalan paikallaan pitäminen. Hanna näytti Kitillä ja vaikutti tosi fiksulta idealta. Alkutreenissä koira on poikittain edessä ja sille opetetaan, että toisesta takajalasta kiinni pitäminen on hyvä juttu (tähän käsky mukaan). Pikkuhiljaa lisätään kaukojumppa, käsi edelleen toista jalkaa kiinni pitäen. Alkuun namilla auttan, sitten pelkät käskyt ja palkka muualta.  Tätä voi tehdä sisällä myös edestä käsimerkkien kanssa lattialla istuen ja paljaalla jalalla koiran tassusta kiinni pitäminen. Pikkuhiljaa häivytetään käsi pois, ensin avustajilla ja sitten vaan sillä, että joku seisoo vieressä (vrt. tuomari/liikkuri kokeessa). Opetetaan siis koiran huomio takajalkoihin ja niiden paikallaan pysymiseen. Jalan liikuttamisesta pöhinät. Toistoja vaatii, mutta ei se mitään. Ja tosiaan Riehalle voisi alkaa tätä jumppaamaan.
Sellaiset treenit ja jäi kyllä erinomaisen hyvä mieli!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Naru kylässä

Treenien suhteen viikonloppu oli hiljaiseloa, mutta muuten kyllä touhua riitti. Tänään hoitoon saapui Viiman Naru-serkku ja neljän koiran kanssa vilskettä riitti. Yllättävän hyvin porukka tuli toimeen, Tuikekaan ei vetänyt herneitä ihan hirveän syvälle nenäänsä. Viimasta Naru on vähän ällö ja välillä se vilauttelee serkkupojalle aikamoisia "hymyjä". Riehasta Narun saapuminen oli hauskinta ever. Se taisi jopa vähän ilopissata kun Naru saapui ja se oli niin ihanaa!
Koko sakin kanssa käytiin hiekkamontuilla ulkoilemassa ja kivaa oli.

Rieha on niin simpsakka 16-viikkoinen




Eye of The Kelpie


Tuike haaveilee

Pieni, söpö valkoinen

Viiman päänkallistus

Narttulauman äijävahvistus Naru äijäilee



Ja Viima vaanii

Hoitosetä

Tältä näytti meno illalla Riehalla ja Narulla. Hempeää.


Ja vähemmän hempeää...
Rieha ja olen ihan pieni pentu vaan-esitys...
Pahoittelut kuvien ylitarjonnasta, huomaako ehkä sen että olen lomalla....

lauantai 16. lokakuuta 2010

Lappalaiskoiria katselemassa

Riehan kanssa käytiin turisteloimassa Lappalaiskoirien rotumestaruustokossa. Viima ei nyt tänä vuonna lähtenyt puolustamaan paikkaansa rotumestarina, mutta ajattelin että pennulle taas hyvä sosiaalistamistilaisuus. Kivaa sillä olikin, ihmiset ja koirat oli kaikki kivoja, kuten aina. Leikki sujui taas ihan vieraassa paikassa ilman mitään ongelmia tai alkulämmittelyjä. Lisäksi Rieha pääsi vielä painimaan vähän vanhemman Kimma-beeceen kanssa. Hienosti pienet yhteen pelasi ja kummallakin tuntui olevan hauskaa! Parit kuvat tästä tapahtumasta, ilmeet on aikamoisia:







Ja pointsit meni kotiin lappalaisihmisille, hyvin harva luuli Riehaa porokoiraksi :D.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Laukaassa tokoa ja pentupainia

Talvi tekee kovasti tuloaan ja onneksi tokotreenitkin siirtyivät nyt maneesille. Lämmintähän siellä ei ole, mutta onpahan ainakin katto pään päällä ja seinät ympärillä.

Rieha oli siis ekaa kertaa maneesissa. Alkuun meinasi pikkaisen jännätä, mutta onneksi se unohtaa sen hyvin nopeasti kun kaivaa lelut esiin. Alkuun ihan vaan siis leikittiin ja meno oli hurjaa. Se on kyllä aina kiva nähdä, että leikki sujuu paikassa kuin paikassa. Pikkuhiljaa alettiin tekemään tokohommia. Alkuun maahanmenoja lelupalkalla, hienosti pelasi. Sitten sekä metallinouto että tavan nouto suoraan leluun. Näissä vauhti on aivan huikea! Metallilla otettiin myös vähän luovutuksia ja nekin sujui ok, vaikka kapula varmasti vähän kylmä olikin.

Seuraaminen oli oikein pro imutellen pikkupätkissä. Pikemminkin ongelma alkaa olemaan siinä, että Rieha on liian kiinni jalassa. Mutta parempi niin! Kontakti on hieno ja se malttaa jo vähän aikaa odottaa palkkaa. Loppuun vielä stoppeja lelulla. Oikein kivat ekat maneesitreenit!

Reenien jälkeen Rieha pääsi tuttuun tapaa pentupainimaan labbis Ruun ja aussie Noomin kanssa. Alkuun porukka vaan nuuskutteli, mutta sitten Rieha ja Noomi saivat aikaiseksi erinomaiset painit.

Tuike aloitti ruudulla, jonka Maarit liikkuroi. Ja voihan, oli kyllä ihan höps-meininki. Bongasi ruudun hienosti ja juoksi sinne hyvin, stoppasi, mutta ei mennyt maahan ja lähti nuuskimaan heppakakkaa. Uudelleen lähetyksellä taas heppakakka veti puoleensa. Taidettiin loppuun saada joku sinne päin suoritus... Ruutua otettiin sitten vielä lisää ihan treenien lopuksi ja silloin meno oli jo huomattavasti parempaa.

Liikkeestä istuminen otettiin myös liikkuroituna. Ja hömpsötys jatkui. Seisomista tuli koko ajan, mutta istuminen oli vaikeaa. Pakko vähän miettiä sitä polven mahdollisuutta... Toisessa satsissa tehtiin vielä seuraamista ja tykkäsin ilmeestä tänään kovasti.

Paikkamakuita tehtiin tänään kolme. Eka oli erinomainen, ei mitään ongelmaa. Toisessa nousi ja jouduin palauttamaan. Sen jälkeen makasi ok. Viimeinen paikkamakuu oli taas ok. Se otettiin vasta tunnin päästä, kun vedin välissä oman ryhmän treenit. Eli jännää on, kun mietin sitäkin että vaikuttaako se, tehdäänkö makuut heti treenien alussa vai lopussa eli että onko jalka lämmennyt.

torstai 14. lokakuuta 2010

Jäljillä ja niiden sivussa

Viima ajoi tänään neljännen verijälkensä. Jälki oli taas avoimen luokan muotoinen, pituutta reipas 200m. Vanhentumaan jälki ei ehtinyt, koska lumisade alkoi olemaan sen verran rankkaa. Keli oli siis jossain määrin haastava ;).

Vimps oli ihan innoissaan menossa jäljelle, eli motivaatio on kohdillaan. Eka makuu nuuskittiin suht nopeasti ja jälki nousi hienosti. Ensimmäinen suora oli varmaa menoa. Kerran sen piti vahtihaukkua kaatunutta puunjuurakkoa, mutta se unohtui nopeasti. Toisella makuulla käytti vähän enemmän aikaa ja nosti siitäkin jäljen varmasti. Sitten alkoi tulla mukaan sekoilua. Viima lähti kaksi kertaa pois jäljeltä, mutta sillä oli ihan selkeästi joku jälki. Maasto oli sen oloista, että siellä saattoi ihan hyvin olla oikeitakin jälkiä, sen verran varmasti Viima jäljesti. Kolmas makuu löytyi ja viimeistä suoraa lähti ajamaan hyvin. Siinäkin se lähti ajamaan ihan jotain muuta (saattoi tulla myös ilmavainu kaadosta tuulen mukana) ja jouduin kutsumaan pois. Kutsun jälkeen ajoi lopun todella hyvin ja kaato löytyi varmasti. Kaatoa Vimps nuolee ja seuraa sitä joka paikkaan.

Harhat ei minusta olleet oikeaa haahuilua, vaan Viima jäljesti ihan tosissaan. Motivaatio sillä on hyvä ja tyytyväinen oli jälkeen, ottaen huomioon vaikeat olosuhteet (tuuli ja lumisade). Ja kyllä se vaan tuosta tykkää!

Riehalle en enää lähtenyt jälkeä tallaamaan, kun maa peittyi valkoiseen. Se teki sisällä kaukojen jumppaa, vauhdista seisomista namipelillä ja sivulle tuloja. Oikein kivaa menoa ja kaukojenkin jumppa onnistuu aika kivasti jalat paikallaan. Seisomisessa on tullut selkeä ahaa-elämys ja vauhdistakin stoppaa jo aika kivasti.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Mökkireissun treenaussuunnitelmat on toimineet. Tosin talven tuleminen meinasi vähän haitata hommia. Eilen oli nimittäin ihan lunta maassa ja huomiselle on kai luvattu vielä enemmän. Eilen lumi oli sen verran sulaa pellolla, että päätin sinne jäljet tehdä äkkitalvesta huolimatta. Tänään lumi oli jo sulanut pois, joten sitä ei tarvinnut miettiä. Huomenna katsotaan tilanne taas uudestaan ;).

Rieha ei tuntunut olevan ensilumesta moksiskaan, ekat rankkasateet oli paljon ällömpiä ;).

---------------------------------------------------------
Tiistain treenaukset meni siis näin:

Riehalle jälki nro.2 pellolle. Tein nyt suoraan n. 15 metrin namijäljen. Hieman tuntui keli olevan haastava, nimittäin tuuli oli todella kova ja se puhalsi jäljen yli poikittain. Se aiheutti sen, että Riepotin ajautui koko ajan poikittain syömään nameja. Eteenpäin meneminen ei ole sille vielä jäljellä itsestään selvää ja kun haju ei tule edestä niin sivusta päin on paljon helpompi namit paikantaa. Mentiin siis nyt näin. Se kyllä eteni koko ajan, eli annoin olla.

Tokohommissa R seuraili, teki maahanmenoja ja istumisia lelupalkalla ja lopuksi taas pölkyn kiertämistä. Seuraaminen on tällä hetkellä hirmuisen innokasta ja tiivistä, hakee paikan ihan kiinni jalkaan. Malttiakin on tullut sen verran että pomppiminen on huomattavasti vähentynyt. Sivulle tulot edestä on olleet hieman haastavia, koska Vimps alkaa herkästi vaanimaan jos koitan namilla vedättää. Olenkin sitten naksutellut satunnaisesta sivulle tulosta. Maahanmenot ja istumiset oli tosi nopeita leluilla, eli oikein hyvä. Kierroissa taas kova into entiseen malliin.

Viima ajoi myös peltojälkeä. Nyt pidempi jälki, jossa kuusi keppiä (ilman mitään palkkaa). Ensimmäinen suora n.50m, sitten käännös vasempaa n.50m, käännös oikeaan, 50m, käännös oikeaan ja vielä 50m loppsuora. Viimalla suht varma jäljestys ja loppua kohden parani koko ajan. Pituus siis auttaa. Kepeistä ilmaisi kolme, alussa kaksi, sitten jätti kolme välistä ja ilmaisi taas viimeisen. Ehkä se hiffasi, että palkkaa ei muuten tule? Näillä eväillä mennään nyt, pakkohan sen on jossain vaiheessa tajuta että pelkkä jäljestys ei tuota muuta kuin jäljestyksen iloa ja kepeiltä saisi sitä palkkaa...

Jäljen jälkeen Viima tokoili avoimen juttuja. Ensin kaukoja. Ensin ylipitkää litaniaa ja sitten palkkaa ekasta siirtymästä. Oikein hyvä. Seuraamista ja siinä käännöksiä, näihinkin olin tyytyväinen. Loppuun sillekin kiertoja huvitukseksi ja palkaksi hommista.

Tuiken kanssa ei tehty muuta kuin vähän tökkäisyjä seuraamisessa ja muutamat kaukojen jumpat.

---------------------------------------------------------
Tänään oli vuorossa lisää:

Tuike ja Viima saivat ajaa kolmannet verijälkensä. Vesku teki ne meille valmiiksi 11 aikaan ja ajettiin ne 17 jälkeen. Eli testissä vähän vanhempi jälki ekaa kertaa. Kummankin jälki oli MEJÄ:n avoimen luokan kaavion mallinen ja sorkka oli lopussa kaatona. Kumpikin jälki oli n.200m ja Viiman jälki vähän vaativammassa maastossa.

Viima handlasi jäljen erinomaisesti. Kaadoilla se saisi olla tarkempi, mutta muuten jäljesti erinomaisesti. Vauhtikin oli tänään paljon hiljaisempi, vanhempi jälki varmasti vaikutti. Kaato löytyi hienosti ja Viima seurasi sitä onnessaan kotiovelle saakka. Eipä tämä tunnu porokoiralle ongelmia tuottavan.

Tuike nuuskutti kaadot hienosti ja jäljestikin välillä hyvin. Sillä näkee kuitenkin sen, ettei se ole niin tottunut jäljestäjä ja se kyselee herkästi apuja jos ei ole ihan varma. Sellainen itsenäinen työskentely ei tule sille luonnostaan. Sen jälkeä vaikeutti myös se, että tuuli kävi suoraan kaadolta päin toisella suoralla ja T meinasi ottaa siitä ilmavainun. Kaato kuitenkin löytyi, vaikka välillä miettimään joutuikin.

Rieha ajoi jäljen nro. 3 pellolla. Pituutta taas se 15m. Nyt eteni suorempaan, mutta muuten virtaa oli hurmuisesti ja kiire meinasi olla. Lopussa sillä oli keppi ja naksuttelin sille kun huomioi sen ja nosti minulle. Pikkuhiljaa siis. Lelupalkka kyllä edelleen voittaa kaikki namit ja siitä se oikea ilo syntyy. Kaipa siellä jäljen päässä voisi välillä lelukin olla.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Maalla

Tämä viikko vietetään mökkeillen Pohjois-Savon maisemissa. Tai siis Vesku ja koirat mökkeilevät täysipäiväisesti, minä joudun käymään koulun penkillä mökiltä käsin. Mutta ajomatka on ihan siedettävä ja mökillä ainakin mieli nollaantuu ja hermo lepää. Suunnitelmissa olisi käyttää loistomaastoja myös koirien treenaukseen. Ympärillä on peltoa, metsää, aukiota, joten sekä maastotreenit että tokohommat onnistuu. Toivotaan ettei talvi vaan yllätä ;).

Tänään aloiteltiin jäljestyshommilla. Viimalle peltojälki, jossa 10 keppiä. Tarkoituksena siis keppien ilmaisu. Pituutta jäljellä oli varmaan joku 200m ja säännöllisesti siis keppejä. Virhearvio taisi olla siinä, että laitoin keppien alle namia. Viima jäljesti varmasti ja nenä maassa, tosin aika lujaa. Namit keppien alla aiheutti sen, että niissä oli Viimasta jo tarpeeksi palkkaa, eikä sitten oikein jaksanut ilmaista. Kaikki kepit hiffattiin, mutta suurimmalla osalla minun piti pysäyttää Viima ilmaisemaan. Ihan liian kiire jatkamaan. Namit pois kepeiltä siis jatkossa. Voisi joku päivä tehdä extrapitkän jäljen, jospa se veisi vähän liikaa varmuutta ja sitä kautta vauhtia pois.

Lisäksi Vimps tokoili. Otin mökkitiellä extrapitkän seuraamisen, reippaat 100m. Välillä juoksupätkää ja muutama pysähdys. Ja Vimps oli super! Ihana kontakti ja paikka. Näitä lisää. Sen lisäksi yksi avoimen luoksetulo täydestä matkasta. Hienosti tuli laukalla kummatkin osuudet ja stoppikin oli ok. Loppuun vielä kiertoja isolla puupölkyllä. Kivaa! Melkein harmittaa etten ilmoittanut Viimaa lappalaiskoirien tokoon ensi viikonlopulle, nyt sillä tuntuu olevan motivaatio tosi hyvällä mallilla.

Rieha pääsi myös jäljelle. Tein sille 1,5x1,5 metrisen namiruudun. Jotenkin olen ajatellut, että sille sopisi paremmin vauhdikkaammat lajit, eikä nenäkäyttö maahan tulisi niin luonnostaan. Ja piut. Mentiin ulos, kytkin pennen jälkiliinaan (joka oli muuten tosi hyvä roikkumisominaisuuksiltaan) ja lähdettiin kävelemään kohti ruutua. Ja mitä tekee pentu. No, ottaa pari askelta ja jäljestää minun tulojälkiäni suoraan namiruutuun. Ihan super! Ja matkaa oli varmaan reippaat 50m. Namiruutu oli ihan iisi homma. Muutaman kerran meni ulos, mutta palasi nopeasti takaisin tallatulle alueelle. Sen verran pätevästi sujui, että taidetaan jättää namiruudut väliin ja jatkaa suoraan namijäljelle. Ja heti alusta kepit mukaan, että niistä tulee se pääasia, eikä jäljestä, niin kuin Vimpsin kanssa kävi.

Sitten Rieha tokotteli. Seuraamista imutellen ja paikkaa vahvistaen. Loppuun sillekin kiertoja puupölkyllä. Hieno vauhti ja intensiteetti. Hassusti sillä alkaa joissain tilanteissa näkyä paimenjuttuja. Se on hirmuisen intensiivinen lähtemään esim. tuota kierrettävää asiaa kohti. Mutta välillä kun koitan saada sitä tulemaan ensin takaisin päin lelulla tai namilla, jotta voisin taas paremmin lähettää, niin se alkaa jumimaan ja ihan selkeästi tulee silmää peliin. Tuon olen nyt korjannut sillä että esim. heitän namin taakse, josta pystyn sen suoraan lähettämään kiertämään. Samoin lelua lähtee saalistamaan, kun saalis alkaa "elämään", mutta pelkkä kädessä oleva lelu saa vaanimisen esiin. Uusia juttuja minulle, onneksi Hanna ehtii meitä ensi viikolla katsomaan ja neuvomaan paimenten kanssa pelaamisessa. Mutta on se vaan kaikin puolin pätevä Riepotin!

Tuike teki vuorollaan kaukoja portailla. Siinä paikka ainakin pysyy! Ja hyviä siirtymiä tulikin. Sen lisäksi se pääsi syömään Riehalta jääneet namit namiruudusta. Vähän pitää sitä seurailla, eilen se vähän pärisi kun jumppasin polvea ja siihen ne paikkamakuuongelmat päälle. Voihan se olla että polvi on vähän rasittunut, varsinkin kun ilmat kylmenee. Leikkauksesta on nyt tällä viikolla 3 kuukautta ja tarkastusaika ortopedille pitäisi varailla. Muutenhan se on onneksi ihan oma höppänä itsensä.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tänään taas vähän agihommia. Rieha teki pentujuttuja ja kivaa sillä kyllä. Nyt tuli kuvattua videolle miltä meno näyttää ja vauhdikastahan se on. Kyllä saa ohjaaja miettiä miten tuollaista pikkutykkiä ohjataan. Ensin otettiin pari kertaa kahta hyppyä (siivekkeet maassa) ja mutkaputkea kummastakin suunnasta: http://youtu.be/uQUi-tlCnGw

Sitten muutamat siivekkeen kierrot: http://youtu.be/xgoUu-bf5f8

 Kivaa sen kanssa on tehdä, se on niin asennetyyppi ja täynnä huumoria! Ja leikkiähän tuo homma on, penne tuntuu jo ihan syttyneen lajiin. Mutta rauhassa hommaa katsellaan ja tehdään ihan vaan pennulle sopivia juttuja. Pääasia tällä hetkellä on se, että Rieha haluaa tehdä minulle hommia, leikkiä ja riehua.
Viima pääsi tekemään pientä radanpätkää, joka näytti tältä:


Ensimmäisellä kerralla pudotti 2-hypyn (tuo pohja on todella upottava ja vaikeuttaa koirankin hommaa huomattavasti. Tokalla kerralla meno oli jo tosi mainiota ja puomille Vimps oikein kiihdytti. Tätä menoa kun aina olisi niin kisailmo lähtisi samantien!


Lisäksi Vimps teki vähän rengasta, joka meni suurimmaksi osaksi ok. Loppuun vielä pari puomi-pujottelu-yhdistelmää ja niissäkin kiva meno, eli ihan oli Viiman päivä tänään!

lauantai 9. lokakuuta 2010

Tänään oli vuorossa metsäpäivä, saatiin seuraksi Raisa ja Naru. Koirat sai hyvää liikuntaa ja aivotyöskentelyä, mutta täytyy sanoa että kyllä se ohjaajallekin käy kunnon kohotuksesta kun tallaa pari jälkeä ja ajaa kolme jälkeä. Sain nimittäin vielä omien lisäksi viedä Narun metsäjäljelle. Mukavaa oli äijän kanssa käydä ja oikein kivasti se teki hommia.

Isot koirat pääsivät tutustumaan toista kertaa MEJÄ:n maailmaan. Tällä kertaa tein kummallekin tälläisen avoimen luoka kaavion: www.noutajat.com/harrastukset/harrastus_mejaavokaavio.htm . Pituutta ei vielä ihan kauheasti ole, mutta varmaan joku parisensataa metriä tuli kummankin matkaksi. Vanhentumaan ne ei myöskään vielä kerinneet kovinkaan paljoa, reippaan tunnin verran vaan. Ensi viikolla ollaan koko viikko mökkeilemässä, joten silloin voisi testata kunnolla vanhentuneita jälkiä. Tällä kertaa oikea kaatokin jäi kotiin, joten veren lisäksi kaadolla ei ollut kuin namipurkki.

Tuike ajoi omansa ensin. Se nuuski heti aloituksen makuuta todella hyvin ja lähti siitä hienosti ilman opastusta etenemään. Tällä kertaa maasto oli ihan tavallista metsää ja sen takia jäljesti hieman korkeammalla nenällä kuin viimeksi avoimessa maastossa. Mutta etenemisvauhti sillä on erinomainen. Yhdessä vaiheessa sitä hieman jännäsi, kun näki edessä olleen merkin heiluvan. Kai se verenhaju tuo koiralle jotenkin alkukantaisen fiiliksen ja pistää hieman varpailleen, koska Viimakin teki omalla jäljellään hieman vastaavaa. Tuike löysi toisen ja kolmannen makuun hienosti ja nuuski niillä hyvin. Toiselta makuulta lähdettäessä hieman autoin sitä yhden korkean kiven ylitse, mutta muuten ajoi tosi hienosti ja varmasti loppuun saakka. Hauska oli nähdä miten vakavasti Tuike homman ottaa, ei ole ollenkaan sellainen hyppypomppu kuin agissa tai tokossa. Ihan tuntuisi olevan pienen mieleen tämä laji!

Viima lähti omalle jäljelleen todella varmasti. Se ei vaan noilla makuilla jaksa niin kauaa miettiä ja vauhti meinasi koko ajan kiihtyä, mikä ei mejässä kai ole toivottavaa. Jäljen vanhennus ja pidennys varmasti auttaa siihen. Hyvin sekin jäljesti, ihan muutaman kerran meni vähän jäljeltä ohi, johtuen varmasti siitä kiireestä, mutta kiersi nopeasti takaisin ja nosti taas jäljen. Sillekin tosiaan tuli lopussa kunnon vartiohaukku, bongatessan edessään jonkun epämääräisen möykyn. Saalisvietit pinnassa vissiin. Viima tiesi koko ajan mitä teki, mikä näkyi sitten siinä että kiire meinasi olla. Makuille voisi laittaa sille namia, että malttaisi niitäkin vähän nuuskutella, eikä ajaa vaan eteenpäin.

Rieha teki vuorollaan sitten esineruutua. Taidettiin ottaa viitisen vientiä, alkuun Raisa jäi esineen viereen, mutta parilla viimeisellä toistolla tuli pois. Hauska oli nähdä miten Riehalla ihan selkeästi idea koko ajan kirkastui. Alkuun se saattoi tulla nopeasti minun luokseni, kun ei heti löytänyt, mutta viimeisellä kerralla ihan selvästi ja oikeasti etsi nenäänsä käyttäen. Ja vaikka esine ei heti löytynyt, niin pennehän ei luovuttanut, vaan siksakkasi hienoa etsintää, kunnes osui esineelle. Pätevä penne! Irtoamisessa sillä ei ole ongelmaa, menee kyllä pitkälle. Esineelläkään ei ole väliä, yhtä hienosti toi pehmeän kuin kovankin esineen. Alkuun palkkasin sitä nameilla, mutta lopussa otin vauhtinoutotyylisesti suoraan narupalloon.
Koko porukka myös hieman tokoili:
  • Tuike: Paikkamakuu Narun kanssa. Taas tuli nouseminen, heti kun menin piiloon :(. Tätä pitää nyt tosissaan pohtia...  Viimeisenä yksi tunnari, joka oli varma ja hieno.
  • Viima: Tunnaria. Pientä häsäystä alkuun ja loppuun ehkä himpan paineistumista. Mutta kannustamalla oma nousi joka kerta. Hauskuutuksen vähän kiertämistä, käytettiin hyväksi paikalla ollutta hylättyä tuolia. Tästä Vimps tykkää ja hienosti kiertää :).
  • Rieha: Penne on tehnyt nyt tunnarikapulan etsimistä lehtien joukosta parilla lenkillä ja samaa jatkettiin nyt. Aivan superhyvä etsintä ja into, kapula nousi varmasti. Siitä on hyvä jatkaa! Riehakin pääsi kiertämään tuolia ja asennepenne tykitti menemään ihan täysiä kummaltakin puolelta.
Semmoista siis tänään. Päälle vielä pikkulenkit, niin reippaat kolme tuntia taas vierähti nopeasti. Kivaahan se on treenata kun on niin pätevät koirat!

Kotikuvia

Tässä pari iltakuvaa, mitkä huvikseni räpsin. Riehalla on aina säännöllisesti Viiman liehittely-operaatio, jota Viima ei suuremmin arvosta. Rieha siis on koko ajan selällään, nuolee Viimaa huulista ja kaikin keinoin koittaa olla pieni ja suloinen.

Rieha: tässä vaan tälleesti makailen.


Kierähtämällä pääsee hivuttautumaan jo aika lähelle.

Mutta aina välillä liehittelyoperaatio toimii ja sen avulla voi myös pölliä toisen lelut:

Viima näyttää jo siltä, että aivan sama, ota lelus


Ja päämäärä saavutettu. Pieni ja viaton pentu vaan.





 

Pakko vielä esitellä Viiman bravuuri. Pitkä Koira.
Pitkä koira ja Siili, joka on palautunut taas oikealle omistajalleen.


Ja vielä Tuike ja haukotus

perjantai 8. lokakuuta 2010

Aksaa, tokoa ja hurjia pentupaineja

Aamupäivästä suunnattiin tekemään agijuttuja. Pentuagiseuraksi saatiin Heidi ja pihakoira Jipi. Rieha tuntee jo hallin ja on sinne mennessä jo ihan leikkimielellä. Halilla olikin hyvä häiriö, kun kattoa korjanneet raksamiehet paukuttelivat naulapyssyllä menemään. Alkuun se oli Riehasta epäilyttävää ja olisi halunnut lähteä hallista. Tein vähän hölmösti kun otin sen syliin, se selkeästi jänskäsi vaan lisää. Heti kun laskin sen maahan ja lähdettiin kulkemaan hallissa niin paukuttelu unohtui saman tien. Se alkoi heti pyytämään leikkiin ja revitteli lelulla ihan onnessaan. Sen jälkeen ei paukuttelu haitannut ja pentuaksahommia tehtiin superiloisella mielellä.

Alkuun muutamat mutkaputket. Erona se, että otettiin ekaa kertaa mustaa putkea. Ei tuottanut mitään ongelmia, Rieha lukitsi putken heti ja teki ihan täysiä. Sitten avustajan kanssa pari penturengasta kummaltakin puolelta ohjaten. Tässäkin tuntui että idea alkoi olla jo aika hyvin selvillä, eikä koittanut kuin kerran mennä ohi. Heidin avustuksella otettiin yksi puomi, ihan hissukseen. Se meinasi vähän penneä jännätä, mutta selvittiin alas ja sen jälkeen oli taas täysillä leikkimässä. Olisipa se itse halunnut kiivetä puomille vielä takaisin, eli traumoja ei jäänyt.

Loppuun Rieha teki ihan lyhyttä harjoitusta mutkaputkella ja kahdella hypyllä (rimat maassa). Oli ihan super! Vauhti on hurja ja putkeen irtosi oikealta puolelta ihan tosi hyvin. Vasemmalta ohjaten putkeen meno oli vähän vaikeampi ja R lukee pienintäkin vartalon kääntöä heti. Mutta on sillä asennetta ja vauhtia! Treenien jälkeen Rieha ja Jipi pääsivät vielä riekkumaan pellolle.

Viiman kanssa tehtiin seuraavanlaisia ratoja:


Sillä oli aika kiva fiilis tänään ja teki mielellään. Vaikein kohta oli numeroradalla pujotteluun meno. Haki aloituksen hyvin, mutta vauhti hidastui aika paljon. Muuten numerorata oli oikein mainio. Kirjainradalla pujottelu oli huomattavasti nopeampi. Valssasin puomin jälkeen hypyn ja pujottelun eteen ja siitä oli helppo mennä pujoon. Oikein mainio rata tämäkin. Otettiin pari kertaa treenimäisesti, sitten pieni tauko ja kirjainrata kisamaisesti. Hyvä rata, eikä virheitä.

Tuike sai tehdä mutkaputkea ja kahta hyppyä rimat alhaalla. Koitin ottaa sitä haltuun ja lähettää väärään putkeen päähän, suoraan edessä olevan sijasta. Ihan ok se toimi, kun palkkasin käteen kiinni tulemisesta. Innoissaan se kyllä oli ja sai tehdä vielä yhden puomin ja yhden keinun. Ei paljoa keinu jänskännyt, kunhan sai vaan tehdä.

------------------------------------------------------------

Rieha kävi päivällä pikaisesti kaupungilla ja mm. sisällä yhdessä kauppakeskuksessa. Iloisena se veti menemään liukkaalla lattialla ja liukuovissa. Illalla oli vielä vuorossa Laukaan kisatoko ja samalla oli järkätty pentupainit. Paikalla oli vuoden vanha Ninja-cockeri, Ruu-labbis, Rieha ja lopuksi saapui vielä pieni Noomi-aussie. Rieha sai ehdottomasti parhaat painit aikaiseksi Noomin kanssa, kai se paimen sitten toisen paimenen tuntee.

Rieha teki pikkaisen myös kontaktijuttuja ja vähän metallikapulaa. Metalli on ihan yhtä kiva kuin mikä tahansa muukin noutoesine ja se haetaan ihan täysiä. Muutamat vauhtinoudot suoraan leluun ja muutamat luovutustreenit, kummassakin aivan loistofiilis. Riehalla oli siis aika toimintapäivä, mutta hyvin se jaksoi ja kivaa sillä tuntui olevan kaikissa touhuissa!

Tuike tokoili kisatokossa seuraavasti:

Paikkamakuu 2min ja 4min: Ei taas meinannut pysyä lähdössä sitten millään. Ekalla kerralla palautin sen vissiin kaksi kertaa ja tokalla kolme kertaa. Se saattoi nousta ihan samantien suorilta jaloilta seisomaan, ihan kuin kaukoja olisi tehnyt. Vähän alkaa epäilyttämään että onko se nyt polvesta kiinni, niin outoa hommaa on...

Ruutu: Paikan hakemista alusta kanssa, ok.

Metallinouto: Ällöhän se on, mutta nousee. Paljon palkkaa vaan.

Kaukot: Ihan muutamat litaniat i-m-s-m. Palkka takaa kun pysyi ja aika hyvin pysyikin.

Maarit kyseli että ollaanko jumpattu Tuikkusen polvea. Ja ollaan, mutta varmasti enemmänkin saisi jumpata. Tänään kun otin sen käsittelyyn niin oli vähän inhaa, olisiko sitten kipeytynyt jostain. Pitää nyt seurailla ja jumppailla urakalla.

torstai 7. lokakuuta 2010

Riehan juttuja

Pari päivää Kuopiossa ja pentu oli kasvanut hurjasti. Ja tuntuu että se olisi kasvattanut vähän karvaakin. Voi tietysti olla että nämä on minun kuvitelmiakin, mutta ihan siltä näytti kun tänään kotiuduin. Muuten lentokelpi oli ihan oma itsensä, vauhtia, penturakkautta ja vaarallisia tilanteita. Isot koirat oli jo lenkkeilleet isän kanssa kunnon lenkit, joten lähdettiin pentulaisen kanssa kahdestaan. Lenkkeily sujuu ihan ok hihnassa, vaikka autoja se tykkäisi edelleen tuijotella. Onneksi luopuminen onnistuu jo vihjesanasta todella hyvin. Välillä se saa ihan itse jo ahaa-elämyksen ja muistaa että hitsi, kantsikin mennä namiautomaatille, eikä kytistää autoja. Eiköhän se siittä.

Käppäillessämme osuttiin läheiselle hiekkakentälle, jossa reenailtiin. Riehalla oli kyllä hurja into ja jos itse olisi saanut päättää niin lelulla olisi palkattu koko ajan. Otettiin kuitenkin vähän tarkkuuttakin namien kanssa, eli sivulletuloja ja seuraamisen imuttelua. Sormet oli kovalla, koska namitkin todellakin kelpaa. Jossain määrin hommaa vaikeutti se, että Rieha oli välillä yhtä hyppypomppua ja jotenkin se aina välillä onnistui poikittamaan eteen, niin että melkein kompastuin siihen. Noo, harjoitellaa, innon puutteesta ei ainakaan voi syyttää.

Istuminen on jo ihan pro, mutta maahanmenot ulkona ei ole siitä kovin kivoja. Sisällä se tarjoaa maahanmenoa esim. heti kun näkee ruokakupin, pihalla joutuu houkuttelemaan. Saatiin niitäkin muutamat tehtyä ja superleikit päälle. Seisomista treenailtiin myös, ehkä taas vähän lisää ideaa.

Loppulenkistä Rieha sai etsiä tunnarikapulaa syksynkeltaisten lehtien joukosta. Ja se nuuski! Ja oma löytyi joka kerta ja se tuli hienosti käteen saakka! Matka oli tosin ehkä metrin :D. Mutta näin siitä tehdään vielä tunnarihirmu.

Kotipihassa oli käynnissä naapurien muutto ja Rieha oli ihan onnessaan ihmisistä. Se saikin käydä moikkailemassa tyyppejä ja voi vallattomuus miten kivaa se taas olikaan. Tilanne menee kutakuinkin näin: Rieha bongaa ihmiset ja hännän heilutus alkaa. Minä toki otan pennun kontaktiin, mutta tuumaan, että onhan se hyvä saada ihmiskontakteja kun kommentointi alkaa "Onpa se söpö" tai vaihtoehtoisesti "Onpa sillä isot korvat" ja ihmiset selkeästi haluaa penneä paijata. Siinä vaiheessa Rieha saa luvan mennä moikkamaan, joka tapahtuu niin, että hihnassa hypitään kahdella jalalla kohti ihmistä. Siinä vaiheessa kommentointi jatkuu: "Onpa se reipas!". Sitten Rieha pääsee kosketusetäisyydelle ja hyvässä lykyssä ihmisuhri on jo kyykyssä, joka huomattavasti helpottaa naaman nuolemisprosessia (ihan oikeasti, pureminen on jo aika vähissä :D). Siitä se ottaa parit hepulit niin pitkälle kuin hihnaa riittää, vetäen voltin sen stopatessa. Yhtä lujaa se sinkoaa taas nuolemaan (tässä vaiheessa jos seisomaan yrittävän) ihmisen kasvoja. Kommentointi loppuukin yleensä: "Onpa se villi"-linjalle....

Ei vaan, ei se nyt ihan aina noin hillitöntä ole :D. Ja kyllä ne ihmiset oikeasti tuntuu tykkäävän, kun toinen on niin innoissaan että se loistaa jo kauas. Ja minkä Rieha sille voi jos se vaan tykkäisi rrrakastaa ja ihmisten naamat olisi ehdottomasti päästävä tarkistamaan. Ja saahan pienet 15-viikkoiset vielä olla kakaroita, iso ja hillitty ehtii olla myöhemminkin ;). Ja onneksi se ottaa tarvittaessa kivasti kontaktia, vaikka niitä ihkuja ihmisiä ympärillä olisikin.

maanantai 4. lokakuuta 2010

JKL 4.10.08, voihan jännitys!

Tänään oli vuorossa toinen avoimen luokan kokeemme. Tuomarina toimi Aino Juhantalo-Kakkola ja koe järjestettiin hotelli Laajavuoren asfaltti-parkkiksella. Ensinnäkin oltiin paikalla suht ajoissa, ei siinä vielä mitään, mutta kun luokka oli myöhässä lähes 2 tuntia niin odottelua tuli aika paljon ja loppujen lopuksi ehkä vähän liikaa. Pidin Tuikea myös liikaa mukana ja se selkeästi oli jo väsynyt kun pääsimme suoritusvuoroon (kuudensina). Lisäksi saman tien kun mentiin kehään niin minuun iski aivan järjetön jännitys ja se näkyi läpi koko kokeen (kun pääsin kehästä niin vuorostaan iski ihan järjetön päänsärky). Koko kokeen ajan töppäilin ja häsäsin, olin aina väärässä paikkaa ja ihan sekaisin... Ja koska koe oli Lappalaiskoirien rotumestaruus ja erkkarin yhteydessä niin häiriötä oli aika paljon, koiria ympäri kehän reunoja. Tuomari sanoi mielipiteensä suoraan, kehui kun oli aihetta eli meidän tapauksessa koira sai hirmuisesti kehuja ja ohjaaja taas vähän päinvastoin.

Juoksutarkastus oli ihana. Mentiin tuomarin luokse ja menin heti kyykkyyn ja otin koiraa kiinni pannasta että tuomari saa rauhassa pyyhkäistä. Tuomari kuitenkin sanoi heti että nouseppas ylös, hän ensin tutustuu koiraan ja katsoo että se on ystävällinen (se on kuulemma tärkeämpää). No T kävi sitten tuomarin moikkaamassa, nuuski lahjetta ja antoin tuomarin silitellä, jonka jälkeen tuli minun luokseni tärpättämään. Sen jälkeen tuomari sanoi että nyt voit mennä kyykkyyn ja sitten tarkastettiin juoksu ja T ei ollut millänsäkkään (yleensä se on siitä aina vähän inhaa). Eli tosi mukava lähestymistapa kyllä.

Pisteet menivät seuraavasti:

Paikalla makaaminen 10 Tuike oli toisen paikkamakuuryhmän ensimmäinen koirakko. Makasi todella kauniisti ja levollisesti.

Irti seuraaminen 6 Tässä sitten alkoi ohjaaja pilata hommia... Tuijotin koiraa ja seuraamassa ollutt Raisa sanoi että ei ole koskaan nähnyt mua niin jäykkänä. En varmaan hengittänyt koko liikkeen aikana ja tuomarikin sanoin että hengitä hyvä ihminen, hän ei halua nähdä ohjaajan pyörtyvän kokeessaan... Tästä johtuen T.n seuraaminen oli aika kaameaa, kontakti tippuili ja paikka seilasi joka suuntaan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6,5 Sarjassamme ohjaajan töppäily jatkuu... T meni maahan ekalla käskyllä, mutta jostain syystä luulin että se seisoo ja käännyin katsomaan ja aloitin toisen käskyn mmm... ja huomasin että koira on jo maassa. Tuomari tietysti tämän kuuli ja näki, olisi pitänyt vaan luottaa koiraan (tänään oli kyllä ohjaajalla kaikki niin kadoksissa). Istumisessa T tarvitsi kaksoiskäskyn.

Luoksetulo 8 T tuli vauhdikkaasti ja pysähtyi hyvin, jopa perusasento oli ok. Tuomarin mielestä mun käsimerkkini oli ihan liian vahva, siitä pistevähennys.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 Huolimatta siitä että ohjaaja koitti taas sabotoida liikkeen, T teki tosi upeasti. Palatessani koiran taakse tuli ihan totaalinen black out että kummalta puolelta olen kiertänyt koiran treeneissä. Sillähän ei siis ole mitään väliä ja olisi vaan pitänyt mennä, sen sijaan tein sellaista siksakkia kun koitin päättää että kummalta puolelta menen, onneksi se ei haitannut koiraa ja se teki hienosti.

Noutaminen 8 Tässä näkyi että T oli väsynyt. Lähti laukalla noutamaan, mutta palautti ravilla. Normaalisti se kuitenkin tekee kumpaankin suuntaan ihan täysiä. Perusasento oli myös väljä. Tuomari kehui erikseen miten ylpeältä T näyttää kapulansa kanssa :D.

Kauko-ohjaus 0 Meidän bravuuri, joka viime kokeessa meni 10 arvoisesti... Ensimmäiseen istumiseen tarvittiin kolme käskyä, maahanmeno meni hyvin, mutta toiseen istumiseen ei enää lähtenyt ollenkaan. T makasi kuitenkin rauhallisena ja katsoi minua koko ajan. En tiedä olinko vaan jotenkin niin outo että ei toiminut, tuomari huomautteli käsimerkeistä että ne oli ihan liian voimakkaat ja että pitäisi rauhoittua (taas...). Ennen kehään menoa (tosin varmaan pari tuntia ennen), eka istuminen sujui upeasti.

Estehyppy 10 Ei mitään huomautettavaa, iloinen ja kaunis.

Kokonaisvaikutus 8,5 Tuomari kehui koiraa ihan älyttömästi ja tuntui kovasti tykkäävän Tuikesta. Paras oli kun sanoi että sillä on hyvä hermorakenne kun kestää noin paniikissa olevaa ohjaajaa ja vaikka ei saa ohjaajalta juurikaan apua niin tekee hommat niin hyvin kuin pystyy.

Näistä siis 143,5 pistettä, II-tulos. Tällä tuloksella sijoituimme luokassamme kolmasiksi yhdeksästä koirakosta, ja saatiin hieno pokaalikin. Palkintojen jaossa tuomari sanoi että kiva nähdä minun hengittävän edes nyt ja kun kerroin että päätä särkee ihan hulluna niin sanoi että todellakaan ihmettele... Avoimessa tuli yksi 1-tulos, VOI ja EVL-luokissa ei yhtään (alokas oli eri tuomarilla), eli ei tainnut oikein olla hyvä päivä kellään.

Olipa siis kokemus... Hyvä mieli jäi kuitenkin, jos kaukkarit olisi sujuneet niin kuin normaalisti niin olisi ollut reipas 1-tulos. Pakko lähteä tälle tuomarille vielä näyttämään että kyllä se ohjaajakin osaa joskus tehdä, koiran tiedän kyllä olevan hyvä.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Uusia aluevaltauksia

Nimittäin tänään päästiin Raisan ystävällisellä opastuksella tutustumaan MEJÄ:n maailmaan. Tunnustettava tosin on, että Viima on kerran sitä tehnyt n. vuoden vanhana. Eli kokeiltu on, mutta mitään ei osata. Raisan avustus tuli siis tarpeeseen.

Tein sekä Tuikkuselle että Viimalle jäljen, muodoltaan ne oli kolmioita ja makuut oli joka kulmassa ja lopussa tietysti myös kaato. Viiman jälki oli vähän pidempi kuin Tuiken, pituutta sillä oli varmaan jotain ~150m. Oli muuten sotukuista puuhaa tuo homma, kaikkeen sitä ihminen alkaakin :D. Pohjana oli hakkuuaukio, hieman rinteessä. Jäljet vanheni reippaan tunnin verran.

Viima pääsi ekana jäljelle. Ensimmäistä makuuta nuuski jonkin verran ja nosti siitä jäljen varmasti. Hienosti jäljesti toiselle makuulle, jossa nuuski ja pyöri jo enemmän kuin ekalla. Siinä joutui kuitenkin vähän miettimään mihin lähteä, mutta nosti sitten hienosti loppujäljen. Lähellä kaatoa sen nenä nousi vähän ylemmäs, eli sai varmasti vähän ilmavainua sorkasta. Hienosti saapui kaadolle ja tutki sorkkaa kiinnostuneena. Vimpsiltä siis oikein varma jäljestys, mutta mitenkään erityisen kiinnostunut se ei verestä ollut. Välillä epäilin että jäljestikö osaksi minun jälkiäni. Mutta sorkka sitä kiinnosti kyllä kovasti, eikä olisi halunnut sitä jättää. Varmasti Vimpsillekin mukavaa vaihtelua ihmisjäljen sijaan.

Tuike nuuski ekaa makuuta suht tarkkaan, mutta lähti aika nopeasti etenemään. Tuikellahan ei juuri ole minkäänlaista jäljestystaustaa, toisin kuin Viimalla, joten se meni ihan puhtaasti vaiston varassa. Jossain vaiheessa se oli hieman pihalla touhusta, eikä tiennyt mitä tehdä, joten söi muutamat puolukat ihmetellessä. Ohjasin sitä vähän jäljelle ja johan alkoi homman idea taas selvitä. Toisella kaadolla nuuski jo tosi tarkkaan ja lähti varmasti loppusuoralle. Isompia verikohtia pysähtyi nuuskimaan oikein huolella ja eteni koko ajan ihan nenä maassa. Kaato löytyi varmasti ja se alkoi heti nuolemaan sorkkaa. Samoin nuoli maassa ollutta verta, mikä MEJÄ:ssä vissiin onkin toivottavaa. Viimaan verrattuna Tuike oli ihan selkeästi enemmän kiinnostunut verestä ja Raisan mukaan sen etenemistahti oli juuri sellainen kuin MEJÄ:ssä on ihanne. Tästä voisi sii hyvinkin tulla Tuikkusen laji, intoa tuntui kovasti olevan!

------------------------------------------------------------------------------

Sillä aikaa kun isojen jäljet vanheni, pääsi Rieha tekemään esineruutua. Tallattiin pitkä suikale ja Raisa vei esineet Rieha nähdessä. Ensin kokeiltiin niin, että Raisa tuli takaisin ja sitten vasta lähetys, mutta penne kerkesi jo siinä ajassa unohtaa homman. Sinkosi kyllä ihan innoisaan metsään, mutta tuli yhtä vauhdikkaasti takaisin ilman esinettä. Juokseminen kun vaan on hauskaa ;). Seuraavilla kerroilla tehtiin niin, että Raisa jäi metsään seisomaan lähelle esinettä, jolloin pystyin heti lähettämään Riehan. Vauhdilla se meni ja heti kun bongasi esineen, niin se tuli vauhdikkaasti käteen saakka. Motivaatiota ja intoa sillä kyllä riittää, idea etsimisestä on toki vielä ihan hukassa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Illalla Rieha kävi vielä juoksemassa Naava-snautserin kanssa. Hurjat leikit parilla oli, eikä pieni kokoero haitannut ollenkaan. Riehakin juoksee jo niin lujaa että Naava isompana sai pistää tosissaan tassua toisen eteen. Ja snautserin parta oli Riehasta todella hyvä roikkumiskohde!