Rieha alkaa jo olla parempi, onneksi. Ruokahalu on parantunut, tänään se söi jo melkein kaiken ruuan. Namit ja herkut maistuu ihan normaaliin malliin. Tänään olin myös niin onnellinen, kun se yritti tulla syömään muina naisina minun lautaseltani, tunki kainaloon silleen ihan muina koirina ja koitti kurkotella. Niin se tekee, minun oma röyhkeä pikku possuni! Oli ihan kauheaa, kun se oli alkuviikon niin rauhallinen ja huomaamaton. Sunnuntaille meillä oli koepaikka, mutta peruin sen. Tuleehan noita. Pääasia, että Riesku on kunnossa!
Saatiin muutama kuva maanantain mölliageista. Aika hauskoja hyppykuvia, lennokasta menoa! Kaikki kuvat ottanut Emma Kiiskinen, kiitos näistä :).
 |
  |
Tehtiin merkitreeniä, jonka bongasin yhdestä blogista, eli jätin Riehan seisomaan vinosti merkkiin reilun matkan päähän ja menin itse seisomaan rintamasuunta kohti merkkiä eri kohtaan. Tässä Riehan piti itse tajuta tulla merkille oikeaan paikkaan, eli seisomaan minua vastaan, vaikka oltiin lähtötilanteessa ihan eri paikoissa eikä Riehalla ollut suoraa linjaa merkille. Tämä oli Riehasta tosi kivaa. Ei voi kuin ihailla, miten sillä aivoissa raksuttaa ja se tajuaa mitä haetaan!
Lisäksi naksuttelin sille ruudun paikkaa eri kulmista, tässäkin hieno meno. Loppuun vielä seuruuta, jossa paljon naksua ja paljon palkkaa. Ilme hyvä ja paikka hieno! Olipa mukava tunne, kun koira tuntui normaalilta!
Tuike pääsi testailemaan rallyryhmälle suunnittelemani rallyradat. Se oli aika häiriöherkkänä ja radoilla oli yllättävänkin haastavia kohtia. Pujottelu juosten oli ihan uusi juttu itsellekin. Ehdottomasti pitäisi treenata enemmän yleisessä hälinässä, se on selkeästi taas pahempi paikka. Toivottavasti saadaan rallyryhmä kasaan, niin pääsee mummukin tositoimiin!
--------------------------------
Tänään päivä alkoi jälkimetsässä, tehtiin eilen Viimalle ja Tuikelle verijäljet muhimaan. Jäljet ehtivät siis vanhentua ihan kunnolla, reilun vuorokauden verran. Vähän koefiilistä :).
Tuiken jälki oli n. 300m pitkä. Se söi alkumakauksen veret ja lähti jäljelle hyvin.Viiman haukunta autossa kuitenkin häiritsi ja sen piti pysähtyä kuuntelemaan muutamaan otteeseen. Lisäksi oli tosi kuuma ja vilvoitella täytyi joka ojassa. Hieman oli siis haahuilua ja aikaa meni tähän ylimääräiseen töhötykseen jonkin verran.
Selvittiin kuitenkin kaksi ekaa suoraa ok. Sitten en enää luottanut koiraan ja oli jo ihan varma, että oltiin pois jäjeltä. Kutsuin Tuiken pois ja meinasin lähteä kävelemään eri suuntaan, kunnes näin että kaadon merkit olivat ihan lähellä. Eli Tuike oli oikeilla raiteilla koko ajan. Kyllä harmitti! No, eikun kannustamaan sitä uudelleen ja hyvin se nosti loppupätkän. Ennen kaikkea se oli erittäin tyytyväinen lopussa olleeseen palkkaan. Eli iloinen mieli jäi, jatkossa muistan vaan luottaa pikkulambiin.
Viiman jälki oli n. 550m pitkä. Se lähti kaahottaen jäljelle ja ihan vinoon. Ärähdin ja kehoitin etsimään uudestaan, jolloin palasi jäljelle hyvin. Sen jälkeen eka ja toka suora kumpikin tosi kivasti ja varmasti. Makaukset merkkasi myös hyvin, jopa paremmin kuin yleensä. Tokalta makaukselta lähti kuitenkin ihan eri suuntaan (nyt olin siitä ihan varma). Viima oli myös tosi varman oloinen, olisiko siellä sitten ollut jonkun eläimen jälki, kun hirvenpapanoita ainakin riitti? No, käänsin sen kuitenkin ympäri ja palautuksen jälkeen jäljesti hyvin loppuun saakka.
Ihan ok jälki kesän ensimmäiseksi. Tosi hyvä, että pääsin puuttumaan tuossa alussa kaahotukseen ja sen jälkeen alkoi paremmin keskittyä. Nyt pitää vaan todella punnita miten ehditään treenaamaan ja ennen kaikkea onko minulla vapaita viikonloppuja MEJÄ-kokeisiin tänä kesänä. Niin harmi, että on niin aikaavievä laji :(.
Illalla ajeltiin Riehan kanssa kisatokoryhmän treeneihin. Paikalla meidän lisäksi Anna ja Satu. Ennen treeniä kävin tallaamassa Riehalle metsään jäljen, pituudeltaan ihan lyhyen, mutta uutena juttuna länttäsin sinne neljä keppiä. Ei olla vielä otettu keppejä jäljelle ja halusin vaan testata kuinka niiden kanssa käy. Jälki jäi siis muhimaan.
Aloitettiin tokot paikallaoloilla. Istuminen oli ihan super, makuussa oli mennyt lonkalle. Sitten ohjattua, jossa ensin merkin vahvistusta. Lähettelin sitä kahdelle eri merkille, käänsin vaan aina rintamasuuntaa. Erotteli nämä todella hyvin ja oli ihan liekeissä. Sitten haettiin eka vasen ja sitten oikea. Koitin saada Riehan kontaktiin ennen lähetystä ja aika kivasti se sitä alun jälkeen tarjosi. Merkit oli hyviä ja hienosti nousi kapulatkin.
Tunnari tehtiin liikkuroituna. Meni ok vauhtia kapuloille, osui heti omaan, jonka nosti mutta tiputti vielä varmistaakseen. Ei kuitenkaan maistellut muita ja palasi nopeasti omalle, jonka palautti laukalla eikä purrut yhtään :). Hyvä fiilis!
Sitten luoksari, josta ensin palkkaa nopeista maahanmenoista, koska niissä on ollut ongelmaa. Luultavasti se johtui vaan Riehan kipeydestä, koska nyt veti maihin hienosti. Sitten palkka sekä seisomisesta, että maahanmenosta, jotka kumpikin sujui tosi kivasti.
Loppuun vielä seuruutreeniä liikkuroituna, jossa yritin vaan liikkua järkevästi ja palkkailla Riehaa erityisesti temmon muutoksista ja käännöksistä. Rieha oli super, itse korkeintaan keskinkertainen. Ei auta kuin treenata...
Sitten se jälki, joka alkoi hienosti, kun tajusin ettei meillä ollut mukana valjaita saati liinaa. No, pannalla ja hihnalla mentiin... R nosti jäljen hyvin ja osui ihan suoraan ekalle kepille. Se oli suorastaan hurmiossa, kun tajusi, että sieltä löytyi KEPPI. Sen häntä alkoi vispaamaan hulluna, se nosti kepin heti ja toi sen minulle revittäväksi. Ihana :D. Siitä jatkettiin (tosin hetki piti patistaa että ymmärsi ettei jäädä leikkimään sillä kepillä). Toka keppi löytyi ihan yhtä hienosti. Kolmannesta meinasi mennä ohi, mutta hieman jarrasin ja sekin nousi. Viimeisestä annoin mennä ohi, mutta sepä kaartoikin takaisin ja nosti viimeisen hienosti. Ihan huisin taitava koira!
Melkein arvasin että kepit varmasti vaan lisäävät Riehan jäljestysintoa. Kepeillä kun on Riehan elämässä aika tärkeä rooli, joten miksei ne olisi sitä jäljelläkin. Pakkohan meidän on alkaa treenaata ihan tosissaan, kun koirakin on noin pätevä. Vielä kun joku opettaisi mulle, miten se jana kannattaa opettaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti