Parhaat lahjat on parhaita ystäviä

Viikonloppu sujahti allekirjoittaneen pyöreitä vuosia juhliessa, niitä valmistellessa ja niistä toipuessa. Koirat hengaili juhlissa mukana, jokainen omaan tyyliinsä. Viima kerjäsi ruokaa ja makasi aina jossain keskellä kulkuväylää. Rieha etsi leluja ja keppejä, joista ensimmäisiä vieraat ansiokkaasti heittivät ja kelpien naama loisti. Se esitteli myös pujottelutaitojaan, tosin se oli kuulemma liian nopea seurattavaksi ja Viiman hitaampi esitys sen takia parempi. Näin ne ei-koiraihmisten ajatukset on hieman erilaisia :D. Tuike kerjäsi ruokaa ja muisti aina välillä haukkua epäilyttäville tyyppeille, kunnes sai taas ruokaa. Kaikki meni hyvin ja oli ihanaa saada niin iso joukko ystäviä saman katon alle. Kiitos kaikille!

Ja tosiaan, lahjoilla ei olisi niin ollut väliä, mutta niitäkin sateli. Erityisen jännittävä oli tämä jättiläispaketti:

Onko se jättiläissuklaalevy? Tai jättiläistabletti?

Riehan kanssa purettiin paketti tänään ja sieltä paljastui lahja kelpien makuun:

Eli meillä on nyt oma metrinen pk-este. Mallina vielä tuo kätevä, kevyt pressu, jota on helppo kuljettaa mukana. Hyppytreenit siis kuuluvat jatkossa ahkerasti ohjelmaan! Kuten kuvasta näkyy, niin tänään treenattiin jo pikkaisen. Ihan en laittanut täyteen korkeuteen, oisikohan jossain 80 sentissä. Aikamoinen ilmavara tuossa hypyssä on, eli ei metrinen ole todellakaan ongelma.

Tämän päivän ohjelmaan kuului myös pitkä lenkki umpimetsässä ja uintia. Lisäksi tein mustille jäljet. Riehan jälki oli n. 200m, sisältäen 20m pitkän janan, yhden kulman, välissä muutaman nappulan, kolme namikippoa ja yhden kepin. Sen vanheni n. 45min.

Jana meni suorastaan upeasti. Älyttömän nopeasti se on hiffannut suoraan etenemisen ja nosti taas jäljen täysin ongelmitta oikeaan suuntaan. Vähän matkan päässä janasta oli ekat namit ja ne laskivat nenän mukavasti alas. Oikeastaan koko jäljen Rieha työsti nenä matalalla ja pysyi hienosti jäljen päällä.

Kulma oli todella hieno, sielläkin muutama apunami. Kulman jälkeen tuli pieni tenkkapoo, kun en ollut jälkeä tehdessä tajunnut, että kävelin melkein yhden muurahaispesän päältä. Ja vaikka nameina oli tavallista nappulaa, niin ne olivat ihan täynnä kusiaisia. Riehaa tämä ällötti kovasti ja sen täytyi keskeyttää jäljestys kieriäkseen oikein antaumuksella. Samaan kohtaa se ei enää halunnut palata, mutta otti hajun pesän takaa ja jatkoi taas upeaa jäljestystä. Näin ne vaikeat kohdat ratkaistaan, hyvä Rieha! Loppuun asti mentiin hienosti nenä maassa ja lopun keppi ilmaistiin hyvin.

Tosi hieno jälki, nyt ei ollut puhettakaan nenä ilmassa esineiden etsinnästä! Jälkitilasto:

Matka 1900m
Kepit 30/33

Viima ajoi Veskun tekemän verijäljen, joka vanheni reilun tunnin ja tehtiin laimennetulla verellä. Kaksi kulmaa, niissä namipurkit. Pituutta reilu 500m.

Lähtö jäljelle oli aivan super ja Viima eteni kuin juna. Vauhti oli MEJÄän erinomainen. Ekalle makuulle ja palkalle tultiin hienosti. Jäljentekijä ei tosin ollut tajunnut jättää kansia purkkeihin paikoilleen ja koko purkki olikin ihan täynnä kusiaisia... Onneksi Viima ei tästä lannistunut, poistettiin kiukkuiset kusiaiset makkarasta ja se söi ne hyvällä ruokahalulla. Toiselle suoralle lähti hieman kierrättäen, mutta siten eteni taas kuin juna toiselle makuulle. Tästä lähtö oli erinomainen ja lopun kaadolle tultiin varmasti ja suoraan.

Viimalta aivan kertakaikkisen upea suoritus! Tuolla jäljestyksellä olisi ollut ihan reilu ykkönen. Kaikista hienointa oli sen varma ja sopivan rauhallinen eteneminen. Kyllä oli porokoira nakkinsa ansainnut ja kokeeseen meno tuntuu taas järkevältä, vaikka siihen taas yksi vähistä vapaista viikonlopuista meneekin.