Viikonlopun jälkeen voi sanoa, että aikamoinen laji tämä MEJÄ. Pääasia että koira tykkää, mutta kyllä saa ohjaallakin olla tietynlaista hulluutta että tälläistä ihan vapaaehtoisesti tekee. Eli eiköhän mekin jatketa 
Launtaina oli vuorossa jälkien teko. Onneksi sain pariksi kokeneen ihmisen, eli itsekseen ei tarvinnut pähkiä. Tehtiin ensin VOi-jälki ja sitten AVO-jälki, jonka suunnistin ja jonka oppaana sitten toimin. Keli oli tietysti aivan järkyttävä helle, eikä metsään voi tietenkään mennä kuin pitkissä vaatteissa ötököiden ja risujen takia. Kun suunnistaa, merkkaa ja verettää kaksi jälkeä hirveässä helteessä ja todella haastavassa maastossa, niin voi sanoa että tuntui tosiaan siltä että jotain tuli tehtyä. Paita oli ihan litimärkä hiestä. Onneksi MEJÄ-kokeesa kokeessa myös huolto pelaa.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa itse jäljestys. Alkupuhuttelujen jälkeen arvottiin jäljet ja Viima sai jäljen nro 2. Siitä mentiin sitten laukauksensietotestiin. Vimps ei reagoinut kivääriin millään lailla ja päästiin jatkoon.
Vielä metsään mentäessä keli oli oikein mukava. Vähän pilvistä, eikä liian kuuma. Siinä odoteltiin vuoroamme kun taivas repesi. Vettä tuli kaatamalla ja ukkonen hakkasi ympärillä ja ihan vieressä. Ei ainakaan ukkosaran koira keli, kun itseäkin meinasi jo jännittää vaikka istuttiin vielä autossa. Jäljelle lähtiessä sade laantui hieman ja pahin ukkosmyräkkäkin meni onneksi ohi. Taustalta kuului edelleen toki jyminää ja metsä oli ihan litimärkä.
Viima lähti jäljelle hyvin, nuuski alkumakauksen ok ja otti varman suunnan. Eteni ekaa suoraa n. puoleenväliin kun sille tuli ensimmäinen hukka ja lähti määrätietoisesti vetämään jäljen sivuun. Sieltä lähti sitten metsäkanalintu, eli sen perässä mentiin. Sen jälkeen alkoi ihan kaamea ryteikkö, puskaa, lyhyttä puuta, ojia, kiviä... Toisen suoran alussa tuli sitten toinen hukka ja sekin samasta syystä, eli Viima jäljesti metsäkanalintua, joka nousi ilmaan meidän edestä. Paikalla meni myös riistapolku, eli aikamoinen metsästyskoiran alku tuo Vimps on.
Toinen hukka oli itse asiassa koko kokeen paras asia. Nimittäin sen jälkeen, saa koiran ottaa paremmin haltuun ja laittaa uudestaan jäljelle. Tämä oli Viiman onni, sillä juuri kun olin lähettämässä sitä uudestaan niin törmättiin kyyhyn. Viiman kuono oli n. 10 sentin päässä kyyn päästä (YÖÖÖK!!), mutta onneksi minulla oli liina vaan n. puolella pituudella niin ehdin juuri kiskaista Viiman pois ennen kuin kyy puri. Voi elämä, miten säikähdin, oikein meni kylmät väreet. Se oli vielä sellainen iso, paksu ja ällöttävä makoillessaan siinä. Samassa kokeessa toista koiraa puri kyy ja se kiidätettiin päivystävälle, eli todellakin meillä oli onni matkassa!
Kulmat Viima veti yli nopeasti, mutta huomaten. Viimeisellä suoralla maasto helpottui jonkin verran ja ryteikkö loppui. Ihan viime hetkillä meinasi tehdä kolmanne hukan (sai minusta ehkä hajun kaadosta ja koitti vetää sinne suoraan), mutta palasi takaisin jäljelle. Kaato löytyi hyvin ja Vimos peitteli sen perinteiseen tapaan ihan kokonaan ennen kuin oli sitä mieltä että jälki oli valmis.
Koira, ohjaaja, tuomari ja opas oli kaikki ihan litimärkiä. Saappaista ja taskuista pystyi kaatamaan vettä ja alusvaatteisiin asti kaikki vaatteet oli märkiä. Lisäksi joka paikassa oli verinaarmuja puskissa rypemisen jälkeen ja ötököiden puremia.
Tuomari sanoi että Viima jäljestää hyvin, tosin hieman liian kiirellä, minkä takia se herkästi menee sitten muille jäljille. Sanoi myös ettei ikinä ole ollut näin tapahtumarikkaassa kokeessa ja on sentään tuomaroinut vuodesta -78 saakka. Kokeneetkin koirat jäivät ilman tulosta joten saatiin olla todella tyytyväisiä, sillä tuolla suorituksella saatiin AVO3-tulos. Pisteitä kertyi 22 ja arvostelussa lukee seuraavaa:
Reipas lähtö ja jäljestys. Ensimmäisen osuuden alkupuolella lähtö jäljen sivuun, hukka. Jäljelle tuotuna hyvin kulmalle, josta ohi ja yli, toinen hukka. Molemmilta hukilta lähti kanalintu ja toisella oli myös riistapolku. Kun etsittiin jäljestyksestä uutta alkua, tömättiin kyyhyn. Toinen kulma hyvin. Hieman ennen kaatoa jäljen sivuun ja hukan rajoille, mutta selviää kuitenkin takaisin. Kaatokäytös hyväksytty.
Että sellainen koe, rankkaa, mutta onneksi mukavaa! Eiköhän me vielä koiteta paikkoja tälle kesälle saada!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti