Riehan eka jana meni hyvin. Eteni nopeasti ja suoraan. Sai palkan jäljen lähtökohdasta ja sen jälkeen nosti jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan. Keppi oli n. 15m päässä ja R meni siitä ohi, koska veti niin korkealla nenällä ja kovalla kiireellä. Stoppasin ja silloin palasi itse takaisin, nosti kepin ja toi onnessaan sen luovutukseen.
Toiselle janalle mennessä Rieha oli ihan liekeissä. Nyt en saanut sitä tajuamaan ideaa ollenkaan, ei nähnyt janan merkkejä ollenkaan. Koitti hyppiä mm. lähellä ollutta puuta vasten. Lopulta bongasi merkit ja eteni janalle ok. Jälkeä se ei osannut nyt nostaa ollenkaa, koitti mm. hyppiä puussa olevaa merkkiä alas ja nosti maasta jonkun satunnaisen kepin luovutukseen. Lopulta aikansa hommailtuaan se otti aivot peliin, lähti etenemään ja pienen kaarratuksen kautta nosti oikean kepin ja toi sen hienosti luovutukseen.
Vesku sanoikin hyvin, että kun se alkaa ajattelemaan, niin homma sujuu, muuten se touhottaa onnessaan mitä sattuu. Oma analyysi sekoilusta on se, ettei se erota nyt esineruutua ja jälkeä toisistaan, tuo merkkien hyppiminen ym. vahvisti asiaa. Tällä viikolla ollaan tehty esineruutua ja se lähti jäljelle ihan samanlaisella fiiliksellä. Tajusin myös, että lähetän sen aika paljon samalla lailla kumpaankin, mikä ei varmasti auta asiaa. Jollain lailla pitäisi näitä erottaa toisistaan.
Jatkoa ajatellen täytyy ainakin muutamalla kerralla helpottaa jäljelle lähtöä laittamalla alkuun nameja. Se veisi nenän maahan ja ehkä se vahvistaisi mielikuvaa siitä, mitä tehdään. Ja pitää ihan oikeasti ryhdistäytyä sen kanssa, missä vermeissä kumpaakin hommaan mennään. Esineille aina pk-liivit niskaan ja metsään irti, jäljelle valjaissa ja liinassa. Lähetykset pitää myös miettiä tarkemmin ja vihjesanat. Siinäpä taas pohdittavaa, se kyllä osaa jäljestää, että etsiä esineitä, ne pitää vaan erottaa.
Viiman jälki lähti hienosti ja se jäljesti ekan suoran todella hyvin. Makuulla oli namipurkki, eli siitä palkka. Toiselle suoralle lähdössä oli pientä ongelmaa ja vähän jouduin puuttumaan. Tuo aina tyypillistä Viimaa, en oikein tiedä mistä se johtuu, että meinaa painaa kulmista yli. Toisella suoralla jäljestys taas hyvää, mutta sitten otti hajun kolmannesta suorasta ja oikaisi toisen kulman ohi. Palautin sen kulmalle ja siitä se lähti pienen mietinnän jälkeen takaisin kolmannelle suoralle. Viimeisellä suoralla jäljestys tarkkaa, mutta meni hieman kaadosta ohi, mutta löysi sen kaartaen.
Viimallakin oli hieman hakusassa verrattuna viime kertaa. Toisaalta metsässä oli todella paljon marjastajia, eli niidenkin jäljet saattoivat haitata. Kaikki makaukset ja kaato kuitenkin löytyivät.
Jälkimetsästä ajettiin vielä Vihtavuoreen tokoilemaan pikaisesti. Vesku toimitti apuohjaajan virkaa oikein menestyksekkäästi, välillä tuli juuri niitä tarpeellisia yllätyspalkkauksia. Ohessa mausteena pari kuvaa viimeisimmästä kokeesta, kiitos niistä kuvaajalle :).
 |
| Seuruussa iloinen ilme ja reipas ravi, kummallakin |
Alkuun tehtiin zetaa. Vesku määräsi järjestyksen joka kierrokselle. Ekalla kierroksella palkka onnistuneista vaihdoista, tokalla kierroksella palkka siitä, kun palasin sivulle ja kolmas kierros tehtiin koemaisesti. Rieha ei tehnyt yhtään väärää vaihtoa, oli todella täpäkkä ja hyvin mukana. Yhdellä suoralla korjasin seuruuta, mutta muuten sekin oli priimaa. Hyvä!
Sitten tehtiin luoksetuloa. Vesku palkkasi lelulla taakse. Ensin palkka seisomisesta (pientä kääntymistä kohti palkkaa, ei paha), sitten makuusta (kumpikin stoppi priimaa) ja loppuun yksi läpijuoksu (ihan hinasen olisi voinut tulla lujempaakin, mutta ajatteli selkeästi niitä stoppeja).
Loppuun vielä kaukojen aloituksia. Palkka satunnaisesti pelkästä kontaktista, maahanmenosta, jätöstä tai ekasta istumisesta. Ihan hyvä meno, oli kuulolla ja skarppina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti