Kevät ja niin paljon tekemistä

Huh, onpas aikaa vierähtänyt viime postauksesta. Kaikenmoista on puuhailtu niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kertaillaan nyt kuitenkin ainakin kaikki kisakuulumiset. Mutta ensin, ihailkaa kansikuvatyttö Riehaa uuden Palveluskoirat-lehden harrastusliitteen kannessa. Aika hieno kuva ja hieno ilme pienellä tehotytöllä!

Blogihiljaisuuden aikana ollaan ehditty Riehan kanssa käydä kahdessa tokokokeessa. Ensimmäinen oli Haukkuvaarassa lämpimässä hallissa, tuomarina Marjo Halmiala. Tässä kokeessa meni valmistelut aika lailla pieleen, ei vaan pystynyt purkamaan koiraa tarpeeksi kun koe alkoi heti aamusta ja mukana oli pieni ihminen. Ja hallissa sisällä ei ollut tilaa lämpätä. Saatiin näillä valmisteluilla 2-tulos, 246,5p. Eli ei nyt ihan penkin alle, mutta oli siellä paljon petrattavaa. Isoiten minua häiritsi seuruu, joka oli todella huono ja ääntä tuli loppua kohden enemmän. Samoin kaukoissa tuli parikin tuplakäskyä. Muita pisteitä en nyt enää muista ja lappukin on jossain hukassa. Mutta vähän semmoista veitsenterällä taiteilua oli koko koe.

Toinen koe käytiin viikko sitten Jattilassa, tuomarina Salme Mujunen. Nyt oli tilaa ja aikaa lämpätä ja kyllähän se näkyi myös suorituksissa ihan eri lailla. Tuloksena tästä kokeesta 1-tulos, 272,5p., sijoituksella 1/2.

Seuraaminen oli niin paljon parempi kuin viime kokeessa ja samaa mieltä oli treenikaveritkin. Ruudussa mokasin itse eteenlähetyksen. Riehan jalka oli ympyrän rajalla ja mietin kovasti mitä teen. Päätin sitten korjata, mihin vaadittiin kaksi käskyä (koska käytin taas väärää korjauskäskyä...). Jälkikäteen tuomari sanoi, että todennäköisesti olisi hyväksynyt ekan paikan. Onhan siitä ollut puhetta, että rajatapaukset tulkittaisiin koirakon hyväksi, mutta en vaan sitten siinä tilanteessa tajunnut. Mutta hyvin Rieha eteni ja oli ohjattavissa, eli siihen sai olla tyytyväinen. Mutta pari pistettä meni siihen.

Kiertonoudossa saatiin vahingossa pienemmät kapulat kuin olin sanonut, enkä tätäkään älynnyt korjata. Riehalla oli selkeästi vaikeuksia nähdä kapuloita ja nappasi kapulasta tosi huonolla otteella kiinni, jolloin se tipahti ja joutui korjaamaan, Säikähdin jo, että kiertää hypyn, mutta meni kuitenkin hypylle. Tässäkin liikkeessä hyvä asenne, kapuloiden koko nyt vaan hieman hämäsi. Tästä syystä valitsen aina isot kapulat, jos voi koiran menoa helpottaa, niin helpotetaan.

Kaukoissa tuli yksi tupakäsky, pieni eteneminen S-I-vaihdossa ja peruasennon ennakointi. Muuten liikkeet meni aika lailla niin kuin voisi viime aikojen treenimäärillä olettaakin, Ja tunnari oli upea, Rieha ei edes nuuskinut vääriä, kun osui heti omalle ja palautti sen välittömästi.

Mukava koe ja samalla taidontarkistus. Samalla tuli treenattua nopeaa kehäsuunnitelmaa, kun yksilöliikkeet oli jaettu viiteen osaan. Odotteluissa sai olla tarkkana, kun meitä oli vaan kaksi koirakkoa eli kehän vierestä ei juuri poistuttu.

Tokokokeiden lisäksi ollaan ehditty käydä myös yhdessä rallytokokisassa. Saatiin sieltä toinen hyväksytty tulos mestariluokasta, pistein 77. Isoin moka radalla oli hypyssä tippunut rima, josta lähti -10p. Eli ei sinänsä niin huono suoritus teknisesti, vaikka Rieha loppua kohden kuumuikin. Saatiin ekaa kertaa myös haukkumisesta -4p., kun Rieha alkoi komentamaan. Mutta tulos kuitenkin ja teknisesti meni yllättävänkin hyvin.

Rieha pääsi myös muutama viikko sitten kisaamaan agilitya Jarin kanssa. Ja kisapäivän kruunasi toinen AGI-SERT!! Yhtä uupuu ja sitten Rieha olisi myös agivalio, kuinka hienoa :). Kiitos vielä Jarille Riehan upeasta kartturoinnista!

Kisattu siis ollaan jonkin verran. Tästä huolimatta minua on vaivannut hienoinen treeniväsymys ja on tuntunut siltä, ettei mikään oikein suju tai onnistu. Liikaa kiirettä, liian vähän aikaa. Samalla paineet treenien ja kisojen onnistumiseen on liian isot. Tiedättekö, kun pääsee harvoin tekemään jotain, niin sitten odotukset on ihan taivaissa. Koska pitäis saada kaikki irti niistä hetkistä. Se on taas sitä liian suorituskeskeistä ajattelua mihin tiedän lipsuvani. Pitäisi nauttia siitä, että ylipäänsä pääsee joskus tekemään.

Nyt kiire on hieman helpottanut ja täytyy sanoa, että aurinkoiset kevätpäivät ja lumien sulaminen (viimein) ovat nostaneet treenifiilistä ihan eri lailla. On vaan niin ihanaa, kun saa treenata ulkona, on tilaa ja treenin voi tehdä vaikka lenkin ohessa. Lisäksi odotellaan vesien lämpiämistä, että vepetreenit voisivat taas alkaa. Jälkikausi ollaankin jo startattu ja voi vitsi, miten se onkin taas kivaa!! Olen niin fiiliksissä siitä. Ja treenit ovat vielä sujuneet tosi kivasti, joten senkin puolesta on mahtavaa. Tästä se lähtee, nimittäin kesätreenikausi!!

Mummojen synttäriviikko

Tällä viikolla on juhlittu tuplasynttäreitä. Ensiksi Viima täytti 11 vuotta ja sitten Tuike 13 vuotta. Ihanat mummelit, joissa edelleen riittää virtaa ja iloa. Kumpikin on opettanut niin paljon koirista ja antanut monta ihanaa hetkeä. Rakkaat murut.

Vuoden 2016 tapahtumat ja saavutukset

En nähtävästi ollut kirjoittanut tälle vuodelle mitään tavoitteita, kun en sellaista postausta löytänyt. Ehkä ihanhyvä, sen verran mullistava tämä vuosi on kaikin puoli ollut. Ollaan kuitenkin saatu jotain tehtyä ja olen vuoteen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen.

Rieha on edelleen mahtava kisakaveri. Edelleen jaksaa hämmästyttää miten helppoa sen kanssa on harrastaa. Se oppii uskomattoman nopeasti ja sen asenne on aivan mahtava. Se alkaa ollaa selkeästi parhaassa iässä. Uskon ja toivon, että meillä on vielä monta mahtavaa juttua edessä.

Rieha kisasi tänä vuonna tokossa neljä hyvää ykköstulosta. Piirinmestaruuksia ei järjestetty, eikä rotumestaruuksiin päästy. SM-kisoissa tehtiin paras suoritus ikinä ja finaalipaikka oli niin lähellä kuin se vaan voi. Tasapisteillä oltiin toisen koirakon kanssa ja yksittäisten liikkeiden vertailussa jäätiin toiseksi. Loppuvuodesta yritin saada vielä kisapaikka, mutta ei mahduttu kokeisiin.

Vesipelastus aloitettiin vuosien tauon jälkeen ja pienen muistuttelun myötä kisasimme läpi soveltuvuuskokeen sekä kaksi alokasluokan kisaa. Huikean nopeasti Rieha tämänkin lajin handlasi, eikä ylempien luokkien liikkeissäkään ole ollut treeneissä ongelmia, Rallyssa saatiin kisattua RTK3, oltiin mukana PM3-joukkueessa sekä startattiin mestariluokassa.

Agilityssa Riehaa kartturoi upeasti Jari ja parivaljakko sai yhden nollavoiton myötä myös SERT-A:n. Pk-lajit jäivät tänä vuonna paitsioon, yhtä jälkikoepaikkaa yritin saada, mutta ei mahduttu mukaan.

Mummosarjallakin oli hyvä vuosi. Tuike kisasi 12-vuotiaana itselleen RTK3-tittelin (ja voitti Riehan :D). Se on ikäisekseen todella hyväkuntoinen ja jaksaa edelleen riehua ja lenkkeillä. Edelleen sitä luullaan pennuksi säännöllisin väliajoin. Jäykkyyttä näkyy kyllä menossa ja sitä kautta ärtymistä elämään. Mutta pääasiassa se on yhtä innokas kuin nuorenakin.

Viima 10v. ei tänä vuonna kisannut tai edes käynyt näyttelyissä, mutta luulen, että se ei sitä kauheasti haittaakaan. Kuulon heikentymisen myötä mukaan on tullut tasapainohäiriöitä, mutta ne eivät Viimaa onneksi hidasta. Se on oma ihana erikoinen itsensä. Aarne-japsista on tullut Viiman bestis ja ne leikkivät keskenään kovasti.

Happy holidays

Viime viikolla käytiin hallilla pariin otteeseen ja saatiin tehtyä oikein hyvää settiä. Liikkurointia, häiriöitä ja ennen kaikkea tarkkuutta. Olen nyt ottanut esim. ohjatussa tiukan linjan siihen, että kapulaa ei pyöritellä tuotaessa ja aina kun pyörittelyä tapahtui, niin keskeytettiin liike. Nopeasti Rieha alkoi tajuamaan homman idean ja kapula palautui ilman pyörittelyitä. Tässä taas näkee miksi minusta ei varmaan koskaan ole sinne tokon huipulle. Olen antanut tuollaisten juttujen vaan mennä läpi, jos koira tekee muuten hyvin. Katsotaan kauanko jaksan kiinnittää tuohon taas huomiota vai lipsunko vaan ihailemaan reipasta ja iloista noutoa :D.

Paljon on ollut treeneissä hyviä ajatuksia. Ehkä se osaltaan auttaa kun treenikerrat on nykyisin vähentyneet niin paljon. Rieha on silloin toki vielä enemmän liekeissä, mutta yllättävästi myös kuuntelee todella kivasti. Mitään isoja mokia siltä ei oikein treeneissä meinaa saada edes esiin. Jatkamme siis samaan malliin.

Joulu sujahti nopeasti. Sain lahjaksi uuden kameran, joten saatte valitettavasti toivottavasti nauttia jatkossa enemmän kuvista. Ainakin ajatuksen tasolla tämä olisi hieno toteuttaa. Kuvat siis joulun ajan saldoa.

Viima on nykyisin niin arvokkaasti harmantunut mummeli

Tuike melkein 13v., Rieha 6v., Viima melkein 11v. ja Aarne 11kk

Kisarintamalla olen katsellut Riehalle pari rallykisaa. Tokokokeet houkuttaisi myös, erityisesti karsinnat mietityttää. Toisaalta mietin, että näillä treenimäärillä ei todellakaan tavoitella maajoukkuepaikkoja eli onko mitään järkeä. Mutta toisaalta, olisi se hyvää kisajännitystreeniä verrattuna oman tai lähiseurojen kokeisiin. Ja toisaalta, jos kaikki onnistuu, niin Rieha pystyy kyllä hyvään suoritukseen. Mutta toisaalta, olisi kiva keskittyä enemmän rallyyn ja tavoitella sieltä esim. valioitumista. Ja ennen kaikkea isoin pohdinta, mihin kaikkeen meillä riittää aika ja miten saan järjestettyä kaikki kisat muun elämän ohella. Siinäpä onkin pohdittavaa.

Pois päivityspimennosta

Blogihistorian pitkin hiljaisuus. Pitää yrittää ryhdistäytyä, vaikka kun asioita laittaa tärkeysjärjestykseen niin toki blogi ei siellä etupäässä ole. Mutta jospa nyt jotain saisi kuitenkin rustailtua edes silloin tällöin.

Mitäs siis koirien elämään. Rieha on treenaillut, ei ihan kauheasti, mutta jotain kuitenkin. Muutama jälki ollaan ajettu ja tokoa treenattu. Viime viikkoina ollaan käyty Laukaan porukan kanssa treenaamassa muutamaan otteeseen ja olen myös hyödyntänyt lähikenttiä. Treenaaminen on kyllä pääasiassa ollut oman sekä koiran mielenvirkistystä, eli ei todellakaan olla hiottu mitään. Se ehkä myös näkyy... Huomenna mennään testaamaan osaamista oman seuran kokeeseen, mutta mitään tulostavoitteita ei todellakaan ole tällä treenimäärällä. Tärkeintä on vaan päästä tekemään hommia Riehan kanssa kahdestaan.

Rieha on myös aksannut Jarin kanssa silloin tällöin. Parivaljakko starttasi kotikisoissa kahden radan verran äitienpäivänä. Kummaltakin radalta tuli tulos. Hyppäriltä 5 kiellosta, kun Rieha ehti kiertaa yhden hypyn ja agiradalta 10, kun keppien aloitus ei meinannut löytyä. Yhteistyö alkaa siis sujua aika kivasti. Mukava oli vertailla Riehan aikaa muihin kolmosluokkalaisiin. Ilman kieltoja Rieha olisi varmasti ollut kärkikahinoissa ja serteissä kiinni. Parin menoa on tosi hienoa katsoa ja Rieha niin nauttii kun pääsee tekemään :)

Päät sängyllä

Viima on hengaillut omaan malliinsa. Tärinäkohtaukset ei ole lisääntyneet ja se on ihan perustyytyväinen itsensä. Jollain tasolla vanhuuden höperöityminen alkaa siinä näkyä, mutta edelleen se porskuttaa omaan malliinsa lunkisti ottaen.

Tuike sai tällä viikolla kesätukan. Olo keveni heti huomattavasti ja vaikka kelit nyt aika viileitä onkin olleet, niin Tuike on riehunut silmin nähden enemmän lenkeillä. Ulkonäöllisesti se ei nyt ole se kaikista kaunein, kun possunpinkki iho paista a turkin alta, mutta pääasia että olo on hyvä. Ja pikkuhiljaa karvan kasvaessa se saa sen supersöpön pentulookin, mikä aiheuttaa aina ihastusta.

Palkitsemisia ja palauttelevat

Rieha palkittiin maanantaina Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen Vuoden 2015 tokokoirana ja samalla saatiin muistaminen KVA-arvosta. Vuoden palveluskoira-kisassakin päästiin kolmannelle sijalle. Eihän näillä oikeasti ole väliä, mutta onhan se mukavaa, kun työstä saa kannustusta. KSPKY:llä on todella kovatasoisia koiria niin tokossa kuin pk-lajeissa, on kunnia olla joukossa. Ja palkinnot oli superhienoja: kaksi pyyhesettiä, kilo possunkorvia, kauppakassi ja lahjakortti fysioterapiaan koiralle. Rieha kiittää :)!

Treenirintamalla vedettiin maanantaina heti palautteleva treeni kokeen jälkeen. Seuraamisessa oli teemana vire ja paikka. Tehtiin pitkiä pätkiä pelkällä sosiaalisella palkalla. Kävelytin sitä myös paljon kohti yleisöä jne. eikä kontaktin kanssa ollut ongelma. Pikkuhiljaa vire alkoi olla ihan kohtuullinen, vaikka seuraaminen Riehasta niin supersiistiä onkin. Eihän siinä, nyt on teemana tylsisyttää liikettä hieman :D.

Ruudussa saatiin heti ekalla toistolla näkyviin kokeen virhe, eli meni suoraan maahan. Siihen pääsin nyt siis hyvin puuttumaan ja lopuissa lähetyksissa Rieha saikin vaan seistä ruudussa. Muuten eteenmeno ja ruutuun lähetys sujuivat hyvin.

Myös jääviä tehtiin, eikä niissä ollut ongelmia erottelussa, vaikka kuinka yritin sotkea. Zetan moka kokeessa oli varmaan enemmänkin vireongelma, kuin ongelma itse liikkeessä.

Tunnari saatiin tehtyä Sadun liikkuroidessa. Palkkasin Riehaa paljon sivulle, että olisi skarpimpi. Oma nousi hyvin.

Paikallaolot tehtiin porukalla. Rieha teki luoksetulon tässäkin ekana ja jumitti taas kovasti. Vasta toisella käskyllä tuli sivulle. Eli tämä vaatii kyllä kovasti vahvistusta. Otin sitä sitten vielä erikseen suoraan leluun ja ilmeeseen tulikin jo muutosta. Kaippa se vaan on kokeneelle koiralle iso juttu lähteä paikkamakuusta, ainakin jos kukaan muu ei ole näyttänyt mallia.

Lisää synttärisankareita

Tuikekin täytti jo 12 vuotta. Se on edelleen pentumaisen innokas ja reipas. Aina valmiina lähtemään mukaan tai tekemään jotain. Leikkimään ja riehumaan. Ärisemään muille koirille. Vahtimaan ja hoivaamaan minun tavaroitani. Varastamaan hanskat ja riepottelemaan niitä hurjana. Pienenkin rapinan kuullessaan valmiina odottamassa ruokaa. Oven takana ensimmäisenä odottamassa. Loputtoman lojaali pieni rakas ystävä.

Lahjapehmolelu oli pop

Shit happens

Lauantaina meillä oli kisatokoryhmän kimppatreenit. Isomalla kentällä pääsi tekemään isompia liikkeitä ja päälle vielä paikkikset ryhmässä. Riehan kanssa tehtiinkin sitten liikkuroituna hässäkkää, ruutua ja tunnaria.

Hässäkässä saatiin tosi hyviä toistoja. Nyt oli taas paljon häiriötä matkalla ja ruutu ihan muutaman metrin päässä kiertomerkistä, mutta Rieha selvitti sen tosi hyvin. Annoin bongata merkin kisamaisesti, eikä siinä ollut ongelmaa. Hyvin huomaa kyllä sen, että eka kierto on Riehalla aina paras. Jos pääsee tekemään noutoa, niin seuraavalla kierroksella on ihan pakko vähän katsella kapuloita, vaikka suoraan meneekin. Koska onhan kapulat niin siistejä.

Ruudussa keskityttiin taas siihen nuuskimattomuuteen ja kerran se ehtikin vähän nuuskaista, josta liikkuri huomautti. Sen jälkeen oli tosi skarppina. Eteenmenot onnistui hyvin, eikä ruutu vetänyt puoleensa toistojenkaan jälkeen.

Tunnari sitten. Tehtiin viime kokeen toisinto eli kapulat jonossa poikittain kohtisuoraan meitä päin. Ja se oli taas Riehalle vaikea. Tiputti oman kerran ja varmisteli muut. Eli ehkä se vaan liittyi tuohon muodostelmaan. Uusinnassa ei enää epäröinyt oman kanssa, vaikka muodostelma oli sama. Pitää vaan lisätä variaatiota noihin enemmän.

Paikkiset sujui muuten hyvin, mutta oltiin eka luoksekutsuttava ja siihen tarvitsi kaksoiskäskyn. Oli jotenkin jumissa, kun tapahtui niin nopeasti. Vahvistelin tuota vielä itsekseen, samoin nopeampaa maahanmenoa, kun rivissä meinaa välillä hieman jumittaa sen kanssa.

Sunnuntaina nähtiin Tiinan kanssa JATtilassa. Käytiin pikaisella lämppälenkillä, tai niin luulin. Mulla oli koirat irti ja ihmettelin, että mihin Viima jäi. Aloin katsomaan taaksepäin, niin siellähän se kieri parkkipaikan reunalla autuaana. Arvasin heti, että nyt ei hyvä heilu. Kohta sieltä tuleekin onnesta soikeana olevana porokoira, jonka kaula ja kylki ovat ihan siinä itsessään, eli ihmispaskassa. Shittiä oikein lensi kökkäreinä, kun toinen laukkasi luokse. Hyi yökötys. Siinäpä sitten pohdittiin, mitä tehdään. Autoon ei paskaista koiraa voinut laittaa. No, lumipesulle kera Tiinan autosta löytyneiden puutarhahanskojen. Onneksi sillä saatiin isoimmat kököt irtoamaan ja treenien ajaksi Viima sai tulla halliin istumaan ja seuraamaan treenejä.

Kotimatkaa varten viriteltiin sitten tälläinen patentti, muovipussit toimii ihan kiitettävästi:

Kotona sitten odottikin pesu mahdollisimman voimakkaan hajuisella shampoolla. Kiitos Viima tästä kokemuksesta :D!

Alun paskaisesta reissusta huolimatta päätin kuitenkin treenata. Ja hyvä, että treenattiin, koska saatiin hyvin työstettyä ongelmakohtia. Alkuun tehtiin ohjattu, joka oli tosi hyvä. Kiertohässäkässä saatiin esiin avohypyn kierto, joten treenattiin nostoja ja hyppyjä erikseen. Kierrot ja stopit oli ihan priimaa.

Ruudussa saatiin myös haistelua, josta Tiina kielsi. Sen jälkeen oli hyvin. Tässä treenissä tuli myös ruudun vetovoima, eli eteenmeno alkoi suuntautumaan kohti ruutua. Mietittiin, että saattoi johtua liikkurin valmistelusta, jossa oikein painotti Ruutu-sanaa. Tämä oli hyvä treeni ja sain korjattua eteenmenon suunnan taas ihan priimaksi pallojousen avulla.

Tunnarissakin saatiin esiin ihan uusia juttuja. Eka kerta onnistui hyvin. Pyysin Tiinaa seisomaan aika lähellä lähetyslinjaa ja yskimään tmv., koska mietin edelleen viime kokeen sekoilua. Ja kyllä, sehän sekoitti Riehaa kovasti. Se alkoi katsomaan vaan Tiinaa, oli ihan jousilla ja yritti singota kapuloille Tiinan käskystä. Ja vielä monta kertaa. Pikkuhiljaa se alkoi taas keskittymään minuun ja omakin löytyi edelleen. Hyvä, että saatiin tuokin esiin, tunnari on nyt selkeästi vähän herkillä :D.

Täyden kympin Viima

Viima täytti eilen 10 vuotta. Tuntuu, että se on päivä päivältä villimpi ja omalaatuisempi. Viiman kanssa touhutessa ei voi olla vakavalla naamalla, se on ihana, erikoinen ja huumorintajuinen neitokainen. Viima rakastaa, kun ihmiset nauraa, se saa sen hyvälle tuulelle. Silloin kannattaa pistää kaikki peliin ja vaikka vähän soveltaa Hyvällä tuulella häntä heiluttaa koiraa ja kuuluu hyväntuulista örinää. Onnea vielä kerran täyden kympin tytölle!

Harjoittelu on taas vähän häiriännyt treenaamista, mutta tiistaina päästiin tekemään palautteleva treeni viime kokeesta. Henna avusti, kun tehtiin niitä viime kokeen vaikeita juttuja.

Hässäkkään laitoin häiriötä oikein kunnolla. Ruutu oli ihan vieressä, samoin häiriömerkkejä. Rieha ei välittnyt niistä mitään, kiersi vaan hienosti. Laitoin vielä kapulatkin melkein juoksulinjalle, mutta edelleenkin Rieha teki vaan hienon kierron, ilman minkäänmoisia kaarteita. Hmph, olisi voinut tehdä kokeessakin :D. Loppuun tehtiin isona häiriönä niin, että Henna heitti lelun Riehan eteen juuri ennen kiertoa. Tämä sentään sai pienen reaktion aikaiseksi ja muistuttelin, että silti pitää kiertää suoraan.

Ruutu sitten. Tehtiin koemaisena, tosin matka ruutuun oli lyhyt. Koemaisella tekemisellä yritin saada ruudussa haistelun esiin. Mutta ei, Rieha ei vaan nuuskinut. Se oli ihan skarppina ja tuijotti minua koko ajan. Tehtiin myös niin, että Riehan nähden heitettiin ruutuun nakkeja, jotka sitten kerättiin pois sen näkemättä. Siltikään ei nuuskinut. Eikä nuuskinut vaikka ruudun toisessa kulmassa oli nakkikasa. Koetilanne siis eroaa jotenkin nyt niin selkeästi treenistä, että Rieha ei vaan mene lankaan. Hankalaa, kun ei pääse puuttumaan, vaikka toki nyt sitten pääsin palkkaamaan isosti kun oli ruudussa niin hyvin.

Siinäpä ne isoimmat. Muuten tehtiin kaukoja ja seuraamista. Tunnari unohtui, mutta pitää nyt viikonlopun treeneissä katsoa sitäkin. En vaan usko, että saan treeneissä siihenkään mitään ongelmaa esiin. Mutta toistot tuo aina varmuutta, eli siinä mielessä pitää ottaa sekin nyt treenin alle.

Joulun ajan kuulumiset ja treenaukset

Joulu vierähti ohi mukavasti. Käytiin sekä aattona että joulupäivänä mökillä viettämässä sukujoulua. Koirista mukaan pääsivät kelpiet, kun pystykorvat jäivät talon vahdeiksi. Tämä oli ihan hyvä ratkaisu, hulinaa riitti kun paikalla oli vielä kaksi ihanaa ja vilkasta alle kouluikäistä. Tuike ja Viima olivat varmasti myös ihan tyytyväisiä siihen että riiviö-Neo oli poissa.

Riehan kanssa on aina helppo mennä minne vaan, se on niin lunki. Nytkin se oli kiltisti lasten silitettävänä, makoili vieressä maassa ja tietysti tarjosi leluja kaikille halukkaille. Poikansa otti myös hyvin rennosti. Se riehui lasten kanssa ja yritti aina tilaisuuden tullen kaataa kuusta. Sitten se vetikin autuaana unta jonkun sylissä. Joulupukkikin kävi, eikä kumpikaan kelpie noteerannut sitä mitenkään.

Neon kanssa ollaan muutenkin liikuttu paljon. Se on kyllä hyvin fiksun ja järkevän oloinen pentu. Uusissa paikoissa ei jännitä yhtään ja ihmiset on kaikki tosi ihania. Se ei ole niin tulinen kuin mihin olen narttupentujen kanssa tottunut, pikemminkin sellainen mietiskelijä. Mutta kyllä siitäkin aikamoinen riiviö kuoriutuu ja se puree kyllä tosi lujaa. Samoin huutaa. Varmasti osaksi ollaan päästy helpolla sen takia, koska Rieha leikittää pentua niin paljon. Painien väliajat hereillä ollessaan Neo yrittääkin sitten jatkuvasti tuhota jotain... yksi läppärin johto menetettiinkin jo. Mutta semmoista se on pentujen kanssa.

Hallillakin Neppari on päässyt käymään kaksi kertaa ja hirmu reippaasti se sielläkin on ollut. Haukkuvat koirat ei jännää ja häkkiinkin se rauhoittuu hyvin nukkumaan vilskeestä huolimatta.

Rieha on jatkanut evl:n uusien liikkeiden hiontaa. Paitsi sitä hiton peruuttamista en ole oikein vieläkään jaksanut alkaa hiomaan. No, yritän saada meille paikan kokeeseen tammikuulle, onhan tässä vielä aikaa...

Häkissä odottelu sujui hallilla hienosti mamman kanssa

Lauantaina ja eilen treffattiin Annan kanssa. Eteenmenoa eli merkitöntä merkkiä ollaan hiottu joka kerta. Ihan ok se edistyy, häiriöt pitää vaan ottaa taas mukaan, kun nyt on saanut tehdä helppoja menoja lätkälle.

Kiertohässäkkää ollaan pilkottu osiin ja osina se alkaa pelittämään aika kivasti. Tosin eka kiertämään lähetys hyppyjen kanssa meinaa olla haastava eli Rieha hakee herkästi umpihyppyä. Mutta siitä kun kerran huomuttaa, niin kierto onnistuu tosi hyvin. Varmuuden puutetta vaan. Kapuloidrn nostot ja takaa luovutus alkaa nekin olla ihan ok kuosissa.

Eilen muistuttelin Riehalle myös ihan tavallista merkkiä. Koska kai ne vanhatkin liikkeet pitäisi edelleen osata. Kyllä se merkin muisti, mutta selkeästi paikka oli huonompi kun ehkä haki vähän kiertoa. Muistuteltiin sitten paikkaa.

Paikallaoloja ollaan tehty useaan otteeseen. Niissä ei ole ollut isompia ongelmia. Pikkaisen nykii makuussa, mutta sekin on vähentynyt, kun en ole ottanut luoksetuloja. Esittipä Rieha yhden upean häiriöpaikkamakuunkin, jossa kaikki muut rivin koirat säikähtivät viereisellä radalla putkeen juossutta ja aitaan törmännyttä koiraa. Rieha oli lähimpänä aitaa, eikä ollut moksiskaan, vaikka muu rivi nousi pöhisten ylös. Ihan hyvä treeni tuokin.

Zetaa. luoksetuloa ja kaukoja ollaan muistuteltu myös. Vielä kun muistaisi itse ottaa joskus tunnarikapulat mukaan hallille, niin pääsisi sitäkin treenaamaan. Vaikka pääpaino onkin nyt uusissa liikkeissä, niin pitää joku taso yrittää ylläpitää vanhoissakin.

Episodi X: Riehan paluu

Perjantaina hain Riehan kotiin. Samalla sain pallutella 7-viikkoisia pentuja. Ne olivat edelleen aivan älyttömän suloisia, rohkeita ja reippaita koiranalkuja. Tällä viikolla pennut lähtevät uusiin koteihinsa ja yksi jää kasvamaan Mäntysaloille. Paljon onnea matkaan kaikille :)!

Tässä vielä kuva siitä, kuinka lauma pentuja paimentaa äitiään. Olivat aika tosissaan tuon homman kanssa!

Riehan mukaan lähteminen oli tietysti kaikista parasta ikinä. Se vaikutti hyvin lähtövalmiilta, vaikka edelleen antoi pentujen välillä imeä ja muutenkin leikitti niitä mielellään. Mutta varmaan parin kuukauden mammaloma alkoi jo riittämään. Se ei ollut yhtään väsyneen oloinen, pikemminkin sen oloinen, että voisi jo tehdä vaikka mitä.

Kotona Rieha on ollut oma iloinen itsensä. Se on valloittanut sängyn ja leikki maistuisi joka välissä. Tuike ja Viimakin vaikuttivat jopa iloisilta Riehan paluusta, vaikka epäilin, että jotain kyräilyä voisi varsinkin Viiman suunnalta tulla. Mutta niin vaan lauma palasi vanhaan vahvuuteen täysin ongelmitta. Sakki on lenkilläkin juossut ja leikkinyt keskenään normaalia enemmän.

Riehan kanssa aloitellaan nyt reippaampi kunnon kohotus ja eritysesti projekti Tissit pienemmiksi. Riehan nisät on nimittäin aika valtavat. Nehän jäi isoiksi jo ekasta pentueesta ja nyt ne ovat todella isot. Toivottavasti ne siitä kutistuvat ajan kanssa. Menoa ne eivät onneksi haittaa, mutta takkia olen pitänyt ulkoillessa päällä paleltumisvaaran takia.

Treenirintamalla on paljon suunnitelmia ja kisakalenteri on kaivettu esiin. Ajattelin, että ei meillä ole mikään hätää kisailla, mutta tänään tuli Kennelliitolta SM-kisojen osallistumiskriteerit ja siellä onkin, että EVL:n tulosten on oltava tehty uusilla säännöillä. Meillä olisi vanhoilla säännöillä kaksi ykköstä viime SM-kisojen jälkeen, mutta ne eivät nyt siis kelpaa. Kova kiirus tulee, koska meillä on yli kahden kuukauden tauko treeneistä ja keväällä on luvassa lisää taukoa. Saa nähdä kuinka käy, kieltämättä ohuesti harmittaa, jos ei ehditä kisaamaan tuloksia. Jos osallistumiskriteerit olisivat olleet tiedossa jo viime SM-kisojen jälkeen, olisin varmasti kisannut Riehalla vielä kesällä/syksyllä ennen pentujen tuloa. No, ei mahda mitään.

Tänään kuitenkin suunnattiin hallille ensimmäisiin "kunnon" treeneihin. Työn alle tietysti kaikki uudet evl:n liikkeet. Eikä ne nyt ihan pahalla mallilla olleet, toki vaativat vielä hurjasti työtä ja koemaista tekemistä alle, ennen kuin voi ykkösiä odottaa. Mutta ihan nollasta ei tarvitse lähteä.

Aloitettiin kiertohässäkällä. Alkuun pelkkiä kapulan nostoja ja hyppyjen kautta luovutukseen tulemisia. Rieha oli aika hyvä, kapulat nousi kummaltakin puolelta ja muisti uuden luovutuspaikan sivulle aika hyvin. Vauhtia riitti ja muutenkin asenne oli makea. Sitten lisäsin hässäkään kierron, jota tehtiin ensin erikseen ilman ongelmia. Kierron jälkeen kapulat nousi hienosti, mutta hyppy oli haastava. Ilmeisesti kierto nostaa sen verran virettä, ettei ihan malta loppuun saakka Tuo siis työn alle.

Merkitöntä merkkiä treenattiin pariinkin eri suuntaan. Häiriönä oli alkuun tokohyppy ja sitten agilityesteitä. Tehtiin lähetyksiä myös ihan kohti seinää, se kun on aika todennäköinen skenaario monessa kokeessa. Meno oli aika hyvää, käytin välillä targettia ja välillä ilman. Hyvin Rieha etenei eikä häiriöt haitanneet. Hieman sillä meinaa lopussa tulla pomppuja, jos targettia ei ole, eli ennakoi stoppia. Mutta sekin varmasti vähenee kun saa toistoja alle.

Treenattiin myös EVL:n makuuta Viiman toimiessa häiriökoirana. Tässä Rieha oli tosi hyvä, ei reagoinut Viiman käskyihin tai luoksetuloon.

Kaukoja, zetaa ja seuruuta muistuteltiin loppuun. Intoa oli, vähän liikaakin seuraamiseen, mutta kaukoissa skarppasi tosi hyvin. Olipa kiva taas treenata tuon pienen innokkaan kelpin kanssa!

Mummoikäiset pystykorvat kuvissa

Nyt vietetään kesälomaa. Ansaittua sellaista. Riehalla on ollut touko- kesäkuun ajan aivan hurja koetahti, mikä tarkoittaa tietysti myös paljon treenejä. Kahden kuukauden kisa- ja tulostilasto näyttää nimittäin tältä:

4 agilitystarttia: LUVA ja 3xHYL
4 tokokoetta: 3xEVL1, EVL0, kelpieiden rotumestaruus
Viestikoe: VK3, FI KVA, kelpieiden rotumestaruus
Jälkikoe: JK1

Hurja tahti, onneksi heinäkuu on aikalailla kisavapaa. Tekee ohjaajallekin ihan hyvää. Meinasi nimittäin välillä jo hermoja kiristää kaikki jännittäminen.

Tiinan kuvauksissa toissa viikolla kuvattiin myös Tuikea ja Viimaa. Ja ne on niin itsensä näköisiä näissä kuvissa. Meidän mummopersoonat! Kiitos Tiina!

Tässä vaiheessa tuli ötökkä kiusaamaan viatonta porokoiraa

Maailman suloisin valeopentu 11v.

Nyt nautitaan kesästä, kun kelitkin alkaa vihdoin olemaan edes jollain tasolla kesään sopivia!

Valepentu on täällä taas!

Mummokoira on saanut taas perinteisen kesälookkinsa. Samalla mummo nuortuu ihan pentuikäiseksi. Ja nyt meillä on kaksi jättikorvaa.

Turkin leikkaus tuntuu välillä herättävän voimakkaita tunteita. Mutta kun itse näkee miten paljon helpompaa veteraani-ikäisen koiran on lenkkeillä lyhyessä turkissa, niin siinä ei muiden voimakkaat tunteet paljon paina. Tuiken kähinä, läähätys ja jatkuva lätäköistä juominen vähentyi nytkin heti huomattavasti. Eikä vielä edes olla hellekaudessa. Isona plussana on myös punkkien helpompi paikantaminen, niitä kun saa täällä päin nyppiä valkoisesta koirasta jatkuvasti, lääkkeistä huolimatta.

Ainoa pieni miinus on nyt ollut Tuiken kutina. Ilmeisesti lyhyeksi leikatut häntäkarvat kutittavat jonkin verran ja se on aiheuttanut Tuikessa ärsytystä. Pihalla se paahataa normaalisti, mutta sisällä se on nyt pitänyt takkia, että kutittava häntä ei painaisi selkää. Onneksi lyhyeen karvaan tottuu nopeasti ja muut edut on niin isot, että kyllä mummo kesäturkkinsa on ansainnut.

Riehan kanssa ollaan otettu kohtuullisen rennosti. Tiistaina käytiin heittämässä reissu Forssaan ja samalla treenattiin upeilla nurmikentillä. Kerrattiin luoksetulon stoppeja, seuraamista, kaukoja ja sitä kauheaa zetaa. Joka ei ollut ollenkaan kauhea, pikemminkin tosi pätevä. En saanut Riehaa lankaan sitten millään, en vaikka tehtiin kahteen eri otteeseen. Sormet ristissä, että istuminen onnistuu myös tosi paikan tullen.

Ajettiin nurmikolla myös jälkeä. Vanheni tunnin ja neljä keppiä muutaman kulman kera. Jäljen nosto oli tosi hyvä. Pääasiassa ajoi hienosti, mutta yhdestä kepistä meni yli, kun tuuli työnsi jälkeä sivuun. Mutta kokonaisuutena hyvää työtä ja muut kepit nousi hienosti.

Tänään ajettiin myös jälkeä. Tällä kertaa metsässä. Viisi keppiä ja vanheni taas sen tunnin. Ja siellähän sattui ja tapahtui. Jana oli hieno, ei ongelmia. Ekan kepin nosti hyvin, samoin tokan. Kokoajan se jäljesti intensiivisesti ja keppejä nousi. Kunnes kuulin jäljentekijältä, että ollaankin takajäljellä. Rieha oli siis painanut kulmasta yli viimeiselle suoralle, ilmeisesti ilmavainulla kepin perässä. Sieltä se otti takajäljen ja jäljesti jääneet kepit. Tehtiin siis käytännössä ympyrä jäljellä. Siitä se nosti taas oikean jäljen ja jäljesti hienosti viimeiselle kepille. Kaikenmoista, mutta sama kai se on miten ne kepit nousee. Tai niin ainakin yritän vakuuttaa itselleni...

Nyt otetaan vaan rennosti ja odotellaan lauantaita. Tai niin rennosti, kuin tälläinen kisajännittäjä voi ottaa. Mutta kiva päästä näkemään hienoja koiria ja suorituksia. Täytyy vaan luottaa siihen, että mekin päästäisiin näyttämään parasta osaamista.

Synttärisankari, Oilin oppeja, rallytokokoulareita ja terveysuutisia

Unohdin mainita täällä, että Viima täytti viime viikolla 9 vuotta. Joka vuosi se muuttuu yhä itsetietoisemmaksi ja sympaattisemmaksi porokoirarouvaksi :). Toivomme sille edelleen reippaita vuosia, pitkiä lenkkejä, rakkaita leluja, Pitkiä Koiria, vimmattua hännän heilutusta, villihaukkuja ja hyvää ruokaa!

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lauantaina päästiin Riehan kanssa Huotarin Oilin huippuoppiin. Hallilla vierähti 8h, kun muiden suorituksia oli niin kiva seurata. Itsellä oli vähän hankalaa miettiä, mitä tehtäisiin, mutta sitten kun toinen koirakko teki koemaisen suorituksen, niin päätin tehdä saman. Oli kyllä antoisa päätös! Oili tuomaroi jokaisen liikkeen ja saatiin kirjallinen sekä suullinen palaute joka kohdasta.

Tälläistä palautetta saatiin:

Metallinouto:
- koira tuli kivasti sivulle liikkeen aloitukseen
- heitettäessä liikautti pienesti tassua
- kiva vauhti
- kanto oli vaikea, mutta selvisi siitä hyvin, ei kilisyttänyt matkalla
- eteentulo vajaa, luovutus siisti
- sivulle tulon käskyllä tiivisti eteentuloa, toisella vasta sivulle

Vahvista palasia, eritysesti eteentuloa ja ennakoimattomuutta. Älä tee isoa numeroa. metalli pitää vaan aina tehdä.

Luoksetulo:
- jätössä saattoi jäädä toinen kyynärä ylös, siinä tarkkana
- tosi hyvät jäävät, stopissa olisi voinut työskennellä vähän voimakkaammin, maahan hyvä
- hyvä vauhti
- eteentulossa tuli vähän jalkojen päälle
- ennakoi sivulletulon
- liikkeen alku hyvä

Kaukokäskyt:
- kaksoiskäsky sivulla maahanmenoon
- tripla ekaan istumiseen
- fokus hajosi, katseli alussa
- tekniikka hyvä, paitsi S-I
- loppuperusasento upea

Riko kaavaa. Palkkaa fokusesta, kun kävelet pois tai kutsut luokse. Häiriötä enemmän.

Ohjattu:
- karkasi merkille ennen liikkeen alkua
- olisi voinut olla määrätietoisempi sekä merkillä, että noudossa, vauhti hyvä kuitenkin
- hyvä luovutus

Zeta:
- hyvä alku
- hyvä istuminen, seisomisessa vähän kääntyi, maahan hyvä, mutta haisteli nopeasti
- seuruu voisi olla siistimpi
- kiva kokonaisuus

Muista omat linjat kävellessä, ei saa ajatua merkkien tasolle.

Ruutu:
- merkki tosi hyvä
- fokus ei ollut ruudussa, ei katsonut ruutua ollenkaan
- kävi häiriömerkillä, mutta korjasi ruudun
- jäi etureunaan, mutta oli siististi
- ohjaaja käveli väärän linjan
- loppu loistava, ihan suora seuruu ja hyvä vauhti

Muista aina bongauttaa ruutu aloituksessa, koiran pitää itse osata se hakea (Riehahan tämän siis osaa, mutta jostain syystä en tehnyt valmistelevia nyt ollenkaan).

Tunnari:
- jäi sivulla korpppikotka-asentoon
- nosti oman ja tiputti, vasta nuuskittuaan muita toi
- puri ja luovutti väljästi
- mennessä parempi vauhti kuin tullessa

Pureminen saatava pois. Koemaisia tunnareita muiden liikkeiden jälkeen. Alkuun helppoja parilla kapulalla, sitten paljon kapuloita.

Seuruu:
- poikitti juoksussa
- hitaassa meinasi istua
- askeleissa töni
- ääntä paikallaan käännöksissä
- perusasennot todella hyvät
- kontakti parempi alussa

Tarkkana kokeenomaisissa, eli ei saa sallia huonoa menoa sielläkään.

Yleistä:
- koira vastasi tosi kivasti kehuihin
- liikkeiden alut todella hyviä, ohjaaja heti valmiina aloituksessa, tuomarit tykkäävät
- koira osaa tosi paljon, mutta voisi olla keskittyneempi
- kaikenkaikkiaan kuitenkin tosi kiva kokonaisuus

Sanoin, että Rieha tuntui vähän laimealta, johon Oili totesi, että se kuule voi olla vähän laimea, jos se on tuollaista :D.

Sanoin myös, että ei ole pitkään aikaan jännittänyt noin paljoa, ei edes kokeessa. Välit oli tosi pitkiä, kun Oili kommentoi kirjurille ja niissä tuli vähän sellainen apua-olo. Oili kehoitti harjoittelemaan pitkiä välejä, koira maahan ja itse vaan seisomaan sivulle. Hyvillä mielin voi kuulemma mennä kokeisiin :).

Tästä voi katsoa (pitkät) videot suorituksista:
http://youtu.be/u7327kaNgv4
http://youtu.be/Cb_FiKklL0w

Tämän treeni lisäksi tehtiin yksi paikkamakuu, jossa Rieha oli tosi pätevä. Kaiken päälle tehtiin vielä häiriötreeniä. Mm. kaukoja ympyrässä toisten koirien takana. Rieha on kyllä näissä ihan yllättävän hyvä. Lopuksi vielä uusi evl:n paikkamakuu. Rieha oli tosi makeasti kuulolla, ei reagoinut muiden käskyihin ja tuli hyvin luokse. Harmittavasti se sai vaan ekalla kierroksella toisen koiran takapuoleensa, kun lähti tulemaan. Pitihän sille tietysti ärähtää, mikä on minusta ihan sallittua. Onneksi sille ei jää tuollaiset mieleen ja uusinnan se teki ihan yhtä hyvin kuin ekankin. Kovemman koiran iloja :).

Pari muuta ajatusta, mitkä jäi mieleen koulutuksesta:

- Mieti aina miten esittelet liikkeen pennulle, koirat palaavat siihen tunnetilaan, minkä ekana oppivat
- Tunnarissa mukaan vaikeutusta, mutta ei painetta. Pitkiä kapularivejä, jolloin koira tajuaa, että on helpompi nostaa ja tuoda oma heti, kuin käydä läpi kaikki uudestaan. Jos menee hätäilyksi, niin ei kieltoa vaan kutsu pois. Samoin koiran voi pysäyttää ennen kapuloita rauhoittamiseksi.
- Ne selkeät säännöt edelleen, joista ei lipsuta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen suunnattiin Tuiken ja Riehan kanssa rallytokokisoihin. Avoimen luoka rata näytti tältä:

Tuike oli vuorossa heti toisena. Se oli oikeastaan sille erinomainen paikka, koska pääsi nopeasti tekemään, ei joutunut odottelemaan autossa liian kauan. Kävin sen kanssa pyörähtämässä hallissa ennen rataantutustumista ja ennen radalle menoa vaan temppuiltiin ja syötiin herkkuja. Fiilis oli oikein kiva ja Tuike oli innoissaan.

Eniten radalla jännitti houkutus, jossa oli juuri sellainen pehmonalle, joita Tuike rakastaa. Lisäksi siellä oli lihapullia rasiassa. Lähdettiin radalle ripeästi ja kauhealla lirkutellulla Tuike selvitti houkutuksen ilman ongelmia, jee!  Muutenkin rata meni tosi hienosti. Saatiin kuusi yhden pisteen virhettä, kaksi vinosta asennosta lisäksi pari kontrollipistettä ja yksi ohjaajavirhe. Mutta suurimmaksi osaksi meno oli hienoa ja 6-kyltin kohdalle oli erikseen kirjattu että hieno. 

Tuikelle siis pisteitä 94/100 ja koulutustunnus RTK2!! Olen niin ylpeä mummosta, se täyttää huomenna 11-vuotta ja teki noin pätevästi. Ajattelin jo jättää sen eläkkeelle rallytokosta, mutta ehkä harkitsen vielä uudestaan.

Rieha oli vuorossa loppupäässä. Sen kanssa vaikein kohta oli juoksusta hitaaseen kävelyyn siirtyminen, koska sen takapuoli käy siinä niin herkästi maassa. Sen kohdan radalla uusinkin, mutta ilmeisesti turhaan, eli kuvittelin vaan takapuolen käyneen maassa. Siitä -3p. Suurin moka sattui kuitenkin houkutuksessa ja tein sen ihan itse. Rieha ei houkutuksista välitä, mutta menin itse sekaisin ja kiersin vahingossa yhden ylimääräisen kiepin. Sehän tarkoittaa väärin suoritettua liikettä, -10p. Kieltämättä vähän harmitti, Rieha teki tosi hyvin.

Riehalle pisteitä 86/100 ja myös koulutustunnus RTK2. Sen kanssa ainakin jatketaan voittajaluokkaan, mutta saa nähdä missä aikataulussa. Sen kanssa rallyily on hauskaa, mutta haastavaa, koska se vaan on niin nopea.

Loppuun vielä yksi loistava uutinen. Riehan pentu Nasta on nyt virallisesti terveystutkittu luuston osalta ja tulokset olivat loistavat. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0 eli puhdas välimuotoisen lanneristinikaman osalta. Toivotaan, että lopuillakin pennuilla on yhtä hyvät tulokset!

Jouluyönä vain tontut ovat hereillä

Varsinkin isokorvaisimmilla tontuilla on kiirusta

Tärkeää on olla myös oma lahjanarunjatke

Siispä koko meidän tonttulauma toivottaa rauhallista ja ihanaa Joulua teille kaikille!

Houkutusten highway

Eilen toteutettiin kavereiden kanssa Koiramestarit-ohjelmasta tuttu Houkutusten Highway- rata jyväskyläläisittäin. Tuloksen voitte nähdä alla. Ihailkaa siis koirieni koulutustasoa, erityisesti Viiman suoritus on täydellinen. Mikä nopeus, keskittyminen ja häiriötekijöiden täydellinen huomioimattomuus! On se vaan niin Viima. Myös Tuike yrittää parhaansa ja Rieha ei vaan voi sille mitään, että lelut hyppii suuhun.

Mutta oli meillä hauskaa, suosittelen lämpimästi :D.

Treenejä on takana useampi. Perjantaina oltiin hallilla kisatokovuorolla. Alkuun paikkikset, joissa oikein hieno keskittyminen. Tosin söi ilman lupaa maassa olleet haistelunamit vapautuksen jälkeen. Mutta parempi niin, kuin kesken paikkiksen.

Muissa seteissä tehtiin seuruuta, joka oli kyllä ihan rikki. Lelupalkka ei toimi kainalossa sitten yhtään, Rieha edistää vaan kahta kauheammin ja joudun huomauttamaan joka välissä. Namipalkalla kulki paljon paremmin ja sain oikeasti palkattuakin sitä, eikä homma ollut pelkkää ärinää. Jääviä tehtiin myös, samoin merkkiä ja ruutua. Loppuun vielä luoksetulon vahvistusta.

Eilen treenattiin houkutusten highwayn jälkeen vielä vähän tokoa. Edelleen seuraamista, joka oli jo paljon parempaa. Peruuttelin paljon ja volttasin vasemmalle, paikka alkoi taas löytymään. Kun vaan muistaisi pitää kriteerin tarkkana. Lähdöissä olen sentään pysynyt aika tiukkana ja nykiminen on vähentynyt huomattavasti. Jääviä jumpattiin myös ja niissä erityisesti istumisen tassujen liikkumattomuutta.

Merkillä huomasin, että kriteeri on siinäkin vähän lipsunut. Erityisesti, kun tietää pääsevänsä ruutuun, niin hakee merkille ruudun suuntaan. Korjattiin siis paikkaa suoremmaksi ja kierrettiin merkkiä lähetellen eri paikoista. Nopeasti muistui taas mieleen. Ruudussakin se sai käydä, siinä hyvä meno. Loppuun vielä kaukoja, joissa häiriö vei huomion yhdestä siirtymästä. Eli häiriötreeniä! Lisäksi taas tekniikkajumppaa, ei siitä vaan pääse mihinkään.

Tänään vielä pikavisiitti hallilla. Treenattiin tekniikkaa parilla hypyllä ja kahdella mutkaputkella. Teemana aika paljoltin sama kuin viime ratatreenin ongelmakohta, eli piirroksesta kohta 10-15.

Jos viimeksi oli ongelmia, niin nyt Rieha teki tosi upeasti. Taisi mennä kerran väärään putken päähän ja muutenkin kääntyi Riehaksi tosi hyvin. En tiedä oliko sillä vaikutusta, että oli ihan poikki ja en jaksanut kannustaa, joten ohjaus oli aika vähä-äänistä... Ehkä hiljainen ohjaus on se meidän juttu.

Joulukuu :O

Huh, meneepä aika taas nopeaan. Kohta on vuosi pulkassa. Siitä oma postaus myöhemmin. Marraskuun loppu meni meillä aika lailla rauhallisesti. Itse olin flunssainen ja sen takia treenit jäi vähälle. Koirat oli myös paljon hoidossa, koska viimeiset työvuorot verottivat aikaa tehokkaasti. Mutta työt on nyt melkein taputeltu loppuun vähäksi aikaa. Tästä tytöstä tulee siis täysipäiväinen opiskelija (ja koirien treenaaja ;) ).

Tuike kävi viime maanantaina Eerikalla hierottavana ja mummo oli jo paljon parempi. Seuraavaa hierontakertaa ei edes tarvinnut sopia, koska vetreytyminen oli jo niin hyvää. Mutta säännöllisesti se pitää huollettavana käyttää, koska erityisesti selän spondyloosi vetää lihaksia jumiin. Mutta sitten hoidetaan ja jumpataan, se on mummokoirat ansainneet,

Näin vauhdikas tokomummeli se oli pari vuotta sitten ja sitä se on edelleen

Kuka päivittäisi blogia...

Kylläpä tämä päivittäminen on nyt hankalaa. Mennään siis pikakelauksella parin viime viikon kuulumiset.

Treenattu ollaan tokoa ja agia, Viime viikolla tokoiltiin Sadun ja Naavan kanssa JATtilassa pariinkin otteeseen. Toisella kerralla tein Riehalle kuunteluradan, mikä oli pitkästä aikaa taas oikein hyvää vaihtelua. Hieman siellä tuli komentamista, mutta pikkuhiljaa ajatustakin. Pitäisi ehdottomasti tehdä noita enemmän. Rieha kävi Naava kanssa juoksemassa pitkästä aikaa ja voi miten kelpin naama loisti, kun joku leikki sen kanssa. Pitäisi enemmän nähdä siis myös koirakavereita.

Itsenäisiä tokotreenejä tehtiin myös, paljon mm. tunnaria ja kaukojen häiriötä ym. Mutta ei treenattu mitenkään hiki hatussa.

Lauantaina olikin vuorossa KV-toko JATtilassa, tuomarina Salme Mujunen. Odotukset oli ihan ok tasolla, kun treeni on sujunut ja viime kokeessa kaikki liikkeet sujui todella hyvin. Mutta niin se vaan taas yllätti ja tuli esiin ihan uusia virheitä. Päivä oli pitkä, olin itse ensin sihteerinä 7.30-12.30 ja EVL alkoi klo 13 ja päättyi hieman ennen seitsemää... Ehkä sitä siis saa olla itselleenkin armollinen, kun hytisi koko päivän kylmässä hallissa.

EVL:ssä oli hurjasti koiria, 19 kappaletta. Liikkeet oli jaettu viiteen osaan, eli aikamoista haipakkaa oli koko päivän.

Tässä pisteet ja selostukset, tuomarina toimi Salme Mujunen:

Paikkaistuminen 10: Jee!
Paikkamakuu 10

Seuraaminen 9: Levotonta ja hieman yliyrittämisen makua, eli semmoista pursuilevaa Riehan seuraamista. Intoa ainakin siis ihan riittämiin.
Zeta 6.5: Järjestys M-I-S ja Rieha teki M-I-I. Ei ole ikuisuuksiin tehnyt väärää liikettä zetassa, voi huoh. Ja varsinkin vielä seisomisen mokasi, tosi outoa. Väärästä liikkeestä siis -3 ja puolikas ekan suoran edistämisestä.
Luoksetulo 5.5: Vielä enemmän voi huoh. Rieha teki kaksi maahanmenoa ja oli ihan pätevä omasta mielestään. Lisäksi eka venyi, joten siitäkin vielä vähennystä. Yliyrittämisen makua tässäkin...

Ruutu 9.5: Seuraaminen olisi tuomarin mukaan saanut olla 10cm taaempana, muuten hieno ja vauhdikas ruutu.

Ohjattu nouto 9.5: Saatiin vasen ja haki hyvin. Irrotuksessa hieman nytkähti.

Metallinouto 9.5: Ihan ok,
Tunnari 7.5: Tämä oli ehkä koko meidän koeuran oudoin suoritus. Rieha jäi heti sivulla ollessaan ihan kiinni tuomariin. Huomasin sen, mutta en älynnyt korjata, kun ajattelin, että ei se oikeasti sinne lähde kun tajuaa, että tehdään tunnaria. Mutta niinhän se kävi sitten tuomarin luona pällistelemässä. Ihmettelyhetken jälkeen meni kapuloille, josta oma nousi välittömästi. Mutta oli ilmeisesti vielä niin sekaisin, että palautti suoraan sivulle ja vielä hieman vinoon. Normaalisti tulee siis eteen. En voinut uskoa silmiäni. Siis mun koira, joka ei ikinä ota tuollaisesta häiriötä, otti tuollaisesta häiriötä... Kaikkea sitä eteen tuleekin.
Kaukot 6: Ennakoi yhden vaihdon ja  eteni hieman. Ei vaan keskittynyt kunnolla enää.

yht. 260p. 1-tulos, sij. 9/19

Olipas se aikamoinen rupeama. No, ykkönen kuitenkin, vaikka osa liikkeistä tuntui tosi huonolta. Osa oli ihan normaalia Riehaa toki ja ansaitusti niistä pisteitä tulikin. Mutta vähän oli semmoinen mitä ihmettä- fiilis läpi kokeen. Mutta semmoista se on välillä tämäkin, taas oppi sen, ettei pidä olettaa. Toki saa olla tyytyväinen, että ykkösputki on nyt jatkunut kolmen kokeen verran, eli hieman huonommallakin suorituksella riittää pisteet ykköseen.

Sitten aksailut. Omiin viikkotreeneihin päästiin pitkästä aikaa aikaa viime tiistaina. Hanna olikin suunnitellut mukavan radan, jossa hiottiin taas meidän käännöksiä.

Sunnuntaina käytiin vielä Ojansivun Katjan koulutuksessa. Paikalla oli kelpie jos toinenkin, mm. Riehan sisko Leila ja puolisisko Moska ja Riehanlapsi Nasta. Kiva rupeama, vaikka edellisen päivän tokokoe painoikin ohjaajan jaloissa.

Rata oli suunnilleen tämmöinen:

Rata tuntui haastavalta, mutta ihan yllättävän hyvin me siitä loppupeleissä selvittiin.  Alussa jätin koiran vaan reilusti vinoon, niin se laskeutui kivasti 2-hypyn suuntaan, joka oli helppo merkata. 3-hypylle tehtiin päällejuoksu, jota saatiinkin hetki treenata, kun Rieha leiskautteli siitä yhtään hidastamassa ja neloselle kääntyminen oli haastavaa. Harjoiteltiin siis ihan vaan jarruttamista. Rieha hyppäsi kerran mm. ihan minua päin, kaataen koko esteen, mutta sen jälkeen alkoi jarrukin löytymään.

6-hypylle se irtosi yhden palkkauskerran jälkeen mukavasti ja pystyin hyvin ottamaan etumatkaa putkilla. Tosin alkuun en muistanut jarruttaa sitä 8-putkeen ollenkaan, mutta jarrun kanssa alkoi kääntymään ihan mukavasti. 9-11 mentiin valsseilla, jotka pienen hionnan jälkeen nekin sujui ihan ok. Toki Rieha voisi hieman nätimmin kääntyä, mutta sitä pitäisi treenata erikseen.

12-16 sujui hyvin, kunhan vaan annoin sille tilaa itse hakea pujottelun aloituksen. 6-7 kohtaan tehtiin takaaleikkaus ja persjättö ja taas piti muistaa jarruttaa putkeen. Hyvin alkoi siitäkin kääntymään. Keinulla meinasi olla hieman kiire, mutta muistuteltiin sitäkin. Muurille tehtiin vastakäännös (??), sujui hyvin. Loppusuoralla taas putkijarrua ja valssilla 27-hypyn taakse, niin kääntyi hyvin. Loppu meni ok, kunhan liikuin, enkä odotellut koiraa.

Viimeisellä kierroksella tehtiin koko rataa ja ihan yllättävän pitkälle päästiin kuitenkin ilman isompia mokia. Katja muistutteli taas siitä, että kun on noin asenteella tekevä koira, niin itselläkin pitää olla asenne kohdillaan ja niinhän se on. Ei saa luovuttaa, vaan väännetään loppuun saakka. Aika herkästi sitä lopettaa virheeseen, kun pitäisi vaan yrittää uudestaan. Mukava treeni!

Muuten ollaan lenkkeilty paljon ja käytiin mm. tekemässä maakuntamatkailua. Keski-Suomen isoin rotko Hitonhauta oli pitkästä aikaa hieno kokemus. Siellä mentiinkin aikamoisessa kivikossa. Tuikea pelotti välillä hurjat laskeutumiset, mutta se sai sitten tulla sylissä. Aurinkoiset syyspäivät on ihan parhaita tuollaiseen retkeilyyn :).

Jännittäviä treenejä ja kuulumisia

Sairasloma helteillä kipsi kädessä on kuulkaas hyvin nautinnollista. Eli ei ole. Tekisi mieli uimaan ja rantasaunaan ym. Mutta tällä mennään, vielä pari viikkoa.

Sen sijaan treeneihin oli jo palattava, edes pienesti. Rieha-parka tuntuu vajonneen masennuksen alhoon treenien vähyyden takia. Ilme kirkastuu heti, jos vähänkin pääsee tekemään. Tässä tulee taas hyvin esiin sen lunki luonne, kun tekemistä ei ole tarjolla, niin se on hyvin huomaamaton ja rauhallinen koira. Minkäänmoista häiriökäyttäymistä ei tule esiin, se vaan sopeutuu.

Mutta sitten ne treenit. Viime viikolla vedettiin yksi napakka viestitreeni, koska meillä on nyt uusi apuohjaaja. Kiitos Laura! Eli treeni oli lähinnä totuttelua, sekä koiralle, että ohjaajille. Juoksutettiin neljä matkaa, tein pieniä siirtymiä, mutta kokonaismatka jäi joihinkin satoihin metreihin.

Rieha toki osoitti heti huikeutensa. Uusi ohjaaja ei aiheuttanut niin minkäänmoista epäröintiä tai mietintää. Se oli ihan tasan yhtä innoissaan, kuin aina ja juoksi ihan täysiä. Toisella matkalla tuli vähän ääntä, mutta joko minun hyvin ajoitetun hiljaa-karjaisun tai kuumuuden takia se oli loppumatkat ihan hiljaa. Lähetyksissä se meinasi hieman keulia, mutta tiukalla otteella pysyi hallussa. Ja se oli niin onnellinen, kun pääsi juoksemaan!

Vähän marjojakin kerättiin viime viikolla, Tuike avusti yksikätistä

Perjantaina käytiin Riehan kanssa kisatokovuorolla. Ja täytyy sanoa, että vähän jännitti ottaa kaatumisen jälkeen seuraamista. Juoksemista en edes viitsinyt testata. Jonkinmoinen post-traumaattinen stressireaktio vissiin ;)? Toivottavasti korjaantuu ennen seuraavaa koetta.

Mutta tehtiinhän me vaikka mitä muuta. Ohjattua, ruutua, kaukoja, seuraamista (käännöksiä, pitkiä suoria, hidasta kävelyä) ja tunnaria. Pientä tauon jälkeistä säätöä oli ilmassa, mutta yritys oli hyvä ja pienellä korjailulla meno oli mallikasta. Siitä se taas palautuu, kun päästään kunnolla treenaamisen makuun!

Mustat pyörähtivät myös näin komeissa maisemissa.

Muuten ollaan lähinnä hengailtu. Tuike on helteistä huolimatta oma pirteä itsensä, joka pitäisi aina ottaa mukaan. Niin reipas mummo. Viiman kesän suuri rakkaus on ollut Ikeasta ostettu panda-pehmolelu. Se kulkee panda suussa jatkuvasti, eikä sillä saa muut leikkiä, tai ei ainakaan missään nimessä Rieha. Huvinsa kullakin.

Heitin myös kaikki Riehan paperit vahingossa roskiin, Rieha sanoo, että voi huokaus.

Tyypillinen lenkkiasetelma, kaksi tärppää ja yksi oman tiensä kulkija

Unohdin myös päivittää, että Rieha kävi pari viikkoa sitten Tanja Kotilla hoidettavana. Synnytyksen ja pentujen jälkeisiä jumeja vielä löytyi ja sisuskaluja käsiteltiin huolella. Hyvin ne kuitenkin aukeni ja Rieha nautti.

Tekevälle sattuu ja niin edes päin...

Siinäpä se, koko komeudessaan. Kämmen murtunut ja se leikattiin eilen. Ei tarvitse uida, saunoa, hikoilla tai treenata raskaasti seuraavaan neljään viikkoon. Voitte kuvitella miten nautinnollista, varsinkin näillä keleillä... tämä kirjoittaminenkin tapahtuu yksikätisesti, hitaasti, mutta varmasti. Eipä näille mitään voi, mutta tietysti harmittaa. 

Meiltä jää nyt väliin myös ensi viikon Palveluskoirien SM-kisat. Olen miettinyt, että kyllähän niitä mahdollisuuksia vielä toivottavasti tulee ja tärkeintä on saada käsi kuntoon, mutta tietysti se harmittaa. Intoa kisaamaan kuvastaa hyvin se, että käsi murtui treenatessa pk-tottista. Kompastuin siis juoksusta jääviä tehdessä. Vedin treenin loppuun hammasta purren ja toinen käsi pois pelistä, että koiralle jäisi hyvä fiilis. Ja Rieha tekikin hienoa tottista. Koiran palkattuani aloin vasta pohtimaan, että käsi ei tokene ja kipu oli kova...

Että tämmöistä.