Eteenmeno: Aloitettiin treeni vauvaeteenmenolla, eli vietiin yhdessä lelu piiloon ja R sai juosta hakemaan sitä. Riehasta oikein kiva treeni, ei siinä mitään. Saa nähdä miten alkaa sujumaan.
Zeta: Treenailtiin ensin erikseen jääviä ja seisominen tuotti kovasti vaikeuksia. Jos yhtään katsoin koiraa, niin takapuoli putosi samantien. Anna sitten katsoi minun puolesta ja alkoi sujua. Sitten mentiin ihan zeta-liikkeeseen, jossa järjestys s-i-m. Ja seisominen oli edelleen haastava. Sitten kun sain sen stoppaamaan hyvin, niin meinasi kääntyä mukana. Toisaalta oikein hyvä juttu, pääsin puuttumaan ja loppupeleissä R seistä tönötti hienosti. Istuminen ja maahanmeno oli priimaa.
Ohjattu: Tänään hakuvuorossa vasen. Vahvistelin taas eka merkkiä. joka oli hieno. Samoin vasen nousi ongelmitta. Kiva liike!
Pk-A: Jätin lelun vinoesteen toiselle puolelle ja R sai käydä hakemassa sen ja tulla se suussa takaisin yli. Kaksi ekaa kertaa toimi hienosti, Anna jelppasi näyttämällä paluuhyppyyn suuntaa. Olisi kannattanut jättää homma siihen, mutta ahnehdin ja kolmannella kerralla se lähti jotenkin vaikeammin ja vähän kolautti jalkaansa mennessään. Takaisin tullessa koitti sitten mennä ohi. Mur, ei pitäisi ahnehtia, tuo ei varmasti ole sille mikään helpoin liike kuitenkaan. No, päälle pari korjaussarjaa...
Paikkaistuminen ja -makuu: Nellin kanssa istuminen, joka oli oikein hyvä. Vieressä olleet korkeushyppääjät pyörittivät hieman päätä, mutta tassut pysyivtä. Kesti hyvin myös sen, että vieruskaveri meni maahan ja palautettiin. Oikein hyvä. Paikkamakuussa treenattiin eri aikoihin maahanmenoa, hieman meinasi reagoida, mutta pääsin puuttumaan.
Tuike teki omalla vuorollaan ohjattua noutoa ja se oli niin hauska. Sillä on niin kauhea into kapuloille, että merkille meno meinasi tuottaa vaikeuksia. Kyllä se siitä kuitenkin merkillekin teputteli ja kauhealla innolla se tekee :D.
Siitä ajeltiin ajamaan Viimalle tekemääni verijälkeä. Se ehti vanhentua melkein vuorokauden, pituutta oli 500m, maastona kangasmetsää ja suota. Alueella oli paljon marjastajia, joten harhajälkiä varmasti riitti.
Tämä oli kyllä erityishyvä jälkitreeni, pääsin oikeasti puuttumaan jos pöllöili. Ja heti ekalla suoralla toki näin tapahtui, eli vaikka lähti alkumakaukselta hyvin, niin puolessa välissä suoraa lähti nenä korkealla sivuun. Kielsin ja stoppasin ja vein sen takaisin alkumakaukselle. Uudella yrityksellä eteni suoraan kulmalle saakka. Ekan kulman merkkasi hyvin ja pääsin siitä kehumaan. Siitä meinasi kuitenkin vetää innoissaan yli nenä korkealla, joten pääsin taas ottamaan sen takaisin ja matkaa jatkettiin vasta, kun nenä oli maassa. Silloin keskittyi ja lähdettiin ihan suoraan jäljen päältä jatkamaan. Viimeisestä kulmasta se meni ohi, mutta sen sallin, koska loppupalkkana ollut kissanruoka varmaan haisi sen nenään. Loppuun tultiin varmasti.
Tosi hyvä treeni! Vimps on välillä vähän turhan nokkela tuolla jäljellä ja sen takia lähtee muiden hajujen perään. Nyt sain sen keskittymään ja rauhoittumaan, hieno homma.
Siitä pystykorvat kotiin ja Riehan kanssa vielä agitreeneihin. Tänään ohjelmassa olikin mukava radanpätkä, jossa päästiin keskittymään ohjaukseen:
Alussa treenattiin niistoa ja putkijarrua. Niisto toimi tosi hyvin, pystyin olemaan rohkea ja R suoritti esteet hyvin. Putkijarru sen sijaan ei toiminut... R laukkasi putkesta täysiä ulos, huomasi edessään toisen putken ja laukkasi sinne. Sitä piti palautella mieliin ihan lelun kanssa ja alkoihan se paranemaan. Seuraavassa pätkässä olikin persjättöä ja pimeän putken hakemista. Tämä toimi Riehalla tosi hyvin. Pystyin liikkumaan sujuvasti ja rohkeasti, eli juuri niin kuin tuollaisen tykin kanssa pitääkin. Kiva treeni!
Riehalla on hieman valeraskauden oireita ja se näkyy siinä, että on hieman ärtsy vieraille koirille. Sain antaan neitokaiselle ihan kunnolla palautetta, kun meinasi huulet ihan huomaamatta nousta ohikulkeville koirille. Normaalisti se ei välitä vieraista koirista mitään, vaikka ne rähisisivätkin. Onneksi valeraskaus ei näy sen elämässä mitenkään muuten, ainoastaan nisät hieman turpoaa. Treeneissä se on ihan yhtä innokas kuin normaalisti, ellei jopa raivoisampi. Ja vaikka joudun sille sanomaan, niin treeniin se ei vaikuta, sen verran kova se kuitenkin on. Välillä vaan ei ole helppoa olla pieni keepienainen ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti