Meni melkein toraillessa tiistaipäivä

Saatiin seuraa Anskusta ja Aatu-malista JATtilaan. Tarkoituksena oli tehdä jotain pientä tekniikkaa Riehan kanssa, Viimalle motivaatiota ja pikkaisen tokoilla kaikkien kanssa. Ihan hyvin suunnitelma piti, paitsi Riehan agiliitelyn kanssa, joka meni jankkaukseksi. Tehtiin tälläistä rataa ja siitä pätkää 1-15:

Rieha siis eka. En tiedä jäikö sille nyt kisoista päälle joku fiilis, että radalla saa paukata minne vaan, kunhan menee lujaa. Meno oli nimittäin aika mahdotonta, normaalisti se kuitenkin on jollain tasolla kuulolla. Se luki ja haki esteitä joka suunnasta. Kontaktit paukkui ja edes pujottelu ei ottanut sujuakseen. Lähdössä ei pysynyt millään ja kieltäessä haukkui takaisin naama punaisena. Muutenkin kaikki välit meni melkeinpä molemminpuoleiseksi huutamiseksi. Siis kokonaisuudessa ihan hillitöntä. Ja jankkaamiseksihan se meni, kun ei voinut luovuttaa.

En kyllä tykkää yhtään tuosta menosta. Riehan ilme on ihan maaninen ja kierrokset nousee. Palautettakin se ottaa huonosti vastaan, pikemminkin kiihtyy. Ohjaajapehmeys on kyllä tästä kaukana. Ja sitten alkaa itselläkin mennä hermo, ei hyvä. Parhaiten sen sai kuulolle kun pysyi rauhallisena ja selkeänä, mutta oikeasti sanoi kovasti. Silloin alkoi kontaktitkin taas muistumaan ja lähdössäkin pysyi.

Saatiin me siellä toki jotain sujumaankin, eli ei se niin huonosti mennyt. Mutta kun yleisfiilis on huono, niin ei siitä kovin hyvä mieli jää. Haluaisko joku itselleen hyvin nopean ja hyvin innokkaan agikoiran? Tai vaihtoehtoisesti kellään antaa mulle enemmän hermoja?

Ansku meni Riehan kanssa pätkän ja siinä oli huomattavasti nätimpi meno, välien komentamiset jäi pois ja muutenkin Rieha oli rauhallisempi. Tosin saattoi jo olla vähän väsynytkin. Tai sitten se on vaan mun kanssa oppinut siihen, että agiradalla saa riehua ja olla hillitön...

Tuike kävi tekemässä vähän tokoa ja se oli niin ihanan pätevä ja innokas että tuli niin hyvä mieli. Sillä on sellainen uusi vaaleanpunainen karvajänis, joka on siitä aivan ylimaallisen ihana. Se puree ja ravistelee sitä kuin viimeistä päivää ja häntä heiluu <3. Ihana pieni.

Ansku liikkuroi meille eka tunnaria. Vire oli Tuikella tosi korkea, kun tuli suoraan autosta tekemään. Sen takia lähti liikkurin käskyllä ja kun koitin kieltää ja saada palaamaan, niin ratkaisuna nosti sitten ekan kohdalle osuneen kapulan. Tiputti sen saman tien ja oma nousi hyvin. En palkannut tästä ja sille jäi sitten vissiin vähän epävarma fiilis, koska seuraavallakin kerralla nosti ensin väärää ennen omaa ja jäi seisomaan oma suussa kapuloiden luoksi. Siinä se koitti heiluttaa häntää, tarjota peruuttamista ja katsoi vuorotellen minua ja Anskua, että meneekö nyt oikein. Tarkasti vielä muut kapulat ja sitten vasta toi oman. Aivan liikkis, ihan kauhean kova yritys. Tehtiin vielä yksi toisto ja se oli ok. Niin se vaan on herkkä liike, heti kun kielsi niin yhdisti sen väärään asiaan.

Seuraavaksi tehtiin kaukoja. Ne oli ihan priimaa, aivan super! Sitten metallia, ensin pari kokonaista ja sitten pari vauhtinoutoa karvapupuun. Nostot oli ihan priimaa, ei yhtään epäröintiä ja meni koko ajan laukalla. Luovutuksissa oli hieman väljyyttä eli sitä sai korjailla. Vauhtinoudot oli niin ihania, toinen oli aivan tohkeissaan :D. Loppuun Tuike sai vielä hakea ruutua (meidän uusilla ruutumerkeillä, oli muuten pikkaisen hienot!) ja hyvin löytyi.

Viima aloitteli myös tokojutskilla. Hieman noutoa, ensin karvaleluun, joka toimi hyvin pari kertaa. Sitten se totesi, että lelu ei ole pop ja kapula on paljon kivempi, eikä enää vaihtanut kapulaa leluun. Vaihdettiin palkka namiin ja tehtiin luovutuksia, niissä oli oikein hyvä meno ja iloinen ilme. Siitä sitten luoksaria, stopit sujui hyvin ja nyt koitinkin saada sille enemmän vauhtia stopin jälkeiseen pätkään. Ehkä sitä hieman saatiinkin, kun tein pakoonjuoksuja.

Sitten rataa, joka oli tällättinen. Viima oli aivan superpätevä ja meno oli tositosi hyvää. Kisoista ei siis ainakaan huonoa fiilistä jäänyt. Sain kaikki ohjauskuviotkin onnistumaan ja vauhti oli mainiota. Hyvä Vimps!

Loppuun haettiin sitä motivaatiota keinulle, mikä oli viikonloppuna hukassa. Eikä siinä ollutkaan mitään ongelmaa, meni huomattavasti reippaammin kuin kisoissa ja oikein hinkusi päästä uudestaan.

Rieha tuli vielä halliin tekemään ihan muutaman tokohomman. Ihan vaan että saatiin parempi fiilis tekemiseen. Ja onhan se ihan erilainen tokokoira, innokas ja nopea, mutta kuulolla ja keskittyy. Aloiteltiin ruudulla. Siinä oli vielä hinasen agin riemua päällä ja meinasi haukahdella kun korjasin esim. väärää asentoa. Pysyin vaan tynnenä ja pyysin tekemään uudestaan, niin johan alkoi taas oikea vire löytymään. Tehtiin kuuntelutreeniä, ensin sivulla eli että käskin sitä tekemään jotain muuta kuin ruutuun menoa, vaikka tietysti sillä mieli siellä ruudussa olikin. Hyvin pysyi mukana ja keskittyi ja sitten sai mennä ruutuun. Ruudussa piti kuunella käskyjä, eli mennäänkö maihin vai seisomaan. Lisäksi hain niihin kestoa, herkästi alkaa liikkumaan palkan toivossa. Tämäkin sujui oikein hyvin, ihan alussa meni tosiaan maihin seiso-käskystä, mutta sitten muisti kuunnella. Hyvähyvä.

Loppuun vielä metallinoutoa. Nostaa erinomaisesti ja koko ajan on hyvä vauhti. Luovutuksissa pomppaa herkästi taaksepäin n. 10cm irrotuksen jälkeen, eli keskityttiin siinä rauhalliseen ja hyvään luovutukseen. Pidin kiinni kapulasta ja kehuin kun oli rauhassa ja siitä extrarauhallinen irrotus. Hyvä ilme saatiin ja palkan toivossa tapahtuneet pomput jäi pois. Aivan ihana ja pätevä koiruus.

Alun huonon fiiliksen jälkeen lopputreenien tunnelma oli onneksi positiivinen.