Paljon mahtuu ja illaksi ehtii vielä töihinkin. Tykkään!
Aamusta ajeltiin Jennyn kanssa ajamaan eilen illalla tehdyt verijäljet. Viiman jälki oli avoimen muotoinen: eka suora n. 50m, toka ja kolmas suora n. 100m. Vanheni siis yön yli.
Viima oli ihan innoissaan ja jäljesti jo lähtöpaikalle ihmisten jälkiä pitkin. Nosti jäljen hyvin, nuuski aloitusmakuun ja jäljesti varmasti ekalle makuulle. Siinä pyöri pienen kieroksen ennen kuin nosti seuraavan suoran. Siinä taas varma eteneminen makuulle. Makuulta lähti menemään ohi kauhealle kiireellä ja jouduin vähän rauhoittelemaan ja vinkkaamaan että palata takaisin. Sitten nosti nopeasti viimeisen suoran ja meni varmasti kaadolle. Kaadon peitti ihan kokonaan sammaleeseen ennen kuin oli tyytyväinen.
Viiman jäljessä näkyi se, että piti hommaa liian helppona. Vauhtia oli aika paljon ja siitä syystä meni makuulla vähän hukkaan. Ehdottomasti vaikeampaa ja pidempää pitäisi sille tehdä, motivaatio ja jäljestysinto on niin suuri. Mutta hyvä suoritus, veisin sen heti kokeeseen jos olisi paikka!
Tuike sai ajaa tuoreemman jäljen, jonka tein laimennetulla verellä ja vanheni n. tunnin verran. Pituutta jäljelle tuli ehkä 50mX50mX25m. Ja Tuikehan oli hirmu pätevä! Jäljesti ekan ja tokan suoran ihan nenä maassa, makuilla pysähtyi ja nuuskutti tarkkaan. Viimeisellä makuulla teki vähän saman kuin Viima ja kävi heittämässä ison lenkin, ennen kuin sai taas vainun jäljestä. Siitä paineli suorilta kaadolle, jota nuoli onnessaan. Oikein hyvä!
Koska kummallekin koiralle tuli samalla makuulla ongelma, niin mietin johtuiko se omasta tekemisestä. Saatoin nimittäin kävellä koiran perässä niin, että meninkin kaadolta lähtevän jäljen päälle seisomaan, kun olisi pitänyt jäädä kaadon taakse. Eli kun koirat on tottuneet siihen, että minä tulen perästä ja jälki menee edessä niin nyt ikäänkuin blokkasin uuden jäljen. Pitää tuohon kiinnittää huomiota jatkossa.
--------------------------------------------------------------------
Sitten ajeltiin Killerille liitelemään. Jennyn lisäksi saatiin seuraksi Riitta-Liisa ja bc Jinga.
Riehan kanssa aloiteltiin pätkällä, jossa oli kaksi hyppyä ja putki J-muodossa. Tehtiin kumpaankin suuntaan. Hypyt kun oli ekana, niin sai olla tarkkana että hyppäsi tokan hypyn kunnolla, eikä lähtenyt matalana putkeen. Hyppyjen ollessa lopussa treenattiin irtoamista ja magneettina oli lelu. Pelasi hienosti.
Yksittäisenä tehtiin rengasta, jossa apuohjaajan kanssa saatiin monta hyvää toistoa. Pari kertaa tarjosi väärää koloa, mutta nopeasti unohti sen. Lisäksi rämäyteltiin keinua. Tuossa meinaa kyllä kierrokset nousta ihan sfääreihin, eli pitää oikeasti rauhoittaa hommaa. Rämäyttää keinun kyllä vaikka metristä ongelmitta, mutta on ihan raivona.
Loppuun testattiin vielä lyhyttä radanpätkää, jossa oli peräkkäin kaksi hyppyä, mutta toinen tehtiin takaakiertona, siitä u-putkeen ja vielä hypylle. Takaakiertoon testattiin ihan uutta ohjausta eli saksalaista. Uskomattoman hienosti se kyllä tekee ja saatiin saksalainen onnistumaan nopeasti, vaikka ohjaaja vähän käsi olikin. Hauskaa!
Viima tuli tekemään motivaatiotreenit ennen ensi viikkoa. Eli puomia, putkea ja pujottelua superpalkalla. Ja kivaa sillä oli, kaikki mentiin tosi hyvällä vauhdilla! Loppuun tehtiin vielä näiden yhdistelmä eli puomi, putki ja pujottelu. Meno oli mainiota. Vimps olisi tehnyt vaikka kuinka, mutta jätettiin homma nyt hautumaan, jospa fiilis säilyisi ensi viikkoon!
--------------------------------------------------------------------
Iltapäivällä oli vuorossa vielä uintireissu Koirasporttiin.
Rieha aloitti. Vitsit se tykkää tästä hommasta! Hyppeli taas pommilla veteen ja kun sai hakea vielä keppiä, niin mikäs sen hauskempaa. Laitettiin sille loppuajaksi liivit päälle, koska meinasi pulahtaa etupäästään herkästi aika syvään ja silloin meni vettä korviin ja siitä se ei tykännyt. Liivit kannatteli etupäätä enemmän ja korvat säilyi kuivempana. Loppuun se sai uiskennella altaassa ihan itse, eikä olisi tullut millään pois. Se teki oikein kunnon kuviouintia keppi suussa, kääntyili ja uiskenteli kieppejä onnellinen ilme naamallaan. Ihana, selkeästi VEPE olisi sen laji 
Tuike on jotenkin kamalan hauska. Se on ihan innoissaan toisaalta, toisaalta sitä jänskättää kaameasti. Eli volisee odottaessaan, että milloin pääsee ja rampilla sitten tärisee jännityksestä. Hienosti se ui ja tekniikka oli nyt tosi hyvä. Ehkä turkin puuttuminen auttaa asiaa. Se ui kierroksia ja sai erikseen hakea keppiä, kumpikin sujui hyvin ja meni reippaasti itse veteen. Kovasti se taas puuskutti lepohetkillä, eli rankkaa on.
Viima oli viimeisenä ja koitti oikein maastoutua häkin pohjalle, ettei vaan olisi joutunut uimaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti