Vedettiin pieni maastoilta Raisan kanssa. Ensin esineruutua Riehalle ja Ipille, sitten verijäljet Viimalle ja Tuikelle. Vesku kävi ystävällisesti vetämässä nuo jäljetkin niin säästyi tällä kertaa itse siltä vaivalta.
Riehan esineruudussa oli paljon hyvää, vaikka välillä vähän haastavaa olikin. Otettiin kaksi settiä. Ekassa eka esine löytyi takarajalta välittömästi. Tokaa piti vähän enemmän hakea. Kovasti se etsi, mutta meni jonkin verran Ipin jälkiä ja etsi niistä samoista kohdista mistä sekin. Plus että esine oli supervaikea, eli muovinen Sherk-lelu . Sitä piti kauheasti mallata että miten sen saa suuhun sopimaan ja päättikin sitten kesken matkan vaihtaa sen helpompaan.
Toisessa setissä tuli sitten vähän irtoamisongelmaa, pyöri jostain syystä ihan etureunalla. Piti käydä helpottamassa eli näyttämässä esineet ihan kunnolla ennen kuin nousi ja sitten päätti taas vaihtaa esinettä kesken matkan. Jännä, että se keksi nyt tuon. Selkeästi se kyllä haistelee, koska vielä esine suussakin haistaa sen toisen ja vaihtaa. Pitää varmaan tehdä sille nyt superhelppoja ja motivoivia tuonteja, ettei jää tuo vaihtelu päälle.
Riehasta treenin paras asia taisi olla Milla-vauva, joka aiheutti suunnatonta hepulointia. Rieha oikeasti nuolisi vauvoja niin paljon kuin vaan antaisi, ne on niin ihania! Kunnostautuipa Rieha-railakas vielä karkaamalla raollaan olevasta auton ikkunasta perään kun oltiin menossa Tuiken jäljelle... Ei sillä juuri päätä kylmää.
Tuike ajoi jälkensä eka, pituutta sillä oli varmaan joku 250m. Vesku oli ihan huolissaan kun maasto oli suht vaikeaa, että miten pienelle valkoiselle käy, mutta Tuikepa pisti parastaan. Se jäljesti koko jäljen todella varmasti, hyvällä vauhdilla, makuilla pysähtyen ja nuuskien tarkkaan. Pari kertaa tarkisti jotain sivusta, mutta palasi jäljelle kaartaen parissakymmenessä sekunissa. Varma ykköstulos olisi tuolla tullut! Ja sen vauhti on juuri hyvä, kun ei pääse niin nopeasti loikkimaan ryteiköissä, niin ei tarvitse ohjaajankaan juosta. Kaadolta löytyi luu ja kyllä oli Tuike niin polleaa, ihan itseäkin liikutti kun se oli niin pätevä.
Viimalla oli vähän pidempi jälki, ehkä n. 500m. Ja maasto oli suorastaan golfkenttää, kun ei ollut ryteikköä juuri ollenkaan. Viima jäljesti tosi varmasti, ekassa kulmassa meni vähän yli, mutta kaarsi takaisin jäljelle nopeasti. Pari muutakin tsekkauskierrosta se teki, mutta niin vauhdikkaasti etten itse edes ehtinyt mukaan. Parissa kohdassa jouduin sitä ihan tosissaan jarruttamaan, kun vauhti meinasi kasvaa ihan liikaa. Kaato löytyi varmasti ja ykkösen suoritus olisi ollut tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti