Taas hurahti viikonloppu MEJÄ-kokeessa. Tässä on kyllä laji, joka rankkuudellaan vetää vertoja mille vaan. Helppoahan se on käydä agikisoissa tai TOKO:ssä, tekee oman suorituksensa ja lähtee pois. MEJÄ:ssä menee ihan koko viikonloppu. Lauantaina jälkien teko, eli kaksi kertaa kävellen sekä avoimen luokan jälki että voittajan jälki ja sunnuntaina oman koiran jäljestys, jonka päälle toisen koirakon opastus ja vielä jäljen purku. Eikä koepaikalta lähdetä ennen palkintojen jakoa, se kuuluu MEJÄ:n henkeen. Onneksi keli oli tällä kertaa vähän suosiollisempi ja kyytkin vältettiin. Hullua, mutta hauskaa touhua :D.
Viiman jälki oli tänään niin hyvä, että olin ihan onnessani. Harmittavasti siellä tuli yksi hukka, joka tiputti meidät ykköstuloksesta. Mutta oli se vaan pätevä, tarkasti ihmisjälkiä ja mm. jäljentekijän harha-askeleet. Kuitenkin tuo hukka taisi joltain marjastajan polulta tulla. Mutta vauhti oli tänään ihan ideaali, samoin makausten tarkastukset. Arvostelu oli minusta niin kiva:
"Viima tutkii alkumakauksen ja se ohjataan jäljelle. Jäljestys pääosin ilmavainuista ja sopivavauhtista. Ensimmäisen osuuden puolivälissä tarkastetaan marjastajien jättämät polut, mutta kehotuksella palataan takaisin jäljelle. Ensimmäisellä kulmalla ajaudutaan makauksen osoituksen jälkeen kauas sivuun, josta hukka. Puhdas jälki, jota jälkitarkasti kulmalle, makaus osoitetaan pysähtymällä ja tarkastetaan vielä jäljentekijöiden harha-askeleet ja jatketaan kolmannelle osuudelle. Jälkitarkasti kaadolle, jonka omistaa peittämällä. Hienoa jäljestystä varjosti tänään ajautuminen polulle, josta ei omin avuin selvitty jatkamaan. Hyvää yhteistyötä koirakolta."
Sillä siis AVO2-tulos ja 37p.
Harmi kun vuorotyö ja muutkin harrasteet vaikeuttaa näihin mittelöihin pääsemistä, koko viikonlopun vapauttaminen ei ole ihan itsestäänselvyys. Ensi kaudella jatketaan, tämä on kyllä niin Viiman laji!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti